Kaikenlaista kasvijorinaa

Convallaria majalis - Kielo

Tässä vaiheessa kevättä kesää puutarhaa tulee kierrettyä ahkerasti, tutkimassa, mitä mistäkin nousee. Meneillään oleva kevät aika on tarjonnut erityisen hyvän mahdollisuuden yksityiskohtaiseen kasvien heräämisen tarkkailuun, sillä alun koleuden vuoksi kaikki tapahtui aika hitaasti. Kuinkahan monta kertaa olen tuijottanut mm. kuunliljojen asuinpaikkoja. Välillä vähän pelon sekaisin tuntein. Ovatko kenties kokonaan kuolleet. Toisinaan jopa rapsutan hiukan multaa nähdäkseni, onko pinnan alla eloa. Ja sitten yhtenä päivänä kämmenellä silittämällä mullassa tuntuu pieniä piikkejä. Kuunliljat ovat sittenkin hengissä ja heräämässä.

Helleborus - Jouluruusu

Jouluruusut keräävät kaiken huomion silloin, kun maassa ei vielä paljon muuta vihreää ole. Niiden kukinta on tänä vuonna ollut mukavan runsasta. Jouluruusuja on ollut kiva katsella ja ihastella. Myös meneillään olevaa uusien lehtien kasvattamista. Nyt ne palkitsevat vuosien sinnikkään yrittämisen ja painavat unohduksiin jokaisen mielipahan, jonka menetetty jouluruusu on aiheuttanut. Ehkä en vielä ole täysin päässyt jouluruusumaniastani. Saatan hyvinkin kiertää niitä kaupassa kuin kissa kuumaa puuroa. Ja ostaa lisääkin. Kasvimanioista ei ole helppo päästä eroon. Jos haluakaan.

Prunus domestica subsp. Insitia - Kriikuna

Kriikunat ovat jo lopettamassa kukintaansa. Toivottavasti lämpöä riitti, jotta pölyttäjät löysivät avautuneet kukat ja saamme syksyllä taas makoisia hedelmiä. Pikkupuutarhan kriikunan kukkien avautuminen alkoi puun alaosista. Sitten se oli jo aivan valkoisenaan. Alapihan kaksi kriikunaa etenivät hitaammin. Toinen tuli sopivalla vauhdilla Pikkupuutarhan kriikunan perässä, toinen taas niinsanotusti himmaili.

Leucanthemum vulgare 'Maiköningin' - Päivänkakkara

Vuosi sitten istutin Pikkupuutarhan Kivipenkkiin alelaarista ostamani valkoisen päivänkakkaran. Tykkään päivänkakkaroista, mutta niillä on ärsyttävä tapa kallistella kukkavarsiaan joka suuntaan ja usein maata pitkin pituuttaan muiden päällä. Ison kiven vierellä, punapäivänkakkaran kaverina saan ne ainakin yhdessä tuettua. Ehkä. Alepäivänkakkarassa on jo yksi nuppu. Tosin sillä ei ole aikomustakaan aueta. Mitähän odottaa? Ehkä punapäivänkakkaraa, joka on paljon varhaisemmassa vaiheessa.

Rhododendron impeditum 'Moeheim' - Atsalea sinikukkainen

Pikkuisen, sinisen atsalea Moeheimin ostin toukokuussa 2016 Türin kukkamarkkinoilta. Ostaessani se oli täydessä kukassa. Sen jälkeen siihen ei ole tullut edes nuppuja. Ilmeisesti se ei viihtynyt laisinkaan alapihan Ovaalipenkissä, joten siirsin sen toissakesänä yläpihalle, syreenien tarjoamaan kevyeen varjoon. Vautsi, se taisi tykätä muutosta. Nyt siinä on kokonaista kaksi nuppua. Olen jo melkein unohtanut kukan värin. Minusta se oli sinisempi, mutta saattaahan väri muuttua, kunhan kukka avautuu.

Eranthis hyemalis - Talventähti

Enpä ole aiemmin huomannutkaan, että talventähdille tulee samanlainen narrinhattu kuin pioneille kukinnan jälkeen. Kivan näköisiä, vaikka alkavat aika tehokkaasti kadota muiden kasvien joukkoon. Ilmeisesti noissa narrinhatun ulokkeissa on siemeniä. Täytyypä tutkia asiaa.

Asarum europaeum - Taponlehti

Taponlehti on kiva perenna. Se ei oikein tykkää talvimärkyydestä. Sen lehdet saattavat mädäntyä ja irrota kokonaan. Kevään tullen juuresta nousee uusia lehtikääryleitä ja kesällä paikalla on jo komea puska. Olen huomannut, että kotilot eivät taponlehteä syö, mutta tykkäävät lymyillä kasvin uumenissa. Keväällä kannattaa käydä kasvustot läpi ja kerätä löytyneet kotilot pois.

Pinus mugo - Vuorimänty

Kuten kuvasta näkyy, vuorimänty puskee taas vuosikasvuaan. Alkuvuosina en ymmärtänyt typistää tuoreita versoja pois ja siksi meillä oli pari ruman näköistä vuorimäntykäkkyrää. Pitkät varret ja päissä vihreät tupsut. Niille on annettu lähtöpassit. Nyttemmin typistän vuosikasvuista puolet tai joistakin poistan kaikki juhannukseen mennessä. Siten varmistaa vuorimäntyjen pysymisen kauniina ja pyöreän mallisina.

Pelarg. zonale 'Contrast'

Kun nyt pääsin jutustelun makuun, muutama sana tämän vuoden pelaguistani. Jostain syystä talvetus meni tehokkaasti pieleen. Vuosia työhuoneen ikkunalla ja osa kellarissa talven viettäneistä otti ja lähti, kompostiin. Onneksi yksi siemenestä kasvattamani sentään jäi henkiin. Ja yksi vuosi sitten pistokkaana hankittu niinikään. Muut ovat tämän kevään pistokkaita.

Pelarg. zonale 'Contrast'

Taisin olla sen verran myöhässä pistokasostoksilla, ettei valinnanvaraa paljon ollut. Kirjavalehtinen Contrast on aika söpö. Sen kukan puna toistuu lehdissä. Saisinpa tämän selviämään tulevinakin vuosina. Contrast on vielä melko pieni ja kukkii nyt ensimmäisen kerran. Toistaiseksi pelaguut ovat vielä takkahuoneen ikkunalla. Jos sää pysyy lähellekin viikonlopun kaltaisena, pelaguut pääsevät ulos.

Pelarg. 'Pink Inspire'

Pink Inspire on siemenestä kasvattamani. Niitä oli enemmänkin, mutta tämä on nyt viimeinen. Ostin kyllä siemeniä kasvattaakseni niitä lisää, vaan en ole saanut kylvettyä. Joskus myöhemmin sitten. Pelaguun siemeniä ei ole kovin paljon kaupoissa tarjolla. Ehkä jossain vaiheessa tilaan netistä. Toisaalta talvetusolosuhteet eivät ole parhaat mahdolliset, mistä syystä yritän välttää pelaguukuumetta.

Pelarg. zonale 'Toscana Si Vera'

Kuvan Toscana Si Veran lisäksi ostin pistokkaina Cascade Snow:ta, jota minulla oli viime kesänäkin. Se on riippuvaoksainen ja sen valkea kukka on kaunis. Myös Explosivea minulla oli viime kesänä. Niinpä otin sitä nytkin pistokkaana. Lisäksi pistokkaana meille muutti Cascade Sofia, joka on myös riippuvaoksainen ja sen kukkien terälehdet pitkulaisen mallisia. On siis jännittävää pelaguiden kukinnan odotusta ilmassa.

Virallisesti kevät on ohi ja olemme astuneet kesään. Ensin tuntui, ettei kevät ja kesä tule ikinä. Ja sitten kaikki on tässä ja nyt. Taidan vähän hidastaa, jotta ehdin nauttia täysillä. Mukavaa kesän alkamista kaikille!


PS. Näistä etukäteen ajastetuista postauksista huomaa, kuinka kiivaaseen tahtiin puutarhassa kaikki nyt etenee. Parin päivän takaiset kuvat ja tarinat ovat jo historiaa. Korjasin tämän postauksen joitakin sanoja ja lauseita vastaamaan enemmän tätä hetkeä. Jos jotain epäoleellista ja vanhalta kalskahtavaa jäi, jääköön.

Sekalainen seurakunta - tulppaaneja

Tulipa Darwin Pink Impression (2019)

Neljä-viisi vuotta sitten innostuin aivan valtavasti tulppaaneista. Istutin mittavan määrän erilaisia ja toinen toistaan erikoisempia tulppaaneja pitkin puutarhaa. Ne jopa nousivat seuraavana keväänä kiitettävästi ja kukkivat pitkään. Innostui jatkui vielä seuraavankin syksyn, mutta sittemmin se on vähän laantunut. Osasyynä lienee se, ettei ne tulppaanierikoisuudet suinkaan vuosien myötä lisäänny. Päinvastoin, hyvä jos vuoden parin päästä näkee enää vilauksenkin istuttamistaan kaunottarista.

Tulipa Peach Blossom (2017)

Viime syksynä istutin tulppaaneja varsin maltillisen määrän. Tarkoitus oli panostaa Darwin-tulppaaneihin, minkä teinkin. Enemmänkin olisi voinut istuttaa, mutta joko olin myöhässä tilausteni kanssa tai sitten Darwineja on vähemmän tarjolla.

Tulipa Darwin hybr. Red (2019)

Lumeton ja leuto talvi näyttää suosineen sipulikasveja. Puutarhassani on nyt noussut useita tulppaaneja, jotka olen istuttanut 2017 tai 2018. Ällistyttävän monta jopa ottaen huomioon, miten surkean pieni osa esimerkiksi kymmenestä istutetusta yleensä seuraavana vuonna vielä kukkii.

Tulipa Apricot Parrot (2017)

Kuten värivalikoimasta huomaatte, minulla ei sävyjen yhteensovittaminen toimi ollenkaan. Syksyn sipuliluetteloita selatessani ihastun kauniisiin kuviin ja klikkaan somalta näyttäviä sipuleita ostoskoriin. Loppusummaa katsoessani saatan sitten karsia pussukoita pois, kunnes summa on siedettävä kukkaroani ajatellen.

Takana Tulipa Prinsess Irene, edessä tulipa Leen van der Mark (2019)

  
Aina ei sipulipussukoiden kuva myöskään takaa lopputulosta. Oheisen kuvan etualan Leen van der Mark mainitaan esittelyssä punavalkoiseksi eli terälehtien yläosan pitäisi olla valkoinen. Ihan selkeästi se on keltainen.

Näiden viereen istutin valkoista Honeymoonia ja niinikään valkoista Mondialia. Niiden sipulit keräsin peurojen jäljiltä pitkin nurmikkoa. Laitoin sipulit takaisin  maahan, mutta eivät tietenkään enää ehtineet uudelleen juurtua.

Tulipa Sylvestris (2019)

Metsätulppaanit ovat tänä keväänä ihastuttaneet. Istutin niitä kahden eri syyshortensian ja yhden kriikunan tyvelle. Syyshortensiat ovat niin paljon tulppaaneja hitaampia ja eri ajassa loistavia, että kumpikin saa tilaisuuden olla huomion kohteena omana aikanaan.

Tulipa Exotic Emperor (2019)

Exotic Emperor tuli ja voitti minut niinä muutaman vuoden takaisina tulppaani-innostuksen hetkinä. Sen vihreäkellertävällä kehystetty kermanvalkoinen kukka on kuin unelmien tyllimekko helmat ylöspäin. Näitä minulla on useammassa paikassa, nyt ja varmasti jatkossakin.

Tulipa Sun Lover (2017)

  
Sun Lover taasen on suorastaan pröystäilevä valtavine kukkineen. Luulisi, että moisen kakkulautasen alla varsi taipuisi, vaan ei. Hyvin pysyy pystyssä. Aamulla nupussa ja auringonpaisteessa täysin avoinna. Tässä tulppaanissa minua kiehtoo terälehtien jännä väritys. Kuin taiteilijan sivellin olisi hennosti sieltä täältä koskettanut terälehtiä. En vain lakkaa ihmettelemästä luontoäidin leikkisyyttä. Vai olisiko asialla sittenkin ollut joku hollantilainen tulppaanijalostaja?

Tulipa Angelique (2019)

Joskus ikuisuus sitten olen edellisen kerran istuttanut Angelique-tulppaaneja. Mikä lie sai minut syksyllä niihin uudelleen palaamaan. Onhan nuo nättejä, mutta eivät saa sydäntäni sykähtämään vatsanpohjaan ja sieltä takaisin.

Tulipa Zurel (2014)

Tämä Zurel ansaitsee jo syyssipulien sinnikkyyden kestokiitoksen. Vuosi toisensa jälkeen se nousee kertomaan, että täällä ollaan. Tänä keväänä peräti kahden kukan voimin. Tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen löytyi vielä kolmaskin Zurel samasta penkistä, noin puolen metrin päässä kuvan kaksikosta. Tulppu on kokenus Prinsessa Ruususen heräämisen, sillä muutaman vuoden aikana näitä on näkynyt tasan yksi. En valita, mukavampi näin.

Tulipa Show Case (2019)

  
Show Case on aika söötti. Se muistuttaa jotain aiemminkin istuttamaani tulpaania, mutta ulompien terälehtien vihreä raita on huomaamattomampi. Kauneimmillaan nämä kerrotut tulppaanit ovat hetki ennen täydellistä avautumista. Kokonaan avonaisina ne näyttävät jo viittä vaille lässähtäneiltä.

Bermudankolmion tulppaanisotku (taustalla peuraverkkoja)

Pikkupuutarhan Bermudankolmion kaivoin loppukesästä totaalisesti auki. Samalla nousivat pois syysleimut, jaloangervot ja kuunliljat. Jaoin vuosia samalla paikalla asuneet kasvit ja istutin ne uudelleen. 

Mullan mylläyksen ohessa maasta nousi myös sekalainen joukkio kaikenlaisia sipuleita, isoja ja pieniä. Osasta olin varma, osasta en. Lajittelin sipuleita etenkin koon mukaan ja istutin ne sitten omille paikoilleen. Lisäksi istutin myöhemmin syksyllä tulppaaneja: vaaleanpunaista Darwin hybrid Mystic van Eikiä, lilaa Triumph Purple Princeä ja hyvin tummaa Singe Late Queen of Nightiä.

Odotettua enemmän vanhoja sipuleita nousi kevään tullen kukkimaan. Ilman peuravierailuja tulppaaneita olisi tämä alue tulvillaan.

Lopputulos on aika sotkuinen. Korkeammat olisi pitänyt laittaa taaemmas ja kukinta-aikakin heittelee melkoisesti.  Osa jättää jo hyvästejä toisten vasta aloittaessa.

Tulipa Single Late Queen of Night (2019)

Tulipa Elegant Lady

Sitten vielä pari kuvaa tulppaanibingosta. Sipulipussin kuvassa tämä lady on lähes valkoinen vaaleanpunaisine kärkineen. Penkissä tämä on selkeästi tätä kuvaakin keltaisempi hennosti vaaleanpunaisella sävytettynä. 

Ei ainakaan Tulipa viridiflora Greenland

Tämän tulppaanin pitäisi olla valkovihreä Greenland. Sipulipussin kuvan ja omien istutustietojeni mukaan. Tässä penkissä ei ole aiemmin ollut laisinkaan tulppaaneja, joten ihan ovat viime syksyn istutuksen tuotoksia. Luonnossa kukka on syvemmän, lähes viininpunainen. Kirkkaassa auringonpaisteessa en saanut kuvaan värin tummuutta, vaan se näyttää punaisemmalta. Ihan kiva, ei siinä mitään. Näin suurta eroa pussin kuvan ja sisällön suhteen minulla ei ole koskaan ollut. 

 
Trimmasin yhtenä päivänä tontin ja kunnan rajalta valtoimenaan kasvavan heinikon ja meille pyrkivät vadelmakasvustot. Yllättäen löysin karanneen tulppaanin vadelmien ja nokkosten joukosta. Perjantaina kunnan miehet tulivat suorittamaan kesän ensimmäisen puistoalueen nurmikonleikkuun. Vaikka tulppaani on monta metriä kunnan puolella, ruohonleikkaaja oli nätisti kiertänyt sen, kuten tein minäkin. Jätin myös muhkeat nokkoskasvustot tontin rajalle. Ehkä saan sieltä vielä lettutarpeet.

Tulppaanien kukinta on kestänyt mukavan pitkään, vaikka viime päivien auringonpaiste onkin laittanut niihin vauhtia. Laukat jo aukovat pullistuneita nuppujaan, mutta annetaan vielä hetkeksi näyttämö tulppaaneille.

Yllytyshullulta ei hommat lopu

Paeonia obovata - Amurinpioni

Puutarhaystävät, tiedätte, mihin johtaa toisten juttupostaukset uusista kasvituttavuuksista. Aika pian sormet hakeutuvat näppikselle googlettamaan kotia lähellä sijaitsevien puutarhamyymälöiden tuoteluetteloita. Josko ahaa-elämyksen tuottaneita taimia löytyisi omaan puutarhaan istutettavaksi. En ole enää aikoihin pysynyt laskuissa, kuinka monta ihanuutta meille on muuttanut pelkästään jonkun blogikirjoituksen seurauksena. 

Viimeisin tällainen on Amurinpioni, josta luin Mama's Garden -blogin Minnan luonnonlajipioneja käsittelevästä postauksesta. Luin Minnan jutun lauantaina 16.5. ja maanantai-iltana 18.5. jo istutin Amurinpionia omaan puutarhaan. Ilokseni löysin haluamani pionin helposti naapurikaupungin Muhevaiselta, josta on näköjään tullut vakiokohteeni taimihankinnoissa.

 

Spiraea 'Double Play Big Bang' - Tarhpensasangervo

  
Muutamassa blogissa olen ihastellut tarhapensasangervo 'Double Play Big Bangia'. Mikä värien ilotulitus pikkuisessa pensaassa onkaan. Tarkoitus oli istuttaa se timanttituijien eteen, jotta kirkkaat värit näkyisivät hienosti havunvihreää taustaa vasten. Valitettavasti tuhti omenapuunjuuri oli juuri aikomallani paikalla ja niinpä uusi pensas pääsi/joutui havujen viereen. Paikka näyttää avoimelta, mutta todellisuudessa se on suojaisa. Aidan toisella puolella kasvaa rusopajuangervoaidanne, jonka leikkasin varhain keväällä maan tasalle. Pian se jo huitelee korkeuksissa ja tarjoaa suojaa aidan toisellekin puolelle.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

  
 Lappalainen etelässä -blogin Nilan huhtikuisessa postauksessa oli upeat tuoksuorvokkimatot pensaiden juurella. Heti heräsi kiinnostus, jopa innostus. Minulla ei ole yhtäkään tuoksuorvokkia, mutta sopiva paikka kylläkin. Ihan siltä istumalta en lähtenyt taimimyymälään. Kirjasin kasvin vinkkivihkoon ja seuraavalla puutarhamyymälän suuntaan osuneella kauppareissulla muistin vilkaista perennapuolta. Enpä tajunnut ostosta tehdessä katsoa, minkä värisiä tuoksuorvokkeja kotiin lähti. Kumpikin on nyt tehnyt ensimmäiset kukkansa valkoisina. Ei haittaa. Hyvin kelpaa.

Dodecatheon meadia - Vuorijumaltenkukka

Vuorijumaltenkukka minulla on ollut aiemminkin. Se meinasi jäädä kiivaasti leviävien arovuokkojen tukehduttamaksi ja niinpä päätin siirtää pienen kasvin ilmavampaan paikkaan. Huonosti kävi, hävisi sen siliän tien. Tiedän jumaltenkukan katoavan kukinnan päätyttyä ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä uudelleen. Minun kukkani muutti jonkun muun vuorijumalan huomaan. Tuoksuorvokkiostoksilla törmäsin tietenkin myös vuorijumaltenkukkaan. Ei sen ohi voinut kulkea, vaan sinne nousi orvokkien viereen ja nyt on jo puutarhamultaan istutettu.

Petunia

Meteorologien luvatessa lämpimiä ilmoja, voimistui hinku saada perinteiset kesäkukat laatikoihin. Kylällä on kaksikin hyvää kesäkukkakasvattajaa. Vähän kauempana kotoa sijaitseva Pirkon puutarha on ystäväni isosiskon ylläpitämä. Kaikkihan sen tietää, miten innostavaa on pyöriä kauniiden kukkien lomassa. Tarkat paperille kirjatut suunnitelmat sumenevat oitis silmissä, kun syntyy "tahtoo tuon ja tahtoo tuon" -ilmiö. 

Ahkeraliisa, joka näyttää enemmän guineanliisalta

Pirkon puutarhan kasvit ovat todella hyvälaatuisia, tanakoita taimia. Valikoima on monipuolinen, joten teki nytkin vaikeuksia pysytellä edes jotakuinkin ostoslistassa. Minuun iski romanttisuus ja niinpä ostin pergolan laatikoihin valkoisia ja vaaleanpunaisia petunioita. Useamman kesän miljoonakellojen sijasta. Keittiön ikkunan alla oleviin laatikoihin on laitettava varjoisemmassa paikassa viihtyvää eli jälleen kerran ahkeraliisaa. Vaikka enemmän nuo taimet näyttävät guineanliisalta. 

Korkeisiin ruukkuihin sisääntulon molemmin puolin istutin hämähäkkikukkia ja harsotyräkkiä. Niiden seurassa on hyvin talvehtineet viime kesäiset muratit. 

Oxalis 'Iron Cross'

Joka kesä pitää laittaa ruukkuun tai kahteen käenkaalia. Pidän siitä todella paljon. Minulla oli tallessa runsaasti viime kesän mukuloita, jotka laitoin multaan muutama viikkon sitten. Kellarin kasvilampun lähelle. Kuvasta näette, millaisia suikerokäenkaaleja niistä kasvoi ilmeisesti siksi, että olivat liian kaukana kasvivalosta. Siirrettyäni ruukut ulos, varret ovat saaneet väriä ja varsien päässä olevat lehdet ovat alkaneet avautua. Mahtaako näistä enää normaalisti "käyttäytyviä" käenkaaleja saadakaan? Onneksi oli vielä yksi tuore pussukka samaisen kasvin mukuloita. Ne on nyt mullassa kunnon valossa. Toivottavasti niistä kasvaa mieluisa kesäkukkaryhmä.

Malva sylvestris 'Purple Satin' - Maurinmalva

Ruukuissa on ihan riittävästi kesäkukkia, ellei liikaakin - taas. Daaliat ovat hyvässä kasvussa, siemenestä kasvatetut jättiverbenat samoin. Maurinmalva on jo täynnä kukkia. Siirsin ne terassille. Suojaan kasvit yöksi toistaiseksi harsoilla.

Amppeleissa kasvaa kaksi hyvin talvehtinutta verenpisaraa. Myös kaksi begoniaa ryhtyi kasvuun päästyään uuteen multaan. Väristä en ole varma, sillä istuttaessa mukulat menivät sekaisin. Toivottavasti toinen on se keltainen, jota olen ihaillut pari edellistä kesää. Myös keijunmekon taimia istutin omaan amppeliinsa. Samoin Navettapiian arpajaisissa voitetusta valkoisen mustasilmäsusannan siemenistä iti useampi ja nekin ovat päässeet omaan amppeliinsa. 

Kuten huomaatte, yllytyshullulta ei hommat lopu. Ruukuissa riittää taas koko kesäksi kasteltavaa ja teidän blogejanne lukiessa lapioiminen on jatkossakin taattua. Laittakaa vaan ahkerasti kaikkien ihanuuksien kuvia ja tarinoita kivoista kasveista. Jos joku ei voi niitä vastustaa vaan saman tien lähtee taimimyymälään, ei siitä voi teitä moittia. Hyvää ja kaunista on kiva jakaa. Ja ottaa vastaan.

Viikonlopun muuttotalkoot

Kurkku Sherpa

  
Pitkään jatkunut lämpötilojen vahtiminen johti perjantaina taimiruljanssiin, jossa tomaattien, kurkkujen ja paprikoiden tie kulki kellarista kasvihuoneeseen. Ensimmäinen lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä - tai oikeastaan  kesäpäivä - antoi uskoa ja pontta muutolle. Kirjanpitoni mukaan viime vuonna hyötykasvit muuttivat kellarista kasvihuoneeseen 18.5. eli vajaa viikko aiemmin. Kuten viime vuonna, myös nyt kurkuissa on jo alkuja. Samoin muutama raakile tomaateissa.

Tomaatti Golden Sunrise

Muutossa riitti kantamista, sillä niin kurkut kuin tomaatitkin oli jo kellarissa istutettu kasvuastioihinsa. Painoa oli tuhdisti ja korkeiksi venähtäneitä kasveja piti liikutella varoen. Ukkokulta oli apunani, mikä helpotti melkoisesti. Aika monta reissua kellarista alapihalle ja takaisin saimme tehdä.

Koska kennokasvari on aika hatara laitos ja lämpö falskaa iloisesti ulos jokaisesta mahdollisesta saumasta, viritin narun avulla kummankin puolen kasvaria kaksinkertaisen harsoteltan. Sen suojassa kasveilla on lämpimämpää. Kennokasvarissa auringonpaiste ei porota yhtä kirkkaana kuin lasikasvihuoneessa, mutta keinovalosta luonnonvaloon muutto saattaa silti olla kasveille järkytys. Niinpä harso suojaa alkuun myös liialta porotukselta.

Aiemmin olen lämmittänyt kasvaria niin keväällä kuin syksyllä valopetroolilämmittimellä. Se ei ole järin tehokas ja lisäksi se on muistettava sytyttää illalla ja sammuttaa aamulla. Nyt Ukkokulta kantoi kasvihuoneeseen kellarissa olleen lämmittimen, jota varten vedettiin sähköpiuha pergolasta alapihalle. Lämmittimeen liitettiin ajastin, joka helpottaa sen käyttöä.

 
Tomaatit ovat kasvarin toisella seinustalla, kurkut toisella. Tässä vaiheessa taimet ovat turhankin tiiviisti, jotta ne on helpompi kääriä illalla harsoihin. Myöhemmin väljennän istutusastioiden välejä. Aamuisin avaan harsotelttoja, illalla käyn laskemassa ne alas. 

Myös oviaukon sisäpuolelle kiinnitin narun, johon sain laitettua tuplaharson. Se on kätevä myös kesäkuumalla, jolloin ovi on auki, mutta harso estää auringon porottamisen suoraan kasveihin.

Laitoin maximi-minimimittarin harsojen alle nähdäkseni, millainen vaikutus sekä harsoilla että lämmittimellä on. Aika hyvin lämpö pysyy yöaikaan. Mittari on näyttänyt runsasta +15 astetta aamuisin. Ei paha ollenkaan. 

Kasvien tukinarut ovat nyt harsojen vuoksi alempana. Nostan ne ylemmäs, kunhan harsot voi poistaa. 

Paprika Redskin

  
Lauantaina viritin Blumat-kastelujärjestelmän. Sitä on vielä säädettävä. Onneksi tilasin kevättalvesta Blumatiin varaosia, sillä yhteen letkunpätkään oli tullut reikä ja se oli vaihdettava. Lisäksi istutusastioita on nyt enemmän, joten ylimääräiset kastelutötsätkin (mitä ne sitten ovatkaan oikealta nimeltään?) olivat tarpeen. 150 litran musta vesisäiliö sekin tuottaa hiukan lämpöä kasvarin nurkassa nököttäessään.

Valkosipulit

Kasvimaalla kaikki alkaa olla mallillaan. Kesäkurpitsat ovat vielä kellarissa. Ne eivät ole ehtineet kovin isoiksi kasvaa, sillä kylvin ne vasta toissaviikolla. Retiisit ovat jo itäneet, samoin kosmoskukista ja herneistä osa on tullut pintaan. Etualalla valkosipulit vaikuttavat tyytyväisiltä ja kepasipulikin niiden kumppanina itää mukavasti.

Olen laiska kastelemaan, mutta nyt olen luvannut kunnostautua siinä hommassa. Kasteluletku on vedetty valmiiksi alapihalle. Senkun käyn kääntämässä kellarissa hanan auki. 

Nyt vain odotellaan kasvun ihmettä ja nautiskellaan!

Prunus - Tuomi

Tulppaanit aloittavat

Tulipa Pink Impression

Meikäläisen postaukset taitavat laahata jälkijunassa, kun kameraa ei ehdi juoksuttaa puutarhassa. Helatorstaina tapahtui säässä selvä muutos navakasta ja koleasta tuulesta huolimatta. Perjantai olikin sitten silkkaa kevätjuhlaa auringon paistaessa siniseltä taivaalta mittarin huidellessa kesäisissä lukemissa. Oi, millaista nautintoa.

Tulipa Pink Impression

Ilman muuta tulppaanit ovat lämmössä avanneet terälehtensä ja keikistelevät niin kukkeina ympäri puutarhaa. Kyllä niitä kannatti syksyllä multaan piilottaa monta pussillista. Peurat eivät ehtineet kaikkia syödä. Varsinkaan hitaampia, joiden nuput olivat vielä mullassa sorkkavintiöiden napsiessa lehtiä.

Tulipa Esperanto?

Kaikki tämän postauksen tulppukuvat on otettu ennen helatorstaita. Sateisen päivän iltana, jolloin vesipisarat ovat vielä kasvien lehdillä ja valuvat hiljalleen nuppujen terälehtiä pitkin maata kohti. Ehkä lauantaina ehdin kameran kanssa kuvaamaan avoimia kukkia ja keskittymään näiden kaunottarien ihailemiseen.

Tulipa Mount Tacoma

Kolea toukokuu on hidastanut kaikkien kasvien heräämistä. Toisaalta kukkaan ehtineiden sipulikasvien kukinta on kestänyt kiitettävän pitkään. Puutarhuri on saanut käydä tyhjäkäynnillä, kun joitain tehtäviä ei ole kylmien öiden vuoksi voinut viedä lainkaan eteenpäin. 

Tulipa ?

Monien muiden omituisuuksien ohella tämä kevät taitaa minun muistiini painua tomaattistressinä. Kurkut ja tomaatit ovat venyneet kellarissa mittaa hurjaa vauhtia. Pieniä kurkunalkuja on jo useita ja muutama tomaatinraakilekin löytyy. Sääennusteet ovat muutaman päivän ajan lupailleet lämpenevää ja se on herättänyt toiveet tomaattistressin laukeamisesta. Pääsevätkö ne vihdoin kasvihuoneeseen? Pulman ratkeamisesta taitaa tulla raportti myöhemmin.

Tulipa Purple Prince

Viime loppukesän ja syksyn mellastus lapion kanssa parilla istutusalueella puutarhassa on sipulien osalta johtanut yllätyksiin. Niin tulppaaneita kuin muitakin sipulikasveja nousee omituisista paikoista ja outoina yhdistelminä. Vaikka kuinka kirjaisi istutuspaikat ylös, on penkkien uudistamisen yhteydessä pakko tehdä pikaratkaisuja. Kun työtä on muutenkin paljon, ylös nousseet sipulit tulee usein tungettua ensimmäiseen sopivaan koloon. Mieluummin unohdan ne multaan kuin johonkin purkkiin odottamaan istutusta.

Tulipa Sylvestris

Miten minusta tuntuu, että tänä keväänä monet sipulikasvit, myös tulppaanit, ovat nousseet erityisen runsaina. Monet sellaisetkin, joita ei mielestäni viime vuonna näkynyt ollenkaan tai hyvin vaisuina, esiintyvät nyt tiiviinä ja vahvoina porukoina. Parempi kuitenkin näin päin, vaikka olisikin vain kuvitelmaani.

Yllä olevaa näkymää ihmettelin jonkin aikaa. Lähinnä kummastutti lehtien runsas määrä suhteutettuna muutamaan tulppaanin kukkavarteen. Paikalla pitäisi kasvaa useampi eri laukka, vaikka vain joitakin nuppuja on ilmestynyt näkyville. Ehkä osa tulppaaneista ja laukoista on päättänyt tyytyä tänä vuonna pelkkiin lehtiin.

Tulipa Sun Lover

Pikkupuutarhan Kivipenkissä kasvaa vain yksi Sun Lover -tulppaani. Toki istutin sinne niitä enemmänkin, mutta maistuivat ilmeisesti hyviltä. Onneksi alapihalla kasvaa isompi joukko näitä Sun Lovereita ja osa niistä on jäänyt syömättä. Yksittäisinä tulppuina ne ovat hiukan onnettomia, mutta isommalla porukalla komeita "aurinkoja". Kukka on melkeinpä kuin pioni.

Tuomi

Helatorstaiviikon alussa tuomen kukat olivat vielä nuppuina. Perjantai-iltana tätä kirjoittaessani kukat ovat jo auki. Pian siellä täällä näkyy valkoisina loistavia puita. Tässä sohvalla istuessani näen myös puiston toisella puolella naapuritalon pihassa kukkivan tuomipihlajan. On se vaan kivaa, että toisten istuttamaa kauneutta pääsee muutkin ihastelemaan.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille!