Kurkistus- ja kulkuaukkoja

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin puutarhassa on ihastuttavia kurkistusaukkoja, joista avautuu toinen toistaan kauniimpia näkymiä. Portit ja kasvien muodostamat kurkistusaukot luovat puutarhaan huoneita ja väyliä, joiden läpi pääsee kulkemaan. Toisille unelmapuutarha on yhtä kuin horisontiin ulottuva avaruus. Itse tykkään puutarhasta, jossa kasvien runsaus ryöppyää ja nurkan takana on yllätyksiä. Sellaisen olen saanut päähän putkahtaneiden ideoiden avulla ja vuosien aherruksella.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' - Lakastuva kukka ja nuori nuppu.

Meidän puutarhan kurkistusaukot ovat syntyneet ajan kanssa. Useimpia ei ole mitenkään suunniteltu, vaan istutusalueiden lisääntyessä ja täyttyessä on tullut tarve rakentaa kulkuväyliä ja oikaisupolkuja. Köynnökset taasen tarvitsevat tukia ja portteja, joihin kiivetä. Kuin huomaamatta istutetut kasvit ovat kasvaneet korkeutta ja leveyttä, mikä on edesauttanut kurkistusaukkojen syntyä.

Puutarhaportti

Yläpihalta alapihalle johtaa portaat, joiden yläosaan laitettiin köynnöksiä varten tuki jo vuosia sitten. Aluksi paikalla oli ontto metallikaari, jossa humala kiipeili. Tuen molemmat päät oli työnnetty sellaisenaan multaan, joka haurastutti ja ruostutti hauraan metallin. Niinhän siinä kävi, että eräänä päivänä koko köynnöstuki romahti humalineen pitkin pituuttaan käytävälle.

Clematis 'Polish Spirit' - puutarhaportista jonkin matkaa oikealle.

 

Ukkokulta rakensi piirtämäni mallin mukaisen puuportin. Se seisoo metallisilla tolppajaloilla, joten ruostumisvaaraa ei ole. Humalan kaivoin pois, sillä karheudellaan se tarttui portista kulkevan hiuksiin. Vasemmalla puolella kasvaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. Oikealla puolella on tarha-alppikärhö 'Willy', joka ei tänä vuonna noussut ollenkaan.

Oikealla Kurgaani, joka jatkuu Hortensiapenkkinä.

Alapiha oli vielä 20 vuotta sitten huomattavasti avarampi. Aikanaan siellä oli lasten keinu ja tilaa temmeltää ja pelata. 2000-luvulla minuun iski hurja puutarhakuume, jonka seurauksena nurmikko väheni vauhdilla. Tilalle tuli uusia istutusalueita ja vanhatkin venyivät vähän joka suuntaan.

Irikset Kurgaanissa kesäkuussa

Kurgaanikin syntyi käytännössä Kiemurapenkin (pilkottaa edellisessä kuvassa hiukan vasemmalla) laajennuksen vuoksi. Johonkin ne Kiemurapenkin jatkamisesta tulleet massat piti sijoittaa. Kasasin ne muutaman metrin päähän, peitin pressulla ja annon muhia. Näin Kurgaani sai alkunsa.

Hedelmätarha

Omenapuut ja marjapensaat istutettiin pian talon valmistumisen jälkeen. Omppupuista on kasvanut isoja ja satoisia puita. Marjapensaat on keskitetty yhteen paikkaan ja joitakin olen myös kaivanut kokonaan pois. Kirsikkapuukin meillä oli, mutta yhtenä talvena se paleltui pahasti. Jänis järsi loput siitä, missä jotain eloa vielä oli. Kaksi suurta kriikunapuuta on jo kaulattu odottamaan myöhemmin tapahtuvaa kaatamista. 

 
Joitakin vuosia sitten innostuin istutusalueiden kanttaamisesta. Sen olen kokenut oivalliseksi keinoksi pitää nurmikon pois istutusalueilta. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alle en ole istuttanut varsinaisesti mitään. Pitkälti siksi, että satoa korjatessa ja hyötykasveja hoitaessa joutuu väkisinkin tallustelemaan niiden alustoilla ja ympärillä. Keväisiä sipulikasveja nousee tietenkin joka paikasta. Myös jonkun verran askellusta kestäviä kasveja on näissä paikoissa. Kuten esim. rentoakankaalia, koristemansikkaa, tuoksuorvokkia ym. Ja akileijaa sekä sormustinkukkaa ja pioniunikoita, jotka hoitavat itse levittäytymisensä. 

Kaikki penkit ovat kohopenkkejä, koska useimmat ovat syntyneet nurmikon päälle kasatusta materiaalista sen sijaan, että olisin kaivanut nurmikon pois. 

Oikealla Kiemurapenkki, vasemmalla Päivänliljapenkki.

Kurkistusaukkoja ja kapeita kulkuväyliä on puutarhaan tullut ihan itsestään louhiessani nurmikkoa kasveja varten. Jotkut ovat sanoneet tällaisen nurmikon leikkaamisen olevan hankalaa. On mutkia ja kapeikkoja, kierrettäviä istutuksia. Omppupuiden alla on pakko kumartua välttääkseen iskemästä otsaansa oksiin. Itse en koe nurmikonleikkuuta minkäänlaiseksi ongelmaksi. Aloitan puuvajan edestä ja lopetan puuvajan eteen. Pystyn tekemään tunnin kierroksen sammuttamatta leikkuria kertaakaan. Eli mutkista ja porteista huolimatta saatan ajaa nurmikon keskeytyksettä.

Kasvaripolku: vasemmalla Kiemurapenkin toinen pää, oikealla Kaivoruusupenkki.

Kasvaripolkua ei aluksi ollut. Kasvihuoneelle ja -maalle päästäkseni minun piti kiertää joko vasemmalta Kiemurapenkki tai oikealta Kaivoruusupenkki. En kiertänyt, vaan loikin kasvien yli suoraan kasvarin kulmalle. Niinpä sitten tein keskelle polun, jonka päällystin saamillani unikivillä.  

Kasvimaalla nurmikkoa ei kasva. Paitsi tuossa Kasvaripolun päässä, jossa apila ja nurmiheinä ovat vallaneet yhä tehokkaammin betonista tekemäni raparperilehtilaatat. Ne pitäisi nostaa ylös ja putsata ruohon ja apilan. Kunnes ne taas muutaman vuoden päästä valloittavat tilan uudelleen.

Viiniportti: edessä Kiemurapenkki, takana Hedelmätarha.

Vuosi sitten keksin toivoa uutta porttia alapihalle. Kesällä 2015 olin siirtänyt kasvihuoneeseen tarkoitetun Zilga-rypäleen Hortensiapenkin (kuvassa oikealla) päähän. Siinä se Zilga kipuili, mutta enpä ryhtynyt häntä poiskaan kaivamaan. Piirsin paperille ehdotuksen, joka pohjalta Ukkokulta sen rakensi. Nimesin portin Viiniportiksi, koska Zilga oli päättänyt ryhtyä kasvamaan ja rehottamaan. 

Aiemmin nurmikko jatkui yhtenäisenä Hedelmätarhasta kohti Kiemurapenkkiä. Kaivoin nurmikon portin alta pois ja laitoin siihin kiviä lähinnä koristeeksi. Samoin tein Hortensiapenkin toisessa päässä.

Majalispenkin oikealla puolella sijaitsee Kriikunapolku.

Tässä kesäkuisessa kuvassa Krikunapolun nelihaaraisuus näkyy parhaiten. Valitettavasti en havainnollistavampaa kuvaa löytänyt. Kriikunapolku erottaa Majalispenkin (vasemmalla), Hortensiapenkin (oikealla), Ruusukolmion (runkotuijien takana) ja Ykköskriikunan (kartiovalkokuusien takana). Näin syyskuun alussa kasvit rehottavat niin suurina, että polulla kulkija joutuu siirtämään oksia syrjään.

Kriikunapolku on reunustettu turveharkoilla. Käytävällä on useita kivituhkaan upottamiani betonista tekemiäni raparperilehtilaattoja, jotka sammal alkaa ottaa valtaansa. Käyn silloin tällöin harjaamassa laattoja ja kitkemässä niiden väleihin nousevia lemmikkejä ym. kasvillisuutta. Vasemmalla suikeroalpi vyöryy Päivänliljapenkistä käytävälle. Senkin kasvua käyn välillä rajoittamassa.

Vasemmalla kasvavat syyshortensiat 'Vanille Fraise' ja 'Vim's Red'. Oikealla tornionlaaksonruusu, seuraavana rosa Ritausma ja näiden takana Suviruusu.  

Puuvajarinne alhaalpä päin.

 
Puuvajarinne on toinen kahdesta kottikärryillä kuljettavasta reitistä yläpihalta alapihalle. Oikealle jää muuri, jonka alapäässä, ritiläseinän takana on puuvaja. Vajan edestä on kulku aidatulle alapihallemme. Rinteen reunassa kulkee meidän ja kunnan raja. Isot puut ovat kunnan puolella. 

Olen istuttanut villiviinistä juurruttamani taimen muurin oikealla puolella kasvavien syreenien tyvelle. Sieltä se on lähtenyt kasvamaan sekä syreenien rungoille että puuvajan seinustalle.

Puuvajarinne

Edessä siintää kunnan puistoalue, joka kaartuu myös oikealle puolelle. Vasemmalla, tonttimme päädyssä on leikkipaikka ja korttelipallokenttä. Rinteen yläreunassa kasvaa syreenejä, joiden oksat kaartuvat kulkuväylän päälle muodostan vihreän lehtikaton.  Yläpäässä, katsojan kohdalla on vuosi sitten rakennettu portti (näkyy paremmin edellisessä kuvassa), etteivät peurat pääse pihallemme. Tuosta rinnettä pitkin niillä on ollut tapana nousta ruokailemaan kasveillani.

Varaparkkipaikka

Kunnan sääntöjen mukaan tonttiin kuuluu yksi liittymä. Toinen liittymä on maksullinen. Meillä on alusta lähtien ollut varsinaisen tonttiliittymän lisäksi varaparkkipaikaksi nimeämämme liittymä, joka toimi aikanaan veneen talvisäilytyspaikkana. 

Pelkäsimme menettävämme varaparkkipaikan 2018 tehdyn aluerempan yhteydessä. Tai joutuvamme maksamaan siitä useamman tonnin. Piirustuksissa sisääntulon kohdalle oli piirretty kunnon kiveys, jonka yli ajaessa rikkoisi autonsa. Kun sitten remonttimiehet tulivat meidän kohdalle, laitettiin ojaan kunnon hulevesirummut ja kadulle viistottu reunakiveys. Saimme siis pitää varaparkkipaikkamme, mistä on paljon hyötyä niin vierailijoita kuin erilaisia tavarakuljetuksiakin ajatellen.

Varaparkkipaikalta kulkee käytävä talon päätyyn ja vasemmalla sisäänkäyntiin. Oikealle jää metsäpuutarhaksi nimeämäni alue, joka aluerempan myötä on muuttunut niin valoisaksi, ettei se enää oikein metsäpuutarhakasveille ole sopiva. Toisaalta kunnan rajalla on useita isoiksi venähtäneitä vaahteroita, jotka tuovat taas uutta varjoa vuosi vuodelta enemmän.

Vasemmalla puiksi kasvaneet siperianhernepensaat ja oikealla muutamat syreenit taipuvat ajoittain käytävän ylle. Muutaman pahasti maata kohti taipuneen rungon jouduimme elokuun alussa poistamaan kokonaan. Niin kivoja näkymiä kuin ne tuovatkin, esteetön kulkeminenkin on huomioitava. Varsinkin sateen jälkeen ei ole kovin hauska luovia litimärkien lehvien alta.

Portti laitettiin vuosi sitten peurojen kulkua estämään. Portista lähtee oikealle verkkoaita, joka kaartuu ja kulkee rajaamme pitkin kohti puuvajarinnettä. 

Kotkansiivet käytävän oikealla puolella ovat aikanaan tulleet omin avuin kunnan metsiköstä. Ne ovat innokkaita siementämään uusia lapsukaisia. Niitä olen kaivanut pois ja siirtänyt talon toiseen päähän. 

no

Syksy tekee tuloaan, vaikka soisin aurinkoisten ja lämpimien päivien vielä jatkuvan. Kimalaisia ja perhosia lentelee edelleen runsaasti. Nyt näyttää olevan nokkosperhosten vuoro. Ne viihtyvät erityisen hyvin törmäkukilla. Niinpä aionkin kasvattaa niitä myös ensi kesänä.

Austin-ruusu 'Emily Brontë

Aloitin jutun Austin-ruusulla. Sopii siis myös lopettaa Austineihin eli tässä tapauksessa ihanaan 'Emily Brontë'en, joka on kukkinut kiitettävän runsaana jo viikkoja. Enää en löytänyt uusia nuppuja. Onneksi Pikkupuutarhan 'Lady of Shalott'issa on vielä useita nuppuja valmiina avautumaan.

Blogger on temppuillut muutamana päivänä siten, etten ole päässyt vastaamaan blogiini tulleisiin kommentteihin. Enkä myöskään jättämään kommentteja teidän blogeihinne. Kirjoittaminen on kyllä sujunut, mutta julkaise-nappulan painaminen ei ole toiminut ollenkaan. Nyt tilanne näyttäisi selkiytyneen.

Pikkuloma naapurissa

Hotelli Scandia Haymarket

 

Teimme Ukkokullan kanssa muutaman päivän lomamatkan naapuriin, Tukholmaan. Matka sujui laivalla mennen tullen. Perillä asuimme hotelli Scandia Haymarketissa, joka sijaitsee Högtorgetin laidalla. Rakennus on 1920-luvulta ja se on toiminut PUB-tavaratalona aina vuoteen 2015 saakka. 1900-luvun loppupuolella neljä ylintä kerrosta muutettiin hotelliksi alimpien kerrosten jäädessä vielä tavaratalokäyttöön. Haymarket by Scandia -hotellina rakennus avattiin 2016. 

Konserthus

Hotellia vastapäätä, Högtorgetin toisella laidalla sijaitsee sininen Konserthus. Talo on rakennettu 1924-1926 ja siinä toimii Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri. Siellä järjestetään vuosittain myös useita erilaisia palkintotilaisuuksia.

Hotelli Haymarketin sisustus on artdeco-tyylistä. Greta Garbo työskenteli rakennuksessa 1920-luvulla. Häntä kuvattiin mm. tavaratalon mainosfilmeihin, joista hän ponnahti suuren maailman elokuvanäyttelijäksi. Yksi hotellin ravintoloista on nimetty Gretaksi Garbon kunniaksi.

Arkipäivinä Högtorget täyttyy torikojuista, joissa myydään kukkia, vihanneksia ja hedelmiä. Näky on varmasti monelle Tukholman kävijälle tuttu. Sunnuntaina kukka- ja vihanneskauppiaiden tilalla on kirpputorimyyjiä. Istuimme aamupäivällä pitkään seuraamassa kaupankäyntiä. Yllättävän paljon pöydillä oli suomalaista Arabiaa ja Marimekkoa. Myös lp-levyjä oli monella kauppiaalla. 

Sergels torg

Hotellimme keskeinen sijainti helpotti kulkemista. Moni paikka on jo entuudestaan tuttu. Kuten tämä 1960-luvulla  Sergels torg, joka on saanut nimensä 1700-luvulla vaikuttaneen kuvanveistäjä Johan Tobias Sergelin mukaan. Taiteilijan työpaja on sijainnit alueella. 

Hotelli sijaitsee Högtorgetin laidalla. Kungsgatan kulkee rakennuksen toisella puolella. Drottningatan on aivan kulman takana. Lähin metroasema on Kulturhusetin Kungsgatanin puoleisella sivulla.

Drottningatan on yksi Tukholman tärkeimpiä ostoskatuja. Aina siellä on paljon kulkijoita, mutta kesäisen lämmin sää oli saanut ihmiset sankoin joukoin liikkeelle. Drottningatan on mukava kävelyreitti vanhasta kaupungista keskustaan, sillä turistien tuntema Gamla Stanin Västerlånggatan jatkuu sujuvasti Drottningatanina.

Kaupunkien kaduilla kulkiessa kannattaa siirtää katse välillä ylemmäs. Tässä rakennuksessa oli käytetty viherkasveja kiinnostavasti.

Useimmissa muissa liikennevaloissa kuva oli samanlainen kuin meilläkin. Drottningatanilla, tavaratalo Åhlensin läheisyydessä suojatievalot ovat hauskasti erilaiset.

Södermalmissa, Slussenin kupeessa sijaitsee 1881-1883 rakennettu yleisöhissi Katarinahissen. Katarinahissen on ollut ongelmien ja Slussenin remontin vuoksi suljettuna vuodesta 2010. Se avattiin vihdoin remontoituna 2023. 

Olen aina ajatellut, kuinka hauska olisi päästä katsomaan Tukholman maisemia lintuperspektiivistä. Nyt se on mahdollista. Ajoimme metrolla Slussenin asemalle, josta oli lyhyt kävelymatka Katarinahissenin luo. Tosin aikamoinen määrä portaita piti kavuta ylös päästäkseen. Hissillä olisi päässyt helpommin, mutta se meni jälkiviisauden piikkiin. Emme kuitenkaan ajelleet hissillä alas, koska jatkoimme matkaa tutustumaan Södermalmin kaupunginosaan. 

Pitkällisen pohdinnan jälkeen Slussenin remontti aloitettiin kesällä 2016. Uuden Slussenin oli määrä olla valmis 2025. Käytännössä remontti jatkuu edelleen, mikä vaikuttaa suuresti esimerkiksi Viking Linen laivoilla saapuvien matkailijoiden kulkuun satamasta kaupungille.

Kuvassa työmiehet olivat tekemässä viherkattoa kolmiomaisten rakennusten katolle. Taustalla vasemmalla näkyy Tukholman kaupungintalo. Oikealle puolelle jää vanha kaupunki.

Tässä kuvassa näkyy massiiviset rakennustyöt lahden ja rantaa myötäilevän valtaväylän välillä. Koko Slussenin alue on ollut samanlaista työmaata vuosien ajan. 

Slussenin uusi silta kuljetettiin yhtenä kappaleena meritse Suezin kanavan, Välimeren, Englannin kanaalin ja lopuksi Itämeren kautta Tukholmaan, jonne se saapui 11. maaliskuuta 2020. 

Södermalmin kaupunginosaa verrataan usein Helsingin Kallioon. Alue on alkujaan ollut työväen suosimaa asuinseutua. Sittemmin se on suuren suosion myötä muuttunut muodikkaaksi asuin- ja oleskelupaikaksi, jossa asuntojen hinnat ovat nousseet merkittävästi. Kapeiden katujen ja vanhojen puutalojen lisäksi Södermalmista löytyy on runsaasti  kahviloita, ravintoloita ja kauppakujia. 

Katarina kyrka

Södermalmin pohjoisen puoleinen alue sijaitsee meren pintaan nähden korkealla. Kadut ovat mäkisiä ja korkeuserojen vuoksi portaitakin on paljon. Toisaalta vanhimmilla alueilla on etenkin arkipäivällä hiljaista ja rauhallista, paikoin myös autoilta kiellettyjä. 

Katarina-kirkon  puisto/hautausmaa

Kuljimme Katarina -kirkon ohi, vanhan hautausmaan ja puiston läpi. Ihailin ikivanhojen puiden jyhkeitä runkoja.

Rakennusten sisäpihoille kannattaa kurkistaa. Usein ne ovat autottomia alueita, joissa on paljon istutuksia ja istuinalueita. Villiviini on peittänyt seinän niin tehokkaasti, että vain yksi ikkuna on vielä näkyvissä.

Puistoissa ja katujen varrella on muiden puiden lisäksi paljon hevoskastanjoita. Björns trägårdissa katse kiinnittyi erikoisen värisiin hevoskastanjan lehtiin. Joko puu on jollain tavoin sairas tai sitten se on kärsinyt kuivuudesta. Läheisyydessä oli muitakin hevoskastanjoita, joista osa normaalisti vihreitä, osa samalla tavoin ruskeiksi menneitä.

Asukas on laittanut parvekkeelleen pelaguiden lisäksi kelloköynnöstä. Hyvällä tuurilla yläkerran asukas saa oman annoksensa kelloköynnöstä, jos vain syksy jatkuu sopivan leutona.

Lauantaina Tukholman ylle saapui kunnon saderintama. Vettä tuli aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään. Sateenvarjosta ei kapunkiympäristössä ole paljoakaan hyötyä, kun koko ajan on väisteltävä muita sateenvarjokulkijoita. Niinpä matkasimme ratikka 7:lla tutustumaan Nordiska Museet'iin. Museo esittelee Ruotsin kulttuurihistoriaa ja kansatiedettä 1500-luvulta nykypäivään.

Museoon saapujaa tervehtii ensimmäisenä pääsalin päässä istuva valtava Kustaa Vaasan patsas. 

Nykyinen museorakennus rakennettiin vuosina 1889–1907. Rakennus on valtava, vaikka sisältä se ei kovin suurelta tuntunut. Säälin kameraani sateelta, jonka vuoksi rakennus jäi kuvaamatta.

Lainasin kuvan Viking Linelta.  

Kiersimme museon melko ylimalkaisesti. Esineet on hyvin numeroitu ja merkitty. Joissakin vitriineissä selitykset löytyvät vitriinin edestä. Museossa on myös saatavissa digitaalinen opas suoraan omaan kännykkään. 

Vilkaisin museon ikkunasta ulos. Sade jatkuu edelleen. Ikkunasta näkyy kauempana sijaitseva 155 m korkea Kaksnästornet eli tv- ja radiotorni. Se on ollut yleisöltä suljettuna turvallisuusuhkien vuoksi vuodesta 2018. 

 
Nordiska Museet sijaitsee Djurgårdenissa. Sinne on helppo mennä vaikka ratikka 7:llä, jolla on  keskustan alueella useita pysäkkejä. Linja kulkee väliä T-Centralen - Waldemarsudde. Samalla ratikalla pääsee siis helposti Vasa Museet'iin, Gröna Lundiin, Skansenille tai Abba-museoon.

Sunnuntaiaamupäivällä kävimme tutustumassa Tukholman kaupungintaloon. Matkalla piti kuvata kesäkukka-asetelmia, joissa riitti katselemista ympäri kaupunkia. Tässä kukkalaatikot koristavat Stadshusbrota. 

Kaupungintalon läheisyydessä sijaitsevassa Serafimer-puistossa ihmettelin kallellaan kasvavaa puuta. Aika sinnikäs kaveri, täytyy sanoa. Se näyttää varmistaneen jatkuvuutensa, sillä maata vasten makaavasta rungosta oli osa juurtunut työntämään uutta puuta.

Stadshus - Kaupungintalo

1923 rakennettu kaupungintalo on upea punatiilinen rakennus, jota ei kannata näkemättä sivuuttaa. Tarkoitukseni oli hankkia lippu opastetulle kierrokselle, mutta valitettavasti niitä ei enää ollut saatavissa. Itsekseen ei rakennuksessa pääse kiertämään.

Niinpä sitten kiersimme rakennuksen ulkokautta ja kävimme myös sisäpihalla. Siellä kiemurteli pitkä jono sisäkierrokselle. Museoskauppaan pääsimme, mutta samaa turistitavaraa on muissa museoissa, tavarataloissa ja vanhan kaupungin puodeissa.

Rakennuksen sisäpihalta on hieno näkymä Mälarenille, Riddarfjärnenin yli Södermalmille. Aurinko helli ihmisiä sateisen päivän jälkeen säteillään ja +21 -asteen lämmöllään. Monet turistit nauttivat penkeillä eväitään.

Tukholman perustajan, Birger Jaarlin kullattu sarkofagi on tyhjä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Birger-jaarlin jäännökset oli tarkoitus siirtää 1920-luvun alkupuolella sarkofagiin, mutta hänen lepopaikkansa, Vanhemin luostarin kirkon valtuutettu kielsi siirron.

Riksdaghuset eli valtiopäivätalo 

Kaupungintalolta kävelimme vanhan kaupungin sivuitse Norrbron sillan yli kohti Kungsträgårdenia. Tukholmassa käydessä on tullut usein käveltyä tämän valtiopäivätalon  "takapuolella", jossa kulkee Riksgatan vaihtuen sillan jälkeen Drottningataniksi. Itse asiassa katu jakaa valtiopäivätalon kahtia. Sveriges Riksbankin entinen toimitalo sijaitsee alkuperäisen valtiopäivätalon länsipuolella. Nykyisin entisissä Riksbankin tiloissa sijaitsee valtiopäivien istuntosali.

Kungsträdgården on yksi Tukholman suosituimmista puistoista. Ehkä vielä joskus onnistun käymään siellä keväisen kirsikkapuiden kukinnan aikaan. Silloin puiston upea kirsikkapuukujanne on yhtä vaaleanpunaista pilveä. 

Puiston toisen pään vesiallas jäädytetään talvella luistelijoiden iloksi. Kungsträdgårdenin läheisyydessä on useita merkittäviä rakennuksia, kuten Ruotsin kuninkaallinen ooppera ja NK-tavaratalo. Ratikka 7:n Kungsträdgårdenin pysäkki löytyy tämän allasalueen vasemmanpuoleisella sivulla.

Tukholmassa on paljon nähtävää. Tavallisesti aika rajoittuu risteilyn oheiseen päivään Tukholmassa, jolloin käytännössä ei paljon mihinkään ehdi. Muutama yö hotellissa muuttaa tilanteen oitis toisenlaiseksi. Kiva kulkea kaupungilla kaiken aikaa kelloa vilkuilematta.

Liikkuminen Tukholmassa on helpointa jalan, tottakai. Askelia kuitenkin kertyy melkoisesti, joten kannattaa ostaa SL:n 24 tai 72 h:n matkalippu, jonka saa myös mobiililippuna. Ostimme 7 vrk:n lipun, joka kattoi paremmin Tukholma-aikamme. Mobiililipun sijaan otimme kortin, jolle aika ladattiin. Hinnaksi tuli noin 470 kr ja sillä sai sitten ajella määrättömästi. SL-kortti kannattaa tallettaa tulevia Tukholma-reissuja varten. Siihen voi tarvittaessa ladata lisää rahaa/kautta.

Ostimme SL-kortin Pressbyron-kioskista, joita on lukuisia mm. metroasemilla. 

Ruotsiin matkatessa ei kannata vaihtaa euroja kruunuiksi. Kortti- ja mobiilimaksu sujuu kaikkialla. Useissa maksupäätteissä oli vaihtoehtona kruunut ja eurot. Kruunun kurssin vuoksi totesin edullisemmaksi maksaa kruunuissa. 

Ruotsissa on vaalit tänä vuonna tässä kuussa. Vaalikampanja näkyi katukuvassa mainoksina ja puolueiden vaalitelttoina. Myös televisiossa oli jonkin verran vaalimainontaa ja keskusteluohjelmia aiheen tiimoilta. 

Ravintolahinnat ovat melko lailla Suomen tasoisia. Ravintoloita on pilvin pimein jokaiseen makuun. Etnisiä ravintoloita on paljon, samoin erilaisia pikaruokapaikkoja ja katukioskeja. Varmaan lämpimällä ja aurinkoisella säällä oli vaikutuksensa, mutta mitä ilmeisimmin ruotsalaiset ovat meitä sosiaalisempia. Terassit olivat aina pullollaan asiakkaita. Syömään mennään koko perheen voimalla, vauvasta vaariin. 

Hotellin aamiainen oli todella runsas ja monipuolinen. Seitsemän-kahdeksan aikaan syödyllä aamupalalla pärjäsi pitkälle iltapäivään. Siitäkin huolimatta, että energiaa kului aktiiviseen liikkumiseen varmasti paljon. Ravintoloissa palvelu oli yleensä ystävällistä, asiantuntevaa ja nopeaakin.  

Ostoksia ei juuri tullut tehtyä. Åhlensilta ostin yhden neuleen. Laivalta tarjoussuklaat ja lakupiiput sekä ripsivärin.

Vanhan kaupungin turistikaupasta ostin kaksi keraamista talolyhtyä. Mieleni teki niitä jo edellisellä reissulla, mutta en raaskinut ostaa. Eivät ole ihan halpoja. Lisäksi ostin tutusta Västerlångatanin kaupasta Pia Malmrosin akvarellimaisia postikortteja.

Ravintolan sis.käynti vanhassa kaupungissa.

 
Matkan teimme mennen tullen Viking Linen laivalla Helsingistä. Menomatkalla laivana oli Cinderella, joka on suurempi. Hytti oli 10. kannella, jossa oli rauhallista ja paksumpi patja sekä tilavampi vessa. Paluumatka tehtiin pienemmällä Cabriellalla. 

Harmikseni huomasin hutiloineeni tilauksen kanssa, sillä hytti oli 5. kannella. Siis heti autokannen yläpuolella ja vielä laivan perässä. Laivan moottori piti kunnon melua. Pysähdys tapahtuu paluumatkalla Maarianhaminassa 23.25 eli sitä ennen ei kannata edes yrittää nukkumista. Taatusti herää meteliin. Kävinkin kannella haistelemassa yllättävän lämmintä merituulta ja seuraamassa laivan pysähdystä. 

Hytti oli ahdas, patja litteääkin litteämpi, eikä iso mies olisi mahtunut suihkussa käsiään levittelemään. Onneksi ei tarvinnut suihkua käyttää. Ruoka oli hyvää niin aamiaisella kuin illallisellakin. Matkustajia laivalla oli melko vähän. Paluumatkalla sentään enemmän, mutta mihinkään ei tarvinnut jonottaa eikä tungoksessa kulkea.

Matka oli onnistunut. Ruotsissa on tullut vuosien myötä käytyä sen verran usein, että siellä oleminen tuntuu helpolta. Paljon enemmänkin olisi ollut kiva nähdä, mutta kahden ihmisen toiveita ei aina ole helppo yhdistää. Ajatus olikin viettää lomaa ilman suuria suunnitelmia ja ohjelmaa. Sää suosi lauantaita lukuunottamatta, mutta sekin sadepäivä hoitui museokäynnillä ja sisätiloissa. Parasta oli istua auringon lämmössä terasseilla ruoan tai juoman kanssa ohikulkijoita katsellen. Ei kiirettä, ei paineita mihinkään suuntaan. 

Lomassa parasta lienee kotiinpaluu. Kyllä oma sänky tuntuukin taas hyvältä.