Kuunliljan lätsähdys ja muita syksyyn taipuneita

Ensimmäinen kuunliljan lätsähdys on tapahtunut. Yöt ovat olleet viime aikoina melko lämpimiä. Paljon lämpimämpiä, kuin syyskuun alkupäivinä, jolloin mittari painui yöaikaan lähelle nollaa. Silti vasta nyt etupihan suurin kuunlilja muuttui aivan parissa yössä keltaiseksi ja taipui syksyn edessä nuolemaan väsähtäneillä lehdillään maanpintaa. 

Syyshortensia Vanille Fraise

Monet muutkin kasvit ovat vaihtaneet väriä ja pian varmasti seuraa lehtien variseminen maahan. Sateet ja ensimmäinen kunnon syysmyrsky on saanut ilman sakeaksi keltaisista lehdistä.

Syyshortensia Vanille Fraise

Syyshortensia Vanille Fraise jaksoi sittenkin pukata muutamiin korkeuksia hipoviin oksankärkiinsä kukkanuput, jotka ovat vihdoin avautuneet. Eiköhän noihin vielä punerrustakin ehdi tulla.

Syyshortensia Vim's Red

Onkohan syyshortensioiden lehdet aiempina syksyinä kellastuneet niin kauniisti, kuin mitä nyt on tapahtunut? Sekä Vanille Fraise että Vim's Red kumpainenkin ovat saaneet upean syysvärin. Sen sijaan tavallinen syyshortensia on edelleen kohtalaisen vihreä.

Syyshortensia Vim's Red

Vim's Red on ihastuttanut punertuneilla kukinnoillaan jo jonkin aikaa. Kukkia on viime vuotta vähemmän, mutta niiden syysväritys on kyllä vertaansa vailla. Miten sitä heinäkuisen pionien kukinnan jälkeen voikin ajatella, että tässäkö ne kaikki ihanuudet sitten olivat. Vaan kyllä sitä kukintaa pionien jälkeenkin riittää, vaikka puutarhani ei ehkä lajien kirjolla monien muiden kanssa kilpailekaan. Muutama varma, eri aikoina kukkiva peruskasvi takaa jo aika runsaasti iloitsemisen aihetta.

Perhoangervo - Gillenia trifoliata

TainaT ihasteli Kahelinkulma -bloginsa postauksessa  perhoangervon syksyistä loistoa. Muistin, että minäkin istutin kesällä omaan puutarhaani perhoangervon nähtyäni sellaisen Marketanpuistossa. Piti lähteä pihalle katsomaan, millaisia värejä omasta puskasta löytyy ja aika kivan näköinen se onkin. Perhoangervoni ei ole ehtinyt kovin paljon kasvaa ja ehkä se voisi olla aurinkoisemmassa paikassa. Odotan ja toivon perhoangervoni selviävän tulevasta talvesta, sillä haluan nähdä sen herkän kauniin kukinnan ensi kesänä. 

Villiviini - Parthenocissus

Villiviini laittaa tänä syksynä parastaan. Talon päädyn imukärhivilliviini ei ole kovin suureksi jaksanut kasvaa. Kasvupaikka lienee sille liian vähämultainen ja karu. Aiempina vuosina se on hiukan korkeammalle kasvettuaan pudonnut alas. Olen antanut sen olla, sillä pidän siitä myös maanpeitekasvina. Tänä vuonna köynnös on kasvattanut uusia versoja ja myös pysynyt hyvin seinällä. 

Talomme olopihan puolella kasvava villiviini sitä vastoin ei ole imukärhimallia, eikä se myöskään värity yhtä upeasti. Yleensä osa sen lehdistä karisee ruskeina maahan ja osa kuivuu roikkumaan, kuin rytistetyt ruskeat paperit konsanaan. Ei niin kaunista katseltavaa.

Tuoksumatara - Galium odoratum

Tuoksumataran siirsin aiemmin kesällä toiseen paikkaan, jossa sillä on enemmän tilaa ja mahdollisuuksia levitä. Muutama päivä sitten huomasin, että nyt sitten on tuoksumataraa uudessa ja vanhassa paikassa. Sinänsä ei haittaa, sillä pääkasvusto on kuitenkin pelastettu ja vanhassa paikassa jatkakoon elämää, jos niin haluaa. Aika hauskasti tuoksumatarakin on saanut uutta syysväriä pintaansa.

Liuskavaleangervo - Rodgersia podophylla

Mielenkiintoista katsella, miten eri tavoin kasvit syksyyn suhtautuvat. Jotkut pudottavat oitis lehtensä muuttamatta väriä ollenkaan. Jotkut taasen ruskistuvat ja putoavat sen jälkeen. Liuskavaleangervo rajaa lehtensä reunat kevyesti oranssilla. Saapa nähdä, miten väri niissä kehittyy.

Kotkansiipi - Matteuccia struthiopteris

Ihmeellistä on myös, miten sama kasvi aivan vierekkäin toimii niin eri tavoin. Toisen kotkansiiven väri on muuttunut keltaiseksi, toinen porskuttaa edelleen kesäisen vihreänä. Tuskin sillä on merkitystä, että leikkasin keltaiseksi muuttuneesta kotkansiiven lehdistä suurimman osan pois, kun ne kaatuivat käytävälle. Litimärkien ja muutenkin syksyyn kuolevien kasvien lojuminen pihakäytävillä hankaloittaa kulkemista, eikä vain tunnu muutenkaan mukavalta.

Pensasmustikka - Vaccinium corymbosum

Kolmesta pensasmustikastani yksi kuoli viime talven aikana ja toinenkin on kyllä aika henkitoreissaan. Sen sijaan kolmas näyttää vahvistuneen ja alkaneen kasvattaa kokoa ja korkeutta. Siinä oli keväällä ainoastaan yksi kukka, joka ei sekään marjaksi asti kehittynyt. Vai napsaisiko joku elikko sen ainokaisen kenties suihinsa. Niin tai näin, mutta syysväri pensasmustikalla on upea. Jos tämä puska hengissä säilyy, se ansaitsee paikkansa jo pelkästään syksyisen värinsä vuoksi.

Mustamarja-aronia - Aronia melanocarpa

Mustamarja-aronia on yksi upeimmin syksyllä värittyvistä pensaista. Oheinen kuva on viikon takaa, jolloin meidän puskissa oli vähemmän punaista. Nyttemmin punaisten lehtien määrä on lisääntynyt, joskin paljon lehtiä on jo varissut poiskin. Espoon Marketanpuiston ohi viikolla ajaessani ihailin siellä kasvavan aronia-aidanteen punaista paloa. Aurinko paistoi aronioihin ja niiden takana kasvaviin vaahteroihin saaden värit hehkumaan unohtumattomalla tavalla.

Korallikanukka - Cornus alba 'Sibirica'

Joka vuosi korallikanukka ei ole yhtä upea, kuin tänä syksynä. Aiemmin meillä oli tien vieressä korallikanukka-aidanne, mutta siitä luovuttiin, koska se vaati niin suuren tilan. Oksat taipuivat tielle saakka ja talvella ojaan aurattu lumi katkoi sen maahan taipuneita oksia. Naapurin rajakulmassa on yksi valtavana rehottava korallikanukka, jonka syysloistosta pääsemme nyt mekin nauttimaan.

Annoin sitten myöden minäkin syksylle ja nakkasin tien puolen laatikoissa jo huonovointisiksi käyneet ruusuliisat kompostiin. Tilalle laitoin callunaa ja jätin reunoille roikkumaan kesän laatikoissa viettäneet muratit. Yhdestä kesäkukkaruukusta poistin lankaköynnöstä lukuunottamatta muut pois ja laitoin tilalle kanervan ja pienen sypressin. Tulkoon nyt sitten syksy - ihan pääovesta.

 Oikein mukavaa viikonloppua ja lokakuun alkua kaikille!
 

Hujoppeja ensi kesäksi

Kesämalvikki

Kesäkukkien suhteen olen ollut turhan rajoittunut. Ruukkuihin tulee ostettua valmiita taimia ja nekin usein varmoiksi koettuja kukkijoita. Varsin vähän olen kylvänyt kesäkukan siemeniä penkkeihin ja vain muutamia harvoja esikasvattanut sisällä. Siis, tottakai olen kokeillut itse kylvettyjä petunioita ja orvokkeja ja monia muitakin, mutta puutteellisten esikasvatustilojen vuoksi kokeiluja on ollut pakko minimoida tai sitten niistä on tullut lähinnä fiaskoja. Vähäiset ikkunalauta-alueet on varattava ensisijaisesti tomaateille ja muille hyötykasveille.

Kesämalvikki

Kehäkukkia, krasseja ja tuoksuhernettä on tietenkin joka vuosi tullut laitettua. Viime vuosina myös pioniunikoita ja kosmoskukkaa. Keväällä kylvin yhteen kasvimaalaatikkoon erilaisten unikoiden lisäksi myös kosmosta ja kesämalvikkia. Kosmoskukka alkoi kukkia aika myöhään ja siinä on edelleen runsaasti nuppuja. Sen sijaan kesämalvikki aloitti heinäkuussa ja sen jälkeen se ei ole lopettanutkaan. Ei vieläkään. Sen kukka on mielestäni hyvin kuvauksellinen jo nuppuvaiheessa ja myös kukan sisälle kannattaa kurkistaa. Lisäksi se kestää pitkään myös maljakossa.

Kosmoskukka

Maurinmalvaa olen kylvänyt joka kevät jo ikkunalaudalle ja istuttanut sen sitten myöhemmin johonkin kukkapenkkiin. Nyt mietin, josko ensi keväänä kylväisi näitä aika korkeaksi kasvavia kesäkukkia ensin potteihin ja siirtäisi ne sitten myöhemmin isompiin piharuukkuihin. Yhdessä ruukussa voisi olla kahta-kolmea väreiltään toisiinsa sopivaa eri lajiketta. Ruukuissa niitä olisi kenties helpompi tukea ja lisäksi ruukut ilahduttaisivat pidempään ja paremmassa paikassa, kuin nykyinen käytäntöni kylvää kesäkukkia alapihan kasvimaalaatikkoon.

Maurinmalva

Mutta miten saisi nämä kesäkukat kukkimaan jo aiemmin? Ettei tarvitsisi odottaa juhannukseen tai peräti pidempään? Taimitarhalta hankitut petuniat ja orvokit ovat heti kukkivia ja siksi niistä saa ikäänkuin ilon irti aikaisemmin ja pidempään. Siemen vaatii tietyn itämisajan eli kylvämisen ajankohdalla on vaikutusta. Entä taimettuneen kasvin muut olosuhteet; lämpö, valo, kastelu? 

Kultapallo - Rudbeckia laciniata ´Goldquelle´

Kultapallosta luin keväällä sellaisen vinkin, että se kannattaa leikata matalammaksi, jolloin se kasvattaa vartta ennen nuppuvaihetta, mutta jää kuitenkin matalammaksi ja pysyy näin ollen paremmin pystyssä. Toimisiko tämä sama vinkki vaikkapa noilla postauksen alun kesäkukilla (kosmoskukka, kesämalvikki, maurinmalva)? Mitä sanovat viisaat ja kokeneet?

Ruukkuihin hankkimani kesäkukat olivat tänä vuonna jotenkin vähemmän harkittuja ja monin tavoin epäonnistuneita valintoja. Vaistosivatko vähäiset petuniat, tähtisilmät ja lumihiutaleet, etten jaksanut niistä innostua ja kukkivat sen vuoksi kovin vaisusti? Ehkä tiedostamattani hoidin niitä vähemmän ja ne osoittivat sen olemalla juuri niin kurjan näköisiä, kuin huonosti hoidetut kesäkukat vain voivat olla. 

Ensi kesäksi täytyy luoda tässäkin suhteessa nahkansa ja pyrkiä keksimään jotain muuta. Jollei vanhat valinnat toimi, on aika kokeilla uusia. Niitä nyt sitten on koko talvi aikaa kehitellä. Kukkalan Sannan elokuisesta kesäkukkaLove-postauksesta voisikin käydä ammentamassa uusia ideoita.

Aika veijareita

Ukkokulta oli kierrellyt Juuson kanssa päivälenkillä ja tulivat sitten lenkkinsä jälkeen sisälle. Ukkokulta kyseli, mitä kumman sipuleita olen kylvänyt kukkapenkin reunaan ja osin nurmikollekin. Pieniä, kuin kepasipuleita. Hetken mietin, kyselin lisää ja valkenihan se. Viime viikolla istutin tähtitulppaanin sipuleita ruusupenkin reunaan, josta linnut ovat ne käyneet tonkimassa ylös matoja kaivaessaan. 

Persian Pearl'in ja Bakeri Lilac Wonderin kumpaisenkin sipulit ovat pieniä ja siksi en niitä kovin syvälle kaivanut. Multa ruusupenkissä on kuohkeaa ja minun sipuleita istuttaessani vielä lisää kuohkeuttamaani, joten helppo on tinttien ollut sipuleita mullasta ympäriinsä levitellä.

Lumikärhö - Clematis Summer snow

Muuallakin puutarhassa linnut näyttävät nyt tönkivän innokkaasti. Mustarastaita, räkättejä, punarintoja ja viime päivinä runsaasti myös tinttejä on saapunut hyörimään pihamaalle. Jos jossain penkissä on oksahaketta, sitä varsinkin on pöllytetty käytäville ja ympäristöön. Ensimmäisiin sotkuihin törmätessäni olin jo syyttämässä naapurin koiraa, joka aidan poiston jälkeen pääsee nyt pihaamme esteettä. Muutaman kerran se on minut yllättänytkin tuijottamalla minua aivan vieressä kykkiessäni jonkun kukkapenkin äärellä. Monet koirat tykkäävätkin kaivella, mutta nähdessäni muutaman kerran rastaiden pelmuuttavan kukkapenkissä oikein railakkaasti, sipulien levittelijän syyllisyys selvisi oitis.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Kun piti mennä pihamaalle istuttamaan uudelleen lintujen levittämiä sipuleita, päätin istuttaa lauantaina ostamani lisäsipulit samantien. Ei todellakaan ollut tarkoitus ostaa yhtään ainokaista uutta sipulia, mutta minkäs teet, kun niitä oli hyllyssä niin kauniisti esillä. Ja osa vielä halvennuksessakin. Jaa, miksikö ylipäätään menin sipulikauppaan, kun kerran olin vannonut, etten niin tekisi? Siitä yksinkertaisesta syystä, että Sametti Hortensia blogissaan Pikkuinen puutarhani kirjoitti niin houkuttelevasti syysmyrkkyliljoista. Ja minulla on niitä vain yksi. Tai itse asiassa tänään löytyi jo useampikin, mutta muutama vuosi sitten olen ostanut vain yhden sipulin ja se on näköjään alkanut monistautua.

Syysmyrkkylilja 'Waterlily' - Colchicum autumnale

Pelkästään sipulien vuoksi en lähde lauantaina naapurikaupunkiin ajelemaan, mutta tällä kertaa asiaa oli muutenkin. Olin tyystin unohtanut viedä vanhempieni käytävämaton pesulaan ja se oli tehtävä oitis, jotta saisin sen sovitussa ajassa takaisin.

Löysin siis matkani varrelle osuneesta puutarhaliikkeestä syysmyrkkyliljan sipuleita. Liikkeessä oli vain sitä yhtä sorttia, jota luultavasti tuo minun entinenkin on, mutta ei haitannut. Ostin kolme sipulia lisää Waterlilyä. Niin sitten mukaan tarttui muitakin sipuleita, mutta ihan kohtuullisesti.

Vasemmalta pikkulaukka Allium oreophilum

Tulipa puchella Persian Pearl

Hyacinthus Purple Sensation

Viime syksynä istutin tuota tähtitulppaani Persian Pearlia ja se oli varmasti yksi kevään kauneimmista tulppaaneista. Matala ja tuuhea ja kukki pitkään. Ja niin upean värinen. Tilasin sitä nettikaupasta ja ne sipulit istutin jo viikolla, mutta pakko oli ostaa tämäkin pussukka, kun ihan nenän edestä löytyi. 

Pikkulaukat ovat myös ihastuttavia ja sopivat hyvin kukkapenkin reunoihin. Niin, ja kukapa voi vastustaa hyasinttia. Viime syksynä istutin sinisiä ja valkoisia hyasintteja, jotka nousivat hitaasti ja ehtivät miltei hukkua muuhun vihreyteen. Siksi ostin nyt tuollaista varmasti näkyvää ja muusta kasvillisuudesta erottuvaa Purple Sensationia. Eikä kyllä muita värejä enää ollut tarjollakaan.

Iris reticulata Harmony

Muscari azureum 

Nämä pikkusipulit olivat alennuksessa, joten niitäkin oli vaikea vastustaa. Vielä pihaan mahtuisi pilvin pimein sipuleita, mutta niiden multaan tunkeminen ei ole minulle mieluisinta puuhaa. Ja jos meinaa levitellä kympin sinne, toisen tänne, tulee kukkaron pohja äkkiä vastaan.

Taidankin jatkaa loppuillan Kukkasuutarin seurassa. Riina Versoja Vaahteramäeltä -blogista vinkkasi tästä kirjasta kirjacorner-postauksessaan ja hyvä, että vinkkasi. Kuuntelin nimittäin loppukeväästä Yle-radion Pikkujuttuja-sarjassa Erja Mannon lukemia Mari Mörön Kukkasuutari-tarinoita ja tykkäsin niistä kovasti. Välillä tuntui, kuin olisi kuunnellut omia ajatuksiaan. Sain tietää, että Mari Möröltä on ilmestynyt samanniminen kirja ja päätin sen hankkia, mutta kesän tuoksinassa unohdin täydellisesti. Kiitos siis Riinalle, että postauksesi myötä muistutit minua hyvästä kirjasta ja sain sen tilattua itselleni.

Kirjan mukana oli yllätys eli nippu erilaisia siemenpusseja. Mainittakoon, että Kukkasuutarin sielu -kirjassa on hyvien tarinoiden lisäksi myös aivan ihastuttavia kuvia. Niitä katselee mielellään ja väkisinkin alkaa ajatella, että pitäisi kasvattaa omaan puutarhaankin tuollainen ja tuollainen ja tuollainenkin... Kyllähän te tiedätte, mitä pelkästään jonkun kukan kuvan näkeminen saa aikaan puutarhaihmisen mielessä.

Palatakseni tämän postauksen alkuun eli veijareihin, niin lintuveijarien lisäksi ilman muuta myös Juuso on aikamoinen veijari. Se on nimittäin siirtynyt nukkumaan takkahuoneen nojatuoliin, mikä ilmeisesti kissakalenterissa tarkoittaa virallista syksyyn siirtymistä. Kesällä Juuso ei koskaan nuku siinä nojatuolissa, syksyllä ja talvella kylläkin. 

15 vuoden aktiivisen kissanomistajuuden jälkeenkään en ole perillä, millä kriteerillä kissat kulloisetkin nukkumapaikkansa valitsevat. Aivan selvä kierto ja toistuva kaava siinä on, mutta mikä on paikan valinnan peruste? Kertokoon se, ken tietää.

 

PS. Pitipä vielä sanomani, että viitatessani jonkun blogiin tai muuhun lähdeaineistoon, olen yleensä lihavoinut sen nimen tai sanan, jota klikkaamalla pääsee viittauksen kohteeseen. Linkki on siis lihavoidussa osuudessa.

Mukavaa syyskuun viimeistä viikkoa kaikille!

 

  

Päässä vellovan kaaoksen selkeytystä

Sipuleita istuttaessani ja muutenkin pihalla möyriessäni on tuntunut, että syksy tuli jotenkin yllättävän nopeasti ja kenties aikaisinkin. Piti oikein katsoa kalenterista ja täältä blogista, millaista on ollut vuosi sitten. Oikeastaan aika samanlaista. Puutarhassa ovat samat kukat kukkineet, kuin nytkin ja kasvarissakin ovat tomaatit edelleen olleet kypsymässä. Nyt olen jo siivonnut koko kasvarin tyhjäksi.

Mehitähti

Yöpakkasia ei meillä ole vielä ollut, mutta ei ole paljon puuttunut. Perjantaina päivälläkin lämpöä riitti nippa nappa kymmenen astetta, mikä tuntui luissa ja ytimissä, kun pitkään on ulkonakin pärjännyt ihan kesätamineissa. Tosin aamuisin viisiasteisessa autossa kädet kaipaavat käsineitä, eikä varpaatkaan pikkukengissä kovin lämpimiksi oloaan tunne.

Komeamaksaruoho

Sieltä täältä olen leikannut pystyyn kuivuneita tai muuten ruskeiksi menneitä perennanvarsia ja silpunnut niitä kompostiin. Suurin osa on edelleen paikallaan ja jotkut vielä kukkivat täyttä päätä. Kesäkukat alkavat pääosin jo olla aikansa eläneitä ja suurin osa onkin päässyt kompostia täydentämään. Pelaguut ja verenpisarat vein viikolla autotalliin, jossa ne saavat olla, kunnes sielläkin alkaa olla liian kylmä. Begoniat ovat edelleen amppeleissa ja jättikukkainen daalia mullassa. Luin jostakin, että daaliat kaivetaan ylös vasta, kun niitä on pakkanen ensi kerran puraissut. 

Punainen begonia roikkuu edelleen pergolan katossa

Joka kerran kellariin mennessä sinne on vietävää sylin täydeltä. Voin olla siinä mielessä tyytyväinen, että meillä on tilaa säilyttää kausitavaroita. Syksyisin usein mietin, mihin ihmeessä kaikki työvälineet, purkit, purnukat ja oheistavarat oikein tunkisin, ellei olisi kellaria ja muita varastotiloja. Toisaalta, mitä enemmän säilytystilaa, sen enemmän näyttää olevan säilytettävääkin. On niin helppo laittaa turhaakin tavaraa säilöön, kun ainakaan tilanpuutteen vuoksi siitä ei tarvitse luopua.

Syysleimu - Phlox paniculata

Minulla on ollut aina tapana kerätä valtaosa puutarhatarvikkeista talveksi kellariin. Jopa useimmat puutarhakoristeet olen laittanut suojaan. Nyt mietinkin, mitä voisi jättää puutarhaan talveksi? Mikä kestää sateen, pakkasen ja lumen painon ja mikä kenties vain kaunistuu ruostuessaan? Joidenkin tavaroiden edestakaisin rahtaaminen tuntuu niin tylsältä. 

Työvälineet meillä säilytetään kellarissa kesälläkin. Ainoastaan jotkut useimmin käytössä olevat työkalut olen sijoittanut alapihan puuvajaan. Lapio, talikko, harava, pieni möyhennin, pienet oksasakset ja muutamia muita sellaisia, joita parhaimmillaan tarvitsee päivittäin. Ja kottikärryt ilman muuta. Niiden tulee olla helposti ja nopeasti saatavilla. Talveksi nekin matkaavat kellariin.

Puuvaja elokuussa

Viime vuoden juttuja blogista lukiessani totesin, että tässä on vielä rutkasti hyvää aikaa tehdä puutarhassa jos jonkinlaisia mullistuksia. En nyt ole aikeissa rakentaa uusia istutusalueita, mutta vanhoissa on kyllä kohennettavaa. Olopihan kukkapenkin kunnostus on edennyt ehkä piirun verran, mutta ei alkuunkaan riittävästi. Pari päivää sitten jo siellä kaivelin, mutta sitten päätin, että antaa olla. Penkille ei edelleenkään ole kunnon suunnitelmaa, eikä niin ollen myöskään mitään istutettavaa. 

Clematis Aljonushka, joka jaksaa edelleen kukkia

Nyt olen kuitenkin tullut toisiin aatoksiin - ties kuinka monennen kerran. Ehkä sittenkin kannattaa näin syksyllä laittaa puitteet kuntoon, jolloin pääsee heti keväällä istuttamaan uusia kasveja. Talven aikana voi miettiä, mitä kasveja haluaa. Näin ei tule tehtyä äkkipäätöksiä, vaan hankinnat ovat harkittuja. Lisäksi keväällä on kasvien tarjonta runsaampaa.

Lidlistä keväällä ostettu alppipiikkiputki on myös sitkeä kukkija.

Näin ne suunnitelmat vähitellen asettuvat omassa pienessä päässä järjestykseen, vaikka välillä tuntuu, että siellä on vallalla pelkästään suurensuuri kaaos. Olen huomannut, että myös tällä asioiden blogiin kirjaamisella on selkeyttävä vaikutus. Varsinkin, jos jostain ideasta syntyy vuorovaikutuksellinen keskustelu, kuten usein tapahtuu.

Nyt siis kivituhkaa tilaamaan, jotta saan perusaineksia suunnitelmien toteuttamiseen.

Lupaus keväästä laitettu mullan alle

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtusa

Yhtä pussukkaa lukuunottamatta kaikki tämän syksyn sipulit on nyt maahan peitelty. Menivät jotenkin tavanomaista sutjakkaammin, joten aloin jo epäillä, oliko niitä sittenkin liian vähän. Tarkoituksella olen pysytellyt poissa kaupoista ja sipulihyllyjen ääreltä, etten vain rohmuaisi niitä enempää, kuin mitä kohtuudella jaksan istuttaa. Ettei mene multatouhut tympimisen puolelle.

Syysleimu - Phlox paniculata

Koska tämä blogi toimii myös puutarhapäiväkirjanani, laitan oheen istuttamieni sipulien nimet. Tavaksi on tullut käydä täältä tsekkaamassa, mitä on aiemmin tullut tehtyä, vaikka toki tein perinteisen listan syyssipuleista myös tarvittaessa paperille tulostettavaksi. Nimet kuvien sipuleille kulkevat ylävasemmalta alaoikealle ellei erikseen ole muuta mainittu. 

Kuvat on kunkin nettikaupan omilta sivuilta, joten ne olkoon lähinnä viitteenä siitä, millaista keväällä on odotettavissa.

Tulipa Peach Blossom

Tuilpa Silver Parrot

Tulipa Voque

Tulipa Florosa

 

Tulipa Blueberry Ice

Tulipa Exotic Emperor

...ja myös Tulipa Exotic Emperor

Tulipa Sweet Desiree 

Taidan tykätä Exotic Emperorista, sillä olin tilannut sitä pussukan kahdesta eri nettikaupasta. Hmm...

OikeallaTulipa greigii Temple's Favourite 

ja vasemmalla Tulipa Toronto, joka tuli bonuksena. 

Tulipa Apricot Parrot

Tulipa Charming Beauty

Alhaalla Tulipa Sun Lover,

 joista toisen tilasin nettikaupasta ja toisen ostin Lidlistä.

 

 Vasemallalla Tulipa Lilac Wonder

ja oikealla Tulipa Persian Pearl

sekä Tulipa sylvestris eli metsätulppaani, josta ei kuvaa.

 

Narcissus  Vanilla Peach

Narcissus Mount Hood

Narcissus Mondragon

Narcissus triandrus Rip van Winkle

sekä narcissus canaliculatus, josta ei kuvaa.

Lilium Rosella's Dream, joka myös alaoikealla, koska ostin niitä kaksi pussia.

Lilium Natalia (ruusulilja)

Lilium regale (kuningaslilja)

Lilium orientale Antonia (pinkki lilja, josta ei kuvaa).

 Pikkusipulit istutin jo viime viikolla, mutta laitan ne tähän samaan yhteenvetoon, jotta löytyvät yhdestä paikasta.

Allium sphaerocephalon eli pallerolaukkaa kaksi pussillista

Allium mix, jossa lilaa ja valkoista sekaisin.

 

Scilla hispanica - Espanjansinililja

Crocus botanical

Muscari armeniacum 'Fantasy creation'

Scilla mix

 

Fritillaria michailowskyi - Keltareunapikarililja

Fritillaria - Kirjopikarililja

Lilium martagon Alba - Valkoinen varjolilja

Camassia leichtlinii - Isotähtihyasintti 

Puschkinia scilloides libatonitica

Chionodoxa luciliae alba

Galanthus nivalis

Galanthus woronii

Eranthis hyemalis - Talventähti

On se aina sellainen uurastus saada sipulit maahan. Tulput istutin pääosin tällä kertaa omenapuiden alle, sillä ne olen pyrkinyt pitämään muista kasveista vapaana. Akileijat ja nyttemmin myös pioniunikot sekä sormustinkukat ovat löytäneet myös omppupuiden alustat, mutta niiden juuria ei tarvitse samalla tavoin surra, kuin jos olisin tietoisesti jotain tärkeää sinne istuttanut. 

Enemmänkin sipuleita olisi voinut maahan piilottaa. Etenkin narsisseja ja pikkusipuleita. Raja kulkee kuitenkin kukkarossa tai pikemminkin pankkitilillä. Sipuleihin saa helposti uppoamaan euron poikineen ja sen jälleen totesin klikatessani nettikaupassa ihanuuksia ostoskoriin. Loppusumman nähdessäni alkoikin sitten raaka puhdistus, jotta sain maksettavan summan budjettiini sopivaksi.

Huomasin myös sellaisen seikan, että joitakin keväällä tai peräti jo aiemmin kiinnostaviksi toteamiani sipuleita (lähinnä tulppaaneissa) ei nyt löytynyt laisinkaan. Uusia oli toki tullut tilalle, mutta olisi mukava hankkia myös niitä, jotka on hyviksi ja kauniiksi todennut. Jotenkin jäi sellainen tunne, että tänä syksynä sipulitarjonta oli edellisvuotta vaisumpaa.

Ensi vuonna voisikin kokeilla ulkomaisia sipulisivustoja, joihin en ole vielä tutustunut. Enkä tänä vuonna enää uskallakkaan, että talous pysyy kurissa. Ja ehkä pian alkaa jo olla liian myöhäistäkin. 

Ruusuangervo - Spiraea japonica

Vaikka tässä syksy kovin painaa päälle, on lupaus keväästä jo valmiina mullan alla. 

Ei muuta, kuin mukavaa viikonloppua kaikille ihanille ihmiseille!