torstai 5. elokuuta 2021

Oikopolkuja ja houkutushankintoja

Clematis Ville de Lyon
 

Heinäkuu ja helteet menivät, vaan kesää riittää. Lähes joka päivä tulee pieniä sadekuuroja, joiden vuoksi ei viitsi edes suojaan hakeutua. Kunhan hetken seisoo jonkun isomman puun alla ja taas aurinko pilkistää pilvien takaa. Sateet ovat yhä yhtä tervetulleita, sillä maa on edelleen hyvin  kuivaa. Parina yönä on ollut varsin koleaa. Kasvarin mittarissa ulkolämpötilan alin lukema oli +5.4 ja keskiviikkoaamuna sääasema näytti yläpihalla +9. Hyvin ulkona tarkenee. Päivän mittaan lämpötila nousee kesäisiin lukemiin ja auringon paistaessa lämpöä on noin +20. Jos vähänkin uurastaa, tarkenee huoleti shortseissa.


Aikanaan Pikkupuutarhaksi kutsumani alue oli nurmikkoa, jossa kasvoi muutamia isoja mäntyjä ja kuusia. Isot puut ovat vuosien myötä saaneet mennä, kuten myös nurmikko. Olen istuttanut alueelle nyt jo isoksi kasvaneen kartiomarjakuusen. Iät ja ajat sitten siirsin terassilaajennuksen alta myös norjanangervot pikkupuutarhaan. Vähitellen sinne on tullut puskaa jos jonkinmoista. Kasvun ja rehevöitymisen myötä myös sotkuisuus on lisääntynyt.

Parin viime vuoden aikana olen kerännyt energiaa tarttuakseni alueen systemaattiseen kunnostukseen ja nythän se pyörä on sitten lähtenyt liikkeelle. Viime vuonna kunnostin Pikkupuutarhan kivituhkapintaiset käytävät reunustamalla ne turveharkoilla. 

Nyt rakensin yhtenäisimmälle istutusalueelle huoltokäytävän. Olin jo pitkään inhonnut kasvien seassa harppomista ja kahlaamista. Muutenkin koko alue tuntui jäsentymättömältä, vaalittavien kasvien ja rikkaruohojen sekamelskalta. Kätevintä olisi ehkä ollut hommata minikaivuri ja kauhoa sillä pois rikat ja muut. Etenkin pikkutalvio on ulottanut juurensa ja versonsa ihan joka paikkaan. Pikkutalvion kaivaminen on uskomattoman työläs urakka tällaisessa tapauksessa, jossa se on saanut kasvaa vuositolkulla oman mielensä mukaan.

Kun minikaivurin sijaan käytössä on nainen ja lapio, oli turvauduttava omiin hartiavoimiin. Kuorin ja tasoitin maata. Millään en kasvien kaikkia juuria pois saanut. Reunustin käsitellyt alueet metallisilla reunuksilla, peitin maan pahvilla, jonka kastelin. Lopuksi peitin käytävät paksuhkolla kuorikatekerroksella.  

Tarralappujen kynsiminen unohtui. Eiköhän aika hoida senkin asian.


Löysin Biltemasta metallisia reunuksia, joiden pitäisi ruostua. Euron kalliimmalla olisi saanut ruostumattomia versioita, mutta haluan nimenomaan noiden kiiltävien metallien muuttuvan ruosteisiksi. Metrin pätkät on helppo liittää toisiinsa. Valitettavasti levyt ovat sen verran jämäkkää materiaalia, ettei niitä käsipelillä saanut taipumaan kaareviksi.

Alueelle jäi vielä tekemistä, mutta olen tosi tyytyväinen kahden päivän uurastukseen. Loput on enemmänkin hienosäätöä ja näkymä paranee ja pehmenee, kunhan tiimellyksessä iskuja saaneet kasvit pääsevät taas rauhassa rehottamaan.


Kävi taas, kuten yleensäkin eli projekti lähti laajenemaan suunniteltua suuremmaksi. Myös talon sisäänkäyntikäytävältä on tarve päästä Pikkupuutarhaan huoltohommiin ilman, että samalla miettii, astunko mieluummin kuunliljalle vai jaloangervolle. En siis voinut jättää katekäytävää tyngäksi, vaan tein oikopolun kulkuväylälle. Koska tämä oikopolku syntyi ikäänkuin puskista, en ollut varautunut metallisiin reunuksiin. Kivet rajatkoon ainakin toistaiseksi pahvi-kuorikate -aluetta.

Uudet syyshortensiat


Metallireunuksia hakiessani eksyin myös erään kaupan puutarhapihalle. Miten ollakaan, mukaan lähti syyshortensiat Vanille Fraise ja Moonlight. Kuiva kesä on kurittanut erittäin paljon alapihan Ovaalipenkkiä. Muutenkin se on ollut mielestäni keskeneräisyydessään outo istutusalue. Siirsin sieltä vielä elossa olevat huonokuntoiset kasvit toisaalle. 

Olen menettänyt sydämeni syyshortensioille. Ne ovat kestäviä ja kauniita, joten miksen laittaisi niitä lisää. Istutin molemmat hortensiat Ovaalipenkkiin. Niiden välillä on runsas metri, vaikka kuvassa näyttävät olevan aivan vierekkäin. Varjoliljat vielä jäivät hortensioiden viereen. Niiden suhteen teen päätöksiä myöhemmin.

Echinacea 'Moodz Satisfy'

Samaisesta kaupasta ostin myös kuvan punahatun. Kasvi oli aika isossa ruukussa. Kotona mietin, että olisihan niitä voinut ostaa useamman, mutta vajaan 8 euron hinta syyshortensioiden lisäksi ohensi kukkaron sisältöä riittävästi.

Echinacea purpurea - Punahattu


Punahattuja meiltä onneksi löytyy ilman uusiakin. Tämä siemenestä kasvatettu porukka on kotiutunut ja kasvanut kiitettävästi. Yksi valkoinenkin joukossa kukkii tänäkin kesänä.

Clematis Princess Diana


Pääsin hyvään kaivamisen vauhtiin, joten istutin toukokuussa neljällä eurolla ostamani kärhö Princess Katen. Kate on viettänyt kesän ruukussa. Olemus on yhä hento, mutta muutama pikkuinen nuppu siinä jo on. Vielä pitäisi keksiä samaan aikaan ostetulle Dianalle paikka. Koskahan oppisin ensin suunnittelemaan ja valmistelemaan paikan ja sitten vasta marssimaan puutarhamyymälään kasviostoksille? Ilmeisesti en koskaan päätellen vuosi toisensa perään toistuvista kasvi edellä -ostoksista.

Koska maa sateista huolimatta on edelleen hyvin kuivaa, on istutettujen kasvien kasteluun panostettava kunnolla. Kannujen rahtaaminen ja letkun kiskominen ei siis helteisiin päättynyt.

Ahkerointiputkeni ei päättynyt Pikkupuutarhassa kaivamiseen ja uusien hankintojen istuttamiseen. Terassin vieressä kasvava lumimarja ja talon seinustan norjanangervot saivat osakseen leikkausoperaation. Pari vuotta sitten aloin muotoilla sinne tänne rehottavaa lumimarjaa. Sitten oksasahan kohteeksi joutuivat myös norjanangervot. Kukinta luonnollisesti kummallakin pensaslajilla vähenee, mutta ei sentään tyrehdy kokonaan. Kumpaakin löytyy myös muualta puutarhastani, joten tässä paikassa koen kukintaa tärkeämmäksi huolitellun ulkonäön ja käytävien pysymisen avarina.

Tiikerinlilja ei säännöistäni piittaa. Se haluaa kasvaa tismalleen tuossa lumimarjapöheikössä. En käy hänen kanssaan kiistelemään. Kunnioitan hänen tahtoaan ja annan kukkia.

Omena Punakaneli

Omenasato ei tänä vuonna ole kovin runsas. Puut kukkivat keväällä tavallista vähemmän ja satoa kiusaa kaikenlaiset ötökät. Omppujen koko on pieni. Puut ovat pudottaneet paljon pikkuisia omenoita, kuten tekevät yleensä joka kesä. Nyt kuitenkin ilmeisesti kuivuudesta johtuen tavallista enemmän.


Isoon ruukkuun kylvetyt porkkanat nostin jo aikaa sitten. Nyt katsoin, miten lavassa kasvavat voivat. Hyvin ovat edistyneet. Loput jätin jatkamaan kasvuaan.


Tomaatti- ja erityisesti kurkkukesä on ollut erinomainen. Olen hakenut tomaatteja säännöllisesti ja lisää on kypsymässä. Bumble Bee, Gardener´s Delight ja Golden Sunrise ovat olleet tosi satoisia. Kurkkuihin taidamme hukkua tai pikemminkin tukehtua. Niitä on syöty salaatissa, leivän päällä, hölskykurkkuina ja ihan vaan rouskuteltu välipaloiksi. Ja annettu sukulaisille. Tänään hain kasvarista viisi kurkkua. Loput jätin jatkamaan kasvuaan.

Paprikatkin ovat alkaneet kypsyä tasaiseen tahtiin. Ainoastaan Zazut ovat lähes kaikki vielä vihreitä. Yhdessä sentään on jo hivenen keltaisuutta.


Lapiohommien ohessa perhoset ovat lennelleet ympärillä runsaana. Varsinkin neitoperhosia on näkynyt paljon. Kamera ei ole mahtunut lapion kanssa käsiin samanaikaisesti, joten perhoset ovat jääneet ikuistamatta. 

Alkukesästä ripustin pergolan ritiläseinälle ystävän muutama vuosi sitten tekemät ja maalaamat kipsiperhoset. Niiden siipien lepatuksen tiimoilta toivotan kaikille mukavaa loppuviikkoa!


maanantai 2. elokuuta 2021

Vesivoimalla taitaa tämä moottori käydä

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle


Helteen ja sateettomuuden hyydyttämä puutarhuri on vironnut kiitettävästi. En tiennytkään moottorini toimivan vesivoimalla. Millainen lapiopeto olisinkaan, jos tontillamme olisi uimaranta? Pulahdus järveen, enkä pysähtyisi kolmeen vuorokauteen ollenkaan. Vähän viileämpi sääkin saa taas ajatukset rullaamaan ja ideat poikimaan. Kun lähtee pikaisesti avaamaan kasvarin ovea, huomaakin uponneensa pariksi tunniksi jos jonkinlaisiin askareisiin.

Lilium lancifolium 'Flore Pleno'

Viehtymykseni yksittäisten kukkien kuvaamiseen on nyt huomattavasti palkitsevampaa, kuin laajojen näkymien tallentaminen. Monet istutusalueet ovat vähän ankean näköisiä.  Aukkopaikkoja on paikoin runsaasti ja ränsistymistä liikaakin. Vaikka tykkään penkkien siivoamisesta ja sekatöörien kanssa heilumisesta, kasvit ovat saaneet rauhassa kuivua seisovilleen. Ajattelin, että ruskeaksi menneet kasvit kenties toisivat muille vähän varjoa estämällä kuumien auringonsäteiden pääsyn tyvialueelle.

Lilium lancifolium Splendens - Tiikerilija


Alkukesästä sai metsästää ahkerasti liljakukkoja, jotka siitä huolimatta ehtivät jonkinverran sukua jatkamaan. Kiersin muutaman kerran putsaamassa liljanvarsia ja lehtiä, mutta todennäköisesti kukkometsästys jatkuu ensi kesänä.

Liljat ovat kestäneet yllättävän hyvin kuivuutta. Joitakin värejä jäi nousematta, mikä saattaa johtua myös talvesta. Helteiden aikaan kukinta meni pikakelauksella, kuten monen muunkin kasvin osalta. Nyt on perinteisten tiikerililjojen aika. Niiden raikasta oranssia väriä on mukava katsella. Tiikerililjoissa on samaa viehättävyyttä, kuin marhanliljoissa. Ehkä se on tuo kukan alaspäin suuntautuva asento ja pilkut.

Lauantaiaamuna menin tosiaan avaamaan kasvihuoneen ovea ja sille tielle jäin. Ovi tuli kyllä avattua, mutta myös kasvaripoluksi nimittämäni oikotie uusittua. Tein polun pari-kolme vuotta sitten kasvarin lattiaprojektista jäljelle jääneistä kivistä. Eivät riittäneet koko polun pituudelta, mutta lisäsin polun sivuihin ja päähän sekalaisia kiviä ja muutaman itse tehdyn betonilaatan.

Vasemman puolen syysasteri Patricia Ballard ja tuoksumatara olivat kasvaneet reheviksi ja piilottivat osan polusta alleen. Kaivoin kummastakin kasvista osan siirrettäväksi muualle. Levensin polkua reunakivillä ja otin tilaa myös oikean puolen Kaivoruusupenkistä. 

Punainen kori tomaatteineen odottaa kuvien räpsijää.


Polun uudistaminen tarkoitti kaikkien kivien nostamista, pohjan putsaamista ja leveämmän juuriesteen laittamista. Onneksi yläpihalla oli suursäkissä edelleen kivituhkaa. Ladoin kivet uuteen järjestykseen, naputtelin kiviä paikoilleen ja harjasin niiden väleihin kivituhkaa. Tarkoitus oli tiivistää polkua vedellä, mutta letkun vetäminen alapihalle jäi toiseen kertaan.

Tuttua varmaan kaikille, että yksi työ johtaa lukuisiin uusiin projekteihin. Vasemmalta lähti nettikaupasta bonuksena viime kesänä tullut Neon-ruusu Oikearinteeseen. Hansa-ruusun jalkoihin uhkaavasti jäänyt pikkuinen sammalruusu taasen siirtyi eteenpäin saadakseen enemmän tilaa itselleen.

Vasemmassa laidassa näkyvä lauta on toistaiseksi huutomerkkinä ja muistuksena, että raparperit ruusuista - tai päinvastoin - erottava muovinauha odottaa poistamista ja korvaavaa materiaalia.

Allium Firecracker

Kevätkaihonkukkaa minulla on monessa paikassa maanpeitekasvina. Se suuttui kuivuudesta ensimmäisten joukossa, joten myös olopihan penkeissä korkeampien kasvien tyvellä on autiota. Jotain hyötyä kevätkaihonkukkien ruskettumisesta ja lakoon painumisesta sentään on, kun syksyllä Mustilasta tilaamani Firecracker-laukat näkyvät nyt hyvin. Odotin niiden kasvavan paljon korkeammiksi ja näkeväni mainostetun ilotulituksen kukkapenkissä. Nyt mittaa on ehkä 20 cm ja ilotulituskin on varsin vaisua. Ehkä sitten ensi vuonna.

Hemerocallis 'Agnes Elpers'

Useimmat päivänliljat ovat joko jo lopettaneet tai ainakin loppusuoralla. Ilahduin löytäessäni uusia nuppuja Päivänliljapenkin päädyn asukkaista. Tämän pitäisi olla punainen Agnes Elpers, joka kotiutui meille Päivölän ruusutilaretkeltä kesällä 2016. Voi se olla myös Klaus Hadaschik, joka on myös punainen.

Liatris spicata - Punatähkä


Ostin keväällä saksalaisesta ruokakaupasta 20 kpl:n Liatris mix -pussukan. Sekoituksessa piti olla sekä punaisia että valkoisia. Laitoin mukulat kunkin omaan ruukkuunsa kasvamaan ja istutin kasvit myöhemmin kolmeen eri paikkaan. Punatähkää minulla on jo ennestään, lähinnä punaisena. Kaikki mukulat lähtivät kasvuun, mutta valkoisia ei joukossa taida olla ainuttakaan.

Rudbeckia hirta 'Cherry Brandy' - Kesäpäivänhattu


Keväällä kylvin varastostani löytyviä kesäpäivänhatun siemeniä. Muutama iti ja tuli koulituiksi. Kun kasvit näyttivät jurovan purkeissa lilliputteina, siirsin ne maahan. Yksi juroo maassakin ja kaksi kasvoi noin 15-senttisiksi tehden myös kukat kumpikin. Nätti on ja vielä nätimpi, jos kokoa olisi enemmän ja porukkaa runsaammin.

Graphosoma italicum - Pyjamalude

Erilaisia luteita puutarhassa on tänä kesänä ollut runsaasti. Kerran jo tutkin ötökkäkirjasta niiden nimiäkin. Ensimmäisen kerran törmäsin meidän puutarhassa pyjamaluteeseen. Se viihtyi hyvin villiporkkanassa. Tuuli hankaloitti kuvaamista, joten vähän on epätarkka.

Erässä facen puutarharyhmässä on koko kesän ollut valtavasti kysymyksiä, miten minkäkinlaisen ötökän saisi hävitettyä. En minäkään kaikista ötököistä tykkää, mutta puutarhavuosieni aikana niistä on ollut äärimmäisen harvoin suurta haittaa. Ei ainakaan niin paljon, että myrkkyihin olisi ollut syytä turvautua. 

Luteisiin tutustuttiin jo muksuna, kun marjalude levitti mustikkakipossa omaa erityishajuaan. Ei niistä sen kummempaa riesaa ollut. Siksi huvitti, kun puutarharyhmässä joku oli kuvannut marjaluteen herukanlehdellä ja suuressa hädässään kaipasi neuvoa sen häätämiseksi.

Muistinpa vihdoin käydä tsekkaamassa sademittarinkin. Heinäkuun viimeisen viikon keskiviikon ja perjantain sateet ovat kerryttäneet mittaria 40 mm:llä. Tyhjensin mittarin, jotta näen seuraavien sateiden tulokset.

Vaikka varsinkin perjantaina vettä tuli likimain koko päivän ja välillä rankastikin, ei maa edelleenkään ole pintaa syvemmältä kastunut. Sen huomasin lauantaina kasvaripolun puitteissa maata kaivaessani ja myös sunnuntaina aloittaessani Pikkupuutarhassa uutta projektia. Kasvit kyllä näyttävät selvästi piristyneen. Kotkansiivet ovat kärsineet kuivuudesta pahasti, eivätkä tuskin enää toivu. Ensi kesänä sitten tapaamme heidät uudelleen.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Tuntuu varsin mukavalta heilua taas lapion kanssa ja päästä pureutumaan kesän aikana kertyneisiin rästihommiin. +20 astetta auringon paistaessa on oikein kiva kesäsää. Yhtään ei palele ja multahommissakin piti käydä vaihtamassa verkkarit shortseihin. Iltapäiväkahvit maistuvat itse asiassa nyt pergolassa paremmilta, kuin ei kaiken aikaa tarvitse pyyhkiä hikeä otsalta.

Toivotan kaikille antoisaa elokuun alkua!


lauantai 31. heinäkuuta 2021

Sade - musiikkia puutarhurin korville

Sieltä se perjantaiaamun ilo saapuu, kesän odotetuin saderintama. Tai oikeastaan jo toinen, sillä keskiviikkona saimme esimakua taivaallisesta kastelusta. Vettä tuli ihan mukavasti, mutta janoinen puutarha ja puutarhuri toivoivat roppakaupalla lisää. Perjantai näyttää täyttäneen loputkin odotukset. Miten voikaan sateen ropina olla musiikkia kuivuudesta kärsivän puutarhurin omistajalle.

Mielenkiinnosta laadin itselleni säätilaston touko-heinäkuulta (heinäkuun viimeinen päivä puuttuu). Keräsin puutarhapäiväkirjaan merkitsemistäni säätiedoista kunkin päivän korkeimman lämpötilan. Useimmiten mittari on kivunnut korkeimmilleen iltapäivällä klo 14-15 aikaan. Nämä lukemat ovat siis meidän pohjoiskirkkonummelaisessa kylässä sijaitsevan kodin uudehkolla sääasemalla mitattuja.

Kesä 2018 oli varsin lämmin sekin, joskin silloin saimme enemmän vettä. Toki puutarha kärsi silloinkin melkoisesta kuivuudesta. Osittain kuivuutta lisäsi kunnan metsikön poistuminen, joka muutti tontin valaistus- ja tuuliolosuhteita merkittävästi. Sen jälkeen kasvit ovat hissukseen tottuneet. Joitakin varjoisempien olosuhteiden kasveja olen ymmärrettävästi menettänyt.

Heinäkuun viimeinen  päivä ei ehtinyt taulukkoon.
 

Kesän sateista on helppo tehdä yhteenveto, sillä omat sormet riittävät hyvin sadepäivien  laskemiseen.

Toukokuussa satoi kahdeksana päivänä, joista kolmena sen verran pitkään, että sademittariinkin jotain jäi.

Kesäkuussa satoi viitenä päivänä, joista kaksi kohtuulliseksi luokiteltavaa ja kastelevaa sadetta. Muut kolme olivat lähinnä ropauksia, joista ei luonnolle ja puutarhalle ollut liiemmin iloa.

Heinäkuu oli sateiden suhteen varsinainen rimanalitus. Viidestä sateesta kolme oli maksimissaan viiden minuutin kuuroja. Keskiviikon 28.7. sade sen sijaan oli musiikkia puutarhurin kuivuudessa kärvisteleville korville. Perjantaina 30.7. koko päivän toinen toisensa jälkeen puutarhamme yli vyöryneet kuurot palauttivat uskon siihen, että tästäkin kurimuksesta vielä noustaan.


Näin vähäsateista kesää ei meidän tontilla näinä asuinvuosina ole ollut. Lyhyistä hellekausista on selvinnyt helposti sadettamalla ja kastelukannuja kantamalla. Tänä kesänä ei kasvien vaatimaa vesimäärää ole millään jaksanut niille kantaa. On ollut pakko tehdä valintoja ja keskittyä kasvimaan ja ruukkukukkien sekä joistakin arimmista kasveista huolehtimiseen.

Asiantuntijoiden mukaan ämpärillinen vettä silloin toinen tällöin -kastelu lähinnä vaikeuttaa tilannetta. Liian vähäisellä vesimäärällä kasvit nostavat juurensa pintaan, jolloin ne kärsivät entistä enemmän, eivätkä selviä tulevista kuivista kausista. Syvälle ulottuvat kasvien juuret löytävät helpommin vähäisen kosteuden ja pärjäävät paremmin kuivuudessa. 

Olen todennut, ettei kannata harrastaa näennäiskastelua omaa oloaan helpottaakseen. Jatkossa on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota sellaisten kasvien hankkimiseen ja istuttamiseen, jotka pärjäävät kuivissakin olosuhteissa.

En edes uskalla ajatella, miten monta kasvia on jo jättänyt hyvästit puutarhalleni. Tai kuinka paljon menetyksiä tulen vielä näkemään, kun huonokuntoiset kasvit joutuvat taistelemaan selviytymisestä talven yli. Monta sitkeää kaveria seisoo yhä pää pystyssä ja jokunen sinnittelee uskollisesti rujompana. Voin olla heistä iloinen ja suunnata katseen tulevaan. Hyvä sekin, ettei puutarhani ole palanut poroksi tai kadonnut jättitulvan myötä kilometrien päähän. Ei siis syytä rypeä murheessa.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia availee nuppujaan.

 

Sateesta onnellisia terveisiä ja mukavaa heinäkuun viimeistä päivää kaikille!


tiistai 27. heinäkuuta 2021

Heinäkuun loppu häämöttää

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia


Eräässä blogissa kehuttiin hortensioita. Yhdyn kehuihin täydestä sydämestä. Syyshortensiat ovat kauniita, kestäviä, helppohoitoisia ja pitkään kukkivia. Jopa vaikeaksi kasvatettavaksi mainittu safiirihortensia on selvinnyt tämän kesän kuivuudesta esimerkillisesti. Se aikoo jopa kukkia parin kukkarykelmän voimin.


Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Toki olen safiirihortensiaani auttanut pitkien helleviikkojen ja sateettomuuden yli. Sen vieressä on reikäpohjainen ämpäri, jonka täytän säännöllisesti. Safiirihortensia on pieni, eikä siitä jättiä koskaan tulekaan. Sen kasvukorkeudeksi mainitaan 50-100 cm ja parhaiten se viihtyy puolivarjossa. 

Osa tämän hortensian oksista kuoli talvella, joten jouduin leikkaamaan sitä. Parhaiten se kukkii vanhoilla versoilla ja epäilenkin nuppujen tulleen  muutamiin edellisvuodesta selvinneisiin versoihin.

Hydrangea pan. 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

Vuodesta 2013 puutarhassani asunut syyshortensia Vanille Fraise on kukkinut uskollisesti joka vuosi. Se on kasvattanut pitkän huiskeat oksat, jotka olivat alaosastaan varsin paljaat. Syyshortensiat kestävät leikkausta, joten päätin kokeilla, haaroittuuko Vanille Fraiseni enemmän leikkaamalla sen oksia matalammiksi. Kyllä haaroittuu. Jätin kokeeksi kaksi oksaa vähemmälle leikkaamiselle. Onnistuneeksi osoittautuneen kokeilun tuloksena hoidan ne ensi keväänä.

Kukintaan leikkaaminen ei vaikuttanut ollenkaan vähentävästi. Päinvastoin. Nuppuja on ihan jokaisen oksan kärjessä. Yleensäkin leikkaan syyshortensioitani aina varhaiskeväällä. Kukkivat kyllä leikkaamattakin, mutta kokemukseni mukaan leikkaamisen ansiosta kookkaammilla kukilla.

Echinacea purpurea - Punahattu ja nokkosperhonen

Perhosten runsaslukuinen lentely on jatkunut. Punahatulla vierailleen repalesiipisen nokkosperhosen lisäksi niitä on näkynyt joka päivä useita. Myös amiraalit ovat liittyneet joukkoon keveään. Kasvihuoneesta pelastin varovaisesti ulos neitoperhon. Ja edellisviikkojen tapaan sisältä on haavin avulla siirretty takaisin ulkoilmaan nokkosperhosia.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Syysvuokoissa on runsaasti nuppuja. Ensimmäinen kukkakin avautui viikonloppuna. Pullistuneista nupuista päätellen useat seuraavat ensimmäistä.

Anemone hupehensis - Syysvuokko


Kesäkuun alussa löysin Kiemurapenkistä syysvuokon siementaimen. Se oli vaarassa joutua kompostiin kanttausurkan melskeissä, joten kaivoin sen varovasti ylös ja siirsin väljempään paikkaan. En ole Kiemurapenkkiä kastellut käytännössä ollenkaan. Pikkuiselle taimelle annoin sentään alussa kasvuvettä. Ihmeen hyvin syysvuokot ovat jaksaneet. Ehkä apuna on penkin tiivis kasvusto. Väriminttu, syysasteri ja nuokkuluppiokin ovat rehevöityneet. Varmasti ne imevät maasta kosteutta, mutta myös suovat varjoa toinen toisilleen.

Viikonloppuna aurinko paistoi ja mittari näytti +23 astetta eli sää oli inhimmillinen ulkohommiin. Pergolan ja olopihan puupatiot öljysin jo toukokuussa. Sisäänkäynnin puutasojen ulkoasu on ollut parempi, mutta päätin vihdoin öljytä nekin. Nostin trallit kokonaan pois ja jätin ne vuorokaudeksi kuivumaan pystyasentoon. Samalla harjasin ja pesin pölyt pois niin lattialta kuin sisäänkäynnin terassilla olevasta tuoli-pöytä -ryhmästä. 

Vauhtiin päästyäni sidoin irikset lyhteiksi. Luvassa on sateita ja silloin irikset hakkautuvat käytäville. Kapeimmissa paikoissa ne myös lätsähtävät märkinä ohikulkijan säärille. Lyhteinä ne pysyvät pystyssä, kunnes myöhäissyksyllä leikkaan ne syötettäväksi hakettimen kitaan.

Viikolla ehdin putsata osan taloa kiertävistä kivituhkakäytävistä. Lauantaina ja sunnuntaina jatkoin hommaa. Ensin talon toinen pääty ja myöhemmin ns. makkarikäytävä ja sisäänkäynnin edusta. Laskin, että edellisestä kivituhkapinnoitteen uusimista on jo kymmenisen vuotta aikaa. Pian se on jälleen edessä, sillä paikoitellen maanrakennuskankaan päällä ei enää paljon kivituhkaa ole. 

Normaalisti haluan pitää käytävät siisteinä ja niitä tulee haravoitua useaan kertaan kesäkauden aikana. Tänä kesänä haravointi on jäänyt vähiin. Osin kuivuuden aiheuttaman pölyämisen ja osin laiskuuden vuoksi. Siksi myös rikat ja ruohot ovat päässeet ihan liikaa valtaamaan alaa.

Käytävien siistiminen oli hurjan pölyistä työtä. Pieni siivu jäi vielä myöhempään ajankohtaan. Lopputulosta katsellessa mieli oli tavattoman hyvä. Jälleen kerran tuli todistettua, että tekemättömät työt stressaavat suhteessa työn määrään huomattavan paljon. Kun sitten ryhtyy työsarkaa purkamaan, se käykin käden käänteessä.

Eryngium planum - Sinipiikkiputki


Edellisinä kesinä minulla on kasvanut sinipiikkiputkea parissa kolmessa eri paikassa. Tänä kesänä niitä ei näy. Paitsi yksi varsi ilmestyi punaherukkapensaan viereen, johon en taatusti ole sitä istuttanut. Taidan kaivaa kasvin ylös ja siirtää sen kukkapenkkiin, kunhan luvatut sateet ovat kostuttaneet maata riittävästi.

Cobaea scandens - Kelloköynnös


Löysin kelloköynnöksestä ensimmäiset nuput. Vielä menee tovi niiden aukeamiseen. Istutin kolmeen ruukkuun kolme kelloköynnöksen tainta kuhunkin. Kahdessa ruukussa kasvu on ollut rehevää, joskin korkeutta on tullut oudon hitaasti. Tai sitten pitkän kesän vuoksi olen itse kuukauden etuajassa ja kiirehdin mielessäni kelloköynnöksetkin jo elokuun lopun mittoihin. 

Kolmas ruukullinen kelloköynnöksiä asustaa talon seinustalla, kuten aiempinakin kesinä. Siinä kasvusto on yhtä hujoppia lukuunottamatta huomattavan matalaa. Osa lehdistä on myös kellastunut. Olisiko paahtavalla auringolla osuutensa?

Dahlia Cafe au Lait

Daalioista valkoinen Sneezy on kukkinut jo pidemmän aikaa. Vihdoin muhkea Cafe au Lait aukaisi ensimmäisen nuppunsa. Toinenkin on jo odottamassa vuoroaan. Kolmas, jonka nimi on juuri nyt kadoksissa, antaa odotuttaa itseään.

Loppuviikolle on luvattu sadetta, useammalle päivälle. Saatan käydä kuristamassa pari meteorologia, mikäli lupaukset eivät toteudu. 

Heinäkuu on hiipumassa kohti elokuuta. Eletään siis yhä kesässä.


lauantai 24. heinäkuuta 2021

Herätty kuumuuskoomasta

Salkoruusu on pörriäisten suosiossa

Tainnuttavat helteet hellittivät ja tilalle tuli virkistävä viileys. Iltaisin olen jopa kaivanut viikkojen paljasjalkaisuuden jälkeen sukat varpaita lämmittämään. Koen heränneeni kuumuuskoomasta, joka turrutti puutarhurin työhalut ja tainnutti hänet sohvannurkkaan dekkarin kera.


Puutarhan työvelka on lyhentynyt lähinnä kastelun osalta. Kaikki muu on saanut jäädä odottamaan viileämpiä säitä ja erityisesti kosteampia hetkiä. Ei siis minkäänlaisia uusien kasvien istutuksia eikä vanhojen siirtämistä. Mitäpä sitä kiduttaa kasveja, jotka jo muutenkin ovat henkitoreissaan.

Vasemmalla putsattu hiekkakäytävä, alaoikealla putsaamaton, yläoikealla heilurihara.


Talon ympäri kulkevat hiekkakäytävät ovat olleet luokattoman surkeassa kunnossa. Olen odottanut sateita, jotka kastelisivat niin käytävät kuin ympäristönkin. Silloin voisi kulkea tohottamassa hiekalla kasvavat rikat. Kukapa haluaisi sytyttää talonsa ja puutarhansa tuleen, eikä tulen käyttö metsäpalovaroituksen vuoksi ole luvallistakaan. Niinpä sateiden antaessa odottaa itseään kaivoin heiluriharan esiin ja lähdin käytäviä putsaamaan.

Parin tunnin aherruksella sain isohkon olopihalta talon päädyssä sijaitsevalle mattotelineelle ulottuvan alueen putsattua. Ensin muutaman neliön käsittely heiluriharalla, sitten rikkojen haravointi ja siirtäminen kottikärryihin. Sen jälkeen sama uudelleen. Näin etenin neliö neliöltä, kunnes mielestäni päivän urakka sai riittää ja loput jäädä seuraavaan kertaan. Ja  jäihän sitä, vaikka toisille jaettavaksi.

Clematis viticella Polis Spirit

Viime syksynä rakensimme Ukkokullan kanssa useimmille kärhöille uudet telineet. Silloin jouduin leikkaamaan isoksi kasvaneen Polish Spiritin matalaksi saadakseni sille telineen pystytettyä. Köynnös ei loukkaantunut, vaan venyy taas joka suuntaan.

Istutin kesällä 2017 Polish Spiritin viereen toisen kärhön, joka saattaa olla Dr. Ruppel. Luulin jo sen menettäneeni, sillä hänestä ei ole eloa näkynyt ei kuulunut. Muutama päivä sitten Polish Spiritiä tutkiessani huomasin tuen oikeassa reunassa isolehtisen kärhön, joka oli jo kiivennyt syreeniä pitkin korkealle. 


Syreeneistä on ollut tarkoitus leikata joitakin oksia, jotka ovat vuosia vyöryneet valoa kohti olopihan puolelle. Metsikön kaaduttua syreeneillä on nyt valoa myös toisella puolella ja ne ovatkin vähitellen alkaneet tuuheutua tasaisemmin.

 
Käytävähuollon jälkeen pysähdyin tiirailemaan, mitä oksia olisi syytä leikata. Huomasin ylhäällä jotain vaaleanpunaista ja hain tikkaat nähdäkseni paremmin. Voi olla Dr. Ruppel, tai sitten joku muu. Kukka on vielä sen verran supussa, enkä tikkailla keikkuen päässyt edes kovin lähelle nähdäkseni terälehtien sisälle. Nyt on ainakin varma, etten ihan lähiaikoina ryhdy syreeninoksia  napsimaan. En vaikka, kärhön ihaileminen on varsin vaikeaa pää kenossa tai 3-metristen tikkaiden nenästä käsin.


Kun oikein sopivasti itseni syreenipuskaan asettelin, löysin raon, josta saatoin nähdä kärhökukan maasta katsoen. Onko kenties muitakin kukkia tulossa? Saa nähdä. 

Joskus suunnittelin istuttavani kärhöjä omenapuiden alle, jotta ne kiipeilisivät värittämään hedelmäpuun oksistoa. Luovuin ajatuksesta, koska en halunnut ryhtyä kaivamaan istutuskuoppia omenapuiden juuristoon. Syreenissä kiipeilevää kärhöä katsellessani voin todeta, etten jatkossakaan suunnittele köynnöksiä lehteviin puihin. Kärhöt ansaitsevat ihan oman tukensa, jotta niitä pääsee ihailemaan ilman tikkaita ja viidakkotunnelmaa.

Neitoperho vatukassa

Useimpina vuosina perhosia saa odotella aivan kesän loppumetreille. Tänä vuonna perhosista on saanut nauttia aivan varhaiskeväästä alkaen. Perhosten runsaudesta on uutisoitu ja moni bloggaajakin on esitellyt lukuisia upeita perhoskuvia. Keltaisten ja valkoisten perhosten tankkaustaukoja liljoilla saan ihailla päivittäin keittiön pöydän ääressä itsekin ruokaillessa.

Nokkosperhosen mesitauko liljassa.


Nokkosperhosten joukkoon on viime aikoina liittynyt neitoperhoset ja herukkaperhoset. Keisarinviitta on vakiovieras jättiverbenalla. Suruvaipan olen nähnyt muutaman kerran illalla pyykkejä narulta hakiessani. Eipä ole ollut kameraa mukana, enkä tuskin olisi suruvaipan nopeaa paikasta toiseen siirtymistä ehtinyt kuvaamaankaan.

Metsänokiperhonen?
 

Ehdin jo jokin aika sitten Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan perhosjuttuun kommentoida, etten ole metsänokiperhosta nähnyt. Sitten sellainen lennähti oman pihan pallerolaukalle. Tovin jouduin kameran kanssa vierellä päivystämään saadakseni kuvan avonaisista siivistä. 

Minulla on jokunen luontokirja, myös kirja perhosista. Niistä on ollut paljon iloa lajien tunnistamisessa. Näin tietokoneen äärellä istuessa hyvä paikka lajitunnistamisessa on myös Luontoportti, jossa perhosistakin on erinomaisia kuvia ja runsaasti tietoa.

Picea glauca - Kartiovalkokuusi

Kuten kuvasta näkyy, kartiovalkokuuseni on hätää kärsimässä. Jouduin siirtämään sen parikymmentä vuotta sitten kunnallistekniikan saapumisen vuoksi. Silloin se selvisi siirrosta hyvin. Kuusessa on puolivälistä alkaen kaksi runkoa. Olen sitonut rungot kevyesti yhteen, sillä lumisateessa latvat ovat taipuneet vaarallisesti erilleen. Viikko sitten huomasin toisen puolikkaan menneen aivan ruskeaksi. Vaikea uskoa, että kuusi tuosta selviäisi. 

Kuusen sijainnin vuoksi puskanurkaksi nimeämäni alue on odottanut kohennusta. Siellä kasvaa pari norjanangervoa, juhannusruusu ja naapurista vyöryvää idänvirpiangervoa. Puskanurkkaa raivaamalla saisi tilaa vierasautopaikalle. Muutenkin paikka ansaitsisi päivitystä, mutta kuusen keskeisen sijainnin vuoksi olen antanut ideoiden muhia. Ehkä niiden kypsyminen on pian ajankohtaista.

Päivänpesän elämää -Katjan ämpärivinkki ahkerassa käytössä.

Kuivuudessa kärvistely alkaa jo olla loppuun kaluttu aihe. Minulle ja puutarhalleni tämän kesän ennätyspitkät helteet ja sateettomuus tulevat jäämään lujasti mieleen. Toukokuussa istuttamani revontuliatsalea (kuvassa ämpärin takana) on pysynyt hengissä pitkälti Päivänpesän elämää -blogin Katjan ämpärivinkin ansiosta. Samoin sen etupuolella olevan safiirihortensian reipas olemus. Kasteluletku jatko-osineenkaan ei kunnolla ylety alapihan takalaitaan. Ämpärivinkin löytymiseen saakka kannoin joka päivä 10 litran kannullisen vettä atsalealle. Silti se lotkotti lehtiään jo iltapäivällä. Reikäpohjaisen ämpärin ja vihdoin myös viilenneiden säiden johdosta atsalea näyttää jo huomattavasti kuvan olemusta pirteämmältä.

Kellarista löytyi valmiiksi pari reikäpohjaista ämpäriä. Tarvetta oli enemmänkin, joten pyysin Ukkokultaa poraamaan reikiä pariin muuhunkin ämpäriin. Rei'istä tuli vähän liian suuria. Viiden sijaan riittää varmasti kolme reikää ja kooltaan melko pieniä. Muuten ämpäri tyhjenee liian vauhdikkaasti, eikä vesi siten imeydy kasvin juurille vaan valuu kuivaa maan pintaa pitkin jonnekin kauemmas. 

Kriikunan nilaus

Kuva ei ole rusakkojen ruokailun jälkitilanteesta. Ihan itse kuorin pikkupuutarhan kriikunaa, sillä puu tekee tolkuttomasti juurivesoja laajalle alueelle. Olen läpeensä kyllästynyt nyhtämään pieniä taimia ympäri istutusalueita. Vahtikierroksia saa tehdä usein, sillä vähänkin suuremmaksi kasvettuaan juurivesan poistaminen vaatii lapiota. Aion käydä vielä tehostamassa kuorimista, sillä puukolla oli vaikea saada tyvestä asti kolmiosaista runkoa ympäriinsä paljaaksi. 

Kuoren poisto tulee tehdä puun kaatamista edeltävänä vuonna kesäkuun lopulla tai heinäkuussa. Kuorimisen pitäisi heikentää huomattavasti juurien kykyä tuottaa vesoja.

Pikkupuutarhan kriikuna on ollut kaunis keväällä kukkiessaan. Hedelmien poimiminen on hankalaa, sillä ahtaan paikan vuoksi tikkaita ei tahdo järkevästi saada pystytettyä ympäristön istutuksia vahingoittamatta. Lisäksi istutin kriikunan lähelle magnolian, joka ansaitsee tulla kunnolla nähdyksi. Lisäksi pikkupuutarhassa on ison marjakuusen lisäksi kaksi koristeomenapuuta, jotka ovat jo kasvaneet mukavasti ja tarjoavat lehvästöllään sopivaa varjostusta.

Alapihalla kasvaa kaksi kriikunaa, jotka nekin tuottavat juurivesoja. Siellä puiden ympärystän pääsee ajamaan ruohonleikkurilla, joten ongelma on tähän saakka hoitunut sillä.

Clematis Ville de Lyon

 
Ei tämä elämä ole pelkkää synkistelyä, vaikka puutarhani ränsistynyttä olemusta murheellisena katselenkin. Ilonaiheita löytyy. Yksi niistä on halvalla hankittu kärhö Ville de Lyon, joka on vakaasti päättänyt ryhtyä kukkimaan. Minulla oli Ville jo aiemmin, mutta se muutti pari vuotta sitten jonnekin muualle. Ei jättänyt osoitetta. Tämä kärhö asustaa lähellä sisäänkäyntiä ja saa porttiruukkuihin istutettujen kesäkukkien ansiosta riittävästi kastelua osakseen.

Markettipihalta tarttui mukaan 50 centin pelaguita. Eiköhän nuo ehdi vielä pulskistua.


Ehkä suomalaista ihmistä ei ole tarkoitettu toimimaan helteessä. Ainakin oma kroppa tuntuu vetristyneen ja ajatuskin kulkee taas vilkkaammin, kun mittarilukema pyörii +20 asteen molemmin puolin. Jatkaisikohan lauantaina käytäväputsausprojektia...

Mukavaa viikonloppua kaikille!