keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Kadonneista oppia -haaste

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko
 
Keväässä ollaan siirrytty viimeiseen kolmannekseen eli toukokuuhun. Jokin aika sitten huomasin blogeissa lähteneen liikkeelle mielenkiintoisen haasteen. Kuinka ollakaan, sain kyseisen haasteen Saran mökissä ja puutarhassa -blogista, kiitos hänelle. Kadonneista oppia -haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhaeloa -blogin Riitta.

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko
 
Saattaa olla hyväkin, etten kaikkia kadonneita muista, sillä listasta voisi tulla pitkääkin pidempi. Yksittäisiä kadonneita on lukuisia. 

Pari mieluista kasvia nousee heti kärkeen. Ensimmäinen niistä on sinivaleunikko. Aika monta sinivaleunikkoa olen puutarhaani istuttanut. Niin kaupasta ostettuja kuin itse siemenestä kasvatettuja. Jälkimmäiset viihtyivät kolme vuotta, jonka jälkeen ne eivät enää nousseet.

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko


Sinivaleunikot viihtyvät kosteassa, tuoreessa, happamassa maassa ja ravinteikkaassa maassa. Kosteutta, mutta ei seisovaa talvimärkyyttä eli maaperän tulee olla hyvin läpäisevä. Alppiruusuille sopiva paikka kelpaa myös sinivaleunikoille. Sinivaleunikot kasvavat meillä useimmiten kaksivuotisina.
Kukinnan jälkeen emokasvi kuolee, mutta sopivissa oloissa paikalle kylväytyneet siemenet tuottavat uusia kasveja. 

Sinivaleunikot 11.6.2016 Vakka-Taimessa
 
Sinivaleunikkoja hankkiessani ja istuttaessani olen tutustunut edellä kerrottuihin kasvupaikkavaatimuksiin. Olen nähnyt niiden upeaa kukintaa mm. Vakka-Taimen kiehtovassa puutarhaympäristössä. Jokin suhteessani sinivaleunikkoon ei vaan toimi. Huomatessani menettäneeni sinisen kaunottaren, päätän kokeilun olleen viimeinen. Kunnes taas törmään jossain myymälässä komeaan yksilöön tai nähdessäni blogituttujen postauksia sinivaleunikon herkistä nupuista. Silloin olen hetkeksi myyty tämän kasvin äärellä. 


Siemenestä kasvattamani sinivaleunikot kasvoivat Päivänliljapenkissä, joka ennen tonttiamme kahdelta sivulta reunustavan metsikön kaatumista oli pian aamupäivän jälkeen puolivarjoisa paikka. Suurin osa alapihan istutusalueista on kohopenkkejä, joten talvimärkyydestäkään ei ollut pelkoa. Metsikkö kaatui keväällä 2018, mutta toimenpiteen mukanaan tuoma valo-olosuhteiden muutos ei millään ehtinyt vaikuttaa sinivaleunikon elämään. Luulisi, että hän olisi edes sen ensimmäisen kevään lisääntyneen valon ja lämmön vielä sietänyt.

Meconopsis betonicifolia - Sinivaleunikko

Tämän postauksen kuvat ovat yhtä Vakka-Taimessa otettua kuvaa lukuunottamatta itse siemenestä kasvattamistani sinivaleunikoista. Parin vuoden ajan olen tyytynyt osaani sinivaleunikottomana ihmisenä. Vuosi sitten ostin taas puutarhamyymälästä komean taimen, jonka istutin Olopihan Allaspenkkiin. Siinä se avasi  kaikki nuppunsa. Tänä keväänä kasvia ei näy eikä kuulu. En ole luopunut toivosta, mutta olen kyllä valmistautunut kohtaamaan pettymyksen tälläkin kertaa.

Koska minulla ei ole mantsuriankärhöstä ainuttakaan kuvaa, korvaan puutteen jouluruusujen kuvilla. Niiden kanssa sitkeä yrittäminen on palkittu onnistumisilla.

Mantsuriankärhö on kotoisin Pohjois-Kiinasta. Se on hyvin kestävä ja helppohoitoinen laji aurinkoiseen/puolivarjoiseen paikkaan. Kauniit tähtimäiset, valkoiset, pienet, 2-3 cm halkaisijaltaan olevat, miellyttävästi tuoksuvat kukat täyttävät köynnöksen heinä-elokuussa.  Kukat muodostuvat saman vuoden versoihin. Mantsuriankärhö on perennamainen kasvi ja sen voi istuttaa samaan kasvusyvyyteen mitä se on taimistolta tullessa ollut. Kärhö suositellaan alasleikattavaksi vuosittain noin 20-30 cm korkeudelta maan pinnasta. Mantsuriankärhö ei kiipeä itse, vaan vaatii jonkinlaisen tuen kiivetäkseen
.
Lähde: Mustilan puutarha

Mantsuriankärhö on toinen kasvi, jonka kanssa emme ole löytäneet yhteistä säveltä. Kahdesti olen ostanut ja istuttanut mantsuriankärhön. Ensimmäisen mantsuriankärhöni istutin Oikearinteeseen. Ajattelin, että siellä kärhö toimisi hyvin peittäessään valkoisilla kukillaan ison palan alueesta. Paikka on aurinkoinen ja läpäisevä, mutta pian istutuksen jälkeen totesin valinneeni väärin. Liian kuiva ja syvälle hiekkapitoinen paikka. Siirtohan siitä seurasi kotikiven tyveen. Koska mantsuriankärhö ei kiipeä itse, ajattelin saavani sen tukeutumaan kiveen. Ei tykännyt, seurasi hidas kuolema. Silkkaa kasvin olosuhteiden huomioimattomuutta ja mahdollisesti myös juurtumisvaiheen kastelun laiminlyömistä.

Helleborus orientalis Double Ellen

Toisen kerran mantsuriankärhöä hankkiessani kesällä 2019 suunnittelin mielestäni hyvän paikan entisessä metsäpuutarhassa. Kaivoin kunnollisen istutuskuopan ja käytin hyvää multaa. Huolehdin myös kastelusta. Siellä se aloitti kasvun ja vaikutti viihtyvän. Viime keväänä mantsuriankärhöstä ei sitten näkynyt eikä kuulunut mitään. Elän toivossa, että monien kärhöjen tapaan se vain uinuisi mullassa odottaen sopivaa ylösnousun hetkeä, joka koittaisi ehkä tänä keväänä. Harva se päivä käyn kevyesti rapsuttamassa pintamultaa, josko sieltä versonkärkiä kurkistaisi. Pahaa pelkään, että toiveet ovat turhia.


Sinivaleunikon sanotaan olevan oikullinen kasvi. Ehkä minulla ei ole tarjota sille sopivia kasvuolosuhteita. Ehkä en osaa ottaa hänen erityispiirteitään huomioon. En ole sataprosenttisesti nostanut käsiäni pystyyn luovuttamisen merkiksi. Voi kuitenkin mennä tovi, ennenkuin uuden sinivaleunikon taimen ostan.

Mantsuriankärhön kanssa voin ilmeisesti syyttää vain ja ainoastaan itseäni. Jos se kerran on hyvin helppo ja kestävä laji, mämmään jossain kohtaa todella rankasti. Heitän haasteen kaikille kasvitieteilijöille ja biologeille, kelle tahansa kasvien kanssa aktiivisesti puljaaville: kehittäkää kasveille jonkinlainen viestityssysteemi, jolla ne ilmoittavat istuttajalleen miksi ja minne lähtivät. Helpottaisi jatkossa merkittävästi oikean istutuspaikan valinnassa ja hoitotoimenpiteissä. Ja vähentäisi surullisia menetyksiä puutarhassa.

Haastan seuraavat blogit pohtimaan omia kadonneita kasvejaan:

Anun puutarha
Hiidenkiven puutarhassa
Navettapiian puuhamaa

Haaste:
Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin tiedän kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi.

 

maanantai 3. toukokuuta 2021

Vielä mennään keväässä

"Heja Sverige!" -näkymä eli scillat kera keltaisen narsissin

 
Nopeatempoisen ihmisen ajantajun tällainen hitaus, miltei pysähtyneisyys, saa sekaisin. Ikäänkuin olisi päivästä toiseen lähtöviivalla odottamassa starttipistoolin laukaisua, eikä sitten tapahdukaan mitään. Olo on kärsimätön ja vähän huijatun tuntuinen. 

Luontoäidille sallittakoon vaihteleva rytminsä. Niinhän se on, ettei ihmisen sovi ruveta luontoa määräilemään. On ollut ilahduttavaa huomata, miten moni kasvi on kuitenkin heräämässä. Ja miten moni on selviytynyt hienosti kunnon lumihangen alla.

Ylävasemmalla: Sempervivum Mix ja yläoikealla: Sempervivum calcareum 'Bicolor'
Alavasemmalla: Saxifraga x adrendsii 'Peter Pan' ja alaoikealla: Sedum lydium.


Kiersin lannoittamassa puutarhan kasveja kanan- ja hevonkakalla. Kumpikin loppuivat kesken, joten ruokakaupassa käydessä oli syytä poiketa krääsämarketin puutarhapihalle. Sain tarvitsemani ja vähän ylimääräistäkin, kuten tavallista. En voinut vastustaa mehi/kivikkokasvitarjousta ja niinpä kärryyn sujahtivat kollaasissa kuvatut kasvit.

Ylävasemmalla näkyvä viininpunainen sempervivum ei sisältynyt tarjoukseen, mutta oli vaan niin hienon värinen.

 
Samassa tarjousrytäkässä avasin kesän perennahankintapiikin. Ko. krääsämarketin puutarhapihalta on menneinä vuosina tullut hankittua useampikin "neljä kympillä" -perennapurkkia vaihtelevalla menestyksellä. 

Omassa pihassa kasvaa myskimalvaa, mutta viime kesältä takaraivoon on jäänyt kuva malvoista syysleimujen kaverina. En taas kirveelläkään muista, kenen blogissa tähän ideaan törmäsin, mutta ajattelin kokeilla sitä omassa puutarhassa. Niinpä myskimalvoja nähdessäni tartuin purkkeihin ja samalla muutamiin muihinkin. Tässä siis hankkimani perennat:

Malva moschata: myskimalva 2 kpl
Dianthus deltoides 'Splendens': ketoneilikka 2 kpl
Aubriata 'Cascade Blue': tarharistikki 2 kpl
Phlox subulata 'Candy Stripes' 2 kpl.

Clematis 'Paul Farges' - Lumikärhö

Kertokaapa ihmiset, mitä teette lumikärhölle keväisin? Vai teettekö mitään? Aiempina keväinä olen leikannut vain kaikkein kuivuneimmat oksat ja nekin siinä vaiheessa, kun ne tuoreista versoista helposti kuolleiksi erottaa. Viime keväänä leikkaaminen jäi minimaaliseksi huomattuani kärhön pukkaavan silmuja vähän joka oksanhaarasta. Nyt en ole löytänyt elonmerkkejä lumikärhöstä. Jonkun verran siitä jo leikkasin tuen sivuille ja yli sojottavia kuivia oksia, sillä kärhö on kasvanut hurjasti ja vyöryy tuestaan joka suuntaan.

Netistä löysin Pentti Alangon ohjeen, jonka mukaan lumikärhöä ei tarvitse leikata ollenkaan. Jos tämän kärhön haluaa kasvavan tiheämmäksi, se leikataan keväällä metrin korkeudelta. Olen siis Alangon ohjeen mukaan tältä keväältä jo myöhässä.

Daucus carota - Villiporkkana

Vuosi sitten esikasvatin muutaman villiporkkanan ja loput siemenet kylvin suoraan maahan. Esikasvatetut siirsin myöhemmin suorakylvettyjen seuraksi. Kukkivat kaikki kohtalaisen samaan aikaan myöhemmin kesällä. Viime vuotisia nousee mullasta mukavasti. Kellarissa on esikasvatuksessa Daraa. Ajattelin toimia sen kanssa viime vuotiseen tapaan eli loput Darat kylvän suoraan maahan. Esikasvatetuista osan laitan ehkä ruukkuun, jos suinkin kaksi itänyttä suklaakosmosta jaksaa kasvaa Daralle kaveriksi.

Rosa Lumo hengissä ja herää

Muistatte ehkä, kuinka viime kesänä kaivoin ylös ja siirsin pensasruusuja toiseen paikkaan. Siinä hommassa otin riskin menettää yhden tai kaikki ruusut. Nyt näyttää, että riski kannatti. Jokainen on hengissä ja herännyt. Rosa Mundi sai hiukan siipeensä mäntyä kaataneen metsurin saappaasta, mutta Ilo-ruusun lailla se on päättänyt jatkaa yhteiseloa kanssani.

Lumon suhteen olin pitkään epävarma, kuinka se selviytyy. Siirron yhteydessä leikkasin pensaita rajusti, jotta latvusto olisi edes jonkinlaisessa tasapainossa suhteessa väkisinkin toimenpiteessä vaurioituneisiin juuriin. Muutama elinvoimainen silmu on jo ilmestynyt Lumon mataliin varsiin ja tyvestä nousee uutta elämää.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehden olen istuttanut rhodon siipien suojaan. Ehkä turhankin lähelle, koska joka kevät joudun nostelemaan rhodon oksia löytääkseni kolmilehden. Siellä se taas availee lehtirulliaan. Nyt pitää olla tarkkana, että ehdin myös kukan nähdä. Suojaisassa ja katseilta piilossa punakolmilehti osaa aina yllättää nupuillaan.

Olen välillä miettinyt, pitäisikö kasvi siirtää paikkaan, jossa se olisi enemmän näkösällä ja helpommin huomattavissa. Ei ole tullut siirrettyä. Ehkä annan tämän yksilön jatkaa elämäänsä paikassa, jossa se tuntuu hyvin viihtyvän. Ja ostan toisen, kunhan keksin sen näkyvämmän paikan.

Loisteliaista tulppaaninäkymistä luovuin siinä vaiheessa, kun peurat kävivät maasta nousevia sipulikukkiani urakalla popsimassa. Ilokseni olen löytänyt useammasta tulppaanista nupun, joka on ilmeisesti peurojen vierailun aikaan ollut vielä turvassa mullassa. Joissain tulppaaneissa nuppu on mennyttä ja joissain pahoin vaurioitunut.

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen ahkeraa jumppaa olen seurannut suurella kunnioituksella. Yöpakkasten jäljiltä yhä korkeammiksi venyvät varret ovat aamuisin täysin kumarassa. Niin vain auringon lämmittäessä ja plusasteiden lisääntyessä liljat vähitellen suoristavat selkänsä seisoen taas tanakasti pystyssä iltaan saakka. Missähän mahtaa kulkea niiden jumppaamiskeston kipuraja? Toivottavasti niin kovaa pakkasta ei tänä keväänä tulekaan, että nämä keisarilliset liljat väsyisivät aamujumppaansa.

Hedelmätarha


Vaikka aurinkoiset säät hivelevät silmiäni ja sieluani, toivon reipasta annosta sadetta. Maa on todella kuivaa. Olen suosiolla jättänyt nurmikon rapsuttamisen, sillä ensimmäisen leikkuun yhteydessä kuivuneet lehdet ja muu sälä muuttuu nurmikon ruoaksi. Nurmikko on jo selvästi hereillä ja kasvaa siinä, missä kaikki sinne eksyneet rikatkin. Ihan vielä ei pääse ruohonleikkuria käynnistämään. Kanttauksia sen sijaan voisi jo siistiä.

Pionipolku


Moni kevättyö on tehty ja toinen mokoma tekemättä. Kärräsin lehtikomposteista ruusuille ja muille perennoille kypsyneen aineksen ja loput käänsin takaisin muhimaan. Odotan vielä hetken aikaa, josko tulisi sade kastelemaan maata. Sen jälkeen ryhdyn istuttamaan hankittuja perennoja.

Päätin myös kiskoa alapihan Kriikunapolkua reunustavat kiemuraiset muovinauhat pois ja korvata ne turveharkoilla. Projektin aloittamista häiritsee vähän pohdinta, ostanko turveharkkoja vai keksinkö niille jonkun toisen vaihtoehdon. Turpeennosto on vahingollista suoluonnolle ja turpeen energiakäyttö kiihdyttää ilmastomuutosta. Turpeen käyttö viljelyssä ja puutarhoissa tulee sekin kyseenalaiseksi, koska se nostetaan suosta energiaturpeen tavoin. Eipä ole fiksua käyttää muoviakaan. Elämme jatkuvien muutosten maailmassa. Pohtimista ja valintojen tekemistä riittää.

Scilla bifolia - Pikkusinililja

 Omistaa vähän maata, rapsuttaa sitä kuokalla,
kylvää siemeniä ja katsella niitten heräämistä eloon -
siinä ihmisen yksinkertaisin ilo,
miellyttävintä mitä hän voi tehdä.

-Charles Dudley Warner-
(amerikk. esseisti ja Mark Twainin ystävä)

 

perjantai 30. huhtikuuta 2021

Hauskaa vappua!

Lavastettu kuva: kaupan sima ja munkkirinkilät. Omat paistuvat aattona.

Vuokko se silmänsä aukaisee.
Talvi on mennyt se kuiskailee.
Lapset sen kuiskehen kuulevat,
äidin luo riemuiten juoksevat.

Emmekö, lapset näin huudahtaa,
kenkiä, sukkia riisua saa.
Vuokkoja paljon on metsissä,
kaikki ne seisovat kengittä.
 

HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE!


 

 

 

torstai 29. huhtikuuta 2021

Käynnistysvaikeuksia

Vallitseva koleus aiheuttaa käynnistysvaikeuksia niin puutarhalle kuin puutarhurillekin. Pari päivää pähkäilin, haenko pestyn ja talvisäilöön siirretyn kevyttoppiksen vaatehuoneesta. Hain takin ja käsineetkin olen suosiolla vetänyt hyppysiini aamulla liikenteeseen lähtiessäni.

Joku kysyi postauksessaan, ovatko muut jo ehtineet käydä puutarhamyymälöissä. Aikomus on ollut, mutta arkielämän muut kiireet ja koleus eivät ole johdattaneet askeleita perennatiskien äärelle. Paitsi ruokakauppareissulla hain puolipuutarhamyymälästä eli Rustasta kanankakkarakeita, jolloin muutama pieni tarjousperenna ja mehikasvi tarttui mukaan.


Kylmyydessä on hyvät puolensa siinäkin. Sipulikukkien kukinta jatkuu värikkäänä ja runsaana. Leikkasin aikoja sitten Vasenrinteen yläreunasta aroniat mataliksi. Nyt voin hetken aikaa ihailla Syreenipenkin scilloja niin ylä- kuin alaviistostakin. Miksikö leikkasin aroniat? Tässä kohtaa ne risuuntuvat muutamassa vuodessa siten, että lehtiä on lähinnä puskien yläosissa. Leikkaamisen jälkeen aroniat kasvavat nopeasti ja ovat taas jonkun aikaa mukavan reheviä.


Laitoin kasvilavoiihin uutta multaa. Ensin piti kuitenkin yhdestä laatikosta kaivaa sinne kulkeutuneet idänsinililjat ja kirjokevättähdet. Aluksi ajattelin, että tuostapa varresta kiskaisen, jolloin sipuli seuraa perässä. Eipä onnistunut kiskaisemalla. Pienet sipulit olivat syvällä ja kasvattaneet uskomattoman pitkät varret ilmoille päästäkseen. Piti hakea lapio avuksi.

Samalla tavoin pitkää vartta kasvattavat nuo Pikkupuutarhan viime syksynä asennettuihin turveharkkoihin läpimurtonsa kohdistaneet pikkusipulit. Kyseessä on ilmeisesti joku muu, kuin idänsinililja tai kirjokevättähti. En raaski turveharkkoa alkaa rikkomaan. Aika siis näyttää, kuka tuolta kurkistaa.

Scilloja puskee tänä keväänä poikkeuksellisen paljon Pikkupuutarhan kivituhkakäytävällä. Mielestäni putsasin käytävän syksyisen kohennusurakan yhteydessä, vaan siellä niitä taas kukkii. Nämä näkymät laittavat perfektionistin koetukselle. Hyväksyäkö villi kauneus vai taipuako siivoamaan käytävät tiptop-kuntoon? Luontoäidin pitkäaikainen ja intensiivinen koulutus alkaa kantaa hedelmää. Antaa scillojen kasvaa. Hyvin me mahdumme kaikki samalle polulle.

Voikukkien kanssa käyn väsytystaistelua, jossa olen joka vuosi miinuksen puolella. Pari jämäkkää yksilöä on ilmaantunut paikkoihin, joissa niillä ei tule olemaan pitkäaikaista tulevaisuutta. Kuvan yksilö kasvaa vanhemman karviaisen vieressä. Nuppukin sillä on jo valmiina kohoamaan tyvestä korkeuksiin saatellakseen aikanaan puutarhani täyteen uusia voikukkavauvoja. Toinen vielä isompi yksilö kuvittelee piiloutuneensa työhuoneen ikkunan alla kasvavien norjanangervojen alle. Turha kuvitelma. Näen sen joka kerran ohi kulkiessani.

Hulluutta kenties, mutta tykkään kiertää pihassa pitkävartisen rikkaruohoraudan kanssa. Sillä kun polkaisee sopivaan kohtaan, nousee tuollainen voikukkariiviö kerralla ylös ja matkaa kohti kompostia.

Salaiset poikaystäväni puutarhassa, nimeltään Tuure kumpikin, aikovat ihastuttaa minua useammalla kukalla. Viime vuonna ne vasta harjoittelivat yhden kukan voimin. Nyt aikovat laittaa kerralla paremmaksi. Kannustan ja kiitän heitä. Komeita poikia.

Fritillaria imperialis - Keisarinpikarililja

Kiertäessäni lannoittamassa keisarinpikarililjoja löysin palkinnon työlleni. Nuput vuosia kukkimattomassa keisarinpikarililjassa saivat minut melkein istualleni pyllähtämään hämmästyksestä. Niin nopeavaikutteista hevonkakka ei todellakaan ole, että se ajatuksen voimalla tuottaisi nuppuja pelkillä lehdillä rehenteleviin kasveihin. Ei sentään sellaisia ihmeitä tapahdu taitaville ammattilaisillekaan ja vielä vähemmän tällaiselle kantapään kautta oppineelle tumpelolle. Tämän ihastuttavan nuppusikermän on ihan pakko olla kiitos niistä hevonkakkakikkareista, joita tyhjensin puoli pussillista toissa kesänä juuri tuohon paikkaan.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Hevonkakka riitti lannoituskierroksellani juuri ja juuri keisarinpikarililjoille. Muistin jollain kauppareissullani ostaneeni kilon paketin luujauhoa. Annostusohjeen luettuani tein puutarhassa toisen kierroksen lannoittaen kevätkurjenmiekat. Jospa nekin tykkäisivät palvelevasta ja hoitavasta otteestani kukkien ensi keväänä entistä rehevämmin.


Kurkut ja varsinkin tomaatit ovat vankistuneet sen jälkeen, kun siirsin ne kellarissa isompiin astioihin. Tigerellassa on jo ensimmäinen nuppu ja monesta muusta olen nyppinyt varkaita pois. Kyttään päivittäin sääennusteita, eikä vielä näy ilohyppelyä aiheuttavia merkkejä. Torstaiaamuna mittari näytti yläpihalla -3 ℃. Lämmittämätön kasvarini on alapihalla, jossa on yleensä hieman kylmempää. Samanlaista on luvassa eteenpäinkin, joten tomaatit jatkakoon rauhassa kasvuaan kellarissa. Kuinka iloinen olenkaan ymmärrettyäni viimein kellarin tarjoamat mahdollisuudet taimikasvatuksessa.


En ole mikään ideanikkari. Yleensä ammennan käyttökelpoiset ja kivat vinkit teidän muiden keksintöjen pohjalta. Nähdessäni kellarissa mattamustan automaalipurkin, päätin tyhjentää sen kuvan metallisiin telineisiin. Telineet olivat aiemmin valkoisia. Toimivat ruukkujen alla sellaisinakin, mutta silti minua häiritsi valkoisuuden silmiinpistävyys. Maalin riittävyys oli hilkulla, enkä saanut lopputuloksesta ihan tasaista. Olen näihin tyytyväinen.

Purkkimaalilla suihkuttaminen on nopeaa ja vaivatonta. Kellarista löytyi riittävän iso pahvilaatikko, johon laitoin telineen vuorollaan suihkutettavaksi. Näin maali ei levinnyt ympäriinsä ja minulta säästyi ylimääräinen paikkojen jälkiputsaus.

Heilahtanut kuva nukutuksesta heräävästä Roopesta.

Alkuviikosta käytin veljenvaimon Roope-kissan eläinlääkärissä. Pojan piti saada rokotukset ajantasalle ja hampaat hoidettua kesäkuntoon. Roope on esimerkillinen potilas. Ei inahdustakaan automatkalla. Kotoa lähtiessä hän marmatti olemattomasta ruokatarjoilusta. Vaan eipä nukutettavaksi menevälle kissalle sovi ruokaa antaa.

Veljenvaimo tarvitsee apua nyt tavallista enemmän. Hän kaatui hiihtoretkellään pari kuukautta sitten. Lääkäristä hän sai särkylääkkeitä ja kehotuksen liikkua voinnin mukaan, koska liikunta on paras lääke selkäkivulle. Kipu vaan ei hellittänyt ja liikkuminenkin kävi yhä vaikeammaksi. Uusi lääkärireissu ja laaja magneettikuva. Alaselän ristiluusta löytyi kaksi murtumaa. Veljenvaimo lähti lääkäristä kotiin vahvempien kipulääkkeiden, kyynärsauvojen ja lepokäskyn kanssa. Arvio toipumisajaksi kolmesta kuuteen kuukauteen.

Prunus padus - Tuomi


Kyllä se puutarhakin sieltä herää, kuten tuomestakin näkyy. Hitaammin tällä kertaa, vaan herääpä kuitenkin. Nyt on ainakin hyvät mahdollisuudet onnistua kuvaamaan kasvun ja kukkimisen ihmettä, kun mikään ei ehdi kuivumaan työpäivän aikana.

Huhtikuu loppuu huomenna, vappuna. Sen jälkeen astutaan kevään viimeiseen kolmannekseen eli toukokuuhun. Eiköhän se ole toivoa täynnä, uskotaan!


maanantai 26. huhtikuuta 2021

Yksi takatalvi sinne tai tänne

 

Yksi takatalvi sinne tai tänne. Pipo päähän ja räntäsateeseen multasäkkejä kärräämään. Näin tuumin lauantaiaamuna ikkunasta ulos katsoessani. Jos istun sohvannurkkaan aurinkoisia päiviä odottamaan, työt vain kasaantuvat ja mieli menee mutkalle. 

Kolmen asteen viileydessä ei ehtinyt hiki päästä valua siirtäessäni alapihalle 24 multasäkkiä ja kellariin neljä. Takki ja hanskat kyllä kastuivat räntärättien osuessa säkkien ja kottikärryjen lisäksi ihmispoloiseen. 

Yhdessä säkissä oli reikä, joka toimi pontimena mullan kauhomiseksi ämpäriin. Sekaan laitoin hevosenkakkarakeita ja seosta ripottelin keisarinpikarililjojen tyville. Taivaalta satava kosteus toivon mukaan auttaa lannoitteen imeytymisessä maahan ja sipulin käyttöön. Viime päivinä on blogeissa ollut puhetta keisarinpikarililjojen tulevien vuosien kukinnan takaamisesta, johon auttaa lannoitus juuri nyt. Kerrankin olen ajan hermolla.


Kärräämisen päätteeksi ladoin jäljelle jääneet 36 säkkiä nätisti varaparkkipaikan laittaan. Sitten siirryinkin kellariin kuskaamieni multasäkkien ja perjantaina postista hakemani kasvilähetyksen pariin. Radio auki, kuivat hanskat käteen, tyhjiä purkkeja pöydälle ja niin siirtyivät juurakoina saapuneet kasvit multaan.

Osa tilaamistani kasveista oli  valmiiksi purkkeihin istutettuina ja hyvässä kasvussa. Niille annoin vettä. Lopuksi vein kaikki kasvihuoneeseen odottamaan sijoittumista puutarhaan. 


Punakärsämö Cerise Queenia oli pussissa turvemullan seassa viisi kappaletta. Kaikki näyttivät tällaisilta "lankasyheröiltä". Vaaleissa versoissa oli kärjissä jo viherrystä. Olisihan nämä voinut jo maahankin istuttaa, mutta katsoin paremmaksi purkittaa keräämään itseensä kokoa ja näköä.

Retiisit kuvattu 21.4., kylvetty 17.4.

Lämmittämättömässä kasvarissa on mittarin mukaan ollut alhaisimmillaan -1.6 astetta. Hyvin siellä jo aiemmin viedyt perennaruukut pärjäävät. Myös tuoksuherne on latvomisen jälkeen jatkanut taivaiden tavoittelemista.

17.4. kylvin kokeeksi sekä retiisejä että ruusukaalia. Keskiviikkona molemmat olivat nousseet pintaan. Muutakin olisi ollut kiva kylvää, mutta alkaa olla astioista ja tilasta pulaa. Pitänee odottaa lämpimämpiä kelejä, jotta saa perennat  maahan ja pääsee aloittamaan lavakauluksiin kylvämisen.

Ruusukaalit kuvattu 21.4., kylvetty 17.4.


Hyviä hyötyviljelyyn liittyviä vinkkejä ja muutenkin mielenkiintoista luettavaa ja seurattavaa löytyy Hyötytarhuri -blogista. Sieltä sain itsekin intoa kokeilla kylvöjä kylmään kasvariin. Idean toimeksipanoa vahvisti muiden ko. blogissa vierailleiden onnistumiset. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna kertoi onnistumisestaan ruusukaalin kanssa. Tykkään ruusukaalista, niin mikäpä on sitäkin kokeillessa.

Liatris spicata - Punatähkä

Liiteristä ostetut punatähkät ovat lähteneet hyvin kasvuun. Pussissa oli 20 punaista ja valkoista punatähkää, jotka istutin kunkin omaan purkkiinsa. Yhtään en tiedä, mikä niistä on punainen, mikä valkoinen. Useimmissa ruukuissa kasvu on kuvassa näkyvän kaltaista. Räntäkelien loppumista odotellessa on aikaa miettiä, mihin nämäkin heräteostot istutan.

Tete-nasissit


Pääsiäiseksi kotiin ostetut tetenarsissit kannattaa ehdottomasti istuttaa myöhemmin jatkamaan elämäänsä puutarhassa. Useammasta paikasta nousee kivoja pikkuisten narsissien ryhmiä. Niiden kellastuvat lehdet jäävät aikanaan kukinnan päätyttyä kevätkaihonkukkien ja pikkutalvioiden sekaan. 

Kävi mielessä, että voisin yhden purkillisen tetejä viedä äidin haudalle. Istutan sen verran sivuun, ettei seurakunnan puutarhuri kesäkukkia laittaessaan kaiva sipuleita ylös.

Paeonia anomala - Kuolanpioni


Pionitkin ovat jo aloittaneet punastelevien teinien esiinmarssin. Kuolanpioni on aina ensimmäisten joukossa. Viime toukokuussa istutetusta amurinpionista ei sen sijaan näy eikä kuulu pihaustakaan. Ei punaista eikä minkään muunkaan väristä. Harmi, jos sen olen menettänyt.

Paeonia lactiflora Coral Charm


Coral Charm puskee itseään ylös kuin mikäkin kehonrakentaja konsanaan. Mitä lie steroideja on suoniinsa imenyt, kun on heti kevään korvalla noin uhkeana. Ehkä hän on höristänyt korviaan kehuessani hänen kauneuttaan. Kiittää nyt voimallisella kasvulla kehuista. Samoin tekee hänen kaverinsa kuvasta oikealle.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja


Kirjopikarililjoista pidän hyvin paljon. Ne ilmaantuvat näkösälle aivan varkain. Krookusten ja scillojen jo kukkiessa pikarililjat ovat usein vielä ruohomaisia varsia, joista ei uskoisi kauniita kukkia kehittyvän. Pian ne vahvistuvat ja äkkiä niissä voi nähdä jo nuppujakin. Hetken vielä saan odottaa nuppujen avautumista. En vain jaksa lakata ihmettelemästä ja ihastelemasta kirjopikarililjan ruutukuvion kauneutta. Miten taitava luontoäiti onkaan.

Astilbe arendsii - Jaloangervo

Ensikohtaamiset kasvien kanssa keväisin on sekä jännittävää että kaikkea kaunista täynnä. Saatan vuosi toisensa perään toistaa itseäni, mutta esimerkiksi jaloangervot karvaisine olemuksineen ovat niin suloisia. Olemme tottuneet huudahtelemaan ihastuksesta heinäkuisia pionikuningattaria katsellessamme. Mullasta mönkivät kasvit ansaitsevat yhtä paljon katseita ja kätten taputuksia.

Primula elatior - Etelänkevätesikko


Elämässään voi kokea monenlaisia epäonnistumisia. Kerta toisensa jälkeen. Ilman muuta näin voi käydä myös kasvien kanssa ja käykin. Yksi onnistuminen saattaa kuitenkin viedä unholaan kokonaisen menetysten sarjan, sillä niin valtavasti hyvää mieltä tuottaa esimerkiksi jonkun kasvin selviäminen talven yli.

Esikot eivät liene niitä vaikeimpia kasvatettavia. Jonkun verran olen niitä vuosien aikana istuttanut, mutta huonolla menestyksellä. Luultavasti en ole riittävästi perehtynyt esikkojen sielunmaisemaan. Viime keväänä istutettujen etelänkevätesikkojen näkeminen nuppuisina ilta-auringossa tuntuu kultapalkintona vatsanpohjassa saakka.

Primula rosea - Himalajanesikko

Etelänkevätesikkoja onnellisena katsellessani huomasin niistä vähän kauempana jotain pinkinpunaista. Olin ihan kokonaan unohtanut istuttaneeni Pikkupuutarhaan myös himalajanesikkoa. Jos olisi ollut tilaa ilosta tanssahdella, olisin sen tehnyt. Pakko oli varoa tallaamasta esikkoja ja muita mullasta nousevia. Päivittäiseen puutarhakierrokseen tuli oitis uusi mutka, sillä esikkonuppujen avautumista on seurattava silmä tarkkana.

Vaahteravauvat


Meneillään on vaahteravauvojen kitkentäpäivät. Ja niitähän riittää. Ovat ihan uskomattoman ovelia yrittäessään piiloutua mm. kevätkaihonkukkien sekaan. Tai minkä tahansa lähellä olevan kasvin lomaan. Saattavat myös nousta ruskeanharmaa vaahteranenä otsallaan, jolloin vähitellen auki kiertyvän vihreän lehden havaitseminen on vaikeaa. Kunpa moni muu kasvi itäisi ja kasvaisi yhtä vikkelällä vauhdilla. Iltakierroksella olen mielestäni kitkenyt kaikki esillä olevat vaahteravauvat. Vaan annas olla, kun aamulla menen ulos. Ihan yhtä paljon, ellei enemmän, saan taas kitkeä.

Vaahteravauvat istuvat kylväytymispaikallaan todella tiukasti. Saa olla tarkkana, että kasvi nousee ylös juurineen. Nyt niiden kitkeminen on vielä kohtuullisen helppoa, mutta lehtiosuuden kasvaessa saa jo kaksin käsin nyhtää vaahteran irti saadakseen.

Scilla siberica - Idänsinililja


Aurinkoisten päivien jälkeen scillat ovat vetäytyneet suppuun. Viileys ei suinkaan ole pelkästään huono aika, sillä ainakin se pidentää sipulikukkien kukkimisaikaa. Puutarhassa voi myös hyödyntää koleuden keskittymällä välttämättömiin töihin, kun houkuttelevien katseltavien ympärillä ei tarkene alinomaa pyöriä. Ehtii sitä kahvimukin kanssa kierrellä myöhemminkin, toivottavasti!