lauantai 20. tammikuuta 2018

Varpaiden lämmitystä

Mustarastas tähystää leikkimökin katolla

Mikäli kaikki muutkin viikot hurahtavat ohi samaa vauhtia, kuin kulunut viikko, on hartaasti odotettu kevätkausi käsillä ennen kuin ehtii kissaa sanoa. Etelärannikko sai vihdoin lumipeitteen. Kauniin pehmoista pumpulilunta sopiva kerros ja pikkupakkasta. Ehkä voin vielä toteuttaa aikomani hankikylvöt eli kylmäkäsitellä muutaman siemenpurkin, kun nyt on hanki, jonka uumeniin purkit kaivaa.

Retkiluistelija lumituiskuisella järven jäällä.

Kansalaisoikeuskin on suoritettu eli kävin äänestämässä. Koti on viikkosiivottu ja samalla vaihdoin keittiön joulunpunaiset verhot keväisempiin. Ulos on ollut aikomus mennä kuvaamaan tuoretta lunta ja valkoista maisemaa, vaan enpä ole valoisaan aikaan ehtinyt.


Tähän mennessä talvi on ollut todella leuto. Viime päivinä on ollut pakkasta,  mutta kertaakaan mittari ei ole pudonnut edes -10 asteeseen. Tykkään nukkua viileässä ja niinpä laitan patterin makkarissa päälle vasta oikein kylminä päivinä tai jos kylmyyttä jatkuu pidempään. Makkarin lämpömittari näyttää silti +17 - +18 astetta ja se riittää hyvin, sillä päivisin en juurikaan makkarissa aikaani vietä. Oikein sopiva lämpötila nukkumiseen, kunhan varpaat saa lämpimiksi. Siinä auttaa unisukat ja Lontoon matkalta tuomani kuumavesipullo.


Täytän pullon nukkumaan mennessäni kiehuvalla vedellä ja sujautan sen peiton alle jalkopäähän. Pullon viereen sitten unisukkaiset varpaat ja kylläpä tuntuu ihanalta. Ihanuutta tietenkin lisää myös selän takana nukkuva lämpöinen ja pehmoinen kissa.

Pullon materiaali on kumia ja sen päällä on pehmoisesta kankaasta tehty suojuspussi. Ihmeellisesti pullo pitää lämmön, sillä aamullakaan se ei ole täysin viilennyt. 

Toin kuumavesipulloja Lontoosta myös tuliaisiksi, mutta miksi ihmeessä omaan kotiin vain yhden ainokaisen? Olivat nimittäin hyvin edullisia ja litteinä sujahtivat mukavasti matkalaukkuun. Kunhan joku tuttu kertoo matkaavansa Britteihin, nakitan hänet tuomaan pari pulloa minulle.


Sain vihdoin tsekattua vanhat siemenvarastot ja muutama pussi uusiakin on jo pöydän kulmalle kaupasta kulkeutunut. Kylvömulta pitäisi tuoda autotallista varastoon lämpiämään, mutta sitä ennen on se kylvösuunnitelma saatava vähintäänkin alulle. Mieluummin valmiiksi asti. Viikonlopulle olisi taas pitkä lista mieluisaa ja vähemmän mieluisaa tekemistä. Mistähän aloittaisi? Ehkä sentään ulkoilusta. Siitä saa energiaa ja jaksaa taas pureutua sisähommiinkin.

Blogger näyttää edelleen takkuilevan kommentoinnin kanssa. Mistähän johtuu?

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Haasteena huhtikuu

Sinivuokko 28.4.2017

Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta napsahti kiva haaste, joka tarjoaa tilaisuuden selata keväisiä kuvia ja siten saada valoa tähän tammikuiseen harmauteen. 

Kevätkaihonkukka 3.4.2017

Kerro huhtikuun viisi tärkeintä kevään merkkiä....siinäpä vaikea tehtävä, vaikka ensin toisin luulin. Maaliskuun ja huhtikuun voi oikeastaan täällä etelärannikolla niputtaa yhdeksi ja samaksi kevätkuukaudeksi. Lunta on usein niin vähän, ettei sen sulamisessa paljon seurattavaa ole. Jäätä sen sijaan saattaa olla paksujakin kerroksia kukkapenkeissä ja pihamaalla. Tapaankin auttaa kevättä hakkaamalla jäätä pienemmäksi ja tekemällä puroja pihamaalla. Kukkapenkeissä ei parane jäätä mennä kovin voimakkaasti pilkkomaan, ettei samalla pilko kasvien juuria.

Rakeita 24.4.2017

Huhtikuussa aurinko voi paistaa taivaan täydeltä ja lämpötila kivuta hyvinkin toiselle kymmenelle. Hetkessä kylmä tuuli puhaltaa pilvet esiin ja maahan ropisee voimalla rakeita. Sää vaihtelee melkoisesti laidasta laitaan ja toisinaan se saa puutarhurin hehkumaan innosta, toisinaan taas repimään epätoivoisena hiuksia päästään ja toistamaan ääneen: "Miksi se kevät ei jo tule?".

Kevätkaihonkukka 26.4.2017

Kevät kaikkinensa on paljon enemmän, kuin jokin yksittäinen kasvi tai tekeminen. Se on tuoksuista, tunnelmista ja kokemuksista koostuva rintaa pakahduttava tunne, jota jaksaa joka vuosi odottaa yhtä suurella ilolla ja innolla. Tässä viisi asiaa, joilla on merkittävä osa tuon kevättunnelman tuottamisessa:

Kasvukauden lupaus
Huhtikuussa ehdottomasti parasta on se, että jälleen on kevät ja kaikki kasvukauteen liittyvä vielä alullaan. Ei voi tietää, millainen kausi on edessä ja siksi voi haaveilla ja uskoa villeimpienkin unelmien toteutumiseen.   

Valo ja pitkät päivät
Ihanaa huhtikuussa on jatkuvasti lisääntyvä valo ja pitenevät päivät. Pihalla voi jo aloittaa kevätsiivouksen, kantaa talveksi varastoon viedyt kalusteet ja koristeet pihalle.    

Piipot pintaan
Se vaan on joka kevät yhtä ihmeellistä ja ihanaa. Puutarhakierroksia täytyy tehdä päivittäin, eikä sekään aina riitä. Postilaatikolla käynti tai roskien vieminen saattaa venyä pitkäksi, kun matkan varrella unohtuu tutkimaan kukkapenkin kohoumia ja mullasta nousevia kärkiä.
  
Mustarastaan laulu
Mustarastaan luritus naapurin kuusenlatvassa sykähdyttää joka kerran yhtä paljon. Raikas kevättuuli ja lisääntyvää lämpöä hehkuva aurinko tarjoavat mahdollisuuden kuivattaa pyykkiä ulkona. Mikä on pyykkiä levittäessä tai illalla koriin viikatessa, kun mustarastas esittää parhaita konserttinumeroitaan. 
 
Elämänpiiri laajenee
Kevään myötä pihapiiri tarjoaa valtavasti ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksia. Enää ei tarvitse raitista ilmaa saadakseen kiertää kylän raitteja, sillä pihassa ja puutarhassa riittää tekemistä. Kodin seinät pysyvät entisillä paikoillaan, mutta ovet ja ikkunat aukeavat ja elämä muuttaa terassille, pergolaan ja pihamaalle.  


Tarhakylmänkukka 28.4.2017

Alkuperäinen haaste kuuluu näin:

"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."

Rhodon nuppu 11.4.2017

Annan tämän haasteen seuraaville blogeille:


Olkaa hyvä!

Talventähti 28.4.2017

lauantai 13. tammikuuta 2018

Nuutinpäivä - tähän päättyy joulukausi


Nuutinpäivä on kansanomaisesti tärkeä merkkipäivä, johon jouluajan on katsottu päättyvän, kuten osoittaa sananparsi: ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi.”

Meidän huushollissa joulu lähti osittain jo ennen loppiaista ja loppiaisena sitten loputkin. Kun lähipiiristä puuttuu ne pienet lapset, ei joulukaan tunnu samalta, eikä sitä sitten jaksa loputtomiin koristeina ympärillään katsella. Viime päivinä aurinko on paistanut upeasti ja avannut mielentietä kohti kevättä.

  
Kävimme veljenvaimon kanssa normiristeilyllä Tukholmassa. Kamera oli mukana, mutta räpsyjä tuli kovin vähän. Tukholmassa keskityimme katselemiseen ja kiertelyyn. Kostealla merituulella ryyditetty pikkupakkanen sai näpit ja posket jäätymään ja niitä kävimme lämmittelemässä kuninkaanlinnan aarrekammiossa. Jalokivillä ja kullalla koristellut kruunut ja miekat on nyt nähty, joskin 160 kruunun sisäänpääsy katsottavan määrään suhteutettuna  tuntui aika korkealta. Eikä museon läheisyydestä löytynyt ainuttakaan vessaa. Oli pakko kipittää vanhan kaupunkin Järntorgetin reunalla sijaitsevaan kahvilaan nauttimaan suussa sulavaa belgialaisesta suklaasta valmistettua moussekakkua kera kahvin.


Laivassa söimme ja herkuttelimme pitkän kaavan mukaan mennen tullen. Höpötimme ja juttelimme sydämen kyllyydestä, kun kerrankin oli tilaisuus ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä ja ajanpuutetta. Muistelimme kesällä menehtynyttä veljeäni, matkakumppanini aviomiestä. Välillä kyyneleet silmissä, välillä yhteisiä kommelluksia nauraen. Nukkuminen jäi vähiin, sillä alkuun vähän laimealta vaikuttaneen trubaduurin repertuaaria ei vaan malttanut jättää kesken. Karaokessakin oli varsinaisia laulun ja esiintymisen mestareita. Poissa kaikki humalainen hoilaus ja turha toikkarointi. 

Hytti tosin oli osunut paikkaan, jossa metelistä päätellen konehuone tuntui olevan ihan seinän takana ja ilmastoinnin hurinaan ei vaikuttanut minkäänlainen säätö ja nappulan vääntö. Laivan saapuessa menomatkalla aamuyöstä Maarianhaminaan, kuvittelin marsilaisten laskeutuvan hyttiin, kun laiva kolahti laituriin ja sataman valtaisat spotit räpsäyttivät hytin oranssiseen paloon. Ehkä on sittenkin parempi valita seuraavalla kerralla ikkunaton hytti.


Arkeen palaaminen on jo aloitettu ja ensi viikolla jysähdetään sinne kokonaan. Parin yön reissu muille maille virkistää kummasti, mutta kummasti sinä aikana ehtii kotonurkillakin asiat mennä solmuun. Torstaina vanhempien omaishoitohommat lähtivät loman jälkeen vauhdilla käyntiin, kun samana päivänä piti viedä isä silmäklinikalle, tilata äidille lääkäri ja hoitaa heidän keittiönsä lavuaarin tukkeuma soittamalla paikalle putkimies. Kaiken muun pienen säätämisen lisäksi. Kokopäivähommaa, uskokaa pois. 

Pelkästään huoltoyhtiöön soittaminen on omanlaisensa manööveri, jossa pitää keskittyä kuuntelemaan erilaisia vaihtoehtoja ja niiden perustella painella numeroita, ruutuja ja tähtiä - ja kuunnella odotusmusiikkia. Kun viimein saa jonkun ihka oikean ihmisen langanpäähän, onkin suorastaan tyrmistynyt siitä, että joku keskustelee vastavuoroisesti kanssani. 

Monet arkipäiväiset ja kriittisetkin palvelut on siirretty nettiin. Jollei ole nettiä tai et osaa sitä käyttää, oletkin pulassa. Silloin, kun putket on tukossa ja vesi tulvii lattialle, haluaisi kyllä mieluummin jutella tietokoneruudun sijasta elävän huoltomiehen kanssa. Netin kautta asioiden hoitaminen on meille nuoremmille helppoa ja yhä nuoremmille itsestäänselvyys.  Keskuudessamme on yhä paljon ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole nettiä, eikä taitoa sitä käyttää. Kaikilla ei älypuhelintakaan. Siksi toivoisi netin rinnalla pidettävän myös mahdollisuuden saada palveluita ja apua puhelimitse. Ja mieluummin soittamalla ihminen ihmiselle, kuin lukuisia nappuloita painamalla ja robotin kanssa puhumalla.


Blogien kommentointi on tällä viikolla takkuillut melkoisesti. Niin omaan blogiin saapuneiden kommenttien vastaaminen kuin toisten blogeihin kommentoiminenkin kyllä onnistuu, mutta hitaasti, hyvin hitaasti. Siksi olenkin etupäässä lukenut teidän blogejanne ja jättänyt kommentoimisen siihen, kun se taas onnistuu ilman pitkiä tuumaustaukoja.

Oikein mukavaa viikonloppua ja Nuutinpäivää kaikille!

torstai 11. tammikuuta 2018

Enkä kyllä pura näitä!!!


Toiset turaa vuosikausia puikkojen ja lankojen kanssa kaikenlaista jääden silti aina vähän kuin aloitteijan asemiin. Sitten joku päättää aloittaa elämänsä ensimmäiset kirjoneulesukat ja saa heti kättelyssä aikaan upean ja taidokkaan neuletyön, jota pitkäänkin käsitöitä harrastaneet ihastuksesta mykkinä kiittelevät.

Tällaisiin ajatuksiin puhkesin nähdessäni marraskuussa Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon upeat kirjoneulesukat. Jonkun verran olen kirjoneuleita itsekin tehnyt, mutta noviisiksi niiden suhteen itseni edelleen koen. Sanoin Pirjolle jossain kommentissa ryhtyväni joulun jälkeen harjoittelemaan kirjoneuleita. Niin myös tapahtui. 


Yhdet sukat on nyt taisteltu valmiiksi. Täynnä virheitä, epätasaisuutta ja mahtuu mukaan yksi isompikin moka, jonka huomasin vasta sukkia päätellessäni. Se iso moka jääköön kertomatta, koska sen huomaa vain sukkia käsissään aikansa kääntelemällä. Voipi olla, ettei näitä sukkia edes kukaan toinen koskaan käsiinsä saa eli salaisuus saattaa jäädä yksinomaan minun tietooni.

Mielestäni käsialani ei ole kovin tiukkaa. Silti nämä polvarit menevät nippa nappa omiin jalkoihin, eikä minulla ole kovin paksut pohkeet. Venytin ja vanutin jokaisen puikon kutomisen jälkeen ja vältin pitkiä langanjuoksuja. Kuvion kohdalla silmukoita on puikkoa kohden 16, lankana 7veikka ja puikot 3½. Tarkoitus oli kaventaa silmukoita varressa siten, että nilkassa olisi ollut 12 silmukkaa. Silloin sukka ei olisi mennyt varmaan vauvallekaan. Niinpä kavensin ylimääräiset vasta nilkan resorissa.

Lisäsin sydänkuvioiden väliin punaisia silmukoita, jotta harmaata lankaa ei tarvinnut ylenmäärin sitoa langanjuoksujen lyhentämiseksi. En kuitenkaan katsonut kuvion kokonaisuutta, jolloin ylimääräiset punaiset silmukat ovat paikoin sijoittuneet epätasaisesti. Tämä saa varsinkin alimman sydänkuvion näyttämään sotkuiselta.


Hermojen lepuuttamisen ja itsetunnon kohottamisen kannalta taitaa olla parasta tehdä joku äärimmäisen yksinkertainen välityö. Ihan vaikka perussukka voisi helpottaa kirjoneuleahdistusta. Sen verran luupää ja sinnikäs olen, ettei kirjoneuleurakkani näihin sukkiin pääty. Toinen juttu on sitten, saanko koskaan aikaiseksi kaunista ja taidokasta kirjoneuletta. 

Monet puutarhabloggaajat ovat myös ahkeria käsityöihmisiä. Käykääpä kurkkaamassa, miten ihania ja taidokkaita käsitöitä viime vuoden aikana on tehnyt esimerkiksi Auring*n ihanat -blogin Inka.

Onneksi käsitöiden tekemisestä voi ja saa nauttia tumpelotkin ihmiset. Ja onneksi näistä epäonnisista viritelmistä voi ja saa julkaista kuvia. Joskus kuvittelin, että täydellisyyteen tulee aina pyrkiä ja vain täydellinen ansaitsee kiitoksensa. Nykyisin olen sitä mieltä, ettei täydellistä ole olemassakaan. Ja vaikka olisikin, sitä ei kannata tavoitella. Se on tylsää.

maanantai 8. tammikuuta 2018

Piipot piiloon, mars!

Taponlehti 6.1.2018

Pikkuinen puutahani -blogin Sametti Hortensia teki puutarhassaan uuden vuoden kierroksen löytäen monenlaisia piippoja mullasta kurkkimassa. Päätin katsoa, onko oman puutarhani piipot yhä mullassa, vai ovatko kenties intoutuneet plussakeleillä kuvittelemaan kevään jo koittaneen.


Lauantaina 6.1. ripotteli vain vähän vettä, mutta lämpöasteita oli melkein +4. Muina päivinä vettä onkin sitten satanut reippaasti ja talven muutamista lumisateista jäänteitä on vain minimaalisia sattumia siellä täällä. 

Kovin paljon en piippoja löytänyt, mistä olen oikeastaan tyytyväinen. Ei niillä ole mihinkään kiire, sillä oikeaan kevääseen on vielä matkaa. Parempi, kun pysyvät mullan sisässä lämmittelemässä ja odottamassa valon lisääntymistä ja ilmojen todellista lämpenemistä.

Yläirvi keskellä: kuunlilja. Alarivi: vasemalla pioni, keskellä pikkusydän, oikealla raparperi.

Mikä minua ihmetytti, oli kuunliljojen kärkien kurkistelu (ylärivin keskimmäinen kuva). Kuunliljat ovat keväälläkin aika hitaita, joten kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin, kun tammikuinen talvettomuus saa ne aloittamaan kasvun. 

Samoin huolestutti Alexander Fleming-pionin ilmestyminen (alarivin vasen kuva) pintaan. Kyseisen pionin ostin Turun puutarhamessuilta ja kesän se vietti ruukussa pihamaalla, kunnes elokuussa siirsin sen maahan. Laitoin maasta pilkistävien punaisten piippojen päälle talvensuojaturvetta toivoen pionin selviävän kevääseen.


Sunnuntaina olikin sitten mittari pakkasella ja maassa ohut kerros yön aikana satanutta lunta. Tuosta lumimäärästä ei taida olla kasvien suojaksi. 

Kuinkahan pitkään kasveilta menee tottua uudenlaisiin olosuhteisiin ja näihin leudoiksi ja vetisiksi muuttuneisiin talviin? Ja miten tällainen märkyys ja leutous vaikuttaa tuholaisiin ja kasvitauteihin? Onneksi on kokonainen säkillinen Ferramolia kellarissa odottamassa kevään ensimmäisiä kotilohavaintoja. Kyllä tässä taas ollaan jännän äärellä, kun kevään koittaessa pohditaan, mitkä kasvit lähtevät kasvuun ja mitkä kenties on menetetty.

  
Monet seurasivat kesällä Saaripalstan Sailan postauksia hänen matkastaan Orkney-saarilla. Perjantaina saapuneessa OmaPiha-lehdessä on lisää juttua paikasta ja upeita kuvia myös. 

Olen katsonut televisiosta lauantain myöhäisillassa esitettävää brittiläistä "Minkä taakseen jättää" -rikosdraamasarjaa, jossa pääsee välillä nautiskelemaan upeista maisemista ja näkee välähdyksiä ihastuttavista puutarhoista. Maisemat, puutarhat ja kasvit ovat kyllä olennainen osa brittidekkarien viehätystä. Välillä juonen seuraaminen unohtuu täysin, kun katse keskittyy kaiken kauniin ihastelemiseen.


Työhuoneen ikkunalaudan pelaguut porskuttavat. Eivät ne mitään kaunottaria ole honteloine kasvupyrähdyksineen. Ovat kuitenkin vihreitä ja terveen oloisia. Inspire Pink on pukannut taas joulutauon jälkeen muutamia nuppuja, joista pari aukesi tänään. Kasvakoon pelaguut ja luokoon työhuoneeseen kevään odotuksen tunnelmaa. Saanpa sitten myöhemmin keväällä uusia pistokkaita näistä itse kasvatetuista pelaguista.

Loppiainen ja joulukausi on ohi ja paluu normaaliin arkeen alkanut. Pyhät on kivoja, mutta ei arkikaan hullumpaa ole. Riippuu, miten siihen suhtautuu. Minusta on aina hauska herätä uuteen aamuun. Silloinkin, kun Juuso on aivan liian varhain käynyt naukumassa tyhjään ruokakuppiinsa täydennystä. Mukavaa työviikkoa siis kaikille!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Kasvatusastia kasvariin - pohdintaa

Tilli

Multaa ja mukuloita -blogin Piparminttu pohti postauksessaan 20.3.2017 kasvihuoneen kasvatusastioiden hankintaa. Pienen kennokasvarini keskikäytävä oli aiemmin ladottu tiilistä ja mulloksella olevat sivut oli erotettu keskikäytävästä lankulla. Mulloksen päälle laitoin keväisin laastilaatikot, jotka täytin mullalla ja istutin kasvit niihin. Näin siksi, että sain kasveille syvemmän multatilan ja toisaalta mullan vaihtaminen ja muokkaaminen oli helpompaa, kun laatikot saattoi syksyllä nostaa ulos ja kipata käytetyn mullan pensaiden alle.


Laastipaljut eivät ole kalliita, mutta niistä mahdollisesti liukenevat epäterveelliset yhdisteet ovat koko ajan mietityttäneet kovasti. Laastipaljut on valmistettu polyeteenistä. Kun syksyllä uudistin kasvihuoneen lattian kiveämällä sen kokonaan, päätin myös vaihtaa kasvien istutusastiat. Mullalla täytetty iso laastipalju oli painava ja sen liikuttaminen työlästä. Lisäksi tyhmyyksissäni porasin vedelle poistoaukot suoraan paljun pohjaan, jolloin kaikki kasteluvesi holahti suoraan maahan. Se lisäsi kastelutarvetta ylenmäärin, vaikka toisaalta minun tomaattini eivät milloinkaan seisoneet varpaat vedessä.


Piparmintun kasvatusastiapohdinnasta on ollut minulle paljon apua. Olen seikkaillut netissä etsien mahdollisia vaihtoehtoja. Samalla olen tutustunut erilaisiin muovilaatuihin. Jotenkin on tullut sellainen tunne, ettei turvallista muovia ole olemassakaan. On vain vähemmän haitallista muovia ja sellaiseksi ilmeisesti luetaan polypropeeni, jota käytetään elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevissa tuotteissa.


Löysin muutamia ehdokkaita istutusastioiksi - pitkälti Piparmintun tekemän pohjatyön ansiosta. Suorakaiteen muotoinen astia on tilankäytön kannalta parempi. Kirkas astia ei ole hyvä, koska silloin kasvin juuret ovat alttiita valolle. Muutenkin mieluummin valitsen tumman värin, koska se on pidempään siistin näköinen. 

Termoruukut ovat ulkonäöltään hienoimpia, mutta hinta on sen verran korkea, että luulenpa termoruukun jäävän valitsematta. Termoruukku vaikuttaa styroxilta, mutta se on solumuovia (polypropeenia sekin). Termoruukun hyvä puoli siistin ulkonäön lisäksi on siinä, että se suojaa kasvien juuria hyvin kylmältä. 


Vielä en ole tehnyt päätöstä istutusastioiden suhteen. Sen päätin, että teen hankittaviin astioihin "salaojapatjat" ompelemalla hallaharsosta pussit, jotka täytän lecasoralla. Tämän vinkin muistelen bonganneeni Suvikummun Marjan blogista (en löytänyt postausta, johon olisin voinut linkata). Näin lecasora ei sekoitu multaan ja on helposti käytettävissä yhä uudelleen. En myöskään enää poraa ylivuotoreikiä istutusastioiden pohjaan, vaan astian reunaan jonkun sentin pohjasta ylemmäs. 

Herne

Koska kennokasvari ei ole kovin viihtyisä fiilistelypaikaksi ja kuumakin se tuppaa olemaan, on tarkoituksenmukaisempaa käyttää kaikki tila kasvien hyödyksi. Sen verran tykkään järjestyksestä ja käytännöllisyydestä, että tässä kasvariasiassa ne elementit menevät ehdottomasti ulkonäköseikkojen edelle. Kasvarin kasvit kukkineen ja hedelmineen saavat hoitaa silmänilon ja muutkin aistinautinnot.

Mangoldi

Niille, jotka nyt pohtivat kasvihuoneen hankintaa, kehottaisin valitsemaan mieluummin isomman mallin. Jos kasvihuoneessa meinaa tosissaan jotain viljelläkin, on oviaukon oltava riittävän leveä ja kynnyksenkin sellainen, että kasvariin helposti pääsee vaikkapa kottikärryillä. Valot ja lämmitys sekä vesipiste lähistöllä ovat myös tärkeitä asioita, mikäli haluaa mahdollisimman pitkän kasvuajan ja hyödyn kasvihuoneesta.


Oma 5.4 neliön kennokasvarini on ihan liian pieni, vaikka siellä ei ole tarkoitus iltapäiväkahveja nauttia eikä vappujuhlia viettää. Yläpihalle mahtuisi kookkaampi lasikasvari, mutta silloin pitäisi leikkimökki hävittää. Kasvarillani on viides kesä edessä. Se on pieni ja vaatimaton. Koska alapihalla ei ole sähköliittymää, hoidan lämmityksen kahden polttimon valopetrolilämmittimellä, mikä ei alkuunkaan tahdo riittää. Valo tulee taivaalta ja vettä letkutan kaivosta säännöllisin välein kesäksi kasvarin kulmalle viemääni 200 litran tynnyriin. Viime kesänä hommasin kasvariin Blumat-kastelujärjestelmän, jota varten ostin myös 150 litran vesitynnyrin kasvarin sisänurkkaan. Kastelujärjestelmän säätämisessä meni tovi jos toinenkin, mutta saatuani säädöt paikalleen kastelu helpottui merkittävästi.


Tässä polypropeenista valmistettuja laatikoita, jotka soveltuisivat kasvatusastioiksi. Kunkin kuvan alla on tiedot ja lihavoidun tekstin linkistä pääset katsomaan lisätietoja.

AJ:n harmaa muovilaatikko 35x40x60/55 l, hinta 8,50, johon on lisättävä alv sekä rahtikulut.
Clas Ohlsonin kirkas säilytyslaatikko Smart Store, 72x40x39. Hinta 24,95 €. Laatikossa on pyörät ja siihen on saatavissa kansi.
Ikean tummanharmaa Trofast -säilytyslaatikko (lasten piensäilytys), 42x30x23, hinta 3 €
 Motonetin valkoinen muuttolaatikko 58x38x41,5/45 l, hinta 12,90 €
Landen, Terracce termoruukku 55 l, 90x40x35. Hinta 79 €. Termoruukkuja myyvät myös monet muut liikkeet.
 
Kasvarin väki valmiina kevääseen

Tässä vaiheessa vuotta on vielä hyvää aikaa pyöritellä näitä kasvariasioita suuntaan ja toiseen. Jos sinulla on hyviä vinkkejä kasvarin kasvatusastioiksi, otan niitä mielelläni vastaan. Ylipäätään kaikki keskustelu ja kommentointi on aina mukavaa ja tervetullutta. Tässäkin asiassa.

Hyvää loppiaista kaikille!
 

torstai 4. tammikuuta 2018

Vinkkilistan purkua

Pisarat pyykkinarulla

Olen vuosien ajan kirjannut työpöydältä löytyvään "vinkkivihkoon" mieluisten kasvien nimiä, joihin törmään lukiessani blogejanne ja ylipäätään netissä seikkaillessani. Alkuun laitoin vain kasvin nimen, mutta sitten lisäsin myös lähdetiedot, jotta myöhemmin olisi helppo käydä lukemassa lisätietoa vinkkilistaan kirjatusta kasvista. Joulun välipäivinä sain vihdoin aikaiseksi kahlata vihko läpi ja tehdä niistä luettelo tietokoneelle. Etsin kasvien latinankieliset nimet ja aakkostin luettelon niiden mukaan.

Aika moni kasvi on blogienne kautta löytänyt tiensä puutarhaani ja niiden nimet poistin vinkkilistalta. Aika moni on edelleen vuoroaan odottamassa ja moni unelmakasvi on ajan kanssa osoittautunut tavalla tai toisella sopimattomaksi omaan pihaan. Listan läpikäyminen selkeytti taas kerran ajatuksia. Jokaista haluamaansa kasvia tuskin yhden elämän puitteissa on mahdollista hankkia, eikä kaikkien unelmien ole tarkoituskaan toteutua. Unelmat sinällään jo ovat tarpeellisia ja eteenpäin kantavia.

Loistokärhö - Clematis 'First Love' (Kuva lainattu Flörin sivuilta)

Kirjasin ylös niitä kasveja, joille voisin tarjota mahdollisuuden kotiutua puutarhaamme tulevana kasvukautena. En sano kesänä, koska annan itselleni luvan kasvien hankintaan ja istuttamiseen keväästä syksyyn. Ilman suurempia paineita.

Päällimmäisenä mielessä on Versoja Vaahteramäeltä -blogista 24.8.2017 bongaamani loistokärhö First Love. Kun nyt vuosien harjoittelun jälkeen alan vihdoin tulla tutuksi kärhöjen kanssa, enkä niitä heti ensimmäisen kasvukauden aikana saa tapetuksi (ainakaan kaikkia), uskaltaudun metsästämään tuota valkoista kaunotarta omaan puutarhaan. Ihan tarkkaan en vielä sen sijoituspaikkaa tiedä, mutta pientä ajatuksenpoikasta takaraivossa kyllä on. 

Rusokirsikka - Prunus sargentii (kuva netistä)

Pikkuinen puutarhani Sametti Hortensia kirjoitti 27.12.2017 Kirsikankukkasia postauksessaan upean ylistyksen kirsikkapuille. En tiedä, kuinka suuri neliöiltään Sametti Hortensian puutarha kokonaisuudessaan on, mutta sen tiedän, ettei kuitenkaan kovin suuri. Siinä mielessä jaksan kerta toisensa jälkeen ihmetellä ja ihastella, miten valtavan määrän kasveja ja usein vielä varsin harvinaisia kasveja hän on puutarhaansa saanut mahtumaan. Sametti Hortensian objektiivinen ja sinnikäs asenne erikoisuuksien kasvattamisessa pienellä pihallaan luo minuun uskoa, että moni asia on omassakin puutarhassa mahdollista, jos vain rohkeasti lähden kokeilemaan. 

Unelma vehreästä ja monikerroksellista puutarhasta toteutuu istuttamalla puita, pensaita, köynnöksia ja perennoja toinen toistensa lomaan. Sametti Hortensian postaus innosti minua hankkimaan puutarhaani koristekirsikka Accoladen kaveriksi rusokirsikan. Tämä hankinta olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta mitäpä tekemättömiä töitä jälkikäteen suremaan. Olkoon uuden kirsikan aika tänä vuonna. 

Pallohortensia - Hydrangea arborescens 'Pink Annabelle' (Kuva netistä)

Pienen pihan suuria unelmia -blogissa (8.8.2016) Kurjenkello kertoi äitinsä puutarhasta ja siellä sudenporkkanan seurassa kasvoi vaaleanpunainen unelma eli pallohortensia Pink Annabelle'. Hortensioista tykkään valtavasti. Kolme syyshortensiaa sai toissa kesänä seurakseen Mustilanhortensian ja ajattelin, että tässähän nyt on riittävästi hortensioita minun pihaani. Mitä vielä, aina on tilaa yhdelle hortensialle, kun laittaa mahtumaan. Onpa mainiota pyörtää omia päätöksiään ja mahduttaa uusia kasveja vanhojen lomaan.
 
Punaluppio - Sanquisorba officinalis 'Red Thunder' (Kuva netistä)

Punaluppioon olen törmännyt useammankin kerran, mutta vinkkivihkosta on jäänyt lähdetieto kirjaamatta. Punaluppio on vanha rohdoskasvi ja se on myös erinomainen leikko- ja kuivakukka. Alku- ja keskikesällä kukkijoita puutarhassa riittää, mutta loppukesän kukkijoiden joukkoon sopii hyvin uusia tulokkaita.

Punaluppiosta sanotaan netissä: "Huomiota herättävä, pitkään loppukesällä kukkiva ryhmäperenna. Tuuhea kasvusto. Pienet, tummanpunaiset kukat. Kaunis lehdistö. Korkeus 60-100 cm. Aurinkoinen – puolivarjoisa kasvupaikka. Niukka-keskiravinteinen, kostea, läpäisevä multa. Istutusetäisyys 50-60 cm."

Syyskimikki - Actaea simplec 'Brunette' (Kuva netistä)

Syyskimikki 'Brunette' on jo pitkään ollut hankintalistalla. Viime kesänä sellainen melkein jo pääsi ostokoskoriin ison puutarhaketjun pihamyynnistä. Toisen asiakkaan kanssa pyörittelimme kympin maksavia taimia ja siinä ohessa myös päitämme. Kaikki Brunetet, kuten muutkin kasvit, tuolla pihamaalla suorastaan huusivat vettä. Viime kesä oli varsin märkä, joten olisiko henkilökunta laskenut taivaallisen kastelun varaan ja keinokastelu oli sitten jäänyt tekemättä. 

Kovasti minun kävi sääli Brunettea, mutta on riski ostaa kenties pitkäänkin rutikuivana ollut kasvi ja katsoin kympin siitä riskistä olevan minulle liikaa. Tiedän kyseisen firman kantavan myymättä jääneitä kasveja jätelavalle. Sopivalla alennuksella voisin ostaa vähän huonokuntoisemmankin kasvin ja koittaa sen pelastustoimia kotipuutarhassa. Miksiköhän yritykset mieluummin heittävät tuotteita jätelavalle, kuin myyvät alennetulla hinnalla? Minusta se on hirvittävää tuhlausta, mutta ehkä siihen jokin pätevä syy löytyy. 

Minulla on ennestään syyskimikki 'White pearl', joka ei ole koskaan ehtinyt avata nuppujaan. Olen istuttanut sen ohjeiden mukaan puolivarjoisaan paikkaan. Jossain blogissa Brunette oli istutettu kohtalaisen aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan ja se viihtyi siinä hyvin. Ajattelin kokeilla Bruneten suhteen valoisaa istutusta, jotta se ehtisi kukkia. Kunhan nyt ensin sellaisen saan hankittua.

Sinivuokon lehdet jouluna.

No, niin. Nyt on kesän suunnittelu aloitettu ihan konkreettisesti. Seuraavaksi ohjelmassa olisi kylvösuunnitelman teko, kesäkukkasuunnitelma ja kasvarissakin tulee keväällä muutoksia. Sisältä on joulukoristeet jo riisuttu. Keittiössä on vielä joulunpunaiset verhot ja liina, mutta punaisesta väristä tykkäävänä ne saavat toistaiseksi olla piristyksenä. Pihamaalta lähtevät jouluvalot tulevana viikonloppuna. Ostin alennusmyynnistä hehkulamppuja muistuttavan valosarjan, jonka aion ripustaa pergolaan. Pimeyttä vastaan täytyy vielä jonkin aikaa taistella, joten ihan kaikista valoista ei tarvitse luopua.