lauantai 19. kesäkuuta 2021

Kasvimaan kastelemisen lomassa

Astrantia major 'Star of Fire' - Isotähtiputki
 

Täytyy varmaan kiertää puutarhassa pyytämässä monilta kukkasilta anteeksi, etten ole ehtinyt niitä kuvaamaan ja esittelemään. Raportointi laahaa merkittävästi jäljessä kaikesta ajankohtaisesta. Ehkä tarkoitus onkin, että jotain katseltavaa ja pohdittavaa kesästä jää talveksikin. 

Miten on, onko teistä muista kirkkaassa paisteessa kuvaaminen vaikeaa? Sen lisäksi, että valo ja varjo on hyvin terävää, kirkas auringonpaiste myös häikäisee kuvatessa liikaa. Meillä myös tuulee päivä toisensa perään. Eikä mitenkään hellästi lehtiä keinutellen, vaan ärhäkkäästi puita kaarelle laittaen. Ota siinä sitten tarkkoja kuvia, kun mikään ei pysy sekuntia pidempään paikallaan.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma


Keväällä odotin kovasti Kevätsuudelmani räjähtävän vaaleanpunaiseen kukkapilveen. Kirjoitinkin täällä blogissani huoleni kirsikan kunnosta, kun sen lukuisat silmut eivät auenneet sen enempää kukiksi kuin lehdiksikään. Latvuksiin on tullut jonkun verran lehtiä. Seuraan rauhassa kirsikkani tilannetta. Onko siinä versotauti vai kärsikö arka puu talven kylmyydestä?

Muutama päivä sitten huomasin työhuoneen ikkunasta aamuvarhaisella katsellessani kirsikassa jonkin oudon vaalean läiskän. Lähdin katsomaan ja löysin puusta pari nuppua ja auenneen kukan. Urhea kirsikkapuuni aikoo järjestää minulle mahdollisuuden viettää hanamia juhannusta odotellessa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Myös tarhakylmänkukka päätti, että vielä ehtii pukata ainakin yhden kukan ilmoille. Muut nuput ovat aikaa sitten auenneet ja heiluvat jo hauskoina siemenhöytyvinä korkeiden varsien päässä.


Pihapiirissämme kohta viikon tallustellut varis ei vaan malta tai kykene lähtemään muille maille. Ensimmäisen kerran sen viime sunnuntaina nähdessäni höyhenpeite oli sotkuinen ja koko linnun olemus väsähtänyt. Joka päivä toivon variksen lentäneen omiensa pariin, mutta aina se onnistuu minut yllättämään ilmestymällä jonkun marjapuskan alta esiin. Nyt se lentää selvästi pidempiä pyrähdyksiä. Keskiviikkona lintu lennähti vaihteeksi naapurin puolelle, torstaina se istui pitkät tovit kasvihuoneen harjalla. Perjantai-iltana varis tuli yläpihalle johtavien portaiden portin päälle seuraamaan minun ja Ukkokullan turinointiamme pihapöydän ääressä.

Olen nähnyt variksen useamman kerran nokkaisevan madon mullasta tai nurmikolta. Jätin pariin paikkaan vettä avoimeen astiaan, jotta se saisi halutessaan juotavaa.

Paeonia lactiflora 'Red Charm' - luultavasti


Kuolanpionin kukinta meni niin vikkelästi ohi, että ehdin sen nähdessäni vain henkäistä. Kameran kanssa kuolanpionin luo ehtiessäni - saman päivän iltana - terälehdet olivat jo maassa. Seuraavaksi avautui Red Charm, tai mikä hän onkaan. Tämän olen ostanut messuilta Alexander Fleminginä, joka se ei kuitenkaan ole. Kukan väri on syvemmän punainen, kuin kuvassa. Pari muuta nuppua ovat sen verran pieniä, etteivät ehkä aukea ollenkaan. Aika näyttää.

Paeonia lactiflora 'Coral Charn'

Nämä hujopit ovat Coral Charmin nuppuja. Taustalla Red Charm, joka on puolet matalampi. Eikä sekään silti mikään minikokoinen varreltaan. Aiemmin asentamani pionituet eivät ylimmilläänkään ulotu avautuvien kukkien korkeudelle. On siis valmistauduttava monenlaisiin vippaskonsteihin, jotta ei tarvitse kaikkia pioneja käydä jo ennakkoon maljakkoon poimimassa. Toivokaamme ainakin, ettei kukinnan aikaan tule sadetta. Vielä vähemmän rankkasadetta. Yhtenä  kesänä laitoin ison auringonvarjon pionien suojaksi. Ihan varmasti teen sen nytkin, jos tilanne niin vaatii. Kerran vuodessa pionejamme saamme ihailla, joten järjestäkäämme kaunottarille sopivat olosuhteet - poikkeusoloissakin.

Allium ursinum - Karhunlaukka

Saaripalstan Saila kirjoitti 7.6. retkestään karhunlaukkasaarelle. Sailan näkemään karhunlaukkamattoon minulla on vielä melkoinen matka. Tuskin sellaista saavutan koskaan. Olen kovasti onnellinen viime kesänä kolikolla hankkimaani yksilöön, joka ilahduttaa talvesta selviytymisellä ja erityisesti kukinnallaan. 

Mietin pitkään kasvia istuttaessani, mihin sen tyrkkäisin. Ennen tontti oli täynnä varjo- ja puolivarjopaikkoja. Nyt sellaista saa hakemalla hakea. Karhunlaukka pääsi tien puolelle, makkaripenkkiin, jossa on ehkä tonttimme toiseksi vähiten tarjolla täyttä paahdetta. Nyt minun pitää huolehtia, ettei kaikkialle lonkeronsa työntävä pikkutalvio, kevätkaihonkukat ja köynnöshortensia ahdista laukkaani hengiltä.

Thalictrum aquilegifolium 'Nimbus White' - Jaloängelmä tai Thalctrum contortum - Amurinängelmä

Valamonruusu sai kaksi vuotta sitten lähtöpassit naapurin aidan vierestä. Se alkoi kasvattaa turhan ahkerasti juuriversojaan naapurin puolelle. En halunnut ruususta minkäänlaista riesaa naapureille, joten suosiolla siirsin sen paikkaan, jossa sillä on tilaa versoilla. 

Valamonruusu oli  kasvanut jättiläiseksi ja sen paikalle jäi melkoinen aukko. Tuon aukon olen täyttänyt kellukoilla, ängelmillä, kurjenpolvilla ja muutamilla muilla pienemmillä kasveilla. Penkin takaosaan istutin tänä keväänä kaksi perhoangervoa, jotka vielä ovat aika matalia. Myöhemmin ne toivon mukaan luovat taustan muille istutuksille. Tällä hetkellä istutusalue näyttää enemmänkin sekalaiselta seurakunnalta, kuin tarkasti suunnitellulta kokonaisuudelta. No, sellaista minulla ei taida olla missään muuallakaan. 

Ängelmät ovat aloittaneet kukintansa. Ensimmäisenä niistä valkoinen yksilö, jonka nimestä en enää ole varma. Onko kyseessä jaloängelmä Nimbus White vaiko amurinängelmä. Kunhan muut ehtivät kukkaan, saan ehkä selvyyttä asiaan.

Iris 'Eleanor Roosevelt'


Iristen kukinta ei montaa päivää kestä. Tämä sininen teki kaksi nuppua, joista molemmat ovat jo kuihtuneetkin. Luulin ensin tämän olevan viime kesänä istutettu Double Standard. Epäilen suuresti. Pikemminkin Eleanor Roosewelt, jonka istutin 2016. Tai sitten Double Standardina hankkimani ei olekaan tuplastandardi.

Iris


Tämän valkoisen olen ostanut Tokmannin pussukkana, jossa sen tarkempaa nimeä ei ollut. Istutin sen 2019 Ovaalipenkkiin, josta siirsin  kasvin vielä samana kesänä Päivänliljapenkkiin. Nyt  kukkii. Tai kukki, sillä näillä helteillä kukat avautuvat ja lakastuvat pikavauhtia.

Iris hollandica Blue


Syyssipuleina istutetut Iris Hollandicat kukkivat parhaillaan. Viidestä istutetusta sipulista kolme on kehittänyt nupun ja kaikki kolme mitä ilmeisimmin myös avautuvat. Tämän sanotaan talvehtivan meillä huonosti, tai ainakin se olisi hyvä suojata paleltumiselta. Toinen tai ehkä paras vaihtoehto on nostaa sipulit ylös syksyllä. Minä tein homman takaperin eli istutin sipulit maahan syksyllä. Onneksi eivät paleltuneet ja kukkivat nyt hoikan kauniina.

Iris pseudacorus - Keltakurjenmiekka

Kävin katsomassa, onko tilattu hautakivi jo saapunut äidin haudalle. Olihan se. Samalla ihastelin espoolaisen Kellonummen hautausmaan kauneutta. Niittyhautausmaa-osiossa on lampi, jonka partailla kukki runsaana keltakurjenmiekat. Nämä kurjenmiekat ovat ainoa kurjenmiekkalaji, joka kasvaa luontaisesti Etelä- ja Keski-Suomessa, ravinteikkaissa märissä paikoissa.

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka


Keltakurjenmiekalle minulla ei ole sopivia olosuhteita. Sen sijaan nyt muualle muuttaneelta naapurilta saatu sininen siperiankurjenmiekka viihtyy oikein hyvin. Olen monistanut sitä useampaan paikkaan. Siperiankurjenmiekka kasvattaa tuhdin juurakon, jonka kaivamisessa ja jakamisessa riittää töitä. Aika ajoin se on tehtävä, jotta kasvi jaksaa kukkia yltäkylläisesti.

Velttoilevat kynttilät

Pergolan valmistuttua muutama vuosi sitten, laitoin pöydän päälle käytöstä poistetun viisilamppuisen valaisimen. Tietenkin otin lamput pois ja sähköjohtokin katkaistiin. Tarkoitus on ollut käyttää lamppujen tilalla pimenevinä iltoina kynttilöitä. Jostain syystä tämä on unohtunut. Muutama viikko sitten tein kynttiläinventaarion, jonka tuloksena laitoin pergolan kruunuun kuvan antiikkikynttilät. Halkaisijaltaan olivat juuri sopivat. 

Olipa taas naurussa pitelemistä, kun helteiden myötä pergolaan mennessä vastassa olikin velttoilevat kynttilät. Todennäköisesti muutkin kynttilät olisivat ainakin osittain sulaneet 25 asteen lämmössä. Veltostumista edisti taatusti myös kynttilöiden pitkän hontelo mitta. Eivät nuo hukkaan mene, josko juhannusiltaa juhlistaisi sytyttämällä kynttilät. Jokaisesta kynttilästä saan kaksi uutta, kun katkaisen ne sopivasti. Tosin toisesta puolesta tulee paljon toista pidempi.

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

Muut syreenit ovat jo ruskistaneet kukkansa ja tuulen tuiverruksessa ne ruskettuneetkin ovat pudonneet maahan. Naapurin taivaita kurkottelevan korallikanukan katveessa kasvava isabellansyreeni kukkii vielä kauneimmillaan. Se on aina vähän muita myöhäisempi. Luultavasti myös kanukan tarjoama hento varjo pidentää kukintaa.

Pinus mugo - Vuorimänty

 
Ai niin, yhden kesän hikisimmän urakan sain taas tehtyä. Typistin vuorimäntyjen vuosiversot. Olen joskus lukenut, että se on hyvä tehdä juhannukseen mennessä. Suosittelen aloittamaan typistyksen mieluummin nyt kuin kolmen vuoden päästä. Typistämällä vuorimännyt pysyvät pidempään pallomaisina ja tuuheina. Ellei vuorimäntyjä typistä, niistä kasvaa helposti sinne tänne sojottavia kummajaisia, jotka eivät välttämättä ole mitään silmäniloja. Puhun kokemuksesta, sillä alkuvuosina en tajunnut hoitaa vuorimäntyjäni. Pari vuorimäntyä olen poistanut puutarhasta kokonaan juuri tämän oman leikkaamattomuuteni seurausten vuoksi. 

Lilium martagon - Varjolilja

 
Tässäpä taas jorinoita tältä erää. Perjantaipäivä on kääntynyt illaksi. Taidan lähteä kameran kanssa kiertelemään. Josko tuuli olisi sen verran tyyntynyt, että onnistuisin taltioimaan vähemmän tärähtäneita kukkia. Aurinko vielä paistaa, mittarikin näyttää +26 eli hyvin tarkenee.

Mukavaa kesäviikonloppua kaikille!

 

Eipä taas onnistu kommenteihin vastaaminen. Pahoittelen!

 

 


perjantai 18. kesäkuuta 2021

Synttäriarvonta suoritettu , onnea voittajille!

Rosa Hurdal - Norjanruusu


Synttäriarvonta on suoritettu. Onnettarena toimi tällä kertaa Randomizer, jonka arpomasta tuloksesta on kuvakaappaus alla. 

Lämpimät onnittelut voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille. Erityisen lämmin kiitos lukuisista kauniista sanoista, joita monilta teistä sain. Ne kertovat, että olen löytänyt tien aivan ihanien ihmisten joukkoon.


Linda Peltolan Viherpuutarha -kirja lähtee Kottikärryn kääntöpiirin Päiville.

Mari Mörön Kukkasillaan -kirjan saa luettavakseen Saran mökissä ja puutarhassa -blogin Saraheinä.

Merja Ojanperän mallin mukaan kutomani Helmi Orvokit pääsevät lämmittämään Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan varpaita. 

Laitoin Randomizerin arpomaan neljännen blogin siltä varalta, että 1-3. sijoille tulee henkilö, jolla jo on jokin arvottavista kirjoista. Aika moni kertoi jo hankkineensa ihastuttavan Viherpuutarha-kirjan. Toisena perusteena 4. palkinnolle on Aurinko Kustannukselta saamani Paula Steelen Kotipuutarhurin vuosikalenteri, joka on kyllä aika herkullinen kauniine kuvineen, hyvine vinkkeineen ja runsaine muistiinpanotiloineen. Minulla ei tässä vaiheessa vuosikalenterille ole tarvetta ja niinpä ajattelin sen sopivan arvottavaksi. Toivottavasti vuosikalenteri ilahduttaa Hirnakan torppa -blogin Hirnakkaa.

 
Laitan voittajille sähköpostia ja pyydän samalla osoitetietoja palkinnon lähettämistä varten. 

Jatketaan kesästä ja lämmöstä nauttimista. Leppoisaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Puutarhan moninaiset ilmeet

Matteuchia struthioptheris
 

Olen tainnut sanoa joka ikisessä postauksessa, kuinka puutarhan kesä etenee kovalla vauhdilla, eikä perässä meinaa pysyä. Vieno-myrsky ei tullut kovin voimakkaana meidän nurkille, mutta tuulta on riittänyt monelle päivälle. Se haittaa kuvaamista, kun hätähousuna en vain jaksa seisoa kasvin äärellä odottamassa tyyntä hetkeä. Jota ei ehkä samana päivänä tule ollenkaan. Niinpä tällä kertaa keskityn enemmänkin muotoihin ja siinä ohessa vähän myös lehtiväreihin.

Lilium Sweet Surrender

Kukkien kauneus lumoaa minut joka kerran ja niitähän tulee eniten myös kuvattua. Usein pysähdyn katselemaan ja ihastelemaan yksittäisen kasvin tai koko ryhmän muotoja. Usein kasvien lehdistä muodostuu varsin symmetrinen kuvio. Sellainen miellyttää minua, mikä ehkä johtuu luonteeni perfektionistisuudesta ja kaipuustani saada järjestystä vähän kaikkeen. Luontoa on vaikea ja tarpeetontakin järjestellä. Se kyllä hoitaa parhaiten itse itsensä.

Lilium - Värililja

Aloituskuvan kotkansiivet kiehtovat minua kevään ensimmäisistä rullakiepiltä avautuvista hennonvihreistä taimista loppukesän ilta-auringossa hiljaa huojuviin suuriin lehtiin. Ensimmäiset kotkansiivet toin pihaani vanhempien pihapiiristä vuosia sitten. Sittemmin niitä on tullut entiseen metsäpuutarhaan kunnan metsikön puolelta. Joitakin kotkansiipiä olen jopa kaivanut jo pois, sillä ne ovat alkaneet viihtyä meillä liiankin hyvin.

Sempervivum - Mehitähti

Mehitähtiä minulla on ollut varmaan aina, mutta viime vuosina olen panostanut niiden paikkaan huolellisemmin. Näin olen saanut ne paremmin menestymään. Oikearinteessä on kaistale, jonka olen pyhittänyt mehitähdille. Se on sopivan lämmin ja kuiva paikka. Pitää vain huolehtia, etteivät isommat kasvit pääse tukehduttamaan mehitähtiä. Ahomansikka tuppaa kasvattamaan rönsynsä nopeasti ja tehokkaasti myös mehitähtien viereen, mutta ne on onneksi helppo nykäistä ohi kulkiessa pois.

Sempervivum - Mehitähti

Tämä mehitähti on selvästi "pieniin päin". Pikkuisia taimia on helppo siirtää muuallekin. Kotiutuvat uskomattoman karuihin paikkoihin ja viihtyessään lisääntyvät mukavasti.

Mehitähtien muoto on jännittävä. Luulisi kasvilla olevan ahdasta omassa ympyrässään. Ehkä se siksi pullistelee itseään yhä laajemmalle. Tämän mehitähden kuvaamisesta on jo aikaa. Parhaillaan mehitähdet kasvattavat kukkavanojaan. Eivät siis pyri valloittamaan tilaa pelkästään ympäriltään, vaan kukkimisen myötä tavoittelevat taivaita.

Allium Purple Sensation

Laukat kukkivat tänä vuonna suorastaan hillittömällä voimalla. Tai ainakin ukkolaukat eli kuvan Purple Sensationit. Aikoinaan niitä ensimmäisen kerran istuttaessani ajattelin, että olisipa hieno nähdä näitä isona ryhmänä. Nyt se alkaa vihdoin toteutua. Tällä kertaa en kuitenkaan hehkuta ukkolaukkaporukkaa, vaan yksittäistä laukkaa läheltä katsottuna. Lähdenpä mitä tahansa puutarhaan kuvaamaan, takuuvarmasti pysähdyn ukkolaukan ääreen. Ja yhtä varmasti kuvaan tätä laukkaa läheltä. 

Ukkolaukan oveluus on myös siinä, että terälehtien lakastumisen jälkeen pallomainen muoto säilyy ja sitä on edelleen pysähdyttävä ohi kulkiessa katsomaan. En tiedä, kuinka pitkään laukan siementen kehittyminen kukkivaksi kasviksi vie. Uskollisesti rapistutan loppukesästä ukkolaukan pallurasta mustat siemenet kukkapenkkiin.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukka kuuluu puutarhani uudempiin asukkaisiin. Sen löysin vasta kolme vuotta sitten. Alkuun olin vähän skeptinen, onko pallolaukka kaunis vai ei. Vähät siitä, mitä alkuun ajattelin. Enkä tiedä, onko se edelleenkään kaunis. Se on jännittävä, mielenkiintoinen, sitkeä pallura, jolla on ihan varmasti paikkansa puutarhassani tulevinakin vuosina.

Hosta for. 'Gold standard' - Jalokuunlilja

Puutarhassani kasvaa muutamia erilaisia kuunliljoja. En ole niihin kovin syvällisesti perehtynyt, enkä jotain tiettyä kuunliljaa kaupoista metsästänyt. Kuunliljoille on meillä paikkansa, vaikka kotilot niistä tykkäävätkin. Pitsiseksi kotilot eivät ole ainuttakaan kuunliljaani onnistuneet sentään syömään.

Kuvan Gold Standard asustaa talon puistopäädyssä. Se on sopivasti kulkureitin varrella ja jostain syystä pysähdyn usein sitä ihailemaan. Iltavalossa lehden keltainen osuus nousee paremmin näkyviin ja tuo ikäänkuin valoa ympärilleen. Voi olla mielikuvitukseni tuotetta, mutta näin sen koen. Oma kokemus on tärkeämpi, kuin onko se totta vai ei.

Brunnera macrophylla 'Alexander's Great' - Rotkolemmikki

Kuvittelin pitkään - liian pitkään - ettei meillä ole sopivaa paikkaa rotkolemmikille. Jotenkin ajattelin, että varjon tai puolivarjon kasvina se tarvitsee myös kosteutta ympärilleen. Sana kosteus taas tuo mieleen märkänä litisevän paikan. Harvalla pihalla sellaista on, ellei sitten asu suolla. 

Toissa kesänä mitään ajattelematta menin ja ostin rotkolemmikin. Istutin sen Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Varjoa rotkolemmikille ei Kriikunapenkissä ole tarjolla. Puolivarjokin on ajoittain niin ja näin. Hyvin rotkolemmikki on toistaiseksi pärjännyt. Kasvaa kohisten ja kukkikin kauniisti. Parasta tässä kasvissa ovat sen lehdet. Miten upea valkovihreä väritys, joka ohjaa katseet väkisinkin kasvia ihastelemaan.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Syysasterin kesäkuinen lehtipöheikkö on täynnä vehreää voimaa. Voisi sanoa jopa hiukan liikaakin. Joka on joskus syysasteria puutarhaansa istuttanut, tietää, kuinka tehokkaasti se kotiutuu ja puolustaa tilaa. Tai pikemminkin valtaa sitä jatkuvasti lisää. Itse asiassa juuri nyt keksin, että tästäpä saan helposti jakotaimia muualle puutarhaan. Kunhan vain harkitsen tarkasti, mihin sen istutan. Etten laajenna kitkemisongelmaa uusille alueille.

Patricia Ballard on tosi kaunis loppukesästä kukkiessaan. Sen vuoksi en halua siitä luopua, vaikka sille rajoja haluankin asettaa.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki


Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu rusettinukki on mainio pikkukasvi. Niin pikkuinen ja niin sinnikäs. Tätä kuvaa ottaessani rusettinukista nousi mieleen juuri loppuun lukemani Lucinda Rileyn Kadonnut sisar -kirja. Tai pikemminkin koko seitsemästä sisaruksesta kertonut kirjasarja, jossa armillaari on merkittävässä roolissa tarinan sisarusten menneisyyden selvittämisessä. Armillaari* on useimmille tuttu yksinkertaisimmillaan esimerkiksi puutarhan aurinkokellona. Rusettinukilla on omat "planeettansa" ympärillään.

*(Armillaari ('taivaspallo', pyöreä astrolabi) on vanha tähtitieteellinen koje, jolla kuvataan taivaankantta. Laitteella mitataan tähtien liikettä maapallon ympärillä. Laitteen nimi tulee latina sanasta armilla, joka tarkoittaa 'piiriä', 'rinkiä'.)


Puutarhassa kulkiessa ja katsellessa törmää välillä vähän erilaisiinkin näkymiin. Linnunsulkia löytyy silloin tällöin nurmikolta. Joskus enemmänkin, jolloin tietää, että luonnossa on käyty jonkinlainen taistelu. Tämä hento höyhen oli tarttunut kuivuneeseen ruusupensaan varteen. Jotenkin koskettavaa, kun henkäystä keveämpi höyhen kohtaa piikkisen varren. Kummastakin elämä on jo kaikonnut.


Pienikin puutarha on paljon enemmän kuin kokoelma erilaisia kasveja. Istutuksiaan tulee ehkä eniten katseltua ja ihmeteltyä. Harrastuksen edetessä ja syventyessä oppii näkemään muutakin. Linnut, monenlaiset ötökät ja usein myös erilaiset nisäkkäät (mm. oravat, jänikset tms.) kuuluvat puutarhaan nekin, tavalla tai toisella. Ihmeteltävää riittää, kunhan pitää silmät auki.

 

sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

Ei tähän kyllästy, ei.

Rosa pimpinellifolia - Juhannusruusu illalla ikkunasta kuvattuna
 
Muutama päivä sitten ihastelin Tove Janssonissa siellä täällä avautuneita samettisen punaisia kukkia. Ihmeen runsaana Tove nyt kukkii, mutta juhannusruusupa laittaa kaikki muut kalpenemaan kukintakilpailussa. Nämä kuvat juhannusruususta otin vierashuoneen ikkunasta illalla puoli yhdeksän aikaan. Olin toki kulkenut Pikkupuutarhan ohi useamman kerran päivän aikana, mutta aina ilman kameraa. 


Puutarhassani ei enää kasva köynnösruusua, kun sen virkaa toimittanut Pohjantähtikin heitti henkensä tappotalvena 2016. Juhannusruusun korkeat versot aikovat ilmeisesti ottaa köynnösruusun tittelin itselleen kivutessaan kärhöä varten pystytettyyn tukeen.


Juhannusruusu on tullut tontillemme vuosikausia sitten anopin lapsuudenkodista. Istutin sen alkuun talon sisäänkäynnin puolelle, nykyiseen Pikkupuutarhaan. Myöhemmin kaivoin ruusun pois siirtääkseni sen alapihalle Kaivoruusupenkkiin, jossa se edelleen asustaa. Juhannusruusun juuria jäi kuitenkin myös entiseen paikkaan, jossa ne ovat ryöpsähtäneet kasvamaan. Viime syksynä leikkasin samaiselta paikalta risuuntuneiksi muuttuneet norjanangervot mataliksi. Ne ovat jo hyvässä kasvussa ja ensi vuonna kukkivat jälleen valkoisina. Juhannusruusut mahtuvat hyvin angervojen lomassa kasvamaan ja kukkimaan.

Crataegus × media ´Paul´s Scarlet´ - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlajan hankintaan olen vuosi toisensa perään tyytyväinen. Viime vuonna se kukki ehkä enemmän, mutta paljon siinä on kukkia nytkin. Kirvoja ruusuorapihlajassa on pilvin pimein, kuten näyttää olevan monissa muissakin kasveissa. Ruusuissa etenkin. Löysin kyllä leppäkerttujakin, jotka toivon mukaan hoitavat osan kirvoista pois päiviltä.


Ruusuorapihlaja on venähtänyt viimeisen vuoden aikana melkoisesti. Kuvasta sen latvus on näköjään jäänyt pois. Ylimmillä oksilla kukkia ei olekaan. Ruusuorapihlajan sanotaan menestyvän parhaiten I-II -vyöhykkeillä. Kun se tykkää aurinkoisesta, jopa paahteisesta paikasta, uskon valitsemani paikan olevan tälle pikkupuulle oikein hyvä. Erään kuvauksen mukaan ruusuorapihlajan latvus on leveän pyöreähkö. Siinä tapauksessa minun puuni yrittää olla erilainen nuori, sillä sen latvus on kapean laihahko. Ehkä hän ikääntyessään muuttaa muotoaan.


Nyt kaikki viisaat voisivat valaista minua itselleni kehittämässäni unikko-ongelmassa. Kertokaapa kahden kuvassa olevan unikon lajikkeet, jos vain tiedätte. Kumpaakin puutarhassani kasvaa ja kukkii runsaana. Enemmän ehkä vasemmanpuoleisia rimssuhelmoja. Eräässä netistä löytämässäni yhteydessä vasemmanpuoleinen oli nimetty Papaver orientale 'Olympiaksi' ja oikeanpuoleinen Papaver orientale 'Allegroksi'. Molemmat ovat idänunikkoja.

Oikean puoleisella on vain yksinkertainen mekko ja nuppuvaiheessakin se on jo vähän erilainen. Vasemmanpuoleisen varret ovat hoikempia ja kiemurtelevat tasavalossakin sinne tänne. Oikeanpuoleinen taasen on tanakkavartinen ja sen nuppu paksumpi pienestä pitäen. 

Miksiköhän vasta tänä kesänä pohdin näiden eroa? Unikko on kuitenkin kasvanut minulla jo vuosia.


Tämän kuvan näkymä saa ehkä perfektionistin niskakarvat pystyyn. Ei sitten mitään järjestystä tai toisiinsa sointuvia värejä. Jokunen keltainen leinikkikin on ahkerasta kitkennästä huolimatta saanut jalansijan unikoiden joukkoon. Unikot ovat tänä kesänä aivan valloillaan, kuten kuvasta näkyy. 

Unikoiden hervotonta rentoilua lisää sekin, että leikkasin Vasenrinteen yläreunan aroniat huhtikuun alussa tapille. Olivat pitkiä hujoppeja, joissa lehtiä ainoastaan latvuksissa. Saman toimenpiteen aion tehdä Oikearinteen aronioille joskus myöhemmin. Aronia on olemukseltaan alaosasta varsin harva. Olen leikannut sitä voimakkaammin muutaman vuoden välein, jolloin se on hetken aikaa huomattavasti tuuheampi ja vehreämpi.

Akileijojen risteytyminen on puutarhaihmisille tuttu ilmiö. Näyttää siltä, että penkeistäni ovat hävinneet monet erityiset akileijat ja tilalle on noussut omanlaisiaan prinssejä ja prinsessoja. Monet kitkevät tavanomaiset akileijat pois välttääkseen risteytymisen. Olen toki kitkenyt ja kaivanut ihan lapiollakin niitä tavallisia lehtoakileijoja, joita kasvaa nykyisin vähän joka paikassa. En silti kovin systemaattisesti, sillä työ olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten. Taidan olla pahasti myöhässä. Toisaalta asia ei ole minulle edes kovin tärkeä. Kaltaiselleni harrastelijalle riittää, että edes jotain kaunista kasvaa.


Kesä on vasta alussa ja moni akileijakin ehtii vielä kukkansa avata. Vaikka sanon tyytyväni yksinkertaiseen ja konstailemattomaan kauneuteen, kaipaan kyllä istuttamiani erikoisempia akileijoja. Tuottaahan niiden menestyminen mukavaa onnistumisen tunnetta ja iloa.

Toinen juttunsa on se, että muistanko ihan kaikki kasvit tismalleen siten kuin kuvittelen. Aukkopaikkoja katsoessani joudun usein pähkäilemään, mitähän tuossakin oli viime vuonna tai kenties jo sitäkin aiemmin. Harvoin kuljen puutarhassa laatimani kasviluettelon kanssa. Jotkut kasvit iskostuvat lähtemättömästi muistiin, mutta moni käy vain vilahtamassa ja katoaa taas jonnekin kasvimaailman unohtuneiden uurnalehtoon.

Tämä akileijakuva kertoo ehkä  paremmin todellisuudesta, jonka kohtaan harva se päivä puutarhassa kävellessäni. Nämä akileijat vähät välittävät turvaetäisyyksistä rynniessään kriikunapuiden alustoille tai herukkapensaan kupeeseen. Viime vuonna kaivoin urakalla akileijojen tuhteja juurakoita pois marjapensasmaalta. Mielestäni tein aika hyvää jälkeä. Huihai, jokunen juurakko taisi jäädä ja siemenistä on kasvanut toinen mokoma lisää. 

Syringa Vulgaris-ryhmä 'Moskovan Kaunotar'

Edelliskesänä istutin jalosyreeni Andenken an Ludwig Späthin, jonka latvukset peura kävi keväällä popsimassa. Se ei siis kuki tänä vuonna. Isän hoivakodin pihassa ihastelin vielä melko pienikokoisia Ludwigeja, jotka olivat täynnä ilan purppuraisia kukkaterttuja. Omani kukki vuosi sitten muutaman tertun voimin, joten tiedän hyvää ja kaunista odottavani.

Viime vuonna toteutin toisen syreenihaaveeni istuttaessani Moskovan Kaunottaren Oikearinteen yläosaan. Se on vielä pikkuinen, mutta niin vain pukkasi kaksi isoa terttua. Parhaimmillaan Moskovan Kaunotar on ehkä silloin, kun tertun kaikki kukat eivät ole vielä avautuneet. Kun osa kukista on hennon vaaleanpunaisia helmiä. Oma moskovalaiseni on jo kukintansa loppusuoralla. Onneksi ehdin suojata tämän herkkyyden, sillä peura tapasi porhaltaa rinnettä ylös juuri syreenin vierestä.

Syringa Preston-ryhmä 'James McFarlane' - Isabellansyreeni

Isabellansyreenini on kasvanut naapurin aidan kupeessa jo vuodesta 2014. Siinä on parhaillaan ennätysmäärä avautumassa olevia nupputerttuja. Muutenkin koko puska on kasvanut reippaasti ihan huomaamatta. Saahan sekin nykyisin enemmän valoa, kun enää ei tarvitse värjötellä kunnan metsikön varjossa.

Aidan toisella puolella sopivasti tuulensuojana kasvaa edellisten naapurien istuttama korallikanukka. Nykyiset naapurit eivät ole kanukkaansa koskaan leikanneet ja niinpä kanukka huitelee kolmessa neljässä metrissä. Parhaillaan naapurin korallikanukka kukkii kauniisti valkoisin kukin. Pensaan - tai puuhan se nykyisellään on - versot ovat vanhentuneina paksuja ja puumaisia ja niiden korallimainen puna näkyy vain heikosti.

Clematis Atragene-ryhmä 'Purple Dream'

Sinisen alppikärhön jo lopetellessa tarha-alppikärhö Purple Dream aloittaa oman vuoronsa. Se on edellisvuosien tapaan täynnä pulleita nuppuja, jotka perjantain helteessä miltei silmissä poksahtelivat auki. Tässä on kärhö, joka kukkii näköjään vuosi toisensa jälkeen uskollisen runsaana. Helppo ja kaunis.

Muutkin kärhöt ovat nousseet kiitettävästi, vaikka useimpien jalokärhöjen kukintaa saa vielä hetken odotella. Pikkupuutarhan Ville de Lyon ei noussut enää viime kesänä, eikä siitä näy nytkään elonmerkkejä. Ehdin jo ostaa istuttaa sen tilalle uuden Villen.

Myös Pikkupuutarhan polun oikealle puolelle istuttamistani kahdesta onnettoman kokoisesta kärhötaimesta toinen taitaa olla mennyttä kärhöä. Kuvittelin menettäneeni Princess Katen, mutta kasviluetteloni mukaan menetetty saattaakin olla Purpurea Plena elegans. Jos tämä pitää paikkansa, suru ei ole niin suuri, koska talon toisella puolella jo kasvaa PPE. Pikemminkin ilo on melkoinen, jos Princess Kate on elossa. Siitäkin huolimatta, että toukokuussa markettipihalta neljällä eurolla ostamani Princess Kate on terhakoitunut kasvihuoneessa mukavasti.


Vaalean vihreää -blogissa oli vallan mainio kirjoitus standardeista. Monet meistä tuntuvat vaativan itseltään puutarhahommissa paljon tai piirun verran vielä enemmän. Tunnistan ja allekirjoitan ko. postauksesta omat standardini helposti. Ruohon leikkaaminen on vain yksi elementti puutarhan hoidossa, mutta siitä en kovin helposti tingi. Istutusalueiden rikkaruohojakin on helpompi sietää, kun nurmikko on leikattu. Runsaan tunnin leikkurin kanssa kävellessä saa kätevästi yleisilmeen siistiksi. Näillä helteillä nurmikko tosin on kasvanut vauhdilla, eikä leikkaus kerran viikossa riitä. Ainakaan minulle.


Lauantaiaamuna kävin täyttämässä kasvihuoneen vesisäiliön, jotta Blumatilla olisi jaettavaa niin kurkuille kuin tomaateillekin. Samantien päätin ruiskuttaa kasvilavat märiksi, jotta iltapäiväksi luvattu sade uppoaisi maahan helpommin. Siinä letku kädessäni huomasin kookkaan variksen loikkivan vuorotellen kummallakin puolella aitaa.
Tämä kuva on otettu  metrin päästä variksen nököttäessä kotikiven päällä.


En usko, että tämä on poikanen. Pikemminkin epäilen sen olleen vahingoittunut lintu, sillä lentäminen ei siltä onnistunut. Ankarasti räpistellen se pääsi juuri ja juuri aidan päälle laskeutuakseen sieltä puiston puolelle. Aamulla alapihalle mennessäni löysin nurmikolta mustia sulkia ja muistin kuulleeni varisten kovaäänistä keskustelua. Ehkä kaveri sai siinä rytäkässä niinsanotusti siipeensä.

Lilium martagon - Varjolilja

Puutarhassa tapahtuu kaikenlaista edelleen vikkelässä tahdissa. Seuraavaksi odotellaan varjoliljojen avautumista. Taitaa tulla erinomainen varjoliljakesä.

PS.
Oletko jo huomannut, että blogissani on 10-vuotisarvonta 17.6. saakka.