Se kukkii!

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Yksi ainut kukka riittää täyttämään puutarhahörhön päivän ilolla ja onnella. Sellainen on syysvuokon kukka, jota olen odottanut ties kuinka pitkään. En vain yhtä kesää tai vuotta, vaan useamman. Aika monta syyvuokkoa olen puutarhaani istuttanut ja aina ne ovat häipyneet heippaa sanomatta. Olen kokeillut vähän eri paikkoja, vaan lopputulos on ollut sama, terve vaan, ei me täällä tykätä olla ja asua.

Nyt ensimmäisen kukkansa avanneen syysvuokon olen istuttanut toissa kesänä alapihan Kiemurapenkkiin. Viime kesänä katselin kasvin lehtiä ja tuumin, että ihan näyttävät syysvuokon lehdiltä. Kun nuppuja ei tullut, unohdin koko vuokon. Vaan nytpä on tullut nuppuja ja vihdoin yksi niistä avautui. Jippii!!! Muutama muukin nuppu pullistelee ja hienoa, jos aukeavat. Olen kyllä ihan ylen onnellinen tästä ainokaisestakin. Kunpa syysvuokkoni nyt selviäisi tulevastakin talvesta ja päättäisi jäädä viihtymään.

Toinen hyvältä näyttävä syysvuokko on yläpihan Allaspenkissä. Sen ostin kesällä ja siinäkin on muutama nuppu. Yhtään en häneltä mitään vaadi, vaan olen pelkästään iloinen, jos päättää nuppunsa vielä tässä syksyn koleudessa avata. Tosin sellainen vieno unelma näiden syysvuokkojen suhteen olisi, että joskus näkisin oikein kunnon pehkon kukkivan omassa puutarhassani. Vaikka sellaisen, jonka näin vuosi sitten Berliinin Gärten der Welt -puutarhassa.

Viikonloppuna alapihalla touhutessani Ukkokulta osoitti taivaalla kulkevaa isoa kurkiauraa. Linnut olivat niin korkealla, että nippa nappa kamerallani sain niistä kuvan. Kurkien ääniäkään ei kuulunut. Pari päivää sitten kuulin joutsenten töräyttelyä taivaalta, mutta niitä en onnistunut paikallistamaan. Kummasti tällaiset havainnot saavat sydänalassa läikähtämään. Eipä ihminen kovin paljon tarvitse kokeakseen mielihyvää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
 

Namskis näitä omenoita!

Punakaneli

Rakastan omenaa miltei kaikissa sen olomuodoissa, mutta suoraan puusta tai puun alta poimittuna ja nautittuna se on kyllä kaikkein maukkainta. Omenasato on viime vuotista niukempi, mutta ihan hyvin niillä taas on päässyt herkuttelemaan. Kypsyminen näyttää olevan jonkin verran tavallista myöhäisempää. Huvituksia on saanut rouskutella usein jo elokuun lopulla, joten pari-kolme viikkoa niidenkin valmistuminen on ottanut enemmän aikaa.

Huvitus

Meillä on vain neljä satoa tuottavaa omenapuuta, joista yksi on syysomena, jonka nimestä en ole varma. Sen hedelmä olisi iso ja maukas, mutta järjestään joka vuosi se kärsii omenaruvesta. Omenarupi sinänsä ei haittaa hedelmän käyttöä, mutta ruven vuoksi se on altis myös muumiotaudille. Olemme miettineet koko puun kaatamista, sillä sen hedelmistä ei viime vuosina juurikaan olla päästy nauttimaan. Kukkiessaan syysomenakin on kaunis, joten minun puolestani saa olla. Puutarhassani moni muukin kasvi on paikkansa lunastanut pelkästään lyhyen kukinnan tuottaman kauneutensa vuoksi. 

Valkeakuulas

Valkeakuulas teki tänä vuonna kymmenkunta omenaa. Valkeakuulas on vähän toispuoleinen, sillä jänis pääsi sitä järsimään pahemman kerran yhtenä talvena. Puu toipui, mutta yksi iso haara siitä menetettiin. Valkeakuulaan hedelmät läpikuultavina ja mehukkaina ovat parhaimmillaan sellaisinaan syötyinä. 

Punakanelin raakileita olisi pitänyt karsia enemmän. Jonkun verran se tiputti pikkuruisia omenoita itsekin, mutta yksittäisten omenoiden kokoa olisi saanut kasvatettua karsimalla enemmän. Huvituksessa on joka vuosi aika mukavasti omenaa. Paitsi toissa vuonna, jolloin ei monen monta omenaa tullut ylipäätään. Viime vuotisen ennätyssadon vuoksi ajattelin, että nyt olisi lepovuosi, vaan yllättävän paljon hedelmää silti puut kantavat. Tosin niihin on iskenyt ensimmäisen kerran omenakääriäinen, mikä jonkin verran verottaa sadon käyttöä. Ainakin pitää enemmän pilkkoa ja putsata saadakseen suurimmat matojen kaivamat onkalot pois.

Alkuvuosina laiminlöin omenapuiden leikkaamisen pitkälti osaamattomuuden vuoksi. Siksi meidän omenapuumme ovat aivan liian korkeita ja osa oksista niinikään liian pitkiä. Ryhdyin puita paremmin hoitamaan ja leikkaamaan ja nyt olen päässyt tilanteeseen, jolloin kevättalvella ei kovin paljon leikkaustarvetta edes ole. Suurin leikkausoperaatio ajoittuu elokuun lopulle, jolloin poistan kaikki kesän aikana kasvaneet vesiversot. Jonkun verran olen ohjaillut nuorempia oksia taipumaan alaspäin käyttämällä painoja. Käyttökelpoisen painon saa esimerkiksi laittamalla pieneen pussiin tai sukkahousun lahkeeseen kiviä ja sitomalla sen löysästi oksaan. Kivien kokoa ja määrää vaihtelemalla saa painosta sopivan.

Valtaosa omenoista meillä syödään sellaisenaan. Runsassatoisina vuosina olen tehnyt myös hilloa ja mehua. Meillä käytetään aika vähän hilloja, eikä mehujakaan kovin paljon kulu, joten vaikkapa piirakkaan omenoita pilkkoessani lohkon samalla kulhollisen tai pari niitä pakkaseen. Siten ei tarvitse päivätolkulla seisoa pilkkomassa omenoita talveksi talteen. Homma hoituu pienissä erissä sitä mukaa, kun sato kypsyy.

Oman puutarhan sadosta on mukava valmistaa syötävää. Omena toki taipuu moneen suolaiseen ruokaan, mutta parasta se on minusta piirakan täytteenä. Viikonloppuna testasin pariakin löytämääni ohjetta.

Omenapaistos marenkipinnalla oli enemmänkin jälkiruoka ja sen valmistaminen eri vaiheineen vaati enemmän aikaa ja paneutumista. Ohje tähän omenapaistokseen löytyy tästä. 

Sen sijaan ohje, jonka laitan tähän teillekin, oli kohtalaisen yksinkertainen ja nopeatekoinen. Lopputulos oli todella herkullinen. Ohjeen mitoituksella taikina riitti hyvin uunipellilliseen. Kuten ohjeessa mainitsen, korvasin kermaviilin rasvattomalla rahkalla, koska sitä löytyi jääkaapista. Kermaviiliä ei. 

Viikonloppujen leivontainnostuksia usein hillitseekin tarvittavien aineiden puute. Harvassa ohjeessa kerrotaan, millä jokin ainesosa voidaan tarvittaessa korvata. Joskus otan riskin ja kokeilen jotain kaapista löytyvää. Toisinaan onnistuu, toisinaan ei sitten ollenkaan. Kauppaan en yhden kermaviilin vuoksi lähde, ellei ole ihan pakko. Harvoin sellaista pakkoa tulee.

 

Omenapiirakka

Pohja

200 g voita

2½ dl sokeria

4 munaa

2 prk (ä 180 g) kermaviililä, jonka korvasin maustamattomalla rahkalla

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl ruokasoodaa

Päälle

800 g omenaa lohkoina

2 rkl sokeria

kanelia

Valmistusohje

• Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää huoneenlämpöiset munat yksitellen samalla vatkaten. Lisää kermaviili ja keskenään sekoitetut kuivat aineet.
• Sekoita tasaiseksi, vältä turhaa sekoittamista.
• Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle (-pellille). Asettele pohjan päälle omenalohkot, sokeri ja kaneli.
• Paista uunin keskiosassa 200 asteessa n. 25 min. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kera.

"Minulle maistuisi myyräpiirakka."

PS. Ruokaan ja syömiseen liittyen luin Rakkautta ja maan antimia -blogin Marketan erinomaisen postauksen  "Miksi ruokaa heitetään roskiin?", ja muita sekalaisia mietteitä ruuankulutuskäyttäytymisestä! Marketalla on usein hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia. Suomalainen kotitalous tuottaa ruokajätettä 140 kg vuodessa, mikä on hirvittävä määrä myös rahana laskettuna, puhumattakaan aiheen eettisestä puolesta. Käykääpä lukemassa Marketan postaus.
 

Vähemmän esitellyiksi tulleita

Neitoperhonen kultapiiskulla

Perinteistä kesän aurinkoa ja lämpöä kaipaava on joutunut tänä kesänä pettymään pahemman kerran. Helteitä täällä pääkaupunkiseudulla jouduttiin turhaan odottamaan. Niitä ei tullut. Ei tullut lämpimiä aamuja, jolloin olisi voinut istua kahvin ja sanomalehden kera pergolassa. Eikä tullut niitä kostean lämpimiä elokuun iltoja, jotka kutsuvat ulos kynttilänvalon ja viinilasillisen pariin.

Silti kesä ei puutarhurin näkökulmasta ole ollut laisinkaan pettymys. Talvituhot olivat minimaaliset ja kaikki on kasvanut ja kukkinut kerrassaan upeasti. Tuhohyönteisiäkin on ollut äärimmäisen vähän, mikä on lisännyt mm. kasvimaan sadosta nauttimisen tasoa melkoisesti. 

Kultakärsämö - Achillea filipendulina

Kesän mittaan on tullut ihasteltua vuorollaan tulppaaneja, pioneja, ruusuja, liljoja ja leimuja. Jokaisen massakukinnan jälkeen on hetken ollut sellainen tunne, että tässäkö se kukkien ilotulitus nyt oli. Vaan ei suinkaan. Monen monta hienoa kasvia puutarhassa kasvaa ja kukkii ilman, että niitä tulee blogissa esiteltyä.

Kultakärsämöä sain muutama vuosi sitten naapurin puutarha-alaa opiskelevalta miniältä. Tyrkkäsin sen pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja suurin piirtein unohdin sinne. Viime kesänä kasvi kukki aika vaatimattomasti, mutta tänä kesänä se on tehnyt monta taivaita hipovaa kukintoa, jotka kestävät ja kestävät ja kestävät... Keltainen ja korkealla keikkuva kukinto näkyy hyvin ja toimii erilaisten ötököiden laskeutumiskenttänä.

Valtikkanauhus - Ligularia przewalskii

Valtikkanauhuksen olen saanut niinikään naapurilta, tosin toisen puolen naapurilta, joka on jo muuttanut pois. Valtikkanauhuksesta pidän ehkä eniten sen nuppuvaiheessa, mutta ei se hullumpi ole kukkivanakaan. Pysyy hyvin pystyssä ja kukkii pitkään.

Ranskantulikukka - Verbascum chaixii

Ranskantulikukka tuli meille vuosi sitten. Osallistuin Nummelan ruusuretkelle, jonne useimmat vierailijat olivat tuonneet mukanaan jakotaimia omasta puutarhastaan. Mama's Gardenin Minna tarjosi minulle ranskantulikukkaa ja ensin meinasin jopa kieltäytyä. Yhdistin kasvin keltaiseen tulikukkaan, jota näkee paljon jopa tiepientareilla. Onneksi tulin järkiini ja otin kasvin vastaan. Tänä kesänä se on kukkinut kahden korkean varren verran ja kuvan kolmas kukkavana putkahti ikäänkuin loppukesän bonuksena ihan yllättäen.

Ranskantulikukka - Verbascum chaixii

Kukka on todella sievä ja sitä kannattaa ehdottomasti kumartua katselemaan ihan läheltä. Silloin näkee parhaiten yksityiskohtien erilaiset värit ja monipuolisuuden. Ihana kasvi. Kiitos Minna vielä näin jälkikäteen. Sinulla on nyt unohtumaton paikkasi puutarhassani tämän kasvin muodossa.

Nepalinhanhikki - Potentilla nepalensis

Auring*n ihanat -blogin Inkalta saadun nepalinhanhikin istutin ensin Vasenrinteeseen. Paikka on sinänsä lämmin ja aurinkoinen, mutta hiekkapitoisena erityisesti muurahaisten suosima alue. Yhden kesän katsoin huolestuneena pientä kasvia ja moneen kertaan mietin, että se on kyllä siirrettävä ennen kuin muurahaiset upottavat hiekkaan koko kukan. Sitkeästi kasvi nousi tänäkin keväänä ja vihdoin joskus heinäkuussa älysin antaa sille uuden mahdollisuuden siirtäen sen Kiemurapenkkiin, kirsikan juurelle. PIkkuinen nepalinhanhikki piristyi oitis ja kiitokseksi on kehittänyt monen monta kaunista kukkaa.

Pallerolaukka - Allium sphaerocephalon

Pallerolaukkoja olen istuttanut parina syksynä useampaan eri paikkaan. Jotenkin sitä kuvittelee, että syksyllä istutetut sipulikasvit kukkivat kaikki heti keväällä. Ei suinkaan. Pallerolaukka aloitti kukintansa vasta heinä-elokuun vaihteessa. Kukkana se ei ole kovin suuri, mutta sitäkin kauniimpi. Pörriäiset näyttävät pallerolaukasta tykkäävän kovasti, sillä usein iltaisin yhdessä pienessä kukinnossa saattoi torkkua kolmekin isoa mehiläistä. 

Parista huonosti valitusta paikasta siirsin pallerolaukat vähän paremmille asuinsijoille. Ja tietenkin istutin lisää uusia pallerolaukkoja.

Rusopajuangervo - Spiraea x billiardii

Pajuangervon suhteen kannattaa olla varovainen. Se nimittäin leviää juuriversoillaan varsin tehokkaasti, ellei pidä varaansa. Se on kyllä oivallinen aitakasvi nopeakasvuisuuden ja helppohoitoisuutensa vuoksi. Olen leikannut pajuangervoja varsin surutta, eikä se siitä huonoa tykkää. Pidän kovasti sen kukinnoista. Ja niin tykkäävät monet pörriäisetkin.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Kulunut kesä on ollut sormustinkukkien kesä. Ensi kesänä niitä ei sitten varmaan kovin paljon tulekaan, kun keskittyvät kasvattamaan lehtiruusukkeitaan seuraavaa kukintaa varten. Meillä sormustinkukkia oli tänä kesänä runsaasti ja mitä omituisimmissa paikoissa. Viimeisimmän kukkavarren leikkasin vasta muutama päivä sitten sen heiluessa alapihalle johtavien portaiden poikki roiskien sateiden jäljiltä vettä nilkoille.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreunde

Komeamaksaruoho on vuosia kuulunut lempikasveihini. Minulla sitä kasvaa useammassa paikassa. Yhdessä ainoassa paikassa se on tänä vuonna ehtinyt kunnolla kukkaan. Muualla kasvi on edelleen voimakkaasti nupulla. Vain pientä avautumista näyttää viime päivinä tulleen. Kiemurapenkin ison maksaruohotuppaan siirsin penkissä parempaan paikkaan keskellä kesää, kun se näytti jäävän väriminttujen jalkoihin. Pelkäsin jo menettäneeni koko hieno kukan, mutta ei suinkaan. Komeamaksaruoho voi hyvin ja näyttää viihtyvän entistäkin paremmin uudessa sijoituspaikassaan. Kannattaa siis ottaa riski ja siirtää mieluummin, kuin menettää koko kasvi.

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum

Purppurapunalatva ei ehkä ole niitä kauneimpia ja viehättävimpiä kasveja, mutta meillä se saa olla ja asua houkuttelemassa perhosia. Purppurapunalatva on joka vuosi ollut erinomainen perhosmagneetti, mutta tänä kesänä perhoset eivät ole sitä löytäneet. Tuskin syy on purppurapunalatvan, vaan pikemminkin perhosten vähyyden. Jokusen neito- ja nokkosperhosen olen bongannut alapihan syyshortensioilta ja kultapiiskuista. Mehiläiset sentään ovat pörränneet purppurapunalatvoissakin runsaana.

Ruusumalva Malva alcea

Pihassani on jo aiemmin ollut valkoista malvaa, jonka luulin hukkuneen menneen talven lumiin. Ei, kyllä se sieltä taas nousi ja kukkiikin, vaikkakin mattimyöhäisenä. Malvan mahdollista katoamista pohtiessani ostin kaksi vaaleanpunaista malvaa. Myyjä ei osannut sanoa, onko kyseessä ruusu- vai myskimalva vaiko kenties harmaamalvikki. Sari blogissaan Sarin puutarhat julkaisi 1.8.2017 erinomaisen postauksen malvoista ja sen perusteella tulkitsen omani ruusumalvaksi. Malvat kuuluvat suosikkeihini. Jokin niistä pitää pihassa kasvaa. Miksei vaikka kaikki.

Sinipiikkiputki - Eryngium planum

Kesti pitkään, ennenkuin pihaani tuli sinipiikkiputki. Kokeeksi kasvatin niitä siemenestä ja jo ensimmäisenä kesänä ihastuin. Sinipiikkiputki ei ole mikään hempeä prinsessa, vaan pikemminkin ronskin miehekäs kaveri. Sinipiikkiputki vain paranee kukinnan edetessä, kun sen olemus muuttuu yhä sinisemmäksi. Tänä kesänä sinippiikiputkien kukinta on kestänyt todella pitkään. Ja näistäkin kaikenlaiset pörriäiset näyttävät tykkäävän kovasti.

Ruusuangervo - Spiraea japonica 'Froebelii'

Postauksen lopuksi laitettakoon vielä yksi kesäinen kukkija, josta pidän kovasti. Ruusuangervo on jo kukintansa lopettanut ajat sitten, mutta yksi oksa oli viikko sitten päättänyt tervehtiä saapuvaa syksyä pienellä uusintakukinnalla. Ruusuangervon kukka on ihana ja sitä täytyy katsoa läheltä nähdäkseen sen herkän kauneuden. Ruusuangervo on muutenkin helppohoitoinen ja kätevä esimerkiksi rinneistutuksiin. Meillä ruusuangervoa kasvaa useammassa paikassa. Osan leikkaan harvemmin, parista paikasta leikkaan kasvuston joka kevät matalaksi. Aina kukkii yhtä kauniisti.

Ruusumalva . Malva alcea

Syksy pyrkii kalenterin lisäksi valtaamaan myös puutarhaa, mutta vielä siellä kesä pinnistelee vastaan. Kukkijoita löytyy runsaasti ja moni niistä luovuttaa vasta pakkasten saapuessa. Nautitaan siis puutarhoistamme ja tankataan kukkaisvoimaa, jotta jaksamme taas seuraavaan kevääseen.

Lääkärin määräyksestä

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Wim's Red'

Kohta vuoden kurkussani on ollut ikävä palan tunne, jonka huomaan lähinnä iltaisin käydessäni kyljelleni nukkumaan. Terveyskeskuslääkäri tutki ja laittoi lopulta lähetteen Kirurgiin tarkempiin tutkimuksiin. Totesi tutkiessaan, ettei se varmaan mitään syöpää ole. Minähän olen sitten sitä tutkimuskutsua odotellessani maalaillut mielessäni jos jonkinlaisia kauhuskenaarioita. 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Vihdoin sain ajan ja määräyksen mennä Kirurgiin korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle. Lääkäri kysyi heti ensi töikseen, onko minulle kerrottu palan tunteen mahdollisesti johtuvan närästyksestä. Ei ollut. Sen sijaan vaivaa googlettaessani mainittiin useamman kerran stressin aiheuttavan samanlaisia oireita. Lääkäri ruiskutti sieraimiini puuduttavaa ainetta ja tunki sitten kameran nieluuni. Tähystystäkin olin hiukan pelännyt, miten pystyn selättämään oksennusrefleksin. Vaan eipä tuntunut juuri miltään ja näytöltä saatoin seurata kameran kulkua nielussani. 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Lääkäri näytti, kuinka kurkunpääni on voimakkaasti turvonnut. Ja närästyshän turvotuksen on aiheuttanut mahanesteiden noustessa kurkunpäähän sitä ärsyttämään. Kummallista, etten ole millään tavoin närästystä huomannut tai siitä kärsinyt. En siis voinut tällaista vaihtoehtoa edes kuvitella. Ilman muuta tunsin suurta helpotusta, sillä vaivan pitäisi helpottaa lääkekuurilla ja ruokavaliolla sekä muutamilla muilla ohjeilla.

Syyshortenisa - Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Lääkärin kirjoittaessa reseptiä luin saamaani ohjeistusta ja kiljaisin ääneen huomatessani vältettävien asioiden listassa puutarhatyöt. Mitä, etteikö närästyksestä kärsivä ihminen saisi tehdä puutarhatöitä! Ja kuitenkin pitäisi elää terveellisesti ja liikkua paljon. Lääkäri ja hänen työparinaan toiminut hoitaja totesivat yhteen ääneen, että ihan rauhassa saan jatkaa puutarhan hoitamista ja se on jopa suositeltavaa. 

Syyshortenisa - Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise' (takana Vim's Red)

Saamani lappunen oli kuulemma suora käännös amerikkalaisen lääkeyhtiön ohjeistuksesta. Jos puutarhatöistä saa itselleen mieluista toimintaa ja liikuntaa, sitä ei todellakaan tarvitse välttää. Päinvastoin. Puutarhan hoitaminen on monien viime aikaisten tutkimusten mukaan erinomaista fyysistä toimintaa ja lisäksi sillä on runsaasti myös psyykkisesti myönteisiä vaikutuksia. Aina pitää punnita hyödyt ja haitat ja usein ne hyödyt painavat melkoisesti enemmän. Lääkeyhtiöt kirjaavat varmuuden vuoksi kaikki mahdolliset haittatekijät, jotta eivät potilaiden haitoista valittaessa joutuisi oikeudelliseen ja taloudelliseen vastuuseen.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Grandiflora'

Oli niin mukava, asiansa osaava ja ulkoisestikin söpö nuori mieslääkäri, että käynnistä jäi helpottavan diagnoosin lisäksi muutenkin varsin hyvä mieli. Kaveri huikkasi vielä ovelle mennessäni, että "tee puutarhatöitä ihan niin paljon kuin haluat". Olisin mennyt kotimatkalla palkintokahville, mutta puudutetun nielun vuoksi ei hetkeen saanut juoda tai syödä mitään.

Syyshortenisa - Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Vaikka minulla on nyt ihan lääkärin määräys harjoittaa puutarhanhoitoa, en kovin paljon mitään ole ehtinyt tehdä. Jokusen tanssahtelevan pyörähdyksen sentään olen syyshortensioiden ympärillä ottanut, sillä ne ovat tänä syksynä kerrassaan ihastuttavia.

Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
 

Sipulihurmaa, osa 1

Sipulihurman aloitan kosmoskukan kuvalla, sillä muut postauksen kuvat on kuvattu sipulipussukoiden pahvisista kylteistä, eikä taso ole kovinkaan kummoinen. Tarkoitus on kuitenkin kirjata muistiin sipulihankinnat, sillä näihin tulee palattua keväällä kukinnan aikaan.

Joka vuosi päätän olla maltillinen, sillä sipuleihin saa kyllä rahaa uppoamaan enemmän, kuin talous antaisi myöden. Mielestäni olin ihan pikkuisen maltillinen, mutta kyllä se mopo taas pääsi karkaamaan. Pahin karkaaminen tapahtui viikko sitten mennessäni Honkkariin ostamaan syyslannoitetta. Lähdin kaupasta käsissäni kassillinen sipuleita, mutta se syyslannoite unohtui tyystin. Mitäs laittavat sipulit ihan oven suuhun niin, että niihin suorastaan kompastuu. Tai ainakin melkein. 

Honkkarista ostin laukkoja. Kuvassa ylävasemmalta alaoikealle:

Allium Eros - Oregoninlaukka

Allium neapolitanum - Napolinlaukka

Allium oreophilum - Lehtolaukka

Allium sphaerocephalon - Pallerolaukka

Allium caeruleum - Sinilaukka

Honkkarista lähti matkaan myös

50 narsissin sipulia ja

100 krookusta. 
Tämän vuoden kevät oli narsissien osalta hyvin vaisu. Valtaosa aiemmin istutetuista narskuista ei noussut laisinkaan tai vain muutama yksilö. Parhaiten kukkivat kaikkein vanhimmat, sekalaisina mix-pussukoina hankitut narsissit. Niinpä päätin vaihteeksi jättää hienot erikoisuudet kauppaan ja kokeilla edullisempaa massaistutusta. 

Ylävasemmalla Crocus Spring Beauty
Yläoikealla lumikello - Galanthus Flore Pleno
Alavasemmalla Muscari botryoides Album ja

Alaoikealla Muscari Grape Ice 

Näitä ihania pikkutulppaaneja en voi vastustaa

Tulipa pulchella Persian Pearl

Jouluhyasintteja ei enää tule ostettua, sillä sisällä niiden ihana tuoksu aiheuttaa päänsärkyä. Ulkona tuota ongelmaa ei tule, joten mukaan lähti myös tämä eli

Hyacinthus Pink Surprise.

Fritillaria imp. Rubra

Keisarinpikarililjojen kanssa niinikään tarvitsen harjoitusta. Viime syksynä istutettu Rubra kukki keväällä, vaan kukkiiko tulevana keväänä. Sekin täytyy varmistaa, joten yksi sipuli meni ostoskoriin muiden joukkoon. 

Honkkarin sipuleissa oli tarjous, jolloin neljä pussia ostaessa sai edullisimman ilmaiseksi. 

Tulppaaneja tilasin parista nettikaupasta. Ensimmäisenä saapui Korpikankaan lähetys, joka sisälsi

Tulipa Pimpernell

Tulipa Exotic Emperor, 

johon ihastuin tänä kesänä niin paljon, että sitä oli pakko hankkia lisää.

Tulipa Beach Blossom

Tulipa Sweet Desiree

Tulipa Greenland

Tuilpa Florosa

Jokainen näistä aiempina keväinä kauniiksi todettuja ja mieluisia kukkijoita.

Tulipa Apricot Parrot

Tulipa Silver Parrot - tuli tilattua tuplana, ei haittaa

Tulipa Esprit, joka on uusi tuttavuus

Tulppaaneja on vaikea vastustaa, mutta pikkusipuleihin panostaminen taitaa tuoda kauaskantoisemman ilon ja kauneuden. Viime vuonna istutin lumikelloja, mutta aika vaisusti ne keväällä nousivat. En aio lannistua ja niinpä varmistin niiden saamisen tilaamalla myös nettikaupasta.

Myös tähtitulppaani Tulipa humilis Persian Pearl kuuluu suosikkeihini ja sitäkin on nyt pari pussillista.

Eranthis Hyemalis eli talventähti on ihastuttanut monissa blogeissa ja älysin viimein sitä istuttaa omaankin puutarhaan vuosi sitten. Talventähdet nousivat keväällä kaikki ja kukkivat niin ihanasti, että niitä päätin hankkia lisää.

Bonuksena nettikauppias lähetti pussillisen Tulipa Candelaa. 

 

Kaksi nettitilausta on vielä saapumatta. Toisessa on lisää pikkusipuleita ja muutamia tulppaaneja. Toisessa lähinnä liljoja, joita ajattelin istuttaa uuteen Pionipenkkiin.

Pikkusipuleiden istuttaminen piti aloittaa jo viikonloppuna, mutta sateen vuoksi se siirtyy myöhemmäksi. Nettitilauksia odotellessa voinkin suunnitella istutuspaikkoja vähän paremmin. Yleensä käy niin, että lähden vain sipuleiden ja istutuslapion kanssa pihamaalle haahuilemaan ja sinne ne sipulit sitten uppoavat multaan, pitkälti täysin suunnittelematta. 

Millaisia sipuleita sinä aiot istuttaa ja miten tarkasti suunnittelet istutuspaikat? 

 

Herätys hoituu

Viime viikkoina meidän pihapiirissä ei pahemmin ole tarvinnut lintujen laulua kuunnella. Eikä kyllä mitään muitakaan luonnonääniä. Herätyskelloakaan ei arkiaamuina tarvitse laittaa soimaan, sillä automaattinen herätys toimii takuuvarmasti. 

Varttia vaille seitsemän koko talo tärähtää ja ilman muuta myös sänky siinä ohessa. Silloin isokokoinen kuljetusauto kippaa päivän ensimmäisen kivikuormansa tontin rajalle, talon päätyyn. Jos sattumoisin tärähtävän herätyksen jälkeen onnistuu nukahtamaan uudelleen, ei iloa pitkäksi aikaa kestä. Pian kuorman kippaamisen jälkeen paikalle rullaa valtava kaivinkone, joka kuormaa aiemmin kipatut kivet lavalle pois kuljetettavaksi. Melu on melkoista ja sitä jatkuu neljään, viiteen.

Epäilin Trumbin erehtyneen Meksikon rajasta ja kippaavan kiviä nyt muuriksi meidän nurkille. Siksipä kysyin tiellä tepastelevalta työmieheltä, miksi jättimäisiä kiviä kipataan ja kauhotaan päivätolkulla edestakaisin. Eikö olisi edullisempaa kuskata ne samantien kokonaan pois? Urakoitsijalla on kuulemma vain kaksi autoa käytössään ja kallion louhimisella ja kivimassan pois kuljettamisella kiire, sillä alueen asukkaat ovat hermostuneet meluun, pölyyn ja siihen, ettei autoja saa ajettua pihaan. Siksi urakoitsija käyttää puista raivattua metsäpohjaa kivien ja muidenkin maamassojen välivarastona. 

Sinänsä on ollut mielenkiintoista seurata touhua ja jos jonkinlaisten maamassojen alituista siirtelyä. Soraa, hiekkaa, eri kokoisia putkia ja milloin mitäkin materiaalia tuodaan ja viedään kiivasta tahtia. Välillä työmaakopin edustalla seisoo joukko oranssipukuisia miehiä neuvonpidossa ja sitten taas aikoihin ei näy ketään.

Meidän ja lähinaapureidemme tontit seisovat metrien syvyisellä hiekka-alustalla, mutta työmaan toisella laidalla on paljon kalliota. Ei käy kateeksi niitä asukkaita, joiden ikkunan alla nuo valtavat kivimäärät ensin räjäytetään kappaleiksi ja sitten välivarastoidaan meidän tontin päätyyn aikanaan pois vietäväksi. Olemme välillä käyneet katsomassa työn edistymistä ja hiukan epäilyttää, miten ihmeessä saavat homman valmiiksi ilmoitetussa ajassa. Tähän saakka olemme saaneet seurata työn etenemistä lähinnä sivusta, mutta vääjäämättä montut, työmaa-aidat ja kieltomerkit sekä erilaisten työkoneiden aktiivinen läsnäolo lähestyy meidän tietä.

Ihan kiva, että saadaan kunnon valaistus ja paremmat katuyhteydet. Alueen pääkatu rakentuu jatkossa vähän kauemmaksi ja meidän tiellämme vuosikausia jatkunut läpiajoliikenne toivottavasti loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Ei täällä rakennustyömaan keskellä asuminen kovin riemukasta ole, mutta eiköhän kärsimyskauden jälkeen rauha taas palaudu alueellemme, toivon.