Päätöksenteon vaikeutta

Lilium 'Red Velvet'

 

Pakko aloittaa juttu näillä 'Red Velvetin' kuvilla. Että voikin olla upean väriset terälehdet. Auringonpaiste sai syvän punaisen säihkymään. Aion tutkia, löytyisikö tätä liljaa vielä lisää. Nyt se kukkii vain yhden sipulin voimalla, mistä ilman muuta iloitsen täysillä.
 

Lilium 'Red Velvet'

Aloitin menneen viikon lopulla tuijien leikkaamisen. Väärä ajankohta - tiedän! Havut tulisi leikata kahden ämmän välissä eli marras-maaliskuussa. Sellainen tarkoitus minulla on eli jollain aikavälillä aion päästä uuteen rytmiin. Nyt tuijaleikkaukseni ovat ajoittuneet elo-syyskuulle. Tuija on sentään kohtuullisen kestävä leikattava, eivätkä omani ole ottaneet nokkiinsa väärään ajankohtaan sijoittuneesta toimenpiteestä.

Aloitin puistopäädyn 15 metrin tuija-aidasta, jonka tarkoitus on toimia näköesteenä puistosta pihallemme. Sen se hoitaa kiitettävästi. Itse asiassa raja-alueelle kunnalta kaatamatta jääneet vaahterat ja muut puut toimivat näkymäesteenä ilman tuijiakin.

Hurjan vaikea leikata korkeita tuijia, kun pitää varoa niiden edessä kasvavia rhodoja ja mahonioita. Ja takapuolella taasen kulkee vuosi sitten peurojen kulkua estämään virittämämme verkkoaita. 

Kuvassa tuijarivi on vielä leikkaamatta. Tärkeintä oli saada koko rivi tasaiseksi, sillä viime syksynä keskiosa jäi pahasti notkolle voimieni uupuessa. Nyt latvus on tasainen. Samalla leikkelin takana kasvavasta tuomesta roikkuvia alaoksia pois. Kevättalvesta on tarkoitus karsia niitä lisää.

Seuraavana kohteena oli Olopihan kolme tuijaa. Madalsin hieman niiden latvuksia. Keskimmäinen on kaitakasvuisempi luultavasti tilanpuutteen vuoksi. Ylempää se oli kiinni kaverissaan, mutta saadakseni vasemmanpuoleista paremman näköiseksi, oli kaidasta tehtävä vielä kaidempi. 

Tässäkin leikkaaminen tuotti hankaluuksia, sillä korkeita tikkaita sijoittaessa oli varottava joitain tärkeämpiä kasveja. Tuijien takapuolella rinne laskeutuu voimakkaasta alas, joten sille puolelle ei tikkaita saanut millään ilveellä. Teleskooppivartinen ja kääntyväteräinen oksasaha helpotti tehtävää, vaikka lopputulos ei ehkä fiinimpiä silmiä tyydytäkään. Minulle kelpaa.

Makkaripenkki

Tien puolen makkaripenkin päässä kasvaa yksittäinen tuija, jonka alaosan peurat järsivät rumaksi. Aioin pari vuotta sitten poistaa koko puun, mutta päätin jättää sen köynnöshortensian kiipeilypuuksi. Olen koittanut muotoilla yläosaa pallomaisemmaksi. Tämä tuija oli alunperin kolmerunkoinen. Nyt poistin siitä yhden rungon kokonaan. Toista en voinut poistaa, koska koko puusta olisi tullut tosi rujo. Käytävän toiselta puolelta katsoen pallomaisuus on harvempaa. Elän toivossa, että se tuuheutuisi saadessaan enemmän valoa. Hentoja oksanalkuja siellä on.

Tämä tuija kasvaa autotallin nurkalla. Kuvassa se näyttää vinolta, mikä todennäköisesti johtuu leikkaajan saksenjäljistä. Tälle oli vastapari kuvaajan selän takana. Ei ole enää.

Keittiöpenkki

Autotallinurkan tuijan kaveri kasvoi tässä Keittiöpenkissä. Kumpikin tuija on itseasiassa istutettu suunnittelemattomasti näihin paikkoihin. Vuonna 2009 istutin tien reunaan, sisääntulon molemmin puolin tuijia rajaamaan tonttia. Muutama tuija näytti olevan kuoleman kielissä jonkin aikaa istutuksen jälkeen, joten korvasin ne uusilla. Koska poistetuissa oli vielä hiukan elämänvirtaa jäljellä, annoin niille mahdollisuuden uuteen elämään muualla pihassa. Yksi näistä, Keittiöpenkkiin istutettu tuija hyödynsi uuden mahdollisuuden ja ryhtyi kasvuun.

Keittiöpenkin tuija kuvan keskellä 16.4.2026

 

Tässäkin tuijassa oli käytännössä kolme runkoa. Käytävän puolelta se näytti ihan siistiltä, mutta seinustan puolella koko puu oli melko harva, eikä siitä saanut muotoilemalla kunnollista, ei sitten millään. Poistin yhden rungon huomaten, että tilanne menee aina vain surkeammaksi. Lopulta pysähdyin pohtimaan, onko annettava puun mennä kokonaan? Olipa vaikea päätös. Puu on ollut erinomainen suoja talviruokinnassa käyville pikkulinnuille. Mustarastaat ovat torkkuneet päiväuniaan puussa ja päässeet naapuruston kissoilta pakoon tuijan oksille. Samalla puussa vipeltävät linnut ovat tarjonneet mukavaa katsottavaa keittiön ikkunan ääressä aamupuuron nauttijalle. 

Toisaalta etäisyys talon sokkeliin on ollut liian lyhyt. Tuija on varjostanut penkkiä voimakkaasti ja vienyt valoa myös keittiöstä. Ajatus tuijan poistamisesta on muhinut takaraivossani jo aiemminkin, joten lopulta päädyin hakemaan Ukkokullan moottorisahoineen paikalle. Tuija sai mennä. Nyt se on jo karsittu ja pätkitty. Mieli seikkailee uusien mahdollisuuksien parissa. Jokin lumen painoa sietävä kasvi, joka pysyy kohtuullisen matalana?

Yllättävää oli kaatopäätöksen vaikeus. Entä jos lopputulos onkin huono? Mitä tilalle ja meneekö uuden kasvuun taas vuosia aikaa? Puut ja pensaat eivät noin vain veny pituutta ja leveyttä. Niiden poistaminen tuo ison aukon pitkäksi aikaa. Tuijan lähtö avaa uusia mahdollisuuksia, joiden uskon olevan ehdottomasti positiivisia. En siis kadu. 

Kasvirin Muumi-tuija

Sunnuntain päätin pitää leikkuuhommista vapaana. Ihan jo siksikin, että painavan oksasahan piteleminen ja heiluttaminen vaatii käsivarren lihaksilta paljon. Vuosi sitten käsivarsia särki urakan jälkeen päivätolkulla. Silloin leikkasin mm. tienvarren pitkän tuija-aidan yhden päivän aikana. Olin aivan puhki.

Vein tikkaat alapihalle odottamaan kasvarin Muumi-tuijan leikkaamista. Se on helpompaa, koska puun viereen pääsee paremmin. Tosin Muumin takana on Kiemurapenkki, jossa kasvavia syysvuokkoja ei aio vaarantaa millin veraan. Samoin tuijan talon puoleisella sivulla kasvaa viinikärhö 'Black Prince', joka on jo suikertanut versonsa Muumin latvuksiin. Viime vuotiseen tapaan saan versot melko ehjinä siirrettyä omaan tukeensa. Tarkoitus on samalla hieman madaltaa Muumia. 

Muumin lisäksi alapihalla kasvaa naapurin aidan luona kolme tuijaa, joista yksi on jo melko kookas. Kaksi muuta pääsee hoitamaan ilman tikkaita maan tasalta.

Tienvarren aitatuija yksikkö 2.

Viimeiseksi jää tienvarren kahden tuijarivistön leikkaaminen. Pidemmässä pätkässä on pituutta runsas 20 metriä. Tässä kuvan lyhyemmässä puolet vähemmän. Pihan puolelta tikkailla pääsee hyvin leikkaamaan yläosaa. Tien puolella on oja, joka aiheuttaa omat haasteensa. Ei tahdo teleskooppivarsikaan riittää, jolloin käsiä joutuu kurkottamaan ylenmäärin hankalasti ylöspäin. Auts, sattuu jo ajatuskin. 

Muutama vuosi sitten otin ammattilaisen hoitamaan tuija-aidan leikkauksen. Silloin tosin tarkoituksena oli myös aidan madaltaminen, minkä mukava naispuutarhuri teki taitavasti. Korkeutta on jälleen tullut ehkä piirun verran liikaa, joten muotoillessa on mietittävä, josko samalla jälleen madaltaisin latvustoa. Se helpottaisi aidan hoitoa jatkossa.

Kuvassa näkyy tuija-aidan vasemmassa alaosassa sinne tänne rönsyilevät kiiltotuhkapensaan versot. Aikanaan tontin laidalla kasvoi tuhkapensasta, jonka korvasin tuijilla. Olen hoitanut kaivuhomman huolimattomasti jättäen tuhkapensaan juurenjämiä maahan. Viime vuosina ne ovat innostuneet kasvamaan. Ne tulee leikattua tuijien ohessa, jolloin niiden alut jäävät piiloon. Jotakuta saattavat kenties häiritä. Minua ei.

Kauttuan ruukinkartano

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme porukalla Kauttuan antiikkimessuilla, jotka järjestetään vuosittain Kauttuan Ruukinpuistossa. Ruukinpuisto kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Paikasta on vuosien mittaan tehty kaunis ja mielenkiintoinen nähtävyys, jossa on erilaisia tapahtumia, näyttelyitä, kahviloita, myymälöitä ja paljon muutakin kiinnostavaa katseltavaa.

Itse antiikkimessut oli reissumme sivujuonne, sillä samalla oli treffit serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa. Olen syntynyt Kauttualla, mutta aikuisena käynyt siellä varsin harvoin. Nyt, kun omat vanhemmat eivät enää ole muistelemassa nuoruutensa maisemia ja vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin, on mentävä konkreettisesti paikan päälle katselemaan ja kuulostelemaan lapsuutensa historiaa. Koko elämänsä paikkakunnalla asunut serkun perhe oli mainio opas kiertelemään kanssamme. Serkun vaimo on myös taitava kokki, joka loihti meille syödäksemme monia satakuntalaisia herkkuja. 

Osa Nostalgia-näyttelyssä esillä olleista pakkausmateriaaleista.

Kauttuan vierailukeskuksessa oli hauska Nostalgia-näyttely, jonne on koottu Euran paperitehtaan vuosien myötä painamaa pakkausmateriaalia. Monet ehkä tuntevat tuon paperitehtaan paremmin A.Ahlström Oy:n 1908 aloittamana teollisuuslaitoksena. Ruukkitoimintaa alueella on ollut jo 1600-luvulla. 

Moni pakkaus oli tuttu lapsuudesta. Monen ulkomuoto on vuosien myötä pysynyt melko samanlaisena. Paljon oli pakkauksia ajalta ennen minua. Taivastelin mm. sitä, kuinka valtavasti erilaisia kahvipaketteja kaupoissamme on ollut vielä 50-luvulla (yläkulman kuva).  

Euran kirkko

Kävimme viemässä kukkia isovanhempieni haudoille. Serkku esitteli monia muita sukulaisille kuuluvia hautoja. Osa oli minulle tuttuja. Osa vieraampia, koska vanhempieni kanssa heidän eläessään haudoilla kierrettiin yleensä lähimmät sukulaiset. Pääkaupunkiseudulta kun oli niin pitkä ja vaikea matka mukamas noihin heidän syntymäseutunsa maisemiin. 

Neitoperho syyshortensia 'Vims Redissä'

Olkaapa tarkkana. Perhoset ovat saapuneet. Sunnuntaina näin muutamia amiraaleja ja useita neitoperhosia.

Liljat ilman ruusua ja kirsikkapuuta

Pave Maijanen lauloi v. 1984 "Lilja, ruusu ja kirsikkapuu", joka on suomenkielinen versio Simon & Garfunkelin v. 1966 levyttämästä "Scarborough Fair'ista". Simon & Garfunkelin laulussa tosin puhutaan liljan, ruusun ja kirsikkapuun sijasta persiljasta, salviasta, rosmariinista ja timjamista. Mainioita yrttejä jokainen, mutta Pave Maijasen versio toimikoon aasinsiltana tähän liljajuttuuni.

Lilium lancifolium - Tiikerililja

Värililjoja minun puutarhassani putkahtelee sieltä täältä, vaikka en ole niitä aikoihin uusia istuttanutkaan. Näin elokuun alussa värililjojen kukinta on jo hiipussa. Kun taas tiikerililjat aloittavat. Tiikerililja on monelle tuttu kasvi lapsuuden puutarhoista tai mummolan kukkapenkeistä. 

 

Tiikerinlilja lumimarjapuskassa

 

Tämä Aasiasta kotoisin oleva kasvi on aika helppohoitoinen. Olen istuttanut sitä useisiin paikkoihin.Tiikerililjan varren itusilmut putoavat ja kulkeutuvat helposti, jolloin kasvi on karannut pariin paikkaan ihan omatoimisesti.

Lilium lancifolium 'Tiger Babies'

Tästä kuvasta ei ehkä kunnolla erota, kuinka 'Tiger Babies' on hennosti vaaleanpunainen. En saanut 'Tiger Babiesia' samaan kuvaan perinteisen oranssin tiikerililjan kanssa, koska jälkimmäinen on selvästi korkeampi. Eikä se kameran kanssa liikkuessani ollut vielä tuossa paikassa avannut kukkiaan. 'Tiger Babies' on osoittautunut kestäväksi ja mukavasti lisääntyväksi tiikerililjaksi.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno'

Kerrottu tiikerililja 'Flore Pleno' on vasta aloittamassa nuppujensa avaamista. Kävin nappaamassa kuvan ensimmäisestä kukasta odottaessani muiden avautumista. Saatoin kuvata 'Flore Plenon' vain sivusta käsin, koska en raaskinut mennä tallomaan muita kukkia. Joku toinen kuvakulma onnistunee lähipäivinä.

Lilium 'Red Velvet'

 

 'Red Velvet' on tämän kevään hankintoja. Tätä liljaa myydään tiikerinliljana, mistä en ole varma. Joku viisaampi osaa varmasti täsmentää tietoa. Terälehdissä on kyllä tiikerimäisiä pilkkuja, joiden saaminen kunnolla kuvaan olisi vaatinut ylenmääräistä notkistelua ja kumartamista. Väri hohtaa upean tummanpunaisena, mitä sitäkin oli hankala saada ikuistettua kuvaan.

Lilium 'Lady Alice'

Toinen kevään liljahankinnoista on 'Lady Alice'. Ehdin jo ajatella, ettei se jaksanut lähteä kasvuun ollenkaan. Niin vain tässä yhtenä päivänä näin jotain tiikereitä korkeampaa. 'Lady Alicen' sanotaan kasvavan jopa 180-senttiseksi. Omani ei vielä toistaiseksi ole niin korkea.

Lilium lancifolium 'Sweet Surrender'

'Sweet Surrenderin' ehdin jo tyystin unohtaa, sillä se on jäänyt pahasti muiden kasvien uumeniin. Kiva, että monien muiden kasvien tapaan 'Sweet Surrender' tempaisi itsensä reippaaseen kasvuun ja kukintaan. Tämä valkoinen tiikerililja on minusta hyvin kaunis. Taidankin vanhojen elvyttämisen sijasta hankkia uusia sipuleita ja istuttaa ne ansaitsemiinsa paikkoihin. Jotta eivät joudu muiden kasvien jylläämiksi.

Lilium 'Spring Pink'

'Spring Pink' on asustanut meillä kymmenkunta vuotta. Sen terälehtiä kehystää hento tumma rajaus, joka tekee kukista hyvin kauniita. Etsin netistä tällä nimellä vastaavaa, mutta sain tulokseksi lukuisan määrän täysin erilaisia liljoja. Muistan, että tätä omaa hankkiessani sen mainittiin olevan kerrottu. Sitä se ei ole meillä koskaan ollut.

Hemerocallis 'Pink Damask'

Päivänliljat ovat oma hemerocallisten sukuun kuuluva kasviryhmänsä, jossa löytyy jokaiselle jotain. Päivänliljoja olen vuosien myötä istuttanut monia erilaisia. Osa on kotiutunut, osa ei. 

Keltapäivänlilja (Hemerocallis lilio-asphodelus) kukki jo kesäkuussa. Rusopäivänlilja (hemerocallis fulva) on sekin jo kukintansa loppusuoralla. Kuvan 'Pink Damask' jatkaa vielä jonkin aikaa, sillä avautumattomia nuppuja on useita. 

Hemerocallis 'Stella de Oro' - Tarhapäivänlilja

'Stella de Oron' suhteen olen hieman epäileväinen. Siinä on samanaikaisesti useita avautumattomia nuppuja, avautuneita ja kuihtuvia kukkia. 'Stella de Oro' tuntuu olevan hyvin voimakaskasvuinen ja pärjäävä päivänlilja. En kyllä sanoisi sitä kauniiksi, mutta enpä ole ajatellut sitä poiskaan kaivaa. Vuodesta toiseen tämä kukka tuo mieleeni banaanin. 

Tämä punakukkainen päivänlilja on tuttu näky monessa puutarhassa. En vain tiedä tämän nimeä. Ehdokkaita kyllä olisi. Sain tätä ison juurakon Lappalainen etelässä -blogin Nilalta vuosi sitten. Hyvin on kotiutunut ja kukkii parhaillaan.

Tällaisia pilkullisia värililjoja minulla kasvaa parissa paikassa. Nämä ovat useampi vuosi sitten ostetusta Asiatic Mix -pussukasta. Näyttävät viihtyvän hyvin, koska kukkivat ahkerasti joka kesä. Vaaleamman version istutin alapihalle Valkeakuulaan tyveen, mikä oli tyhmä ratkaisu. Koitin kaivaa sipuleita pois siirtääkseni ne muualle, mutta enpä työntänyt lapiota riittävän syvälle. Tuloksena oli lapiolla rikottu sipuli. Loput jätin paikalleen. Olkoon muistutuksena hölmöistä ratkaisuista. 

Alcea rosea 'Nigra' - Salkoruusu

Liljoista voinkin siirtyä likimain saumattomasti ruusuihin. Tällä kertaa salkoruusuihin. Niitä olen vuosien myötä kasvattanut siemenistä ja ostanut taimina. Viihtyvät jonkin aikaa ja katoavat sitten. 

 
Tummahipiäinen 'Nigra' on ainoa salkoruusu, joka on jaksanut nousta kukkimaan jo useamman vuoden ajan. Se nojailee parhaillaan Päivänliljapenkin alppipiikkiputkeen. Kunhan kerkeän, käyn laittamassa alppipiikkiputkelle tuen, jolla saan sen suunnattua toisaalle. 'Nigra' ansaitsee kaiken valon ja huomion kilpailematta alppipiikkiputkien kanssa.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Yksi rakkaimpia kasvejani, syysvuokko avasi ensimmäisen kukkansa sopivasti lauantaina eli elokuun ensimmäisenä. Usein se aloittaa jo heinäkuun puolella. Nuppuja on valtavasti ja korkeutta kasvilla toista metriä. Mikä ilo ja onni, että olen saanut syysvuokon menestymään kolmessa muussakin paikassa. Kiemurapenkin syysvuokko on tehnyt useita siementaimia, joita olen siirtänyt Pikkupuutarhan Muuripenkkiin, Bermudan Saapaspolulle ja Päiväniljapenkin naapurin puoleiseen päätyyn.

 

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 

Syysvuokon kukinta on vasta aluillaan. Yleensä ne kukkivat aina pakkasiin saakka. Elokuu on siis alkanut kukkaisissa merkeissä ja muutenkin kesäisen aurinkoisena ja lämpimänä.

Syötävää omasta puutarhasta

 
Viimeistä viedään eli heinäkuu päättyy tänään. Syytä murheeseen ei ole, sillä edessä on elokuu, joka on oikein hyvä kesäkuukausi. Illat pimenevät aikaisemmin, mutta lämpöä ja aurinkoa saattaa olla jopa enemmän kuin alkukesästä. 

Runsaat sateet ja sopiva lämpö näkyy kasvimaallakin. Lavakauluksissa on tolkuttoman paljon vesiheinää. Aina sitä vähän löytyy, mutta nyt se vyöryy muutamista laatikoista yli äyräiden. Alkukesästä oli kuivempaa ja silloin laiminlöin kitkemistä ja kastelua. En vain ehtinyt riittävän usein letkun varteen. Sittemin pilvet ovat hoitaneet kastelun niin hyvin, että vain muutaman kerran olen letkulla tai sadettimella kasvimaata kastellut.

Puutarha on jo jonkin aikaa antanut satoaan. Herukat on jo kerätty ja mehustettu. Viimeksi muutama päivä sitten karviaiset, jotka kerättiin kimpassa veljenvaimon kanssa. Jutellen ja kuulumisia jakaen aika marjapensaissa kului nopeasti ämpärien siinä samalla täyttyen. Pensaisiin jäi vielä karviaisia, kun alimmat olivat vielä vähän raakoja.

Herneet kuvattu heinäkuun alussa.

Yhdessä lavakauluksessa oli herneitä. Niitäkään ei enää montaa palkoa ole, kun kävin ne edellisviikonloppuna keräämässä. Suurin osa syödään sellaisenaan, koska yhdestä lavakauluksesta ei mitään jättisatoa saa. Ihan omaksi naposteluiloksi herneitä yleensä kylvän.

Anisiisoppi

Viime kesänä esikasvatin anisiisoppia, joka on tänä kesänä roihahtanut valtavaan kasvuun. Kukat keikkuvat metrin korkuisina ja houkuttelevat pörriäisiä luokseen. Anisiisoppia käytetään esimerkiksi yrttiteen valmistamiseen ja leivonnaisten maustamiseen ja koristeluun. Leipomiset ovat jääneet varsin vähälle, joten anisiisopit ovat saaneet rauhassa huojua kasvimaan laidalla pörriäisten ilona.

Anthriscus cerefolium - Kirveli

Kylvin toukokuun lopussa kirveliä, joka on kasvanut voimalla. Tämä maustekasvi olisi kannattanut kylvää pienissä erissä sen sijaan, että laittaa koko pussin siemeniä kerralla. Kuivasin kirveliä ja loput ovat jääneet lavakaulukseen kukkimaan. 

Kirveli on yksi ranskalaisen keittiön fines herbes -sekoituksen yrteistä. Muut ovat persilja, rakuuna ja ruohosipuli. Kirveli sopii keittoihin, munaruokiin ja kalan mausteeksi. Siinä on hienoinen aniksen maku, joka säilyy parhaiten lisäämällä kirveli ruokaan kypsennyksen loppuvaiheessa.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti/Rohtopurasruoho

Kurkkuyrttiä kylvin keväällä, mutta kylvämässäni paikassa siitä ei ole näkynyt vilaustakaan. Sen sijaan se ryhtyi kasvamaan herneiden kumppanina lavakauluksessa. Minun puolestani sai kasvaa siellä. Olen käyttänyt kurkkuyrtin kukkia mm. jälkiruokien koristeena. 

Tänä kesänä jälkiruokia on tullut tehtyä harvemmin ja vielä harvemmin olen niitä kurkkuyrtillä koristellut. Kunhan kasvaa kasvimaan ilona ja siementää siten, että se toivon mukaan nousee taas ensi kesänä jostain kummallisesta paikasta.

Mangoldi

Mangoldia olen kasvattanut jo monena vuotena peräkkäin. Pelkästään sen kaunis ulkonäkö on hyvä syy kylvää siemeniä. Käytän mangoldia pinaatin tapaan mm. suolaisissa piirakoissa. Lisään sitä myös uuni- ja pataruokiin. Löysin Mama's Garden -blogista erinomaisen mangoldipastan ohjeen, jota tulikin jo kokeiltua ja hyväksi havaittua.

Kasvihuoneesta on saatu tomaatteja niin mukavasti, ettei kesäaikaan tarvitse niitä kaupasta ostaa. Kaikki kasvattamani ovat kirsikkatomaatteja, koska ne kypsyvät nopeimmin ja tuottavat parhaiten pienessä kennokasvarissani.

'Sungold', 'Supersweet', 'Gardener's Delight ja 'Yellow Pearshaped' ovat kasvaneet kasvarin kattoon. 'Orange Dream' on matala MicroDwarf-lajike, johon olen tutustunut Kivipellon Sailan ansiosta. Suurkiitos hänelle. Samoin 'Vilma' on matalakasvuinen lajike, joka 'Orange Dreamin' ohella tuottaa erittäin hyvin satoa.

Kurkku

Kurkut alkoivat tuottaa satoa heti kesäkuussa. Laitoin 'Cordobaa', 'Sherpaa' ja 'Beit Alphaa' kaksi kutakin ja niinpä olimme juhannuksen aikaan hukkua kurkkuhin. Jaoin niitä naapureille ja sukulaisille. Hölskykurkkuja oli pöydässä lähes joka aterialla. 

Koleiden heinäkuun alun päivien jälkeen kurkkutuotanto on hyytynyt. Nyt ne kukkivat taas enemmän, joten saapa nähdä, ehtivätkö vielä pukata uusia pötkylöitä ruokapöytään.

Paprikaa on punaiseksi kypsyvää 'Roter Aubsburgeria', josta satoa onkin tullut jo mukavasti. 'California Wonder' on vielä vihreänä. Samoin pitkulainen 'Zazu', joka kypsyessään muuttuu keltaiseksi. 

Paprikaa pilkon mm. salaattiin. Muut säilön pikkelssimäiseksi lisukkeeksi.

Omenasadosta näyttää tulevan aika hyvä. Huvitus ja Valkeakuulas alkavat jo hissukseen kypsyä syöntikuntoon. Punakanelilla menee vielä tovi kypsymiseen. Syysomena, jonka nimestä en ole varma, on parhaimmillaan syys-lokakuussa. 

Omenia olisi hyvä harventaa, jotta jäljelle jääneille riittäisi tilaa ja energiaa kasvaa kunnon kokoisiksi. Tätä en koskaan muista tehdä. Puut tekevät harvennusta omatoimisestikin. Siksi minulla on hedelmätarhassa jo valmiina harava ja ämpäri, joiden avulla voin helposti kerätä pudokkaita.  

Daucus carota 'Dara'

Tänä vuonna en kylvänyt ainuttakaan koristeporkkanan siementä. Mahdoinko tehdä niin viime vuonnakaan? Ilmeisesti koristeporkkanaa ei tarvitse kylvää jatkossakaan, sillä niitä putkahtelee omatoimisesti kasvimaan nurkilla sieltä sun täältä. 

Sopivissa paikoissa saavat kasvaa, kasimaan käytäviltä kitken taimet pois. Kohtapuoliin aion kiskoa itseni korkuisiksi kasvaneet daucukset pois kasvimaalle johtavan polunpätkän reunalta. Kaatuvat kulkureitilleni ja erityisesti sateen kastelemina tuntuvat ilkeiltä paljaissa säärissä ja kasvoilla.

Netissä tälle kasville on useampi nimi. Siitä puhutaan villiporkkanana ja rikkaporkkanana. Käytän mieluiten koristeporkkana-nimeä, koska minusta tämä kasvi on kaunis lisä kasvimaan kesässä. 

Spagettikurpitsat kasvamassa

 
Kasvimaalta olen hakenut ruokapöytään perunoita ja sipulia sekä muutaman porkkanan. Muuten porkkanat ja punajuuret saavat vielä kasvaa kokoa. Valkosipuli näyttää päällisin puolin hyvältä. Tarkempaa tutkimusta en ole tehnyt. Yrteistä basilikaa, tilliä, persiljaa ja ruohosipulia olen hakenut tasaiseen tahtiin ja useimpia niistä silpunnut pakkaseen talven varalle.

Salaattia en tänä vuonna kylvänyt ollenkaan, kun yleensä sitä on aivan liikaa. Ostin kaupasta juurellisen salaatin, josta söimme valtaosan ja lopun laitoin lavakaulukseen. Siellä se on tuottanut kivasti syötävää. Enemmänkin olisi saanut olla, sillä ateriakumppanuuden lisäksi käytän salaattia paljon leivän päällä.

Kesäkurpitsa ei ole ollut kovin tuottoisa. Sain sentään pari kypsää pötkylää, joista aion tehdä kurpitsarisottoa. Yksi isokokoiseksi kasvava Tom Fox -kurpitsa oli hyvällä alulla, mutta katosi yhtenä yönä mystisesti. Olisiko pihassa jatkuvasti tepastelevat varikset ja harakat olleet asialla? Spagettikurpitsaa on tulossa useampi. Hyvä, niistä pidän kovasti. 

Kesällä on kiva vähän kierrellä ja käydä mielenkiintoisissa paikoissa. Minun kesäni on tänä vuonna kulunut etupäässä omissa nurkissa. Kahdesti olen käynyt eri kokoonpanoilla Nummella sijaitsevassa Kasvihuoneilmiössä. Ei ole ollut tarkoituskaan ostaa sieltä mitään. Kunhan on käyty katselemassa kaikkia kummallisuuksia, joita pöydät ja hyllyt ovat täynnä.

Kasvihuoneilmiö on hyvä kahvittelupaikka. Kuumana päivänä kahvit voi juoda siellä ulkonakin. Paikkahan on sananmukaisesti kasvihuone, jossa aurinkoisena hellepäivänä avonaisista kattoikkunoista huolimatta lämpötila nousee liiankin korkeaksi.

Kahvin kumppaniksi otimme kummallakin kerralla paikalla leivottavan donitsin. Se on todellakin iso kuin lautanen ja painaa noin 500 g. Ensimmäisellä kerralla jaksoin syödä donitsin. Toisella kerralla pyysin pussin, jolla sain tuotua syömättä jääneen puolikkaan kotiin. Donitseja voi ostaa myös mukaan otettavaksi.

Viinirypäle Zilga

Leikkasin rypäle Zilgaa keväällä reippaasti. Ajankohta oli täysin väärä, sillä voimakkaan nestevirtauksen vuoksi köynnös olisi voinut vuotaa kuiviin ja kuolla. Näin ei onneksi käynyt. Viiniköynnöksen tärkein eli syysleikkaus tehdään marraskuussa. Kasvukaudella taasen tehdään kesäleikkausta, jonka tarkoituksena on taata kypsyville rypäleille enemmän valoa ja kokoa.

Viime syksynä Zilga tuotti rypäleitä 4½ ämpärillistä. Nyt ei todennäköisesti aivan yhtä paljon tule, mutta runsaasti kuitenkin.

Auringonkukka 'Astra Gold'

 

Syötävien herkkujen lisäksi puutarha tuottaa tottakai myös silmäniloa. Mikäs on pihalla kierrellessä, kun ruoan poristessa hellalla voi alkupalaksi käydä tankkaamassa kauneutta.

Aurinkoista viikonvaihdetta ja keveitä askelia kohti elokuuta!