Yhteiselo pensaiden kanssa

Kosmoskukka 'Velouette'

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kirjoitti postauksessaan ideoineensa rusopajuangervoille uuden tehtävän. Hän on leikannut pitkän rivin villinä rehoittavia rusopajuangervoja siistiksi aidanteeksi, joka rajaa ja kehystää puutarhaa hienosti. 

Rusopajuangervot 8.5.2026

 
Meillä rusopajuangervoa on pitkänä aidanteena alapihan aidan takana. Nykyisin kunnan maalla. Puskat on istutettu 90-luvulla estämään pallojen lento silloiselta korttelipallokentältä meidän puolelle. Mikään suuri ongelma nuo pallot eivät olleet. Mikä lie päähänpisto aiheutti rusopajujen istuttamisen. Toimi, jota olen katunut ankarasti kerran jos toisenkin.

Aluetta uudistettaessa 2018 kunta päätti jättää pajuangervot paikalleen. Kunta leikkaa/trimmaa nurmikkokaistaleen pallokentän ja pajuangervojen välissä. Minä taasen hoidan säännöllisesti angervojen ja meidän aidan välisen alueen.

Rusopajuangervot 18.5.2026

Moni tietää, kuinka herkästi leviävä kasvi rusopajuangervo on. Pitkään paikalla kasvaneena se on saattanut vallata valtavasti tilaa ja sen poistaminen on pitkäkestoinen ja suuri urakka. Toistaiseksi olemme leikanneet rusopajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein tapille, koska vanhetessaan puskat tuppaavat risuuntumaan. Viimeksi aita leikattiin helluntaina.

 

Rusopajuangervot 25.7.2026 + muutama tuoksuvatukka jonon jatkona.

 

Olen henkisesti valmistautunut jonain päivänä kaivattamaan rusopajuangervot kokonaan pois. Ne nimittäin tekevät ahkerasti juurivesoja ja pyrkivät laajentamaan kasvustoaan aidan ali meidän puolelle. Kaistaleen ajaminen ruohonleikkurilla hillitsee vesatuontantoa hieman, mutta silti joudun vähän väliä nyhtämään pois omenapuiden alle ilmestyneitä rusopajuangervoja. 

Lumimarja ja norjanangervo

Minun käteni toimivat ajatusta nopeammin. Mistä taasen on haittaa niin päälle kuin käsillekin. Kädet nimittäin joutuvat tekemään paljon ylimääräistä ja turhaakin työtä. Ja päätä kivistää itse aiheutettu mielipaha hölmöistä päätöksistä. 

Tiikerilija on eksynyt lumimarjojen joukkoon.

 
Yksi esimerkki päättömistä tekemisistä on, kun vuosia sitten keksin istuttaa lumimarjaa Olopihan terassinkulmalle. Lumimarja on ihan kiva ja nättikin puska sille sopivassa paikassa. Ei vain tuo nurkkaus ollut paras valinta lumimarjalle. Se kasvoi korkeaksi ja leveäksi. Muutama vuosi sitten keksin ryhtyä muotoilemaan puskia. Tykkään, kun pensaat ovat tässä paikassa matalampia, eivätkä vyöry kulkuväylälle. Etenkin sateen jälkeen on mukavampi, etteivät märät oksat liiskaannu ohikulkijan paljaisiin reisiin.

 
Pensasleikkuri hyppysissäni en pysähtynytkään lumimarjojen kohdalle vaan jatkoin matkaa talon päätyyn, jossa kasvaa norjanangervoja. Niitä kasvaa meillä muuallakin. 

Norjanangervo on kauneimmillaan keväällä kukkiessaan. Leikattuna sen kukinnasta ei pääse iloitsemaan. Norjanangervo ei ylipäätään ole paras mahdollinen muotoonleikattava pensas. Se vaatii alasleikkauksen muutaman vuoden välein, koska se risuuntuu alaosistaan. Vanhassa norjanangervopensaassa saattaa olla vihreää vain latvuksissa, alaosien ollessa täysin ruskeita. 

Talon päädyssä kasvavista norjanangervoista osa on kuollut. Leikkaamalla ne eivät vyöry kulkuväylälle ja pysyvät kohtuullisen siisteinä. Jollain aikavälillä on suunnitelmissa kaivaa norjanangervot kokonaan pois. Luultavasti en talon seinustalle istuta mitään tai ainakin jotain matalaa ja sopivalle etäisyydelle sokkelista.

Lumimarja

Pikkupuutarhassa kasvaa lyhyt pätkä lumimarjoja ajalta, jolloin tuijia ei vielä ollut erottamassa tonttia tiestä. Tuijat istutin 2009. Niiden ja lumimarjojen välissä on käytävä, joka on tarpeellinen tuijien leikkaamista silmälläpitäen. Lumimarjoilla ei ole mitään erityistä syytä olla edelleen tuossa. Eipä tosin erityistä syytä niiden poistamiseksikaan. Kaikenlaista tekemistä ja kaivamista on muutenkin riittävästi.

Pikkupuutarha 14.5.2026

Tuijat ovat kasvaneet korkeiksi. Kotitie ei ole vilkasliikenteinen, mutta kulkijoita riittää. Tiivis tuija-aita muodostaa näkö- ja pölyesteen ja luo pikkupuutarhan kasveille mukavan suojaisan ilmapiirin. 

Tällaisessa toukokuisessa kuvassa kaikki näyttää kovin avaralta. Sopivan kosteuden ja lämmön vuoksi kaikki kasvit ovat tällä hetkellä korkeita ja leveitä. Kuvassa näkyvät norjanangervot ovat levähtäneet joka suuntaan ja kuvaajaa lähempänä vasta pikkuiset töyhtöangervot peittävät nyt näkyvyyden pikkupuutarhaan tältä kohtaa kokonaan. Aion leikata norjanangervot alkusyksystä tapille, koska vihreää niissä on lähinnä latvoissa. Edellisestä leikkauksesta taitaa olla kohta 10 vuotta. 

Aikanaan istutin norjanangervoja yläpihalle talon edustalle L:n muotoisena ryhmänä. Se ei ollut mieleinen ratkaisu, jonka vuoksi kaivoin ja siirsin pensaat pois. Niin niitä sitten kulkeutui pihan eri osiin. Alapihallakin on isompi norjanangervokeskittymä. Kuvassa oikealla, kuunliljojen jälkeen näkyy osa Naapuriaitakakkoseksi nimeämästäni paikasta, jossa norjanangervoja kasvaa. Näitä muotoilen kukinnan jälkeen nurmikon puolelta pyöreämmäksi, jotta kulku ja nurmikon leikkaaminen hoituu ilman oksien siirtelyä tieltä pois.

Ruusupenkin jatkeena Naapuriaitakakkonen 6.6.2026

Paras ratkaisu pensaiden leikkaamisen ja muotoilun vähentämiseksi olisi istuttaa kuhunkin paikkaan sopiva pensas. Tai olla istuttamatta pensasta ollenkaan. Jälkiviisaus on tunnetusti sitä parasta viisautta. Puutarhaa rakentaessa ei välttämättä ole hallussa parhaita ja käytännöllisimpiä tietoja ja taitoja. Tiedot, taidot ja viisaus karttuu ajan ja kokemuksen myötä. Näitä ominaisuuksia odotellessa joutuu tai pääsee tekemään puutarhassaan monenlaisia korjaavia toimenpiteitä.

Lumikärhö kosiskelee kirsikkaa.

 
Tänä kesänä puutarha laittaa omistajansa jaksamisen ja sietämisen venymään. Syynä on osittain varmasti se, että puutarhalla alkaa olla vuosia takanaan. Toinen vaikuttava asia on otolliset olosuhteet. Sadevettä on saatu runsaasti ja lämpöäkin riittävästi. Pitkään sakset ja lapio on riittänyt pitämään kasvit kuosissa ja kurissa. Nyt rehevyys alkaa olla sellaisissa mitoissa, ettei pienet kaivuoperaatiot tunnu missään. Saksillakin saa vain tilapäistä tilaa.

Kuvassa vanhempi lumikärhöni ei tyydy kurkottamaan pilviä kohti. Se kosiskelee kulkuväylän toisella puolella kasvavaa koristekirsikkaa. Onko riiaamisen tuloksena kenties lumikirsikka vaiko kirsikkakärhö? Ainakin tässä kohtaa kulkija joutuu kumartamalla tekemään kunniaa kummallekin. Ainoa tie tästä suunnasta kasvihuoneelle kun vaatii kuhertelijoiden alituksen.

Kosmos 'Candy Stripe'

 

Puutarha on siitä mukava paikka kartuttaa elämänviisautta, että oikeaa tai väärää puutarhaa ei ole. Kukin saa luoda juuri sellaisen puutarhan itselleen kuin jaksaa ja haluaa. 

Mukavaa viikonvaihdetta ja matkaa kohti pian alkavaa elokuuta! 

Haapa harmittaa

Kehäkukka 'Bronzed Beauty'

 

Tämän kesän yksi ärsyttävimmistä asioista on haavan versot, joita putkahtelee mitä kummallisemmista paikoista. Yhtenä päivänä ei näy mitään, seuraavana ohi kulkiessa silmään pistää jotain sinne kuulumatonta. Noin kuvainnollisesti. Tarkemmin katsoessa löydän pitkiksi venyneitä haavantaimia milloin mistäkin kukkapenkistä. Nurmikollakin niitä toisinaan on, mutta koskaan ne eivät ehdi nurmikolla muutamaa senttiä pidemmiksi. Sen sijaan kukkapenkeissä haavantaimet naamioituvat ovelasti muiden kasvien joukkoon, jolloin niillä on aikaa venyä korkeutta ja leveyttä.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Puiston puolella, lähellä rajaamme kasvaa kaksi suurikokoista haapaa. Jo useampana kesänä ne ovat pukanneet juurivesojaan meidän puolelle. Tänä kesänä suorastaan hillittömästi. Pienet taimet lähtevät helposti käsin nyppäisemällä, mutta suurempia varten on jo haettava lapio avuksi.

Seikkailin netissä yrittäen löytää pätevää keinoa haavanvesojen torjumiseksi. Eihän sellaista ole. Myrkkyjä tarjottiin useammassakin yhteydessä, mutta sille tielle en lähde. Eilen huomasin kolme 50-senttistä haavantainta nousseen talon päädyn Metsäpuutarhaan, rhodojen viereen. Kunhan kasvit vähän kuivuvat lauantaisen sateen jäljiltä, saapastelen lapion kanssa tekemään haapaharmituksista entisiä. Kunnes ne taas nousevat. Joko samassa paikassa tai jossain muualla. 

Tsinnioita kehäkukkien seassa.

Keväällä on muutenkin paljon tekemistä, jonka vuoksi houkutus jättää jotain väliin, on suuri.  Jos pihassa on pienikin lämpäre, johon voi kesäkukkien siemeniä kylvää, se kannattaa. Sen huomasin taas, kun kehäkukat aloittivat kukinnan. Kehäkukka on helppo ja kaunis kesäkukka, jonka moni muistaa mummojensa pihamailta. 

Olen jo muutamana kesänä kylvänyt 'Bronzed Beautya', joka on minusta hyvin kaunis kehäkukka. Samaan syssyyn laitoin edellisvuoden kehäkukista ottamiani siemeniä, jolloin kukkien kirjo on laajempi. 

Malvikki

Yhden lavakauluksen tapaan kylvää täyteen kesäkukkia. Tänä vuonna kolmea kosmosta eli 'Candy Stripe', 'Velouette' ja 'Apricotta'. Kosmoksissa nuput aukeavat pian. Malvikit ovat jo täydessä kukassa. Samoin samassa laatikossa myös kehäkukat kukkivat.

Majalispenkki on jälleen kesäkukkamaana. Sinne kylvin niinikään kehäkukkaa ja runsaasti erilaisia pioniunikoita. Suurin osa pioniunikoiden siemenistä on peräisin viime kesän kukista. Jostain kumman syystä minun puutarhassani lähinnä lilakukkaiset pioniunikot kukkivat. Varmaan sieltä joukosta avautuu myös muita värejä, toivon.

Auringonkukka 'Astra Gold'

Esikasvatin muutaman auringonkukan toissa vuonna Kivipellon Sailalta saamistani 'Astra Gold'in siemenistä. Kukista tulee tuollaisia pörheitä keltaisia kaunottaria, kuten kuvasta näette. Korkein auringonkukista on kohta parimetrinen.

Tagetes 'Jolly Jester'

 
Samettikukkia piti kylvää enemmänkin, mutta jostain syystä vain vuosien suosikki 'Jolly Jester' ja 'Strawberry Blonde' pääsivät multaan. 'Jolly Jesterin' siemenet on nyt kaikki kylvetty ja kasvatettu. Pitkään niitä siemeniä riittikin ja hyvin itivät. Ensi kesäksi on hankittava uusia. Tämä on hauska, pitkävartiseksi venyvä samettikukka, joka kukkii uskollisesti pitkään.
 

Kniphofia uvaria - Soihtulilja

Liiteristä ostetussa pussissa oli neljä Soihtuliljan juurakkoa. Kolme niistä lähti kasvuun ja vain yksi teki kukkavanan. Melko vaatimaton ilmestys, mutta ehkä se ensi vuonna loistaa enemmän. Jos vain saan juurakot talvetettua.

Viereisessä ruukussa on viime kesäksi hankittuja gladioluksia, joihin on vasta ilmestynyt kukkavanoja. Vuosia sitten messuilta hankittu lukinlilja kukki jo kesäkuun alussa. 

En ole vuosiin istuttanut uusia liljoja. Osa vanhoista nousee ja kukkii uskollisesti joka kesä. Parhaiten menestyvät mix-pussukoina ostetuista keltaiset ja oranssit. Oikean alakulman lilja lienee 'Nightrider', jonka siirsin syksylllä 2024 pois Majalispenkistä, jotta se ei tuhoutuisi kevään 2025 ruusunkaivuu-urakassa.

Liljakukot ovat löytäneet puutarhani liljat, mikä on yksi syy innottomuuteen istuttaa uusia liljoja. Monessa paikassa myös muut kasvit ovat kasvaneet ja levinneet siinä määrin, että vanhat liljat ovat vähitellen hiipuneet pois. Eikä oikein hyvää paikkaa uusille liljoille ole.

Lilium 'Sweet Surrender' - Tiikerililja

Kermanvärisestä tiikerilija 'Sweet Surrender'ista pidän kovasti. Sitä hankin useampana vuotena ja hyvin se kukkikin. Parin viime vuoden aikana olen myllännyt istutusalueita varsin tehokkaasti ja siinä tohinassa 'Sweet Surrender'it ovat kärsineet. Taidan tutkia, josko keksisin niille uuden paikan. 

Punakukkainen esikko

Vuosi sitten sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta useita esikoita. Innostuin erityisen paljon punakukkaisesta esikosta, jollaista minulla ei ole ollut. Oli melkoinen urakka istuttaa valtava määrä Nilalta saatuja taimia, kun monessa paikassa piti ensin siirtää alta pois jotain jo siinä asuvaa. 

Esikoita istutin omena Huvituksen alle. Ajattelin, että siellä ne pääsevät hyvin esille keväällä kukkiessaan. Enpä tajunnut, kuinka voimallisesti tänä keväänä kaikki pikkusipulit valtasivat paikkoja hukuttaen esikot uumeniinsa. Kevätsipulien kukinnan hiipuessa kaivoin esikot pois ompun alta ja laitoin ne Majalispenkkiin. Ei mennyt ihan putkeen vieläkään, koska esikoille suunnittelemallani paikalla iti jo joukko kesäkukkia. Mikäs hätä tässä on, tuumasin. Syksyllä voin sitten siirtää esikot niiden ansaitsemille paikoille. 

Keväällä yksikään saamistani esikoista ei kukkinut punaisena. Yllättäen huomasin pari päivää sitten jotain punaista pilkistävän Majalispenkin kesäkukkien takaa. Punainen esikkohan se siellä puskissa kukkii. Kiitos Nilalle tästä ihanuudesta!

Köynnösnurkkaus

Pois puretun leikkimökin tilalle syntynyt köynnösnurkkaus on köynnöksiä pullollaan. L:n muotoisen köynnöstuen molemmilla reunoilla kasvaa villiviiniä. Se pursuaa joka suuntaan. Vasemalla villiviini on jo kiivennyt takana olevan syreenin oksille. Keskellä kasvaa kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa'. Kumpikin kärsi viime talvesta turhan voimakkaasti. Lähes kaikki vanhat versot paleltuivat. Juuret säilyivät ja tyvestä onkin tulossa uutta kasvua runsaasti. Viime vuonna 'Serotinoissa' oli muutama kukka. Toivoisin näkeväni kukkia tänäkin kesänä.

Istuinryhmän takana on tiilimurikoin päällä kaksi kukkalaatikkoa, joihin istutin kesän ajaksi Nilalta saamiani esikoita. Ne menevät alapihan Majalispenkkiin, kunhan kesäkukkakausi on ohi. Juurakot ovat niin muhkeita, etten keksinyt pitkiä kukkalaatikoita parempaa odotuspaikkaa. 

Vasemmalla näkyvässä padassa on siemenestä kasvattamaani purppurarevonhäntää (Amaranthus cruentus) ja oikealla taasen kelloköynnöstä. 

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Alapihan Oikearinteestä poistimme toukokuussa kolme honteloksi päässyttä vuorimäntyä. Kaksi vielä jäi. Istutin viime kesänä vuorimäntyjen vierelle lumikärhöä, jonka on tarkoitus peittää havujen rungot. Ja kyllähän se peittää. Niin rungot kuin kaiken muunkin. Kuvan keskellä on toinen jäljelle jääneistä vuorimännyistä. Jossain tuolla uumenissa. Toinen vuorimänty jää kuvassa alaoikealle. Senkin lumikärhö on jo tavoittanut.

Olen yrittänyt ohjata lumikärhöä enemmän oikealle, jossa sillä olisi paremmin tilaa leveillä. Vasemalla kasvaa pallohortensioita, joiden soisin jäävän näkyville. Lumikärhö on myös varsin voimakasotteinen, joten pallohortensioiden varret ja kukat eivät ehkä kestä kärhön kuristusotetta. Ensi keväänä on hoidettava kärhön ohjaus tehokkaammin. Myös rinteen yläpäässä, jossa lumikärhö saattaa tällä vauhdilla vyöryä köynnösnurkkaukseen. Jos minusta ei hetkeen kuulu mitään, lumikärhö on tukkinut talon uloskäynnit.

Meidän kylällä asuu pari perhettä, jotka kiertävät ahkerasti keräämässä mustikoita. Jopa niin paljon, että niitä riittää myytäväksi. Ostin viiden kilon laatikon puhdistettua mustikkaa hintaan 50 €. Olipa helppo laittaa nämä pakastimeen, kun kauhalla saatoin täyttää rasiat marjoilla. Lappu vaan päälle ja rasiat pakastimeen. Siellä on jo herukkamehua, mansikoita, raparperia paloina ja hilloina. Ja nyt mustikoita. Seuraavaksi sitten karviaismehua ja myöhemmin alkusyksystä Zilga-rypälemehua.

Tällainen sudenkorento vietti yhtenä päivänä pitkän tovin koreaköynnöskuusamassa. Ötökkätieto.fi:ssä aikani seikkailtuani tulin siihen tulokseen, että kyseessä on ruskoukonkorento (Aeshna grandis). 

Kesäkuun lopussa samassa paikassa lenteli sähkönsininen korento, pienempi kuin sudenkorento. Se saattoi olla koiraspuolinen neidonkorento. Ne tapaavat tulla puutarhaan saalistamaan kasveille. Neidonkorennot ovat hyödyllisiä. Ne pyydystävän pihasta suuren määrän muita hyönteisiä. Ei siis ihme, että niitäkin on tänä kesänä näkynyt. Puutarha tuntuu olevan sakeanaan kaikenlaisia ötököitä.

Tämä liljan terälehdellä vieraileva ötökkä saattaa olla ampiaisvieras (Volucella pellucens), joka on hyvin yleinen niityillä ja puutarhoissa. Tunnistaminen ei ole kovin helppoa. Antanette siis minulle anteeksi, mikäli veikkaus menee pieleen. 

Saxifraga Arendsii-ryhmä - Patjarikko

 
'Sydämellisen' patjarikon myötä toivotan kaikille kivoja kesäpäiviä!

Mihin nämä päivät oikein menevät?

Ukkonen lähestyy 11.7.

 

Hetki sitten oli kesäkuu ja nyt ollaan jo heinäkuun puolessa välissä. Päivät kuluvat vauhdilla, vaikka mielestäni kalenterissa ei mitään ihmeellistä ole. Tekemisiä säätelee jonkun verran sää, sillä ihan kaikkea ei ainakaan pihassa voi säällä kuin säällä tehdä. Viime lauantaina ukkonen melskasi runsaan tunnin verran, mutta vettä satoi varsin maltillisesti. Sunnuntaina ukkonen kumusi kaukana, eikä luvattu kaatosade tullut meille lainkaan. Varsinais-Suomessa sen sijaan oli satanut valtavasti.

Dahlia 'Creme de Cassis'

Daaliat ovat alkaneet avata nuppujaan. Yllä olevan 'Creme de Cassiksen' terälehtien viininpunainen reunustus on niin hieno. Ensimmäisen kukan seuraksi on pian avautumassa uusia nuppuja.

Dahlia 'Night Butterfly'

'Night Butterfly' on kukkinut jo jonkin aikaa. Tämä on viime kesän ostos. Toisessa ruukussa kasvaa 'Miss Mary', jonka kukka on kuvan perusteella likitulkoon samanlainen kuin 'Night Butterflyn'. Mikä lie älyvapaa ostoskohtaus minuun on iskenyt, kun sellaisen daalian olen kaupasta kotiin kantanut? Jospa tämä daalia yllättäisi minut avaamalla nupustaan täysin kuvaa vastaamattoman kukan. Jokusen päivän joudun vielä odottamaan ja jännittämään.

Kotilo tekemässä kallionauhuksesta pitsimallista.

Tänä kesänä on satanut aika runsaasti. Ei kuitenkaan siinä mielessä harmillisesti, kun välissä on ollut sopivasti aurinkoisia ja lämpimiä päiviä. No, olihan tässä pari viikkoa sitten +9 asteen pilvisiäkin aamuja. Silloin ei ihan kesäiseltä tuntunut.

Kostea kesä on saanut kotilot kömpimään koloistaan. Kasvien rehevyys suo nilviäisille hyviä piilopaikkoja. Kerään kotiloita purkkiin, mutta erityisiä metsästysretkiä en niiden suhteen ole tehnyt. Yhtään kasvia en ole kotiloiden vuoksi menettänyt. Joistakin kasveista ne tykkäävät toisia enemmän. Vuorenkilpien alla kotilot tykkäävät lymyillä, jonka vuoksi olen systemaattisesti vähentänyt vuorenkilpien määrää. Kallionauhus on kotiloiden mielikasvi. Sen lehdet ovat joka vuosi pitsimalliset. 

Ripottelin viime viikolla ferramolia kotiloiden suosimiin paikkoihin. Luulin kellarissa olevan vielä puoli säkillistä lisää, mutta eipä ollutkaan. On siis suunnattava rautakauppaan ostoksille. 10 litran säkillinen tulee edullisemmaksi kuin pienen laatikoiden ostaminen. 

Siivekäs ikkunalasissa sisältä kuvattuna.

Tämä kesä tuntuu olevan kaikenlaisten ötököiden suosiossa. Lintu- ja perhoskirjan lisäksi tulee aktiivisesti selailtua netin ötökkösivustoja. Karviaisiin ilmestyi karviaispistiäisiä, jotka söivät joitakin oksia lehdettömiksi. Kyseisissä oksissa olleet marjat kuivuivat pilalle. Sama ötökkä ei kaihda myöskään herukkapensaita. Marjoja on onneksi oksat notkuen, joten satoa jää meillekin. Karviaiset eivät ole vielä edes kypsiä. Aurinkoisessa paikassa kasvavista punaherukoista osan jo keräsin ja mehustin.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on joka kesä aina yhtä suosittu siivekkäiden lentotukikohta. Välillä pörriäisiä on yhdessä kukassa tungokseksi saakka. Osa siivekkäistä on ilmeisesti vuokrannut kukasta itselleen airbnb-kämpän useammaksi päiväksi. Näyttävät torkkuvan ympäri vuorokauden omalla terassillaan. 

Papaver somniferum - Pioniunikko

Pioniunikot alkavat availla nuppujaan. Pioniunikot ovat hauskoja kasveja, kun ne siementävät ahkerasti ja jatkavat eloaan tulevina kesinä. Kylvin toista kesää peräkkäin pioniunikoita ja kehäkukkia Majalispenkkiin, josta vuosi sitten kaivettiin metsäruusu pois. Tarkoitus oli pitää alue kesäkukilla muutaman vuoden, jotta näkisin, nouseeko ruusu vielä jostain kolosta. Nyt paikka näyttää hissukseen saavan vakituisia asukkaita, mutta olkoon se vielä tämän kesän etupäässä pioniunikoiden valtakuntaa.

Rosa gallica 'Rosa Mundi' - Kirjoapteekkarinruusu

Kävin juuri lukemassa Saaripalstan Sailan ruusupostausta. Mitä ihania herkkuja siellä olikaan kuva toisensa perään. Omassa puutarhassa ruusut eivät tänä kesänä ole parhaimmillaan. Niissä on ollut hurja määrä kirvoja, mikä ei sinänsä ole kukkimista haitannut. Ruusut eivät tykkää sateesta. Hienot terälehdet pilaantuvat kosteissa olosuhteissa nopeasti.

Kirjoapteekkarinruusu on kyllä kukkinut runsaana, mutta en ole ehdinyt saada kuvaa ehjästä kukasta. Tämä yksittäinen Mundi nojasi koristeomenapuun runkoon ollen siinä sopivasti sateelta suojassa. 

Rosa rugosa 'Sointu'

Pensasruusut Sävelen, Soinnun ja neilikkaruusun leikkasin keväällä mataliksi. Niin teen muutaman vuoden välein. Näin saan pensaat pysymään kohtuukokoisina ja kauniimman muotoisina. Minusta pensaat myös kukkivat runsaina eli kukkiminen ei suinkaan leikkaamisella vaarannu. Päinvastoin.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Moni kummastelee, mikä aiheuttaa ruusujen ruskettumisen kesäisin. Syitä voi olla muitakin, mutta ruusuetanainen on yleinen syy ruskeisiin lehtiin. Meillä etenkin juhannusruusu on monena kesänä joutunut ruusuetanaisen uhriksi. Tänä vuonna muutama muukin ruusu on varsin ankean näköinen. En ole ehtinyt enkä jaksanut ryhtyä torjuntahommiin. Kävelen ohi ja katselen jotain muuta kaunista. Juhannusruusu ehtii kasvattaa uusia vihreitä lehtiä, kuten yllä olevassa kuvassakin jo näkyy. Seuraavana kesänä näky saattaa olla aivan erilainen eli ruusuetanaisen tuhoja ei ole. Tai sitten on. Sen näkee sitten.

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Jotta postaus ei painottuisi liikaa kesän negatiivisiin asioihin, nostan esille yhden kehuja ansaitseva kasvin ja se on koreaköynnöskuusama. Tämä on ihan uskomattoman ahkera ja pitkäaikainen kukkija. 

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Ja kaikin puolin helppo kasvi myös. Keväällä leikkasin jonkin verran talvella kuivuneita oksia pois. Lähinnä oksien latvoja. Kokonaisia pitkiä versoja ei ollut kuivunut ja kuollut. Köynnös luikertelee itsekseen raudoitusverkosta tehdyssä tuessaan. Tuki on hyvä olla korkea, sillä köynnökselle tulee mittaa yläsuunnassa reilusti. Leveyttäkin köynnös kasvattaa kesän myötä.

Koreaköynnöskuusama kukkii pitkälle syksyyn. Ihan pakkasiin saakka. Siitä on iloa koko pitkäksi kesäkaudeksi.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Tällä viikolla olen viettänyt tunnin jos toisenkin lapionvarressa. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta valtavan määrän kasveja. Auton takapaksi ja takapenkkien välit olivat kotimatkalla pullollaan jakotaimia ja juurakoita. Hellepäivät eivät ole parasta mahdollista istutusaikaa, mutta viikonlopuksi luvatut vesisateet innoittivat laittamaan kasvit maahan. Ja tietenkin myös kasvien kannalta on parempi saada ne multaan mahdollisimman pian.

Juurakoita autosta pihalle kuskatessani totesin kadottaneeni lähes täysin kasvien nimet. Pioneja, iriksiä, pikkusydäntä, soikkoratamoa. Joo, mutta joku taisi kyllä unohtua. Nyt en ole varma, miten merkitsen istuttamani uutuudet kasviluetteloihini. Hällä väliä. En jaksa ottaa asiasta sen suurempaa päänsärkyä. Kasvit on nyt kaikki maassa ja kasteltuina. Onneksi niin, sillä lauantain sade ei luvatun runsaana meille näytä tulevan. Sunnuntaina kylläkin. Hyvä niin.

Hemerocallis fulva - Rusopäivänlilja

Ajattelin lauantaina imuroida kodin, kun ulkona sataa. No, kun ei sadakaan, menenkin leikkaamaan nurmikon. Ja siivoan sitten sunnuntaina. Nukun yön yli ja katson sitten, mikä on marssijärjetys.

Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille! Ja sopivasti aurinkoa ja sadetta itse kullekin. 

Isän tyttö

 

Voitin Kirjojen kuisketta -blogin arvonnassa Petra Bühlerin kirjan Isän tyttö. Kyseessä on Bühlerin esikoisteos, joten minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä kirjailijan tavasta kirjoittaa. Osallistuin arvontaan, koska kaikenlaiset kirjat kiinnostavat ja innostavat niitä lukemaan. Lisäksi isän kuolema toukokuussa sai ajatukset pyörimään lapsi-vanhempi -suhteessa tavallista enemmän.

Lapsuudenkotini viiden lapsen keskuudessa kenelläkään ei ollut erityisasemaa. Vanhemmilleni tasapuolisuus suhteessa kuhunkin lapseen oli tärkeää. Sisarussarjan toiseksi vanhimpana ja vanhimpana tyttönä koin olevani isälle ehkä piirun verran merkityksellisempi kuin jälkeeni syntyneet. Tunne perustuu pitkälti omiin henkilökohtaisiin ajatuksiini. 

Lapsuudessani ja nuoruudessani isä oli töiden vuoksi paljon poissa kotoa. Yksi muisto, jota isä on joskus kertonut, on ylitse muiden. Olen ollut noin 3-vuotias, kun isä halusi viedä minut katsomaan Helsingin Stockmannin jouluikkunaa. Meillä oltiin tarkkoja siitä, että lapset puettiin siististi vieraisille mennessä. Ylleni puettiin valkoiset villadamaskit ja tummansininen hupputakki, jossa huppua reunusti valkoinen karva. 

Stockmannin ikkunan äärellä isä nosti minut hartioilleen, jotta näkisin paremmin ikkunan tapahtumat. Silloin vielä vaaleat hiukseni työntyivät hupun reunoista ilmoille. Vierellä seisonut rouva oli alkanut isälle kehumaan, kuinka nätti tytär hänellä on. Isä oli ylpeänä kiitellyt naista kehuista. Tapaus jäi voimakkaana isän mieleen.

Petra Bühlerin kirja kuvaa tyttären ja isän suhdetta aluksi vanhempien parisuhdeongelmien keskellä. Myöhemmin tytär etsii oikeanlaista tapaa suhtautua eronneisiin vanhempiinsa. Samanaikaisesti hän koittaa löytää omalle elämälleen suunnan. 

Kirjaa on markkinoitu hersyvän hauskana ja koskettavana teoksena. Huumoria tekstistä löytyy, mutta sen hersyvyydestä en mene takuuseen. Lukemiseni edistyi tavallista hitaammin, mikä ehkä osaltaan vaikutti siihen, etten meinannut päästä tarinassa kunnolla eteenpäin. Varsinkin lapsuuden kuvauksissa olisin itse toiminut eri lailla. Se johtunee osittain minun ja kirjailijan ikäerosta. Tyttären suhtautumisessa aikuisena isäänsä, etenkin tämän ikääntyessä ja sairastaessa, löysin paljon yhtäläisyyksiä omaan isäsuhteeseeni. Puolesta välistä viimeisille sivuille saakka luin kirjaa yösydännä ja aamuvarhaisella. Kyyneleet kirposivat omiin silmiin useamman kerran. Takakannen kiinni sulkiessani olin liikuttunut ja myös iloinen, että olin tämän kirjan lukenut.

Kirjojen kuisketta -blogin Anneli lähetti kirjan minulle postilaatikkoon jaettavana. Kuinkas ollakaan, kirja lähtikin seikkailemaan Raumalta Tampereen ja Vantaan kautta takaisin Annelille. Posti sotki toimituksen lahjakkaasti. Osasin odottaa kirjaa, joten viestittelimme Annelin kanssa lähetyksen tiimoilta. Toisella yrittämällä kirja tulikin minulle kahdessa päivässä. 

Kirjaa kannatti odottaa ja se kannatti lukea. Lämmin kiitos Kirjojen kuisketta -blogin Annelille kirjan esittelystä ja arvontaan laittamisesta. Tämä ei ollut ensimmäinen lukemisen arvoinen teos, jonka olen ko. blogin kautta löytänyt. Eikä taatusti viimeinenkään.

Allium christophii - Tähtilaukka ja pörriäiset

 

Oisko nyt kärhöjen vuoro?

Thalictrum - Lehtoängelä

Erilaisten kasvien runsaus takaa sen, että pihassa riittää ihmettelemistä keväästä syksyyn. Yhden ryhmän kukinnan alkaessa hyytymään seuraava on jo aloittamassa. Tässä yksi syy, miksi olen tyytyväinen vuosien aikana kokemiini kasvitartuntoihin. Olisin jäänyt paljosta paitsi, jollen olisi kokenut ruusu-, pioni tai kärhöhulluutta. Monista muista villityksistä puhumattakaan.

Clematis alpoina - Alppikärhö

Ensimmäinen kärhöhankintani lienee monille muillekin tuttu sinikukkainen alppikärhö. Tänä keväänä Pikkupuutarhan Kärhökäytävällä asustava emokasvi ei voinut kukkia laisinkaan. Leikkasin sen nimittäin syksyllä matalaksi voimakkaan risuuntumisen vuoksi. Ensi keväänä sen kukintaa pääsee taas ihailemaan. Ellei joku rusakko erehdy rouskuttamaan alppikärhöäni tyveltä poikki. Niinkin on käynyt.

Pikkupuutarhan alppikärhö oli tehnyt taimia ympärilleen. Yhden sellaisen siirsin odottamaan parempaa sijoitusta pergolan seinustalle. Siihen se unohtui, vaikka ohi kulkiessani vakaasti päätin kärhön siirtää. Tänä keväänä taimikärhö oli kivunnut jo korkealla innostuen jopa kukkimaan. Enpä ryhdy sitä enää mihinkään siirtämään. Viiniköynnös suuntaa itsensä pergolan yläosiin ja ryöppyää valokatteen alta kohti taloa. Alppikärhö saa vallata pergolan päätyseinän ulkopuolen.

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Viinikärhöt ovat osoittautuneet kestäviksi ja runsaskukkaisiksi. 'Mme Julia Correvon' oli pari ensimmäistä vuotta ihan rimpula. Viime kesänä paransi suoritustaan, mutta tänä kesänä se on jo nyt ylittänyt itsensä. Paljon kukkia ja niiden kokokin kolmen plussan luokkaa. Jos perinteisen tulitikkuaskin laittaisi tuohon yksittäisen kukan viereen, se näyttäisi lilliputilta. Isoimmat noista kukista on kämmenen kokoisia. Vau, on pakko sanoa!

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö

Kärhönaiset ovat varmaan tehneet jonkinlaisen yhteisen päätöksen ylittää itsensä kukkien määrässä ja niiden koossa. Julia Correvonin lailla Diana-prinsessakin pörhistelee lyhtymäisillä kukillaan kuin viimeistä päivää. Istutin hänet turhan ahtaaseen paikkaan, kun ostamani halpistaimi oli niin onnettoman näköinen ja kokoinen. Olin varma, ettei se jaksa meillä pitkään sinnitellä. Toisin kävi. Hyvin näyttää prinsessa sopeutuneet tänne tavallisten kansalaisten pariin.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Aljonushkalla on jo 11. vuosi menossa. Se on alusta lähtien ollut reipas ja helppo kärhö. Viisi vuotta sitten pelkäsin, ettei sillä olisi riittävästi tilaa Ruusupenkissä, tuijan vieressä. Ryhdyin siirtotoimiin kaivaen kärhön valtavana paakkuna ja siirtäen sen muutaman metrin saman penkin toiseen päätyyn, jonne olin jo valmistanut sille istutuskuopan.

Clematis integrifolia 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö

Niin vain kävi, etten ollut kovin huolellinen lapioni kanssa, vaan Aljonushkasta oli jäänyt juuria vanhaan paikkaan. Aika pian huomasin, että minulla on kaksi Aljonushkaa. Mistään ei voi päätellä, kumpi on kumman jälkeläinen. Niin hyvin ne ovat kasvaneet omissa kuopissaan. Eikä se tuijan läheisyys erityisemmin Aljonushka-ykköstäkään haittaa. Leikkaan tuijaa vuosittain, jotta se pysyy hoikkana eikä kasva jättisuureksi ahdistelemaan vierellään kasvavaa Aljonushkaa.

Aljonushka ei omaa kärhiä, joiden avulla se kiipeilisi ja tarttuisi tukeensa. Molemmat Aljonushkani kasvavat kahden kaarevan metallituen välissä, joista yhdessä muodostuu ympyrä.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö

Kasvien suhteen olen turhan impulsiivinen. Mikä tarkoittaa käytännössä "kasvi edellä" -mentaliteettia. Näen kaupassa itseäni miellyttävän kasvin, jonka sitten kiikutan kotiin yhtään tietämättä, mihin sen istuttaisin. Niinpä olen kulkenut lukuisia kertoja ympäri tonttia lapion ja kärhön kanssa etsimässä sopivaa istutuspaikkaa. 

Joskus valittu paikka onkin tuntunut sopivalta, mutta toisinaan puutarhalla on tapana ottaa tila haltuunsa kysymättä puutarhurilta lupaa. Jos kasvi näyttää pärjäävän, annan sen olla odottamassa aikoja parempia. Toisinaan lamppu päässä syttyy ykskaks yllättäen ja silloin jokin pitkäänkin samalla paikalla kasvanut asukas löytää uuden ja mieluisan paikan.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö edestä...

Moni kärhö kuuluu yllätysostoksiin. Eli kaupassa on voittamaton tarjous "kaksi kympillä" tai yksinkertaisesti en kykene laittamaan hyllystä nostamaani kasvia takaisin. Se on tarttunut hyppysiini kuin liimapaperiin. Sipuli- ja juurakkobingoista monella on kokemusta. Minulla myös kärhöbingosta. Halpistaimen nimilapussa on houkutteleva kuva ja kiinnostava nimi. Onnellisena kiikutan kärhön kotiin ja istutan sen odottaen jännittyneenä kuvan osoittamaa kukintaa. 

Joskus saa sitä mitä luvataan. Toisinaan taas ei, vaan jotain muuta. Epäilen vahvasti, että kaikki maailman Hagley Hybridit ovat yhteistuumin päättäneet muuttaa meille. Kolme olen istuttanut, mutta yksi niistä tykkäsi huonoa, otti ja lähti. Eikä kertonut, minne.

...ja takaa

Tuorein Hagley Hybrid -hankinta on toissakesältä. Silloin kuvittelin ostaneeni 'Piilun'. Ei ollut Piilu. Ilokseni blogimaailmassa on useita taitavia tunnistajia. Aika pian sain viestejä, että kyseessä on 'Hagley Hybrid'. En lainkaan häpeä tunnustaa erheitäni. Mieluummin otan vastaan oikean nimen kärhöilleni kuin nimittelen vuodesta toiseen heitä väärillä nimillä.

Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhö

Loppujen lopuksi kärhöt eivät ole kovin vaikeita kasveja. Vaativia ja oikullisia ehkä, mutta kyllä niiden kanssa pärjää. Aika monen kärhön kanssa olen menetellyt siten, että keväällä tai alkukesällä kasvin ostaessani istutan sen isoon ruukkuun kasvamaan ja vahvistamaan juuriaan. Näin minulle jää aikaa miettiä, mihin uuden kärhön istutan. Loppukesästä olen sitten siirtänyt köynnöksen ruukusta valitsemalleni paikalle.

Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhö

Keväällä tutkimuskierroksia puutarhassa tehdessäni odotan tietenkin näkeväni myös mullasta nousevia kärhön versoja. Alppikärhöt kuuluvat aikaisiin herääjiin. Niillä on kiire nousta ja kasvaa, sillä ne kukkivat keväisin. 

Ei kannata hermoilla, vaikka kärhö ei ole ensimmäisten herääjien joukossa. Joskus ne ovat varsinaisia mattimyöhäisiä. Onpa käynyt niinkin, että joku kärhö ei ole kesän aikana noussut ollenkaan. Siinä tapauksessa ei vielä kannata ryhtyä hautajaisia järjestämään. Kärhö on nimittäin syystä tai toisesta pitänyt lepovuoden ja nousee pirteänä seuraavana keväänä. Näin on meillä tehnyt mm. tarha-alppikärhö 'Willy'.

Clematis 'Rouge Cardinal' - Loisokärhö

Loistokärhöjä minulla on vähemmän. Mieli tekisi monia kaunottaria, mutta idealamppu sopiviksi istutuspaikoiksi ei ole syttynyt. Joitakin kärhöjä olen istuttanut liian lähekkäin tai jopa samaan tukeen. Ei ehkä kovin tyylikästä, mutta jälleen kerran voin todeta sietäväni ihan hyvin suunnittelemattomia näkymiä. Kyllä puutarhaan väriä mahtuu. 

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Tyhmin juttu on istuttaa loistokärhö ja alppi- tai tarha-alppikärhö samaan tukeen. Näin olen tehnyt Pikkupuutarhssa, jossa köynnöskaaren toisella puolella on sinikukkainen tarha-alppikärhö, toisen puolen jakavat tarha-alppikärhö 'Columella' ja loistokärhö 'Pink Fantasy'. 

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Tunnetusti alppikärhöt ovat voimakaskasvuisia, joten ne ansaitsevat ihan oman tilan. 'Columella' ei ole kasvanut kilometrien pituiseksi ja -leveäksi, kuten tavallinen alppikärhö tekee. Näin se on vastoin odotuksia antanut tilaa loistokärhö 'Pink Fantasyn' kukinnalle. 

Alppikärhöt tuppaavat risuuntumaan, etenkin alaosistaan. Pikkupuutarhan alppikärhöni valtaa nopeasti köynnöskaaren yläosan. Hetken se on kaunis vehreänä ja keväällä sinisenä kukkien. Parin vuoden päästä kaaren alta ei enää mahdu kunnolla kulkemaan, kun hiukset tarttuvat risukasaan. Sillon otan sakset esiin ja leikkaan alppikärhön matalaksi - kukinnan jälkeen. Näin menetän seuraavan kevään kukinnan, mutta saan taas tilalle nätin köynnöksen. 

Vaihtoehtona ei ole kaivaa koko köynnöstä pois ja siirtää sitä parempaan paikkaan. Se on kotiutunut kärhökaaren tyveen niin hyvin, että sen versoja nousee jo laajalla alueella. Alkaa olla haasteellista saada versoja ohjattua kaareen kiipeilemään. Eipä se enää onnistu. Taimilapsukaiset kiipeilköön pensaiden päällä.

Clematis 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

 
'Princess Kate' on kärhö, johon ihastuin tosi pahasti muiden blogeissa sen nähdessäni. Ostin ikioman 2019 Puutarha Tahvosten vierailulla. Itse asiassa taisin saada sen kaupan päälle, kun se oli niin kovin onneton yksilö. Se olisi kannattanut laittaa ruukkuun vahvistumaan, mutta kesä oli jo lopuillaan. Minulla ei ollut sopivaa talvetuspaikkaa, joten ajattelin kärhön pärjäävän maassa. Keväällä se nousikin, joskin vaivalloisesti. Seuraavana keväänä ei sitten enää herännytkään.

Clematis 'Princess Kate' (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Princess Katesta oli tullut päähänpinttymä, jonka vuoksi hankin uuden. En tiedä, onko Kate erityisen vaativa tyyppi, mutta toisenkin prinsessan alku oli takkuista. Nyt se on kuitenkin selvinnyt talvista ja tuntuu vahvistuvan vuosi vuodelta. Mitään kaiken peittävää köynnösseinämää se ei edelleenkään tarjoa. Tuskin koskaan tarjoakaan. Tänä kesänä se on terveen oloinen ja siinä on runsaasti nuppuja. Osa jo avautunutkin.

Ohi kulkiessani kiittelen ja kehun sitä. 'Princess Kate' on minusta herkkä kaunotar. En pidä sitä itsestäänselvyytenä, vaan olen varautunut Katen menettämiseen. Jos niin käy, hankin uuden. Teen kuten jouluruusujen kanssa. Istutan niitä, kunnes alamme ymmärtää toisiamme ja vihdoin kykenemme yhteiseloon samalla tontilla. 

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Tarhaviinikärhö 'Polish Spiritistä' on vuosien myötä tullut yksi lempikärhöistäni. Istutin sen 2015. Viime syksynä leikkasin sen ensi kerran matalaksi, koska se alkoi olla kovin latvuspainotteinen alaosan risuuntuessa voimakkaasti. Se on jälleen reippaassa kasvussa. Nuppuja on ilmestynyt runsaasti. 'Polish Spirit' kukkii alkuun päästyään pitkälle syksyyn.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Lumikärhöjä meillä on kaksi. Ensimmäisen istutin Päivänliljapenkin päähän 2016. Sitä ei kannata ihan pieneen tilaan ahtaa, sillä se kasvaa kesässä valtavaksi. Eikä vain korkeutta vaan myös leveyttä. Meillä lumikärhölle on tehty tuki, jossa kahden parimetrisen kakkoskakkosen väliin on kiinnitetty raudoitusverkko. 

Lumikärhöä on aluksi hiukan ohjattava teräsverkkoon, jossa se kiemurtelee aika hyvin itsekseen ylös päin. Leveyssuunnasssa virittelen välillä naruja, jotta köynnös ei vyöryisi liian laajalle tuen ulkopuolelle.

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Toisen lumikärhön istutin kesällä 2024 Oikearinteeseen ajatuksella, että se naamioisi honteloiksi venähtäneiden vuorimäntyjen runkoja. Sittemmin suunnitelma on muuttunut, kun tänä keväänä kaadoimme vuorimäntyjä siten, että jäljelle jäi kaksi. 

Lumikärhö viihtyy Oikearinteessä niin hyvin, että se vyöryy jo liiankin hallitsemattomasti sinne tänne. Jonain päivänä saatan huomata, etten enää pääse pihaovesta ulos. Lumikärhö on päättänyt ottaa yläpihan ja koko talon haltuunsa. Ehkä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö 10.6.2026

 
Clematis alpina 'Purple Dream' (Tarha-alppikärhö) kukkii touko-kesäkuussa eli sen kukinta on jo ohi.

Clematis 'Purpurea Plena elegans' (Tarhaviinikärhö)  ja Clematis viticella 'Black Prince' (Tarhaviinikärhö) ovat aloittamassa kukintaansa. Clematis 'Dr. Ruppel' (Loistokärhö) on herännyt reippaasti. Nuppuja en ole siitä vielä löytänyt.

Clematis atrogene 'Willyn' (Tarha-alppikärhö) leikkasin syksyllä matalaksi. Hengissä on, joskin kevään/alkukesän kukkijana sen tapaan taas ensi vuonna. Samoin Clematis alpina 'Columellan' (Tarha-alppikärhö).

Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Toivottavasti et tuskastu näin pitkään sepustukseen. Tein tästä samalla yhteenvedon omista kärhöistä itselleni. 

Luvassa on lämmintä ja toivon mukaan myös aurinkoa. 
Hyvää viikonloppua kaikille!