Puutarhassa pöhisee

 
Pari akileijaa kurkkii minua tuijien välistä tehdessäni päivän pihakierrosta. Niiden kukat alkavat vaihtua siemenkodiksi. Jotta ne eivät aivan hillittömästi siementäisi pitkin puutarhaa, ryhdyn kohta ohi kulkiessani katkaisemaan siemenkodat pois.

Allium karataviense - Pallolaukka

Monta vuotta sitten aidan viereen istuttamani pallolaukat kukkivat kesä toisensa jälkeen. Niitä ei haittaa, vaikka aidalla kiemurteleva villiviini kasvattaa versoja siihen kumppaniksi. Aita rajaa puutarhani kunnan puistoalueesta ja pitää peurat ja rusakot kohtuullisen hyvin poissa tontiltamme. Sen sijaan kaikenlaiset ruohot ja rikkikset eivät aidoista piittaa. Siementävät ilmateitse, mutta luikertelevat taitavasti myös aidan ali. Kiva homma kitkeä villiviinin versojen välistä rikkaruohoja. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Moni jo kukkinut perenna on keskittynyt kasvattamaan lehdistöään. Syysvuokko aloittaa kukintansa vasta heinäkuussa, mutta lehtimassaa sillä on jo melkoisesti. Kiemurapenkin syysvuokko on tehnyt useita siementaimia, joita olen siirtänyt onnistuneesti muualle puutarhaan. Nytkin on neljä tainta ruukuissa odottamassa uusia koteja.

Tämä kuvan puska on Saapaspolun vieressä, vasta parivuotias ja jo noin suuri. Viimeiset arovuokot siellä välissä yrittävät näyttää, että ollaan mekin täällä.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhan sinikämmenen yksittäiset lehdet ovat ruokalautasen kokoisia. Porukalla tuosta astiastosta muodostuu kokonainen pyöreä pöydällinen lehtiä. Sinikämmenen takana päätään nostavat pallohortensiat. Loppukesästä ne jättävät sinikämmenet varjoonsa.

Sinikämmenen tyvellä, keskellä on etelänkevätesikon lehdet. Oikealla tarhavarjohiiippa ja vasemmalta pilkottaa jouluruusu. Mikään ei ole nyt pientä ja sievää vaan suurta ja näyttävää. 

Pikkpuutarhan Harkkopenkki

Harkkopenkin reunalla kasvaa kevätkaihonkukkaa, jonka suhteen olen täysin omavarainen. Sain niitä aikoinaan pois muuttaneelta naapurilta. Tein siten kuin moni muukin pikkurahalla puutarhaansa rakentava ihminen, monistin kevätkaihonkukkaa sinne tänne. Siitä se tykkäsi ja jatkoi monistamalla itseä itseään kiireen vilkkaa kasvattamalla versojaan joka suuntaan. Keskellä, norjanangervojen edessä - ja kevätkaihonkukkien välissä on muhkeat jouluruusut. Ne kukkivat runsaana aiemmin keväällä.

Oikeassa alakulmassa pilkottaa taivaansininen corydalis 'Craigton Blue' - kiurunkannus. Pikkupuutarhan Kivipenkissä se näyttää viihtyvän. Alapihan Vattupenkistä se otti ja lähti. 

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani

Tulppaanien aika on jo ohitse. Tämä parvitulppaani ei kuitenkaan ole minua jättänyt, vaan muistuttaa olemassa olostaan hienolla siemenkodalla. Omaan lehteensä siemenkota ei nojaa, vaan kevätkaihonkukkahan se siinäkin pullistelee.

Makkaripenkki on varhaiskeväällä ankea ilmestys. Katolta putoaa siihen lunta ja käytävältä kolataan lisää. Hieman varjoisana paikkana lumi tiivistyy ja usein jäätyykin makkaripenkkiin ja sulaa viimeisten joukossa. 

Olen keskittänyt valkotäpläimikät Makkaripenkkiin, koska mielestäni se on niille hyvä paikka. Keväisin näyttää siltä, ettei moisesta jäätikkömaisemasta yksikään valkotäpläimikkä suostu nousemaan. Kunhan malttaa jonkin aikaa kulkea Makkaripenkin ohi ankeaa ilmettä välttäen, valkotäpläimikät saavat aikaa näyttää voimansa ja urheutensa. Pian ne versovat ja alkavat kukkia. Kohta koko penkki on täynnä imiköitä. 

Makkaripenkissä on monta muutakin kasvia. Erilaisia kuunliljoja, varjoyrttiä, rönsytiarellaa ja valkoista varjohiiippaa. Sekä särkynytsydän. Ikkunoiden välissä kasvaa piippuköynnös. Sillä ei ole kiipeämistä helpottavia kärhiä. Seinällä on ristikko, jonka varaan autan piippuköynnöstä kiipeämään. 

Penkissä on myös pari köynnöshortensiaa, joiden en salli tarttua tiiliseinään. Sisäänkäynnin päädyssä köynnöshortensialla on pyöreä metallituki. Penkin toisessa päässä on peuran kaluama tuija, josta koitan muotoilla rungon päällä keikkuvaa pallomaista päätä. Köynnöshortensia saa käyttää tuijan runkoa kiipeilytelineenään.

Clematis 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Pian on käsillä kärhöjen kukinta-aika. Monissa jo nuput pullistelee ja versot pitenevät. Tässä tarhaviinikärhö 'Mme Julia Correvon' venyttelee käsivarsiaan. Luulin madamen pyrkivän läheisyydessä olevaan syreeninoksaan, mutta tuuli pakotti sen taivuttamaan versojaan omaan metallitukeensa.

Yläpihan 'Hagley Hybridissä' on jo useita poksahdusvalmiita nuppuja. Samoin alapihan Ruusupenkin kahdessa tarhakellokärhö 'Aljonushkassa' ja tarhalyhtykärhö 'Princess Dianassa'.  Jalokärhöt 'Multi Blue' ja 'Rouge Cardinal' niinikään ovat starttivalmiina.

Nilan pioni

Pionienkin kukinta on jo alkanut. Kuolanpionit kukkivat lähestulkoon ilman yleisöä. Ehdin niistä kyllä kuvan ottamaan, mutta muut maininnat asiasta jäivät tekemättä. Olopihan vierellä kukkansa ovat jo avanneet punaiset 'Red Charmit' (varmistamaton nimi) ja aivan näillä hetkillä kukintaan liittyvät mukaan Nilan pionit. Viimeksi mainittujen nimeä en tiedä. Sain nämä kaunottaret Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Näistä pioneista tulen aina muistamaan Nilan taitavan viherpeukalon ja kursailemattoman anteliaisuuden. Olenhan saanut häneltä lukuisan joukon mieluisia kasveja puutarhaani.

Kiemurapenkki

Juhannuksena en ole ehtinyt taltioimaan puutarhaani kuviin. Aattoa vietettiin vieraiden kanssa pergolassa syöden ja jutellen. Lauantain ja sunnuntain käytinkin sitten kitkemiseen ja kanttausurien huoltamiseen. Sunnuntaina kitkeminen oli varsin hikistä. Leppeä tuuli viilensi sopivasti helteisen päivän urakkaa. Vauhtiin päästyäeni en malttanut jättää työtä kesken.

Hedelmätarha

Nämä kuvat on otettu juhannuksen alla. Nyt istutusalueet on kitketty ja kanttausurat siistitty. Loppujen lopuksi kovin paljon ei varsinaisia rikkaruohoja missään ollut. Muutama voikukka ja läjäpäin kuivuneita lemmikkejä. Alapihan kaksi kriikunaa on mestareita pukkaamaan versoja laajallekin alueelle. Nurmikolla niistä pääsee helposti ruohonleikkurilla, mutta istutusalueilla tarvitaan lapiota. 

Allium atropurpureum - Viinilaukka

Kylläpä tuntuu mukavalta, kun kitkemisurakka on tehty. Tiedän oikein hyvin, että helpotus on väliaikaista. Uusia kitkentäkierroksia tulee, mutta säännöllisesti hoidettuina alueet pysyvät pidempään siisteinä, eikä työstä tule liian rankkaa. Aamuyöstä satoi hetken ihan kunnolla, joten kastelemaankaan ei juuri nyt ole hoppua.

Juhannus on siis juhlittu. Lomakausi on parhaimmillaan ja puutarhapöhinä jatkuu. 

Hyvää Juhannusta!

 

Keskikesän juhlan aikaa
lintukuoro julistaa
Juhannuksen ajan taikaa
niityt, ahot pursuaa.
Suomen suvi kauneimmillaan
vehreys on vallaton,
kukkaloisto parhaimmillaan
suven alun aikaan on

Istuskellaan puistikossa,
ihastellaan poutaa,
katsellaan kun sinisorsat
kaislikossa soutaa.
Ihmismieli nauttii, kiittää
lämmöstä ja valosta,
muisteltavaa talveksi riittää
kauneudesta kaikesta.

 

Hyvää Juhannusta kaikille! 

 

Kitkentää sateiden väleissä

Keskellä Päivänliljapenkki

 

Meidän nurkilla vettä on satanut usein ja runsaasti. Sunnuntaivastaisena yönä sateen rummutusta kuunnellessani ajattelin, että aamulla talo kelluu valtavassa lammikossa.  Ei kellunut, eikä lammikoitakaan ollut missään. Alueemme on syvälle ulottuvaa hiekkamaata, joka imee isotkin sademäärät hetkessä.

Pihatöitä on pitänyt rytmittää muiden arkikiireiden lisäksi myös sään mukaan. Kaatosateessa ei ole mikään ilo työskennellä, mutta sään hiukankin selkeydyttyä olen pinkaissut pihalle siistimään istutusalueita. Kun ryhtyy kitkentätalkoisiin sillä mentaliteetilla, ettei kaikkea tarvitse kerralla saada valmiiksi, ei tule myöskään ylimääräisiä paineita. 

Ruusupenkki

Kaikkialla on todella rehevää. Näyttää kuin jokainen kasvi kilpailisi toisten kanssa korkeudesta ja leveydestä. Lemmikkejä on kaikkialla. Nyt ne alkavat jo ränsistyä, joten niiden kitkeminen on ollut pääasiallinen urakka. Miten näppärästi lemmikkitupas nouseekaan märästä mullasta. Ja rapina käy, kun kuivuneita siemeniä putoaa penkkiin. Ei siis huolta, etteikö seuraavana kesänä olisi suloisia taivaansinisiä lemmikkejä.

Lemmikkituppaiden poistuminen toi istutusalueille väljyyttä, jopa aukkopaikkoja. Osittain tämä johtuu viime kesän mylläyksestä, kun siirtelin vanhoja kasveja toisiin paikkoihin ja istutin uusia kasveja. Ihan kaikki uudet eivät ole nousseet, eivätkä kaikki siirretyt kovin hyvin kotiutuneet. En ole ehtinyt tehdä inventaariota. Sen ehtii myöhemminkin. Sillä välin joku vainaaksi luultu saattaa kohdata uuden heräämisen. Ainakin niin toivon.

Thalictrum delavayi - Lehtoängelmä

Kitkemisen lisäksi luonnollisesti myös putsasin kanttausurat. Rikkaruohojen kitkemisellä ja kanttausurien putsaamisella on ihmeellisen näkymiä ryhdistävä vaikutus. Leikkasin vielä nurmikonkin, niin johan oli mukavampi katsella. Vaikka iso osa penkeistä onkin vielä siivoamatta.

Ruusupenkissä kasvaa erilaisia ängelmiä. Istutin niitä useampia muutama vuosi sitten. Joidenkin kohdalla nimet ovat menneet sekaisin niin päässäni kuin listoissanikin. Luotan siihen, että Saaripalstan Saila korjaa mahdolliset virheeni.  

Thalictrum delavayi 'Album' - Jaloängelmä valkoinen

Tuntuuko muistakin siltä, että tänä kesänä kaikki kukkii tavallista aikaisemmin? Valkoinen jaloängelmä olisi kiva, jos se kukkisi samanaikaisesti taustalla näkyvän perhoangervon kanssa. Joka taasen ei ole vielä edes nupulla. Suon toki kummallekin kasville oman kukinta-aikansa, jotta voivat olla vuorollaan ihailun kohteena.

Voisin tietenkin tarkistaa esimerkiksi näiden ängelmien kukinnan edellisvuosien kuvista, mutta tässä sohvalla läppäriä näpytellessä käsilläni ei ole koko kuvarastoani. Jääköön toiseen kertaan. 

Majalispenkki

Majalispenkissä ei ole kitkettävää, kun siellä ei montaa monivuotista kasva. Ei istutettua eikä omin neuvoin paikalle siementäneitä rikkiksiä. Ja yksivuotiset kylvötkin ovat vasta nousemassa mullasta. Vasemmassa päädyssä on yhä tukilaudat pitämässä reunan tasaamiseksi lisäämäni multaa paikallaan, kunnes se asettuu ja multaan ripottelemani ruohosiemenet itävät. 

Vasemmassa päädyssä alkaa kohta kukkimaan syksyllä istuttamani tähtilaukat.  Reunassa on muutama sinne toukokuussa siirtämäni esikko, niiden takana esikasvatetut maariankellot. Onpa taustalla kolme auringonkukkaakin. Oikealla puolelle pitäisi nousta pioniunikoita ja kehäkukkaa. Ruukussa on lavakauluksesta pois kaivamani pensasmustikka. Tai se jämä, jonka jänis jätti kaluamatta. Tyhmyyttäni en huomannut verkottaa pensasmustikkaa, joka on jänisten herkkua. Mustikka pääsee maahan kasvamaan, kunhan keksin sopivan paikan.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Taisin jo jossain aikaisemmassa jutussa manailla pensasruusujen raivostuttavaa intoa tehtailla juurivesoja. Yläpihan Pikkupuutarhassa Tove Jansson on aivan villiintynyt. Ja alapihalla Suviruusu kuvittelee sen tehtävänä olevan täyttää puutarha omilla vesoillaan. Vähempikin riittäisi. Niin paljon kuin ruusuista tykkäänkin, en silti halua asua ruusutarhassa.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Ruusut eivät myöskään tykkää sateista. Juhannusruusun pudonneet terälehdet valkaisivat vihreän nurmikon sunnuntaiaamuna. Tornionlaaksonruusun monet oksat notkuvat melkein maassa. Joitakin oksia olen tukenut. Joidenkin kohdalla mietin leikkaamista, kunhan kukinta on ohi.

Soinnun, Sävelen, Neilikkaruusun, Ritausman ja Teresanruusun leikkasin keväällä matalaksi. Ne ovat hyvässä kasvussa ja nuppujakin on jo runsaasti näkyvissä. Eivät ole tehneet juurivesoja, mikä ilahduttaa.  

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

 
Pihasyreenien kukinta alkaa olla ohi. Rajanaapurin aidan vieressä kasvava Isabellansyreeni 'James MacFarlane" vasta aloittaa. On se vaan kaunis.

Sateet hakkasivat syreenien kukkia niin, että pihan hiekkakäytävät täyttyivät pikkuisista liloista terälehdistä. Eikä mennyt aikaakaan, kun terälehdet muuttuivat ruskeiksi. Ei kovin siistin näköistä, mutta hirveän paljon en viitsi käytäviä haravoida, koska syreeninkukkien terälehtien myötä harava kuskaa pois myös kivituhkaa.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Meidän pihan syreeni 'Beauty of Moscow' on sen verran nuori, että siihen tuli vain kaksi kukkaa. Sen sijaan 'Ludwig Späth' kukki runsaana. Sen syvä lila väri on niin hieno.

Oikearinteestä lähti suurin osa vuorimännyistä.

Onko jollain puutarha, jonka jokaiseen kolkkaan omistaja on tyytyväinen? Minulla ei sellaista puutarhaa ole, jossa kaikki olisi mieluista. Hetken saatan tykätä, ettei nyt tarvitse muuttaa mitään. Sitten seuraa se hetki, jolloin alan jotain kohtaa tuijottaa enemmän tai vähemmän tyytymättömänä. Aivot raksuttavat, mitä pitäisi tehdä. Voipi vierähtää tovi jos toinenkin, kunnes vihdoin jotain alkaa tapahtumaan.

Oikearinne on ollut jo pitkään pohdinnan alla. Viime viikonloppuna päätin, että rohjoiksi venähtäneet vuorimännyt saavat mennä. Tai yksi vielä jäi, kuten kuvasta näkyy. Katsotaan, milloin on sen vuoro? 

Miten vaikeaa onkaan tehdä niin radikaaleja päätöksiä, että jokin kauan pihassa kasvanut kasvi saa lähtöpassit? Jos olisin alusta lähtien typistänyt vuorimäntyjen vuosikasvua, niistä ei olisi kasvanut rujoja rohjakkeita. Viisastuin tässä asiassa niin myöhään, että vuosikasvujen typistys on ollut tekohengitystä. 

Edessä Majalispenkki, taustalla Oikearinne vuorimäntyineen.

Tässä kuvassa Majalispenkin takana näkyy Oikearinne vuorimäntyineen. Paikan mylläys on vasta alkamassa. Onneksi nyt on niin paljon muita hommia, että rinteen tuunaus saa muhia rauhassa. Nyt se on aika kaoottinen paikka, jossa pitänee vähän siirrellä, istuttaa uutta ja raivata jotain vielä poiskin. Muutama idea on jo syttynyt ja pari niistä sammunutkin. Se osoittaa, että harkintaa kannattaa käyttää ja ideoita muhituttaa. Sillä välin jatkan penkkien siivoamista ja kanttausurien putsaamista. Moni paikka odottaa tekijäänsä.

Varjoliljat syreenipuskissa

Varjoliljoja on ilahduttavan paljon sekä odotetuissa että odottamattomissa paikoissa. Viehättävin paikka minusta on entisen leikkimökin päädyssä eli nykyisen köynnösnurkkauksen takana kasvavien syreenien tyvelle noussut varjoliljakeskittymä. Kohta varjoliljojen kukinta on käsillä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Kärhöistä tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on kukkinut jo jonkin aikaa. En ole leikannut sitä kertaakaan. Nyt kärhössä on jo aika paljon pitkiä, kuivuneita oksia. En vain osaa päättää, mikä olisi paras aika leikata tämä kärhö. Kukinnan jälkeen se olisi varmaan parasta, koska siten kärhö ehtisi kasvattaa uusia versoja ensi kevään kukintaa varten. Tykkään vain kovasti 'Purple Dreamin' loppukesän siemenhörhylöistä, jotka menettäisin leikkaamisen myötä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

'Purple Dream' ei sentään ole perinteisen alppikärhön kaltainen, nopeasti risuuntuva kärhö. Sinisen alppikärhön leikkasin viime loppukesästä matalaksi, kun se oli melkoinen risukasa. Olen leikannut sen aiemminkin ja hyvin on mennyt. Tänä keväänä alppikärhön versoja nousee laajalta alueelta. En millään saa niitä kaikkia ohjattua köynnöstukeen, joten jatkossa minulla on Pikkupuutarhassa alppikärhö maanpeitekasvina. Ja ties minne muualle se vielä luikerteleekin.

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum

Keskiviikoksi tänne etelään luvataan taas ihan kunnon sateita. Ei siis pihatöitä illallakaan. Luontoäiti on ystävällinen ja auttaa puutarhaihmistä päätöksenteossa. Eli milloin pihatöitä, milloin kodin siivousta ja muuta arkeen kuuluvaa. Tuleepa siis kodin imurointikin välillä hoidettua. 

Juhannukseksi luvataan lämmintä ja aurinkoista säästä. Mitähän hyvää syötävää aattona kokkaisi? 

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille! 

Ei pitänyt kutoa mitään

 
Huhtikuun lopussa siivosin käsityökorini todeten, että kenties kevään neuletyöt on tehty. Ei siis pitänyt enää kutoa mitään ennen syksyä. Eipä siinä montaa iltaa mennyt, kun kaivoin puikot ja langat esiin. Tuumasin kuluttavani olemassa olevaa lankavarastoa pienemmäksi, kun kuitenkin syksyn tullen uudet langat taas houkuttelevat kutomaan.

Aivan suunnittelematta homma ei sujunut, jotta saisin saman langan riittämään kahteen sukkapariin. Niinpä näissä kuvan puolisäärisukissa varret syntyivät jämälankanöttösistä. Värilliset langat ovat 7veikkaa, luonnonvalkoinen taas Kotikullan vastaavan vahvuinen lanka.  

Prisman lankahyllystä oli jossain vaiheessa tarttunut mukaan House-kuviolanka, jonka värit miellyttivät. Kyseinen lanka on 7veikka-vahvuista eli käytin 3.5 puikkoja. Tein langasta säärystimet, joissa saisi olla enemmän leveyttä. Ajattelin kutoa jossain välissä näille säärystimille vielä nilkkasukat, jolloin halukas saa myös varpaansa lämpimiksi.

Seuraavaksi otin ohjelmistoon suklaanruskeat matalavarsisukat, koska 100 gramman kerä riittää hyvin molempiin sukkiin. Matalavarsisukkia on kiva kutoa, sillä ne valmistuvat nopeasti. Samalla voi katsoa telkusta vaikka kuinka jännää ohjelmaa. Silmukat pysyvät puikoilla, eikä neuletyö kaipaa silmukoita tarkkailevaa katsetta puoleensa. 
 

Näissä matalavarsisukissa on käytetty 7veikan Nummi-lankaa luonnonvalkoisena. Yritän kutoa hieman reilumman kokoisia sukkia eli nämäkin ovat suunnilleen 39-40 kokoa. Silmukoita on 13 puikkoa kohden. 

Raitaneuletta on siitä kiva kutoa, että se tuntuu valmistuvan yksiväristä nopeammin. Ja vielä nopeammin kuin jokin kuvio- tai pitsineule. Tummansininen lanka ei olisi riittänyt molempien sukkien kärkeen saakka, joten sukat päättyvät farkunsiniseen jämälankakerään.
 

Viimeisimmät valmistuneet ovat kirsikka-valkoiset maalavarsisukat. Näitä tehdessä jännäsin, riittääkö krsikan värinen lanka molempiin sukkiin. Niinpä kudoin kahta sukkaa samanaikaisesti nähdäkseni, miten monta raitaa on vielä varaa tehdä. Vai joudunko kaivamaan jonkun pienen nöttösen saadakseni sukat valmistumaan. Hyvin riitti. Kirsikkaväriä jäi 30 cm.

Lauantaina hain kasvimaalta retiisejä ja kasvihuoneesta kurkkuja. Kurkuista Sherpa ja Beit Alpha ovat hyvin tuottoisia. Myös Gordobassa on useita pitkiä kurkkuja lihomassa, joten seuraavina viikkoina meillä syödään kurkkua kuin karkkia. 

Pihatöihin en ole tahtonut ehtiä siinä määrin, mitä haluaisin. Päivät ovat kuluneet hautajaisjärjestelyissä. Torstaina hyvästelimme isän Hietaniemen kappelissa ja sen jälkeen muistelimme häntä ravintola Perhon kabinetissa. Iloksemme paikalle tuli myös viisi isän työtoveria. Vanhin heistä täytti juuri 90 v. Heillä oli paljon hienoja muistoja työvuosista isän kanssa aina 50-60 luvun taitteesta lähtien. Pääsimme kiinnostavalle ja tunteikkaalle aikamatkalle isän nuoruusvuosiin saakka. 

Uurna lasketaan runsaan kahden viikon kuluttua. Perunkirjoitusprosessin olen jo aloittanut, joten vapaa-ajan ongelmia ei ole. Pihalle aion pyrähtää aina, jos vain sää sen sallii. Pieni sade ei haittaa, mutta lauantai-iltapäivän kaatosade kyllä kasteli ihan kunnolla. Lyhyessäkin ajassa ehtii saada jotain näkyvää aikaan, mikä ilahduttaa.

Papaver orientale 'Prinzessin Victoria Louise' - Tarhaidänunikko

Vaaleanpunainen tarhaidänunikko on ihan omia aikojaan kulkeutunut alapihan raparperipenkkiin. Se kasvaa sopivasti kahden ison raparperikeskittymän välissä, eikä haittaa raparperien elämää tai niiden korjaamista. Saa siis minun puolestani olla kaunistamassa rapskuja.

Näiden prinsessojen myötä toivotan kaikille mukavaa viikonloppua! 

 

15 vuotta Rikkaruohoelämää

Anemone sylvestris - Arovuokko 

 
Tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta Rikkaruohoelämää. Kesäkuun 10. päivä 2011 aloitin taipaleeni täällä puutarhablogien maailmassa. Olin pitkään miettinyt, miten saisin yhdistettyä kasvien kuvat ja puutarhapäiväkirjan? Asia tuli puheeksi omaa blogia pitäneen kummitytön kanssa, joka kehotti kokeilemaan. Kokeilin ja sille tielle jäin. 

Aronia

 
Olen aina tavalla tai toisella pitänyt kirjaa tekemisistäni. Toisinaan se on tarkoittanut lyhyitä kirjauksia kalenteriin, toisinaan taas pitkiä tekstejä paksuun vihkoon tai varta vasten hankittuun päiväkirjaan. Kirjoittaminen on ollut minulle mieluisaa ja luontaista aivan kouluajoista saakka. Olen luovaa kirjoittamista myös opiskellut, mutta enemmän olen elämässäni, etenkin työelämässä, tuottanut asiapitoista tekstiä.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

 
Valokuvaus on ollut tärkeä elementti elämässäni. Taisin olla 14-vuotias saadessani ensimmäisen kameran isoveljeltä. Kamera kulki usein mukanani, koska minusta oli hauska taltioida ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Lomilla kamera ja monta pakettia filmiä kuului ehdottomasti matkatavaroihin. Oman perheen myötä filmiä kului ja lapsista kertyi monta kansiollista kuvallisia tarinoita. Muutettuamme ensin paritaloon ja kohta sen jälkeen omakotitaloon, kuvauskohteet löytyivät yhä useammin luonnosta ja puutarhasta.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

 
Filmikamera-aikaan kuvaaminen oli melko kallista. Jos olin kuvannut 24- tai 36 kuvan rullan täyteen, oli se tietenkin vietävä kehitettäväksi. Onneksi niin tein, sillä moni tärkeä hetki olisi jäänyt ikuistamatta. Digikamerat olivat mullistus niin teknisesti kuin taloudellisestikin. Enää ei tarvitse miettiä, montako kuvaa raaskin ottaa. Mieluummin usea kuva samasta kohteesta, jotta niistä voi valita parhaan. Tammi-helmikuussa tallennettuja kuvia on yleensä noin 250 kpl, touko-syyskuussa 600 per kuukausi. Kännykällä kuvaan hyvin vähän. Käytössäni on ollut jo pidempään Olympuksen minijärkkäri.

Olen käynyt joitakin valokuvauskursseja, enkä siltikään koe olevani hyvä kuvaaja. Ymmärrän, ettei minun tarvitse olla täydellinen. Mutta aina voi pyrkiä parempaan.

Spiraea chamaedryfolia  - Idänvirpiangervo

 
Monelle blogini lukijalle on varmasti käynyt selväksi, että puutarha on minulle tärkeä harrastus, ajanvietto- ja terapiapaikka. Olen kerrostalokasvatti, enkä ole saanut sen enempää äidinmaidossa kuin kotoa perittynä taitoja ja tietoja puutarhailuun. Viherkasveja kotini ikkunalaudoilla on aina ollut, kesäisin parvekkeella kukkia. Paritalon myötä sain pienen pihan, jonne istutin pensaita ja joitakin perennoja. Pikkulapsielämä rajoitti tekemisiä, mutta puutarhasiemen jo iti sisimmässäni.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo Fireside

Omakotitalon myötä puutarhainnostus alkoi hiljalleen kasvaa ja kasvaa. Työkaverini oli puutarha-alan ammattilainen. Hän teki meille pihasuunnitelman. Emme noudattaneet sitä yksyhteen, sillä moni asia suunnitelmassa osoittautui tonttimme kannalta hankalaksi. Suunnitelmassa ei myöskään oltu huomioitu pihan valaistusta ja sähkövetoja esimerkiksi tontin alapihalle. Suunnitelma antoi kuitenkin hyvän rungon, jota lähdimme noudattamaan.  

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

 
Tietoa kasveista ja kasvattamisesta on ollut hyvin saatavilla, jos sitä on osannut ja viitsinyt kaivaa esille. Nettiä ei vielä puutarhani alkuaikoina ollut käytettävissä. 

Moni ystävä ja työkaveri asui pientalossa tai heillä oli lomapaikka, jossa kasvattaminen on mahdollista. Luin puutarhalehtiä ja -kirjoja ja sain vinkkejä sekä kasveja muilta ihmisiltä. Vuonna 2000 jokin isopiikkinen pörriäinen pisti minua niin tehokkaasti, että käytin yhä enemmän aikaa pihan rakentamiseen ja hoitamiseen. Ehkä elämäntilannekin oli muuttunut sellaiseksi, että minulta löytyi enemmän aikaa ja kapasiteettia paneutua puutarhaan intensiivisemmin.

Kiemurapenkki ja Muumituija 4.6.2026

 
Niin sitten kesäkuussa 2011 tartuin kummitytön vinkkiin ja ryhdyin bloggariksi. Blogger osoittautui teknisesti helpoksi, joskin aika kömpelöksi. Se ei ole näiden vuosien aikana kovin paljon muuttunut. Välillä Blogger on takkuillut eri tavoin ankarastikin. Onneksi kaikki ongelmatilanteet ovat ratkenneet suhteellisen nopeasti. 

Mietin, mikä blogille nimeksi? Kopsutellessani kengilläni työpäivän päätteeksi 6. kerroksen pitkää käytävää kohti hissiä, vielä töissä olevat kaverit kysyivät minne olen menossa. Vastasin heille meneväni viettämään rikkaruohoelämää. Olimmehan mm. lounastunnilla tai iltapäiväkahvia juodessamme jutelleet paljonkin puutarha-asioista työkaverien kanssa. Siitä se blogin nimi sitten pomppasi esiin. Jonkun korvaan rikkaruohoelämä saattaa kalskahtaa negatiiviselta. Minulle tuo sana käsittää koko puutarhan rakentamisen ja hoitamisen alusta loppuun. Rikkaruohot ovat iso osa puutarhaa hyvässä ja pahassa.

Vasenrinne 4.6.2026

Meni pitkä aika, kunnes blogini sai ensimmäisen kommentin. Käytännössä kommentointi blogissani lähti kunnolla vauhtiin vasta vuoden kuluttua blogin aloittamisesta. Parissa vuodessa kotiuduin puutarhablogien maailmaan. Sain seuraajia ja aloin itsekin seurata yhä useampia blogeja. Profiloiduin alusta lähtien puutarhabloggaajaksi, mutta Juuso-kissallamme oli myös tärkeä rooli. En ole rajoittunut juttelemaan vain ja ainoastaan kasveista. Elämän moninaisuus on kaikkine iloineen ja suruineen läsnä blogissani.

Juuso 3.6.2013

 

Juuso 22.5.2012

 
Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin ihaniin ihmisiin. Osaan heistä virtuaalisesti ja osaan ihan kasvotusten tapaamalla. Vuorovaikutus on ollut yksi parhaita blogielämän elementtejä. Olen oppinut valtavasti uusia asioita kasveista ja kasvattamisesta. Olen saanut lukemattomia hyviä vinkkejä kuin myös neuvoja ongelmatilanteissa.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Puutarhablogeissa ilmapiiri on aina ollut hyvä, kannustava ja lämmin. Muistan lämmöllä monia jo lopettaneita blogeja. Suurella ilolla ja innolla luen säännöllisesti postaavien juttuja. Kiinnostavaa ja ilahduttavaa on myös löytää uusia blogituttavuuksia.   

Kultakuoriainen pihlajassa 

 
Vuosien aikana on ollut hetkiä, jolloin ei löydy mitään sanottavaa. Sitten ykskaks lamppu syttyy päässä saaden sormet kiitämään näppäimistöllä. Olen huomannut viime aikoina puutarhablogeissa jonkinlaista hiljaisuutta. Monelta kauan aktiivisena toimineelta bloggarilta ei enää tulekaan uusia postauksia. Aikansa kutakin, sanotaan. Haikealta tuntuu, kun joku varsin tärkeäksi blogikumppanuudeksi muodostunut yhteys katkeaa.

Haluan kiittää kaikkia ihania ihmisiä, joiden kanssa olen näiden 15 vuoden aikana saanut seikkailla puutarhamaailman vehreydessä. Se on ollut arvokasta ja mieleenpainuvaa. Puutarhasta olen ammentanut voimaa hyvinä ja huonoina päivinä. Blogi on nivoutunut oleellisena osana puutarhaharrastukseen ja blogien takana te kaikki ihmiset olette sydämessäni. Siis kiitos teille kaikille näistä vuosista.

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot ja muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

- Eino Leino -