keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Maggiore-järvi: Isola Madre ja Isola Pescatori

Kerroinkin jo edellisessä postauksessa, että tutustuimme Feriolo-matkamme keskiviikkopäivänä Maggiore-järven kolmeen mielenkiintoiseen saareen: Isola Madreen, Isola Bellaan ja Pescatoriin. Kuvat latautuivat väärässä järjestyksessä, joten veneretkemme kakkoskohde Isola Bella tuli jo esitellyksi. Siirrytään siis Isola Madreen.

ISOLA MADRE 

Netistä napattu pohjakartta Isola Madren saaresta

Lisää tietoa Isola Madresta löytyy täältä. Minulle oli uutta, että vuodesta 2002 sekä Isola Bella että Isola Madre ovat olleet osa Ison Britannian kuuluisaa kuninkaallista puutarhanhoitojärjestöä RHS:a eli Royal Horticultural Societya.

Isola Madre on Borremeo-suvun omistamista saarista suurin. Saarella on palatsi, joskin ei aivan yhtä suuri ja loistelias kuin Isola Bellalla. Sen sijaan puutarha on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Se on pikemminkin kasvitieteellinen puutarha. Esimerkiksi Magnolia-lehto voisi olla keväällä näkemisen arvoinen alue.


Valkoisia riikinkukkoja on myös Isola Madrella. Tämäkin taitaa kärsiä jonkinlaisesta sulkasadosta.


Saarella on suvulle oma kappeli. Palatsin ja kappelin välisellä aukiolla on vesiallas, josta kasvit nousevat ikäänkuin suihkulähteet.


Palatsin seinillä ja katoissa kukkii siinä kuin ulkonakin. Venetsialaisessa huoneessa on rokokookalusteet ja ruusuköynnöksin koristellut pylväät seiniin maalattuina.

Ruokailuhuoneen pitkälle pöydälle on katettu wieniläinen posliiniastiasto. Livreepukuiset herrat ovat valmiina tarjoilemaan.

Kirjastokin palatsista löytyy, kuinkas muuten.

Isola Madren palatsissa on1600-luvulla rakennettu nukketeatteri. Lukuisissa lasivitriineissä on esillä niin nukkeja, kulissimaalauksia ja -kankaita, esirippuja ja paljon muuta nukketeatterissa tarvittavaa esineistöä.

Nukketeatterin arvellaan olevan lähtöisin Aasiasta. Kreikasta on löytynyt terrakottanukkeja ajalta 400-500 eaa. Renesanssin ajasta lähtien nukketeatterista tuli katkeamaton perinne Euroopassa. 1600-luvulla alettiin Etelä- ja Keski-Euroopassa jäljitellä puheteatterin näytelmiä ja näyttelijöitä käyttäen roolihahmoina nukkeja.

Keltaisessa huoneessa on esillä perheen puinen, koristeellisesti kaiverrettu kehto.

Palatsissa on toki useita takkoja, mutta tässä kuva takkahuoneesta. Seiniä koristaa neljä suurta maalausta 1600-luvun jälkipuoliskolta. Iso matto on tilapäisesti suojattu punaisella käytävämatolla. Turistit eivät päässeet huoneeseen, mutta ehkä siellä oli meneillään jokin toimenpide, jonka vuoksi arvokas matto on suojattu.

Saavuimme palatsiin käytävää, joka nousee järveltä suoraan kuvassa näkyvän sypressin tyvelle. Tekstin mukaan puu on Euroopan suurin ja ikääkin sillä on toista sataa vuotta. Opaskirjan mukaan puun siemen on tuotu Himalajan seuduilta 1862. Elokuussa 2006 myrsky runteli sypressiä ankarasti. Sen pelastamiseksi tehtiin valtavasti töitä. Puun tukemiseksi kiinnitettyjä ankkuriköysiä näkyy kuvassakin.


Oikealla pilkottaa Cashmirin sypressi ankkuriköysineen.


Puisto ja puutarha on erittäin hyvin hoidettu. Tasoeroja ei joka paikassa huomaa, kun nousuista on tehty leveitä sekä pituus- että leveyssuunnassa.

Tällaisia lintuja käyskentelee nurmikoilla ja puiden alustoilla lukuisia.

Graniittiportaitakin riittää ja kaikenlaisia kivimuureja.

Välillä kannatti kurkata puiden lehvien lomasta järven yli mantereelle.

 Vasemmalla hortensioita, joista osa punaisia, osa sinisiä. Niitä on tälläkin saarella runsaasti.

Muuria reunustaa erilaisten värinokkosten rivistö. Tämä paikka taitaa olla osa Camellia Teraccea. Joissakin kasveissa on nimilaput tyvellä. Huomasin jälleen kerran, että kasvien latinankielisten nimien opettelusta on hyötyä. Tosin Italian seuduilla pitäisi olla ihan oma kasvioppaansa mukana. Varsinkin samanlaisiin puihin tai pensaisiin ei kotimiljöössä törmää.

 Pasuuna kukkii yhä komeasti.

Vasta tästä kuvasta huomasin, että puista roikkuu jotain. Ovatko puiden kuihtuneita kukintoja, siemenkotia vai mitä? Kenties puutarhan koristeita tai jonkinlaisia valosarjoja?

Tämäkin näky ällistytti. Tekeekö puun runko kukkia/siemenkotia? Vai onko kyseessä jonkinlainen parasiitti? Ihmettelemistä riitti ja kysymyksiä syntyi yhä uusia.

Syyskuun lopussa Pohjois-Italiassa riittää vielä kukkia ja värejä. Kesän kuivuus näkyi tuollakin. Saarien puutarhoissa keinokastelu on estänyt kasvien ja nurmikoiden ruskettumisen. Sen sijaan joet olivat paikoin pelkkiä puroja. Samoin maaseudulla ajaessamme menneen kesän kuivuus näkyi luonnossa. Pohjois-Italia ei niitä Euroopan kuivimpia paikkoja ole muutenkaan, mutta osansa sekin on saanut kesän sateettomuudesta.

Jokaisella saarella on matkamuistokojuja lähinnä sataman läheisyydessä. Pescatorilla on  myös muitakin kauppoja. Isola Bellalla ja Isola Madrella on palatsin yhteydessä "museoshopit", joista voi ostaa eri kielillä painettuja opaskirjoja, postikortteja, huiveja, luonnonkosmetiikkaa, koruja. Aika lailla samantyyppistä tavaraa, kuin meilläkin museokaupoista.

Saarilla on todella siistiä, kuten mielestäni kaikkialla, missä kuljimme. En huomannut kuvata yhtään roskista, mutta sekä Isola Bellassa että Isola Madressa ne sulautuivat hyvin ympäristöön. Ei mitään kirkkaanvihreitä muovipömpeleitä, vaan takorautaisia tai muusta metallista valmistettuja astioita. Myös penkkejä on runsaasti, kuten tästäkin kuvasta huomaa. Esteettömyys on monin paikoin huomioitu siitäkin huolimatta, että kyse on historiallisesta kohteesta.

ISOLA PESCATORI (Isola Superiore)

Isola Pescatori/Isola Superiore

Lisää tietoa Pescatorista löydät täältä

Keskiviikon saarikierroksen kolmas ja viimeinen kohde oli Isola Pescatori. Tämä pieni paikka on idyllinen kalastajakylä, jossa edelleen on muutama ympärivuotinen asukas. Nykyisin saari täyttyy enemmän turisteista. Pescatorissa kannattaa vierailla, jos vain aikaa löytyy. Siellä on lukuisia viehättäviä ravintoloita ja kahviloita.

Kapeita katuja ja kujia kulkiessa unohtaa pian olevansa pikkuisella saarella. Autoja ei tarvitse väistellä. Vilkkaimpaan sesonkiaikaan saattaa kulkijoita olla muitakin. Nytkään ei tarvinnut yksin missään kävellä, mutta ei myöskään jatkuvasti väistellen tehdä tilaa toisille.

Maggiore-järven saariin pääsee monista paikoista. Meitä lähinnä oli Stresa, josta kulkee säännöllisin välein kunnan lautta. Me menimme pienemmälle paatilla, jossa lippu kolmeen saareen (Isola Madre-Isola Bella-Isola Pescatori) maksoi 15 €. Kuljettaja kertoi kunkin saaren satamaan saapuessamme seuraavien paattien kulkuajat. Lippu on syytä säilyttää, sillä saman näköisiä, mutta eri firmojen liikennöitsijöitä kuljetti matkustajia samoihin laitureihin.

Venelippu sisältää meno-paluun niille saarille, joille lipun on ostanut. Lisäksi on ostettava pääsylippu linnaan ja puutarhaan. Ostimme yhdistelmälipun Isola Madren lipunmyynnistä ja se kattoi sisäänpääsyn sekä Isola Madren linnaan ja puutarhaan että Isola Bellan linnaan ja puutarhaan. Nyt ei ollut pitkiä jonoja, mutta sesonkiaikaan ennakkoon ostetulla lipulla pääsee käyttämään ohituskaistaa, mikä varsinkin helteellä helpottaa kulkemista.

Aikaa kiertämiseen on yleensä tunnista neljään tuntiin. Isola Bellassa aikaa vierähti 2,5 tuntia. Samoin Isola Madressa näkemistä riittää tuntia pidemmäksi ajaksi. Pescatorissa kiertämiseen meni vähemmän aikaa, mutta siellä kävimme syömässä ja istuimme ravintolassa muuten vain ruokaamme sulattaen.

Kunnan aluksen aikataulutiedot ovat näkyvissä. Muiden yrittäjien aikatauluja ei näkynyt missään. Kuskin antama tieto piti kuitenkin varsin hyvin paikkansa. Ainoastaan Pescatorista lähtiessämme jouduimme odottamaan yli annetun aikataulun. Lämpimässä säässä se ei haitannut.

Yleisiä vessoja saarilla on kiitettävästi. Osa vessoista on ilmaisia ja kohtalaisen siistejä. Pescatorilla kävin vessassa, jonka eteisaulassa istui täti. Kysyessäni hintaa, hän sanoi suurinpiirtein, että maksa omantunnon mukaan. Poistuessani vessasta täti oli jo mennyt siivoamaan naapurivessaa edellisen kävijän jäljiltä. Laitoin lautaselle 2 €, kun muita kolikoita ei silloin ollut käsillä. Mielestäni täti oli kolikon ansainnut. Siistiä oli.


Olemme saapuneet Pescatorin satamaan odottamaan venettä mantereelle, Stresaan. Odotellessamme harmittelimme, ettei askelmittari tullut matkaan mukaan. Olisi ollut hauska nähdä, kuinka monta kilometriä tuli talssittua. Olimme kävelleet tuntitolkulla, nousseet ja laskeutuneet portaita ja kiertäneet kivimuureja. Aika hurahti huomaamatta, olimme innoissamme näkemästämme, vaikka ystäväni on käynyt mm. Isola Bellassa ja Pescatorilla useita kertoja aiemminkin.


Maggiore-järvellä on 11 saarta. Isola Bellaan, Isola Madreen ja Pescatorille pääsee helpoimmin Stresasta.

Kolmannessa osiossa jatkuu tarina muutaman päivän irtiotosta Italian maisemissa.

Matkan 1 osa löytyy täältä

 

maanantai 3. lokakuuta 2022

Italian Maggiore-järvi: Feriolo ja Isola Bella

Alppien huiput häämöttävät.


Ystäväni veljellä on ollut 20 vuoden ajan kakkoskoti pienessä kylässä Maggiore-järven rannalla. Veli menehtyi yllättäen toukokuussa. Ystäväni kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan katsomaan, että kaikki on kunnossa Italian asunnolla. Minua ei tarvinnut isosti houkutella. Hyvä, etten siltä istumalta ryhtynyt laukkua pakkaamaan. Varasimme lennot siten, että lähdimme kohti Milanoa tiistai-iltana ja palasimme perjantai-iltana. Perillä oloon jäi aikaa kaksi kokonaista päivää.


Tukikohtamme sijaitsi noin kolmen vartin automatkan päässä luoteeseen Milanon Malpensan lentokentästä. Meillä oli vuokra-auto varattuna lentokentällä. Melko uusi Fiat500 riitti hyvin kahden aikuisen ihmisen tarpeisiin. Autossa ei ollut navigaattoria, mutta ystäväni puhelimeen ladattu äppi oli suureksi avuksi. Tosin ystäväni on ollut aiemminkin autolla liikkeellä samoilla seuduilla, joten sormi suussa tuskin olisimme olleet ilman äppiäkään. Illan pimeydessä maisemat näyttävät kyllä aika erilaisilta verrattuna valoisaan kesäpäivään. Hyvin pääsimme perille.

FERIOLO

Feriolon kylä sijaitsee Bavenan kunnassa, Maggiore-järven rannalla. Matkailukaudella kylässä on monin verroin enemmän ihmisiä. Syyskuun lopussa turisteja on merkittävästi vähemmän, vaikka kylän laidan leirintäalueelle näyttikin yhä olevan aika täyttä.

Matkamme ajankohta sattui sikäli hyvän saumaan, että vielä oli mahdollisuus käydä syömässä vaikka joka kerta eri paikassa. Lokakuun alusta moni rantaravintola ja muu palvelu laittaa ovet kiinni talveksi.

Liikuimme Feriolossa lähinnä aamulla ja illalla, jolloin pimeys laskeutui nopeasti. Seurasimme Pohjois-Italian säätä jännityksellä ennen matkaa. Luvassa oli vesisadetta, ukkostakin, mutta silti vielä kesäisiä lämpötiloja. Sää suosi meitä likimain täydellisesti. Keskiviikkona aurinko  paistoi ison osan päivästä ja hyvin olisi pärjännyt shortseissakin. Villatakki siirtyi laukkuun vikkelästi. Myös torstai oli sateeton ja melko lämmin. Perjantaiaamu valkeni sateisena. Kännykkääni tallentui torstailta Stresan lämpötila +15.

Ystäväni kakkoskoti on keskeisellä paikalla kylässä. Rantakadulle ja uimarantaan on lyhyt pyrähdys. Lähikauppa, apteekki ja postitoimisto ovat aivan nurkan takana. Kävellen saa hoidettua arkiset tarpeet. Talossa asuu ympäri vuoden tavallisia italialaisia. 


 Talon pihapiiri on hoidettu ja siisti. Talossa on hissikin, mutta me kipitimme portaita pitkin.


Parvekkeelta avautui pihan yli näkymä kylän kirkkoon, jonka kello hoiti ajan seuraamisen uskollisesti aamuseitsemästä puoleen yöhön. Kirkonkellot kilkattivat sekä tasatunnein että aina puolelta. Muutaman kerran oli myös ylimääräisiä kellon kumahduksia, jotka kaiketi kutsuivat messuun tai ilmoittivat messun päättymisestä.

Kylä nousee järven rannasta kohti vuoren rinteitä. Kadut ja kujat on kivetty, reunus- ja tukimuureja on monenlaisia, takorautaiset kaiteet, portit ja parvekkeet somistavat pihoja.

Valtaosa rakennuksista on hyvin hoidettuja, pihat ja puutarhat kasvein koristeltuja. Uudet rakennukset sulautuvat hyvin vanhojen joukkoon.

Rantakatu on suljettu osin kokonaan autoliikenteeltä. Jalankulkijoille on hyvin tilaa. Kesäaikaan saattaa olla ahtaampaa, kun ravintoloiden ja kahviloiden pöydät varjoineen levittäytyvät lähemmäs kulkuväyliä.

Päivällä oli hiljaisempaa. Illalla papat kokoontuivat turisemaan katujen risteyksiin ja perheet illastamaan ravintoloihin.

Maggiore-järvi on pinta-alaltaan Italian toiseksi suurin järvi. Sen pinta-alasta 167 km² on Italian puolella ja 45 km² Sveitsissä. Järven suurin syvyys on lähes 400 m. Pitkänomaisen pohjois-eteläsuuntaisen järven pituus on noin 66 km ja leveys keskimäärin noin 3-5 km, enimmillään 10 km.

Rannalla kävellessämme ystäväni totesi, ettei vedenpinta ole koskaan hänen aiemmilla vierailuillaan ollut niin matala, kuin nyt.

Lentokentältä Ferioloon saavuttuamme veimme laukut asuntoon ja lähdimme samantien ulos syömään. Aamulla suuntasimme kohti Stresaa, jonne on Feriolosta matkaa vajaa 20 km. Se hurahti nopeasti järveä, vuoren rinteitä ja rakennuksia ihaillen.

Isola Bella Stresasta katsoen


Esitin ystävälleni toiveen vierailla Isola Bellassa, jonne pääsee helposti Stresasta. Satamasta järven moniin saariin seilaa säännöllisin välein Suomenlinnan lauttaa muistuttavat paatit. Myös pienemmillä veneillä on erilaisia retkiä tarjolla. Meidät nappasi hyppysiinsä kaveri, joka myi meille liput pienemmän paatin kierrokselle Isola Madre - Isola Bella - Pescatori. 

Vene rantautui ensimmäisenä siis Isola Madreen, jossa meillä oli hyvin aikaa kiertää linna ja saari. Kuvia ladatessani järjestys meni sekaisin, joten ensin esittelen Isola Bellan.

ISOLA BELLA

Borromeon varakas suku on rakennuttanut valtavan linnan Isola Bellan saarelle Maggiore-järvelle, 400 metrin päähän Stresan kaupungista. Saari on 320 m pitkä ja 400 m leveä. Suuren osan saaresta vievät valtava palatsi ja sen barokkityylinen puutarha.

Aloitimme Isola Bellan kierroksen ensin linnasta. Huoneita ja katseltavaa riitti. Luonnollisesti kaikkialle ei ole pääsyä, vaan kulku ohjataan köysillä erotuilla väylille.

Kun näkemistä on paljon, ei yksittäisiin esineisiin jaksa kauaa aikaa käyttää. Kuvan maalauksista tuli mieleen Sinebrychoffin keväinen näyttely. Taulujen tiedot löytyivät huoneiden sivusta, mutta teospaljouden vuoksi yksityiskohtaiset tiedot jäi tutkimatta. Yksityiskohtaisempaa tietoa niin palatsista kuin puutarhastakin saan ostamastani opaskirjasta, kunhan ehdin siihen syventyä.

Valtavien salien, käytävien ja lähes kaikkien tilojen seinät on täynnä maalauksia. Myös katot ja seinät on koristeltu hienosti eli niitä ei kannata jättää ihastelematta.

Linnan pohjoispäässä sijaitsee suurin huone, vastaanottohuone, joka on kolmen kerroksen korkuinen. Se on valoisa ja kaunis. Huoneen keskellä on palatsin pienoismalli lasikuvussaan.


Musiikkihuoneessa katseen vangitsi kultainen cembalo (tai klavesiini). Katsokaa, minkä kokoisia mattoja lattioille on levitetty. Tuollaisia ei ihan joka viikko viety ulos tuulettumaan. Toisaalta linnat olivat varmasti koleita paikkoja talviaikaan, joten lattiatkin oli syytä peittää kylmyyttä eristävillä materiaaleilla.

Erikoisimpia nähtävyyksiä ovat kellarikerroksen luolamaiset huoneet, joissa lähes kaikki pinnat on päällystetty  ja kuvioitu pienillä mustilla ja valkoisilla kivillä, marmorilla, laavamosaiikilla ja simpukoilla. Myös kultausta on käytetty, joskin vähemmän.

Hevosten varusteille on oma luolansa. Siellä loimet, riimut ja muut tarpeet ovat hyvässä järjestyksessä omilla paikoillaan.

Palatsissa kannattaa ehdottomasti kiertää, kunhan muistaa jättää aikaa ja voimia vielä puutarhalle. Se vasta nähtävyys onkin.

Kierroksemme alkoi sujuvasti Dianan atriumista. Tässä puutarhassa symmetrisyys on valttia. Niinpä atriumista nousi portaat ylös molemmin puolin.

Ihailin matkalla joka paikassa pensaiden ja kasvien leikkaustyylejä. Isola Bellan puutarhassa leikkaamisella on suuri rooli. Portaikon vasemmalla puolella rönsyili muratti, vaan mikä on tuo oikean seinämän leikattu kasvi?


Dianan atriumista noustuamme paljastui hämmentävä näky: Maximum Theatre. Kuva ei todellakaan anna oikeutta todellisuudelle. Patsaita, rönsyileviä värikkäitä kasveja, värejä ja muotoja. Yltäkylläistä, suureellista. En oikein tiedä, mitä tuosta sanoa.

Puutarhan ylätasanteelta on näkymä alemmille tasoille ja päätyyn, jossa on Garden of Love lummealtaineen ja muotoon leikattuine pensaineen.

Puutarhurin leikkisyys vaatii vuosien harjoittelua. Pienemmässä mittakaavassa voisin harkita jonkun pihani tuijan leikkaamista spiraalimaisesti, kuten kuvassa. Tosin puu ei tainnut olla tuija, vaan joku muu havukasvi.

Valkoisia riikinkukkoja oli Isola Bellalla joka nurkalla, kaiteella ja polulla. Ne ovat todella kesyjä ja tottuneita ihmisiin. Emme nähneet ainuttakaan riikinkukkoa, jolla olisi ollut pitkät pyrstösulat. Ei kai jokainen uros ole pyrstösulkiaan pudottanut? Vai näimmekö pelkästään naaraita?

Hortensioita oli runsaasti Isola Bellalla. Ja kaikkialla muuallakin. Kukinta oli jo lopuillaan, mutta monissa paikoissa saattoi edelleen erottaa värin. Eivät siis olleet pelkästään punaisia. Näin sinisiäkin. Ystäväni kertoi, että kesällä hortensioiden kukinta on upeaa. Hän valitsi veljensä surukimppuun sinisiä hortensioita, sillä veli piti niistä paljon. Ymmärrän sen nyt paremmin, kun olen nähnyt, miten yleinen kasvi hortensia on Maggiore-järven ympäristössä.

Kivinen tuoli ei ehkä ole mukavin istuinalusta, mutta taatusti sääystävällisin ja kestävä. Muotoilussa on samaa erikoista leikkisyyttä, mitä mielestäni löytyi palatsin kivihenkisistä kellarin luolahuoneista.

Saaren eteläpäässä on kaksi tornia. Toisessa on matkamuistomyymälä, josta ostin Borremeo-saaria käsittelevän opaskirjan.

Muotopuutarhan leikattuja pensaita. Punaiset ja valkoiset kukat ovat ahkeraliisoja tai guineanliisoja. Pohdimme ystävän kanssa, ovatko ne Pohjois-Italiassa ympärivuotisia? Niitä oli joka paikassa kaupunkien ja kylien istutuksissa. Samoin begonioita. Eikä mitään lilliputtikokoisia, vaan esimerkiksi "annansilmät" olivat paikoin puolimetrisiä.

Puutarhan altaassa kasvoi eri värisiä lumpeita. Lumpeenlehdillä nökötti pikkuisia sammakoita. Otin niistä kuviakin, mutta taisi jäädä toiseen kansioon.

Tässä yksi esimerkki begonioiden käytöstä. Kuvassa näkyy myös kasteluletku. Useimmissa paikoissa letku oli piilotettu hienosti kasvillisuuden lomaan.

Näimme myös monessa paikassa hienoja värinokkosten istutuskokonaisuuksia. Tässä reunuskasvi näyttää kirjavalehtiseltä rönsyliljalta, mikä se tuskin oli.

Ruukuissa on ahkeraliisoja. Tai guineanliisoja. Voi, miten upeaa värien ja kasvirunsauden ilotulitusta saimmekaan tankata itseemme kolmen tunnin Isola Bella -kierroksella.


Tutustuminen Maggiore-järven saariin jatkuu seuraavassa postauksessa.