sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Onnettaren suosiossa

Koru on todellisuudessa enemmän ruskea.

Puutarhabloggareiden joukkoon mahtuu runsain määrin monenlaista osaamista. Taitavat valokuvaajat paljastuvat nopeasti, kun he värittävät kertomuksiaan upeilla kuvillaan. Erityisen paljon iloitsen lintu- ja eläinkuvaajista, sillä itselläni ei ole lintukuvaukseen sopivaa kalustoa. Enkä ehkä hyvä lintukuvaaja olisi kunnon vempaimillakaan. On siis todella mukavaa käydä vierailulla blogeissa, joissa pääsee ihailemaan loistavia kuvia.

Kädentaitajia löytyy myös ihan joka lähtöön. Yksi entisöi vanhoja huonekaluja, toinen tuunaa kirppislöydöistä ihania sisustus- ja käyttöesineitä, kolmas luo keramiikasta iloa silmälle ja hyötyä niin kotiin kuin puutarhaankin. Käsityöihmisiäkin on pukuompelusta tilkkutöiden kautta kaikenlaiseen kutomiseen ja neulomiseen.

Koruntekijöitäkin on joitakin ja viimeisin löytö tällä saralla on Vikki kuvailee -blogin Vikki, jonka naistenpäivän arvonnassa voitin ihastuttavan kaulakorun. En tiennytkään, että Vikki tekee todella kauniita koruja.


Onnetar suosi minua myös Mielen lumoa -blogin Intianmintun arvonnassa. Sain kaksi lippua Turun Piha & puutarha -messuille, jonne menen naapurin Maritin kanssa. Muuten tuskin Turkuun olisi tullut lähdettyä, vaikka meiltä sinne pääsee moottoritietä melkeinpä nurkalta.

Usein kevätmessujen jälkeen olen hiukan pettynyt ja täällä blogissakin marisen, että taisi olla viimeinen kerta. Nyt päätin, että marinat sikseen. Kevätmessut ovat joka tapauksessa oivallinen päätös pitkälle talvelle ja avaus uuteen kasvukauteen. Pääsee haistelemaan puutarhan tuulahduksia hetkellä, jolloin omassa pihassa ei vielä paljon ole tehtävää. Aina sieltä joku siemen mukaan lähtee. Joko konkreettisesti tai sitten ideana päähän muhimaan.

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Villasukkia: uuden oppimista

Sukissa "mausteena" kissankarvoja. Älkää antako häiritä.

Viininpunaisia makkaroita mustalla pohjalla. Sukkaan saa hauskaa ilmettä pelkästään kutomalla värilliset raidat nurjilla silmukoilla. Kudoin vuoroin kuusi kerrosta kummallakin värillä. Makkaroita tuli kahdeksan.


Makkarat venynettynä sukka näyttää raitasukalta. Sukka pysyy hyvin ylhäällä, mikäli resori on riittävän napakka. Ohje on kirjasta "Kantapään kautta. Suomalainen sukkakirja" ja ohjeen mukaan sukka kudotaan kärjestä varteen. Toteutin työn kuitenkin perinteisellä tavalla eli aloitin varresta. Resorissa on 56 silmukkaa ja mallineuleena 1 o, 1 n. Oikeat silmukat kudon takareunoistaan, jolloin tulos on mielestäni napakampaa ja mukavamman näköistä.


Puikkojen väliin nurjia silmukoita kutoessa tulee kuvan mukainen "venymä". Tai siis minulle tulee. Ongelman voi ratkaista esimerkiksi kääntämällä työ nurjien kerrosten kohdalla nurin eli silloin silmukat kudotaan nurjalta puolelta sisäkautta oikein. Näitä sukkia kutoessani manasin venymää ja mietin, puranko. En purkanut, vaan tein sukat loppuun. Toimikoot harjoitustyönä ja muistutuksena. Jalassa venymä näkyy vähemmän haittaavasti.


Novitan kevätlehdestä 1/2017 löysin Sydänystävä-sukat. Minulla on kummallinen tapa vääntää valmiita malleja omaan kuosiin ja niinpä näistäkin jätin toisen kuviorivin ja muutaman muunkin ohjeessa olleen yksityiskohdan pois. Ensimmäisen sukan kudoin mallin mukaan, mutta näkymä tökki ja purin työn. Resoriosuuden pitsineule ja ensimmäinen sydänkuvio riittivät rauhoittamaan sukan mieleisekseni.


En ole kovin paljon harrastanut kuvioneulontaa, koska tulen siitä etupäässä kiukkuiseksi. Neuleesta tulee minun käsissäni väkisinkin liian tiukka. Olen kokeillut monia vinkkejä, kuten isompien puikkojen käyttöä ja silmien lisäämistä työhön. Joissain kuvioissa silmien lisääminen onnistuu helposti, mutta esimerkiksi tässä sydänkuviossa olisi pitänyt muokata kuviota enemmän ja siihen en ryhtynyt.

Tällä kertaa kokeilin työn kääntämistä nurin ja kutomista ikäänkuin sisäkautta kuvioneuleen kohdalla. Lopputulos on jo parempi. Silti sukan varsi on aikuiseen jalkaan normaalia tiukempi, joten päätin tehdä näistä lastenkokoiset.


Koska tämän vuoden neulomistavoitteisiini kuuluu uuden oppiminen, otin tällä kertaa kohteeksi intialaisen peukalon. Onpa helppo toteuttaa ja ehkä istuu käteenkin paremmin. Tein ensimmäisen netistä löytämäni ohjeen mukaan ja sitä voisi kyllä jatkossa hieman muokata. Nimittäin peukaloista tuli vähän liian leveät. 

Valmiiksi raidallisiksi värjätyistä langoista kutominen on välillä tuhlausta, jos haluaa sukista ja tumpuista samanlaiset. Näissä tumpuissa olisin joutunut kerimään lankaa sivuun aikamoisen kerän ja kun niitä jämälankakeriä kertyy muutenkin ihan riittävästi, päätin jatkaa toista tumppua siitä lankakohdasta, mihin edellinen loppui. Ei tullut identtiset, vaan eipä haittaa minua.


Uuden opettelemisen välissä täytyy nollata päätään tekemällä jotain tavallista. Nämä polvisukat kudoin beigestä Novitan Aaposta (jota on viime aikoina ollut tarjouksessa niin Tokmannilla kuin Cittareissakin) ja 7veikan Raita -langasta (sävy: hiekkaranta, nro 883).

Aloituksessa on 60 silmukkaa, joista kaksi per puikko kavensin varren osuudella ja yhden silmukan ennen nilkan resoria, jossa on siis 12 silmukkaa puikkoa kohden.


Välityö niinikään nämäkin. Laatikon pohjalla oli puolikas kerä 7veikan vanhaa harmaa-musta-keltainen Raita-lankaa, jota rauhoitin kutomalla resorin ja kantapään yksivärisellä keltaisella. Raita-lankaa oli sen verran vähän jäljellä, että sukista tuli pienijalkaisen aikuisen tai kouluikäisen lapsen kokoa.

Puikoilla vaihteeksi körttisukat. Ehkä perään toisetkin, kun ensimmäisistä näyttää tulevan aiottua suuremmat. Kaipa sitä voisi hölmömminkin aikansa kuluttaa.

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Puutarhanhoito poropeukaloille


Into Kustannus Oy on julkaissut Merja Turusen ja Sirpa Ylösen "Puutahanhoito poropeukaloille" -kirjasta uusintapainoksen. Ensinäkemällä voisi kuvitella kyseessä olevan huumoripitoinen kevyen sarjan puutarhakirja, mutta ei suinkaan. Kirja on ihan pätevä opas puutarhaharrastusta aloitteleville, mutta kyllä opuksen sivuilta löytyy hyvää tietoa myös pidemmälle ehtineelle.


Kirja on pokkari, josta ei ole suuria värikuvia, vaan muutamia selkeitä mustavalkopiirroksia. Kirja toimiikin hyvin vaikka ilta- tai matkalukemisena. Se on helppo ahmia kannesta kanteen ja toisaalta se toimii myös hakuteoksena, johon tarvittaessa voi palata uudelleen.

Kirjasta löytyy hyvin kaikki tarpeellinen kasvin kasvattamiseen, maaperän tunnistamiseen ja parannukseen, kasvien valintaan, kylvämiseen ja istuttamiseen, rikkaruohojen, tuholaisten ja tautien torjuntaan sekä palkitsevaan sadonkorjuuseen. 


Kirjoittajat eivät ole ammattilaisia, vaan lapsuudesta saakka mullan ja kasvien parissa möyrineitä harrastajia. Kirjan sisällön on tarkastanut monien tuntema puutarhakirjailija Ulla Lehtonen.


Kirjasta on tietoisesti jätetty pois erikoistermit ja tieteelliset nimet, jotta kirja ei heti alkuunsa pelottaisi vasta-alkajaa. Latinankieliset nimet on tarvittaessa löydettävissä helposti kasvien suomalaisia nimiä käyttämällä. Erikoistermitkin tulevat aikaa myöten tutuiksi, jos puutarhaharrastukseen innostuu ja sen tiimoilta tietämystä haluaa syventää.

Vaikka kirja on tekijöiden mukaan suunnattu aloitteleville puutarhureille, sen lukeminen kannattaa kyllä pidempään puutarhaa harrastaneillekin. Löysin kirjasta monia oivallisia ja itselleni uusia asioita. Tälle kirjalle on siis paikkansa. Puutarhakirjoja ei vain ole liikaa.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Missä mukulasi kasvavat?


Nyt, kun pelaguut ja verenpisarat on saatu onnellisesti ikkunalaudoille ahdettua, onkin aika ryhtyä miettimään kaikenlaisten mukulakasvien tulevaisuutta. Kellarissa on daalioita, japaninihmekukkaa, lukinliljaa ja tuoksumiekkaliljoja. Uusia daalioita olen tilannut, mutta taitavat tulla vasta vähän myöhemmin.

Inspire Pink aikoo jo kukkia

Aiempina vuosina olen laittanut mukulat multaan ja pitänyt ruukkuja alkuun pimeässä kellarissa. Kun ilmat ovat vähän lämmenneet, olen siirtänyt ruukut autotalliin. Siellä ei ole lämmitystä, mutta valoisaa kuitenkin. Joitakin ruukkuja olen tuonut sisälle, mutta tänä vuonna siihen ei ole tilaa. Eikä niitä isoja ruukkuja ole kyllä kovin hauska sisällä katsellakaan. Esimerkiksi japaninihmekukan porkkanamaiset mukulat ovat niin kookkaita, ettei niitä mihinkään pikkupurkkiin edes laiteta. Daalioitakin olen istuttanut isokokoisiin, perennojen myötä kotiin tiensä löytäneisiin muovipurkkeihin, joista sitten kesän myötä olen kasvit siirtänyt piharuukkuihin tai joskus suoraan maahan. 

Miten toimitte isojen piharuukkujen kanssa silloin, kun istuttatte niihin jotain sellaista, joka vaatii esikasvatuksen tai ainakin kukkii nopeammin esikasvatettuna? Minun ruukkuni ovat isoja ja painavia, varsinkin mullalla täytettyinä. Siksi ne viettävät talvenkin talon seinustalla (tyhjennettyinä ja kumolleen asetettuina). Joskus olen laittanut mukuloita piharuukkuihin, jotka olen raahannut autotalliin nokkakärryillä. Tällöin ruukut eivät kuitenkaan saa kovin hyvin valoa korkealla olevista ikkunoista ja lattian rajassa on kylmempää. Siksi esikasvatan ruukkuihin tulevat mukulakasvit pienemmissä astioissa ja siirrän myöhemmin piharuukkuihin.


Vielä ei tietenkään ole kiire. Viime vuonna näihin aikoihin daaliat ja muut mukulat olivat kellarissa alkaneet jo työntää versoa. Nyt en ole uskaltanut edes käydä katsomassa, mutta helmikuussa verenpisaroita sisälle tuodessani japaninihmekukan mukuloissa oli jo valkoiset pullistumat. Olen huomannut, että siinä vaiheessa, kun mukulat alkavat versoa, ne on paras laittaa multaan. Eivät ainakaan meidän olosuhteissamme tahdo kestää istuttamattomina.


Miten te menettelette mukuloidenne kanssa? Siis näiden kasvikakaroiden. Ihmismukulani ovat jo aikuisia, joten heidän kasvatukseensa en enää oikein voi vaikuttaa.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kevätilmiöitä

Juusokin aistii saapuvan kevään kellarin kaiteella tähtäillessään.

Meidän pihalla lumikelloista tai talventähdistä ei ole vielä tietoakaan. Lumiset kasat ovat vallitseva näkymä ja pihakäytävillä liukastellaan edelleen kieli keskellä suuta.


Joulun alla surkuteltiin lumen puutetta ja nyt maaliskuussa harmitellaan hiekkakäytävien paksua jääpeitettä. Varhaiskevääseen kuuluu ehdottomasti kevään edistäminen eli jään hakkaaminen ja purouomien rakentaminen. Aurinkoinen sää kutsuu ulos ja aivan huomaamatta kierrän taloa nakuttamassa jääpeitteeseen halkeamia, joihin valo, lämpö ja vesisade pääsee sulattavasti pureutumaan.


Etupihalle muodostuu joka kevät hetkeksi pari isoa lätäkköä ennen kuin maa sulaa niin paljon, että vesi imeytyy pois. Puut ja kadun reunalla kulkevat sähköjohdot heijastuvat lätäkön pintaan. Sähköjohdot kenties viimeistä kertaa, sillä tuleva tieprojekti upottaa ne jatkossa maahan. Meitä ilmajohdot eivät ole muuten häirinneet, paitsi silloin, kun pihaan täytyy kipata maa-aineksia. Silloin jonkun täytyy vahtia, ettei lavan reuna tai hiab-nosturi osu johtoihin.


Purouomien tekeminen on kivaa. Siinä hommassa voi päästää oman sisäisen lapsensa valloilleen. Samalla tavoin, kuin kesäiltoina innostuu kotiloita keräämään, kevätpäivinä kotiin saapuessaan ovat kengänkannat kovilla, kun ohimennessään pitää jäänreunaan murtaa sopivasti sulattavia koloja.


Vaikka hetkittäin tuntuu, että kevään edistyminen on äärimmäisen hidasta, sitä tapahtuu jopa yöaikaan. Muutama päivä sitten rapskulaatoista ei ollut pilkahdustakaan ja keskiviikkona ne jo kilvan paljastuivat lumen ja jään alta.


Tuija-aitaa ja muitakin tuijia olen leikannut. Viimeistely jää myöhempään aikaan, sillä paikoin lumi esti pääsyn tarkempaan tasaukseen ja hienosäätöön. Korkeiden ja painavien tikkaiden raahaaminen kinosten keskelle oli niin työlästä, että siirrettäköön loppuleikkaukset myöhempään ajankohtaan.


Usein olen leikannut syyshortensiat vasta myöhemmin, mutta parin viikon takaisella leikkauskurssilla ohjeistettiin leikkaamaan pensaat juuri nyt. Napsin ohuempia versoja aika reilulla kädellä ja vanhempia oksia sitten vähän hellemmin. Jos haluat rungollisen ja pienikukkaisen pensaan, leikkaa niukasti. Jos taasen tykkäät matalahkosta ja suurikukkaisesta pensaasta, leikkaa voimakkaammin. Minun syyshortensiallani on jo ikää ja korkeutta sen verran sopivasti, että edellisen vuoden versoja voi leikata reilusti ja siten saada komeat kukinnot.

Talon päädyssä kasvavaa köynnöshortensiaa en muuten leikkaa, mutta katon alusrakenteisiin tunkeutuvat versot typistän. Siinä kärkiä leikatessani sanon köynnökselle, ettei se siellä katon alla tykkäisi muutenkaan kasvaa. Ei siellä ole valoa, joten haaroittukoon ja runsastukoon vähän alempana.

Varjoyrtit paljastuvat lumesta

Omenapuiden tämän keväinen leikkaustarve on vähäinen. Alkuvuosina en ymmärtänyt leikata niitä riittävästi ja muutama viime vuosi onkin mennyt muotoilemalla ja madaltamalla vanhoja puita. Vesiversoja pyrin poistamaan kesällä heti niiden ilmestyttyä, mutta harvemmin kaikkien versojen poisto onnistuu siinä vaiheessa, kun ne olisivat käsin pois nypittävissä. Niinpä harrastan elokuista omenapuiden leikkaamista. Vain yhden hankaavan oksan leikkasin nyt Huvituksesta ja muutamia kesäleikkaukselta jääneitä vesiversoja muista puista sieltä täältä. 


Sää vaihtelee laidasta laitaan. Keskiviikkona aurinko paistoi ja mittari nousi +7 asteeseen. Tänään perjantaina vettä on tullut taivaan täydeltä. Rännien loriseminen ja purojen tekeminen kuuluu kevääseen. Miten sitä osaisikaan keskittyä kaikkien kevätilmioiden rauhalliseen tarkkailuun ja niistä nauttimiseen ilman turhaa kiirehtimistä ja hosumista.


Honkkarista eurolla ostetut narsissit eivät ole olleet moksiskaan lumisateista ja yöpakkasista. Kylmän yön jälkeen ne ovat vähän lurpallaan, mutta päivän valostuessa narskutkin nostavat päätään ja suuntaavat kukkansa toiveikkaina kohti aurinkoa.

Taidankin kaivaa syyssipuliluetteloni esiin, jotta voin ryhtyä tarkkailemaan niiden istutuspaikkoja sillä silmällä, tiedättehän. Josko lumen alta pian nousisi jotain vihreää.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Suomalainen kirjauutuus tomaattiharrastajalle


Nyt on ilmestynyt kirja, jollaista olen pitkään kaivannut. Sonja Lumpeen "Tomaatti!" sopii erinomaisesti tällaiselle harrastelijakasvattajalle. Sain kirjan vasta hiljan käsiini ja vaikka tarkoitus oli alkuun käydä se vain pikaisesti läpi paneutuakseni kirjan antiin myöhemmin paremmin, uppouduin kuitenkin lukemaan sitä pidempään, kuin mitä aikataulu olisi sallinut. 

Kirja on jaettu kolmeen osioon, joista ensimmäisessä käydään läpi tomaatin kasvatus siemenestä satoon. Toisessa osiossa on lueteltu kokeilemisen arvoisia lajikkeita ja kolmannessa on joukko innostavia reseptejä, joilla tomaatista voi taikoa herkullista syötävää.

Sain juuri koulittua omat tomaattini, joten kirjan ajoitus on kannaltani täydellinen. Olen toki tomaatteja kasvattanut jo useamman vuoden, mutta silti löysin kirjasta heti alkuunsa monia itselleni uusia ja käyttökelpoisia vinkkejä, joita aion kokeilla ja toteuttaa tulevana kasvukautena. Ohjeet, joita selkeät kuvat tukevat, auttavat varmasti myös ihan aloittelijoitakin.

Sonja on varmastikin kirjoittanut kirjaansa omien tomaattiensa lomassa, sillä sen kuvista ja tekstistä aistii tomaatinversojen voimakkaan tuoksun ja itse kasvatetun tomaatin ihanan aromikkaan maun. Tuli ihan hurja kaipuu kesään ja omaan kasvariin tomaatteja hoitamaan.

Aion lukea kirjan kannesta kanteen vielä tarkemmin. Sen jälkeen tulen palaamaan kirjan pariin joka kerran, kun jokin tomaattiin liittyvä asia minua askarruttaa. Kirjasta tuli kertalaakista tietoteos, joka ehdottomasti kuuluu puutarhaharrastajan kirjahyllyyn.

Sonja Lumme: Tomaatti!
ISBN 978-952-321-359-3
Kustantaja Readme.fi
Painopaikka: Bookwell Oy, Porvoo 2017

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Kylvöajoista

Ihka ensimmäinen kelloköynnökseni

Mielenkiinnolla olen seurannut parissakin netin puutarharyhmässä keskustelua kylvöajoista.  Jokainen puutarhuri tietää, miten heti joulun mentyä kylvösuunnitelmat alkavat pyöriä päässä ja sormet kaivata mullan tuntua. Kun samalla postilaatikko kolisee sinne putoavista siemenluetteloista ja kaikki blogikaverit postaavat kylvösuunnitelmistaan, on tartunta taattu.

Kelloköynnökset odottavat koulimista

Niin innostavaa kuin kylväminen onkin, kannattaa olla maltillinen. Kotikasvattajien tiloissa harvoin on riittävästi valoa, eivätkä kosteus- ja lämpöolosuhteetkaan välttämättä ole suosiollisia siementen itämiselle ja taimien kasvamiselle. Aikoinaan aloittaessani esikasvatusta innostuksissani ja tietämättömyyttäni hosuin ja kylvin vähän kaikkea liian aikaisin ja runsain määrin. Osa ei itänyt laisinkaan ja osasta tuli pitkiä honteloita taimia. 

Mestari en ole vieläkään, mutta oppia on tullut niin kantapään kautta, kuin tietoa eri lähteistä hakemalla. Myös taimikasvatukseen soveltuvan tilan vähäisyys on laittanut miettimään valintoja kerta kerralta tarkemmin.

Kelloköynnösvauva kurkistaa mullasta.

En tiedä, onko kukaan tehnyt laajempaa tutkimusta kylvöaikojen vaikutuksesta kasvien kasvuun, kukkimiseen ja satoon. Yksittäisillä henkilöillä on kuitenkin omia kokeilujaan, jotka antavat viitteitä siitä, ettei liian varhaisella kylvämisellä välttämättä saavuteta mitään erityistä etua. Paremmat tulokset näyttivät tulevan pikemminkin myöhäisillä kylvöillä, jolloin etenkin luonnonvaloa on ollut enemmän.

Ammattikasvattajilla on tietenkin tilat ja olosuhteet sellaiset, että heidän ei tarvitse tällaisten kysymysten kanssa painiskella.

  
Kuulin väittämän, että siemenpussien suomenkielinen teksti on suora käännös keski-eurooppalaisille markkinoille suunnatusta alkuperäistekstistä. Tutkin omia siemenpussejani ja totesin, että samat ohjeet annetaan saksalaisille, tanskalaisille, briteille ja suomalaisille. 
Siemenet tulevat suomalaisille kauppiaille valmiiksi pussitettuina ja tekstitettyinä. Kun jo Suomikin on pitkä ja moneen kasvuvyöhykkeeseen jaettu maa, ei esimerkiksi tanskalaisiin olosuhteisiin soveltuvia neuvoja voi noudattaa Kiteellä. Pidempään kasvien kanssa touhunnut toki omaa jo kokemusta ja rutiinia, mutta vasta-alkaja saattaa hukata rahansa ja turhautua lopullisesti epäonnisten kylvöjensä kanssa.


FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä Leena Luoto julkaisi "ei-niin-hyvissä-oloissa-kasvatettaville" kesäkukille (ammattitermi: ryhmäkasveille) oman kylvöfilosofiansa. 

  • Ensin laitan lajit järjestykseen kylmänkestävyyden mukaan. Tästä ryhmästä ensin multaan pääsevät kestävimmät lajit, kuten leijonankita, kesäpäivänhattu jne.
  • Sitten järjestän lajit esikasvatuksen kestoajan pituuden mukaan. Jos vaatii pitkän ajan, mutta on arka kylmälle, niin ajoitan kukkimisen hieman myöhempään ajankohtaan eli en hötkyile kylvämisen suhteen (esim. lobeliat).
  • Seuraavaksi ne lajit, jotka kasvavat nopeasti ja kukkivat myöhään syksyyn, mutta ovat kylmänarkoja keväällä (esim. petuniat ja samettikukat).
  • Lähimpänä kasvien ulkoilukautta kylvän sellaiset, jotka kasvavat nopeati, mutta ovat arkoja kylmälle tai eivät siedä koulimista (esim. krassit, elämänlangat, tuoksuherne).
Näin ikkunatila riittää, kun ensimmäisen kylvöksen lajit voi laittaa kesäpäiviksi kasvihuoneeseen. Yön ne voivat viettää sisällä lattialla, kunnes ovat karaistuneet kestämään alhaisia plussakelejä.

Näin siis Leena Luoto FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä. 


Ikkunalautakasvattajan näkökulmasta samat ohjeet pätevät pitkälti myös hyötykasveihin. Mainittakoon, että Korpikankaalta tilaamissani hyötykasvisiemenpusseissa oli lisätty suomenkielinen teksti, jossa ohjeet on sovellettu meidän olosuhteisiimme.


Viime kevät oli lämmin, eikä yöpakkasiakaan ollut. Tomaatit sai kasvihuoneeseen jo toukokuussa, joten ikkunalautakasvatus jäi monia vuosia lyhyemmäksi. Kasvaria saattoi lämpimän kevään ansiosta muutenkin käyttää apuna kevään taimikasvatuksessa. Pitkään jatkuva kylmä kevät ei mahdollista kasvihuoneen käyttöä samalla tavoin.

Minun kasvihuoneeni on viiden neliön kennokasvari, jota kylmimpinä öinä lämmitän öljylämmittimellä. Kennokasvari ei lämpöä pitkään sisällään pidä, eikä valopetrolilla toimiva öljylämmitin ole edes erityisen tehokas. Toivotaan siis lämmintä kevättä ja pakkasettomia öitä.