Pikkuloma naapurissa

Hotelli Scandia Haymarket

 

Teimme Ukkokullan kanssa muutaman päivän lomamatkan naapuriin, Tukholmaan. Matka sujui laivalla mennen tullen. Perillä asuimme hotelli Scandia Haymarketissa, joka sijaitsee Högtorgetin laidalla. Rakennus on 1920-luvulta ja se on toiminut PUB-tavaratalona aina vuoteen 2015 saakka. 1900-luvun loppupuolella neljä ylintä kerrosta muutettiin hotelliksi alimpien kerrosten jäädessä vielä tavaratalokäyttöön. Haymarket by Scandia -hotellina rakennus avattiin 2016. 

Konserthus

Hotellia vastapäätä, Högtorgetin toisella laidalla sijaitsee sininen Konserthus. Talo on rakennettu 1924-1926 ja siinä toimii Tukholman kuninkaallinen filharmoninen orkesteri. Siellä järjestetään vuosittain myös useita erilaisia palkintotilaisuuksia.

Hotelli Haymarketin sisustus on artdeco-tyylistä. Greta Garbo työskenteli rakennuksessa 1920-luvulla. Häntä kuvattiin mm. tavaratalon mainosfilmeihin, joista hän ponnahti suuren maailman elokuvanäyttelijäksi. Yksi hotellin ravintoloista on nimetty Gretaksi Garbon kunniaksi.

Arkipäivinä Högtorget täyttyy torikojuista, joissa myydään kukkia, vihanneksia ja hedelmiä. Näky on varmasti monelle Tukholman kävijälle tuttu. Sunnuntaina kukka- ja vihanneskauppiaiden tilalla on kirpputorimyyjiä. Istuimme aamupäivällä pitkään seuraamassa kaupankäyntiä. Yllättävän paljon pöydillä oli suomalaista Arabiaa ja Marimekkoa. Myös lp-levyjä oli monella kauppiaalla. 

Sergels torg

Hotellimme keskeinen sijainti helpotti kulkemista. Moni paikka on jo entuudestaan tuttu. Kuten tämä 1960-luvulla  Sergels torg, joka on saanut nimensä 1700-luvulla vaikuttaneen kuvanveistäjä Johan Tobias Sergelin mukaan. Taiteilijan työpaja on sijainnit alueella. 

Hotelli sijaitsee Högtorgetin laidalla. Kungsgatan kulkee rakennuksen toisella puolella. Drottningatan on aivan kulman takana. Lähin metroasema on Kulturhusetin Kungsgatanin puoleisella sivulla.

Drottningatan on yksi Tukholman tärkeimpiä ostoskatuja. Aina siellä on paljon kulkijoita, mutta kesäisen lämmin sää oli saanut ihmiset sankoin joukoin liikkeelle. Drottningatan on mukava kävelyreitti vanhasta kaupungista keskustaan, sillä turistien tuntema Gamla Stanin Västerlånggatan jatkuu sujuvasti Drottningatanina.

Kaupunkien kaduilla kulkiessa kannattaa siirtää katse välillä ylemmäs. Tässä rakennuksessa oli käytetty viherkasveja kiinnostavasti.

Useimmissa muissa liikennevaloissa kuva oli samanlainen kuin meilläkin. Drottningatanilla, tavaratalo Åhlensin läheisyydessä suojatievalot ovat hauskasti erilaiset.

Södermalmissa, Slussenin kupeessa sijaitsee 1881-1883 rakennettu yleisöhissi Katarinahissen. Katarinahissen on ollut ongelmien ja Slussenin remontin vuoksi suljettuna vuodesta 2010. Se avattiin vihdoin remontoituna 2023. 

Olen aina ajatellut, kuinka hauska olisi päästä katsomaan Tukholman maisemia lintuperspektiivistä. Nyt se on mahdollista. Ajoimme metrolla Slussenin asemalle, josta oli lyhyt kävelymatka Katarinahissenin luo. Tosin aikamoinen määrä portaita piti kavuta ylös päästäkseen. Hissillä olisi päässyt helpommin, mutta se meni jälkiviisauden piikkiin. Emme kuitenkaan ajelleet hissillä alas, koska jatkoimme matkaa tutustumaan Södermalmin kaupunginosaan. 

Pitkällisen pohdinnan jälkeen Slussenin remontti aloitettiin kesällä 2016. Uuden Slussenin oli määrä olla valmis 2025. Käytännössä remontti jatkuu edelleen, mikä vaikuttaa suuresti esimerkiksi Viking Linen laivoilla saapuvien matkailijoiden kulkuun satamasta kaupungille.

Kuvassa työmiehet olivat tekemässä viherkattoa kolmiomaisten rakennusten katolle. Taustalla vasemmalla näkyy Tukholman kaupungintalo. Oikealle puolelle jää vanha kaupunki.

Tässä kuvassa näkyy massiiviset rakennustyöt lahden ja rantaa myötäilevän valtaväylän välillä. Koko Slussenin alue on ollut samanlaista työmaata vuosien ajan. 

Slussenin uusi silta kuljetettiin yhtenä kappaleena meritse Suezin kanavan, Välimeren, Englannin kanaalin ja lopuksi Itämeren kautta Tukholmaan, jonne se saapui 11. maaliskuuta 2020. 

Södermalmin kaupunginosaa verrataan usein Helsingin Kallioon. Alue on alkujaan ollut työväen suosimaa asuinseutua. Sittemmin se on suuren suosion myötä muuttunut muodikkaaksi asuin- ja oleskelupaikaksi, jossa asuntojen hinnat ovat nousseet merkittävästi. Kapeiden katujen ja vanhojen puutalojen lisäksi Södermalmista löytyy on runsaasti  kahviloita, ravintoloita ja kauppakujia. 

Katarina kyrka

Södermalmin pohjoisen puoleinen alue sijaitsee meren pintaan nähden korkealla. Kadut ovat mäkisiä ja korkeuserojen vuoksi portaitakin on paljon. Toisaalta vanhimmilla alueilla on etenkin arkipäivällä hiljaista ja rauhallista, paikoin myös autoilta kiellettyjä. 

Katarina-kirkon  puisto/hautausmaa

Kuljimme Katarina -kirkon ohi, vanhan hautausmaan ja puiston läpi. Ihailin ikivanhojen puiden jyhkeitä runkoja.

Rakennusten sisäpihoille kannattaa kurkistaa. Usein ne ovat autottomia alueita, joissa on paljon istutuksia ja istuinalueita. Villiviini on peittänyt seinän niin tehokkaasti, että vain yksi ikkuna on vielä näkyvissä.

Puistoissa ja katujen varrella on muiden puiden lisäksi paljon hevoskastanjoita. Björns trägårdissa katse kiinnittyi erikoisen värisiin hevoskastanjan lehtiin. Joko puu on jollain tavoin sairas tai sitten se on kärsinyt kuivuudesta. Läheisyydessä oli muitakin hevoskastanjoita, joista osa normaalisti vihreitä, osa samalla tavoin ruskeiksi menneitä.

Asukas on laittanut parvekkeelleen pelaguiden lisäksi kelloköynnöstä. Hyvällä tuurilla yläkerran asukas saa oman annoksensa kelloköynnöstä, jos vain syksy jatkuu sopivan leutona.

Lauantaina Tukholman ylle saapui kunnon saderintama. Vettä tuli aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään. Sateenvarjosta ei kapunkiympäristössä ole paljoakaan hyötyä, kun koko ajan on väisteltävä muita sateenvarjokulkijoita. Niinpä matkasimme ratikka 7:lla tutustumaan Nordiska Museet'iin. Museo esittelee Ruotsin kulttuurihistoriaa ja kansatiedettä 1500-luvulta nykypäivään.

Museoon saapujaa tervehtii ensimmäisenä pääsalin päässä istuva valtava Kustaa Vaasan patsas. 

Nykyinen museorakennus rakennettiin vuosina 1889–1907. Rakennus on valtava, vaikka sisältä se ei kovin suurelta tuntunut. Säälin kameraani sateelta, jonka vuoksi rakennus jäi kuvaamatta.

Lainasin kuvan Viking Linelta.  

Kiersimme museon melko ylimalkaisesti. Esineet on hyvin numeroitu ja merkitty. Joissakin vitriineissä selitykset löytyvät vitriinin edestä. Museossa on myös saatavissa digitaalinen opas suoraan omaan kännykkään. 

Vilkaisin museon ikkunasta ulos. Sade jatkuu edelleen. Ikkunasta näkyy kauempana sijaitseva 155 m korkea Kaksnästornet eli tv- ja radiotorni. Se on ollut yleisöltä suljettuna turvallisuusuhkien vuoksi vuodesta 2018. 

 
Nordiska Museet sijaitsee Djurgårdenissa. Sinne on helppo mennä vaikka ratikka 7:llä, jolla on  keskustan alueella useita pysäkkejä. Linja kulkee väliä T-Centralen - Waldemarsudde. Samalla ratikalla pääsee siis helposti Vasa Museet'iin, Gröna Lundiin, Skansenille tai Abba-museoon.

Sunnuntaiaamupäivällä kävimme tutustumassa Tukholman kaupungintaloon. Matkalla piti kuvata kesäkukka-asetelmia, joissa riitti katselemista ympäri kaupunkia. Tässä kukkalaatikot koristavat Stadshusbrota. 

Kaupungintalon läheisyydessä sijaitsevassa Serafimer-puistossa ihmettelin kallellaan kasvavaa puuta. Aika sinnikäs kaveri, täytyy sanoa. Se näyttää varmistaneen jatkuvuutensa, sillä maata vasten makaavasta rungosta oli osa juurtunut työntämään uutta puuta.

Stadshus - Kaupungintalo

1923 rakennettu kaupungintalo on upea punatiilinen rakennus, jota ei kannata näkemättä sivuuttaa. Tarkoitukseni oli hankkia lippu opastetulle kierrokselle, mutta valitettavasti niitä ei enää ollut saatavissa. Itsekseen ei rakennuksessa pääse kiertämään.

Niinpä sitten kiersimme rakennuksen ulkokautta ja kävimme myös sisäpihalla. Siellä kiemurteli pitkä jono sisäkierrokselle. Museoskauppaan pääsimme, mutta samaa turistitavaraa on muissa museoissa, tavarataloissa ja vanhan kaupungin puodeissa.

Rakennuksen sisäpihalta on hieno näkymä Mälarenille, Riddarfjärnenin yli Södermalmille. Aurinko helli ihmisiä sateisen päivän jälkeen säteillään ja +21 -asteen lämmöllään. Monet turistit nauttivat penkeillä eväitään.

Tukholman perustajan, Birger Jaarlin kullattu sarkofagi on tyhjä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Birger-jaarlin jäännökset oli tarkoitus siirtää 1920-luvun alkupuolella sarkofagiin, mutta hänen lepopaikkansa, Vanhemin luostarin kirkon valtuutettu kielsi siirron.

Riksdaghuset eli valtiopäivätalo 

Kaupungintalolta kävelimme vanhan kaupungin sivuitse Norrbron sillan yli kohti Kungsträgårdenia. Tukholmassa käydessä on tullut usein käveltyä tämän valtiopäivätalon  "takapuolella", jossa kulkee Riksgatan vaihtuen sillan jälkeen Drottningataniksi. Itse asiassa katu jakaa valtiopäivätalon kahtia. Sveriges Riksbankin entinen toimitalo sijaitsee alkuperäisen valtiopäivätalon länsipuolella. Nykyisin entisissä Riksbankin tiloissa sijaitsee valtiopäivien istuntosali.

Kungsträdgården on yksi Tukholman suosituimmista puistoista. Ehkä vielä joskus onnistun käymään siellä keväisen kirsikkapuiden kukinnan aikaan. Silloin puiston upea kirsikkapuukujanne on yhtä vaaleanpunaista pilveä. 

Puiston toisen pään vesiallas jäädytetään talvella luistelijoiden iloksi. Kungsträdgårdenin läheisyydessä on useita merkittäviä rakennuksia, kuten Ruotsin kuninkaallinen ooppera ja NK-tavaratalo. Ratikka 7:n Kungsträdgårdenin pysäkki löytyy tämän allasalueen vasemmanpuoleisella sivulla.

Tukholmassa on paljon nähtävää. Tavallisesti aika rajoittuu risteilyn oheiseen päivään Tukholmassa, jolloin käytännössä ei paljon mihinkään ehdi. Muutama yö hotellissa muuttaa tilanteen oitis toisenlaiseksi. Kiva kulkea kaupungilla kaiken aikaa kelloa vilkuilematta.

Liikkuminen Tukholmassa on helpointa jalan, tottakai. Askelia kuitenkin kertyy melkoisesti, joten kannattaa ostaa SL:n 24 tai 72 h:n matkalippu, jonka saa myös mobiililippuna. Ostimme 7 vrk:n lipun, joka kattoi paremmin Tukholma-aikamme. Mobiililipun sijaan otimme kortin, jolle aika ladattiin. Hinnaksi tuli noin 470 kr ja sillä sai sitten ajella määrättömästi. SL-kortti kannattaa tallettaa tulevia Tukholma-reissuja varten. Siihen voi tarvittaessa ladata lisää rahaa/kautta.

Ostimme SL-kortin Pressbyron-kioskista, joita on lukuisia mm. metroasemilla. 

Ruotsiin matkatessa ei kannata vaihtaa euroja kruunuiksi. Kortti- ja mobiilimaksu sujuu kaikkialla. Useissa maksupäätteissä oli vaihtoehtona kruunut ja eurot. Kruunun kurssin vuoksi totesin edullisemmaksi maksaa kruunuissa. 

Ruotsissa on vaalit tänä vuonna tässä kuussa. Vaalikampanja näkyi katukuvassa mainoksina ja puolueiden vaalitelttoina. Myös televisiossa oli jonkin verran vaalimainontaa ja keskusteluohjelmia aiheen tiimoilta. 

Ravintolahinnat ovat melko lailla Suomen tasoisia. Ravintoloita on pilvin pimein jokaiseen makuun. Etnisiä ravintoloita on paljon, samoin erilaisia pikaruokapaikkoja ja katukioskeja. Varmaan lämpimällä ja aurinkoisella säällä oli vaikutuksensa, mutta mitä ilmeisimmin ruotsalaiset ovat meitä sosiaalisempia. Terassit olivat aina pullollaan asiakkaita. Syömään mennään koko perheen voimalla, vauvasta vaariin. 

Hotellin aamiainen oli todella runsas ja monipuolinen. Seitsemän-kahdeksan aikaan syödyllä aamupalalla pärjäsi pitkälle iltapäivään. Siitäkin huolimatta, että energiaa kului aktiiviseen liikkumiseen varmasti paljon. Ravintoloissa palvelu oli yleensä ystävällistä, asiantuntevaa ja nopeaakin.  

Ostoksia ei juuri tullut tehtyä. Åhlensilta ostin yhden neuleen. Laivalta tarjoussuklaat ja lakupiiput sekä ripsivärin.

Vanhan kaupungin turistikaupasta ostin kaksi keraamista talolyhtyä. Mieleni teki niitä jo edellisellä reissulla, mutta en raaskinut ostaa. Eivät ole ihan halpoja. Lisäksi ostin tutusta Västerlångatanin kaupasta Pia Malmrosin akvarellimaisia postikortteja.

Ravintolan sis.käynti vanhassa kaupungissa.

 
Matkan teimme mennen tullen Viking Linen laivalla Helsingistä. Menomatkalla laivana oli Cinderella, joka on suurempi. Hytti oli 10. kannella, jossa oli rauhallista ja paksumpi patja sekä tilavampi vessa. Paluumatka tehtiin pienemmällä Cabriellalla. 

Harmikseni huomasin hutiloineeni tilauksen kanssa, sillä hytti oli 5. kannella. Siis heti autokannen yläpuolella ja vielä laivan perässä. Laivan moottori piti kunnon melua. Pysähdys tapahtuu paluumatkalla Maarianhaminassa 23.25 eli sitä ennen ei kannata edes yrittää nukkumista. Taatusti herää meteliin. Kävinkin kannella haistelemassa yllättävän lämmintä merituulta ja seuraamassa laivan pysähdystä. 

Hytti oli ahdas, patja litteääkin litteämpi, eikä iso mies olisi mahtunut suihkussa käsiään levittelemään. Onneksi ei tarvinnut suihkua käyttää. Ruoka oli hyvää niin aamiaisella kuin illallisellakin. Matkustajia laivalla oli melko vähän. Paluumatkalla sentään enemmän, mutta mihinkään ei tarvinnut jonottaa eikä tungoksessa kulkea.

Matka oli onnistunut. Ruotsissa on tullut vuosien myötä käytyä sen verran usein, että siellä oleminen tuntuu helpolta. Paljon enemmänkin olisi ollut kiva nähdä, mutta kahden ihmisen toiveita ei aina ole helppo yhdistää. Ajatus olikin viettää lomaa ilman suuria suunnitelmia ja ohjelmaa. Sää suosi lauantaita lukuunottamatta, mutta sekin sadepäivä hoitui museokäynnillä ja sisätiloissa. Parasta oli istua auringon lämmössä terasseilla ruoan tai juoman kanssa ohikulkijoita katsellen. Ei kiirettä, ei paineita mihinkään suuntaan. 

Lomassa parasta lienee kotiinpaluu. Kyllä oma sänky tuntuukin taas hyvältä.

Taas on myllätty

Vanessa atalanta - Amiraaliperhonen

 

Ei kesää, etteikö lapio puutarhassa heiluisi. Tänä kesänä olen istuttanut tavallista vähemmän ostotaimia. Vain muutaman pensaan ja joitakin perennoja. Heinäkuussa laitoin multaan useamman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja kasveja. 

Sen sijaan joitakin kauaskantoisempia päätöksiä on tullut tehtyä. Olen leikannut pensaita voimakkaastikin ja joitakin puita on lähtenyt tai niitä on valmisteltu tulevaan lähtöön.

Majalispenkki

Majalispenkki on ollut toista kesää yksivuotisten kukkien temmellyskenttänä. Osa paikasta tulee ehkä olemaan sitä jatkossakin. Poistin penkin oikealla puolella kasvaneet pioniunikot. Niiden kukinta on jo ohi, eivätkä alaosistaan ruskeiksi menneet kasvit näyttäneet kovin kauniilta. Vasemmalla puolella kasvavat kehäkukat, törmäkukat, kesäpäivänhatut ja auringonkukat saavat edelleen olla. Törmäkukissa pörisee kimalaisia runsain joukoin.

Oikean puolen reunoille laitoin kesän purkeissa odottaneet esikot, joita sain Nilalta. Muuten paikka saa olla toistaiseksi mulloksella. 

Oikearinteestä kaadettiin keväällä pitkiksi rimpuloiksi venähtäneitä vuorimäntyjä. Kaksi vielä jäi. Vuorimännyt olivat tuoneet laajalle alalle varjoa vuosien mittaan. Niiden poistuttua tuokin kulma kylpee auringossa. Istutin siihen keltaheisiangervo 'Angel Goldin' ja tummemman 'Lady in Redin'. Kunhan kasvavat, maanpeitekasveina olevat kurjenpolvet ja hopeatäpläpeippi saavat väistyä.

Oikearinne

Oikearinteen yläreunaan istuttamani lumikärhö on vallannut aivan valtavasti tilaa. Se tuppaa vyörymään olemassa olevien kasvien päälle ja lomaan. Ensi kesänä täytyy olla nopeampi ja käydä ohjaamassa sen versoja haluttuihin suuntiin. Ehkä myös hivenen kuvan oikeassa laidassa pilkottava tulikuusama 'Dropmore Scarlet' (yksi oranssi kukka siellä pilkottaa) kaipaa siirtoa.

Pensassakset viuhuivat myös Pikkupuutarhassa. Tämä kuva on kesäkuulta, jossa näkyy norjanangervojen pöheikköisyys. En ole leikannut niitä vuosiin, mikä ei nopeasti katsottuna näy päälle. Angervot ovat kuitenkin vihreitä vain latvuksista. Alta ne ovat ruskeita risukkoja.

Leikkasin angervot tapille, kuten olen tehnyt ennenkin. Harkinnassa on, kaivanko ne kaikki tai osan niistä kokonaan pois. Kauan samalla paikalla kasvaneissa norjanangervoissa on punnertamista, jos ne aikoo poistaa. Ehkä valitsen kevyemmän keinon eli leikkaan norjanangervoja säännöllisesti ja pidän ne matalampina. Nyt yksittäiset oksat olivat jopa parimetrisiä hujoppeja. Aikamoinen läjä oksia tuli neljästä pensaasta.

Norjanangervojen poistaminen ei varsinaisesti vaikuta pikkupuutarhan valoisuuteen. Tässä kuvassa selkäni taakse jää kaksi suureksi kasvanutta koristeomenapuuta; Aamurusko ja Royalty. Koristeomput eivät kaipaa leikkaamista. Nyt poistin niistä kummastakin joitakin pitkiksi venyneitä alaoksia. Kulkeminen pikkupuutarhassa on helpompaa, kun otsa ei kolahda oksiin. Valokin pääsee paremmin tähän osaan pikkupuutarhaa.

Näkymä pihalla on taas jonkin aikaa karu, koska tiheän pensaikon leikkaamisen vuoksi jouduin virittämään uusia verkkoaitoja pitääkseni peurat pois pikkupuutarhasta. Verkkoja oli aiemminkin, mutta pensaat naamioivat ne kohtuullisen hyvin näkymättömiin. 

Kuten kuvasta näkyy, norjanangervojen alue on rutikuiva runsaista sateista huolimatta. Pensaat ovat täyttäneet alueen juurillaan ja imeneet kosteuden ja valon ympäriltään. 

Runkoa ja oksanroipetta kertyi mittava määrä. Onneksi on tuo varaparkkipaikka, johon niitä voi kasata jatkokäsittelyä ja mahdollista pois kuskaamista varten. Kuvassa vain pieni osa siitä, mitä vietiin Sortti-aseman puutarhajätteisiin. Iso kuomullinen peräkärry oli tupaten täynnä. Jonkun verran oksia haketettiin, mutta kaikkea ei olisi millään saanut omalle tontille upotettua.

Keittiöpenkistä kaadoimme rujon tuijan, mistä kerroinkin jo aiemmin. Paikka on vaikea, koska siihen kasaantuu ja kasataan väkisinkin talvella lunta. Tuijan juurakko ei ollut kovin suuri, mutta kannosta ei kokonaan päästy eroon. Olisihan siihen voinut tilata jyrsijän. Ukkokulta poisti kannosta niin paljon kuin mahdollista. Loppu sai jäädä lahoamaan.

Lapiolla sain kaivettua aika hyvin istutuskuoppia. Joskaan ei aivan niihin paikkoihin, joihin puskat ajattelin sijoittaa. Istutin takaosaan pallohortensian ja etualalle kaksi syyshortensia 'Little Limea'. Pallohortensia leikataan keväisin matalaksi. 'Little Limen' maksimikorkeus on 1 m. Kuten muistakin syyshortensioista, tästäkin leikataan keväällä huonokuntoiset ja hennot oksat. Näin ollen uskon noiden pärjäävän Keittiöpenkissä.

Väleiihn siirsin toisesta paikasta pieniä tuppaita peittokurjenpolvea. Kivien tarkoitus on näin alkuun estää kasteluveden valuminen käytävälle. Ja plokata lähistöllä asuvan Golf-kissan kakkakuoppakaivuut. Siksi seinustallakin on rivissä tekemiäni betonipyörylöitä kaivamista estämässä.  

Kriikunat kaulattu

Päätin, että alapihalla kasvavat kaksi vanhaa kriikunapuuta saavat lähteä. Itse asiassa kriikunoita on tavallaan enemmänkin, koska kumpikin on kasvanut jo maasta alkaen monihaaraisiksi. Puut eivät ole enää aikoihin tuottaneet kummoisesti hedelmää. Suurin syy niiden lähtöön on runsas juurivesatuotanto. Huomasin yhden pesäkkeen metrien päässä, naapurin puolella. Muita esiintymiä olen kaivannut lähistön kukkapenkeistä. Nurmikolla juurivesoista pääsee sentään eroon ruohonleikkurilla. Myrkkyjä en suostu käyttämään.

Etuoikealla toinen  kaadettavista kriikunoista. Toinen jää kuvaajan selän taakse.

 

Kolmas kriikuna kasvoi pikkupuutarhassa. Kaulasin sen vuotta aiemmin ja kaadoimme puun 2022. Yhtään juurivesaa ei ole kaatamisen jälkeen pikkupuutarhassa noussut. Puun ollessa vielä pystyssä jouduin monta kertaa kesässä kaivamaan istutusten keskeltä innolla nousevia kriikunantaimia. En ole katunut ensimmäisen kriikunan kaatamista, enkä tule katumaan näiden kahdenkaan lähtöä. Tuleepa taas uutta mietittävää, mitä teen niiltä vapautuville alueille. Sen aika on vuoden päästä, kunhan kriikunat ovat keränneet energian pystyssä seisoviin puihin ja ovat valmiita kaatamiselle.

Mantukimalainen - ehkä

Koreatörmäkukat ja kehäkukat ovat houkutelleet hyvin kimalaisia ja muita ötököitä. Pioniunikoita poistaessani ihan lähellä pörisi tasaiseen tahtiin. Hyönteisiä ei näyttänyt häiritsevän tippaakaan, vaikka heiluin lapioni kanssa aivan niiden vierellä.

Lauantain aamupäivän auringonpaisteessa perhosia liiteli useita. Neitoperhoset tykkäävät näköjään eniten syyshortensia 'Vim's Redistä'. Yksi kipaisi punahatullakin, mutta teki pian tilaa kimalaiselle. Kamera ei ollut mukana lapiohommissa. Iltapäivällä onnistuin kuvaamaan amiraaleja sisäänkäynnin syyshortensiassa ja purppurapunalatvoissa.

 
Elokuun viimeisiä päiviä viedään. Toivottavasti syyskuusta ja koko syksystä tulee leuto, valoisa ja värikäs.