lauantai 15. kesäkuuta 2024

Bodaava kurkku

 

Tomaattien kypsymistä odotellessa ehtii syödä kilotolkulla kurkkuja. Ne nimittäin kypsyvät nopeasti ja niitä riittää. Kasvarissani on kuusi kurkkua: kaksi Cordobaa, kaksi Sherpaa ja kaksi Beth Alphaa. Sherpa ehti kypsyttää ensimmäiset kaksi kurkkua, jotka syötiin heti kesäkuun alussa. Kuvassa kulhossa on vasemmalla viisi Sherpaa ja oikealla kolme Cordobaa.

Retiisejä kylvin huhtikuussa kukkalaaitkkoon, jonka laitoin kasvihuoneeseen. Sato syötiin toukokuussa. Kuvan Cherry Belle -retiisit on kylvetty lavakaulukseen 15.5. Nyt sinne pitäisi kylvää uudet siemenet.

Kurkku Beth Alpha

Muut kurkut kasvavat normaaleina, mutta toinen Beth Alpha sen sijaan on päättänyt ryhtyä bodaamaan. Se on kehittänyt itselleen melkoisen muskelivartalon. Vai vihreää lakumattoako tuo on? Yhtään kurkkua noista kukista ei ole kasvamassa. Viekö kehonrakennus kaiken energian, eikä hedelmät jaksa enää kehittyä?

Kurkku Beth Alpha

Seuraan toistaiseksi Beth Alphan bodaamista. Jos kurkkuja ei ala tulla, taidan siirtää kasvin pois kasvarista tilaa viemästä. Mikä mahtaa olla syynä kurkun moiseen olomuotoon?

Kurkku Cordoba

Cordoba tekee hoikkia ja pitkiä kurkkuja. Yleensä kerään ne mieluummin "alamittaisina", koska minusta kurkun maku on silloin parempi. Varsi kyllä jaksaa kannattaa useamman pitkän kurkun, mutta parempi ottaa varman päälle eli poimia kurkkuja etuajassa, jotta varsi ei vahingossakaan luhistu ennenaikojaan.

Kurkku Sherpa


Sherpan kurkut ovat taasen vähän lyhyempiä, mutta paisuvat parhaimmillaan isoiksi jötiköiksi. Niihinkin pätee sama asia eli pienempinä maku on parempi.

Tomaatti Golden Sunrise

Tomaatteja on 9 erilaista: Supersweet, Sungold, Gardeners Delight, Golden Sunrise, Yellow Pearshaped, Hunreds & Thousands, Microdwarf Jip and Janneke, Bumble Bee ja Vilma, joita on kolme. Kaikissa on jo raakileita ja runsaasti kukkia. Maistiaisia saa vielä odottaa.

Paprikoista kolme California Wonderia on nupulla. Kahdessa Zazussa ei vielä ole kukkia.

Punaherukka

Herukoita on kypsymässä tavalliseen tapaan runsaasti. Meillä on kaksi isoa punaherukkapensasta, kaksi karviaista, yksi valkoherukka ja kaksi mustaherukkaa. Mustaherukoista tulee tänäkin vuonna lähinnä maistelumarjoja. Jostain syystä ne eivät tahdo kasvaa ja viihtyä siinä määrin, että sato riemastuttaisi.

Karviainen

Karviaispensaissa on vihreitä raakileita paljon. Kypsyttyään näitä syö mielellään suoraan puskista. Luultavasti teen jälleen karviaishyytelöä, joka maistuu talvella esimerkiksi lihan tai kaalilaatikon lisukkeena. Tai juustojen kera.

Omena Huvitus


Omenoiden kukinta taisi onnistua, vaikka saivatkin ylleen kunnon rae- ja sadekuuron. Huvitus, Valkeakuulas, Punakaneli ja syysomena pullistelevat raakileita. Aika näyttää, mitä jää sadoksi, kun muumiotauti kuitenkin vie osan hedelmistä.

Viinirypäle Zilga

Zilga-rypäle kärsi jonkin verran talvesta. En ole leikannut köynnöstä kertaakaan siten, kuin sitä sadon maksimoimiseksi pitäisi. Nyt leikkasin lähinnä kuolleet versot pois. Meillä Zilgan pääasiallinen tarkoitus on viherryttää pergolaa ja tuoda sinne välimerellistä tunnelmaa. Rypäleet ovat mukavaa bonusta. Viime syksynä saimme kaksi ämpärillistä rypäleita. 

Zilgan syöminen sellaisenaan on työlästä touhua, kun jokaisessa rypäleessä on isohko kivi. Niinpä höyrytin rypäleet mehuksi ja tein niistä hyytelöä. Siitä tuli hyvää. Näin aion menetellä nytkin, mutta sato jää ilmiselvästi viime vuotista pienemmäksi.


Kasvimaalla kasvaa kohinalla. Esikasvatetut samettikukat kukkivat ja tuoksuherneissä on ensimmäiset nuput.


Parsat on jo syöty. Jätän joka vuosi pari parsaa poimimatta, jolloin ne kasvattavat vihreän harsopilven pienine keltaisine kukkineen. Tämä on kivan näköinen kasvimaan piriste ja se säilyy hienona pitkälle syksyyn.

Allium ursinum - Karhunlaukka

 
Aurinkoista ja leppoisaa viikonloppua kaikille!


torstai 13. kesäkuuta 2024

Ansaitsevat tulla mainituiksi

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'
 

Meneillään oleva kesä alkoi ensin kylmänä muuttuen sitten pitkäksi hellekaudeksi ja nyt ainakin meidän nurkilla sataa päivä toisensa jälkeen ihan kunnolla. Niinpä sekä kasvien kuvaaminen että niistä kertominen on sujunut osittain läpihuutojuttuna. 

Yleensä sitä tulee esitelleeksi runsaskukkaisia ja näyttäviä kasveja. Samalla moni muu jää vähemmälle huomiolle, vaikka nekin ansaitsevat tulla mainituiksi. 

Rhododendron 'Nova Zembla'


Rhodoni kärsivät talvesta. Vanhemmissa lehdissä on paljon vioituksia. Muutenkaan rhodoni eivät ole mitenkään kaunismuotoisia. Yksi oksa sojottaa sinne, toinen tänne. Keväästä toinnuttuaan ne ovat piristyneet ja kasvattavat uusia lehtiä. Lila Catawbiense kukkii yhä kiitettävästi. Punainen Nova Zempla muutaman kukan voimin. Valkokukkainen Cunningham's White kukkii aina aikaisin, joten se on jo lopettanut. Se kukkii usein syksyllä uudelleen muutaman kukan voimin.

Mahonia

Myös mahonia otti talvesta nokkiinsa. Suojasin sen mielestäni ajoissa kevätauringolta, mutta siitä huolimatta moni oksa meni kokonaan ruskeaksi. Näin on tapahtunut kerran aiemminkin. Silloin surin asiaa täällä blogissa, jolloin sain ohjeita antaa mahonian rauhassa toipua. Sen se kyllä tekisi, kuten tapahtuikin silloin ja myös nyt. Leikkasin ruskeita oksia varovasti pois ja nyt pensaat puskevat reippaasti uutta kasvua. Kukinta jäänee väliin.

Epimedium Rubrum - Tarhavarjohiippa

Varjohiipoille en ole löytänyt pihasta sopivia paikkoja. Muutama vuosi sitten kokeilin istuttaa pari varjohiippaa Makkaripenkkiin. Tänä keväänä penkin kasvit olivat surkea näky. Ajattelin, että kasvihautajaisia on tiedossa lukuisia. Niin vain varjohiipatkin nousivat ja yllättäen jopa kukkivat. Ihan ensimmäistä kertaa pihassani.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa


Niin tarhavarjohiipan punaiset kuin valkovarjohiipan valkoiset kukat ovat pikkuisia söpöläisiä. Kuvaaminen ei ollut ihan helppoa, kun niiden ääreen piti mennä polvilleen ja odottaa, ettei mistään tulisi pientäkään tuulenvirettä heiluttamaan herkkiä kukkia.

Hosta 'Frances Williams' - Kuunlilja ja Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

Samaisessa Makkaripenkissä kuunlilja Frances Williams on vihdoin avannut lehtiruusukkeensa. Sillä on hiukan ahdasta, kun rönsytiarellat valtaavat kaiken aikaa enemmän ja enemmän tilaa. Rönsytiarella viihtyy selvästi tässä oikein hyvin, mistä iloitsen. Sitäkin olen istutellut eri paikkoihin löytääkseni sen parhaan. Ehkä nyt olen sellaisen löytänyt.

Hemerocallis lilo-asphodelus - Keltapäivänliljat ja Allium 'Purple Sensation' - Ukkolaukat

Etupihan Bermuda on tänä vuonna varsinainen sekasotku. Alueelta on menehtynyt useampi jaloangervo, syysleimu ja ilmeisesti kaikki salkoruusut. Vaikka hengissä säilyneet kasvit ovat kasvun myötä rehevöityneet, aukkopaikkoja on yhä. Keltapäivänlilja näyttää viihtyvän paahteisen kuivassa paikassa yllättävän hyvin. Kukinnan jälkeen sen lehdistö säilyy vihreänä ja peittää samalla myös ukkolaukkojen keltaisena nuutuvat lehdet.

Ukkolaukat kukkivat tänä vuonna hämmästyttävän runsaina. Niitä nousi sellaisistakin paikoista, joihin olin jo unohtanut niitä istuttaneeni. 

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Näin kerran istutusalueen, jossa purppurahappomarjat näyttelivät pääosaa. Ihastuin näiden pikkupensaiden lehtien kupariseen sävyyn. Kukathan ovat melko vaatimattomia, vaikkakin kauniita. Innostuin sitten ostamaan itsellenikin purppurahappomarjan. Tykkään siitä kovasti, mutta yhdellä puskalla ei helposti saa häkellyttävää näyttävyyttä. Voinhan joskus hommata niitä lisääkin. Ehkä.

Iris germanica

Valkokukkaiset saksankurjenmiekat pääsivät yllättämään minut kukinnallaan. Puuhaa on ollut riittämiin, eikä aina ehdi kiertää katsomassa kaikkia yksityiskohtaisesti. Saatan kierroksellani oikaista tutkimaan jotain näkemääni ja sitten sadekuuron yllättäessä kipaisen sisälle. Niin osa alueista jää tarkastamatta. Helteessä iriksen kukat putkahtelivat esiin nupuistaan vauhdilla ja samalla vauhdilla ne kuihtuivat.

Anemone tomentosa robustissima - Hopeasyysvuokko


Joka kevät odotan kiivaasti syysvuokon heräämistä. Parina keväänä on jo ehtinyt sydäntä kylmätä, että onko syysvuokko kuollut. Toissa vuonnako se taisi jättää kukinnan väliin. Vai onko siitä jo pidempi aika? Tänä keväänä syysvuokko heräsi muiden tahdissa. Se on taatusti tuplannut kokonsa. Sen lehtiä nousee kaempanakin.

Pahoittelen sotkuista näkymää. Kuvan ottamisen jälkeen kävin tukemassa oikealla rehottavan nuokkuluppion niin, ettei sen lehdet makaa muiden päällä. Lemmikit ovat jo kukkimisensa lopettaneet. Alkavat olla ruskeiksi kuivuneita. Kunhan kerkeän, käyn kitkemässä ne pois. Rapina vain kuuluu, kun siemenet sinkoilevat istutusalueille. Lemmikkien tulevakin elämä on taattu kitkennästä huolimatta.

Heuchera 'Hans' - Keijunkukka

Syyspenkin Hans onnistui sekin kasvattamaan kukkavanat yllätysnopeasti. Toivottavasti viime päivien viileys hidastaa niiden kukkimista. Takana pilkottaa hieman harjaneilikka. Niitä samaisessa penkissä on nyt runsaasti. Ensimmäiset jo avaavat nuppujaan. Ja minä kun ihmettelin pitkään, miksi en onnistu harjaneilikoiden kanssa. Suorakylvönä en saanut niitä kasvamaan. Sitten kokeilin esikasvatusta ja taimien istutusta penkkiin. Sillä menetelmällä sain harjaneilikat menestymään.

Rodgersia podophylla - Liuskavaleangervo

Yhdestä pikkuisesta liuskavaleangervon taimesta on kasvanut kokonainen keskittymä puistoreunan tuijien ja rhodojen väliin. Kasvi on levittäytynyt ilmeisesti hyvinkin laajalle, koska joka kevät ilmaantuu yhä uusia versoja. Tänä vuonna pääsen ihailemaan ihka ensimmäisiä kukkia.

Camassia leichtlinii - Isotähtihyasintti

Isotähtihyasintit kuuluvat niihin, jotka eivät oikein tykänneet talvesta. Tavallisesti ne kukkivat näin kesäkuun alussa runsaina. Nyt nousi vain muutama kukkavarsi Syreenipenkissä.

Isotähtihyasintti muistuttaa paljon tähkähietaliljaa. Tai päinvastoin. Tähkähietalilja saattaisi menestyä camassiaa paremmin meidän paahteisessa puutarhassamme.

Gillenia trifoliata - Perhoangervo


Perhoangervokin on jo aloittamassa kukintaansa. Noin metriset varret ovat sen verran hentoja, että kasvi on hyvä tukea. Muuten se kaatuilee muiden päälle, eikä tietenkään ole yhtä nätti, kuin pystyssä seisoessaan. Istutin näitä pari uutta Pikkupuutarhaan pari viikkoa sitten. Yksittäiset kukat eivät ole suuren suuria, mutta tämän pensasmaisen kasvin olemus on herkän kaunis.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano


Keväällä puutarhuri odottaa ja kaipaa monia kasveja. Sitten on niitä, joita ei osaa kaivata, mutta jotka noin vain ilmestyvät kasvamaan ja kukkimaan. Tällainen pikkupersoona on oranssikeltano, jonka sain iäisyys sitten eräältä tuttavalta lapinvuokkona. Eihän se mikään lapinvuokko ole, mikä selvisi minulle nopeasti. Aluksi en ollut kovin ihastunut oranssiin rentoilevaan kukkaan. Sittemmin olen oppinut pitämään sen sinnikkyydestä. Lisäksi se on helposti monistettavissa uusiin paikkoihin, koska kasvi leviää hyvin. Riesaa siitä ei ainakaan minulle ole tullut. Ylimääräiset taimet on helppo nyhtää pois.

Pinus mugo - Vuorimänty


Kuvittelin olevani hyvin ajan tasalla puutarhahommissa. Säät ovat kuitenkin laittaneet kapuloita rattaisiin. Helteellä en millään jaksanut ryhtyä vuorimännyn typistykseen. Ja sitten tulikin kaatosateet. Vuosikasvut suositellaan typistettäviksi juhannukseen mennessä. No, onhan tässä vielä vajaa kaksi viikkoa aikaa.

Papaver orientale - Idänunikko


Idänunikkojen kukinta on likimain ohi. Vaaleanpunaiset Princess Victoria Louiset ja valkoiset Royal Weddingit sentään ovat vielä nupulla. Kunpa pysyisivätkin nuppuisina vielä muutaman päivän, ettei sadekuurot hakkaa niitä maahan makaamaan.

Kohti aurinkoisempia päiviä ja uusia kukkasia!


tiistai 11. kesäkuuta 2024

Popparit harakoille

Popcorn heinäkuussa 2022


Moni on varmaan ainakin somessa törmännyt kesäkukkapopcorneihin. Ruukkuun kylvetään tavallisia kaupasta ostettavia maissinjyviä. Niitä, joista paukutetaan kattilassa naposteltavaa vaikkapa leffaillan ratoksi. Ystävä oli kasvattanut näin itselleen näyttävät viherkasvit terassin koristukseksi. Niinpä minäkin innostuin kokeilemaan ja tykästyin. Kesällä 2022 maissinjyvistä kasvoi kuvan isokokoinen ruukkukasvi, joka pysyi vehreänä syksyyn saakka.

Popcorn 10.6.2023


Onnistumisesta iloiten kylvin poppareita myös viime keväänä. Siitä samasta pussista, jonka olin ostanut edellisenä kesänä. Onhan se nyt terveellisempää nauttia vihreänä hulmuavista popcorneista kesäisellä terassilla kuin napostella rasvaisia ja suolaisia popcorneja sohvalla istuen. Näin kärjistetysti. 

Vaan eipä mennyt putkeen kasvatusyritykseni. Yhtenä aamuna pihaoven avatessani löysin kuvan näköistä jälkeä. Hyvin itäneet popparit olivat riipin raapin pitkin terassia. Ihmettelin, mikä kumman otus kesäkukkiani terrorisoi. En ehtinyt siivota sotkua heti, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Näin nimittäin samana päivänä, miten harakat kävivät tonkimassa ruukkua siinä toivossa, että sieltä vielä löytyisi jotain maisteltavaa.

Tyhjensin ruukun ja totesin, että pysyköön popparit pussissaan.

14.5.2024

Toukokuussa käsiini osui keittiön kaapissa vajaa popcorn-pussi. Muistin toki edellisen vuoden epäonnisen kasvatusyrityksen, mutta ehkä onni olisi nyt parempi - tuumasin. Multaa isoon ruukkuun ja popcornit perään. Laitoin varmuudenvuoksi ruukun päälle hallaharson estämään lintujen pääsyn siemeniä tonkimaan.

Popcornit itivätkin kiitettävästi. Ehkä olisi voinut vähän enemmänkin niitä multaan kätkeä. Olin kuitenkin tyytyväinen itämisen tuloksiin.

31.5.2024

Helteiden saavuttua otin hallaharson pois, jotta popparit eivät paistuisi. Laitoin ruukun ympärille verkon, sillä varikset ja harakat pörräsivät ahkerasti pihapiirissä. Epäilimme, että variksilla on puiston toisella laidalla kasvavassa kuusessa pesä. 

Päätin katsoa verkkoa muutaman päivän ja ottaa sen sitten pois. Versot olivat jo hyvän kokoisia ja ajattelin harakoiden jättävän ne rauhaan.

8.6.2024

Popcornit ehtivät olla rauhassa ilman verkkoa ehkä yhden ainokaisen vuorokauden. Aamulla terassille mennessäni mullassa oli myllätty ja irrallisia versoja oli pitkin lattiaa. Tuskin ehdin kunnolla takaisin sisälle, kun ikkunasta näin harakan palaavan apajille. 

Ruukun laidalla on vielä muutama poppari pystyssä. Siivoan ruukun pois, kunhan sade taukoaa ja muilta töiltäni ehdin. Nyt vannon, että popcorn-kokeiluni saa olla tässä. Eiköhän maailmasta löydy muitakin nopeakasvuisia ja näyttäviä kesäkukkia, joita harakat eivät himoitse.


lauantai 8. kesäkuuta 2024

"Muuta ei tarvita... kuin talon täydeltä kirjoja ja puutarhan täydeltä kukkia."

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'


Kylläpä aika kulkee haipakkaa tahtia. Kesästä on jo nyt tullut sellainen, ettei kaikkia puutarhan tapahtumia ehdi sen enempää nähdä kuin raportoidakaan. Pihakierroksilla voi vain todeta, että "kas, tuokin on jo lopettamassa kukintaansa."

Samettisen punainen Tove Jansson on aina vikkelä käänteissään. Kun siinä huomaa ensimmäisen nupun, on hyvä olla kameran kanssa laukaisuvalmiina. Nupusta terälehtien varisemiseen menee yksi hujaus ja sitten saakin odottaa seuraavan vuoden kukintaa.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu


Punalehtiruususta kuoli talven aikana monta vanhempaa oksaa. Ehkä ne kuolivat vanhuuttaan. Niinpä kukkia on nyt joissakin korkeissa oksissa, kun taas tuoreemmat oksat matalina eivät vielä kuki.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Usein Suviruusu aloittaa hieman Tornionlaaksonruusun jälkeen. Nyt ne kukkivat samanaikaisesti. 2013 istuttamani Suviruusu pysyi hyvin paikallaan useamman vuoden. Nyt se on innostunut levittäytymään ympäriinsä, mikä ei ole minusta mukavaa. Nurmikolta on helppo ajaa ruusunversoja ruohonleikkurilla, mutta lähellä olevalta istutusalueelta ei taasen ole kiva lapiolla kaivaa maasta ylös ponnistavia versoja. Toistaiseksi olen pyrkinyt nyhtämään käsin versoja niin usein kuin vain suinkin niitä löydän.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu


Kaikkien pensasruusujen kasvuvauhti on tänä vuonna melkoista. Tällä vauhdilla meillä on kohta ruusuviidakko. Leikkasin keväällä neilikkaruusun, Sävelen, Ritausman ja Teresanruusun matalaksi. Jokainen leikatuista kasvaa runsaana ja tanakkana. Teresanruusulla on korkeutta jo 80 cm ja nuppuja esillä. Sävel on hivenen matalampi, mutta sitäkin leveämpi. Sen jokaisessa oksankärjessä on nuppuja.

Rosa pimpinellifolia Plena - Juhannusruusu

Juhannusruusun nimi kannattaisi kohta muuttaa vaikka toukokuun ruusuksi. Äitienpäivänä se ei sentään vielä kukkinut. Aloitti kuitenkin toukokuun viimeisellä viikolla. Kukkia on valtavasti. Rae- ja vesisateet ovat rummuttaneet terälehtiä ankaralla kädellä. Ihan hyvä, että puutarhassa on eri aikaan kukkivia ruusuja. Jospa jonkun ruusun kukinnan aikaan osuu enemmän aurinkoisia päiviä.

Rosa Hurdal - Norjanruusu 29.5.2024

Voimakaskasvuinen Norjanruusu palellutti talven aikana lähes kaikki oksansa. Leikkasin kuolleita oksia pois ja vielä muutama pitäisi käydä napsimassa. Ruusu ei kuitenkaan heittänyt kokonaan henkeään, vaan tyvestä pukkaa nyt runsaasti uusia versoja. Viime kesänä Norjanruusussa oli valtavasti vaaleanpunaisia kukkia. Ehkä en tänä kesänä näe kukkia, mutta onpa kuitenkin elossa ja toivon mukaan ilahduttaa minua kukinnalla ensi kesänä.

Geum 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Kellukat kukkivat vuosi vuodelta ahkerammin. Innokkain kukkija kellukoistani on Mai Tai. Myös tulikellukka ja Totally Tangerine ovat kukkineet aika hyvin. Viherpeukaloilta tilaamani kolme Pink Fluffya ei kuki, kun ovat nippanappa edes elossa. Istutin juurakot ruukkuihin kasvamaan ja vahvistumaan siirtääkseni ne myöhemmin maahan. Yksi ei noussut ollenkaan, toinen on tehnyt yhden lehden ja kolmas näyttää sekin olevan henkitoreissaan. Vika saattaa olla minussa tai sitten sain vain huonot juurakot. En jaksa alkaa niistä tappelemaan. Ehkä jatkossa on parempi ostaa kasveja puutarhamyymälästä, jolloin niiden kuntoa voi arvioida omin silmin purkkeja pyöritellessä.

Papaver orientale - Idänunikko


Unikoiden kukinta oli tipalla mennä minulta kokonaan ohi. Tapansa mukaan suurin osa niistä tykkää asustella aroniapensaiden ja pionien välissä. Siellä ne kaatuilee omia aikojaan. Tai kurkkivat varsi kenossa kohti alapihaa. Unikot eivät ole kovin sateenkestäviä. Vielä vähemmän ne tykkäävät raekuuroista, joita on pari kertaa tullut ukkosen kiiruhtaessa kylän ylitse.

Kerään myöhemmin sksyllä unikoiden siemeniä ja ripottelen niitä haluamiini paikkoihin. Tällä tavoin olen onnistunut saamaan mm. vaaleanpunaisen Princess Victoria Louisen lisääntymään. Sitä en kyllä tiedä, miten tämä prinsessa on joutunut raparperien joukkoon.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka


Kasvi kuin kasvi kukkii tänä kesänä yltäkylläisesti. Myös siperiankurjenmiekka. Jopa sellaisissa paikoissa, joissa olen ajatellut sen olevan jakamisen tarpeessa. Siperiankurjenmiekkaa jakaneet tietävät, että hommassa tarvitaan voimaa ja viitseliäisyyttä. Pelkän juurakon kaivaminen on työläs homma ja siinä ollaan vasta puolitiessä. Möykky on saatava jaettua kahtia tai useampaan osaan. Lapio ei välttämättä riitä. Otinpa kerran avuksi sahan.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö


Kärhöistä hereillä näyttäisi olevan kaikki. Joidenkin suhteen ehdin jo olla huolissani, mutta niin vain kaikki ovat aloittaneet kasvun, osa kukintansakin. Alapihan lumikärhö oli kaikkein hitain. Lumikärhö oli niin valtava risupallo, että otin riskin ja leikkasin sen tapille. Se ei tainnut tykätä leikkaamisesta, mutta on nyt aloittanut kipuamisen kohti yläilmoja. 

Ostin myös tarhakellokärhö Arabellan, kun halvalla sain. Ajattelin saavani siitä sopivan väripilkun Oikearinteeseen. Istutin Arabellan rinteen yläosaan helteiden aikaan. Kastelin sitä ahkerasti ja sitten huomasin yhtenä päivänä paikalla ruskeaksi menneet versot. Kastelusta, niin taivaallisesta kuin kastelukannusellaisesta näyttää olleen apua. Tyveltä nousee vihreää versoa. Ideani saattaa siis kantaa hedelmää - tai tässä tapauksessa kukkaa.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö


Runsaimmillaan kukkii suosikkini tarha-alppikärhö Purple Dream. Pari päivää sitten huomasin sen lykkäävän uutta versoa maasta, hiukan etäällä päävarresta. Matkalla korkeuksiin uusi verso on kietoutunut kärhön tyvellä kasvavan siperiankurjenmiekan ympärille. Saavat kuherrella keskenään. Luultavasti siperiankurjenmiekka häviää kilpailun.

Kotilot ja alppikärhö

Syksyllä niinikään risuuntumisen vuoksi alas leikkaamani alppikärhö aloitti hyvin kasvunsa. Sen hentoja versoja luikertelee ympäriinsä, jonka vuoksi olen käynyt niitä lähes päivittäin ohjaamassa kohti köynnöstukea. Yhtenä päivänä minua odotti ikävä näky. Kotiloita oli joukoittain napostelemassa kärhöäni. Teki mieli potkaista tuhdeinta kotiloa, mutta kengänkärkeni olisi tuskin osunut kotiloon. Poimin kasapäin kotiloja pulloon, jonka jälkeen ripottelin Ferramolia köynnöksen tyveen. Saman tien kiersin puutarhassa muutkin kotiloiden suosimat paikat.

Helteiden aikaan kotiloita ei näkynyt. Huijasin itseäni kuvittelemalla, että ne ovat kaivautuneet syvälle maahan, eivätkä enää löydä tietään ylös. Kyllä löytävät. Heti, kun maa saa vähänkin kosteutta. Sitä innokkaammin, kun tulee muutama runsaampi sade. Mitään kasvia kotilot eivät ole vuosien aikana puutarhastani saaneet hengiltä. Reiällisiksi sitäkin enemmän.

Corydalis - Pystykiurunkannus Safiirikiurunkannus 'Craigton Blue'

Katsokaa, miten hienoa sinistä kiurunkannusta sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Vuosi sitten istutin 'Porcelain Blue' -kiurunkannusta, joka ei noussut eikä siten myöskään kukkinut. Nila kysyi, haluanko tarhakylmänkukkaa, jota hänellä on runsaasti. Halusinhan minä. Samalla hän toi kiurunkannukset. En tiedä, onko kyseessä Porcelain Blue, eikä nimellä niin suurta väliä olekaan. 

Istutin saamani taimet aluksi ruukkuihin. Kun helteet helpottivat, lähdin istuttamaan saatuja taimia maahan. Saman tien kiurunkannukset alkoivat kukkia taivaansinisinä. Kiva, että pihassa on nyt keväämmällä kukkivia kiurukannuksia ja näitä sinisiä, jotka kukkivat kesäkuun puolella. 

PS. Saaripalstan Sailalta sain tiedon, että Nilan lahjoittama kiurunkannus ei ole pystykiurunkannus, vaan safiirikiurunkannus. Nila täydensi kiurunkannuksen nimeksi 'Craigton Blue'. Kiva tietää, kuka puutarhassani asuu. Kiitos kummallekin Sailalle ja Nilalle.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama
 

Helteet ovat ainakin toistaiseksi ohi. Olemme saaneet kaksi kunnon ukkosmyräkkää, muutaman lyhyemmän jyrinän sekä rakeita ja vettä. Jaksaapa puutarhassakin tehdä nyt jotain, eikä koko ajan tarvitse murehtia kasvien kuolemista kuivuuteen. Perjantaisen lyhyen ukkoskuuron aikana lämpötila laski +12 asteeseen, mikä tuntui hyvin kylmältä. Auringon palatessa näkyviin lämpöasteet nousivat +15:een eli bikinejä ja hellehattua ei nyt tarvita.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja kukkii yhä runsaana.

Viileämmässä säässä on hyvät puolensa. Kasveilla ei ole niin hoppu kasvaa ja kukkia. Toukokuinen puutarha eteni pikakelauksella, jolloin puutarhuri ehti hädin tuskin nähdä kukissa nuput ja sitten jo putoavat terälehdet. Nyt hän ehtii töidensä lomassa myös ihastella aikaansaannoksiaan. Ja siinä ohessa kuunnella käen kukuntaa.

Sateenkaari 2.6.2024

Tahdon nähdä kukkaispellon,
kuulla helinän kissankellon.
Tahdon löytää sateenkaaren,
omistaa kauniin satujen saaren.
Poutapilviä mulla on tyynyn alla
kuljeskelen huolitta maailmalla.
Kaikkea tätä on kesä! 

Hyvää viikonloppua kaikille!