Taas on myllätty

Vanessa atalanta - Amiraaliperhonen

 

Ei kesää, etteikö lapio puutarhassa heiluisi. Tänä kesänä olen istuttanut tavallista vähemmän ostotaimia. Vain muutaman pensaan ja joitakin perennoja. Heinäkuussa laitoin multaan useamman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja kasveja. 

Sen sijaan joitakin kauaskantoisempia päätöksiä on tullut tehtyä. Olen leikannut pensaita voimakkaastikin ja joitakin puita on lähtenyt tai niitä on valmisteltu tulevaan lähtöön.

Majalispenkki

Majalispenkki on ollut toista kesää yksivuotisten kukkien temmellyskenttänä. Osa paikasta tulee ehkä olemaan sitä jatkossakin. Poistin penkin oikealla puolella kasvaneet pioniunikot. Niiden kukinta on jo ohi, eivätkä alaosistaan ruskeiksi menneet kasvit näyttäneet kovin kauniilta. Vasemmalla puolella kasvavat kehäkukat, törmäkukat, kesäpäivänhatut ja auringonkukat saavat edelleen olla. Törmäkukissa pörisee kimalaisia runsain joukoin.

Oikean puolen reunoille laitoin kesän purkeissa odottaneet esikot, joita sain Nilalta. Muuten paikka saa olla toistaiseksi mulloksella. 

Oikearinteestä kaadettiin keväällä pitkiksi rimpuloiksi venähtäneitä vuorimäntyjä. Kaksi vielä jäi. Vuorimännyt olivat tuoneet laajalle alalle varjoa vuosien mittaan. Niiden poistuttua tuokin kulma kylpee auringossa. Istutin siihen keltaheisiangervo 'Angel Goldin' ja tummemman 'Lady in Redin'. Kunhan kasvavat, maanpeitekasveina olevat kurjenpolvet ja hopeatäpläpeippi saavat väistyä.

Oikearinne

Oikearinteen yläreunaan istuttamani lumikärhö on vallannut aivan valtavasti tilaa. Se tuppaa vyörymään olemassa olevien kasvien päälle ja lomaan. Ensi kesänä täytyy olla nopeampi ja käydä ohjaamassa sen versoja haluttuihin suuntiin. Ehkä myös hivenen kuvan oikeassa laidassa pilkottava tulikuusama 'Dropmore Scarlet' (yksi oranssi kukka siellä pilkottaa) kaipaa siirtoa.

Pensassakset viuhuivat myös Pikkupuutarhassa. Tämä kuva on kesäkuulta, jossa näkyy norjanangervojen pöheikköisyys. En ole leikannut niitä vuosiin, mikä ei nopeasti katsottuna näy päälle. Angervot ovat kuitenkin vihreitä vain latvuksista. Alta ne ovat ruskeita risukkoja.

Leikkasin angervot tapille, kuten olen tehnyt ennenkin. Harkinnassa on, kaivanko ne kaikki tai osan niistä kokonaan pois. Kauan samalla paikalla kasvaneissa norjanangervoissa on punnertamista, jos ne aikoo poistaa. Ehkä valitsen kevyemmän keinon eli leikkaan norjanangervoja säännöllisesti ja pidän ne matalampina. Nyt yksittäiset oksat olivat jopa parimetrisiä hujoppeja. Aikamoinen läjä oksia tuli neljästä pensaasta.

Norjanangervojen poistaminen ei varsinaisesti vaikuta pikkupuutarhan valoisuuteen. Tässä kuvassa selkäni taakse jää kaksi suureksi kasvanutta koristeomenapuuta; Aamurusko ja Royalty. Koristeomput eivät kaipaa leikkaamista. Nyt poistin niistä kummastakin joitakin pitkiksi venyneitä alaoksia. Kulkeminen pikkupuutarhassa on helpompaa, kun otsa ei kolahda oksiin. Valokin pääsee paremmin tähän osaan pikkupuutarhaa.

Näkymä pihalla on taas jonkin aikaa karu, koska tiheän pensaikon leikkaamisen vuoksi jouduin virittämään uusia verkkoaitoja pitääkseni peurat pois pikkupuutarhasta. Verkkoja oli aiemminkin, mutta pensaat naamioivat ne kohtuullisen hyvin näkymättömiin. 

Kuten kuvasta näkyy, norjanangervojen alue on rutikuiva runsaista sateista huolimatta. Pensaat ovat täyttäneet alueen juurillaan ja imeneet kosteuden ja valon ympäriltään. 

Runkoa ja oksanroipetta kertyi mittava määrä. Onneksi on tuo varaparkkipaikka, johon niitä voi kasata jatkokäsittelyä ja mahdollista pois kuskaamista varten. Kuvassa vain pieni osa siitä, mitä vietiin Sortti-aseman puutarhajätteisiin. Iso kuomullinen peräkärry oli tupaten täynnä. Jonkun verran oksia haketettiin, mutta kaikkea ei olisi millään saanut omalle tontille upotettua.

Keittiöpenkistä kaadoimme rujon tuijan, mistä kerroinkin jo aiemmin. Paikka on vaikea, koska siihen kasaantuu ja kasataan väkisinkin talvella lunta. Tuijan juurakko ei ollut kovin suuri, mutta kannosta ei kokonaan päästy eroon. Olisihan siihen voinut tilata jyrsijän. Ukkokulta poisti kannosta niin paljon kuin mahdollista. Loppu sai jäädä lahoamaan.

Lapiolla sain kaivettua aika hyvin istutuskuoppia. Joskaan ei aivan niihin paikkoihin, joihin puskat ajattelin sijoittaa. Istutin takaosaan pallohortensian ja etualalle kaksi syyshortensia 'Little Limea'. Pallohortensia leikataan keväisin matalaksi. 'Little Limen' maksimikorkeus on 1 m. Kuten muistakin syyshortensioista, tästäkin leikataan keväällä huonokuntoiset ja hennot oksat. Näin ollen uskon noiden pärjäävän Keittiöpenkissä.

Väleiihn siirsin toisesta paikasta pieniä tuppaita peittokurjenpolvea. Kivien tarkoitus on näin alkuun estää kasteluveden valuminen käytävälle. Ja plokata lähistöllä asuvan Golf-kissan kakkakuoppakaivuut. Siksi seinustallakin on rivissä tekemiäni betonipyörylöitä kaivamista estämässä.  

Kriikunat kaulattu

Päätin, että alapihalla kasvavat kaksi vanhaa kriikunapuuta saavat lähteä. Itse asiassa kriikunoita on tavallaan enemmänkin, koska kumpikin on kasvanut jo maasta alkaen monihaaraisiksi. Puut eivät ole enää aikoihin tuottaneet kummoisesti hedelmää. Suurin syy niiden lähtöön on runsas juurivesatuotanto. Huomasin yhden pesäkkeen metrien päässä, naapurin puolella. Muita esiintymiä olen kaivannut lähistön kukkapenkeistä. Nurmikolla juurivesoista pääsee sentään eroon ruohonleikkurilla. Myrkkyjä en suostu käyttämään.

Etuoikealla toinen  kaadettavista kriikunoista. Toinen jää kuvaajan selän taakse.

 

Kolmas kriikuna kasvoi pikkupuutarhassa. Kaulasin sen vuotta aiemmin ja kaadoimme puun 2022. Yhtään juurivesaa ei ole kaatamisen jälkeen pikkupuutarhassa noussut. Puun ollessa vielä pystyssä jouduin monta kertaa kesässä kaivamaan istutusten keskeltä innolla nousevia kriikunantaimia. En ole katunut ensimmäisen kriikunan kaatamista, enkä tule katumaan näiden kahdenkaan lähtöä. Tuleepa taas uutta mietittävää, mitä teen niiltä vapautuville alueille. Sen aika on vuoden päästä, kunhan kriikunat ovat keränneet energian pystyssä seisoviin puihin ja ovat valmiita kaatamiselle.

Mantukimalainen - ehkä

Koreatörmäkukat ja kehäkukat ovat houkutelleet hyvin kimalaisia ja muita ötököitä. Pioniunikoita poistaessani ihan lähellä pörisi tasaiseen tahtiin. Hyönteisiä ei näyttänyt häiritsevän tippaakaan, vaikka heiluin lapioni kanssa aivan niiden vierellä.

Lauantain aamupäivän auringonpaisteessa perhosia liiteli useita. Neitoperhoset tykkäävät näköjään eniten syyshortensia 'Vim's Redistä'. Yksi kipaisi punahatullakin, mutta teki pian tilaa kimalaiselle. Kamera ei ollut mukana lapiohommissa. Iltapäivällä onnistuin kuvaamaan amiraaleja sisäänkäynnin syyshortensiassa ja purppurapunalatvoissa.

 
Elokuun viimeisiä päiviä viedään. Toivottavasti syyskuusta ja koko syksystä tulee leuto, valoisa ja värikäs.

Kuluneen kesän kehuttavat

Vanessa atalanta - Amiraaliperhonen

 

Kesä kaikkine kasveineen on aina yhtä odotettu ja ihana ajanjakso. Joka vuosi kasvien joukosta nousee esille sellaisia, jotka tavalla tai toisella keräävät katseita. Aina en pysty edes sanomaan, mikä erityisesti saa tietyn kasvin kiinnittämään huomiota. Se voi olla terve ulkonäkö, tavallista rehevämpi kasvu ja varsin usein runsas kukinta. Toisinaan jo sekin, että kasvi on selvinnyt talvesta aloittaen kasvukauden tomeran oloisena, on kehujen arvoinen asia.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko on jo useampana kesänä ihastuttanut minua. Arkistoni paljastavat, että olen sen istuttanut alapihan Kiemurapenkkiin 2015. Siis tämän yksilön, joka monien yritysten jälkeen vihdoin suostui kotiutumaan. Syysvuokkoja on erilaisia, mutta tälle omalleni minulla ei tarkempaa nimeä ole.

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Joka kevät odotan hartaasti ensimmäisten lehtien ilmestymistä penkkiin. Aina ne ovat yhtä sykähdyttävä löytö. Heinäkuussa lehtien keskeltä alkaa työntyä kukkavarsia, joiden päähän tulee useampi pallomainen nuppu. Syysvuokossa on samanaikaisesti nuppuja, avautuneita kukkia ja kuihtuvia kukkia. Kukinta kestää pitkälle syksyyn, aina pakkasiin saakka.

Vanhin ja suurin syysvuokkokeskittymä vie ison osan Kiemurapenkistä, mikä ei haittaa yhtään. Kukkavarret keikkuvat 140 sentin korkuisina. Tapaan kiertää penkkiä myötä- ja vastapäivään nähdäkseni kukat joka puolelta. Tämä toimenpide ei ole välttämätöntä, sillä avautuneet kukat katsovat vähän joka suuntaan. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Suuri ilonaihe on lukuisten siementaimien ilmestyminen Kiemurapenkin kanttausuraan. Sieltä olen kaivanut taimia ja purkittanut niitä muualle siirrettäväksi. Niinpä syysvuokkoa on alapihan Päivänliljapenkin naapurin puoleisessa päässä, yläpihalla vastapäätä sisäänkäyntiä ja Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Kaikissa näissä paikoissa vuokot kukkivat parhaillaan  virkeinä ja kauniina. Tänä kesänä annoin ensimmäiset siementaimet blogiystävälle. Ehkä pääsen jakamaan niitä jatkossakin.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö Viiniportissa

Kaikki kesät eivät ole kärhökesiä. Jotkut kesät taasen ovat joidenkin kärhöjen kesiä. Eli aina on jonkun vuoro loistaa, vaikka toiset viettäisivät vapaata. Tänä vuonna loistokärhö 'Hagley Hybrid' on nimensä mukaisesti loistanut.

Vuosi sitten ostin rimpulakärhön 'Piiluna' edullisesti ja istutin sen alapihan Viiniportin marjapensaiden puoleiselle sivulle. Hyvin lähti kasvuun ja kukkikin ensimmäisenä kesänään muutamin kukin. Aika pian kävi selväksi, ettei kyseessä ollut 'Piilu'. 'Hagley Hybrid'iksi tämä osoittautui. Sinänsä minulla ei ole mitään 'Hagley'ta vastaan, mutta kun sellainen oli jo ennestään.

No, uusi 'Hagley Hybrid' on kiittänyt mahdollisuudesta saada kasvaa puutarhassani runsaalla kukinnalla tänäkin kesänä. 

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö Syreenipenkissä

Runsaana on kukkinut myös vanhempi 'Hagley Hybrid' Syreenipenkissä, jossa se on asunut vuodesta 2018. Kukintansa tämä aloitti heti heinäkuun alusta. Nyt uusia nuppuja ei enää ole ilmestynyt ja avautuneiden viimeiset terälehdet ovat leijailleet maahan. 

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pikkupuutarhan 'Pink Fantasy' alkoi työntää nuppuja esille kesäkuun loppupuolella. Sen jälkeen avautuneita kukkia on tullut aina vain lisää. Poistin lähellä kasvavista kahdesta koristeompusta muutaman alimman oksan lisätäkseni valoa kärhölle. Kunnan puolella kasvaville vaahteroille en voi mitään. Ehkä napsin niistäkin muutaman alaoksan kevättalvesta pois, koska roikkuvat jo vahvasti meidän puolella. 

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on silmäteräni. Tämä on toinen 'Kate', jonka sain lopulta kotiutumaan. Ensimmäisen ostin Puutarha Tahvosten vierailulla 2019. Se heräsi seuraavana keväänä, mutta ei jaksanut kasvaa ja kukkia. Kun se ei keväällä 2021 enää noussut, hankin tilalle uuden. Tämä on viihtynyt.

Clematis 'Princess Kate' - Tarhalyhtykärhö

'Princess Kate'ssa on hillittyä tyylikkyyttä ja herkkää kauneutta. Se kasvaa korkeaksi ja kukkienkin painopiste on yläosassa. Tänä vuonna 'Kate' on kasvanut korkeaksi ja monihaaraisemmaksi, jolloin versoja roikkuu alempana. Näin kärhöä on helpompi ihailla ja kuvata lähietäisyydeltä. 

Tämän kuvan otin terassilta sateensuojassa seisoessani. Sijaintini muutama porras maata ylempänä takasi uuden ja paremman kuvakulman. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

Viinikärhöt ovat oivallisia kärhöjä tarha-alppikärhöjen tapaan. Ensimmäiset tarjoavat kukintaa alkukesään ja viinikärhöt taasen loppukesään. 'Black Prince'n olen hankkinut laputtomana. Miksiköhän minulle kertyy näitä nimettömiä kasveja niin usein? No, kun edullisesti saa, voi vähän joustaa periaatteista.

Nimeä kärhölle kuuluttaessani, sain täällä blogistaniassa sille ehdotuksen, joten nyt se kulkee listoissani 'Black Prince'nä. Se se varmaan onkin, mitä netissä seikkailu antaa ymmärtää. 

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

'Black Prince' on rotevakasvuinen kärhö, joten ihan pieneen tilaan sitä ei kannata laittaa. Minulla tämä prinssi löysi paikkansa alapihan Kiemurapenkin päästä, johon Ukkokulta pystytti kahden kakkoskakkosen väliin pingotetun raudoitusverkon. Takana kasvaa Muumipeikko-tuija, jonka laen prinssi tapaa valloittaa. Leikkasin Muumin kolmisen viikkoa sitten. Leikkaamista varten onnistuin irrottamaan prinssin versot niin nätisti, etteivät ne katkeilleet.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö 

'Black Prince'n yksittäinen kukka on vaatimaton. Mutta kun kukkia on satoja, onkin kärhö oikein hienoa katseltavaa.

Tämä kärhö tekee lehtiä ja kukkii vanhoillakin versoilla. Yleensä se on talven jäljiltä yksi risukasa, jonka vuoksi leikkaan sen joka kevät matalaksi. Kasvaa tuollaiseksi korkeaksi pöheiköksi joka kesä ongelmitta.

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Viinikärhö tämäkin eli 'Polish Spirit'. Minusta yksi kestävimpiä ja helpoimpia kärhöjä, joka kukkii vuodesta toiseen runsaana. Tämän leikkasin keväällä kokonaan alas, mitä en ole tehnyt vuosiin. Kasvoi nopeasti täyttämään koko tukensa, jossa aloitti kukinnan tapansa mukaan heinäkuun lopulla. 

Clematis viticella 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Muistelen, että 'Polish Spirit'in ensimmäisenä kesänä kukkia oli aika vähän ja kooltaan pieniä. Seuraavina kesinä kukkapaljous on ollut taattu. Myös kukkien koko on ensimmäistä kesää isompi. Saman olen huomannut muidenkin kärhöjen kohdalla. Viinikärhöjen kukat eivät tietenkään loistokärhöjen kukkien kokoisia ole, mutta kukapa sellaista odottaisikaan. Jokaisella on hyvät puolensa.

Clematis 'Dr. Ruppel' - Loistokärhö

Olen jo aiemmin kertonut istuttaneeni 'Polish Spirit'in kanssa samaan tukeen loistokärhö 'Dr. Ruppel'in. Kenties muut eivät moisia hölmöyksiä tee. Minulle näitä aina välillä sattuu. Eipä ole tullut mieleenikään ryhtyä kaivamaan tohtoria pois viinikärhön kupeesta. Mieluummin hankkisin kokonaan uuden 'Dr. Ruppel'in, jos vain keksisin sille sopivan istutuspaikan. Sitä odotellessa, kasvakoon ja kukkikoon kimpassa. 

Clematis viticella ' Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Myös tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' päätti tänä vuonna kukkia yltäkylläisesti. Tarkoitus on poistaa sen takaa yksi vanha syreeni, jonka kaltevan olemuksen painavampi lumitaakka taatusti romahduttaa pitkin pituuttaan. Syreenin lähtiessä madamekin saa valoa tasaisemmin. Syreenejäkin jää, vaikka yksi poistuu. Ei siis huolta niiden puolesta.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kylläpä näitä kehuttavia kärhöjä kertyykin tähän juttuun useita. Joukkoon on kuitenkin nostettava myös tarhalyhtykärhö 'Princess Diana', joka on yllättänyt minut tänäkin kesänä positiivisesti. Tämän prinsessan istutin halpana rimpulana Ruusupenkin päähän 2021. Pari kesää se näytti siltä, ettei osaa päättää, ottaako vai jättääkö. Päätti jäädä ja ryhtyi kasvamaan ja kukkimaan. Jo viime kesänä kiittelin sen kukkien runsautta ja kauneutta. Tänä kesänä vielä enemmän. Ensimmäiset nuput huomasin juhannuksen aikaan. Sitten kukintaa onkin riittänyt aina näihin päiviin saakka.

Lumikärhö oikealla puolella

 
Ensimmäisen lumikärhön istutin 2015 Päivänliljapenkin päähän. Varmaan olin lukenut sen ominaisuuksista, mutta silti en ollut varautunut tämän kärhön valtavaan kasvuvoimaan. Varautumattomuudesta ei sinänsä ole ollut mitään haittaa, sillä kärhölle laitettu raudoitusverkkotuki kyllä kestää ja riittää.

Clematis 'Paul Farges' (Summer Snow) - Lumikärhö

Lumikärhö on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi ja leveämmäksi. Tänä kesänä se on ulottanut versonsa kulkuväylän vastakkaisella puolella kasvaan koristekirsikkaan. Tuskin kirsikka siitä kovin pahoillaan olen, mutta varmuuden vuoksi olen erottanut saksilla rakastavaiset toisistaan. Tulevien vuosien keväiset hanamijuhlat varmistaakseni yritän suojella koristekirsikka 'Kevätsuudelma'a lumikärhö 'Paul Farges'in liialta kosiskelulta.

Oikearinteen lumikärhö

Toisen lumikärhön istutin Oikearinteeseen kesällä 2024. Tarkoitus oli, että kärhö naamioisi pitkiksi honkkeleiksi venyneiden vuorimäntyjen rungot. Sen se on tehnyt yli odotusten. Itse asiassa puoli mäkeä on yhtä lumikärhöä. Poistimme muutaman vuorimännyn vuosi sitten ja tänä kesänä kaksi lisää. Jäljellä on vielä kaksi, joita saa kohta etsimällä etsiä.

Tulipa oikein konkreettisesti todistettua, että kärhöistäkin on maanpeitekasviksi. Sekatöörit on hyvä pitää esillä, jotta lumikärhö ei peitä koko puutarhaa. Tai taloa...

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Tarha-alppikärhö 'Purple Dream' yllätti tekemällä muutaman kukan näin elokuussa. Sen pääasiallinen kukinta-aika on touko-kesäkuu.

Kärhöjä meillä kasvaa muitakin, mutta tulipa nyt keskityttyä näihin tänä kesänä huomiota eniten herättäneisiin. Painotus näyttää olleen vieläpä keski- ja loppukesän kärhöihin. Myös muita kehuttavia riittää, joita kaikkia ei hyvällä tahdollakaan ole tarkoitus laittaa teitä katselemaan.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensiaa pitää kehua siitäkin huolimatta, ettei se tänäkään kesänä aio kukkia. Olen istuttanut sen 2019 ja siirtänyt nykyiselle, Kaivoruusupenkin paikalle 2023. Tässä sillä on suojaisempi paikka. Lisäksi magnolian viereinen sijainti helpottaa talvisuojausta. Voin verkottaa ja suojata molemmat samanaikaisesti. 

Safiirihortensia kukki istutusvuotenaan ja seuraavan kerran parilla kukalla elokuussa 2021. Safiirihortensia kukkii edellisen vuoden versoilla. Koska valtaosa versoista paleltuu talvella, ei siis kukintaa ole odotettavissa. 

Niin toivottuja kuin kukat ovatkin, moni kasvi ansaitsee kehut myös muista ominaisuuksista. Safiirihortensia on kauniin vihreä ja vehreä terveine lehtineen. Erityiskiitoksen se saa myös siitä, että on pysynyt elossa näin monta vuotta.

Aglais urticae - Nokkosperhonen

Loppukesän odotettuja perhosia on lennellyt puutarhassa ilahduttavan paljon. Eniten amiraaleja, muutamia neitoperhosia ja nyt myös nokkosperhosia. 

Toivon aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, jotta siirtyminen syyskuuhun sujuisi kevyemmissä puitteissa.

Ruusuilla vaisu kesä

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 

Kuluva kesä ei ole ollut ruusujen kannalta paras mahdollinen. Ainakaan meidän nurkilla. Varmaan runsailla sateilla on ollut osuutensa. Alkukesästä ruusuissa oli myös runsaasti kirvoja, ruusuetanaista ja vattukärsäkästä. 

Kirvoista en ole huolissani. Ne eivät kukkia tuhoa, vaan pikemminkin houkuttelevat muita hyönteisiä niitä syömään. Usein kirvojen perässä seuraa ahkera joukko leppäkerttuja. Tänä kesänä leppäkertut ovat syystä tai toisesta olleet vähissä. 

Rosa spinosissima 'Plena' - Ruusuetanaisen kiusaama Juhannusruusu heinäkuun alussa.

Vattukärsäkäs munii nuppuihin, nuput katkeavat roikkumaan ja putoavat maahan. Vattukärsäkästä on ollut jo vuosia mm. juhannusruusussa ja 'Tove Janssonissa'. En ole tehnyt asialle mitään, koska nuppuja on yleensä runsaasti, jolloin vain osa niistä joutuu vattukärsäkkäiden uhreiksi.

Rosa spinosissima 'Plena'

Ruusuetanaista ei ole joka kesä. Nyt se oli ihan kunnon riesa. Monet ruusut olivat koko alkukesän ankean näköisiä ruskeine lehtineen. Toukat napsivat nuppuja, mikä harmitti erityisesti Austin-ruusujen kohdalla. Suihkuttelin toukkia pois vedellä ja valkosipuliuutteella. Paras tulos taisi tulla vesisuihkulla.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu elokuun alussa.

 
Ruusuetanaisen kurittamat ruusut toipuivat oikein hyvin tuholaisen hyökkäyksestä. Vielä heinäkuun alussa lähes kokonaan ruskeat ruusut kasvattivat uudet, entistä ehommat lehdet. Austin-ruusutkin selvisivät alkaen tuottamaan muhkeita nuppuja. 

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Toukista toipunut ihana oranssinen 'Lady of Shalott' kukki jo yhden useamman nupun ryhmän. Uusia kukkia on avautunut ja lisää on tulossa. Mittasin Ladyn korkeuden, jota tuli kokonaista 140 senttiä. Lady pysyy aika tanakasti pystyssä, mutta useamman nupun avautuminen tuottaa versolle sen verran painoa, että katsoin parhaaksi laittaa korkeimmille varsille tuen. Varsinkin rankkasade saattaa lisätä avonaisten kukkien painoa ja taivuttaa ruusun kurkkimaan maata kohti.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

'Lady of Shalottin' vieressä kasvaa 'Carolyn Knight'. Sen olen ostanut Austin-ruusuna, mutta kyseisen Austinin pitäisi olla oranssi. Minun Carolyni on hennosti kerman värinen. Muuten se kyllä sopisi hyvin Austiniksi. Silkkisiä terälehtiä on lukuisia vieri viereessä, jolloin kukka on kuin kakkukoriste. 

'Carolyn Knight' koki samaisen ruusuetanaisten kohtalon. Sen nuput pärjäsivät taistossa sen verran paremmin, että ne avautuivat. Nyt 140-senttisten varsien päässä on uusia nuppuja piakkoin avautumassa.

Austin-ruusu 'Emily Brontë'

 Alapihalla kasvaa kolmas Austinini eli 'Emily Brontë'. Jotenkin mielsin Emilyn Ladya ja Carolynia matalammaksi, joten kipaisin senkin mittaamassa. Kohta jo kukintansa loppusuoralla oleva verso olikin matalampi. Vain 100-senttinen. Sen vieressä kurottaa korkeuksiin nuppuinen 140-senttinen hujoppi. Eivät siis mitään kyykyssä siliteltäviä pikkukaunottaria vaan melkein silmästä silmään katsottavia. No, pikkuisen joudun vielä kumartumaan, kun oma mittani on 165 cm.

Austin-ruusu 'Emily Brontë'

Austin-ruusu 'Emily Brontë'

Mieli tekisi uusia Austineita, mutta en ole edelleenkään osannut päättää sopivaa istutuspaikkaa. Yksi ehdokas olisi. Tai kenties kaksikin. Austinit ovat ehdottomasti mieluisia, koska ne eivät tee juurivesoja. Siinä vasta ärsyttävä vitsaus muuten niin kauniille kasveille.

Rosa rugosa 'Sointu'

Ruusupenkin kolme pensasruusua leikkasin keväällä matalaksi, kuten olen tehnyt ennenkin. En sentään joka kevät. 'Sointu', 'Sävel' ja Neilikkaruusu olivat intoutuneet rehottamaan vähän joka suuntaan. Jokainen niistä kestää hyvin leikkausta. Ovat kasvaneet entisiin mittoihinsa ja kukkivat oikein hyvin.

Rosa rugosa 'Sävel'

Kokemuksesta tiedän, että nämä rugosa-ruusut kukkivat vielä ahkerammin, jos jaksaa leikata kukkineet kohdat pois. En tunnusta olevani kovin laiska, mutta kesä on ollut monella tavoin kiireinen. Jos leikkaaminen onkin ollut mielessä, jotain vielä tähdellisempää tekemistä on aina ollut. Sain vihdoin tämänkin projektin pois päiväjärjestyksestä, mutta vasta tällä viikolla. Uskon uusia nuppuja ilmestyvän kukkineiden tilalle. Ruusut kukkivat kuitenkin pitkälle syksyyn.

Rosa 'F.J.Grootendorst' - Neilikkaruusu

 
Neilikkaruusussa on ollut valtavasti kukkia, vaikka en ole sitä ehtinyt kunnolla hoitamaan. Neilikkaruusu on sentään hentopiikkisempi verrattuna sen vasemmalla puolella kasvavaan 'Säveleen', jossa piikkejä riittää liikaakin. Vieläpä todella tanakoita ja kipeästi pistäviä.

Mikä parasta, nämä ruusupensaat eivät tee juurivesoja. Toisin on alkukesästä kukkineen 'Tove Janssonin' kanssa. Pidän valtavasti sen samettisen tummanpunaisista kukista. Mutta en sen kurittomasta tavasta vallata tilaa ympäriinsä. 

Rosa rugosa 'Ritausma'

'Ritausman' kukka on hyvin kaunis. Vähän sellainen lapsuuden kiiltokuvaruusu. Mutta sateesta Ritausma ei tykkää, ei sitten yhtään. Joskus jo sen nuputkin mätänevät liiasta märkyydestä. Ritausma on kukkinut kohtuullisen mukavasti. En ole vain ehtinyt kameran kanssa sen vierelle sopivasti kukkien ollessa parhaimmillaan.

Ritausmankin laitoin keväällä matalaksi. Leikkaamisen tämä ruusu kestää hyvin. Pian se on taas kasvanut uhkeaksi pensaaksi. Piikkejä löytyy Ritausmastakin vaikka toisille jaettavaksi.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Ritausman kaverina kasvavat Tornionlaaksonruusu ja Suviruusu. Jälkimmäinen on runsaskukkainen, kaunis pensas. Ja aivan mahdoton tekemään juurivesoja. Tällä tiedolla ja kokemuksella en enää ikinä sitä mihinkään istuttaisi. Nämä ruusut ovat kukkineet jo alkukesästä.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet'

Yläpihalla kasvavan Teresanruusunkin leikkasin. Se kasvaa melko korkeaksi, ylöspäin leveneväksi pensaaksi. Aika nopeasti se saavutti leikkaamisen jälkeen parimetrisen korkeuden. Teresanruusun ympärille laitan tukinarun, koska rankkasade kaataa sen laitimmaiset oksat pitkin pituuttaan. 

Tavallisesti Teresanruusu on ollut ahkera kukkimaan. Nyt niin ei ole ollut. Kukkia on toki tullut, mutta aiempaa vähemmän. En usko leikkaamisen olevan siihen syynä, sillä olen Teresan ruusun leikannut säännöllisesti noin joka toinen vuosi.

Rosa 'Fairy' - Maanpeiteruusu

Oikearinteessä kasvavat kolme maanpeiteruusu 'Fairya' ovat kukkineet tasaiseen tahtiin. Alkukesästä näiden ruusujen lehdet olivat harmillisen reikäisiä johtuen tämän kesän lihavista kotiloista. Sain hankittua uuden säkillisen Ferramolia vasta heinäkuun lopulla. Sitä olen ripotellut nyt pari kertaa kotiloiden suosimille paikoille. Kenties toiveajattelua, mutta kotiloita näyttäisi nyt olevan vähemmän. 

Rosa Neon

'Neon' -ruusunkin pitäisi olla maanpeiteruusu. Sain sen vuosia sitten verkkokaupasta tilausbonuksena. Se on nimensä mukaisesti kuin neonvärinen ärhäkkä valomainos. Näkyy kauas. Sopii hyvin tuomaan väriä korkeaksi kasvaneen aroniapensaan alla. 'Neon' vaikuttaa kestävältä ja kasvavalta ruusulta. Sen pitkät versot ulottuvat niin oikealle kuin vasemmalle. Versojen päässä on sitten kuvan kaltaisia kukkarykelmiä.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Tähän koosteeseen on tullut niin alku-, keski- kuin loppukesänkin ruusukukkijoita. 

Norjanruusu asustaa talon tienpuoleisella sivulla, Pikkupuutarhassa. Se on hyvin rotevakasvuinen ja runsaana kesäkuussa kukkiva ruusu. Vuosi sitten Norjanruusu oli aivan täynnä kukkia. Nyt se oli paljon maltillisempi.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Rosa gallica 'Mundi' - Kirjoapteekkaarinruusu nojaa koristeomppuun.

 

Samassa Muuripenkissä Norjanruusun lisäksi on myös rosa 'Lumo', rosa gallica 'Mundi eli Kirjoapteekkarinruusu' ja ranskanruusu 'Duchesse de Montebello'. Näistä kukin teki muutaman kukan, mutta suurta ruusunkukkien hurmaa ei tänä kesänä syntynyt. 

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Samoin 'Tove Jansson' kasvaa Muuripenkissä. Se kukkii kesäkuun alussa. Yksi kukka avautuu ja kuihtuu nopeasti. Nuppuja on yleensä paljon, joten aina ehtii ihailla avautuneita kukkia ennen terälehtien putoamista.

Rosa magnifica - Omenaruusu

Alapihan Kaivoruusupenkistä pensasruusujeni taival alkoi. Ensimmäisenä sinne istutin juhannusruusun, sitten Hansa-ruusun ja punalehtiruusun. Joitakin vuosia myöhemmin Sammalruusun ja Omenaruusun. 

Omenaruusu kukki muutamin kukin. Se kärsi ruusuetanaisesta paljon. Luulin koko ruusun jo menehtyvän. Niin vain se työnsi tyvestä muutaman uuden verson, joihin tuli myös nuppuja. 

Sammalruusu ei tehnyt tänä vuonna ainuttakaan kukkaa. Itse puska on mukavan tanakka ja hyvävointinen. Monena talvena sammalruusun versonkärjet ovat paleltuneet, mikä on varmasti vaikuttanut kukkimattomuuteen. Ehkä niin kävi nytkin. En muista huomioineeni sammalruusun versonkärkiä keväällä mitenkään tarkasti. 

Rosa rugosa 'Hansa'

Hansa-ruusu kuuluu niihin ruusupensaisiin, joita en enää istuttaisi. Se ei tee juurivesoja aivan hulvattomasti, mutta leviää silti sen kuuluisan entisen Elannon tapaan. Kohtuullisen hyvin Hansa on pysynyt paikallaan, kunhan sitä lapion kanssa hieman hillitsen. Nykyisin suosin kasveja, jotka pysyvät toivotusti paikoillaan ilman suurempia toimenpiteitä. Minusta kasville riittäisi lapion kohtaaminen istuttaessa. Tai myöhemmin syystä tai toisesta pois kaivaessa. Siinä välillä saisivat kasvaa nätisi vähemmillä toimenpiteillä.

Rosa glauca - Punalehtiruusu

 
Huomasin juuri istutustiedoista, että olen siirtänyt punalehtiruusun alapihan Kaivoruusupenkkiin yläpihalta keväällä 2007. Muistissani punalehtiruusu on kasvanut alapihalla mukamas pidempäänkin. Hyvin tuo näyttää viihtyvän. Se on kasvanut korkeaksi. 

Yritän poistaa punalehtiruususta syksyllä kiulukoita, etteivät linnut kiikuta niitä muualle luontoon. Punalehtiruusu on vieraslaji (kuten niin moni muukin puutarhojemme kasvi), mutta ei ainakaan vielä haitallinen vieraslaji.

Kiulukoista kasvaa tyven alueelle pikkuisia punalehtiruusun taimia. Ne on helppo kitkeä pieninä pois. Tai purkittaa ja antaa jollekin halukkaalle.  

Koko ruusujuttu taisi lähteä lapasesta, vaikka tarkoitus oli laittaa pari kuvaa ihanista Austin-ruusuista. Niitä olen ihaillut mm. Kivipellon Sailan ja Saaripalstan Sailan blogeissa. Kunpa olisin tutustunut Austineihin jo vuosia sitten. Sitä on turha nyt ryhtyä suremaan. Parempi iloita ja ihailla Ladya ja Emilyä, kun sellaiset olen puutarhaani hankkinut.

Kirjoitan tätä lauantai-iltana. Median suitsuttaman kesämyräkän pitäisi olla juuri tuloillaan. Taivas on kyllä täyttynyt yhä tummemmista pilvistä. Vielä ei tuule. Huomenna saattaa olla sisäpäivä, mikäli säätiedotteet pitävät paikkansa.

Toivottavasti puutarha imee kaiken veden, emmekä huku rankkasateeseen.