Ei lopu ihmeteltävä

Prunus padus - Tuomi on jo aikeissa kukkia.

 

Ei lopu ihmeteltävä, ei. Päinvastoin. Joka päivä löytyy uusia ihanuuksia. Suurin osa niitä, joita odotan kevät toisensa jälkeen. Joihin en kyllästy, vaan tervehdin niitä aina yhtä iloisena. Tänä keväänä kasvien heräämiseen liittyy paljon myös jännitystä. Talvikausi oli kasvien kannalta ankara leudon ja vetisen syksyn ja heti sen jälkeen seuranneen kahden kuukauden vähälumisen pakkasjakson vuoksi. Lisäksi pelasin viime kesänä mittavassa määrin kasvidominoa eli lukuisa joukko kasveja siirtyi uusille paikoille. Samalla istutin purkkitolkulla Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja jakotaimia.

Vuokonpahkapikari

Keskiviikon puutarhakierroksella huomasin marjapensasalueella kuvan näköisiä sieniä. Sattumoisin sitten torstaiaamuna FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä biologi Leena Luoto kertoi kyseisten sienien olevan vuokonpahkapikari. 

Kyseinen kotelosieni elää loisena anemone-lajien juurakoilla tappaen lopulta isäntäkasvinsa. Suomessa tätä sientä esiintyy eniten valkovuokoilla, mutta myös keltavuokot kelpaavat isännäksi.

Löytämieni kotelosienten kohdalla ei kasva, eikä ole kasvanutkaan valkovuokkoja. Sienistä vasemmalle noin parin metrin päässä valkovuokkoja on runsaasti. Sienelle ei ole torjuntakeinoa. Muihin kasveihin, esimerkiksi perennoihin vuokonpahkapikarilla ei ole vaikutusta.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Valkovuokot ovat tulleet puutarhaani ihan omin voimin. Aikanaan niitä kasvoi jonkin verran tonttia reunustavassa metsässä. En ole kokenut valkovuokkoja haitallisiksi. Ne kuihtuvat sopivasti pois perennojen tieltä.

Tuoksuherneet

Alkava viikonloppu ja tuleva viikkokin näyttävät varsin koleilta. Aurinko kyllä näyttäytyy ainakin osittain, mutta tuuli puhaltaa navakasti pohjoisesta. Yöpakkasiakin on taas luvassa. Sunnuntaiaamuna maisema saattaa olla valkoinen, sillä aamuyöstä luvataan kohtalaista lumisadetta. 

Tuoksuherneet kaipaavat vapautusta muovipussiin laitettujen pottien ikeestä. Jos vain ehdin, istutan ne viikonloppuna isoihin ruukkuihin. Tai sitten lavakaulus nro 10:een. Ruukun voin nostaa yöksi kasvihuoneeseen, mutta lavakauluksessa tuoksuherneillekin on ehkä hyvä laittaa yöksi harso. Vaikka tuoksuherneiden pitäisi sietää pakkasta -8 asteeseen saakka. 

Laitan tämän kevään istutustietoihin merkinnän, että tuoksuherneiden kylvämistä voi hyvin myöhentää.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Kotkansiipi kuuluu kevään ja alkukesän suosikkikuvattaviini. Tykkään valtavasti noista hiljakseen selkänsä suoristavista kiemuroista. Kotkansiipi on hiipinyt meille entisestä metsiköstä. Se on viihtynyt ns. metsäpuutarhassani liiankin hyvin, koska uusia taimia on ilmestynyt sinne tänne. Loppukesästä kaivoin monta kotkansiipeä pois talon päädyssä kulkevan käytävän reunalta. Niitä jäi edelleen monta, eli ihasteltavaa riittää täksikin kevääksi.

Aquilegia - Akileija

Samoin kaivoin syksyllä akileijoja pois monesta paikasta. Ne ovat vuosien myötä siementäneet tehokkaasti. Niin paljon kuin pidänkin akileijasta, ei sen tarvitse valloittaa marjapensaita tai raparperipenkkiä. Akileija kannattaa poistaa pikkuisena. Vähänkin isommaksi kasvettuaan sen juuri on tanakasti maassa kiinni - ja syvällä. Ilman lapiota akileija ei lähde minnekään.

Hylotelephium 'Herbsfreude' (Sedum) - Komeamaksaruoho

Pikkupuutarhan Kivipenkin suukkosuut ovat heränneet. Dominoa pelatessani päädyin jakamaan isoiksi pullahtaneita komeamaksaruohopehkoja. Samalla myös istutin niitä Kivipenkkiin isommaksi ryhmäksi. Siirsin ensin Kivipenkistä toisaalle kultakärsämön, valkoisen syysleimu 'Davidin', kirjavalehtisen isotähtiputki 'Sunningdale variegated'in ja kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash'in, koska korkeiksi kasvavina ne vaativat tukemista estämään toisiinsa nojaamista tai kaatumista kulkuväylälle. Ne myös kätkivät taakseen ison kiven, jonka haluan mieluummin olevan näkyvissä. 

Clematis vit. 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Yksi keskiviikkokierroksen iloisimpia yllätyksiä oli huomata tarhaviinikärhö 'Mme Julia Correvonin' heräämisen. Jotenkin miellän kärhöt kylmää kaihtaviksi herkkähipiäisiksi köynnöksiksi. On ilahduttavaa löytää heräävistä kärhöistä näin tanakoita alkuja.

Jaahas, voikukan lehtikö sieltä takaoikealta kurkistaa? Pitääpä käydä tsekkaamassa. 

Tulipa pulchella 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani

Tähtitulppaani 'Persian Pearl' on ehdoton suosikkini näistä kevään ensimmäisistä tulppunousijoista. Kauneimmillaan se on minusta silloin, kun nuppu on vasta avautumassa ja syvä viininpuna pilkottaa vihreän keskellä. Nämä tulppaanit huomasin pyöriessäni Pikkupuutarhassa jouluruusuja kuvaamassa. 

Corydalis sol. 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksia taitaa nyt olla jokaisessa postauksessani. Pinkit 'Beth Evans'it alkavat olla parhaimmillaan. Katsokaa, miten sievä tuo kukka on. Ensimmäiset Betit istutin 2018. Muistaakseni sain niitä OmaPiha -lehden tilaajalahjana. Myöhemmin olen hankkinut Bettejä lisääkin. 

Viime vuoden huhtikuussa peura kävi popsimassa yläpihan Allaspenkin Betit. Samoin se napsi Syreenipenkin jouluruusuista kaikki kukat. Peurojen kulku pihassamme ei vieläkään ole täysin mahdotonta, mutta melko hyvin viime kesänä pystyttämämme verkkoaidat ovat torpanneet sorkkajalkojen kulkua sisäänkäynnin edustan Bermudaa lukuunottamatta.  

Betit ovat hoitaneet leviämisensä varsin itsenäisesti. Niitä nousee tänä keväänä uusista ja yllättävistäkin paikoista. Kiitos muurahaiset ja muut luontoilmiöt.

Crocus 'Vanguard' tai 'Yalta'

Ensimmäisiä krookuksenkukkia katsellessani ehdin jo ihmetellä, onko niitä niin vähän. Osa onkin päättänyt nukkua tänä keväänä vähän pidempään. Siitä huolimatta taidan laittaa syksyn hankintalistalle lisää krookussipuleita. Ei niitä voi liikaa olla.

Kuvan krookusten nimestä en ole aivan varma. Samoille paikoille olen istuttanut sekä 'Yaltaa' että 'Vanguardia'. Ne muistuttavat ulkomuodoltaan toisiaan. Sipuli-istutukset merkitsen paikkakohtaiseen istutuslistaan. Saattaisi olla järkevää upottaa nimikyltti istutusten viereen. Ainakin pariksi alkuvuodeksi, jonka aikana istutetun kasvin nimi juurtuu päähäni. 

Viikonloppuna on tarkoitus levittää istutusalueille maanparannushiiltä, jota sekoitan multaan. Aion laittaa biohiiltä myös kesäkukkaruukkuihin, kunhan on niiden aika. 

Tämä ei ole maksettu mainos eikä yhteistyöpostaus. Lukemani arviot biohiilestä innostivat sitä kokeilemaan. Puutarhani on valoisuutensa ja tuulisuutensa vuoksi altis kuivuudelle. Viime kesien pitkät sateettomat hellejaksot laittavat puutarhan koville, joten jos biohiilestä on apua, sitä kannattaa kokeilla. 

Maanparannushiili on uudentyyppinen tuote puutarhanhoitoon ja maanparannukseen. Maanparannushiili yhdistää biohiilen sekä kompostoidun hevosen- ja kananlannan hyvät ominaisuudet. Se pidentää kasteluväliä, lisää maaperän mikrobitoimintaa ja tehostaa ravinteiden vapautumista kasvien käyttöön. Tuotteen sisältämä ladattu biohiili kuohkeuttaa maata, lisää multavuutta ja vedenpidätyskykynsä ansiosta auttaa kasveja kestämään paremmin kuivia jaksoja. Maanparannushiili soveltuu luomukasvatukseen ja se sopii erinomaisesti kasvulavoihin, kasvimaille, ruukkuihin ja kukkapenkkeihin. 

Kuva ja teksti lainattu Biolanin sivuilta. Biohiiltä löytyy myös muilta tuottajilta.

Tomaatti kellarissa 16.4.

 
Toinen viikonlopuksi suunniteltu urakka on siirtää tomaatit isompiin astioihin. Niihin, joissa ne jatkavat elämäänsä kasvihuoneessa ilmojen lämmettyä. Viime vuosina muutto kellarista on tapahtunut siinä toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla. Tomaatit ehtivät kuukauden aikana venyä mittaa ja leveyttä reilusti. Luultavasti teen saman toimenpiteen myös paprikoille ja kurkuille.

Viime viikonloppuna pelästyin kellarissa taimia tutkiessani, että ripsiäiset tai muut ötökät ovat löytäneet paprikani. Kyseessä olikin ödeema, joka johtuu usein liiallisesta kastelusta. Paprikat ovat myös kasvattaneet purkkinsa täyteen juuria, joten nekin kaipaavat isompaa astiaa. Tomaattien ja kurkkujen siirtyessä kellarin isompaan tilaan, paprikoille vapautuu enemmän tilaa ja parempaa ilmanvaihtoa. Sen pitäisi helpottaa ödeemaongelmaa. 

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlaja aikoo juhlia vappua heiluttamalla "huiskiaan". Vappuhuiskasta kurkistaa kukkakin. Ankeista sääennusteista huolimatta koko ajan mennään lämpöä kohden. Jos ulkona paleltaa, puetaan villapaita päälle ja touhutaan pihalla ahkerasti. Siinä sitä lämpöä syntyy. Ainakin mieleen.

Kivaa huhtikuun viimeistä viikonloppua kaikille! 

Punaturkkikissa kylässä

Magnolia Liliiflora-Ryhmä ’Susan’

 
Huomaat heti, ettei tämä aloituskuvan pehmoinen otus ole mikään kissa, eikä varsinkaan punaturkkikissa. Tällaisia söpöjä nuppuja pikkuisessa magnoliassani on useita. Viime keväänä niitä oli kokonaista kaksi ja kumpikin aukesi. Jälkimmäinen vasta sitten, kun jo ajattelin nupun kohta tipahtavan kuihtuneena maahan.

Viikonloppuna touhusin monenlaista pitkin puutarhaa. Työsession loppupuolella olin Pikkupuutarhassa, joka sijaitsee tontin kotikadun puolella. Kissan tassuista ei välttämättä kuulu ääntäkään, mutta jokin vaisto kehotti vilkaisemaan sivulle. Päätään minua kohti kääntämättä jalkakäytävän reunaa kulki punaturkkinen kissa. 

Hetken päästä vastakkaisesta suunnasta tuli nainen isokokoisen koiransa kanssa. En huomannut kissan jääneen tuija-aitamme kulmaukseen istumaan, kunnes nainen huudahti, onko kissa meidän. Vastasin, ettei ole, enkä tuota kissaa ole meidän nurkilla aiemmin nähnytkään.

Rosa-Austin 'Lady of Shalott'

Jatkoin töitäni. Taisin juuri silloin olla irrottamassa Austin-ruusu 'Lady of Shalott'ilta tukikeppejä. Sen varret ovat nimittäin kuivuneet talven aikana. Onneksi vihreää näkyy alaosissa. En vielä ryhtynyt varsia leikkaamaan. Alapihalla kasvava Rosa Austin 'Emily Brönte' on pärjännyt talven yli Ladya paremmin. Hengissä ovat kuitenkin molemmat.

Punaturkkikissa päättikin tulla seuraukseni. Kutsuin sitä ensin Mamikseksi, mihin tämä kissa ei reagoinut ollenkaan. Ei tietenkään, eihän se Mamis ole. Mamis on kotonaan tien toisella puolella jonkin matkan päässä meistä. Se on arka kissa ja lopetti vierailut pihallamme valkeatassuisen vintiökissa Golfin ryhtyessä metsästämään ruokkimiani pikkulintuja.

Ahtautunut tulppaani

Kissan kulkua seuratessani huomasin Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä tulppaanin joutuneen kiipeliin. Syksyllä on jäänyt ilmeisesti liljan varsi törröttämään penkkiin. Se on talven aikana kuivunut ontoksi, jolloin tulppaani on juuri varren kohdalla päättänyt nousta mullasta esiin. Ontto varsi oli niin kuiva, että se oli helppo irrottaa vahingoittamatta tulppaania.

Punaturkkikissa ei puhunut minulle mitään, mutta kulki tiukasti kintereilläni. Välillä se katosi pensaiden taakse. Sitten se taas ilmestyi näkyviin yrittäen kiertää tai alittaa peurojen esteeksi viritettyjä verkkoja. Se ei selvästikään kokenut minua uhkaksi. Tuli aivan lähelle antaen silittää ja rapsuttaa turkkiaan. Minähän silitin ja rapsutin. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

 
Kyläilevää kissaa ei kiinnostanut vinhaa vauhtia kääröjään mullasta nostava punakolmilehti. Se ohitettiin päätä kääntämättä. Ehkä vintiökissa Golf ei ole merkannut kolmilehteä reviirikseen, joten mitäpä sitä tuijottamaan tai haistelemaan.

"Taas joku ihmeen verkkoviritys. Tässä pihassa kissan kulkua hankaloitetaan oikein urakalla." Tarkoitus ei suinkaan ole kiusata kissoja, joiden toivon vieraillessaan nappaavan hiiren tai myyrän. Meidän pihalla myyrät eivät ainakaan toistaiseksi ole tulleet tuhojaan tekemään. Tässä kohtaa on laitettava kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei niin tapahdukaan.

Taidanpa tietää, kuka tämä punaturkkikissa on. Kylän keskustaan suuntautuneilla lenkeillä olen kissaan tutustunut. Hän on Tikru nimeltään. Siihen nimeen punaturkkikissa selvästi reagoi. Asuu puolen kilometrin päässä meiltä. Vaikka Tikru ei kaukana asukaan, en ole aiemmin sitä meidän nurkilla nähnyt.

 Ennen Tikrun vierailua ehdin leikata pensasruusut mataliksi. Ruusupenkin rosa rugosa 'Sävel', neilikkaruusu 'F.J.Grootendorst' ja rosa rugosa 'Sointu' joutuvat aloittamaan kasvunsa tänä keväänä alusta. Näin olen tehnyt hyvällä menestyksellä ennenkin. Saman käsittelyn tein Ruusukolmion Ritausmalle ja yläpihan Teresanruusulle. Leikkaamisen ansiosta pensaat ovat taas vähän aikaa lehtevämpiä. Kukkivat yhtä hyvin, ellei paremminkin.

Keräsin leikatut oksat pressun päälle, jonka avulla sain kiskottua oksakasan alapihan toiseen laitaan odottamaan haketusta. 

Muutenkin tuli ahkeroitua ja siivottua paikkoja. Varaparkkipaikalla odottaa parikymmentä säkkiä kaatopaikan puutarhajätepisteeseen viemistä. Tämä satsi mahtuu auton konttiin, kun takapenkit laskee alas. Isompaa määrää varten olemme hakeneet peräkärryn Ämmässuolta tai vuokranneet sellaisen omakotiyhdistykseltä. Omaa peräkärryä emme ole jostain syystä tulleet hankkineeksi. Suurimman osan vuodesta se seisoisi pihassa tilaa vieden. Tänä päivänä vuokrakärryjä on helppo saada, eivätkä ne maltaita maksakaan.

Puiston pikkupuusaareke 19.4.

Seitsemän vuoden takaisen aluerempan yhteydessä tonttimme vierellä oleva metsikkö kaadettiin ja muutettiin puistoksi. Tästä olen maininnut usein aiemminkin. Jostain syystä muutaman metrin päähän aidastamme jäi lämpäre, jossa kasvaa terttuselja, nuori leppä ja muutama vaahteranalku sekä villivadelmaa. Lisäksi sinne on kulkeutunut meidän hede- ja emiyksilöiden siementämiä töyhtöangervoja.  

Puiston pikkupuusaareke 16.4.

Tapaan leikata töyhtöangervot omalta tontilta jo syksyllä, koska ne kasvavat alueella, johon kolataan talvella lumet käytäviltä. Puistoalueen töyhtöangervot siivoan vasta näin keväällä. Kunta on ulkoistanut puiston ruohonleikkauksen. Kaverit eivät tule koskaan leikkaamaan nurmikkoa tuon pikkupuukaistaleen ja meidän aitamme väliin. Kenties he ovat jo huomanneet, että hoidan sen itse. 

Useimmiten pätkin kuivuneet töyhtöangervot tuonne puiden tyvelle. Tällä kertaa keräsin silpun säkkiin ja samantien myös päällimmäiset vaahteranlehdet. Tuuli pyörittelee ne jatkuvalla syötöllä meidän pihalle. Yläpihan kohdalla puiston ja tontin rajalla on edelleen läjäpäin kuivia vaahteranlehtiä. Kunhan nurmikko kasvaa, käyn trimmaamassa raja-alueen, jolloin saan silputtua loput vaahteranlehdet maahan. Elleivät kuivat lehdet ole ehtineet kaikki vyöryä tuulen mukana sisäänkäyntiimme.

 Tikru kulki uskollisesti tutkimassa tonttia. Näytti, ettei sillä ole mitään kiirettä siirtyä naapureiden pihoille tai lähtea paluumatkalle kotiin. Jos se hetken olikin näkymättömissä, pian se oli taas rinnallani. 

Clematis 'Polish Spirit'

Viikonloppuna pihatöissä liikkuessani tutkin uteliaana, missä vaiheessa kukin kasvi on. Yllätyin löytäessäni monen kärhön jo selvästi heränneenä. Pikkupuutarhan sininen alppikärhö ja tarha-alppikärhö 'Columella' pukkaavat maasta versoja. Samoin Olopihan tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ja tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. 

Alapihalla ainakin vanhempi Lumikärhö on hereillä. Myös Ruusupenkin tarhalyhtykärhö 'Princess Diana' ja molemmat tarhakellokärhö 'Aljonushkat'. Suurin yllätys on Päivänliljapenkin jalokärhöjen 'Multi Blue' ja 'Rouge Cardinal' tyveltä nousevat versot. Osa kärhöistä on tutkimatta, kun mielestäni niiden olisi parempi pysytellä mullan sisällä tai ainakin tyvellä ennusteissa näkyvän takatalven yli.

Luulin Tikrun jo kyllästyneen pihakierrokseemme. Se suuntasi alapihalle, josta se pääsee kätevästi aidan ali, pallokentän ohi, puiston halki kohti kotia. Valmistauduin hissukseen paluuseen sisälle, sillä viikonlopun työrupeama oli lopullaan sekin. 

Olin jo aikeissa hakea kellarista voikukkaraudan nyhtääkseni muutaman näkemäni voikukan istutusalueilta. Tässä vaiheessa vempaimen saa helpommin sijoitettua kuristusotteeseen voikukan ympärille vahingoittamatta ylenmäärin ympäristön kasveja. Rautaa kun pitää polkaista jalalla voimakkaasti, joten silläkin tavoin saattaa runtata tärkeitä kasveja.

Tikru olikin kipittänyt alapihalta yläpihalle. Ehkä se halusi minun sittenkin jatkavan esittelykierrosta. Jätin voikukkaraudan noutamatta ja pysähdyin seuraamaan Tikrun taitavaa limboamista. Silmänräpäys ja se oli portin toisella puolella. 

Primula denticulata - Palloesikko (Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu)

Tikru jäi mietteliäänä istumaan puuvajarinteen portin toiselle puolelle. Totesin nyt olevan sopiva hetki livahtaa terassin ovesta sisälle. Tikrun on aika tassutella kotia kohti.

Tuskin ehdin sisälle ja saada oven kiinni, kun Tikru jo seisoi terassilla katsoen minua anovasti: "Päästä sisään." Niin mielelläni kuin sen olisinkin tehnyt, ajattelin Tikrulle olevan parempi mennä omaan kotiin syömään ja kiehnäämään emäntänsä ja isäntänsä jalkoja. Tavataan taas jonain toisena päivänä. 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tikrun vierailun kunniaksi ensimmäinen kylmänkukka avasi kukkansa. Pian niitä liittyy joukkoon muitakin. 

Voi, mitä muotoja ja värejä!

Muurahainen Tuurenpihlajassa

Pihakierroksilla pitäisi juuri nyt olla silmät selässäkin. Ettei vaan jotain kaunista ja ihmeellistä jäisi näkemättä. 

Puutarhahulluuten sairastumaton ei ymmärrä, miksi samojen kasvien heräämistä on käytävä tuijottamassa ja kuvaamassa joka ikinen kevät. Eihän se ole sen kummallisempaa kuin somettaa kaiken maailman ihmisille, millaisen jakun tai luomiväripaletin olen tällä viikolla netistä tilannut tai kaupasta ostanut. Hienoa, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja jokaisella meistä toinen toistaan kiinnostavampia harrastuksia. Kyllä maailmaan erilaisuutta mahtuu. Kaikesta ei tarvitse tykätä ja kaikesta voi tykätä.

Muurahainen keikkui tuurenpihlajan lehtisykerön huipulla. Juuri kun sain tarkennettua sormi valmiina laukaisemaan, muurahainen köpötteli muutaman millin toiseen suuntaan.  Seuraavaksi se olisi varmaan kellahtanut kokonaan pois kuvasta, joten napin painallus ja kuva tallentui hiukan tarkentamattomana.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kukat ovat kauniita avautuneina. On ne kauniita myös nuppuisina. Tai jollei kauniita, niin ainakin erikoisia. Katsokaa, miten hienoja siveltimenvetoja pystykiurunkannuksen terälehdissä on. Lehdetkin on reunustettu ohutteräisellä kynällä tai siveltimellä. Ensisilmäyksellä mieleen nousee japanilaiset piirrokset. Näitä tehdessä ei piirtäjän käsi ole tärissyt.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kirunkannuksen nuppuja voisi kuvitella mullasta esiin mönkiviksi muurahaiskävyiksi. Tiedänhän minä, ettei niitä Suomen kamaralla asusta. Tuskin edes salakuljetettuina, koska ne eivät meidän sääoloissamme menesty. 

Muurahaiskäpy on maailman salakuljetetuin nisäkäs. Se on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Muurahaiskävyt ovat suosittuja Aasiassa, jossa niiden suomuja jauhetaan lääkkeiksi ja käytetään mm. kitaran plektroina. Liha on myös haluttua ruokaa.

Kuva: https://www.hs.fi/tiede/art-2000005161370.html 

Wikipedia: Muurahaiskävyt (Pholidota) ovat muurahaisia syöviä hampaattomia ja pitkäkielisiä nisäkkäitä. 

Corydalis solida 'Purple Bird' - Kiurunkannus

Parhaillaan on menossa kiurunkannusten heräämisen ja kukkimisen ajat. Tänä keväänä niitä on ainakin meillä aiempaa enemmän. Joka paikasta nousee lehtiä ja tiiviimmissä esiintymissä on paljon nuppuja. Kun nuput olivat eilen vielä kiinni, tänään ne ovat jo paikoin täysin auki. Ensimmäisenä kukkansa ehti avata punainen 'Purple Bird'. Monet lilakukkaisetkin ovat jo auki, niitä onkin kaikkein eniten. Ensin niitä näkee istutusalueilla. Pian lilat kukkivat myös nurmikolla, mikä on toivottu näkymä. 

Pinkit 'Beth Evansit' ovat myös aloittaneet kukintansa. Olen istuttanut niitä eri paikkoihin. Varjoisemmilla alueilla kukinta luonnollisesti alkaa myöhemmin ja jatkaa siten pinkkien kukkien kautta. 

Sinikukkainen 'Craigton Blue' on ilmeisesti kärsinyt hiukan talvesta. Sen lehtiä nousee nyt pienellä viiveellä ja kukat tulevat perässä, toivon. 

   

Lilakukkainen kiurunkannus pikkusydämen lehtien joukossa.

Kiurunkannuksia ei haittaa lainata toisten kasvien lehtiä omaa esiintymistä parantaakseen. Kuvassa Kurgaanin kiurunkannukset ovat kuin vaateostoksilla olevat neidit tavaratalon pukukopissa kokeilemassa erilaisia asuja. "Kehystävätkö pörheät pikkusydämen lehdet kukkiani hienommin?"

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Todennäköisesti toistan itseäni kertomalla tarhakylmänkukan kuuluvan mielikasveihini. Keväällä sen karvainen olemus viehättää vuodesta toiseen. Kasvi vain paranee kukkien avauduttua vihreiden lehtien lomassa. Loppukesästä tarhakylmänkukan siemenhahtuvat ovat niin hienoja. Niitä on kiva kuvata iltavaloa vasten.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukka on minulle eräänlainen lemmikki, jota en sentään käy silittelemässä kuten kissaa konsanaan. Onpahan kuitenkin pehmeän oloinen kasviotus, joka ei kaipaa märkäruokaa eikä kuivanappuloita. Eikä sen kakkakikkareitakaan tarvitse sisävessalaatikosta putsata. Riittää, että huolehtii kylmänkukan kasvupaikkavaatimuksista. Ja käy lemmikkiään säännöllisesti ihailemassa. 

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Raparperissa on aimo annos lystikkyyttä ja sinnikkyyttä. Joka vuosi sen punaiset pallurat tulevat näkyviin jo kohmeisen lumen keskeltä. Hiukan kun jaksaa odottaa, pallurat alkavat muuttaa muotoaan ryppyisiksi lehtien aluiksi. 

Kas, kun mainosmiehet eivät ole keksineet käyttää raparperia ryppyvoidemainoksissa? Ensin kuvaan sileitä pyöreitä vauvaraparperipalluroita ja sen jälkeen ryppyisiä lehtiä. Sitten vain rasvaa ryppyisten lehtien naamaan ja odotellaan, kunnes lehdet kasvavat ja suoristuvat suuriksi raparperinlehdiksi. 

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Tässä vauvavaiheen ohittaneet raparperit ovat ryppyvoiteet naamallaan odottamassa olemuksensa kasvamista ja silenemistä. Sitä vaihetta rapskut eivät kylläkään saa kauaa pitää itsellään. Kasvimaan kupeessa käyskentelevä puutarhaihminen tulee ja nykäisee lehden varsineen, koska mieli tekee maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Uuni on jo säädetty sopivaan paistotilaan. 

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Muumifaneille voisi suositella särkyneensydämen istuttamista omaan pihaan. Saisi samalla punaisia hattivatteja seurakseen. Olenko sittenkin heittänyt liikaa katemultaa kuivien lehtien seasta nousevien kasvien päälle? Joku hattivatti tai muu siellä ojentelee sormiaan päästäkseen esiin mullan alta kohti kevättä.

Actaea sipl. 'White pearl' - Syyskimikki

Vappuun on vielä pari viikkoa aikaa, mutta vappuhuiskat ovat jo melkein valmiina. Askartelu ei mennyt ihan putkeen, kun huiskista tuli noin lyhyitä. Sama se. Omassa pihassa voi vappuna huiskia erilaisilla välineillä.

Alchemilla - Poimulehti

Poimulehtikin on näköjään saanut liikaa multaroiskeita ylleen. Sen hienostuneen vekkihameen poimuihin pudonneet vesihelmet joutuvat kilpailemaan mustien multamurusten kanssa. 

Minulla on poimulehteen ristiriitainen suhde. Se on nätti ja kuvauksellinen kasvi. Sillä on vain turhan kiihkeä tarve lisääntyä ja vallata alaa sielläkin, mihin en sitä toivo. 

Scilla siberica - Idänsinililja

Idänsinililja on ehdoton kevään kaunotar. Se haluaa esitellä sinisen eri sävyjä koko kukkimiskaaren ajan. Nupussa tämä scilla on syvän sininen, tumma lilakin. Avautumisen myötä terälehdet ovat usein taivaansinisiä valkoisine reunoineen. 

Idänsinililja on vuosien myötä levinnyt puutarhassani kaikkialle. Muutamia yksilöitä nousee jopa kivituhkakäytävillä. Toiveeni keväisestä sinisestä kukkamerestä on vähitellen toteutunut. En ole enää vuosiin istuttanut syksyisin idänsinililjaa. Ei ole tarvinnut. 

Joukossa on myös kirjokevättähteä, joka sopii mainiosti idänsinililjan kaveriksi. Toisen kukan katse suuntautuu kainosti maata kohden (idänsinililja). Toisella taas riittää itsetuntoa katsoa suoraan puutarhuria silmiin (kirjokevättähti). 

Puschkinia scilloides var. libanotica - Posliinihyasintti

Posliinihyasintin sinivalkoinen väritys on taas erinomainen esimerkki taitavasta suunnittelusta. Tällä kasvilla ei ole mitään tekemistä meidän lippumme värien kanssa, mutta tuskin sitä yhtään haittaa ryhtyä suomalaisuuden mannekiiniksi. 

Ihailin vuosien ajan joka kevät posliinihyasinttimerta käydessäni naapurikunnassa kaupassa. Siellä tämä kasvi valloitti nurmikon ison kaupparakennuksen nurkalle pystytetyn jätskikioskin ympärillä. Kioski oli kuin hyasinttimerellä seilaava laiva. Jokunen vuosi sitten kioski remontoitiin. Siinä yhteydessä posliinihyasinttimeri joutui kaltoinkohdelluksi. Ihmeen hyvin se on alkanut toipua tallaamisesta ja remonttitarpeiden alla tukahdettuna olemisesta. 

Joka kevät ajattelin, että omaankin pihaan pitäisi saada posliinihyasinttimeri. Tai ainakin järvi. Lampikin riittäisi. Vihdoin sain kiskaistua itseäni niskasta. Ryhdyin istuttamaan posliinihyasintteja useampaankin paikkaan toiveen toteuttamiseksi. Toistaiseksi meillä ei ole vielä edes lampea. Jonkinlainen lätäkkö, mutta hyvällä tiellä ollaan. 

Crocus 'King of the Striped' - Raidallinen kuningas

Raitapaitainen krookus 'King of the Striped" kuuluu suosikkikrookuksiini. Sitä olen istuttanut useampaan paikkaan. Olen istuttanut myös samankaltaista krookus 'Pickwickiä', joten aina en ole täysin varma, kummasta on kyse. Istutuskirjauksistani päätellen suurin osa on raidallisia kuninkaita. 

Tänä(kin) keväänä nousevia kevätkukkia katsellessa ajattelen, "miksi näitä on niin vähän?" Syy kyllä selviää syksyn saapuessa. Ostan sitten syyssipuleita kaupoista tai netistä, ostoskorin loppuhinta alkaa kauhistuttamaan. Sitten seurauksena onkin jonkinsortin karsimisoperaatio. Kaupasta lähtee aina omalle kukkarolle sopiva satsi syyssipuleita halusin sitten mitä muuta tahansa.

Sipulipussukoiden kuvat ovat kovin houkuttelevia. Samoin ajatus, kuinka kivalta sipuleista jokainen näyttäisi keväällä noustessaan kukkimaan pihani mullasta. Kaikkea ei tarvitse saada samanaikaisesti. Vaikka vuosi tuntuu hurjan pitkältä ajalta odottaa seuraavaa mahdollisuutta. 

Helleborus - Jouluruusu

Tämän postauksen kukkaherkut ovat vasta alkua. Kaikkea kaunista tulee esiin päivittäin. Tuntuu hyvältä ajatella, että tämä ihanuus jatkuu vielä pitkään. Toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuukin. Monta kuukautta eteenpäin värien ja muotojen ilotulitusta. 

 

Aurinkoisia puutarhapäiviä ja ihanuuksien bongauksia teille kaikille!