torstai 21. kesäkuuta 2018

Hyvää Juhannusta!

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa, jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää, minkä nyt mä nään.

- Tove Jansson -


Hyvää Juhannusta kaikille!

Toivottaa Between ja kissansa Juuso


keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kaksoissateenkaari


Eilinen, tiistaipäivä tarjosi monenlaisia sääilmiöitä. Aamulla alkanut sade ilahdutti iltapäivään saakka kastelemalla puutarhaa ja luontoa. Vähitellen pilvimassa rikkoutui ja aurinkokin pilkisteli taivaalta. Illansuussa futista televisiosta katsellessani nousi kova tuuli, joka taivutteli puut vaakatasoon ja ilmassa lensi vaahteranlehtiä ja muuta puista irtoavaa roskaa. Taivas peittyi mustiin pilviin ja vettä  tuli hetken aikaa kaatamalla ukkosen säestämänä.

Myräkkä oli nopeasti ohi ja aurinko palasi iltataivaalle. Samalla taivaalle muodostui myös uskomattoman upea kaksoissateenkaari, jollaista en muista nähneeni. Keskiviikkoaamun sanomalehti kertoi kaksoissateenkaaren olleen harvinaisen täydellinen. Useimmiten siitä puuttuu jokin pätkä. Tarun mukaan sateenkaaren päästä löytyy aarre. Onneksi sain napattua sateenkaaresta kuvan, joten laskunmaksun aikaan tiedän, mihin suunnata täydentämään kassavarantoa.

Mukavaa päivää kaikille!
 

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Meillä sataa - jippii!


Meillä sataa ja vieläpä ihan kunnolla! Vapun jälkeen vettä on satanut kahdesti, mutta kumpaisestakaan niistä ei paljon kannattaisi sateena puhua. Ensimmäisellä kerralla terassin puupintaan tipahti arviolta viisi pisaraa. Toinen sade oli viikko sitten tiistaina ja silloin pisaroita oli toki enemmän, mutta sinne ne hävisivät kuivaan maahan, kuin se kuuluisa pieru Saharaan.

Nyt vesisade ropisee ikkunaan ja sen ääni on oikea sulosointu korvissani. Sateen tyyli on hyväksyttyä eli ei kaatosadetta, joka valuisi kuivaa maanpintaa myöten ojiin, vaan sopivan rytmikästä lorinaa koko taivaan kattavasta pilvimassasta. Ai, tätä kuivuudesta kärsineen puutarhan puolesta iloitsevan ihmisen onnea. 


Ehkä sateen saapumista edisti eilinen tanssahteluni kasvarin kupeessa hakiessani ensimmäisen maistiaiskurkun. Laji on La Diva ja kurkulla mittaa noin 15 cm. Halkaisin kurkun pituussuunnassa puoliksi ja nautiskelimme satokauden aloittaneen kurkun Ukkokullan kanssa tyytyväisen hiljaisuuden merkeissä. No, ei nyt ihan hiljaisuudessa, sillä ääntä kyllä löytyi. Sen aiheutti televisiossa meneillään ollut futismatsi. 


Tomaatit taisivat olla kurkun kypsymiselle hieman mustasukkaisia. Yksi niistä jäi vähän pettyneenä vilkuttamaan minulle kasvarin avoimesta ikkunasta. Aiempina vuosina kurkuilla on ollut autiopaikka ikkunan äärellä, mutta tänä vuonna vaihdoin puolta tarjoten tomaateille mahdollisuuden asustaa ikkunaseinällä. Tomaateissakin on jo runsaasti raakileita, joista ensimmäisenä näyttävät kypsyvän tummat Indigo Roset.


Tässäpä tämän hetken päällimmäiset ilonaiheet. Kurkut ja tomaatit jatkakoon kypsymistä ja sade sielunrauhaa tuottavaa ropinaansa.

Mukavaa juhannusviikon jatkoa kaikille!
 

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Sairastuminen muokkaa arvomaailmaa

Kellukka - Geum 'Mai Tai'

Älä kuvittele, ettei sinulle voi koskaan sattua mitään. Älä kuvittele, että olet rikkoutumaton ja kuolematon. Vain silmänräpäys ja saatat maata sairaalassa.

Nyt on kulunut runsas kuukausi kaatumisesta ja pään kolauttamisesta lattiaan. Sairaalahoidon jälkeen olen ollut runsaan kaksi viikkoa kotona toipumassa. Minusta, kuten ei monista muistakaan näy ulospäin, että olen aivovammatoipilas. Minulla oli uskomaton onni mukanani, sillä en kuollut, enkä halvaantunut. Aivojeni saamat ruhjeet eivät ole vaurioittaneet puhekykyä tai motoriikkaa, vaikka läheltä piti.. 

Verikurjenpolvi - Geranium sanquineum

Toipumiseni seuranta jatkuu HUS:n aivovammapoliklinikalla. Tapasin viikolla neurokirurgin, joka oli asiansa osaava, potilasta huomioiva ja kaikin tavoin miellyttävä persoona. Hän näytti minulle aivokuvani selittäen näkymien merkityksen ja vaikutuksen. Kävimme läpi tapaturman, oireeni ja tämän hetkisen kuntoni. Esittämiini kysymyksiin sain rehelliset ja selkeät vastaukset. 

Päänsärkyä minulla ei enää ole ollut. Kiertohuimausta silloin tällöin tietyissä asennoissa. Pystyn hyvin keskittymään mm. lukemiseen ja elokuvien katselemiseen, enkä koe muistiongelmia muulta osin, kuin mitä itse tapaturmaan liittyy. Takaraivon keskikohta on edelleen kosketusarka. Kallonmurtuman luutumiseen menee kuukausia. Olen selkeästi väsyneempi, mikä on aivovammaan kuuluva oire ja se saattaa jäädä pitkäaikaiseksi vaivaksi. Joillakin aivovamman jälkeinen väsymys voi johtaa työkyvyttömyyteen. Väsymystä lisää, että nukun huonosti, mikä sekin liittyy aivovammaan.

Ruusumalva - Malva alcea

Tapaturmasta aiheutuneen vamman vuoksi menetin ajo-oikeuden aluksi 3 kuukaudeksi. Aivovammojen oireita kuin myös jälkiseuraus voivat olla myös kouristelu ja epilepsia. Ei siis ole järkevää sallia ajamista henkilölle, jolla on riski sairaskohtaukseen. Keskustelin epilepsian todennäköisyydestä neurokirurgin kanssa. Hänen mielestään se on kohdallani aika pieni, mutta ei kuitenkaan poissuljettu. Ei ole olemassa menetelmää, jolla pystyttäisiin arvioimaan, kenelle epilepsia tulee tai ei tule. Nyt toimitaan varman päälle ja seurataan toipumista. Ajo-oikeuden palauttamiseen palataan loppukesästä tai alkusyksystä riippuen siitä, miten vastaanottoaikoja lomien vuoksi järjestyy. Käytännössä siis ajamattomuuteni venyy pidemmälle, mitä alkuun sanottiin.

Aivovammapotilailla on suurentunut riski masennukseen. Onhan aivovamma monille merkittävä elämänmuutos, joka vaikuttaa potilaan lisäksi myös hänen lähipiiriinsä. Sanoinkin neurokirurgille, että tapaturmani on ollut minulle henkisesti vaikeampi asia. Siksi, että kipeänä ja puolikuntoisena olen joutunut taistelemaan ja tekemään työtä saadakseni vanhempani kotihoidon piiriin. Olin ja olen edelleen järkyttynyt ja huolissani siitä, miten vaikeaa vanhemmille oli saada apua. Siihen vaadittiin useita puheluja ja sähköposteja, eikä sittenkään asiat ole rullaanneet toivotulla tavalla. 

Illakko - Hesperis matronalis

Valvottuja öitä ja ahdistusta on lisännyt myös kokemani ymmärtämättömyys ja vähättely. Ehkä olisi pitänyt julkaista epikriisi ja sairaslomatodistus valtakunnan sanomalehdessä tai illan pääuutisissa. Tämä episodi on tehnyt selväksi, että omasta toipumisesta, levosta ja hyvinvoinnista on itse pidettävä kiinni. On uskottava siihen, mitä hoitotaho sanoo ja neuvoo, eikä taivuttava muiden ihmisten painostukseen ja syyllistämiseen. Kiltteys kostautuu ja osuu omaan nilkkaan, ikävä kyllä.

Akileija

Elämäni muuttui ja ei muuttunut. Olen sama ihminen, mutta silti erilainen, kuin toukokuun alussa. Sairaalassa aika meni vammojen kartoittamiseen, kipujen helpottamiseen ja sängystä ylös pääsemiseen. Tavoitteena oli kotiutua ja päästä takaisin arkielämään. Vasta kotona olen alkanut ymmärtämään, miten vakavasta asiasta on kyse. Ja ettei sitä noin vain ravistella pois päiväjärjestyksestä, vaan jollain tasolla tapaturma ja sen seuraukset tulevat seuraamaan minua loppuelämäni. Olen aina pohtinut paljon elämää, mutta nyt jos koskaan arvomaailma vaatii kyseenalaistamista ja uudelleenjärjestämistä. Yhtään en tiedä, millaisia ratkaisuja teen ja milloin. Ei ole kiirettäkään, prosessi etenee rikkonaisessa kallossani. 

Ainakin on selvää, ettei minusta koskaan tule NHL:n jääkiekkotähteä, tuskin Bundesliigan jalkapalloilijaakaan. Kaikki päävammoille alttiit urheilu- ja liikuntalajit sekä harrastukset on syytä jättää unholaan, sillä aivot kykenevät korjaamaan itsensä yhdestä päävammasta, mutta eivät välttämättä enää toisesta tai seuraavista. Tulevaisuuttani helpottanee, etten ole jääkiekosta koskaan haaveillutkaan ja jalkapallourakin taitaa jo olla minulta ohi mennyttä. Voin keskittyä seuraamaan huippujalkapalloilijoiden saksipotkuja ja hattutemppuja meneillään olevissa maailmankisoissa.


Isotähtiputki - Astrantia major 'Star of Fire'

Olen siis toipumassa ja onnellinen siitä. Minulla on aikaa istua ja miettiä, katsella ja kävellä puutarhassa. Minun on sallittava ja järjestettävä itselleni riittävästi lepoa ja huolehdittava siitä, että kuuntelen kehoani ja olen sille armollinen. Se on terveellinen ja pätevä ohje ihan kelle tahansa. Vallitsevan tilanteen hyväksymiseen ja vammasta toipumiseen on suuresti edesauttanut puutarhan kuivuus. Ei ole mitään kiirettä kitkemään rikkaruohoja ja kanttaamaan kukkapenkkejä, kun kuivan koppurainen maa ruokkii juuri ja juuri istuttamani kasvit, ei pahemmin rikkaruohoja.

Tähtiputki - Astrantia

Syy, miksi kirjoitan tilanteestani täällä puutarhablogissa näin julkisesti on se, että oman, toistaiseksi sangen lyhyen sairashistoriani yhteydessä olen törmännyt tietämättömyyteen ja ymmärtämättömyyteen. Hetkittäin on ollut sellainen olo, että ihmisten tiedot ja asenteet ovat jossain 1800-luvulla. Selviän tästäkin ruljanssista ja suuri kiitos siitä kuuluu nyt ja tulevaisuudessa hoitotahon lisäksi omalle perheelleni ja muutamille ihanille ystäville ja läheisille. 


Oxalis

Olkaamme onnellisia terveydestämme ja muistetaan, ettei se ole itsestäänselvyys.
Iloisia ja kukkaisia puutarhahetkiä kaikille!


PS.

Mikäli aivovamma-aihe sinua tai läheistäsi kiinnostaa, löytyy siitä netissä paljon hyvää tietoa. Ohessa lyhyt tiivistelmä Aivovammaliitto ry:n sivuilta ja toinen oivallinen tietolähde on Olli Tenovuon teksti Tietoa aivovammoista.

Lähde: Aivovammaliitto ry 

Kuka tahansa meistä voi kaatua, pudota tai joutua liikenneonnettomuuteen ja saada sen seurauksena aivovamman. Se on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka syntyy päähän kohdistuvasta iskusta, liike-energiasta tai aivoihin tunkeutuvasta esineestä. Aivovamman saa vuosittain arviolta 15 000 −20 000 suomalaista ja sen jälkitilan oireita on vähintään 100 000 henkilöllä. Aivovammasta saattaa jäädä seurauksia, joita kutsutaan jälkitilaksi. Jälkitilalla tarkoitetaan tapaturman välittömien vaikutusten paranemisen jälkeen ilmeneviä pitkäaikaisia tai pysyviä muutoksia. Kun mukaan lasketaan vammautuneen lähipiiri, aivovamma koskettaa noin puolta miljoonaa suomalaista.

Aivovammoja syntyy eniten putoamisten ja kaatumisten seurauksena, liikenneonnettomuuksissa, pahoinpitelyissä tai vapaa-ajan tapaturmissa. Erittäin lievän aivovamman, eli kansanomaisesti aivotärähdyksen, saaneista valtaosa toipuu oireettomaksi. Mitä vakavammasta vammasta on kyse, sitä todennäköisemmin siitä jää pysyviä oireita. Tyypillisimpiä oireita ovat voimakas väsymys, muistin häiriöt, aloitekyvyn heikkeneminen, toiminnan ja ajattelun hidastuminen, sanojen löytämisen vaikeus, tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet sekä erilaiset fyysiset oireet kuten päänsärky, epilepsia ja erilaiset halvausoireet.

Sekä aivovammat että niiden oireet ovat hyvinkin monimuotoisia ja yksilöllisiä, eikä aivovamma ole älyvamma.

Dosentti, neurologian erikoislääkäri Olli Tenovuo jakaa Aivovammaliiton Avainasiaa aivovammasta –oppaassa aivovammat vakavuutensa perusteella viiteen eri luokkaan.
Aivovammoista hyvin lieviä, eli kansakielellä aivotärähdyksiä, on 90 % kaikista aivovammoista. Hyvin lievään aivovammaan ei liity tajunnan menetystä ja vamman aiheuttama muistikatko on alle 10 minuuttia. Hyvin lievistä aivovammoista toipuminen on useimmiten täydellistä.

Lievään aivovammaan voi liittyä korkeintaan puoli tuntia kestävä tajuttomuus ja vuorokauden mittainen muistiaukko. Aivokuvausten löydökset ovat normaaleja, eikä vamma vaadi neurokirurgiaa. Suurin osa lievän aivovamman saaneista toipuu oireettomiksi.

Keskivaikean aivovamman saaneen tajunnan taso on vielä puolen tunnin kuluttua selvästi alentunut. Muistiaukko kestää yli vuorokauden, mutta alle viikon. Jos aivokuvauksissa näkyy muutoksia, on vamma aina vähintään keskivaikea. Suurelle osalle keskivaikean aivovamman saaneista jää pysyviä oireita.

Vaikeasta aivovammasta puhutaan, kun potilas on puolen tunnin kulutta tajuton ja muistiaukko kestää yli viikon. Jos vamma on vaatinut neurokirurgista leikkausta, on kyseessä vähintään vaikea aivovamma. Vaikeasta aivovammasta jää lähes aina pysyviä oireita.

Erittäin vaikeassa aivovammassa potilas on yli viikon tajuttomana ja muistiaukko kestää yli kuukauden. Erittäin vaikean aivovamman saaneista oireettomiksi ei toivu käytännössä kukaan, ja pieni osa jää pysyvästi tajuttomaksi.(Aivovammaliitto ry).



lauantai 16. kesäkuuta 2018

Pionikukinta alkaa

Kiinanpioni - Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Ensimmäinen kiinanpionini on avautunut. Uumoilin Sarah B:n olevan ykkönen, vaan Festiva Maxima oli kiireisempi. Seuraavasta tilasta Sarahin kanssa kilpailevat punainen Karl Rosenfield ja pinkki Louis van Houtte. Coral Charm tulee ihan perässä. Yleensä kiinanpionini kukkivat heinäkuussa. Nyt nekin ovat liittyneet tämän kesäiseen pikavauhtiin.

Lukinlilja - Hymenocallis festalis

Kolme lukinliljan sipulia ostin muutama vuosi sitten kevätmessuilta. Hyvin ovat talvehtineet kellarissa ja joka kesä olen saanut ne kukkimaan. Jakosipuleita kolmoset eivät ole tehneet (tekevätkö ollenkaan, en tiedä), joten kukkien määrä on pysynyt samana. Lidlistä ostin huhtikuussa vanhoille lukinliljoille toisen kolmen sipulin pakkauksen ja pian nekin avaavat kukkansa. 

Tykkään kovasti lukinliljan hauskasta ja erikoisesta ulkonäöstä. Tuoksukin on hyvä. Kukinnan jälkeen lehdet pysyvät kauan tanakoina ja vihreinä ja olenkin antanut niiden olla esillä siihen saakka, kun syksyllä on aika siirtää sipulit kellariin. 

Clematis 'Pink Fantasy'

Maahan istutetuista jalokärhöistä ensimmäisenä nuppunsa aukaisi Pink Fantasy. Tämä kärhö on viettänyt kesän 2016 isossa ruukussa ja syksyllä olen istuttanut sen Pikkupuutarhan köynnöskaaren kupeeseen. Viime kesänä se teki muutaman nupun ja samoin näyttää käyvän nytkin. Haaveena olisi, että jonain kesänä käynnöskaari täyttyisi pinkkinä kauas loistavista isoista kukista.

Harjaneilikka - Dianthus barbatus

Harjaneilikatkin aloittavat kukintaansa. Niillä on hauskan hidastettu avautumisrytmi. Ensin nuppurykelmästä yksi kukka, sitten toinen ja muut perässä. Olen idättänyt harjaneilikkani mix-siemenpusseista, joten nimiä näille kavereille ei ole. Jostain kumman syystä en ole onnistunut idättämään ostamiani tummia lajeja. Ehkä nämä eri sävyiset punaiset ovat voimakkaampia yksilöitä.

Idänunikko - Papaver orientale

Idänunikoiden kukinta on ollut harvinaisen pitkäjänteistä. Nuppuvaihe kesti pitkään ja nyt kukatkin jaksavat iltaisin sulkeutua ja aamuisin avautua päivä toisensa jälkeen. Luulisi, että auringonpaahteessa silkkipaperimaiset terälehdet kuivuisivat ja putoaisivat nopeasti pois, vaan ei. Hyvä niin, sillä tykkään näistä kovasti.

Iris - vaan kuka ja mikä?

Hortensiapenkissä kasvaa lilasävyinen, tavallista irista matalakasvuisempi iris. Tämän olen ostanut nettikaupasta Pink Parfaitina, joka kerrottuine, voimakkaan vaaleanpunaisine kukkineen muistuttaa melkeinpä ruusua. Alkuun vähän harmitti huomata, että penkistä nousee jotain aivan muuta, mitä on tilannut ja saanut. Harmitus on haihtunut, sillä tämä on sievä ja ansaitsee asua kukkapenkissäni.

Isotähtihyasintti - Camassialeichtinii Caerulea

Keittiön ikkunan alla on melko varjoisa paikka, jossa kasvaa kotkansiipeä ja kuunliljaa. Varjoisuuden vuoksi kasvit nousevat hitaammin. Tänä kesänä tässä paikassa kasvavat kuunliljat viihtyvät varjoisuuden vuoksi parhaiten. Muutama päivä sitten ohi kävellessäni silmäkulmaan pisti jotain outoa ja palasin takaisin katsomaan. Ei kai kuunlilja voi kukkia jo ennen juhannusta? Ei kuki kuunlilja, vaan sen lehtien lomasta ylös nousee syksyllä istutettu isotähtihyasintti. Olopihalla tätä korkeahkoa kukkaa on valkoisena. Olin tyystin unohtanut istuttaneeni sitä keittiöpenkkiin sinisenä.


Luvassa on aurinkoinen ja lämmin viikonloppu. Olkoon tässä järvellinen virkistävää vettä kaikille kuivuudesta kärsiville puutarhoille. Leppoisaa viikonloppua teille!
 

torstai 14. kesäkuuta 2018

Liian kookas pihahommiin


Monen monta kertaa olen pohtinut, miten kätevää olisi omistaa tai vuokrata pienikokoinen kaivuri pihahommiin. Mielessäni olen jopa mittaillut yläpihan hiekkakäytäviä sillä silmällä, mahtuisiko minikaivuri ympäristöä tallomatta kulkemaan. Taannoin eksyin netissä pieniä työkoneita koskevaan keskusteluun, jonka anti oli hyvin ristiriitaista. Toiset olivat sitä mieltä, että pienikin työkone tekee asfaltoimattomalla alustalla liikkuessaan melkoiset jäljet. Toiset taas tykkäsivät, että se on vaan taidoista kiinni.


Taidan jatkossakin hoitaa kaivuhommat lihasvoimalla lapiota heilutellen. Juuri nyt mikään muu vaihtoehto ei edes tule kyseeseen, sillä toista päivää kaivurit kyntävät kotikatua ihan meidän kohdalla. Kotiportin edessä aukeaa mittava hiekkamonttu, jonka pohjalle parhaillaan upotetaan uusia putkia. Autoja ei tietenkään voi ajaa pihaan ja siksi ne on parkeerattu kauemmas. Postilaatikotkin viettävät vilkasta elämää ja päivään tulee jännitystä, kun kulloinkin postin saadakseen täytyy ensin löytää postilaatikko. 


Muutaman päivän kulku pihasta maailmalle tapahtuu jalkaisin ja erilaisia esteitä kukistaen. Vähintäänkin kengät täyttyvät hienolla hiekalla. Harvoin sitä näin läheltä pääsee seuraamaan tienrakennusprojektia. Antaakseni rakennusmiehille työrauhan, en sentään ole raahannut puutarhatuolia portille ja ryhtynyt siinä istuen työmaata tuijottamaan. Projekti etenee rivakkaa tahtia ja tieremppamiehetkin ovat osoittautuneet joustaviksi ja mukaviksi kavereiksi.


Tomaatti Indigo Rose

Elämä työmaan keskellä tarjoaa toki melua ja pölyä, mutta ei se estä kesäisistä asioista iloitsemista. Tomaatintaimia tuli kasvatettua yli omaan tarpeen, eikä kaikille riittänyt ottajia. En sitten raaskinut taimia kompostiinkaan kantaa ja niinpä tomaatteja kasvaa nyt kasvarin lisäksi myös talon seinustalla. Indigo Rosen ensimmäiset tummahipiäiset herkut ovat jo aluillaan.


Köynnöskuusama - Lonicera x 'Zabelii'

Tiistaiaamuna satoi parin tunnin ajan vettä. Taisin ilahtua yhtä paljon, kuin puutarhakin. Rutikuivan maan elvyttämiseksi sade ei riittänyt, vaan eiköhän tuota jossain vaiheessa tule lisää. Uusia sateita odotellessa nautiskellaan täysillä. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Ujo sinivaleunikko ja vikkelät kärhöt


Sinivaleunikkoni on ujo ja erikoinen kaveri. Tänä vuonna se avaa nuppunsa siten, että kukka katsoo kukkapenkin pöheikköön. Kiersin kukkapenkkiä ja pyörin kameran kanssa aikani yrittäen löytää sellaista kuvakulmaa, josta näkisin sinisen ihanuuden. Ei tahtonut onnistua.


Lopulta tartuin hellästi ja varovasti kukkaan ja nostin sitä sen verran, että sain toisella kädellä räpsäistyä kuvan. Tavallisesti sinivaleunikon varsi on huomattavasti korkeampi, mutta nyt tämäkin veijari on katsonut parhaaksi viihtyä matalammalla. Ehkä siellä muiden kasvien siimeksessä on mukavan viileää ja turvallista.


Outoa sekin, että joka vuosi sinivaleunikkoni olomuoto tai pikemmin värisävy on ihan erilainen. Toissavuonna se oli lilasävyinen, viime vuonna sininen, mutta kukan keskusta erilainen. Saattaa tietenkin olla, että penkissä asustavat sinivaleunikot ovat tehneet vuorottelevan kukkimisjärjestyksen. Jokaisella oma kesänsä. Toivottavasti vielä tulee sellainen kesä, jolloin kaikki innostuvat kukkimaan samanaikaisesti.

Clematis 'Hagley Hybrid'

Useana kesänä minulla on ollut kärhöjä kesäkukkien tapaan isoissa ruukuissa. Joku aika sitten Honkkarissa oli tarjouksessa kolme kärhöä hintaan 9,90 €. Kovin suuria köynnökset eivät olleet, mutta eipä yksittäisen kasvin hintakaan päätä huimannut. Ostin aiemmin hankkimani clematis Warszawska Niken kaveriksi Madame Julia Correvon, vit. Purp.P. Elegansin ja kuvassa kukkivan Hagley Hybridin. Hagley ei ole korkeutta ja leveyttä ehtinyt paljoakaan kasvattaa, mutta pari nuppua siihen on ilmestynyt. Yksi jopa auennut. Kuvaaminen oli hieman hankalaa, kun näkyvyyden esteenä on köynnöstuki. Syksyllä siirrän kärhöt maahan. Näin olen tehnyt useampana kesänä ja ihan hyvällä menestyksellä.

Clematis 'Pink Fantasy'

Myös Pikkupuutarhan köynnöstuessa kasvava Pink Fantasy on kehittänyt muutamia nuppuja, joista suurin varmaan poksahtaa pian auki. Se näyttää tykkäävän lisääntyneestä valosta. Leikkasin köynnöstuen vastakkaisella puolella risukasalta näyttävän alppikärhön matalaksi ja siitä syystä valoa tulvii nyt muillekin kärhöille entistä enemmän.

Clematis Multi Blue

Myös alapihan Päivänliljapenkissä asustavissa Multi Bluessa ja Rouge Cardinalissa on jo nuppuja. Samoin Ruusutarhan Aljonushkassa. Hauskaa, että nämä ihanuudet eivät ole kuivuudesta liikaa närkästyneet ja jaksavat kasvaa ja ilmeisesti myös kukoistaa.

Idänunikko - Papaver orientale

Seuraavaksi lähden viettämään iltaa kasvimaata kastellen (postaus on kirjoitettu illansuussa, julkaisu sen sijaan aamulla). Mukavia kesäpäiviä teille kaikille!