maanantai 8. elokuuta 2022

Kuivia mietteitä ja helppoja pensaita

Scabiosa atropurpurea ' Oxford Blue' - Koreatörmäkukka
 

En suostu luopumaan kesästä näin elokuun ensimmäisen viikon jälkeen. Alkakoon koulut, loppukoon lomat ja täyttyköön lehdet sienestysohjeista. Minun kesäni on täydet kolme kuukautta - vähintään. Hyvällä tuurilla ja sääherran suostumuksella kenties enemmänkin.

Juhannuksen tienoilla oli pidempi kuiva jakso, jolloin puutarhatyöt etenivät hidastetusti, jos ollenkaan. Rikkaruohoja olisi ollut kitkettävänä, vaan eivät suostuneet irtoamaan rutikuivasta maasta. Sitten saimmekin sateita tasaisin välein. Tosin maa ei edelleenkään ole kovin märkää, mutta rikkaruohot irtoavat huomattavasti herkemmin. Ja niitähän riittää. Kun yhden työmaan saa kitketyksi, voikin aloittaa kierroksen alusta uudelleen.


Kuluva kesä ei ole ollut läheskään yhtä sateeton kuin edellinen. Silloin kärvisteltiin viikko tolkulla yhä pahenevassa kuivuudessa. Ennen asuinalueemme uudistusta puutarhaamme ei aurinko kunnolla paistanut, eikä tuulestakaan ollut suurempia haittoja. Kuivinakin kesinä puutarha pärjäsi aika hyvin omillaan tai kevyesti kasteltuna. Nyt asumme kuudetta kesää uudenlaisessa ympäristössä. Aurinko paistaa pihaamme aamusta iltaan. Tuntuu, että meillä tuuleekin aina. 

En halua palata aiempaan, sillä rakastan vallitsevaa valoa, avaruutta ja lämpöä yli kaiken. Jaksan kyllä kastellakin. Moni kasvi ei kuitenkaan enää viihdy entiseen tapaan, koska auringonpaiste tuulella maustettuna kuivattaa puutarhan sateenkin jälkeen nopeasti. 

Sään ääri-ilmiöiden ennustetaan lisääntyvän. Jos sataa, sataakin sitten runsaasti. Jos on lämmintä, hellelukemat nousevat korkeiksi ja sitä kestää pitkään. Meidän puutarhassamme noista ilmiöistä on saatu jo esimakua. On siis pohdittava, mitkä kasvit pärjäävät lisääntyvässä kuivuudessa. Ja mitä ylipäätään voisin tehdä säilyttääkseni puutarhassa runsaan vehreyden.


Alapihan vasemmassa nurkassa sijaitseva Ovaalipenkki on tällä hetkellä varsinainen murheenkryyni. Kasvi toisensa jälkeen on ottanut sieltä lähtöpassit. Siperiankurjenmiekka viihtyy hyvin oikeassa päädyssä. Takapuolella myös jouluruusu porkskuttaa ongelmitta. Kyläkurjenpolvesta siirsin jo osan toisaalle, loput sinnittelee surkeina. Vasemman reunan idänkurjenpolvi Baby Blue oli vielä alkukesästä osittain vihreä, nyt kuivunut ruppana.


Istutin Ovaalipenkkiin viime kesänä kaksi syyshortensiaa; Vanille Fraisen ja Moonlightin odottamaan siirtoa toisaalle. Olen kahden vaiheilla, jätänkö syyshortensiat tuohon ja siirrän kaiken muun elinkelpoisen muualle? Vai kaivanko kaikki kasvit pois ja tasaan penkin osaksi nurmikkoa?

Ovaalipenkin paikka on varmasti kuiva monestakin syystä, vaikka se ei aivan suorassa paahteessa sijaitsekaan. Lähellä kasvaa kriikunoita, omenapuita ja isokokoinen mänty. Multaa penkissä riittää syvälle, jonka puolesta siinä olisi hyvä paikka kasveille. Puutarhassani on istutusalueita useita, joten yhden penkin poisto ei maailmaani kaada. Vähemmän tulee tuolla nurkassa muutenkaan käytyä. Kunhan leikkaan nurmikon, kitken rikat, kanttaan ja kierrän kameran kanssa. 

Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Miettiessäni mahdollisia kasveja eri tavoin haastaviin olosuhteisiin, nousee mieleen monet pensaat. Niissähän riittää valikoimaa jokaiseen makuun. Hortensiat ovat jo pitkään kuuluneet lempipensaisiini. Keväällä syyshortensia tulee lehteen hiukan hitaasti, mutta vastaavasti sen kauneutta saa ihailla aivan pakkasiin saakka. 

Minusta syyshortensiat ovat näyttäviä, helppohoitoisia ja kestäviä. Leikkaan kuivuneet kukinnot keväisin ja suojaan pensaat jäniksiltä syksyllä verkoilla. Yhden kerran ilmeisesti myyrä järsi lumen alla etupihan toisen Grandifloran tyvestä pahasti. Pensas lähti kasvamaan juurista voiden nyt hyvin.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'
 
Kaksi syyshortensia Grandifloraa meillä on ollut iäisyyden. Aluksi ne kasvoivat olopihan puolella, kunnes tajusin pensaista tulevan liian isokokoisia paikkaan. Siirsin ne sisäänkäynnin puolelle, jossa niillä on tilaa olla ja elää.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vanille Fraisen istutin alapihalle 2013 ja Vim's Redin sen viereen 2014. Istutusalue saikin näiden pensaiden johdosta nimeksi Hortensiapenkki. Vanille Fraisen suurikokoiset kukinnot muuttuvat vaaleanpunaisiksi. Vim's Redin taasen enemmän viininpunaisiksi. Kummankin pensaan ympärilllä pyörin kamerani kanssa kukinnan aikaan kerta toisensa jälkeen. En vain kyllästy niitä ihastelemaan. 

Hydrangea paniculata 'Mustila'

Hortensiakuume ei ottanut laantuakseen, jonka seurauksena hankin Mustilanhortensian 2017. Se on kotiutunut hyvin Hedelmätarhaan, aidan viereen. 

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle

Pink Annabelleä ehdin ihailla muutamissa blogeissa ja mediassa jonkin aikaa ennen kuin sellainen muutti meille. Päätös Pink Annabellen ostamisesta tapahtui siinä silmänräpäyksessä, kun näin niitä kukkivina Puutarha Tahvosten vierailulla 2019. Ensimmäisten kukkien ilmestyessä tuumin, että olinko kenties saanut väärän kasvin? Kukka on nimittäin alussa pieni, eikä lainkaan vaaleanpunainen. Huoleni oli turha. Kukka kasvaa nopeasti ja muuttuu vaaleanpunaiseksi kaunottareksi. Ihana puska, jota katsellessa muistan aina kivan vierailun Tahvosille.

Hydrangea arborescens 'Annabelle' - Pallohortensia

Ensimmäisen pallohortensian ostin harrastajan taimipöydältä 4 eurolla keväällä 2016. Taimi kulki Pikkupuutarhassa jonkin aikaa sopivaa asuinpaikkaa etsien, kunnes vuosi sitten se asettui Bermudan takalaidalle (ei kuvassa). Samalla hankin sille pari uutta kaveria, jotka istutin Pikkupuutarhan Harkkokäytävän reunalle.

Kävelyreittini varrella kylällä, erään talon pihassa on joka kesä vallan mahtavat pallohortensiapuskat. Niiden kuva silmissäni olen odottanut omieni kukintaa. Viime kesänä omani eivät luonnollisesti kovin loisteliaasti kukkineet. Käyttivät energiansa ilmeisesti kotiutumiseen. Nyt saan vihdoin esimakua, miten upeita valkeita palluroita olen puutarhaani onnistunut hankkimaan.

Hydrangea serrata 'blue Bird' - Safiirihortensia

Eipä sovi unohtaa pienintä ja herkintä eli safiirihortensiaa. Hänet istutin 2019 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. En ollut tyytyväinen paikkaan ja niinpä siirsin Safiirihortensian seuraavana keväänä alapihan Hedelmätarhaan. Kasvi selvisi talvesta ihmeen hyvin. Jopa vanhoihin oksiin tuli lehtiä ja muutama kukkakin kesällä 2021.

Tänä keväänä jouduin leikkaamaan lähes jokaisen safiirihortensia oksankärjen kuivuneina ja kuolleina. Nyt jännitän, jaksaako pieni puska kukkia. Parhaiten se tekee kukkia vanhoihin oksiin. Jollei kuki nyt, ehkä seuraavana kesänä. Pääasia, että on hengissä. Safiirihortensiani saa kunnon verkot ympärilleen talveksi. En halua jänisten tai peurojen napostelevan sitä suihinsa. 

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo


Kivoja pensaita hortensioiden lisäksi on toki muitakin. Tahvosilta hankittu purppuraheisiangervo kuuluu ehdottomasti suosikkeihini. Sen tummia lehtiä jaksan ihailla aina ohi kulkiessani. Auringonvalo saa värin vaihtelemaan punaisesta lähes mustaan. Puutarhan toisessa päässä on hieman samankaltaiset purppuraheisiangervot Diabolo ja Andre. Ehkä niiden sijainti on vähemmän valoisa, eivätkä ne säkenöi lainkaan yhtä upeasti UMNHarpellin lailla.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Tummahipiäisen UMNHarpellin vieressä asustaa ruskaheisiangervo Amber Jubilee, joka on myös oikea kaunotar. Luin juuri netistä, että
heisiangervo 'Amber Jubilee' on kuningatar Elisabet II:n 60-vuotis-hallitsijakauden kunniaksi nimetty lajike. Niin tai näin, tämä pensas saa loistavan syysvärin. Eikä se kesälläkään kovin yksitoikkoinen väriltään ole.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja


En ymmärrä, miksi minulta kului niin monta vuotta päästä sisään erilaisten lehtivärien maailmaan. Ehkä keskityin liikaa kukkimiseen. Varmasti puutarhablogeissa seikkailemisella on ollut merkittävä vaikutus uusiin ja erilaisiin kasveihin tutustumisessa. Hyvä kuitenkin, etten ole jumittunut vihreään väriin, vaan olen avannut puutarhani eri värisille ja muotoisille lehdille.

Happomarjoihin en ole oikeastaan kiinnittänyt juuri mitään huomiota. Kunnes törmäsin purppurahappomarjaan. Pitihän sellainen saada, mikä toteutuikin kesällä 2020. Nyt pikkuinen pensas asustaa Kurgaanissa.

Spiraea 'Double Play Big Bang' - Tarhapensasangervo 23.5.22

 
Vielä yksi värinsä ja helppoutensa puolesta esiteltävä pensas on pikkuinen pensasangervo Double Play Big Bang. Kuvassa pensas on toukokuun lopun räiskyvässä kevätvärissään. Kesälläkin lehdissä on vihreä ja keltaisen eri sävyjä. Syksyllä pensas on jälleen komeasti punakeltainen. Pensasangervoni on vielä nuori ja pieni. Eikä siitä jättiläistä koskaan tulekaan. Kasvukorkeus on noin 50-100 cm.

Hydrangea paniculata 'Moonlight' - vasta vajaan vuoden ikäinen


Kuivuutta käsittelevä pohdintani luiskahti melkein huomaamatta suosikkipensaisiin. Siihen on syynsä, sillä minun on enenevässä määrin mietittävä olosuhteisiimme sopivia kasveja. On järkevää istuttaa kasveja, joille ei tarvitse hellepäivinä kantaa vettä kannutolkulla. Kasveja, joiden ulkonäkö ja kunto miellyttää silmää pitkin kesää.

Päällimmäisinä valikoituivat tässä esitellyt puskat. Myös angervoista löytyy vaihtoehtoja joka makuun. Niitäkin meiltä löytyy, joskin monella on makuuni liian kiivas tapa levitä ja vallata alaa. Yksi tärkeimpiä hankintakriteerejäni nykyisin on, ettei kasvin leviämistä tarvitse alinomaa keinolla jos toisella rajoittaa.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Löysin kelloköynnöksistä ensimmäiset nuput. Ne ovat vielä kovin pikkuisia ja enimmäkseen korkeuksissa. Äkkiäkös nuo kasvavat.

 
Diana Craigin "Puutarhurin kirja. Parhaat niksit viherpeukaloille" -teoksesta osui silmään tuntemattoman ajattelijan lausahdus:

"Kun kitket rikkaruohoja, voit selvittää, onko edessäsi rikkaruoho vai hyötykasvi. Kun nykäiset kasvia ja se irtoaa maasta helposti, kädessäsi on hyötykasvi."

Koettu on, joskin vahingossa.


Mukavia puutarhapäiviä ja kivaa kesän jatkoa kaikille!

 

perjantai 5. elokuuta 2022

Väriä ja makua ruokapöytään

 

Tästä kesästä tuli aivan yhtä mainio tomaattikesä kuin edellisestäkin. Tomaatit alkoivat kypsyä kesäkuun lopulla. Sen jälkeen ei ole tarvinnut kaupasta tomaatteja ostaa. Kasvatan pääosin kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät nopeimmin ja varmimmin kennokasarissani. Viime päivien lämmössä tomaatit ovat kypsyneet vauhdilla. Muutaman päivän välein olen saanut kahden litran kulhon täyteen kypsiä tomaatteja. Nyt tahti hidastuu, sillä raakileita on vähemmän. Kukkia on edelleen paljon, mutta ne tuskin kaikki ehtivät hedelmiksi kehittyä.

Myös kurkkuja on riittänyt. Etenkin Sherpa on tuottoisa, samoin Beth Alpha. Pitkä Cordoba-kurkku on hitaampi kasvamaan ja kypsymään. Se venyy kuitenkin pituutta ihan huomaamatta, joten kasvarissa on syytä tehdä tarkastuskäynti usein.

Eilen leikkasin tuoksuherneistä siemenkotia kasvarin vierellä. Silmäkulmaan osui jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yksi Sherpa oli kasvattanut kurkun kasvihuoneen seinän ja kasvatusaltaan väliin. Se oli niin pullea, että kurkun pois saadakseni minun piti siirtää kasvatusallasta reilusti kohti keskilattiaa. Kurkku oli jo hiukan ylikypsynyt, mutta syötyä sekin tulee.


Meillä ei ole perunamaata. Viime kesäiseen tapaan laitoin keväällä kolme Annabelleä isoon muoviruukkuun. Aluksi perunaruukku oli kasvarissa ja myöhemmin siirsin sen ulos. Muovinen ruukku ei oikein hengitä. Paljaan taivaan alla ruukussa kasvaneet perunat ovat saaneet vettä vähän liikaakin. Kumosin ruukun nähdäkseni, saadaanko edes muutama mollukka ruokapöytään. Saatiinhan me. Pieniä ja niin nättejä Annabelle-perunoita, jotka maistuivat hyviltä.


Paprikoita minulla on kasvamassa kasvarissa kolmea sorttia: pitkulaista Zazua, pyöryläistä California Wonderia ja hoikkaa Lompardoa. Kuvan jälkeen paprikat ovat alkaneet värittyä; Zazu keltaiseksi, California Wonderit punaisiksi ja Lompardo niinikään punaiseksi.


Lavakauluksissa ei jättimäistä satoa voi kasvattaa. Tyyli on sellaista "vähän yhtä sun toista", jotta pääsee makuun. Itse kasvatettu maistuu niin hyvältä. Parasta taitaa olla kasvun seuraaminen ja pienetkin onnistumisen kokemukset.

 
Herneet on jo syöty, samoin useamman kerran kylvetyt ja korjatut retiisit. Porkkanat taitavat tykätä meidän lavakauluksesta, sillä niistä tulee maukkaita ja isoja. Ensimmäisenä maistelemme aina harvennusporkkanoita, jotka kypsyvät uunissa nopeasti yrttien ja oliiviöljyn maustamana.


Salaatin kanssa kävi jälleen kerran köpelösti, kun sirottelin vanhojen siemenpussien sisältöä turhan innokkaasti lavakaulukseen.Varsinkin rukola iti ja kasvoi hurjaa vauhtia. Emme ehtineet syödä sitä siinä tahdissa, kun se yltyi kukkimaan. 

Omien kylvöjen itämistä odotellessa laitoin pari kaupan salaatinjämää kasvimaalle. Niistä riittää kivasti sekä salaattiin että leivän päälle. Ehkä ensi kesänä jätänkin omat siemenet kylvämättä ja hankin kaupasta pari kunnon salaattipuskaa. Niistä syömme enimmän osan ja loppu laitetaan kasvimaalle.


Sipuli kuuluu ruokapöytäämme ruoassa kuin ruoassa. Talvivalkosipulin kanssa kävi ensimmäisen kerran hassusti. Syksyllä istutetut kynnet eivät jaksaneet lähteä kasvuun, kun lavakaulusta peitti pitkälle kevääseen paksu jääkansi. 

Istutin talvivalkosipulin viereen tavallista sipulia. Jospa se houkuttelisi valkosipulit henkiin, vaan niin ei tapahtunut. Lopulta tutkin, mitä mullasta löytyy. Vain lituskaksi mädäntyneitä valkosipulin kuoria. Niiden tilalle kylvin kehäkukkaa hyödyntääkseni tyhjäksi käyneen paikan.

Muutaman sipulin olen jo ottanut ruokaa valmistaessani. Pian pitänee korjata muutkin, sillä suurin osa varsista on laonnut. Tosin sipulia on myös yhdessä kukkapenkissä ja herukkapensaiden välissä. Istukaspussissa oli niin paljon sipuleita, etteivät kaikki mahtuneet lavakaulukseen. Lopuille piti keksiä muita paikkoja, joissa ne näyttävät ihan hyvin kasvavan.


Kesäkurpitsa ei ole ollut kovin tuottelias. Joinain kesinä reseptit ja ideat loppuvat kesken, kun kesäkurpitsaa kypsyy niin runsaasti. Kesäkurpitsan lisäksi kasvamassa on myös Tom Foxia ja spagettikurpitsaa. Muutama isompi molluska kurkkii lavakauluksen laidan reunalta kohti maata.

Kurpitsanversoja luikertelee kukkivina lavakaulusten välissä. Harrastan lavakauluksissa vuoroviljelyä eli kylvän/istutan samaa kasvista samaan laatikkoon korkeintaan kahtena peräkkäisenä vuotena. Kurpitsan kanssa on aina oma miettimisensä, kun se on sijoitettava sellaiseen lavakaulukseen, jossa sillä on tilaa kiemurrella omia reittejään. Ei kuitenkaan nurmikon suuntaan, jotta nurmikkoa leikatessa ei tarvitse vältellä kurpitsanversoja.


Ruohosipulia löytyy kasvimaalta ja muutamista kukkapenkeistäkin. Vuosia sitten kuulin virolaisesta tavasta kylvää ruohosipulia ympäröimään ja reunustamaan kukkaistutuksia, koska sillä on tuholaisilta suojaava vaikutus. Saattaa olla legenda, mutta ihan käyttökelpoinen. Ruohosipuli on kaunis kukkiessaan ja myöhemminkin vie tilaa rikkaruohoilta.

Ruohosipulin lisäksi tilli ja persilja kuuluvat vakiokasvatettaviin. Viime kesänä ei tarvinnut persiljaa kylvää ollenkaan, sillä edellisvuotiset nousivat terhakkaasti ylös. Tänä keväänä kylvin taas uudet persiljat, jotka toivottavasti tuottavast satoa myös ensi vuonna.

Usein unohdan leikata ruohosipulia talveksi pakkaseen. Nyt olen koittanut ryhdistäytyä, jotta näitä mausteyrttejä löytyisi edes jonkun verran omista varastoista. Tottakai jonkun verran on ostettava tilliä ja persiljaa tuoreena, mutta moniin ruokiin ne käyvät myös pakastettuina.


Kokeilen tänä vuonna ensimmäistä kertaa vesimelonia. Kylvämistäni kaksi iti ja kasvoi taimeksi. Sitten kumpikin jumittui muutaman sentin mittaan, jolloin olin valmis nakkaamaan ne kompostiin. Annoin pikkuisille mahdollisuuden, josta ne kiittävät. Nyt vesimelonit kiemurtelevat pitkin kasvihuoneen kattoa ja toinen lattialla. Muutama molluska on kehitteillä. 

En ole perehtynyt vesimelonin hoitoon sen tarkemmin, joten sato saattaa jäädä silmäniloksi. Ei haittaa ollenkaan, koska ensitaival vesimelonin kanssa on osoittautunut hauskaksi kokeiluksi. Näköjään aina on hyvä antaa mahdollisuus jollekin uudelle.

Hedelmätarhan puolella on pian kriikunoiden ja omenoiden vuoro. Kriikunoita tulee jälleen runsaasti alapihan kahteen ja Pikkupuutarhan yhteen puuhun. Kriikunoissani on jo vuosia ollut äkämäpunkki. Tänä vuonna kuitenkin vähemmän. Äkämäpunkki vioittaa jonkun verran myös hedelmiä, mutta onneksi niitä jää paljon myös syötäväksi.

Omenapuut kukkivat keväällä valtoimenaan. Kukinta jäi lyhyeksi koleiden sadesäiden vuoksi. Pörriäisiäkään ei paljon näkynyt. Silti puissa on nyt paljon hedelmiä. Ainoastaan Huvituksessa, joka tavallisesti notkuu omenoista, on nyt vähiten hedelmiä. Puut ovat itse harventaneet itseään pudottamalla pienimpiä pois. Minun olisi pitänyt tehdä lisäharvennuksia, jotta jäljelle jääneet olisivat saaneet tilaa ja voimaa kasvuun. Taas jäi aikomukseksi, kuten monesti ennenkin.

Omenapuihini tuli tänä keväänä ensimmäisen kerran kunnon omenankehrääjäkoiporukka. Harsopusseja ilmestyi ensin Huvitukseen ja sen jälkeen niitä löytyi myös muista omppupuista. Pudotin pari kertaa harsopusseja puista suihkuttamalla letkulla vettä. Samalla tuli kasteltua istutuksia. Näyttäisi, ettei kehrääjäkoista ole ollut kovin suurta vahinkoa hedelmille.

Omenankehrääjäkoi munii vuoden tai kahden ikäisiin oksiin. Omenapuiden leikkaaminen loppukesästä saattaa vähentää toukkaesiintymiä, koska kevätleikkaus innostaa puuta kasvattamaan uusia versoja, jotka taasen toimivat hyvinä munintapaikkoina koille. Vanhoilla puillamme on varsin vähän kevättalvista leikkaustarvetta. Vesiversot leikkaamme yleensä heinäkuun lopulla. Niin teimme tänäkin kesänä. Jospa koit kokisivat puumme tympeinä munimispaikkoina ja muuttaisivat jonnekin kauas pois.

Mesimarja


Vadelmasta tuli vuosi sitten erinomainen sato. Nyt se lepää kerätäkseen voimaa ensi vuoden satoa varten. Sain sentään noin 10 marjaa, jotka olivat oikein isoja ja maukkaita.

Puna- ja mustaherukat on jo kerätty ja mehuksi keitetty. Karviaiset alkavat olla korjuukypsiä. En vain ole keksinyt, mitä niistä tekisin? Syödään suoraan puskasta, mikä jaksetaan. Ja lopuista mehua, kaiketi.

Kahdesta pensasmustikasta tulee lähinnä maistiaismarjoja. Minulla ei ole oikein sopivaa paikkaa isoksi kasvaville pensasmustikoille, Ne kun ovat myös jänisten herkkua, joten istutuspaikan pitäisi olla helposti aidattavissa. Syysvärin vuoksi kaksi pensasta mahtuu hyvin kasvimaalle.

2016 istutetusta Zilgasta tuli viime kesänä aika hyvä sato. Jonkun verran söimme rypäleitä sellaisenaan ja lopuista tein hyytelön. Nyt rypäleitä kypsyy viime vuotistakin runsaampi määrä. Zilga on hyvän makuinen, joskin aika pienikokoinen. Kun rypäleessä on lisäksi kivi, syömisessä ja säilömisessä on omat kiemuransa. Ehkä tässä on pian ryhdyttävä pohtimaan viininviljeliljän uraa. Voisin hyvinkin polkea pergolassa rypäleitä vastapestyillä varpaillani.

En istuttanut rypäleköynnöstä hedelmäsadon toivossa. Ilman muuta rypäletertut ovat mieluisia, mutta eniten tykkään köynnöksen tuomasta välimerellisestä tunnelmasta. Rypäleineen.

Kasvimaateemaan sopinee kuva esikasvattamistani auringonkukista. Pussi puna-auringonkukan siemeniä on pyörinyt laatikossani jo useamman vuoden. Laitoin keväällä kolme siementä multaan ja kaikki itivät. Istutin ne 14.5. kasvimaan viereiseen Vapaapenkkiin. Hauskasti kolmesta yksi on keltainen. Korkealla keinuvat auringonkukkani herättävät hilpeyttä puistossa kulkijoissa. 

Ylivuotoputki ei näy vielä tässä kuvassa.

Tämä kesä ei ole aivan yhtä kuuma ja kuiva kuin edellinen. Hellepäiviä on ollut useita putkeen, mutta onneksi välillä tulee vettä ihan kunnolla. Maa on silti aika kuivaa, minkä huomaa varsinkin jotain kaivellessa tai rikkaruohoja kitkiessä. 

Sadevesitynnyreistä on ollut suuri hyöty. Ensimmäisestä tynnyristä innostuneina hankimme toisen samanlaisen talon kellaripäädyn Ränni-Rosvolle. Ukkokulta laittoi tynnyreihin ylivuotoputken, mikä helpottaa sadeveden keruuta. Ei tarvitse käydä jokaisen sadekuuron jälkeen katsomassa, pitääkö yhteysletku Ränni-Rosvoon sulkea, ettei vesi valu tynnyrin laitojen yli. Tai kiirehtiä tyhjentämään kerättyä sadevettä jonnekin muualle. Nyt tynnyrit saavat rauhassa täyttyä ja mahdollinen ylivuotovesi menee salaojaan.

Sadeveden kerääminen on myös vähentänyt kaivoveden käyttöä. Pation päädyssä on joka kesä 200 litran tynnyri, jonkä täytän kaivovedellä. Ammennan sitten tynnyristä kastelukannuihin vettä, jolla kastelen lähinnä kesäkukkia. Sadevesitynnyrien ansiosta kaivovettä ei ole tarvinnut lorottaa kesäkuun jälkeen vanhaan tynnyriin. Sadevesi on riittänyt vallan mainiosti. Alapihalla on toinen 200 litran tynnyri, jonka niinikään täytän kaivovedellä. Kasvihuoneessa on taasen 150 litran saavi kastelujärjestelmää varten. Sitäkin on täytettävä pari-kolme kertaa kesässä.

Sadevesitynnyreistä on mahdollista johtaa vettä myös alapihalle, vaikka kasvimaa sijaitseekin kohtuullisen kaukana. Pitkässä letkussa vesi alapihalle tulee sen verran hitaasti, että letkun varressa pitäisi seisoa pitkät ajat ja siirrellä sitä paikasta toiseen. Toistaiseksi olen käyttänyt kasvimaan kasteluun kaivovettä, koska se vain on helpompaa ja nopeampaa. Minun "päreilläni" asioiden pitää tapahtua vikkelästi ja suunnitellusti, jotta pääsen jouhevasti siirtymään tehtävästä toiseen.

Crocosmia - Ruostekukka

Pienet ilonaiheet ovat usein niitä hienoimpia asioita. Lähes joka kevät sorrun ostamaan ruostekukan mukuloita. Saattaa olla, että olen joskus onnistunut saamaan nupun tai pari. En nyt äkkipäätä muista, olisiko niin tapahtunut. Vaan nyt on. Laitoin mukulat kellariin esikasvatukseen. Siirsin taimet 10.5. kasvariin ja 23.5. istutin ne samaan lavakaulukseen daalioiden kanssa. Ovat vähän ahtaalla, kun daaliat yltyivät vallan rehevään kasvuun. Nyt laatikosta nousee kaksi kukkavartta. Paikka on suojainen, kun ruostekukan takana nousevat tuoksuherneet ja vieressä daaliat. Aurinko paistaa tuohon puolesta päivästä iltaan saakka. Valoa on pilvisenäkin päivänä.

Eikä ruostekukkariemu pääty suinkaan tähän. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta ison ruostekukan juurakon. Laitoin sen isoon ruukkuun pergolan viereen. Pari päivää sitten huomasin ruukusta sojottavan useamman kukkavanan. Pitääkin muistaa kuvata nämä ihmeet. Syksyn tullen onkin pähkäiltävää, miten saan juurakot talvetettua.

Pensasmustikka
 

Hoitokissa Roope on edelleen teillä tietymättömillä. Emme ole luopuneet etsintätoimista emmekä toivosta. Arjen on kuitenkin pyörittävä ja elämän jatkuttava. Olen selvinnyt läheisten vakavista sairastumisista ja kuolemista. Selviän tästäkin.

Minulta meni kauan
vain oppiakseni
miten olemalla itselleni
julma ankara kontrolloiva vaativa
olen sitä myös läheisilleni

ja vasta ollessani itselleni
hellä ymnmärtäväinen
tilaa antava suvaitsevainen
olen sitä samaa
myös lähelläni eläville.

- Anja Porio -

Hyvää elokuun alun viikonloppua  ja antoisaa Avoimien Puutarhojen päivää kaikille!



maanantai 1. elokuuta 2022

Heinäkuun lopun liljaviikot

Lilium Sweet Surrender

 
Viime vuosina olen istuttanut varsin vähän uusia liljan sipuleita. Lähinnä muutaman tiikerinliljan, joista vaalea Sweet Surrender on yksi suosikeistani. Se on kaunis katsella ja runsastuu kivasti. 

Ylipäätään liljat ovat aika helppohoitoisia ja isoina ryhminä näyttäviä. Liljakukot tuovat miinusta liljojen kasvattamiseen. Listin punaisia liljakukkoja alkukesästä ahkerasti, mutta olen häviöllä. Hyvistä aikomuksista huolimatta unohdan kiertää putsaamassa liljojen lehdiltä mustat toukkatöhnät, jonka vuoksi liljakukkoja on takuuvarmasti ensi kesänäkin.


Kuvan tiikerililja aiheuttaa taas jonkin verran pään raapimista. Olen selvästi laiskotellut istutustietojen ylläpidossa, sillä en löydä listoiltani kasville nimeä. Se on tavallista tiikerililjaa vaaleampi, hieman punertava. Ja kukkii perinteistä tiikerililjaa sekä kerrannaista Flore Plenoa aiemmin. Saattaa olla Tiger Babies.


Allaspenkin liljoja katsellessani pohdin, olisiko punertava tiikerililja sittenkin tullut kermanväristen Sweet Surrenderien mukana? Ajoitus ja sijoitus täsmäisivät. Vanhempia sipulipussukkakortteja olen saattanut hävittää, mutta tuoreemmat ovat kyllä aika hyvin tallessa.

Pallokentän vastaisen aidan vieressä kasvaa kookas värililja, jonka olen ostanut "Black & White" -sekoituksena keväällä 2020. Ensimmäisenä kesänä vaalea ja tumma kukkivat tasaväkisesti. Nyt vaalea on noussut paljon runsaampana. Tumma vasta miettii, jaksaako avautua.


Vuosien aikana olen ostanut ja istuttanut jos jonkinvärisiä liljoja. Muutama keltainen ja oranssi tuli hankittua iät ja ajat sitten. Loput ovat liljabingon tuloksia. Aina niistä markettipussukoista ei tule kuvan mukaisia.

Ilmeisesti keltaiset ja oranssit ovat muita värejä sinnikkäämpiä ja kestävämpiä, sillä ne nousevat uskollisesti vuosi toisensa jälkeen. Olen joskus kaivanut väärän värisiä tai väärässä paikassa olevia liljoja siirtääkseeni ne muualle. Usein onnistun halkaisemaan sipulin, vaikka kuinka varovainen yrittäisin olla. Niinpä en enää pahemmin liljansipuleita kaivele ja siirtele. Olkoon, missä ovat.

Eniten puutarhasta taitaa löytyä vaaleanpunaisia liljoja. Tykkään kyllä vaaleanpunaisista kukista, joten eivät nämäkään mitään inhokkeja ole.

Kriikunapenkin liljat ovat Oriental Mix -pussista. Tummemmat sävyt ovat taantuneet. Näiden vaaleiden liljojen terälehtien punaiset pilkut ikäänkuin kertaavat viereisten kokonaan punaisten väriä.

Lilium Peach Dwarf


Matalat Peach Dwarfit olen istuttanut 2015. Hämärästi muistan, että nämä olisivat OmaPiha-lehden jäsentarjouksesta. Kuvassa väri on voimakkaamman oranssi, kuin todellisuudessa.

Lilium Elodie?


Tämän liljan olen ostanut Elodiena, jonka pitäisi olla kerrotumpi. Aina se on noussut yksinkertaisena. Hauskannäköinen tällaisenakin, joten ei yhtään haittaa.

Näillekään en löytänyt arkistoistani sopiaa nimikorttia. Veikkaan, että nämä olen istuttanut jonnekin muualle ja kaiken siirtämisen ja kaivamisen ohessa sipulitkin ovat löytäneet uuden kotinsa Ruusupenkistä. Turhan reunalla kasvavat korkeiksi kasveiksi, mutta toisaalta tuossa tuijan edessä sopivat seisomaan.

Lilium Rosella's Dream

Lilium Rosella's Dream ja tai lilium Renoir


Kiemurapenkin päähän olen istuttanut 2016-2017 sekä Renoiria että Rosella's Dreamia. Asiantuntija saattaisi erottaa, onko tuossa jompaa kumpaa vai kumpaakin. Loppujen lopuksi ei liene kovin tärkeä asia. Kauniisti kukkivat.

Valkoiselle liljalle ei myöskään löydy nimeä. Tämä kasvaa Allaspenkin reunassa, johon en ole sitä alkujaan istuttanut. Kuuluu siis niihin sipulikukkiin, jotka ovat erinäisten istutussessioiden pyörteissä vaihtaneet asuinssijoja.

Lilium Spring Pink


Spring Pinkistä pidän kovasti. Tuo terälehtien reunojen hento ruskea rajaus tekee hienon säväyksen vaaleaan väriin. Kuin taiteilija olisi halunnut laittaa vielä vaatimattoman kädenjälkensä maalaukseen. Näitä voisin istuttaa lisääkin.

Ajat sitten kukkineiden siperiankurjenmiekkojen keskeltä nousee kesä toisensa jälkeen oranssit liljat. Tänä päivänä en niitä tuohon istuttaisi. Vaan kun siinä nyt ovat, saavat ollakin. Tuovat kivan väriläiskän muuten vihreään nurkkaukseen.

Lilium Lollypop

Allaspenkistä nousi myös yksi Lollypop. Muistan istuttaneeni niitä kolme kappaletta, mutta tämä ainokainen on jäljellä. Tässäkin penkissä on tullut kaiveltua lukuisia kertoja. Siinä ohessa sipuleita muuttaa muualle tai joskus myös halkeaa lapion iskusta.


Eipä ole tämänkään, Syreenipenkissä asuvan liljan nimi tallessa. Istutuksesta on jo aikaa vuosia, mutta varsin uskollisesti kukkavana joka kesä paikalle nousee. Vieressä kasvavat siperiankurjenmiekat yrittävät tarmokkaasti vallata alaa ja ajaa liljan nurkkaan.

Sweet Surrenderit ja yksi päivänlilja


Tarhapäivänlilja Pink Damask (oletettavasti) on tunkenut itsensä Päivänliljapenkin Sweet Surrenderien joukkoon.

Hemerocallis ?


Lilja se on tarhapäivänliljakin. Kuvan päivänliljan olen istuttanut Crimson Piratena. Nimi ei kuitenkaan täsmää ulkomuodon kanssa. Sinänsä kiva yllätys, että kasvi teki nupun paikassa, jossa se on asustanut jo pari-kolme vuotta kukkimatta aiemmin.


Roope-kissa ei ole palannut. Alkaa olla aika puutunut olo kaikesta etsimisestä, odottamisesta, toivomisesta ja joka iltaisesta loukun varustamisesta. Vinkkejäkään ei enää tule. Muutama naapuri kulkee silmät avoinna, kyselee ja raportoi, mikä tuntuu lohdulliselta. Lemmikin omistajat pystyvät hyvin samaistumaan tilanteeseen. Tällä hetkellä tuntuu, että pahin pelkoni eli katoamisen jääminen ratkaisemattomaksi mysteeriksi, toteutuu. Saimme juteltua kissan omistajan kanssa siten, ettei meistä vihamiehiä toisillemme tule. Sille en voi mitään, että tapahtuma tulee nakertamaan minun sisintäni pitkään ja lujasti.


Olen ollut ja olen yhä niin maassa, että olen jaksanut kommentoida blogejanne hyvin rajatusti. Myöskään oman blogin päivittäminen ei tahdo sujua. Pikemminkin tuntuu kyseenalaiselta, jaksanko jatkaa kirjoittamista ollenkaan. Maailmalla jylläävien kriisien mittakaavassa minun murheeni ovat nappikauppaa. Ihmisen kantokyky on kuitenkin rajallinen. Joskus se pieni vastoinkäyminen voi toimia viimeisenä pisarana ämpärin täyttymisessä.


 Kaikesta huolimatta aurinkoisia kesäpäiviä ja lämpöä alkavaan elokuuhunne!