maanantai 20. marraskuuta 2017

Valoa marraskuuhun


Lauantaille olin suunnitellut pitkää ja reipasta kävelylenkkiä. Viikolla menoa ja tekemistä on niin paljon, että ulkoilu tuppaa jäämään aivan liian vähille. Etenkin, kun muutenkin harmaita päiviä pimentää yhä aikaisemmin tapahtuva auringonlasku. Voihan sitä tietenkin pimeässäkin reippailla, vaan mukavampi kuitenkin päivän valossa. 


Kahden aikuisen taloudessa ei viikonloppuisin välttämättä niin kovin paljon pakollisia hommia ole. Ruokaa tietenkin pitää laittaa joka päivä. Siivoukset, kaupassa käynnit ja pyykinpesut tehdään pääosin viikolla, jotta lauantaille ja sunnuntaille jäisi enemmän ns. vapaa-aikaa.


Suunnitelma pitkästä kävelylenkistä ja sen oheen ajatellusta kirjastokäynnistä tyssäsi heti aamupalan jälkeen alkaneeseen sateeseen. Vettä tulee melko lailla railakkaasti ja taivaanranta on tasaisen harmaana. Tavallaan on kivakin istua lämpimän kodin suojassa katselemassa ikkunoihin ropisevaa sadetta, kun ei ole pakko lähteä minnekään.


Tämä on myös hyvä hetki aloittaa joulukorttien askartelu. Joinain vuosina korttini ovat jo tässä vaiheessa olleet valmiina. Tänä vuonna ei ole ollut selkeää ideaa, enkä ole ehtinyt kauppoihin materiaaliostoksille. Myönnän avoimesti, ettei minulla ole luovuuden lahjaa ja siksi seikkailen netissä ja mainosten maailmassa etsimässä kivoja korttivinkkejä. Lähetän kortteja ison pinon, joten mallin on taivuttava liukuhihnatuotantoon. Ei siis yksityiskohtaisia koukeroita tai monimutkaisia tekniikoita, vaikka kuinka olisivat kauniita. 


Jouluvaloja olen viritellyt muutaman sisälle ja viikolla myös ulos. Kaikki valo tässä marraskuisessa pimeydessä tuo iloa ja piristystä. Äitini paheksuu kovasti vuosi vuodelta aikaistuvaa jouluhössötystä ja siihen hän sisällyttää myös jouluvalot. Monissa asioissa voin yhtyä hänen mielipiteisiinsä, mutta valojen suhteen olen valmis rikkomaan kaikki maailman perinteet ja vanhan kansan käsitykset. Jos jotakuta häiritsee marraskuussa loistavat jouluvalot, ryhdytään kutsumaan niitä sisustusvaloiksi. Tai ulkoistusvaloiksi tai ihan miksi kukin niitä keksiikään nimitettävän. 


Aika ei käy pitkäksi talvikuukausinakaan, kivaa ja vähemmän kivaa tekemistä riittää, eikä kaikkea saa millään edes tehdyksi. Jonkun sortin pihamaanikkona on pakko myöntää, että kaipaan valtavasti pihatöitä ja päivittäisiä kierroksia ja tutkimusretkiä puutarhassa. Kun tuolla pihalla ei nyt juuri mitään voi tehdä, voi kuitenkin suunnitella tulevaa kasvukautta ja lennättää ajatuksensa kesään. Se ei ole edes vaikeaa, kun työhuoneen ikkunalla ilahduttavat ahkerasti kukkivat pelaguut.

Mukavaa työviikkoa kaikille!

 

lauantai 18. marraskuuta 2017

Nenäilyä puutarhassa

Koristekirsikka - Prunus `Accolade`

Tässä yhtenä päivänä kävelin aamuauringon paisteessa kuuraisella pihamaalla. Puutarha alkaa olla talveen valmisteltu, eikä mitään erityistä työmaata ole kesken. Tuuli levittelee kukkapenkkeihin ja pensaiden alle haravoituja puunlehtiä, mutta ei niitä niin paljoa ole, että minua häiritsisivät. Luulisi, että loppusyksyn puutarhakävelyssä olisi läsnä suuri annos melankoliaa ja luopumisen tunteita. Vaan ei. Koin miellyttävää rauhaa ja hetkittäin jopa vatsan pohjaa kutkuttavaa onnea. 

Omena Huvitus - Malus domestica

Liian usein elämää ja ympäristöä tulee katseltua negatiivisin silmin. Epäkohtia silmäillen ja tuskaillen niiden tuottamaa mahdollista työtä. Miten helposti sitä unohtaa, ettei täydellisyyttä ole, eikä siihen tarvitse edes pyrkiä. Ei tarvitse olla edes toiseksi paras, ei asettaa itseään mihinkään mitta-asteikkoon. Riittää, että kelpaa itselleen, eikä omaa parastaan tavoitellessaan vahingoita muita ihmisiä. Vielä tärkeämpää olisi suhteuttaa oma olemisensa vähän laajemmin. Kuinka pieniä ja ohikiitäviä useimmat arkipäivän murheet ovatkaan.

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'

Tämän vuoden loka-marraskuussa on vietetty jälleen Nenäpäivää. Tapahtuma on varainkeruu- ja tiedotuskampanja, joka viihteen ja huumorin keinoin pyrkii auttamaan kehitysmaiden lapsia, lisäämään globaalia oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Tähän  mennessä tämän vuoden tapahtuman avulla on kerätty n. 2,5 miljoonaa euroa. Keräys jatkuu 19.11. saakka.

Purppuraheisi - Physocarpus opulifolius 'Diabolo'

Nenäpäivä-ohjelmaa telkkarista katsoessani ajattelin, että vaikka meillä kotimaassa on vähäosaisuutta, huolta ja hätää, on monissa maailman maissa lasten asema edelleen jotain niin käsittämättömän epäinhimmillistä, ettemme osaa sellaista edes kuvitella. 

Aronia

Tällä kertaa Nenäpäivä-lähettiläät vierailivat tapaamassa Ugandassa mm. entisiä lapsisotilaita ja Boliviassa kengänkiillottajina ja kaivoksissa työskenteleviä lapsia. Lasten olosuhteet ja kertomukset olivat sydäntä särkeviä. Niiden kertomusten rinnalla minun puutarhani ongelmat tuntuvat hyttysen ininältä valtameressä. Jos siltäkään.

Keijunkukka - Heurchera

Viikonloppu on jälleen käsillä. Täällä etelässä ulkona on kaikkea muuta, kuin kuulasta kuuraisuutta. Vesi ropisee ja litisee. Ei anneta sen häiritä, vaan sytytetään kynttilä ja nautitaan vaikka olemisen sietämättömästä keveydestä.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Sinivalkoista -haaste

Omena Huvitus - Malus domestica

Tiiu Puutarhahetki-blogista antoi sinivalkoisen haasteen, jonka tarkoituksena on juhlistaa Suomi 100-juhlavuotta. Kauniita sinivalkoisia asioita on Suomi pullollaan. Minä lähestyn haastetta oman puutarhan sinisten ja valkoisten kukkien kuvilla.  

Valkovuokko - Anemone nemorosa

Valkovuokkoja on kasvanut naapurimetsikössä keväisin runsaasti. Ilokseni ne ovat vähitellen löytäneet tiensä myös omaan puutarhaan ja vieläpä täysin ilman minun apuani. Metsikkö on nyt kaadettu ja metsänpohja monenlaisten työkoneiden ja painavien rekka-autojen ansiosta tehokkaasti myllätty. Luulen, ettei siellä valkovuokkoja nähdä vuosikausiin, jos enää koskaan. Niinpä omalle pihalle muuttaneet valkovuokkomättäät ilahduttavat erityisen paljon.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Sinivuokkomättään toin puutarhaani lohjalaiselta metsäpihalta v. 2000. Lisäksi ostin muutama vuosi sitten sinivuokkotaimia puutarhakaupasta. Kaupasta ostettu taimi on muhevoitunut isoksi mättääksi ja kukat näyttävät rotevammilta, kuin luonnosta tuomassani mättäässä. Pari uuttakin sinivuokkoesiintymää on pihastani löytynyt. Ovatko ne muurahaisten vaiko haravoinnin ansiota? En tiedä, eikä sillä ole väliäkään. Mukavia yllätyksiä kumpainenkin.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash'

Kyläkurjenpolvi on muistaakseni puutarhalehden lukijalahja. Se kasvaa aika korkeaksi ja kukinnan lopulla on myös vähän resuisen näköinen. Se kukkii runsaasti ja sen siniset kukat ovat kauniita.

Kyläkurjenpolvi - Geranium pratense 'Splish-Splash'

Sinisen kyläkurjenpolven ohessa oli yksi valkoinen yksilö. Sen kukat eivät ole täysin valkoiset, vaan terälehdissä on sinisiä laikkuja ja viiruja.

Merikohokki - Silene uniflora 'Weisskehlchen'

Naapurilta sain kesällä taimen, josta en tiennyt mitään. Onneksi on netti ja sieltä löysin seuraavan kuvauksen:

*Matala, runsaasti keskikesällä kukkiva kivikkokasvi. Korkeus 10-20 cm. Perhosten suosimat valkoiset kukat. Kestävä ja helppohoitoinen. Aurinkoinen, kuivahko kasvupaikka. Niukkaravinteinen hiekka- tai soramaa."

Merikohokki sai uuden kodin Vasenrinteen yläreunassa, jossa se alkoi pian istuttamisen jälkeen kukkimaan. 

Ahomansikka - Fragaria vesca

Ahomansikka on useimmille jo lapsuudesta tuttu kasvi. Se on ihan omatoimisesti löytänyt tiensä puutarhaan ja kiva niitä punaisia ja herkullisia marjoja onkin kesällä suuhunsa napsia. Välillä ahomansikan kasvu ryöpsähtelee yli minun sallivuuteni. Onneksi sen pitkistä rönsyistä on helppo tarttua kiinni ja kiskaista ylimääräiset kasvustot pois.

Päivänkakkara - Leucanthemum vulgare

Päivänkakkara on varsin sitkeä ja sinnikäs kasvi. Aikoinaan istutin sitä yhteen penkkiin ja käytännössä unohdin sinne. Sen kaatuileva kasvutapa ärsytti ja enimmäkseen kukat rötköttivät pitkin poikin penkkiä. Toissa kesänä kaivoin muutaman yksilön ja siirsin ne parempaan paikkaan. Eivät ne uudessakaan paikassa kovin hyvin pystyssä pysy, mutta kukkien varsia voi ohi kulkiessaan sommitella kurjenpolvien joukkoon. Saavat siinä tukea toinen toisistaan.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Sinipiikkiputki on kasvi, johon ihastun kesä kesältä enemmän. Omat sinipiikkiputkeni olen kasvattanut siemenestä, joka ehkä lisää kiintymyksen tunteita. Sinipiikkiputkea ei ehkä voi sanoa kauniiksi, mutta hurmaava se minusta on. Kukkien melkeinpä metallinhohtoinen sinisyys on parhaimmillaan kukkien avauduttua kokonaan. Kukinta ajoittuu heinä-elokuuhun, tänä vuonna vielä syyskuussakin kukat olivat hyväkuntoisia. Sinipiikkiputki on hyvä perhoskasvi. Joskin perhosia siinä en ole nähnyt, mutta mehiläisiä ja muita öttiäisiä sitäkin enemmän.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Vuorikaunokki on aika uusi tulokas puutarhassani. Minua varoitettiin sen voimakkaasta leviämisestä, mutta toistaiseksi se on pysynyt hyvin paikallaan. Kukinnan lähestyessä kasvia kannattaa vahtia, jotta ehtii tukea kukkavanat ajoissa. Muuten varret ja lehdet kaatuvat muiden kasvien päälle, eikä lopputulos ole kovin kaunis. Varret voi kukinnan jälkeen leikata, jolloin kasvi käyttää energiansa uusien versojen kasvattamiseen. Näin vältytään rönsytaimien kasvamiselta - toivon mukaan.

Myskimalva - Malva moschata

Myskimalva on kaunis perinneperenna, jota löytyy myös vaaleanpunaisena. Mikäli mietit, miten erottaa myskimalvan, ruusumalvan ja harmaamalvikin toisistaan, kurkkaapa Sarin puutarhat -blogiin. Sieltä löytyy hyviä tunnistusvinkkejä.

Loistotädyke - Veronica austriaca

Toissa kesänä istutin Vasenrinteeseen taimen, josta löytyy taimilappu ja tarkat istutustiedot. Siitä huolimatta tänä keväänä selitin niin itselleni kuin muillekin, että minttu siinä kasvaa. Jossain vaiheessa aloin epäillä omia jankutuksiani ja hetken salapoliisityön päätteeksi oikea nimi kasville löytyi. Varret ovat turhan innokkaita makaamaan pitkin pituuttaan, mutta kukka on tosi nätti ja kukintaa riittää kesä-heinäkuussa pitkään. Kasvin korkeus on noin 30-50 cm (minulla lähempänä 30 cm) ja se sopii hyvin aurinkoiseen kivikkoistutukseen.

Punatähkä - Liatris spicata

Punatähkää minulla on punaisena ja valkoisena. Punatähkän sanotaan olevan mehiläisten ja perhosten suosiossa. Punatähkät kukkivat heinä-elokuussa. Kuluvana kesänä niiden nuput eivät tahtoneet aueta millään. Onneksi syyskuussa oli vielä lämmintä ja se auttoi punatähkää avaamaan osan nupuistaan.

Lilium 'Sweet Surrender'

Toki puutarhastani löytyy muitakin sinisiä ja valkoisia kasveja, kuin mitä tässä on esitelty. Liljoja, pioneja, ruusuja, syyshortensioita, kärhöjä ja monia muita tulee pitkin kesää kuvattua runsaasti ja niiden kauneutta hehkutettua kerta toisensa jälkeen blogissakin. Annettakoon siis välillä tilaisuus olla huomion kohteena näille muuten vähän vähemmälle esittelylle jääneille kasveille.

Punahattu - Echinacea 'White Swan'

Tiiun haaste menee näin: "Haasteen tarkoituksena on juhlistaa Suomi100-juhlavuotta sinivalkoisin kuvin/postauksin. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, vaan kaikki kauniiksi ajattelemasi sinivalkoinen käy." 

Haasteen säännöt: 
  1. kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
  2. tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
  3. haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
  4. käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki-Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään
    Laitan haasteen seuraaville:

    Pirkolle Elämää ja elämyksiä -blogiin
    Marketalle Rakkautta ja maan antimia -blogiin

    Lumikärhö - Clematis 'Paul Farges'

    Puutarhani sinisten ja valkoisten kukkien myötä toivotan kaikille iloa, lämpöä ja ilman muuta lempeäkin!

    lauantai 11. marraskuuta 2017

    Muistakaa pikkulintuja


    Kulunut vuosi on ollut pikkulinnuille rankka. Lintujen ravinnoksi käyttämiä hyönteisiä on ollut vähän ja monien lajien pesiminen epäonnistui lähes täysin. Etelä-Suomessa linnuille on vielä ravintoa luonnossakin, mutta ihminen voi niitä auttaa aloittamalla ruokinnan tavallista aiemmin. Normaalisti suositellaan talviruokinnan aloittamista silloin, kun maa jäätyy tai tulee pysyvä lumipeite.

    Myös linnunpöntöt suositellaan kevään sijasta siivottavaksi jo nyt, sillä pöntöissä saattaa olla epäonnistuneen pesimisen jäljiltä raatoja. Mahdolliset sammalpedit kannattaa jättää pönttöihin, koska linnut käyttävät tyhjiä pönttöjä talvisin myös lepopaikkoina.  


    Tintit olivat jo pitkään käyneet koputtamassa keittiön ikkunaan ja rapistelleet ikkunalaudoilla sen näköisinä, että tarjoilun olisi syytä alkaa. Niinpä aloitin ruokintakauden lokakuun lopun tykkylumikaaoksen jälkeisenä päivänä. Edelliseltä kaudelta oli jäljellä lähinnä puoli ämpärillistä auringonkukansiemeniä ja muutama talipallo. Kauppalistalla onkin siemensäkin, pähkinöiden ja talipötköjen hankinta. Heti siementarjoilun avauduttua paikalle lensi tali-, sini- ja kuusitiaisia. Myös käpytikka ja närhi ovat viime päivien vakiovieraita.


    Kesäkukka-amppeleiden tyhjiin koukkuihin olen kantanut lyhtyjä. Sisäänkäynnin terassin ison lattialyhdyn putsasin ja maalasin kesällä uudelleen. Siihen on tarkoitus piakkoin virittää valosarja. Aktiivisen kynttiläkauden alkaessa kävin myös läpi kynttilävarastoni. Sisällä tulee poltettua enimmäkseen tuikkukynttilöitä, joten päätin vähentää mittavaa pöytäkynttilämäärää polttamalla niitä ulkolyhdyissä. 

    Pöytäkynttilöille pitää vain muistaa laittaa palamaton alusta, sillä monet kynttilät valuttavat ja loppuvaiheessa lässähtävät pitkin lyhdyn pohjaa. On helpompi ottaa lyhdystä pois vaikkapa foliosta taiteltu alusta, kuin rapsuttaa sulanutta ja jähmettynyttä steariinia lyhdyn pohjalta.


    Jossain puutarhalehdessä oli hyvä vinkki laittaa havuille ja muille ikivihreille valmiiksi tuet jo tässä vaiheessa kevään varjostusverkkoja varten. Nythän tuet on helppo painaa sulaan maahan. Kevään jäästä koppuraiseen maahan ja lumen alas painamiin oksiin on välillä ollut vaikea virittää verkkoja. Vaikka olen kiinnittänyt suojia pyykkipojilla, tuuli on niitä riepotellut ja toisaalta verkkojen helmat ovat jäätyneet maahan kiinni. 

    Metallisia oksatukia vapautuu syksyisin muualta puutarhasta, joten laitoin niitä suojattavien havujen ympärille siten, että tukien päälle on helppo virittää ja kiinnittää suojaverkot. Keväällä sitten nähdään, miten vinkki toimii.

    Rhodoissa on jo nuput valmiina.

    Sunnuntaina on isänpäivä. Iloista juhlapäivää siis kaikille isille ja isien läheisille. Ja jollei ole isää juhlilttavaksi, aina voi pullakahvit keittää ihan vaikka itselle iloksi.


    keskiviikko 8. marraskuuta 2017

    Kehtaanko edes kertoa...


    ...että lankesin vielä muutamaan sipulipussukaan maanantaisella kauppareissulla. Kun niin halvalla sain ja olivat ressukat ihan orpoina likimain tyhjässä hyllykössä. Eihän muutamaa sipulipussukkaa millään raaskinut yksin kauppaan jättää. 

    Milloinkaan aiemmin en ole näin hillittömästi sipuleita ostanut. Maanantain koko päivän kestäneessä sateessa ajatus sipulihommista tuntui ihan realistiselta, mutta tiistaiaamuna mttari näytti -2 pakkasastetta. Pelkäsin jo pihamaalle mennessäni maan olevan liian koppuraista istuttamiseen. Olihan se pinnasta vähän kovaa, mutta istuttaminen sujui ongelmitta. Voipi olla, ettei näistä viime hetken sipuleista keväällä enää mitään tule. Vaan eipä ollut kallis lysti. Menee sitä rahaa turhempaankin. 

    Anteeksi huonot ja heijustiksista kärsivät kuvat.
      
    Krookuksia istutin sisäänkäyntiä vastapäätä pussillisen Botanicaa ja kaksi pussillista Pickwickiä. Bermudankolmion jättikuunliljan taakse laitoin pussillisen talventähteä. Ne ehtivät hyvin kukkia ennen kuunliljan kasvuunlähtöä. Niinikään sisäänkäyntiä vastapäätä laitoin myös 5 Narcissus Triandrus Haweraa. Keittiön ikkunan alla olevaan penkkiin upotin 8 Iris Hollandicaa, 5 kasvitieteellistä 'Praestans tub. Variety' -tulppaania  ja 7 Princess Irene -tulppaania. Valikoima on tällainen pelkästään siitä syystä, ettei kaupassa muita enää ollutkaan.


    Ostin myös pussillisen onnenkäenkaalin sipuleita. Niitä en kuitenkaan istuttanut maahan, sillä tämä oxalis ei taida talvehtia ulkona. Mietin kuitenkin, säilyvätkö pikkuruiset sipulit/mukulat tuossa pussissa talven yli, vai pitäisikö ne laittaa turpeeseen tai multaan?


    Syysmyrkkyliljat ovat kukkimisensa kukkineet, mutta niiden terälehdet ilahduttavat edelleen loistavina väripilkkuina kohmeisessa maassa kevätkaihonkukan vihreiden lehtien lomassa levätessään. Tässä kohtaa taputan itseäni ystävällisesti olalle kiittäen, että syksyn viime metreillä älysin hommata lisää syysmyrkkyliljoja. Jospa vielä näkisin sellaisen syksyn, jolloin ne kukkivat runsaana kasvustona muiden kukkien jo talveen syliin taipuneina.


    Maanantai-iltana laskeva aurinko väritti taivaan punaiseksi. Palavaa taivasta katsellessani mietin, miten se vanha sanonta menee. Onko tiistaiksi tulossa kaunis sää vaiko vettä-räntää ja kenties jotain muutakin? Löysin iltaruskolle parikin sanontaa:

    Iltarusko hyvä usko, aamurusko päivän pasko.
    Iltarusko hyväks päiväks, aamurusko päivän pasko.

    Ja niinhän se meni, kuten vanhan kansan sananlaskut viisaasti sanovat. Tiistaina aurinko paistoi kirkkaana siniseltä taivaalta aamusta iltaan. 

    Maanantai-illan auringonlaskun värejä taivaalla.

    Mukavaa viikkoa kaikille!
     

    sunnuntai 5. marraskuuta 2017

    Huonekasvien vuoro ilahduttaa


    Puutarhan kasvit ovat jo valtaosin vaipuneet mullan uumeniin kehittelemään ensi kevään ja kesän kasvua ja kukintaa. Varmaan kasvit ovat keskenään sopien jakaneet kukintavuorot siten, että jokainen saa riittävästi huomiota vuorollaan. Kasvukauden aikana löytyy aina jotain ihasteltavaa ja kun on aika puutarhakasvien levolle, huonekasvit astuvat esiin.


    Minulla on viisi lehtikaktusta, joista en tiedä, ovatko marras-, joulu- vaiko kenties pääsiäiskaktuksia. Isoin ja vanhin on vaaleanpunainen ja se on juuri nyt täynnä nuppuja. Sen kahdesta lapsukaisesta yhdessä on pari nuppua. Kolmas pieni kaktus on tummemman punainen ja se kukki viime vuonna vasta joulun jälkeen.


    Viime joulun alla ostin marketista valkoisen kaktuksen, jollainen minulla on joskus aiemminkin ollut, mutta olen onnistunut saamaan sen hengiltä. Nyt tuo kohta yksivuotissynttäreitään viettävä valkoinen kaunotar on täynnä nuppuja, joista osa on jo avautunutkin. Aika ihana, sanoisin.


    Huonekuusi oli viime keväänä vähän huonokuntoinen. Se pudotti useita oksia ja neulassatokin näytti huolestuttavalta. Ehkä se kuului kasvin tapoihin. Näinhän tekevät havut luonnossakin. Nyt huonekuusi näyttää taas terhakkaalta ja pirteältä. Kuuden euron markettiostos on tanakoitunut ja kasvanut mittaakin mukavasti. 

    Soihtuköynnös - Aeschynanthus

    Anopilta vuosia sitten saatu soihtuköynnös on myös yksi lempikasveistani. Itse asiassa emokasvi kuoli, mutta onneksi olin ottanut siitä muutaman pistokkaan. Yksi pistokas on viihtynyt ja kukkinutkin viime keväästä saakka taukoamatta. Luin netistä, että soihtuköynnökset tykkäävät lämpimästä. Ehkä siinä syy, miksi tämä on  niitä harvoja huonekasveja, jotka viihtyvät alta hohkaavan sähköpatterin läheisyydessä. Talvella sille tosin pitäisi tarjota viileämpi lepokausipaikka. Valoisaa ja viileää paikkaa en voi soihtuköynnökselle järjestää, mutta kastelua vähennän.

    Soilikki - Streptocarpus

    Myös runsas vuosi sitten ostamani soilikki jaksaa kukkia. Valosta sekin tykkää, mutta mieluummin hajavalosta, kuin suorasta paisteesta. Soilikkini onkin vähän kauempana ikkunasta. 

    Soihtuköynnöksen vauvanuput

    Useimmat huonekasvini viettivät kesän terassilla tai pergolassa. Syyskuussa putsasin niiden lehdet ja mullan pinnan vaahterannenistä ja koivunsiemenistä, pesin ruukkujen pinnat ja kannoin kasvit sisälle. Kesällä ne saivat ulkona samaa kesäkukkalannoitetta, jota annoin muillekin ruukuissa ja purkeissa asuneille. Sisällä olen lannoittanut huonekasveja merileväuutteella, jota voi antaa myös marras-tammikuun lepokauden aikana. Merileväuutteen sanotaan parantavan kasvien stressinsietokykyä, jonka pimeys ja kuivuus niille aiheuttaa.

    Aloe

    Tykkään kovasti viherkasveista. Kuten niin moni muukin on todennut, ne tuovat kotiin viihtyisyyttä. Huonekasvin kasvun ja menestymisen seuraaminen tuottaa samanlaista mielihyvää, kuin puutarhasvienkin kanssa tapahtuu. 

    Huonekasveissa on omat trendinsä ja helposti niihin tulee hurahdettua. Yritän kuitenkin olla maltillinen huonekasvien hankinnassa, sillä kotimme valoisimmat sijoituspaikat ovat lähinnä ikkunalaudoilla. Niiden alla taasen hohkaa sähköpatterit, joiden kuivasta kuumuudesta harva kasvi tykkää. Keväällä sähköpatterit voi sammuttaa, mutta silloin taasen kaikki liikenevä tila tarvitaan taimikasvatukseen. 

    Jokunen huonekasvi on ikkunoiden läheisyyteen, kattoon kiinnitetyissä amppeleissa. Amppelit ovatkin erinomainen tilansäästöratkaisu. Kaunis amppelikasvi voi jopa korvata verhot. Toisaalta taas en halua muurata ikkunanäkymää ja sieltä huoneisiin tulvivaa valoa kokonaan kasveilla. Siksi amppeleitakin on maltillinen määrä. 


    Tänä talvena kokeilen pelaguiden talvettamista kellarin sijaan sisätiloissa. Pelaguita on nyt tavallista vähemmän, sillä pääasiassa pyrin pitämään hengissä ne, jotka olen itse siemenestä kasvattanut. Sen verran lipsuin päätöksestäni, että pari kaupasta toissa keväänä ostettua kannoin kuitenkin kellariin. Työhuoneen ikkunalauta on nyt sitten laidasta laitaan valloitettu pelaguuruukuilla. Sain ohjeen karsia pelaguista nuput pois sisälle tuotaessa. Kummasti nuo ovat kehittäneet tilalle uusia nuppuja. Kukkikoot minun puolestani.


     Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!