keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Hyvällä säällä sujuu

Jaloangervo - Astilbe

Muutama päivä sitten manasin jatkuvia sateita ja tuskailin pihatöiden tekemättömyyttä.  Tuskin manaamisella paljonkaan sääherran päätöksiin oli vaikutusta, mutta yksikin sateeton tai peräti kaunis päivä pelastaa puutarhurin mielenrauhan tehokkaasti. Sunnuntain luvattiin olevan sateeton, jopa aurinkoinen. Vasta illan suussa meillä aurinko ilmestyi näkyviin, mutta sateettomuus veti meikäläisen pihalle heti aamutuimaan.

Vuorikonnantatar - Bistorta affinis 'Darjeeling Red'

Ensimmäisenä ajoin nurmikon ja siinä ohessa tuli silputtua alas leijailleita puunlehtiä. Normaalitilanteessa ajaisin nurmikon vasta sen kuivahdettua, mutta viime aikoina ei ole liiemmin ollut varaa odottaa kuivia ja tuulisia kelejä. Kun kerran tauko sateessa ilmaantui, tilaisuus oli hyödynnettävä heti. Märkää oli. Saappaat jalassa ei onneksi vesi sentään varpaiden väleistä pursunnut.

Syysvuokko - Anemone hupehensis 'September Charm'

Nurmikon jälkeen kärräsin oksahakettimen pihamaalle ja ryhdyin silppuamaan kompostin päällä odottavia kosmoskukkien ja kesämalvikkien varsia. Kaivoin ylös yhden kasvimaan kupeessa kasvaneen daalian ja leikkasin sieltä täältä perennoja niinikään hakettimella silputtavaksi. 

Paljon on vielä puutarhassa vihreää ja rehevää, jopa kukkivaa. Kaikkia perennoja en edes syksyllä leikkaa, vaan osan jätän talventörröttäjiksi. Piti kuitenkin tehdä tilaa puita suojaaville jänisverkoille, joten haketin lauloi pitkän aikaa. Hyvään hakettimeen kannattaa investoida. Sen huomasin jälleen kerran, kun tungin mm. siperiankurjenmiekan tuhteja lehtinippuja silppuriin ja hyvin vehje niistä selviytyi. Silpun kippasin takaisin kukkapenkkiin. Keväällä viimeistään levitän joko kompostia tai muuta tuoretta multaa silpun päälle.

Syysmyrkkylilja - Colchicum Waterlily

Joka syksy pyrin istuttamaan muutaman syysmyrkkyliljan lisää. Toistaiseksi olemassa olevat kasvustot ovat aika vaatimattomia. Yksi impi on jo kukkimisensa kukkinut ja sateissa maahan romahtanut. Pari muuta on vielä voimissaan.

Viikolla muistin vihdoin kotimatkalla poiketa puutarhaliikkeeseen katsomaan, vieläkö olisi myrkkyliljojen sipuleita jäljellä. Valikoima oli kuulemma ollut laajempi, mutta olin auttamattoman myöhässä. Sain sentään Albumin, Giantin ja kolme Waterlilyä. Kaikki viisi syysmyrkkyliljaa upotin maahan. Albumissa oli jo kukkakin valmiina. Syysmyrkkyliljojen sipulit ovat aika tyyriitä, joten ei niitä kymmenittäin kerralla mitenkään raaski hankkia.

Kuunlilja - Hosta

Yhtä ainutta pakkasyötä ei vielä ole ollut. Ehkä sen verran koleaa kuitenkin, että osa kuunliljoista on muuttunut keltaisiksi nuljaskoiksi. Märkyyttään litiseviä kuunliljan lehtiä ei tarvinnut edes kompostiin kuljetettaviksi saksia. Olivat likimain jo irrallaan. 

Lehtien väleistä löytyi monen monta kotiloa, joita upotin etikkaliemeen. Taitaa ensi kesänä olla taas ihan kunnon kotiloarmeija tiedossa. Tänä kesänä niitä oli suhteellisen vähän verrattuna aiempiin vuosiin. Enpä usko omilla toimenpiteilläni olleen kovin suurta vaikutusta kotiloiden vähäisyyteen. Pikemminkin kahden edellisen talven olosuhteet ovat vaikuttaneet niiden talvehtimiseen heikentävästi.


Sain myös kaikki puut verkotettua. Jotkut eivät verkota vanhoja omenapuita, mutta minä laitoin niillekin suojat. Meillä jänikset iskivät muutama talvi sitten Huvitukseen, vaikka sillä ikää jo alkaa olla yli 20 vuotta. Huvitus on matala- ja leveäkasvuinen ja sen alimpia oksia on vaikea suojata. Hyvin maistuivat ristihuulille vanhankin oksan pintakerros. Yhden oksan jouduin poistamaan kokonaan. Muut vaurioituivat vähemmän ja puu selvisi. Neljän omenapuun verkottaminen ei iso homma ole. Mieluummin laitan verkot, kuin harmittelen jälkikäteen menetettyjä puita.

Monena syksynä olen tuskaillut jänisverkkojen asettamista, mutta nyt tehtävä hoitui nopeasti ja helposti. Verkotin koristepuiden ja pensasmustikoiden lisäksi jopa alapihan syyshortensiat Vanille Fraisen ja Vim's Redin, kun vauhtiin pääsin.


Vähän piti vielä yläpihan käytävillä haravaa heiluttaa, sillä kivituhkapinta oli jo täysin peittynyt märkään vaahteranlehtimattoon. Lopuksi keräsin kauneimman värisiä vaahteranlehtiä koriin odottamaan, josko ehtisin niistä kranssin tai pari jossain välissä tehdä.

Suotta aina hermoilen tekemättömiä töitä. Ihmeen paljon sitä saa aikaan, kun vain tilaisuus tulee. Pitkän päivän tein sunnuntaina pihamaalla hommia, mutta yhtään ei ole epäilystä, ettenkö saisi puutarhaa ajallaan talviteloille. Vaikka paljon sataisikin, aina väliin yksi tai kaksi hyvää työskentelysäätä mahtuu. 

Leppävaaran Alberganesplanadin viereinen puisto Espoossa
  
Pihatyöt ovat usein aika raskaita ja nyt eritoten likaisia. Päättäessäni illan suussa hommat ulkona, olin kurainen ja hiukset täynnä roskia. Olo oli kuitenkin kuin lottovoittajalla, kun lämpimän suihkun jälkeen katselin ikkunasta aikaansaannoksiani pihamaalla pyykkikoneen pyörittäessä kuraisia kamppeitani. Ei niihin arkipäivän onnenhetkiin paljon tarvita. Ai niin, nyt oli kyllä kyseessä sunnuntai. Yhtä kaikki, tyytyväisyydestä hyrisin kumminkin.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Sukkia taas


Lilasävyiset sukat on kudottu yksivärisestä 7-veikasta ja lilasävyisestä Polariksesta.
Varren röyhelöreuna toteutettu Merja Ojanperän Juhannustanssi -sukkien ohjeella. 

Ohjeen Juhannustanssi-sukkiin löydät Ravelry:stä. Raverlyssä on runsaasti erilaisia ohjeita, joista osa maksullisia. Juhannustanssi-ohjeen voi ladata ilmaiseksi.


Kuten edellisissä, myös näiden sukkien röyhelöreuna on Juhannustanssi-sukista. Näissä sukissa sisempi röyhelö jäi ohjeessa mainittua matalammaksi.
Lankana on 7-veikan Raita (sävy, jota ei enää ole myynnissä) ja yksivärinen murrettu oranssi.


Yritän tarmokkaasti käyttää olemassa olevia lankoja ja välttää uusien lankojen hamstrausta.
Nilkkasukat miehelle on kudottu beigesävyisestä Polkka-lankasta (jota ei enää ole myynnissä) ja yksivärisestä 7-veikasta.


Sen verran myönnyin syksyn uutuuslangoille, että ostin 7veikan Multiraitaa yhden kerän. Yhdistin raidalliseen lankaan yksivärisen 7veikan.
Näissä raidallisissa ja monivärisissä langoissa on joko tehtävä kaksi erilaista sukkaa tai jos haluaa kohdistaa raidat ja värit kummassakin sukassa samalla tavoin, on valmistautuduttava uhraamaan pitkät pätkät lankaa johonkin muuhun käyttöön.


Laatikosta löytyi yksi kerä Novitan joulusävyistä 7veikkaa, jonka kuviointi on vähän saman tyyppistä, kuin Polkassa. Kuvassa ei ehkä kovin hyvin erotu langan vihreät sävyt. 
Yhdistin kirjavan langan yksiväriseen punaiseen 7veikkaan.
Mitoitin polvisukan reilummin ja niinpä aloituksessa on 64 silmukkaa. Olen kaventanut silmukoita varressa ja vielä nilkan resorissa siten, että jalkaosiossa puikkoa kohti on 12 silmukkaa.


 Viininpunaiset, raidalliset nilkkasukat on osa jämälankakerien hävitysprojektia. Kutomalla raitojen väliin mustalla yhden kerroksen, saa värit erottumaan ja selkeytymään. Kukin raita mustaa lukuunottamatta on neljän kerroksen mittainen. Resorissa ja kantapäässä oikeat silmukat kudottu takareunoistaa, jolloin tulee napakka ja nätin näköinen jälki.


Marjapuuron punaisesta 7-veikan Aapo-langasta tein pitsisukat.
Ohjeen olen kirjoittanut jossain vaiheessa paperilapulle. En siis tiedä pitsineuleen nimeä tai laatijaa. Sukat on kudottu 3½:n puikoilla seuraavalla ohjeella, joka on 7:lla jaollinen:

1. krs: 5 o, 2 n
2. krs: 3 o, 2 o yhteen, lk, 2 n
3. krs: 2 o, 2 o yhteen, lk, 1 o, 2 n
4. krs: 1 o, 2 o yhteen, lk, 2 o, 2 n
5. krs: 2 o yhteen, lk, 3 o, 2 n 

Malli on helppo, eikä juurikaan kiristä. Resorissa on 48 s, jonka jälkeen lisäsin jokaiselle puikolle 2 silmukkaa. Kantalapussa kavensin silmukoita siten, että pohjaosan 1. ja 4. puikoille jäi 12 silmukkaa kummallekin. 2. ja 3. puikoilla jatkoin mallineuletta, jolloin kummallakin puikolla on 14 silmukkaa.
Sukka sopii hyvin henkilölle, jonka on vaikea pukea napakkaa sukkaa jalkaansa tai esimerkiksi vähän leveämpijalkaiselle.

Kolmatta vuotta aktiivisesti sukkia ja muuta kutoneena huomaan käsialani parantuneen huomattavasti. Vaikka olen nuorempana kutonut paljonkin, eivät kaikki asiat olleet tallentuneet takaraivoon, vaan monta asiaa olen joutunut opettelemaan uudelleen. On tosi mukavaa huomata kykenevänsä jatkuvasti oppimaan uusia taitoja ja kehittymään vanhoissa. Te, jotka tuskailette kutomisen - tai minkä tahansa asian - alkutaipaleella, luottakaa itseenne ja siihen, että taito karttuu tekiessä.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Hiivatin sade, lopu jo!

Kiiltotuhkapensas - Cotoneaster lucidus

Pihan syystyöt eivät etene. Sade ja tuuli tyhjentävät puita lehdistä ja vaahteranlehtien massa kasvaa kulkuväylillä. Pakko on ylimääräisiä lehtiä ohikulkiessaan potkia sivuun, sillä haravoiminen sateessa on vähemmän miellyttävää touhua. Muutaman kerran olen ikkunasta katsoen arvioinut sateen vähäiseksi ja rynnännyt oitis pihalle jotain tekemään. Lyhyiksi ne tuokiot ovat jääneet, sillä pian on taas vettä tullut sellaisella voimalla, ettei enää eteensä näe.

Kiiltotuhkapensas - Cotoneaster lucidus

Tyhjensin kasvihuoneen syyskuussa ja samalla purin keskikäytävän tiilet pois. Sivut ovat olleet mulloksella, vaikka tomaatit ja kurkut ovatkin kasvaneet isoissa paljuissa. Kasvihuoneen tilankäyttö on ollut hankalaa lattian tasoerojen vuoksi ja niinpä olin päättänyt uusia lattian käyttämällä saamiamme pihakiviä.


Kun ei sitä sateetonta päivää ole tullut, päätin ryhtyä kivihommiin sateessa. Ajattelin, että kasvarin suojissahan minä enimmän aikaa olisin. Kastuin sitten kuitenkin ihan kunnolla, koska kivilattian perustamiseen tarvittava kivituhka oli kärrättävä yläpihan varaparkkipaikalle tilaamastani suursäkistä. Samoin pihakivet oli pinottu talon varastoseinustalle. Joka on kivituhkaa ja kiviä joskus siirrellyt, tietää, että jo muutamasta kivestä kottikärryille tulee painoa melkoisesti. En siis voinut ajatellakaan siirtäväni kiviä kokonaista isoa kuormaa kerralla, vaan pienemmissä ryppäissä ne oli työmaalle rahdattava. Muutaman kerran lastasin kärryt liian täyteen ja jouduin juoksemaan painavien kottareiden perässä alamäkeä, etteivät päässeet kopsahtamaan nurin. 

Kyllä taas kunnan tontilla suhaava kaivurikuski pääsi ihmettelemään, kun meikä-muija kärräsi kaatosateessa vesi otsatukasta ja nenänpäästä norona valuen materiaalia alapihan kasvihuoneelle. Täytyy välillä järjestää työmiehille tositv-ohjelmaa, kun mekin saamme päivä toisensa jälkeen kummastella kaivuri-rekka-showta. 


Kun kerran hommaan ryhdyin, sisukkaasti tein lattian päivässä loppuun. Onpa ainakin yksi syksylle suunniteltu urakka pois päiväjärjestyksestä. Keväällä pääsen aloittamaan kasvihuonekasvatukset niin sanotusti puhtaalta lattialta. Selkä oli pari päivää jäykkä ja liikkeet hidastetut, mutta ei onneksi kipeytynyt sen enempää. 

Siirsin alapihalta muutamia koristeita talvehtimaan kasvariin. Niitä olisi pitänyt vähän putsata, mutta millään en enää jaksanut vetää letkua kellarista alapihalle. Jos vaikka vielä aurinko ennen lumia ja pakkasia paistaisi ja pääsisin pesemään kesätarvikkeita.


Terassin ja pihan kaikki kesäkukkaruukut on tyhjennetty ja kasvit pilkottu kompostiin. Mullat ruukuista sirottelin kukkapenkkeihin. Myös parimetriset kosmoskukat leikkasin viljelylaatikosta. Nuppuja oli vielä jonkin verran, mutta eivät enää olisi tainneet avautua. Ja kuka niitä näissä jatkuvissa sateissa edes kävisi ihailemassa. Nyt on viimeinenkin kasvimaalaatikko tyhjennetty. Tarkoitus olisi pilkkoa daalioiden ja kosmosten varret oksahakettimella pieniksi ja kääntää kasvimaalaatikoiden multaan. Siellä ne saavat talven aikana muhia ja muuttua mullaksi.

Pikkusydän - Dicentra

Nurmikko on leikkaamatta pidemmältä ajalta. Viime viikon lopulla oli yksi vähän pidempi sateeton hetki, jolloin olisi voinut nurmikon leikata. Kuulin lähinaapurin pörisyttävän ruohonleikkuriaan, mutta oma reaktioni oli liian hidasta ja hetki jäi käyttämättä. Nurmikko pitäisi saada vähän lyhyemmäksi ja myös sinne pudonneet lehdet silputuiksi. Isojen vaahteroiden lehtimassaa ei vain voi jättää sellaisenaan sen enempää nurmikolle kuin muuallekaan. 

Langennut sormustinkukka
  
Jotakin kukkivaakin puutarhasta vielä löytyy. Muutaman kuvan kävin räpsimässä, mutta sitten sade yltyi niin kovaksi, että säälistä kameraa kohtaan kuvaaminen sai jäädä. Pari sipulipussukkaakin tarttui taas kaupasta mukaan ja ne odottavat autotallissa pääsyä multaan. Olen tavannut yhden tai kaksi myrkkyliljaa joka syksy istuttaa. Vihdoin muistin kotimatkalla poiketa Puutarhanikkareille katsomaan, vieläkö syysmyrkkyliljoja olisi jäljellä.  Valikoima oli kuulemma ollut laajempi, mutta olin iloinen niistä Waterlilyistä ja Albumista, jotka vielä löysin.

Kielo - Convallaria majalis

Kahden vanhuksen omaishoito on viime aikoina ollut aika rankkaa. En koe itseäni stressaantuneeksi, mutta ilmeisesti niin kuitenkin on, sillä nukun äärimmäisen huonosti. En millään saa unta, vaan vuoroin luen ja vuoroin pyörin pimeässä unta odotellen ja miettien ratkaisuja ongelmatilanteisiin. Yhden tai kaksikin yötä pystyn valvomaan sillä ajatuksella, että uni kyllä aikanaan tulee. Kun valvottuja öitä alkaa olla jonoksi saakka, pinna kiristyy ja mieli on kaikin puolin herkässä. 

Puutarhassa olen aina saanut purettua turhautumistani ja raittiissa ilmassa työskentely on auttanut myös illalla nukahtamaan. Nyt tämä iänikuinen sade ei salli minun käyttää luonnollisia ja hyväksi havaittuja itsehoitokeinoja. Pikkuisen tympii, joten lopu nyt hiivatin sade ja äkkiä!

Marja-aronia - Aronia mitschurinii

Nytpä tuli agressiot purettua tähän postaukseen, joten toivotaan kaikki kimpassa sateen loppumista ja vaihteeksi vähän aurinkoa. Oikein leppoisaa viikonloppua teille kaikille, ystäväni!
 

tiistai 10. lokakuuta 2017

Viisi parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta -haaste

Tulipa Sun Lover

Sain Maatiaiskanasen Elämää -blogista kivan haasteen, joka sopiikin erinomaisesti syksyyn, jolloin mennyt puutarhakausi on vielä hyvin mielessä, mutta töitä sen verran vähän, että ehtii tietokoneenkin äärellä istumaan.

Olipa todella vaikeaa valita viisi parasta puutarhamuistoa, sillä kuvia katsellessa kivoja asioita muistui mieleen lukuisia ja vaikea niistä oli jotain tiettyä nostaa toista paremmaksi. Tämän haasteen myötä palasin kevääseen, kesään ja koko kasvukauteen. Aikamatka kuvien parissa oli virkistävä ja toi uudenlaisia näkökulmia muistoihin. 

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris
  
Osa näistä esille nostamistani aiheista tulee jäämään kuluneen kasvukauden historiaan ikimuistoisina. Osa ehkä toistuu tulevinakin vuosina. Aika näyttää.


19.4. Metsän rippeet jäljellä, pian lähti loputkin.

1. Metsän kaatumisen myötä tuli lisää valoa

Meidän puutarhan kasvukauteen merkittävästi vaikuttanut seikka pidemmälläkin tähtäyksellä on ollut tonttia kahdelta sivulta rajanneen metsikön kaataminen. Alueen teiden, valaistuksen ja korttelipallokentän rakentamista on odotettu vuosikausia. Alusta asti olemme tienneet metsikön joskus häviävän, mutta eipä maiseman totaalista muutosta voinut mitenkään mielessään ennakkoon hahmottaa. Joka aamu ikkunasta ulos katsoessa on pakko hämmästellä kauempanakin olevien naapuritalojen näkymistä ja avaruutta. 

31.8. Räjäytystyön materiaalia

Meteli on nyt melkoista, kun kolme-neljä kaivuria kauhoo ja siirtää maamassoja, rekat suhaavat aivan talon nurkalla ja naapuritalojen edustalla olevan tiepohjan kalliota räjäytellään. Aamun hämäryydessä harmittaa, kun joka arkiaamu herää ikkunoiden helinään ja kivikuormien kippauksista aiheutuvaan talon tärähtelyyn. Työmaasta nouseva pölynkin määrä välillä rasittaa, kun kaikki pinnat ovat jatkuvasti harmaana. 


Juusolle työmaakolina on ollut rankka kokemus. Samalla, kun se menetti mieluisan metsäympäristön, jossa sen kanssa paljon käveltiin, sen elinympäristöön tuli pelottavia ääniä, joihin se ei näytä tottuvan. Kissaressukka ei enää viihdy ulkona ja onkin alkanut tekemään tarpeitaan yhä enemmän hiekkalaatikkoon. Juuso on aina ollut hieman arka kissa, mutta nyt se säikkyy entistä enemmän. Mitenkäs sitä kissalle selität, että haitta on tilapäistä ja se saa ehkä vielä viettää viimeiset elinvuotensa ihan rauhallisessa ympäristössä.


Kaivurien ja työmiesten työskentely maamassojen ja erilaisten putkien parissa tuottaa tositv-teatteria, jota on mielenkiintoista seurata. Rakennustyön ihmettely on tutustuttanut kauempanakin asuvia asukkaita toisiinsa ja naapurien kanssa ei puheenaiheet lopu, kun tavatessa pitää käsitellä viimeisimmät kuulumiset projektin etenemisestä. 


Hyödyt tästä puolitoista vuotta kestävästä melusta ja pölystä ovat kuitenkin haittoja suuremmat. Nautin aivan valtavasti siitä valon määrästä, joka metsän kaatumisen jälkeen on tontillemme päässyt. Toki meillä myös tuulee enemmän, mutta runsas aurinko ja valo ovat minusta jotain sellaista, jota en lakkaa ylistämästä. Moni sellainenkin paikka pihassamme, jonne ei koskaan aurinko ole kurkistanut, kylpee nyt valossa. Saatan myös katsella taivasta ja näen horisontin jopa sohvalla istuen. Ennen taivaan näki lähinnä ylöspäin katsoen. Miten ihania pilviä pitkin taivasta kulkeekaan. 

Kotikivi

2. Kiven kotiinpaluu

Metsurien kiskoessa kantoja ja kasatessa puunrunkoja pois kuljetettaviksi ja oksia haketettaviksi, katselin kunnan puolella nököttävää isoa kiveä, jonka päällä Juusolla oli ennen tapana tähystää. Kivi oli aikoinaan meidän tontilla, alapihalla naapurin aidan kupeessa. Multaa levittämään tullut urakoitsija nakkasi aikoinaan traktorillaan kiven metsikköön. Harmittelin asiaa jo silloin, mutta en sitten tehnyt mitään sen palauttamiseksi. 

Horsmat valloittavat kiven entisen olosijan.

Vuosia olen unelmoinut suuren kiven kotiinpaluusta ja yhtenä päivänä alapihalla touhutessani päätin mennä lähellä kahvitaukoa pitävän kaivurikuskin juttusille. Kuskille kiven siirto sopi hyvin, kunhan vain näyttäisin sille sopivan paikan. Yksi hujaus vain, kun iso kivi nousi kaivurin kauhalla meidän tontille ja teki yhden naisen piirun verran onnellisemmaksi. Nyt kiven ympärille on hissukseen rakentumassa uusi istutusalue ja paikka on saanut nimekseen Kotikivipenkki.

 
3. Iloa kasvimaasta

Koristekasvit ovat kuuluneet minun hoidettavikseni ja Ukkokulta on keskittynyt hyötykasveihin. Tosin hänen intonsa on vuosi vuodelta kaventunut ja nykyisin hän kasvattaa lähinnä talvivalkosipulia. Aiemmin meillä oli kohtuullisen kokoinen kasvimaa, joka vuosien kuluessa kutistui ja nykyisin hyötykasvit kasvatetaan viljelylaatikoissa. Viime vuosina olen innostunut panostamaan yhä enemmän myös hyötykasveihin, mistä varmaan saan kiittää Autuas olo -blogin Cherin lukuisia postauksia hänen runsaista ja kauniista hyötykasvimaistaan. 


Mennyt kausi oli minun hyötykasvihistoriani paras mahdollinen. Koleasta keväästä huolimatta kaikki iti ja lähti kasvuun hienosti. Tuhohyönteisiä oli äärimmäisen vähän ja satoa tuli todella mukavasti. Viljelylaatikoissa eivät rikat pahemmin juhlineet ja kotilotkin löysivät tiensä niihin vasta aivan loppukaudesta. Ylpeänä ja iloisena kuljeskelin kasvimaan kupeessa ihailemassa kasvua ja loppukesästä keräämässä satoa.
 
Kirjopikarililja - Fritillaria

4. Sinivaleunikko ja 5. Syysvuokko
eli Loistelias kukinta

Tulppaanit, pionit, ruusut ja kärhöt kukkivat kukin ajallaan todella runsaana ja kauniina. Pionien loistelian kukinta jäi ehkä hivenen lyhyeksi juuri kukinnan aikaan sattuneiden kaatosateiden vuoksi. Edelliskesänä ruusut lähtivät vaikean talven jälkeen hitaasti kasvuun, mutta nyt jokainen ruusu heräsi oikeastaan ihan ajallaan. Ruusuissa oli kirvoja todella vähän. Samoin edelliskesän kaltaisia kärhötuhoja ei ollut laisinkaan ja kärhöt ovatkin kukkneet hienosti. Osa kukkii edelleen.


Tulipa Temple's Favourite

Rhodojen kukinta oli tällä kaudella kerrassaan loistavaa. Jopa monta vuotta pihallani kukkimatta asunut Catawbiense Grandiflorum ilahdutti usealla kukallaan. Rhodojen upeaa kukintaa kävin ihailemassa myös Haagan rhodopuistossa Helsingissä ja Arboretum Magnoliassa Lohjalla. Monet blogit julkaisivat postauksia omien rhodojensa mahtavista kukista.


Rhododendron Catwbiense Grandiflorum

Kaksi erityisen ihanaa yllätystä puutarhani on tällä kaudella myös tarjonnut. Siemenestä kasvattamani sinivaleunikko oli selvinnyt talvesta ja kukki todella pitkään useilla taivaansinisillä kukillaan. Syyskuussa tuli toinen odottamaton onnenaihe, kun Kiemurapenkin syysvuokkoon ilmestyi lukuisia nuppuja, joista osa on ehtinyt myös avautua. Niin sinivaleunikko kuin syysvuokkokin on kumpainenkin kuulunut niihin kasveihin, joiden kanssa en ole monista yrityksistä huolimatta onnistunut. Vihdoin näin tapahtui! Toivottavasti kumpainenkin viihtyy ja elää pitkään puutarhassani.


Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Usein kesän kuluessa tulee harmiteltua milloin koleutta, milloin sateita, milloin kotiloita ja jos jonkinlaisia vaivoja. Vaikka kuinka opettelisi positiivista ajattelua ja pyrkisi elämään hetkessä, tulee liian helposti korostettua elämän nurjia ja negatiivisia puolia ja kiirehdittyä johonkin tulevaan. Muistilla on onneksi hyvin valikoiva ominaisuus unohtaa lähiajankin ikävät asiat. Kun tätä postausta varten katselin kuluneen kesän kuvia, tuntuu aurinko paistaneen ja lämpöä riittäneen hyvin yhden kesän tarpeisiin. Yksi kasvukausi ja kesä solahtaa liian nopeasti ohi, mutta älkäämme surko. Uusi kesä on taas edessä, eikä aikaakaan, kun voimme ryhtyä rapistelemaan siemenpusseja.

Syysvuokko - Anemone hupehensis (luultavasti September Charm)

Viikolla postilaatikkoon tipahtaneen Kotipuutarha-lehden takakannessa on vuoden 2018 ykkösnumeron sisällön esittely ja ensimmäisenä sieltä osui silmiin "Päivä alkaa pidentyä!" On tämä vuoden kiertokulku aika mahtavaa. Tuskin on saanut edellisen vuoden mullat hanskoista karistettua, kun jo saa uusiin multiin sormensa upottaa. Sitä kohti ystävät!

Aronia - mitschurinii

Haastan mukaan seuraavat blogit:



Pihlaja - Sorbus aucuparia

Haasteen säännöt ovat perinteiset:
  1. Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun  esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen).
  2. Kerro postauksessa, keneltä haaste sai alkunsa alunperin, eli Maatiaiskanasen Elämää -blogista.
  3. Kerro keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta 3 uutta puutarhaintoilijaa mukaan mukaviin muisteloihin 


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Rikostutkimuksia 20-luvun Helsingissä


Kirjablokkaus ei kuulu osaamisalueeseeni, vaikka olenkin aina ollut intohimoinen lukija ja kirjojen suurkuluttaja. Lukemisen suhteen olen aika kaikkiruokainen. Lähinnä sydäntä on kaunokirjallisuus ja eritoten kotimaiset kirjailijat. Dekkareita olen aina lukenut paljon. Kotimaiset ja skandinaaviset dekkarit ovat jo pitkään olleet laadukkaita ja suosittua lukemista ympäri maailman. Pohjoismaisessa dekkarikirjallisuudessa ainakin minua viehättää yhteiskunnan ja kulttuurin samankaltaisuus. Usein myös ympäristö ja luonto on tuttua, jonka vuoksi tarinaa on helpompi ymmärtää. 

En ole koskaan ollut kovin innostunut kovin väkivaltaisista kirjoista tai elokuvista. Välillä tuntuu, että yksityiskohtainen verellä ja väkivallalla mässäily on lisääntynyt voimakkaasti niin tv-sarjoissa, kuin elokuvissakin, mutta myös dekkareissa. Pari aiemmin hyvänä pitämääni dekkarikirjailijaa on päässyt ikiomalle boikottilistalleni uusimmissa kirjoissa lisääntyneen äärimmäisen väkivaltaisuuden vuoksi. En vain enää koe tarpeelliseksi viettää vapaa-aikaani sellaisen kirjan parissa, jonka kauheudet tulevat jopa uniin. Maailmassa on todellisuudessakin jo ihan riittävästi julmuutta, joten ei sitä kannata enempää fiktiivisten tarinoiden muodossa itseensä imeä.

  
Vuosi sitten löysin sattumoisin Virpi Hämeen-Anttilan rikosromaanit, joissa nuori sisäasiainministeriön virkamies Karl Axel Björk ratkoo iltaisin ja vapaa-ajallaan rikoksia. Kirjojen mukana pääsee 20-luvun Helsinkiin, sen aikaiseen kulttuuriin, pukeutumiseen ja tapoihin. Karl Axel Björk ratkoo rikoksia kuin Agatha Christien Neiti Marple tai Hercule Poirot, älykkäästi pohtien ja pieniin yksityiskohtiin huomiota kiinnittäen. Tarinoita lukiessa on myös jännittävää asemoida itsensä tutuille Helsingin kaduille ja maisemaan, joka on vuosikymmenten saatossa muuttunut melkoisesti ja toisaalta monin paikoin säilynyt samanlaisena.

Hämeen-Anttilan kieli on rikasta ja sujuvaa. Mukavan makunsa tekstiin toi siellä täällä käytetyt vanhahtavat sanat (esim. promeneeraus), jotka auttoivat siirtymään ajassa tästä päivästä 20-luvulle.

Luin kirjat muuten järjestyksessä, mutta ensimmäisen eli "Yö sydän on jäätä" -teoksen vasta toisena. Kirjat voi lukea itsenäisinäkin, mutta toki henkilöt ja Karl Axel Björkin tarina avautuu paremmin kronologisessa järjestyksessä luettuna.

Virpi Hämeen-Anttila: Rikosromaanit (Karl Axel Björkin tutkimuksia)
  • Yön sydän on jäätä, Otava 2014
  • Käärmeitten kesä, Otava 2015
  • Kuka kuolleista palaa, Otava 2016
  • Koston kukat, Otava 2017
 

lauantai 7. lokakuuta 2017

Puun päivänä - haaste

Omenapuu kukassa keväällä 2017

Tarja Parasta aikaa -blogista haastoi Puun päivän merkeissä kertomaan itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta.

Puun päivä on vuosipäivä, jolloin kehotetaan istuttamaan puita. Suomessa puun päivä on 27. syyskuuta Vesan päivänä. Päivän tarkoitus on kiinnittää huomiota puiden ja metsien merkitykseen ja suojeluun. Useissa muissa maissa puunistutuspäivää vietetään maaliskuun puolivälissä.

Kriikuna - Prunus domestica subsp. insititia

Meille suomalaisille puut ja metsä ovat itsestäänselvyys. Näin ei ole kaikkialla maailmassa ja yhä enemmän on hakattu ilmaston hiilinielujen kannalta tärkeitä sademetsiä öljypalmun viljelemisen ja karjankasvatuksen vuoksi. Edes koko pohjoisen pallonpuoliskon metsät eivät enää pysty nielemään ilmakehän liikahiiltä. Helpotusta hiilinieluasiaan saisi istuttamalla Saharaan puita. Tästä aloitteen YK:lle ovatkin tehneet emeritusprofessorit Eero Paloheimo ja U.B. Linström vuonna 2014. Teknikka ja osaaminen Saharan metsittämiseen on jo olemassa. Tarvitaan vain maailmanlaajuisia yhteisiä ponnistuksia ja tahtoa asian viemiseksi eteenpäin.

Koristeomena - Malus purpurea 'Royalty'

Olen lukenut monta juttua puun päivästä ja ehdin jo vähän tuntea huonoa omaatuntoa, kun en ole yhtään puuta tänä vuonna mukamas istuttanut. Sitten muistin, että istutin keväällä koristeomenapuu Musta Rudolfin. Jota vielä pitkään epäilin joksikin muuksi, mutta joka näyttää todellakin olevan Musta Rudolf.

Koristeomena - Malus purpurea Aamurusko

Osa tontistamme oli aika metsittynyttä sen ostaessamme. Rakentamisen vuoksi puita jouduttiin kaatamaan ja niitä on kaadettu myös vuosien mittaan siten, että enää on jäljellä kaksi isoa mäntyä ja kolme kookasta vaahteraa. Ympäristössä on edelleen runsaasti puita ja metsää, vaikka aivan vieressä oleva metsikkö keväällä tieremontin vuoksi kaadettiinkin.

Unkarinsyreeni - Syringa josikaea

Usein isoksi kasvava koivu, mänty tai kuusi on huono valinta pieneen pihapiiriin. Myös pienikokoisissa puissa on runsaasti valinnanvaraa ja monilla kukkivilla koristepuilla saa kauneutta puutarhaan. Unohtaa ei myöskään sovi havuja, joita löytyy varmasti joka makuun ja kaiken kokoisia. Havut ovatkin kauniita ympäri vuoden, joten jokaisessa puutarhassa soisi olevan myös muutaman havupuun tai -kasvin.

Kääpiöhopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta'

Omassa puutarhassani on neljä aika isoksi kasvanutta omenapuuta, jotka taitavat olla minulle niitä mieluisimpia puita. Keväällä ne tarjoavat upean kukinnan ja syksyllä maukasta satoa monenlaiseen jatkojalostukseen ja sellaisenaan syötäväksi. Luumupuita meillä ei ole, mutta sen sijaan kolme luumun sukulaista eli kriikunaa.

Ruusuorapihlaja - Crataegus 'Paul's Secret'

Viime vuosina olen istuttanut myös kolme koristeomenapuuta, kirsikkapuu Accoladen, ruusuorapihlajan ja riippahernepuun. Ei myöskään sovi unohtaa syreenejä, joista pihassani on tavallisia lilakukkaisia ja yksi unkarinsyreeni. Lisäksi tuoreempina tulokkaina yksi vielä kohtalaisen pienikokoinen jalosyreeni, joka ei ole kertaakaan kukkinut. Odotan sen kukkivan, jotta näkisin, onko kyseessä isabellansyreeni James MacFarlane tai Sensation. Molemmat ostin ja istutin muutama vuosi sitten, mutta kirjanpitoni meni sekaisin ja kun toinen kuoli, en tiedä, kumpi on jäljellä.

Vuorimänty - Pinus mugo

Niin, meinasin jo unohtaa, puistorajalle olen istuttanut 30 metsäkuusta. Taimet olivat aiemmin alapihalla rajaamassa omaa tonttia kunnan alueesta. Kunnan kaataessa metsikön, laitoimme tilalle metalliaidan ja siirsin kuusentaimet yläpihalle, talon päätyyn. Tarkoitus on, että kasvaessaan ne toisivat näkö- ja tuulensuojaa. Ilokseni kaikki kuuset ovat juurtuneet hyvin ja näyttävät erittäin virkeiltä. Melkeinpä paremmilta, kuin konsanaan alapihalla asuessaan. 

Koristekirsikka Kevätsuudelma - Prunus 'Accolade'

Vaikka omenapuut ovat monin tavoin mielipuitani, olen todella tyytyväinen päätöksestäni hankkia ja istuttaa pieniä koristepuita. Erilaisten tuijien ja muiden havukasvien lisäksi pienet koristepuut tuovat puutarhaan mukavaa kerroksellisuutta ja niillä voi rakentaa ja rajata mielenkiintoisia tiloja. Pienet koristepuut eivät kasvaessaan varjosta yhtä paljon, kuin isot ja lehtevät puut. Kukintaakin pääsee ihailemaan ihmisen mittaisilta etäisyyksiltä.

Omenapuu - Malus domestica

Ohje haasteelle on laittaa se kiertämään kolmelle tai useammalle blogille, joten annan sen seuraaville blogeille:

Kukkia ja haaveita -blogin Sirkulle
Navettapiian pihamaa -blogille
Rannanpihassa -blogin Ullalle

Olkaapa hyvä!