Juttuja jälkijunassa

Mustarastas vaahterassa laulamassa.

 

Käsillä on ajat, jolloin kaikki jutut kulkevat jälkijunassa. Kaikkea ei tietenkään olisi tarvis blogiin raportoida. Mitä tahansa pihalla näkeekään, siitä innostuneena ilon haluaa jakaa muiden kanssa. Ja ulkonahan tapahtuu nyt vauhdilla. Aamun näkemiset ja kokemiset ovat jo illalla vanhoja. Puhumattakaan eilispäivän ihmettelyistä.

Viikonloppuna siirsin parikymmentä kottikärryllistä kivituhkaa yläpihan varaparkkipaikalta alapihan lavakaulusten väleihin. Kädet venyivät taatusti puoli metriä pituutta kumpikin. Ihme, etteivät kävellessä viistä maata. Viime keväänä tilatusta 1000 kilon säkillisestä oli puolet jäljellä. Nyt vihreä säkki on typötyhjänä menossa seuraavassa kuormassa kierrätykseen. Säkin painona on betoninen kissapatsas, joka ei ole kestänyt talvipakkasia ulkosalla. Ressukalta on pää murentunut. Kivilemmikki saa leposijansa Ämmässuon kivimateriaalikeräyspisteessä.

Lavakaulusten väliin viety kivituhka odottaa vielä tiivistystä. Sade sen hoitaisi oikein hyvin, mutta taivaalta tulevaa vettä ei näy lähiaikojen ennusteissa. Lavakaulusten sijoittelussa on toivomisen varaa, mutta tehty mikä tehty. Kottikärryillä ei nimittäin mahdu väleihin. Saatuani kottikärryllisen kivituhkaa kasvimaan viereen, lapioin maa-aineksen ämpäreihin ja niistä kippasin kivituhkan toivomiini paikkoihin. Sain yhdelle päivällä yliannoksen kuntoilua. Ei tarvitse salille autoilla.

Aurinkoisista päivistä huolimatta on myös tuullut usein aika kylmästi. Pari kertaa olemme koittaneet juoda kahvit terassilla. Kupit ovat tyhjenneet nopeasti, sillä hampaat kalisten ei kovin pitkään viitsi kevätpäivästä ulkosalla istuen nauttia. Sää on viikon etenemisen myötä lämmennyt merkittävästi. Keskiviikkona mittari näytti hetken jopa +18℃.

 

Kaivoin kaapista kangaspintaisen kerniliinan, jota ei enää ole tullut käytettyä keittiön pöydällä. Hiukan lyhentämällä sain siitä hyvän liinan pergolan pöydälle. Liinaa voi pyyhkiä, mikä auttaa pöydän puhtaana pitämisessä. Ulkona kun kaikenlaista pölyä ja töhnää tulee ilmateitse. 

Hepatica nobilis - Sinivuokko

Toisten blogeissa olen nautiskellut kauniista sinivuokkokuvista. Omani on antanut odottaa nuppujen avautumista. Vihdoin se on tapahtunut. Kasvin tyvessä on vielä monta nuppua kerällä valmiina tulemaan esille. 

Nokkos- ja sitruunaperhosia liihottelee etenkin kirjokevättähdissä ja idänsinililjoissa. Nokkosperhosista saa aika hyvin napattua kuvan, mutta sitruunaperhosten perässä ei tahdo pysyä kamerallakaan. Jos ne jonnekin pysähtyvät, istahtavat nauttimaan ateriaansa siivet supussa. Mikä ei tietenkään lainkaan vähennä niiden viehätystä.

Iris ret. 'Katharine's Gold' - Kevätkurjenmiekka

Kevätkurjenmiekoista olen saanut nauttia tänä keväänä yltäkylläisesti. Niiden kukinta on ollut runsasta ja kestänytkin aika pitkään. Ensimmäisinä avautuneet alkavat jo lakastua, mutta kukinta-aikaa on kivasti pidentänyt eri paikkoihin istuttaminen. 

Näitä kullankeltaisia iriksiä kuvasin oikestaan kukissa pyörineen kimalaisen ikuistamiseksi. Uskokaa pois, tuolla kukkien uumenissa se on parhaillaan. 

Iris 'Purple Hill' - Kevätkurjenmikka

Minun on mahdotonta sanoa, mikä kevätkurjenmiekka omistani on kaunein. Ensi syksyn sipulihankintoja ajatellen taidan hommata lisää purppuraisia iriksiä. Näitä 'Purple Hill'ejä ihastelen aamulla ikkunasta auringon noustessa. Silloin aurinko saa iristen terälehdet loistamaan sananmukaisesti purppuraisina. 

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Minne tahansa puutarhassa katsookin, kaikkialla herätään talviunilta. Yleisnäkymä on vielä paljas, mutta melkein saattaa korvissaan kuulla kohinan puiden ja pensaiden silmujen työntyessä esiin. 

Lonicera hecrottii - Koreaköynnöskuusama

Etupihan Bermudan koreaköynnöskuusama tuskin ehti kunnolla talviunille, kun se on jo heräämässä uuteen kasvukauteen. Muutama päivä sitten katselin sen kuivuneita oksankärkiä. Olen jo oppinut malttamaan leikkauspuuhissa. Parempi odottaa silmujen heräämistä, etten turhaan leikkele eläviä oksia. Nyt leikkaaminen olisi helpompaa, kun saa sovitettua jalkansa tallomatta jotain arvokasta. Siitä huolimatta en pidä kiirettä.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen komeat ruusukkeet nousevat mullasta hurjalla vauhdilla. En ole asettanut niille nopeusrajoituksia. Kiva, että tulevat ilahduttamaan taas tänäkin kesänä. Pitääkin olla tarkkana liljakukkojen kanssa. Viime vuonna ne ilmestyivät kirjopikarililjojen lehdille jo ennen nuppuja. Valkosipuliuutteella täytetty suihkupullo on jo kellarissa valmiina.

Crocus 'King of the Striped¨'

Näistä 'King of the Striped' -krookuksista pidän kovasti. Tosin en voi sanoa varmasti, onko kyseessä 'King of the Striped' vai 'Pickwick'. Kumpaakin olen istuttanut, mutta tässä penkissä ei muistiinpanojeni mukaan pitäisi olla 'Pickwickiä'. Multahommissa sipuleita kyllä liikkuu sinne tänne eli enpä mene vannomaan.

Helmililjat eivät aivan vielä kuki puutarhan mullassa. Terassilla sen sijaan on pari purkillista pääsiäiseksi kaupasta ostettuja. Ne jatkavat elämäänsä sitten myöhemmin maassa, kunhan ensin ilahduttavat terassilla.

Eranthis cicilica - Turkintalventähti 11.4.

 
Talventähtien tämä kausi alkaa olla lopuillaan. Näiden keltaisten ilopillereiden myötä toivotan kaikille kivoja kevätpäiviä. 

Koska kukkii -haaste: Raportti 1

Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi laittoi minulle Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan aloittaman Koska kukkii -haasteen. 

Ensimmäiseksi kukkijaksi valitsin Ruusupenkin takaosassa kasvavan kevätkurjenmiekka 'Purple Hill'in, jolle päivämääräksi laitoin 5.4. Kävin kurkkimassa maasta nousevia piippoja, mutta väriä ei niihin tullut millään. Sunnuntain 12.4. lämmin auringonpaiste houkutteli ensimmäiset 'Purple Hill't avautumaan. Jos oikein tarkkaan kuvaa tiiraa, kukkijoita on kaksi. Muut odottavat rauhassa vuoroaan. Tuli siis viikon huti. Ei haittaa yhtään. Pääasia, että on hengissä ja kukkii.

Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka

Haasteen kasveja valitessani en muistanut, että samaista 'Purple Hill'iä kasvaa myös Ruusupenkin etuosassa. Näiden istutusvuotta en nyt tähän hätään löytänyt. Myöhemmin ne olen kuitenkin istuttanut kuin haasteeseen valitsemani takaosan irikset. Ne olen istuttanut syksyllä 2020.

Helleborus 'Anna's Red' - Jouluruusu

Huti toiseen suuntaan tuli kirjavalehtisen jouluruusu 'Anna's Red'in kohdalla. Ennustin sen kukkivan 19.4. Tämäpä on avannut ensimmäisen kukkansa lauantaina 11.4. eli viikon ennustamaani aiemmin. Tuo avaunut nuppu on takaoikealla. Muutkin nuput kurkistavat terälehtiensä lomasta toiveikkaina.

Kuten kuvasta näkyy, jouluruusussa ei ole ainuttakaan hyväkuntoista lehteä. Eikä huonokuntoistakaan, koska leikkasin ne pois tehdäkseni tilaa tyvestä nouseville uusille lehdille. Samalla tavalla lehdettömiä tai harvalehtisiä ovat muutkin jouluruusuni.

Helleborus 'Double Ellen'

'Anna's Red'in ei tarvitse Pikkupuutarhassa yksin kukkia. Vastapäätä sitä 'Double Ellen' availee myös kukkiaan. 

Helleborus 'Double Ellen'

'Double Ellen'illä on jo muutama kukka avoinna ja useita nuppuja valmiina seuraamaan perässä. Monta vuotta tuskailin saadakseni jouluruusut pärjäämään. Vihdoin ne ovat alkaneet palkita sinnikkyyttäni. Moni kasvi minunkin puutarhassani on kaunis ja näyttävä. Silti jouluruusu on kahmaissut ison paikan sydämestäni.

Nokkosperhonen

Sunnuntain aherruksen puutarhassa päätettyäni lähdin vielä nappaamaan pari kuvaa. Heti pihalle päästyäni ohitseni liihotti keltainen sitruunaperhonen. Ehdin jo harmistua, etten saanut mahdollisuutta napata siitä kuvaa. Ikäänkuin kaikki eivät tietäisi, millainen sitruunaperhonen on. Tai että niitä jo nyt lentelee yhden jos toisenkin puutarhassa. Onneksi en jäänyt harmistustani paikalleni jäystämään, vaan jatkoin kohti alapihaa. Siellä nokkosperhonen laskeutui kirjokevättähdelle kuin vartavasten kuvausmallikseni. Toivokaamme tästä tulevan runsas perhoskesä.

Vaahteravauva

Yksi takuuvarma homma joka kevät tontillamme on vaahteravauvojen kitkeminen. Tänään se sitten alkoi. Ensimmäinen vaaleanvihreä "solmu" loisti muuten vielä varsin ruskeassa maassa kirkkaana. Ei epäilystäkään, kuka siinä koittaa aloittaa elämäänsä. Tartuin vauvaa takaraivosta kiskaisten sen ylös mullasta. Helposti nousi. Vielä tässä vaiheessa. Pari-kolme viikkoa eteenpäin, niin vauvalla olisi vartta ja juurta jo paljon enemmän. Silloin on otettava käyttöön koko nyrkki tai molemmat kädet taimen ylös maasta saadakseen.

Corydalis 'Purple Bird' - Kiurunkannus

Sunnuntaipäivä sujui pihassa ja puutarhassa työn parissa. Aurinko paistoi iltaan saakka. Tuulikin siten, ettei ahkeroinnissa tullut hiki. Illalla kropan jäykkyys ja kasvojen kuumotus kertoi, että pihalla on oltu ja jotain tehtykin. Ihanaa hulluutta tämä puutarhaihmisen kevät! 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 

Toissapäiväiset jutut

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

 

Elämme aikoja, jolloin sattuu ja tapahtuu. Niin maailmalla kuin puutarhassakin. Aamulla on vain aavistus siitä, mitä päivä tuo tullessaan. Hyvä niin, sillä muuten tulisi ehkä murehdittua turhankin paljon. Jos maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin, huhtikuussa onkin saanut vilusta värjötellä. Pääsiäisen pyhinä satoi vettä, mikä oli tervetullutta. Saattoi istua rauhassa seurustelemassa jälkikasvun kanssa uunilohta ja rahkapersikkatorttua nauttien.

Huhtikuun toisen viikonlopun ollessa alullaan, paistaa aurinko lupaavasti niin puutarhan kuin puutarhurinkin kannalta. Ulos on tehnyt mieli joka päivä, mutta ei sinne noin vain livahdeta. Kaupassa on käytävä, pyykit pestävä ja isän hoivakodin omituista laskua selvitellessä on mennyt tovi. Hyvinvointialueen laskutus kun vastaa puhelimeen vain tunnin ajan arkipäiväaamuina. 

Päässä on pitkä lista tehtäviä, joiden pariin haluaisin mennä pihamaalle tai kellariin. Niistä ei kannattaisi huolta kantaa, sillä ihmeen nopeasti syntyy valmista, kunhan työsarkaan pääsee tarttumaan.

Pihatöissä en kanna kameraa mukana. Kännykällä kuvaan äärimmäisen harvoin. Eikä sekään kulje puutarhassa ollessa taskussa ellen vartavasten odota jotain puhelua. Siksi tämän jutun kuvat ovat keskiviikolta. Silloin tein alkuillasta puutarhakierroksen. Oli mukava nähdä kimalaisten ja kukkakärpästen pörräävän innolla kasveissa. Kovin paljon kukkijoita ei vielä puutarhassa ole, mutta ilokseni kevätkurjenmiekat näyttivät kimalaisillekin kelpaavan.

Iris 'Katharine's Gold'

Viime syksyinä olen istuttanut runsaasti uusia kevätkurjenmiekkoja. Niistä 'Katharine Hodgkin' on jo kukkimisensa loppupuolella. 'Katharine's Gold' aloitti pian Hodgkinin jälkeen ja on juuri nyt parhaimmillaan. Nämä kaksi näyttävät olevan varmoja nousijoita ja runsaita kukkijoita. Varmaan näitä voisi jakaa, jotta eivät noin kasassa kasvaisi.

Iris 'Clairette' ???

Tästä sinisestä en nyt ole varma, onko se 'Clairette'. Pakko olla, koska terälehtien kärjessä ei ole keltaista, kuten 'Alidalla'. 'Clairettea' olen istuttanut Kurgaaniin syksyllä. Tai tilasin ja istutin sen 'Alidana', mutta Saaripalstan Saila tunnisti tämän 'Claireteksi'. Hyvin näyttää viihtyvän, kun nousi näinkin runsaana.

Iris 'Pauline'

Tämän pitäisi olla 'Pauline'. Istutin sen viime syksynä Oikearinteeseen ja sieltä nämä nyt ovat nousseet. Kirjaan kyllä istutukset paperille, mutta näköjään olisi syytä laittaa nimitikut. Ainakin ensimmäisenä keväänä/vuotena tunnistuksen ja muistamisen helpottamiseksi. 

Iris 'Katharine Hodgkin'

Vasenrinteessäkin mylläsin loppukesästä aika paljon. En kyllä tunnusta siirtäneeni sinne istutettua iris 'Katharine Hodgkinia' rinteen yläreunan aronioiden tyvelle. Miksi ihmeessä olisin niin hölmöön paikkaan pikkusipuleita laittanut? Ei käy järkeen. Yksi selitys voi olla, että myllätessäni olen nakannut lapiollisen maata kauemmas. Sellaista kyllä tapahtuu tässä puutarhassa. Saavat ainakin toistaiseksi kukkia tuossa, koska nyt voin ihailla niitä joko ylä- tai alapihalta. Ehkä myöhemmin kesällä kaivan sipulit siirtääkseni ne parempaan paikkaan.

Fritillaria imp. 

Muutamassa blogissa olen nähnyt keisarinpikarililjoja hyvässä kasvussa. Ei sitten kulunut montaa päivää, kun omanikin seurasivat muiden esimerkkiä. Yläpihalla ei heistä näy vielä vilaustakaan. Alapihan Päivänliljapenkissä nousevat niin 2019 istutetut kuin viime syksynä maahan laitetut. Sieltä pitäisi olla tulossa oranssia Rubraa, keltaista Luteaa ja punaoranssia Auroraa. Vielä on odotettava jokunen aika nähdäkseen, mitä väriä kukin istutus edustaa.

Crocus crysanthus 'Romance'

Joka kevät käy niin, että sipulikasveja katsellessa tulee miettineeksi, miksi en ole istuttanut niitä enemmän. Etenkin krookuksia kaipaan tänä keväänä paljon lisää. Sipuleita syksyllä ostaessa loppusumma alkaa jossain vaiheessa huimata, jolloin ostoskorista putoaa pussi jos toinenkin takaisin kaupan hyllyyn tai pois nettikaupan ostoskorista. Lisäksi peurojen ja jänisten ahkera napostelu kukkabuffetissani on aiheuttanut sipulihankintojen vähenemistä. Täytyy taas syksyn tullen punnita vaihtoehtoja. Haluanko edes lyhytaikaisen ilon omassa puutarhassa? Vai tyydynkö katselemaan muiden hienoja kuvia?

Crocus species 'Fuscotinctus'

Keltainan crocus species 'Fuscotinctus' on ollut yksi kestävimpiä krookuksia. Nämä pikkuiset auringot kukkivat jo kuudetta kevättä alapihan toisen kriikunan tyvellä. Puun toisella puolella osa krookuksista on vielä nupulla, joten iloa riittää pidemmäksi aikaa.

Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusujen juhlaviikot ovat pian edessä. Pikkupuutarhassa kaikki jouluruusut ovat nupulla. Pisimmällä lienee tämä vaaleanpunainen 'Double Ellen'. Jokaisen jouluruusun lehdet kärsivät talvesta ihan kunnolla. Osa lehdistä oli mustaa muhjua, osa ruskeiksi kuivuneita korppuja. Leikkasin niitä pois. Uusia lehtiä on tyvellä valmiina nousemaan.

Helleborus

Olopihan Syreenipenkin vaaleajouluruusu on vanhin jouluruusuni. Sen sain kauempana asuvalta naapurilta 2014. Paikka on jouluruusulle katsojan kannalta huono, silllä pian se jää korkeammaksi kasvavien kasvien taakse. Tässä vaiheessa vaalea kaunotar kukkii kauniisti ja sen kukat näkyvät oikein hyvin Olopihalla oleville. 

Vasemmalla näkyy pirteän vihreät salkoruusu 'Nigran' lehdet. Tästä olen aiemmin kertonut, kuinka se on todennäköisesti joutunut hölmöön paikkaan tyhjentäessäni itämättömiä kylvöpotteja jouluruusun viereen. Siellä siemen onkin päättänyt aloittaa ihka uuden elämän. Koska 'Nigra' näyttää viihtyvän paikassa oikein hyvin, en lähde sitä siirtämään.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Kevään ja alkukesän lemppareitani ovat ehdottomasti karvaiset Pulsatillat eli tarhakylmänkukat. Kun talossa ei enää ole kissaa, voi käydä purkamassa hellyydenkaipuutaan silittelemättä näitä suloisia kasviotuksia. Pari vanhempaa antaa vielä odottaa itseään. Samoin muutama viime kesänä istutettu. Jännitystä piisaa siis viikkoja eteenpäin.

Ukkokulta laittoi talon kolmelle nurkalle sadevesitynnyrit paikalleen. Vielä ei ole kasteluvettä ulkona tarvittu, mutta paras varautua sen keräämiseen ajoissa. Eipä sitten tarvitse vetää letkua kellarista. Tynnyri ei muuten ole noin pahasti vinossa, kuvaajan kamera kylläkin.

Meillä on ollut kaksi tuollaista sadevesitynnyriä jo pari kolme vuotta. Viime kesänä hankittiin tämä kolmas, jotta kastelukannuja ei tarvitse kantaa talon toiselle puolelle.  

Mahonia

Mahoniat ovat kärsineet talvesta erityisen paljon. Näin on käynyt kerran aiemmin ja pensaat ovat korjanneet itsensä kesän aikana, joten en ole kovin huolissani. Harmissani ehkä hieman. Onhan nuo rumia. Perjantai-iltana testasin, onko varsissa elämää. Onhan niissä. Leikkasin kuitenkin korkeimpia ja pisimpiä oksia matalammiksi. Kukinta on todennäköisesti menetetty, jos olisivat kukkineetkaan. Viime vuonna mahoniat kukkivat todella runsaina.

Myös rhodoissa on paljon ruskeita lehtiä. Rhodoja voi varovasti leikata, mikä ei ole välttämätöntä. Tapille leikkaamista ne eivät kestä. Otin vain muutamia kokonaan kuivuneita ja kuolleita oksia pois.

Mahoniat ja rhodot ovat olleet harson peitossa keskiviikkoon saakka. Silloin kävin illalla ottamassa harsot pois. Maa on jo sulaa ja vettä satoi pääsiäisenä tuntitolkulla ihan kunnolla, joten eiköhän ne jo pärjää.

Kasvihuonekurkkuja

Kylvin kurkut ja tsinniat 29.3. Maanantaina 6.4. kurkuista kahta lukuunottamatta kaikki olivat itäneet. Samoin tsinnioista joka ikinen siemen oli itänyt. Niin kurkuissa kuin tsinnioissakin oli pitkät juuret, joten koulin ne isompiin purkkeihin kasvumultaan. Kurkut muuttavat myöhemmin isoissa astioissa kasvariin. Tsinnioiden sijoituspaikat ovat vielä avoinna. Olisi varmaan ollut viisasta siirtää niiden kylvöä myöhemmiksi. En arvannut itämisen onnistuvan näin hyvin, sillä viime vuonna ne itivät huonosti ja hitaasti. 

Kaikki 65 multasäkkiä on nyt siirretty varaparkkipaikalta muualle. Osa on Olopihan nurkassa, osa alapihan puuvajassa. Pudottelin säkkejä kottikärryillä myös istutusalueiden lähelle ja kasvimaalle. Tarkoitus on ripotella multaa ns. katemultana istutusalueille. Näin tuuli ei pääse riepottelemaan kuivia lehtiä ympäriinsä, kuten se on jo tehnyt. Tuore multa estää myös mustarastaita kaivamasta jokaista pientä tai suurta lehtikasaa mullinmallin pitkin pihaa. 

Tuoksuherneet

Tuoksuherneet itivät nopeasti. Nyt ne ovat olleet muovipusseissaan isossa laatikossa kasvarissa kolmisen viikkoa. Useampana yönä peräkkäin on ollut viisi astetta pakkasta, mutta tuoksuherneet jatkavat kasvuaan lämmittämättömässä kasvarissa. Tarkoitus on kylvää ainakin retiisiä pariin kukkalaatikkoon. Kunhan kerkeän.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Pohjolan palmu eli tuurenpihlajani on herännyt. Niin ylä- kuin alapihallakin. Uskaltauduin ottamaan suurimman osan jänisverkoista pois. Mitä pidemmällä niiden irrottamista venytän, sen vaikeampi verkkoja on poistaa vahingoittamatta suojattuja kasveja ja niiden läheisyydessä nousevia sipulikasveja ja perennoja. Täytyy kiertää puutarha ympäri ruiskuttamassa herkät ja vähemmänkin herkät TricoGardenilla. Vaikka alapiha on nyt suojatumpi verkkoaitaviritysten vuoksi, eivät ne ole täydellinen este peuroille. Eikä minkäänlainen este jäniksille.

Valkovuokkokin jo heräilee

Jos on kiire puutarhurilla, niin kiire on luonnollakin. Minne tahansa silmänsä kääntää, kaikkialla nousee ja kasvaa odotettuja ja odottamattomia ihanuuksia. Oman pihan sinivuokoista en ole löytänyt nuppuja. Ensimmäiset valkovuokot jo heräilevät punaherukan vierellä.

Korvatkin kannattaa pitää avoinna, sillä taivaalla ja puissa on melkoinen meno ja konsertti. Lähijärven pohjukkaan kunnan tekemältä kosteikkoalueelta kuuluu kurkien ja joutsenten huutelua. Mistä lie keskustelevat niin äänekkäästi. Tikkoja pyörii vaahteran oksistossa kolme kerrallaan ja pikkuinen punarinta ihmettelee marjakuusen tyvellä mustarastaiden kuivien lehtien pöllyttämistä. Kyyhkysilläkin on kunnon kosiolaulut meneillään. 

Taivas on sinistäkin sinisempi. Sään puolesta upea viikonloppu ja viikkokin edessä. Nautitaan kaikki oikein kunnolla. Näitä hetkiä on odotettu, eikö vain!

Kristiinan haaste: Keltainen ja vihreä

 
Kristiina K:n huhtikuun haasteen aiheena on KELTAINEN JA VIHREÄ. 

Näin pääsiäisen aikaan haasteeseen on tavallista helpompi osallistua, vaikka esimerkiksi puutarhasta ei montaa keltaista kukkaa vielä löydy. Keltaista ei meidän kodin sisustuksessa pahemmin ole. Harvemmin myöskään vaatetuksessa. Leikkokukissa ja puutarhassa sitä kyllä jossain määrin löytyy.

Puikot eivät ole vielä siirtyneet kesäsäilöön. Kaipasiin harmaisiin pyhäpäiviin piristystä kutomalla keltaiset matalavarsisukat. Kudoinpa samaan syssyyn myös oranssit, mutta ne jäi vielä kuvaamatta.

Sisustuksessa pidän vihreästä väristä. Etenkin keittiössä vihreä on helposti yhdistettävissä valkoisiin astioihin. Kivi-tuikkuja minulla on aika monta. Vihreät olen kaikki löytänyt kirppareilta edullisesti. 

Mariskoolejakin on kymmenkunta, joita neljä vihreän eri sävyjä. Muut sinisiä, yksi keltainen ja yksi punainen. Väritön on ajalta, jolloin Mariskooleja ei vielä valmistettu muissa väreissä. Sain sen työkavereilta muistaakseni synttärilahjaksi. 

Vihreät lasilautaset muutaman vuoden takaa ovat Pentikin. Sain tyttäreltä lahjakortin, jolla ostin neljä neliön muotoista ja neljä lehden muotoista lautasta. Tarkoitus oli hankkia kumpaakin kaksi lisää, mutta Pentik ehti lopettaa tuotannon ennen kuin ehdin toteuttaa aikomukseni. 

Vihreitä mukeja oli enemmänkin, mutta ensin niistä hajosi korva ja sitten reunoista lohkeili paloja. Mukit eivät ole läpivärjättyjä, eivätkä myöskään ole kestäneet kovin hyvin tiskikonetta. Lumikello-mukin kuvitus on Elsa Beskovin. Se kuuluu Design House Stockholm -kokoelmaan. Sain mukin naapurin Maritilta.

Vihreään kattaukseen sopii nätit servetit. Keittiön kattauksessa tykkään käyttää Marimekon kuvioita. Kesäaikaan pihapöydän ääressä syödessä tai kahvitellessa kukkakuvioiset servetit ovat kivoja.

Pienet Marimekon Siirtolapuutarha-purkit tilasin muutama vuosi sitten Hobby Hallista. Niihin laitan esimerkiksi krutonkeja, pähkinöitä tai manteleita. Milloin mitäkin. Enimmäkseen ne nököttävät sivupöydällä koristeina.

Vasemmalla Muurlan lasin tarjouksesta pari vuotta sitten ostamiani lasipalloja. Olivat niin edullisia, että raaskin ostaa keltaisten ja vihreiden lisäksi ruskeita ja kirkkaita. Muita värejä ei tainnut olla tarjolla. Lasipallojen teline on Søstrene Grenestä. Suihkutin sen spraymaalilla valkoiseksi.

Yläoikean Villeroy Bochin muki on lahja naapurin Maritilta. Samoin alaoikean Röstrandin kasviaiheinen purkki. Sen kannen sisäpuolella lukee yllätyksenä: "den som spar han har". 

Kuten huomaatte, naapurin Marit tietää, mistä minä tykkään.

Kodin itseoikeutetut vihreät ovat tietenkin kasvit. Niitä minulla ei ole kovin paljon, koska talon valoisimmat paikat sijaitsevat luonnollisesti ikkunoiden läheisyydessä. Ikkunoiden alla taasen ovat sähköpatterit, joiden yläpuolelle hohkaavasta lämmöstä kasvit eivät pidä. Hankin välillä uusia kasveja ja yritän sisukkaasti saada niitä pysymään hengissä. 

Viime kuussa meille muutti kaupasta uusi oranssikukkainen kliivia ja muhkea korallikaktus. Sen vuoksi olen pelannut viherkasvidominoa löytääkseni kullekin sopivan asuinpaikan. Suuri kentieapalmu viihtyy lattialla, eikä se ikkunalaudalle tai pöydälle mahtuisikaan. Kultaköynnös saattaa muuttaa amppeliin.

Aivan uudenuutukaiset kukkaseni eivät välttämättä valoa kaipaa. Keltakukkaisen tulppaanin ei tarvitse värjötellä koleassa kevätsäässä. Sitä ei myöskään uhmaa peurojen hampaat. Parhaillaan tulppaani on keittiön ikkunalaudalla, jossa sitä tulee ehkä eniten katselleeksi. Helppohoitoisempaa kasvia saa etsiä. Nämä eivät vaadi mullanvaihtoa eikä lannoitetta. Kestävät myös käsinkosketeltavaa hellyyttä. Vaikka ottaisi yöksi sänkyynsä, eivät särkyisi.
 

Tulppaanin ohella sain pikkuisen kasvin, joka voisi olla kaktus. Kovasti koitin miettiä sille jonkun keväisen sipulikukan roolia, mutta ei se muistuta hyasinttia, ei scillaa, ei kevätkurjenmiekkaa, eikä krookustakaan. Olkoon siis kaktus.

Molemmat pehmokasvit poika toi minulle pääsiäiskukkina. Näitä hän oli nähnyt Prismassa ja Suomalaisessa kirjakaupassa. Hollantilaisia pehmokasveja löytyy pocket money -nimellä. 

Kiitos pojalle, jolla riittää huumorintajua. Ja joka tietää, mistä äiti tykkää. 

Näiden Kristiinan kuukausihaasteiden kanssa on kiva laittaa aivonystyrät liikkeelle ja miettiä kulloinkin sopivaa toteutusta. Iso kiitos Kristiinalle!