Syötävää omasta puutarhasta

 
Viimeistä viedään eli heinäkuu päättyy tänään. Syytä murheeseen ei ole, sillä edessä on elokuu, joka on oikein hyvä kesäkuukausi. Illat pimenevät aikaisemmin, mutta lämpöä ja aurinkoa saattaa olla jopa enemmän kuin alkukesästä. 

Runsaat sateet ja sopiva lämpö näkyy kasvimaallakin. Lavakauluksissa on tolkuttoman paljon vesiheinää. Aina sitä vähän löytyy, mutta nyt se vyöryy muutamista laatikoista yli äyräiden. Alkukesästä oli kuivempaa ja silloin laiminlöin kitkemistä ja kastelua. En vain ehtinyt riittävän usein letkun varteen. Sittemin pilvet ovat hoitaneet kastelun niin hyvin, että vain muutaman kerran olen letkulla tai sadettimella kasvimaata kastellut.

Puutarha on jo jonkin aikaa antanut satoaan. Herukat on jo kerätty ja mehustettu. Viimeksi muutama päivä sitten karviaiset, jotka kerättiin kimpassa veljenvaimon kanssa. Jutellen ja kuulumisia jakaen aika marjapensaissa kului nopeasti ämpärien siinä samalla täyttyen. Pensaisiin jäi vielä karviaisia, kun alimmat olivat vielä vähän raakoja.

Herneet kuvattu heinäkuun alussa.

Yhdessä lavakauluksessa oli herneitä. Niitäkään ei enää montaa palkoa ole, kun kävin ne edellisviikonloppuna keräämässä. Suurin osa syödään sellaisenaan, koska yhdestä lavakauluksesta ei mitään jättisatoa saa. Ihan omaksi naposteluiloksi herneitä yleensä kylvän.

Anisiisoppi

Viime kesänä esikasvatin anisiisoppia, joka on tänä kesänä roihahtanut valtavaan kasvuun. Kukat keikkuvat metrin korkuisina ja houkuttelevat pörriäisiä luokseen. Anisiisoppia käytetään esimerkiksi yrttiteen valmistamiseen ja leivonnaisten maustamiseen ja koristeluun. Leipomiset ovat jääneet varsin vähälle, joten anisiisopit ovat saaneet rauhassa huojua kasvimaan laidalla pörriäisten ilona.

Anthriscus cerefolium - Kirveli

Kylvin toukokuun lopussa kirveliä, joka on kasvanut voimalla. Tämä maustekasvi olisi kannattanut kylvää pienissä erissä sen sijaan, että laittaa koko pussin siemeniä kerralla. Kuivasin kirveliä ja loput ovat jääneet lavakaulukseen kukkimaan. 

Kirveli on yksi ranskalaisen keittiön fines herbes -sekoituksen yrteistä. Muut ovat persilja, rakuuna ja ruohosipuli. Kirveli sopii keittoihin, munaruokiin ja kalan mausteeksi. Siinä on hienoinen aniksen maku, joka säilyy parhaiten lisäämällä kirveli ruokaan kypsennyksen loppuvaiheessa.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti/Rohtopurasruoho

Kurkkuyrttiä kylvin keväällä, mutta kylvämässäni paikassa siitä ei ole näkynyt vilaustakaan. Sen sijaan se ryhtyi kasvamaan herneiden kumppanina lavakauluksessa. Minun puolestani sai kasvaa siellä. Olen käyttänyt kurkkuyrtin kukkia mm. jälkiruokien koristeena. 

Tänä kesänä jälkiruokia on tullut tehtyä harvemmin ja vielä harvemmin olen niitä kurkkuyrtillä koristellut. Kunhan kasvaa kasvimaan ilona ja siementää siten, että se toivon mukaan nousee taas ensi kesänä jostain kummallisesta paikasta.

Mangoldi

Mangoldia olen kasvattanut jo monena vuotena peräkkäin. Pelkästään sen kaunis ulkonäkö on hyvä syy kylvää siemeniä. Käytän mangoldia pinaatin tapaan mm. suolaisissa piirakoissa. Lisään sitä myös uuni- ja pataruokiin. Löysin Mama's Garden -blogista erinomaisen mangoldipastan ohjeen, jota tulikin jo kokeiltua ja hyväksi havaittua.

Kasvihuoneesta on saatu tomaatteja niin mukavasti, ettei kesäaikaan tarvitse niitä kaupasta ostaa. Kaikki kasvattamani ovat kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät nopeimmin ja tuottavat parhaiten pienessä kennokasvarissani.

'Sungold', 'Supersweet', 'Gardener's Delight ja 'Yellow Pearshaped' ovat kasvaneet kasvarin kattoon. 'Orange Dream' on matala MicroDwarf-lajike, johon olen tutustunut Kivipellon Sailan ansiosta. Suurkiitos hänelle. Samoin 'Vilma' on matalakasvuinen lajike, joka 'Orange Dreamin' ohella tuottaa erittäin hyvin satoa.

Kurkku

Kurkut alkoivat tuottaa satoa heti kesäkuussa. Laitoin 'Cordobaa', 'Sherpaa' ja 'Beit Alphaa' kaksi kutakin ja niinpä olimme juhannuksen aikaan hukkua kurkkuhin. Jaoin niitä naapureille ja sukulaisille. Hölskykurkkuja oli pöydässä lähes joka aterialla. 

Koleiden heinäkuun alun päivien jälkeen kurkkutuotanto on hyytynyt. Nyt ne kukkivat taas enemmän, joten saapa nähdä, ehtivätkö vielä pukata uusia pötkylöitä ruokapöytään.

Paprikaa on punaiseksi kypsyvää 'Roter Aubsburgeria', josta satoa onkin tullut jo mukavasti. 'California Wonder' on vielä vihreänä. Samoin pitkulainen 'Zazu', joka kypsyessään muuttuu keltaiseksi. 

Paprikaa pilkon mm. salaattiin. Muut säilön pikkelssimäiseksi lisukkeeksi.

Omenasadosta näyttää tulevan aika hyvä. Huvitus ja Valkeakuulas alkavat jo hissukseen kypsyä syöntikuntoon. Punakanelilla menee vielä tovi kypsymiseen. Syysomena, jonka nimestä en ole varma, on parhaimmillaan syys-lokakuussa. 

Omenia olisi hyvä harventaa, jotta jäljelle jääneille riittäisi tilaa ja energiaa kasvaa kunnon kokoisiksi. Tätä en koskaan muista tehdä. Puut tekevät harvennusta omatoimisestikin. Siksi minulla on hedelmätarhassa jo valmiina harava ja ämpäri, joiden avulla voin helposti kerätä pudokkaita.  

Daucus carota 'Dara'

Tänä vuonna en kylvänyt ainuttakaan koristeporkkanan siementä. Mahdoinko tehdä niin viime vuonnakaan? Ilmeisesti koristeporkkanaa ei tarvitse kylvää jatkossakaan, sillä niitä putkahtelee omatoimisesti kasvimaan nurkilla sieltä sun täältä. 

Sopivissa paikoissa saavat kasvaa, kasimaan käytäviltä kitken taimet pois. Kohtapuoliin aion kiskoa itseni korkuisiksi kasvaneet daucukset pois kasvimaalle johtavan polunpätkän reunalta. Kaatuvat kulkureitilleni ja erityisesti sateen kastelemina tuntuvat ilkeiltä paljaissa säärissä ja kasvoilla.

Netissä tälle kasville on useampi nimi. Siitä puhutaan villiporkkanana ja rikkaporkkanana. Käytän mieluiten koristeporkkana-nimeä, koska minusta tämä kasvi on kaunis lisä kasvimaan kesässä. 

Spagettikurpitsat kasvamassa

 
Kasvimaalta olen hakenut ruokapöytään perunoita ja sipulia sekä muutaman porkkanan. Muuten porkkanat ja punajuuret saavat vielä kasvaa kokoa. Valkosipuli näyttää päällisin puolin hyvältä. Tarkempaa tutkimusta en ole tehnyt. Yrteistä basilikaa, tilliä, persiljaa ja ruohosipulia olen hakenut tasaiseen tahtiin ja useimpia niistä silpunnut pakkaseen talven varalle.

Salaattia en tänä vuonna kylvänyt ollenkaan, kun yleensä sitä on aivan liikaa. Ostin kaupasta juurellisen salaatin, josta söimme valtaosan ja lopun laitoin lavakaulukseen. Siellä se on tuottanut kivasti syötävää. Enemmänkin olisi saanut olla, sillä ateriakumppanuuden lisäksi käytän salaattia paljon leivän päällä.

Kesäkurpitsa ei ole ollut kovin tuottoisa. Sain sentään pari kypsää pötkylää, joista aion tehdä kurpitsarisottoa. Yksi isokokoiseksi kasvava Tom Fox -kurpitsa oli hyvällä alulla, mutta katosi yhtenä yönä mystisesti. Olisiko pihassa jatkuvasti tepastelevat varikset ja harakat olleet asialla? Spagettikurpitsaa on tulossa useampi. Hyvä, niistä pidän kovasti. 

Kesällä on kiva vähän kierrellä ja käydä mielenkiintoisissa paikoissa. Minun kesäni on tänä vuonna kulunut etupäässä omissa nurkissa. Kahdesti olen käynyt eri kokoonpanoilla Nummella sijaitsevassa Kasvihuoneilmiössä. Ei ole ollut tarkoituskaan ostaa sieltä mitään. Kunhan on käyty katselemassa kaikkia kummallisuuksia, joita pöydät ja hyllyt ovat täynnä.

Kasvihuoneilmiö on hyvä kahvittelupaikka. Kuumana päivänä kahvit voi juoda siellä ulkonakin. Paikkahan on sananmukaisesti kasvihuone, jossa aurinkoisena hellepäivänä avonaisista kattoikkunoista huolimatta lämpötila nousee liiankin korkeaksi.

Kahvin kumppaniksi otimme kummallakin kerralla paikalla leivottavan donitsin. Se on todellakin iso kuin lautanen ja painaa noin 500 g. Ensimmäisellä kerralla jaksoin syödä donitsin. Toisella kerralla pyysin pussin, jolla sain tuotua syömättä jääneen puolikkaan kotiin. Donitseja voi ostaa myös mukaan otettavaksi.

Viinirypäle Zilga

Leikkasin rypäle Zilgaa keväällä reippaasti. Ajankohta oli täysin väärä, sillä voimakkaan nestevirtauksen vuoksi köynnös olisi voinut vuotaa kuiviin ja kuolla. Näin ei onneksi käynyt. Viiniköynnöksen tärkein eli syysleikkaus tehdään marraskuussa. Kasvukaudella taasen tehdään kesäleikkausta, jonka tarkoituksena on taata kypsyville rypäleille enemmän valoa ja kokoa.

Viime syksynä Zilga tuotti rypäleitä 4½ ämpärillistä. Nyt ei todennäköisesti aivan yhtä paljon tule, mutta runsaasti kuitenkin.

Auringonkukka 'Astra Gold'

 

Syötävien herkkujen lisäksi puutarha tuottaa tottakai myös silmäniloa. Mikäs on pihalla kierrellessä, kun ruoan poristessa hellalla voi alkupalaksi käydä tankkaamassa kauneutta.

Aurinkoista viikonvaihdetta ja keveitä askelia kohti elokuuta! 

Yhteiselo pensaiden kanssa

Kosmoskukka 'Velouette'

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kirjoitti postauksessaan ideoineensa rusopajuangervoille uuden tehtävän. Hän on leikannut pitkän rivin villinä rehoittavia rusopajuangervoja siistiksi aidanteeksi, joka rajaa ja kehystää puutarhaa hienosti. 

Rusopajuangervot 8.5.2026

 
Meillä rusopajuangervoa on pitkänä aidanteena alapihan aidan takana. Nykyisin kunnan maalla. Puskat on istutettu 90-luvulla estämään pallojen lento silloiselta korttelipallokentältä meidän puolelle. Mikään suuri ongelma nuo pallot eivät olleet. Mikä lie päähänpisto aiheutti rusopajujen istuttamisen. Toimi, jota olen katunut ankarasti kerran jos toisenkin.

Aluetta uudistettaessa 2018 kunta päätti jättää pajuangervot paikalleen. Kunta leikkaa/trimmaa nurmikkokaistaleen pallokentän ja pajuangervojen välissä. Minä taasen hoidan säännöllisesti angervojen ja meidän aidan välisen alueen.

Rusopajuangervot 18.5.2026

Moni tietää, kuinka herkästi leviävä kasvi rusopajuangervo on. Pitkään paikalla kasvaneena se on saattanut vallata valtavasti tilaa ja sen poistaminen on pitkäkestoinen ja suuri urakka. Toistaiseksi olemme leikanneet rusopajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein tapille, koska vanhetessaan puskat tuppaavat risuuntumaan. Viimeksi aita leikattiin helluntaina.

 

Rusopajuangervot 25.7.2026 + muutama tuoksuvatukka jonon jatkona.

 

Olen henkisesti valmistautunut jonain päivänä kaivattamaan rusopajuangervot kokonaan pois. Ne nimittäin tekevät ahkerasti juurivesoja ja pyrkivät laajentamaan kasvustoaan aidan ali meidän puolelle. Kaistaleen ajaminen ruohonleikkurilla hillitsee vesatuontantoa hieman, mutta silti joudun vähän väliä nyhtämään pois omenapuiden alle ilmestyneitä rusopajuangervoja. 

Lumimarja ja norjanangervo

Minun käteni toimivat ajatusta nopeammin. Mistä taasen on haittaa niin päälle kuin käsillekin. Kädet nimittäin joutuvat tekemään paljon ylimääräistä ja turhaakin työtä. Ja päätä kivistää itse aiheutettu mielipaha hölmöistä päätöksistä. 

Tiikerilija on eksynyt lumimarjojen joukkoon.

 
Yksi esimerkki päättömistä tekemisistä on, kun vuosia sitten keksin istuttaa lumimarjaa Olopihan terassinkulmalle. Lumimarja on ihan kiva ja nättikin puska sille sopivassa paikassa. Ei vain tuo nurkkaus ollut paras valinta lumimarjalle. Se kasvoi korkeaksi ja leveäksi. Muutama vuosi sitten keksin ryhtyä muotoilemaan puskia. Tykkään, kun pensaat ovat tässä paikassa matalampia, eivätkä vyöry kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen on mukavampi, etteivät märät oksat liiskaannu ohikulkijan paljaisiin reisiin.

 
Pensasleikkuri hyppysissäni en pysähtynytkään lumimarjojen kohdalle vaan jatkoin matkaa talon päätyyn, jossa kasvaa norjanangervoja. Niitä kasvaa meillä muuallakin. 

Norjanangervo on kauneimmillaan keväällä kukkiessaan. Leikattuna sen kukinnasta ei pääse iloitsemaan. Norjanangervo ei ylipäätään ole paras mahdollinen muotoonleikattava pensas. Se vaatii alasleikkauksen muutaman vuoden välein, koska se risuuntuu alaosistaan. Vanhassa norjanangervopensaassa saattaa olla vihreää vain latvuksissa, alaosien ollessa täysin ruskeita. 

Talon päädyssä kasvavista norjanangervoista osa on kuollut. Leikkaamalla ne eivät vyöry kulkuväylälle ja pysyvät kohtuullisen siisteinä. Jollain aikavälillä on suunnitelmissa kaivaa norjanangervot kokonaan pois. Luultavasti en talon seinustalle istuta mitään tai ainakin jotain matalaa ja sopivalle etäisyydelle sokkelista.

Lumimarja

Pikkupuutarhassa kasvaa lyhyt pätkä lumimarjoja ajalta, jolloin tuijia ei vielä ollut erottamassa tonttia tiestä. Tuijat istutin 2009. Niiden ja lumimarjojen välissä on käytävä, joka on tarpeellinen tuijien leikkaamista silmälläpitäen. Lumimarjoilla ei ole mitään erityistä syytä olla edelleen tuossa. Eipä tosin erityistä syytä niiden poistamiseksikaan. Kaikenlaista tekemistä ja kaivamista on muutenkin riittävästi.

Pikkupuutarha 14.5.2026

Tuijat ovat kasvaneet korkeiksi. Kotitie ei ole vilkasliikenteinen, mutta kulkijoita riittää. Tiivis tuija-aita muodostaa näkö- ja pölyesteen ja luo pikkupuutarhan kasveille mukavan suojaisan ilmapiirin. 

Tällaisessa toukokuisessa kuvassa kaikki näyttää kovin avaralta. Sopivan kosteuden ja lämmön vuoksi kaikki kasvit ovat tällä hetkellä korkeita ja leveitä. Kuvassa näkyvät norjanangervot ovat levähtäneet joka suuntaan ja kuvaajaa lähempänä vasta pikkuiset töyhtöangervot peittävät nyt näkyvyyden pikkupuutarhaan tältä kohtaa kokonaan. Aion leikata norjanangervot alkusyksystä tapille, koska vihreää niissä on lähinnä latvoissa. Edellisestä leikkauksesta taitaa olla kohta 10 vuotta. 

Aikanaan istutin norjanangervoja yläpihalle talon edustalle L:n muotoisena ryhmänä. Se ei ollut mieleinen ratkaisu, jonka vuoksi kaivoin ja siirsin pensaat pois. Niin niitä sitten kulkeutui pihan eri osiin. Alapihallakin on isompi norjanangervokeskittymä. Kuvassa oikealla, kuunliljojen jälkeen näkyy osa Naapuriaitakakkoseksi nimeämästäni paikasta, jossa norjanangervoja kasvaa. Näitä muotoilen kukinnan jälkeen nurmikon puolelta pyöreämmäksi, jotta kulku ja nurmikon leikkaaminen hoituu ilman oksien siirtelyä tieltä pois.

Ruusupenkin jatkeena Naapuriaitakakkonen 6.6.2026

Paras ratkaisu pensaiden leikkaamisen ja muotoilun vähentämiseksi olisi istuttaa kuhunkin paikkaan sopiva pensas. Tai olla istuttamatta pensasta ollenkaan. Jälkiviisaus on tunnetusti sitä parasta viisautta. Puutarhaa rakentaessa ei välttämättä ole hallussa parhaita ja käytännöllisimpiä tietoja ja taitoja. Tiedot, taidot ja viisaus karttuu ajan ja kokemuksen myötä. Näitä ominaisuuksia odotellessa joutuu tai pääsee tekemään puutarhassaan monenlaisia korjaavia toimenpiteitä.

Lumikärhö kosiskelee kirsikkaa.

 
Tänä kesänä puutarha laittaa omistajansa jaksamisen ja sietämisen venymään. Syynä on osittain varmasti se, että puutarhalla alkaa olla vuosia takanaan. Toinen vaikuttava asia on otolliset olosuhteet. Sadevettä on saatu runsaasti ja lämpöäkin riittävästi. Pitkään sakset ja lapio on riittänyt pitämään kasvit kuosissa ja kurissa. Nyt rehevyys alkaa olla sellaisissa mitoissa, ettei pienet kaivuoperaatiot tunnu missään. Saksillakin saa vain tilapäistä tilaa.

Kuvassa vanhempi lumikärhöni ei tyydy kurkottamaan pilviä kohti. Se kosiskelee kulkuväylän toisella puolella kasvavaa koristekirsikkaa. Onko riiaamisen tuloksena kenties lumikirsikka vaiko kirsikkakärhö? Ainakin tässä kohtaa kulkija joutuu kumartamalla tekemään kunniaa kummallekin. Ainoa tie tästä suunnasta kasvihuoneelle kun vaatii kuhertelijoiden alituksen.

Kosmos 'Candy Stripe'

 

Puutarha on siitä mukava paikka kartuttaa elämänviisautta, että oikeaa tai väärää puutarhaa ei ole. Kukin saa luoda juuri sellaisen puutarhan itselleen kuin jaksaa ja haluaa. 

Mukavaa viikonvaihdetta ja matkaa kohti pian alkavaa elokuuta! 

Haapa harmittaa

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

 

Tämän kesän yksi ärsyttävimmistä asioista on haavan versot, joita putkahtelee mitä kummallisemmista paikoista. Yhtenä päivänä ei näy mitään, seuraavana ohi kulkiessa silmään pistää jotain sinne kuulumatonta. Noin kuvainnollisesti. Tarkemmin katsoessa löydän pitkiksi venyneitä haavantaimia milloin mistäkin kukkapenkistä. Nurmikollakin niitä toisinaan on, mutta koskaan ne eivät ehdi nurmikolla muutamaa senttiä pidemmiksi. Sen sijaan kukkapenkeissä haavantaimet naamioituvat ovelasti muiden kasvien joukkoon, jolloin niillä on aikaa venyä korkeutta ja leveyttä.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Puiston puolella, lähellä rajaamme kasvaa kaksi suurikokoista haapaa. Jo useampana kesänä ne ovat pukanneet juurivesojaan meidän puolelle. Tänä kesänä suorastaan hillittömästi. Pienet taimet lähtevät helposti käsin nyppäisemällä, mutta suurempia varten on jo haettava lapio avuksi.

Seikkailin netissä yrittäen löytää pätevää keinoa haavanvesojen torjumiseksi. Eihän sellaista ole. Myrkkyjä tarjottiin useammassakin yhteydessä, mutta sille tielle en lähde. Eilen huomasin kolme 50-senttistä haavantainta nousseen talon päädyn Metsäpuutarhaan, rhodojen viereen. Kunhan kasvit vähän kuivuvat lauantaisen sateen jäljiltä, saapastelen lapion kanssa tekemään haapaharmituksista entisiä. Kunnes ne taas nousevat. Joko samassa paikassa tai jossain muualla. 

Tsinnioita kehäkukkien seassa.

Keväällä on muutenkin paljon tekemistä, jonka vuoksi houkutus jättää jotain väliin, on suuri.  Jos pihassa on pienikin lämpäre, johon voi kesäkukkien siemeniä kylvää, se kannattaa. Sen huomasin taas, kun kehäkukat aloittivat kukinnan. Kehäkukka on helppo ja kaunis kesäkukka, jonka moni muistaa mummojensa pihamailta. 

Olen jo muutamana kesänä kylvänyt 'Bronzed Beautya', joka on minusta hyvin kaunis kehäkukka. Samaan syssyyn laitoin edellisvuoden kehäkukista ottamiani siemeniä, jolloin kukkien kirjo on laajempi. 

Malvikki

Yhden lavakauluksen tapaan kylvää täyteen kesäkukkia. Tänä vuonna kolmea kosmosta eli 'Candy Stripe', 'Velouette' ja 'Apricotta'. Kosmoksissa nuput aukeavat pian. Malvikit ovat jo täydessä kukassa. Samoin samassa laatikossa myös kehäkukat kukkivat.

Majalispenkki on jälleen kesäkukkamaana. Sinne kylvin niinikään kehäkukkaa ja runsaasti erilaisia pioniunikoita. Suurin osa pioniunikoiden siemenistä on peräisin viime kesän kukista. Jostain kumman syystä minun puutarhassani lähinnä lilakukkaiset pioniunikot kukkivat. Varmaan sieltä joukosta avautuu myös muita värejä, toivon.

Auringonkukka 'Astra Gold'

Esikasvatin muutaman auringonkukan toissa vuonna Kivipellon Sailalta saamistani 'Astra Gold'in siemenistä. Kukista tulee tuollaisia pörheitä keltaisia kaunottaria, kuten kuvasta näette. Korkein auringonkukista on kohta parimetrinen.

Tagetes 'Jolly Jester'

 
Samettikukkia piti kylvää enemmänkin, mutta jostain syystä vain vuosien suosikki 'Jolly Jester' ja 'Strawberry Blonde' pääsivät multaan. 'Jolly Jesterin' siemenet on nyt kaikki kylvetty ja kasvatettu. Pitkään niitä siemeniä riittikin ja hyvin itivät. Ensi kesäksi on hankittava uusia. Tämä on hauska, pitkävartiseksi venyvä samettikukka, joka kukkii uskollisesti pitkään.
 

Kniphofia uvaria - Soihtulilja

Liiteristä ostetussa pussissa oli neljä Soihtuliljan juurakkoa. Kolme niistä lähti kasvuun ja vain yksi teki kukkavanan. Melko vaatimaton ilmestys, mutta ehkä se ensi vuonna loistaa enemmän. Jos vain saan juurakot talvetettua.

Viereisessä ruukussa on viime kesäksi hankittuja gladioluksia, joihin on vasta ilmestynyt kukkavanoja. Vuosia sitten messuilta hankittu lukinlilja kukki jo kesäkuun alussa. 

En ole vuosiin istuttanut uusia liljoja. Osa vanhoista nousee ja kukkii uskollisesti joka kesä. Parhaiten menestyvät mix-pussukoina ostetuista keltaiset ja oranssit. Oikean alakulman lilja lienee 'Nightrider', jonka siirsin syksylllä 2024 pois Majalispenkistä, jotta se ei tuhoutuisi kevään 2025 ruusunkaivuu-urakassa.

Liljakukot ovat löytäneet puutarhani liljat, mikä on yksi syy innottomuuteen istuttaa uusia liljoja. Monessa paikassa myös muut kasvit ovat kasvaneet ja levinneet siinä määrin, että vanhat liljat ovat vähitellen hiipuneet pois. Eikä oikein hyvää paikkaa uusille liljoille ole.

Lilium 'Sweet Surrender' - Tiikerililja

Kermanvärisestä tiikerilija 'Sweet Surrender'ista pidän kovasti. Sitä hankin useampana vuotena ja hyvin se kukkikin. Parin viime vuoden aikana olen myllännyt istutusalueita varsin tehokkaasti ja siinä tohinassa 'Sweet Surrender'it ovat kärsineet. Taidan tutkia, josko keksisin niille uuden paikan. 

Punakukkainen esikko

Vuosi sitten sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta useita esikoita. Innostuin erityisen paljon punakukkaisesta esikosta, jollaista minulla ei ole ollut. Oli melkoinen urakka istuttaa valtava määrä Nilalta saatuja taimia, kun monessa paikassa piti ensin siirtää alta pois jotain jo siinä asuvaa. 

Esikoita istutin omena Huvituksen alle. Ajattelin, että siellä ne pääsevät hyvin esille keväällä kukkiessaan. Enpä tajunnut, kuinka voimallisesti tänä keväänä kaikki pikkusipulit valtasivat paikkoja hukuttaen esikot uumeniinsa. Kevätsipulien kukinnan hiipuessa kaivoin esikot pois ompun alta ja laitoin ne Majalispenkkiin. Ei mennyt ihan putkeen vieläkään, koska esikoille suunnittelemallani paikalla iti jo joukko kesäkukkia. Mikäs hätä tässä on, tuumasin. Syksyllä voin sitten siirtää esikot niiden ansaitsemille paikoille. 

Keväällä yksikään saamistani esikoista ei kukkinut punaisena. Yllättäen huomasin pari päivää sitten jotain punaista pilkistävän Majalispenkin kesäkukkien takaa. Punainen esikkohan se siellä puskissa kukkii. Kiitos Nilalle tästä ihanuudesta!

Köynnösnurkkaus

Pois puretun leikkimökin tilalle syntynyt köynnösnurkkaus on köynnöksiä pullollaan. L:n muotoisen köynnöstuen molemmilla reunoilla kasvaa villiviiniä. Se pursuaa joka suuntaan. Vasemalla villiviini on jo kiivennyt takana olevan syreenin oksille. Keskellä kasvaa kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa'. Kumpikin kärsi viime talvesta turhan voimakkaasti. Lähes kaikki vanhat versot paleltuivat. Juuret säilyivät ja tyvestä onkin tulossa uutta kasvua runsaasti. Viime vuonna 'Serotinoissa' oli muutama kukka. Toivoisin näkeväni kukkia tänäkin kesänä.

Istuinryhmän takana on tiilimurikoin päällä kaksi kukkalaatikkoa, joihin istutin kesän ajaksi Nilalta saamiani esikoita. Ne menevät alapihan Majalispenkkiin, kunhan kesäkukkakausi on ohi. Juurakot ovat niin muhkeita, etten keksinyt pitkiä kukkalaatikoita parempaa odotuspaikkaa. 

Vasemmalla näkyvässä padassa on siemenestä kasvattamaani purppurarevonhäntää (Amaranthus cruentus) ja oikealla taasen kelloköynnöstä. 

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Alapihan Oikearinteestä poistimme toukokuussa kolme honteloksi päässyttä vuorimäntyä. Kaksi vielä jäi. Istutin viime kesänä vuorimäntyjen vierelle lumikärhöä, jonka on tarkoitus peittää havujen rungot. Ja kyllähän se peittää. Niin rungot kuin kaiken muunkin. Kuvan keskellä on toinen jäljelle jääneistä vuorimännyistä. Jossain tuolla uumenissa. Toinen vuorimänty jää kuvassa alaoikealle. Senkin lumikärhö on jo tavoittanut.

Olen yrittänyt ohjata lumikärhöä enemmän oikealle, jossa sillä olisi paremmin tilaa leveillä. Vasemalla kasvaa pallohortensioita, joiden soisin jäävän näkyville. Lumikärhö on myös varsin voimakasotteinen, joten pallohortensioiden varret ja kukat eivät ehkä kestä kärhön kuristusotetta. Ensi keväänä on hoidettava kärhön ohjaus tehokkaammin. Myös rinteen yläpäässä, jossa lumikärhö saattaa tällä vauhdilla vyöryä köynnösnurkkaukseen. Jos minusta ei hetkeen kuulu mitään, lumikärhö on tukkinut talon uloskäynnit.

Meidän kylällä asuu pari perhettä, jotka kiertävät ahkerasti keräämässä mustikoita. Jopa niin paljon, että niitä riittää myytäväksi. Ostin viiden kilon laatikon puhdistettua mustikkaa hintaan 50 €. Olipa helppo laittaa nämä pakastimeen, kun kauhalla saatoin täyttää rasiat marjoilla. Lappu vaan päälle ja rasiat pakastimeen. Siellä on jo herukkamehua, mansikoita, raparperia paloina ja hilloina. Ja nyt mustikoita. Seuraavaksi sitten karviaismehua ja myöhemmin alkusyksystä Zilga-rypälemehua.

Tällainen sudenkorento vietti yhtenä päivänä pitkän tovin koreaköynnöskuusamassa. Ötökkätieto.fi:ssä aikani seikkailtuani tulin siihen tulokseen, että kyseessä on ruskoukonkorento (Aeshna grandis). 

Kesäkuun lopussa samassa paikassa lenteli sähkönsininen korento, pienempi kuin sudenkorento. Se saattoi olla koiraspuolinen neidonkorento. Ne tapaavat tulla puutarhaan saalistamaan kasveille. Neidonkorennot ovat hyödyllisiä. Ne pyydystävän pihasta suuren määrän muita hyönteisiä. Ei siis ihme, että niitäkin on tänä kesänä näkynyt. Puutarha tuntuu olevan sakeanaan kaikenlaisia ötököitä.

Tämä liljan terälehdellä vieraileva ötökkä saattaa olla ampiaisvieras (Volucella pellucens), joka on hyvin yleinen niityillä ja puutarhoissa. Tunnistaminen ei ole kovin helppoa. Antanette siis minulle anteeksi, mikäli veikkaus menee pieleen. 

Saxifraga Arendsii-ryhmä - Patjarikko

 
'Sydämellisen' patjarikon myötä toivotan kaikille kivoja kesäpäiviä!

Mihin nämä päivät oikein menevät?

Ukkonen lähestyy 11.7.

 

Hetki sitten oli kesäkuu ja nyt ollaan jo heinäkuun puolessa välissä. Päivät kuluvat vauhdilla, vaikka mielestäni kalenterissa ei mitään ihmeellistä ole. Tekemisiä säätelee jonkun verran sää, sillä ihan kaikkea ei ainakaan pihassa voi säällä kuin säällä tehdä. Viime lauantaina ukkonen melskasi runsaan tunnin verran, mutta vettä satoi varsin maltillisesti. Sunnuntaina ukkonen kumusi kaukana, eikä luvattu kaatosade tullut meille lainkaan. Varsinais-Suomessa sen sijaan oli satanut valtavasti.

Dahlia 'Creme de Cassis'

Daaliat ovat alkaneet avata nuppujaan. Yllä olevan 'Creme de Cassiksen' terälehtien viininpunainen reunustus on niin hieno. Ensimmäisen kukan seuraksi on pian avautumassa uusia nuppuja.

Dahlia 'Night Butterfly'

'Night Butterfly' on kukkinut jo jonkin aikaa. Tämä on viime kesän ostos. Toisessa ruukussa kasvaa 'Miss Mary', jonka kukka on kuvan perusteella likitulkoon samanlainen kuin 'Night Butterflyn'. Mikä lie älyvapaa ostoskohtaus minuun on iskenyt, kun sellaisen daalian olen kaupasta kotiin kantanut? Jospa tämä daalia yllättäisi minut avaamalla nupustaan täysin kuvaa vastaamattoman kukan. Jokusen päivän joudun vielä odottamaan ja jännittämään.

Kotilo tekemässä kallionauhuksesta pitsimallista.

Tänä kesänä on satanut aika runsaasti. Ei kuitenkaan siinä mielessä harmillisesti, kun välissä on ollut sopivasti aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. No, olihan tässä pari viikkoa sitten +9 asteen pilvisiäkin aamuja. Silloin ei ihan kesäiseltä tuntunut.

Kostea kesä on saanut kotilot kömpimään koloistaan. Kasvien rehevyys suo nilviäisille hyviä piilopaikkoja. Kerään kotiloita purkkiin, mutta erityisiä metsästysretkiä en niiden suhteen ole tehnyt. Yhtään kasvia en ole kotiloiden vuoksi menettänyt. Joistakin kasveista ne tykkäävät toisia enemmän. Vuorenkilpien alla kotilot tykkäävät lymyillä, jonka vuoksi olen systemaattisesti vähentänyt vuorenkilpien määrää. Kallionauhus on kotiloiden mielikasvi. Sen lehdet ovat joka vuosi pitsimalliset. 

Ripottelin viime viikolla ferramolia kotiloiden suosimiin paikkoihin. Luulin kellarissa olevan vielä puoli säkillistä lisää, mutta eipä ollutkaan. On siis suunnattava rautakauppaan ostoksille. 10 litran säkillinen tulee edullisemmaksi kuin pienen laatikoiden ostaminen. 

Siivekäs ikkunalasissa sisältä kuvattuna.

Tämä kesä tuntuu olevan kaikenlaisten ötököiden suosiossa. Lintu- ja perhoskirjan lisäksi tulee aktiivisesti selailtua netin ötökkösivustoja. Karviaisiin ilmestyi karviaispistiäisiä, jotka söivät joitakin oksia lehdettömiksi. Kyseisissä oksissa olleet marjat kuivuivat pilalle. Sama ötökkä ei kaihda myöskään herukkapensaita. Marjoja on onneksi oksat notkuen, joten satoa jää meillekin. Karviaiset eivät ole vielä edes kypsiä. Aurinkoisessa paikassa kasvavista punaherukoista osan jo keräsin ja mehustin.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on joka kesä aina yhtä suosittu siivekkäiden lentotukikohta. Välillä pörriäisiä on yhdessä kukassa tungokseksi saakka. Osa siivekkäistä on ilmeisesti vuokrannut kukasta itselleen airbnb-kämpän useammaksi päiväksi. Näyttävät torkkuvan ympäri vuorokauden omalla terassillaan. 

Papaver somniferum - Pioniunikko

Pioniunikot alkavat availla nuppujaan. Pioniunikot ovat hauskoja kasveja, kun ne siementävät ahkerasti ja jatkavat eloaan tulevina kesinä. Kylvin toista kesää peräkkäin pioniunikoita ja kehäkukkia Majalispenkkiin, josta vuosi sitten kaivettiin metsäruusu pois. Tarkoitus oli pitää alue kesäkukilla muutaman vuoden, jotta näkisin, nouseeko ruusu vielä jostain kolosta. Nyt paikka näyttää hissukseen saavan vakituisia asukkaita, mutta olkoon se vielä tämän kesän etupäässä pioniunikoiden valtakuntaa.

Rosa gallica 'Rosa Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Kävin juuri lukemassa Saaripalstan Sailan ruusupostausta. Mitä ihania herkkuja siellä olikaan kuva toisensa perään. Omassa puutarhassa ruusut eivät tänä kesänä ole parhaimmillaan. Niissä on ollut hurja määrä kirvoja, mikä ei sinänsä ole kukkimista haitannut. Ruusut eivät tykkää sateesta. Hienot terälehdet pilaantuvat kosteissa olosuhteissa nopeasti.

Kirjoapteekkarinruusu on kyllä kukkinut runsaana, mutta en ole ehdinyt saada kuvaa ehjästä kukasta. Tämä yksittäinen Mundi nojasi koristeomenapuun runkoon ollen siinä sopivasti sateelta suojassa. 

Rosa rugosa 'Sointu'

Pensasruusut Sävelen, Soinnun ja neilikkaruusun leikkasin keväällä mataliksi. Niin teen muutaman vuoden välein. Näin saan pensaat pysymään kohtuukokoisina ja kauniimman muotoisina. Minusta pensaat myös kukkivat runsaina eli kukkiminen ei suinkaan leikkaamisella vaarannu. Päinvastoin.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Moni kummastelee, mikä aiheuttaa ruusujen ruskettumisen kesäisin. Syitä voi olla muitakin, mutta ruusuetanainen on yleinen syy ruskeisiin lehtiin. Meillä etenkin juhannusruusu on monena kesänä joutunut ruusuetanaisen uhriksi. Tänä vuonna muutama muukin ruusu on varsin ankean näköinen. En ole ehtinyt enkä jaksanut ryhtyä torjuntahommiin. Kävelen ohi ja katselen jotain muuta kaunista. Juhannusruusu ehtii kasvattaa uusia vihreitä lehtiä, kuten yllä olevassa kuvassakin jo näkyy. Seuraavana kesänä näky saattaa olla aivan erilainen eli ruusuetanaisen tuhoja ei ole. Tai sitten on. Sen näkee sitten.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Jotta postaus ei painottuisi liikaa kesän negatiivisiin asioihin, nostan esille yhden kehuja ansaitseva kasvin ja se on koreaköynnöskuusama. Tämä on ihan uskomattoman ahkera ja pitkäaikainen kukkija. 

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Ja kaikin puolin helppo kasvi myös. Keväällä leikkasin jonkin verran talvella kuivuneita oksia pois. Lähinnä oksien latvoja. Kokonaisia pitkiä versoja ei ollut kuivunut ja kuollut. Köynnös luikertelee itsekseen raudoitusverkosta tehdyssä tuessaan. Tuki on hyvä olla korkea, sillä köynnökselle tulee mittaa yläsuunnassa reilusti. Leveyttäkin köynnös kasvattaa kesän myötä.

Koreaköynnöskuusama kukkii pitkälle syksyyn. Ihan pakkasiin saakka. Siitä on iloa koko pitkäksi kesäkaudeksi.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Tällä viikolla olen viettänyt tunnin jos toisenkin lapionvarressa. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta valtavan määrän kasveja. Auton takapaksi ja takapenkkien välit olivat kotimatkalla pullollaan jakotaimia ja juurakoita. Hellepäivät eivät ole parasta mahdollista istutusaikaa, mutta viikonlopuksi luvatut vesisateet innoittivat laittamaan kasvit maahan. Ja tietenkin myös kasvien kannalta on parempi saada ne multaan mahdollisimman pian.

Juurakoita autosta pihalle kuskatessani totesin kadottaneeni lähes täysin kasvien nimet. Pioneja, iriksiä, pikkusydäntä, soikkoratamoa. Joo, mutta joku taisi kyllä unohtua. Nyt en ole varma, miten merkitsen istuttamani uutuudet kasviluetteloihini. Hällä väliä. En jaksa ottaa asiasta sen suurempaa päänsärkyä. Kasvit on nyt kaikki maassa ja kasteltuina. Onneksi niin, sillä lauantain sade ei luvatun runsaana meille näytä tulevan. Sunnuntaina kylläkin. Hyvä niin.

Hemerocallis fulva - Rusopäivänlilja

Ajattelin lauantaina imuroida kodin, kun ulkona sataa. No, kun ei sadakaan, menenkin leikkaamaan nurmikon. Ja siivoan sitten sunnuntaina. Nukun yön yli ja katson sitten, mikä on marssijärjetys.

Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille! Ja sopivasti aurinkoa ja sadetta itse kullekin.