Kristiinan haaste: Keltainen ja vihreä

 
Kristiina K:n huhtikuun haasteen aiheena on KELTAINEN JA VIHREÄ. 

Näin pääsiäisen aikaan haasteeseen on tavallista helpompi osallistua, vaikka esimerkiksi puutarhasta ei montaa keltaista kukkaa vielä löydy. Keltaista ei meidän kodin sisustuksessa pahemmin ole. Harvemmin myöskään vaatetuksessa. Leikkokukissa ja puutarhassa sitä kyllä jossain määrin löytyy.

Puikot eivät ole vielä siirtyneet kesäsäilöön. Kaipasiin harmaisiin pyhäpäiviin piristystä kutomalla keltaiset matalavarsisukat. Kudoinpa samaan syssyyn myös oranssit, mutta ne jäi vielä kuvaamatta.

Sisustuksessa pidän vihreästä väristä. Etenkin keittiössä vihreä on helposti yhdistettävissä valkoisiin astioihin. Kivi-tuikkuja minulla on aika monta. Vihreät olen kaikki löytänyt kirppareilta edullisesti. 

Mariskoolejakin on kymmenkunta, joita neljä vihreän eri sävyjä. Muut sinisiä, yksi keltainen ja yksi punainen. Väritön on ajalta, jolloin Mariskooleja ei vielä valmistettu muissa väreissä. Sain sen työkavereilta muistaakseni synttärilahjaksi. 

Vihreät lasilautaset muutaman vuoden takaa ovat Pentikin. Sain tyttäreltä lahjakortin, jolla ostin neljä neliön muotoista ja neljä lehden muotoista lautasta. Tarkoitus oli hankkia kumpaakin kaksi lisää, mutta Pentik ehti lopettaa tuotannon ennen kuin ehdin toteuttaa aikomukseni. 

Vihreitä mukeja oli enemmänkin, mutta ensin niistä hajosi korva ja sitten reunoista lohkeili paloja. Mukit eivät ole läpivärjättyjä, eivätkä myöskään ole kestäneet kovin hyvin tiskikonetta. Lumikello-mukin kuvitus on Elsa Beskovin. Se kuuluu Design House Stockholm -kokoelmaan. Sain mukin naapurin Maritilta.

Vihreään kattaukseen sopii nätit servetit. Keittiön kattauksessa tykkään käyttää Marimekon kuvioita. Kesäaikaan pihapöydän ääressä syödessä tai kahvitellessa kukkakuvioiset servetit ovat kivoja.

Pienet Marimekon Siirtolapuutarha-purkit tilasin muutama vuosi sitten Hobby Hallista. Niihin laitan esimerkiksi krutonkeja, pähkinöitä tai manteleita. Milloin mitäkin. Enimmäkseen ne nököttävät sivupöydällä koristeina.

Vasemmalla Muurlan lasin tarjouksesta pari vuotta sitten ostamiani lasipalloja. Olivat niin edullisia, että raaskin ostaa keltaisten ja vihreiden lisäksi ruskeita ja kirkkaita. Muita värejä ei tainnut olla tarjolla. Lasipallojen teline on Søstrene Grenestä. Suihkutin sen spraymaalilla valkoiseksi.

Yläoikean Villeroy Bochin muki on lahja naapurin Maritilta. Samoin alaoikean Röstrandin kasviaiheinen purkki. Sen kannen sisäpuolella lukee yllätyksenä: "den som spar han har". 

Kuten huomaatte, naapurin Marit tietää, mistä minä tykkään.

Kodin itseoikeutetut vihreät ovat tietenkin kasvit. Niitä minulla ei ole kovin paljon, koska talon valoisimmat paikat sijaitsevat luonnollisesti ikkunoiden läheisyydessä. Ikkunoiden alla taasen ovat sähköpatterit, joiden yläpuolelle hohkaavasta lämmöstä kasvit eivät pidä. Hankin välillä uusia kasveja ja yritän sisukkaasti saada niitä pysymään hengissä. 

Viime kuussa meille muutti kaupasta uusi oranssikukkainen kliivia ja muhkea korallikaktus. Sen vuoksi olen pelannut viherkasvidominoa löytääkseni kullekin sopivan asuinpaikan. Suuri kentieapalmu viihtyy lattialla, eikä se ikkunalaudalle tai pöydälle mahtuisikaan. Kultaköynnös saattaa muuttaa amppeliin.

Aivan uudenuutukaiset kukkaseni eivät välttämättä valoa kaipaa. Keltakukkaisen tulppaanin ei tarvitse värjötellä koleassa kevätsäässä. Sitä ei myöskään uhmaa peurojen hampaat. Parhaillaan tulppaani on keittiön ikkunalaudalla, jossa sitä tulee ehkä eniten katselleeksi. Helppohoitoisempaa kasvia saa etsiä. Nämä eivät vaadi mullanvaihtoa eikä lannoitetta. Kestävät myös käsinkosketeltavaa hellyyttä. Vaikka ottaisi yöksi sänkyynsä, eivät särkyisi.
 

Tulppaanin ohella sain pikkuisen kasvin, joka voisi olla kaktus. Kovasti koitin miettiä sille jonkun keväisen sipulikukan roolia, mutta ei se muistuta hyasinttia, ei scillaa, ei kevätkurjenmiekkaa, eikä krookustakaan. Olkoon siis kaktus.

Molemmat pehmokasvit poika toi minulle pääsiäiskukkina. Näitä hän oli nähnyt Prismassa ja Suomalaisessa kirjakaupassa. Hollantilaisia pehmokasveja löytyy pocket money -nimellä. 

Kiitos pojalle, jolla riittää huumorintajua. Ja joka tietää, mistä äiti tykkää. 

Näiden Kristiinan kuukausihaasteiden kanssa on kiva laittaa aivonystyrät liikkeelle ja miettiä kulloinkin sopivaa toteutusta. Iso kiitos Kristiinalle!

 

Töölönlahden kautta Kiasmaan

 
Tiistain vapaapäiväretkeä jatkoin Talvipuutarhasta kohti keskustaa kävellen Töölönlahden rantaa. Vesi oli vielä osittain jäässä. Jäällä levähti lukuisia vesilintuja ja muutama joutsen.

Töölönlahden takana kohoaa Kallion kirkko

Linnanmäki odottaa kävijöitä

Kansallisooppera

Töölönlahden länsipuolella on useita kulttuurialan rakennuksia. Helsinginkadun suunnasta keskustaan päin kulkiessa ensimmäisenä on kansallisooppera. 1993 avatun oopperatalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto HKP (aiemmin Hyvämäki-Karhunen-Parkkinen). 

Finlandia-talo

Finlandia-talo on monelle tuttu. Tämä Alvar Aallon suunnittelema kongressi- ja konserttitalo valmistui 1971. Viimeisimmän remontin ajan 2022-2024 päärakennuksen vieressä toimi väistötilana ns. Pikku-Finlandia. Suuresta suosiosta huolimatta Pikku-Finlandia on päätetty purkaa kahteen osaan ja siirtää toisaalle. Siirto on parhaillaan menossa.

Punainen rakennus on Hakasalmen huvila, sen takana Kansallismuseon torni

Punainen rakennus, Hakasalmen huvila, on rakennettu 1843 - 1846 maaherra Carl Johan Walleenin perheelle kesäpaikaksi. Helsingin kaupunki osti huvilan Aurora Karamzinilta (Walleenin tytärpuoli), joka sai kuitenkin asua huvilassa kuolemaansa 1902 saakka.

Huvilassa on toiminut vuodesta 1911 lähtien Helsingin kaupunginmuseo, joka järjestää rakennuksessa erilaisia tapahtumia ja näyttelyitä. 

Hakasalmen huvilan pihassa, entisessä leivintuvassa ja kamarissa (rakennettu 1847) on viehättävä kahvila. Etenkin kesäaikaan sieltä on kiva noutaa kahvia vaikka ulkona nautittavaksi.

Musiikkitalo

Kansalaistorin laidalla on elokuussa 2011 avattu musiikkitalo. Pääkäyttäjinä ovat Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion Sinfoniaorkesteri. 

Lokakuussa 2012 Musiikkitalon edustalla paljastettiin Reijo Hukkasen Laulupuut -veistos, jonka korkein osuus on 13-metrinen taivasta kohti suu auki laulava hauki. Teoksen aihe viittaa Aaro Hellaakosken runoon Hauen laulu 

Helsingin keskustakirjasto Oodi

Arkkitehtitoimisto ALAn suunnittelema puurunkoinen ja puujulkisivuinen Helsingin keskustakirjasto Oodi valmistui 2018. Se on voittanut useita kansainvälisiä palkintoja. Rakennuksen kolmessa kerroksessa on lukuisia erilaisia tiloja ja toimintoja. Kolmannen kerroksen kirjastossa on noin 100 000 teoksen kokoelma. Oodista tuli nopeasti kaupunkilaisten tapaamispaikka ja olohuone.

Rakennuksen ulkonäöstä ollaan varmasti montaa mieltä, mutta minusta se on hieno. Pääsisäänkäynnin edessä voi ihailla lainehtivaa puista julkisivua. Samalla voi myös ihailla avaraa kansalaistoria ja sen vastakkaisella puolella seisovaa Eduskuntataloa.

Modernin taiteen museo Kiasma

Kansalaistorin eteläreunalla on yhdysvaltalaisen arkkitehti Steven Hollin suunnittelema modernin taiteen museo Kiasma, joka valmistui 1998. 

Kiasmassa on parhaillaan esillä Kiasman ja Saamelaismuseo Siidan yhteisnäyttely "Entiset ainoat", joka esittelee saamelaista nykytaidetta Saamenmaalta Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.

Nils Aslak Valkeapää: Nimetön (omakuva)

Saamelaiset on alkuperäiskansa, joka on asuttanut Saamenmaaksi kutsuttua aluetta jo ennen nykyisten valtioiden syntyä. Varhaisimmat merkit asutuksesta Saamenmaalla ovat noin 10 000 vuoden takaa. Saamelaisia on laskentatavasta riippuen 75 000 - 100 000.

Berit Marja haetta: Sarakka (tekstiiliaplikaatio)

Näyttelyn töitä kannattaa käydä katsomassa aivan lähietäisyydeltä. Moni teos on taidokasta tekstiilityötä.

Outi Pieski: Du Luohti

Siri Baggerman: Drooni

Siri Baggerman: Moottorikelkka

Näyttely kertoo siitä, mitä saamelaisille tehtiin, mitä edelleen tehdään, ja miten kansa voi silti selvitä, kukoistaa ja säilyttää tiedon siitä, keitä he ovat. 

Katarina Spik Skum: Nimetön

Eläviä saamen kieliä on yhdeksän:

- pohjoissaame 20 000 - 25 000 puhujaa
- eteläsaame 500 - 1000 puhujaa
- luulajansaame 650 puhujaa
- inarinsaame 300 - 400 puhujaa
- koltansaame 300 puhujaa
- kildininsaame 100 - 200 puhujaa
- piitimensaame 30 - 50 puhujaa
- uumajansaame 10 - 20 puhujaa
- turjansaame <10 puhujaa

Opetettavina kielinä Suomessa pohjoissaamen lisäksi ovat inarin- ja koltansaame. 

Lena Stenberg: Rajat - kolonialismin värit

Saamelaiskulttuuria esittelevä näyttely tuli sopivaan rakoon, sillä katsoimme pari viikkoa sitten Yle Areenasta norjalaissarjan, saamelaisen Åsa Kathrin Vuolabin käsikirjoittaman ja yhdessä Pål Jackmannin kanssa ohjaaman Heajastallan - Saamelaishäät (2026). Sarjassa puhutaan pohjoissaamea.

Sarja sekä liikutti että nauratti. Ohjelmaa katsoessa tuli mieleen, kuinka vaikeaa on yhdistää vahvoja kulttuuriperinteitä ja nykypäivään liittyviä tapoja. 

Kiasman ikkunasta avautui erinomainen näkymä Eduskuntatalolle. 

Tällaisen "maljakon" ottaisin olohuoneeseen silmäniloksi.

Kulttuurinälän tyydyttäminen herättää tarvetta tankata ravintoa vatsaankin. Olin kävellyt viimaisessa kevätsäässä ja museon saleissa, joten katsoin ansainneeni jotain syötävää. Päiväkin oli jo kääntymässä iltapäivän puolelle. Kiipesin portaita pitkin Stockmannin 8.kerrokseen syömään runsaan salaatin. Salaattilautasen tyhjennettyäni vilkaisin bussiaikatalua ja totesin, että voinkin jo suunnata kotiin.

Bussia Kampissa odottaessani en voinut vastustaa kirjakaupassa käymistä. Kassiin sujahti ystäviltä saadulla lahjakortilla Tommy Orangen Harhailevat tähdet.  

 

Tiistaina Talvipuutarhassa

 
Pääsiäisviikon tiistaina päätin pitää vapaapäivän vierailemalla Helsingin Talvipuutarhassa. Edellisestä käynnistä on aikaa niin kauan, etten käyntikertaa enää edes muista.

Talvipuutarhaan on helppo mennä. Jäin bussista pois Töölöntorin laidalla, jossa hyppäsin 8:n ratikkaan. Matkaa oli vain muutama pysäkinväli, minkä olisin helposti kävellytkin. Pakkasyön jäljiltä aamu oli hyytävän kylmä ja suunnitelmissa Talvipuutarhan lisäksi muutakin. Niinpä siis aikaa säästäkseni huristelin ratikalla, joka on Hesassa käydessä aina yhtä kiva liikenneväline.

Seuraava teksti on lainattu Helsingin kaupungin Puistot-sivustolta: 

Talvipuutarha on kaikille avoin kasvikeidas Töölönlahden pohjoispuolella. Vuonna 1893 ovensa yleisölle avanneeseen puutarhaan on sen perustamisesta lähtien päässyt vierailemaan ilman pääsymaksua.

Historiallisessa kasvien kodissa on yli 200 erilaista kasvia, jotka kukoistavat kolmessa huoneessa: Kaktushuoneessa, Palmuhuoneessa ja Länsisiivessä. Kasveista vanhin on yli 130-vuotias kameliapuu.

Talvipuutarha, sen edessä aukeava ruusutarha ja Talvipuutarhan takana oleva kasvien tuotantoalue muodostavat yhdessä Kaupunginpuutarhan. Tuotantoalue on yleisöltä suljettu. Talvipuutarhassa ei ole kahvilaa. Osoite: Hammarskjöldintie 1 A, 00250 Helsinki

Tiedän Talvipuutarhan olevan suosittu joulu- ja pääsiäiskohde. Aiemmin puutarhaan mentiin pääsiäisenä katsomaan oikeita tipuja. Lintuinfluenssan vuoksi perinteestä luovuttiin, eikä tipuja ole ollut vuoden 2005 jälkeen. Puutarha on koristeltu kauniisti pääsiäisteemaan sopivilla kukilla, koristeilla ja muutama noitakin siellä näkyi lentävän.

Talvipuutarhassa saa kuvata matkamuistokuvia ilman jalustaa. Somessa julkaistuissa kuvissa on mainittava kuvauspaikka. Suurimman haasteen kuvaamisessa käynnilläni aiheutti lukuisat pikkuiset päiväkotilaiset, joita kulki parijonossa monen monta ryhmää. Pienten juttuja oli hauska kuunnella, eikä minua haitannut lainkaan seisoa ovensuissa odottamassa vuoroani. Lasten opettajat huomioivat muut vierailijat kiitettävästi ohjaamalla lapsia kulkemaan parijonoissa. 

Länsisiivessä on muutamia viihtyisiä taukopaikkoja pöytineen ja tuoleineen. Siellä päiväkotilapsilla oli eväshetki.

Palmuhuoneessa kasvaa tietenkin palmuja, mutta myös loka-helmikuussa kukkiva kamelia ja alkukesästä suurin kukin kukkiva kuningasmagnolia. Siinä pari hyvää syytä uusia käynti Talvipuutarhassa niin talvella kuin myöhemmin kesälläkin.

Keskellä Raitahelokämmekkä.

Palmuhuoneen suihkulähdealtaassa uiskenteli useita kookkaita karppeja. Niitä pääsin kurkkimaan lähinnä esiteinien olkien yli heidän kuvaillessaan kilpaa kaloja kännyköillään.

Kaktushuoneessa vietin eniten aikaa, sillä siellä oli väljempää. Edelläni kulki kaksikielinen päiväkotiryhmä, jossa keskusteltiin kasveista suomeksi ja englanniksi. Yllättävän hyvin pienet 4-5 -vuotiaat pirpanat tunsivat kasveja. Aaloeita oli todennäköisesti nähty aiemminkin.

Käpykirjotähtiö

Kasveissa on aika hyvin nimilappuja. Kasveihin ei saa koskea, jonka vuoksi välillä lehtien taakse heilahtanut nimilappu ei mahdollistanut kasvin tunnistamista.

Kaktushuoneessa on pari valtavaa rahapuuta. Isot agaavet saattavat joskus tehdä niin suuret kukinnot, että ne yltävät kattoluukkujen kautta ylös ja ulos asti.

Mistelikorallikaktus

Kaktushuoneessa on valtava mistelikorallikaktus ja toinen samanlainen, jonka nimikyltissä luki korallikatkus. Tai siis minusta ne näyttivät samanlaisilta. Asia kiinnostaa minua, koska muutama vuosi sitten ostin kylän kukkakaupasta mistelikorallikaktuksen. Se meinasi heittää henkensä, mutta on nyt toipunut. Joskaan ei ainakaan vielä entiselleen. Pari viikkoa sitten ostin Tokmannilta mukavan kokoisen korallikaktuksen. Toivon sen viihtyvän meillä ilman sukulaisensa misterikorallikaktuksen aiheuttamaa draamaa. 

Piikkikruunu 

Madagaskarilta kotoisin olevia piikkikruunuja näin muutama vuosi sitten Espanjassa viettäessämme siellä joulua. Piikkikruunu kuuluu tyräkkien (Euphorbiaceae) heimoon ja on meilläkin monessa kodissa huonekasvina.

Lumikuningatar-orkidea oli parhaillaan enemmän viherkasvi, joskin muutamia kukkivia yksilöitäkin oli näkyvissä. Lumikuningatar kukkii helmikuussa, jolloin se kerää Talvipuutarhassakin sankan joukon ihailijoita.

Lumikuningattarien alla on kuvan teksti, joka kertoo Talvipuutarhan lumikuningattaren hienon tarinan.
 

Talvipuutarhan edessä oleva Ruusutarha on talviaikaan suljettu. Ruusutarhan reunoja rajaa muotoonleikatut lehmukset. 

Pois lähtiessäni Ruusutarhan lehmuksessa lauloi kottarainen. Kolea sää tuntui heti keväisemmältä. Jatkoin retkipäivääni keskustaa kohti Töölönlahden reunaa kävellen.