Syödä pitää puutarhaihmisenkin

Blogini ei ole ruokablogi, eikä siitä sellaista ole tulossakaan. Puutarhaihmisenkin on kuitenkin syötävä elääkseen ja jaksaakseen ahertaa kukkiensa parissa. Sen tiimoilta voi siis juttuakin vääntää. Varsinkin tässä vaiheessa, kun puutarhajutut alkavat olla vähissä.

Kesäkurpitsan lisäksi kasvatan joka vuosi myös talvikurpitsaa. Keväällä kylvin uutena spagettikurpitsaa, joka ei kuitenkaan itänyt. Tosin sen tajusin vasta myöhemmin nähdessäni kaupassa spagettikurpitsan. Omani olivat selvästi jotain muuta. Eipä haitannut, sillä kaikki kurpitsat tuli syötyä. 

Aiemmin olen tehnyt kurpitsasta etikkasäilykkeitä, hilloa ja soseita. Kun kesäkurpitsasato oli poikkeuksellisesti varsin surkea, kaipasin kurpitsasta jotain suolaista syötävää makeiden sijasta. Jotain, jonka voisi valmistaa samana päivänä syötäväksi, eikä säilöttäväksi talveen. Ohjeita on netti pullollaan. Niitä hyödyntäen kurpitsasato on viimeistä mollukkaa myöten syöty.

 
Useampi kurpitsa on tullut pilkotuksi kuorineen uunivuokaan. Ripottelen päälle mm. timjamia ja muita mausteita sekä oliiviöljyä ja työnnän vuoan uuniin. Helppo valmistaa ja maistuu hyvältä liha- tai kalaruoan lisukkeena tai sellaisenaan tuoresalaatin kera.

Kurpitsakeittokin on vallan mainiota herkkua. Jälleen paahdoin kurpitsapalat maustettuina sipulin kera ensin uunissa, jonka jälkeen poistin kurpitsasta kuoret. Laitoin keltaisen massan kattilaan ja lisäsin joukkoon myös vähän lohkottuja ja kuorittuja omenoita. Kyytipojaksi vettä, mausteita maun mukaan ja keittämistä sen verran, että kaikki ainekset lämpisivät kunnolla. Sitten soseutin kattilan sisällön ja lisäsin viimeiseksi purkin greme fraighea. 

Sosekeitosta tuli todella hyvää. Uunissa kurpitsoihin tuli paahteinen maku, joka teki keitosta täyteläistä samettia. Omena toi ripauksen makeutta. Oli todella hyvää.

Naapurin Marit ja Pena ovat huolehtineet kiitettävästi meidän sienivarannostamme. Kyllä tulee tavattoman hyvä mieli, kun ovea avatessa naapuri tervehtii sylissään laatikollinen tai pussillinen sieniä. Ensin sain ainekset kanttarellikastikkeeseen ja -risottoon. Sittemmin Marit on tuonut useamman pussillisen suppiksia. Yhden erän kantarelleja ostin toriltakin, kun näyttivät niin herkullisilta. Ja sitähän ne olivatkin.

Osan sienistä olen ryöpännyt kevyesti ja laittanut pakastimeen. Osa on valmistettu suoraan päivän annokseksi. Poikakin sai viimeisimmästä satsista pussillisen tyttöystävänsä kanssa valmistettavaksi.

Olen luvannut Maritille ja Penalle villasukat kiitokseksi. Toivottavasti ne lämmittävät heidän jalkojaan yhtä paljon, kuin vastapoimitut sienet lämmittävät meidän mieltämme. 

Seuraavassa linkki ja ohje netistä löytämääni kantarellirisottoon. Helppo ja herkullinen ohje, jolla viimeksi tein risoton suppiksista.

KANTARELLIRISOTTO

Ainekset (4 annosta)

• 10 dl kantarelleja
• 50 g voita
• 3 salottisipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl oliiviöljyä
• 3 dl risottoriisiä
• 2 d lkuivaa valkoviiniä
• 1/2 dl tuoretta timjamia (silputtuna)
• 7 dl kasvislientä
• 1/2 tl merisuolaa
• 1/4 tl mustapippuria
• 1 dl parmesaanijuustoa
• 1 kevätsipuli (silputtuna)
• 1 1/2 dl lehtipersiljaa

Kantarellirisotto valmistuu näin:

1. Puhdista ja paloittele kantarellit. Kuumenna nokare voita pannulla ja paista sienet. Siirrä sivuun odottamaan.
   
   
2. Hienonna sipulit. Kuullota niitä paistokasarissa oliiviöljyssä ja voissa kunnes ovat läpikuultavia, mutta älä anna ruskistua. Lisää riisi ja jatka kuullottamista hetki. Kaada joukkoon valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää timjami.
   
   
3. Lisää kasvislientä riisin joukkoon kauhallinen kerrallaan ja jatka kypsentämistä välillä sekoitellen. Lisää lientä aina edellisen erän imeydyttyä.
   
   
4. Kypsennä, kunnes riisi on napakan pehmeää (15–20 minuuttia).
   
   
5. Mausta risotto suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon kantarellit, juustoraaste, kevätsipuli ja lehtipersilja. Tarjoa kantarellirisotto heti.

Vähän pitää kehua myös valmiita tuotteita. Monen monta kertaa olen kulkenut markettiin ilmestyneiden sushi-pisteiden ohi niihin sen enempää tutustumatta. Olen toki sushia syönyt ja hyväksi todennut. Viikko sitten poikettiin Ukkokullan kanssa isoon markettiin hakemaan lisää lankaa kesken olevaan neuleeseeni. Seisahduttiin sitten sushipisteen viereen katsomaan, mitä siellä on tarjolla. Värikkäitä ja kutsuvan näköisiä annoksia vieri vieressä. Päätettiin kokeilla muutamaa ja taidettiin menettää pikkusormen myötä koko kämmenen.

Voi olla, että nämä markettien sushipisteet tarjoavat vähemmän oikeaoppisia tusinatuotteita. Jokainen valmistakoon itse kaikkien sääntöjen mukaisia ruokia tai käyköön alan huippuravintolassa. Minusta on kiva, että ruokakulttuurimme avartuu ja kaukaisempienkin herkkujen maistaminen on mahdollista yhä useammalle. Ehkä kaupasta ostettu valmistuote innostaa kokeilemaan niiden tekemistä alusta pitäen itse.

 Mukavaa ja herkullista viikonloppua kaikille!

Joululahja lokakuussa!

 
Maanantaina sähköpostiin tuli viesti PuutarhaNikkareilta. Olen voittanut asiakastyytyväisyystutkimuksessa 100 euron lahjakortin  Sähköpostissa kysyttiin, lähettävätkö he lahjakortin minulle postitse vai tulenko hakemaan sen itse. No, minähän lähdin ihan henkilökohtaisesti lahjakorttia hakemaan. Tulostin vielä sähköpostiviestinkin mukaani, jotta minulla olisi jotain "kättä pidempää" voittoni vahvistukseksi.

Muistan kyllä osallistuneeni asiakastyytyväisyystutkimukseen. Käyn aika usein jommassa kummassa espoolaisista PuutarhaNikkareiden myymälöistä; joko Lommilassa tai Espoonlahdessa. Tykkään tästä puutarha-alan perheyrityksestä, josta yleensä löytää ne kasvimaailman tavalliset ja tarvittaessa harvinaisempia herkkujakin. Syksyn sipulivalikoima on mielestäni seudun parhaimpia. Kesäkukat, ruukut, mullat, ravinteet, koristeet sekä leikkokukat ja mitä nyt puutarhaihminen tarvitsee, löytyvät myymälästä.

Arpaonni harvoin suosii minua. Joulumarkkinoilla arpoja ostaessani tapaan todeta, että minun euroni kilahtavat tukikassaan. Siksi ehkä epäusko valtasi minut PuutarhaNikkareiden sähköpostia lukiessani. Minäkö muka voittaisin lahjakortin? Jee, vaan nyt on lahjakortti haettu ja saatu. Tuossa se nököttää tietokoneen vieressä. Päässä pyörii jo kysymyksiä, mitä kaikkea kivaa keväällä voinkaan hankkia.  

Sain siis lokakuussa joululahjan, joka ansiosta voin ammentaa omaan puutarhaan jotain kivaa ja kaunista PuutarhaNikkareiden pienestä palasta paratiisia.

Kiitos PuutarhaNikkareiden onnettarelle!

Helleborus Double Ellen - Jouluruusu, joka on ostettu PuutarhaNikkareilta (kuva 16.10.21)

Jänisverkot paikoilleen

Rubus idaeus 'Ottawa' - Vadelma

 

Viikkoja voimallisesti vaivannut laiskamato on irtautunut minusta ja ilmeisesti mönkinyt syksyisen puutarhan multaan. Päättelen asiantilan siitä, että olen saanut hilattua itseni pihahommiin kevein mielin. Valmistakin on tullut siinä määrin, että olemme jo aloittaneet Ukkokullan kanssa iltalenkit. Jotenkin tekemisen vauhti on purettava, kun puutarhassa ei enää kovin paljon töitä ole. Eikä pimeässä ole edes kiva työskennellä.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

Jänis- (ja peura) verkot on laitettu paikoilleen. Piti oikein laatia ruutupaperille lista verkotettavista, ettei mikään tärkeä jäisi ilman. Kaikki koristeomenapuut, molemmat tuurenpihlajat, nuoret jalosyreenit, ruusuherukat, riippahernepuu, ruusuorapihlaja, kirsikka Accolade, pensasmustikat ja osa syyshortensioista pääsi tai joutui aitaukseen. Juuri nyt mieleen nousi, pitäisikö myös atsaleat ja safiirihortensia verkottaa? Tuskin se haitaksikaan on.

Suurin osa verkoistani on 120-150 -senttisiä. Kovin paljon korkeampia ei voi käyttää, koska silloin niiden yläreuna hiertää puiden alimpia oksia. Hankin tänä syksynä tukiverkkoja varten kuvassa näkyviä vihreitä tukikeppejä, joiden avulla verkon saa kauemmas itse puun rungosta. Tukeen on myös helppo kiinnittää verkko, ettei se levähdä lumen painosta auki.

Pensasmustikka aitauksessaan

 
Ostin jo aiemmin syksyllä uusia verkkorullia, koska sopivat verkkokoot loppuvat kaupoista juuri silloin, kun niitä tarvitsee. Mieluummin aitaan samaan verkkoon isomman alueen tai laitan verkkoa päällekkäin, kuin pätkin rullia pienemmksi paloiksi. Poistin käytöstä joukon verkonpaloja, joiden virittäminen kokonsa tai laatunsa puolesta on hankalaa.

Semprevivum tectorum - Mehitähti

Tavallisesti rinteen yläreunassa olevat aroniat pudottavat lehtensä rinteessä olevien kasvien päälle. Portaissa kulkiessani pysähdyin katsomaan, minne kaikki lehdet tänä syksynä ovat menneet, kun mehitähtien päällä oli vain muutama sielllä täällä. Samalla huomasin yhden mehitähden ryhtyneen kukkimaan.

Pikari/torvijäkälä

Syyspenkin vieressä olevan kotikiven sammalten joukkoon on kasvanut pikarijäkälää. Se on vielä tosi pienikokoista, joten täytyy seurata, jaksaako ne kiven pinnassa kasvaa enemmän mittaa.

Sisäänkäyntiä vastapäätä olevasta Bermudasta leikkasin perennoja, jotka sitten syötin hakettimen kitaan. Silputun massan kippasin pensaiden ja puiden tyville. Tavallisesti ripottelen tuoretta multaa perennapenkkeihin vasta keväällä, mutta nyt sattui kottikärryissä olemaan sopivasti multaa. Sitä nakkailin lapiolla leikattujen perennojen ympärille.

Kuorikatepolkujen siivoaminen vaatisi lehtipuhallinta. Pudonneiden lehtien haravoiminen kuorikatteesta vie samalla mittavan määrän itse kuorikatetta, mikä ei ole hyvä asia. En ole kovin ihastunut lehtipuhaltimen pöräyttelyyn, mutta ehkä jossain vaiheessa taivun sen käyttöön. 

Astilbe thunbergii 'Chokolate Shogun' - Harsojaloangervo

Tummalehtinen harsojaloangervo on muuttanut värinsä viininpunaiseksi. Jatkossa aion pitää silmät auki, jos vaikka törmäisin tähän kasviin myymälöissä. Mielelläni istuttaisin sitä enemmänkin sekä tämän yhden kaveriksi että muuallekin.

Viikko sitten ajoin ruohonleikkurilla nurmialueen läpi. Samalla tuli silputtua lehtiä. Silputuista lehdistä päällimmäiset haravoin istutusalueille. Loput jätin nurmikolle. Jonkun verran lehtiä on viikontakaisen leikkurimarssin jälkeen nurmelle ja kanttausuriin tullut, mutta ehkä jätän ne keväällä siivottaviksi.

Hiekkakäytäviä saan vielä käydä haravalla rapsuttamassa. Yksikin kunnon tuulenpuuska tuo puista ja pensaista alas viimeisiä lehtiä. Varsinkin norjanangervoissa on vielä paljon pikkuisia keltaisia lehtiä odottamassa varisemisen vuoroaan. Vaahteranneniä on  myös tänä vuonna valtavasti. Se tietää ensi keväänä tuhansia vaahteravauvoja kitkettäväksi.

Osa koivuista pitää vielä sitkeästi kiinni lehdistään. Monet muut puut ovat jo paljaita. Maisemat vaihtuvat nyt nopeassa tahdissa. Tämäkin viikon takainen kirjastomäki on tänään varmasti väriltään harmaampi.

Syysmetsään hiljaa keiju kulkee,
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee,
usvaan utuiseen kietoo maan,
rauhaan ja puiden havinaan.
Askel on keveä, ei jälkiä jää,
niittyvillain taipuu hiljaa pää.
Sieni hattunsa laskee maahan.

 

Punarinta esittelyssä

Esa-Pekka Avela: Punarinta  hämärän henki

Sain sähköpostiini ystävällisesti ja asiallisesti esitetyn tarjouksen, johon tarttumisesta olen todella tyytyväinen. Porilainen toimittaja, tietokirjailija ja lintuharrastaja Esa-Pekka Avela on julkaissut omakustanteena lempilinnustaan punarinnasta hienon kirjan Punarinta - hämärän henki.

Avela on kerännyt kirjaan punarinnasta paljon tärkeää tietoa, joka on esitetty kuvin, kartoin ja piirroksin. Pidin kovasti myös osuudesta, jossa kerrotaan punarinnan roolista kirjallisuudessa, musiikissa, postimerkeissä, joulukortissa, maalaustaiteessa. Sekin käy kirjasta selville, että punarinta on brittien suosikkilintu.

 Kirjassa on runsas ja kaunis kuvitus. Valokuvia on lukuisilta ansioituneilta luontokuvaajilta.

Innostuneena olen lukenut kirjaa valikoiden siten, että kohta on koko kirja tullut käytyä läpi. Selkeän jaottelun ja runsaan kuvituksen johdosta kirja on helppolukuinen. 

Sain kirjatarjouksen perjantaina 8.10. Paketti oli kotipostissani maanantaina 11.10. eli harvinaisen nopeaa ja kiitettävää palvelua. Tilasin kirjaan suoraan Esa-Pekka Avelalta, mutta se on ostettavissa myös kirjoja myyvistä kaupoista ja netistä. 

Esa-Pekka Avela: Punarinta - hämärän henki, 2021
ISBN: 978-952-94-4706-0

Esa-Pekka Avela: Sinitiainen - Neljän tuuman hurrikaani

Punarinta-kirjan kanssa samaan pakettiin tilasin Avelan 2011 julkaiseman Sinitiainen - Neljän tuuman hurrikaani. 

Kirjan rakenne on aikalailla samanlainen kuin uudemman Punarinta-kirjan. Sinitiaisesta kertova kirja ei kyllä yhtään kalpene kauneudessaan ja tietosisällössään tuoreemmalle julkaisulle. Vajaaseen sataan sivuun mahtuu paljon hyviä valokuvia ja mittavasti mielenkiintoista tietoa.

Esa-Pekka Avela: Sinitiainen - Neljän tuuman hurrikaani, 2011
ISBN: 978-952-67119-5-9

Ilman muuta päätin jo kirjat tilatessani ne lukea. Mielessä on myös ajatus, että toinen tai kenties molemmatkin ovat sopivia käärittäväksi lahjapakettiin. Lähitulevaisuudessa on muutamia syntymäpäiviä, eikä jouluunkaan enää pitkää matkaa ole.

Nämä kirjat sopivat hyvin myös lukuikäisille lapsille ja teineille. Melkeinpä siis vauvasta vaariin eli kaikille luonnosta ja linnuista kiinnostuneille.

Suosittelen lämpimästi näitä kirjoja niin itselle kuin lahjaksikin.

Sattuipa mukavasti, että tiistaina puutarhassa jänisverkkoja virittäessäni, lensi punarinta aivan lähelle jotain minulle kiihkeästi selittämään. Olen ennenkin huomannut, kuinka helposti punarinta tulee aivan lähelle tekemään tuttavuutta. Kerran jos toisenkin olen syyssipuleita istuttaessani saanut kuunnella punarinnan tarinoita. Yhteistä kieltä meillä ei toistaiseksi ole, mutta hyvin tulemme toimeen.

Syksy on hissukseen vaihtumassa talveksi. Viilenevien säiden ja pimenevien iltojen myötä on enemmän aikaa istahtaa kirjan ääreen. Tällä kertaa kirjaseuranani ovat punarinta ja sinitiainen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Vielä kukkii

Geranium hymalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi

 
Kukkien määrä puutarhassa vähenee vääjäämättä. Pitkään jatkunut leuto sää ja lämpimät yöt ovat hellineet kaikkia sinnittelijöitä ja mattimyöhäisiä. Kurjenpolvien kukinta oli koko kesän puutarhassani tavallista vaisumpaa. Kurjenpolvet ovat yleensä helppohoitoisia ja karummissakin oloissa pärjääviä. Ehkä pitkään jatkunut helle ja kuivuus kuitenkin näännyttivät kurjenpolvien kukkimisinnon.

Idänkurjenpolvi Baby Blue alkoi kukkimaan vasta elokuun lopulla. Se on ihan huomaamatta pörhistänyt kasvustonsa niin Ovaalipenkissä kuin Vasenrinteessäkin.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Ovaalipenkistä toinen kyläkurjenpolvi Splish-Splash meni kesällä täysin ruskeaksi. Toinenkin on koko kesän ollut huonovointisen näköinen. Kurjenpolvissa ei ole juuri kasvitauteja, joten luultavasti menneen kesän olosuhteet ovat olleet niille ylivoimaiset. 

Yläpihalla kasvava Splish-Splash kukki kesällä lyhyen aikaa. Sen jälkeen siinä on ollut kukka siellä, toinen täällä. Hyvä, että kasvusto on kuitenkin rehevää. Jos Ovaalipenkin kyläkurjenpolvi ei keväällä jaksa herätä, on sentään toisessa paikassa kasvustoa jaettavaksi.

Joitakin vuosia sitten istutin palan peittokurjenpolvea etupihan marjakuusen kupeeseen. Siitä on kasvanut kivan pyöreä pehko, joka kukkii kesäisin kauniisti. Vieressä on myös verikurjenpolvea, jonka kasvutapa on huomattavasti rönsyilevämpi.

Fragaria x roxea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda kukkii täyttä päätä. Muiden kasvien valmistautuessa talvilepoon, koristemansikan sinne tänne luikertelevat versot ja pinkit kukat tulevat hyvin esiin. Vielä ehtisi napsia rönsyjä siirrettäväksi ja istutettavaksi muualle. Iät ja ajat minun on pitänyt kerätä rönsyjä, jotta saisin pariin paikkaan oikein tiiviin koristemansikkakasvuston. Miten se aina unohtuukin. Niin taitaa käydä nytkin, ellen vartavasten kirjaa asiaa tehtävälistaan.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokaiset kukkivat ja kasvattavat lehtipehkoja Ruusupenkissä. Pikkuinen Bellis on aikamoinen vaeltaja. Olen saanut päätuppaat pysymään penkissä aika hyvin, mutta kummasti uusia taimia ilmaantuu kanttausvakoihin. Pieninä kaunokaisen lehdet muistuttavat hyvin paljon lemmikin lehtiä. Kanttausuria kitkiessä ei voi koskaan olla varma, meneekö kompostiämpäriin kaunokaisia vai lemmikkejä.

Gaillardia aristata 'Kobolt' - Syyssädekukka

Syyssädekukkaan taisin ihastua syvemmin käydessäni naapurin Maritin kanssa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa joitakin vuosia sitten. Vierailumme osui elokuun lopulle, jolloin syyssädekukat olivat komeimmillaan. Ja Kaisaniemessähän ne olivatkin korkeita ja suurikukkaisia. Perhoset ja pörriäiset liihottelivat kukissa, mikä sai minut kiinnostumaan oranssikeltaisena hehkuvista kukista erityisen paljon.

Omistani ei ole kertaakaan kasvanut kovin korkeita. Siihen saattaa vaikuttaa istutuspaikka ja mullallakin voi olla osuutensa. Ehkä lajikekin on eri, kuin Kaisaniemessä. Uskollisesti nämä kuitenkin syksy toisensa jälkeen nousevat kukkimaan.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Oranssikeltanolla on kauden toinen kukintavaihe menossa. Vaiheiden välissä se näytti kasvattaneen uusia lehtiruusukkeita. Oranssikeltano päätti ottaa ruskan omakseen. Tavallisesti sen kukat ovat selvästi oranssit. Nyt lähestulkoon punaiset. 

Kesäisen kukinnan aikaan oranssikeltano tuppaa jäämään näyttävyydessä muiden jalkoihin. Vaikka sen kukkavarsi nouseekin suorana ja tanakkana 30-senttisenä monien viereisten kasvien yläpuolelle.

Geum coccineum - Tulikellukka

Tulikellukan syyskukinnasta olen maininnut jo aiemminkin. Sitä kelpaa esitellä, kun nuppuja avautui enemmän kuin yksi ainokainen. Tavallisen tulikellukan kaverina kasvaa Nonnaa ja Totally Tangerinea sekä MaiTaita. Muut eivät ole lähteneet tulikellukan tavoin kehittämään itselleen syyskukintaa. Hyvä niin, jos vain jaksavat taas keväällä nousta kasvamaan.

Dasiphora fruticosa - Pensashanhikki

Monien inhokki, pensashanhikki kukkii joka syksy syyspakkasiin saakka. Olisiko pensashanhikki tekemässä uutta nousua, sillä monissa puutarharyhmissä sitä on kovasti kehuttu ja sen pärjäämisestä kysytty. Pensashanhikki on helppohoitoinen ja vaatimaton.

Meillekin pensashanhikkia istutettiin alkuvuosina naapurirajan rinteeseen. Myöhemmin rinne korvattiin tukimuurilla ja hanhikit kaivettiin ylös. Istutin ne pikkupuutarhaan, josta sieltäkin pensaat ovat vähitellen tulleet hävitetyiksi. Itse en kovasti tykkää sen risuisesta olomuodosta ja siitä, että se vihertyy aika myöhään. Viimeisen hanhikin siirsin alapihan toiseen nurkkaukseen, jossa se näyttää viihtyvän. Sinne se sopii hyvin ja saa puolestani kasvaa rauhassa.

Viola odorata - Tuoksuorvokki

Nilalta, Lappalainen etelässä -blogista, sain reilun määrän tuoksuorvokkia. Istutin ne Hedelmätarhaan, punakanelin ympäristöön. Sinne kasvit ovat kotiutuneet hyvin ja kukkivat parhaillaankin runsaana. Pian voin ottaa jo jakotaimiakin näistä Nilan tuomista tuoksuorvokeista istutettavaksi muualle puutarhaan.

Astrantia major -Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Mylläsin Pikkupuutarhan Kivipenkkiä viime vuoden syksyllä jonkin verran. Siinä yhteydessä siirsin mm. tähtiputket taaemmas, jotta ne ei kasvaessaan ja kukkiessaan kaatuisi käytävälle. Keväällä tähtiputki nousi, mutta kukkimaan se ryhtyi vasta näin syksyn loppumetreillä. Kumma kyllä, lehdet ovat nyt yksiväriset. Tavallisesti ne ovat selvästi laikukkaat.

Clematis vit. 'Polish Spirit'

Kärhöjeni kesä ei ollut paras mahdollinen. Rouge Cardinal ja Multi Blue kukkivat runsaina. Lähes kaikki muutkin kyllä kukkivat, mutta mitään suunnatonta värien ilotulitusta kärhöt eivät järjestäneet. Polish Spirit tuntuu olevan takuuvarma kukkija. Aloitettuaan se jatkaa ihan viimeiseen saakka täysillä. Karsin Polish Spiritin takana kasvavia syreenejä siten, että kärhötukeen tulisi enemmän valoa. Keväällä on muistettava auttaa tuoreita versoja alussa paremmin kiipeilemään tuessa. Nyt paljon oksia kiemurtelee maassa ja tuen alaosassa.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Madame Julia Correvonista saattaa hyvällä tuurilla tulla Polish Spiritille varteenotettava kilpailija. Nuoresta iästään huolimatta se on kukkinut tänä kesänä varsin ahkerasti ja vieläkin muutama kukka sinnittelee näkösällä. Se asuu lähellä Polish Spiritiä ja myös madamelle lisäsin valoa karsimalla syreeniä sen ympäriltä.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

Pensasruusuista neilikkaruusulla ja Sävelellä on meneillään kukkimiskisa. Saapa nähdä, kumpi jaksaa kukkia pidempään. Neilikkaruusussa on useita kuvassa näkyvän kokoisia kukkaryppäitä ja jonkun verran vielä avautumattomia nuppuja. Olen napsinut aika ahkerasti kukkineita kukkia pois neilikkaruususta. Tilalle on nopeasti kasvanut uusia nuppuja. Nyt en enää käy ruusuja leikkelemässä. Kukkikoon, minkä kukkii. Sitten siirtyköön talvilevolle.

Rosa rugosa Sävel

Sävelestä leikkasin elopkuun lopulla pari-kolme isompaa oksaa, jotta pääsin kaivamaan Aljonushka-kärhön sen viereltä pois. Sävel on niin mahdottoman piikkinen ruusu, ettei sen läheisyydessä ilman paksua asua kärsi työskennellä. Myös Sävelestä olen leikannut kuihtuneita kukkia pois. Yhä se kukkii ja kilvoittelee neilikkaruusun kanssa.

Sävelestä aion keväällä leikata muutaman isomman oksan jälleen kokonaan pois. Ehkä leikkaan sitä rajumminkin. Pensas on kasvanut isoksi. Nyt se on ikäänkuin kärjellään seisova A-kirjain eli tyvestä kapea ja kalju, latvuksista laajalle levinnyt pehko. Sointua leikkasin keväällä runsaasti, josta se ei loukkaantunut laisinkaan. Päinvastoin, siitä on tullut kaunismuotoisempi ja kukkiminenkin tuntui parantuneen.

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Vasenrinteen Sommerwind-maanpeiteruusut ovat kukkineet pitkin kesää ahkerasti. Yhä niissä on paljon nuppuja, joista osa ei ehkä ehdi avautumaan. Oikearinteen puolella on viime vuonna istutettua Fairyä, joka on hyvin samanlainen, kuin Sommerwind. Fairy kukkii niinkään edelleen kivasti.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Jokin aika sitten mietin, mihin ihmeeseen syyssahramini ovat kadonneet. En sentään ääneen ihmetellyt, mutta mistä lie osasivat hetikohta ilmestyä ilmoille. Istutin pari vuotta sitten syyssahrameita toiseenkin paikkaan, mutta siellä ei näy vielä piipon piippoa. Joko ovat pakanneet kapsäkkinsä ja lähteneet Kiinaan. Tai sitten parhaillaan venyttelevät terälehtiään astuakseen esille mullan sisältä.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Syysvuokko on kukkinut jo viikkokaupalla. Muutamia avautumattomia nuppuja vielä löytyy, mutta luopumisen hetki on näköpiirissä syysvuokonkin kohdalla.

Syysvuokko on jouluruusun ohella kasvi, josta jaksan iloita ihan joka kerran sen ohi kulkiessani. Kuinkahan monta syysvuokkoa istutin ja menetin ennen kuin eteen osui yksilö, joka päätti tehdä yhteistyötä kanssani. Tai peräti kaksi kaveria; toinen alapihan Kiemurapenkissä, toinen yläpihan Allaspenkissä. Edelleenkään en tiedä, mikä meni näiden syysvuokkojen kohdalla nappiin: sopiva istutuspaikka, otollinen istutusaika, terve taimi tai jokin muu? 

Jos jotain kasvia haluatte ja uskotte menestymisen olevan sille mahdollista, älkää luovuttako.  Sinnikkyys voi hyvinkin osoittautua palkitsevaksi. Siitä minulla on omakohtaisia kokemuksia.

Colchicum - Syysmyrkkylilja

Aiempina vuosina istutetut syysmyrkkyliljat ovat jo väsähtäneet. Vuosi sitten istutetut nousivat vanhoja myöhemmin ja seisovat vielä hetken aikaa tanakasti pystyssä.

Puutarha-aiheet vähenevät jokavuotiseen tapaan iltojen pimetessä ja sään kylmetessä. Onpa sitten enemmän aikaa lukemiseen, käsitöihin ja olla möllöttämiseen.

Raikkaita syyspäiviä teille kaikille!

Puikkomaniaa ja uusi pöytäliina

Loppukesällä alkanut puikkomania senkun jatkuu. Tyhjin käsin tuntuu tosi typerältä istua katselemassa telkkua tai ylipäätään istumassa yhtään missään. Puikot ja lanka hakeutuvat väistämättä hyppysiin ja aina jotain valmista myös syntyy. Ideat ovat vähissä, eikä intoa monimutkaisiin malleihin ole vielä löytynyt. Sillä välin, kun toiset toteuttavat upeita villatakkeja ja kauniita huiveja, minä väsään sukkia vanhoja lankavarastoja käyttämällä.

Kuvan raitasukkiin käytin tummanruskeaa ja raitalankaa (sävy 822).

Polvisukat valmistuivat mustasta 7veikasta ja kahdesta erilaisesta punasävyisestä raitalangasta. Aloituksessa on 64 silmukkaa. Resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan, koska mallineuleena on 4 o, 1 n. Pohkeen jälkeen kavensin oikeita silmukoita siten, että nilkan resorissa silmukoita on puikkoa kohden 12.

Jämänöttöset eivät millään tahdo loppua. Yksiväriseen mustaan yhdistin näissä nilkkasukissa Novitan Nostalgiaa (sävy 845, joka ei enää ole tuotannossa). Jalkaosan alkuosassa ensimmäiseen sukkaan tuli vahingossa peräkkäin kaksi kerrosta mustaa. Niinpä tein toiseen sukkaan saman virheen. Sittenhän se ei enää olekaan virhe, vaan kutojan suunnittelema yksityiskohta.

Näissäkin sukissa vajaiden kerien tuhoaminen jatkuu. Tällä kertaa yhdistin mustaan vaaleanpuna-lilasävyistä Pohjolaa. Varmistaakseni langan riittävyyden molempiin sukkiin, kudoin kärkeen pätkän mustalla.

Löytyipä laatikostani puolukansävyistä Nostalgia-lankaa (sävy 082, jota ei enää valmisteta). Aioin yhdistää sen yksiväriseen oranssiin, mutta muutinkin mieleni nähdessäni ruokakaupassa hieman taitetumpaa oranssia, hunaja nimeltään. Novitan Wool Rescue sisältää 75 % kierrätettyä villaa ja 25 % kierrätettyä polyamidia. 

Mallineuleena käytin kerrosrivinousua siten, että lankanostojen paikka vaihtelee eri riveillä. Kerrosrivinousu kiristää vähän, joten ko. mallineuletta käyttäessä kannattaa lisätä silmukka tai pari puikkoa kohden.

Ystävän nuoremman tyttären vauvalle kudoin vihreästä Venlasta pitsisukat ja perussukat luonnonvalkoisesta Woolly Woodista. En ole aikoihin kutonut vauvakokoisia sukkia. Enkä kutonut nytkään, vaikka tähtäsin puolivuotiaan kokoon. Taisi kummastakin parista tulla sopivammat 1-vuotiaalle, mutta kasvaahan ne jalat pikkuisilla.

Oma pikkuveljeni ei ole enää ollenkaan vauva, vaan ihkaoikea miehenköriläs. Poikaparka sai ehkä ikuisia traumoja, sillä pari ensimmäistä vuotta hänellä oli merkittävä rooli leikeissäni elävänä nukkena.

Pikkuveljen perhe on tykästynyt mustiin villasukkiin. Jotta kukin erottaisi paremmin omansa, kudoin veljen sukkiin mustasävyisestä Polkka-langasta raidat.

Jotta puikkoelämä ei tuntuisi liian yksitoikkoiselta, seuraavaksi vuoroon pääsi siniset sävyt. Jämälankoja on yleensä niin vähän, ettei niistä koko sukkaa tee millään ilveellä. Varteen nöttösistä saa kivasti vaihtelua.

Mielessä väikkyy edelleen Revontuli-huivi, johon en edelleenkään ole löytänyt mieleisiä lankoja. Kovin intensiivisesti en tosin ole etsinytkään. Kesällä Rustassa käydessä silmiin osui 200 g:n kerä lankaa hintaan 2 euroa. Harvemmin ostan akryylilankoja, mutta nyt sellaiseen sorruin. Vieläpä kahteen kerään, kun halvalla sain.

Harmaasävyisestä kudoin kaksi pipoa. Toisessa mallineuleena on 4 o, 1 n siten, että nurjan paikka siirtyy kahden kerroksen välein. Toisessa pipossa mallineuleena on kaksi kerrosta 2 o, 2 n ja seuraavat kaksi kerrosta 2 n, 2 o.

Punasävyisestä langasta tein pipot samoilla mallineuleilla. Kummassakin käytin puikkoja nro 5 ja 60 cm:n pyöröpuikkoa nro 5. Silmukoita pipoissa on 80.

Kolmatta pipoa samasta langasta en enää viitsinyt tehdä, vaan lopusta punasävyisestä kudoin 40 silmukan huivin. Se olisi voinut olla kapeampi, jolloin pituutta olisi tullut enemmän. Toisaalta tiedän jo henkilön, joka kietoo  kaulaansa mieluummin vähän lyhyemmän huivin. Hän tulee saamaan huivin ja malliin sopivan punasävyisen pipon.

Elämän siirtyessä enenevässä määrin sisätiloihin, katsoin aiheelliseksi hankkia keittiön pöydälle uuden pöytäliinan. Ihastuin Pentikin Fantasia-kankaaseen, jossa on sopivasti samoja sävyjä, joita puutarhan ruska on tarjonnut.

Tunnetusti kangasliina houkuttelee magneetin lailla kahvikuppia kaatumaan heti ensimmäisellä käyttökerralla. Niin kävi nytkin. Pöytäliina pääsi oitis pesukoneeseen, jossa läiskä lähti. Ehkä seuraavan pöytäliinan kohdalla palaan pinnoitettuun materiaalin, jota voi koneessa pesemisen lisäksi myös pyyhkiä.