torstai 23. toukokuuta 2019

Tulppaanista toiseen

Tulipa Sun Lover

Aurinko ja lämpö sai tulppaanit räjähtämään kukintaan. Pitkään ne ovatkin odottaneet sopivaa ajankohtaa nuput supussa. Pienet tulppaanit ovat jo lähes kokonaan lopettaneet. Sinänsä hyvä, sillä esimerkiksi Persian Pearl pikkuisena hukkuisi muiden kasvien joukkoon, ellei se aloittaisi kukintaansa riittävän varhain.

Tulipa China Town

Viime syksynä istutin vähemmän sipuleita, kuin vuosiin. Muutama edellinen syksy olikin sellainen sipulivaihde päällä, ettei ihme, jos siitä seurasi jonkinlainen istutusväsähdys. Näin keväisen kukinnan äärellä sitä kyllä kiittää syksyistä aherrustaan ja päättää tulevana syksynä palata sipulihulluuteen. Saapa nähdä, kuinka käy.

Tulipa Apricot Parrot

Parina kolmena edellisenä syksynä panostin melkoisesti jaloihin tulppaaneihin, jotka ainakin kuvissa olivat toinen toistaan kauniimpia ja erikoisempia. Ensimmäisenä keväänä ne nousivat kiitettävästi, seuraavana ilmestyi viisi ja kolmantena yksi tai kaksi. Jos niitäkään. Olen edelleen sitä mieltä, ettei sipuleihin käytetty raha mennyt hukkaan. Taatusti iloitsin ja nautin jokaikisestä kukkivasta tulpusta. Hiukan kuitenkin surettaa, kun suuri panostus on kovin lyhytaikaista.

Tulipa Esprit

Yhtenä vuonna kokeilin sipuleiden nostamista ja uudelleen istuttamista. Kenties tumpelona tein jotain väärin tai sitten operaatio ei yksinkertaisesti vain toiminut. Uudelleen istutettujen tulppaanien kukinta oli varsin vaatimatonta vaivaan nähden. Jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi.
 
Tulipa Pink Impression

Viime syksynä istutin kaikkinensa edellisvuosia vähemmän tulppaaneja. Päätin kokeilla darwintulppaaneja. Josko niistä tulisi pitkäikäisempiä kavereita. Sen verran myöhässä olin liikkeellä, että törmäsin useammassa paikassa loppuunmyytyyn. Kokeilua on siis jatkettava tulevana syksynä paremmalla onnella.

Tulipa Pink Impression

Pink Impressionia ostin useamman pussin ja istutin niitä eri paikkoihin. Pink Impressionin kukka on aika kookas, varsi tanakka ja ulkomuoto kaunis. Tykkään kovasti.

Tulipa Zurel

Joka kevät manailen kirjanpitoni vaillinaisuutta. Listaan istuttamani syyssipulit paikoittain ja kirjaan niiden nimet ylös. Vuodesta 2014 löytyy jo aika hyvät tiedot, mutta sitä aiemmat istutustiedot ovat melko ylimalkaisia. Niinpä en yhtään tiedä, milloin olen kuvan Zurelin istuttanut. Jännä juttu, että uskollisesti se nousee yhden ainoan kukan voimin keväästä toiseen. Täytyypä käydä häntä kiittämässä sinnikkyydestä seuraavalla puutarhakierroksella.

Tulipa Peach Blossom

Nettikauppojen ja sipulipussien kuvissa tulppaanit ovat hienoja ja värikkäitä. Jostain syystä täysin samanlaisia ei sitten omassa puutarhassa mullasta nousekaan. Istutuslistan kanssa puutarhassa kiertäessäni joudun jatkuvasti epäilemään kirjauksiani ja milloin mitäkin, kun näkymä ei vastaa paperille laitettuja tietoja. Sinänsä sillä ei taida olla väliä. Pääasia, että kaunista kukintaa riittää. Vaan kiva olisi tietää kasvin oikea nimi. Kukas sitä nyt tykkäisi, jos sinua aina puhuteltaisiin Tiinana vaikka nimesi olisi Ulla.
 
Tulipa Purissima

Valkoinen Purissima tulee kyllä pysymään istutusvalikoimassani. On se vaan niin kaunis ilta-auringon valossa ja harmaana pilvipäivänäkin. Purissimalla taitaa olla oma sisäinen valonsa, jota se jakaa pyyteettömästi ympärilleen.

Kasper, Jesper ja Joonatan, kolme iloista rosvoa - tai kulkuria ehkä!

Sen tiedän ja ymmärrän, että kevätkirjotähtien, idänsinililjojen ja helmililjojen pikkuisia sipuleita kulkeutuu haravoinnin, kompostimullan ja monien istutustöiden johdosta pitkin puutarhaa asettuen uusille paikoille juurtumaan ja levittämään ilokukintaansa. Vaan pikkuisen kyllä ihmetyttää, miten tulppaanien sipuleita on onnistunut kulkeutumaan paikkaan, jossa niitä ei pitäisi yhtään olla. Eikä varsinkaan kuvan kaltaista valikoimaa. Enkä kyllä ole mitään mix-tulppupussiakaan istuttanut. Jos on elämä arvoituksellista niin on sitä puutarhaelämäkin.

Tulipa Triumf

Syksyllä ei sentään enää ollut erityisen kuivaa. Kyllä meillä vettä tuli ihan normaaliin tapaan. Vaan olisiko kevään kuivuudella syynsä siihen, että moni tulppaani on jäänyt aika lyhytvartiseksi ja joissain kukatkin ovat pienempiä ja hiukan rujojakin. Eipä minun puutarhassani ole täydellisyysvaatimusta sen enempää kukille kuin itse puutarhurillekaan, joten kaikki kukat kukkikoot - tai ei sentään rikkaruohot.
 
Tulipa Exotic Emperor
  
Exotic Emperoriin ihastuin viime vuoden keväällä ja siksi istutin sitä lisää syksyllä. Varsin kuumasta asuinpaikastaan huolimatta se on kukkinut pitkään. Ehkä viileillä öillä on vaikutuksensa, kun kukka pääsee nuppuunsa hengähtämään hikisen päivän jälkeen.

Tulipa Exotic Emperor

Exotic Emperorin valkoisen ja limen vihreän yhdistelmä on hurmaava. Keisari on niin kaunis, että ansaitsee paikkansa vuosi toisensa jälkeen.

Tulipa Candela
  
Keltainen väri on aina kovin kiistanalainen. Moni ei huoli keltaista puutarhaansa laisinkaan. Minusta tulppaaneissa kaikki värit ovat oikeita ja sopivia. Varsinkin pilvisenä päivänä keltainen kukka tuo omaa auringonvaloaan ympärilleen ja ilahduttaa jo kaukaa katsojaansa.

Tulipa Orange Emperor
  
Vatukkalaatikon oranssi Emperor on sitkeä kaveri. Tyrkkäsin niitä 10 kappaletta syksyn 2014 viimeisten sipuli-istutusten merkeissä. Mielikuvitus istutuspaikkojen keksimisessä taisi olla lopussa, kun tulppaanit noin hölmöön paikkaan laitoin. Ilmeisesti Orange Emperor on asiasta eri mieltä ja siksi parin kukan voimin vuosi toisensa jälkeen yhä nousee.

Tulipa Purissima

Mielikuvituksen avulla tulppaanikukinnan viimeisistäkin hetkistä voi ottaa ilon irti. Eikös tämä Purissiman terälehtien väsähdys saa kukat näyttämään tähtimagnolioilta. Parempi kuitenkin, ettei ihan kylän keskustassa käy näitä aatoksiaan kovaan ääneen huutelemaan. Kaikkien mielikuvitus ei ehkä minun näkemystäni tavoita. Omaksi ilokseen on sentään lupa mielikuvitustaan lennättää.

Nimetön kaunotar
  
Tulihan taas höpistyä. Toivottavasti et pitkästynyt. 
Tulppaani-iloa teille kaikille!

tiistai 21. toukokuuta 2019

Silmät pitäisi olla selässäkin

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Koko pitkän talven odotan kevättä ja kesää. Kyllä se odottaminen kannattaa. Voi, miten valtavasti pieniä ilon aiheita putkahtaa päivittäin niin mullasta kuin kasvien nupuistakin. Jos yhtenä päivänä ei puutarhaa ehdi kiertää, seuraavana päivänä täytyy tehdä kaksi kierrosta kaiken uuden nähdäkseen. Silmät pitäisi olla varmaan selässäkin. Muuten tulee pyörittyä hyrränä nurmikolla ja jollei pyörimisestä kuukahda maahan pitkin pituuttaan, niin silkasta näkemisen nautinnosta.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Yksi tämän hetken ihanimmista kukista on minusta tarhakylmänkukka. Karvaisine olemuksineen se on todella viehättävä. Ensimmäisen kylmänkukkani istutin omituiseen paikkaan, portaiden tyveen rinteeseen. Minusta kukka olisi ansainnut "hienomman" paikan, mutta siinä hän viihtyy. Runsastuu vuosi vuodelta ja tyytyväisenä nousee joka kevät.

Pikkupuutarhan Kivipenkkiin istutin myöhemmin lisää lilaa, punaista ja valkoisen kylmänkukan. Valkoisesta ei vielä näy nuppuakaan. Kasvi on niin pieni ja hentoinen, ettei ehkä kuki. Pääasia, että on hengissä. Kukkikoon myöhemmin. Monessa blogissa olen nähnyt vaaleanpunaisia tarhakylmänkukkia. Arvatkaa vain, haluanko sellaisen meillekin? No, tietysti haluan.

Fritillaria uva-vulpis - Assyrianpikarililja

Viileä toukokuun alku on pidentänyt monien kevätkukkijoiden kukintaa. Kun ihasteltavaa ja kuvattavaa on niin paljon, kaikista ei ehdi blogissa raportoimaan. Scillat ja monet muut ovat jo lopettamassa tältä kaudelta. Keltareunaisia assyrianpikarililjoja istutin muutama vuosi sitten. Niistä nousi tänä keväänä vain kaksi. Iloitsen niistäkin.
 
Corydalis solida Beth Evans - Pysstykiurunkannus
  
Pystykiurunkannus Beth Evansia olen jo muutaman kerran blogissa hehkuttanut. Enkä suotta. On se vaan ihastuttava kaunotar pinkkine hamosineen. Kukinta on jo loppusuoralla, vaan kauanpa se on kestänytkin.

Muscari armeniacum - Helmililja
  
Helmililjoista pidän kovasti. Runsaimmat esiintymät lienevät omenapuiden alla. Istuttamisten, haravoinnin ja muiden puutarhatöiden myötä pikkuruisia helmililjan sipuleita on scillojen ohella kulkeutunut eri paikkoihin, enkä uusia ole enää vuosiin istuttanut. Helmililjojen vihreitä lehtiä nousee usein vielä myöhään syksyllä omenapuiden alle. Jänikset käyvät niitä tasaamassa viimeistään lumien keväällä sulettua. Kukka-aihe piilottelee mullassa ja nousee sieltä ajallaan puutarhaa sulostuttamaan. Eikä näytä uusista lehdistäkään olevan pulaa.

Muscari 'Grape Ice'
  
Kaksiväristä helmililjaa istutin syksyllä 2017. Se nousi kiitettävästi tänäkin vuonna. Erikoisuuksista usein valtaosa häviää aikojen kuluessa muille maille. Ilokseni tämä Grape Ice jaksaa toistaiseksi nousta ja kukkia useamman varren voimin.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjasta tykkään myös kovasti (kohta on helpompi kertoa, mistä en tykkää). Sitä pyrin istuttamaan joka syksy ainakin yhden pussillisen lisää, jotta keväällä saisin ihailla taidokasta shakkiruutukuvioitua kukintoa. Mix-pusseissa mukana tulleet valkoiset eivät jaksa samalla tavoin kukkia vuodesta toiseen. Tänäkin keväänä niitä taisi nousta vain kaksi.

Hyasinthus Pink Surprise, Hyasinthus Woodstock
  
Saalipalstan Sailan puutarhassa hyasintit ovat kukkineet tänä keväänä upeasti. Ajattelin, että siellä Sailan etelämeren saarella hyasintitkin viihtyvät paremmin, kuin minun puutarhassani. Vaan kas, niin vain ovat nousseet hyasintit meidänkin puutarhassa. Sekä viime syksynä istutetut, että vanhemmat. Jopa keväällä multaan työntämäni jouluhyasintit ovat kukkineet.

Jouluhyasintti
 

Kieltämättä jouluhyasintit ovat vähän hassuja harvoine "hiuksineen", mutta silti iloisia väriläiskiä vihreyden keskellä. Yhdessä penkissä kukki jokin aika sitten samanaikaisesti edellisen pääsiäisen tetenarsissit ja vaaleanpunainen jouluhyasintti sulassa sovussa. Heistä oli varmaan hauska treffata keväisessä kukkapenkissä, kun muuten joulu- ja pääsiäiskukat eivät tapaa.


Tämä luultavasti keltainen hyasintti on syksyn 2014 mix-pussista, kuten seuraavankin kuvan hyasintti. Viime vuonna näitä ei näkynyt laisinkaan. Taisivat kerätä voimia mullassa tai sitten nousivat väärään suuntaan kukkien kiinalaisille.


Anemone nemorosa -Valkovuokko

Valkovuokkojen kukinta on tänä keväänä ollut pitkää. Ne ovat vuosien varrella siirtyneet vähitellen kunnan puolelta meille. Kuvan pöheikkö kasvaa pienen karviaispensaan tyvellä ja kasvusto jatkuu myös nurmikon puolelle. Olen leikannut nurmikon jo kahdesti, mutta valkovuokkojen kohdalta vasta, kun kukinta on täysin ohi. Muutaman valkovuokon ryhmiä on ilmestynyt muillekin istutusalueille. Minua ne eivät häiritse, koska kukinnan jälkeen koko kasvi katoaa ilmestyäkseen taas seuraavana keväänä.

Anemone nemorosa f. caerulea. - Hämyvuokko
  
Hämyvuokon olen istuttanut 2014. Se näköjään lisääntyy hidasta vauhtia. Muutaman kukan voimin se keväisin kukkii.

Anemone ranunculoides - Keltavuokko
  
Samoin keltavuokon hankin kesällä 2014. Niin kelta- kuin hämyvuokkokin kuuluvat niihin kasveihin, joita olen bongannut toisten blogeista ja niiden suhteen on tullut "täytyy saada" -reaktio. Keltavuokkokaan ei ole suuria alueita valloittanut, mutta joka kevät se nousee keltaisena väripilkkuna lähelle rajanaapuria ja pyykkitelinettä. Täytyyhän sitä kaunista katseltavaa olla silloinkin, kun sukkia ja pyyhkeitä narulle ripustaa.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikin historiaa en edes muista. Sellainen mielikuva on, että olisin saanut sitä joltain tutulta. Hyvin se on kotiutunut kahteenkin paikkaan. Kuulin, että siitä olisi vaikea päästä eroon. En ole kokeillut, koska tarvetta eroonpääsyyn ei ole ollut. Varhaisena kukkijana mukulaleinikki on mukava.

Kotilo - murrr...
  
Sitten pari mäntimpää asiaa, jotta kukaan ei kuvittelisi minun elävän paratiisissa:

Viime kesän kuivuudessa ei pahemmin kotiloita tarvinnut kerätä. Ehti jo syntyä mielikuva, että ne olisivat joko heittäneet kokonaan henkensä tai vaihtoehtoisesti keränneet kamansa tuonne kotiloonsa ja muuttaneet kosteammille maille. Mitä vielä, viikontakaisen kunnon vesisadepäivän iltana menin kellariin sammuttamaan kasvivaloja ja matkasta tulikin pitkäkestoisempi. Keräsin käytäviltä kymmenittäin kotiloita etikkapurkkiin. Vesisateessa. Jos jotakuta kiinnostaa agressioidensa purku, tervetuloa meille kotiloita keräämään. Vesisateessa tai heti vesisateen jälkeen. Silloin ne tulevat näytille.

Tuo vimmatun vintiö kuvassa rouskutti mullasta nousseen Ville de Lyon -kärhön vantteran verson suihinsa. Ehdin pelastaa vain pienen pätkän, joka kärsineenä heitti henkensä. Onneksi mullasta nousee pari muutakin versoa, joiden ympärille ripottelin ferramolia. Mikään ei puutarhassa ota minua niin paljon päähän, kuin kotilot. Sen verran pitkään olen niitä vastaan taistellut, etten sentään hermojani menetä. Kesän mittaan kotilojen keräilystä tulee yksi jokakesäinen ja välttämätön ohjelmanumero. Kun ei niille mitään voi, on vain tehtävä parhaansa eli kerättävä kaverit etikkapurkkiin. Ja ripoteltava huisin kallista ferramolia.

Vaahteravauva - yksi miljoonista

Pikkuisen on vielä muristava vaahteravauvoista. Ihan mahdoton määrä niitä on tänä keväänä joka paikassa. Jollen nyt ihan miljoonaa ole nyppinyt, niin satoja ainakin. Ja joka päivä uusia nousee mullasta eli työmaata vielä riittää. 

Minulle on kehittynyt omanlaisensa ympäristön silmäilykyky, joka auttaa bongaamaan muiden kasvien seasta pikkuiset vaahterantaimet. Mitä suuremmaksi ja peittävämmäksi muut kasvit kasvavat, sen vaikeampi vaahteroita on huomata. Siellä ne lymyävät ja kasvattavat etupäässä juuriaan. Tuollaisella kuvan kahden lehden taimella on jo pitkä ja vahva juuri, jonka nyhtäminen vaatii voimaa ja välillä jopa molempia käsiä. 

Vaahteravauvoja käytävällä

Puutarhassa kulkiessani kumarrun vähän väliä nyppäämään vaahteran sieltä, toisen täältä. Aina ei nyrkki tai aika riitä ja silloin pudotan vauvat käytävälle myöhemmin siivottavaksi tai jätän mullan päälle kuivumaan. Nyppimättä niitä ei voi jättää, sillä kokemuksesta tiedän pian kukkapenkissä kasvavan 20 senttisen vaahteran. Mitä suurempi taimi, sen työläämpi  taimen poistaminen. Isoja vaahteroita on ympäristössä riittävästi. Ei sentään kukkapenkkiin isoa puuta, kiitos.

Oxalis

Puutarhasta tarinoiminen on mukavaa, mutta lukijoita säästääkseni lopetettakoon tällä erää. Toiste taas lisää. Kiva, jos jaksoit loppuun saakka. 

Aurinkoisia ja lämpimiä puutarhahetkiä teille kaikille!


 

maanantai 20. toukokuuta 2019

Kirsikankukkia pojalle



Ei ole olemassa muureja, on vain siltoja. 
Ei ole olemassa suljettuja ovia, on vain portteja.
-Tommy Tabermann-


Kahdesta ihanasta lapsestani esikoinen ilahduttaa tänä keväänä vanhempiaan valmistumalla diplomi-insinööriksi. Ahkerana opiskelijana hän on jo aiemmin valmistunut sekä filosofian että valtiotieteen maisteriksi. Työelämääkin välillä kokeilleena hän palasi opintojen pariin ja uskoo nyt löytäneensä oikean elämänuran.

Iloisena poikani sinnikkyydestä ja ehtymättömästä tiedonjanosta toivotan hänelle 
onnea ja menestystä.
Ojennan sinulle kirsikankukkia poikani, olet ne ansainnut!


Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on,
niin se on, että eksymättä et
löydä perille.
- Tommy Tabermann-



lauantai 18. toukokuuta 2019

Aihetta kriikunahanamiin - tai umeniin

Prunus domestica subsp. insititia - Kriikuna

Japanissa järjestetään kirsikkapuiden kukinnan aikaan hanami-juhlia. Hanami on japania ja tarkoittaa kukkien katselemista. Hanamin aikaan ihmiset lähtevät puistoihin eväskorien kera ihailemaan kirsikkapuiden kukintaa. Helsingin Roihuvuoren kirsikkapuistossa hanamia on vietetty vuodesta 2008 lähtien. Juhlan järjestävät Suomessa toimivat japanilaisen kulttuurin yhdistykset ja Roihuvuoriseura. Lisää aiheesta löydät täältä.


Tuskin hanami-sanaa on kriikunapuiden kukintaan yhdistetty, mutta nyt sille olisi kyllä aihetta. Tosin japanilaisilla on myös luumunkukkien katselemista varten umeni-sana. Kriikunahan on luumun sukulainen, joten ehkä meillä vietetään pian umeni-juhlaa.

Pihamme kolme kriikunapuuta ovat kasvaneet 20 vuoden ajan, mutta koskaan aiemmin ne eivät ole kukkineet näin runsaasti, kuin juuri nyt. Kriikunoiden kukinta ei montaa päivää kestä ja pian kukkien terälehdet leijailevat maahan valkaisten nurmikon hetkeksi untuvankeveällä peitteellä.


Kriikunoiden ympärillä kuvatessani puista kuului aikamoinen surina ja pörinä. Toivottavasti pölytykseen erikoistuneet hyönteiset olivat mukana pörinää aiheuttamassa. Silloin hyvä kriikunasato olisi syksyllä odotettavissa.

Naapurin näkökulmasta taisin itsekin muistuttaa jonkinsortin pörriäistä, kun onnellisena kauniista kukkapilvistä pyörin puiden ympärillä niitä ihastelemassa. Useammankin kerran. 

Prunus padus - Tuomi

Lämmin auringonpaiste sai myös tuomen kukat aukeamaan. Paljon on siinäkin kukkia. Talomme päädyssä kasvaa kaksi tuomea. Toinen kärsi vähän metsää kaadettaessa ja kaivureiden pörrätessä sen läheisyydessä. Itse asiassa kumpikin puista kasvaa virallisesti kunnan puolella, mutta pääosa niiden oksistosta on meidän tontillamme. Ovat siis melkein meidän puita. Tuomenkehrääjäkoi valtaa usein tuomet seiteillään, eivätkä ne ole kovin kaunista katseltavaa. Jostain syystä "meidän" tuomemme eivät ole koskaan saaneet seittipeitettä. Koputetaan nyt puuta, ettei niin kävisi nytkään.

Coccinellidae - Leppäkerttu vai olisiko tämä seitsenpistepirkko

Kuinkahan monta kertaa olen jo tämän kevään aikana täällä blogissakin sanonut, että leppäkerttuja on viime kesäiseen tapaan runsaasti. Melkeinpä voisi sanoa, että käänsipä pään minne tahansa, siellä ryömii leppäkerttu. Leppäkerttu seikkailee monissa lastenkirjoissa ja -lauluissa. Ehkä jo sieltä juontaa positiivinen suhtautuminen leppäkerttuihin. Meillä ei enää muutamaan vuoteen ole näkynyt siilejä, joten olkoot leppäkertut meidän "siilejä".


En suinkaan jokaista leppäkerttua ryhtynyt edes kuvaamaan, mutta kieltämättä niiden runsaus herättää kiinnostusta. Leppäkertut ovat minusta sympaattisia hyönteisiä ja lisäksi puutarhurin kannalta hyödyllisiä. Leppäkerttujen ravinnosta pääosan muodostaa kirvat. Poikkeuksena on neilikkapirkko, joka kasvissyöjänä käyttää ravinnokseen kukkia ja lehtiä.

 
En tunne hyönteisten elintapoja, mutta näitä pariskuntia katsellessa ajattelin niillä olevan hellyyskausi meneillään. 


Vanha puunrungonpätkä on lojunut tontilla pitkään. Ukkokulta aikoi jo laittaa sen saunapuiksi, mutta keksimme tehdä siitä ötökkähotellin. Reikiä olisi voinut porata enemmänkin, mutta puuvanhuksessa on jo koloja itsessäänkin. Ukkokulta vei pökkelön rajamäntyä vasten nojaamaan. Nurkkaus on rauhallinen (pallokentän läheisyydestä huolimatta) ja kesän edistyessä pensaat ja töyhtöangervo kasvavat pökkelöäkin korkeammaksi muodostaen suojaisan paikan.


Viikonlopuksi on luvassa melkeinpä kesäisen lämmintä säätä. Nautitaan kaikki auringosta ja viikonlopusta.

 

torstai 16. toukokuuta 2019

Kuunliljat ja kaverit, missä olette?


Huhtikuinen lämpö sekoitti puutarhaihmisen kuvittelemaan, että kevät olisi pidemmällä, kuin olikaan. Vapuntienoon hyinen kylmyys palautti maan pinnalle, totuuteen. Kevät etenee nyt hitain askelin, mutta etenee kuitenkin. Jokainen puutarhakierros tuo jotain uutta ja jännää esiin. Samoin jokaisella kiierroksella nousee mieleen kysymyksiä, missä on tämä ja tuo kasvi?

Kuunliljojen viipymistä ihmettelen eniten. Eivät ne koskaan keväisin ensimmäisten joukossa ole, mutta nyt ei ole näkyvissä yhtä ainutta kuunliljan kärkeä. Ei missään niistä lukuisista paikoista, joita pihallani on. Ei kuunliljan kuunliljaa. Olen huolissani. Näinkö viime kesäinen kuivuus sitten puutarhaani vaikutti? Vei kuunliljat, ainakin ne.


Sisääntulon vanhin istutuspenkki on odottanut uudistamista. Siinä olevia istutuksia kuivuus rankaisi kovimmin. Suunnitelmat penkin kohentamiselle ovat jo pitkällä. Olen vain odottanut näkeväni perennojen versovan mullasta, jotta osaan niitä oikeista paikoista ryhtyä ylös kaivamaan ja jakamaan sekä mahdollisesti uudelleen istuttamaan. Kuunliljat, jaloangervot ja joitakin syysleimuja. Syysleimuista on jo versot esillä. Joitakin jaloangervojakin on jo ilmaantunut näkyviin, mutta niiden suhteen olen lähes yhtä huolissani, kuin kuunliljojenkin. Käykö niin, että koko penkki menee kasvienkin osalta täydellisesti uusiksi. Ei ole vanhaa jaettavaksi vaan kivireunuksen uusimisen ja mullan lisäämisen myötä myös istutukset on hankittava.


Kärhöjen kohtalo on jokakesäinen jännittämisen aihe. Viime kevät oli kärhöjen suhteen ruhtinaallista onnistumisen aikaa. Ne nousivat aikaisin ja hyväkuntoisina. Kukkivatkin ahkerasti. Hyvin ymmärrän, jos kärhöt ovat viime vuoden ahkeroinnista väsähtäneitä ja haluavat herätä vähän hitaammin. Olen kiertänyt kärhöjäni tutkaillen, kuka heistä on kevätvirkku, kuka vielä pohdiskelee multavällyissä ja kuka ei jaksa nousta laisinkaan.

Clematis -Ville de Lyon'

Pikkupuutarhan alppikärhön leikkasin melkoisen risuuntumisen vuoksi alkukesän kukinnan jälkeen ja se näytti suuttuneen siitä totaalisesti. Olin jo valmistautunut uuden hankintaan. Niin vain on herännyt alppikärhökin ja pukkaa uutta versoa. Kukintaa ei varmasti tarvitse tänä keväänä ihailla, vaan ei haittaa, kunhan on elossa. Samoin sen kaverina kasvava Ville de Lyon oli viime kesänä vähän vaisu, mutta sekin on herännyt terhakkaana.

Clematis 'Pink Fantasy'

Vastapäätä Pikkupuutarhan köynnöskaarta asustavat Columnella ja Pink Fantasy ovat jo hyvin hereillä. Columnella ensimmäisten joukossa. Sen sijaan kriikunan kupeessa kasvava Multi Blue joko tykkää köllötellä mullassa tai sitten ei meinaa nousta laisinkaan.

Pikkupuutarhan viime kesän uusista asukeista Purpurea Plena Elegans on hyvin hereillä. Sen sijaan ihastuttavasta Warszawska Nikestä ei näy henkäystäkään.

Clematis Warszawska Nike

Metsäpuutarhaan alkukesästä siirtämäni mantsuriankärhö pukkaa versoa mullasta. Toivon vihdoin löytäneeni sille kunnollisen paikan, jossa se viihtyy ja jossa sille on tilaa kasvaa.

Clematis viticella 'Polish Spirit'

Olopihan Syreenipenkissä runsaasti vuosi sitten kukkinut Polish Spirit on herännyt. Samoin viereisessä köynnöstuessa kasvavista joko Dr. Ruppel tai Willy. Vielä en tiedä, kumpi. Kivipolun päähän istutettu Hagley Hybrid ei näytä heräämisen merkkejä, mutta Vatukkapenkkiä vastapäätä istutettu Madame Julia Correvon sen sijaan on hengissä. Hieno juttu, sillä häneen ihastuin oikein vahvasti.

Clematis vit. Purpurea Plena Elegans

Pionipolun Jackmannii ja Purpurea Plena Elegans ovat virkeinä. Puutarhaportiin vasemman puolen Purple Dream pukkaa pitkiä versoja. Vastapäätä portin pystypuita pitkin kasvavista Multi Blue on myös herännyt. Sen vieressä kasvavista joko Piilu tai Willy on hereillä, mutta aikanaan selviää kumpi.

Clematis integrifolia 'Aljonushka'

Ruusupenkin Aljonushkasta löytyi mullasta nousevia versoja viime viikolla. Kiemurapenkin Princess Diana, joka ei ole Princess Diana, on myös hengissä.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Päivänliljapenkin Rouge Cardinal ja Multi Blue ovat kumpikin heräänneet. Niin myös penkin toisessa päässä asustava Lumikärhö eli Paul Farges. 

Clematis ' Paul Garges' - Lumikärhö

Jos jotain olen vuosien aikana oppinut, niin en keväisin leikkaa kärhöjen edellisen kesän kuivia varsia. Ihan kuolleen näköisiin oksiin ilmestyy tuoreita versoja. Paras leikata vasta sitten, kun köynnös on vihertynyt ja siitä selvästi erottaa, mikä on elävää ja mikä ei.

Echinacea purpurea - Punahattu
 

Montaa muutakin kasvia odotan kovasti. Punahatuista ei ole merkkiäkään. Syksyllä istutin pari uutta ja niiden hidastelun ymmärrän. Mutta ei kyllä näy vanhojakaan. Samoin syksyllä istutettu syyskimikki Brunette loistaa poissaolollaan. Sinivaleunikkojen suhteen olen jo luopunut toivosta. Heidän tilalleen ostin kaksi uutta sinivaleunikkoa, jotka asustavat nyt vanhimman rhodon läheisyydessä. Muutama päivä sitten pelästyin jo heidätkin salaperäisesti kadottaneeni, mutta itse olin metrin väärässä suunnassa. Helpotuksen huokaisu, löytyivät.

Rhodon nuppu kurkkii, jaksaisiko avautua.

Ei kai tässä mikään hoppu ole. Koleaa ja kuivaa on ollut, joten itsekin kasvina miettisin pari kertaa, viitsiikö vielä nousta. Oli kevät sitten varhainen tai myöhäinen, yhtä jännittävää ja yllätyksiä täynnä se aina on. Samalla puutarhuri voi harrastaa omanlaistaan muistin preppaamista kulkemalla puutarhassa pohtimassa ylös nousevien kasvien nimiä.