Puutarhapuunaaja pulisee

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

 

Kiirehdin sunnuntai-iltapäivällä kameran kanssa pihamaalle, sillä mustat pilvet vyöryivät uhkaavasti lähemmäs. Sadetta ei ollut luvassa, mutta niin vain jouduin kesken retkeni pelastautumaan pisaroilta sisälle.

Rastaat ovat tyhjentäneet kiitettävällä vauhdilla pensaat ja puut marjoista. Suurella innolla ne ovat myös möyhentäneet multaa ja katteita pitkin käytäviä ja polkuja. Myös muutamissa paikoissa istutusalueita reunustavia turveharkkoja on nokittu ahkerasti. Etsivät varmaankin harkkojen uumeniin piiloutuneita hyönteisiä.

Aronia

Aronioista suurin osa on jo varsin paljaita ja lehtiä on enemmän maassa kuin oksilla. Lähikuva yhdestä aroniapuskasta näyttää, kuinka hienosti ruskasävyt lehtiin muodostuu. Punaisuus hiipii lehden laidoilta kohti keskustaa, kunnes koko lehti on vaihtanut väriä.

Hydrangea 'Vim's Red' - Syyshortensia

Tavallisesti yksi eniten kuvaamiani kohteita syksyisessä puutarhassa on ollut syyshortensia 'Vanille Fraise'. Tänä vuonna 'Vim's Red' on vienyt voiton hortensioiden ruskavärikisassa ja päässyt täten kuvakimarani kärkeen. Koko puska kukki ennätysrunsaana. Väri alkoi jo melko varhaisessa vaiheessa muuttua aina vain viininpunaisemmaksi. Joidenkin kasvien osalta ei niitä istuttaessa osaa edes kuvitella, miten hienoja niistä ajan mittaan kehkeytyy. 'Vim's Red' on vienyt sydämeni mennen tullen.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Monilla ihmisillä on oivallinen taito luoda hienoja kasviyhdistelmiä niin värien kuin muotojenkin suhteen. Minulla tällaista taitoa ei ole, mutta joskus sattuma hoitaa senkin asian puolestani. Näin on näköjään käynyt Kiemurapenkissä. Komeamaksaruohon naapurina kasvanut harmaakäenkukka ( Lychnis coronaria 'Oculata') on kasvattanut kivan lehtiruusukkeiden rykelmän. Osa noista kukkikin kesän aikana. Leikkasin kuihtuneet kukkavarret pois niiden kaatuillessa nurmikon puolelle. 

Cornus alba - Korallikanukka

Alapihan puskanurkassa kasvaa naapurin puolella valtava korallikanukka. Yleensä saan ihailla sen kauniita kukkia kesän aikana. Tänä vuonna kukkia oli vain muutama. Mutta syysväri korallikanukalla on todella hieno. 

Malus 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Koristeomena 'Musta Rudolf' kuuluu pihani ykkösluokkaan. Tällä tarkoitan sitä, kuinka tärkeä ja mieluisa kasvi se minulle on. 'Musta Rudolf'in lehdet ovat koko kasvukauden tummat. Kesällä niihin tulee häivähdys vihreää, mutta yleisnäkymä on silloinkin enemmän purppurainen. Ruska-aikaan purppuraisuus syvenee ja pikkuruiset "omenat" näyttävät söpöiltä pensasmaisen puun oksilla. 

Rubus arcticus - Mesimarja

Mesimarjaa sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Aluksi istutin mesimarjat lavakaulukseen, jossa ne viettivät pari vuotta valloittaen samalla koko lavakauluksen. Mesimarja on tehokas leviäjä, joten napsin siitä taimia istuttaen niitä maanaluskasveiksi pariin-kolmeen paikkaan. Kuvassa Ruusupenkissä, pensasruusujen alustalla kasvavat mesimarjat ovat vaihtaneet syysasuun. Joukossa näkyy vihreinä sormustinkukkien ja lemmikkien taimia.

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

Kiiltotuhkapensaan ruskakuvia olen tainnut julkaista jo liikaakin. Tämä asuu alapihan puskanurkassa, vastapäätä naapurin korallikanukkaa. Tuhkapensaalla on aronian kanssa samanlainen tapa vaihtaa syysväriin. Puna lähestyy vihreää keskustaa laidoilta käsin. Osaa se näköjään oranssillakin lehtiään somistaa.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlajaa olen kuvannut kokonaisena. Niin Huoltopihan kuin alapihan Vapaapenkinkin yksilöitä. Otinpa sitten tämän lähikuvan, jotta sain tuurelle ominaisen syysvärin paremmin esille. Puu on nimittäin aloittanut lehtiensä varistamisen, joten kiireesti piti lehdet kuvata.

Tuurenpihlaja on mainio ruskakasvi. En ihan ymmärrä värin syntymisen perusteita, sillä Huoltopihan tuure on aina huomattavasti aiemmin ja isommin oranssinen. Sen kasvupaikka on talomme päädyn ja naapurin autokatoksen ansiosta suojaisa. Valoa puu kyllä saa yhtä paljon kuin alapihan avoimella paikalla kasvava tuure. 

Kaivoin blogistani jutun lokakuulta 2018, jolloin näin tuurenpihlajan loiston kyläkävelylläni. Rakastuin tuureen, jonka seurauksena istutin omani seuraavana keväänä alapihalle ja toisen hiukan myöhemmin Huoltopihalle. 

Ikkunanäkymä 3.10.26

Ikkunanäkymä olkoon kuvitusta sille, että sain vihdoin pestyä kaikki talon ikkunat. Huh, mikä homma. Siinä meni viikonloppu ja vähän maanantaitakin. Jokaisessa talomme ikkunassa on kuusi pintaa. Isoja ikkunoita on 6, keskikokoisia 4, ovi- ym. ikkunoita 2 ja pieniä ikkunoita vessassa, pesuhuoneessa, saunassa, varastossa ja autotallissa yhteensä kuusi. 

Eikä riitä, että avaa ja sulkee ja pesee lasit. Sen lisäksi on putsattava sälekaihtimet, karmit ja ikkunalaudat. Sekä tietenkin siirrettävä ensin kaikki tavarat pois ikkunalaudoilta ja ikkunoiden läheisyydestä. Kun ikkunanpesun jäljet on siivottu, on myös tavarat palautettava paikoilleen. 

Uhkaan vuosi toisensa jälkeen ostaa ikkunanpesun ammattilaisilta. Kunhan ensin lakkaan köyhtymästä. Onneksi suurin urakka on yleensä vain kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Pihan puolen ikkunoiden ulkopintoja pesen kyllä useamminkin. Se on kohtuullisen nopea ja helppo homma, kun pitkien varsien avulla ikkunat pääsee pesemään pihalta ja terassilta käsin.  

Huomioin ikkunanpesun tarvitseman ajan laittamalla uuniin valmistumaan tartifletten. Idean tähän alppien perunaruokaan keksin löytäessäni saksalaisesta Liiteristä kokonaisen Replochon-juustokiekon. Joskus Replochonia saattaa löytää kaupasta pikkuisina kolmioina, mutta kokonaisen kiekon löytyminen oli kohdallani ensimmäinen kerta. 

Olen tehnyt tartifletteä aiemminkin linkin takaa löytyvällä ohjeella. Replochon-juuston olen välillä korvannut esim. Camembertillä tai briellä. Myös raclette-juusto käy. 

Naapurin Marit on jo kahdesti tuonut minulle suppiksia. On se vaan hienoa, että lähellä asuu sienestävä naapuri, joka mielellään ilahduttaa myös minua antimillaan. Maritin tuomat suppikset olen ryöpännyt nopeasti ja laittanut pakkaseen odottamaan esimerkiksi sienirisottoon pääsyä.

Lonicera x hecrottii - Koreaköynnöskuusama

Mediassa on uutisoitu useaan kertaan uudesta tavasta jättää syyslehdet puutarhoissa haravoimatta. Pari ihmistä on jo minullekin sanonut, kuinka kaltaiseni puutarhapuunaaja saa jatkossa laiskotella vaikka kirjan äärellä. 

Ihan näin se ei kuitenkaan ole. Haravointia voi toki vähentää, kuten olen jo vuosien ajan tehnytkin. Sen verran näytän haravaa alapihan nurmialueilla, että vedän pudonneet lehdet kanttausurista numikolle. Tämän jälkeen huristan ruohonleikkurilla kasojen yli pariinkin kertaan. Jos silppua tulee paksu kerros, haravoin osan pensaiden alustoille ja istutusalueille. Osan vien kompostiin. 

Aronian lehdet maassa.

 

Aivan viimeiset puista pudonneet lehdet jätän nurmikolle tai ajan ne vielä kerran silpuksi säästä riippuen. Yläpihalla nurmikkoa ei ole. Hiekkakäytäviltä lehdet on haravoitava. Osan haravoin käytäviltä istutusalueille ja täälläkin puiden ja pensaiden tyvelle. Osan kerään paikkaan, jossa voin ajaa ne silpuksi ruohonleikkurilla. Ja haravoida silpun sitten istutusalueille. 

Piha täynnä vaahteraneniä.

 

Kukin saa olla puutarhansa syystöiden suhteen juuri niin laiska, kuin huvittaa. Itse tykkään pihalla puuhailusta, haravoimisesta ja puutarhan talvikuntoon laittamisesta. Ymmärrän hyvin luontonäkökulman, jota koitan omissa toimissani parhaani mukaan toteuttaa. Valtaisa vaahteranlehtihyökkäys joka syksy on asettanut pihallemme omat norminsa, joita ei voi laiskuuteen vetoamalla laistaa. Tai voi, mutta sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.
 

Clematis 'Purple Dream'

Puuhakkaita syyspäiviä värikkäässä luonnossa!

Puikot ovat kilisseet

 
Edellinen neulepäivitys (15.9.) päättyi kuvan tilanteeseen, jolloin korissa toinen sukka oli vielä keskeneräisenä. Pian se valmistui ja sen jälkeen muutama muukin sukkapari.

Harva se ilta mietin, mitä muuta kuin sukkia voisin kutoa. En ole kyllästynyt kutomiseen, en edes sukkien kutomiseen. Kaipaan silti vaihtelua. Lämminverisenä käytän todella vähän villapaitoja. En siis näe järkeväksi kutoa niitä. Huiveista tykkään, mutta kummasti ne solahtavat kaulasta autossa pelkääjän penkille. Tai viettävät aikansa ulkovaatekaapin hyllyllä. Pipoja kyllä käytän talvella. Ehkä siis kudon jossain vaiheessa itselleni uuden pipon, tai kaksikin. Kiva valita takin väriin sopiva pipo.

Aloituskuvan korin keskeneräinen sukkapari on tässä valmiina. Olen mieltynyt tuohon 7veikan Raita-langan 939 Syysaamu värimaailmaan. Näissä sukissa yksivärisenä lankakumppanina on 283 Hapero.

Toisen Raitalankakerän yhdistin tummanruskeaan 064 Korvasieni. Näissä sukissa resorissa on 52 silmukkaa ja resorin jälkeen lisäsin neljä silmukkaa, jolloin puikkoa kohden silmukoita on 14. 

Kuvassa sukka ei näytä kovin suurelta, mutta koko on 42-43. Tapaan ehkä liikaakin kutoa pienijalkaisille, vaikka tilastojen mukaan Suomessa yleisin naistenjalan koko on 39. Tavoitteena on syksyn mittaan kutoa isompikokoisia sukkia.

Nämä sukat on kudottu Lankavan Lysti-langasta. Värinä viininpunainen 873. Mallineuleena 1-2 krs: kaikki oikein, 3-4 krs: 2 o 2 n.

Lysti-lanka on minusta hyväntuntuista lankaa, jota on mukava kutoa. Lysti vastaa vahvuudeltaan 7veikkaa. 

Näiden sukkien varsi on House Kuvio 82141, jota löytyi vajaa kerä laatikosta. Yhdistin siihen Novitan 7veikka punaisen, joka on joulunpunaisen ja viininpunaisen väliltä. Tuoreimmassa värikartassa lanka löytyy numerolla 587 Karpalo.

Toukokuussa kudoin House Kuvio-langasta säärystimet, joihin oli tarkoitus tehdä villasukat resorivärillä.

Nyt sain nuo harmaat sukat tehtyä. Ihan perinteinen nilkkasukka, joka kelpaa jalkaan ilman säärystintäkin.

Kuvan säärystimet tein Lankavan Lysti-ohjeella. Lankana käytin beigen väristä (2138) MyHome-lankaa, jota ostin Cittarin tarjouksesta 3 kerää (á 150 g) kympillä. 

MyHome -langan koostumus on 75 % villaa 25 % polyamidia. Se on pehmeämpää ja liukkaampaa kuin Novitan 7veikka tai Lankavan Lysti. Minun on vaikea saada MyHome-langasta tasaista jälkeä, kun se tuntuu juoksevan hyppysistä omia aikojaan. Lisäksi puutarhatöistä kiukustunut sormien nivelrikko hankaloittaa kunnon pidon saamista puikoista ja langasta.

Lysti-säärystimien kuvio on helppo ja kiva kutoa.

Sainpa vielä sopivasti perjantai-iltana valmiiksi kuvan raitasukat. Lankana näissä 7veikan punainen 587 Karpalo ja 7vRaita 983, jossa on samaa karpalon punaista. Silmukoita on 3.5:n puikkoa kohden 14 ja sukan koko jotakuinkin 42. Maltoin siis kutoa tavoitteideni mukaisesti reilumman kokoiset sukat.

Kaupoissa on ollut hyviä lankatarjouksia, joihin olen sortunut toisenlaisista aikomuksista huolimatta. Toisaalta on hyvä, että kotona on jonkinlainen lankavarasto. Ei tarvitse sitten idean putkahtaessa lähteä kauppaan ajamaan. Lähikaupoissa toisessa on muutamia keriä 7veikkaa ja toisessa Kaupunki-lankoja. Jos jotain tiettyä haluaa, sitä harvemmin lähikaupasta saa. Eikä ainakaan edullisesti. Sen olen jo oppinut, että samaa väriä kannattaa heti ostaa kaksi kerää. Mikäli kutoo sukkaan vähänkin pidemmän varren, loppuu 100 gramman kerä usein kesken. 

Keskiviikkona alapihan tuurenpihlaja loisti ilta-auringossa. Nyt siinä on huomattavasti vähemmän lehtiä.

Uuden sukkaparin ensimmäinen on jo puikoilla kantapäävaiheessa. Tiedänpä, mitä antaa joululahjaksi yhdelle jos toiselle.

Ruskaa ja usvaa

 
Aurinkoiset päivät ovat olleet ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämpimiä. Hyvin on pärjännyt pihatöissä kevyemmilläkin tamineilla. Aurinko laskee täällä etelässä jo puoli seitsemältä. Ennen taivaanrannan taa laskeutumista säteet punaavat maiseman ja saavat ruskavärit hehkumaan.

Viime viikonloppuna illalla tienoon peitti hento usva. Se ei kuitenkaan muodostunut hernerokkasumuksi, vaan sää kirkastui hetkeksi ennen auringon painumista kokonaan taivaanrannan taa. 

Olen ripustanut erilaisia valoja puutarhaan. Pergolan katonreunalla on jo useamman vuoden ollut valosarja, joka syttyy ja sammuu ajastettuna. 

Siellä täällä puutarhan puissa roikkuu lyhtyjä, joissa tällä hetkellä on ajastimella kuuden tunnin ajan palavat led-kynttilät. Myöhemmin laitan osaan lyhdyistä öljykynttilöitä. Isokokoinen öljykynttilä palaa kolme-neljä päivää, vaikka sitä ei sammuttaisi päivällä. Loppusyksystä päivätkin saattavat olla niin hämäriä, että kynttilä voi aivan hyvin palaa ympäri vuorokauden.

Ilta-aurinko saa ruskavärit hohtamaan. Vielä hetken, sillä osa puista ja pensaista on jo pudottanut lehtensä. 

Tiistain kova tuuli sai osan tonttimme rajalla kasvavista puista pudottamaan loputkin lehtensä. Kunnan puut eivät mieti, kenen puolelle lehtensä pudottavat. Silppusin niitä ruohonleikkurilla niin omalle nurmikolle kuin aidan taakse kunnan tontille. Tuulihan ne sieltä kuitenkin meille kuljettaa. Silputtuna puunlehdet menevät pieneen tilaan, jolloin voin haravoida niitä puiden ja pensaiden tyville. 

Hedelmäpuissa on vielä lehdet tiukasti kiinni. Kriikunat ovat jo melko paljaita, mutta omenapuut vielä vihreitä. Viikonlopun ruohonleikkuu kesti tuplasti pidempään, kun välillä pysähdyin keräämään pudonneita lehtiä kanttausurista nurmikolle. Siinä niitä lehtiä oli helppo silputa ajamalla pari-kolme kertaa lehtien yli. Tässä vaiheessa silppu ei muodosta nurmelle kovin paksua kasaa, joten sen voi jättää haravoimatta. Myöhemmin silppukasat paksuuntuvat, jolloin haravoin ne puiden ja pensaiden alle. Osan kannan kompostiin.

Omalla tontilla kasvaa vain yksi iso vaahtera. Sekin alapihalla, eikä toivon mukaan enää pitkään. Vaahtera on huonokuntoinen. Siitä putoilee isoja oksia ja lehtiäkin puuhun tuli tänä kesänä vain osittain. Ukkokulta otti vaahterasta pois linnunpöntöt, jotta keväällä yksikään lintu ei vahingossa pesisi niissä. Tarkoitus on hommata puulle kaataja. Mieluummin jo niin varhain keväällä, että puun voi kaataa puistoalueelle kuitenkaan mitään vahingoittamatta. 

Alapihan vaahterasta on syntynyt siivottavaa vuosi vuodelta vähemmän. Sen sijaan yläpihan puistopäädyssä kasvaa kunnan puolella useita jo isoksi venähtäneitä vaahteroita. Arvata saattaa, että ne pudottavat lehtensä meillekin. Itse asiassa suurin osa lehdistä joko putoaa tai vähintään tuulen mukana kulkeutuu meidän pihalle. 

Leikkasin metsäpuutarhasta töyhtöangervot alas, kuten teen aina näin syksyisin. Niiden väliin jäi sopivasti multakohtia, joissa saatoin silputa ruohonleikkurilla kasapäin vaahteranlehtiä. Kuvassa multapinnan täyttää silputtu vaahteranlehtimassa, josta osan haravoin myöhemmin puiden tyville ja loput möyhennän multaan. Massaa on sen verran paksu kerros jo nyt, että möyhentämättä se muodostaisi talvipakkasella peltimäisen laatan maan pintaan. Homma on vielä kesken, sillä ainakin kaksi vaahteraa on edelleen täydessä lehdessä.
 

Terassinkulmalla muutaman vuoden asunut villiviini röyhähti tänä kesänä rehevään kasvuun. Leikkasin pari viikkoa sitten portaiden puolelta joitakin versoja lyhyemmäksi, jotta ne eivät peittäisi liiketunnistinlamppua ja siten estäisi sen toimintaa pimeällä.

Villiviini on vyörynyt terassin pylväästä myös maahan, jossa se ruskalehtineen näyttää kivalta hopeatäpläpeipin kaverina. 

Olen leikannut joitakin perennanvarsia. Etupäässä alapihalta. Yläpihalla sisäänkäynnin puolella suurin osa perennoista on leikkaamatta. Kesäkukistakin mm. mesiherttalehdet ovat edelleen paikoillaan. Kun on ollut niin lämmintä ja kasvit ovat hyväkuntoisia. Vasta ensimmäiset syksyn merkit ovat saavuttaneet kuunliljat. Yötkin ovat pysytelleet +10 paremmalla puolella. Paitsi nyt näyttäisi yötkin kylmenevän. Se tietää kuunliljoille kellastumista.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Vihdoin myös syysasteri Patricia Ballardini ovat ryhtyneet kukkimaan. Ilmeisesti ne tarvitsevat tällaisen pitkään jatkuvan lämpimän syyskauden. Pörriäiset ovat selvästi mielissään, koska niitä pyörii astereissa useita.

Auringonlaskut punaavat iltapilvet niin kauniiksi, että niitä voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Kuten huomaan usein tekeväni. Päivän uutisten seuraamisen sijaan ihmettelen punertavien pilvien purjehtimista taivaalla.

Hienoja auringolaskuja kaikille toivoen!

 

Ruskaa ja sinnittelijöitä

Villiviinin viehkeät sävyt

 

Pihapiirissä on ollut mukava tehdä pieniäkin syystöitä, kun aurinko on paistanut ja lämpöä riittänyt lähes kesäisissä lukemissa. Nurmikon olen leikannut entiseen tahtiin eli kerran viikossa. Nurmikko on kyllä kasvanut, mutta tärkein syy leikkaamiselle on puista pudonneiden lehtien silppuaminen. Etenkin vaahteranlehtiä meille kertyy kasapäin, eikä niitä tee mieli jättää nurmikolle koko talveksi lojumaan. Niistä muodostuu limaisia, tiukkaan toisiinsa liimautuneita laattoja, jotka eivät helposti tai nopeasti maadu.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti

Kurkkuyrtti kasvoi omia aikojaan lavakaulus neloseen, jonne olin kylvänyt herneitä. Herneet on jo aikoja sitten kerätty ja syöty, mutta kurkkuyrtti senkun kukkii ja komistuu.

Taustan punainen väri tulee aidalla kasvavista villiviineistä. 

Campanula patula - Harakankello

Harakankelloja on ilmestynyt puutarhassa sinne tänne. Niistä olen iloinnut kovasti. Yhden mattimyöhäisen löysin viikolla Pikkupuutarhan kiven takaa. Eipä tullut mieleenkään kiskaista harakankelloa pois, vaikka olisi tähdellisemmässäkin paikassa kasvanut.

Kesäkukkaruukuista olen valtaosan jo tyhjentänyt. Monessa ruukussa multa oli käyttökelpoisen näköistä. Jotkut ruukut tyhjensin pensaiden ja puiden tyvelle. Kuvassa kesän terassin ruukussa viettäneet punaiset orvokit alkoivat kukkimaan syreenien juurella multapaakun sinne nakattuani.

Orvokkeja kesän aikana nyppiessäni tapaan heittää kuihtuneet kukat kukkapenkkeihin. Sinne ne kätkeytyvät perennanlehtien alle ja maatuvat ja parhaassa tapauksessa tuottavat uusia kukkia.  

Clematis 'Princess Kate'

Kärhöt ovat jo vaipumassa talviunille. 'Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on kukkinut tämän kesän runsaana ja kauniina. Köynnöksen yläosassa ei enää ole avautumista odottavia nuppuja. Muutama alempana oleva kärhön verso on luikerrellut köynnöstuen vierellä kasvavaan perhoangervoon. Yhteistyö on voimaa näiden mielestä.

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Kate-prinsessan yhteistyö perhoangervon kanssa on näköjään kiirinyt talon toiselle puolelle viinikärhö 'Polish Spiritin korviin'. Sekin sovittelee liloja kukkaissävyjään perhoangervon ruskan keltaiseen.

Bellis - Kaunokainen

Bellisten kukinta jatkuu ja jatkuu. Ensimmäiset aloittivat jo toukokuussa ja jatkavat yhä. Väreistä vaaleanpunainen näyttää olevan sinnikkäin. Punaisemmat ja valkoiset ovat lopettaneet aikoja sitten.

Sanguisorba officinalis - Punaluppio

Netin mukaan punaluppio kukkii heinäkuusta elokuulle. Omani ei ole kukkinut vielä kertaakaan. Ei heinäkuussa, ei elokuussa. Mutta nytpä se päätti kukkia lokakuussa. Tämä kasvaa Vattupenkissä, koristeomena Aamuruskon ja Diabolon välissä. Veikkaanpa, että punaluppiolle tulee vielä muutto, sillä aikuiskokonsa puolesta se on liian ahtaassa paikassa. Tänä syksynä en enää jaksa miettiä uutta asuinpaikkaa. Talvi on siihen sopivaa aikaa ja keväällä lapiointikin houkuttelee huomattavasti syksyä enemmän.

Rosa Ritausma

Ritausma on innostunut syksyiseen kukintaan. Sateet tuovat sen terälehtiin rappioromantiikkaa, jos nuo ruskeiksi menneet haluaa niin nähdä ja kokea. Sopii hyvin puutarhan muihin ruskaväreihin.

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

Austin-ruusuista 'Carolyn Knight' vähät välittää myöhäisestä ajankohdasta. Jos kerran on nuppuja kasvattanut, pitäähän ne avata. Uusia nuppuja tosin ei enää ole. Avautuneita kukkia kuusi. Osa tosin jo elämänsä viime hetkillä.

Taustalla komeamaksaruoho loistaa punaisena. 

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

Alapihan puskanurkkaan vähän kuin toisten jaloista aikanaan kaivettu kiiltotuhkapensas näyttää, ettei häntä niin vain pääse unohtamaan. Vuosi vuodelta sille tulee kokoa yhä enemmän. Ja ruska-aikaan se on yksi näyttävimmistä kasveista.

Tänä vuonna kiiltotuhkapensaassa on valtavasti marjoja. Ohi kulkiessa puutarhaihminen saa jatkuvasti ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun pensaissa vierailevat mustarastaat pyrähtävät vauhdilla ja äänellä pois marjojen kimpusta. 

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Huoltopihan tuurenpihlaja on tänä vuonna täynnä marjoja. Tai siis oli. Kohta nimittäin lukuisat musta- ja räkättirastaat ovat putsanneet sen marjoista. Tämä tuurenpihlaja on saanut ylleen upean ruskapuvun. Alapihan tuure vasta aloittelee värin vaihtamista. Ei ehkä kokonaan siinä tehtävässä onnistu, koska lehdet ovat alkaneet varista kiihtyvällä vauhdilla.

Aronia

Myös aroniassa marjoja yhä riittää. Paljon niitä keräsin omenien kanssa hillottavaksi ja aronialikööriä varten. Poimin aronioita myös muille säilöttäväksi. Paljon jäi syötävää linnuille. Puskassa rapisee ja oksat ponnahtelevat ylös alas rastaiden siellä ruokaillessa.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Puiston puolella, lähellä aitaamme kasvavista kolmesta mongolianvaahterasta keskimmäinen on vihdoin alkanut punastua. Aika hitaita nämä ovat kasvamaan. Istutuksesta on seitsemän vuotta. Kuvan oikeassa laidassa näkyvä on venynyt parhaiten. Kuvan ulkopuolelle jää pikkuisin, jolla ei taida olla korkeutta metriäkään. Eikä leveyttä. Näiden alku oli kinkkinen, kun ne meinasivat tukehtua rikkaruohoihin. Ryhdyin putsaamaan puiden tyveä, mikä on mitä ilmeisimmin auttanut. 

Kunta on törsännyt verorahoja hienoihin kasveihin, mutta jättänyt niiden hoitamisen alusta lähtien heitteille. Alkukesästä alueelle istutettuja puita on hoidettu poikkeuksellisen hyvin. Niihin laitettiin kastelupussit, joita käytiin myös kesän ajan säännöllisesti täyttämässä.

Perjantain ruokakauppakäynnillä tarttui mukaan muutama sipulipussi "ota viisi, maksa neljä" -tarjouksesta. Ajatus oli ottaa pussi tai pari laittaakseni pikkusipuleita vanhempien haudalle. Tuli edullisemmaksi käyttää koko tarjous, joten kotiin tuli kaksi pussillista 'King of the Striped' -krookuksia, yksi pussillinen kirjopikarililjaa ja yksi pussillinen lumikelloja.

Kuvasta puuttuu pussillinen helmililjoja, jotka vien vanhempien haudalle. Muut pikkusipulit laitoin perjantai-iltana ennen pimeän saapumista keittiöpenkkiin siihen kesällä istutettujen 'Little Lime' - syyshortensioiden vierelle. 

Puut ovat pudottaneet ahkerasti lehtiään. Yläpihalla tien puolen käytävillä kävellessä kahisee ja suhisee vaahteranlehtien täyttäessä joka nurkan. Kätevimmin kuivat lehdet saisi kivituhkakäytäviltä puhaltimella, mutta inhoan sen voimakasta ääntä. Haravoimalla lehtien mukana lähtee ikävän paljon kivituhkaa, mutta siitä ei sentään synny äänekästä melua.

Saattaa olla, että jossain välissä pörisytän ruohonleikkuria vaahteranlehtien päällä. Kunhan niitä vielä lisää tuohon putoaa. Siten saan lehdet silputtua pienemmksi, jolloin osan haravoin istutusalueille. 

Yllättävän paljon kukissakin on vielä pörinää. Kukkakärpäsiä ja kimalaisia näkyy syysvuokoissa ja astereissa sekä komeamaksaruohoissa lukuisia auringon niitä lämmittäessä. Meillä ei ole ollut vielä kylmiä öitä. Niiden saapuessa pörriäiset toivon mukaan kaivautuvat koloihinsa talviunille.

Villiviini pergolassa

Nauttikaamme ruskaväreistä!