torstai 18. heinäkuuta 2024

Näitäkään ei sovi unohtaa

Lilium martagon 'Manitoba Morning'
 

Kesä etenee vauhdilla ja puutarhassa riittää esiteltävää ja ihailtavaa. Pionit, ruusut ja kärhöt ansaitsevat ilman muuta kaikki kehut ja katseet. Ei kuitenkaan sovi unohtaa pienempiä kohteita, vaikka kuinka meinaisivat jäädä isompiensa jalkoihin. Suunnittelen usein jättäväni osan kasviesittelyistä talvi-iltojen iloksi. Mutta ei niitä sitten kuitenkaan malta säilöä kuva-arkiston uumeniin, kun kaikki ovat niin ihania ja itselle tärkeitä.

Lilium martagon 'Arabian Night'

Joitakin vuosia sitten en tainnut edes tietää, että varjoliljojen lisäksi on myös muita marhanliljoja. Sitten valo syttyi päässäni ja taas minua vietiin. Piti saada pilkullista, piti saada oranssinpunaista, piti saada auringossa loistavaa tummaa viininpunaa. Marhanliljoja ei ole kovin hyvin saatavissa. Sipuliluetteloita kannattaa kahlata tarkkaavaisena, jotta mikään ihanuus ei pääse livahtamaan ohi silmien. Sitten vain tilaamaan tai kaupan hyllyltä koriin laittamaan.

Lilium martagon


Syksyllä 2016 istutin viininpunaisen marhanliljan alapihan Kiemurapenkkiin. Se kukki heti ensimmäisenä kesänään ja kaikkina sen jälkeenkin. Voi, miten monta kertaa olen hypellyt sen ympärillä kameran kanssa. Auringon paistaessa alkuillasta tontin puistopäädyn suunnasta, säteet osuvat turbaanien tummanpuhuviin terälehtiin saaden ne säihkymään lumoavan kauniisti.

Lilium martagon var. cattaniaea


Tämä auringon valossa niinikään kiiltävä tummanpunainen varjolilja on kotoisin Päivölän ruusukoetilalta. Hämärästi muistelen, etten ihan heti ollut valmis ottamaan tätä omaan puutarhaan. Minkäs sille mahtaa, ettei äly aina heti kilkata kellojaan. Tässä Cattaniaea-tapauksessa kiitän itseäni, että pyörsin päätökseni ja kasvi pääsi pihani multaan.

Lilium martagon 'Guinea Gold' - ehkä


Kuvittelin olevani hyvin perillä istuttamieni marhanliljojen nimistä. Nyt kyllä tuntuu siltä, että olen totaalisesti sekaisin, mikä on mikin. Tämän kuvassa olevan olen istuttanut Guinea Goldina. Saattaa se sellainen ollakin. Tai sitten ei. Joka tapauksessa tykkään siitä aivan yhtä paljon, kuin muistakin marhanliljoistani.

Lilium martagon 'Claude Shride'

Claude Shride vaikuttaa olevan kestävin ja parhaiten lisääntyvä marhanlilja. Ainakin meillä se nousee ja kukkii uskollisesti joka kesä. Tänä kesänä se kasvoi korkeaksi ja avasi varteensa lukuisia turbaaneja.

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljat kukkivat tänäkin kesänä runsaana. Helteet tosin kiihdyttivät kukintaa niin, että se meni nopeasti ohi. Olen kerännyt varjoliljoista siemeniä useana vuotena ja ripotellut niitä eri paikkoihin. Tämä alkaa kantaa hedelmää, sillä varjoliljoja putkahtelee sieltä täältä. 

Sipulikasveja voi myös siirtää. Olen huomannut, että oli sitten kyseessä lilja tai narsissi, niiden sipulit ovat kaivautuneet syvälle. Pahimmassa tapauksessa onnistun lapiolla halkaisemaan sipulin.

Lilium martagon - Varjolilja, valkoinen


Valkoinen varjolilja minulla oli vuosia sitten. Kunnes se katosi. Menetys harmitti niin paljon, että hankin uuden 2016. Sepä ei edelleenkään alkanut kukkimaan, mutta pysyi sentään hengissä. Nyt valkoinenkin on ilokseni vihdoin kukkinut. Se on lilanpunaista hennompi, eikä se tunnu lisääntyvän sitten millään. Fiksuna olisin hommannut niitä heti alkuun useamman kappaleen.

Digitalis purpurea - Sormustinkukka

Sormustinkukka on akileijan tapaan puutarhan kulkija. Olisi kiva saada niitä iso joukko jollekin istutusalueelle matalampien taakse. Sitä olen joskus yrittänytkin. Sirottelin siemeniä ja siirsin pieniä lehtiruusukkeita mielestäni sopivaan paikkaan. Muutama sormustinkukka näin nousikin. Yhtenä kesänä. Seuraavana kesänä ne taas kasvoivat tismalleen siellä, missä itse tykkäsivät.

Tänä kesänä Oikearinteeseen ilmestyi hauska sormustinkukkien keskittymä. Useampi yksilö kokoontui yhteen paikkaan kasvamaan ja kukkimaan. Täyttivät kivasti vuorimännyn poistamisesta syntyneen tyhjän aukon. Kukkiminen alkaa jo olla ohi. Jätän siemenkodat paikalleen kuivumaan. Jospa kukkisivat samassa paikassa tulevinakin vuosina.

Geranium pratense 'Summer Skies' - Kyläkurjenpolvi


Niin runsasta ja rehevää kuin tämän kesän kasvu ja kukinta onkin, muutamat kasvit ovat tavallista vaisumpia. Esimerkiksi Summer Skies -kyläkurjenpolvi teki vain muutamia kukkia. Lisäksi kasvin lehdet menivät nopeasti ruskealäikkäisiksi. Olisiko syynä kaatosateet ja kosteus?

Astrantia major 'Star of Fire' - Tähtiputki

Tähtiputkista tykkään kovasti. Meillä ne eivät ole tehneet sanottavammin siementaimia. Alkukesän koleudessa murehdin pörriäisten puutetta. Hellepäivät toivat kaikenlaiset pörriäiset ja ötökät puutarhaan. Aina niitä ei edes huomaa, kunnes siirrän kuvia kamerasta tietokoneelle. Silloin saa todeta jos jonkinlaisia mönkijöitä kasvien lehdillä ja kukkien terälehdillä.

Kosmoskukkien varsissa on paikoin mustanaan  kirvoja. Eipä aikaakaan, kun kosmoksiin ilmestyi myös leppäkerttuja. Tulivat luultavasti paimentamaan kirvakarjaansa.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki kirjavalehtinen

Valkokukkainen tähtiputki asustaa toista kesää Pikkupuutarhan Muuripenkissä. Siirsin sen pois Kivipenkistä, joka on tupaten täynnä korkeaksi kasvavia kultakärsämöitä, syysleimuja ja kyläkurjenpolvea. Kirjavalehtinen tähtiputki oli vaarassa jäädä muiden jalkoihin, vaikka ei sekään mikään kitukasvuinen ole. 

Uudessa paikassaan tämä tähtiputki on kohdannut toisen uhan, kun maahumala yrittää kietoutua sen lehtien ympärille. Meillä on maahumalaa kyllästymiseen saakka. Pitäisikö ryhtyä myymään sitä kesäkukkaruukkujen reunuskasviksi? Tuskin rikastuisin, mutta muutaman uuden perennan rahoilla voisin ostaa.

Alllium christophii - Tähtilaukka

Kaikkea on kiva kokeilla. Siihen ei tarvita kummoisiakaan mainospuheita. Näin puutarhaani muutti pari syksyä sitten tähtilaukka. Sen kukintoa voisi kutsua jopa jättipalloksi, sillä ne voivat kasvaa jopa 20-senttisiksi. Kuvasta näet, mistä tämä laukka on todennäköisesti saanut nimensä. Lilasävyinen tähti on tähden vieressä. 

Tähtilaukka kukki meillä kesäkuun lopulla. Silloin monet muut kasvit ovat jo täysikasvuisia. Mielestäni istutin tähtilaukan sipulit lähelle istutusalueen reunaa, jotta ne olisivat paremmin näkyvissä. Nousivat kuitenkin enemmän iristen ja päivänliljojen lehtien seasta. Vaikka tähtilaukan kukka on iso, varsi ei silti ole kokoon nähden kovin korkea. Ansaitsee näkyvyyden vuoksi siis avaramman kasvupaikan, minkä otan seuraavien istutusten aikaan huomioon.

Dianthus deltoides 'Arctic Fire' - Ketoneilikka


Kurgaanin alalaidassa on 2021 istutettua Artic Fire -ketoneilikkaa. Tämä on kukkinut yllättävän kauan, kuten toisaalla kasvava punainen ketoneilikkakin. Kiva, tiiviskasvuinen ja mataluutensa vuoksi reunuskasviksi sopiva kukka. Kestää myös hyvin kuivuutta, mikä tuossa Kurgaanissa on vallitseva ominaisuus.

Dianthus plumarius - Sulkaneilikka, vielä hiukan nuppuisena

Tätä vaaleanpunaista pörhöneilikkaa minulla on ollut jo kauan. Sain sen vanhemmiltani heidän asuessa Lohjalla. Isä oli saanut neilikkaa joltain tuttavaltaan, mutta kasvin nimeä hän ei tiennyt. Isä kutsui tätä kartanoruohoksi, mikä se ei tietenkään ole. Pitkään etsin kasville nimeä. Lopulta löysin samantyyppisen, sulkaneilikaksi mainitun. Niinpä omani on ollut siitä lähtien sulkaneilikka (Dianthus plumarius).

Saaripalstan Sailan heinäkuun alun postauksessa oli aivan samannäköinen kukka, jonka hän nimesi vuorineilikaksi (Dianthus gratianopolitanus). Hämmennyn näistä nimisotkuista. Ei kai se niin nokonuukaa ole, minkä niminen kasvi pihassa kasvaa. Kunhan siitä tykkää. Minusta on vaan kovin mukava tietää puutarhani asukkaiden oikeat nimet. Kenties ryhdyn tätä "kartanoruohoa" kutsumaan vuorisulkaneilikaksi tai sulkavuorineilikaksi.

Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki


Tämän kasvin istutin viime syksynä jättitähdikki Sochina (ornithogalum ponticum 'Sochi'). Ennestään lähes samassa paikassa kasvoi nuokkutähdikkiä (ornithogalum nutans). Koitin netissä seikkailemalla tutkia, kumpi tämä on. En tullut hullua hurskaammaksi. Nuokkutähdikki ainakin kukkii kesä-heinäkuussa. Tänä vuonnakin aika pitkään. Sille tulee korkeutta noin 30-45 cm eli ei heti huku muiden joukkoon.

Malva moschata - Myskimalva ja Euphorbia dulcis 'Chamelleon' - Metsätyräkki


Monet ovat taitavia yhdistämään puutarhansa kasveja toisiinsa sopivin tai korostavin värein. Minulla ei kärsivällisyys siihen riitä. Moni kasvi tulee pyytämättä ja yllättäen, jolloin kierrän pää kivistäen ympäri puutarhaa lapion ja istutettavan kanssa miettien, mihin ihmeeseen tämänkin taas tyrkkään. 

Joskus minullekin sattuu kivoja yhdistelmiä. Päivänliljapenkissä metsätyräkit ovat riehaantuneet kasvuun ja tilanvaltaamiseen. Myskimalva sopii hyvin niiden kaveriksi. Se saa jopa tarpeellista apua, kun jäykkävartiset metsätyräkit toimivat kaatuilevan myskimalvan tukena.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Kesällä 2016 olin Päivölän ruusukoetilalla retkellä. Tutustumisen lisäksi vierailijat vaihtoivat keskenään omia jakotaimiaan. Samanaikaisesti siellä oli myös mm. Mama's garden -blogin Minna, jolta sain ranskantulikukan taimen. 

Moni on sanonut, että yhden ranskantulikukan puutarhaansa istutettuaan on kohta kaikkialla ranskantulikukkia. Kului monta vuotta ja tulikukat pysyivät hyvin istutuspaikassaan. Ehdin jo miettiä, että meillä ranskantulikukasta ei muodostu kitkettävää. Nyt on meneillään toinen kesä, jolloin tulikukan lehtiruusukkeita on ilmaantunut sinne tänne. Korkeampien kasvien joukosta ei välttämättä tulikukan tainta edes huomaa. Kunnes sieltä nousee kukkavanat, kuten ylläolevassa kuvassa. Siinä ne kököttävät soihtunauhuksen vieressä.

Tulikukkaa ei isompana enää noin vain kiskaista pois. Varsi napsahtaa poikki, mutta juuret jäävät maahan. Syksymmällä on siis tiedossa lapiohommia. Kaikkia en tietenkään kaiva pois, mutta hiukan täytyy tämän ranskalaisen kulkua rajoittaa. Myös kukkavanojen poistamisen kanssa on syytä olla valveilla, ettei siemeniä leviä yltympäriinsä.

Lychnis coronaria 'Oculata' - Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukkaseikkailustani olen tainnut jo mainitakin. Pinkkikeskustaista Oculataa olen joskus kasvattanut siemenistä. Kivoja ovat, mutta olen jo pitkään kaivannut punaista harmaakäenkukkaa. Asia tuli puheeksi Saaripalstan Sailan kanssa, joka toikin minulle viime kesänä taimia omasta puutarhastaan. Istutin ne ja aloin odottamaan tätä kesää.

Harmaakäenkukat aloittivat sitten kasvunsa, kuten pitääkin. Nuppujen vihdoin avauduttua ihmettelin, kun kaikki olivat valkoisia. Punaisista harmaakäenkukista alkoi tulla minulle päähänpinttymä, jonka vuoksi kävin ostamassa niitä Muhevaiselta. Löysin sieltä kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Avauduttuaan olivatkin valkoisia.

Hätähousuna en malttanut odottaa, vaan ryhdyin tapani mukaan etukäteen murehtimaan. Ei olisi kannattanut, sillä valkoisten keskusta muuttui muutaman päivän aikana pinkiksi eli suurin osa on Oculataa. Kävi vielä niin onnellisesti, että loput nuppuiset ovat kuin ovatkin punaisia. Ne Sailan antamat. Muhevaisen ovat kaikki Oculataa.

Achillea filipendulina - Kultakärsämö


Kesällä 2015 sain naapurin miniältä kultakärsämön taimen. Istutin sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, jossa se yhä asuu. Onneksi en laittanut  mihinkään pieneen lämpäreeseen matalien kasvien eteen. Kultakärsämö on korkea kasvi. Se saattaa venyä jopa 120-senttiseksi. Pienestä taimesta on vuosien myötä kasvanut komea pehko, joka kukkiessaan houkuttelee monenlaisia pörriäisiä. Kultakuoriaisenkin tapaa usein mönkimässä keltaisessa kukassa.

Taustalla näkyy harjaneilikat, joita on tänä kesänä vähän joka nurkalla. Ja minä kun pohdin vuosia, miksi en saa harjaneilikkaa menestymään. Ensimmäiset esikasvatin ja istutin pieninä taimina pariin paikkaan. Sen jälkeen olen ollut omavarainen harjaneilikoiden suhteen. Osa harjaneilikoista on jo kukintansa loppusuoralla. Siementäköön jatkuvuuden takaamiseksi.

Eryngium alpina - Alppipiikkiputki

Alppipiikkiputki on pörriäisten jokavuotinen kesämatkakohde. Tuossa niille on sopiva laskeutumisalusta, josta ne kömpivät patukan kylkeen viettämään päiväunia. Ehkä ottavat aurinkoa ja lepäävät ennen seuraavaan kukkaan menemistä.

Alppipiikkiputki hoitaa varsin tehokkaasti leviämisen. Se on sentään aika helppo kitkeä pois. Toistaiseksi alppipiikkiputki on pysynyt yhdessä penkissä. Toisin on sinipiikkiputken kanssa, jonka kasvustoa minun pitäisi kaivaa pois herukkapensaan vierestä. Niitäkään en raaski kompostiin kantaa, vaan uusi paikka on jo katsottuna.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko


Syysvuokko on yksi loppukesän lempikasveistani. Olen istuttanut aika monta syysvuokkoa ja jokaisen menettänyt. Kunnes tämä yksi hopeasyysvuokko päätti ryhtyä Kiemurapenkin vakioasukkaaksi. Viime talvi oli monelle kasville liian ankara. Niinpä keväällä pelkäsin ja jännitin, kuinka syysvuokon kanssa käy. Sieltä se taas heräsi ja ryhtyi kasvamaan. Jopa entistä suuremman puskan voimin. Useita nuppujakin on jo näkyvillä. Pienet on meikäläisen ilot. Ja jotkut niistä pienistä muita suurempia - kuten tämän syysvuokon pärjääminen.



Kesä ei ole puutarhaihmisellekään pelkkää kasvia ja kukkaa. Monenlaista sutinaa on kesääni kuulunut, eikä aika ole missään vaiheessa käynyt pitkäksi. Tämä kesä on ollut siitä mukava, että sateita on tullut säännöllisin välein. Joitakin rankkasateitakin. Yläpihan kaikki kesäkukat ja monet istutetutkin olen saanut kasteltua sadevedellä. Kaksi 220 litran sadevesitynnyriä on täyttynyt sopivasti juuri, kun pohja on alkanut paistaa.

Kirjojenkin parissa olen ehtinyt aikaa viettää. Tässä yhteydessä suosittelen Tommi Kinnusen tuoreinta kirjaa, Kaarnaa. Ehkä Tommi Kinnunen on ollut entisessä elämässään nainen. Niin taidokkaasti hän osaa kirjoittaa tarinoita naisen näkökulmasta. Jälleen kerran Kinnusen kirja tempasi minut mukaansa ja liikutti tunteitani.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenan lehdet ilta-auringossa

Tuli taas kirjoitettua pitkät jorinat. Juttelen näitä teille, kun lähipiirissäni ei ole intohimoisia puutarhaihmisiä. Ukkokullallekin kaikki kasvit ovat kirjovehkoja. Toivottavasti jaksoit lukea.

Mukavaa lähestyvää viikonloppua ihanille puutarhaihmisille! Ehdottomasti myös kaikille muille!



sunnuntai 14. heinäkuuta 2024

Ei kesää ilman kärhöjä

Clematis Integrifolia-Ryhmä 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö
 

Kärhöillä ei ollut paras talvi eikä kevät. Moni niistä epäröi pitkään, herätäkö ollenkaan. Ilokseni lähes kaikki ovat heränneet, vaikka joidenkin ympärillä tuli jo tepasteltua mieli täynnä huolta. Alppikärhöt ovat jo kukkimisensa lopettaneet. Nyt näyttämölle astuvat loistokärhöt, lyhty- ja kellokärhöt sekä viinikärhöt.

Clematis Integrifolia-Ryhmä 'Aljonushka' - Tarhakellokärhö


Aljonushka on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi. Se nousee runsaana ja kukkii ahkerasti. Syksyllä 2021 päätin siirtää Ruusupenkissä asuvan Aljonushkan muutaman metrin oikealle, jotta se ei jäisi isokokoisen pensasruusu Sävelen taakse. Seuraavana keväänä huomasin, että vanhaan paikkaan oli jäänyt juuria, joista kärhö versoi ylös entiseen tapaan. Nyt minulla on sitten kaksi komeaa Aljonushkaa, vanhassa ja uudessa istutuspaikassa. Näkyvät hyvin meille ja naapureille.

Aljonushkalla ei ole kärhiä, joiden avulla se takertuisi tukeen. Niinpä se tarvitsee jonkinlaisen tuen. Aljonushkani tukena on kaksi kaaren muotoista, 150-senttistä metallitukea. Nämä ostin edullisesti Biltemasta. Nyt niitä ei näköjään enää ole myynnissä.

Punainen Clematis 'Rouge Cardinal' ja Sininen Clematis 'Multi Blue' - Loistokärhöt


Rouge Cardinal oli tänä keväänä aika hidas. Multi Blue jopa niin hidas, että pelkäsin sen kuolleen. Nyt kumpikin on aloittanut kukintansa.

Clematis 'Princess Diana', Texensis-Ryhmä - Tarhalyhtykärhö

Tarhalyhtykärhö Princess Dianan ostin edullisesti pikkuisena rääpäleenä. Ensimmäisen kesän se näytti kaiken aikaa miettivän, "viitsiikö tähän jäädä ollenkaan asumaan ja olemaan?" Jäi sitten kuitenkin ja viime kesänä ryhtyi jopa kukkimaan.

Clematis 'Princess Diana', Texensis-Ryhmä - Tarhalyhtykärhö


Tänä vuonna se on kasvanut reippaasti korkeutta. Nupuista kolme on jo avautunut ja lisää on kasvamassa. Kukatkin ovat nyt edelliskesää suurempia, mutta eivät sentään Aljonushkan kukkien kokoisia.

Clematis viticella 'Black Prince' - Tarhaviinikärhö

Myös kasvarin lähellä asuva Black Prince oli tänä vuonna vähän myöhäinen. Kasvuvauhtiin päästyään se kurottelee jo taivaita. Nuppujakin on ilmestynyt. Tämän kärhön olen ostanut jollain muulla nimellä, mikä se ei sitten ollutkaan. Blogitutulta sain köynnökselle nimen eli se saattaa olla tarhaviinikärhö Black Prince. Täydellistä varmuutta ei edelleenkään ole. Kukat ovat pieniä ja niitä on runsaasti, joten yhtään ei epätietoisuus nimestä harmita.

Clematis 'Rouge Cardinal' - Loistokärhö

Alapihan kärhöistä jokainen on nyt herännyt. Lumikärhö otti nokkiinsa, kun leikkasin sen syksyllä aivan matalaksi. Se oli tyvestä aikamoinen risukasa. Kärhö piti minua pitkään jännityksessä, elääkö vaiko ei. Eläähän se. Uusia versoja pukkaa tyvestä voimalla ja muutama nuppukin on korkeimpaan versoon syntynyt. Saattaa olla, etten edellisten vuosien kaltaista kukkatykitystä lumikärhöltä saa. Pääasia, että on hengissä ja hyvässä kasvussa.

Keväällä ostin toisen lumikärhön, jonka istutin Oikearinteeseen. Ideana on, että lumikärhö voimakaskasvuisena täyttää poistettujen vuorimäntyjen aiheuttaman aukon. Kuvittelen silmissäni, kuinka valkoisena kukkiva lumikärhö kiemurtelee jäljelle jääneiden vuorimäntyjen lomassa ja päällä. Havupuiden vankat rungot toimivat erinomaisena köynnöstukena, eikä tilastakaan tule ihan heti puutetta. Toivottavasti kuvitelmani toteutuu.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans' - Tarhaviinikärhö

 
Yläpihan kärhöistä alppikärhöt 'Purple Dream' ja Willy ovat kukintansa kukkineet. Tarhaviinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' ei ole rehevä, ei ollenkaan. Ensimmäisen kukkansa se sentään jo avasi. Loistokärhö Jackmanii loistaa, joskin poissaolollaan.

Clematis 'Hagley Hybrid' - Loistokärhö


Hagley Hybrid tavoittelee palkintoa erilaisuudesta tai sitten se vaan on päättänyt kurkotella syreenin latvaan. Yksi hento syreenin alaoksa kurkotteli kärhön lähellä ja niin Hagley Hybrid tarttui siihen kärhillään. En huomannut alkuvaiheessa puuttua kärhön ja syreenin yhteiseloon. Ja nyt en raaski, sillä heidän erottamisensa johtaisi kärhön vaurioitumiseen. Kasvakoon ja kukkikoon syreenissä tämän kesän. Talvi vie kuitenkin kärhön maanpäälliset osat ja ensi keväänä kasvu alkaa jälleen tyvestä. Mietitään sitten kasvun suunta uudelleen.

Clematis viticella 'Madame Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Itse asiassa Madame Julia Correvon meinasi tehdä saman tempun kuin Hagley Hybrid. Tosin se suuntasi kasvun viereiseen perhoangervoon. Ehdin ajoissa erottamaan kaverukset ja suuntaamaan kärhön kasvun omaan tukeensa. Perhoangervo on siinä määrin hento puska, että vähänkin navakampi tuuli heiluttaa sitä voimakkaasti. Siinä kyydissä kärhön versot olisivat voineet katketa. Madamen pullea nuppu on viittä vaille aukeamassa.

Tarhaviinikärhö Polish Spirit heräsi harvinaisen myöhään. Hänenkin selviytymistään ehdin jo murehtia. Niin vain päätti tänäkin vuonna ilahduttaa minua. Pieniä nuppuja on jo kärhö täynnä. En ole ehtinyt kuvaamaan niitä. Korjataan asia, kunhan nuput alkavat avautua.

Polish Spiritin vieressä kasvaa loistokärhö, joka on kukkinut harvoin. Nyt siinä näkyy ainakin yksi nuppu. Edellisen kerran kukkiessaan arvelin kärhön olevan Dr. Ruppel, jonka tietojeni mukaan olen paikkaan istuttanut.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö


Pikkupuutarhan kärhökaaren Pink Fantasy kiipesi korkeuksiin ja ryhtyi siellä avaamaan nuppujaan. Kukkien kuvaaminen ei ole ihan helppoa, mutta näkyvätpä ainakin kauemmas.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Samaisen kaaren toisella puolella on sinikukkainen alppikärhö. Sen leikkasin syksyllä aivan matalaksi, kun koko kärhökaari oli pelkkää risukkoa. Nyt alppikärhö kasvaa hurjaa vauhtia. Sen versoja nousee pitkin poikin eli maan sisässä täytyy olla jo laaja juuriverkosto. Kaikkia versoja ei millään voi suunnata kärhökaareen, joten ne saavat kasvaa viereisten vuorimännyn ja norjanangervojen päällä. 

Tein aika typerästi, kun aikanaan istutin loistokärhön ja alppikärhön samaan tukeen. Vaikkakin vastakkaisille puolille. Alppikärhö kasvaa nopeasti valtavaksi pehkoksi, eikä se todellakaan pysy omalla puolellaan. Loistokärhö on todennäköisesti loppukesästä jo hätää kärsimässä. Sen onni on aloittaa maanpäällinen kasvunsa joka vuosi uudelleen, mikä takaa sille edes jonkinlaisen näkyvyyden taistelussa alppikärhön kanssa. Voisin tietenkin kaivaa Pink Fantasyn pois ja miettiä sille uuden istutuspaikan. Asia muhikoon.

Clematis Texensis-Ryhmä 'Princess Kate' ('Zoprika') - Tarhalyhtykärhö

Sydänkäpyseni Princess Kate ilahdutti minua tänäkin keväänä heräämällä kasvuun ja kukintaan. Kärhöjen suhteen saa aina olla varpaisillaan, miten ne ovat selvinneet talvesta. Ensimmäiset kukat ovat avautuneet, lisää on tulossa. Viime kesänä tämä prinsessa kukki runsaana pitkälle syksyyn. Viimeiset nuput taisivat kylmettyä ensimmäisissä pakkasissa. Toivottavasti hän jaksaa pukata nuppuja ahkerasti tänäkin kesänä.

Huomasin Princess Katessa perjantaina muutamia ruskettuneita versoja. Ensimmäisenä nousi huoli lakastumistaudista. Katen tyvellä on lecasoraa siten, ettei tyvi ole kosketuksessa multaan. Tämän pitäisi estää sienitaudin pääsyn maasta varteen. Runsaan kastelun pitäisi myös torjua lakastumistautia. Kastelua Kate on saanut, niin kannusta kuin pilvistäkin.

Toistaiseksi nimetön

Kevätmessuilla olen tottunut ns. sipulibingoon eli yhtään ei tiedä, millaisin kukin ostettu sipuli aikanaan kukkii. Oli sitten kyse tulppaanista, liljasta tai jostain muusta sipulikukasta. Kärhöjen kanssa bingo ei ole aivan yhtä yleistä, mutta sattuu sitäkin. Kuvan kärhön ostin toukokuun lopussa Tuusulan kukkatalosta edullisesti. Nimilapussa luki Ville de Lyon oikein kuvan kanssa. Minulla on ollut Ville de Lyon, mutta se jätti hyvästit. Innoissani siis tartuin edulliseen tarjoukseen kuvitellen saavani istuttaa kotipihaan uuden Villen.

Laitoin uuden kärhön aluksi isoon ruukkuun kasvattamaan juuriaan ja vahvistumaan. Näin saisin aikaa miettiä sille sopivaa istutuspaikkaa. Muutama päivä sitten löysin kärhöstä pari nuppua, joista avautui kuvan lila kukka. Ensimmäisenä tulee mieleen Hagley Hybrid. Voi se olla joku muukin. Ville de Lyon tuo ei taatusti ole.

Lonicera x heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Sekä yläpihan Bermudan koreaköynnöskuusama että alapihan ruotsinköynnöskuusama 'Belgica Select' kärsivät kovasti talvesta. Kummastakin kuoli lähes kaikki maanpäälliset osat. Nyt on uutta kasvua, koreaköynnöskuusamassa jopa melko reilusti ja ensimmäinen kukkakin. Kiva, etteivät heittäneet henkeään. Iloani lisää köynnösnurkkaukseen kesäkuussa istutetut kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa', jotka voivat hyvin ja kurottavat vauhdilla korkeuksia kohti.

Clematis 'Pink Fantasy'

 


tiistai 9. heinäkuuta 2024

Kasvimaan kuulumisia

Kasvimaalla ja kasvihuoneessa pöhisee mukavasti. Tomaatit ovat alkaneet kypsyä. Kuvan tomaatit hain 26.6. Sittemmin kypsyneitä löytyy yhä enemmän. Nyt omia tomaatteja riittää, eikä niitä tarvitse kaupasta ostaa.


Kasvatan lähinnä kirsikkatomaatteja, koska ne ovat satoisia ja kypsyvät pienessä kennokasvarissa nopeasti. Blogiystävien suosittelemaa Vilmaa kokeilen tänä vuonna ensimmäisen kerran. Jo tässä vaiheessa Vilma on osoittautunut herkulliseksi, joten se tulee kuulumaan jatkossakin kasvattamieni joukkoon.

Kurkku Beth Alpha

Kurkkuja olemme syöneet jo lukuisia. Pitkänmallinen Cordoba on mielestäni hyvän makuinen, mutta kuvan Beth Alphakin maistuu. Beth Alpha on vikkelä muodostamaan kukista hedelmiä, jotka kasvavat nopeasti pullukoiksi. Bethit on parempi syödä hieman pienempinä, jolloin ne ovat kiinteämpiä, eikä kuori ehdi paksuuntua.

Koska kurkkuja tulee yli oman tarpeen, tein kokeeksi niistä maustekurkkuja. Avomaan kurkut olisivat siihen tarkoitukseen ehkä parempia, mutta hyvin se onnistuu kasvarikurkuistakin.

Kurkku Beth Alpha


Yksi mörkömonsteriksi kasvanut Beth Alpha tekee kuin tekeekin myös hedelmiä. Tai kurkku taitaakin olla vihannes eikä hedelmä. Luulin, että oudon kropan itselleen kasvattanut kurkku keskittyisi bodaamiseen. Niin vain sekin on tehnyt muutaman kurkun. Ei tosin yhtä paljon, kuin tavalliseen ulkomuotoon tyytynyt Beth Alpha.

Paprika California Wonder

Paprikoita olisi saanut olla enemmänkin. Nyt on vain kaksi California Wonderia ja kaksi Zazua. Jokainen niistä kasvattaa ihan kivasti hedelmiä. Olen tehnyt parina syksynä itse kasvattamistani paprikoista etikkasäilykettä, joka on meistä tosi hyvää. Toivottavasti saamme paprikasatoa edes yhteen isohkoon purkilliseen.

Zazun tilalle taidan etsiä ensi vuonna jonkun toisen paprikan. Pitkänomainen, keltainen Zazu on hyvän makuinen, mutta pussissa on vain neljä siementä. Tänä keväänä neljästä iti vain puolet eli kaksi. Tulee tyyriitä paprikoita.

Kesäkurpitsa


Kurpitsat alkavat tuottaa satoa vasta nyt. Vihreän kesäkurpitsan saan hakea keittiöön varmaan jo viikonlopuksi. Keltainen pitenee ja pullistuu paljon hitaammin. Nämäkin maistuvat paremmilta pienempinä, joten pitää olla tarkkana, ettei päästä niitä liian suuriksi.

Spagettikurpitsa

Spagettikurpitsaa olen kasvattanut useampana kesänä, mutta huonoin tuloksin. Maanantaina huomasin ainakin kaksi spagettikurpitsaa keikkuvan lavakauluksen reunalla. Yksi pyöreä Tom Foxkin on kehittymässä. Kurpitsasta on kiva laittaa ruokaa lautaselle kuin myös säilöä sitä. Toivottavasti tulee runsas sato. Ainakin vettä ja lämpöä on viime aikoina riittänyt.


Kultakuoriaisiin törmää milloin missäkin. Tämä kaveri nautiskelee kurpitsan kukassa. Isossa kukassa sillä oli lokoisat olosuhteet, mutta seuraavalla kerralla en häntä enää nähnyt. Lienee siirtynyt jonkun toisen makoisan kukan ytimeen.

Mangoldi


Tänä vuonna en laittanut kasvuun minkäänlaista kaalia. En edes lehtikaalia, jota olen kasvattanut useana vuotena peräkkäin. Tympäännyin viime kesänä siihen, että sain jakaa kasvattamani kaalit tuholaisten kanssa. Pitäisi hommata kunnon kaaleja suojaava verkko. Harso ei riitä.

Mangoldia sen sijaan pyrin kasvattamaan joka kesä. Se on kaunis katselle punaisine lehtiruoteineen. Mangoldi toimii hyvin esimerkiksi suolaisissa piirakoissa.

Kuten kuvasta näkyy, vesiheinä eli pihatähtimö kurkkii mangoldin takaa. Tänä vuonna vesiheinää on valtavasti. Sitä on kaikissa muissa lavakauluksissa, paitsi mesimarjassa ja kesäkukissa. Mesimarja on muodostanut laatikkoonsa niin tiiviin kasvuston, ettei vesiheinä taida saada sieltä jalansijaa. Sitä en tiedä, miksei vesiheinä viihdy myöskään kesäkukkien joukossa. 

Suurimpia vesiheinäkeskittymiä kitken välillä. Pääasiassa annan sen olla, sillä vesiheinästä ei ole suurempaa haittaa hyötykasveille. Hellepäivinä se toimii kosteutta pidättävänä katteena. Vesiheinän sanotaan ilmentävän humuspitoista viljavaa maaperää, jossa on riittävästi ravinteita. Näin ollen lavakauluksissani pitäisi olla hyvä kasvaa muidenkin kuin vesiheinän. Vesiheinää voi kuulemma pilkkoa vaikka salaattiin.

Herne

Herneitä kylvin yhden lavakauluksen puolikkaaseen. Kukkakuva on parin viikon takaa. Sittemmin kukista on jo kehittynyt herneitä, joita voi vähitellen käydä popsimassa. Puolikas lavakauluksellinen herneitä riittää vain maistiaisiksi. Toiselle puolikkaalle oli kuitenkin muuta käyttöä.

Valkosipuli skeippi


Käytämme ruoanlaitossa paljon valkosipulia. Sen kasvattamisesta on tullut Ukkokullan bravuuri. Kuulin joitakin viikkoja sitten, että valkosipulin kiemuroita eli skeippejä voi syödä monin eri tavoin. Niinpä leikkasin kiemurat ja pilkoin ne pannulle voissa paistettaviksi. Olivat tosi hyviä. Taas olen yhtä kokemusta rikkaampi. Kiitos hyvästä ideasta.

Salaatti


Pussista kylvämäni salaatti iti hitaasti. Syynä lienevät alkukesän helteet, vaikka mielestäni kastelen usein ja paljon kasvimaata. Söimme kaupasta ostamani tummalehtisen salaatin, kunnes jäljellä oli nysä juurineen. Laitoin sen kasvimaalle, jossa sen kasvu houkutteli myös kylvetyn salaatin itämään ja kasvamaan.

Pioniunikot


Toisen puolikkaan herneiden lavakauluksesta käytin esikasvattamilleni pioniunikoille. Laitoin erilaisten pioniunikoiden siemenet kukkalaatikkoon huhtikuussa ja laatikon vein kasvihuoneeseen. Hyvin itivät. Tosin useimmat tietävät, miten pikkuisia pioniunikoiden siemenet ovat. Niinpä niitä holahti turhan paljon yksittäisiin kohtiin, enkä käynyt kasvavia tuppaita erikseen harventamassa. Lykkäsin taimiryppäitä sellaisenaan lavakaulukseen. Niitä riitti myös pariin isoon terassiruukkuun mm. kelloköynnöksen ja kärhön  kaveriksi.

Ajattelin, että siirtäisin pioniunikot myöhemmin muille istutuspaikoille. Ei se niin toiminut. Kasvoivat ja kukkivat lavakauluksessa. Ja muodostivat kukittuaan muhkeita siemenkotia. Osa pioniunikoista alkoi kellastuttaa varsiaan kukinnan päätyttyä. En siis siirrä korkeiksi venyneitä, kukkineita kasveja mihinkään. Leikkaan niistä siemenkodat ja kylvän ne ensi keväänä tämän vuotiseen tapaan esikasvatukseen. Sitten siirrän taimet paikkoihin, joissa toivon niiden jatkossa kasvavan.

Tuoksuherne


Tuoksuherneet esikasvatin tuttuun ja hyväksi havaittuun Cecilia Wingårdin tapaan. Itivät ja kasvoivat hyvin. Määrällisesti taimia olisi saanut olla enemmän. 120 cm:n levyistä tukea vasten nousee turhan harvalukuinen joukko. Tämä täytyy muistaa ensi keväänä kylvöjä tehdessäni.

Samettikukat


Samettikukkiakin olisin voinut kasvattaa enemmän. Esikasvatettavia on joka kevät muutenkin niin paljon, että jossain vaiheessa tulee "en jaksa enempää" -fiilis. Niin sitten tulee kylvettyä tärkeät tomaatit, kurkut ja paprikat monien muiden mielenkiintoisten ja hyväksi havaittujen kasvien jäädessä vähemmälle - tai unholaan kokonaan.

Kosmoskukka

Kosmoskukkia on oltava joka kesä. Niitä kylvän yhden kokonaisen lavakauluksen verran. Harjoitan kasvimaalla viljelykiertoa, joten kosmostenkin paikka vaihtuu vuoden tai parin välein. Ei siis mikään yllätys, että varsinaisen kosmoskukkalaatikon lisäksi niitä nousee myös sipulien ja punajuurien joukosta. Joitakin siemeniä jää entisiin kasvupaikkoihin ja sieltä ne sitten ponnistavat kasvuun ja kukintaan. Ei sentään ruuhkaksi asti. Voisihan ylimääräiset kosmokset myös kitkeä pois, mutta kun sen enempää sipulit kuin punajuuretkaan eivät ole valittaneet. Ainakaan ääneen.

Joukko kosmoksia on jo ehtinyt nupulle ja ensimmäinen avannut jo kukkansakin. Kylvin useampaa sorttia, joten hauska nähdä, kuka niistä avautuu kakkosena.

Kehäkukka Bronzed Beauty

Kehäkukka ja krassi ovat jokakesäisiä "kuuluu kasvimaalle" -kylvettäviä. Tuoksuherneiden ja samettikukkien kaveriksi kylvin Bronzed Beauty -kehäkukkaa. Se on jo alkanut kukkia. Seasta nousee myös muutamia ruiskukkia, joita laatikossa kasvoi viime kesänä. Päätin, etten niitä enää kyväisi. Kauniita ovat, mutta retkottavat kuka mihinkin suuntaan.

Krassia en itse asiassa laittanut kasvimaalle. Sitä kylvin kahteen isoon ruukkuun pergolan viereen. Itse asiassa toiseen ruukkuun tyhjensin erilaisten kesäkukkien siemenpussien jämät, joukossa myös krassia. Nyt vähän ihmettelen, mitä kummaa ruukkuun tuli laitettua? Niin omituisen näköisiä lehtiä sieltä nousee. Myös krasseja, kuten pitikin.

Koristeporkkanat, vasemmalla Dara

Koristeporkkana vei muutama kesä sitten sydämeni kertaheitolla. Nyt sitä ei tarvitsisi enää edes kylvää, sillä näköjään se kylväytyy itsestään aika tehokkaasti. Ei kyllä nättiin riviin toinen toistensa kanssa vieretysten, vaan kuka minnekin korkeuksissa heilumaan.

Kuvassa on hauskasti tavallinen koristeporkkana ja punasävyinen Dara vierekkäin. Eivät ole samasta varresta, vaan tuulessa huojuen tukeutuvat toinen toisiinsa.

Ruohosipilu


Ruohosipuli on kasvanut ns. Vapaapenkissä jo useita vuosia. Sitä ei siis tarvitse enää kylvää. Kukkiessaan ruohosipulin varret muuttuvat puisiksi. Jokainen varsi ei kuitenkaan kuki. Kun sitä kasvaa muutenkin runsaasti, annan osan kukkia ihan rauhassa. Tykkään paljon ruohosipulin kukasta. Katsokaa nyt itsekin, miten nätti se on.

Punaherukka

Punaherukat kypsyvät vauhdilla. Pian koittaa aika sijoittaa itsensä ämpärin kanssa herukkapensaan viereen poimimaan vuoden satoa. Kahdesta isosta punaherukka- ja yhdestä valkoherukkapensaasta riittää meille mehuainesta koko talveksi. Muutaman rasiallisen pakastan kokonaisena. Juomme aika vähän mehuja, mutta keitän talvella herukkamehusta kiisseliä puuron kumppaniksi.

Sormustinkukka punaherukkapensaassa

Tänä vuonna sormustinkukkia on noussut sieltä täältä kivasti. Paikoin ne ovat kasvaneet hurjan korkeiksi. Nämä digitalikset tykkäävät kasvaa punaherukkapensaan tyvellä. Myös ahomansikka on vallannut tilaa marjapensaiden luona. Onpa sinne pesiytynyt myös nukkapähkämöä ja sinipiikkiputkea. Nämä aion kaivaa marjojen keruun jälkeen pois, kunhan keksin niille uudet asuinsijat. Sormustinkukat saavat meidän pihassa kasvaa, missä lystäävät.

Omena Huvitus

Omenasato näyttää toistaiseksi varsin hyvältä. Viime vuotiseen tapaan puissa oli jonkin verran omenakääriäisen seittejä. Vuosi sitten suihkutin niitä vedellä. Nyt en niin tehnyt, vaikka ehkä olisi pitänyt. Omenat näyttävät aika sileäposkisilta. Kunpa sellaisina pysyisivätkin. Jossain vaiheessa yleensä iskee muumiotauti. Tavallisesti se ei vie kaikkia hedelmiä, vaan jättää reilun määrän meillekin.

Maanantaina leikkasimme Ukkokullan kanssa omenapuista vesiversot. Luin lehdestä, että se tulisi tehdä vasta 15.7. jälkeen. Nyt oli meille sopivampi aika. Talvileikkauksia meidän omenapuille ei ole viime vuosina liiemmin tarvinnut tehdä. Vesiversoja saa leikata joka kesä. Nyt niitä oli tavallista enemmän. Homma sujuu kahteen pekkaan nopeasti. Heitimme leikattuja versoja nurmikolle levitetylle pressulle, jonka avulla kiskoimme ne puuvajan luo haketettavaksi. Vielä jäi haravalla siistittävää ja muutamien työn tuoksinassa pudonneiden omenoiden keräämistä. 

Vesiversojen poistuttua omenat saavat taas ilmaa ja valoa kypsymiseen.

Mesimarja


Kasvimaan yhdessä lavakauluksessa mesimarjat kypsyvät. Satoa ei sentään litratolkulla ole odotettavissa. Aion pakastaa marjat kokonaisina käytettäväksi talvella jälkiruokiin ja leivonnaisiin.

Hunajamarja (marjasinikuusama)


Ensimmäinen kerta, kun ehdin saada hunajamarjoja ihan reilusti. Tavallisesti linnut napsivat kolmen pensaan marjat ennen kuin ne ehtivät kunnolla edes kypsyä. Mikä lie, että ovat jääneet tinteiltä huomaamatta. Kahden litran sadolla ei vielä elvistellä, mutta kiva oli maistella. Parina aamuna laitoimme hunajamarjoja puurolautaselle ja loput syötiin sellaisenaan.

Hunajamarjan maku on hivenen kirpeä, muistuttaa vähän mustikkaa. Istutin pensaat keväällä 2020 ('Blue Velvet', 'Duet', 'Blue Star'). Netin mukaan yhdestä täysikasvuisesta pensaasta voi saada marjoja 5-10 litraa. Pensas taasen on täysi-ikäinen 4-5 vuoden kuluttua istutuksesta eli omani lähentelevät täysi-ikäisyyttä. Ensi keväänä täytyy leikata kuivuneita ja kuihtuneita oksia, jotta pensaat pysyvät elinvoimaisina.

Viiniköynnös Zilga

Ehdin jo epäillä, että viiniköynnös Zilgan sato jää tänä vuonna vähäiseksi. Väärin epäilty. Raakileterttuja roikkuu pergolan katossa lähestulkoon viime vuotisen verran. Silloin saimme satoa kaksi ja puoli ämpärillistä. Todennäköisesti keitän nämä mehuksi, josta teen herkullista hyytelöä.


Yhtenä päivänä uurastimme Ukkokullan kanssa nokkostalkoissa. Ruusuhanskat kädessä kiskoimme nokkosia juurineen parista paikasta, jossa niiden ei mielestäni tarvitse kasvaa. Nokkosperhosen toukille jäi vielä nokkosia riittävästi. Leikkasin nokkosista kukinnot pois, jos vaikka käytän lionneet kasvit kasvimaalla katteena. Eivät ainakaan ryhdy siellä itämään. Nokkoset ovat nyt olleet vesisaavissa viikon verran. Kohta siivilöin veden käytettäväksi laimennettuna lannoitteena ja laimentamattomana mahdolllisten tuholaisten torjuntaan. Haisee ihan karmealle, vaan kun en haista. Tässä tapauksessa hajuaistin menetyksestä on hyötyä.

Perhoset ovat vähitellen alkaneet saapua. Ovatkohan ne päättäneet keskenään, kuka saa liidellä missäkin puutarhassa? Tänä vuonna amiraalit nimittäin näyttävät olevan runsain laji. Edellisen kerran enemmistönä olivat nokkosperhoset. 

En ole onnistunut ikuistamaan perhosia valokuvaan. Ainoastaan sinipiikkiputken lehdelle lepäämään pysähtynyt amiraali jaksoi odottaa, kunnes saan räpsäistyä pari kuvaa. Ehkä se oli uupunut rikkonaisten siipiensä vuoksi?

Lychnis coronaria - Harmaakäenkukka

Laitanpa vielä tähän loppuun kuvan punaisesta harmaakäenkukasta tiedoksi Sailalle. Sain häneltä viime kesänä oheista kukkaa harmitellessani punaisen puutetta. Tänä keväänä omat harmaakäenkukkani nousivat valkoisena muuttuen myöhemmin keskustaltaan pinkeiksi eli ovat 'Oculataa'. 

Sailan punakukkaista ei näkynyt missään, joten kävin ostamassa taimikaupasta peräti kolme 'Gardeners World' -harmaakäenkukkaa, joiden piti olla punaisia. Olivat aluksi valkoisia ja muuttuivat sitten omieni tapaan pinkkikeskustaisiksi eli ovat 'Oculataa'. Ehdin jo kummastella ja harmitella tilannetta. Vaan ihme tapahtui. Sailan antama harmaakäenkukka avasi nuppunsa muita myöhemmin ja on kuin onkin punainen. Taisin tapani mukaan olla hätäinen, mutta nyt harmaakäenkukkakesäni on pelastettu. Kiitos Sailalle taimilahjasta!