Kevätpäivät pihamaalla

Galanthus 'Flore Pleno' - Lumikello kerrottu

Jo toinen sään ja pihatöiden kannalta upea viikonloppu takana. Koska aurinkoista ja lämmintä kevätsäätä oli jo etukäteen ennustettu, älysin suunnitella päiväruoan siten, ettei sen vuoksi tarvinnut pitkää aikaa keittiössä viettää. Heti aamutoimien jälkeen pyykinpesukone päälle ja nainen ulos tutkimaan ja touhuamaan.

Välillä kipaisin ripustamaan pyykit ulos narulle, jossa ne navakan tuulen johdosta kuivuivatkin oikein hyvin. Samalla oven avaisulla uuni päälle ja vuoka uuniin ja kipinkapin takaisin pihalle.

Ensitöikseni kiersin tontin piippoja tutkaillen ja muutenkin tilannearvion tehdäkseni. Lunta on vain muutamissa varjoisimmissa paikoissa. Sellaisissa, joihin sitä on kolalla työnnetty. Ja tienvarren ojissa auran kasaamana. 

Lumikelloja kukkii muutamassa paikassa.Muita värejä saakin vielä hetken odottaa. Paitsi yksi sininen krookus on tupsahtanut Ruusupenkissä talvesta kärsineiden taponlehtien keskelle. 

Talventähti

Kummastelin viikolla, missä minun talventähteni luuraavat? Kuin olisivat kuulleet ihmettelyni ja nousseet kolmen kaverin voimin mullan pinnalle. Vähän ovat vielä viluisen näköisiä, joten avautumista saa ehkä hetken odottaa.

Corydalis 'Beth Evas' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksiakin olen tiirannut likimain naama kiinni mullassa. Tuskin Bethit pelkästään minun tuijottamisestani niin paljon voimaa saavat, että siitä pinnalle ponnistaisivat. Kahdessa paikassa niitä silti jo löysin. Vuosi sitten peurapirulainen - sallinette tässä yhteydessä väkevän voimasanan - napsi yhdestä paikasta Bethit nuppuisina. TricoGarden -suihkepullo siis pihamaalle mukaan. Pala verkkoa saattaisi toimia vielä paremmin.

Pulstatilla - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukka on pukeutunut karvaiseen turkkiin. Ehkä se sen vuoksi tarkenee nousta ensimmäisten perennojen joukossa. Näitä söpöjä pörröpäitä oli näkyvissä jo useammassa tuppaassa. Nämä yksilöt ovat Lappalainen etelässä -blogin Nilan antamia taimia.

Raparperi

Raparperin aikainen herääminen on jokavuotinen ilmiö. Usein näitä punaisia palleroita kurkkii jo hangen keskellä. Nyt lumi kaikkosi pikavauhtia raparperimaalta. Pakastimessa on vielä kaksi pussillista viimevuotisten rapskujen paloja. Ne ajattelin käyttää lähiaikoina Maisemakahvilan raparperipiirakkaan. Tuohon parin-kolmen vuoden takaiseen hittipiiraaseen.

Helleborus - Jouluruusu

Kaikki jouluruusuni ovat hengissä. Suurin osa niiden lehdistä on joko kuivuneita tai mustia limanuljaskoja. Leikkelin niitä pois. Ehkä olisi ollut parempi jättää ne suojaamaan nousevia lehtiä ja nuppuja kylmältä. Toisaalta moni mustunut lehti näytti kietoutuneen uusien versojen päälle. Ihan kuin nuoremmille kateellisina haluaisivat tukehduttaa uuden sukupolven. En suonut vanhuksille sitä mahdollisuutta, joten passitin ne kompostiin.

Olen haravoinut nurmikkoa ja kerännyt miljoonia vaahteranlehtiä kanttausurista. Liikuntaa voisi ehkä järkevimmilläkin keinoilla harjoittaa. Kova tuuli pyöritti kuivia lehtiä pitkin pihaa sellaisella vauhdilla ja innolla, etten meinannut perässä pysyä. Kovin paljon pihalla ei ole rapsutettavaa, koska ehdin siivota lumettomassa puutarhassa jo ennen vuodenvaihdetta.

Leikkasin istutusalueilta kuivuneita varsia ja nypin nousevien kasvien päälle liimautuneita lehtiä pois. Viime vuonna pelasin puutarhassa kunnon dominoa, jonka vuoksi ihan kaikkien kasvien uudet sijoituspaikat eivät ole vielä porautuneet päähäni. Aion kaivaa istutuslistan esiin ja tutustua siihen syvemmin. Samoin syksyllä istutettujen sipulien paikat on paras vielä käydä läpi, mikä helpottaa piippojen tunnistamista.

Talon päädyissä olevista peuraporteista puuttuu kummastakin vielä puolikas. Samoin viimeistely on tekemättä. Kulkiessa on aina irroitettava seinän puolella oleva väliaikainen verkko, joka on kiinni tolpassa rautalangalla. Kottikärryt mahtuvat kulkemaan koko porttia avaamatta, joten livahdan pienemmästä aukosta toiselle puolelle. On vain muistettava töiden päätyttyä käydä sulkemassa portti, etteivät sorkkajalat iltahämärissä pääse Olopihan puolelle.

Mahonia

Mahonia kuten rhodotkin olisi pitänyt suojata auringonpaisteelta jo tammi-helmikuussa. Niin aikaisin en varjostushuppuja älynnyt laittanut. Etenkin mahoniat pääsivät pahasti ahavoitumaan ja niissä on paljon ruskeiksi menneitä oksia. Luultavasti joudun leikkaamaan mahonioita, mutta siihen ne eivät onneksi kuole. Tämä ikivihreä pensas on yllättävän sitkeä.

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Myös alapihan Syyspenkissä asuva kääpiöhopeakuusi on pahasti ruskettunut. Sitä en ole koskaan suojannut, sillä matalana se on ollut aivan viime hetkiin saakka lumen alla suojassa. Enpä ole tullut edes ajatelleeksi, että havuna sekin tarvitsisi varjoa kevätauringolta. Näin sitä oppii kantapään kautta, mikä voi olla monessa kasviasiassa aika surkea opintie. Toivottavasti kuuseni elpyy edes osittain.

Nappasin kuvan naapurin viiristä osoittaakseni tuulen voimakkuuden. Viiri oli koko viikonlopun lähes vaakatasossa. Meidän talon katolla oleva viirikukkokin narisi ahkerasti lounaistuulessa kääntyillessään.

Torstaina kävisin Virkkalassa. Auton ratista jalkautuessani kuulin taivaalta äänekästä kalkatusta. Jokin hanhiparvi oli siellä kevätmuuttoa tekemässä. Samanlaisia muuttokeikkoja olen nähnyt omalla pihalla taivaalle tähyillessäni. Joutseniakin vipeltää siivet naapurin lipputankoa hipoen milloin minkäkin järven suuntaan. Nämä tällaiset näkymät saavat sydämen läikähtämään ilosta. Ja vastaavasti taas syksyllä kaihoisasta ikävästä.

Käsillä ovat päivät, jolloin puutarhauutiset laahaavat auttamattomasti jälkijunassa. Mikä eilen oli nupulla, saattaa tänään olla täysin avoinna. Mullastakin mönkii monenlaista kiinnostavaa sellaisella vauhdilla, että enemmän näkee kuin ehtii raportoida. 

Nautitaan näkymistä! 

Kolmen kuukauden sukat

 
Puikot ovat kilkuttaneet ahkerasti talvi-iltaisin. Tammikuun tuotoksia olen jo esitellytkin. Ylärivin vasemmalla viininpunaiset frillasukat, joissa sisemmän frillan kudoin valkoisesta pörröisestä Pilvi-langasta. Oikealla taasen vaaleansiniset lastensukat, joissa mallineuleena LiseLott.

Keskellä vasemmalla vihreäsävyiset nilkkasukat, joiden tavoitteena oli harjoitella kirjoneuletta. Kahta eri väriä tasaisesti kuljettamalla se sujuu minultakin. Oikealla on Leonardoksi nimeämäni niinikään kirjoneuleharjoitelmat. Niissä sattui pieni moka, jonka tarkkasilmäinen huomaa.

Alarivin vasemmalla oleviin oranssiraitaisiin sukkiin sain innoituksen Liisan kasvit -blogin Liisan voimaväristä. Hieman samaa väriteemaa on oikeanpuoleisissa jämälankasukissa, joihin idea löytyi netistä.

Osa tämän kollaasin sukista on valmistunut jo tammikuun puolella. Harmaat vohvelikuvioiset ja sinivalkoiset HelmiOrvokit (keskellä) tein helmikuussa. Samoin vasemmalla olevat tummansiniset Körttineulesukat. 

Oikean reunan sukat kuuluvat tämän alkuvuoden jämälankaprojektiin, joissa pienet lankanöttöset ovat päässeet raidoittamaan nilkkasukkia niin varteen kuin jalkaosaankin. 

Jämälankasukkien välissä tein kahdet frillasukat. Beigen värisissä taitoin frillan alasuntaan. Vaaleanpunaisissa ja marjapuuron punaisissa taasen tuplafrilla on yläasennossa. Marjapuuron värisiin tein kaksi valepalmikkoraitaa jalkapöydän päälle. Vaaleanpunaiset olivat vaarassa jäädä kesken langan loppuessa. Löysin likimain saman väristä ja -vahvuista lankaa, jolla sain parin valmiiksi. Väriero ei näy kuvassa, luonnossa kyllä, jos tarkkaan katsoo.

Alarivin oikealla sukkapari on valmistunut beigestä 7veikasta ja 7veikan vanhoista Raita-lankajämistä. Ihan samasta lankakerästä on kyse, vaikka raidat näyttävät hyvinkin erilaisilta sukkia toisiinsa vertaillessa.

Maaliskuun puolella ovat valmistuneet tämän kollasin sukat. Ylävasemmalla oleviin punasävyisiin sukkiin olen käyttänyt viininpunaista House-lankaa, joka vastaa vahvuudeltaan 7veikkaa. Raitoina on 7veikan vanhaa Raita-lankaa. Yläoikealla keskiharmaata 7veikkaa värittää vihreäsävyinen Novitan Aurora-lanka (sävy 833), jota ei ole ollut myynnissä enää vuosiin. Yllätyin, miten symmetriset raidoista tuli.

Punnitsin kunkin jämälankakerän ja tein siitä sitten kaksi samanpainoista kerää. Näin saatoin edetä kummassakin sukassa ajatuksella, että jämälangan loppuessa siirryn yksiväriseen lankaan.

Alarivin sukissa mallineuleena on Broken Seed eli rikottu helmineule. Kummassakin värikäs lanka on 7veikan Raita Sateenkaari -lankaa. Vaaleampiin sukkiin tein yläresorin sijasta nirkkoreunan.

Somessa on ollut talven aikana lukuisia kuvia neulotusta kaulurista. Päätin kokeilla sellaista itsekin. Helppo kutoa. Lankana käytin 7veikkaa, mikä ei ole paras mahdollinen lanka paljalle iholle sen kutittavuuden vuoksi. Ostin jo pehmeämpää lankaa seuraavaa kauluria varten. No, pihapuuhat kutsuvat nyt enemmän puoleensa, joten käsityöt jäävät vähemmälle.

Löydät ohjeen kauluriin tästä linkistä: https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2019/01/neulottu-kauluri.html

Ystävältä sain kuvan sukat, joissa on nirkkoreuna ja sukan kärjessä vaaleanpunainen sydänkuvio.

Puutarhakausi on jo voimakkaasti alullaan. Vielä en aio kutomista tältä keväältä kokonaan lopettaa. Tahti kuitenkin hiipuu kevään edetessä. Nivelet ovat kiukutelleet viime aikoina tavallista enemmän. Etenkin kutomista illalla aloittaessa puikot kirpoavat käsistä. Lattialla kontaamisesta puikkoja etsien on tullut vakiojumppaa. Myös silmukoiden luominen on työlästä, kun kipeiden nivelien vuoksi en saa riittävän tiukkaa otetta puikoista ja langasta.  Toivottavasti kesä tuo helpotusta nivelkipuun. Olisi kauheaa, jos sekatöörien ja haran piteleminen muodostuisi sekin kivuliaaksi.

Ennen yöunille menoa on mukava uppoutua kirjojen tarinoihin. Eniten maaliskuussa lukemistani kirjoista minua miellytti Niina Niskasen Palvelijattaret-sarjan aloittava Harakanmuna. Kirjassa kuvataan vuosisadan alussa Helsinkiin piioiksi saapuneiden sisarusten elämää. Samalla sivutaan myös lähestyvän Suomen itsenäistymisen aiheuttamia tapahtumia. Koskettava ja kielellisesti hyvin rikas kirja.

Kylämme kirjasto menee useiksi viikoiksi kiinni väistötiloihin muuton vuoksi. Pahoin pelkään, että pienemmät tilat tulevat vaikuttamaan kirjatarjontaan negatiivisesti. Jonkun verran olen ostanut lukemista kirjakaupasta ja säästänyt niitä taukoviikkojen varalta. Vaihtorinki toimii myös ystävien kanssa. 

Hyviä lukuvinkkejä ammennan muutamasta kirjablogista, joista eniten pidän Kirjojen kuisketta -blogia, jonka moni puutarhabloggarikin taitaa tietää. Lämmin kiitos raumalaiselle Anneli A:lle hyvistä arvosteluista ja kiinnostavista vinkeistä. 

Lukemisen ja käsityön iloa kaikille! 

Olipa kiva viikonloppu

Maalliskuun puolivälin eli edellinen viikonloppu oli mitä parhain. Aurinko paistoi nostaen lämpöasteet +10 asteeseen. Olin suunnitellut monenlaisia tekemisiä, jotka ilokseni sain kaikki tehtyä. 

Lauantaiaamuna kävelin kylän keskustaan, jossa oli jälleen markkinat. Tärkein pointti markkinareissulle oli hakea kaupasta leivinpaperia ja tietenkin ulkoilla hienossa säässä. Se olikin nautinnollista lintujen kevätkonserttia askelluksen lomassa kuunnellessa. Kyyhkyset kujertavat jo ahkerasti ja joutsenet huutavat taivaankannen yli lentäessään. Markkinoilta en mitään ostanutkaan, kun ei ole tarvetta metrilakulle, keppihevosille eikä villasukillekaan. Kutimet kun ovat kilkattaneet kotisohvalla ahkerasti.

Ukkokullan edellispäivänä laittamaa ruokaa oli vielä lauantaiksikin. Niinpä saatoin markkinoilta tultuani laskeutua kellariin multahommiin. Minulla on keltainen kliivia, joka tosin ei ole pariin vuoteen kukkinut ollenkaan. Olen jo jonkin aikaa himoinnut perinteistä oranssikukkaista kliivia. Näin sellaisen espoolaisessa marketissa, mutta jätin ostamatta. Tuumasin, että saahan sen lähempääkin. Ei saanut, kun olivat loppuneet. Kun sitten kävin isää moikkaamassa, ajoin samalla reissulla jälleen espoolaiseen markettiin. En siihen ensimmäiseen, jossa oranssia kliivia näin, vaan toiseen. Onni suosi rohkeaa ja sain kliiviani.

Rhipsalis baccifera - Hiuskorallikaktus

Näin Enkulin käsityöt -blogissa upean korallikaktuksen, jonka hän oli ostanut Tokmannilta. Itselläni on ollut jo useamman vuoden korallikaktus, joka elää kituuttaa, mutta eipä sitten paljon muuta teekään. Enää se ei sentään pudota vähiä vihreitä versojaan. Yllytyshulluna päätin heti tilaisuuden tullen kipaista korallikaktuksia katsomaan Tokmannille, kuten sitten teinkin. Ja sieltähän sellainen löytyi. Sentti vajaa 15€ ja ehdottomasti komea yksilö.

Nyt ovat sekä oranssi kliivia että korallikaktus uusissa ruukuissa ja mullissaan. Pitkää ikää kumpaisellekin - toivon.

Kauppareissulla tarttui hyppysiin myös salkoruusun juurakko. Persikkainen kerrottukukkainen salkoruusu näyttää nätiltä. Laitoin juurakot multaan, kun niissä hommissa muutenkin olin.

Salkoruusu 'Peaches 'n Dreams'

Sunnuntaina huomasin edellispäivänä multaan laitetussa salkoruusussa jo pikkuisen lehden. Toisen purkin salkoruusu elelee vielä prinsessan uniaan, mitä se saakin tehdä. Ei kiirettä.

Avasin lauantaina kellarikasvattamon, sillä takkahuoneen ikkunan edustan pikkupöytä oli jo pullollaan taimipurkkeja. Kelloköynnökset ja paprikat muuttivat kasvilampun alle. Kelloköynnöksillä on vasta pienet tukikepit, jotka on piakkoin vaihdettava korkeampiin. Kärhiäkin on kieputettava paremmin, jotta ne eivät takerru kavereidensa kylkeen kiinni.

Kuvassa on 400 W:n kasvivalaisin, joita minulla on kaksi. Ensimmäisen tilasin 2018 ja toisen 2019. Nämä valaisimet Viherpeukalot poisti omasta käytöstään. He myivät niitä kunnostettuina. Tilasin samalla myös varapolttimot, joita ei ole tarvinnut vaihtaa. Valaisin on ripustettu kattoon laitettuihin tukeviin koukkuihin. Metallisen ripustusketjun lenkkien avulla valaisimen korkeutta on helppo säätää. Taimien ollessa pieniä lasken valaisinta alaspäin. Myöhemmin nostan taas ylemmäs, etteivät kasvit ole liian kuumassa.

Toinen valaisin on kellarin avoimessa tilassa. Olen harkinnut sen siirtämistä toisen lampun seuraksi kasvatushuoneeseen, jossa tilaa olisi. Ja tarvettakin. Avoimen tilan lampun alle siirrän tomaatit, kurkut, paprikat ja muut siinä vaiheessa, kun ne ovat jo isoja eli yleensä huhti-toukokuun vaihteessa. Silloin ne pärjäävät viileämmässä. Ikäänkuin karaistuvat kasvihuoneeseen siirtoa varten. 

Pienemmässä kasvaritilassa ei ole muita lämmönlähteitä. Lämpötila on siellä noin +13-14 astetta, jonka kasvivalaisin nostaa +20 asteeseen, kevään etenemisen myötä vähän ylikin. 

Ikkunaton kellaritila toi kasvivalaisimen myötä esikasvatukseeni uuden ulottuvuuden. Enää ei tarvitse murehtia, mihin saisi mahtumaan kaikki taimipotit. 

Viikonloppuna sain ulkonakin hoidettua monta rästihommaa pois päiväjärjestyksestä. Leikkasin omenapuista muutaman oksan, joihin kopautin otsani nurmikkoa leikatessani. Kevättalviset omenapuuleikkaukset ovat jääneet lähes kokonaan pois, kun leikkaan vesiversot heinäkuun loppupuolella. Vanhoja omenapuita ei toki muutenkaan tarvitse kovin paljon leikata.

 
Leikkasin myös latvat puistoreunan muutaman metrin kuusiaidasta. Viritin narun saadakseni latvukset tasakorkuisiksi. Tasasin myös kuusiaidan sivuja. Kuusiaidan tarkoitus on tuoda puutarhalle tuulisuojaa ja toimia myös henkisenä esteenä peurojen kululle. En halua aidasta kovin korkeaa, etteivät puut varjosta liikaa. Isoja vaahteroita on jo aivan riittävästi kunnan puolella. 

Kolmas leikkuuhomma oli syyshortensioiden kukintojen poisto. Tapaan tehdä sen maaliskuussa, jolloin maa on usein vielä lumessa tai ainakin jäässä. Näin en tuhoa tallomalla mitään tärkeää hortensiapensaiden ympärillä tanssahdellessani. Leikkaan syyshortensioita aika voimakkaasti, koska sen sanotaan tuottavan suurempia kukintoja. Tapahtuuko näin, en ole tehnyt vertailuja. Meillä tämä systeemi on toiminut. 

Maasta ponnistaa jo monenlasita vihertävää. Alkaa olla käsillä ne ajat, jolloin vähintään yksi puutarhakierros päivässä on tehtävä. Aamullakin jo valoisuuden puolesta se on mahdollista, jos vain omilta kiireiltään ehtii. 

Verkkoja ei voi vielä poistaa, koska jänikset loikkivat edelleen aktiivisesti puutarhassa syötävää etsimässä. Päinvastoin, nouseville piipoillekin olen laittanut verkkoja. 

Lumen sulamisen jälkeen tarve näyttää pihalle haravaa, nousee uusiin ulottuvuuksiin. Multa-alueisiin ei parane haravalla koskea, enkä sitä muutenkaan aio tehdä. Nurmikkoalueilla on edelleen routaa, vaikka pinta on märkää. Harava on kätevä väline haaliessa puiston puolen koivusta tulleita oksia, joita kertyikin multasäkillinen. Haravalla saa noukittua oksia myös istutusalueilta astumatta sinne itse.

Kohta voisi jo ripotella katemultaa istutusalueille peittämään ruskeita puunlehtikeskittymiä. Viime keväisestä multasäkkitilauksesta on 10 säkkiä jäljellä. Ne ovat kellarissa koulimis- ym. tarpeita varten. Aion tilata jälleen lavallisen mustaa multaa, mutta arvon vielä hetken sopivaa tilausajankohtaa. Jos tuossa viikon parin päästä sen tekisin.

Biokompostori on ollut tänä talvena pitkään umpijäässä. Laitoin muutamana päivän 5 litran kuumavesikanisterin kompostorin yläosaan. Se auttoi. Massa alkoi muhimaan ja sen myötä vajoamaan. Uutta biojätettä on taas mahtunut. Sain vihdoin alaluukun auki, mutta sen takana vasta jäätikkö olikin vastassa. Kolkutin rautalapiolla massaa saadakseni tilaa vaikkapa kuumalla vedellä täytetylle mehupullolle. Kolon sain, mutta ei sinne mitään pulloa mahdu. Eiköhän lämpenevä sää sulata aikanaan alaosankin massan.

Yksi jäätymiseen vaikuttanut syy saattaa olla kompostorin takana, yläosassa olevan poistoilmaventtiilin katoaminen kahtena kappaleena lumihankeen. Ehdin jo tilata uuden osan, kun löysin osat hangesta. Olen ennenkin huomannut, että poistoilmaventtiili irtoaa helposti. Lumisateessa kannen päälle kertyy paljon lunta, jota tulee kantta avatessa lykättyä taaksepäin. Siinä ohessa poistoilmaventtiili irtoaa helposti. 

Biokompostorit 10.3.

Toinen syy jäätymiselle saattaa olla siinä, että olen liian laiskasti lisännyt biokompostin viennin ohessa kuiviketta. Vihannes- ja hedelmäjäte on varsin märkää ja se jäätyy talviaikaan kompostorissa helpommin. Kuivikkeelle on siis tarvetta. Tässä minulla on ryhdistäytymisen paikka. 

Onneksi käytössä on anopilta peritty biokompostori. Olen käyttänyt sitä jälkikompostorina, kun Biolania tyhjentäessä en aina ole ehtinyt siirtää kompostia loppusijoituspaikoilleen. Aluksi olin sitä mieltä, että ottakoon sen joku enemmän tarvitseva. Hyvä, että mieli muuttui. Vihreä pömpeli mahtuu hyvin seisomaan harmaan kaverina. Käyttöäkin sille on löytynyt, erityisesti tänä talvena.

Kelloköynnöksen kärhilläkin on suunta kevääseen.

Aivan edellisen viikonlopun lämpötilalukemiin ei maaliskuun viimeisenä viikonloppuna taideta päästä, mutta hyvää ilmaa on silloinkin luvassa. Tuuliset päivät ovat toivottavasti edistäneet roudan sulamista ja kuivattaneet puutarhaa. Tykkäisin pikkuisen rapsutella pihaani.

Tänään perjantaina on kevätpäiväntasaus (alla Wikipediasta lainattu selitys termille).

Kivaa ja keväistä viikonloppua kaikille! 

Wikipedia
Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen. Syynä on Maan kiertoliike Auringon ympäri ja maan kalteva pyörimisakseli Aurinkoon nähden: ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin Auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Kevätpäiväntasaus sijoittuu 19. ja 21. maaliskuuta välille.

Koska kukkii -haaste

Lumikellot Huvitus-omenan alla 17.3.2026

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna laittoi jälleen jo perinteeksi muodostuneen Koska kukkii -haasteen liikkeelle. Tämä on joka vuosi yhtä hauska ja yhtä vaikea haaste toteutettavaksi. Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiville haastamisesta ja Minnalle haasteen alulle laittamisesta.

Alapiha 17.3.2026

 
Äkkipäätä voisi ajatella, että mikäs vaikeus siinä ennustamisessa piilee, kun samoja kasveja on joka kevät omassa pihassa katsellut? Vuodet vaan ovat niin kovin erilaisia. Tänä keväänä lumi on sulanut yllättävän nopeasti. Pakkaset loppuivat kuin seinään ja tilalle tuli plussa-asteita, auringonpaistetta ja joitakin vesisateitakin. Maassa on edelleen jonkin verran routaa, mutta ei lainkaan sellaisiin syvyyksiin, mitä kahden kuukauden pakkasjakso antaisi ymmärtää. 

Taitaa palloesikkokin heräillä 17.3.2026

Tänä keväänä valitsin arvuuteltaviksi seuraavat:

Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka, kukkii 5.4.

Helleborus spp. 'Anna's Red'  - Kirjavalehtinen jouluruusu, 19.4.

Prunus 'Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma 30.4.

Nämä kukkimisajat heitin ns. lonkalta. Kevätkurjenmiekkojen kärjet kurkistavat jo mullasta. Jouluruususta on uusia lehtirullia noussut mullan pintaan. Kevätsuudelman silmuja en ole muistanut edes tutkia.  

Iris ret. 'Purple Hill' 11.4.25

Purppuranvioletin kevätkurjenmeikka 'Purple Hill'n olen istuttanut syksyllä 2020. Se asustaa naapurin aidan vierustan Ruusupenkissä. Ehkä se on matalaksi kasviksi vähän liian takana. Varhaisena kevätkukkijana kevätkurjenmiekka näkyy kyllä hyvin, etenkin kun muut kasvit eivät ole vielä kasvaneet korkeutta ja leveyttä peittääkseen tämän herkun katselijan silmistä.

Helleborus 'Annas Red' 17.4.25

Kirjavalehtisen jouluruusu 'Anna´s Red'in tilasin nettikaupasta ja istutin pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin alkukesästä 2023. Se on kukkinut kiitettävästi yksinkertaisin viininpunaisin kukin joka kesä. Tämän jouluruusun marmorikuvioiset lehdetkin näyttävät etenkin nuorina enemmän viininpunaisilta kuin vihreiltä. 

Helleborus 'Annas Red' 15.4.25

Vuoristosta kotoisin oleva 'Anna's Red' viihtyy vähän varjoisemmassa paikassa. Minun punainen Annani saa suojaa sen vasemmalla puolella kasvavasta vaaleajouluruususta, jopa metrin  mittaiseksi venyvästä Austin-ruusu 'Lady of Shalott'sta ja nuoresta koristeomenapuu 'Royaltysta'.

Kirsikka 'Accolade' 23.4.25

 Meillä oli vuosia sitten yksi hedelmiä tuottava kirsikkapuu, jonka kova talvi vei mennessään. Sitten kuluikin monta vuotta, kunnes ihastuin näkemääni koristekirsikka Kevätsuudelmaan eli Prunus 'Accoladeen'. Ukkokulta osti sen äitienpäivälahjaksi 2016. 

Accoladeni ei ole muodoltaan paras mahdollinen. Se haarautuu hyvin alhaalta, mikä aiheuttaa ylimääräistä pelkoa haaran halkeamisesta. Olen uskollisesti odottanut oman hanami-juhlan järjestämistä, mutta Kevätsuudelmani on kukkinut vaisusti. Vasta parina viime vuotena se on alkanut nuppuilla ahkerammin. Joka kevät siihen kohdistuu suuria toiveita. Onneksi kylän keskustassa kasvaa kaksi valtavaa rusokirsikkaa, joiden vaaleanpunaisia pilviä pääsen kuvaamaan ja ihailemaan oman Accoladen kukkarunsautta odotellessa.

Kirsikka 'Accolade' 29.4.25

Haastan seuraavat blogit mukaan:

Lappalainen etelässä

 

Sirpan luontoblogi 

Vaalean Vihreää

Säännöt: 

Tarkoituksena on valita muutama kevätkukkija ja arvata, milloin ne alkavat kukkia. Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä ja kasvien pitää olla vielä lepotilassa. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi mukavaa, jos kävisit laittamassa osallistumisestasi kommentin Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen (löytyy helposti blogin selainversion sivupalkista). Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui. Jos sinulla ei ole omaa puutarhaa, voit aivan hyvin osallistua haasteeseen arvuuttelemalla, milloin bongaat vaikkapa ensimmäisen leskenlehden kukan työmatkasi varrelta, krookuksia lähipuistossasi tai tulppaanin kaverin puutarhasta.

Vallihautoja puutarhassa

Lumikellot omppupuun alla.

 

Pihalla alkaa piipottamaan siellä sun täällä. Lumi sulaa silmissä paljastaen talven aikana maahan lentäneitä risuja ja roskaa. Ei sentään omassa pihassa tarvitse energiajuomatölkkejä ja keksipahveja keräillä, kuten kylällä kävellessä tulee ajatelleeksi.

Esikkokin heräilee.

Piippojen jänissuojaksi viritetyt verkot ylettyvät paikoin muidenkin heräävien kasvien päälle. Maa on edelleen niin kohmeessa, ettei multaan voi työntää minkäänlaisia kepakkoja nostamaan suojaverkkoja vähän ylemmäs. Sitä varten täytyy käydä hakemassa rinteen vuorimäntyjen alta sinne keräämiäni kivenmurikoita.

Perjantaina hedelmäpuiden suojaksi oli ilmestynyt vallihautoja. En tiennytkään puutarhassani asuvan kriikunaherroja ja omppuneitoja, jotka haluavat asua linnasaarillaan ilman ainuttakaan vierailijaa. Eivät tajua, että rusakkovihollinen ylettyy napostelemaan puiden alle istuttamiani sipulikukkia. Rusakot eivät nostosiltoja tarvitse. Jos tarkkaan katsot, kriikunapuun oikealla puolella pilkottaa vihreää verkkoa, jotta ristihuulet eivät pääse lyhentämään nousevia krookuksiani.

Myös lavakaulusten väleihin vettä oli perjantaina kertynyt paikoin pienen erämaalammen verran. Lauantaina lampi oli poissa. Ei edes lätäkköä ollut jäljellä. Samoin hedelmäpuiden vallihaudat olivat kuivuneet.

Kasvaripolulle päästäkseen piti vuokrata soutuvene tai heittää talviturkki pois ja ryhtyä kroolaamaan. Ratkaisin ongelman kiertämällä paikan Kaivoruusupenkin taustapuolelta. Tämäkin vesieste oli lauantaina muisto vain.

Alapihan puiston puoleisessa kulmassa kasvavan vaahteran alle on kertynyt runsas määrä käpyjä. Männynkävyt ymmärrän, koska alapihan toisessa kulmassa kasvava suuri rajamänty tuottaa niitä. Tosin itsestään ne eivät pihan halki vaahteran alle kulkeudu, eikä mikään tuuli niitä tuollaisia määriä myöskään kymmeniä metrejä puhalla. Kuusia ei tontillamme ole ainuttakaan. Rajanaapurin autokatoksen kulmalla on yksi. Ja vastapäisen naapurin takaisessa metsässä laskematon määrä lisää. 

Veikkaan käpyjen kantajaksi tikkoja. Käpytikkoja meidän pihassa on talven aikana nakutellut päivittäin. Hyvällä tuurilla niitä on sattunut kaksi samanaikaisesti talipötköä kaventamaan. Harmaapäätikastakin on tullut vakiovierailiija.

Haarmaapäätikka 16.2.26

 
Oravat ovat tietenkin yksi tavallisimmista käpyjen kuskaajista. Niitä ei vaan meidän pihalla pahemmin näy. Ennen kunnan metsän muuttumista puistoksi oravat olivat yleinen näky sekä pihassa että ilmajohdoilla kulkemassa. Entinen metsä on ollut jo muutaman vuoden laakea, puuton puisto. Oravalla olisi kokonainen aavikko ylitettävänään suojaa kaivatessaan.

Joku eläväinen on tarvinnut kuumailmapalloa puutarhassa liikkumiseen. Onkohan propaani loppunut kesken lennon ja siksi pallo on hylätty. Enkä kyllä nähnyt gondoliakaan eli koria.

Lumen sulamisen jälkeen piha alkaa muistuttaa lännenelokuvan hylättyä kaupunkia. Tuuli kuljettaa käytävillä ja nurmikolla tumbleweed´eja eli arokierijöitä. Saatat tunnistaa nämä meikäläisen arokierijät tutuiksi syyshortensian kukinnoiksi. Nämä ovat kevyttä siivottavaa. Tarttuvat myös tehokkaasti haravan piikkeihin, jolloin tarvitaan vähintäänkin kaksi kättä - mutta ei sitä mainoslauseiden Black&Deckeriä - irrottamaan kukinnot pois haravasta. No, vielä ei ole kiire pihaa haravoimaan. Vaikka mieli jo kovasti siihen hommaan tekeekin.

Lunta alapihalla pe 13.3.

Lunta oli perjantaina alapihalla laikkuina ja pieninä kasoina. Yläphalla enemmän, koska siellä kolattu lumi on tiivistynyt tiukoiksi paakuiksi. Niiden sulaminen kestää pidempään. 

Lauantaina näkymä oli tässäkin kohtaa huomattavasti vihreämpi. Lumen alta paljastunut maa on vielä kylmän koppurainen. Ei tunnu kulkiessa saappaan alla nurmikon pehmeyttä.

Magnolia stellata 'Susan' - Tarhamagnolia

Puutarhassani ei ole pajuja, joihin odottaisin kissoja tuleviksi. Sen sijaan Susan-magnoliassa on monen monta karvaista silmua. Tietämykseni ei riitä sanomaan, onko kyseessä lehti- vai kukkasilmu. Kumpi tahansa ilahduttaa minua. Nehän ovat merkkejä siitä, että kasvi on selvinnyt talvesta.

Lauantain kauppareissulla sain taas seurakseni hauskoja kavereita. Pikkuinen kissa kipitti erään talon pihasta luokseni rapsutettavaksi. Taisi olla kauppaan menossa hänkin, kun aikansa kintuisssani kiehnättyään jalkoi kulkuaan sinne, mistä itse olin parhaillaan tulossa.

Myös kolmen lampaan joukko oli nauttimassa aurinkoisesta lauantaipäivästä. Tämä valkoinen lammas tuli aivan aidan viereen tervehtimään. Sen kaksi kaveria keskittyivät kiskomaan paalista heinää suuhunsa, joten heitä en saanut kuvattua.

Kevään saapumisen kunniaksi ostin marketista kolme tete-narsissiruukkua. Laitoin ne ensihätään sisäänkäynnin laatikkoon tuivioiden seuraksi. Kunhan kerkeän, teen asetelmasta nätimmän.

 

Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon. En vaan osaa päättää, mistä aloittaisin. Siirtyminen talven hiljaiselosta tekemisen meininkiin vaatii hiukan totuttelua.