Kellariväki muutti

Saxifraga x arendsii - Patjarikko 

 

Viikkoon on mahtunut uskomaton määrä tekemistä. Viime lauantaina istuin pari tuntia hoivakodissa yöllä kuolleen isäni vuoteen ääressä jättämässä hänelle jäähyväisiä. Kunnes hänet kuljetettiin pois.

Isän huoneen luovuttamisessa ei meitä millään tavoin kiirehditty. Tiedän kuitenkin tulijoita olevan, joten omalta osaltani päätin nopeuttaa jonkun onnellisen hoivapaikan saantia tyhjentämällä isän huoneen.

Kaksi päivää kävin läpi isän tavaroita. Aika paljon vaatteita meni kaatopaikalle. Hyväkuntoisia vaatteita, pesuaineita yms. lahjoitin hoivakodille käytettäväksi niille, joilla ei ole omaisia. Uskokaa pois, sellaisia on aika paljon. Palautin isän pyörätuolin apuvälinekeskukseen ja järjestin huonekalujen kuljetuksen kierrätykseen. Kävin myös hautaustoimistossa sopimassa hautausjärjestelyistä. Monen monta tuntia olen istunut puhelimen ja netin äärellä hautajaisjärjestelyjen ja kuolinpesän tiimoilta. Kokopäivähommaa, etenkin kun kokemusta on käytännössä vain äidin hautajaisten järjestelyistä.

Tuomenterälehtilunta punakolmilehdellä

Vastapainoksi olen touhunnut puutarhassa. Kevät on edennyt pitkälle, lähestymme kesäkuuta. Sää on ollut mitä mainioin, vaikka vesisadetta olisi voinut tulla enemmän. On sitä vettä sen verran hyvin satanut, että kaikki kolme 220 litran sadevesitynnyriämme on täynnä. Alapihan kasvimaan tynnyrin täytin kaivovedellä.

Etualalla kesällä 2024 istutettu koristeomena Malus pur. 'Aamurusko'

Sunnuntaina 17.5. tekemäni kylvöt voivat hyvin uusien harsohuppujen alla. Herneet ja kosmoskukat ovat jo ilmestyneet mullan pinnalle. Onneksi kurkkasin harsojen alle, sillä huomasin kylvöjen kaipaavan kastelemista. Vähäiset sateet eivät ole läpäisseet harsoja eli janoiset oli juotettava. Täytyykin jatkossa tarkkailla, ovatko nämä muotoon ommellut harsot tiiviimpää materiaalia. Aiemmin käyttämäni harsot päästivät sadeveden hyvin läpi.

Tiistaina osallistuin oman pihan kuntopiiriin eli kuskasin kellarissa kasvaneet tomaatit, kurkut ja paprikat alapihan kasvihuoneeseen. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi taannoin omasta puutarhajumpastaan. Sitä mietin kulkiessani edestakaisin kellarista alapihalle. 

Portaita on yhdeksän. Kuljin portaat ylös alas 28 kertaa. Ylöspäin noustessa mukana oli aina 30 litran astia täynnä multaa, kussakin kaksi tomaattia, kurkkua tai paprikaa.

Astioiden siirtourakassa kului tunti, josta osa meni astioiden asetteluun kasvihuoneeseen. Enpä laskenut kaloreiden kulutusta. Netin mukaan porrasnousu kehittää erityisesti pakara- ja reisilihaksia sekä parantaa hapenottokykyä. Lisäksi elimistö kuluttaa energiaa myös suorituksen jälkeen palautumisen aikana.

Puuvajarinne ylhäältä alas

Kuljetin astiat kaksi kerrallaan kottikärryillä portaiden yläpäästä alapihalle. Vaikka alamäkeen kottikärryt olisivat viilettäneet kevyesti, oli lastina arvokasta tavaraa tukikeppeineen. Maltti mielessä ja jarrut jaloissa siirryttiin puuvajarinnettä eteenpäin, kunnes rinteen alapäässä sujahdin kärryineni verkkoportista vasemmalle (ennen edessä näkyvää koivua) kohti kasvihuonetta.

Puuvajarinne alhaalta ylös

Ylämäki sujui ripeästi tyhjien kottikärryjen kanssa. Kellarikasvattamoon jäivät vielä daaliat ja tsinniat. Ne siirsin talon seinustalle perjantaina. Laitoin isoille ruukuille hallaharsot, jotta kasvit eivät saisi suoraa auringonpaistetta. Uhatun viilenemisen vuoksi on mietittävä, kiikutanko daaliat autotalliin, jossa ne saisivat luonnonvaloa, mutta olisivat suojassa kylmyydeltä. Sammutin kellarin kasvilamput, enkä ajatellut niitä enää tänä keväänä sytyttää.

Kelloköynnökset istutin tiistaina isoihin piharuukkuihin. Niillekin laitoin harsot, jotta köynnökset saavat rauhassa tottua auringonvaloon ja tuuleen. Kelloköynnösten kärhit olivat sikinsokin kiinni toisissaan. En ryhtynyt niitä väkisin erottamaan toisistaan. Edellisvuosilta tiedän, että kasvien kotiutuessa piharuukkuihin, ne alkavat suunnata kasvua kohti yläilmoja. Eivät piittaa vähääkään solmuisesta alkutaipaleestaan.

Runsaan viiden neliön kennokasvarini on vielä tilavan näköinen. Kasvien hurahtaessa pituutta ja leveyttä käytävällä mahtuu nipinnapin kulkemaan. Pitkillä sivuilla on tuplaharsot, jotka lasken yöksi kasveille teltaksi. Samoin oven edessä on tuplaharso, sillä kennokasvari on aika hatara laitos. Myöhemmin otan sivuharsot kokonaan pois.

Tulevalle viikolle on luvassa huomattavasti viileämpää. Erityisesti yöt menevät varsin koleiksi. Kasvihuoneessa ei ole lämmitystä. Todennäköisesti vedän yläpihalta piuhan sähköllä toimivaa lämmitintä varten. Parina viime keväänä sitä ei ole tarvittu. Katsotaan, onko taas lämmittimen vuoro. 

Blumat-kastelujärjestelmää en vielä virittänyt paikallaan. Kuvan vasemmassa alakulmassa seisoo 150 litran vesisaavi, jonka täytän myöhemmin ja johon liitän Blumatin. 

Solanum lyc. 'Gardener's Delight'

Tomaatit kukkivat jo ahkerasti. Gardener's Delight'issä on raakileita. Samoin Orange Dreamissa ja Vilmassa. Kuvassa taustalla näkyy Yellow Pearshaped, joka jostain syystä menee aina huonovointisen näköiseksi. Silti se tekee melko hyvin hedelmää. 

Gardener's Delight'in, Vilman, Yellow Pearshapedin ja Orange Dreamin lisäksi minulla kasvaa Sungoldia ja Supersweetiä.

Paprikaa on 'Roter Augsburger'ia, 'Zazu'a ja punaista 'California Wonderia'.

Kurkku Sherpa

Kurkutkin kukkivat ja muutama pikkuinen vauvakurkku on jo kasvussa. Sherpa on osoittautunut joka vuosi hyväksi satokurkuksi. Sen seurana kasvarissa on Gordobaa ja Beit Alphaa.

Ostin vuosia sitten edesmenneestä Honkkarista (nykyisin Rusta) 70 %:n alennuksella pari pihakoristetta. Molemmat ovat jotain kalkkikiven tapaista valkoista materiaalia, joka on sateissa seisoessaan muuttunut läikikkääksi. Talveksi vien koristeet kasvihuoneeseen. 

Päätin tuunata lyhdyn suihkuttamalla sen tummanharmaalla maalilla, koska minusta se näytti valkoisena hohtavalta huutomerkiltä.

Kurgaanin naishahmo piiloutuu riippahernepuun alle.

 
 Ehkä teen saman maalisuihkutoimenpiteen Kurgaanissa seisovalle naispatsaalle.

Torstaina tonttimme vieressä olevaan puistoon ilmestyi heti aamusta kaivuri, pari pakettiautoa peräkärryineen ja lapiomiehiä. Kunnan aliurakoitsija istutti puistoon 10 koristepuuta. Kunta ei ole aiheesta informoinut asukkaita. Syksyllä kummastelimme alueelle ilmestyneitä multaympyröitä. Huhu kertoi niihin tulevan istutuksia, mikä nyt osoittautui todeksi.

Kipaisin kysymässä istuttajilta, mitä puita puistoon on tulossa. Ainakin kolme sirotuomipihlajaa ja kolme rusokirsikkaa. Neljä muuta puuta jäi nimeämättä. Nimilaputkin kaverit poistivat. Puut tulivat Harvialan taimistolta. Niille laitettiin kunnon tukipuut ja kastelupussit. Kysyin, tuleeko myös verkot puiden ympärille. Onhan puisto peurojen vakituinen kulkupaikka. Kaveri sanoi, että kyllä tulee. Ainakaan heti ei verkkoja laitettu. Laitoin kuntaan palautetta, että verkot ovat välttämättömyys, jotta puut saavat rauhassa juurtua ja kasvaa. Muuten istuttaminen olisi peuraongelman vuoksi silkkaa rahanhukkaa. 

Parhaiten selvinnyt kunnan istuttama Mongolianvaahera

Toiset ovat toivoneet pistoon istutuksia, toiset taas vastustavat. Itse olen tykännyt puiston avaruudesta, mutta toki tykkään myös kasveista. Ilahduin erityisesti siitä, että istuttivat kukkivia puita. Olen suhtautunut skeptisesti kunnan istutushommiin. Jotain laitetaan suurella tohinalle ja jätetään sitten hoitamatta. 

Kahdeksan vuoden takaisin alueremontin yhteydessä rajamme läheisyyteen istutettiin kolme mongolianvaahteraa ja toisaalle tuomipihlajoita ja syreenejä. Niitä ei suojattu mitenkään, ei kasteltu eikä kitketty rikkaruohoja tyveltä. Osa syreeneistä on jänisten ja peurojen kaluamia. Se, mikä niistä vielä heinikon keskeltä näkyy. 

Mongolianvaahteroista yksi on henkihieverissä. Kaksi muuta on vihdoin alkanut kasvamaan. Kitken niiden tyveltä heinää ja rikkaruohoja. Ajan myös nurmikon puiden alueelta, koska kunnan miehet eivät sitä koskaan tee. Ehkä he kuvittelevat alueen kuuluvan meidän tonttiin, vaikka rajakivet ovat selvästi nähtävissä.

Taustalla näkyy minun puutarhani.

Tässä kuvassa istutetut puut erottuvat huonosti, mutta niiden tuet ja vesipussit näkyvät kyllä. Nurmikko on leikattu vasta kertaalleen. Viime kesänä kunta ajoi nurmikon kiitettävän säännöllisesti. Saapa nähdä, mikä on tahti tänä kesänä.

Golf-kissa

Pihassamme silloin tällöin vieraileva Golf-kissa on tainnut rauhoittua. Tai sitten sillä on parhaillaan tähtäimessä lintupaisti sen kököttäessä tonttimme rajalla, peura-aidan tyvellä. Golfin omistajaperheessä tuli avioero, josta syystä epäilen Golfin viettävän osan ajasta toisaalla. Ainakaan se ei niin usein ole viime aikoina meillä kyläillyt. 

Ystävät ja naapurit ovat käyneet esittämässä surunvalittelunsa tuoden meille kauniita kukkakimppuja. Piha kukoistaa ilahduttavasti, mutta iloa tuovat myös toinen toistaan ihastuttavammat kukkakimput. Surukimpun tuominen on yksi kauneimmista osanottoeleistä. Sydämellinen kiitos kaikille meitä muistaneille.

Olen viettänyt puutarhatöistä ja hautajaisjärjestelyistä välipäivää pesemällä pyykkiä, valmistamalla ruokaa ja kuvaamalla pihan kasveja. Siinä ohessa naputtelin tätä postausta. Sen verran olen käväissyt teidän blogejanne lukemassa, etten ole pudonnut kärryiltä.

Ensi viikonloppuna on koululaisten ja opiskelijoiden juhlat. Toivotan kaikille hyvää viikonloppua ja alkavaa toukokuun viimeistä viikkoa. 

PS. Lämmin kiitos teille kaikille kauniista sanoistanne ja osanotosta suruumme. Murheen keskellä tuo iloa ja lohtua huomata, miten paljon ihania ja suurisydämisiä ihmisiä onkaan. 

Siemeniä piilottamassa

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sunnuntaina oli sopiva aika piilottaa siemeniä lavakaulusten multiin. Monen lajin osalta olisi voinut aikaisemminkin aloittaa, mutta sattumoisin on ollut muita kiireitä. Viikko sitten tyhjennetystä biokompostorista tuli kottikärryllinen tavaraa, jonka sekoitin lavakauluksiin. Kaikkiin ei riittänyt, laitoin kanankakka+merilevärakeita. Sekoitin multaan myös biohiiltä, jonka toivon tuovan apua kuivuuteen.

Kylvin porkkanaa, punajuurta, retiisiä, mangoldia, herneitä, tilliä, kirveliä ja tietenkin myös kosmoskukkia, malvikkia ja kehäkukkia. Yhteen laatikkoon laitoin sipulia. Perunoilla on oma laatikkonsa. Etualalla näkyvä laatikko oli varattu valkosipuleille. Viime vuonna tuli oikein hyvä valkosipulisato. Tänä vuonna itäminen oli heikkoa. Kylvin valkosipulien seuraksi tilliä hyödyntääkseni tyhjän tilan.

Salaattia en nyt kylvänyt. Yleensä laitan sitä niin paljon, ettemme millään ehdi kaikkea hyväkuntoisena syömään. Ostan kaupasta ruukkusalaatin, josta syömme osan ja juurakon laitan lavaan kasvamaan. Niin tein viime vuonna ja hyvin toimi. 

Tilasin Hankkijalta lavakauluslaatikoihin valmiiksi muotoon ommellut huput. Alareunassa kiertää tanakka kuminauharesori, jonka ansiosta huput pysyvät hyvin paikallaan. Kyllästyin keräämään aamuisin harsoja pitkin kasvimaata, kun kaikenlaiset kiinnitysviritykset eivät toimineet. Tarkoitus on jossain välissä inventoida harsovarasto ja poistaa käytöstä repaleiset ressukat.

Retiisiä kylvin 12.4. kukkalaatikkoon kasvariin. Sunnuntaina huomasin, että laatikko on täynnä syöntikokoisia retiisejä. Olisi kannattanut kylvää pari viikkoa sitten uusi satsi, vaan jäipä tekemättä. Eiköhän lavakaulukseen kylvetyt pian idä ja tuota uutta satoa.
 

Aurinko paistoi sunnuntaina niin lämpimästi, että piti välillä käydä vähentämässä vaatteita. Shortseissa ja t-paidassa pärjäsi oikein hyvin. Tuulikin, mutta ei kylmästi. Sisälle mennessä huomasin ravistella hiuksistani ison joukon vaahterankukintoja. Niitä on nyt nurmikkokin keltaisenaan.
 

Zilga -viinirypäle

Puutarhakierroksilla tulee ihmeteltyä monien kasvien reipasta heräämistä. Sitten on niitä, joiden asuinpaikassa rapsuttelen hellästi multaa ja tunnustelen varsia epäillen, onko kunkin kohdalla loppu talven aikana kohdannut. Ilokseni huomasin kummankin viiniköynnös Zilgan heränneen. Alapihan Viiniportin Zilga teki viime vuonna vain muutaman rypäleen. Pergolan Zilga tuotti neljä ämpärillistä rypäleitä. Ahkerasta käytöstä huolimatta pakkasessa on vieläkin muutama rypälemehupurkki.

Pionit ovat kasvaneet viime päivinä korkeutta. Tarkoitus on laittaa niille viime vuonna Latviasta tilaamani tuet. Annan pionien vielä hetken kasvaa ja vahvistua, etten tukia laittaessani vahingoita niitä. Myös perhoangervo ja nuokkuluppio tulevat saamaan samaiset tuet.

Clematis alpina - Alppikärhö

 Kärhöjen selviytyminen talvesta kiinnostaa joka vuosi yhtä paljon. Suurin osa omistani on jo aloittanut kasvunsa. Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate'n suhteen olin huolissani, mutta niin vain sekin työntää versoa mullasta. Alapihan "muumituijan" vieressä kasvava tarhaviinikärhö 'Black Prince' on edelleen mykkä. Saapa nähdä, haluaako se vain venyttää talviuniaan tavallista myöhemmäksi. 

Noin kolme vuotta sitten kaivoin Pikkupuutarhan Kärhökäytävälle nousseen pikkuisen alppikärhön taimen purkkiin voimistumaan pergolan Zilgan tyvelle. Sehän innostui kasvamaan, joten siirsin taimen purkista multaan. Kun en parempaakaan paikkaa siihen hätään keksinyt, annnoin kärhön jatkaa elämää Zilgan kumppanina. Nyt se on kivunnut Zilgan runkoa pitkin parin metrin korkeuteen. Nuppujakin jo pukkaa. 

En tiedä, mitä Zilga moisesta loiskasvista tykkää. Zilgalla on vahva ja paljas runko pergolan seinustalla. Rungosta haarautuu oksia pergolan yläosiin, mutta lehtiähän alaosassa ei paljoakaan ole.  Alppikärhö saa puolestani käyttää Zilgaa nousutukena. Ohjaan sen omaan tukeensa jossain välissä. Kukkikoon ensin rauhassa.

Tarkoitus oli käyttää tiistain vapaa siirtämällä tomaatit, kurkut ja paprikat kellarista kasvihuoneeseen. Aamupäivällä se ei onnistunut, kun alkoi satamaan. Ei haittaa, päinvastoin. Maa on edelleen hyvin kuivaa ja jokainen tippa tulee tarpeeseen.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

 

Käytin aamupäivän hoitamalla puhelimitse isän asioita. Monet tahot saavat kuolemasta ilmoituksen Digiviraston kautta. Joissakin tapauksissa on hyödyllistä olla oma-aloitteinen ja ilmoittaa tiedon itse. Isä on saanut eläkkeensaajan hoitotukea Kelasta. Soitin lopettaakseni sen maksun, koska muuten kesäkuun tuki olisi laitettu maksuun ja myöhemmin sitten peritty takaisin. Perukirjoituksen kannalta on paljon helpompaa, että raha-asiat saa hoidettua ilman turhaa venyttämistä.

Myös isän ammattiliittoon soitto oli hyödyllinen. Hekin saavat ilmoituksen Digivirastolta, mutta soittaessani sain tietää liiton maksavan pitkäaikaisille jäsenille pienen hautajaisavustuksen. Isä on ollut jäsen vuodesta 1954.  

Kirjoitin myös tätä postausta. Iltapäiväksi luvattiin lämmintä, jopa ukkosta. Enköhän silloin saa kellariväen muuton sujumaan. Jokohan uskaltaisi laittaa kelloköynnöksetkin pergolan suuriin ruukkuihin? Tulevat kohta lattian läpi tänne asuinkerrokseen. 

Ystävät kalliit, en ole moneen päivään käynyt kommentoimassa blogejanne. Lukenut kyllä olen, jotta en ihan pihalla ole muiden puutarha- ym. tapahtumista. Henkinen ja ajallinenkin kapasiteettini on nyt tiukoilla. Parempaa kohti ollaan menossa. Siinä auttaa erityisen paljon kevään vaihtuminen kesäksi väreineen ja valoineen.

Hienoja kevätpäiviä kaikille!

 

Mielenrauhaa puutarhasta

Tulipa 'Sun Lover'

 

Henkilökohtaiset kriisit sulkevat ihmisen pullomaiseen olotilaan, jolloin elämä tuntuu kapeutuvan vain muutamiin tärkeimpiin toimintoihin ja asioihin. Siltä minusta on tuntunut kohta viikon, kun olen koittanut sulattaa kahdesta suunnasta tulevia surullisia uutisia. Ystävän vointi on kääntynyt huonompaan suuntaan. Samoin isäni. Myöhemmin tämä tilanne muistuu mieleen ehkä ohikiitävinä tapahtumina, mutta nyt koen olevani myrskyn silmässä.

Tulipa 'Apeldoorn's Elite'

Perjantaiaamuun tuli uudenlaista säpinää, kun hävittäjät lensivät kovaäänisesti taivaan halki drooneja jahdaten. Minulla on kännykässäni 112-sovellus, mutta koska paikannus ei ole päällä, ei vaaratiedotetta tullut. Hoivakodissa hoitajat kertoivat saaneensa vaaratiedotteen ennen aamuneljää. Hyvä, että tilanne purkautui nopeasti aamun aikana ja saatoimme palata normaaliin elämään. Vaikka itsestäni ei rauhan ajan lapsena tunnu lainkaan normaalilta nämä tämän päivän sotaisat tunnelmat.

Epidemium x rubrum - Tarhavarjohiippa

Helatorstain päätin käyttää mielenrauhan tankkaamiseen puutarhatöiden parissa. Tyhjensin biokompostorin sekoittamalla kypsyneen massan kasvimaan lavakauluksiin. Ihan jokaiseen ei biokompostia riittänyt. Pian alkaisi olla sopiva aika ryhtyä kylvöhommiin. Suunnitelma on ollut jo jonkin aikaa valmiina, kunhan vain ehtisin.

Fritillaria imp. 'Aurora'

Torstai-illan puutarhakierroksella totesin kasvien jatkaneen kasvua ja kukkimista senkin ajan, jonka itse olen istunut isän sängyn vierellä. Keisarit kukkivat täyttä häkää. Viime syksynä istutetut Aurorat ovat juuri niin kauniita, kuin oletinkin. Keltainen 'Lutea' ei ole noussut ollenkaan. 

Kaikki tarhavarjohiipat näyttivät talven jälkeen huonovointisilta. Kuivia, ruskeita lehtiä, joiden perusteella kuvittelin menettäneeni varjohiipat. Jokin aika sitten huomasin karvaisia versoja nousevan sieltä täältä. Ja nyt ne jo kukkivat. Nuput ovat niin suloisia ja kukat kauniita, tietenkin.

Laitoin trimmerin akut lataantumaan kompostihomman ajaksi. Latauksen valmistuttua trimmasin kanttausurien reunat ja alapihaa kiertävän aidan tyvialueet. Viikonloppuna on tarkoitus leikata nurmikko. Kanttausuratkin kaipaavat tarkempaa kohennusta, mutta sillä tehtävällä ei ole kiire.

Omena Huvitus

Omenapuista Huvitusta jo nuputtaa. Muita en kovin tarkkaan syynännyt, mutta päältä päin katsoen ei nuppuja vielä näkynyt. Saapa nähdä, millainen omenakesä on tulossa. Viime vuonna sato oli varsin vaisu. Kesän 2024 jättisadon kaikki varmasti muistavat. Omppuja riitti mulle, sulle ja kaikille muillekin.

Kitkin myös voikukkia lähinnä istutusalueilta. Nurmikolla saavat kukkia, kunnes huristan niiden yli ruohonleikkurilla. Puiston puolella kasvaa miljoona voikukkaa, mistä syystä mekin näytämme olevan omavaraisia niiden suhteen. Joistain kohdista voikukka lähti kevyesti nykäisemällä, jopa koko juuri tuli mukana. Sitten on niitä voikukkia, jotka ovat tunkeneet juurensa keskelle nousevaa kuunliljaa tai kiveyksen saumaan. Silloin vain minikokoinen dynamiittipanos kykenee irrottamaan voikukan juurineen. Samalla sitten irtoaisi se kasvikin, jonka keskellä voikukka kasvaa.

Kimalainen karviaisessa

Punaherukoiden oksat notkuvat kukista. Lämmin sää on saanut pörriäiset liikkeelle. Saamme ehkä hyvän marjasadon, kun kovin kylmiä öitäkään ei ole tiedossa. Löysin yhden pikkuisen leppäkertun ja nitistin yhden liljakukon. Pitääkin laittaa työlistalle valkosipuliuutteen ruiskutuskierros. Varjoliljoja nousee sieltä täältä. Ne kaipaavat puutarhaihmisen apua liljakukkoja vastaan.

Aidan takana näkyy rivi pajuangervoja. Ne istutin aikanaan estääkseni pikkupoikien pallon lentämisen puutarhaamme. Nyttemmin tilalla on kunnon pallokenttä aitoineen. Joskus pallo edelleen lentää meille poikien innokkaan potkimisen tuloksena. Käyvät sitten soittamassa ovikelloa kysyäkseen, voisimmeko antaa pallon heille takaisin. Kiva tavata kohteliaita pikkupoikia, jotka eivät omatoimisesti kapua aidan yli tallaamaan istutuksiani. 

Leikkaan pajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein matalaksi. Näin se on taas jonkin aikaa siistin näköinen. Jos voisin peruuttaa vuosia taaksepäin, en ikipäivänä istuttaisi pajuangervoa. En aidaksi enkä mihinkään muuallekaan. Se tunkee juuriversojaan joka paikkaan. Siksi ajan ruohonleikkurilla alueen aidan ja pajuangervojen välistä lähes aina, kun leikkaan alapihan nurmikon.

Ukkokulta ja Poika leikkasivat pajuangervoaidanteen torstain ja perjantain aikana. Aluksi suunnittelimme kärräävämme oksat kaatopaikan risukeräykseen, kun sinne oli muutenkin asiaan. Päädyimme kuitenkin hakettamaan oksat. Aika pieneenhän ne menivät. 

Malus purpurea 'Aamurusko'

Kirsikoiden kukinta alkaa olla jo ohi. Helsingin puistoissakin hanamijuhlat on jo juhlittu. Kohta on koristeomppujen vuoro. Minulla on alapihalla kaksi nuorempaa koristeomppua: Aamurusko ja Makamik sekä vanhempi Musta Rudolf. Yläpihalla on isoiksi kasvaneet Royalty ja Aamurusko sekä parivuotias Royalty. Innolla odotan, millaisen kukkapilven ne tänä vuonna tarjoavat. Eikä sovi unohtaa ruusuorapihlajaa, jossa nuput jo pullistelevat.

Lavakauluksiin tulee tänä vuonna vähän muutoksia. Laatikko nelosessa kasvoi pensasmustikkaa ja mesimarjaa. Jänis kalusi toisen pensasmustikan nysäksi. Oma syy, kun unohdin verkon. Nyt toinen pensasmustikka on isossa ruukussa odottamassa uutta sijoituspaikkaa, jota en ole vielä keksinyt. Verkotettavaa on syksyisin muutenkin riittävästi. Keksinkö mustikan vaatimuksia vastaavan paikan, jossa olisi jo ennestään verkkoa tarvitseva kasvi?

Mesimarjoja laitoin potteihin odottamaan niinikään uusia koteja. Sain mesimarjaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Minulla ei vain ole satomarjalle sopivaa paikkaa. Tykkään mesimarjasta koristekasvina. Se alkaa parhaillaan kukkimaan ja toimii myös hyvänä maanpeitekasvina.

Malus 'Musta Rudolf'

Purppuralehtistä Musta Rudolfia katsellessani ajattelen, kuinka hyvin se toimii japaninvaahteran korvikkeena. Olen kyllä monen monta kertaa pyörinyt puutarhamyymälässä japaninvaahteran ympärillä. Ei vain huvita sijoittaa kymppejä kasviin, jolle ei välttämättä ole tarjota sopivan suojaisaa paikkaa. Taimien hankinta ei muutenkaan ole halvinta huvia. Miksi siis törsätä rahaa hetken hurmioon? Paras vain kylmästi ohittaa houkutukset ja koittaa korvata ne jollain muulla kasvilla. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Pikkupuutarhassa näyttää vielä aika paljaalta. Koristeomppujen kukinnan myötä myös niiden lehdet puhkeavat täysiin mittoihin. Tove Jansson -ruusu jo vihertää, mutta norjanruusun lehdet ovat vielä pieniä sykeröitä. Penkeissä heräävät perennat kilpailevat tässä vaiheessa lakastuvien scillojen kanssa. 

Monia ärsyttää lakastuvat scillat, jotka saavat puutarhan näyttämään sotkuiselta. Loppujen lopuksi se on aika lyhyt vaihe. Jos näky käy hermoille, voi ripotella lehtien päälle kevyesti multaa. Tuleepa tuplasti hyvää ainesta, kun scillat maatuvat multakerroksen suojassa. Ja todennäköisesti myös runsain mitoin uusia scilloja tulevina vuosina.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhassa kiertäessäni tarkoitukseni oli tsekata, joko mesikämmen kukkii. Meinasi jäädä kukat huomaamatta, kun keskityin katselemaan vieressä kukkivaa jouluruusua. Jonka kukinta on jo hieman hiipumassa kasvin keskittyessä uusien lehtien tuottamiseen. Vaan kukkiipa sinikämmen nimensä mukaisesti sinisin kukin. Ja sen vieressä maasta mönkii esiin toinen sinikämmen, joka kukkii valkoisin kukin.

Viikonloppu on edessä. Ja paljon monenlaista tekemistä. Ihan hyvä, sillä puutarhatyöt ovat mieluisia ja terapeuttisia. Pihalla touhutessa olo helpottuu ja ajatusmaailma järkevöityy. Toki sisälläkin olisi vino pino silittämistä ja jotain syötävääkin on kehitettävä. Suunnittelin tekeväni parsarisottoa. Omasta maasta saan muutaman parsan, mutta ne eivät vielä riitä isompaan annokseen. Niinpä ostin kaupasta lisää.

Isää en tietenkään unohda. Aion käydä häntä katsomassa myös viikonloppuna. Mihin menenkin, puhelin on mukana. Ulkomaanreissuja varten minulla on kätevä "kaulapussi", johon kännykkä sujahtaa näppärästi ja josta se on puutarhassakin helposti otettavissa.

Prunus padus - Tuomi

Laitoin tämän jutun jo julkaistavaksi ja menin nukkumaan. Sain hetki sitten hoivakodista puhelun. Isä on nukkunut pois. Se on surullista, mutta myös luonnollista. Isä eli kaksi kuukautta yli 98 vuoden.  

Lämmin kiitos kaikille tähän saakka saamistani kauniista sanoista. 
Kaunista viikonloppua ihan jokaiselle!

 

Tunteikkaita hetkiä

Hatanpään kartano

Viime päivät ovat olleet tunteikkaita hetkiä täynnä. Ajoittain tuntuu, etten enää yhtään enempää surullisia asioita jaksa. Ihmisen tunnemaailma kestää näköjään ratkeamatta yllättävän paljon. Venyy ja venyy, vaan ei ratkea. 

Ystävältäni löydettiin viime kesänä pahanlaatuinen aivokasvain. Se leikattiin, jonka jälkeen seurasi säde- ja sytostaattihoitoja. Joulukuussa hänelle tehtiin uusi aivokuvaus, jossa kasvaimen todettiin kasvaneen hoidoista huolimatta. Mitään ei ollut tehtävissä. Ystävä siirtyi palliatiiviseen hoitoon, missä hän on sinnitellyt yllättävän pitkään.

Hatanpään arboretum 

Jutun alkupään kuvat ovat Hatanpään arboretumista, jossa kävelin hetken ystävän tapaamisen jälkeen mieltäni rauhoittamassa.

Matkasin maanantaina junalla katsomaan ystävääni. Hän on tällä hetkellä Tampereen Hatanpään puistosairaalassa täysin vuoteenomana. Ystävä tunnisti minut ongelmitta. Aika pian keskustellessa huomaa hänen olevan sekava. Istuimme ystävän puolison kanssa sängyn molemmin puolin. Emme kumpikaan ryhtyneet kinaamaan ja oikaisemaan pikkuseikkoja, vaan toisiamme vilkaisten siirryimme sujuvasti aiheesta toiseen. 

Magnolia Vanha Rouva

Tuntui hyvältä halata ystävää ja pitää häntä kädestä kiinni. Aluksi koitin virittää muistoja viimeisen kolmen vuoden aikana tekemistämme ihanista Tampere-retkistä. Ystävä keräsi tietoa rakennuksista, nähtävyyksistä, museoista, kulttuurista. Hän suunnitteli meille mielenkiintoisia kierroksia aluksi Tampereen kaupungin alueella, myöhemmin laajensimme myös naapurikuntiin. Yhteisillä retkillä kahvittelimme, lounastimme ja juttelimme maailman asioista. Muistelimme opiskeluaikoja ja aikoja, jolloin lastasimme itsemme lisäksi neljä lastamme ystävän tipparelluun ja huristimme vaikkapa eväsretkelle espoolaiseen Marketanpuistoon.

Minulle jäi vaikutelma, ettei ystävä enää muistanut viimeisintäkään retkeä, jonka teimme maaliskuussa 2025. Tuntui haikealta ja surulliselta. Olen tavattoman iloinen, että saimme kokea yhdessä nuo pikkulapsivuodet ja viime vuosien kiinnostavat retket. Samalla olen äärettömän surullinen, että se kaikki on ohi. Että ystävä on lipumassa pois, lopullisesti.

Haikeutta ja surua oli yhdelle päivällä tässäkin aivan riittävästi. Jo edellisenä iltana hoitaja soitti isän hoivakodista, että isä voi huonosti. Enteitä on ollut jo jonkin aikaa, joten yllätys tämä puhelu ei ollut. Hoitaja sanoi, ettei akuuttia hätää ole. Kerroin olevani puhelimella tavoitettavissa. 

Tampereella ollessani hoitaja soitti isästä. Hänen vointinsa oli huonontunut entisestään. Hän ei syö, ei juo, ei suostu ottamaan lääkkeitä. Lääkäriin oltiin yhteydessä. Lääkäri totesi, että koska isällä on elvytyskielto, häntä ei ryhdytä väkisin hoitamaan. Pyritään tekemään isän olo mahdollisimman kivuttomaksi ja levolliseksi. 

Tampereen Tallipiha

Paluujunalle lähtöä odotellessani menin Tampereen keskustan Tallipihan kahvilaan kahville. Olen käynyt Tallipihalla aiemminkin. Silloin siellä on aina ollut paljon muitakin kävijöitä, eikä pienissä puodeissa ole välttämättä ollut tilaa katsella myytäviä tuottaita. Nyt Tallipihalla oli mukavan rauhallista. Pihan hauskoja asetelmia saattoi katsella ja kuvata ilman muiden käsiä, kasseja ja poninhäntiä omien valokuvien kulmissa.

Soitin paluumatkalla junasta isän hoitajalle. Tilanne ei ollut parantunut. Sovimme, että menen heti aamulla isän luo. Ellei yön aikana tilanne muutu. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin aamulla hoivakotiin. Pikkuveli tuli myös. Isä oli nukkunut yön kohtuullisen rauhallisesti, mutta aamulla hän oli jälleen todella levoton ja tuskainen. 

Lääkäri teki saattohoitopäätöksen. Sillä tavoin saimme isälle paremmat mahdollisuudet kunnon kipu- ja rauhoittavaan lääkitykseen. Kotisairaala tuli hoivakotiin laittamaan isälle kanyylin olkavarteen. Se teipattiin tuhdisti, jotta isä ei repisi sitä pois. Kanyylin kautta sairaanhoitaja antoi heti aluksi rauhoittavan lääkkeen ja perään morfiinia kipulääkkeeksi. Vartin päästä isä alkoi selvästi rauhoittua. Hänen hengityksensä muuttui tasaisemmaksi, eikä hän rimpuillut itseään sängyn laitoihin.  

Iltapäivällä lähdin kotiin syömään ja lepäämään. Hoitaja olisi tuonut minullekin ruokaa, mutta eipä maistunut. Isän luona olisi voinut yöpyäkin. Ajattelin, että muut sisarukset ja läheiset voivat vierailla vuorostaan isän luona, kuten ilmeisesti tapahtuukin. Menen taas aamulla katsomaan, mikä on tilanne. Ellei minua sitä ennen hälytetä paikalle.

Isä täytti kaksi kuukautta sitten 98 vuotta. Alkuvuodesta tehdyssä vuositarkastuksessa lääkäri totesi isän olevan fyysisesti varsin hyväkuntoinen. Glaukooma on vienyt isän näkökyvyn. Kuulo on hyvin heikko ja muistisairaus edennyt. Runsas vuosi sitten isään sai vielä paremman keskusteluyhteyden. Silloin hän tunnisti minutkin helposti ilman, että moneen kertaan huusin nimeäni hänen paremmin kuulevaan korvaansa. Silloin hän sanoi eläneensä jo riittävän pitkän elämän, sanoi olevansa valmis lähtemään. 

Saattohoitopäätös ei tarkoita sitä, että isän kuolema olisi lukkoonlyöty. Se on kuitenkin askel kohti hyvästien jättämistä. Tavallaan olen hyvästellyt isää jo pitkään. Poissa on ollut jo useamman vuoden kaikesta kiinnostunut, mielellään keskusteleva ja väittelyjäkin kaihtamaton mies. Vielä isä ei ole kokonaan poissa, mutta sisälleni on astunut tyhjyys, jonka tällä hetkellä täyttää valtava huoli ja murhe. Aikanaan huoli ja murhe muuttuu muistoiksi isästä. 

Tiistain sade on piristänyt luontoa ja puutarhaa. Vesisadetta on luvassa lisääkin, minkä toivotan tervetulleeksi. Viikonlopuksi luvataan kesäisiä lämpötiloja. Olisiko pian aika muuttaa tomaatit ja kurkut kellarista kasvariin? Mielen kapasiteetti ei nyt oikein riitä puutarha-asioihin. Aikansa kutakin.