Oisko nyt kärhöjen vuoro?

Thalictrum - Lehtoängelä

Erilaisten kasvien runsaus takaa sen, että pihassa riittää ihmettelemistä keväästä syksyyn. Yhden ryhmän kukinnan alkaessa hyytymään seuraava on jo aloittamassa. Tässä yksi syy, miksi olen tyytyväinen vuosien aikana kokemiini kasvitartuntoihin. Olisin jäänyt paljosta paitsi, jollen olisi kokenut ruusu-, pioni tai kärhöhulluutta. Monista muista villityksistä puhumattakaan.

Clematis alpoina - Alppikärhö

Ensimmäinen kärhöhankintani lienee monille muillekin tuttu sinikukkainen alppikärhö. Tänä keväänä Pikkupuutarhan Kärhökäytävällä asustava emokasvi ei voinut kukkia laisinkaan. Leikkasin sen nimittäin syksyllä matalaksi voimakkaan risuuntumisen vuoksi. Ensi keväänä sen kukintaa pääsee taas ihailemaan. Ellei joku rusakko erehdy rouskuttamaan alppikärhöäni tyveltä poikki. Niinkin on käynyt.

Pikkupuutarhan alppikärhö oli tehnyt taimia ympärilleen. Yhden sellaisen siirsin odottamaan parempaa sijoitusta pergolan seinustalle. Siihen se unohtui, vaikka ohi kulkiessani vakaasti päätin kärhön siirtää. Tänä keväänä taimikärhö oli kivunnut jo korkealla innostuen jopa kukkimaan. Enpä ryhdy sitä enää mihinkään siirtämään. Viiniköynnös suuntaa itsensä pergolan yläosiin ja ryöppyää valokatteen alta kohti taloa. Alppikärhö saa vallata pergolan päätyseinän ulkopuolen.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Viinikärhöt ovat osoittautuneet kestäviksi ja runsaskukkaisiksi. 'Mme Julia Correvon' oli pari ensimmäistä vuotta ihan rimpula. Viime kesänä paransi suoritustaan, mutta tänä kesänä se on jo nyt ylittänyt itsensä. Paljon kukkia ja niiden kokokin kolmen plussan luokkaa. Jos perinteisen tulitikkuaskin laittaisi tuohon yksittäisen kukan viereen, se näyttäisi lilliputilta. Isoimmat noista kukista on kämmenen kokoisia. Vau, on pakko sanoa!

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kärhönaiset ovat varmaan tehneet jonkinlaisen yhteisen päätöksen ylittää itsensä kukkien määrässä ja niiden koossa. Julia Correvonin lailla Diana-prinsessakin pörhistelee lyhtymäisillä kukillaan kuin viimeistä päivää. Istutin hänet turhan ahtaaseen paikkaan, kun ostamani halpistaimi oli niin onnettoman näköinen ja kokoinen. Olin varma, ettei se jaksa meillä pitkään sinnitellä. Toisin kävi. Hyvin näyttää prinsessa sopeutuneet tänne tavallisten kansalaisten pariin.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Aljonushkalla on jo 11. vuosi menossa. Se on alusta lähtien ollut reipas ja helppo kärhö. Viisi vuotta sitten pelkäsin, ettei sillä olisi riittävästi tilaa Ruusupenkissä, tuijan vieressä. Ryhdyin siirtotoimiin kaivaen kärhön valtavana paakkuna ja siirtäen sen muutaman metrin saman penkin toiseen päätyyn, jonne olin jo valmistanut sille istutuskuopan.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Niin vain kävi, etten ollut kovin huolellinen lapioni kanssa, vaan Aljonushkasta oli jäänyt juuria vanhaan paikkaan. Aika pian huomasin, että minulla on kaksi Aljonushkaa. Mistään ei voi päätellä, kumpi on kumman jälkeläinen. Niin hyvin ne ovat kasvaneet omissa kuopissaan. Eikä se tuijan läheisyys erityisemmin Aljonushka-ykköstäkään haittaa. Leikkaan tuijaa vuosittain, jotta se pysyy hoikkana eikä kasva jättisuureksi ahdistelemaan vierellään kasvavaa Aljonushkaa.

Aljonushka ei omaa kärhiä, joiden avulla se kiipeilisi ja tarttuisi tukeensa. Molemmat Aljonushkani kasvavat kahden kaarevan metallituen välissä, joista yhdessä muodostuu ympyrä.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Kasvien suhteen olen turhan impulsiivinen. Mikä tarkoittaa käytännössä "kasvi edellä" -mentaliteettia. Näen kaupassa itseäni miellyttävän kasvin, jonka sitten kiikutan kotiin yhtään tietämättä, mihin sen istuttaisin. Niinpä olen kulkenut lukuisia kertoja ympäri tonttia lapion ja kärhön kanssa etsimässä sopivaa istutuspaikkaa. 

Joskus valittu paikka onkin tuntunut sopivalta, mutta toisinaan puutarhalla on tapana ottaa tila haltuunsa kysymättä puutarhurilta lupaa. Jos kasvi näyttää pärjäävän, annan sen olla odottamassa aikoja parempia. Toisinaan lamppu päässä syttyy ykskaks yllättäen ja silloin jokin pitkäänkin samalla paikalla kasvanut asukas löytää uuden ja mieluisan paikan.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö edestä...

Moni kärhö kuuluu yllätysostoksiin. Eli kaupassa on voittamaton tarjous "kaksi kympillä" tai yksinkertaisesti en kykene laittamaan hyllystä nostamaani kasvia takaisin. Se on tarttunut hyppysiini kuin liimapaperiin. Sipuli- ja juurakkobingoista monella on kokemusta. Minulla myös kärhöbingosta. Halpistaimen nimilapussa on houkutteleva kuva ja kiinnostava nimi. Onnellisena kiikutan kärhön kotiin ja istutan sen odottaen jännittyneenä kuvan osoittamaa kukintaa. 

Joskus saa sitä mitä luvataan. Toisinaan taas ei, vaan jotain muuta. Epäilen vahvasti, että kaikki maailman Hagley Hybridit ovat yhteistuumin päättäneet muuttaa meille. Kolme olen istuttanut, mutta yksi niistä tykkäsi huonoa, otti ja lähti. Eikä kertonut, minne.

...ja takaa

Tuorein Hagley Hybrid -hankinta on toissakesältä. Silloin kuvittelin ostaneeni 'Piilun'. Ei ollut Piilu. Ilokseni blogimaailmassa on useita taitavia tunnistajia. Aika pian sain viestejä, että kyseessä on 'Hagley Hybrid'. En lainkaan häpeä tunnustaa erheitäni. Mieluummin otan vastaan oikean nimen kärhöilleni kuin nimittelen vuodesta toiseen heitä väärillä nimillä.

Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhö

Loppujen lopuksi kärhöt eivät ole kovin vaikeita kasveja. Vaativia ja oikullisia ehkä, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. Aika monen kärhön kanssa olen menetellyt siten, että keväällä tai alkukesällä kasvin ostaessani istutan sen isoon ruukkuun kasvamaan ja vahvistamaan juuriaan. Näin minulle jää aikaa miettiä, mihin uuden kärhön istutan. Loppukesästä olen sitten siirtänyt köynnöksen ruukusta valitsemalleni paikalle.

Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhö

Keväällä tutkimuskierroksia puutarhassa tehdessäni odotan tietenkin näkeväni myös mullasta nousevia kärhön versoja. Alppikärhöt kuuluvat aikaisiin herääjiin. Niillä on kiire nousta ja kasvaa, sillä ne kukkivat keväisin. 

Ei kannata hermoilla, vaikka kärhö ei ole ensimmäisten herääjien joukossa. Joskus ne ovat varsinaisia mattimyöhäisiä. Onpa käynyt niinkin, että joku kärhö ei ole kesän aikana noussut ollenkaan. Siinä tapauksessa ei vielä kannata ryhtyä hautajaisia järjestämään. Kärhö on nimittäin syystä tai toisesta pitänyt lepovuoden ja nousee pirteänä seuraavana keväänä. Näin on meillä tehnyt mm. tarha-alppikärhö 'Willy'.

Clematis 'Rouge Cardinal' - Loisokärhö

Loistokärhöjä minulla on vähemmän. Mieli tekisi monia kaunottaria, mutta idealamppu sopiviksi istutuspaikoiksi ei ole syttynyt. Joitakin kärhöjä olen istuttanut liian lähekkäin tai jopa samaan tukeen. Ei ehkä kovin tyylikästä, mutta jälleen kerran voin todeta sietäväni ihan hyvin suunnittelemattomia näkymiä. Kyllä puutarhaan väriä mahtuu. 

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Tyhmin juttu on istuttaa loistokärhö ja alppi- tai tarha-alppikärhö samaan tukeen. Näin olen tehnyt Pikkupuutarhssa, jossa köynnöskaaren toisella puolella on sinikukkainen tarha-alppikärhö, toisen puolen jakavat tarha-alppikärhö 'Columella' ja loistokärhö 'Pink Fantasy'. 

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Tunnetusti alppikärhöt ovat voimakaskasvuisia, joten ne ansaitsevat ihan oman tilan. 'Columella' ei ole kasvanut kilometrien pituiseksi ja -leveäksi, kuten tavallinen alppikärhö tekee. Näin se on vastoin odotuksia antanut tilaa loistokärhö 'Pink Fantasyn' kukinnalle. 

Alppikärhöt tuppaavat risuuntumaan, etenkin alaosistaan. Pikkupuutarhan alppikärhöni valtaa nopeasti köynnöskaaren yläosan. Hetken se on kaunis vehreänä ja keväällä sinisenä kukkien. Parin vuoden päästä kaaren alta ei enää mahdu kunnolla kulkemaan, kun hiukset tarttuvat risukasaan. Sillon otan sakset esiin ja leikkaan alppikärhön matalaksi - kukinnan jälkeen. Näin menetän seuraavan kevään kukinnan, mutta saan taas tilalle nätin köynnöksen. 

Vaihtoehtona ei ole kaivaa koko köynnöstä pois ja siirtää sitä parempaan paikkaan. Se on kotiutunut kärhökaaren tyveen niin hyvin, että sen versoja nousee jo laajalla alueella. Alkaa olla haasteellista saada versoja ohjattua kaareen kiipeilemään. Eipä se enää onnistu. Taimilapsukaiset kiipeilköön pensaiden päällä.

Clematis 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

 
'Princess Kate' on kärhö, johon ihastuin tosi pahasti muiden blogeissa sen nähdessäni. Ostin ikioman 2019 Puutarha Tahvosten vierailulla. Itse asiassa taisin saada sen kaupan päälle, kun se oli niin kovin onneton yksilö. Se olisi kannattanut laittaa ruukkuun vahvistumaan, mutta kesä oli jo lopuillaan. Minulla ei ollut sopivaa talvetuspaikkaa, joten ajattelin kärhön pärjäävän maassa. Keväällä se nousikin, joskin vaivalloisesti. Seuraavana keväänä ei sitten enää herännytkään.

Clematis 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Princess Katesta oli tullut päähänpinttymä, jonka vuoksi hankin uuden. En tiedä, onko Kate erityisen vaativa tyyppi, mutta toisenkin prinsessan alku oli takkuista. Nyt se on kuitenkin selvinnyt talvista ja tuntuu vahvistuvan vuosi vuodelta. Mitään kaiken peittävää köynnösseinämää se ei edelleenkään tarjoa. Tuskin koskaan tarjoakaan. Tänä kesänä se on terveen oloinen ja siinä on runsaasti nuppuja. Osa jo avautunutkin.

Ohi kulkiessani kiittelen ja kehun sitä. 'Princess Kate' on minusta herkkä kaunotar. En pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaan olen varautunut Katen menettämiseen. Jos niin käy, hankin uuden. Teen kuten jouluruusujen kanssa. Istutan niitä, kunnes alamme ymmärtää toisiamme ja vihdoin kykenemme yhteiseloon samalla tontilla. 

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Tarhaviinikärhö 'Polish Spiritistä' on vuosien myötä tullut yksi lempikärhöistäni. Istutin sen 2015. Viime syksynä leikkasin sen ensi kerran matalaksi, koska se alkoi olla kovin latvuspainotteinen alaosan risuuntuessa voimakkaasti. Se on jälleen reippaassa kasvussa. Nuppuja on ilmestynyt runsaasti. 'Polish Spirit' kukkii alkuun päästyään pitkälle syksyyn.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Lumikärhöjä meillä on kaksi. Ensimmäisen istutin Päivänliljapenkin päähän 2016. Sitä ei kannata ihan pieneen tilaan ahtaa, sillä se kasvaa kesässä valtavaksi. Eikä vain korkeutta vaan myös leveyttä. Meillä lumikärhölle on tehty tuki, jossa kahden parimetrisen kakkoskakkosen väliin on kiinnitetty raudoitusverkko. 

Lumikärhöä on aluksi hiukan ohjattava teräsverkkoon, jossa se kiemurtelee aika hyvin itsekseen ylös päin. Leveyssuunnasssa virittelen välillä naruja, jotta köynnös ei vyöryisi liian laajalle tuen ulkopuolelle.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Toisen lumikärhön istutin kesällä 2024 Oikearinteeseen ajatuksella, että se naamioisi honteloiksi venähtäneiden vuorimäntyjen runkoja. Sittemmin suunnitelma on muuttunut, kun tänä keväänä kaadoimme vuorimäntyjä siten, että jäljelle jäi kaksi. 

Lumikärhö viihtyy Oikearinteessä niin hyvin, että se vyöryy jo liiankin hallitsemattomasti sinne tänne. Jonain päivänä saatan huomata, etten enää pääse pihaovesta ulos. Lumikärhö on päättänyt ottaa yläpihan ja koko talon haltuunsa. Ehkä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö 10.6.2026

 
Clematis alpina 'Purple Dream' (Tarha-alppikärhö) kukkii touko-kesäkuussa eli sen kukinta on jo ohi.

Clematis 'Purpurea Plena elegans' (Tarhaviinikärhö)  ja Clematis viticella 'Black Prince' (Tarhaviinikärhö) ovat aloittamassa kukintaansa. Clematis 'Dr. Ruppel' (Loistokärhö) on herännyt reippaasti. Nuppuja en ole siitä vielä löytänyt.

Clematis atrogene 'Willyn' (Tarha-alppikärhö) leikkasin syksyllä matalaksi. Hengissä on, joskin kevään/alkukesän kukkijana sen tapaan taas ensi vuonna. Samoin Clematis alpina 'Columellan' (Tarha-alppikärhö).

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Toivottavasti et tuskastu näin pitkään sepustukseen. Tein tästä samalla yhteenvedon omista kärhöistä itselleni. 

Luvassa on lämmintä ja toivon mukaan myös aurinkoa. 
Hyvää viikonloppua kaikille! 

Pionit houkuttelivat sateita

Pioni 'Coral Charm'

 

Pioneilla on pettämätön taito kutsua sateet paikalle juuri silloin, kun kukinta näyttäisi olevan parhaimmillaan. Pihani kauneimmaksi pioniksi nimeämäni 'Coral Charm' ehti kukkia näyttävästi sopivasti ennen pahimpia sateita. 

Tosin sen kuvaaminen jäi vähäiseksi, kun en viitsinyt ulkoiluttaa kameraa sateen piestessä puutarhaa. 'Coral Charm'illa on ihastuttava tapa vaihtaa terälehtien väriä kukinnan edistyessä. Alun korallinpuna vaihtuu vaalean keltaisen kautta lähes valkoiseksi.

Pioni 'Sarah Bernhardt'

Vaaleanpunainen hörsylämekko 'Sarah Bernhardt' on pihani vanhimpia pioneja. Tänä vuonna kaikki pionit kasvattivat pitkääkin pidemmän varren, jonka tukemisessa jopa vuosi sitten Latviasta hankkimani tuet osoittautuivat liian mataliksi. Painavia kukkia on hankala tukea, enkä siihen hommaan sitten ehtinytkään.

Pioni 'Karl Rosenfeld', takana 'Sarah Bernhardt'

Sarahilla näytti olleen vispilänkauppaa Karlin kanssa. Kovasti nojailivat toinen toisiinsa. Halailusta oli pelkästään hyötyä, kun tällä tavoin pysyivät paremmin pystyssä aivan siihen saakka, kunnes sunnuntain toistuvat kaatosateet väsyttivät pariskunnan.

Pioni 'Festiva Maxima'

Valkoinen 'Festiva Maximakin' pärjäsi yllättävän hyvin sateiden keskellä. Se aloittikin kukintansa ensimmäisten joukossa, joten näyttävin kukinta oli jo ohi pahimpien sateiden yllättäessä.

'Nilan Pioni'

Samoin 'Nilan Pionit' luopuivat terälehdistään sovinnolla jo viikolla. Välttyivät siten sopivasti sunnuntain hakkaavilta sadekuuroilta.

Pioni 'Immaculee'

'Immaculeen' siirsin kesällä 2023 Kurgaanista Kiemurapenkkiin. Kurgaanissa se kasvoi niin korkeaksi, että kukat avautuivat riippahernepuun lehvistön sisälle. Riippahernepuuta tämä ei näyttänyt haittaavan, mutta minusta on mukavampi ihailla kauniita kukkiani tunkematta itsekin päätä pensaaseen. Siitä siis muutto muualle. 'Immaculeen' kotiutumiseen menikin sitten sen verran aikaa, että kukki uudessa paikassa vasta nyt. Kuvaaminen ei mennyt ihan toiveiden mukaan, sillä tämän kuvan jälkeen näinkin kyseisen pionin terälehdet pudottaneena.

Ostettu 'Elsa Sass'ina

Tämän nätin pionin ostin kuvan perusteella saksalaisesta Liiteristä. Lapussa väitetään pionin olevan 'Elsa Sass', mistä en ole ihan varma. Tykkään kyllä tämän pionin ulkomuodosta, joten olkoo Elsa tai joku muu.

Pioni 'Jan van Leeuwen'

'Jan van Leeuwenin' olen ostanut Pionien kodista kesällä 2007. Kotipihalle päästyään se seikkaili pari kesää, kunnes istutin sen Kurgaaniin. Siinä se on viihtynyt ja runsastunut mukavasti. Tämä pioni saa katsojan eli minut aina hyvälle mielelle. Paistettua kanamunaahan se muistuttaa. Elegantin ulkomuotonsa puolesta se ansaitsee paikkansa puutarhassani.

Ostettu 'Bowl of Beauty'na

Ruusupenkin pionit saavat minut tänä kesänä hämilleni. Tämän olen nimittäin ostanut ja istuttanut 'Bowl of Beautyna'. Siltä se on aiempina kesinä näyttänytkin, mutta nyt kaikkien kukkien keskustan tavallisesti vaalean kerman värinen hörsylä onkin aika lailla keltainen. Kukki kyllä runsaana - ja tavattoman korkeana. Pysyi kuitenkin erinomaisen hyvin pystyssä, vaikka tuki ei ollut paras mahdollinen.

Pioni 'Bartzella'

Keltainen 'Bartzella' tuli hankittua 2017, kun sellaisen kaupassa näin. Tuolloin olin pahasti "pitää-saada-uusia-pioneja" -tartunnan kourissa. Tämän kanssa taisi mennä pari kolme vuotta ennen sen ensimmäistä kukintaa. Vauhtiin päästyään se onkin kukkinut useamman nupun voimin. Tänä vuonna jäädään kahteen kukkaan.

Pioni 'Alexander Fleming' - epäilen tätäkin nimeä.

Tämä Aleksanteri ja seuraavan kuvan Emile kuuluvat jälleen saksalaisen Liiterin "arvaa-mitä-juurakosta-kasvaa" -ostoksiin. Ihan nättihän tuo on, vaikka ei korvaansa lotkauttaisi kasvilapun nimellä häntä puhutellessani. 

Pioni 'Mme Emile Debatene' - ei taida olla.

Emilen väristä en ole aivan varma, tykkäänkö vaiko en. Kuvassa se näytti selvästi vaaleammalta. Ilman muuta minulla on mielivärini ja värit, joita en varta vasten kaupasta kotiin kantaisi. Vaan kun jonkun kasvin olen puutarhaan istuttanut, se yleensä löytää paikkansa niin mullassa kuin mielessänikin. Saakoon mahdollisuutensa.

Ukkospilvet 3.7.

 
Sateita on totisesti riittänyt lähes joka päivälle. Tiettyyn rajaan saakka puutarhaihminen voi suunnitella tekemisensä sään mukaan. Vaan jos vettä tulee harva se päivä, alkaa pihatyöt kasaantua. Säiden parantumista odotellessa ei kotiakaan jaksa loputtomiin imuroida tai harjoittaa ylenpalttisesti pyykkihuoltoa. 

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

 
Lauantaina katsoin sääkarttaa. Lähestyviä pilviä uhmaten käynnistin ruohonleikkurin. Pilvet alkoivat pudottaa lastiaan, mutta juuri silloin olin ehtinyt hedelmätarhaan, jossa omenapuiden runsas lehvästö suojasi minua kastumiselta. Kun vettä ei satanut aivan hillittömästi, päätin jatkaa työtäni. Se kannatti, sillä sade loppui lyhyeen. Sain tehtyä runsaan tunnin leikkuu-urakan ja päälle vielä trimmasin kanttausurat. Kylläpä olin itseeni tyytyväinen katsellessani hoidettua pihaa.

3.7. pilvien määrä vaihteli tunnista toiseen

 

Kylän yli seilaavat pilvet ovat tuoneet mukanaan myös ukkosia. Ei mitään sensaatiomaisen suuria myräköitä, mutta sopivasti on paukutellut ja salamoita leiskunut. Ja sitä vettä on satanut; hissukseen, kovempaa ja sitäkin useammin kuin saavista kaatamalla. Eipä ole tarvinnut murehtia puutarhan kastelemisesta. Kerran näinkin. Johan tässä on ollut useampi kesä, jolloin kasvit ovat joutuneet kärvistelemään pitkiä kuivuusjaksoja. 

Seuraava heinäkuinen homma onkin jo alulla. Nimittäin omenapuiden vesiversojen leikkaaminen, joka on hyvä tehdä näin heinäkuussa. Kuiva sää olisi ollut parempi niin omenapuiden kuin leikkaajankin kannalta, mutta nyt on pakko huomioida oman ajankäytön suunnittelu ja sääennusteet.

Etualan Huvituksen ilme keveni, kun tihkusateesta huolimatta kiipeilin tikkailla oksasaksien kanssa. Siivosin leikkuujätteen pois ja jätin tikkaat odottamaan kolmen muun puun työstämistä. Valkeakuulaassa ei ole kovin paljon vesiversoja. Sen sijaan syysomenassa ja punakanelissa kylläkin. Huvitus on yleensä näistä työläin. Siitä oli hyvä aloittaa.

Kellonummen hautausmaa, Espoo

 
Isän uurna on laskettu hautaan. Perunkirjoitusprosessikin on edennyt hyvin. Sunnuntaina vietettiin sukulaistytön rippijuhlia. Tälle kesälle osuu tavallista enemmän merkkipäiviä. Muutenkin lähipiirissä on monia synttäreitään ja nimipäiviään kesäkuukaisina viettäviä. 

Niin mukava kuin läheisten kesken onkin kahvitella, tuntuu hyvältä palata oman kodin rauhaan, vaihtaa juhlatamineet arkisempiin vermeisiin ja mennä kiertämään ja nyppimään puutarhaan. Siellä ajatukset tasaantuvat ja mieli rauhoittuu.

Aurinkoa heinäkuuhunne! 

Kanttaajan työmaa

Lilium martagon 'Arabian Night'

On tämä puutarhaelämä jännittävää ja täynnä yhä uusia yllätyksiä. Juuri kun ajattelee parhaimman kukinnan olevan jo ohi, joku ryhmä päättääkin näyttää parastaan. Varjo- ja marhanliljat ovat jo jonkin aikaa pullistelleet nuppujaan. Nyt kesäkuun lopulla pulllistelu on saavuttanut lakipisteensä ja nuput avautuvat. Näistä kaunokaisista saan taas kiittää lajikohtaista kasvitartuntaa, intoa kerätä erilaisia marhanliljoja. No, ihan ei ole mennyt niiden kanssa putkeen, kun osa istutetuista ei ole suostunut kotiutumaan. Nimienkin kanssa on voinut tulla sekaannuksia, mutta kauniita ne ovat kaikki.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Marhanliljat eivät nyt yksin juhli kauneimpien kukkien parhaita päiviä. Pionitkin ovat uhkeimmillaan, mutta niistä toiste. Näyttää siltä, ettei ihan karmeinta kaatosadetta osu pionikukintaan, vaikka vettä onkin satanut.

Rinteiden kanttaus on hoidettu

Sain vihdoin puutarhan kitkentäkierroksen hoidettua. Pientä hienosäätöä on monin paikoin vielä tehtävänä, mutta sehän ei lopu koskaan. Istutusalueiden reunoja olen kantannut jo useamman vuoden. Ensimmäisellä kerralla siinä riitti työmaata. Kaivoin kunnon urat kukkapenkkien ympärille erottaen ne nurmikosta. Ostin jopa tehtävään suunnitellun kanttausraudan, jonka käyttö jäi vähäiseksi ja palasin lapioon. Ravistelin urista kaivamani nurmituppaat mullasta ja vein ne puutarhakompostiin. 

Hedelmätarha 21.6.

 

Aluksi kanttausuria piti huoltaa monta kertaa kesässä. Nurmikko ja rikat hiipivät hiljaa ja huomaamatta uriin. Mitä kauemmin niiden antoi juurtua ja kasvaa, sen työläämpiä ne oli poistaa. Parin kesän jälkeen urien hoitaminen oli jo paljon helpompaa. Urat pysyivät siisteinä ja kitkettävää on ollut vuosi vuodelta vähemmän. Leutoina syksyinä kanttausurat on voinut huoltaa muiden syystöiden jälkeen. Näin kevät on alkanut ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Urat ovat olleet valmiiksi siistejä, eikä kevään kiireissä ole tarvinnut urien siistimiseen panostaa.

Nurmikkoa on helppo leikata, kun ei tarvitse varoa istutuksia. Toisinaan kanttausuran siistimiseksi riittää nurmikon puoleisen reunan trimmaaminen. Nurmikkohan tuppaa hiipimään uraan ja sitä kautta istutusalueelle. Yksittäisiä yrittäjiä voi napata sormin ohi kulkiessa. Joukkoleviäjät hoituu näppärästi teknisillä vempaimilla. 

Takana on nyt useamman vuoden kanttauskokemus. Olen tyytyväinen tähän tapaan. Aloittaminen vaati vähän tiukemman puserruksen, mutta aika pian tehtävä helpottui ja nyt voi syvällä rintaäänellä todeta työn kannattaneen. Puutarhan yleisilme on siisti ja istutusalueet pysyvät paremmin rikattomina.  

Edessä siintää Majalis- ja Hortensiapenkit, oikealla kaartuu alkava Oikearinne.

Istutusalueeni ovat enimmäkseen kohopenkkejä. Ne ovat syntyneet kasaamalla maata joko suoraan nurmikolle tai muulle sopivalle paikalle. Aluksi on ollut pieni keko, johon olen istuttanut pensaan, perennan tai pari. Vähitellen keko on venynyt ja levinnyt, kasvien määrä lisääntynyt ja nälkä kasvanut syödessä. 

Kiemurapenkki 21.6.

 

Pian tarve saada lisää tilaa istutuksille tarkoitti nurmikon vähentämistä. Sehän sopi minulle hyvin. Yläpihalta nurmikko oli poistunut jo vuosia sitten. Alapihalla sitä sai olla, mutta vuosi vuodelta vähemmän, kuten aika on osoittanut. 

Eräs henkilö totesi minulle nurmikkoni leikkaamisen olevan työlästä mutkittelua ja poukkoilua lukuisten istutusalueiden vuoksi. Jaa, mielipiteitä on monia. Ruohonleikkuusessioni kestää noin tunnin, eikä minua haittaa kiertää leikkurilla puskiani. Oman nurmikkoni lisäksi leikkaan aidan vierestä muutaman metrin kunnan puolelta vähentääkseni ruohon ja muiden kasvavien siirtymistä aidan ali meidän puolelle. Kerran viikossa nurmikonleikkuuta useimmiten riittää. Kiivaampana kasvukautena leikkaan kaksi kertaa puolessatoista viikossa.

Hostapenkki syntyi pari kesää sitten.

Alkuvuosina testasin erilaisia tapoja rajata istutusalueita. Kokeilin muutamissa paikoissa kiviä, mutta pitkän päälle se osoittautui hankalaksi. Nurmikko kasvoi hanakasti kivien väleihin. Siinä vasta hommaa riittikin, kun kivet piti säännöllisin välein nostaa pois saadakseen välit kunnolla puhtaiksi. 

Nyt kiviä on parissa paikassa lähinnä koristeena. Istutuksia laittaessani kivet ovat toimineet myös alkuun pidättämässä vettä kasvien tyvellä. Kohopenkeistä vesi kun valuu nopeasti kanttausuraan. Etenkin rankkasateella. Istutusten kotiutuessa tilanne tasaantuu. Juuret ulottuvat syvemmälle ja saavat juotavaa omatoimisesti. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko Kiemurapenkissä

Olen kokeillut kanttaamisessa myös kivituhkalla peitettyä maanrakennuskangasta. Pitkulainen soiro kangasta ja sen päälle tuhti kerros kivituhkaa. En suosittele. Ruoho ja rikat kasvavat kivituhkassakin, vaikka alla olisi millainen kangas. Saatat myös haluta laajentaa istutusaluetta, jolloin kuopan kaivaminen uusia istutettavia varten ei onnistu. Lapio ei mene kankaasta läpi. 

Entä, kun haluat päästä kankaasta eroon? Niitähän ei suositella käytettävän enää ollenkaan, koska monien materiaalina on muovi. Kankaaseen on tarttunut ja kasvanut jos jonkinlaisia juuria ja kiinnikkeitä. Kangas on uponnut maahan ja sen ylös saamiseksi tarvitaan ruista ranteessa. Kokeiltu ja koettu on. Ei enää koskaan. 

Ainoa lohtu tässä kokeilussa on ollut se, etten erään näkemäni idean mukaan valanut kivituhkan päälle sementtiä. Näin ruohonleikkurin toisen puolen pyörät kulkisivat tanakalla alustalla ja siistiä tulisi. Huh! Kiitos, että joskus sentään järki kulkee päässäni.

Bermuda

Yläpihalla ei kanttaamista tarvita. Istutusalueet on erotettu kivituhkakäytävistä lautareunuksilla, jotka jäävät kasvien peittämiksi. Käytäviä haravoin säännöllisesti. Käyn ne läpi kerran pari kesässä myös heiluriharalla, jolla rikat irtoavat kohtuullisen helposti. Voikukkia joutuu kyllä kitkemään muillakin välineillä. Niitä ei sentään kivituhkaan aivan tuhottomia määriä ilmesty.

Bermudan sisäpuolelle sijoittuu Pikkupuutarha, jossa käytävät ja istutusalueet on reunustettu turveharkoilla. Niihin voin palata toisella kertaa.

Puistopäädyn peuraportti

Puutarhassa riittää töitä koko kasvukauden ja jonkin verran muulloinkin. Minulle puutarha on harrastus, arkikuntoilupaikka ja terapiatila. Siellä touhuaminen ei ole pelkästään suorittamista, vaan kivaa ajankulua, omien ja muilta ammennettujen ideoiden temmellyskenttä. 

Järjestelmälliselle luonteelleni sopii siisti, hoidettu puutarha. Se vaatii työtä, mitä en onnekseni pelkää. Tekemisen määrää helpottaa monet kikkakolmoset. Kanttausidean löytyminen on ollut minulle keino, joka on auttanut pitämään puutarhan kuosissa. Silloinkin, kun en ole ehtinyt tai innostunut tismalleen päivälleen pihalla ahertamaan. 

Puutarhoja on monenlaisia. Myös menetelmiä puutarhan laittamiseen. Mielestäni jokaisen puutarha on kiinnostava ja hieno juuri sellaisena kuin omistaja sen haluaa olevan. Tykkään omastani, olen siitä ylpeä. Näin tulee ollakin.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Ihania heinäkuisia kesäpäiviä kaikille!