Vihertää ja kukertaa

Syreenipenkin tulppaanit, Sun Lovereita luultavimmin.

 

Kaikkialla kasvaa niin, että sen kohinan saattaa kuulla. Jos vain peipposen laululta ja mustarastaan luritukselta muita ääniä erottaa. Uni rapisee silmistä oitis, kunhan vain sängystä noustessaan katsoo ulos ikkunasta. Vihreän kaikki sävyt ovat niin maassa kuin puissakin. Istutusalueilla runsaan vihreyden joukosta nousee värejä ja muotoja. Näitä näkymiä ei vaan kyllästy katselemaan.

Allium christophii - Tähtilaukka

Majalispenkin tähtilaukat venyvät pituutta. En ole muistanut kurkistaa, näkyykö lehtiruusukkeiden keskellä nuppuja. Majalispenkki on tarkoitus pitää toistaiseksi vapaana monivuotisista, jotta mullasta mahdollisesti vielä nousevat ruusunversot voi kaivaa pois vahingoittamatta mitään tärkeää. 

Suunnittelin laittavani tänä vuonna daaliat suoraan Majalispenkin maahan. Päätinkin laittaa ne isoihin muoviruukkuihin, joissa siirrän ne syksyllä kellariin. Jospa sillä tavoin saisin daaliajuurakot paremmin talvehtimaan. Viime syksynä nostin juurakot ruukuista, käärin sanomalehdissä pahvilaatikoihin. Kävin säännöllisesti katsomassa juurakoita ja suihkuttelin paketteja mätänemistä varoen. Valtaosa kuivui. Opettelemista siis riittää.

Balkaninvuokot

Puutarhakierroksilla pääsee päivittäin leikkimään Darwinia. En sentään uusia lajeja maailman mittakaavassa voi löytää tai nimetä. Kaikkea kivaa maasta nousee. Osa melkein unohdettuja ja siksi suuria yllätyksiä.

Balkaninvuokkoja en ole pariin-kolmeen vuoteen istuttanut ollenkaan. Valkeakuulaan alla ne ovat viihtyneet hyvin ja runsastuneet. Pitää vain olla tarkkana erottaakseen ne lukuisten kirjokevättähtien ja idänsinililjojen joukosta. Kohta nuo scillanlehdet alkavat lakastua. Laitan niiden päälle kevyen kerroksen multaa. Sinnehän maatuvat.

Clematis integrifolia 'Aljonushka - Tarhakellokärhö

Kärhöjen kanssa keväät ovat aina jännitystä täynnä. Systemaattinen kärhökierros on vielä tekemättä. Eikä sillä kiirettä olekaan, kun jalokärhöt tykkäävät usein nukkua muita pidempään. Parin päivän tauon jälkeen saattaa löytyä useita yllätyksiä. Tarhakellokärhö Aljonushkat ovat kumpikin reippaassa kasvussa. Ne saattavat olla tänä keväänä erityisen tyytyväisiä lisääntyneestä valosta, kun leikkasin kärhöjen läheisyydessä kasvavat ruusupensaat mataliksi.

Neljästä ruusupensaasta tuli iso kasa piikikkäitä oksia. Ne oli tarkoitus viedä kaatopaikan risukeräykseen, mutta päätinpä sittenkin hakettaa oksat. Sain kesällä 2016 kokeiltavaksi Tegeran nahkaiset ruusuhanskat. 10 vuoden ajan ne ovat olleet kovassa käytössä, mutta kulumisesta huolimatta ovat edelleen toimivat. Hanskat käteen ja haketin pihalle. Pari piikkiä osui lähinnä kuluneiden sormenpäiden kautta. Kämmenessä ei tuntunut miltään nostella hakettimeen esimerkiksi Ritausman oksia, joissa on miljoona tanakkaa piikkiä valmiina porautumaan puutarhurin kämmeniin. 

Etsin Tegeran sivuilta vastaavia ruusuhanskoja, mutta en löytänyt. Ehtiessäni tehostan etsintää hankkiakseni uudet ruusunpiikkejä kestävät hanskat. On sitten varahanskat, kun nuo sanovat sopimuksensa irti. Ei ole tähän mennessäkään tullut Ukkokullan kanssa kinaa, kumpi enemmän ruusuhanskoja kulloinkin tarvitsee. Voi niitä silti olla kummallekin omat.

Anemone sylvestris - Syysvuokko

Muutamia kasveja odotan keväisin erityisen paljon. Sinikämmen kuuluu niihin ja senhän jo totesinkin heränneen. Syysvuokko on toinen silmäteräni. Alapihan Kiemurapenkissä ei vielä näy eloa. Siitäkään huolimatta, että siellä syysvuokko on kasvattanut komean puskan ja tehnyt siementaimiakin. Toivon mukaan se nostaa pian päätään.

Sen sijaan tuoreempi versio eli sisäänkäyntiä vastapäätä, Saapaspolun vieressä kasvava syysvuokko kurkistaa mullasta. En aio olla ahne, hyvä jos edes yksi syysvuokko on elossa. 

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

Oman pihan kevätherkut alkavat nekin työntää itseään mullasta. Olenkin viime aikoina valmistanut pari kertaa parsarisottoa, joka on niin hyvää. Hetken kun vielä odottelen, voin tehdä sitä oman maan parsasta. 

Kellarissa asuvilla taimilla on kaikki hyvin. Tomaatit, kurkut ja paprikat siirsin isoihin kasvatusastioihin 24.4. Siirron yhteydessä laitoin niille tukikepit, mutta tukinarut sain viritettyä vasta maanantai-iltana. Naruilla ei tässä vaiheessa ole vielä suurtakaan merkitystä, jonka vuoksi kieputin ne tukikeppien yläpäähän. Tomaattien ja kurkkujen siirryttyä aikanaan kasvihuoneeseen, kiinnitän tukinarut kasvarissa pitkittäin kulkevaan naruun.

Paprika 'Roter Augsburger' kukkii

Viikonloppuna laitoin kasvihuoneen kummallekin pitkälle sivulle tuplaharsot. Odottavat siellä, kunnes yölämpötilat nousevat sellaisiin lukemiin, että tomaatit ja kurkut uskaltaa viedä lämmittämättömään kasvariin. Viime vuosina tuo ajankohta on sijoittunut toukokuun toiseksi viimeiselle viikolle. Harsojen suojaavaa vaikutusta on silloin tarvittu viikon parin ajan.

Acer - Vaahtera

 
Vaahteravauvat eivät enää ole vauvoja, vaan esiteinejä. Sirkkalehtien tilalle on kasvanut selvästi vaahteranlehdiksi tunnistettavat lehdet. Kymmensenttinen varsi on jo puutunut ja istuu maassa niin tiukasti, että välillä joutuu kaksin käsin kiskomaan saadakseen taimen ylös maasta. Pitäisiköhän kysyä naapurustosta, löytyisikö innokkaita pikkuipanoita kiskomaan vaahteroita sopivaa korvausta vastaan. No, ehkä sittenkin kitken ne itse. Vältyn jonkun tärkeän kasvin menettämiseltä ja toisaalta saatan nähdä monenlaisia ihmeitä tonttia tutkiessani.

Paris quadrifolia - Sudenmarja

Uutisissa kerrottiin, että kansalaisille kaavaillaan jopa vankeustuomiota vieraslajien levittämisestä. Kunnon sanktio luonnolle aiheutetuista haitoista saattaa joissain tapauksissa olla paikallaan. Entä miten luonnon itsensä levittämisinnon kanssa tulisi menetellä? Muutama vuosi sitten meidän pihalle ilmestyi sudenmarja. Ensin yksi, sitten muutama lisää. Tänä vuonna niitä näyttää ilmestyneen oikein isompi porukka. 

Minua sudenmarjat eivät haittaa. Itse asiassa ne ovat aika nättejä kasveja sinisine marjoineen. Kasvi on myrkyllinen. Myrkytystapaukset ovat olleet harvinaisia, kun kasvissa on vain yksi marja ja sekin vastenmielisen makuinen. Lapsiperheille tällainen kasvi on tietenkin hankala asia. Meidän pihalla pikkulapsia ei juurikaan nykyisin käy. 

Leikkasin keskiviikkona nurmikon ensimmäisen kerran tänä kesänä. Se oli venähtänyt paikoin ihan kunnolla. Muutaman corydalis-keskittymän kiersin. Voikukkien yli ajoin parikin kertaa, mutta tunnetusti ne ovat taitavia litistämään itsensä ja nuppunsa ruohonleikkurin ulottumattomiin. Jonkun verran olen kitkenyt voikukkia istutusalueilta ja käytäviltä. Lisää olisi kitkettävänä. Kunnan puistoalueella kasvaa joka kesä voikukkia valtoimenaan. Nurmikko ajetaan yleensä vasta, kun valkoisia hahtuvia lentelee ympäriinsä. Ei siis ihme, ettei meillä ole voikukista puutetta.

Tulipa 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani aamukuosissa

 
Alkamassa on toukokuun toinen viikonloppu ja sunnuntain äitienpäivä. Hyvää viikonloppua kaikille!

Lämpimät onnittelut äideille, myös edesmenneille ja tuleville.

Koska kukkii -haasteen lopputulos

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma 4.5.2026

 

Kottikärryn kääntöpiirin Päivi haastoi minut osallistumaan Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan liikkeelle laittamaan "Koska kukkii" -haasteeseen. Tämä oli minulle viides haastekerta. Aina yhtä vaikea saada tarkkoja osumia. Lopulta kuitenkin hajonta arvion ja toteutuman välillä on aika pieni.

Osallistuin tänä vuonna haasteeseen seuraavilla kasveilla:

Kasvi	Ennuste	Toteutunut
Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka	5.4.26	12.4.26
Helleborus spp. 'Anna's Red'  - Kirjavalehtinen jouluruusu	19.4.26	11.4.26
Prunus 'Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma	30.4.26	4.5.26

Kevätkurjenmiekka mietti kukkimista viikon pidempään, mitä ennustin. Jouluruusu taasen otti viikon varaslähdön ennustamaani päivämäärään nähden. Näistä raportoin täällä. 

Accolade 2.5.2025

 

Koristekirsikan suhteen ehdin jo murehtia, ettei se kuki laisinkaan. Muutaman päivän se myöhästyi arviostani. Murehtiminen on siinä mielessä aiheellista, että nuppuja/avautuvia kukkia on alta kymmenen. Vuosi sitten kukkia oli tämän vuotiseen verrattuna suorastaan yltäkylläisesti.

Kylän rusokirsikat 14.5.2022. Tuoreempi kuva on vielä ottamatta.

 

Oman pihan hanamia ei tänä vuonna vietetä. Kylän ostoskeskuksen kaksi isoa rusokirsikkaa on parhaillaan vaaleanpunaisina pilvinä, joten siellä voin käydä ihailemassa kukkivia puita ja myöhemmin alas leijailevia terälehtiä. 

Koristeomenapuu 'Makamik'

 

Kaikki kuusi koristeomppuani näyttävät virkeiltä eli eivät ole talvesta pahemmin kiusaantuneet. Kaikissa on jo nuppujakin näkyvissä. Voin siis jättää tämän vuoden hanamin väliin ja ryhtyä odottamaan koristeompun kukinnan ihailemista. Annan jokakeväiselle ilmiölle nimen kokuiha.

Kiitos vielä Minnalle kivan haasteen kehittämisestä ja liikkeelle laittamisesta. Kiitos Päiville haastamisesta. 

Vappuihmeitä

Muscari armeniacum - Helmililja 

Vappu oli ihmeitä täynnä. Muitakin kuin harvinaisen kesäinen sää, jonka ansiosta pihatyöt sujuivat t-paidassa ja shortseissa. Ateriatkin syötiin pergolassa ilman vilunväristyksiä. Viime aikojen pohjoistuuli ei enää puhaltanut luihin ja ytimiin. Tuulen pihalle tuivertamat roskatkin on jo siivottu. Mittari näytti toukokuun 1. eli vappupäivänä +21℃ ja lauantaina vähän enemmän eli +22.4℃.

Epimedium x rubrum - Tarhavarjohiippa

 
Joidenkin kasvien heräämistä olen jännittänyt sydän syrjällään. Sain vuosi sitten Sarin satoa -blogin Sarilta jättimäisen tarhavarjohiipan, jonka jaoin kahteen osaan. Meidän tontilla varjopaikat ovat kortilla. Puolivarjoisiakaan paikkoja ei ylenmäärin ole, kun on huomioitava myös kasvien muita vaatimuksia. Istutin toisen varjohiipan puolikkaan Pikkupuutarhan Harkkopenkin kulmaukseen, jossa varjoa antavat pensaat ja pikkupuutarhaa kotitiestä rajaava tuija-aita. Ilta-aurinko penkkiin osuu.

Toisen varjohiipan laitoin alapihan Syyspenkkiin. Siellä varjoa tuovat tuurenpihlaja, jalosyreeni 'Ludwig Späth', ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee' ja purppuraheisiangervo 'Fireside'. 

Alapihan varjohiippa näyttää yhä uinuvan talviuntaan, ellei ole peräti kuollut. Sen sijaan pikkupuutarhan tarhavarjohiippa työntää maasta söpöjä karvaisia versoja. Eikä vaan yhtä, vaan monta erikokoista pikkuista puskee kohti uutta taivalta. 
 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Puutarhurin mieli ja muisti on kummallinen. Jos yksikin kasvi nousee ajoissa, oitis sitä kuvittelee kaikkien muiden tulevan perässä. Jollei näin tapahdu, pelko iskee puseroon "onko se kuollut"? Kuinkahan monta kertaa olen käynyt Pikkupuutarhan Harkkopenkin sinikämmenen oletettua asuinpaikkaa tuijottamassa? Ikäänkuin tulisella tuijotuksella olisi kasvia herättävä vaikutus. Voi sillä ollakin. Nimittäin lauantaina 2.5. huomasin ensimmäisen kämmenkääryleen oikovan itseään. On siellä muitakin, kun tarkemmin katsoin. Helpotuksen huokaus saattoi kuulua puistoalueen toiselle puolelle saakka.
 

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle - Vaaleanpunainen pallohortensia

Sinikämmenen löytöreissulla huomasin eloa myös Pink Ananbellen tyvellä. Kaikenlaisten kasvien nuput ovat aina viehättäneet minua. Esimerkiksi tähtitulppaani 'Persian Pearl'in nuppu on miltei kauneinta koko kasvissa. Sööttejä ovat nuo pallohortensian vauvaversotkin. Taisivat poksautella pallojaan vapun kunniaksi.
 

Rosa Austin 'Emily Brontë' - Austinruusu

Austinruusujani olen tietenkin käynyt ihmettelemässä lukuisia kertoja. Suojasin niiden tyven talvensuojaturpeella. Vasta muutama päivä sitten kävin rapsuttamassa turpeita sivummalle. Vappuna leikkasin Austineilta kuivuneet varret pois. 

'Emily Brontë' näyttää kaikkein virkeimmältä. Se pukkaa ruusunpunaisia lehtiversoja. Pikkupuutarhan 'Lady of Shalott'in varsissa on vihreää alaosassa, mutta silmuja ei näy. Samoin vieressä kasvava 'Carolyn Knight' (joka ei ole Carolyn Knight) on kyllä hengissä, mutta enempää en uskalla näistä kahdesta vielä sanoa.
 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteessä kasvaa vanhimmat tarhakylmänkukkani. Ensimmäisen pehkon istutin 2014. Se on tänä vuonna kaikkein hitain, sillä se on vasta kukkimisensa alkuvaiheessa. Aika lähelle vanhinta istutin valkoisen tarhakylmänkukan, joka kukkii parhaillaan.

Pulsatilla vulgaris 'Alba'

 
Ilon aihe löytyy näistä vanhuksista ylöspäin, josta löysin kaksi siementainta. En nimittäin ole tuonne tarhakylmänkukkia istuttanut. Monet kertovat tarhakylmänkukkien siementävän tehokkaasti ympärilleen. Jotain olen jättänyt tekemättä tai tehnyt liikaa, sillä siementaimia ei minulle ole aiemmin tullut. Siellä se lila kukka kurkkii varovasti scillojen välistä. Älä suotta ujostele äläkä pelkää. En sinua sieltä mihinkään kitke. Pikkutalviota taidan raivata tieltäsi pois. Samoin tuossa oikeassa alanurkassa näkyvän keltamon.

Tarhakylmänkukista tykkään paljon. Nyt niitä kasvaa vanhimpien lisäksi Vasenrinteen vasemmassa päässä ja kasvimaan laidan Vattupenkissä. Kiitoksen tästä runsaudesta lähetän Lappalainen etelässä -blogin Nilalle, joka on jakanut anteliaasti omiaan. Tulen aina muistamaan Nilaa lämmöllä katsellessani karvaisia kylmänkukkiani.

Liljakukko

Kaikki ihmeet eivät suinkaan ole iloisia. Ainakaan minun ja liljojeni kannalta. Lauantaina löysin neljä liljakukkoa, joista jokaisen nitistin hengiltä. En nyt ihan hirveästi pelkää ötököitä, mutta en myöskään mielelläni niitä paljain sormin koskettele. Paitsi liljakukot litistän sormieni välissä nopeasti ja tehokkaasti. Lauantaina maltoin lähestyä niitä rauhallisesti koura avoinna alasuunnasta, jolloin kukot eivät ehtineet pudottautua selälleen maahan. Silloin niiden mustamahaista olemusta on vaikea erottaa mustasta mullasta.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

En järjestänyt hautajaisia, vaan kipaisin hakemaan kellarista suihkupullon. Olin sekoittanut siihen jo valmiiksi valkosipulinesteen. Kiersin suihkimassa kaikki mahdolliset keisarit, kirjopikarililjat ja marhanliljatkin. Välillä piti vaihtaa suihkupulloa, kun ne tuppaavat lopettamaan toimintansa sopivasti kriittisellä hetkellä. Yksi valkosipulin tuoksuinen marinoitikierros ei välttämättä auta. Niitä on uusittava säännöllisin välein.  

Ihmettelijöille kerron, miksi maustan liljani valkosipulinesteellä. Liljakukot suunnistavat hajun perusteella mielikasviensa luo. Valkosipuli sekoittaa niiden suunnistamista, jolloin liljat jäävät löytymättä. 

Puutarhassa kulkiessa kukilla käy melkoinen vilinä ja pörinä. Kimalaisia on runsaasti. En ole pysähtynyt pohtimaan, kuka niistä on kukakin. Tärkeintä, että niitä on ja että niille riittää ruokaa. Sitruunaperhosia saattaa nähdä lukuisia samanaikaisesti. Kuin ne tanssisivat ilmassa toistensa kanssa. Yhden nokkosperhosenkin taas näin. Edellisen kerran niitä lenteli meillä huhtikuun alkupuolella. 

Vappuaattona iltapäiväkahvia pergolassa nauttiessamme ohitse suhahti suruvaippa. Sen näkemisestä onkin jo useampi vuosi aikaa. 

Näin keväällä äänimaailma ulkona on erityisen hienoa koettavaa. Kauempaa kuuluu joutsenten huutelua, syreeneissä laulavat peipot ja lähimetsässä kyyhkyset huhuilevat. Illemmalla mustarastaiden huilut soivat ympäristön puissa. Kuin konsertissa olisi kuivumassa olleita pyykkejä ennen yötä sisälle hakiessa. 

Corylus maxima purpurea - Veripähkinäpensas

Vappu ja toukokuun ensimmäinen viikonloppu meni rattoisasti pihatöiden merkeissä. En kaivannut kaupungin melkeisiin. Katselin aamun lehtikuvissa Kaivopuiston vapun juhlinnan jätemäärää. Vapun siivous maksaa Helsingin kaupungille 800.000 euroa. Luulisi, että sille rahalle olisi parempiakin kohteita. Jos siis ihmiset kantaisivat roskansa vartavasten paikalle tuotuihin säiliöihin. Mitäpä sitä turhaan jälkiään siivoaa, kun joku muu sen hoitaa... 

Öljysin terassin ja sisäänkäynnin puulattian. Nyt voi pääovesta sisään tullessa pyyhkiä jalat uuteen kynnysmattoon. Kesä mielessä olla pitää, vaikka alaviistoon katsoessa.

Toukokuu alkoi enemmän kuin hienosti. Toivottavasti niin kävi sinullekin. 

Raportin tynkää kevään edistymisestä

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

 

Huh, mihin kaikki aika karkaa? Vinkatkaa hyvä nettikauppa, josta voisin tilata viikkooni päivän tai pari ylimääräistä. Huhtikuu on ollut aurinkoinen, sateeton ja onneksi melko viileä. Aamuisin on ajoittain ollut niin kylmä, ettei liikenteeseen ole voinut lähteä ilman käsineitä. Kylmän kangistamin näpein auton ajaminenkin herpaannuttaa aisteja.

Viileys on pidentänyt kevätkukkien kukintaa. Kevätkurjenmiekat ovat jo lopettaneet, Pystykiurunkannuksista ensimmäiset alkavat lakastua. Tänä keväänä niitä on kaikkialla ja erityyppisissä paikoissa. Se taas on mahdollistanut niille runsaan kukinnan. Joistakin liian tehokkaasti leviävistä kasveista tulee helposti inhokkeja. Corydalisten kohdalla en tällaista vaaraa pelkää. Tykkään niistä todella paljon.

Tulppaanit olivat verkon alla suojassa.

Peurat sitten kävivät meilläkin tutkimassa tarjontaa. Sisäänkäynnin puolella en voi kaikkea aidata. Niinpä peura oli ilmeisesti tullut puiston puolelta Bermudaan koikkelehtimaan. Pari verkonpalaa laitoin jo ajat sitten ensimmäisenä ilmestyneiden tulppaanien päälle. Muutaman kerron olen jo ohikulkiessani miettinyt, että matalalla olevan verkon tilalle on laitettava parempi suoja, jotta tulppaaneilla on tilaa kasvaa. Peura on kiukuissaan sylkenyt pari scillaa verkon päälle. Maku ei tainnut miellyttää.

Bermudassa ei kovin paljon tulppaaneita kasvakaan. Muutama jäänne vuosien takaisista istutuksista ja nehän peura oli löytänyt. Enpä taida jatkossakaan tuohon tulppaaneja istuttaa, vaikka sisäänkäynnin edustana se olisi näyttävä ja ensimmäisenä vieraankin silmiin osuva paikka.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykirunkannus

Beth-puskasta kaikki kukat olivat kadonneet. Viime vuonna peurat pääsivät olopihan puolelle, jossa Bethit parturoitiin nuppuvaiheessa. Paikoin sorkkajalka oli kiskonut turvallaan kokonaisia Beth-tuppaita irti, mikä raivostutti erityisen paljon. Niinpä tänä keväänä pelkäsin, että paikalla on tyhjiä koloja. Ei onneksi. Ilmeisesti pystykiurunkannukset ponnistavat ilmoille pienistäkin paloista. Ja kuten jo tuossa alussa totesin, ne ovat muutenkin lisääntyneet sinne tänne ilahduttavasti.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Tässä muutama päivä ennen peurojen vierailua samainen Beth-puska, josta näkee kukinnan olevan jo tältä vuodelta hiipumassa. Onnekseni peuravierailu osui kiurunkannusten kannalta myöhempään ajankohtaan ja ne ehtivät näyttää parastaan. 

Näiden oletan olevan siperienkurjenmiekkaa (Iris sibirica) ja keltapäivänliljaa (Hemerocallis lilio-asphodelus), jotka ovat alkaneet kiriä ylös mullasta. Peura oli niidenkin lehtiä maistellut. Kaiketi peuran vatsa alkoi olla täynnä tai jokin häiritse sen ruokailua tai sitten nämä eivät maistuneet. Vain osaa oli napsittu.

Toissailtana kuljin suihkimassa TricoGardenia Bermudan ja sen ympäristön kasveille. Suihkutin samalla myös tien vieren tuija-aitaa, jota tähän mennessä ei ihmeekseni ole syöty. Ainakaan laajamittaisesti. Tämän sanon kuiskaten, etteivät peurat kuule ja päätä tulla tuija-aita-aterialle.

Kaikkinensa vahingot ovat melko pieniä. Eniten harmittaa se, että peurojen tuhoja on hyvin vaikea estää ja torjua. Valkohäntäpeurat eivät kuulu tiheästi rakennettujen pientaloalueiden pihapiiriin. Ei edes kerran vuodessa eikä missään nimessä harva se päivä, kuten nykyisin.

Tulipa 'Persian Pearl'

Pihassani ei ole kovin paljon tulppaaneja. Peuraongelman vuoksi intoni niiden istuttamiseen on hyytynyt. Kymmenen vuotta sitten koin hurjan tulppaanikuumeen, jolloin istutin paljon toinen toistaan kauniimpia tulppaaneja. Oli ripsureunaa, papukaijaa ja väriä jos jonkinlaista. Niiden kanssa tuppasi käymään niin, että ensimmäisenä keväänä nousi kymmenen, seuraavana hyvällä tuurilla kolme, eikä sen jälkeen ainuttakaan. Jatkossa päätin keskittyä Darwin-tulppaaneihin, mutta menneiden vuosien innostus ei niidenkään osalta palannut.

Pikkuiset tulppaanit ovat mieluisia. Jo senkin vuoksi, että pieniä sipuleita on paljon helpompi syksyllä piilottaa perennojen ja muiden kasvien joukkoon. Erityinen mielitietty on tähtitulppaani 'Persian Pearl', joka on tämän kevään ensimmäisenä kukkiva tulppaanini. 

Hyasintit vasenrinteessä

Hyasinteista olen lapsesta saakka tykännyt joulukukkina. Aikuisena en kestä niiden voimakasta tuoksua huonetiloissa, jonka vuoksi olen luopunut jouluajan hyasinteista. Sen sijaan puutarhaan olen alkanut niitä istuttamaan. Ensimmäisenä keväänä ne kukkivat näin runsaina. Runsauteen tietenkin auttaa, kun istuttaa monta sipulia lähelle toisiaan. Aiempina syksyinä istutetut ovat aika paljon "harvahampaisempia". 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti on ihmeen aikainen herääjä. Nyt se pukkaa jo nuppuja. Saapa nähdä, avaako nyt vapuksi ennustettu lämmin sää nuput? Punakolmilehdestä nousee aina mieleen sinikämmen, joka aiemmin asusti lähellä punakolmilehteä. Ei enää, koska siirsin sinikämmenen Pikkupuutarhan Harkkopenkkiin jo muutama vuosi sitten. Siellä se on ilokseni viihtynyt hyvin. Nyt siitä ei näy merkkiäkään. Toivottavasti se vain haluaa nukkua vähän pidempään.

Fritillaria imp.  - Keisarinpikarililja

Alapihan keisarinpikarililjat ovat venyneet korkeutta ja saattavat avata nuppunsa lähiaikoina. Siispä niiden luona on kierrettävä päivittäin. Kuvan keisarista en ole aivan varma, onko se 'Rubra' vai 'Aurora'. Istutin nimittäin syksyllä näiden mainittujen lisäksi myös 'Lutean', joka on tämän kuvatun vieressä. Vanha 'Rubra' on samassa penkissä kauempana. 

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljoja olen jo kaivannut. Viime viikonloppuna huomasin ohi kulkiessani Köynnösnurkkauksen takana kasvavien syreenien alueella useamman varjoliljan. Siellä niitä kasvaa kivasti. Olen vuosien ajan sirotellut sinne varjoliljojen siemenkotien sisällön.  

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Kaikki kuusi koristeomenapuutani ovat hereillä. Pikkupuutarhan vanhempi 'Royalty' pukkaa viinipunaisia lehtiään ja samaa tekee toissakesänä istuttamani pikkuveli 'Royalty'. Voi se olla pikkusiskokin. Ison 'Royaltyn' vieressä 'Aamurusko' on myös hereillä, mutta sen pieniä lehtiversoja oli tuulen vuoksi vaikea saada kuvattua.

Prunus Accolade - Kirsikka Kevätsuudelma

Pelkäänpä, että joudun viettämään alkukesän hanamia koristeomppujan alla. Koristekirsikka 'Kevätsuudelmasta' en ole löytänyt ainuttakaan kukkanuppua. Lehtikääröjä se availee ahkerasti eli elossa on, mikä on tietenkin tärkeintä. Mikään ei estä minua tekemästä kävelylenkkiä kylän ostoskeskuksen kahden suuren rusokirsikan luo hanamia viettämään. Alkuviikosta ohi ajaessani ne jo selvästi punersivat eli pian nuput alkavat poksahdella auki.

Kellarissa kasvavat tomaatit, kurkut ja paprikat olen siirtänyt isompiin astioihin. Niille pitäisi laittaa pikimmiten tukinarut. No, kurkuilla ei vielä hoppua ole, mutta samantien niille, kun tomaateillekin. Esikasvatetut tsinniat ovat kasvaneet vankoiksi ja toivovat pian pääsyä ulos. Se taas ei taida olla mahdollista ennen lämpimämpiä säitä. Käyn ehtiessäni laittamassa kasvariin tuplaharsot, jolloin voin alkaa siirtää kasveja kellarista karaistumaan kasvariin.

Viime viikonvaihteen luvattu myräkkä ei tuonut meille lunta. Hetken ilma oli kyllä sakeanaan rakeita, mutta niistä ei maahan kertynyt mitään. Sen sijaan tuuli toi hurjan määrän kaikenlaista puun sälää. Haravoin etupihan käytävät ja harjasin jalkakäytävän, koska muuten tuuli olisi pyörittänyt roskia ympäriinsä meidän pihalla. Saalis oli kaksi multasäkillistä kuivuneita männynoksia, käpyjä ja miljoonittain vaahteranlehtiä.

Myös biohiiltä olen laittanut istutusalueilla, mutta se työ on vasta puolitiessä. En vain ole ehtinyt. Vappuaattona paistoin munkkeja, joista tuli tosi hyviä. Ukkokulta pesi terassin/pergolan ja iltapäivällä minä öljysin sen. Puuöljy loppui kesken, sillä puu oli äärimmäisen kuivaa ja imi öljyä tehokkaasti. Viime kesänä öljyäminen jäi väliin. 

Kuten kuvasta näkyy, scillamatto on varsin korkeanukkaista. Usko huviksesi, koristekurpitsan ja kuvaajan välillä kasvaa raparperia. Raparperi kasvaa kohisemalla, Kohta se jo näkyy, kun scillat alkavat lakastua. Sitten vain hellästi katemultaa kuivuvien scillanlehtien päälle ja rapskuille lannoitusta.

Puutarhasta hiukan muihin juttuihin... 

Sartsa Silmukka soikoon -blogista on kertonut viime aikoina ristipistoistaan. Oma ristipistohurahdukseni kesti noin 10 vuotta. Aloitin tilaamalla netistä langat sisältäviä tyynynpäällisiä, joihin kuva oli painettu valmiiksi. Niitä oli helppo tehdä. Ensimmäisten töiden langat olivat moulinea paksumpia. Nälkä kasvoi syödessä, joten siirryin puhtaaseen aida-kankaaseen, johon kuva kirjotaan mallista. Se on kuin sanaristikkoa tekisi. Yksikin virhepisto kertaantuu, jolloin kuvan onnistuminen vaatii purkamista, virhekohdan etsimistä ja vasta sitten työ taas edistyy.

Tilasin ristipistolehtiä Italiasta saakka. Niissä oli sivutolkulla kivoja malleja ja keskiaukeamalle nidottuna isoja "ohjelakanoita". Ostin metritavarana aida-kangasta ja kävin mm. Tallinnan Karnaluksista ostamassa mouline-lankoja. Siellä valikoima on edelleen runsas ja hinnat edullisemmat. 

Tein paljon isoja töitä ystävien pyynnöstä. Pienempiä töitä kirjoin joulu- ja onnittelukorteissa käytettäväksi. Vain muutama työ on jäänyt itselle. Ne kehystin tauluiksi. Tuulikaapissa minua katselee kuva kissasta, joka on kuin meidän edesmennyt Juuso. 

Olohuoneen seinällä on maailmankartta. Siinä olevan virheen voi jokainen helposti huomata. Tiedän, miksi virhe syntyi. Päätin jättää sen purkamatta. Toimikoon perfektionistisyyteni siedätyksenä. 

Ristipistoinnostus alkoi hiipumaan. Tilalle tuli nuoruudesta tuttu kutominen. Ja puutarhaharrastus senkuin yltyi, eikä sillä näytä olevan loppua näkyvissä... 

Acer - Vaahtera

Kirjoitan tätä postausta vappuaattona.  Ilta jatkuu Yle Areenasta tulevan Led Zeppelin-dokumentin parissa. Vappupäivänä sitten pihalle, jos vain sää suosii. Kuten ennustavat.

Hauskaa vappua kaikille! Ja tervetuloa toukokuuhun.

Hauskaa Vappua!

On muhinut pullossa rusina,
palloja puhallettu melkein tusina.
Vapun aatto ja valkoiset lakit,
huikopalana kuumat nakit.
Joku juhlii aamuun asti,
toinen kotona leppoisasti.
Mikä onkin tapasi juhlia...

...toivotan oikein hauskaa vappua!

 

 

Lankavaraston vähentämistä

Sammal värjötteli pohjoistuulessa.

 

Puikkojen kilkuttaminen on vähentynyt merkittävästi. Pidemmiksi venyvät valoisat kevätillat houkuttelevat ulos ihmettelemään herääviä kasveja. Näin käy joka vuosi, joten siinä ei ole mitään kummasteltavaa. Siis siinä, että moni muu asia vetää nyt enemmän puoleensa.

Aivan tyhjin käsin en osaa olla. Illan suussa olemme katsoneet lähinnä Yle Areenasta joitakin sarjoja. Silloin puikot ja lanka ovat etsiytyneet hyppysiin. Kaupoissa käydessäni olen tarkoituksella ohittanut lankahyllyt ja -tarjoukset. Niiden aika olkoon taas syksyllä. Lankalaatikossani on yhä aloittamattomia lankakeriä ja lukuisia jämälankakeriä. Niitä olen pyrkinyt käyttämään nyt pois.

Huhtikuun alussa kudoin kahdet matalavarsisukat vajaista keltaisen ja oranssin langan keristä. Näistä olen kuvan jo aiemmin julkaissutkin. Ehkä pääsiäinen houkutteli noiden värien pariin.

Jossain aikakauslehdessä näin kivat kirjoneulesukat, joihin ajattelin voivani käyttää pieniä nöttösiä. Vaikka suunnitelmissa on tänä vuonna opetella kirjoneuleita, on päällimmäinen innostus siihen ollut kadoksissa. Toteutin lehden sukat ohjetta oikaisemalla. Ihan hyvät niistä silti tuli. Kivan keväiset.

Neljät seuraavat nilkkasukat on kaikki ns. jämälankasukkia. Kun käytän varteen pienempiä lankanöttösiä, saan yksivärisestä vajaasta kerästä sukkaparin. Isompaan sukkakokoon ei yksi kerä välttämättä riitä, mutta talven töistä on jäänyt kaksikin saman värin vajaata kerää. Parempi käyttää ne nyt kuin jättää odottamaan tulevia ideoita. Novitalla kun on tapana uusia lankakarttojaan siten, ettei samaa sävyä myöhemmin ole enää saatavissa. 

Itse asiassa kaikki tämän jutun sukkien yskiväriset langat eivät ole Novitan lankaa. Käytän jonkun verran myös Kaupunkilangan Kivijalkaa ja Lankavan Lystiä. Kummatkin ovat hyviä lankoja ja vastaavat vahvuudeltaan 7veikkaa.

Sormien nivelrikko on tänä talvena vaivannut aiempaa enemmän. Etenkin silmukoiden luominen on toisinaan varsinaista akrobatiaa. Puikot lentelevät sohvatyynyjen väliin ja kilahtavat lattialle. Ukkokultaa naurattaa, kun pyllistelen ja konttaan puikkoja etsien.

Aluksi kutominen on hidasta ja kivuliasta, kun turvonneet ja jäykät nivelet haraavat vastaan. Vähitellen kutominen alkaa sujumaan ja työ edistyy. Jonkin verran nivelongelma näkyy käsialassa. Resoriosuuksien nurin-oikein tuppaa olemaan välillä hankalaa. 

Niinkauan kuin suinkin mahdollista, aion kutoa. Nivelten liikuttaminen ylläpitää toimintakykyä ja vähentää kipua. Liikkeen sanotaan voitelevan niveliä ja vahvistavan ympäröiviä lihaksia sekä parantavan nivelruston aineenvaihduntaa. Pitkäaikainen liikkumattomuus jäykistää niveliä. Sen huomaa jo niinkin pian, kun ei hetkeen ota puikkoja käsiinsä. Aloitus on silloin entistä vaikeampaa.

Katsotaan, päättääkö nämä viimeisen kuvan nilkkasukat kevään puikkojen kilkuttamisen. Ehkä ei. Riippuu kevään etenemisestä ja sään lämpenemisestä. Mitä paremmat säät, sen innokkaammin minä touhuan puutarhassa. Syksyllä viimeistään langat alkavat taas houkutella.