Lokakuussa valmistuneet

Aronia

 
Iltojen pimentyessä yhä aiemmin on myös enemmän aikaa kutomiselle. Vähenevien pihatöiden korvikkeeksi käsityöt ovat oivallista ajankulua ja unilääkettä hyvää tv-ohjelmaa katsellessa.

Olemme katsoneet Yle Areenasta italialaista hyvänmielen Sisilian murhamysteerit -sarjaa. Tapahtumat sijoittuvat Màkaroni -nimiseen kylään, joka sijaitsee Trapanin maakunnassa Palermosta länteen. Sarja perustuu kirjailija Gaetano Savatterin teoksiin. Ohjelmassa on huikean hienoja maisemia, huumoria, komeita miehiä ja kauniita naisia. Kuvauspaikat herättävät kiinnostuksen tutustua sisilian karttaan, kulttuuriin ja historiaan tarkemminkin. 

Viimeksi seikkailin netissä lukemassa Gibellinan vuoden 1968 maanjäristyksestä, jossa koko kylä tuhoutui täysin. Uusi kylä rakennettiin kymmenen kilomerin päähän. Kuvanveistäjä Alberto Burri teki vanhan kylän raunioista yhden maailman suurimmista veistoksista nimeltään Grande Cretto.   

Netti on monin tavoin suuri aarreaitta, josta välillä ammenan hullujakin ideoita. Olutsukat nähdessäni päätin heti kokeilla, onnistuisinko tekemään sellaiset ilman tarkempaa ohjetta. Ei niitä ollut vaikea tehdä, vaikka näissä on korjaamisen varaa. Korvan aikaansaamiseksi opettelin I-cord -tekniikan. Korvasta tuli hiukan kiemurainen ja liian pitkä. Samoin sukan alussa olevan valkoisen "vaahdon" ja sukan raja kaipaa säätämistä. Seuraavat sitten toivon mukaan paremmat.

Lankana käytin 7veikan väriä hapero 273 ja vaahtoon luonnonvalkoista 7veikkaa. 

Helpon ruutuneuleen ohjeen löysin niinikään netistä. Oikeita ja nurjia silmukoita vuorottelemalla syntyy kiva kuvio. Tykkään tehdä malleja, joissa on jokin tavoite säännöllisin välein. Oli sitten kyse eri värisestä raidasta tai silmukoilla muodostuvasta kuviosta, työ tuntuu edistyvän pelkkiä samalla värillä oikeilla silmukoilla kutomista nopeammin. 

Nämä sukat valmistuivat 7veikan beigestä (061). Silmukoita on puikkoa kohden 14 ja kokeeksi puolta numeroa pienemmät puikot 3. Syksyn tavoitteeni mukaisesti maltoin kutoa isompaan jalkaan sopivaa sukkaa. 

Vohvelikuviota olen kutonut aiemminkin. Ideaoita netistä etsiessäni vohvelikuvio nousi taas esiin, joten siinäpä sopiva mallineule. Edellisen ruutukuvion lailla näissä on samaa "tavoitteellisuutta", joka tekee kutomisesta mukavan. Malli on helppo, jonka vuoksi se sujuu televisiota katsellen.

Lankana on 7veikan vaaleanpunainen (076). Silmukoita 14/puikko ja puikot 3.5. Kuvassa sukat näyttävät pieniltä, mutta koko on 41/42. Monet kuviot kiristävät neuletta siten, että koen hyväksi laittaa sileää neuletta enemmän silmukoita. Tämä vohvelikuvio ei kiristä.

Lankalaatikossa pyöri pari pientä jämälankanöttöstä punaista lankaa. Siitä sitten meikäläisen kirjoneulekammon ylittävää helppoa kahden langan kuviota. Kuva paljastaa virheen, jota en näköjään ole sukkia tehdessäni huomannut. Tarkka sen varmasti huomaa. Vaikka inhoan purkamista, pyrin virheet korjaamaan. Tässä tapauksessa virheestä ei ole haittaa sukkien käytölle, joten onnekseni jäi huomaamatta - ja korjaamatta.

Lankana siis punainen 7veikka ja 7veikan harmaa (043). Silmukoita 14/puikko, puikot 3.5. 

Ukraina-väriset sukat tein sinisestä (857) Lankavan Lysti-langasta ja keltaisesta (31) Kaupunki-Kivijalka -langasta. Mallineuleena Ailin lapaset, johon ohjeen olen löytänyt Ulla-neuleesta. 

Tämä mallineule kiristää sen verran, että lisäsin resorin 52 silmukan jälkeen mallineuletta varten vielä 8 lisää. Kavensin näistä neljä silmukkaa nilkan resorissa ennen kantalappua. Mallineule on neljällä jaollinen, mikä on tärkeää huomioida silmukoiden määrää suunnitellessa.

Ailin lapanen -mallineule on kivan näköistä esimerkiksi pipon alareunassa.  

Lokakuun viimeisenä iltana sain valmiiksi päättelyineen kuvan sukat. Langan löysin käydessäni ostamassa lisäkerää edellisen kuvan Ukraina-teemaisiin sukkiin. Tämä lanka on Lankavan Lysti -lankaa sävynumero 6009. Yhdistin kirjavan langan 7veikan valkoiseen. Silmukoita 3.5:n puikkoa kohden 13.

Valmiiden sukkien laatikko täyttyy vauhdilla. Olen jo hissukseen ryhmitellyt niitä siten, mitkä menevät mihinkin osoitteeseen jouluna tai jo sitä ennen. Muutakin voisi kutoa, vaan kun sukat ovat sopivan idioottivarmaa tekemistä minulle.

Marraskuuta aloitetaan

Euonymus europaeus - Euroopansorvarinpensas

 

Näin ne päivät, viikot ja kuukaudet vierähtävät. Nyt eletään marraskuuta, joten ihan kohtahan sujahdetaan seuraavaan vuoteen. Kaupassa käydessäni kuulin, kuinka nuori perhe joulukoristeita hypistellessään iloitsi lähestyvästä joulusta. Kaupoissa joulu on näkynyt jo useita viikkoja. Luultavasti koristelu ja suklaarasiatornit lisääntyvät heti, kun Halloween-krääsä on saatu siivottua pois alta.

Euonymus europaeus - Euroopansorvarinpensas

Pyhäinpäiväkin on jo ohitse. Kävin viemässä kynttilän vanhempieni haudalla jo arkena ennen varsinaista pyhäinpäivää. Muille edesmenneille sytytän kynttilöitä kotipihaan. Isän kuolemasta tulee puoli vuotta. Yhä tuntuu oudolta, ettei tarvitsekaan säännöllisesti suunnata auton nokkaa kohti hoivakotia. 

Hyvinvointialue lähetti kirjeen, joka sisälsi tuoreen päätöksen ympärivuorokautisen hoivapalvelun asiakasmaksusta. Kumma juttu, ettei nykytekniikalla mukamas kyetä siivoamaan pois kuolleita postituslistalta. Laitoin kirjaamoon sähköpostilla ironisen kysymyksen: "aiheuttaako ko. maksupäätös kenties minulle toimenpiteitä ottaen huomioon, että isän kuolemasta on kohta puoli vuotta?". 

Vanhempani on haudattu Pohjois-Espoossa sijaitsevalle Kellonummen hautausmaalle. Se on kaunis paikka, kuten hautausmaat usein. Jutun alussa on kuvia hautaa lähellä kasvavista euroopansorvaripensaista syksyisissä siemenasuissaan. 

Tällä kertaa en tehnyt pidempää katselukierrosta, vaan kipaisin p-paikalta suoraan haudalle ja takaisin. Poutaisesta säästä huolimatta nurmialueet hautojen ympärillä tihkuivat märkyyttä. Havukasvit Kellonummella on lähes järjestään peurojen kaluamia. Peuroista minua varoitettiinkin kasvivalintojen varalta käydessäni valitsemassa hautapaikkaa äidin kuollessa.

Olen odottanut pakkasia ja maan jäätymistä aloittaakseni lintujen ruokinnan. Tintit ovat käyneet koputtelemassa ikkunaa ja ikkunalautoja ahkerasti, mikä on kuulemma merkki siitä, ettei luonnosta löydy niille enää tarpeeksi syötävää. Ja tietenkin myös siitä, että ne ovat oppineet minulla olevan jokatalvinen siemenbuffetti niitä varten.

Siemenautomaatteja en ole vielä laittanut. Niiden kanssa odotan todellakin maan jäätymistä. Mutta talipötköt ripustin viikolla kolmeen paikkaan. Niistä tulikin oitis suosittuja. Enimmäkseen ruokailemassa käy tali- ja sinitiaisia, mutta myös pari tikkaa vierailee keittiöpuolen pötkössä säännöllisesti. Mustarastaita pihassa on paljon. Niille minulla ei vielä ole mitään tarjolla. Nehän syövät enimmäkseen maassa, jonne en tietenkään siemeniä ripottele. Muut linnut kyllä syödessään roiskivat siemeniä ympäriinsä ja siitä hyötyvät maasta käsin ruokailevat linnut.

Sisäänkäynnin syysasetelmaan muutti punatulkkuja. Tarkoitus on ollut käydä metsässä etsimässä männynkäpyjä, jotka suhauttaisin maalilla punaisiksi. Ne olisivat söpöjä koristeita vihreiden tuivionoksien joukossa. Metsäretki on edelleen tekemättä, joten Ikeasta löytämäni punatulkut saavat nyt rauhassa tiirailla kulkijoita. 

Huopakankaiset tulkut ovat kevyitä, joten ne on tarkoitus kiinnittää paremmin. Nuo valmiina olleet ripustusnarut ovat aika heppoisia. Tuuli saattaa heittää tintit maahan. Samoin linnut itse käyvät yllättävän usein nokkimassa värikkäitä yksityiskohtia niin kransseissa kuin muissakin ulkona olevissa koristeissa.

Campanula patula - Harakankello

Yhtenä päivänä haravoin alapihalta puunlehtiä laittaakseni niitä joillekin kasveille suojaverkkojen sisäpuolelle talvisuojaksi. Siinä ohessa huomasin muutamia pieniä sieviä yksityiskohtia istutusalueilla. Harakankello jatkaa kesäkautta Suviruusun tyvellä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi ei taasen osaa päättää, viettääkö se kesää vaiko syksyä. Lehdet ovat vaihtaneet ruskasävyyn, mutta kukkiminenkin vielä sujuu.

Primula - Esikko

Majalispenkissä syyslehtien lomassa pilkottaa pikkuinen punainen täplä. Se on yksi Nilalta saaduista esikoista, joka vähät välittää syksyn saapumisesta. Näitä punaisia esikoita minulla ei ennestään ollut, joten iloitsen kovasti saadessani niitä Nilalta. 

Aster dumosus - Reunusasteri

Pari viikkoa sitten sain tehtyä vihdoin sen, mitä olen aikonut ties kuinka pitkään. Olopihan Allaspenkin reunassa on kasvanut vuosikausia reunusasteri, jonka istutusaikaa en enää muista, enkä listoistani edes löytä. En tarkkaa nimeäkään. Sinnikkyyttä tällä kasvilla on ollut uskomaton määrä, kun se on jaksanut kasvaa ja kukkiakin kivien ja kivituhkakäytävää reunustavan laudan välissä. Hain lapion ja kaivoin kasvin ylös. Reunusasterilla ei ollut edes kunnon juuripaakkua, kun se oli ahtautunut olemattomaan tilaan. Jaoin juurakon kahtia ja istutin kummatkin yksilöt alapihan Ruusupenkkiin. Siellä oli aukko, jolle olin miettinyt täytettä. Nyt sellainen löytyi. Toivottavasti myöhäinen istutusaika sopii tälle reunusasterille ja sen juurtumiselle.

Vinca minor ’Illumination’ - Pikkutalvio, kirjavalehtinen

Kirjavalehtisen pikkutalvion olen istuttanut Päivänliljapenkkiin 2015. Kolme vuotta myöhemmin siirsin pienen palan Hortensiapenkkiin. Pikkutalvio on tehokas leviäjä, jonka vuoksi sitä onkin puutarhassani jopa liikaa. Kirjavalehtinen talvio sen sijaan on kaikkea muuta kuin nopea. Muutaman kukan se tekee nykyisin joka kesä. Näin syksyllä tämän 'Illumination'in hienous nousee hyvin esille. Sen vaaleat lehdet ikäänkuin hohtavat valoa hämärinä syyspäivinä.

Lokakuu on vietetty melko kosteissa merkeissä, vesisateita on riittänyt. Mutta on myös ollut ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä. Nopeasti vilkaisten marraskuun alkupäivinä näyttää kylmenevän. Ehkä vähitellen on kaivettava pipo ja hanskat esiin.

Mukavaa marraskuuta kaikille! 

Elämä se on silppua vaan...

Keskellä Kaivoruusupenkki

 

Viikonvaihde sujui raittiissa ilmassa puutarhaa talvilepoon valmistaen. Joinakin syksyinä on tuntunut, ettei mikään aika riitä kaikkien tehtävien valmiiksi saamiseksi. Tänä vuonna hommat etenevät mukavasti hitaaseen tahtiin, eikä kiire vaivaa ollenkaan. Parissa tunnissa saa jo paljon näkyvää aikaan ja se kaikki on pois seuraavien päivien listalta.

Hedelmätarha

Omenapuista lehdet ovat alkaneet pudota vauhdilla. Punakaneli, valkeakuulas ja punainen Astrakan ovat jo varsin lehdettömiä. Keskellä näkyvä Huvitus sen sijaan pitää tiukasti kiinni jokaisesta lehdentyngästäkin. Taaempana toinen kriikuna on jo lehdetön, toisessa lehtiä on vielä runsaasti. Kumpaankin vaikuttanee puiden kaulaaminen, sillä kriikunat on tarkoitus ensi vuonna kaataa liiallisen juurivesatuotannon vuoksi.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Punaisen Astrakanin tyvelle olen 2019 istuttanut syyssahrameita. Ne käyttäytyvät samalla tavoin kuin syysmyrkkyliljat. Ensin niistä ei näy vilaustakaan ja sitten yhtenä päivänä nousevat joukolla. Lämpimän syksyn johdosta nämä ehtivät jopa avautua. Usein ne pysyvät nuppuisina kaatuen sitten syksyyn kyllästyneinä maahan kuihtumaan.

Etualan Kurgaani jatkuu taustan Hortensiapenkkinä.

Alapihalla haravointia on ollut todella vähän. Kanttausurista vedän haravalla puunlehdet nurmikon puolelle, jossa ajan ne sitten pariin kertaan ruohonleikkurilla silpuksi. Kasvimaan lähellä vaahterasta putosi lehtiä kasapäin syys-lokakuun vaihteessa. Silloin ruohonleikkurilla silputtua massaa oli haravoimalla ohennettava. Muuten nurmikolle olisi talven myötä muodostunut lehtimassasta peltimäinen laatta, jonka alla mikään ei elä. Ei nurmikkokaan. Ruohonleikkurilla silputtu massa on hyvää ainesta puiden ja pensaiden alle sekä kompostiin.

Hortensiapenkki alkaa Kriikunapolusta.

Alapihan syyshortensiat ovat antaneet kaikkensa. Niiden kukinta ja ruska on ollut kaunista katseltavaa. Nyt kukista vaaleanpunainen ja viininpuna ovat muuttuneet ruskeiksi. Lehdetkin varisevat tyvelle kiihtyvällä vauhdilla. 

Keskellä Ovaalipenkki, taustalla Rajamäntypenkki, vasemmalla Naapuriaitakakkonen.

Rajamäntypenkki eli männyn vasen puoli on oivallinen paikka haravoiduille lehdille. Sinne ne maatuvat. Paikkaan, joka ei käytännössä näy minnekään eikä kellekään. Naapurin korallikanukka, meidän puolen kiiltotuhkapensas ja Isabellansyreeni hoitavat lehdistöllään piilottamisen. 

Rajamäntypenkkiä kutsun välillä myös alapihan puskanurkaksi, koska se nyt on vain itsekseen syntynyt paikka sen enempää suunnittelematta. Sinne on hiljaa hiipinyt meidän pihan runsain vuohenputkipöheikkö. Vuosien ajan saatoin elvistellä, että meilläpä ei vuohenputket ole ongelma. Nyt saan olla tarkka, etteivät puskanurkasta levittäydy muualle.

Jokin patjarikko tämäkin?

Ovaalipenkin puiston puoleisessa päässä kasvaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatua patjarikkoa, jonka nimeä en tiedä. Se käytti tämän kesän juurtumiseen ja kasvamiseen, mutta jaksoi myös kukkia toukokuussa runsaana. Istutin tämän patjarikon useina pikkuisina paloina, joista on kasvanut kunnon pehkoja. Tulevaisuudessa on ajatus jakaa isompia pehkoja muuallekin.

Takaoikealla on niinikään Nilalta saatuja soikkoratamoita (Plantago media), joiden lehdet ovat jo alkaneet väsyneinä lerpattaa. Aika hauska kasvi, joka teki kesällä lehtiruusukkeen keskelle pitkän heinämäisen kukinnon. Joukossa näkyy olevan myös itsekseen siementäneitä harmaakäenkukkia. 

Löysin kuin löysinkin kuvan Nilalta saadusta patjarikosta kukkivana. Kivasti se on vanhempaa patjarikkoani vaaleampikukkainen.

Kukkiva patjarikko pääsisi paremmin esille, jos ehtisin ja muistaisin leikata sen ympärillä rehottavia sipulikukkien lehtiä pois.  Ehkä sitten ensi keväänä.

Saxifraga x arendsii - Patjarikko

Ovaalipenkin naapurinpuoleisessa päässä taasen kasvaa patjarikko, joka kukkii yleensä toukokuussa valtoimenaan. Tämän kukka on toisen pään patjarikkoon verrattuna voimakkaamman pinkki, kuten alla olevasta kuvasta voi todeta.

Patjarikon voisi jo vaikka jakaa, mutta en raaski rikkoa sen sydämen muotoa. Kuva on otettu pari viikkoa sitten, kun tuuli oli ripotellut neulasia Ovaalipenkkiin oikein urakalla. Välillä putsaan suurimmat neulaskasat pois. Männyn läheisyydessä ruohoa leikatessa paukkuu usein kuin kiviin leikkurilla ajaisi. Kävyt ne siellä ottavat osumaa.

Saxifraga x arendsii - Patjarikko

Patjarikon kukat ovat minusta hyvin kauniita. Aina ei kukan tarvitse olla kooltaan valtava. Pienet ovat usein lumoavan kauniita, kunhan malttaa kumartua katselemaan niitä lähempää.

Majalispenkki, taustalla Kriikunapolku haaroineen.

Majalispenkki on hyvä esimerkki siitä, kuinka jostain luopumalla voi saada jotain hienoa tilalle. No, hienoudesta en vielä tässä vaiheessa sano mitään. Metsäruusun pois kaivuu on kuitenkin yksi lähiaikojen parhaita puutarhatekoja. Laitoin verkon atsaleojen ja pensasmustikan ympärille. Atsaleat muuttivat viime syksynä Majalispenkkiin, jossa nille löytyi entistä paremmat asuinsijat. Vasemmanpuoleinen on 'Ruususen uni' ja oikeanpuoleinen (joka on pieni ja vihreä) 'Northern Hi-Lights'. Laitimmaisena oikealla on pari pensasmustikkaa, jotka siirtyivät kesällä tähän lavakauluksesta. 

Majalispenkki oli tarkoitus jättää kesäkukkamaaksi. Näyttää vahvasti siltä, ettei se sellaisena tule pitkään olemaan. Istutin kesällä Nilalta saadut lukuisat esikot penkin reunoille. Oikealla on vielä iso multapläntti ensi vuoden kesäkukkamaaksi. 

Rhododendron x 'Ruususen uni' - Atsalea

Kivipellon Saila kertoi, että hänen atsaleassaan on runsaasti nuppuja. Minun 'Ruususen unessa' ei ole nupun nuppua. Ymmärtäähän sen, että uuteen paikkaan kotiutuminen vie kasvin voimia, eikä se välttämättä jaksa ajatella kukkimista. Jospa sitten joskus myöhemmin.

Viiniportti, jonka oikealla puolella Marjapenkki, vasemmalla Päivänliljapenkki.

Marjapensaat oikealla ovat jo lehtensä pudottaneet. Viiniportin vasemmalla puolella lumikärhö pullistelee edelleen vihreänä. Maahan asti roikkuvia oksia siitä jo leikkasin. Yleensä latvukset kuivuvat ja paleltuvat talvisin, joten niitä leikkaan keväällä pois. 

Silppuamishommiin lähtiessä laitoin hiukset nutturalle. Omenapuut ja lumikärhö eivät kampauksesta tykänneet, vaan tarttuivat läheltä ja alta kulkiessani hiuksiini. Sisälle palatessani olin kuin mikäkin tarhapöllö hiukset sinne tänne sojottaen. 

Alapihaa ylhäältä käsin. Koristekirsikka 'Accolade' hohtaa keltaisena.

Koristekirsikka 'Accolade' on kesän aikana rehevöitynyt ja kasvanut mukavasti. Nyt se loistaa kullankeltaisena. Sen oikealla puolella näkyy myös Kiemurapenkin syysvuokko, jonka lopulta leikkasin kuvaamisen jälkeen matalaksi. Yhtään kukkaa tai nuppua siinä ei enää ollut. Varsia leikatessa saatoin huomata, kuinka laajalle se on penkissä jo levinnyt. Ajattelin siementaimia nousevan lähinnä kanttausurasta, mutta onpa niitä tullut itse penkkiinkin. 

Perjantai-illan tunteja jatkunut sade oli rummuttanut puutarhaan omanlaistaan syystunnelmaa. Märkää ja kuraista.

Puuvajarinteen maa näyttää oranssiselta siksi, että siinä oli sopivan tasainen paikka silputa kasapäin vaahteranlehtiä. Haravoin silputut lehdet puiden tyvelle. Siellä niistä tulee hyvää multaa, eivätkä kulkeudu jalkineiden pohjissa sisälle.

Samaa vaahteranlehtisilppua syntyi taas varaparkkipaikan viereiselle töyhtöangervoalueelle. Aivan vielä silppuamistyömaan loppu ei häämötä. Ainakin yhdessä puistoreunan vaahteroisa lehtiä on yhä kiinni oksissa runsaasti. Kun yhden satsin on saanut silputtua, seuraava onkin pian odottamassa. 

Jos kaikki silppuamani vaahteranlehdet olisi säkitetty ja kuskattu kaatopaikan puutarhajätepisteeseen, ei yksi peräkärryllinen riittäisi. Ruohonleikkurin kanssa massa supistuu melkoisesti ja kaikelle löytyy paikka omalla tontilla.

 
Puiston puolella vaahteranlehtiä riittää sielläkin. Harmi kyllä, tuuli kuskaa niitä meidän tontille riesaksi asti. Saattaa olla, että hurautan ruohonleikkurilla osan noistakin vielä silpuksi. Pysyvät paremmin pakoillaan.

Colchicum Giant - Syysmyrkkylilja

 

Lokakuun viimeisiä päiviä viedään. Kuljemme kohti pimeämpää ja kylmempää aikaa. Sytyttäkäämme kynttilöitä valaisemaan kulkuamme.

Lehdetön piha

 
Runsas viikko sitten tulin alkuillasta kotiin. Tapani mukaan istahdin sohvalle katsomaan, mitä posti on tuonut tullessaan. Nykyisin paperipostia tulee hyvin vähän, mutta tuona päivänä postilaatikosta löytyi tuore Oma Piha-lehti. Innoissani ryhdyin sitä selaamaan, sillä lehti on aina pullollaan mielenkiintoisia artikkeleita, hyviä kuvia ja kivoja vinkkejä.

 
Yllätys olikin melkoinen huomatessani ilmoituksen, jossa kerrottiin tämän olevan lehden viimeinen numero. Uutisia ja maailmanmenoa aktiivisesti seuraavana tiedän, että printtimedialla menee huonosti. Ihmiset hakevat tarvitsemansa tiedon suoraan netistä. Paljon itsekin käytän nettiä tiedon- ja kiinnostavien juttujen lähteenä. Puutarhalehden olen kokenut mukavimmaksi lukea paperisena.

Oma Piha -lehti on tullut minulle vuosikausia. Luen sen aina kannesta kanteen ja saatan palata edellisiin numeroihin useitakin kertoja. Aiheet ovat aina olleet mielenkiintoisia, ajankohtaisia ja inspiroivia. Omalla sohvalla istuen olen päässyt tutustumaan moniin puutarha-alan ammattilaisiin ja harrastajiin. Lehden parissa olen saanut kiertää hienoissa kohteissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Lehden ulkoasu on ollut selkeä, kuvat kertoneet tunnetusti enemmän kuin sata sanaa. 

Kotimaassa ilmestyy kaksi muutakin puutarhalehteä. Jo pitkään olen miettinyt, jättäydynkö kokonaan Oma Piha -lehden varaan, koska olen kokenut sen täyttävän tarpeeni hyvin. Lehden kustantaja Pellervo-Media Oyn päätös lopettamisesta tuo pettymyksen ja surullisen olon. Lehden sivuilta ei käynyt ilmi, loppuuko myös Pihakalenterin julkaisu? Pelkäänpä niin käyvän. Toista yhtä hyvää kalenteria en ole löytänyt. Mahdanko löytääkään?

 
Oma Piha -lehden puitteissa olen päässyt tutustumaan myös muutamiin lehden tekijöihin. Täällä puutarhablogien maailmassa moni tietääkin mm. Saaripalsta -blogin Sailan. He ovat ihania ihmisiä, joilla puutarha-asiat ovat samalla tavoin sydämen asioita, kuten koen itsellänikin olevan. Näitä ihmisiä muutamia kertoja tavanneena olen voinut aistia, miten he aivan varmasti ovat tehneet lehteä hyvässä yhteishengessä ja samalla rakkaudella, miten me puutarhaihmiset elämään kasvien ja kasvattamisen kanssa suhtaudumme. 

Olen surullinen lehden tekijöiden puolesta. Työn menettämisen myötä heidän elämänsä menee monin tavoin uusiksi. Toivon ja uskon jokaisen heistä työllistyvän hyviin paikkoihin. 

Kiitän lehden tekijöitä jokaisesta hetkestä, jonka he ovat työllään mahdollistaneet meille puutarhalehden lukijoille. Toivotan heistä ihan jokaiselle onnistumisia uuden työn löytymisessä ja muutenkin elämässä!

PS. Kuvat tähän juttuun nappasin kamerallani Oma Piha -lehden viimeisestä numerosta.

 

Syyshommia

Clematis 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

 

Talvi tekee väistämättä tuloaan. Viime päivinä aurinko on lämmittänyt mukavasti, vaikka parina yönä on ollut pientä pakkasta. Seuraava viikko mennään taas pilvisemmissä merkeissä, mikä merkitsee myös lämpimämpiä öitä.

Clematis 'Pink Fantasy'

Puutarha on aloittanut talviunille siirtymisen. Jotkut sinnittelevät ja aiheuttavat jopa ihmetystä. Tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' jaksaa tunnetusti kukkia pakkasiin saakka. Sen sijaan 'Pink Fantasy'n kukat ovat yleensä lokakuussa muisto vain. Nyt se on avannut yhden nupun, jonka terälehdet ovat kaiketi säikähtäneet kylmyyttä. Tai sitten ne koittavat jumpata lämpimikseen. Toinenkin nuppu näkyy yläoikealla. 

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

Tarhalyhtykärhö on kukkinut  koko kesän ahkerasti. Muutama nuppu siinä on vieläkin, joskin osa niistä hiukan sateista kärsinyt. Tämän kärhön alku puutarhassani oli silkkaa haparointia. Ensimmäinen 'Princess Kate' ei suostunut edes jäämään asukiksi. Lähti jonnekin uutta osoitetta kertomatta. Vaikka minua ei ole sinnikkyydellä varustettu, joidenkin kasvien suhteen osaan olla jääräpäinen. Halusin 'Princess Kate'n, joten uusi oli tilalle hankittava. Ehkä se tunnisti minusta kaltaisensa ja omassa jääräpäisyydessään on päättänyt kukkia koko kesän hullun lailla.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

 
Aronian alle itsekseen muuttanut verikurjenpolvi oli päättänyt pukata nupun. Sunnuntaiaamun pakkasessa nuppuressukka oli viluinen. Ajattelin, että aamuauringon sitä sulattaessa nuppu vaipuisi kaikkensa antaneena maahan.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Vaan toisinpa kävi. Maanantaina nuppu oli avautunut kylpemään auringonvalossa. 

Geranium sanguineum ’Elke’ - Verikurjenpolvi 15.9.

Kurjenpolvet ovat uskomattoman monikäyttöisiä ja sinnikkäitä perennoja. Kuvassa on Kiemurapenkkiin loppukesästä siirtämäni pikkuinen verikurjenpolvi 'Elke'. Se ryhtyi oitis kukkimaan ja kukkii yhä. Kylmyyskö vai mikä lie vienyt kukasta sen syvemmän pinkin värin. Vasemmanpuoleinen, jo kuihtumassa ollut kukka on enemmän "oikean" värinen.

Papaver - Unikko

Olen leikannut penkeistä perennoja, kuten teen näin syksyisin. Maatuvaa ainesta jää sitäkin penkkeihin pisimpien varsien lähtiessä. Talventörröttäjät olisivat tietenkin kauniita, mutta kun meillä kolataan lumet kulkuväyliltä istutusalueille. Ei sieltä lumen ja jään alta mikään törrötä.

Unikot menevät pian kukkimisensa jälkeen ikävän ruskeiksi, joten ne on leikattu ajat sitten. Unikoilla on tapana kasvattaa uusia lehtiä leikattujen tilalle. Yllätys oli löytää olopihan Syreenipenkin isosta unikkopuskasta kaksi pulleaa nuppua. Mielenkiinnolla seuraan, miten nuput käyttäytyvät. Tiistaivastaisen yön pakkanen ei ainakaan niitä ollut vielä nujertanut. 

Rosa Austin 'Emily Brontë'

Valtaosa jänisverkoista on jo paikoillaan. Muutama vielä puuttuu. En tiedä, syövätkö jänikset Austin-ruusuja, mutta niiden verkottamiseen on toinen ja tärkeämpi syy. Laitan ruusujen tyvelle talvisuojaa. Odotan, kunnes lämpimät ja kosteat säät ovat muuttuneet kylmemmiksi, jotta ruusu ei alkaisi kasvattamaan uusia versoja.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight', joka saattaa olla 'Winchester Cathedral'

Jänisverkkoja laittaessani ihastelin 'Carolyn Knight'in kukkia. Uloimmat terälehdet ovat jo kuihtumassa, mutta muuten kukka on henkeä salpaavan upea teos. Tai miksi sitä nyt sitten kutsuisi. Tällainen terälehtien runsaus ja oivallinen tapa pakkautua toinen toistensa lomaan, vaikka tilasta ei puutetta olisi, ihastuttaa näissä Austineissa minua erityisen paljon.

Talvisuojaa neuvotaan laittamaan ruusun tyvelle 10-15 cm suojaamaan herkkää varttamiskohtaa. Tuleva talvi on Austin-ruusujeni kolmas. Ruusut ovat selvinneet hyvin edellisistä talvista. Joskin valtaosa maanpäällisistä oksista on paleltunut, mutta tyvestä on noussut keväällä hienosti uusia versoja. 

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho Kivipenkissä

Pikkupuutarhan Kivipenkissä Komeamaksaruoho kukkii nimensä mukaisesti komeasti kylmistä öistä huolimatta. Komeamaksaruohoa minulla on muuallakin. Vuosi sitten keskitin pikkupuutarhan maksaruohot tähän yhteen penkkiin, josta olin siirtänyt korkeiksi venyviä syysleimuja ja muita perennoja toisaalle. Kesällä Kivipenkissä kasvaa muutakin, mutta syksyn tullen komeamaksaruohot ottavat pääosan. 

Kesäkukat ovat kaikki lähteneet. Niin mieluisa kuin mesiherttalehti kesäkukkana onkin, se ei kestä pakkasia. Korvasin mesiherttalehdet kanervilla ja tuivion oksilla. Tuiviot olivat kasvaneet kesän aikana mittaa ja leveyttä. Tapaan leikata niistä pisimpiä oksia näin syksyllä asetelmiin. Aika hyvin neulasten vihreä väri säilyy kevääseen saakka.

Luultavasti laitan kanervien joukkoon valosarjan pikkujoulun aikaan. Ehkä jo aiemminkin.

Tanacetum parthenium - -Reunuspäivänkakkara

Reunuspäivänkakkara vähät välittää kylmyydestä. Sen villiin luonteeseen kuuluu kasvaa juuri siellä missä huvittaa. Usein se nousee istutusalueiden reunoilta ja pahimmillaan keskeltä polkua tai muuta kulkuväylää. Reunuspäivänkakkaran olen ostanut pihamyymälästä Kotkan reissulla 2016. Sen yhden ainokaisen jälkeläisiä tupsahtelee vuodesta toiseen sieltä täältä. Kiitettävän tuottelias kaveri, sanoisin.

Muistattehan, että sunnuntaivastaisena yönä kesäaika päättyy ja siirrämme jälleen viisareita. Tällä kertaa kohti lähintä kesää eli tunnilla taaksepäin.