Päivän annos kulttuuria

Bussipysäkin vieressä on nätti maisema

 

Koska sadepilvet ovat jämähtäneet kotitalon ja puutarhan päälle, on paras jättää sipulien istuttaminen toiseen kertaan ja hurauttaa bussilla pääkaupunkiin ammentamaan kulttuuria. Museot ja muut kohteet ovatkin tämän kesän aikana jääneet tavallista vähemmille vierailuille. Sain museokortin jatkamiseen kannattavan tarjouksen, joten nyt on taas runsas vuosi aikaa sivistää ja ilahduttaa itseään.

Osallistuimme veljenvaimon kanssa järjestettyyn opastettuun kierrokseen keskustakirjasto Oodissa. Oodihan on paljon enemmän kuin kirjasto. Käytännössä se on helsinkiläisten olohuone, harrastuspaikka ja vaikka mitä. Rakennuksena Oodi on mielestäni upea helmi, joka sopii hienosti Töölönlahden muiden kulttuurirakennusten seuraan. Lyhyen matkan päässä toisistaan sijaitsevat nykytaiteen museo Kiasma, Musiikkitalo, Hakasalmen huvila, Finlandia-talo ja Ooppera. Oodin ikkunasta voi kurkistella suomalaisen parlamentin tyyssijaan eli Eduskuntataloon. Näkyy sieltä myös Kansallismuseo.

Olen käynyt Oodissa ennenkin, joten moni asia oli siellä tuttua. Sain oppaalta monta mielenkiintoista tietoa. Moni tieto hukkui yleiseen hälinään. Kumma, ettei oppaita ole varustettu paremmilla laitteilla, kun rakennus on kuitenkin todella kiinnostava ja suosittu vierailukohde ihan jo nähtävyytenä. 

Kierrokseemme sisältyi lounas Oodin kahvilassa. Olipa todella maukas ja monipuolinen lounas. Se on hyvä tieto laittaa muistiin, koska keskustassa asioidessa kaipaan usein hinta-laatusuhteeltaan hyviä lounaspaikkoja. 

Sinebrychoffin museossa avautui torstaina alankomaalaisen taidemaalari Mathias Whithoosin (1627-1703) ja hänen juuri liittymänsä Bentvueghels-taitailijaryhmän maalauksia esittelevä näyttely. Taiteilijajoukko matkusti Roomaan muodostaen siellä iloa pulppuavan yhteisön, jonka tärkein elementti oli taide.
 

Mathias Withoos: Puistonäkymä, Flora-veistos, riikinkukko ja Pietarinkirkko taustalla.

Tauluja katsellessa pohdin, mistä näyttelyn nimi "Riikinkukko puutarhassa" juontuu? Pian löysinkin selityksen asialle näyttelyseinän tekstistä. Sen mukaan alankomaalaisessa taiteessa riikinkukko muistutti usein kauneuden katoavaisuudesta sekä loiston ja itsekeskeisyyden turhuudesta. Monessa maalauksessa riikinkukko löytyikin varsin helposti.
 

Mathias Withoos: Kuningaskalastaja, liskoja ja kukkivia kasveja.

Maalauksia katsellessa jaksan joka kerran ihmetellä taiteillijoiden kykyä kuvata siveltimillään valoa ja varjoja. Etenkin olosuhteissa, jolloin ei ollut sähkövaloja, eikä värejäkään voinut käydä kaupan hyllyltä ostamassa. 

Willem van Aelst: Kukkamaljakko syvennyksessä

Bentvueghels-taitailijaryhmä maalasi monenlaisia maisemia, rakennuksia ja mertakin he ovat kuvanneet. Pääasiassa näyttävät olleen kuitenkin kasvit ja monet pienet eläimet linnuista liskoihin ja perhosiin. Kukista tykkäävänä on hauska katsella maalauksia, joissa tutut ruusut, pionit ja syreenit on kuvattu juuri niin elävinä kuin niitä on menneen kesän aikanakin ihastellut. 

Sinebrychoffin kellarikerroksessa on Anna Sinebrychoffin elämästä kertovia teoksia. Anna Sinebrychoff (1830–1904) oli liikemies Paul Sinebrychoffin puoliso. Heillä oli neljä lasta; kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Anna Sinebrychoff hallitsi 1800-luvun lopulla yhtä Suomen menestyvintä yritystä Sinebrychoffin panimoa. 

Kuvassa yksi neljästä Albert Edelfeltin Anna Sinebrychoffia kuvaavasta muotokuvasta. Anna maalautti Edelfeltillä jokaiselle lapselleen itsestään oman muotokuvan. Maailma on muuttunut, sillä harvalle tulee mieleen maalauttaa tunnetulla taidemaalarilla muotokuva itsestään lapsille lahjaksi annettavaksi.

Museon sisäänkäynnissä istuu edelleen kierrätysvaatteisiin puettu Paul Sinebrychoff. Katsellessani sohvan vieressä museokaupan korttivalikoimaa säpsähdin tunteesta jonkun tuijottavan, kunnes huomasin Paulin siinä kaikessa rauhassa seuraavan asiakkaita ja museovierailijoita.

 

Sinebrychoffin taidemuseo on sopivan kokoinen ja rauhallinen paikka tutustua johonkin näyttelyyn silloin kun aikaa ei ole kovin paljon tai ei vain jaksa pitkiä aikoja kiertää teoksia katselemassa. Suosittelen!

  

 

 

Kun nyt tässä kulttuurin pariin päästiin, mainitsen hienon elokuvan Tie sydämeen. Se tuli keskiviikkona YLE Femmalta. Elokuva on katsottavissa YLE Areenasta 21.12.2026 saakka. Tämä vietnamilaissyntyisen Tran Anh Hungin ohjaama ranskalainen elokuva voitti Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnon 2023. 

 

Olipa nautinnollista ja tunteisiin käyvää katsottavaa. Suosittelen kiinnittämään huomiota elokuvan ääni- ja valomaailmaan. Kuin olisin itse ollut lieden äärellä aamuauringon säteiden tavoitellessa kattilasta sihisten nousevia höyryjä. Hauska yhtäläisyys siinäkin, kuinka alankomaalaisten maalari Mathias Withoosin tauluissa käyskenteli riikinkukko ja ranskalaisen elokuvan puutarhassa riikinkukko ilmaisi äänekkäästi olemassaolostaan.

 

Höyhen kuunliljan lehdellä.

 
Antoisaa syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille!

 

Sadonkorjuu loppusuoralla

Villiviinin syysasu pergolan katolla.

 
Miten kummassa syksy yllätti minut? Tuli niinsanotusti puskista varisuttaen puista lehdet pitkin nurmikkoa ja terassia. Ja muuttaen kasvit ruskasävyihin. Ei siinä mitään, ruska on joka vuosi yhtä hienoa katsottavaa. Riippuen tietenkin kunkin vuoden värikylläisyydestä. Vähän epäilin, että runsaiden sateiden vuoksi värimaailma asettuisi enemmän ruskean harmaaksi. Ilokseni punaista ja oranssia on kiitettävästi. Etenkin villiviinit hehkuvat.

Lämpimien päivien ja kosteuden ansiosta nurmikko kasvaa vauhdilla. Viikonloppuna oli tarkoitus nurtsi leikata, mutta lauantaina olin ystävän miehen synttäreitä juhlimassa. Lauantaina myös satoi lähes koko päivän. Uusi viikko alkoi mehumaijaa vahtiessa ja nurmikkoa leikatessa.

Perjantaina aloitettu Zilga-rypäleen korjuu keskeytyi. Kuinkas muuten niin kaatosateen vuoksi. Viikko sitten pesemäni ikkunoiden ulkopinnat ovat yhtä harmaat kuin ennen pesua. Sunnuntaina jatkoin sitten rypäleiden korjuuta. 

Sain satoa kaksi ämpärillistä. Lähes puolet vähemmän kuin vuosi sitten. Ei haittaa. Noista tuli useampi litra mehua, josta osan jatkojalostin hyytelöksi. Arkkupakastin onkin jo pullollaan marjoja, soseita, mehuja, omenalohkoja ja rapsupaloja. Kaappipakastin on jätettävä ruokatarvikkeille, leivälle ja leipomuksille.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio kukki vielä muutama päivä sitten kauniisti. Nyt sitä katsellessa ymmärtää, mitä tarkoittaa sanonta "märkä kuin rätti". Tai "uitettu koira". Kukinto ei tuosta pörhisty auringon ja tuulenkaan ansiosta. Nuokkuluppion matka kohti kompostia on alkanut.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Vuosi sitten mylläsin Pikkupuutarhan Kivipenkissä ankaralla kädellä. Siirsin sieltä korkeaksi venyviä syysleimuja, kultakärsämöä ja varmaan jotain muutakin enimmäkseen alapihan Kaivoruusupenkkiin. Syynä siirtoon oli korkeiden kasvien kallistuminen loppukesästä käytävälle ja muiden kasvien päälle. Halusin myös, että Kivipenkin takareunan suuri kivi näkyisi paremmin. 

Keskitin useassa eri paikassa kasvavaa komeamaksaruohoa Kivipenkkiin. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Varsinkin nyt, kun maksaruohot ovat innostuneet kukkimaan. Ne houkuttelevat pörriäisiä puoleensa. Auringon paistaessa maksaruohoihin kasvustosta kuuluu tasainen surina ja pörinä. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko on houkutellut kukkakärpäsiä. Yksi amiraali koitti hetken löytää tasapainon tuulen heiluttamalla syysvuokon kukalla. Sitten se lennähti syyshortensian kukalle, jossa pysyttelikin pidemmän aikaa. Siinä vaiheessa olin ehtinyt jo viedä kameran sisälle jatkaakseni pihatöitä. Kuinkas ollakaan, taivaalla kulki iso kurkiparvi kohti etelää lentäen ja samalla hyvästejään äännellen. Tuli haikea olo, kuten aina kurkien muuttoa katsellessa. 

Majalispenkistä otin kaikki kesäkukat pois. Unikot lähtivät jo aiemmin, kun niiden varret olivat menneet ruskeiksi. Leikkasin niistä talteen siemenkodat, jotka tyhjennän myöhemmin. Auringonkukka saa vielä kurkotella korkeuksiin, koska sen alemmissa haaroissa on vielä avautuvia kukkia.
 

Auringonkukka 'Astra Gold'

Tavallisen auringonkukan lisäksi esikasvatin 'Astra Gold'ia, jonka siemenet olen saanut blogiystävä Kivipellon Sailalta. Kuten kuvasta näkyy, 'Astra Gold' on kuin aurinkoinen pehmotyyny kesäisessä puutarhassa. Tätä on hankittava ensi keväänä lisää. 

Clematis 'Pink Fantasy'

Kärhöjen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Hiidenkirven puutarhassa -blogin Minnalla on takuulla jokin ihmeellinen taito, sillä hänellä kärhöissä on vielä paljon kukkia. Minulla oikeastaan vain 'Polish Spirit'issä on vielä useita kukkia. Samoin tarhaviinikärhö 'Black Prince'n voi sanoa edelleen kukkivan.

Kuvan 'Pink Fantasy' on jo käytännössä lopettanut, vaan yhden nupun se jostain taikoi avautumaan. 

Clematis 'Princess Kate' 

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' ilahdutti voimallisella kasvulla ja runsaalla kukinnalla. Nyt se on mielestään tehnyt tämän kesän tehtävänsä. Nuppuja ei enää ole avautumassa ja olemassa olevien kukkien loisto on hiipumassa. 

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausma on selvästi loppukesän kukkija. Sateista se ei ole tykännyt, kuten ei moni muukaan ruusu. Useita nuppuja on vielä valmiina avautumaan. Taitaa onnistuakin, sillä päivät ovat edelleen varsin lämpimiä. Yöt ovat selvästi viilenneet, mutta +10 asteen tietämillä edelleen mennään.

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

 
Austin-ruusuni 'Emily Brontë' ja 'Lady of Shalott' ovat kaikki nuppunsa avanneet, eikä uusia ole ilmestynyt. Sen sijaan valkoinen 'Carolyn Knight' pääsi vauhtiin kesän toisella kukinnalla. Useita nuppuja on valmiina ja yksi kukka jo avoinna.

Tämän 'Carolyn Knight' -ruusun olen ostanut Austin-ruusuna, mutta en ole löytänyt sitä mistään Austin-ruusujen luettelosta. Olisiko taimikauppiaalla käynyt nimilappujen kanssa vahinko? Kasvutavaltaan se muistuttaa vieressä kasvavaa 'Lady of Shalott'ia. Korkeita kumpikin ja muutenkin kuin siskokset. Oli Austin tai ei, tykkään silti.

Rosa 'Sävel'

Tässä kuvassa on jotain viehättävää. Sävel-ruusu tekee tuttavuutta vieressä kasvavan tarhakellokärhö 'Aljonushkan' kanssa. Luultavasti asia on toisinpäin eli 'Aljonushka' haluaisi kaveerata ruusun kanssa. 'Sävel' -ruusun vahva ja kasvuvoimainen olemus ei pienistä hätkähdä. Se kyllä jaksaa toimia tukena yhdelle kärhölle. 

Villiviinit ovat näin syksyisin kiitettävän villejä. Ainakin väreissä. Aidan villiviini on aloittanut punastumisensa tontin nurkasta alkaen. Toivottavasti se ehtii värittyä puuvajaa kohti kulkiessaan. Eiköhän niin käy.

Auringonpaiste sai villiviinin säihkymään sunnuntaina.

Köynnösnurkkauksen oikean siiven villiviini on päivä päivältä punaisempi. Vasemmassa siivessä punastuminen saattaa jäädä vajaaksi. Veikkaan lehtien putoavan ennen värittymistä.

Köynnösnurkkauksen punaiset villiviinit kurkkivat alapihalle aronioiden ja lumikärhön välistä.

Auringonlaskun värit pe 18.9.

Pimeys laskeutuu iltaisin yhä aikaisemmin. Ehtiipä katsella erikoisia pilvimuodostelmia ja hyvällä tuurilla ihastella auringonlaskun punaamaa maisemaa.

 Mukavia syyspäiviä kaikille!

Sipulien piilotus aloitettu

 
Tänä vuonna syksy yllätti minut. Koko kesä on minusta ollut kesän saapumisen odottamista. Nyt sitten joka tuutista tulee puhetta syksystä, joten kai sitä on siihen uskottava. Hyvä, että aurinko paistaa lämpimästi. Eikä kaiken aikaa sada, vaikka toki sitäkin on riittänyt.

Olen aloittanut kesäkukkaruukkujen tyhjentämisen. Lukinliljan sipulit olivat kasvattaneet ruukun täyteen juuria. Niiden pois saaminen isosta ja painavasta ruukusta olikin oma operaationsa. Kippasin ruukun nurinpäin pressun päälle maahan ja hitaasti reunoilta rouhimalla sain vihdoin sipulitkin vahingoittumattomina ulos.

Pois jouti myös keväällä Liiteristä ostamani Kniphofia uvaria eli Soihtulilja, joka oli kaikin puolin onneton ilmesty. Kukki yhdellä vaatimattomalla vanalla. Orvokit ovat viettäneet ihan hyvän kesän, mutta parista alasleikkaamisesta huolimatta niidenkin aika oli lähteä.

 
Vielä on ruukkuja tyhjentämättä, eikä kaikilla lämpimien säiden vuoksi ole kiirettäkään. Ruukut, purkit ja purnukat kerään alapihalle pressun päälle pestäviksi. Jätän ne sitten aurinkoon kuivumaan ennen kellariin kiikuttamista. 

Tomaatti Yellow Pearshaped - kuva elokuulta

 
Olen myös tyhjentänyt kasvihuonetta. Kurkkujen taival päättyi elokuun jälkipuoliskolla. Tomaatit ovat tuottaneet erinomaisen sadon ja kypsyneet kasvarissa viileistä öistä huolimatta. Vilmassa oli vielä jonkun verran raakileita, mutta tänä syksynä en kiikuta niitä sisälle kypsymään. Sen sijaan muutenkin tuotteliaissa paprikoissa oli vielä iso joukko raakileita. Ne leikkasin talteen sisälle. Leena Luodon mukaan kypsyvät noin viikossa, joten saapa nähdä.

Majalispenkkiin kipattua multaa.

Vihannekset kasvavat kasvihuoneessa isoissa astioissa. Poistaessani syksyisin kasveja kasvarista, kippaan astian kottikärryihin. Ennen astian siirtämistä olen jo leikannut itse kasvin pois. Kottikärryissä putsaan mullasta kasvin juuret. Jäljelle jääneen, usein ihan käyttökelpoisen mullan vien istutusalueille. Näin sain lisää multaa mm. Majalispenkkiin sekoitettavaksi olemassa olevaan multaan.

 

Ajattelin istuttaa tulppaanin sipuleita Majalispenkkiin. Liiteristä tarttui mukaan kuvissa esiintyvät 'Double Beauty of Apeldoorn', 'Creme Upstar' ja alemman kuvan 'Flaming Flag' sekä 'Finola'.

Tulppaanien istutusta en ole vielä aloittanut. Niillä ei ole kiire, eikä Eurobulbista tilaamani sipulit ole vielä edes saapuneet. 

Kuvat kollaasiin lainattu Viherpeukaloilta.

Viherpeukaloilta tilaamani tulppaani 'Darwin Apricot Impression' ja 'Darwin Blushing Apeldoorn' saapuivat loppuviikosta. 

Kuvat kollaasiin lainattu Eurobulbilta.

Eurobulbilta odotan seuraavia tulppuja: 'Banja Luka', 'Orange Emperor' ja 'Princess Irene'. Kuten kuvista on helppo todeta, oranssi väri on kolahtanut mieleeni erityisen voimakkaasti. Tähän ilmiöön on osittain vaikuttanut Liisan kasvit -blogin kirjoittajan voimavärinä toimiva oranssi. Kumma juttu sinänsä, sillä oranssi ei ole aiheuttanut minussa minkäänlaista värinää sitten teinivuosien. Jos silloinkaan. Aika mukavaa todeta olevansa valmis vastaanottamaan uusia asioita. Oranssin värin valtauksesta ei liene pitkä matka ruskeisiin vaatteisiin, joita kauppojen rekit ovat nyt täynnänsä.

Kuvat kollaasiin lainattu Eurobulbilta.

Niinikään Eurobulbilta odotan saapuviksi tulipa humilis 'Persian Pearlia', tulipa turkestanicaa ja oranssisävyistä tulipa whittalliitä. 'Persian Pearl'ia olen istuttanut miltei joka vuosi, enkä kyllästy siihen lainkaan. Kääpiötulppaani tulipa turkestanica olen laittanut joskus. Kasvitieteellinen tulipa whittallii (tulipa orphanidea) on uusi tuttavuus.

Rustasta tarttui hyppysiin kaksi syysmyrkkylilja 'Colchicum Giantia'. Syysmyrkkyliljaa ei joka kaupassa ole, joten sitä nähdessä kannattaa olla vikkelä. Seuraavalla Rusta-käynnillä Giantin kohta olikin typötyhjä.

Keltaiseen krookus 'Fuscotinctus' on osoittautunut meidän puutarhassa kestäväksi ja pitkään kukkivaksi. Usein se myös aloittaa kukinnan ensimmäisten joukossa. 'Fuscotinctusta' minulla kasvaa alapihan kriikuna kakkosen tyvellä. Ensi vuonna kriikunan on määrä lähteä, joten varauduin siellä elelevän krookuksen kärsimyksiin istuttamalla samaa lajia muualle. Toki tarkoitus on joko poistaa krookukset paikalta kokonaan tai tilapäisesti ennen kriikunapuun käsittelyä.

Lumikelloja ei voi eikä pidäkään vastustaa. Näitä istutin kaksi pussia kumpaakin Pikkupuutarhan Austin-ruusujen läheisyyteen. En ole ehtinyt kauppojen sipulihyllyjä käymään läpi, joten tilasin Eurobulbilta myös galanthus 'Flore Plenoa'. Se on menestynyt meillä hyvin, joten miksi en sitä lisäisi.

Muutama vuosi sitten keksin istuttaa hyasintteja Vasenrinteeseen, jossa ne ovat viihtyneet hyvin. Syynä on varmaan paikan aurinkoisuus ja vettä läpäisevyys, josta hyasintit tykkäävät. 

Pikkupuutarhan alasleikattujen norjanangervojen alue on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän rujoa katseltavaa. Paikassa piilee myös uusi mahdollisuus eli lähes tyhjää tilaa sipulien piilottamista varten. Aivan lähelle pensaiden juurakoita en nähnyt järkeväksi kuoppia kaivaa, koska aikanaan pensaat taas kasvavat. Eikä juuristoalueella kaivaminen olisi onnistunutkaan. Sen sijaan reuna-alueilla oli hyviä paikkoja.

Syystä tai toisesta en ole saanut narsisseja meillä pitkään menestymään. Liiteristä tarttui mukaan pussillinen recurvusta ja samoin kävi Rusta-reissulla. Vaihtoehtoja oli toki muitakin, mutta piheys iski. Ajattelin kyllä hankkia lisää narsisseja, kun paikkoja niille olisi nyt tarjolla.

Kuvat kollaasiin lainattu Viherpeukaloilta.

Kesällä ihastelin Viherpeukaloilta hankkimaani lilja 'Red Velvet'iä (alhaalla oikealla). Niin sitten innostuin tilaamaan niitä lisää. Samaan tilaukseen sujahti valkoinen tiikerilija 'Sweet Surrender' ja puulilja 'Miss Feya' (kuvassa ylhäällä). Puuliljoista minulla ei olekaan aikaisempaa kokemusta.

Liljoille piti saada lisää tilaa. Uudet liljat olisivat mahtuneet edellisten seuraan, mutta olin jo vuosi sitten aloittanut Olopihan allaspenkin siperiankurjenmiekan vähentämisen. Nyt jatkoin sen pois kaivamista. Taustalla näkyvät vuorimännytkin saavat jollain aikavälillä kyytiä. Nyt niiden edessä on suuri kivi, jota ei minun hartiavoimillani mihinkään siirretä. 

Vasemmalla näkyvä nuokkuluppiokin saattaa vielä muuttaa pois, kunhan saan kerättyä tarpeeksi puhtia sen ylös kaivamiseen. Ja keksin, mihin tällaisen nurkanvaltaajan siirtäisi. Alapihalla kasvaa toinen nuokkuluppio, joka on vallannut odotettua enemmän tilaa ympäriltään. Mihinkään pikkurakoon tätä kasvia ei kannata laittaa.
 

Auringonvalo villiviinin lehvistössä

Moni on varmaan huomannut, ettei blogilista päivity ollenkaan. Omalla blogilistallani tuoreimmat julkaisut ovat 9.9. Päästäkseni lukemaan blogijuttuja, olen mennyt suoraan haluaamani blogiin. Harmi vain, ettei sitä millään muista ja ehdi kertaheitolla kaikkien blogituttujen sivuja käymään läpi siinä toivossa, että uusia postauksia olisi. Toivottavasti ongelma korjautuu pian.

Mukavia syyspäiviä kaikille! 

Sohvaperunan tuotoksia

 
Vaikka päätin ensi alkuun tyhjentää - tai vähentää omia lankavarastoja, jouduin kaupan tarjouksen äärellä pyörtämään päätökseni. Cittarissa oli MyHome -lanka tarjouksessa. Kympillä sai kolme 150 gramman kerää. Värivaihtoehtoja ei ollut kovin montaa, mutta turkoosi vaikutti kivalta. Sitä siis.

MyHome-lanka vastaa vahvuudeltaan Novitan 7veikkaa. Lanka koostuu 75 %:sta villaa ja 25 %:sta polyamidia. Lanka tuntuu kutoessa jotenkin liukkaalta. Jälkikäteen mietin, että lopputulos olisi ollut parempi nro 3:n puikoilla. Käytin 3.5-puikkoja.

Aivot ovat vielä vähän kesäterässä, joten tein polvisukat helpoksi kokemallani piirakka-ohjeella. Maltoin kutoa reilun varren ja jalkaterällekin sen verran pituutta, että 42:n jalka siihen mahtuu.

Kesän neuleteema on ollut jämälankakerien vähentäminen. Näiden marjapuuron väristen 7veikka-langalla kudottujen nilkkasukkien varret on tehty kahdesta erilaisesta liukuvärjätystä 7veikasta. Kaksi kerrosta vuorotellen kumpaakin. Nöttösistä jäi vielä sen verran, että ujutin ne sukkien kärkeen.

Sukassa on 12 s/puikko.  Sukan koko noin 36-37.

Sinistä Lankavan Lysti-lankaa löytyi laatikosta peräti kaksi 100 gr:n kerää. En ole aivan 100-prosenttisen varma, onko pitsimalli riikinkukkopitsiä. Aika lähellä kuitenkin. Helppoa ja nättiä joka tapauksessa.

Lysti-lanka on 7veikan vahvuista sukkalankaa. Koostumus on muiden tapaan 75 % villaa, 25 % polyamidia. Lysti on minusta mukava kutoa. Napakan tuntuista. Konepestävää 40℃. 

Höyrytyksestä huolimatta sukat näyttävät olevan jo valmiiksi "makkaralla". Näihin kudoin korkeamman varren ja jalkaosalle pituutta 42:n jalkaan sopiviksi. 

Vaihtelun vuoksi aloitin seuraavana työnä pipon. Lankana on mustaa 7veikkaa ja mustaa House-Pörrö -lankaa. Käytin lankoja kerroksen kumpaakin vuorotellen. Näin työstä ei tullut liian paksua, mutta mukavan jämäkkä kuitenkin. Pörrö-lanka ei tehnyt minkäänlaista pörröisyyttä työhön, vaikka aloittaessani niin kuvittelin. 

Puikkoina 3.5-sukkapuikot ja 60 cm:n pyöröpuikko 3.5. Ohjeen mukaan pipo aloitetaan 100 silmukalla ja lisätään resorin jälkeen silmukoita siten, että niitä on työn edetessä 120. Totesin 100 silmukan riittävän erinomaisesti, en siis lisännyt silmukoita. 

Resorin korkeus on n. 4 cm. Kavennukset aloitin joka toisella kerroksella työn ollessa 17 cm.  Kahdella ensimmäisellä kavennuskerroksella kudoin aina neljän silmukan jälkeen 2 oikein yhteen. Seuraavilla kavennuskerroksilla joka kolmannen silmukan jälkeen 2 oikein yhteen. Kun silmukoita oli 12, vedin langan niiden läpi ja päättelin aukon.

Tekokarvatupsuja ostin edellisellä Tallinna-reissulla Karnaluksista. Pujotin ja sidoin tupsun pipoon siten, että sen saa halutessaan helposti pois. Kaikki eivät tykkää tupsuista. 

Nilkkasukka kerrosrivinousu -mallilla valmistui lauantaina. Lankana MyHomen beige ja korallipunainen. Nämä langat ovat jutun alussa mainittuja Cittarin MyHome -tarjouslankoja.

Laitoin 13 s puikkoa kohden ja käytin 3.5 puikkoja. Resorit kudon lähes aina oikeat silmukat takareunasta nostaen. Näin resorista tulee siistin näköistä.  Kantalapun kummassakin reunassa kudon kaksi oikeaa silmukkaa. Näin saan siistin rivin, josta on helppo poimia silmukat kantalapun jatkoa varten. 

 
Seuraavakin sukkapari on jo valmistumassa. Lanka tarttui kauppareissulla marketista mukaan. Kyseessä on Novitan 7veikan Raita 939 Syysaamu. Yhdistin tähän Raita-lankaan laatikostani löytyneet vajaan kerän 7veikan 273 Haperoa. Sitä ei ole vähään aikaan näkynyt kauppojen hyllyillä, joten onko kenties jo lopetettujen joukossa?

Villiviinit ovat alkaneet vaihtaa syysväriin. Ehkä pian on aika pujottaa omatkin varpaat villasukkien lämpöön.