Tiistaina Talvipuutarhassa

 
Pääsiäisviikon tiistaina päätin pitää vapaapäivän vierailemalla Helsingin Talvipuutarhassa. Edellisestä käynnistä on aikaa niin kauan, etten käyntikertaa enää edes muista.

Talvipuutarhaan on helppo mennä. Jäin bussista pois Töölöntorin laidalla, jossa hyppäsin 8:n ratikkaan. Matkaa oli vain muutama pysäkinväli, minkä olisin helposti kävellytkin. Pakkasyön jäljiltä aamu oli hyytävän kylmä ja suunnitelmissa Talvipuutarhan lisäksi muutakin. Niinpä siis aikaa säästäkseni huristelin ratikalla, joka on Hesassa käydessä aina yhtä kiva liikenneväline.

Seuraava teksti on lainattu Helsingin kaupungin Puistot-sivustolta: 

Talvipuutarha on kaikille avoin kasvikeidas Töölönlahden pohjoispuolella. Vuonna 1893 ovensa yleisölle avanneeseen puutarhaan on sen perustamisesta lähtien päässyt vierailemaan ilman pääsymaksua.

Historiallisessa kasvien kodissa on yli 200 erilaista kasvia, jotka kukoistavat kolmessa huoneessa: Kaktushuoneessa, Palmuhuoneessa ja Länsisiivessä. Kasveista vanhin on yli 130-vuotias kameliapuu.

Talvipuutarha, sen edessä aukeava ruusutarha ja Talvipuutarhan takana oleva kasvien tuotantoalue muodostavat yhdessä Kaupunginpuutarhan. Tuotantoalue on yleisöltä suljettu. Talvipuutarhassa ei ole kahvilaa. Osoite: Hammarskjöldintie 1 A, 00250 Helsinki

Tiedän Talvipuutarhan olevan suosittu joulu- ja pääsiäiskohde. Aiemmin puutarhaan mentiin pääsiäisenä katsomaan oikeita tipuja. Lintuinfluenssan vuoksi perinteestä luovuttiin, eikä tipuja ole ollut vuoden 2005 jälkeen. Puutarha on koristeltu kauniisti pääsiäisteemaan sopivilla kukilla, koristeilla ja muutama noitakin siellä näkyi lentävän.

Talvipuutarhassa saa kuvata matkamuistokuvia ilman jalustaa. Somessa julkaistuissa kuvissa on mainittava kuvauspaikka. Suurimman haasteen kuvaamisessa käynnilläni aiheutti lukuisat pikkuiset päiväkotilaiset, joita kulki parijonossa monen monta ryhmää. Pienten juttuja oli hauska kuunnella, eikä minua haitannut lainkaan seisoa ovensuissa odottamassa vuoroani. Lasten opettajat huomioivat muut vierailijat kiitettävästi ohjaamalla lapsia kulkemaan parijonoissa. 

Länsisiivessä on muutamia viihtyisiä taukopaikkoja pöytineen ja tuoleineen. Siellä päiväkotilapsilla oli eväshetki.

Palmuhuoneessa kasvaa tietenkin palmuja, mutta myös loka-helmikuussa kukkiva kamelia ja alkukesästä suurin kukin kukkiva kuningasmagnolia. Siinä pari hyvää syytä uusia käynti Talvipuutarhassa niin talvella kuin myöhemmin kesälläkin.

Keskellä Raitahelokämmekkä.

Palmuhuoneen suihkulähdealtaassa uiskenteli useita kookkaita karppeja. Niitä pääsin kurkkimaan lähinnä esiteinien olkien yli heidän kuvaillessaan kilpaa kaloja kännyköillään.

Kaktushuoneessa vietin eniten aikaa, sillä siellä oli väljempää. Edelläni kulki kaksikielinen päiväkotiryhmä, jossa keskusteltiin kasveista suomeksi ja englanniksi. Yllättävän hyvin pienet 4-5 -vuotiaat pirpanat tunsivat kasveja. Aaloeita oli todennäköisesti nähty aiemminkin.

Käpykirjotähtiö

Kasveissa on aika hyvin nimilappuja. Kasveihin ei saa koskea, jonka vuoksi välillä lehtien taakse heilahtanut nimilappu ei mahdollistanut kasvin tunnistamista.

Kaktushuoneessa on pari valtavaa rahapuuta. Isot agaavet saattavat joskus tehdä niin suuret kukinnot, että ne yltävät kattoluukkujen kautta ylös ja ulos asti.

Mistelikorallikaktus

Kaktushuoneessa on valtava mistelikorallikaktus ja toinen samanlainen, jonka nimikyltissä luki korallikatkus. Tai siis minusta ne näyttivät samanlaisilta. Asia kiinnostaa minua, koska muutama vuosi sitten ostin kylän kukkakaupasta mistelikorallikaktuksen. Se meinasi heittää henkensä, mutta on nyt toipunut. Joskaan ei ainakaan vielä entiselleen. Pari viikkoa sitten ostin Tokmannilta mukavan kokoisen korallikaktuksen. Toivon sen viihtyvän meillä ilman sukulaisensa misterikorallikaktuksen aiheuttamaa draamaa. 

Piikkikruunu 

Madagaskarilta kotoisin olevia piikkikruunuja näin muutama vuosi sitten Espanjassa viettäessämme siellä joulua. Piikkikruunu kuuluu tyräkkien (Euphorbiaceae) heimoon ja on meilläkin monessa kodissa huonekasvina.

Lumikuningatar-orkidea oli parhaillaan enemmän viherkasvi, joskin muutamia kukkivia yksilöitäkin oli näkyvissä. Lumikuningatar kukkii helmikuussa, jolloin se kerää Talvipuutarhassakin sankan joukon ihailijoita.

Lumikuningattarien alla on kuvan teksti, joka kertoo Talvipuutarhan lumikuningattaren hienon tarinan.
 

Talvipuutarhan edessä oleva Ruusutarha on talviaikaan suljettu. Ruusutarhan reunoja rajaa muotoonleikatut lehmukset. 

Pois lähtiessäni Ruusutarhan lehmuksessa lauloi kottarainen. Kolea sää tuntui heti keväisemmältä. Jatkoin retkipäivääni keskustaa kohti Töölönlahden reunaa kävellen.

Hyvää pääsiäistä!

 

Maaliskuun tienoissa kevään jo haistaa,
nietokset sulavat, aurinko paistaa.
Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua.
Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.

Jos pääsiäisyönä taivaalle katsot
ja tumman hahmon liitävän näät,
siellä noita-akka luudallaan kuuta ohittaa,
kun matkaa valoista tähtien rataa
kohti Kyöpelin matalaa majaa.
Siellä paksun kirjansa esiin ottaa,
mustien kansien välissä lehtiä selaa.
Loitsunsa salaisen sulle lukee,
sanat nuo lauseissa taian omaa;
onnea tuo noitamaista,
iloa luo monenlaista.

Hyvää pääsiäistä!

 

Iris-herkkuja esillä

Iris ret. 'Katharine Hodgkin'

 

Maaliskuun viimeisen kokonaisen viikon lähes jokaisena päivänä tuuli navakasti. Samoin viikonloppuna. Perjantaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja mittari nousi peräti +11℃:een. Tilaamaani multakuormaa odotellessa kiersin pihamaan kuvaten auringon esiin houkuttelemia kukkia.

Oikearinteen kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'it olivat avanneet ensimmäiset kukkansa. 

Iris ret. 'Katharines Gold'

Myös Vasenrinteen alalaitaan istutetut 'Katharines Gold'it rohkaistuivat iltapäivällä näyttämään kauniita terälehtiään. Ehdin jo muutamana päivänä kummastella, mihin nämä kultaiset kukat ovat kadonneet. Putkahtivat aivan yllättäen maksaruohojen ja pikkutalvion välistä esille.

Iris ret. 'Pauline'

Oikearinteessä (sielläkin) mylläsin viime kesänä voimallisesti. Poistin ison määrän vuorenkilpiä ja siirsin Pikkupuutarhasta Oikearinteen toiseen reunaan pallohortensioita. Vuorenkilpiä jäi vielä omaankin tarpeeseen. Kotilot tykkäävät lymytä vuorenkilpien lomassa, josta syystä olen niitä vähentänyt.

Syksyllä laitoin Oikearinteestä paljastuneeseen multatilaan pikkusipuleita. Näistä mm. kevätkurjenmiekka 'Pauline' kiirehti ensimmäisenä avaamaan kukkiaan. 

Iris ret. 'Frozen Planet'

Samoin utusinisten 'Frozen Planet'ien ensimmäinen kukka on avautunut. Frozenia olen istuttanut Oikearinteeseen syksyllä 2020. Se ei ole ollut kovin ahkera kukkija, mutta viime keväänä sentään ihastutti nousemalla varhain ja avaamalla kukkansa. Nyt seuraankin kiinnostuneena, kuinka käy näiden tuoreempien Frozeneiden. Kukkivatko kaikki nyt, kukkivatko myös tulevina keväinä?

Scillat

Scillojakin tupsahtelee siellä täällä väriä näyttäen. Nämä ovat Scilla sibericaa eli idänsinililjaa. Kirjokevättähtiä (Scilla forbesii/Chionodoxa) ilmestyy yhtä varmasti. Scillat ovat levinneet joka paikkaan. Niitä nousee jopa kivituhkakäytävillä, joskin yksittäisinä.   

Vuosia sitten samaan bussiin aamuisin töihin mennessäni nousi rouva, jonka riemu keväällä nousevista scilloista sai minut kutsumaan häntä rouva Ihanaksi. Hän huokaili korviin saakka hymyillen, kuinka scillat ovat niiiiiin ihania. Tuo rouva on jo eläkkeellä ja melko huonokuntoinen. Viimeksi häneen törmätessäni emme enää puhuneet ihanista scilloista, mutta sama hymy hänen kasvoiltaan edelleen löytyi.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokainen kukki syksyllä aivan viime hetkiin saakka. Se näyttää tyytyneen lyhyisiin talviuniin ja jatkaa kukkimistaan likimain siitä mihin ennen vuodenvaihdetta jäi. Näillä minun belliksilläni on tapana valua penkistä kanttausuraan. Luultavasti niiden tarkoitus on siirtyä kukkimaan nurmikolle, mikä sinänsä ei haittaa. Heidän kukkimistaan nurmikolla kukkiminen saattaa kuitenkin haitata. Viimeistään siinä vaiheessa, kun päätän leikata pitkäksi venähtäneen nurmikon. No, siihen on vielä aikaa. Valukoon bellikset siihen saakka rauhassa.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Arvatkaapa mikä tässä työntää mullasta kartiomaisia alkujaan? Se on punakolmilehti varjoisassa Metsäpuutarhaksi nimittämässäni paikassa, talon puiston puoleisessa päädyssä. Talven jälkeen jokainen nousija tuntuu yllätykseltä. Iloiselta sellaiselta.

Punakolmilehden valitsin yhdeksi vuoden 2023 Koska kukkii -haasteen seurattavaksi. Silloin se kukki 11.5. 

Lavallinen multasäkkejä saapui sovitusti. Laskupaikkana toimi varaparkkipaikka, jonka hiekkapäällyste ei sallinut käsin ohjattavan haarukkavaunun liikuttamista parempaan paikkaan. Niinpä kuski jätti luvallamme lastin varaparkkipaikan sisääntuloon. Siitä sitten siirsimme 65 säkkiä alueen reunaan odottamaan jatkokäsittelyä. Ehdin jo kärrätä 7 säkkiä alapihalle.

Eipä tarvitse auton takapaksissa kuskata multasäkkejä kaupasta koko kesänä. Hankkijan verkkokaupasta tilattuna lavallinen eli 65 Biolanin Musta multa 45 l -säkkiä maksaa 289  € pihaan toimitettuna. Tarjouksesta yksittäisiä multasäkkejä saa varmasti edullisemminkin, mutta eipä tarvitse ainakaan mullan vuoksi kauppaan lähteä. Lähin eli noin 14 km:n päässä sijaitseva rautakauppa veloittaa toimituksesta 100 eurosta ylöspäin. Muilla toimittajilla samanlaisia kuljetushintoja itse mullan päälle.

Tussilago farfara - Leskenlehti

Multasäkkejä siirrellessä huomasin kadunvarren ojassa jotain keltaista. Koululaiset heittävät usein karkkipapereita luontoon, mutta tämän keltaisen kohdalla epäilykseni osuivat oikeaan. Leskenlehtihän se siellä. 

 
Yksittäisiä krookuksia nousee siellä täällä. Viikonloppuna oli hyisen kylmää ja paljon muuta tekemistä, joten puutarhakierros jäi ylimalkaiseksi vilkaisuksi. Kylvin tsinnioita, kiinanasteria, maariankelloa, auringonkukkia ja kesäpäivänhattuja. Ja kurkkujen siemenetkin laitoin multaan. 

Ulkona voi työskennellä viileämmässäkin säässä, kunhan varustautuu asiallisin taminein. Toivon kuitenkin pääsiäiseksi lämpimämpää. Yöpakkasten jäljiltä aamutuimaan maa on kohmeessa, eikä ainakaan kaivuhommia tule silloin tehtyä. Ei tässä mitään kiirettä pihatöiden kanssa ole. Olisi vain niin mukava viettää aikaa pihalla ja tekemistähän sieltä aina löytyy.

Olemme siirtyneet huhtikuuhun. 

Iloisia kevätpäiviä kaikille!

Aarteiden etsintää ja viisareiden veivausta

Iris ret. 'Katharine Hodgkin' - Kevätkurjenmiekka

 

Puutarhaihmisen juhlaviikot ovat alkaneet. Jokaisella pihakierroksella löytyy uusia aarteita ihmeteltäväksi. Oikearinteen 2021 istutetetut 'Katharine Hodgkin' -kevätkurjenmiekat ovat olleet esillä jo jonkin aikaa. Tiistaina ensimmäinen nuppukin oli avautunut. Kunhan ehdin kameran kanssa pihamaalle, löytyy varmaan jo lisääkin avonaisia kukkia.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Kasvarin lähellä sijaitsevassa Vapaapenkissä kultasahramit kiirehtivät näyttämään väriä. Nämä olen istuttanut 2022. Niitä on penkissä enemmänkin. 

Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti

Oikearinteessä, kuten monessa muussakin paikassa mylläsin viime kesänä voimallisesti vanhoja kasveja muualle siirtäen ja uusia tilalle istuttaen. Vanhassa pihassa on harvoin neitseellistä multaa, johon olisi helppo upottaa syksyllä sipulikukkia. Mylläyksen johdosta sellaisia paikkoja nyt avautui, joten sinne vain sipuleita.

Suunnitelmissa on ollut lisätä posliinihyasintteja. Niinpä laitoin niitä Oikearinteessä kasvavan ruusuherukan lähelle. Ensimmäinen on jo kukassa. 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu

Laskin, että minulla on 12 jouluruusua. Niistä 10 on Pikkupuutarhassa, vanhin vaalea Olopihan Syreenipenkissä ja tumma niinikään Olopihalla Teresanruusun vieressä.

Syreenipenkin vaalean jouluruusun siirtämistä olen harkinnut, koska se jää liikaa taka-alalle. Sen nähdäkseen on tiedettävä, mihin katsoa. Muiden perennojen kasvaessa, jouluruusu jää väkisinkin niiden taakse. Toisaalta, kun tämä jouluruusu näyttää viihtyvän paikassaan, saa olla. Etenkin, kun en ole keksinyt sille kelvollista uutta paikkaa. Ilokseni se on selvinnyt hyvin tästäkin talvesta ja pukkaa jo nuppuja.

Alcea rosea 'Nigra' - Salkoruusu tumma

Syreenipenkin jouluruusua tiistaina tutkiessani huomasin sen läheisyydessä salkoruusun tuoreita lehtiä. Viime kesänä se kukkikin, vieläpä tummin kukin eli kyseessä on 'Nigra'. Alkuun en millään tajunnut, miten salkoruusu on joutunut niin kummalliseen paikkaan. Kunnes keksin, että tapaan tyhjentää itämättömien kylvöruukkujen sisällön tarhaviinikärhö 'Polish Spiritin' taakse. 

Toki voisin laittaa käytetyt kylvömullat ämpäriin ja kiikuttaa alapihan kompostoriin. Ihminen pyrkii tunnetusti oikaisemaan sieltä aidan matalimmalta puolelta. Miksi kantaa multaa kompostiin tekeytymään mullaksi, kun sen voi laittaa suoraan maahan muun mullan seuraksi? Ei siis ihme, että salkoruusu kasvaa oudossa paikassa. Olenpa löytänyt sieltä tomaatintaimiakin. 

Tuoksuherneet kylvän yleensä maaliskuun lopulla. Niin nytkin. Olen muutaman vuoden ajan toiminut ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeita noudattaen. Siten olen onnistunut hyvin. Potit ovat avonaisissa muovipussseissa isossa laatikossa kellarin kasvatushuoneessa. Kunhan siemenet ovat itäneet, vien koko laatikon kasvihuoneeseen. Tuoksuherneen sanotaan kestävän pakkasta -8 asteeseen. Laitan yöksi harson laatikon päälle.

Tuoksuherneissä pysyttelin enimmäkseen omasta varastosta löytyneissä pusseissa. Kylvin seuraavat: 

'Royal Rose' 
'Villa Roma' (White & Rose) 
'Lord Nelson'
'Spencer Old Times'
'Royal Maroon'
'Spencer Beaujolais'

Onkohan 'Royal Maroon' ja 'Spenceer Beaujolais' sama tuoksuherne eri nimellä? Kovasti ovat saman näköisiä.

Tiistaina 17.3. kylvin samettikukkia. Osan esikasvatan ja istutan sitten esimerkiksi ruukkuun. Osan kylvän suoraan haluamaani paikkaan. Uusia siemeniä en nyt ostanut, koska näidenkin osalta koitan käyttää ensin omat varastot. Seuraavat samettikukat tulivat kylvetyiksi:

'Fireball'
'Strawberry Blonde'
'Favourite Red'
'Panther'
'Jolly Jester' 

Osa siemenistä iti muutamassa päivässä. Osasta ei näy vielä mitään. Ei niillä ole kiirettä. Tietysti olisi ajankäytön kannalta mukava, että itäneitä saisi koulittua ennen seuraavien kylvämistä. Huhtikuussa on mm. kurkkujen kylvöaika. 

Sunnuntaivastaisena yönä on jälleen aika veivata viisareita kesäaikaan siirtymisen vuoksi. Tällä kertaa siirretään viisaria tunti eteenpäin eli menetetään yksi tunti saadaksemme sen taas syksyllä takaisin. Moinen viisarien vekslaus on minusta turhaa hommaa. Ehkä herrat ja rouvat EU:ssa vihdoin sen huomaavat ja pääsevät yksimielisyyteen viisarivekslauksen lopettamisesta.

Sunnuntaina on toinenkin muistettava ajankohta eli pienet virpojat ovat jälleen liikkeellä. Ostin jo suklaamunia heille annettavaksi. Toivottavasti virpojia ei tule pilvin pimein, jolloin varastoni loppuu auttamattomasti kesken. Toivon myös, että heitä jokunen tulisi, sillä muuten saamme Ukkokullan kanssa napostella muille varattuja herkkuja.