Ja sitten vuorossa ovat syyshortensiat

Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Yksi puutarhan ihanimmista pensaista on mielestäni syyshortensia. Tavallinen syyshortensia on kasvanut puutarhassamme jo parikymmentä vuotta. Ellei enemmänkin. Sisäänkäynnin edessä se näkyy myös keittiön ikkunaan ja kukkiessaan luo syyspäivien hämärtyvissä illoissa valon tuntua. Aika usein huomaan unohtuvani sitä ikkunasta katselemaan illalla keittiössä käydessäni.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Vuonna 2013 blogimaailmasta tuttu innostus iski minuun hortensiahimon muodossa ja hankin puutarhaan Vanille Fraisen. Olin nähnyt siitä ihastuttavia kuvia. Kuvia, joissa hortensian alkuun valkoiset kukat vähitellen loppukesän kääntyessä syksyksi värittyvät vaaleanpunaisiksi. Sellaista näkyä on suorastaan mahdotonta vastustaa.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Talvi 2015-2016 oli monelle kasville suoranainen tappotalvi. Hyvin puutarhaani kotiutunut ja kasvanut Vanille Fraise oli keväällä surkeassa kunnossa. Ei elon pilkahdustakaan. Valmistauduin henkisesti leikkaamaan sen kuivuneet oksat kokonaan pois ja kaivamaan kuolleen juurakon ylös. Ehdin jo silmäillä taimikauppojen antia hankkiakseni uuden Vanillen tilalle. Vanille oli hurmannut minut tehokkaasti ja jatko ilman ihanaista kukkapilveä ei tullut kyseeseen.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Onneksi kuuntelin viisaampia ja maltillisempia ihmisiä ja annoin Vanillelle mahdollisuuden. Hitaasti se kesän ajan toipui ja kasvatti pitkät versot ja niihin lehtiä. Syksyllä jopa oksien kärkiin ilmestyi muutamia nuppuja, joista iloitsin sitäkin enemmän, kun olin jo ollut valmis kokonaan uuden kasvin sen tilalle hankkimaan.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Edellisen talven koettelemukset näkyvät Vanillessani edelleen, sillä pitkän huiskeiksi kasvaneisiin oksiin tuli tänäkin vuonna aika harvanlaisesti lehtiä. Nuoremmat oksat ovat tuuheampia. Yleensä leikkaan vanhat kukinnot keväällä pois ja samalla lyhennän hennompia oksia. Minun olisi pitänyt leikata Vanillen pitkiä oksia rohkeammin, jotta oksat olisivat haaroittuneet ja vihertyneet paremmin. Mitään ei ole menetetty, sillä voin korjata asian seuraavan leikkauksen yhteydessä. Onneksi Vanillessa on runsaasti tyvestä kasvaneita uusia oksia, joissa on paljon avautuvia kukkaryppäitä.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Vanille Fraiseeni ihastuneena istutin seuraavana keväänä sille kaveriksi Vims' Redin, jonka kukinto värittyy syvemmän punaiseksi Vanilleen verrattuna. Myös Vim's Red kärsi suuresti edesllistalvesta ja sen jouduin leikkaamaan miltei maan tasalle. Sieltä se kesän mittaan versoi ja raju leikkaus onkin osoittautunut Vim's Redin onneksi. Se on tuuheutunut ja haaroittunut hyvin. Se kukki ihan kohtuullisesti jo viime kesänäkin, mutta nyt Vim's Red on täynnä kukkanuppuja.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Kaikenlaiset ötökät näyttävät tykkäävän kovasti hortensioiden kukista. Aurinkoisena päivänä kukkakärpäsiä ja muita pörriäisiä pyörii hortensioiden ympärillä yhtä innokkaasti, kuin minä kamerani kanssa.

Hydrangea pan. Mustila

Kesällä 2016 päätin ostaa myös Mustilanhortensian. Vaikka en ollut miettinyt yhtään, mihin sellaisen istuttaisin. Niinpä tämän uuden hortensian kaivoin kasvaria vastapäätä Kaivoruusupenkkiin. Ihan kiva idea silloin, kun puska on pieni ja sopuisa. Vaan tulevaisuuden kannalta paikka oli aivan liian ahdas. Niinpä sitten tämän vuoden alkukesästä siirsin Mustilanhortensian lähelle puutarhan alalaidan vasta noussutta aitaa. Siellä sillä on tilaa kasvaa ja kukoistaa. Samalla tämä hortensia toimii osana puutarhan takaseinää. Pieni pensas kiittää minua uudessa istutuspaikassaan ensimmäisellä kukinnallaan.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Tästä kesästä näyttää tulevan myös hortensioiden osalta hulppean runsas kukkimiskesä. Se näkyi jo kesä-heinäkuussa köynnöshortensian loisteliaana panoksensa. En tiedä, olisiko metsän häviämisellä osansa talon päädyssä kasvavan köynnöshortensian kukkien runsauteen, mutta harvoin meidän puistopäätymme seinämä on niin kaunis ollut.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Hortensioiden kukat kuuluvat niihin, joita pitää ehdottomasti ihastella myös ihan läheltä. Köynnöshortensian valtavan kokoiset kukinnot koostuvat monesta erilaisesta ja samanaikaisesta osiosta. On pieniä pallomaisia nuppuja, isoja valkeaksi avautuneita neliterälehtisiä "lautasia" ja sitten noita tähtimäisiä ilotulituksia. Miksi niitä kaikkia sitten virallisesti kutsutaankaan.

Köynnöshortensia - Hydrangea anomala subsp. petiolaris

Ensi kesän kukinnasta ei tässä vaiheessa ole tietoakaan, eikä ole tarviskaan. Kyllä tällä kauneudella jaksaa taas elää ja unelmoida pitkälle eteenpäin.
 

Voi ihanuutta, liljatkin vielä!

Tarhasarjaillja 'Sweet Surrender'

Puutarhaihmisen kesä on yhtä ilotulitusta. Pikkusipulien ja tulppaanien aloittaessa keväisen kukintansa sitä kulkee nenä kiinni kukkapenkeissä ja henkäilee ihastuksesta kukka toisensa jälkeen. Ehkä hetken jopa ajattelee, ettei kauniimpaa voi olla. Sitten tulevat kirsikankukat, rhodot, pionit, ruusut ja kaikki mahdolliset ja mahdottomat kukat, joita itse kukin on puutarhaansa istuttanut. Jokaisen lajin kukinnan ollessa parhaimmillaan, tuntuu, ettei hienompaa voi olla olemassakaan. Vaan edelleen iloa riittää. Miten sitä joka vuosi jaksaakaan yhtä innokkaasti vastaanottaa kaikki puutarhan ihanuudet. Ei niihin kyllästy, ei.

Puutarhassani liljoja on vähän joka nurkalla. Niiden sipuleita on siirtynyt erilaisissa kaivuu- ja kunnostustöissä vähän omituisiinkin paikkoihin. Eikä kyllä menneinä vuosina aina ajatus ole ihan kulkenut virtaviivaisesti istutustouhuissa. Usein minulla on tosi hienoja suunnitelmia aloittaessani jonkun penkin rakentamista tai kunnostusta. Tuohon istutan sitä ja tuohon tätä. Ja korkeat tuonne keskelle tai taakse ja eteen sitten matalammat. Vaan, kun työ etenee ja penkki täyttyy, uusille pitää löytää paikkansa jostain ja sitten niitä tulee tyrkättyä sinne, missä juuri sillä hetkellä parhaiten tilaa löytyy. Aina se käsillä oleva tyhjä tila ei jatkossa ole kaikkein parhain.

Kuningaslilja - Lilium regale

Kovasti aina kaikille kehuskelen itseäni listaihmiseksi. Miten minulla on asiat järjestyksessä alusta loppuun ja lopusta alkuun. Pitää paikkansa noin pääpiirteissään, mutta taitava olen lipsumaan hienoista periaatteistani. Etenkin kasveja siirrellessä taimilaput ja -nimet sekoavat ja katoavat ja kirjanpito laahaa pahasti jäljessä.

Kuningaslilja - Lilium regale

Vuosien mittaan kiinnostuksen kohteet ja tärkeysjärjestys elää ja muuttuu. Mikä on ollut olennaista kolme vuotta sitten, ei sitä olekaan enää tänään. Joku muu asia on ehkä noussut pinnalle ja tärkeämmäksi. Toisinaan sitä kuitenkin toivoo, että olisi ollut tarkka ja huolellinen katkeamattomalla innolla, sillä jälkikäteen monien asioiden selville ottaminen on ellei mahdotonta, niin ainakin hankalaa.

Lilium Spring Pink

Jostain kumman syystä juuri liljojen kohdalla muistinpanoni ovat melko vajavaiset. Olenko kenties jossain vaiheessa mieltänyt sipuleista kasvatettavat kukat jotenkin eri kastiin kuuluviksi, kuin taimena hankitut perennat, pensaat ja köynnökset? Monet liljat kukkivat samoilla paikoillaan vuosi toisensa jälkeen eli ihan ne ovat perennoja siinä, kuin muutkin puskat.

Tuskin se niin tärkeää on, vaikka jonkun liljan nimi uupuisi kokonaan tai kahden vaaleanpunaisen liljan nimet menisivät sekaisin. Viime syksynä ostin useamman mix-pussin, joissa kussakin oli erilaisia liljoja. Eipä pusseissa ollut mitään selostusta liljojen nimistä. Ehkäpä pussin täyttäjä ei itsekään tiennyt lajikkeiden nimeä ja päätti antaa oman mieltymyksensä mukaan pussille nimeksi Oriental.

Lilium Mapira tai Night Flyer

Monta liljaa olen istuttanut muiden syyssipulien ohessa puutarhatöiden loppumetreillä. Silloin, kun koko kasvukauden uurastus alkaa lähennellä loppuaan ja puutarhurin mieli leijailee jossain muualla, kuin seuraavassa kesässä. Loka-marraskuun koleudessa olisi toki viisasta suunnata katse tulevan kevään ja kesän kukintaan ja keskittyä suunnittelemaan sipuli-istutukset huolella. Näin on ehkä sipuleita tilatessa tai kaupasta hankkiessa ajatus ollutkin, mutta lopulta minulle tulee aina kiire saada ostokset multaan, ettei ainakaan kovin suurta taloudellista hävikkiä syntyisi. Tarmo vaan tuppaa loppumaan siinä, kuin vuosikin.

Elokuista liljojen kukintaa katsellessani ajattelen, että kaikki yksittäiset, siellä täällä kasvavat ja kukkivat liljat pitäisi kaivaa ja istuttaa johonkin uuteen paikkaan yhtenäiseksi ryhmäksi. Joillakin niistä on kaveri tai kavereita aikanaan ollutkin, mutta mikä lie jättänyt heidät yksinään kukkimaan. Ja toiset taas ovat juurikin niitä, jotka ovat muuttaneet paikkaa muun mullanmylläyksen yhteydessä.

Myönnän, että juuri sipulikasveissa minulla on luvattoman paljon niitä hankintoja, jolloin olen nähnyt mieluisan sipulipussukan ja ostanut sen ajatellen, että kyllä sille jostain paikka löytyy. Usein lähdenkin lapion ja sipulipussukan kanssa päättäväisesti jonkun kukkapenkin ääreen ja siinä sitten seison tyhmänä todeten, ettei tämä nyt tuohon mitenkään sovi. Ettei ajatus ole laisinkaan hyvä ja perusteltu.

Lilium Elite

Sitten pyörinkin pitkin pihaa edelleen lapio ja sipulipussukka kourissani etsimässä uutta ja parempaa istutuspaikkaa. Joskus käy niin oivallisesti, että lamppu syttyy juuri sopivassa paikassa ja sipuli löytää erinomaisen kodin itselleen. Varsin usein näin ei todellakaan käy. Ei, vaan sipuli tungetaan jonkun penkin nurkkaan pelkästään jo sen vuoksi, ettei ihminen voi koko päivää kulkea puutarhassaan lapion ja sipulipussukan kanssa.

Edellinen kuvaa ehkä juuri sitä kasvi edellä menemistä, mitä tuppaan liiaksikin harrastamaan. Ensin siis löytyy kasvi, joka pitää ehdottomasti ja sillä minuutilla saada ja vasta sitten alkaa pienessä päässä pyörimään ajatusrata, mihin kummaan sen kasvin nyt tyrkkään.

Keltaiset liljat sopivat hyvin vihreiden omenaminttujen kumppaniksi.

Ihailen suuresti ihmisiä, jotka piirtävät huolellisesti istutussuunnitelmansa värikynillä pihansa pohjapiirrokseen lisäten kuvaan kasvien nimet suomeksi ja latinaksi. Sen jälkeen he tekevät tarkan ostoslistan ja googlettavat lisäksi taimimyymälät, joista kutakin listalla olevaa kasvia löytyy. Myymälästä ostetaan vain ja ainoastaan listatut tuotteet. No, kenties yksi laventeli ja pari muuta kesäkukkaa, kun kerran auton takakontissa vielä on tilaa.

Lilja Oriental Mix -pussukasta

Minä hörhö taasen marssin kulkureittini varrella olevaan lähimpään kasvimyymälään aikomuksenani ostaa jokin kasvi, jonka olen hiljan jossain nähnyt tai jota niin monet bloggarit ovat kesän mittaan hehkuttaneet ja siten tartuttaneet minuunkin hillittömän halun saada juuri se tietty kasvi. Ja niinhän siinä usein käy, ettei hakemaani kasvia ole siinä lähimmässä taimimyymälässä, eikä seuraavassakaan. Ei ehkä koko Uudenmaan läänissä, ei ole ollut tänä kesänä laisinkaan.

Arvatkaa vain, lähdenkö kaupasta tyhjin käsin kotiin googlettamaan, mistä etsimäni kasvin saisin. Ei, minä jään myymälään pyörimään ikiliikkujan lailla ja ostan sitä ja tätä ja vielä tuonkin. Sillä vaikka taimimyymälässä näkemistäni kasveista olisin vain hämärästi joskus jossain kuullut, kaupassa ne näyttävät niin ihanan kutsuvilta ja juuri sellaisilta, joita ilman en enää siitä hetkestä pysty olemaan. Näin tapahtuu sitä ilmeisimmin, mikäli kasveissa on jokin alennus.

Lilium Peach Dwarf

Niin sitten kotiin saavuttuani ja purettuani kasvilastin terassinkulmalle, alan hiljakseen toipua hetkellisestä, mutta niin usein aiemminkin tapahtuneesta kasvihumauskohtauksesta ja ensimmäisenä mietin, mihin ihmeeseen nämä kaikki taas tungen. Miksi ihmeessä kerta toisensa jälkeen hommaan itselleni lisää kaivamista, kastelemista ja huolehtimista?  

Jokainen hankkimani tai saamani kasvi on paikkansa löytänyt. Siitäkin huolimatta, että joidenkin kohdalla olen pyörinyt pitkin pihaa lapio kädessäni kerta toisensa jälkeen, kunnes viimein sopiva paikka on löytynyt. Eikä se ensimmäinen istutuspaikka välttämättä ole ollut kyseisen kasvin viimeinen, vaan karuselli on pyörinyt ympäri pihaa ja tonttia. Jokunen kasvi on sanonut kasvusopimuksensa kanssani irti joko jo seuraavana kesänä tai ehkä vähän myöhemmin. Useimpien kanssa ollaan sentään tultu juttuun hyvin pitkän aikaa. Onneksi en sentään kuule, mitä kasvit minusta poissa ollessani puhuvat. Ehkä keskenään manaavat minut Saharan aavikolle, missä ei monikaan kasvi elä. Eikä sen puoleen ihminenkään.

Lilja Oriental Mix -pussukasta

Nyt eksyi juttu ihan omituisille poluille, sillä piti vain kirjoittamani liljojen elokuisesta ihanuudesta. Siitä, kuinka upeaa tarjottavaa puutarhalla meille koko kesän onkaan. Siitäkin, että vaikka näin elokuussa alkaa hissukseen tuntua kesän lopun olevan käsillä, ei niin kukkien kannalta välttämättä laisinkaan ole. Vielä on edessä leimut ja punahatut ja monen monet syyskukkijat. Hortensiatkin. Kesä on loppu vasta, kun ensimmäiset pakkaset huurruttavat maahan pudonneet vaahteranlehdet. Eikös niin!

Tarhasarjalilja Sweet Surrender

Mukavaa elokuun puoliväliä ja alkavaa viikkoa kaikille!
 

Kärhöt, kärhöt, kärhöt

Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia Aljonushka

Moni kasvi on pitänyt tämän kesän viileydestä ja hitaudesta. Niin myös kärhöt. Sininen alppikärhö kukki alkukesästä runsaana. Sen sijaan olopihan puutarhaportin vasemmalle puolelle viime kesänä istutettu alppikärhö Purple Dream teki vain pari kukkaa. Ehkä se vaatii oman aikansa kotiutuakseen ja kukkiakseen runsaammin. Odotellaan siis. 

Tarhakellokärhö - Clematis integrifolia Aljonushka

Ruusupenkissä kasvava Aljonushka on laittanut parastaan siitä lähtien, kun se tämänkesäisen kukintansa aloitti. Olipa hyvä, etten jättänyt Aljonushkaa sen alkuperäiseen istutuspaikkaansa Vasenrinteeseen, sillä siinä se ei olisi koskaan päässyt oikeuksiinsa. Ruusupenkissä on syvämultainen maa ja keväällä laitoin vielä kärhöille annoksen kanankakkaa kullekin.

Clematis Pink Fantasy

Pikkupuutarhan köynnöstuessa kasvava Pink Fantasy aloitti kukintansa jo ajat sitten ja se on jo ehtinyt lopettaakin. Siihenkään ei montaa kukkaa tullut, mutta ne vähätkin olivat sitäkin kauniimpia. Pink Fantasylle täytyy lähiaikoina raivata vähän lisää tilaa, sillä metsäruusu uhkaa käydä vähän liikaa kärhön iholle. Ilmaa kaikki kasvit tarvitsevat, vaikka kuinka seurasta tykkäisivät.

Clematis Rouge Cardinal

Tämän kesän kärhöloistosta vastaavat täysin palkein Päivänliljapenkin Rouge Cardinal ja MultiBlue. Kaverukset ovat niin tehokkaasti kietoutuneet toisiinsa, ettei niiden nupuista pysty päättelemään, kumpi on kumpi.

Clematis Multi Blue

Köynnösten ollessa jo nupulla laitoin niille vanhojen bambutukien lisäksi metalliset puolikaaret. Tällainen jälkituenta on siinä mielessä hankalaa, että kasveja pitää varoa ja nuppuja kohdella hellästi. Tarkoitus onkin hankkia näille kahdelle vastakkain samassa penkissä kasvavalle kärhöllä paremmat tuet.

Rouge Cardinalissa on nuppuja aivan alas saakka. MultiBluen kukat sen sijaan huitelevat sellaisissa korkeuksissa, että kunnon kuvia saadakseen pitäisi olla tikkaat tai pitkälle ulottuva zoom. Niinpä enin osa kuvista koostuukin punaisista Rouge Cardinaleista.

Tarhalyhtykärhö - Clematis texensis 'Princess Diana'

Kiemurapenkin tuijan kupeessa kasvava Princess Diana on jälleen täynnä nuppuja. Dianan kukat ovat aika pieniä, mutta hienoltahan kärhö näyttää kukkien auetessa toinen toisensa perään. Viime vuonna Diana kukki todella pitkälle syksyyn.

Clematis vit. Polish Spirit

Myös olopihan Syreenipenkin Polish Spirit virittelee nuppujaan valmiuteen. Tämä kärhö on ehkä hiukan liian varjoisessa paikassa, mutta hyvin se näyttää siinä viihtyvän.

Kärhö vailla nimeä

Olopihan puutarhaportin oikealla puolella kasvaa kaksi kärhöä, joista toisen pitäisi olla Willy. Willyksi oletettu ei ole kovin paljon mittaa kasvanut, eikä siinä ole nuppuja. Reippaasti pituutta venynyt ja nuppuja pian aukaiseva kärhö kukki viime kesänä yhden kukan voimin. Ehkä tänä vuonna löydän kärhölle nimen. Tässä kohden kirjanpitoni pettää pahemman kerran, mutta pääasia, että kärhö kasvaa ja kukkii.

Toukokuussa istutin kahteen isoon puutarharuukkuun kaksi kärhöä kumpaiseenkin. Toisessa kasvaa Jackmannii ja The President. Toisessa Dr. Ruppel ja Willy. Kas vain, minullapa on Willy kasvamassa myös ruukussa. Miten tuon huomasin vasta nyt?

Toisen ruukun kärhöt ovat kasvaneet komeiksi, mutta niissä ei ole yhtään nuppua. Toisen ruukun kärhöt ovat vähän kärsineen oloisia, mutta nuppuja löytyy runsaasti. Ota näistä nyt sitten selvää, mikä kärhö on kukkimassa. Olisiko tämä kuvan kärhö Dr. Rubbel, mutta ankeiden ruukkuolosuhteiden vuoksi kukka onkin vähän rupsahtaneen oloinen?

Ruukkukärhöjen on tarkoitus päästä maahan heti, kun ehdin olopihan kauan kunnostusta vaatineen penkin rakentamisen aloittaa. Siihen on tarkoitus istuttaa ainakin kevätmessuilta ostettu pioni Alexander Fleming ja mahdollisesti myös Kiemurapenkissä väriminttujen keskelle jääneet pari muuta pionia. 

Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges´)

Viime kesäinen ihastuksen kohteeni, lumikärhö, vasta aloittelee. Nuppuja on paljon ja pian niistä poksahtelee valkoisia kukkia, joita todennäköisesti taas kierrän kameran kanssa yhtä innokkaasti, kuin viime kesänäkin. Lumikärhö on vaan niin kaunis kohti taivasta kurkottavine pikkuruisine pallonuppuineen ja tähtimäisine kukintoineen.

Clematis Multi Blue

Pikkupuutarhan kriikunassa kasvava MultiBlue on tänä vuonna vähän aneeminen, mutta muutaman kukan sekin on kehittänyt. MultiBlue tarvitsisi varmaan vähän parempaa multaa ja enemmän lannoitusta. Penkin kunnostustyö on jonotuslistalla. Kuten niin moni muukin paikka.

Pikkupuutarhan Ville de Lyonissa ei toistaiseksi näy ainuttakaan nuppua. Se on kyllä yleensäkin ollut aika myöhäinen kukkija, joten vielähän tuo ehtii. Vähän huonosti Ville de Lyon on nyt kasvanut, mutta toivottavasti ei heitä minulle hyvästejä.

  
Aikoja sitten leikkasin seinustan villiviinistä muutamia kookkaita lehtiä kesäkukkakimpun somisteeksi maljakkoon. Kukat kuihtuivat ajat sitten, mutta koska lehdet näyttivät terhakan vihreiltä, olen vain vaihtanut niille vettä ja antanut maljakon ilahduttaa keittiön ikkunalaudalla. Yllättäen vettä vaihtaessani huomasin yhteen lehteen tulleen komeat juuret ja parissa muussakin on selviä merkkejä juurien muodostumisesta.

Istutin juurellisen lehden ruukkuun ja vein sen kasvariin. Aika mukavaa, jos tuo tuosta alkaisi kasvaa, enkä sitä kovin epäilekään. Pari villiviiniä olen saanut kasvamaan pelkästään tökkäämällä leikatut versot suoraan maahan. Yksi kesä näyttää menevän juurtumiseen, mutta jo seuraavana kesänä alkaa kasvu.

Alapihan aitaa vasten olen kesän aikana istuttanut peräti neljä villiviiniä, jotka kaikki tosin ovat imukärhivilliviinejä. Kun halvalla on saanut. Juurensa maljakossa tehnyt on puolestaan säleikkövilliviini, joka on rehevyytensä ja lehtien isomman koon vuoksi on melkeinpä parempi tuohon aitaan.

Köynnöskuusama - Lonicera 'Dropmore Scarlet'

Myös toinen aitaa vasten istutetuista köynnöskuusamista on kasvanut mittaa reilusti. Kukkia siihen ei ole tullut, mutta ehtiihän tuo kukkia ensi kesänäkin. Jos vain talvesta selviytyy. Vihreä metalliverkkoaita uppoutuu ilmavana sinänsä hyvin maisemaan, mutta mielelläni näkisin aidan köynnösten verhoamana ja kukkivana seinämänä alapihan puutarhalle.

Clematikset Rouge Cardinal ja Multi Blue sikinsokin.

 Aurinkoista ja lämmintä elokuista viikonloppua kaikille!

Hyvää matkaa veljeni!

Kääpiöhopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta' 

Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,

niin äkisti lähdit sä luotamme pois.

Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,

vain kaipaus suuri ja sammumaton.

Tänään saatamme  kuukausi sitten menehtyneen veljeni hänen viimeiselle matkalleen.

Sydämeni on surusta raskas.

Kuvan kääpiöhopeakuusen sain vuosi sitten veljeltäni syntymäpäivälahjaksi. 

Silloin en tiennyt, että tälle kuuselle syntyy aivan uusi merkitys ja aivan liian pian. 

Hyvää matkaa isoveljeni, olet aina sydämessäni!

Hurraa harjaneilikoille!

Vuosia ihmettelin, miksi meidän pihalla harjaneilikat eivät menesty. Niiden sanotaan olevan helppoja, mutta jokin minulla niiden kanssa meni aina pieleen. Harjaneilikka on vanhojen pihojen perinnekasvi. Muistan sen hyvin jo lapsuudestani. Minulla ei kuitenkaan ole minkäänlaista verenperintöä tai mummon antamia oppeja kukkien kasvatukseen, joten harjaneilikankin kanssa olen mennyt kantapään kautta.

Kolme kesää sitten paneuduin harjaneilikkaan vähän intensiivisemmin. Kylvin siemeniä kesällä sekä potteihin että kasvimaalaatikkoon. Syksyn alkaessa siirsin taimiruusukkeet kukkapenkkeihin. Useampaan paikkaan lähinnä siksi, että näkisin, missä ne parhaiten alkavat viihtyä. Samaa metodia olen kokeillut monen muunkin kasvin kanssa. Esimerkiksi jouluruusut olen vihdoin saanut viihtymään, kun sitkeästi istutin niitä erilaisiin paikkoihin. Sillä tavoin löytyi parikin paikkaa, jossa jouluruusut ovat alkaneet runsastua.

 

Viime kesänä harjaneilikat kukkivat varsin vaatimattomasti. Ajattelin silloin, että näinkö meni jälleen pieleen niiden kasvatus. Tänä kesänä harjaneilikat ovat näyttäneet parastaan ja asiasta innostuneena on tarkoitus niiden määrää lisätä. Harjaneilikka, kuten kaikki muutkin neilikat ovat minusta kestäviä ja kauniita puutarhakasveja. 

Harjaneilikoissa riittää punaisen ja valkoisen värivaihtoehtoja. Monenlaisia lajikkeita kylvin, mutta nimet katosivat siinä vaiheessa, kun taimia siirtelin penkkeihin. Harjaneilikka vaatii siinä mielessä pitkämielisyyttä, että ensimmäisenä vuotenaan se kasvattaa lehtiruusukkeen ja kukkii vasta toisena vuotena. Kukkia odotellessa saattaa helposti käydä niin, että kitkee lehtiruusukkeet rikkaruohoina pois. Vähän samaan tapaan kuin sormuistinkukat.

Hyviä harjaneilikkavinkkejä löysin Kasvihormoni -blogista. Nyt toivon hartaasti, että harjaneilikka kotiutuisi puutarhaani, siementäisi ja kukkisi tulevat vuodet runsaana. Se on ihana väripilkku kesäisessä kukkapenkissä.

Synttäriarvonta blogissani jatkuu 19.8. klo 24 saakka. Arvontasivulle pääset oikeassa sivupalkissa olevaa kuvaa klikkaamalla. 

En ole ehtinyt erikseen käydä arvontaan osallistuvia kiittelemässä ja kommentoimassa, mutta aivan ihania kommentteja teiltä on tullut. Lämmin kiitos niistä! Tässä samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi kaikki blogini uudet lukijat yhdessä ja erikseen. Olen niin iloinen teistä jokaisesta.