sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Puutarhaihmisen kiitollisuushaaste

Aquilegia Petticoat Pink

Sain Viherrillin puutarhassa - ja Kaupunkilaistyttö muutti maalle -blogeista haasteen, josta Viherrilli kertoo näin:

"Jokaisella on ainutlaatuinen puutarha, joten kahta samanlaista postausta lienee mahdoton saada aikaan tämänkään aiheen tiimoilta. Toivottavasti haaste koetaan tarpeelliseksi ja moni ottaa siihen osaa muistuttaen sekä itseään että omia lukijoitaan kiitollisuuden tärkeydestä.

Halusin muistuttaa omalla päiväkirjan pidollani itseäni olemaan kiitollinen, hengittämään edes kerran päivässä syvään ja katsomaan ympärilleni sydänlasien läpi oman puuhamaani epätäydellisyyden unohtaen, positiivisiin, hyviin ja kauniisiin asioihin keskittyen."



Lupasin vastata haasteeseen, kunhan sopiva väli tulee ja nyt koen sellaisen tulleen. Haasteen kuvituksena käytän tämän kesän akileijakuvia, sillä niitä varten piti tehdä ihan oma postauksensa, jota en kuitenkaan taida saada aikaan.


Perjantai
Ystävä kävi pitkästä aikaa iltavierailulla ja kiertelimme hänen kanssaan puutarhassa. Olen vähän arastellut näyttää ja kehua omaa puutarhaani, kun olen nähnyt niin paljon monin eri tavoin kauniita ja taitavasti rakennettuja puutarhoja.
Taisin ihan näkyvästi pullistella ilosta ja hyvästä mielestä ystävän kehuessa puutarhaa ja kasvimaata.
Tunsin kiitollisuutta siitä, että vuosien ahkerointi puutarhan hyväksi alkaa vihdoin kantaa hedelmää.


Lauantai
Poika tuli saunomaan Ukkokullan kanssa. Istuimme yhdessä pergolassa iltapäiväkahvilla. Kahvin kanssa nautittavaksi olin leiponut mansikkakakun. 
Nostimme myös lasit kuohuvaa Pojan sunnuntaisen syntymäpäivän kunniaksi.
Miten hienoa onkaan istua oman pihan ja puutarhan rauhassa nauttimassa iltapäiväkahvia. Siinä on syytä kiitollisuuteen melkoisesti.


Sunnuntai
Taisi olla kesän lämpimin ja aurinkoisin päivä. Taivas kaartui korkeuksiin saakka sinisenä ja vain pieni tuulenvire välillä soitti tuulikelloa.
Köllötin dekkarin kanssa pihakeinussa ja nautin kesäpäivän lämmöstä.
Olin kiitollinen, että kerrankin osasin pysähtyä nauttimaan ja laiskottelemaan sen sijaan, että olisin kulkenut kitkemässä rikkaruohoja.


Maanantai
Sade vihmoi ikkunoihin ja puut taipuivat kovassa tuulessa.
Olin tyytyväinen, että laiskotuksen tunteista huolimatta olin käynyt ajamassa nurmikon sunnuntai-iltana luettuani maanantaille luvatuista vesisateista. 


Tiistai
Kasvihuoneeseen hankitun kastelujärjestelmän säädöt näyttävät vihdoin osuvan kohdalleen. 150 litran vesisäiliö ei tyhjene yhdessä yössä ja multa saa sen verran vettä, mitä kuuluukin. Hilkulla oli, ettei koko systeemi lentänyt aidan yli kunnan putkiremppatyömaalle. 
On siis aihetta vähintäänkin tyytyväisyyteen. 
Miksei ihan kiitollisuuteen, sillä automaatti kastelee hellemmin, kuin minä. 


Keskiviikko
 Hain kotiinpaluumatkalla oman kylän mansikoita pakastimeen laitettavaksi. 
Marjat olivat makeita, kiinteitä ja isokokoisia. Kaksi laatikollista tuli perattua nopeasti. 
Myös oman puutarhan punaherukat kypsyvät vauhdilla, joten pian niitäkin voi jo ryhtyä valmistelemaan talveksi säilöttäväksi.
Mikä ilo ja onni onkaan saada satoa omasta puutarhasta. 

Aquilegia culturum Rostern

Torstai
 Pionit ovat kärsineet sateista, mutta hyvin ehdin niistä iloita ja kukkia maljakkoonkin poimia.
Puutarhassa on vielä monia kukkia vasta aloittamassa tämän vuoden loistoaan. Esimerkiksi liljat, kärhöt ja syyshortensiat ovat lähtökuopissaan. Pitkään puutarhani kukinta oli aika yksipuolista ja nopeasti ohi. Viime vuosien aherruksen vuoksi jotain ihailtavaa riittää ihan syksyn viime metreille saakka. Aika mukavaa!


Olen aikaa sitten seonnut akileijojeni nimissä. Valtaosa on sinne tänne seikkailleita hippejä, joiden väriskaala näyttää muuttuvan kesä kesältä enemmän. Monta akileijaa olen myös ostanut mix-siemensekoituksina tai -juurakoina, eikä pussukoissa ole eritelty nimiä.


Akileijat ovat ihastuttavia puutarhan keijukaisia tai prinsessoja. Sen olen oppinut, että jos en niitä johonkin paikkaan halua, on taimet paras kitkeä pieninä ja nuorina. Vähän vanhemman akileijapuskan poistamiseen tarvitaan jo lapiota. Käsin nyhtämällä harvoin isompaa akileijaa juurineen pois saa.


Puutarhaihmisen kiitollisuuspäiväkirja-haasteen säännöt:

Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa 7 päivän ajan ja tee siitä postaus.
Kerro postauksessasi kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.


Kiitollisuushaasten laitan

Sirkulle Kukkia ja haaveita -blogiin
Nilalle Lappalainen etelässä -blogiin
sekä
Vaalean Vihreää -blogiin


Haasteissa on se hyvä puoli, että niiden avulla puutarhaan voi palata sadepäivänä tai talvella tai päivänä, jolloin haluaisi kuvia julkaista, mutta aihe kuvien ympärille puuttuu. Haastetta ei ole pakko ottaa vastaan ja sen voi myös unohtaa, jos elämässä on muita kiireitä tai juttua ei yksinkertaisesti synny. Kaikki on luvallista.


Intianmintun blogissa Mielen Lumoa oli hiljan aivan upeita akileijoja. Intianmintun kuvia katsellessa heräsi taas into hankkia itsellekin muutamia uusia lajikkeita. Akileijat ovat hentoisia puutarhakeijukaisia ja niitä sopii enemmänkin muiden kasvien joukkoon kesätuulessa huojumaan. Akileijat on helppo itsekin kasvattaa siemenstä. Meidän kaupoissa siemenet ovat näin keskikesällä jo vähissä, mutta ehkäpä netistä löytyy.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Monenlaista kukkijaa

Saksankurjenmiekka - Iris germanica

Tänä kesänä kasvu ja kukkiminen on tapahtunut niin vauhdilla, ettei aina ole mukaan ehtinyt. Tai toki olen kiertänyt kukkapenkkejä katselemassa ja kasvien edistymistä seuraamassa, mutta monista kukista raportoiminen on jäänyt vähäiseksi. Yleensä sitä tulee kuvattua eniten niitä näyttävimpiä kasveja. Yksittäiset herkut tuppaavat jäämään muiden jalkoihin.


Kuvan saksankurjenmiekka on asustanut puutarhassani jo vuosia. Viime vuonna se jätti kukinnan kokonaan väliin, mutta tänä kesänä kasvi on laittanut parastaan. Kovin pitkään näiden saksankurjenmiekkojen iso kukka ei hyväkuntoisena kestä. Saksankurjenmiekkoja kannattaa ehdottomasti katsella läheltä, sillä niiden yksityiskohdat laittavat jälleen kerran ihmettelemään luonnon monimuotoisuutta ja kekseliäisyyttä.

Iris - vaan mikä niistä

Tämä kurjenmiekka muistuttaa paljon tavallista siperiankurjenmiekkaa, mutta ei se sellainen kuitenkaan ole. Tämä on nettikaupan bonuskasvi ja sen piti olla valkoinen Gulls Wing tai vaaleanpunainen Pink Parfait. Kuten jokainen näkee, ei ole kumpikaan. Kyseisen nettikaupan valikoimissa on ollut lilaan vivahtavaa japaninkurjenmiekkaa (Iris ensata), jota tämä muistuttaa ehkä eniten.
 
Isotähtihyasintti - Camassia leichtninii

Isotähtihyasintin sipuleita istutin syksyllä. Ehdin jo unohtaa ne, sillä tämä korkeaksi hurahtanut kasvi sijaitsee vähän varjoisammassa paikassa ja ilmeisesti sen kukinta-aika muutenkin on monia sipulikasveja myöhempi. Parhaimmillaan se oli kesäkuun viimeisellä viikolla. Nyt jo kukat ovat lakastuneet ja varret törröttävät kukkapenkissä.
 
Jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Jaloängelmän kukinta meni jotenkin hurjan nopeasti. Eniten tästä korkeaksi hujopiksi kasvaneesta kukasta tykkään sen nuppuvaiheessa, mutta ei se hullumpi ole kukassakaan. Tästäkin kultakuoriaiset tykkäsivät kovasti. Mietin, kiipeävätkö ne koko pitkän matkan korkealle kukintoon vai lentävätkö ilmateitse laskeutuen lilaan pöheikköön.

Loistotädyke - Veronica austriaca

Tätä rinteessä kasvavaa sinistä kukkaa menin jo minttuna ystävälleni esittelemään, mutta eihän se mikään minttu ole. Jotenkin jo esitellessä takaraivossa värähti oudosti ja kaivoin taimilapun esiin. Kyseessä on loistotädyke. Kukkii parhaillaan aivan ihanasti. Muuten oiva kasvi, mutta tuppaa vähän liikaa makaamaan pitkin pituuttaan.

Tädykkeiden joukossa vaaleanpunaista laukkaneilikkaa (Armeria maritima)

Joillakin puutarhaihmisillä on loistava kyky ja taito istuttaa toisiinsa hyvin sopivia kasveja. Yksi tällainen henkilö on Irene Rakkaudesta Vironperään -blogista. Sellaisen taidon toivoisin omaavani, mutta olen jo aikaa sitten luopunut ajatuksesta, että itselleni moisen taidon jostain taikoisin. Niinpä silmää hivelevät kasvikumppanuudet ovat puutarhassani enemmänkin sattumaa. Yksi tällainen sattuma on viime päivinä ihastuttanut ja se muodostuu rinteessä kasvavasta loistotädykkeestä ja vaaleanpunaisesta laukkaneilikasta. Aika herkullinen yhdistelmä. 

Orvokki

Alapihalla ei ole koskaan kesäkukkanakaan orvokkeja kasvanut, mutta pari sellaista on tänä kesänä ilmestynyt Päivänliljapenkkiin. Orvokeilla on tällaisia hauskoja tapoja ilmaantua yllättäviin paikkoihin pitkänkin aikaa sen jälkeen, kun niitä on lähistöllä ollut. Tällaisia yllätyksiä soisin löytyvän enemmänkin.
 
Pikkulaukka - Allium

Pikkulaukkoja on vuosien mittaan tullut istutettua sinne tänne. Kukkapenkkejä myllätessä pienet sipulit ovat vaihtaneet paikkaa, enkä enää ole ihan kartalla, missä niitä pitäisi olla. Ei haittaa. Kasvakoon siellä, mihin ovat kotiutuneet. Pikkulaukka ei ole suuren suuri, mutta näyttää vuosien mittaan viihtyessään runsastuvan. Kiva pieni väriläiskä isompien kasvien kupeessa. Pikkulaukkaa löytyy puutarhastani myös keltaisena.

Purppuraheisiangervo - Physocarpus opulifolius 'Diabolo'

Hurmehappomarjapensas ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini. Siitäköhän juontaa pitkä antipatiani punalehtisiä kasveja kohtaan. Onneksi olen vihdoin päässyt moisesta negatiivisestä asenteesta ja vuosi vuodelta puutarhaani löytää tiensä yhä uusia tummalehtisiä kasveja. Ensin tulivat keijunkukat, sitten koristeomenat ja tänä kesänä vihdoin jo pitkään haikailtu purppuraheisiangervo.

Koristeomena - Malus 'Musta Rudolf'

Kesäkuun alussa istutin koristeomena Musta Rudolfin. Silloin epäilin vahvasti saaneeni Rudolfin sijasta jonkun muun koristeomenan. Puun nuoret lehdet olivat selkeästi vihreät, eikä niissä ollut liuskoittumista, mikä kuuluu Mustan Rudolfin ominaisuuksiin. Nyt olen alkanut tuumailla, josko kyseessä sittenkin on Musta Rudolf, sillä kaikki puun lehdet ovat hyvinkin tummia ja kasvaessaan ja ikääntyessään lehti liuskoittuu. Oli, mikä oli. Puu on paikkansa puutarhassani lunastanut, enkä sitä pois kaiva.

Unikko - Papaver

Vaalean/haaleanpunaisen unikon lisäksi uutena tänä kesänä puutarhaani ilmestyi valkoinen unikko. Ihmettelin alkuun, mistä nämä uudet unikot ovat meille tulleet, kunnes kaivoin muistiinpanojani. Viime kesänä tyhjensin useita vanhentuneita siemenpussukoita, joiden joukossa oli myös unikoita. Lienevät sitä perua. Nämä valkoiset kaverit nimesin trumbeiksi, sillä niiden terälehtien muoto tuo mieleen presidentti Trumbin.

Unikkosiemenpusseja tarttuu tarjoushyllyistä helposti mukaan ja niinpä toistin muutama viikko sitten viime kesäisen tempun eli kävin tyhjentämässä vanhentuneita tai vanhenevia siemenpussukoita alapihalle paikkaan, jossa olisi tilaa ja toiveita unikkokasvustolle. Pieniä taimia siellä on jo runsaasti mullan pinnalla, joten aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Punakärsänmö - Achillea mil. 'Paprika'

Joku aika sitten taisin täällä blogistaniassakin todeta, kuinka huonosti minulla on useimmat Honkkarin neljä taimea kympillä -tarjouskasvit menestyneet. Joitakin ilopilkkuja joukkoon sentään mahtuu ja yksi niistä on punakärsämö, joka jo toista vuotta asustaa ja kukkii Kiemurapenkissä.  Toinen ilon aihe on tuo ylempänä esitelty loistotädyke.

Alppitähti - Leontopodium alpinum

Valkokukkaisen alppitähden lempinimi - Edelwaiss, tuo ehkä ensimmäisenä mieleen tunnetun sävelmän musikaalista The Sound of Music. Tämä vuoristokasvi sopii hyvin kuivaan ja niukkaravinteiseen paikkaan. Kovin näyttävä kasvi se ei ole, mutta ansaitsee paikkansa vaikkapa kivikkopuutarhassa.


Päivänkakkarasta pidän, mutta sen kasvutavasta en. Muutaman ensimmäisen päivän kukan avauduttua varret pysyivät pystyssä, mutta ensimmäisten sadepisaroiden myötä kasvi jo rötkötti kukkapenkissä. 

Monen kukan kohdalla sitä pohtii, miten nopeasti kesä etenee. Paljon on kuitenkin vielä kukkijoita odotettavissa ja kaunista tulossa.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kudotaan sitä kesälläkin


Kesällä sisällä tulee oltua vähemmän ja niin ollen käsityötkin jäävät taka-alalle. Vaan jos vain illalla television ääreen istahdan, kutimet hakeutuvat äkkiä käsiin.
Perussukat valmistuivat oranssista 7-veikasta ja raidallisesta Polkasta. 


Matalavartiset nilkkasukat beige-sävyisestä Eerosta ja sävyyn sopivasta Raita-langasta. Mallineuleena Broken seed.

 
Pohjavärillä (tässä beige) neulotaan joka kerros 1o, 1n siten, että nurjat ja oikeat vaihtelevat.
Ensimmäisellä kerroksella aloitetaan oikeilla silmukoilla, mutta seuraavalla pohjavärikerroksella sitten nurjilla.
Välissä on aina yksi kerros oikeaa värillisellä (tässä beigesävyinen raitalanka).


Nilkkasukat lapselle vadelmanpunaisesta 7-veikasta ja Auroran Esikko-sävystä.
Mallineuleena valepalmikko. 


Lapsen sukat vaaleanpunaisesta 7-veikasta.
Mallineuleena valepalmikko, jota käytin myös kantalapussa ja jalkapöydän kummallakin sivulla.
Ohje valkoiseen kukkaraitaan löytyy Novitan Sukkalehdestä 2015 ja netistä siihen löytyy ohje myös hakusanalla venäläinen pitsikukka. 


Lasten sukkia on tullut urakoitua useampi pari.
Kuvan sukat on kudottu luonnonvalkoisesta 7-veikasta ja Raita-langan sävystä Sateenkaari. 


Mallineuleena on "Nostetut palmikot", johon ohjeen löysin Koti männikössä -blogista. Tässä Riitun blogissa on hienoja malleja ja hyviä ohjeita ja kädenjälki todella huolellista ja kaunista. Suosittelen vierailua blogissa kaikille kutomista harrastaville.


Vihreäsävyiset sukat on kudottu Eero-langasta (vahvuus sama kuin 7-veikassa). Mallineuleen löysin facebookista, mutta olen näköjään ottanut talteen vain ohjeen, enkä mitään tietoa ohjeen laatijasta.
Mallineule koostuu 12 silmukasta ja 11 kerroksesta. Se ei ole laisinkaan niin vaikea, kuin mitä ensi silmäyksellä saattaa vaikuttaa. Pari virhettä sukkiini eksyi, mutta enpä niiden vuoksi alkanut työtä purkamaan. 


Tässä ohje Aalto-mallineuleeseen. Toivottavasti saat selvää. Ja pahoittelut, etten ole liittänyt ohjeisiin tekijätietoja. En vain millään niitä enää löytänyt.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Kesäpäivän kaunottaret

Pioni Sarah Bernhardt

Kuten lähes joka kesä, pionien kukinnan aikaan tulee vähintäänkin yksi kunnon kaatosade. Niin myös tänä vuonna. Valtaosa pioneistani oli jo avautunut, joten pelkäsin torstaisen sateen hakkaavan koko kauneuden maata vasten. En sentään käynyt virittelemässä pionien ylle sateenvarjoja. Ei olisi riittänyt yksi eikä kaksikaan varjoa vanhimmalle penkille. 


Olen hankkinut muutamia tanakoita pionitukia ja yleensä laitan ne paikoilleen jo paljon ennen, kuin pionit aloittavat kukintansa. Niin myös tänä vuonna. En vain ollut osannut arvioida, että pionien nuppuvaiheessa menee niin kauan ja että pionien varret kasvattaisivat mittaa siinä samalla. Kukinnan alkaessa kävin kiskomassa tukia vähän ylemmäs, mutta tulos ei ollut kovin hyvä. Osa raskaista kukista oli jo ehtinyt taipua niin pahasti, ettei niitä tukemallakaan saanut enää kauniisti esille. Kerrankin pioneja on maljakoissa sisällä tuoksumassa ja ihastuttamassa.


Jossain vaiheessa kuvittelin olevani perillä omien pionieni nimistä. Nyt tuntuu, että ainoastaan Sarah Bernhardt vastaa tietojani ja kuvauksia. Kaikki muut näyttävät enemmän tai vähemmän erilaisilta, kuin mitä niiden pitäisi olla. Onko jolla kulla hyviä vinkkejä sivustoista, joista voisi käydä bongaamassa tuntomerkkejä pioneille? Sinänsä on tietysti ihan sama, minkä nimisiä penkeistä löytyvät pionit ovat. Ihastuttavia kaikki. En ole tainnut vielä rumaa pionia nähdäkään.

Rosa rugosa 'Sointu'

Viikonloppu on ollut upean kesäinen ja lämmin. Juuri sellainen, jollainen kunnon kesäinen loma tulee ollakin. Harakkaemo kahden kinastelevan ipanansa kanssa pyörii edelleen päivittäin pihapiirissä ja siellä täällä naapurien ruohonleikkurit ovat ahkerasti säksättäneet. Sunnuntaipäivän kuumimman ajan oli aika hiljaista, sillä keskellä heinäkuuta Suomi on edelleen aika lailla kiinni. Monet ovat vielä mökeillä, matkoilla ja ties missä kesälaitumilla.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Aurinkoinen kesäpäivä on laittanut ruusut kukkimaan ja niiden tuoksu leijailee vienona ohi kulkiessa. Osa ruusuista, kuten juhannusruusu, Suviruusu ja Tornionlaaksonruusu sekä Tove Jansson ja Viljamin keltaruusu ovat jo lopettaneet kukintansa. Teresanruusu, punalehtiruusu, Hansaruusu, Omenaruusu, Neilikkaruusu, Sävel ja Valamonruusu sekä Hurdal taitavat olla parhaimmillaan. Sointu, Lumo ja Ritausma aloittelevat. Ilo ja Kirjoapteekkarinruusu sekä Duchesse de Montebello ja sammalruusu ovat vielä nupulla.

Rosa 'Lumo'

Yhtenä päivänä sain siivottua ruusupenkin. Rikkaruohoja siellä ei pahemmin ollut, mutta lilakukkainen pioniunikko oli siementänyt ja unikoita kasvoi paikoin niin tiheästi, että esimerkiksi vielä aika pienikokoinen Ilo-ruusu hukkui kokonaan unikoiden lomaan. Oli tehtävä valinta ja valitettavasti se koitui pioniunikoiden kohtaloksi. Halusin ruusulle ilmaa ja valoa, jotta se ei nuppuineen tukahtuisi vankoiksi ja korkeiksi kasvavien pioniunikoiden katveeseen. Pioniunikoita nousee kahden omenapuun alta riittävästi. Samoin vanhan kompostin paikalla on ihan kunnollinen pioniunikkoviidakko.

Rosa rugosa 'Sävel'

Sävel-ruusu on kukkinut yli kahden viikon ajan todella runsaasti. Oksat nuokkuvat nuppujen ja eri ikäisten kukkien painosta. Pensas ei vielä ole kovin suuri ja tällä hetkellä näyttää, että siinä on enemmän kukkia, kuin lehtivihreää. 

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu

Jos komean ja runsaasti kukkivan ruusun pihaasi haluat, valitse Valamonruusu. Siitä tulee nopeasti suuri ja näyttävä. Sekin on täynnänsä loistavan punaisia kukkia. Kaikenlaiset pörriäiset näyttävät Valamonruususta tykkäävän, sillä yllä oleva kuva taitaa olla ainoa, jossa ei yhtään mehiläistä tai muuta siivekästä näkynyt.


Kun nyt pörriäisistä tuli puhe, kultakuoriaiset ovat ihastuneet tähtiputkiin. Muutamana päivänä näitä auringossa eri väreissä kimaltavia kuoriaisia oli miltei jokaisessa tähtiputken kukinnossa. Eipä kavereita pahemmin korkeuksissa päätä huimaa, sillä pysyivät hyvin kukissa tuulen niitä heilutellessa.

Muutenkin tänä kesänä koko puutarha on ollut täynnä monenlaisia siivekkäitä ja siivettömiä ötököitä, mutta erittäin vähän kasveille selkeästi haitallisia ötököitä. Salaatit ja lehtikaalit ovat reiättömiä. Ruusunnupuissa vain muutamissa mönkii kirvoja. Ja jotenkin tuntuu, kuin lehtokotiloitakin olisi tavallista vähemmän. Nyt pitää koputtaa puuta, etten vaan manaa niitä kömpimään esiin jostain koloistaan. Eiköhän ne vielä esille ilmesty. Kallionauhuksen lehdet ainakin ovat perinteisesti varsin "pitsimäiset", joten tuskin kotilot ovat minua ja kasvejani hylänneet. 


Sormustinkukkia on tänä kesänä paljon, kuten jo syksyllä monet uumoilivat. Ilmestyihän pieniä lehtiruusukkeita loppukesästä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Aika kiva olisi, jos ne saisi kasvamaan nätisti tietyissä kukkapenkeissä. Enää en jaksa heidän kanssaan kiistellä. Se taisto on käyty loppuun ja sen minä hävisin. Nykyisin sallin niin sormustinkukkien kuin akileijojenkin vaeltaa ja olen pelkästään iloinen, että suostuvat puutarhassani asustamaan.


Sunnuntaipäivän päätteeksi kävin leikkaamassa nurmikon. Tuleville päiville on luvattu aika lämmintä, mutta myös sateita. Nurmikonleikkuu on niitä hommia, jota varten täytyy vähän sääennusteita kuikuilla. Jos sadepäiviä on useita peräkkäin, nurmikko ehtii venyä ja kasvaa ärsyttävän pitkäksi. Tykkään hoidetusta nurmikosta. Pelkästään nurmikon leikkaamalla saa nopeasti ja helposti puutarhan näyttämään paljon siistimmältä. 

Rosa Therese Bugnet

Oikein mukavaa ja kesäistä viikkoa kaikille!