Nyhjään tyhjästä

 
Tänä talvena saamme kaikki perinteisen talven elementit. Pakkasta on ollut reilusti ja pitkään. Lunta ei ole kovin paljon, mutta viikonlopuksi sitä luvattiin lisää. Ennusteet menivätkin sitten erehdyksen puolelle ja meteorologit vaihtoivat lumimyräkän kireisiin pakkasiin. Paras vain katsoa aamulla mittariin ja pukeutua sen mukaan. Tai olla katsomatta mittaria ollenkaan. Itse ajattelin keskittyä kevään odottamiseen. Jos oikein otsa kurtussa ja silmät kiinni ajattelee kuulevansa räystäiden suunnasta sulamisvesien litinää, voi siihen melkein uskoa.

Maanantaina vanha taivas pilkotti pilvien lomasta. Tiistaina taivas peittyi kokonaan pilviin, joista hiutaloi lunta tiheään tahtiin. Hiutaloi on näköjään uusi termi. Harva se ilta meteorologit mainitsevat hiutaloinnin ennusteissaan. Onneksi lumimyräkkä peruttiin. Pihan kolaaminen on hyvää hyötyliikuntaa, mutta yleensä sen joutuu tekemään pienessä kiireessä ja yhä pidemmälle lunta työntäen. Lumitöiden kannalta helppo talvi on vaihteeksi piristävää.

Muutaman asteen pakkanen on varsin tervetullutta. Paksua talvitakkia ylleni pukiessa mietin, etten ole käyttänyt sitä edellisinä talvina paria kertaa enempää. Hyvin on pärjännyt kevyttoppiksella. Pipo, kaulaliina ja käsineetkin viettävät yleensä enemmän aikaa auton viereisellä istuimella. Tämän talven pakkasviikkoina kyseiset asusteet ovat olleet tarpeen autoillessakin. Eikä todellakaan siinä pelkääjän paikalla vaan omassa päässä, kaulassa ja käsissä.

Aurinko kuitenkin jo lämmittää. Vaikka ulkona liikkuessa sitä ei ihan heti uskoisi. Pihani tuijien ja muiden havujen eteläpuolella roikkuu monen kokoisia jääpuikkoja. Päivän aurinkoisimpina tunteina havupuun latvassa oleva lumi sulaa ja siitä muodostuu jääpuikkoja viimeistään auringonpaisteen siirtyessä lännemmäksi. Alkaa olla aika laittaa havuille ja muille ikivihreille varjostusverkot.

Pikarijäkälät kurkistavat kotikiven pinnassa lumen alta.

 

Arki pyörii tavanomaiseen tahtiin. Joskin tuntuu kuin kaikenlaisia menoja olisi tavallista enemmän. Puutarha-asiat pyörivät mielessä. Toistaiseksi niiden suhteen ei ole kovin paljon tehtävää. Esikasvatettavien kylvösuunnitelma on tarkoitus laittaa viikonloppuna kuntoon. Kelloköynnökset ja paprikat ovat vasta kuivaharjoittelua maaliskuussa aktiivisemmin käynnistyvään kylvöhommaan. Ajattelin käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia siemeniä ja tyhjentää vajaita pussukoita. Jotain täydennystä aion katsoa markettien siementelineistä.

Iltaisin kudon entiseen tapaan. Sormien nivelet ovat olleet viime aikoina tavallista kipeämmät. Etenkin työtä aloittaessani en saa kunnon otetta puikoista, minkä vuoksi silmukoista tulee liian löysiä. Joissakin töissä olen vaihtanut pienempiin puikkoihin, mikä on auttanut saamaan käsialasta parempaa. Olisi karmeaa, jos joutuisin luopumaan kutomisesta.

Helsingin Sanomissa oli tiistaina uutinen, jossa kerrottiin käsitöiden opetuksen vähentyneen kouluissa merkittävästi. Etenkin vuonna 2016 tehdyn opetussuunnitelmamuutoksen (yhdistettiin tekninen työ ja tekstiilityö ja tuntimääriä vähennettiin) vaikutus oli suuri. Suurimmalla osalla ei käsityöopetusta ole 7. luokan jälkeen ollenkaan. Tasoero voi olla yläasteella suuri; joku osaa ommella collegepuvun. Kaikki ei tiedä, mikä on hakaneula.

Itse en tykännyt koulussa käsitöistä. Pitkälti varmaan siksi, että opettaja määräsi kaiken tekemisen. Lapsi ja nuori haluaisi vaikuttaa edes kankaiden ja lankojen väreihin, mutta ainakin ennen koulujen tilaamat materiaalit olivat jonkun nimettömän aikuisen valitsemia. 

Nuorena aikuisena kiinnostus käsin tekemiseen lisääntyi. Silloin huomasin, että koulussa opitusta oli hyötyä. Paljon enemmänkin olisi kiva osata. Onneksi tänä päivänä ohjeita ja ideoita on helppo löytää ja omia taitojaan kehittää.  

Helsingin sanomien artikkelissa käsityötieteeseen erikoistunut kasvatustieteen tohtori Vuokko Isaksson toteaa, että "Käsillä tekeminen auttaa muun muassa avaruudellista hahmottamista, ja muutenkin esimerkiksi matematiikka ja käsityö tukevat toisiaan." Tähän haluaisin lisätä, kuinka terapeuttista ja mielenrauhaa tuova harrastus esimerkiksi kutominen on.

Tilasin Ratia Shopista Ukkokullalle uuden kylpytakin. Moni kauppa mainostaa Ratian tuotteita, mutta etenkin miehille niitä näyttää olevan tarjolla lähinnä isänpäivänä ja joulun alla. Nyt en löytänyt yhdestäkään myymälästä sopivaa väriä ja kokoa. Sitten vain netin syviin saloihin seikkalemaan. Postin automaatista hakemani pakkaus on pirteä. Moni saattaakin tunnistaa paketista Ratialle tutun kuosin. Harmi, että paketin toiselle puolelle liimattu osoitetarra on liian sitkeästi kiinni. Osan sain irti, osa jäi. Käärettä olisi kiva käyttää johonkin muuhun.

Valkoisen amarylliksen neljäs vana on avannut neljä kukkaa. Tämän kuihduttua joulu on taas muisto vain. Sunnuntaina on helmikuun puoliväli, mikä merkitsee kahta viikkoa ensimmäiseen kevätpäivään eli 1.3. se alkaa. Aika kivaa, eikö vain!

Lottovoittaja koulii

Valkoisen amarylliksen neljäs vana avaa nuppunsa.

 

Aamulla sähköpostissani luki "Olet voittanut lotossa!" Vau, mikä onni ja autuus. Heti alkoi päässä pyörimään toivottu sauna-pesuhuone -remontti. Monta muutakin isoa ja pientä asiaa voisin toteuttaa. Maltoin syödä aamiaisen loppuun ja lukea päivän uutiset. Leivoin laskiaispullia ja korvapuusteja. Laitoin pesukoneenkin pyörimään, silitin pinon puhdasta pyykkiä ja tein salaatin Ukkokullan paistaessa silakkapihvejä. Vasta syönnin jälkeen istahdin tietokoneen ääreen tutkimaan lottovoittoni kokoa. Tai kyseessä on Eurojackpot, jonka laitoin kympin panoksella vetämään viideksi viikoksi. 

Koristeomena 'Aamurusko'

Realistilla on aina jalat maassa. Onneksi tälläkin kertaa. Olin toki voittanut, jopa kahdesti. Edellisellä viikolla kokonaista 7,90 € ja tämän viikon voitto on 12,30 €. Voin rauhallisin mielin haudata remonttiaikeet hamaan tulevaisuuteen. Yhtä lailla ei tarvitse pää kipeänä pohtia erilaisia sijoitusmahdollisuuksia. Tai toki voin osan voitostani sijoittaa uuteen Eurojackpot-kupongin yhteen sarakkeeseen. Otan kaikki vanhat sananlaskut käyttöön eli "ei kahta ilman kolmatta". Jospa minulle jysähtääkin 17 miljoonan potti. Siitä riittää jaettavaa lapsille ja muutamalle muullekin. Unelmia saa ja pitääkin olla. Kunhan ei koko elämäänsä lottovoittounelmille perusta.

Koulin neljä itänyttä kelloköynnöstä. Samalla kylvin muutaman kelloköynnöksen siemenen lisää, jotta saisin kesällä kunnolla köynnökset pergolaa viherryttämään. Yllätys, yllätys. Ensimmäinen ke  4.2. kylvetty kelloköynnös on jo kolmesenttinen. Tammikuussa kylvetyistä ainakin yksi koukku on näkyvissä. Hyvä siis, että jätin ne jatkamaan taivaltaan, vaikka viime viikonloppuna eloa ei vielä näkynytkään.

Tammikuussa kylvetyistä paprikoista koulin viisi 'Router Augsburger' -suippopaprikaa ja kaksi 'California Wonderia'. Tänään huomasin kolmannenkin 'California Wonderin' heränneen. Katsotaan, pidänkö kaikki paprikat itsellä, vai annako pojalle parvekekasvatukseen?

Rusakot kaivavat pihasta syötävää.

Pakkaset jatkuvat kireinä. Lauantaiaamuna mittari näytti -24. Auringon nousun myötä lämpötila on noussut -12 asteeseen. Rusakot temmeltävät pihassa ympäriinsä. En ole erityisen huolissani, vaikka ne ovat kaivaneet syötävää etenkin yläpihan penkeissä. Kunhan eivät käy järsimässä puiden ja pensaiden runkoja. Tärkeimmät olen kyllä verkottanut.

 
Jonkun silmää saattaisi häiritä kimmeltävän hangen rikkoutuminen ja jäniksen papanoilla koristelu. Yritän iltaisin huitoa ikkunasta jäniksiä lukemaan, mitä varaparkkipaikalla seisovan kivituhkasäkin kyljessä lukee eli ymmärtäkää, että minun pihani on siisti. Eivät piittaa tippaakaan, joten minäkin kipitän sänkyyn jatkamaan hiukan tylsältä vaikuttavaa dekkaria. Onhan se luettava loppuun, jotta saan selville, miten jutussa käy. Ja voin aloittaa seuraavan kirjan.

 
Kaikkia juttujani ei kannata ottaa kovin vakavasti. Jatkuvista pakkasista varmaan johtuu, että pää alkaa pehmetä ja jutut sen myötä.

 

Pakkaspäivien elämyksiä

 
Kylläpä näitä pakkaspäiviä riittää. Aamuisin mittari ylittää reippaasti -20℃ asteen, eikä päivätkään kovin paljon noista lukemista lämpene. Pakkasia on ollut aiemminkin, mutta moneen vuoteen ei täällä etelässä ole ollut näin pitkää pakkasjaksoa. Varaava takka lämmittää taloa mukavasti. Se myös pienentää sähkölämmitteisen talon kuluja edes pikkuisen. Sähkön hinta on kivunnut sen verran korkealle, että pörssisähkön käyttäjänä on vähän katsottava, mitä koneita laittaa kulloinkin päälle.

Ulos tekee mieli, oli pakkasta tai ei. Sunnuntaina puimme kunnolla päälle. Pakkanen oli lauhtunut -18℃ asteeseen, eikä tuullut. Suuntasimme retkemme lähimetsään. Siellä oli helppo liikkua, sillä paikka on ulkoilijoiden suosiossa. Metsässä ei lunta ole kovin paljon. Lisäksi polut ovat tallaantuneet helppokulkuisiksi. Liukastakaan ei ollut.
 

Luonto on parhaillaan kuin sadusta. Taivas on sinistäkin sinisempi. Auringon osuessa lumeen, se kimaltelee tuhansien timanttien koristelemana. Metsässä äänetkin tuntuvat vaimenevan, vaikka emme olleet kaukana asutuksesta.

Kaikkialla risteilee jänisten jälkiä. Myös muutamia sorkkaeläinten polkuja näin. Toisinaan metsässä kulkiessa kuulee korppienkin ääniä, nyt ei niistä ollut tietoakaan.
 

 

Pitkän pakkasjakson aikana on satanut lisää lunta. Sateet ovat tulleet hiljalleen maahan leijalevina suurikokoisina hiutaleina. Niinpä kaikkialla lumi näyttää pumpulin keveältä. Ensimmäiset nolla- tai plussakelit tulevat pakkaamaan maassa olevan lumen litteäksi.
 

Minulla on kamera mukana lähes aina ulkoillessamme. Kutsun tällaisia kävelyretkiämme intervalliharjoitteluksi. Siinä kävellään esimerkiksi minuutti reipasta vauhtia ja kaksi minuuttia rauhallisemmin. Yleensä Ukkokulta kulkee edellä ja minä perässä vähän väliä pysähdellen kuvaamaan. Sitten kiirehdin Ukkokullan kiinni, kunnes taas pysähdyn tähtäilemään kameralla jotain mielestäni kiinnostavaa. Metsälenkilllä tällainen tapa korostuu, koska polkujen kapeuden vuoksi emme muutenkaan mahdu kulkemaan rinnakkain. Niinpä monet kiinnostavat keskustelunaiheet jäävät näillä retkillä käsittelemättä. Toisin on kylän katuja kiertäessämme. Silloin tulee juteltua niitä näitä.
 

Metsäreittimme pujahtaa yhdessä kohdassa pellon laitaan. Tuuli on kasannut lunta pellon reunalle, johon on tehty hiihtolatu. Pellon keskellä sänki on näkyvissä, eikä sinne voi latua tehdä.
 

 

Luin tammikuussa Maggie O'Farrelin kirjan "Hamnet", joka sijoittuu 1500-luvun Englantiin. Kirjailija on luonut fiktiivisen tarinan, jossa esimerkiksi Hamnet-pojan kuolema on historiallinen tosiasia. Kirja oli kaikin puolin tunteisiin käyvä elämys. Se herätti suuren määrän kysymyksiä ja tarpeen tutustua William Shakespearen elämään tarkemmin. Kun huomasin kirjasta tehdyn elokuvan tulevan teattereihin tammi-helmikuun vaihteessa, päätin heti mennä sen katsomaan. Kuten teinkin.
 

Kuva lainattu netistä.

Kävimme katsomassa Ukkokullan kanssa Hamnetin Helsingissä, Tennispalatsin teatterissa. Jessie Buckley Agnesin roolissa on todella loistava. Hyviä ovat muutkin näyttelijät. Erityisen paljon pidin kohtauksista, joissa Agnes on metsässä ja luonnossa ylipäätään. Voi, millaisia puita, saniaisia, kasveja. Ahmin niitä silmilläni. Monessa kohdin mietin, kuinka ihmiset ovat olleet satoja vuosia sitten täynnä samanlaisia tunteita ja ajatuksia kuin tänäkin päivänä. Siitäkin huolimatta, että olosuhteet ovat olleet monin verroin ankarampia ja vaativampia.

Elokuva on rakkaustarina, kertomus tuon ajan avioliitosta ja perhesuhteista. Vielä enemmän se on kuvaus mittaamattoman suuresta surusta. Hieno elokuva. Suosittelen.
 

Kuvan runebergintortut on jo syöty. Tein niitä kerralla isomman erän, joten voin ottaa pakastimesta pari torttua juhlistamaan Runebergin päivää. 

Makoisaa Runebergin päivää siis teille kaikille! 

Liisan kukat mielessäin

 
Löydän ideoita neuleisiin lehdistä, netistä ja usein myös blogeista. Kun yhdet sukat saan valmiiksi, heti tekee mieli aloittaa seuraavat. Silloin värin ratkaisee pitkälti se, mitä lankoja omasta varastosta löytyy. 

 
Liisan kasvit blogissa en muista neuleita nähneeni. Sen sijaan kukkia Liisalla on sisällä ja ulkona toinen toistaan kauniimpia. Monille Liisan kasvit -blogin lukijoille on jo varmaan käynyt selväksi hänen voimavärinsä. Oranssia, keltaista, okraa. Ilman muuta kasvi-ihmisen kokoelmaan kuuluu myös vihreä väri. Keltainen ja oranssi väri kukissa eivät ole niitä suosituimpia. 

Olen tykästynyt Liisan vankkumattomaan rohkeuteen pysyä mieliväriensä kannalla. Jos jostain tykkää, miksi suotta tuuliviirin lailla vaihtaisi mielipiteitä sen mukaan, mitä muut sanovat tai tekevät. 

 
Liisan kasvit mielessäin lähdin lankakaupoille. Eipä ollut helppoa löytää keltaista tai oranssia lankaa. Vihdoin viimein eräässä lohjalaisessa kaupassa oli Kaupunkilangan Kivijalkaa sekä keltaisena, oranssina että myös tuollaisena ruosteen sävyyisenä. En ole aiemmin Kaupunkilankoja ostanut, koska ne valmistetaan Turkissa. Haluaisin euroistani edes osan jäävän kotimaahan. Se alkaa olla vaikeaa, oli kyse sitten mistä tahansa tuotteesta. 

Kaupunkilangan Kivijalka on yllättävän mukavaa kutoa.  Sen vahvuus vastaa Novitan 7veikkaa. Se on konepestävää. Koostumus 75 % villaa, 25 % polyamidia.  

Seuraavat sukat teinkin sitten jämälangoista. Tai varret, jalkaosuuteen ei pienet nöttöset riittäneet. Näin kuvan lailla toteutetut sukat netissä. Ohjetta ei ollut, mutta kuvasta oli helppo päätellä idea. Varren kudoin tasona ainaoikeaa siten, että jätin kunkin langan päättelemättä. Varteen tuli 40 s, korkeuden mittasin summanmutikassa omiin jalkoihin sovittamalla.

Jalkaosuutta varten poimin silmukat (13 s/puikko) varsiosuuden alareunasta. Päättelemättömien lankojen takapuolelta, koska tarkoitus on jättää langanpätkät koristeeksi. Kun jalkaosuuskin tuli valmiiksi, ompelin varren sauman kiinni. Solmin langanpätkät tiukasti ja leikkasin ne mieleisen pituisiksi. 

Helppo toteutus. En punninnut, paljonko lankanöttösiä kului. Ei paljoa, joten aika monta tällaista sukkaa saa kutoa jämälankoja vähentääkseen. 

Helmikuussa on monen miespuolisen tutun syntymäpäivä. Laatikossani oli jostain tarjouksesta ostettu 150 g kerä tummanharmaata 7veikkaa. 100 gramman kerä ei isokokoisiin sukkiin riitä. Kudoin langasta 43 kokoiset sukat käyttäen mallineuleena vohvelikuviota.
 

Katselin kässälikkojen tapaamisessa Ullan hyppysissä valmistumassa olevia Helmi Orvokeita. Teki mieli kutoa itsekin sellaiset, tällä kertaa tummansinisinä. Merja Ojanperän Helmi Orvokki on aina yhtä kiva kutoa. Aika monet näitä on jo tullut tehtyä.

Helmi Orvokit valmistuivat lauantaina eli tammikuun viimeisenä päivänä. Laskin kutoneeni tammikuun aikana kahdeksat aikuisten sukat ja yhdet pikkulapsen sukat. 

Viikko sitten siivosin ja inventoin sekä pakastimen että jääkaapin, mistä olen jo täällä blogistaniassa kertonutkin. Pakastimen inventoinnissa löytyi lukuisia pusseja omenalohkoja ja raparperipaloja. Tyhjensin osan pusseista isoon kattilaan ja lisäsin joukkoon pari rasiallista punaherukoita. Keitin niistä vähän sokeria ja vettä lisäämällä hilloketta, joka maistuu aamupuuron päällä. Vielä on matkaa seuraavaan satokauteen. Syömistä varten sitä satoa säilötään, joten paras tyhjentää pakastinta ahkerasti tilaa uudelle tehdäkseen. 

Haluaisitte todennäköisesti katsella hienoja tinttikuvia. Valitettavasti minun vempaimillani sellaisten ottaminen ei ole taattua. Olen harva se päivä kovin tohkeissani uusista lintuhavainnoista. Jaksan jatkuvasti ihmetellä pyrstötiaisten vierailuja pihallamme. Missä ne ovat kaikki aikaisemmat vuodet piileskelleet? Olivat sitten missä tahansa, iloitsen nähdessäni niitä nyt joka päivä.

 

Tammikuun lopussa sain kokea lisää lintuihmeitä. Työhuoneen ikkunasta näkyvässä syreenissä istui outo lintu, jollaista en ole livenä aiemmin nähnyt. Kamera käteen ja lintua tähtäämään, mutta se ei halunnutkaan tehdä yhteistyötä kanssani. Aikansa siemenpöntössä ruokailtuaan lintu lensi ensin syreenin oksalle ja sieltä pois.

 

Luontoportti tietokoneesta auki. Aika pian saatoin todeta nähneeni tiklin. Onpa hauskan värikäs lintu. Siemenpöntön oikealla puolella pilkistää tiklin punainen naama. Lisäsin kuvaan nuolen osoittamaan tiklin sijaintia. Ihan vain todisteeksi, että nähty ja kuvattu on. Mitäpä tällaisissa asioissa teitä huijaamaan.
 

Vaahterassa roikkuu jääpuikkoja.

Pieniä ovat nämä meikäläisen arjen ilot. Pieniä, mutta sitäkin suurempaa iloa tuottavia. 

Näin siis alkoi helmikuu. Kylmää on mittarin näyttäessä aamuisin -23. Onneksi päivällä pakkanen vähän lauhtuu auringon kimaltaessa hangella ja lämmittäessä sohvalla istujaa.

Kivaa helmikuuta teille kaikille! 

Nyt ne heräsi!

 
Kelloköynnökset heräsivät vihdoin. Kylvin ne la 17.1. Kylvökset viettivät viikon pesuhuoneen lattialämmityksen huomassa. Viikkosiivouksen yhteydessä kiikutin kylvölaatikon takkahuoneeseen ja laitoin niille kasvilampun. Olin jo huolissani, eivätkö meinaa ollenkaan herätä. No joo, jokavuotista hätäilyähän tämä on. Siemeniä multaan piilottaessa sitä erehtyy ajattelemaan, että kaikki on heti innoissaan ja valmiina ravistelemaan mullan yltään. Aika hyvinhän tässä kävi. Alta kaksi viikkoa ja ensimmäiset koukut jo jumppaavat itseään ilmoille.

Samoin 17.1. kylvetyt suippopaprika 'Roter Augsburger'it ovat nousseet terhakkaasti pystyyn. Sen sijaan 'California Wondereista' ei näy vielä milliäkään. Keijunmekkoja en lupauksistani huolimatta ole saanut kylvettyä. Vielä ehtivät.

Maanantaina kipaisin hakemassa rautakaupasta toisenlaista kylvömultaa. Pelkäsin, että kylvämäni siemenet eivät tykkää omasta sekoituksestani. Lisäsin marketin kylvömultaan kaktusmultaa. Kun ei itämistä näkynyt, tuumasin mullassa olevan vikaa. Ei näköjään ole, mutta toki ostamalleni mullalle käyttöä löytyy. Vastahan tässä ollaan kylvökauden alussa. 

Biolanin kompostori on nollilla. Ei pöhise, eikä sinne kohta mahdu edes tuttua viiden litran kanisteria täynnä kuumaa vettä. Kompostori ei suinkaan ole ihan täynnä, mutta massa ei myöskään laskeudu alaspäin kylmyyden vuoksi. Kunhan pakkaset lauhtuvat, alkaa kompostorikin taas pöhistä. Sillä aikaa voimme täyttää anopin vanhaa lämpökompostoria. Se on toiminut jälkikompostorina, mutta nyt se kohotkaan arvojärjestyksessä ensisijaiseksi pöhisijäksi.

Rusakot temmeltävät pihassamme. Untuvankeveä lumi saa kyytiä, kun rusakot käpälöivät hangen alta vihreää syötävää. Tuossa kohtaa kasvaa lähinnä pikkutalviota. Sitä saa ihan vapaasti lyhentää, sillä keväällä se on pian taas entisissä mitoissaan.

Rusakoilla on totutut reittinsä, joita pitkin ne kulkevat. Puiston puolelta kulkee meille käpälillä tallottu uoma. Vasemmalle jää peura-aita, josta rusakot eivät pääse yli eikä ali. Peuranjälkiä ei viime päivinä ole näkynyt pihallamme. Se ei suinkaan tarkoita, etteikö niitä lähellä olisi. Niitä käppäilee kyläteillä hiljaisempina aikoina. Odottakaas, kunhan kevät koittaa ja sipulikukat nousevat. Silloin sorkkajalat käyvät taas napsimassa tulppaanini ja krookukseni.

Sain putsattua pakastimen ja jääkaapin. Keittiöremontin yhteydessä hankittu pakastin on nofrost -mallia eli sitä ei tarvitse sulattaa. Inventaario on silti hyvä suorittaa ja siinä samalla pyyhkiä hyllyt. Jääkaappi vaatikin vähän enemmän aikaa, kun pesin sen kauttaaltaan. Nyt on kiva avata ovi ja ihailla järjestystä ja puhtautta.

Astianpesukoneessa käytän puhdistusohjelman melko usein. Pyykinpesukoneessa en yhtä usein, mutta en myöskään kerran kuukaudessa, kuten iltapäivälehti suositteli. Viikonloppuna pyöritin siinäkin koneenpesuohjelman. Avasin nukkasihdin, jossa oli töhnää vain hyvin vähän. 

Aiemmin olen ostanut apteekista 100 g:n pussin sitruunahappoa pyykinpesukoneen puhdistamiseksi. Se on aika tyyristä. Hyvä vaihtoehto on markettien maustehyllystä ostettu 700 g:n sitruunahappopurkki, jolla pesee koneet monta kertaa huomattavasti edullisemmin.

Runebergin päivään on vielä viikko aikaa. Arvoin itseni kanssa, leivonko laskiaispullia vai runebergintorttuja. Päädyin jälkimmäisiin. Ulkonäkö ei ole paras mahdollinen, mutta maun puolesta niitä kyllä syö. 

Koekäyttöön pääsivät myös uudet Marimekon Oiva Unikko -lautaseni. Mukit ostin jo toista vuotta sitten. Lautaset jäivät kaihertamaan mieleen, joten tarjoukseen törmätessäni törsäsin kuuteen lautaseen. Marimekkokin vaihtelee värejä siten, ettei jonkun kuosin saatavuus myöhemmin ole taattu. Toki eri kuosit sopivat toisiinsa. Jos jotain tiettyä kuosia haluaa, ei kokemukseni mukaan kannata pitkään odottaa.

Kevät tuo joka vuosi mukanaan jännitystä, miten kasvit ovat selvinneet talvesta. Tänä vuonna keväässä on ylimääräisiä kiemuroita kuluvan talven vuoksi. YLE haastatteli Oulun yliopiston kasvitieteellisen ylipuutarhuri Tuomas Kauppilaa, joka sanoo kasvien olevan kovilla vuodenvaihteen jälkeen alkaneen pakkasjakson ja sitä edeltävien vesisateiden ja plusasteiden vuoksi. Tällaisia talvia on ollut aiemminkin. Moni ehkä muistaa kevään 2016, jolloin kasvituhoja oli runsaasti. Siirsin ja istutin paljon uusia kasveja viime kesänä. Ne eivät ole ehtineet kotiutua ja kasvattaa riittävän suurta juuristoa. Paras siis varautua menetyksiin.

Toinen mielenkiintoinen uutinen oli tiistaina 27.1. YLE uutisissa. Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalta löytyi misteli, mikä on harvinaista maassamme ja erityisesti sisämaassa, kuten Hämeenlinnassa. Misteli löytyi koivusta, mikä on erikoista sekin. Misteliä on aiemmin löydetty  lähinnä Turun seudulta. 

Talvi näyttää jatkuvan varsin kylmänä tulevinakin päivinä. Pysykäähän lämpiminä.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua ja pian alkavaa helmikuuta kaikille!