Kitkentää sateiden väleissä

Keskellä Päivänliljapenkki

 

Meidän nurkilla vettä on satanut usein ja runsaasti. Sunnuntaivastaisena yönä sateen rummutusta kuunnellessani ajattelin, että aamulla talo kelluu valtavassa lammikossa.  Ei kellunut, eikä lammikoitakaan ollut missään. Alueemme on syvälle ulottuvaa hiekkamaata, joka imee isotkin sademäärät hetkessä.

Pihatöitä on pitänyt rytmittää muiden arkikiireiden lisäksi myös sään mukaan. Kaatosateessa ei ole mikään ilo työskennellä, mutta sään hiukankin selkeydyttyä olen pinkaissut pihalle siistimään istutusalueita. Kun ryhtyy kitkentätalkoisiin sillä mentaliteetilla, ettei kaikkea tarvitse kerralla saada valmiiksi, ei tule myöskään ylimääräisiä paineita. 

Ruusupenkki

Kaikkialla on todella rehevää. Näyttää kuin jokainen kasvi kilpailisi toisten kanssa korkeudesta ja leveydestä. Lemmikkejä on kaikkialla. Nyt ne alkavat jo ränsistyä, joten niiden kitkeminen on ollut pääasiallinen urakka. Miten näppärästi lemmikkitupas nouseekaan märästä mullasta. Ja rapina käy, kun kuivuneita siemeniä putoaa penkkiin. Ei siis huolta, etteikö seuraavana kesänä olisi suloisia taivaansinisiä lemmikkejä.

Lemmikkituppaiden poistuminen toi istutusalueille väljyyttä, jopa aukkopaikkoja. Osittain tämä johtuu viime kesän mylläyksestä, kun siirtelin vanhoja kasveja toisiin paikkoihin ja istutin uusia kasveja. Ihan kaikki uudet eivät ole nousseet, eivätkä kaikki siirretyt kovin hyvin kotiutuneet. En ole ehtinyt tehdä inventaariota. Sen ehtii myöhemminkin. Sillä välin joku vainaaksi luultu saattaa kohdata uuden heräämisen. Ainakin niin toivon.

Thalictrum delavayi - Lehtoängelmä

Kitkemisen lisäksi luonnollisesti myös putsasin kanttausurat. Rikkaruohojen kitkemisellä ja kanttausurien putsaamisella on ihmeellisen näkymiä ryhdistävä vaikutus. Leikkasin vielä nurmikonkin, niin johan oli mukavampi katsella. Vaikka iso osa penkeistä onkin vielä siivoamatta.

Ruusupenkissä kasvaa erilaisia ängelmiä. Istutin niitä useampia muutama vuosi sitten. Joidenkin kohdalla nimet ovat menneet sekaisin niin päässäni kuin listoissanikin. Luotan siihen, että Saaripalstan Saila korjaa mahdolliset virheeni.  

Thalictrum delavayi 'Album' - Jaloängelmä valkoinen

Tuntuuko muistakin siltä, että tänä kesänä kaikki kukkii tavallista aikaisemmin? Valkoinen jaloängelmä olisi kiva, jos se kukkisi samanaikaisesti taustalla näkyvän perhoangervon kanssa. Joka taasen ei ole vielä edes nupulla. Suon toki kummallekin kasville oman kukinta-aikansa, jotta voivat olla vuorollaan ihailun kohteena.

Voisin tietenkin tarkistaa esimerkiksi näiden ängelmien kukinnan edellisvuosien kuvista, mutta tässä sohvalla läppäriä näpytellessä käsilläni ei ole koko kuvarastoani. Jääköön toiseen kertaan. 

Majalispenkki

Majalispenkissä ei ole kitkettävää, kun siellä ei montaa monivuotista kasva. Ei istutettua eikä omin neuvoin paikalle siementäneitä rikkiksiä. Ja yksivuotiset kylvötkin ovat vasta nousemassa mullasta. Vasemmassa päädyssä on yhä tukilaudat pitämässä reunan tasaamiseksi lisäämäni multaa paikallaan, kunnes se asettuu ja multaan ripottelemani ruohosiemenet itävät. 

Vasemmassa päädyssä alkaa kohta kukkimaan syksyllä istuttamani tähtilaukat.  Reunassa on muutama sinne toukokuussa siirtämäni esikko, niiden takana esikasvatetut maariankellot. Onpa taustalla kolme auringonkukkaakin. Oikealla puolelle pitäisi nousta pioniunikoita ja kehäkukkaa. Ruukussa on lavakauluksesta pois kaivamani pensasmustikka. Tai se jämä, jonka jänis jätti kaluamatta. Tyhmyyttäni en huomannut verkottaa pensasmustikkaa, joka on jänisten herkkua. Mustikka pääsee maahan kasvamaan, kunhan keksin sopivan paikan.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Taisin jo jossain aikaisemmassa jutussa manailla pensasruusujen raivostuttavaa intoa tehtailla juurivesoja. Yläpihan Pikkupuutarhassa Tove Jansson on aivan villiintynyt. Ja alapihalla Suviruusu kuvittelee sen tehtävänä olevan täyttää puutarha omilla vesoillaan. Vähempikin riittäisi. Niin paljon kuin ruusuista tykkäänkin, en silti halua asua ruusutarhassa.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Ruusut eivät myöskään tykkää sateista. Juhannusruusun pudonneet terälehdet valkaisivat vihreän nurmikon sunnuntaiaamuna. Tornionlaaksonruusun monet oksat notkuvat melkein maassa. Joitakin oksia olen tukenut. Joidenkin kohdalla mietin leikkaamista, kunhan kukinta on ohi.

Soinnun, Sävelen, Neilikkaruusun, Ritausman ja Teresanruusun leikkasin keväällä matalaksi. Ne ovat hyvässä kasvussa ja nuppujakin on jo runsaasti näkyvissä. Eivät ole tehneet juurivesoja, mikä ilahduttaa.  

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

 
Pihasyreenien kukinta alkaa olla ohi. Rajanaapurin aidan vieressä kasvava Isabellansyreeni 'James MacFarlane" vasta aloittaa. On se vaan kaunis.

Sateet hakkasivat syreenien kukkia niin, että pihan hiekkakäytävät täyttyivät pikkuisista liloista terälehdistä. Eikä mennyt aikaakaan, kun terälehdet muuttuivat ruskeiksi. Ei kovin siistin näköistä, mutta hirveän paljon en viitsi käytäviä haravoida, koska syreeninkukkien terälehtien myötä harava kuskaa pois myös kivituhkaa.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Meidän pihan syreeni 'Beauty of Moscow' on sen verran nuori, että siihen tuli vain kaksi kukkaa. Sen sijaan 'Ludwig Späth' kukki runsaana. Sen syvä lila väri on niin hieno.

Oikearinteestä lähti suurin osa vuorimännyistä.

Onko jollain puutarha, jonka jokaiseen kolkkaan omistaja on tyytyväinen? Minulla ei sellaista puutarhaa ole, jossa kaikki olisi mieluista. Hetken saatan tykätä, ettei nyt tarvitse muuttaa mitään. Sitten seuraa se hetki, jolloin alan jotain kohtaa tuijottaa enemmän tai vähemmän tyytymättömänä. Aivot raksuttavat, mitä pitäisi tehdä. Voipi vierähtää tovi jos toinenkin, kunnes vihdoin jotain alkaa tapahtumaan.

Oikearinne on ollut jo pitkään pohdinnan alla. Viime viikonloppuna päätin, että rohjoiksi venähtäneet vuorimännyt saavat mennä. Tai yksi vielä jäi, kuten kuvasta näkyy. Katsotaan, milloin on sen vuoro? 

Miten vaikeaa onkaan tehdä niin radikaaleja päätöksiä, että jokin kauan pihassa kasvanut kasvi saa lähtöpassit? Jos olisin alusta lähtien typistänyt vuorimäntyjen vuosikasvua, niistä ei olisi kasvanut rujoja rohjakkeita. Viisastuin tässä asiassa niin myöhään, että vuosikasvujen typistys on ollut tekohengitystä. 

Edessä Majalispenkki, taustalla Oikearinne vuorimäntyineen.

Tässä kuvassa Majalispenkin takana näkyy Oikearinne vuorimäntyineen. Paikan mylläys on vasta alkamassa. Onneksi nyt on niin paljon muita hommia, että rinteen tuunaus saa muhia rauhassa. Nyt se on aika kaoottinen paikka, jossa pitänee vähän siirrellä, istuttaa uutta ja raivata jotain vielä poiskin. Muutama idea on jo syttynyt ja pari niistä sammunutkin. Se osoittaa, että harkintaa kannattaa käyttää ja ideoita muhituttaa. Sillä välin jatkan penkkien siivoamista ja kanttausurien putsaamista. Moni paikka odottaa tekijäänsä.

Varjoliljat syreenipuskissa

Varjoliljoja on ilahduttavan paljon sekä odotetuissa että odottamattomissa paikoissa. Viehättävin paikka minusta on entisen leikkimökin päädyssä eli nykyisen köynnösnurkkauksen takana kasvavien syreenien tyvelle noussut varjoliljakeskittymä. Kohta varjoliljojen kukinta on käsillä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Kärhöistä tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on kukkinut jo jonkin aikaa. En ole leikannut sitä kertaakaan. Nyt kärhössä on jo aika paljon pitkiä, kuivuneita oksia. En vain osaa päättää, mikä olisi paras aika leikata tämä kärhö. Kukinnan jälkeen se olisi varmaan parasta, koska siten kärhö ehtisi kasvattaa uusia versoja ensi kevään kukintaa varten. Tykkään vain kovasti 'Purple Dreamin' loppukesän siemenhörhylöistä, jotka menettäisin leikkaamisen myötä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

'Purple Dream' ei sentään ole perinteisen alppikärhön kaltainen, nopeasti risuuntuva kärhö. Sinisen alppikärhön leikkasin viime loppukesästä matalaksi, kun se oli melkoinen risukasa. Olen leikannut sen aiemminkin ja hyvin on mennyt. Tänä keväänä alppikärhön versoja nousee laajalta alueelta. En millään saa niitä kaikkia ohjattua köynnöstukeen, joten jatkossa minulla on Pikkupuutarhassa alppikärhö maanpeitekasvina. Ja ties minne muualle se vielä luikerteleekin.

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum

Keskiviikoksi tänne etelään luvataan taas ihan kunnon sateita. Ei siis pihatöitä illallakaan. Luontoäiti on ystävällinen ja auttaa puutarhaihmistä päätöksenteossa. Eli milloin pihatöitä, milloin kodin siivousta ja muuta arkeen kuuluvaa. Tuleepa siis kodin imurointikin välillä hoidettua. 

Juhannukseksi luvataan lämmintä ja aurinkoista säästä. Mitähän hyvää syötävää aattona kokkaisi? 

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille! 

Ei pitänyt kutoa mitään

 
Huhtikuun lopussa siivosin käsityökorini todeten, että kenties kevään neuletyöt on tehty. Ei siis pitänyt enää kutoa mitään ennen syksyä. Eipä siinä montaa iltaa mennyt, kun kaivoin puikot ja langat esiin. Tuumasin kuluttavani olemassa olevaa lankavarastoa pienemmäksi, kun kuitenkin syksyn tullen uudet langat taas houkuttelevat kutomaan.

Aivan suunnittelematta homma ei sujunut, jotta saisin saman langan riittämään kahteen sukkapariin. Niinpä näissä kuvan puolisäärisukissa varret syntyivät jämälankanöttösistä. Värilliset langat ovat 7veikkaa, luonnonvalkoinen taas Kotikullan vastaavan vahvuinen lanka.  

Prisman lankahyllystä oli jossain vaiheessa tarttunut mukaan House-kuviolanka, jonka värit miellyttivät. Kyseinen lanka on 7veikka-vahvuista eli käytin 3.5 puikkoja. Tein langasta säärystimet, joissa saisi olla enemmän leveyttä. Ajattelin kutoa jossain välissä näille säärystimille vielä nilkkasukat, jolloin halukas saa myös varpaansa lämpimiksi.

Seuraavaksi otin ohjelmistoon suklaanruskeat matalavarsisukat, koska 100 gramman kerä riittää hyvin molempiin sukkiin. Matalavarsisukkia on kiva kutoa, sillä ne valmistuvat nopeasti. Samalla voi katsoa telkusta vaikka kuinka jännää ohjelmaa. Silmukat pysyvät puikoilla, eikä neuletyö kaipaa silmukoita tarkkailevaa katsetta puoleensa. 
 

Näissä matalavarsisukissa on käytetty 7veikan Nummi-lankaa luonnonvalkoisena. Yritän kutoa hieman reilumman kokoisia sukkia eli nämäkin ovat suunnilleen 39-40 kokoa. Silmukoita on 13 puikkoa kohden. 

Raitaneuletta on siitä kiva kutoa, että se tuntuu valmistuvan yksiväristä nopeammin. Ja vielä nopeammin kuin jokin kuvio- tai pitsineule. Tummansininen lanka ei olisi riittänyt molempien sukkien kärkeen saakka, joten sukat päättyvät farkunsiniseen jämälankakerään.
 

Viimeisimmät valmistuneet ovat kirsikka-valkoiset maalavarsisukat. Näitä tehdessä jännäsin, riittääkö krsikan värinen lanka molempiin sukkiin. Niinpä kudoin kahta sukkaa samanaikaisesti nähdäkseni, miten monta raitaa on vielä varaa tehdä. Vai joudunko kaivamaan jonkun pienen nöttösen saadakseni sukat valmistumaan. Hyvin riitti. Kirsikkaväriä jäi 30 cm.

Lauantaina hain kasvimaalta retiisejä ja kasvihuoneesta kurkkuja. Kurkuista Sherpa ja Beit Alpha ovat hyvin tuottoisia. Myös Gordobassa on useita pitkiä kurkkuja lihomassa, joten seuraavina viikkoina meillä syödään kurkkua kuin karkkia. 

Pihatöihin en ole tahtonut ehtiä siinä määrin, mitä haluaisin. Päivät ovat kuluneet hautajaisjärjestelyissä. Torstaina hyvästelimme isän Hietaniemen kappelissa ja sen jälkeen muistelimme häntä ravintola Perhon kabinetissa. Iloksemme paikalle tuli myös viisi isän työtoveria. Vanhin heistä täytti juuri 90 v. Heillä oli paljon hienoja muistoja työvuosista isän kanssa aina 50-60 luvun taitteesta lähtien. Pääsimme kiinnostavalle ja tunteikkaalle aikamatkalle isän nuoruusvuosiin saakka. 

Uurna lasketaan runsaan kahden viikon kuluttua. Perunkirjoitusprosessin olen jo aloittanut, joten vapaa-ajan ongelmia ei ole. Pihalle aion pyrähtää aina, jos vain sää sen sallii. Pieni sade ei haittaa, mutta lauantai-iltapäivän kaatosade kyllä kasteli ihan kunnolla. Lyhyessäkin ajassa ehtii saada jotain näkyvää aikaan, mikä ilahduttaa.

Papaver orientale 'Prinzessin Victoria Louise' - Tarhaidänunikko

Vaaleanpunainen tarhaidänunikko on ihan omia aikojaan kulkeutunut alapihan raparperipenkkiin. Se kasvaa sopivasti kahden ison raparperikeskittymän välissä, eikä haittaa raparperien elämää tai niiden korjaamista. Saa siis minun puolestani olla kaunistamassa rapskuja.

Näiden prinsessojen myötä toivotan kaikille mukavaa viikonloppua! 

 

15 vuotta Rikkaruohoelämää

Anemone sylvestris - Arovuokko 

 
Tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta Rikkaruohoelämää. Kesäkuun 10. päivä 2011 aloitin taipaleeni täällä puutarhablogien maailmassa. Olin pitkään miettinyt, miten saisin yhdistettyä kasvien kuvat ja puutarhapäiväkirjan? Asia tuli puheeksi omaa blogia pitäneen kummitytön kanssa, joka kehotti kokeilemaan. Kokeilin ja sille tielle jäin. 

Aronia

 
Olen aina tavalla tai toisella pitänyt kirjaa tekemisistäni. Toisinaan se on tarkoittanut lyhyitä kirjauksia kalenteriin, toisinaan taas pitkiä tekstejä paksuun vihkoon tai varta vasten hankittuun päiväkirjaan. Kirjoittaminen on ollut minulle mieluisaa ja luontaista aivan kouluajoista saakka. Olen luovaa kirjoittamista myös opiskellut, mutta enemmän olen elämässäni, etenkin työelämässä, tuottanut asiapitoista tekstiä.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

 
Valokuvaus on ollut tärkeä elementti elämässäni. Taisin olla 14-vuotias saadessani ensimmäisen kameran isoveljeltä. Kamera kulki usein mukanani, koska minusta oli hauska taltioida ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Lomilla kamera ja monta pakettia filmiä kuului ehdottomasti matkatavaroihin. Oman perheen myötä filmiä kului ja lapsista kertyi monta kansiollista kuvallisia tarinoita. Muutettuamme ensin paritaloon ja kohta sen jälkeen omakotitaloon, kuvauskohteet löytyivät yhä useammin luonnosta ja puutarhasta.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

 
Filmikamera-aikaan kuvaaminen oli melko kallista. Jos olin kuvannut 24- tai 36 kuvan rullan täyteen, oli se tietenkin vietävä kehitettäväksi. Onneksi niin tein, sillä moni tärkeä hetki olisi jäänyt ikuistamatta. Digikamerat olivat mullistus niin teknisesti kuin taloudellisestikin. Enää ei tarvitse miettiä, montako kuvaa raaskin ottaa. Mieluummin usea kuva samasta kohteesta, jotta niistä voi valita parhaan. Tammi-helmikuussa tallennettuja kuvia on yleensä noin 250 kpl, touko-syyskuussa 600 per kuukausi. Kännykällä kuvaan hyvin vähän. Käytössäni on ollut jo pidempään Olympuksen minijärkkäri.

Olen käynyt joitakin valokuvauskursseja, enkä siltikään koe olevani hyvä kuvaaja. Ymmärrän, ettei minun tarvitse olla täydellinen. Mutta aina voi pyrkiä parempaan.

Spiraea chamaedryfolia  - Idänvirpiangervo

 
Monelle blogini lukijalle on varmasti käynyt selväksi, että puutarha on minulle tärkeä harrastus, ajanvietto- ja terapiapaikka. Olen kerrostalokasvatti, enkä ole saanut sen enempää äidinmaidossa kuin kotoa perittynä taitoja ja tietoja puutarhailuun. Viherkasveja kotini ikkunalaudoilla on aina ollut, kesäisin parvekkeella kukkia. Paritalon myötä sain pienen pihan, jonne istutin pensaita ja joitakin perennoja. Pikkulapsielämä rajoitti tekemisiä, mutta puutarhasiemen jo iti sisimmässäni.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo Fireside

Omakotitalon myötä puutarhainnostus alkoi hiljalleen kasvaa ja kasvaa. Työkaverini oli puutarha-alan ammattilainen. Hän teki meille pihasuunnitelman. Emme noudattaneet sitä yksyhteen, sillä moni asia suunnitelmassa osoittautui tonttimme kannalta hankalaksi. Suunnitelmassa ei myöskään oltu huomioitu pihan valaistusta ja sähkövetoja esimerkiksi tontin alapihalle. Suunnitelma antoi kuitenkin hyvän rungon, jota lähdimme noudattamaan.  

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

 
Tietoa kasveista ja kasvattamisesta on ollut hyvin saatavilla, jos sitä on osannut ja viitsinyt kaivaa esille. Nettiä ei vielä puutarhani alkuaikoina ollut käytettävissä. 

Moni ystävä ja työkaveri asui pientalossa tai heillä oli lomapaikka, jossa kasvattaminen on mahdollista. Luin puutarhalehtiä ja -kirjoja ja sain vinkkejä sekä kasveja muilta ihmisiltä. Vuonna 2000 jokin isopiikkinen pörriäinen pisti minua niin tehokkaasti, että käytin yhä enemmän aikaa pihan rakentamiseen ja hoitamiseen. Ehkä elämäntilannekin oli muuttunut sellaiseksi, että minulta löytyi enemmän aikaa ja kapasiteettia paneutua puutarhaan intensiivisemmin.

Kiemurapenkki ja Muumituija 4.6.2026

 
Niin sitten kesäkuussa 2011 tartuin kummitytön vinkkiin ja ryhdyin bloggariksi. Blogger osoittautui teknisesti helpoksi, joskin aika kömpelöksi. Se ei ole näiden vuosien aikana kovin paljon muuttunut. Välillä Blogger on takkuillut eri tavoin ankarastikin. Onneksi kaikki ongelmatilanteet ovat ratkenneet suhteellisen nopeasti. 

Mietin, mikä blogille nimeksi? Kopsutellessani kengilläni työpäivän päätteeksi 6. kerroksen pitkää käytävää kohti hissiä, vielä töissä olevat kaverit kysyivät minne olen menossa. Vastasin heille meneväni viettämään rikkaruohoelämää. Olimmehan mm. lounastunnilla tai iltapäiväkahvia juodessamme jutelleet paljonkin puutarha-asioista työkaverien kanssa. Siitä se blogin nimi sitten pomppasi esiin. Jonkun korvaan rikkaruohoelämä saattaa kalskahtaa negatiiviselta. Minulle tuo sana käsittää koko puutarhan rakentamisen ja hoitamisen alusta loppuun. Rikkaruohot ovat iso osa puutarhaa hyvässä ja pahassa.

Vasenrinne 4.6.2026

Meni pitkä aika, kunnes blogini sai ensimmäisen kommentin. Käytännössä kommentointi blogissani lähti kunnolla vauhtiin vasta vuoden kuluttua blogin aloittamisesta. Parissa vuodessa kotiuduin puutarhablogien maailmaan. Sain seuraajia ja aloin itsekin seurata yhä useampia blogeja. Profiloiduin alusta lähtien puutarhabloggaajaksi, mutta Juuso-kissallamme oli myös tärkeä rooli. En ole rajoittunut juttelemaan vain ja ainoastaan kasveista. Elämän moninaisuus on kaikkine iloineen ja suruineen läsnä blogissani.

Juuso 3.6.2013

 

Juuso 22.5.2012

 
Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin ihaniin ihmisiin. Osaan heistä virtuaalisesti ja osaan ihan kasvotusten tapaamalla. Vuorovaikutus on ollut yksi parhaita blogielämän elementtejä. Olen oppinut valtavasti uusia asioita kasveista ja kasvattamisesta. Olen saanut lukemattomia hyviä vinkkejä kuin myös neuvoja ongelmatilanteissa.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Puutarhablogeissa ilmapiiri on aina ollut hyvä, kannustava ja lämmin. Muistan lämmöllä monia jo lopettaneita blogeja. Suurella ilolla ja innolla luen säännöllisesti postaavien juttuja. Kiinnostavaa ja ilahduttavaa on myös löytää uusia blogituttavuuksia.   

Kultakuoriainen pihlajassa 

 
Vuosien aikana on ollut hetkiä, jolloin ei löydy mitään sanottavaa. Sitten ykskaks lamppu syttyy päässä saaden sormet kiitämään näppäimistöllä. Olen huomannut viime aikoina puutarhablogeissa jonkinlaista hiljaisuutta. Monelta kauan aktiivisena toimineelta bloggarilta ei enää tulekaan uusia postauksia. Aikansa kutakin, sanotaan. Haikealta tuntuu, kun joku varsin tärkeäksi blogikumppanuudeksi muodostunut yhteys katkeaa.

Haluan kiittää kaikkia ihania ihmisiä, joiden kanssa olen näiden 15 vuoden aikana saanut seikkailla puutarhamaailman vehreydessä. Se on ollut arvokasta ja mieleenpainuvaa. Puutarhasta olen ammentanut voimaa hyvinä ja huonoina päivinä. Blogi on nivoutunut oleellisena osana puutarhaharrastukseen ja blogien takana te kaikki ihmiset olette sydämessäni. Siis kiitos teille kaikille näistä vuosista.

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot ja muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

- Eino Leino -   

 

Pihatöissä kilpajuoksu ei kannata

La 6.6.2026 sadepilvet lähestyvät...

 

Kuten otsikossa sanon, pihatöissä kilpajuoksu ei kannata. Maaliin kyllä pääsee, mutta kaikkensa antaneena. Sieltä maalista kättensä tuloksia katsellessa saattaa huomata, että luonto on jo alkanut vallata juuri siivoamasi tilan. No, koko kesähän tässä on aikaa.

...ja laskivat lastinsa puutarhaan.

 

Sateita ei ole liiemmin ollut. Lauantaille sitä luvattiin ja myös saatiin. Kiitos oikein isosti ihan koko puutarhani puolesta. Jokainen tippa oli hartaasti toivottu ja odotettu. Sadevesitynnyrit täyttyivät ja janoiset kasvit saivat juotavaa. Toivon kyllä lisääkin vesisateita. Kunhan ei päivätolkulla putkeen jatku. Tiistaille on taas luvattu, älkää siis pilvet purjehtiko meidän kylän ohi, kuten usein lupauksista huolimatta teette.

Rosa spinosissima 'Plena'

Sadepäivät ovat puutarhaihmiselle tervetullut tauon paikka. Siis puutarhatöistä. Muita hommia on ihan riittävästi, yleensä jonoksi saakka. Tietenkin lauantaipäivä kului sisähommissa, kun kotia pitää välillä siivotakin, lakanoita vaihtaa ja pyykkiä pestä. 

Hölmöin viime viikon hommista sisältyy noihin isoihin autotallissa seisoviin laatikoihin. Ruokapöydän tuolimme osoittivat olevansa tiensä päässä. Hyvin ovat palvelleet, mutta uudet oli hankittava tilalle. Ajoimme Ukkokullan kanssa yhtenä päivänä Vantaan Porttipuistoon, huonekaluliikkeeseen tuoleja koeistumaan. Olin jo etukäteen katsonut mieluisia vaihtoehtoja netissä. Hyvät löytyivätkin ja niistä tehtiin kaupat. Tuolit saapuivat torstaina, jolloin en ollut kotona. Ukkokullan piti purkaa ne laatikoista ja kantaa keittiöön.

Kotiin saapuessani ihmettelin, kun tuolit olivat kääreissään takkahuoneessa. Ei siis keittiössä istumavalmiina, kuten odotin. Kävi ilmi, että minulle oli tullut mittavirhe. Uusissa tuoleissa on käsinoja, jonka vuoksi tuolit eivät mahdu ruokapöydän alle. Kolme tuolia ruokapöydän kummankin puolin vie käsinojien vuoksi valtavasti tilaa,  mikä ei käytännössä toimi. Jollei tuolia tarvita, sen tulee mahtua pöydän alle.

Teimme Ukkokullan kanssa työnjaon eli hän soitti huonekaluliikkeeseen ongelman ratkaisemiseksi. Halusimme palauttaa tuolit ja ostaa toiset, sopivammat tilalle. Pientä säätöä vaati löytää oikea puhelinnumero. Tänä päivänä ei välttämättä pääse asioimaan haluamassaan liikkeessä, vaan asiakaspalvelu voi sijaita aivan jossain muualla. Homma hoitui kuitenkin kiitettävästi. Väärät tuolit noudetaan maanantaina ja uudet tulevat tilalle muutaman päivän kuluessa. Mokastani aiheutuvat kustannukset eivät ole suurensuuret. Etenkin, kun pöydän alle mahtumattomien tuolien kanssa ei olisi voinut asua.

Pikkupuutarhan kärhökäytävä on mltei tukossa.

 Piha on kuin viidakko. Kaikki rehottaa. En ole ehtinyt kitkemään, tukemaan, leikkaamaan. Aina ohi kulkiessa tulee nypättyä jokin rikka, joka usein jää käytävälle kuivumaan ja odottamaan pois siivoamista. Viime kesän mittava uusien kasvien istutus ja vanhojen siirto näkyy jonkinlaisena holtittomuutena. Paikoin on aukkoja, kun uudet kasvit eivät ole vielä täyttäneet paikkaansa. Jonkin verran on myös talveen menehtyneitä.

Kiemurapenkissä rentoillaan

Scillojen ja muiden sipulikukkien lehdet ovat jo lakoontuneita ja paikoin ruskeiksi kuivuneita. Niitä pitäisi siivota, mutta odottakoot, kunnes lemmikitkin ovat kuivuneet. Osittain ne jo ovatkin. Isken sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli rapisutan lemmikkien siemenet kuivuneista varsista niille sijoilleen samalla kun siivoan sipulikukkien lehtiä. Siihen urakkaan on tänä vuonna mahdutettava myös laukkojen lehdet, sillä etenkin ukkolaukka Purple Sensation on aivan villiintynyt. 

Viikonloppuna leikkasin nurmikon ja trimmasin kanttausurien reunat sekä aidantyvet. Kiemurapenkin kohdalla piti trimmeri hypyyttää metrin verran yhden kohdan yli, koska kanttausurassa oli muutaman syysvuokon siementaimi. Kaivoin ne purkkeihin vahvistumaan ja odottamaan uusia asuinsijoja.

Oxalis fontana 'Rufa'

Sunnuntaina tartuin kasvimaan siivoamiseen. Lavakaulusten väliset käytävät olivat osin joutuneet nurkanvaltaajan - tai tässä tapauksessa käytävänvaltaajan kohteeksi. punainen pihakäenkaali on ahkera siementämään. Onneksi se on helppo kiskaista pois juurineen. Isoimmat nypinkin ilman vempaimia. Sitten kävin käytävät läpi heiluriharan ja haran kanssa. Välillä oli luovuttava varrellisista työvälineistä ja kyykistyttävä käyttämään omaa viisipiikkistä eli sormia.

Sipulia tulossa

Otin muutama päivä sitten lavakauluksista harsohuput pois. Suurin osa on jo itänyt, eivätkä linnutkaan ole nyt käyneet kasvimaalla tönkimässä. Harvensin mangoldin ja punajuuren. Retiiseistä osan nostin syötäväksi. Kesäkurpitsat laitoin vasta viikko sitten. Niille harsohuppu voisi tuoda lisälämpöä, mutta yötkin ovat nyt olleet aika lämpimiä. Enemmän pitäisi kastella tässä vaiheessa, kun taimet ovat vielä pieniä ja tarvitsevat kaiken avun jaksaakseen tuottaa satoa.

Pergolassa olemme tänä kesänä syöneet vasta yhden kerran. Kahvia on tulllut siellä juotua jo useamman kerran. Päivällä aurinko porottaa suoraan ruokapöydälle, jonka vuoksi helteessä ei tule pihalla ruokailtua. Myöhemmin pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvavat kelloköynnökset tuovat varjoa. Näin alkukesästä ne ovat vielä matalia (tukinarut näkyvät oikeassa reunassa), päätin laittaa vanhat kevyet verhot suojaaman pahimmalta paahteelta. 

 
Laitoin verhoihin painot, sillä tuuli lennätti kevyet verhot pöydälle. Tarvittaessa verhot voi avata siten, että ne peittävät koko tuon aukon. Nyt kumpikin verhonpuolisko on alaosasta nauhalla kiinni. 

Pujotin verhot kahteen ohueen muovipäällysteiseen metallitankoon, jotka laitoin pergolan yläosassa oleviin, lamppuketjua varten laitettuihin koukkuihin. Näin verhot saa nopeastikin pois, jos niin haluaa.  

Pergolan seinustalla ja katossa kiemurteleva Zilga-viinirypäle kärsi hiukan talvesta. Monet sen pitkistä oksista oli paleltunut/kuivunut, joten leikkasin ne pois. Uutta kasvua on jo runsaasti ja kukkiakin näkyy. Sato jäänee silti tänä vuonna viimevuotista pienemmäksi (neljä ämpärillistä).

Rosa 'Tove Jansson'

 

Sunnuntai-iltana ehdin tehdä pikaisen pihakierroksen. Onneksi ehdin nähdä Tove Janssonin kukkivana. Sen kukat ovat vikkeliä kuihtumaan, mutta onneksi niitä aukeaa koko ajan aina uusia. Juhannusruusukin on aloittanut, samoin Tornionlaaksonruusu ja Suviruusu. Myös punalehtiruusussa olin näkevinäni avautuvia kukkia. Jospa kuvaan ne seuraavalla kierroksella. 

Rosa 'Tove Jansosn'

 
Kukkaisia kesäkuun päiviä kaikille!

 

Kesäkuu alkoi

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

 

Mihin se toukokuu oikein hurahti? Viikonlopun aikana siirryttiin sujuvasti keväästä kesään eli nyt eletään kesäkuuta. Sääkin lämpeni mukavasti öitä myöten. Tiistaiaamuna kasvihuoneen mittari näytti yöllä olleen alimmillaan +10.5, mikä ilahduttaa. Edellisen viikon aikana yölämpötila painui joka yö +5 asteeseen. Kasvariasukkailla on ollut tuplaharsoteltat. Muutaman viime yön aikana ne lämmittivät vain ulkoseinustoilla. Tänään otin harsot kokonaan pois, jotta pitkiksi venyneet tomaatit ja kurkut voisivat ojentaa selkänsä suoriksi. Harsoteltassa ne joutuivat vähän liikaa kumartelemaan.

Phlox subulata 'Candy Stripes'

Pihalla on riittänyt tekemistä. Meillä kasvaa pihasyreenejä neljässä paikassa. Kolmessa niistä oli yksi tai useampi runko kuollut pystyyn. Se ei ole tavatonta, mutta ehkä viime talvi koitteli myös syreenejä enemmän. Kaadoimme Ukkokullan kanssa pois kaikkiaan kuusi runkoa. Nyt ne pitäisi vielä pätkiä ja oksat hakettaa. 

Spiraea chamaedryfolia -  Idänvirpiangervo

Olen laittanut jonkin verran kesäkukkia. Ostettuja ja itse kasvatettuja. Kesäkukkiin saa uppoamaan vinon pinon seteleitä, vaikka niitä ei mielimäärin hankkisikaan. Runsas viikko sitten ajelin Karkkilaan, Sundströmin Puutarhaan, koska halusin tänäkin kesänä mesiherttalehteä. Sitä ei kovin moni puutarha tunnu kasvattavan.

Muuten kesäkukkien kanssa kävi, kuten joka vuosi. Paperille laitetut suunnitelmat haihtuvat puutarhamyymälän ovesta ulos kaikkia ihanuuksia katsellessa. Rusta on selvästi parantanut kesäkukkiensa laatua ja niistä pidetään parempaa huolta. Ainakin minun käymissäni myymälöissä. Naapurikylän Tokmannin paahteisella parkkipaikalla oli rullakko poikineen täynnä amppeleita ja jos jonkinlaisia kesäkukkia. Mahtaako niitä kukaan ehtiä tarpeeksi kastella ja hoitaa?

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Omassa pihassa kaikki kukkii ja rehottaa. Kulkiessa ja katsellessa herää kysymys, jääkö mitään kukkivaa heinä-elokuulle? Varmasti jää, vaikka ankarasta kuivuudesta huolimatta kaikilla kasveilla näyttää olevan hurja hoppu näyttää parastaan juuri nyt. Joo, eipä ole pilvet liikoja sadelasteja antaneet. 27.5. vettä tuli jonkun aikaa oikein kunnolla. Sen ansiosta kolme 220 litran sadevesitynnyriä täyttyivät piripintaan. Yksi niistä on jo tullut ammennettua lähes kokonaan.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

Uusia istutuksia en ole kovin paljon laittanut. Toukokuun alkupuolella istutin Pikkupuutarhaan kaksi syyshortensia Vanille Fraisea. Syyshortensiat ovat minusta kauniita ja helppoja. Hoidettavaa on muutenkin riittävästi, joten parempi panostaa sellaisiin, jotka pärjäävät vähemmällä. Ruusupensaisiin olen jossain määrin tympääntynyt. Ainakin juurivesoja tekeviin. Suviruusu yrittää levittäytyä joka suuntaan. Saman tekee Pikkupuutarhassa asuva Tove Jansson. Ei siis enää ruusupensaita. 

Iloitsen kovasti kolmen Austin-ruusuni selviämisestä. 'Lady of Shalott', 'Emily Brontë' ja 'Carolyn Knight' (joka se ei ole) ovat kaikki mukavasti kasvussa.

Kurkku Beit Alpha

Kohta voin hakea kasvarista ensimmäiset kurkut ruokapöytään. Beit Alphassa on jo monta kurkkua tulossa, samoin Sherpassa. Cordoba tyytyy toistaiseksi kukkimaan. Tomaatteja on kypsymässä Vilmassa, Gardener's Delightissa ja Orange Dreamissa. Ainakin. En ole kovin tarkkaan ehtinyt kasvarin asukkaiden kanssa seurustella.

Raparperista olen tehnyt jo yhden piirakan ja antanut niput Pojalle ja naapurille. Jospa viikonvaihteessa ehtisin kerätä lisää rapskuja jotakin kahvipöydän leivonnaista varten. Kasvimaalla perunat, sipulit, punajuuret, porkkanat, herneet, mangoldi, retiisit, salaatti ja yrtit ovat hyvällä alulla. Tänään laitoin esikasvatetut kurpitsat omaan lavakaulukseensa. Ja kukkiakin kasvimaalla tietysti kasvaa. 

Tulipa Apeldoors Elite

Vähäiset tulppaanini vetelevät viimeisiään. Oranssi Apeldoors Elite on ollut mukava tuttavuus. Se teki itsestään kukintansa lopuksi ripsureunaisen. Nyt sitten jännätään, pudottaaka tulppu terälehtensä ennen idänunikoiden nuppujen avautumista. Tiukalle menee.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset idänunikot ovat jo valmiina. Näyttääkö tämä peräti kieltään tulpuille ilmoittaen niille, että "Väistykää, nyt on meidän vuoromme!"

Kevät ja alkukesä on aina kiireistä aikaa puutarhassa. Tänä vuonna kiireeseen tuo oman lisänsä isän hautajaiset ja perunkirjoitus. Välillä tuntuu, että pää räjähtää kaikkien muistettavien ja hoidettavien asioiden keskellä. Hautajaiset on ensi viikolla. Uurnanlaskupäiväkin on jo sovittu. 

Sain kuulla, että yksi isän hoivakodin hoitajista vakinaistettiin. Hän oli tehnyt töitä pitkään aina vain määräaikaisena. Minun palautteeni vaikutti myönteisesti tämän hoitajan vakinaistamiseen. 

Olen koko isäni hoivakotiajan antanut palautetta suoraan hoitajille ja heidän esimiehilleen. Muutaman kerran olen laittanut palautetta myös hyvinvointialueen palautelomakkeella. Koen tärkeäksi, että kaikkien negatiivisten uutisten keskellä on kerrottava myös positiivisista asioista. Jokainen tietää, miten hyvältä ja kannustavalta kehut ja kiitokset tuntuvat omassa työssä. Miksi siis emme laittaisi hyvää eteenpäin.

Geum rivale 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Tällaista tällä kertaa. Nautitaan kesästä täysin rinnoin.