Kanttaajan työmaa

Lilium martagon 'Arabian Night'

On tämä puutarhaelämä jännittävää ja täynnä yhä uusia yllätyksiä. Juuri kun ajattelee parhaimman kukinnan olevan jo ohi, joku ryhmä päättääkin näyttää parastaan. Varjo- ja marhanliljat ovat jo jonkin aikaa pullistelleet nuppujaan. Nyt kesäkuun lopulla pulllistelu on saavuttanut lakipisteensä ja nuput avautuvat. Näistä kaunokaisista saan taas kiittää lajikohtaista kasvitartuntaa, intoa kerätä erilaisia marhanliljoja. No, ihan ei ole mennyt niiden kanssa putkeen, kun osa istutetuista ei ole suostunut kotiutumaan. Nimienkin kanssa on voinut tulla sekaannuksia, mutta kauniita ne ovat kaikki.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Marhanliljat eivät nyt yksin juhli kauneimpien kukkien parhaita päiviä. Pionitkin ovat uhkeimmillaan, mutta niistä toiste. Näyttää siltä, ettei ihan karmeinta kaatosadetta osu pionikukintaan, vaikka vettä onkin satanut.

Rinteiden kanttaus on hoidettu

Sain vihdoin puutarhan kitkentäkierroksen hoidettua. Pientä hienosäätöä on monin paikoin vielä tehtävänä, mutta sehän ei lopu koskaan. Istutusalueiden reunoja olen kantannut jo useamman vuoden. Ensimmäisellä kerralla siinä riitti työmaata. Kaivoin kunnon urat kukkapenkkien ympärille erottaen ne nurmikosta. Ostin jopa tehtävään suunnitellun kanttausraudan, jonka käyttö jäi vähäiseksi ja palasin lapioon. Ravistelin urista kaivamani nurmituppaat mullasta ja vein ne puutarhakompostiin. 

Hedelmätarha 21.6.

 

Aluksi kanttausuria piti huoltaa monta kertaa kesässä. Nurmikko ja rikat hiipivät hiljaa ja huomaamatta uriin. Mitä kauemmin niiden antoi juurtua ja kasvaa, sen työläämpiä ne oli poistaa. Parin kesän jälkeen urien hoitaminen oli jo paljon helpompaa. Urat pysyivät siisteinä ja kitkettävää on ollut vuosi vuodelta vähemmän. Leutoina syksyinä kanttausurat on voinut huoltaa muiden syystöiden jälkeen. Näin kevät on alkanut ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Urat ovat olleet valmiiksi siistejä, eikä kevään kiireissä ole tarvinnut urien siistimiseen panostaa.

Nurmikkoa on helppo leikata, kun ei tarvitse varoa istutuksia. Toisinaan kanttausuran siistimiseksi riittää nurmikon puoleisen reunan trimmaaminen. Nurmikkohan tuppaa hiipimään uraan ja sitä kautta istutusalueelle. Yksittäisiä yrittäjiä voi napata sormin ohi kulkiessa. Joukkoleviäjät hoituu näppärästi teknisillä vempaimilla. 

Takana on nyt useamman vuoden kanttauskokemus. Olen tyytyväinen tähän tapaan. Aloittaminen vaati vähän tiukemman puserruksen, mutta aika pian tehtävä helpottui ja nyt voi syvällä rintaäänellä todeta työn kannattaneen. Puutarhan yleisilme on siisti ja istutusalueet pysyvät paremmin rikattomina.  

Edessä siintää Majalis- ja Hortensiapenkit, oikealla kaartuu alkava Oikearinne.

Istutusalueeni ovat enimmäkseen kohopenkkejä. Ne ovat syntyneet kasaamalla maata joko suoraan nurmikolle tai muulle sopivalle paikalle. Aluksi on ollut pieni keko, johon olen istuttanut pensaan, perennan tai pari. Vähitellen keko on venynyt ja levinnyt, kasvien määrä lisääntynyt ja nälkä kasvanut syödessä. 

Kiemurapenkki 21.6.

 

Pian tarve saada lisää tilaa istutuksille tarkoitti nurmikon vähentämistä. Sehän sopi minulle hyvin. Yläpihalta nurmikko oli poistunut jo vuosia sitten. Alapihalla sitä sai olla, mutta vuosi vuodelta vähemmän, kuten aika on osoittanut. 

Eräs henkilö totesi minulle nurmikkoni leikkaamisen olevan työlästä mutkittelua ja poukkoilua lukuisten istutusalueiden vuoksi. Jaa, mielipiteitä on monia. Ruohonleikkuusessioni kestää noin tunnin, eikä minua haittaa kiertää leikkurilla puskiani. Oman nurmikkoni lisäksi leikkaan aidan vierestä muutaman metrin kunnan puolelta vähentääkseni ruohon ja muiden kasvavien siirtymistä aidan ali meidän puolelle. Kerran viikossa nurmikonleikkuuta useimmiten riittää. Kiivaampana kasvukautena leikkaan kaksi kertaa puolessatoista viikossa.

Hostapenkki syntyi pari kesää sitten.

Alkuvuosina testasin erilaisia tapoja rajata istutusalueita. Kokeilin muutamissa paikoissa kiviä, mutta pitkän päälle se osoittautui hankalaksi. Nurmikko kasvoi hanakasti kivien väleihin. Siinä vasta hommaa riittikin, kun kivet piti säännöllisin välein nostaa pois saadakseen välit kunnolla puhtaiksi. 

Nyt kiviä on parissa paikassa lähinnä koristeena. Istutuksia laittaessani kivet ovat toimineet myös alkuun pidättämässä vettä kasvien tyvellä. Kohopenkeistä vesi kun valuu nopeasti kanttausuraan. Etenkin rankkasateella. Istutusten kotiutuessa tilanne tasaantuu. Juuret ulottuvat syvemmälle ja saavat juotavaa omatoimisesti. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko Kiemurapenkissä

Olen kokeillut kanttaamisessa myös kivituhkalla peitettyä maanrakennuskangasta. Pitkulainen soiro kangasta ja sen päälle tuhti kerros kivituhkaa. En suosittele. Ruoho ja rikat kasvavat kivituhkassakin, vaikka alla olisi millainen kangas. Saatat myös haluta laajentaa istutusaluetta, jolloin kuopan kaivaminen uusia istutettavia varten ei onnistu. Lapio ei mene kankaasta läpi. 

Entä, kun haluat päästä kankaasta eroon? Niitähän ei suositella käytettävän enää ollenkaan, koska monien materiaalina on muovi. Kankaaseen on tarttunut ja kasvanut jos jonkinlaisia juuria ja kiinnikkeitä. Kangas on uponnut maahan ja sen ylös saamiseksi tarvitaan ruista ranteessa. Kokeiltu ja koettu on. Ei enää koskaan. 

Ainoa lohtu tässä kokeilussa on ollut se, etten erään näkemäni idean mukaan valanut kivituhkan päälle sementtiä. Näin ruohonleikkurin toisen puolen pyörät kulkisivat tanakalla alustalla ja siistiä tulisi. Huh! Kiitos, että joskus sentään järki kulkee päässäni.

Bermuda

Yläpihalla ei kanttaamista tarvita. Istutusalueet on erotettu kivituhkakäytävistä lautareunuksilla, jotka jäävät kasvien peittämiksi. Käytäviä haravoin säännöllisesti. Käyn ne läpi kerran pari kesässä myös heiluriharalla, jolla rikat irtoavat kohtuullisen helposti. Voikukkia joutuu kyllä kitkemään muillakin välineillä. Niitä ei sentään kivituhkaan aivan tuhottomia määriä ilmesty.

Bermudan sisäpuolelle sijoittuu Pikkupuutarha, jossa käytävät ja istutusalueet on reunustettu turveharkoilla. Niihin voin palata toisella kertaa.

Puistopäädyn peuraportti

Puutarhassa riittää töitä koko kasvukauden ja jonkin verran muulloinkin. Minulle puutarha on harrastus, arkikuntoilupaikka ja terapiatila. Siellä touhuaminen ei ole pelkästään suorittamista, vaan kivaa ajankulua, omien ja muilta ammennettujen ideoiden temmellyskenttä. 

Järjestelmälliselle luonteelleni sopii siisti, hoidettu puutarha. Se vaatii työtä, mitä en onnekseni pelkää. Tekemisen määrää helpottaa monet kikkakolmoset. Kanttausidean löytyminen on ollut minulle keino, joka on auttanut pitämään puutarhan kuosissa. Silloinkin, kun en ole ehtinyt tai innostunut tismalleen päivälleen pihalla ahertamaan. 

Puutarhoja on monenlaisia. Myös menetelmiä puutarhan laittamiseen. Mielestäni jokaisen puutarha on kiinnostava ja hieno juuri sellaisena kuin omistaja sen haluaa olevan. Tykkään omastani, olen siitä ylpeä. Näin tulee ollakin.

Lathyrus odoratus - Tuoksuherne

Ihania heinäkuisia kesäpäiviä kaikille!

Nimimerkin takana

Puuvajarinne lehvistön lomassa

 

Moni kysyi blogini 15-vuotissynttärijutun yhteydessä nimimerkkini taustaa. Olen sen joskus jossain avannut, mutta tehtäköön se uudelleen. 

Blogia aloittaessani sain turvallisuuteen liittyviä ohjeita. Jokainen tietää, että minkä nettiin laittaa, se sinne myös jää. Piti siis pohtia, kuinka paljon olen valmis itsestäni julkisuuteen kertomaan. Kysehän ei ole pelkästään minusta, vaan kauttani julkisuuteen nousisivat myös perheeni ja läheiseni. Jokaisella heistä on oltava oikeus itse päättää rajoistaan.

Stachys macrantha - Jalopähkämö

 

Niinpä päädyin kirjoittamaan blogia nimimerkillä, joka syntyi nuoruudessa. Teini-ikäisenä opiskellessa tutustuin luokkakaveriin, josta tulikin sitten tärkein ystäväni. Ystävyys on jatkunut näihin päiviin saakka ja perheellistymisen myötä meistä on tullut myös perheystäviä.

Opiskellessa meillä oli välillä ns. hyppytunteja. Kesken päivän ei voinut lähteä koulusta poiskaan, mutta tunti oli johonkin käytettävä. Keksimme ystäväni kanssa ryhtyä kirjoittamaan kultasarjamaisia tarinoita, joihin upotimme kaikki mahdolliset romantiikan kliseet. Suuren maailman tyyliin meidän piti keksiä salanimet, vaikka tarkoitus ei koskaan ollut julkaista noita tekstejä. Supisuomalainen nimeni vääntyi ja kääntyi ollen lopulta Betweenland. 

Blogissa Betweenland tuntui liian pitkältä. Koska olin sillä kuitenkin jo aloittanut, tein pikaisen lyhennyksen ja nimimerkillä Between on nämä vuodet kirjoitettu ja kommentoitu. Toisinaan käy mielessä, josko vaihtaisin oikeaan nimeeni, mutta se on jäänyt ajatuksen tasolle. Loppujen lopuksi on sama, millä nimellä jorisen puutarhasta, käsitöistä, kirjoista tai mistä tahansa. Asiathan blogissani näyttelevät pääosaa. Ei minun nimeni.

Viikko sitten sunnuntaina keräsin kasvimaalta kaikki loput retiisit. Niistä oli kasvanut muhkeita, joten pelkäsin niiden maistuvan puisilta. Ihme kyllä, olivat oikein mehukkaita. Olen kasvattanut jo useamman kesän 'Cherry Belle' lajiketta, josta pidän kovasti. 

Isoa määrää retiisejä ei tule salaattiin pilkotuksi, eikä niitä tee mieli kasapäin sellaisenaan syödäkään. Niin sitten laitoin retiisit pikkeliliemeen, jota olen viime päivinä käyttänyt myös runsaan kurkkusadon hyödyntämiseksi. 1-2-3 -ohjeella pikkelöinti sujuu helposti. Siis yksi osa etikkaa, kaksi osaa sokeria ja kolme osaa vettä. Nämä kiehautetaan ja lisätään pilkottujen ainesten päälle. Mausteita saa toki oman maun mukaan lisätä.

Tomaatti 'Gardener's Delight'

 

Ensimmäinen oman kasvihuoneen tomaatti kypsyi. Ja syötiin. Leikkasin tomaatin terävällä veitsellä puoliksi, jotta tasapuolisuuden vuoksi saimme kumpikin Ukkokullan kanssa ensimaistiaiset tämän vuoden tomaattisadosta. Hyvältä maistui, kuten omat tomaatit aina. Eipä mennyt pitkään, kun saimme lisää tomaatteja syötäväksi. Nyt on maisteltu Gardener's Delightin lisäksi Sungoldia, Vilmaa ja Orange Dreamia. Kuin karkkia söisi.

Useimmat tietävät, että meneillään on jalkapallon MM-kisat Usassa, Meksikossa ja Kanadassa. Jalkapallo on niitä harvoja urheilulajeja, joita jaksan televisiosta seurata. Enkä niitäkään niin intensiivisesti, että yöunistani luopuisin. Kuvassa Argentiina-Itävalta -ottelu, joka päättyi Argentiinan 2-0 voittoon. Molemmat maalit teki Messi, joka on  kuvassa nuolella osoitettuna. 

Minulla ei ole ennakkosuosikkia; ei pelaajamaata eikä yksittäistä pelaajaa. Ehkä suhtaudun urheiluun liian tunteella, mutta usein alan kannattamaan maata tai pelaajaa, joka on jo valmiiksi alakynnessä. Minusta on hienoa, että joku rikkoo ennakko-odotuksia ja yllättää kaikkien vedonlyöntitilastot.

Käki kukkuu edelleen joka päivä ja mustarastas kiikuttaa nokassaan matoja lapsukaisilleen. Vettäkin saimme taas sunnuntaina illansuussa. Lämpö ja kosteus saa puutarhan tosi reheväksi. Kohta pitää ryhtyä kulkemaan pihalla kartan kanssa, jotta selviytyy puskista talolle.

Kaksi päivää kesäkuuta jäljellä. Sitten siirrymme heinäkuuhun.  

 

Nimestä viis...

'Coral Charm' - silmäteräni

 

Monille puutarhaihmisille on yksi ja sama, minkä nimisiä kasveja heidän puutarhoissaan kasvaa. Kunhan miellyttävät silmää ja mieltä. Yhtä monille nimet ovat taas hyvinkin tärkeitä. Kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Haluan tietää, keitä puutarhassani asustaa. Jos minulla olisi vain yksi pioni tai vain yksi kärhö, voisin puhua pionista tai kärhöstä. Mutta kun vuosien myötä kuhunkin kasviryhmään tutustuessani on syntynyt tarve hankkia yhä uusia ja erilaisia, nimestä onkin muodostunut tärkeä asia. Täytyy tietää, mikä on kenenkin sukulainen.

'Alexander Fleming' - tai sitten ei.

Tieteellisten nimien takana on ruotsalainen Carl von Linné, joka kehitti 1700-luvulla kasveille ja eläimille luokitteluperusteet. Siinä kullakin lajilla on suku- ja lajinimi. Tämä helpottaa myös kasveista puhumista, sillä latinaan ja kreikkaan perustuvat nimet ovat kansainvälisiä. Näin eri maiden ihmiset voivat keskustella kasveista sujuvasti, vaikka heidän omassa kielessään kullekin kasville voi olla useita erilaisia nimiä.

'Mme Emile Debatine' - tämäkin saattaa olla jotain muuta.

Ulkomailla käydessäni vierailen mielelläni kasvitieteellisissä puutarhoissa ja muissakin puistoissa erilaisia kasveja katselemassa. Samoin kotimaisissa puutarhoissa ja myymälöissä kasvit on yleensä nimetty tieteellisillä nimillään. Näin minun on helpompi tunnistaa joku oudolta näyttävä kasvi, kun nimestä saatan päätellä sen suvun. Jos siis haluan hankkia esimerkiksi uusia kurjenpolvia, etsin Geranium-nimellä varustettuja kasveja. 

'Red Charm' - ihan varma ei ole tämäkään nimi.

Olen lähes puutarhani alusta alkaen kirjannut istuttamani kasvit omaan listaansa. Kasvit löytyvät istutusalueittan aakkosjärjestyksessä tieteellisen nimen mukaan. Talvella puutarha-asiat eivät ole päällimmäisenä, jolloin nimetkin painuvat taka-alalle. Kevään tullen joudun toisinaan käynnistämään päässäni hakuprosessin, kun jonkun kasvin nimi ei ihan heti tulekaan mieleen. Tämä ongelma poistuu nopeasti, kunhan pihahommat kevään etenemisen myötä lisääntyvät ja touhuan aktiivisesti puskieni parissa.

Ukkokulta nauraa, kun esittelen jotain kasvia sen oikealla nimellä. Hänestä tällainen kuulostaa varmaan turhalta fiilistelyltä. Hän kun on sitä mieltä, että meillä kasvaa joka nurkalla kirjovehkoja. Kyse ei kuitenkaan ole mistään fiilistelystä tai tarpeesta hienostella. Kasvien nimet ovat juurtuneet päähäni, jolloin minusta on luonnollista niitä käyttää kaikenlaisissa yhteyksissä.  

'Festiva Maxima'

Moni on ehkä kuullut puutarhamessujen sipulibingosta. Ei niillä messuilla mitään bingoja ole järjestetty. Kyse on suurten eurooppalaisten sipuli- ja juurakkokauppiaiden myymistä tuotteista, joiden väristä ja ulkomuodosta ei voi mennä takuuseen. Ostat viinipunaisena kukkivan juurakon ja sitten se nouseekin myöhemmin kotipihaan istutettuna kirkkaankeltaisena. 

Näitä bingotuotteita ei tarvitse käydä kevätmessuilta ostamassa. Niitä saattaa saada näistä omista myymälöistämme. Tämän postauksen kuvissa esiintyvät pionit 'Alexander Fleming' ja 'Mme Emile Debatene' ovat kumpikin kevätostoksia parin vuoden takaa saksalaisesta liiteristä. Olen selannut netissä eri tahojen pionikuvastoja, mutta varmuutta en kummastakaan pionista ole saanut.

'Sarah Bernhardt'

Myös kirkkaanpunainen 'Red Charm' saattaakin olla joku aivan muu. Sen olen ostanut 'Alexander Fleminginä'. Ensimmäisen kukinnan alkaessa näin jo kaukaa, ettei tuo mikään Alexander ole.

Harvoin mitään kasvia kaivan pois siksi, että se osoittautuu joksikin muuksi. Puutarhani on muutenkin varsinainen kasvien sillisalaatti, enkä saa väripäänsärkyä yhteensopimattomista lajeista. Vaikka koenkin olevani perfektionisti, kasviasioissa olen oppinut joustamaan vuosi vuodelta enemmän. Ihan kaikkien kukkien en anna kukkia, mutta suurin osa saa porskuttaa meillä varsin vapaasti. 

'Nilan Pioni'

Monien kasvien kohdalla nimi olisi toki toivottava, mutta ilman nimeäkin tulen kasvieni kanssa toimeen oikein hyvin. Joillekin kasveille olen saanut oikean nimen, mutta silti ne elävät puutarhassani antajansa nimellä. Kuvan Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu pioni on vielä kokonaan nimeämättä. Viime kesänä pohdin, olisiko se Sarah Bernhardt, mutta en sitten tullut varmuutta asiaan hankkineeksi. Minusta tämä kaunis pioni saa elää meillä Nilan Pionina. Näin se tulee aina muistuttamaan minua antajastaan.

Saaripalstan Sailalla on mainio kirjoitus kurjenmiekoista. Saila jos kuka hallitsee kasvien nimet. Kutsunkin häntä nimellä Lady Attenborough juuri hänen ammattitaitonsa ja -tietonsa vuoksi. Hänen kykynsä tunnistaa kasveja jonkun pienen yksityiskohdan perusteella, on ihailtavaa. Olen mielessäni ajatellut, että jos olisi mahdollisuus aloittaa oma elämä uudelleen, opiskelisin jotakin kasveihin perehtymistä vaativaa alaa.

Minulla on muutamia iiriksiä, mutta ei ainuttakaan niin hienoa, kuin esimerkiksi Sailan jutussa kuvattu 'Louvois'. Vähänkin erikoisempia herkkuja täytyy metsästää tai tilata ulkomailta. Tuurilla jonkun hienon joskus löytää. Silloin ei parane kauaa pohtia, vaan tarttua tilaisuuteen heti. Muutamia iriksiä olen tilannut kotimaisesta puutarhamyymälästä. 

Sailan ja monen muun postauksia vuosien varrella seuranneena olen saanut vakaviakin tartuntoja, jotka ilmenevät tarpeena hommata toisten esittelemiä kasveja. Eikä vaan yhtä tai kahta, vaan aina vaan uusia. Vuosien varrella olen läpikäynyt ruusukuumeen, kokenut kärhövillityksen ja pionihorkkakin nosti joskus päätään. Puhumattakaan varjohiipoista, jaloängelmistä, marhanliljoista ja iiriksistä. Pienempiä tautijaksoja mainitakseni. 

Kuvan lilasävyinen iris on erään tautijakson tulos. Eikö olekin selvästi pinkki parrakas saksankurjenmiekka, jollaisena sen tilasin. 

Tämä vaaleansinivalkoinen on pussista, jossa luki sininen. Ostin kaksi muutakin pussia, joissa luki pink. Kumpikaan ei ole kukkinut vielä kertaakaan. Kolme vuotta olen nyt odottanut. Jospa ne jonain päivänä yllättävät minut kukkimalla ja vielä enemmän värillä, joka näin odotellessa on täysi mysteeri.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Tämä alkukesä on ollut melkoista haipakkaa isän kuoleman vuoksi. Hautajaiset on ohi, mutta perunkirjoitus kaikkine paperisotineen on oma aikaa vaativa kuvionsa. Syvimmän surun päivinä ei oikein riittänyt energiaa pihapuuhille, vaikka niillä onkin tunnetusti terapeuttinen vaikutus. Isä on edelleen paljon mielessä, sillä on outoa tottua ajatukseen, että ovi lapsuudenaikaiseen elämään on kokonaan suljettu. Molempien vanhempien kuolema merkitsee sitä, ettei ole enää ketään jolta kysyä menneitä asioita. Nyt on muistettava kertoa omille lapsille asioita, joita he ehkä meidän jälkeemme haluavat tietää ja muistaa.

Rosa Hurdal

Tämän alkukesän aikana olen manannut kerran jos toisenkin pensasruusujen ärsyttävää tapaa tehdä juurivesoja. Ruusujen maailmassa on myös positiivisia yksilöitä, joista Norjanruusu loistaa juuri nyt parhaimmillaan. Tämä roteva ruusupuska kukkii kuin jossain kauniissa sadussa. Lukuisia vaaleanpunaisia hörsylöitä, joiden ohi ei voi hymyilemättä kulkea.

Kesäkuu vetelee viimeisiään. Vielä viikonloppu ja pari päivää päälle. Sitten onkin jo heinäkuu. Eipä menne asioiden edelle, vaan vietetään kiva kesäkuinen viikonloppu.  

Puutarhassa pöhisee

 
Pari akileijaa kurkkii minua tuijien välistä tehdessäni päivän pihakierrosta. Niiden kukat alkavat vaihtua siemenkodiksi. Jotta ne eivät aivan hillittömästi siementäisi pitkin puutarhaa, ryhdyn kohta ohi kulkiessani katkaisemaan siemenkodat pois.

Allium karataviense - Pallolaukka

Monta vuotta sitten aidan viereen istuttamani pallolaukat kukkivat kesä toisensa jälkeen. Niitä ei haittaa, vaikka aidalla kiemurteleva villiviini kasvattaa versoja siihen kumppaniksi. Aita rajaa puutarhani kunnan puistoalueesta ja pitää peurat ja rusakot kohtuullisen hyvin poissa tontiltamme. Sen sijaan kaikenlaiset ruohot ja rikkikset eivät aidoista piittaa. Siementävät ilmateitse, mutta luikertelevat taitavasti myös aidan ali. Kiva homma kitkeä villiviinin versojen välistä rikkaruohoja. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Moni jo kukkinut perenna on keskittynyt kasvattamaan lehdistöään. Syysvuokko aloittaa kukintansa vasta heinäkuussa, mutta lehtimassaa sillä on jo melkoisesti. Kiemurapenkin syysvuokko on tehnyt useita siementaimia, joita olen siirtänyt onnistuneesti muualle puutarhaan. Nytkin on neljä tainta ruukuissa odottamassa uusia koteja.

Tämä kuvan puska on Saapaspolun vieressä, vasta parivuotias ja jo noin suuri. Viimeiset arovuokot siellä välissä yrittävät näyttää, että ollaan mekin täällä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhan sinikämmenen yksittäiset lehdet ovat ruokalautasen kokoisia. Porukalla tuosta astiastosta muodostuu kokonainen pyöreä pöydällinen lehtiä. Sinikämmenen takana päätään nostavat pallohortensiat. Loppukesästä ne jättävät sinikämmenet varjoonsa.

Sinikämmenen tyvellä, keskellä on etelänkevätesikon lehdet. Oikealla tarhavarjohiiippa ja vasemmalta pilkottaa jouluruusu. Mikään ei ole nyt pientä ja sievää vaan suurta ja näyttävää. 

Pikkpuutarhan Harkkopenkki

Harkkopenkin reunalla kasvaa kevätkaihonkukkaa, jonka suhteen olen täysin omavarainen. Sain niitä aikoinaan pois muuttaneelta naapurilta. Tein siten kuin moni muukin pikkurahalla puutarhaansa rakentava ihminen, monistin kevätkaihonkukkaa sinne tänne. Siitä se tykkäsi ja jatkoi monistamalla itseä itseään kiireen vilkkaa kasvattamalla versojaan joka suuntaan. Keskellä, norjanangervojen edessä - ja kevätkaihonkukkien välissä on muhkeat jouluruusut. Ne kukkivat runsaana aiemmin keväällä.

Oikeassa alakulmassa pilkottaa taivaansininen corydalis 'Craigton Blue' - kiurunkannus. Pikkupuutarhan Kivipenkissä se näyttää viihtyvän. Alapihan Vattupenkistä se otti ja lähti. 

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani

Tulppaanien aika on jo ohitse. Tämä parvitulppaani ei kuitenkaan ole minua jättänyt, vaan muistuttaa olemassa olostaan hienolla siemenkodalla. Omaan lehteensä siemenkota ei nojaa, vaan kevätkaihonkukkahan se siinäkin pullistelee.

Makkaripenkki on varhaiskeväällä ankea ilmestys. Katolta putoaa siihen lunta ja käytävältä kolataan lisää. Hieman varjoisana paikkana lumi tiivistyy ja usein jäätyykin makkaripenkkiin ja sulaa viimeisten joukossa. 

Olen keskittänyt valkotäpläimikät Makkaripenkkiin, koska mielestäni se on niille hyvä paikka. Keväisin näyttää siltä, ettei moisesta jäätikkömaisemasta yksikään valkotäpläimikkä suostu nousemaan. Kunhan malttaa jonkin aikaa kulkea Makkaripenkin ohi ankeaa ilmettä välttäen, valkotäpläimikät saavat aikaa näyttää voimansa ja urheutensa. Pian ne versovat ja alkavat kukkia. Kohta koko penkki on täynnä imiköitä. 

Makkaripenkissä on monta muutakin kasvia. Erilaisia kuunliljoja, varjoyrttiä, rönsytiarellaa ja valkoista varjohiiippaa. Sekä särkynytsydän. Ikkunoiden välissä kasvaa piippuköynnös. Sillä ei ole kiipeämistä helpottavia kärhiä. Seinällä on ristikko, jonka varaan autan piippuköynnöstä kiipeämään. 

Penkissä on myös pari köynnöshortensiaa, joiden en salli tarttua tiiliseinään. Sisäänkäynnin päädyssä köynnöshortensialla on pyöreä metallituki. Penkin toisessa päässä on peuran kaluama tuija, josta koitan muotoilla rungon päällä keikkuvaa pallomaista päätä. Köynnöshortensia saa käyttää tuijan runkoa kiipeilytelineenään.

Clematis 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Pian on käsillä kärhöjen kukinta-aika. Monissa jo nuput pullistelee ja versot pitenevät. Tässä tarhaviinikärhö 'Mme Julia Correvon' venyttelee käsivarsiaan. Luulin madamen pyrkivän läheisyydessä olevaan syreeninoksaan, mutta tuuli pakotti sen taivuttamaan versojaan omaan metallitukeensa.

Yläpihan 'Hagley Hybridissä' on jo useita poksahdusvalmiita nuppuja. Samoin alapihan Ruusupenkin kahdessa tarhakellokärhö 'Aljonushkassa' ja tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa'.  Jalokärhöt 'Multi Blue' ja 'Rouge Cardinal' niinikään ovat starttivalmiina.

Nilan pioni

Pionienkin kukinta on jo alkanut. Kuolanpionit kukkivat lähestulkoon ilman yleisöä. Ehdin niistä kyllä kuvan ottamaan, mutta muut maininnat asiasta jäivät tekemättä. Olopihan vierellä kukkansa ovat jo avanneet punaiset 'Red Charmit' (varmistamaton nimi) ja aivan näillä hetkillä kukintaan liittyvät mukaan Nilan pionit. Viimeksi mainittujen nimeä en tiedä. Sain nämä kaunottaret Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Näistä pioneista tulen aina muistamaan Nilan taitavan viherpeukalon ja kursailemattoman anteliaisuuden. Olenhan saanut häneltä lukuisan joukon mieluisia kasveja puutarhaani.

Kiemurapenkki

Juhannuksena en ole ehtinyt taltioimaan puutarhaani kuviin. Aattoa vietettiin vieraiden kanssa pergolassa syöden ja jutellen. Lauantain ja sunnuntain käytinkin sitten kitkemiseen ja kanttausurien huoltamiseen. Sunnuntaina kitkeminen oli varsin hikistä. Leppeä tuuli viilensi sopivasti helteisen päivän urakkaa. Vauhtiin päästyäeni en malttanut jättää työtä kesken.

Hedelmätarha

Nämä kuvat on otettu juhannuksen alla. Nyt istutusalueet on kitketty ja kanttausurat siistitty. Loppujen lopuksi kovin paljon ei varsinaisia rikkaruohoja missään ollut. Muutama voikukka ja läjäpäin kuivuneita lemmikkejä. Alapihan kaksi kriikunaa on mestareita pukkaamaan versoja laajallekin alueelle. Nurmikolla niistä pääsee helposti ruohonleikkurilla, mutta istutusalueilla tarvitaan lapiota. 

Allium atropurpureum - Viinilaukka

Kylläpä tuntuu mukavalta, kun kitkemisurakka on tehty. Tiedän oikein hyvin, että helpotus on väliaikaista. Uusia kitkentäkierroksia tulee, mutta säännöllisesti hoidettuina alueet pysyvät pidempään siisteinä, eikä työstä tule liian rankkaa. Aamuyöstä satoi hetken ihan kunnolla, joten kastelemaankaan ei juuri nyt ole hoppua.

Juhannus on siis juhlittu. Lomakausi on parhaimmillaan ja puutarhapöhinä jatkuu. 

Hyvää Juhannusta!

 

Keskikesän juhlan aikaa
lintukuoro julistaa
Juhannuksen ajan taikaa
niityt, ahot pursuaa.
Suomen suvi kauneimmillaan
vehreys on vallaton,
kukkaloisto parhaimmillaan
suven alun aikaan on

Istuskellaan puistikossa,
ihastellaan poutaa,
katsellaan kun sinisorsat
kaislikossa soutaa.
Ihmismieli nauttii, kiittää
lämmöstä ja valosta,
muisteltavaa talveksi riittää
kauneudesta kaikesta.

 

Hyvää Juhannusta kaikille! 

 

Kitkentää sateiden väleissä

Keskellä Päivänliljapenkki

 

Meidän nurkilla vettä on satanut usein ja runsaasti. Sunnuntaivastaisena yönä sateen rummutusta kuunnellessani ajattelin, että aamulla talo kelluu valtavassa lammikossa.  Ei kellunut, eikä lammikoitakaan ollut missään. Alueemme on syvälle ulottuvaa hiekkamaata, joka imee isotkin sademäärät hetkessä.

Pihatöitä on pitänyt rytmittää muiden arkikiireiden lisäksi myös sään mukaan. Kaatosateessa ei ole mikään ilo työskennellä, mutta sään hiukankin selkeydyttyä olen pinkaissut pihalle siistimään istutusalueita. Kun ryhtyy kitkentätalkoisiin sillä mentaliteetilla, ettei kaikkea tarvitse kerralla saada valmiiksi, ei tule myöskään ylimääräisiä paineita. 

Ruusupenkki

Kaikkialla on todella rehevää. Näyttää kuin jokainen kasvi kilpailisi toisten kanssa korkeudesta ja leveydestä. Lemmikkejä on kaikkialla. Nyt ne alkavat jo ränsistyä, joten niiden kitkeminen on ollut pääasiallinen urakka. Miten näppärästi lemmikkitupas nouseekaan märästä mullasta. Ja rapina käy, kun kuivuneita siemeniä putoaa penkkiin. Ei siis huolta, etteikö seuraavana kesänä olisi suloisia taivaansinisiä lemmikkejä.

Lemmikkituppaiden poistuminen toi istutusalueille väljyyttä, jopa aukkopaikkoja. Osittain tämä johtuu viime kesän mylläyksestä, kun siirtelin vanhoja kasveja toisiin paikkoihin ja istutin uusia kasveja. Ihan kaikki uudet eivät ole nousseet, eivätkä kaikki siirretyt kovin hyvin kotiutuneet. En ole ehtinyt tehdä inventaariota. Sen ehtii myöhemminkin. Sillä välin joku vainaaksi luultu saattaa kohdata uuden heräämisen. Ainakin niin toivon.

Thalictrum delavayi - Lehtoängelmä

Kitkemisen lisäksi luonnollisesti myös putsasin kanttausurat. Rikkaruohojen kitkemisellä ja kanttausurien putsaamisella on ihmeellisen näkymiä ryhdistävä vaikutus. Leikkasin vielä nurmikonkin, niin johan oli mukavampi katsella. Vaikka iso osa penkeistä onkin vielä siivoamatta.

Ruusupenkissä kasvaa erilaisia ängelmiä. Istutin niitä useampia muutama vuosi sitten. Joidenkin kohdalla nimet ovat menneet sekaisin niin päässäni kuin listoissanikin. Luotan siihen, että Saaripalstan Saila korjaa mahdolliset virheeni.  

Thalictrum delavayi 'Album' - Jaloängelmä valkoinen

Tuntuuko muistakin siltä, että tänä kesänä kaikki kukkii tavallista aikaisemmin? Valkoinen jaloängelmä olisi kiva, jos se kukkisi samanaikaisesti taustalla näkyvän perhoangervon kanssa. Joka taasen ei ole vielä edes nupulla. Suon toki kummallekin kasville oman kukinta-aikansa, jotta voivat olla vuorollaan ihailun kohteena.

Voisin tietenkin tarkistaa esimerkiksi näiden ängelmien kukinnan edellisvuosien kuvista, mutta tässä sohvalla läppäriä näpytellessä käsilläni ei ole koko kuvarastoani. Jääköön toiseen kertaan. 

Majalispenkki

Majalispenkissä ei ole kitkettävää, kun siellä ei montaa monivuotista kasva. Ei istutettua eikä omin neuvoin paikalle siementäneitä rikkiksiä. Ja yksivuotiset kylvötkin ovat vasta nousemassa mullasta. Vasemmassa päädyssä on yhä tukilaudat pitämässä reunan tasaamiseksi lisäämäni multaa paikallaan, kunnes se asettuu ja multaan ripottelemani ruohosiemenet itävät. 

Vasemmassa päädyssä alkaa kohta kukkimaan syksyllä istuttamani tähtilaukat.  Reunassa on muutama sinne toukokuussa siirtämäni esikko, niiden takana esikasvatetut maariankellot. Onpa taustalla kolme auringonkukkaakin. Oikealla puolelle pitäisi nousta pioniunikoita ja kehäkukkaa. Ruukussa on lavakauluksesta pois kaivamani pensasmustikka. Tai se jämä, jonka jänis jätti kaluamatta. Tyhmyyttäni en huomannut verkottaa pensasmustikkaa, joka on jänisten herkkua. Mustikka pääsee maahan kasvamaan, kunhan keksin sopivan paikan.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Taisin jo jossain aikaisemmassa jutussa manailla pensasruusujen raivostuttavaa intoa tehtailla juurivesoja. Yläpihan Pikkupuutarhassa Tove Jansson on aivan villiintynyt. Ja alapihalla Suviruusu kuvittelee sen tehtävänä olevan täyttää puutarha omilla vesoillaan. Vähempikin riittäisi. Niin paljon kuin ruusuista tykkäänkin, en silti halua asua ruusutarhassa.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Ruusut eivät myöskään tykkää sateista. Juhannusruusun pudonneet terälehdet valkaisivat vihreän nurmikon sunnuntaiaamuna. Tornionlaaksonruusun monet oksat notkuvat melkein maassa. Joitakin oksia olen tukenut. Joidenkin kohdalla mietin leikkaamista, kunhan kukinta on ohi.

Soinnun, Sävelen, Neilikkaruusun, Ritausman ja Teresanruusun leikkasin keväällä matalaksi. Ne ovat hyvässä kasvussa ja nuppujakin on jo runsaasti näkyvissä. Eivät ole tehneet juurivesoja, mikä ilahduttaa.  

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

 
Pihasyreenien kukinta alkaa olla ohi. Rajanaapurin aidan vieressä kasvava Isabellansyreeni 'James MacFarlane" vasta aloittaa. On se vaan kaunis.

Sateet hakkasivat syreenien kukkia niin, että pihan hiekkakäytävät täyttyivät pikkuisista liloista terälehdistä. Eikä mennyt aikaakaan, kun terälehdet muuttuivat ruskeiksi. Ei kovin siistin näköistä, mutta hirveän paljon en viitsi käytäviä haravoida, koska syreeninkukkien terälehtien myötä harava kuskaa pois myös kivituhkaa.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Meidän pihan syreeni 'Beauty of Moscow' on sen verran nuori, että siihen tuli vain kaksi kukkaa. Sen sijaan 'Ludwig Späth' kukki runsaana. Sen syvä lila väri on niin hieno.

Oikearinteestä lähti suurin osa vuorimännyistä.

Onko jollain puutarha, jonka jokaiseen kolkkaan omistaja on tyytyväinen? Minulla ei sellaista puutarhaa ole, jossa kaikki olisi mieluista. Hetken saatan tykätä, ettei nyt tarvitse muuttaa mitään. Sitten seuraa se hetki, jolloin alan jotain kohtaa tuijottaa enemmän tai vähemmän tyytymättömänä. Aivot raksuttavat, mitä pitäisi tehdä. Voipi vierähtää tovi jos toinenkin, kunnes vihdoin jotain alkaa tapahtumaan.

Oikearinne on ollut jo pitkään pohdinnan alla. Viime viikonloppuna päätin, että rohjoiksi venähtäneet vuorimännyt saavat mennä. Tai yksi vielä jäi, kuten kuvasta näkyy. Katsotaan, milloin on sen vuoro? 

Miten vaikeaa onkaan tehdä niin radikaaleja päätöksiä, että jokin kauan pihassa kasvanut kasvi saa lähtöpassit? Jos olisin alusta lähtien typistänyt vuorimäntyjen vuosikasvua, niistä ei olisi kasvanut rujoja rohjakkeita. Viisastuin tässä asiassa niin myöhään, että vuosikasvujen typistys on ollut tekohengitystä. 

Edessä Majalispenkki, taustalla Oikearinne vuorimäntyineen.

Tässä kuvassa Majalispenkin takana näkyy Oikearinne vuorimäntyineen. Paikan mylläys on vasta alkamassa. Onneksi nyt on niin paljon muita hommia, että rinteen tuunaus saa muhia rauhassa. Nyt se on aika kaoottinen paikka, jossa pitänee vähän siirrellä, istuttaa uutta ja raivata jotain vielä poiskin. Muutama idea on jo syttynyt ja pari niistä sammunutkin. Se osoittaa, että harkintaa kannattaa käyttää ja ideoita muhituttaa. Sillä välin jatkan penkkien siivoamista ja kanttausurien putsaamista. Moni paikka odottaa tekijäänsä.

Varjoliljat syreenipuskissa

Varjoliljoja on ilahduttavan paljon sekä odotetuissa että odottamattomissa paikoissa. Viehättävin paikka minusta on entisen leikkimökin päädyssä eli nykyisen köynnösnurkkauksen takana kasvavien syreenien tyvelle noussut varjoliljakeskittymä. Kohta varjoliljojen kukinta on käsillä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Kärhöistä tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on kukkinut jo jonkin aikaa. En ole leikannut sitä kertaakaan. Nyt kärhössä on jo aika paljon pitkiä, kuivuneita oksia. En vain osaa päättää, mikä olisi paras aika leikata tämä kärhö. Kukinnan jälkeen se olisi varmaan parasta, koska siten kärhö ehtisi kasvattaa uusia versoja ensi kevään kukintaa varten. Tykkään vain kovasti 'Purple Dreamin' loppukesän siemenhörhylöistä, jotka menettäisin leikkaamisen myötä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

'Purple Dream' ei sentään ole perinteisen alppikärhön kaltainen, nopeasti risuuntuva kärhö. Sinisen alppikärhön leikkasin viime loppukesästä matalaksi, kun se oli melkoinen risukasa. Olen leikannut sen aiemminkin ja hyvin on mennyt. Tänä keväänä alppikärhön versoja nousee laajalta alueelta. En millään saa niitä kaikkia ohjattua köynnöstukeen, joten jatkossa minulla on Pikkupuutarhassa alppikärhö maanpeitekasvina. Ja ties minne muualle se vielä luikerteleekin.

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum

Keskiviikoksi tänne etelään luvataan taas ihan kunnon sateita. Ei siis pihatöitä illallakaan. Luontoäiti on ystävällinen ja auttaa puutarhaihmistä päätöksenteossa. Eli milloin pihatöitä, milloin kodin siivousta ja muuta arkeen kuuluvaa. Tuleepa siis kodin imurointikin välillä hoidettua. 

Juhannukseksi luvataan lämmintä ja aurinkoista säästä. Mitähän hyvää syötävää aattona kokkaisi? 

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!