Kesäkukka jos toinenkin...

Dahlia 'Cafe au Lait'

Vuosi toisensa jälkeen päätän, että jatkossa vähennän kesäkukkien määrää. Ainakin niitä, jotka viettävät kesän ruukuissa. Käsien venyttäminen painavia kastelukannuja kantamalla ei ole niitä kesän hauskimpia puuhia. Toisaalta tänä kesänä kasteleminen on ollut tavallista helpompaa. Talon kolmella kulmalla sijaitsevat 220 litran sadevesitynnyrit ovat olleet kaiken aikaa täynnä, mikä on lyhentänyt ja helpottanut kannujen kantourakkaa merkittävästi. Hellepäiviäkään ei ole ollut liiemmin, joten kukat ovat pärjänneet vähemmällä kastelulla.

Dahlia 'Cafe au Lait'

Daalioita on jälleen kertynyt. Siitäkin huolimatta, etten onnistu niiden talvetuksessa kovin hyvin. Viime talvi meni daalioiden suhteen kohtuullisen hyvin aina kevään alkumetreille saakka. Silloin suurin osa juurakoista pääsi kuivumaan. Kellarissamme on liian lämmin, tiedän. Autotallissa taasen liian kylmä.

Dahlia 'Creme de Cassis'

Aiempina kesinä daaliani ovat viettäneet kesän terassilla keraamisissa ruukuissa. Tänä vuonna istutin daaliat isoihin muoviruukkuihin. Ajattelin siirtää daaliat syksyllä ruukkuineen kellariin. Muoviruukkua jaksaa sentään kantaa täysinäisenäkin. Aion perehtyä daalioiden talvetukseen jälleen kerran. Josko jossain vaiheessa löydän sellaisen keinon, jonka avulla onnistun. Niin kiva kuin onkin keväällä hankkia uusia daalioita.

Kuvan 'Creme de Cassis' aloitti kukinnan ensimmäisten joukossa. Se on kukkinut ahkerasti alusta lähtien. 

Dahlia 'Miss Brandy'

Tämän 'Miss Brandyn' suhteen olen ymmälläni. Ostopussin kuvassa kukka on selvästi punaisempi. Luonnossa se on selvästi oranssi. Korkeutta tälle daalialle on luvattu 100 cm ja sen korkuinen se todella on. Kunnon tuki on tarpeen, vaikka talon seinusta onkin melko tuuleton paikka. Eikä sadekaan osu hakkaamaan hujoppia kumoon.

Dahlia 'Autumn Fairy'

Yhtä hoomoilasena olen 'Autumn Fairyn' suhteen. Pussikuvan mukaan sen terälehdet ovat pitkulaisempia ja kärjestään terävämpiä. Värikin on luonnossa enemmän punainen kuin oranssi. Aivan kuin edellisen kuvan 'Miss Brandy' ja tämä 'Autumn Fairy' olisivat vaihtaneet kukkia, mutta pitäneet varret nimensä mukaisina. Jälkimmäinen nimittäin on 40 cm, mikä on oikein hyvä korkeus ruukkukukalle.

Dahlia 'Blue Bayou'

'Blue Bayou' on avannut toistaiseksi vasta yhden nupun. Muut eivät osaa päättää, avautuako vaiko ei. Pörriäiset tykkäävät tästä kukasta, joten toivon mukaan nuput jaksavat avautua.

Dahlia 'Night Butterfly'

Tämän daalian ostin vuosi sitten. Se on niitä harvoja, jotka selvisivät talvesta kuivumatta tai mädäntymättä. Keväällä kaupan daalialaaria tonkiessani tykästyin kukkaan, jollainen minulla jo oli eli tähän 'Night Butterflyhyn'. Tosin eri nimellä, sillä uudessa paketissa lukee 'Mary Evelyn'. Ulkonäkö sama, mutta nimi eri. Korkeudessakin on eroa, sillä 'Night Butterflyn' korkeus on 55 cm ja 'Mary Evelynin' 90 cm. 

Dahlia 'Night Butterfly'

Väri on todellisuudessa tummempi, mitä kuva antaa ymmärtää. Enemmän viininpunainen kuin pinkki. Tästäkin pörriäiset tykkäävät. Nämä 'Night Butterflyt/Mary Ellenit' ovat kukkineet runsaina. Samanaikaisesti on monta kukkaa eri vaiheissaan.

Dahlia 'Sneezy'

Valkoinen 'Sneezy' on jo useamman vuoden takainen kasvatti. Se on matala- ja rentokasvuinen. Eli sen hentoja varsia on hankala tukea, kun ne ryöppyävät kiemuraisina vähän sinne sun tänne. Kiemuraisuus saattaa johtua ruukussa asumisesta. Ehkä eivät pääse kasvamaan niin vapaasti kuin kenties haluaisivat. 

Scabiosa atropurpurea 'Summer Fruits' - Koreatörmäkukka

Koreatörmäkukan siemenet kylvin huhtikuun puolivälissä esikasvatettavaksi. Myöhemmin siirsin taimet Majalispenkkiin ja muutaman myös isoihin ruukkuihin. Tykkään, että siemenistä iti näin hienon värisiä, tummahipiäisiä kukkia. 

Scabiosa atropurpurea 'Summer Fruits' - Koreatörmäkukka

Samasta sekoituspussista tuli myös näitä vadelmanpunaisia kukkia. Muuten kivoja, mutta miksi niiden varret rentoilevat sinne tänne? Majalispenkkiä ei varjosta mikään puu eikä pensas. Ihan ovat paljaan taivaan alla, joten luulisi kukkien suuntaavan kasvunsa kohti taivasta. Muutama niin tekeekin. Penkin reunaan on pitänyt laittaa metallitukia, ettei nurmikkoa leikatessaan aja kuoliaaksi penkistä ulos röyhyäviä kukkia.

Majalispenkki elokuun alussa

 
Kylvin vuosi sitten majalispenkkiin erilaisia pioniunikoita ja kehäkukkia. Tänä keväänä toistin saman, vaikka tiesin siemeniä jääneen penkkiin jo entisestään. Tarkoitus on ollut odottaa, josko vuosi sitten poistettu metsäruusu ponnistaisi vielä jostain kohtaa ylös. Viime syksynä löysin pari pientä versoa, tänä kesänä yhden. Ehkä uskallan vähitellen suunnitella jotain monivuotistakin Majalispenkkiin. Toisaalta tykkään, että pihassa on edes yksi villi paikka kesäkukkien kylvöä varten.

Osalle penkistä on jo pitkäaikaisempia suunnitelmia. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta ison määrän esikoita, jotka odottavat kesäkukkalaatikoissa maahan istutusta. Osa pioniunikoista on jo siirtynyt siemenkotavaiheeseen, joten esikoiden on pian määrä päästä laatikoista maamultaan. 

Pioniunikoita

Ehdin jo purnata, kun kylvämäni pioniunikot kasvavat ja kukkivat kaikki vaaleanliloina. Liian aikaisin purnattu. Majalispenkistä on noussut erilaisia värejä ja muotoja. Vaaleanpunaista pallohörsylämäistäkin on jo muutama avautunut kukkimaan. Ehdin jo niidenkin puuttumista murehtia.

Rudbeckia hirta var. pulcherrima 'Cherry Brandy'

Nämä eivät mitään kesäpäivänhattu 'Cherry Brandya' ole. Se kukkii melko tummana, kirsikanpunaisena. Tykkään kyllä tästäkin. Nämä kylvin aivan maaliskuun lopussa ja siirsin taimina Majalispenkkiin. Tätä ajattelin hankkia tulevinakin vuosina. Vaikuttaa helpolta ja näyttää kukkivan pitkään. Rankkasateetkaan eivät ole sen kummemmin tämän kesäpäivänhatun eloa haitanneet.

Tuoksuherneet

Tuoksuherneet kuuluvat joka kesäiseen valikoimaani. Näitä kasvatan ruotsalaisen Cecilia Wingårdin hyviksi havaituilla ohjeilla. Tänä vuonna ostin kuutta erilaista siementä ja lisäksi kylvin edellisvuotisia omia siemeniä. Kuva on otettu juuri, kun olen leikannut pois siemenkotia edistääkseni uusien kukkien syntymistä. Värejä on siis muitakin, kuin mitä kuvassa näkyy.

 

Kosmoskukat

 

Samoin kosmos on jokavuotinen kesäkukka-asukas yhdessä lavakauluksessa. Kylvin 'Apricottaa', 'Velouettea' ja 'Candy Stripeä'. Kosmosten kumppanina on malvikkia.

Tsinniat

Tsinnioitakin olen kasvattanut parina kesänä. Samettikukkia myös joka kesä. Tänä vuonna sammareiden itävyys ei ollut paras mahdollinen. Ehkä siemeneni ovat liian vanhoja. Parhaiten itivät 'Jolly Jester' ja 'Strawberry Blonde'.

Tagetes patula 'Jolly Jester'

Gladiolus 'Jessica' tai 'Coral Crush'

Gladioluksia olen kasvattanut monta vuotta sitten. Ne ovat kauniita, mutta en tykkää niiden kaatuilemisesta. Ehkä pysyisivät paremmin itsenäisesti pystyssä maahan istutettuina. Minulla ne ovat ruukussa. 'Jessica' ja 'Coral Crush' ovat melko samanlaisia. Viime syksynä ne nostaessani mukulat menivät sekaisin, joten saavat tänä kesänä kasvaa samassa ruukussa. Kukinta on jo loppusuoralla.

Miljoonakello

Ystävältä sain miljoonakelloamppelin. Se on kukkinut pidäkkeettä koko kesän. Tätä sanotaan helpoksi, koska sitä ei tarvitse nyppiä. Jonkun verran olen kuitenkin kuihtuneita kukkia nyppinyt ja välillä varovasti ravistellut pitkiä versoja kuivien osien poistamiseksi.

Verbena bipinnatifida - Rautayrtti

Rautayrttiä hankin nyt toista kesää peräkkäin. Tämä on ahkera kukkija, kunhan muistaa välillä poistaa kukkineet osat. Sisäänkäynnin molemmin puolin on amppelit, joissa on pinkin rautayrtin viininpunakukkaista kaverina. Rautayrtti kestää jonkin verran kuivuutta ja sopii hyvin kuumaan ja paahteiseen paikkaan. Märkyyttä se ei siedä. 

Viola - Orvokki

Alkukesän viileyteen parhaita kesäkukkia on orvokit. Niitä tulee ostettua aina. Nämä punaiset ovat jo aika resuisia, vaikka olen nyppinyt niitä säännöllisesti. Alasleikkaus saattaa siivittää ne uuteen kasvuun ja kukintaan. Nyppiessäni heitän kuihtuneet kukan perennapenkkiin, jonne ne hukkuvat isompiensa joukkoon. Niinpä meillä orvokkeja putkahtelee kummallisistakin paikoista. Jopa kivituhkakäytävällä, jonne en nypintäroippeita tapaa heitellä.

Rhodochiton atrosanquineum - Keijunmekko

Keijunmekosta on tullut hiukan sellainen "must" -kukka, kun olen onnistunut saamaan siitä omia siemeniä. Pitäähän ne siemenet laittaa sitten seuraavanakin keväänä multaan itämään. Yleensä saan muutaman hennon verson, jotka laitan samaan ruukkuun. Ihan hyvin voisin istuttaa niitä versoja useampaan ruukkuun, sillä viihtyessään tämä kukka kyllä kasvaa ja rehottaa aika tehokkaasti. En vain tykkää ripotella kesäkukkia ympäriinsä, koska niitä keskittämällä myös kastelu helpottaa.

Kutsun keijunmekkoa pippelikukaksi. Ilman yhtään kaksimielistä ajatusta en vain näe tässä kukassa keijuja mekkoineen. 

Amaranthus cruentus 'Velvet curtains' - Purppurarevonhäntä

Kylvin ja esikasvatin purppurarevonhäntä 'Velvet curtainsia'. Se iti erinomaisesti, jonka vuoksi näitä pörröhäntiä on kolmessa suuressa ruukussa. Korkeutta kasville on tullut 70 cm. En ole kovin viehättänyt tämän revonhännän ulkomuotoon. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalla on hienompaa, 'Oeschberg' -nimistä revonhäntää, jossa lehdetkin ovat purppuraiset. Eivät vihreät, kuten tässä minun versiossani. 

Amaranthus cruentus 'Velvet curtains' - Purppurarevonhäntä

 

Tein netissä kuvahaun, jonka perusteella minunkin 'Velvet curtains' on purppurainen myös lehdiltään. Mitähän soluttautujia siemenpussiini onkaan joutunut? Tuskin siemenet vanhetessaan muuttuvat niin radikaalisti, että lehdet ovat vihreitä? 

Solenostemon scutellarioides - Värinokkonen eli isokirjopeippi

Värinokkosia olen kasvattanut sekä siemenestä että ostanut pieninä taimina. Aiemmin niitä oli pikkuisina taimina hyvä valikoima Plantagenissä. No, sitä firmaa ei enää ole. Sattumoisin törmäsin kaupassa tähän yhteen ainokaiseen malliin, joka sitten kopsahti ostoskoriin. Nyt se on alkanut kukkia vaaleansinisin kukin. Jos minä olisin noin upean värinen värinokkonen, valitsisin kukkieni värin toisin. Jaa-a, minkähän väriset itse asiassa?

Copaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kasvattamisesta on tullut jokavuotinen rituaali. Tänä keväänä homma ei mennyt niinsanotusti putkeen. Taimista tuli tavallista hennompia, eivätkä ne meinanneet ulos päästyään millään lähteä kasvuun. Kelloköynnöstä kasvaa pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin isoissa ruukuissa. Tässä kuvan kohdassa oli alkukesästä kevyt verho tuomassa varjoa ruokapöytään. Kelloköynnös tarttui kärhillään verhoon, joten poistin verhon. 

Köynnöksen hentoudesta huolimatta siinä on runsas määrä kukkia. Toisin kuin avotaivaan alla, köynnösnurkkauksen päädyssä kasvavassa kelloköynnöksessä. Siinä on kokonaista yksi nuppu, vaikka itse köynnös rönsyilee vähän joka suuntaan. Ehkä se on käyttänyt energiansa kasvuun unohtaen nuppujen kehittämisen.

Ruukkuhortensia

Kesäkuun alussa Cittarista tarttui mukaan ruukkuhortensia hintaan 5 euroa. Olisi kannattanut ostaa useampi siihen hintaan, mutta älynväläyksillä on tapana luiskahtaa mieleen jälkijunassa.

Nämä pelaguut ostin Rustasta kesäkuun alussa neljä kympillä. Näitä on kahdessa laatikossa terassin kaitella ja yhdessä työhuoneen ikkunan alla. Tämä kuva on jo vanha, millä ei sinänsä ole merkitystä. Ovat kukkineet yhtä runsaina koko kesän. Välillä kukkavanoja on harvemmin, kun olen poistanut ylikukkineet. Näin uudet nuput saavat enemmän valoa ja tilaa nousta avautumaan. 

 

 
Pinkimpi riippapelaguu kasvaa ja kukkii korkeassa metallitelineessä.  Pelaguut ovat minusta helppoja kesäkukkia. Pärjäävät hyvin aurinkoisessa paikassa, kunhan eivät saa liikaa sateita niskaansa. Minulla ei ole ollut pariin vuoteen yhtään siemenestä kasvatettua tai pistokaspelaguuta talvetuksessa. Vielä ehtisi ottaa näistä pelaguista pistokkaat ensi kesää varten. Ehkä teen niin. Tuo lohenpunainen olisi kaunis.

Cordyline fruticosa - Verililjapuu ja Aptenia cordifolia - Mesiherttalehti

Sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin hankin edellisvuosien tapaan verililjapuut ja mesiherttalehteä. Mesiherttalehteen olen ihastunut, mikä on varmasti käynyt lukijoille selväksi. Tein tänäkin keväänä ylimääräistä työtä löytääkseni mesiherttalehtiä puutarhoista. Sitä ei joka paikassa ole. 

Kukkaloistoa ei mesiherttalehdeltä kannata odottaa. Aika vaatimaton tuo kukka.

 

Viime vuotiseen tapaan ajoin Karkkilaan Puutarha Sundströmille, josta haluamaani kasvia löysin. Sundströmille kannattaa mennä muutenkin. Erittäin laadukas paikka, josta löytää kesäkukkien lisäksi myös monivuotisia kasveja ja kaikenlaisia oheistuotteita kasvatukseen ja puutarhaan. Löytyypä sieltä kesäkahvilakin.

Calendula off. - Kehäkukka

 
Kehäkukkaa ei sovi unohtaa. Siinä helppo, kestävä ja kaunis kesäkukka, jonka moni tuntee jo lapsuudestaan. Arvostan kehäkukkaa vuosi vuodelta enemmän. Uusien lajikkeiden myötä se on paljon muutakin kuin se perinteinen oranssi kukka mummolan kukkapenkissä.

Calendula off. - Kehäkukka

Ajattelin koota kaikki kesäkukat samaan postaukseen, johon voin palata viimeistään ensi keväänä miettiessäni tulevia kylvöjä ja hankintoja. Minulle blogi toimii ajatusten ja kokemusten vaihtamisen lisäksi puutarhapäiväkirjana ja muistiinpanopaikkana. Varmaan jotain jäi poiskin ja jotain tuli liikaa. Se ei ole vaarallista.

Tästä tuli tosi pitkä sepustus. Jonkun mielestä todennäköisesti liiankin pitkä. Päätös on sinun, luetko, selaatko kuvat vai ohitatko koko jutun seuraavaa kohti rientäessä. En ole kuvien ja kirjainten takana vahtimassa lukijoiden käyttäytymistä. Sitä vastoin olen aina yhtä iloinen jokaisesta kommentista ja monista harvemminkin kyläilevistä.

Kosmos-kukka

Vielä pari viikkoa elokuuta ja virallista kesää jäljellä. Minulla ei ole mitään kiirettä syksyyn, joten toivon kesän jatkuvan ja muuttuvan hitaaseen tahtiin upeisiin ruskaväreihin.

Pikaisia lankaprojekteja

Kesäkukka Malvikki

 

Päättäväisenä siivosin ja siirsin käsityökorin jo huhtikuun lopulla kaappiin. Normikesänä ei juuri tule puikkoja kilisteltyä. Mikä lienee tässä kesässä erilaista, kun kutominen on kiinnostanut? Kori hiipi takaisin sohvan viereen jo kesäkuun alussa. Välillä se on seisonut huomiotta useamman päivän. Ja sitten taas tulee iltoja, jolloin käsi hamuaa koria ja siellä olevaa keskeneräistä työtä.

 

Kesäkuun puoliväliin mennessä oli valmistunut neljä matalavarsisukkaa, yhdet puolisäären sukat ja yhdet säärystimet. Kaupoissa käydessäni olen visusti varonut lankahyllyjä, jotta uusia lankakeriä ei kertyisi kotiin. Tarkoitus on vähentää olemassa olevaa varastoa.

Nämä sukat on tehty Novitan 7veikan langasta 273 Hapero. Varteen käytin pääväriin sopivia jämälankakeriä. Silmukoita on 14/puikko.

Alakoululaisen jalkaan sopivat sukat valmistuivat pinkkisävyisestä House Kuvio -langasta. S-ketjun kaupoissa myytävä House Kuvio -lanka on 7veikan vahvuista. Koostumus on sama kuin 7veikassa ennen uudistusta eli villaa 70 % ja polyamidia 30 %.

Laatikosta löytyi vajaa kerä Novitan ruskeasävyistä Polkka-lankaa (ei enää tuotannossa). Yhdistin siihen vajaan kerän ruskeaa (064 korvasieni) 7veikkaa ja luonnonvalkoista 7veikkaa.

Näissä silmukoita on 13/puikko.

Lankavan ruskeasta Lysti-langasta tein nilkkasukat, joiden malli on Niina Laitisen Kosmos. Lysti-langan koostumus on 75 % villaa, 25 % polyamidia. Puikkosuositus on 3,5 - 4. Lysti-lanka on mukavan jämäkkää kutoa. Lankavan lankoja on nykyisin aika hyvin saatavana kivijalkakaupoissa. Omani löydän Vihdin Nummelan Kodin Tavaratalon hyllystä. 

Yleensä olen ollut tyytyväinen Lankavan lankojen laatuun. Jostain syystä tähän ruskeaan lankakerään oli mahtunut useampi solmu, mikä aiheutti ylimääräistä säätämistä.

Olen kutonut Niina Laitisen malleja aiemminkin. Tässä mallissa silmukoita on 12/puikko. Kokemukseni mukaan Laitisen mallit ovat aika pientä kokoa. Kosmoksessa ei ole palmikkokuviota, joka joustaa vähemmän. Silti näihin olisi kannattanut lisätä takaosaan silmukka tai parikin puikkoa kohden lisää. Käytin 3,5 puikkoja. Tein suosiolla sukista aiottua pienemmät, koska isompaan jalkaan nämä eivät olisi mennyt varrestakaan. 

Lankalaatikkoni uumenista löytyi vihreäsävyinen kuviolankakerä, niinikään House -lankaa. Yhdistin kuviolankaan tummanvihreän 391 kuusikko 7veikan. Kuviolanka ei välttämättä kaipaa erillistä elävöittämistä. Laitoinpa kuitenkin varteen tasavälein yhden nurjan kierroksen.

Elokuu toi tullessaan myös hämyisät illat. Sateenjälkeisessä kosteudessa ei enää auringon laskeutumisen jälkeen tule työskenneltyä. Pimeyden laskeutuessa on kiva katsella pieniä aurinkokennotuikkuja siellä täällä puutarhaa. Tapaan nukkumaan mennessäkin kurkistaa parista ikkunasta, tuikkiiko ulkona valoa.

Tänä kesänä ei vesisateista ole ollut puutetta. Muutama päivä mentiin elokuun alussa aurinkoisissa merkeissä, kunnes sadepilvet sattuivat päälle. Jos vettä sataa, sitä tuleekin voimalla. Märkään puutarhaan ei tee mieli mennä työskentelemään. Vaan eipä myöskään tarvitse murehtia kasvien selviytymistä. Eikä kantaa litratolkulla elämäneliksiiriä kasveille. Ovat saaneet sitä riittävästi taivaalta. 

Päätöksenteon vaikeutta

Lilium 'Red Velvet'

 

Pakko aloittaa juttu näillä 'Red Velvetin' kuvilla. Että voikin olla upean väriset terälehdet. Auringonpaiste sai syvän punaisen säihkymään. Aion tutkia, löytyisikö tätä liljaa vielä lisää. Nyt se kukkii vain yhden sipulin voimalla, mistä ilman muuta iloitsen täysillä.
 

Lilium 'Red Velvet'

Aloitin menneen viikon lopulla tuijien leikkaamisen. Väärä ajankohta - tiedän! Havut tulisi leikata kahden ämmän välissä eli marras-maaliskuussa. Sellainen tarkoitus minulla on eli jollain aikavälillä aion päästä uuteen rytmiin. Nyt tuijaleikkaukseni ovat ajoittuneet elo-syyskuulle. Tuija on sentään kohtuullisen kestävä leikattava, eivätkä omani ole ottaneet nokkiinsa väärään ajankohtaan sijoittuneesta toimenpiteestä.

Aloitin puistopäädyn 15 metrin tuija-aidasta, jonka tarkoitus on toimia näköesteenä puistosta pihallemme. Sen se hoitaa kiitettävästi. Itse asiassa raja-alueelle kunnalta kaatamatta jääneet vaahterat ja muut puut toimivat näkymäesteenä ilman tuijiakin.

Hurjan vaikea leikata korkeita tuijia, kun pitää varoa niiden edessä kasvavia rhodoja ja mahonioita. Ja takapuolella taasen kulkee vuosi sitten peurojen kulkua estämään virittämämme verkkoaita. 

Kuvassa tuijarivi on vielä leikkaamatta. Tärkeintä oli saada koko rivi tasaiseksi, sillä viime syksynä keskiosa jäi pahasti notkolle voimieni uupuessa. Nyt latvus on tasainen. Samalla leikkelin takana kasvavasta tuomesta roikkuvia alaoksia pois. Kevättalvesta on tarkoitus karsia niitä lisää.

Seuraavana kohteena oli Olopihan kolme tuijaa. Madalsin hieman niiden latvuksia. Keskimmäinen on kaitakasvuisempi luultavasti tilanpuutteen vuoksi. Ylempää se oli kiinni kaverissaan, mutta saadakseni vasemmanpuoleista paremman näköiseksi, oli kaidasta tehtävä vielä kaidempi. 

Tässäkin leikkaaminen tuotti hankaluuksia, sillä korkeita tikkaita sijoittaessa oli varottava joitain tärkeämpiä kasveja. Tuijien takapuolella rinne laskeutuu voimakkaasta alas, joten sille puolelle ei tikkaita saanut millään ilveellä. Teleskooppivartinen ja kääntyväteräinen oksasaha helpotti tehtävää, vaikka lopputulos ei ehkä fiinimpiä silmiä tyydytäkään. Minulle kelpaa.

Makkaripenkki

Tien puolen makkaripenkin päässä kasvaa yksittäinen tuija, jonka alaosan peurat järsivät rumaksi. Aioin pari vuotta sitten poistaa koko puun, mutta päätin jättää sen köynnöshortensian kiipeilypuuksi. Olen koittanut muotoilla yläosaa pallomaisemmaksi. Tämä tuija oli alunperin kolmerunkoinen. Nyt poistin siitä yhden rungon kokonaan. Toista en voinut poistaa, koska koko puusta olisi tullut tosi rujo. Käytävän toiselta puolelta katsoen pallomaisuus on harvempaa. Elän toivossa, että se tuuheutuisi saadessaan enemmän valoa. Hentoja oksanalkuja siellä on.

Tämä tuija kasvaa autotallin nurkalla. Kuvassa se näyttää vinolta, mikä todennäköisesti johtuu leikkaajan saksenjäljistä. Tälle oli vastapari kuvaajan selän takana. Ei ole enää.

Keittiöpenkki

Autotallinurkan tuijan kaveri kasvoi tässä Keittiöpenkissä. Kumpikin tuija on itseasiassa istutettu suunnittelemattomasti näihin paikkoihin. Vuonna 2009 istutin tien reunaan, sisääntulon molemmin puolin tuijia rajaamaan tonttia. Muutama tuija näytti olevan kuoleman kielissä jonkin aikaa istutuksen jälkeen, joten korvasin ne uusilla. Koska poistetuissa oli vielä hiukan elämänvirtaa jäljellä, annoin niille mahdollisuuden uuteen elämään muualla pihassa. Yksi näistä, Keittiöpenkkiin istutettu tuija hyödynsi uuden mahdollisuuden ja ryhtyi kasvuun.

Keittiöpenkin tuija kuvan keskellä 16.4.2026

 

Tässäkin tuijassa oli käytännössä kolme runkoa. Käytävän puolelta se näytti ihan siistiltä, mutta seinustan puolella koko puu oli melko harva, eikä siitä saanut muotoilemalla kunnollista, ei sitten millään. Poistin yhden rungon huomaten, että tilanne menee aina vain surkeammaksi. Lopulta pysähdyin pohtimaan, onko annettava puun mennä kokonaan? Olipa vaikea päätös. Puu on ollut erinomainen suoja talviruokinnassa käyville pikkulinnuille. Mustarastaat ovat torkkuneet päiväuniaan puussa ja päässeet naapuruston kissoilta pakoon tuijan oksille. Samalla puussa vipeltävät linnut ovat tarjonneet mukavaa katsottavaa keittiön ikkunan ääressä aamupuuron nauttijalle. 

Toisaalta etäisyys talon sokkeliin on ollut liian lyhyt. Tuija on varjostanut penkkiä voimakkaasti ja vienyt valoa myös keittiöstä. Ajatus tuijan poistamisesta on muhinut takaraivossani jo aiemminkin, joten lopulta päädyin hakemaan Ukkokullan moottorisahoineen paikalle. Tuija sai mennä. Nyt se on jo karsittu ja pätkitty. Mieli seikkailee uusien mahdollisuuksien parissa. Jokin lumen painoa sietävä kasvi, joka pysyy kohtuullisen matalana?

Yllättävää oli kaatopäätöksen vaikeus. Entä jos lopputulos onkin huono? Mitä tilalle ja meneekö uuden kasvuun taas vuosia aikaa? Puut ja pensaat eivät noin vain veny pituutta ja leveyttä. Niiden poistaminen tuo ison aukon pitkäksi aikaa. Tuijan lähtö avaa uusia mahdollisuuksia, joiden uskon olevan ehdottomasti positiivisia. En siis kadu. 

Kasvirin Muumi-tuija

Sunnuntain päätin pitää leikkuuhommista vapaana. Ihan jo siksikin, että painavan oksasahan piteleminen ja heiluttaminen vaatii käsivarren lihaksilta paljon. Vuosi sitten käsivarsia särki urakan jälkeen päivätolkulla. Silloin leikkasin mm. tienvarren pitkän tuija-aidan yhden päivän aikana. Olin aivan puhki.

Vein tikkaat alapihalle odottamaan kasvarin Muumi-tuijan leikkaamista. Se on helpompaa, koska puun viereen pääsee paremmin. Tosin Muumin takana on Kiemurapenkki, jossa kasvavia syysvuokkoja ei aio vaarantaa millin veraan. Samoin tuijan talon puoleisella sivulla kasvaa viinikärhö 'Black Prince', joka on jo suikertanut versonsa Muumin latvuksiin. Viime vuotiseen tapaan saan versot melko ehjinä siirrettyä omaan tukeensa. Tarkoitus on samalla hieman madaltaa Muumia. 

Muumin lisäksi alapihalla kasvaa naapurin aidan luona kolme tuijaa, joista yksi on jo melko kookas. Kaksi muuta pääsee hoitamaan ilman tikkaita maan tasalta.

Tienvarren aitatuija yksikkö 2.

Viimeiseksi jää tienvarren kahden tuijarivistön leikkaaminen. Pidemmässä pätkässä on pituutta runsas 20 metriä. Tässä kuvan lyhyemmässä puolet vähemmän. Pihan puolelta tikkailla pääsee hyvin leikkaamaan yläosaa. Tien puolella on oja, joka aiheuttaa omat haasteensa. Ei tahdo teleskooppivarsikaan riittää, jolloin käsiä joutuu kurkottamaan ylenmäärin hankalasti ylöspäin. Auts, sattuu jo ajatuskin. 

Muutama vuosi sitten otin ammattilaisen hoitamaan tuija-aidan leikkauksen. Silloin tosin tarkoituksena oli myös aidan madaltaminen, minkä mukava naispuutarhuri teki taitavasti. Korkeutta on jälleen tullut ehkä piirun verran liikaa, joten muotoillessa on mietittävä, josko samalla jälleen madaltaisin latvustoa. Se helpottaisi aidan hoitoa jatkossa.

Kuvassa näkyy tuija-aidan vasemmassa alaosassa sinne tänne rönsyilevät kiiltotuhkapensaan versot. Aikanaan tontin laidalla kasvoi tuhkapensasta, jonka korvasin tuijilla. Olen hoitanut kaivuhomman huolimattomasti jättäen tuhkapensaan juurenjämiä maahan. Viime vuosina ne ovat innostuneet kasvamaan. Ne tulee leikattua tuijien ohessa, jolloin niiden alut jäävät piiloon. Jotakuta saattavat kenties häiritä. Minua ei.

Kauttuan ruukinkartano

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme porukalla Kauttuan antiikkimessuilla, jotka järjestetään vuosittain Kauttuan Ruukinpuistossa. Ruukinpuisto kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Paikasta on vuosien mittaan tehty kaunis ja mielenkiintoinen nähtävyys, jossa on erilaisia tapahtumia, näyttelyitä, kahviloita, myymälöitä ja paljon muutakin kiinnostavaa katseltavaa.

Itse antiikkimessut oli reissumme sivujuonne, sillä samalla oli treffit serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa. Olen syntynyt Kauttualla, mutta aikuisena käynyt siellä varsin harvoin. Nyt, kun omat vanhemmat eivät enää ole muistelemassa nuoruutensa maisemia ja vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin, on mentävä konkreettisesti paikan päälle katselemaan ja kuulostelemaan lapsuutensa historiaa. Koko elämänsä paikkakunnalla asunut serkun perhe oli mainio opas kiertelemään kanssamme. Serkun vaimo on myös taitava kokki, joka loihti meille syödäksemme monia satakuntalaisia herkkuja. 

Osa Nostalgia-näyttelyssä esillä olleista pakkausmateriaaleista.

Kauttuan vierailukeskuksessa oli hauska Nostalgia-näyttely, jonne on koottu Euran paperitehtaan vuosien myötä painamaa pakkausmateriaalia. Monet ehkä tuntevat tuon paperitehtaan paremmin A.Ahlström Oy:n 1908 aloittamana teollisuuslaitoksena. Ruukkitoimintaa alueella on ollut jo 1600-luvulla. 

Moni pakkaus oli tuttu lapsuudesta. Monen ulkomuoto on vuosien myötä pysynyt melko samanlaisena. Paljon oli pakkauksia ajalta ennen minua. Taivastelin mm. sitä, kuinka valtavasti erilaisia kahvipaketteja kaupoissamme on ollut vielä 50-luvulla (yläkulman kuva).  

Euran kirkko

Kävimme viemässä kukkia isovanhempieni haudoille. Serkku esitteli monia muita sukulaisille kuuluvia hautoja. Osa oli minulle tuttuja. Osa vieraampia, koska vanhempieni kanssa heidän eläessään haudoilla kierrettiin yleensä lähimmät sukulaiset. Pääkaupunkiseudulta kun oli niin pitkä ja vaikea matka mukamas noihin heidän syntymäseutunsa maisemiin. 

Neitoperho syyshortensia 'Vims Redissä'

Olkaapa tarkkana. Perhoset ovat saapuneet. Sunnuntaina näin muutamia amiraaleja ja useita neitoperhosia.