Lehdetön piha

 
Runsas viikko sitten tulin alkuillasta kotiin. Tapani mukaan istahdin sohvalle katsomaan, mitä posti on tuonut tullessaan. Nykyisin paperipostia tulee hyvin vähän, mutta tuona päivänä postilaatikosta löytyi tuore Oma Piha-lehti. Innoissani ryhdyin sitä selaamaan, sillä lehti on aina pullollaan mielenkiintoisia artikkeleita, hyviä kuvia ja kivoja vinkkejä.

 
Yllätys olikin melkoinen huomatessani ilmoituksen, jossa kerrottiin tämän olevan lehden viimeinen numero. Uutisia ja maailmanmenoa aktiivisesti seuraavana tiedän, että printtimedialla menee huonosti. Ihmiset hakevat tarvitsemansa tiedon suoraan netistä. Paljon itsekin käytän nettiä tiedon- ja kiinnostavien juttujen lähteenä. Puutarhalehden olen kokenut mukavimmaksi lukea paperisena.

Oma Piha -lehti on tullut minulle vuosikausia. Luen sen aina kannesta kanteen ja saatan palata edellisiin numeroihin useitakin kertoja. Aiheet ovat aina olleet mielenkiintoisia, ajankohtaisia ja inspiroivia. Omalla sohvalla istuen olen päässyt tutustumaan moniin puutarha-alan ammattilaisiin ja harrastajiin. Lehden parissa olen saanut kiertää hienoissa kohteissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Lehden ulkoasu on ollut selkeä, kuvat kertoneet tunnetusti enemmän kuin sata sanaa. 

Kotimaassa ilmestyy kaksi muutakin puutarhalehteä. Jo pitkään olen miettinyt, jättäydynkö kokonaan Oma Piha -lehden varaan, koska olen kokenut sen täyttävän tarpeeni hyvin. Lehden kustantaja Pellervo-Media Oyn päätös lopettamisesta tuo pettymyksen ja surullisen olon. Lehden sivuilta ei käynyt ilmi, loppuuko myös Pihakalenterin julkaisu? Pelkäänpä niin käyvän. Toista yhtä hyvää kalenteria en ole löytänyt. Mahdanko löytääkään?

 
Oma Piha -lehden puitteissa olen päässyt tutustumaan myös muutamiin lehden tekijöihin. Täällä puutarhablogien maailmassa moni tietääkin mm. Saaripalsta -blogin Sailan. He ovat ihania ihmisiä, joilla puutarha-asiat ovat samalla tavoin sydämen asioita, kuten koen itsellänikin olevan. Näitä ihmisiä muutamia kertoja tavanneena olen voinut aistia, miten he aivan varmasti ovat tehneet lehteä hyvässä yhteishengessä ja samalla rakkaudella, miten me puutarhaihmiset elämään kasvien ja kasvattamisen kanssa suhtaudumme. 

Olen surullinen lehden tekijöiden puolesta. Työn menettämisen myötä heidän elämänsä menee monin tavoin uusiksi. Toivon ja uskon jokaisen heistä työllistyvän hyviin paikkoihin. 

Kiitän lehden tekijöitä jokaisesta hetkestä, jonka he ovat työllään mahdollistaneet meille puutarhalehden lukijoille. Toivotan heistä ihan jokaiselle onnistumisia uuden työn löytymisessä ja muutenkin elämässä!

PS. Kuvat tähän juttuun nappasin kamerallani Oma Piha -lehden viimeisestä numerosta.

 

Syyshommia

Clematis 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

 

Talvi tekee väistämättä tuloaan. Viime päivinä aurinko on lämmittänyt mukavasti, vaikka parina yönä on ollut pientä pakkasta. Seuraava viikko mennään taas pilvisemmissä merkeissä, mikä merkitsee myös lämpimämpiä öitä.

Clematis 'Pink Fantasy'

Puutarha on aloittanut talviunille siirtymisen. Jotkut sinnittelevät ja aiheuttavat jopa ihmetystä. Tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' jaksaa tunnetusti kukkia pakkasiin saakka. Sen sijaan 'Pink Fantasy'n kukat ovat yleensä lokakuussa muisto vain. Nyt se on avannut yhden nupun, jonka terälehdet ovat kaiketi säikähtäneet kylmyyttä. Tai sitten ne koittavat jumpata lämpimikseen. Toinenkin nuppu näkyy yläoikealla. 

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

Tarhalyhtykärhö on kukkinut  koko kesän ahkerasti. Muutama nuppu siinä on vieläkin, joskin osa niistä hiukan sateista kärsinyt. Tämän kärhön alku puutarhassani oli silkkaa haparointia. Ensimmäinen 'Princess Kate' ei suostunut edes jäämään asukiksi. Lähti jonnekin uutta osoitetta kertomatta. Vaikka minua ei ole sinnikkyydellä varustettu, joidenkin kasvien suhteen osaan olla jääräpäinen. Halusin 'Princess Kate'n, joten uusi oli tilalle hankittava. Ehkä se tunnisti minusta kaltaisensa ja omassa jääräpäisyydessään on päättänyt kukkia koko kesän hullun lailla.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

 
Aronian alle itsekseen muuttanut verikurjenpolvi oli päättänyt pukata nupun. Sunnuntaiaamun pakkasessa nuppuressukka oli viluinen. Ajattelin, että aamuauringon sitä sulattaessa nuppu vaipuisi kaikkensa antaneena maahan.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Vaan toisinpa kävi. Maanantaina nuppu oli avautunut kylpemään auringonvalossa. 

Geranium sanguineum ’Elke’ - Verikurjenpolvi 15.9.

Kurjenpolvet ovat uskomattoman monikäyttöisiä ja sinnikkäitä perennoja. Kuvassa on Kiemurapenkkiin loppukesästä siirtämäni pikkuinen verikurjenpolvi 'Elke'. Se ryhtyi oitis kukkimaan ja kukkii yhä. Kylmyyskö vai mikä lie vienyt kukasta sen syvemmän pinkin värin. Vasemmanpuoleinen, jo kuihtumassa ollut kukka on enemmän "oikean" värinen.

Papaver - Unikko

Olen leikannut penkeistä perennoja, kuten teen näin syksyisin. Maatuvaa ainesta jää sitäkin penkkeihin pisimpien varsien lähtiessä. Talventörröttäjät olisivat tietenkin kauniita, mutta kun meillä kolataan lumet kulkuväyliltä istutusalueille. Ei sieltä lumen ja jään alta mikään törrötä.

Unikot menevät pian kukkimisensa jälkeen ikävän ruskeiksi, joten ne on leikattu ajat sitten. Unikoilla on tapana kasvattaa uusia lehtiä leikattujen tilalle. Yllätys oli löytää olopihan Syreenipenkin isosta unikkopuskasta kaksi pulleaa nuppua. Mielenkiinnolla seuraan, miten nuput käyttäytyvät. Tiistaivastaisen yön pakkanen ei ainakaan niitä ollut vielä nujertanut. 

Rosa Austin 'Emily Brontë'

Valtaosa jänisverkoista on jo paikoillaan. Muutama vielä puuttuu. En tiedä, syövätkö jänikset Austin-ruusuja, mutta niiden verkottamiseen on toinen ja tärkeämpi syy. Laitan ruusujen tyvelle talvisuojaa. Odotan, kunnes lämpimät ja kosteat säät ovat muuttuneet kylmemmiksi, jotta ruusu ei alkaisi kasvattamaan uusia versoja.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight', joka saattaa olla 'Winchester Cathedral'

Jänisverkkoja laittaessani ihastelin 'Carolyn Knight'in kukkia. Uloimmat terälehdet ovat jo kuihtumassa, mutta muuten kukka on henkeä salpaavan upea teos. Tai miksi sitä nyt sitten kutsuisi. Tällainen terälehtien runsaus ja oivallinen tapa pakkautua toinen toistensa lomaan, vaikka tilasta ei puutetta olisi, ihastuttaa näissä Austineissa minua erityisen paljon.

Talvisuojaa neuvotaan laittamaan ruusun tyvelle 10-15 cm suojaamaan herkkää varttamiskohtaa. Tuleva talvi on Austin-ruusujeni kolmas. Ruusut ovat selvinneet hyvin edellisistä talvista. Joskin valtaosa maanpäällisistä oksista on paleltunut, mutta tyvestä on noussut keväällä hienosti uusia versoja. 

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho Kivipenkissä

Pikkupuutarhan Kivipenkissä Komeamaksaruoho kukkii nimensä mukaisesti komeasti kylmistä öistä huolimatta. Komeamaksaruohoa minulla on muuallakin. Vuosi sitten keskitin pikkupuutarhan maksaruohot tähän yhteen penkkiin, josta olin siirtänyt korkeiksi venyviä syysleimuja ja muita perennoja toisaalle. Kesällä Kivipenkissä kasvaa muutakin, mutta syksyn tullen komeamaksaruohot ottavat pääosan. 

Kesäkukat ovat kaikki lähteneet. Niin mieluisa kuin mesiherttalehti kesäkukkana onkin, se ei kestä pakkasia. Korvasin mesiherttalehdet kanervilla ja tuivion oksilla. Tuiviot olivat kasvaneet kesän aikana mittaa ja leveyttä. Tapaan leikata niistä pisimpiä oksia näin syksyllä asetelmiin. Aika hyvin neulasten vihreä väri säilyy kevääseen saakka.

Luultavasti laitan kanervien joukkoon valosarjan pikkujoulun aikaan. Ehkä jo aiemminkin.

Tanacetum parthenium - -Reunuspäivänkakkara

Reunuspäivänkakkara vähät välittää kylmyydestä. Sen villiin luonteeseen kuuluu kasvaa juuri siellä missä huvittaa. Usein se nousee istutusalueiden reunoilta ja pahimmillaan keskeltä polkua tai muuta kulkuväylää. Reunuspäivänkakkaran olen ostanut pihamyymälästä Kotkan reissulla 2016. Sen yhden ainokaisen jälkeläisiä tupsahtelee vuodesta toiseen sieltä täältä. Kiitettävän tuottelias kaveri, sanoisin.

Muistattehan, että sunnuntaivastaisena yönä kesäaika päättyy ja siirrämme jälleen viisareita. Tällä kertaa kohti lähintä kesää eli tunnilla taaksepäin. 

Syksyn ensimmäinen pakkasaamu

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppuahappomarja

 

Tulihan se ensimmäinen pakkasaamu vihdoin tännekin. Sunnuntaina mittari näytti vielä aamuyhdeksältä -1.1℃. Aamukahvi sai luvan odottaa, kun nappasin kameran ja lähdin pihalle ihmettelemään kuuran kaunistamia kasveja.

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Ruskavärit näyttivät entistäkin kauniimmilta, kun lehdet oli reunustettu valkoisella pitsillä. Koristeomena 'Musta Rudolf' sai tästäkin olotilasta yhden lisäpisteen lukuisten aiemmin ansaitsemiensa kiitospisteiden joukkoon.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo 'Fireside'

Physocarpuksista eli heisiangervoista on viime vuosina tullut pensaslaji, josta tykkään aina vain enemmän. Kuvan tummalehtisen 'Firesiden' ostin 2019 Puutarha Tahvosilta siellä vieraillessani. Sitä ennen meillä oli jo 'Diabolo', joka niinikään on melko tummalehtinen. 'Fireside' mielestäni vielä tummempi läpi kasvukauden.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

'Firesiden' vieressä kasvaa 'Amber Jubilee', joka on ruskaheisiangervo-nimensä mukainen myös ruska-ajan ulkopuolella. Näin oranssi se ei sentään kesällä ole, mutta sinne päin kuitenkin.

Oikearinne

Oikearinteen naapurin puoleinen pääty alkaa olla aika herkku. Oli fiksu idea kaataa rumiksi konkeloiksi kasvaneet vuorimännyt - paitsi nuo kaksi - ja tarjota tila muille kasveille. Aroniat ovat olleet rinteessä jo ikuisuuden. Tuntuu kuin ne olisivat innostuneet aivan uudella tavalla vuorimännyistä päästyään. Pallohortensioiden kesä alkaa olla ohimennyttä, kuten niiden lorpattavista lehdistä näkee. Ensi kesänä sitten taas, toivon.

Kurgaani

Nurmikko ratisi hauskasti kenkieni alla puutarhaa kiertäessäni. Näpit olivat tässä vaiheessa jo aivan kohmeessa. Nappasin Kurgaanista kuvan, jotta näette riippahernepuun vasemmalla puolella kasvavan purppurahappomarjan kokonaisena. Kaukaa katsottuna sen lehtien punaisuus ei näy samoin kuin aivan vieressä seisoen. Postauksen alussa on toinen lähikuva ja toinen sitten tässä alla.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppuahappomarja

Aurinko kultaa noustessaan puut kotikadun toisella puolella. Puuvajarinne on näin aamusella vielä täysin varjoinen.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

Neilikkaruusu on kukkinut pitkään ja hartaasi. Pakkanen sai kukkarykelmän kumartamaan. Iltapäivällä kukat olivat taas terhakkaasti pystyssä.

Rosa rugosa 'Sävel'

'Sävel' -ruusun kohmeiset kukat ovat saaneet tässä vaiheessa aamua jo muutaman auringonsäteen osakseen ja kuura alkaa muuttua terälehtien pintaa alas vyöryviksi pisaroiksi.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko ei pienistä pelästy. Sen terälehdet ovat terhakkaina pystyssä. Syysvuokko taitaa tänä syksynä voittaa pisimpään ja ahkerimmin kukkineen kasvin tittelin.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti

Ihan itsekseen lavakaulukseen ilmestynyt kurkkuyrtti on edelleen täynnä nuppuja. Hiukan ovat viluisen näköisiä, mutta niin söpöjä. Tämä kurkkuyrtti on kasvanut valtavaksi. En ole raaskinut kitkeä sitä pois, vaikka keväällä haluan yrtin valloittamaan lavakaulukseen kylvää muutakin. Toivon kurkkuyrtin singonneen siemeniään ympärilleen ja löytävän jonkun uuden kasvupaikan ensi kesänä. Olen sitä toki kylvänytkin, mutta syystä tai toisesta se haluaa ihan itse päättää kasvupaikkansa.

Aronia

Aronian tämän syksyn ruska on ollut loistavaa. Naapurustossa monilla on aroniaa aitakasvina. Näin olen päässyt ihailemaan punaisena hehkuvia lehtiä kotipihasta poistuessanikin. Olen tyytyväinen, että aroniaa tuli istutettua aikanaan omaa pihaan. Rastaat ovat vihdoin tyhjentäneet puskat marjoista, joita tulikin paljon. Kellarissa muhii aronialikööri, jota pääsemme maistelemaan joulun aikoihin.

Pikakierroksen kuuraisessa puutarhassa tehtyäni kipaisin sisälle lämmittämään sormia ja varpaita. Ennen aamukahvia vilkaisin vielä ikkunasta auringonnousun punaamaa aroniaa.

Kulttuuria ja kasveja

 
Jatkoin hiljattain Museokortin voimassaoloaikaa vuodella eteenpäin. Pitihän sitä sitten käydä vinguttamassa, kun monia mielenkiintoisia näyttelyitäkin on Helsingissä jälleen tarjolla. Aloitin Kiasmasta, jonka käytävät tuntuvat minusta joka kerran yhtä hienoilta. Etenkin, kun lähes aina saan kulkea niitä ihan itsekseni. Muut ajelevat hisseillä.

Nina Beier: Women & Children

Kurkistin Kiasman ikkunasta Mannerheimin patsaan suuntaan ja huomasin rakennuksen viereisessä vesialtaassa kuvan taideteoksen. Ihmekös, etten ole aiemmin taideteosta huomannut, sillä tämä tanskalaisen Nina Beierin teos on muuttanu tuohon New Yorkista toukokuussa 2024. 

Kiasmassa menin katsomaan lähinnä 9.10. avautunutta Emma Ainalan (s.1989) näyttelyä Like a Prayer. Esittelylehtisen mukaan Ainalan yksityiskohtaisissa öljyvärimaalauksissa on viittauksia populaarikulttuuriin, muotiin ja taidehistoriaan. 

Alku oli varsin tyyntä, kun sali toisensa jälkeen avautui verhojen alta ilman ainoakaan teoksen näkymistä. Kuhunkin saliin astuessa ja tauluja katsellessa olo olikin aika hämmentävä. Perässäni tuli perhe kolmen lapsensa kanssa. Pienin istui vielä rattaissa, mutta kaksi alakouluikäistä tyttöä puhkesi vuolaisiin kysymyksiin sillä seurauksella, että perhe katosi hyvin pian Kiasman muihin kerroksiin.

High Maintenance

Työt ovat värikkäitä, yksityiskohtaisia. Ensimmäisenä mieleen tuli naivismi, mikä viittaa enemmän kuvien esitystapaan kuin sisältöön.

Ophelia

Arvostan taiteilijan luovuutta ja kekseliäisyyttä. Sen sijaan en ole erityisen innostunut maalausten sisällöstä. Pää kainalossa, punaisena hehkuvat silmät, eläin ja ihminen samassa kropassa. Hämmentävää.

Spring Cacophony

Surrealismi lienee hyvä termi näille maalauksille. Noituutta, vampyyreja, mytologiaa, unenomaisuutta, kitschiä, väkivaltaakin. 

Twinning

Valley of the Dolls

Valitsin tähän juttuun kuvat kevyemmästä päästä. Nämäkin antavat hyvin käsityksen siitä, millaisia maalaukset kaikkinensa ovat. Aivan varmasti teokset puhuttelevat monia positiivisessa mielessä. Minulle maailma on tällä hetkellä muutenkin jo riittävän kaoottinen, etten enää sekasortoa taiteessa kaipaa. 

Lukevana ihmisenä en voinut ohittaa Postitaloon muuttaneen kirjakauppa Rosebudiin tutustumista. 

Rosebudissa on kirja poikineen eli sieltä löytää muutakin kuin syksyn myydyimmät romaanit. Tietokirjallisuuden valikoima on kattava. Samoin kirjoja löytyy muillakin kielillä kuin suomeksi. Rosebudilla on useita liikkeitä Helsingissä, mutta Postitalossa on suurin valikoima.

Ensimmäisenä sisäänastuessa Postitalon suojellun postisalin valaisimet herättivät ihastusta. Vuosia kadoksissa olleet Paavo Tynellin valaisimet löytyivät sattumalta talon remontin yhteydessä kellarista.

Salissa on myös Kalervo Kallion veistämä naisfiguuri, jonka mallina sanotaan olleen Kalervo Kallion isoäiti. Kuvanveistäjä Kalervo Kallio (1909-1969) on presidentti Kyösti Kallion poika. 

Aurinkoisen päivän ratoksi päätin kiertää katsomassa Töölönlahden istutuksia. Staran väki oli parhaillaan poistamassa kesäkukkia.

Iso siirtolava oli pullollaan mm. daalioita. Kysyin Staran työntekijältä, menevätkö daaliat kompostiin? Kyllä menevät kuulemma. Aiempina vuosina juurakoita on talvetettu, mutta se on osoittautunut hankalaksi. Etenkin, kun määrät ovat suuria. Olisin saanut ottaa lavalta tai juuri maasta nostettuja juurakoita itselleni. Kieltämättä houkutteleva tarjous, mutta kaupunkiasuun sonnustautuneena bussimatkalaisena päädyin jättämään siirtolavan tonkimatta. 

Istutuksissa on paljon monivuotisia kasveja, joista moni alkoi jo olla talviasussaan. Kuukausi pari sitten olisi ollut huomattavasti enemmän katseltavaa. Puhumattakaan keskikesästä.

Köynnösistutuksiakin on useampi. En ryhtynyt tekemään tarkempaa tutkimusta, mutta ainakin kärhöjä noissa on.

Hakasalmen huvila näyttää joutuneen suurempien kulttuurirakennusten ahdistamaksi. Onneksi sille on jätetty pala puutarhaa ympärilleen.

Pääradan raiteiden suunnassa, Töölönlahden istutusalueen toisella laidalla kannattaa myös käydä kasvillisuutta ihmettelemässä. Pahoittelen kuvan laatua, mutta tarkoitus oli ikuistaa korkeaksi kasvaneet heinät. Jälleen kerran tuumin, että heiniä voisi käyttää enemmän myös omassa puutarhassa.

Entä tämä pienikokoinen pensas! Loimuaa kurjenpolvien keskellä kuin viimeistä päivää. Mikä palo, vau!

Veikkaan kyseessä olevan pallesorvarinpensas. Saa korjata, jos olen väärässä. Tätä kasvia olen pohtinut omaan pihaan, mutta jostain syystä aikomus on jäänyt toteuttamatta. Nyt jäi kutkuttamaan taas ja vahvasti.

Kurjenpolvien runsaus ja rehevä kasvu sai minut kiertämään niitä kerran jos toisenkin. Olisiko tuo sininen Rozanne?

Entä pinkki kurjenpolvi. Mikä on tuo tummasilmäinen kaunotar nimeltään?

Villiviini vyöryy punaisena Hakasalmen huvilan muurin yli.

Töölönlahden kasvien hienoutta ahmittuani suunnistin Stockalle. Tarkoitus oli katsastaa, löytäisinko uuden käsilaukun. Olihan siellä merkkilaukkuja pilvin pimein. Minkä tahansa laukun nostin lähempää tutkimista varten, hintalapun 495 € lävähti silmille. Saamani lahjakortti ei olisi riittänyt kuin alkupalaksi mihin tahansa näkemääni laukkuun. Taidan olla halpa sielu, mutta ei vaan kantti kestänyt ostaa ainuttakaan laukkua. Enkä edes nähnyt sellaista laukkua, jonka olisin varauksetta käyttööni halunnut. 

Laukun suhteen kävi kuitenkin tuuri. Löysin toisesta paikasta kotimaisen yrittäjän, vuonna 1891 perustetun A.Erikssonin valmistaman nahkalaukun, joka miellytti sekä silmää että kukkaroa. Parasta, että laukkuun mahtuu tavanomaisten käsilaukkutavaroiden lisäksi minijärkkärini, jota kuskaan mukanani. Yhdellä valokuvauskurssilla opettaja sanoi, että paras kamera on se, joka on mukana. Tätä viisasta neuvoa koitan noudattaa.

Jätin Stockan ja kävelin Espan puolelle, Cafe Esplanadiin. Tämä 1994 perustettu kahvila avattiin uudelleen kesällä 2025 pitkän remontin jälkeen. Gasellin korttelissa sijaitseva kahvila sai hienon laajennuksen katetulle sisäpihalle. 

Tapasimme käydä Cafe Esplanadilla mansikkakakulla veljentytön synttärien kunniaksi aina ennen lahjaksi antamaani Suomenlinnan kesäteatteriin menoa. Nyt Siiri opiskelee lennonjohtajaksi, emmekä ole aikoihin mansikkakakkukahveja käyneet nauttimassa. Sen sijaan kahvilan lounassalaatti on oikein hyvä valinta. Sen kävin nytkin syömässä.

Lounassalaatin jälkeen olikin hyvä hetki suunnistaa kohti Kamppia ja kotiin vievää bussia. Työteliään viikon jatkeeksi toivon sateetonta viikonloppua, jonka haluaisin viettää vaihteeksi oman puutarhan parissa.