Ateneumissa ja kylänraitilla

Syysvuokot kukkivat Forumin Kukontorilla

 

Tässä yhtenä päivänä muutin lennosta suunnitelmia hyppäämällä bussiin, joka huristi kotipysäkiltä Helsinkiin. Bussin maksulaite ei taaskaan toiminut, joten HSL-korttini saldo pysyi entisellään. Iso joukko muitakin matkustajia sai ilmaisen matkan. Tosin puoli bussillista opiskelijoita oli vähemmän tyytyväisiä joutuessaan matkustamaan moottoritiellä muutaman kilometrin eteenpäin seuraavalle pysäkille, kun kuljettaja unohti painaa jarrua Lommilan pysäkin kohdalla. Moottoritiellä ei pysäkeitä tuhka tiheään ole, eikä siellä myöskään tehdä U-käännöksiä.

Hesa-reissuni tarkoitus parin muun jutun ohella oli höylätä museokorttiani Ateneumissa, jossa on meneillään Arcana Borealis - pohjoisen naiset ja esoteerisuus -näyttely. Näyttelyteksti kertoo aiheesta seuraavaa: 

Anitra Lucander (1918-2000 Helsinki): Vihreä puu

Napsin kuvia joistakin teoksista. Oma maku ilman muuta vaikuttaa valintoihin. Värimaailma on yksi sellainen, muoto toinen. Pidän kyllä abstrakteistakin töistä, mutta silti huomaan usein päätyväni tunnistettavaan taiteeseen. Mielenkiintoista tässä näyttelyssä on minusta naistaiteilijoiden runsaus. Monta tuttua nimeä ja yhtä monta itselle vierasta.

Eva Bremer (1894-1964 Vaasa): Tanssija Enayat Hanoumin muotokuva

Kuvataiteessa itselläni on peukalo keskellä kämmentä eli en osaa piirtää tikku-ukkoja kummempaa. Ajattelen ja kuvittelen, että muotokuvan maalaaminen on vaikeaa verrattuna esimerkiksi maisemamaalaukseen tai sommitelmien tekemiseen. Varmaan tätä ajatelmaani tukee tarve tunnistettavuuteen eli jos itse maalaisin muotokuvan, toivoisin kohteen näkevän maalauksessa itsensä. 

Helene Schjerfbeck (1862-1946 Helsinki): Enkeli ristiinnaulittuna

Näyttelyssä on muutama Helene Schjerfbeckin maalaus, jotka tunnistaa hänen tyylistään heti nimeä näkemättä. 

Julia Nord: Kolme henkivartijaa

Laila Pullinen (1933-2015): Jeanne d'Artic II

Kuvanveistäjä Laila Pullinen lienee useimmille tuttu henkilö. Viime aikoina on uutisoitu, kuinka Vantaan Hakunilassa sijaitsevasta veistospuistosta on varastettu isojen töiden pronssisia osia. Runsas vuosi sitten samaisesta paikasta vietiin kaksi suurta pronssiveistosta. Varkaiden tavoite näissä pronssivarkauksissa on tienata rahaa myymällä materiaali sulatettavaksi.

Meri Genetz (1885-1943 Helsinki: Omakuvat vuosilta 1934 ja 1938

Meri Genetz kuuluu niihin taiteilijoihin, josta en tiedä mitään. No, se ei ole kovin ihmeellistä, sillä on paljon muitakin asioita, joista en mitään tiedä. Nimen perusteella taiteilijan voisi sijoittaa moneen Euroopan maahan. Ihan suomalainen hän on. Kuoli talvisodan pommituksessa saadun kaasumyrkytyksen aiheuttamaan keuhkokuumeeseen Helsingissä.

Outi Pieski

Outi Pieskin teoksen tunnistin, sillä hänen työnsä oli esille myös alkuvuodesta Kiasman saamelaista nykytaidetta esittelevässä Entiset ainoat -näyttelyssä. Muistaakseni olen nähnyt hänen työnsä myös Espoon Emmassa.

Åsa Elzen (Visby 1972 -): Transkriptio Kesannosta 2019

Tämä suuri tekstiiliteos tulkitsee Maja Fjaestadin 1919 suunnittelemaa mattoa, joka kuvaa lepäävää kesantopeltoa.

Yksityiskohta edellisen kuvan Åsa Elzenin teoksesta.

Materiaalina on käytetty kierrätettyä tekstiiliä. Tässä on neula viuhunut kerran jos toisenkin. Tuskin näin suurta työtä millään jokanaisen Singerillä on tehty. 

Ateneumissa vierähti tovi siitäkin huolimatta, etten pysähtynyt jokaisen teoksen äärelle yksityiskohtia tutkimaan. Museokortin yksi parhaita puolia on se, että voit hyvällä omallatunnolla ottaa näyttelyistä juuri sen, mitä kerralla jaksat sulattaa. Aina voi palata uudelleen, mikäli jokin asia jäi pohdituttamaan.

Hesaan mennessäni ajattelin, että samalla reissulla voisin vilkaista myös HAMin ja/tai Luomuksen tuoreet näyttelyt. Ei onnistunut. Olisin musertunut taideähkyyn. 

Suuntasin askeleeni kohti Kampin bussiterminaalia. Matkalla pysähdyin Yrjönkadun Snurreen kysymään, löytyisikö heiltä Dropsin merinovillaa. Meneillään olevan työn lanka loppui kesken. Ei ollut Snurressa. Eikä ollut Simonkadun FiinaNeuleessakaan. Helsinginkadulta Dropsia myyvä kauppa olisi löytynyt, mutta suunta oli aivan väärä.

Forumin Kukontorin syysvuokot

Dropsin langat löytyivätkin torstaina Helsinkiä lähempää eli Vihdin Nummelan Kodin tavaratalosta. Sieltä olin edellisetkin kerät hakenut. Samoin siellä on hyvä valikoima Lankavan lankoja.

Ateneumin taideretken ohella olen tehnyt jo yhden kyläkävelyn. Kesäkaudella kun en malta lähteä oman pihan ulkopuolelle huvikseni tallustelemaan. Asiointimatkat ovat sitten asia erikseen, mutta harvemmin silloin on kamera mukana. Eikä välttämättä intoa pysähtyä paikallisia kaivureita työnsä äärellä kuvaamaan.

Vuosia kuvauksen kohteena ollut lato on kesän aikana purettu, kuten keväällä kallellaan olevaa latoa kuvatessani uumoilinkin. Tontille on mitä ilmeisimmin nousemassa omakotitalo. Alue kaavoitettiin muutama vuosi sitten pieniksi, useammaksi muutaman sadan neliömetrin plänteiksi. Taaksekin oli noussut uusi talo. 

Kotimatkalla koukkasin lähellä sijaitsevan entisen maatalon pellon laidalle nähdessäni siellä makoilevat lampaat. Kylällä asuva henkilö pitää lapsille luontokoulua. Alakouluikäiset tytöt ovat innoissaan saadessaan taluttaa lampaita. Näen joukon usein kulkevan kotimme viereisen puistoalueen halki metsään ja takaisin kahden valkoisen ja yhden mustan lampaan kanssa. 

Auringonnousu torstaina 4.11.

Auringonnousut ja -laskut ovat viime päivinä olleet upeaa katseltavaa. Aurinko saa kotitien toisen puolen männyt ja kuuset loistamaan punaisina. Kameran kanssa on oltava vikkelä, sillä punerrus kestää usein vain hiukan silmänräpäystä pidemmän hetken.

Auringonlasku 4.11.

Viikon takaisena Halloween-lauantaina ovikelloa soitti kolme tyttöä "karkki vai kepponen" -kysymyksineen. Yksi tytöistä oli tuttu ja muutenkin tytöt olivat kivasti laittautuneet. En ollut varautunut karkkipyyntöihin, mutta laatikosta löytyi pari Bubs-karkkipussia, joista toisen annoin tytöille. Olivat tyytyväisiä. Puolen tunnin päästä oveen kolkutettiin jälleen. Ulkona seisoi kaksi hiukan toiselle kymmenellä olevaa pojanviikaria ilman kummoistakaan Halloweeniin viittaavaa puvustusta. Olivat kaiketi huomanneet, että karkkia voisi käydä keräämässä. Toinen pojista oli lähinaapurista. Heille annoin jäljelle jääneen Bubs-pussin. Kiitosta jäin odottamaan. 

Onneksi oven kolkutus loppui siihen, eikä keppostelijoita enempää näkynyt. En ole erityisen innostunut tästä Halloween-touhusta. Liian kaupallinen turhakejuhla minun makuuni. Paikoin lasten juhliminen on johtanut ylilyönteihin eli talojen seinien tuhrimiseen kananmunilla. 

Juhliminen ei suinkaan kuun vaihteeseen pääty. Maanantaina televisiossa alkoivat joulumainokset. Hyvä, että kaukosäätimessä on mykistysnappi ja oikein kyllästyneenä voi painaa sitä punaista nappia, jolloin kaikenlainen kauppojen kilinä loppuu oitis. Voisin katsoa pari kertaa Saarioisten joulumainosta, mutta lähes kaksi kuukautta kestävä kaupallinen joulushow nostaa ihokarvat pystyyn.

Lonicera × heckrottii - Koreaköynnöskuusama 29.10.

 

Sunnuntaina on isien vuoro juhlia. Oma isäni juhlii pilven päällä, samoin appiukko. Jälkikasvu on poikkeuksellisesti omilla reissuillaan isänpäivänä, joten nautimme Ukkokullan kanssa mustaherukkajuustokakkua kahden. Mikäli kakku hyytyy toivotusti. Hyvältä näyttää näin edellisenä päivänä. 

Hyvää isänpäivää kaikille isille! 

 

Lokakuussa valmistuneet

Aronia

 
Iltojen pimentyessä yhä aiemmin on myös enemmän aikaa kutomiselle. Vähenevien pihatöiden korvikkeeksi käsityöt ovat oivallista ajankulua ja unilääkettä hyvää tv-ohjelmaa katsellessa.

Olemme katsoneet Yle Areenasta italialaista hyvänmielen Sisilian murhamysteerit -sarjaa. Tapahtumat sijoittuvat Màkaroni -nimiseen kylään, joka sijaitsee Trapanin maakunnassa Palermosta länteen. Sarja perustuu kirjailija Gaetano Savatterin teoksiin. Ohjelmassa on huikean hienoja maisemia, huumoria, komeita miehiä ja kauniita naisia. Kuvauspaikat herättävät kiinnostuksen tutustua sisilian karttaan, kulttuuriin ja historiaan tarkemminkin. 

Viimeksi seikkailin netissä lukemassa Gibellinan vuoden 1968 maanjäristyksestä, jossa koko kylä tuhoutui täysin. Uusi kylä rakennettiin kymmenen kilomerin päähän. Kuvanveistäjä Alberto Burri teki vanhan kylän raunioista yhden maailman suurimmista veistoksista nimeltään Grande Cretto.   

Netti on monin tavoin suuri aarreaitta, josta välillä ammenan hullujakin ideoita. Olutsukat nähdessäni päätin heti kokeilla, onnistuisinko tekemään sellaiset ilman tarkempaa ohjetta. Ei niitä ollut vaikea tehdä, vaikka näissä on korjaamisen varaa. Korvan aikaansaamiseksi opettelin I-cord -tekniikan. Korvasta tuli hiukan kiemurainen ja liian pitkä. Samoin sukan alussa olevan valkoisen "vaahdon" ja sukan raja kaipaa säätämistä. Seuraavat sitten toivon mukaan paremmat.

Lankana käytin 7veikan väriä hapero 273 ja vaahtoon luonnonvalkoista 7veikkaa. 

Helpon ruutuneuleen ohjeen löysin niinikään netistä. Oikeita ja nurjia silmukoita vuorottelemalla syntyy kiva kuvio. Tykkään tehdä malleja, joissa on jokin tavoite säännöllisin välein. Oli sitten kyse eri värisestä raidasta tai silmukoilla muodostuvasta kuviosta, työ tuntuu edistyvän pelkkiä samalla värillä oikeilla silmukoilla kutomista nopeammin. 

Nämä sukat valmistuivat 7veikan beigestä (061). Silmukoita on puikkoa kohden 14 ja kokeeksi puolta numeroa pienemmät puikot 3. Syksyn tavoitteeni mukaisesti maltoin kutoa isompaan jalkaan sopivaa sukkaa. 

Vohvelikuviota olen kutonut aiemminkin. Ideaoita netistä etsiessäni vohvelikuvio nousi taas esiin, joten siinäpä sopiva mallineule. Edellisen ruutukuvion lailla näissä on samaa "tavoitteellisuutta", joka tekee kutomisesta mukavan. Malli on helppo, jonka vuoksi se sujuu televisiota katsellen.

Lankana on 7veikan vaaleanpunainen (076). Silmukoita 14/puikko ja puikot 3.5. Kuvassa sukat näyttävät pieniltä, mutta koko on 41/42. Monet kuviot kiristävät neuletta siten, että koen hyväksi laittaa sileää neuletta enemmän silmukoita. Tämä vohvelikuvio ei kiristä.

Lankalaatikossa pyöri pari pientä jämälankanöttöstä punaista lankaa. Siitä sitten meikäläisen kirjoneulekammon ylittävää helppoa kahden langan kuviota. Kuva paljastaa virheen, jota en näköjään ole sukkia tehdessäni huomannut. Tarkka sen varmasti huomaa. Vaikka inhoan purkamista, pyrin virheet korjaamaan. Tässä tapauksessa virheestä ei ole haittaa sukkien käytölle, joten onnekseni jäi huomaamatta - ja korjaamatta.

Lankana siis punainen 7veikka ja 7veikan harmaa (043). Silmukoita 14/puikko, puikot 3.5. 

Ukraina-väriset sukat tein sinisestä (857) Lankavan Lysti-langasta ja keltaisesta (31) Kaupunki-Kivijalka -langasta. Mallineuleena Ailin lapaset, johon ohjeen olen löytänyt Ulla-neuleesta. 

Tämä mallineule kiristää sen verran, että lisäsin resorin 52 silmukan jälkeen mallineuletta varten vielä 8 lisää. Kavensin näistä neljä silmukkaa nilkan resorissa ennen kantalappua. Mallineule on neljällä jaollinen, mikä on tärkeää huomioida silmukoiden määrää suunnitellessa.

Ailin lapanen -mallineule on kivan näköistä esimerkiksi pipon alareunassa.  

Lokakuun viimeisenä iltana sain valmiiksi päättelyineen kuvan sukat. Langan löysin käydessäni ostamassa lisäkerää edellisen kuvan Ukraina-teemaisiin sukkiin. Tämä lanka on Lankavan Lysti -lankaa sävynumero 6009. Yhdistin kirjavan langan 7veikan valkoiseen. Silmukoita 3.5:n puikkoa kohden 13.

Valmiiden sukkien laatikko täyttyy vauhdilla. Olen jo hissukseen ryhmitellyt niitä siten, mitkä menevät mihinkin osoitteeseen jouluna tai jo sitä ennen. Muutakin voisi kutoa, vaan kun sukat ovat sopivan idioottivarmaa tekemistä minulle.

Marraskuuta aloitetaan

Euonymus europaeus - Euroopansorvarinpensas

 

Näin ne päivät, viikot ja kuukaudet vierähtävät. Nyt eletään marraskuuta, joten ihan kohtahan sujahdetaan seuraavaan vuoteen. Kaupassa käydessäni kuulin, kuinka nuori perhe joulukoristeita hypistellessään iloitsi lähestyvästä joulusta. Kaupoissa joulu on näkynyt jo useita viikkoja. Luultavasti koristelu ja suklaarasiatornit lisääntyvät heti, kun Halloween-krääsä on saatu siivottua pois alta.

Euonymus europaeus - Euroopansorvarinpensas

Pyhäinpäiväkin on jo ohitse. Kävin viemässä kynttilän vanhempieni haudalla jo arkena ennen varsinaista pyhäinpäivää. Muille edesmenneille sytytän kynttilöitä kotipihaan. Isän kuolemasta tulee puoli vuotta. Yhä tuntuu oudolta, ettei tarvitsekaan säännöllisesti suunnata auton nokkaa kohti hoivakotia. 

Hyvinvointialue lähetti kirjeen, joka sisälsi tuoreen päätöksen ympärivuorokautisen hoivapalvelun asiakasmaksusta. Kumma juttu, ettei nykytekniikalla mukamas kyetä siivoamaan pois kuolleita postituslistalta. Laitoin kirjaamoon sähköpostilla ironisen kysymyksen: "aiheuttaako ko. maksupäätös kenties minulle toimenpiteitä ottaen huomioon, että isän kuolemasta on kohta puoli vuotta?". 

Vanhempani on haudattu Pohjois-Espoossa sijaitsevalle Kellonummen hautausmaalle. Se on kaunis paikka, kuten hautausmaat usein. Jutun alussa on kuvia hautaa lähellä kasvavista euroopansorvaripensaista syksyisissä siemenasuissaan. 

Tällä kertaa en tehnyt pidempää katselukierrosta, vaan kipaisin p-paikalta suoraan haudalle ja takaisin. Poutaisesta säästä huolimatta nurmialueet hautojen ympärillä tihkuivat märkyyttä. Havukasvit Kellonummella on lähes järjestään peurojen kaluamia. Peuroista minua varoitettiinkin kasvivalintojen varalta käydessäni valitsemassa hautapaikkaa äidin kuollessa.

Olen odottanut pakkasia ja maan jäätymistä aloittaakseni lintujen ruokinnan. Tintit ovat käyneet koputtelemassa ikkunaa ja ikkunalautoja ahkerasti, mikä on kuulemma merkki siitä, ettei luonnosta löydy niille enää tarpeeksi syötävää. Ja tietenkin myös siitä, että ne ovat oppineet minulla olevan jokatalvinen siemenbuffetti niitä varten.

Siemenautomaatteja en ole vielä laittanut. Niiden kanssa odotan todellakin maan jäätymistä. Mutta talipötköt ripustin viikolla kolmeen paikkaan. Niistä tulikin oitis suosittuja. Enimmäkseen ruokailemassa käy tali- ja sinitiaisia, mutta myös pari tikkaa vierailee keittiöpuolen pötkössä säännöllisesti. Mustarastaita pihassa on paljon. Niille minulla ei vielä ole mitään tarjolla. Nehän syövät enimmäkseen maassa, jonne en tietenkään siemeniä ripottele. Muut linnut kyllä syödessään roiskivat siemeniä ympäriinsä ja siitä hyötyvät maasta käsin ruokailevat linnut.

Sisäänkäynnin syysasetelmaan muutti punatulkkuja. Tarkoitus on ollut käydä metsässä etsimässä männynkäpyjä, jotka suhauttaisin maalilla punaisiksi. Ne olisivat söpöjä koristeita vihreiden tuivionoksien joukossa. Metsäretki on edelleen tekemättä, joten Ikeasta löytämäni punatulkut saavat nyt rauhassa tiirailla kulkijoita. 

Huopakankaiset tulkut ovat kevyitä, joten ne on tarkoitus kiinnittää paremmin. Nuo valmiina olleet ripustusnarut ovat aika heppoisia. Tuuli saattaa heittää tintit maahan. Samoin linnut itse käyvät yllättävän usein nokkimassa värikkäitä yksityiskohtia niin kransseissa kuin muissakin ulkona olevissa koristeissa.

Campanula patula - Harakankello

Yhtenä päivänä haravoin alapihalta puunlehtiä laittaakseni niitä joillekin kasveille suojaverkkojen sisäpuolelle talvisuojaksi. Siinä ohessa huomasin muutamia pieniä sieviä yksityiskohtia istutusalueilla. Harakankello jatkaa kesäkautta Suviruusun tyvellä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Verikurjenpolvi ei taasen osaa päättää, viettääkö se kesää vaiko syksyä. Lehdet ovat vaihtaneet ruskasävyyn, mutta kukkiminenkin vielä sujuu.

Primula - Esikko

Majalispenkissä syyslehtien lomassa pilkottaa pikkuinen punainen täplä. Se on yksi Nilalta saaduista esikoista, joka vähät välittää syksyn saapumisesta. Näitä punaisia esikoita minulla ei ennestään ollut, joten iloitsen kovasti saadessani niitä Nilalta. 

Aster dumosus - Reunusasteri

Pari viikkoa sitten sain tehtyä vihdoin sen, mitä olen aikonut ties kuinka pitkään. Olopihan Allaspenkin reunassa on kasvanut vuosikausia reunusasteri, jonka istutusaikaa en enää muista, enkä listoistani edes löytä. En tarkkaa nimeäkään. Sinnikkyyttä tällä kasvilla on ollut uskomaton määrä, kun se on jaksanut kasvaa ja kukkiakin kivien ja kivituhkakäytävää reunustavan laudan välissä. Hain lapion ja kaivoin kasvin ylös. Reunusasterilla ei ollut edes kunnon juuripaakkua, kun se oli ahtautunut olemattomaan tilaan. Jaoin juurakon kahtia ja istutin kummatkin yksilöt alapihan Ruusupenkkiin. Siellä oli aukko, jolle olin miettinyt täytettä. Nyt sellainen löytyi. Toivottavasti myöhäinen istutusaika sopii tälle reunusasterille ja sen juurtumiselle.

Vinca minor ’Illumination’ - Pikkutalvio, kirjavalehtinen

Kirjavalehtisen pikkutalvion olen istuttanut Päivänliljapenkkiin 2015. Kolme vuotta myöhemmin siirsin pienen palan Hortensiapenkkiin. Pikkutalvio on tehokas leviäjä, jonka vuoksi sitä onkin puutarhassani jopa liikaa. Kirjavalehtinen talvio sen sijaan on kaikkea muuta kuin nopea. Muutaman kukan se tekee nykyisin joka kesä. Näin syksyllä tämän 'Illumination'in hienous nousee hyvin esille. Sen vaaleat lehdet ikäänkuin hohtavat valoa hämärinä syyspäivinä.

Lokakuu on vietetty melko kosteissa merkeissä, vesisateita on riittänyt. Mutta on myös ollut ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä. Nopeasti vilkaisten marraskuun alkupäivinä näyttää kylmenevän. Ehkä vähitellen on kaivettava pipo ja hanskat esiin.

Mukavaa marraskuuta kaikille! 

Elämä se on silppua vaan...

Keskellä Kaivoruusupenkki

 

Viikonvaihde sujui raittiissa ilmassa puutarhaa talvilepoon valmistaen. Joinakin syksyinä on tuntunut, ettei mikään aika riitä kaikkien tehtävien valmiiksi saamiseksi. Tänä vuonna hommat etenevät mukavasti hitaaseen tahtiin, eikä kiire vaivaa ollenkaan. Parissa tunnissa saa jo paljon näkyvää aikaan ja se kaikki on pois seuraavien päivien listalta.

Hedelmätarha

Omenapuista lehdet ovat alkaneet pudota vauhdilla. Punakaneli, valkeakuulas ja punainen Astrakan ovat jo varsin lehdettömiä. Keskellä näkyvä Huvitus sen sijaan pitää tiukasti kiinni jokaisesta lehdentyngästäkin. Taaempana toinen kriikuna on jo lehdetön, toisessa lehtiä on vielä runsaasti. Kumpaankin vaikuttanee puiden kaulaaminen, sillä kriikunat on tarkoitus ensi vuonna kaataa liiallisen juurivesatuotannon vuoksi.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Punaisen Astrakanin tyvelle olen 2019 istuttanut syyssahrameita. Ne käyttäytyvät samalla tavoin kuin syysmyrkkyliljat. Ensin niistä ei näy vilaustakaan ja sitten yhtenä päivänä nousevat joukolla. Lämpimän syksyn johdosta nämä ehtivät jopa avautua. Usein ne pysyvät nuppuisina kaatuen sitten syksyyn kyllästyneinä maahan kuihtumaan.

Etualan Kurgaani jatkuu taustan Hortensiapenkkinä.

Alapihalla haravointia on ollut todella vähän. Kanttausurista vedän haravalla puunlehdet nurmikon puolelle, jossa ajan ne sitten pariin kertaan ruohonleikkurilla silpuksi. Kasvimaan lähellä vaahterasta putosi lehtiä kasapäin syys-lokakuun vaihteessa. Silloin ruohonleikkurilla silputtua massaa oli haravoimalla ohennettava. Muuten nurmikolle olisi talven myötä muodostunut lehtimassasta peltimäinen laatta, jonka alla mikään ei elä. Ei nurmikkokaan. Ruohonleikkurilla silputtu massa on hyvää ainesta puiden ja pensaiden alle sekä kompostiin.

Hortensiapenkki alkaa Kriikunapolusta.

Alapihan syyshortensiat ovat antaneet kaikkensa. Niiden kukinta ja ruska on ollut kaunista katseltavaa. Nyt kukista vaaleanpunainen ja viininpuna ovat muuttuneet ruskeiksi. Lehdetkin varisevat tyvelle kiihtyvällä vauhdilla. 

Keskellä Ovaalipenkki, taustalla Rajamäntypenkki, vasemmalla Naapuriaitakakkonen.

Rajamäntypenkki eli männyn vasen puoli on oivallinen paikka haravoiduille lehdille. Sinne ne maatuvat. Paikkaan, joka ei käytännössä näy minnekään eikä kellekään. Naapurin korallikanukka, meidän puolen kiiltotuhkapensas ja Isabellansyreeni hoitavat lehdistöllään piilottamisen. 

Rajamäntypenkkiä kutsun välillä myös alapihan puskanurkaksi, koska se nyt on vain itsekseen syntynyt paikka sen enempää suunnittelematta. Sinne on hiljaa hiipinyt meidän pihan runsain vuohenputkipöheikkö. Vuosien ajan saatoin elvistellä, että meilläpä ei vuohenputket ole ongelma. Nyt saan olla tarkka, etteivät puskanurkasta levittäydy muualle.

Jokin patjarikko tämäkin?

Ovaalipenkin puiston puoleisessa päässä kasvaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatua patjarikkoa, jonka nimeä en tiedä. Se käytti tämän kesän juurtumiseen ja kasvamiseen, mutta jaksoi myös kukkia toukokuussa runsaana. Istutin tämän patjarikon useina pikkuisina paloina, joista on kasvanut kunnon pehkoja. Tulevaisuudessa on ajatus jakaa isompia pehkoja muuallekin.

Takaoikealla on niinikään Nilalta saatuja soikkoratamoita (Plantago media), joiden lehdet ovat jo alkaneet väsyneinä lerpattaa. Aika hauska kasvi, joka teki kesällä lehtiruusukkeen keskelle pitkän heinämäisen kukinnon. Joukossa näkyy olevan myös itsekseen siementäneitä harmaakäenkukkia. 

Löysin kuin löysinkin kuvan Nilalta saadusta patjarikosta kukkivana. Kivasti se on vanhempaa patjarikkoani vaaleampikukkainen.

Kukkiva patjarikko pääsisi paremmin esille, jos ehtisin ja muistaisin leikata sen ympärillä rehottavia sipulikukkien lehtiä pois.  Ehkä sitten ensi keväänä.

Saxifraga x arendsii - Patjarikko

Ovaalipenkin naapurinpuoleisessa päässä taasen kasvaa patjarikko, joka kukkii yleensä toukokuussa valtoimenaan. Tämän kukka on toisen pään patjarikkoon verrattuna voimakkaamman pinkki, kuten alla olevasta kuvasta voi todeta.

Patjarikon voisi jo vaikka jakaa, mutta en raaski rikkoa sen sydämen muotoa. Kuva on otettu pari viikkoa sitten, kun tuuli oli ripotellut neulasia Ovaalipenkkiin oikein urakalla. Välillä putsaan suurimmat neulaskasat pois. Männyn läheisyydessä ruohoa leikatessa paukkuu usein kuin kiviin leikkurilla ajaisi. Kävyt ne siellä ottavat osumaa.

Saxifraga x arendsii - Patjarikko

Patjarikon kukat ovat minusta hyvin kauniita. Aina ei kukan tarvitse olla kooltaan valtava. Pienet ovat usein lumoavan kauniita, kunhan malttaa kumartua katselemaan niitä lähempää.

Majalispenkki, taustalla Kriikunapolku haaroineen.

Majalispenkki on hyvä esimerkki siitä, kuinka jostain luopumalla voi saada jotain hienoa tilalle. No, hienoudesta en vielä tässä vaiheessa sano mitään. Metsäruusun pois kaivuu on kuitenkin yksi lähiaikojen parhaita puutarhatekoja. Laitoin verkon atsaleojen ja pensasmustikan ympärille. Atsaleat muuttivat viime syksynä Majalispenkkiin, jossa nille löytyi entistä paremmat asuinsijat. Vasemmanpuoleinen on 'Ruususen uni' ja oikeanpuoleinen (joka on pieni ja vihreä) 'Northern Hi-Lights'. Laitimmaisena oikealla on pari pensasmustikkaa, jotka siirtyivät kesällä tähän lavakauluksesta. 

Majalispenkki oli tarkoitus jättää kesäkukkamaaksi. Näyttää vahvasti siltä, ettei se sellaisena tule pitkään olemaan. Istutin kesällä Nilalta saadut lukuisat esikot penkin reunoille. Oikealla on vielä iso multapläntti ensi vuoden kesäkukkamaaksi. 

Rhododendron x 'Ruususen uni' - Atsalea

Kivipellon Saila kertoi, että hänen atsaleassaan on runsaasti nuppuja. Minun 'Ruususen unessa' ei ole nupun nuppua. Ymmärtäähän sen, että uuteen paikkaan kotiutuminen vie kasvin voimia, eikä se välttämättä jaksa ajatella kukkimista. Jospa sitten joskus myöhemmin.

Viiniportti, jonka oikealla puolella Marjapenkki, vasemmalla Päivänliljapenkki.

Marjapensaat oikealla ovat jo lehtensä pudottaneet. Viiniportin vasemmalla puolella lumikärhö pullistelee edelleen vihreänä. Maahan asti roikkuvia oksia siitä jo leikkasin. Yleensä latvukset kuivuvat ja paleltuvat talvisin, joten niitä leikkaan keväällä pois. 

Silppuamishommiin lähtiessä laitoin hiukset nutturalle. Omenapuut ja lumikärhö eivät kampauksesta tykänneet, vaan tarttuivat läheltä ja alta kulkiessani hiuksiini. Sisälle palatessani olin kuin mikäkin tarhapöllö hiukset sinne tänne sojottaen. 

Alapihaa ylhäältä käsin. Koristekirsikka 'Accolade' hohtaa keltaisena.

Koristekirsikka 'Accolade' on kesän aikana rehevöitynyt ja kasvanut mukavasti. Nyt se loistaa kullankeltaisena. Sen oikealla puolella näkyy myös Kiemurapenkin syysvuokko, jonka lopulta leikkasin kuvaamisen jälkeen matalaksi. Yhtään kukkaa tai nuppua siinä ei enää ollut. Varsia leikatessa saatoin huomata, kuinka laajalle se on penkissä jo levinnyt. Ajattelin siementaimia nousevan lähinnä kanttausurasta, mutta onpa niitä tullut itse penkkiinkin. 

Perjantai-illan tunteja jatkunut sade oli rummuttanut puutarhaan omanlaistaan syystunnelmaa. Märkää ja kuraista.

Puuvajarinteen maa näyttää oranssiselta siksi, että siinä oli sopivan tasainen paikka silputa kasapäin vaahteranlehtiä. Haravoin silputut lehdet puiden tyvelle. Siellä niistä tulee hyvää multaa, eivätkä kulkeudu jalkineiden pohjissa sisälle.

Samaa vaahteranlehtisilppua syntyi taas varaparkkipaikan viereiselle töyhtöangervoalueelle. Aivan vielä silppuamistyömaan loppu ei häämötä. Ainakin yhdessä puistoreunan vaahteroisa lehtiä on yhä kiinni oksissa runsaasti. Kun yhden satsin on saanut silputtua, seuraava onkin pian odottamassa. 

Jos kaikki silppuamani vaahteranlehdet olisi säkitetty ja kuskattu kaatopaikan puutarhajätepisteeseen, ei yksi peräkärryllinen riittäisi. Ruohonleikkurin kanssa massa supistuu melkoisesti ja kaikelle löytyy paikka omalla tontilla.

 
Puiston puolella vaahteranlehtiä riittää sielläkin. Harmi kyllä, tuuli kuskaa niitä meidän tontille riesaksi asti. Saattaa olla, että hurautan ruohonleikkurilla osan noistakin vielä silpuksi. Pysyvät paremmin pakoillaan.

Colchicum Giant - Syysmyrkkylilja

 

Lokakuun viimeisiä päiviä viedään. Kuljemme kohti pimeämpää ja kylmempää aikaa. Sytyttäkäämme kynttilöitä valaisemaan kulkuamme.