Ruskaa ja sinnittelijöitä

Villiviinin viehkeät sävyt

 

Pihapiirissä on ollut mukava tehdä pieniäkin syystöitä, kun aurinko on paistanut ja lämpöä riittänyt lähes kesäisissä lukemissa. Nurmikon olen leikannut entiseen tahtiin eli kerran viikossa. Nurmikko on kyllä kasvanut, mutta tärkein syy leikkaamiselle on puista pudonneiden lehtien silppuaminen. Etenkin vaahteranlehtiä meille kertyy kasapäin, eikä niitä tee mieli jättää nurmikolle koko talveksi lojumaan. Niistä muodostuu limaisia, tiukkaan toisiinsa liimautuneita laattoja, jotka eivät helposti tai nopeasti maadu.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti

Kurkkuyrtti kasvoi omia aikojaan lavakaulus neloseen, jonne olin kylvänyt herneitä. Herneet on jo aikoja sitten kerätty ja syöty, mutta kurkkuyrtti senkun kukkii ja komistuu.

Taustan punainen väri tulee aidalla kasvavista villiviineistä. 

Campanula patula - Harakankello

Harakankelloja on ilmestynyt puutarhassa sinne tänne. Niistä olen iloinnut kovasti. Yhden mattimyöhäisen löysin viikolla Pikkupuutarhan kiven takaa. Eipä tullut mieleenkään kiskaista harakankelloa pois, vaikka olisi tähdellisemmässäkin paikassa kasvanut.

Kesäkukkaruukuista olen valtaosan jo tyhjentänyt. Monessa ruukussa multa oli käyttökelpoisen näköistä. Jotkut ruukut tyhjensin pensaiden ja puiden tyvelle. Kuvassa kesän terassin ruukussa viettäneet punaiset orvokit alkoivat kukkimaan syreenien juurella multapaakun sinne nakattuani.

Orvokkeja kesän aikana nyppiessäni tapaan heittää kuihtuneet kukat kukkapenkkeihin. Sinne ne kätkeytyvät perennanlehtien alle ja maatuvat ja parhaassa tapauksessa tuottavat uusia kukkia.  

Clematis 'Princess Kate'

Kärhöt ovat jo vaipumassa talviunille. 'Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on kukkinut tämän kesän runsaana ja kauniina. Köynnöksen yläosassa ei enää ole avautumista odottavia nuppuja. Muutama alempana oleva kärhön verso on luikerrellut köynnöstuen vierellä kasvavaan perhoangervoon. Yhteistyö on voimaa näiden mielestä.

Clematis vit. 'Polish Spirit' - Tarhaviinikärhö

Kate-prinsessan yhteistyö perhoangervon kanssa on näköjään kiirinyt talon toiselle puolelle viinikärhö 'Polish Spiritin korviin'. Sekin sovittelee liloja kukkaissävyjään perhoangervon ruskan keltaiseen.

Bellis - Kaunokainen

Bellisten kukinta jatkuu ja jatkuu. Ensimmäiset aloittivat jo toukokuussa ja jatkavat yhä. Väreistä vaaleanpunainen näyttää olevan sinnikkäin. Punaisemmat ja valkoiset ovat lopettaneet aikoja sitten.

Sanguisorba officinalis - Punaluppio

Netin mukaan punaluppio kukkii heinäkuusta elokuulle. Omani ei ole kukkinut vielä kertaakaan. Ei heinäkuussa, ei elokuussa. Mutta nytpä se päätti kukkia lokakuussa. Tämä kasvaa Vattupenkissä, koristeomena Aamuruskon ja Diabolon välissä. Veikkaanpa, että punaluppiolle tulee vielä muutto, sillä aikuiskokonsa puolesta se on liian ahtaassa paikassa. Tänä syksynä en enää jaksa miettiä uutta asuinpaikkaa. Talvi on siihen sopivaa aikaa ja keväällä lapiointikin houkuttelee huomattavasti syksyä enemmän.

Rosa Ritausma

Ritausma on innostunut syksyiseen kukintaan. Sateet tuovat sen terälehtiin rappioromantiikkaa, jos nuo ruskeiksi menneet haluaa niin nähdä ja kokea. Sopii hyvin puutarhan muihin ruskaväreihin.

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

Austin-ruusuista 'Carolyn Knight' vähät välittää myöhäisestä ajankohdasta. Jos kerran on nuppuja kasvattanut, pitäähän ne avata. Uusia nuppuja tosin ei enää ole. Avautuneita kukkia kuusi. Osa tosin jo elämänsä viime hetkillä.

Taustalla komeamaksaruoho loistaa punaisena. 

Cotoneaster lucidus - Kiiltotuhkapensas

Alapihan puskanurkkaan vähän kuin toisten jaloista aikanaan kaivettu kiiltotuhkapensas näyttää, ettei häntä niin vain pääse unohtamaan. Vuosi vuodelta sille tulee kokoa yhä enemmän. Ja ruska-aikaan se on yksi näyttävimmistä kasveista.

Tänä vuonna kiiltotuhkapensaassa on valtavasti marjoja. Ohi kulkiessa puutarhaihminen saa jatkuvasti ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun pensaissa vierailevat mustarastaat pyrähtävät vauhdilla ja äänellä pois marjojen kimpusta. 

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Huoltopihan tuurenpihlaja on tänä vuonna täynnä marjoja. Tai siis oli. Kohta nimittäin lukuisat musta- ja räkättirastaat ovat putsanneet sen marjoista. Tämä tuurenpihlaja on saanut ylleen upean ruskapuvun. Alapihan tuure vasta aloittelee värin vaihtamista. Ei ehkä kokonaan siinä tehtävässä onnistu, koska lehdet ovat alkaneet varista kiihtyvällä vauhdilla.

Aronia

Myös aroniassa marjoja yhä riittää. Paljon niitä keräsin omenien kanssa hillottavaksi ja aronialikööriä varten. Poimin aronioita myös muille säilöttäväksi. Paljon jäi syötävää linnuille. Puskassa rapisee ja oksat ponnahtelevat ylös alas rastaiden siellä ruokaillessa.

Acer ginnala - Mongolianvaahtera

Puiston puolella, lähellä aitaamme kasvavista kolmesta mongolianvaahterasta keskimmäinen on vihdoin alkanut punastua. Aika hitaita nämä ovat kasvamaan. Istutuksesta on seitsemän vuotta. Kuvan oikeassa laidassa näkyvä on venynyt parhaiten. Kuvan ulkopuolelle jää pikkuisin, jolla ei taida olla korkeutta metriäkään. Eikä leveyttä. Näiden alku oli kinkkinen, kun ne meinasivat tukehtua rikkaruohoihin. Ryhdyin putsaamaan puiden tyveä, mikä on mitä ilmeisimmin auttanut. 

Kunta on törsännyt verorahoja hienoihin kasveihin, mutta jättänyt niiden hoitamisen alusta lähtien heitteille. Alkukesästä alueelle istutettuja puita on hoidettu poikkeuksellisen hyvin. Niihin laitettiin kastelupussit, joita käytiin myös kesän ajan säännöllisesti täyttämässä.

Perjantain ruokakauppakäynnillä tarttui mukaan muutama sipulipussi "ota viisi, maksa neljä" -tarjouksesta. Ajatus oli ottaa pussi tai pari laittaakseni pikkusipuleita vanhempien haudalle. Tuli edullisemmaksi käyttää koko tarjous, joten kotiin tuli kaksi pussillista 'King of the Striped' -krookuksia, yksi pussillinen kirjopikarililjaa ja yksi pussillinen lumikelloja.

Kuvasta puuttuu pussillinen helmililjoja, jotka vien vanhempien haudalle. Muut pikkusipulit laitoin perjantai-iltana ennen pimeän saapumista keittiöpenkkiin siihen kesällä istutettujen 'Little Lime' - syyshortensioiden vierelle. 

Puut ovat pudottaneet ahkerasti lehtiään. Yläpihalla tien puolen käytävillä kävellessä kahisee ja suhisee vaahteranlehtien täyttäessä joka nurkan. Kätevimmin kuivat lehdet saisi kivituhkakäytäviltä puhaltimella, mutta inhoan sen voimakasta ääntä. Haravoimalla lehtien mukana lähtee ikävän paljon kivituhkaa, mutta siitä ei sentään synny äänekästä melua.

Saattaa olla, että jossain välissä pörisytän ruohonleikkuria vaahteranlehtien päällä. Kunhan niitä vielä lisää tuohon putoaa. Siten saan lehdet silputtua pienemmksi, jolloin osan haravoin istutusalueille. 

Yllättävän paljon kukissakin on vielä pörinää. Kukkakärpäsiä ja kimalaisia näkyy syysvuokoissa ja astereissa sekä komeamaksaruohoissa lukuisia auringon niitä lämmittäessä. Meillä ei ole ollut vielä kylmiä öitä. Niiden saapuessa pörriäiset toivon mukaan kaivautuvat koloihinsa talviunille.

Villiviini pergolassa

Nauttikaamme ruskaväreistä!

Koskettava lukukokemus

 

Lukeminen on aina kuulunut elämääni. Pikkulikasta lähtien. Olen taitamaton kirjoittamaan kirja-arvioita, enkä niitä siksi teekään. Kun joku kirja osuu suoraan sydämeen, tiedän lukeneeni tavalla tai toisella hyvän kirjan. 

Viime yönä suljin kirjan kannet teoksesta, joka kosketti minua syvästi. Ehkä olin jo valmiiksi liikuttuneessa tilassa, jota Kinnunen taitavalla henkilöiden ja tunteiden kuvauksellaan vei eteenpäin kohti sanatonta lumousta. Ja kyyneliä viimeisen sivun kääntäessäni. 

Olen lukenut kaikki Tommi Kinnusen kirjat ja pitänyt jokaisesta. Tämä tuorein teos "Pitkä aukea" on minusta niistä paras. Toivoisin, että Kinnuselle vihdoin myönnetään Finlandia-palkinto. Hän on sen ansainnut.

Meille monille bloggareille tuttu Anneli Kirjojen kuisketta -blogista on kirjoittanut tästä Tommi Kinnusen 'Pitkä aukea" teoksesta oivallisen kirja-arvion.  

Colchicum 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

 

 Kuulasta lokakuun alkua ja hyvää viikonloppua kaikille!

Pikkujuttuja puutarhassa ja kotona

Punainen Astrakaani. Kuvassa yksi tämän kesän jättikokoisista ompuista.

 

Lauantaina keräsin viimeiset omenat hedelmätarhasta. Neljästä puusta Huvituksen ja Valkeakuulaan sato on jo syöty ja säilötty viimeistä myöten. Punakanelin hedelmiä on jonkun verran jääkaapin alalokerossa. Viimeisenä keräsin maahan pudonneet syysomenaksi kutsumani hedelmät. Saman tien napsin loput hedelmät puustakin, koska ne olivat jo helposti irtoavia.

Minulla ei ole tallessa hedelmäpuiden tarkkaa istutusaikaa. Myös syysomenana pitämäni omppupuun nimi on painunut unohduksiin. Puut on ostettu espoolaiselta Tolppolan taimistolta, joka lopetti toimintansa muutama vuosi sitten. Hämärästi muistan etsimäni omenan nimen alkaneen A:lla. Vihdoin sain vahvistuksen kyseessä olevan Punainen Astrakaani, joka ei kuitenkaan ole syyslajike, vaikka kypsyykin viimeisten joukossa. 

Paeonia veitchii - Ruusupioni

Puutarhassa sadekuurojen välissä kulkiessani silmiin osui jotain punaista. Tarkempi tutkimus osoitti kyseessä olevan ruusupionin siemenkodat. Muistan näitä olleen muinakin syksyinä. Nyt sattui kamera mukaan, joten tulivat kuvatuiksi.
 

Colchicum 'Waterlily'

Syysmyrkkylijat ovat siitä hassuja kukkia, että niitä etsiessä ei löydä ainuttakaan. Ja kas, aivan huomaamatta seuraavalla kierroksella hennon liloja terälehtiä pilkottaa mullassa. Kuin ne olisivat havahtuneet puutarhurin askelten aiheuttamaan maan töminään ja todenneet sopivan heräämisen ajankohdan olevan käsillä. Lisääkin on odotettavissa, ellei luontoäiti ole tehnyt harmillisia temppujaan saaden jotkut istuttamani syysmyrkkikset katoamaan.

Golchicum Giant

Tuorein syysmyrkkylilja päätti nousta hyvin pian istuttamisen jälkeen. Aavistin näin käyvän, kun molemmissa sipuleissa verso oli jo pussissa aloittanut kasvunsa. 

Digitalis - Sormustinkukka

Tänä kesänä sormustinkukat kukkivat varsin vaisusti. Siemeniä ne ovat kuitenkin levittäneet edellisen kukinnan jäljiltä sinne tänne runsaasti. Taimia nousee ihan joka paikasta. Osittain olen niitä kitkenyt poiskin, koska joku raja pitää sormustinkukkien oleskelupaikoillakin olla.

Jotkus sormustinkukkien taimet ovat aivan valtavia. Suurimpia olenkin kitkenyt ja jättänyt pienempiä jatkamaan kasvuaan. Usein ne kaikkein suurimmat tuppaavat talven aikana mätänemään tai viimeistään kevätahavassa kuivumaan ruskeiksi koppuroiksi. 

Kasvihuonetta tyhjentäessä siellä oli vielä runsaasti paprikoita kypsymässä. Laitoin ne laakeaan astiaan saunan lauteille. Hyvin kypsyivät. Muutaman jätin pilkottavaksi vaikka salaattiin tai lisättäväksi pataruokaan. Suurimman osan pilkoin ja pikkelöin. Pikkelöity paprika maistuu hyvältä. Se on oiva lisä myös salaattiin. Tai ihan vain leivän päälle.

Keväällä ostamani kliivia aloitti uuden kukinnan. Siinä oli ostaessani sen maaliskuussa paljon nuppuja. Luulisi, että olisi helpompaa ensin työntää lehtien välistä pitkä varsi, jonka päähän kukat sitten avautuisivat. Tämä työntää nuput suoraan lehtihangasta ja aloittaa vasta sitten kukkavarren kasvattamisen. Tällä menolla kukkavarren päässä onkin sitten joukko kuihtuneita kukkia.

Ystävä toi tuliaisena Maarianhaminasta söpön keraamisen sienimaljakon. Alustalla on viisi lilliputtikokoista sientä, joihin ostin kaupasta tekokukat. Voihan sieniin toki laittaa oikeitakin kukkia. Tuumasin, että oikeista kukista tulee maljakoon limaisuutta, jota on hankala pestä pois. Sienimaljakko on mielestäni söpö pelkästään koristeenakin. 

Käydessäni kolme viikkoa sitten hoitamassa isän kuolinpesän asioita, kipaisin samalla viereisessä Prismassa. Siellä näin hauskoja eläinhahmoisia maljakoita. Löytyi pupu, pöllö ja kettu. Pyörittelin maljakkoa käsissäni, mutta jätin ostamatta. Perjantaina näin samaisia maljakoita naapurikylän marketissa, enkä sitten kulkenutkaan niiden ohi. Koriin sujahti kettu-maljakko, jonka värimaailma ja ulkonäkö vetosivat minuun eniten. Eipä tämäkään välttämättä kukkia korviensa väliin kaipaa. Kiva koristeenakin.

Allium tuberosum - Kiinansipuli

Kiinansipulin olen kasvattanut siemenestä keväällä 2021. Se asustaa parsan kaverina samassa lavakauluksessa. Kiinansipuli on ruohosipulia muistuttava, leveä- ja litteälehtisempi maustekasvi. Sen maku on hivenen valkosipulimainen. Kiinansipuli on menestynyt hyvin paikallaan. Nyt se on kukkinut jo kuukauden ajan lukuisilla valkoisilla kukilla. Tämä sipuli sopii hyvin esimerkiksi salaatteihin tai leivän päälle. Jostain syystä unohdan koko kiinansipulin, vaikka se on oivallinen mauste loppukesään ja syksyyn.

Kiinansipulia on viljelty Kiinassa yli 2000 vuotta. Se on suosittu keittiökasvi myös Japanissa. 

Dahlia 'Creme de Cassis'

Osa daalioista on kärsinyt sateista, mutta osa porskuttaa edelleen kuin kesällä konsanaan. Meidän nurkilla on ollut vain pari kolme noin +5 asteen yötä. Muuten öisin huidellaan jatkuvasti +10 asteen tienoilla. Talon seinustalla on varmasti aina vielä lämpimämpää. Useimmat muut kesäkukat ovat jo siirtyneet kompostin uumeniin. Daalioita en raaski mihinkään kiikuttaa. Odotan kylmempiä öitä, jolloin siirrän daaliat ruukkuineen joko autotalliin tai kellariin talviteloille siivottaviksi. 

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 

 
Olkoon pian alkava lokakuu valoisa ja vähemmän sateinen.

Päivän annos kulttuuria

Bussipysäkin vieressä on nätti maisema

 

Koska sadepilvet ovat jämähtäneet kotitalon ja puutarhan päälle, on paras jättää sipulien istuttaminen toiseen kertaan ja hurauttaa bussilla pääkaupunkiin ammentamaan kulttuuria. Museot ja muut kohteet ovatkin tämän kesän aikana jääneet tavallista vähemmille vierailuille. Sain museokortin jatkamiseen kannattavan tarjouksen, joten nyt on taas runsas vuosi aikaa sivistää ja ilahduttaa itseään.

Osallistuimme veljenvaimon kanssa järjestettyyn opastettuun kierrokseen keskustakirjasto Oodissa. Oodihan on paljon enemmän kuin kirjasto. Käytännössä se on helsinkiläisten olohuone, harrastuspaikka ja vaikka mitä. Rakennuksena Oodi on mielestäni upea helmi, joka sopii hienosti Töölönlahden muiden kulttuurirakennusten seuraan. Lyhyen matkan päässä toisistaan sijaitsevat nykytaiteen museo Kiasma, Musiikkitalo, Hakasalmen huvila, Finlandia-talo ja Ooppera. Oodin ikkunasta voi kurkistella suomalaisen parlamentin tyyssijaan eli Eduskuntataloon. Näkyy sieltä myös Kansallismuseo.

Olen käynyt Oodissa ennenkin, joten moni asia oli siellä tuttua. Sain oppaalta monta mielenkiintoista tietoa. Moni tieto hukkui yleiseen hälinään. Kumma, ettei oppaita ole varustettu paremmilla laitteilla, kun rakennus on kuitenkin todella kiinnostava ja suosittu vierailukohde ihan jo nähtävyytenä. 

Kierrokseemme sisältyi lounas Oodin kahvilassa. Olipa todella maukas ja monipuolinen lounas. Se on hyvä tieto laittaa muistiin, koska keskustassa asioidessa kaipaan usein hinta-laatusuhteeltaan hyviä lounaspaikkoja. 

Sinebrychoffin museossa avautui torstaina alankomaalaisen taidemaalari Mathias Whithoosin (1627-1703) ja hänen juuri liittymänsä Bentvueghels-taitailijaryhmän maalauksia esittelevä näyttely. Taiteilijajoukko matkusti Roomaan muodostaen siellä iloa pulppuavan yhteisön, jonka tärkein elementti oli taide.
 

Mathias Withoos: Puistonäkymä, Flora-veistos, riikinkukko ja Pietarinkirkko taustalla.

Tauluja katsellessa pohdin, mistä näyttelyn nimi "Riikinkukko puutarhassa" juontuu? Pian löysinkin selityksen asialle näyttelyseinän tekstistä. Sen mukaan alankomaalaisessa taiteessa riikinkukko muistutti usein kauneuden katoavaisuudesta sekä loiston ja itsekeskeisyyden turhuudesta. Monessa maalauksessa riikinkukko löytyikin varsin helposti.
 

Mathias Withoos: Kuningaskalastaja, liskoja ja kukkivia kasveja.

Maalauksia katsellessa jaksan joka kerran ihmetellä taiteillijoiden kykyä kuvata siveltimillään valoa ja varjoja. Etenkin olosuhteissa, jolloin ei ollut sähkövaloja, eikä värejäkään voinut käydä kaupan hyllyltä ostamassa. 

Willem van Aelst: Kukkamaljakko syvennyksessä

Bentvueghels-taitailijaryhmä maalasi monenlaisia maisemia, rakennuksia ja mertakin he ovat kuvanneet. Pääasiassa näyttävät olleen kuitenkin kasvit ja monet pienet eläimet linnuista liskoihin ja perhosiin. Kukista tykkäävänä on hauska katsella maalauksia, joissa tutut ruusut, pionit ja syreenit on kuvattu juuri niin elävinä kuin niitä on menneen kesän aikanakin ihastellut. 

Sinebrychoffin kellarikerroksessa on Anna Sinebrychoffin elämästä kertovia teoksia. Anna Sinebrychoff (1830–1904) oli liikemies Paul Sinebrychoffin puoliso. Heillä oli neljä lasta; kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Anna Sinebrychoff hallitsi 1800-luvun lopulla yhtä Suomen menestyvintä yritystä Sinebrychoffin panimoa. 

Kuvassa yksi neljästä Albert Edelfeltin Anna Sinebrychoffia kuvaavasta muotokuvasta. Anna maalautti Edelfeltillä jokaiselle lapselleen itsestään oman muotokuvan. Maailma on muuttunut, sillä harvalle tulee mieleen maalauttaa tunnetulla taidemaalarilla muotokuva itsestään lapsille lahjaksi annettavaksi.

Museon sisäänkäynnissä istuu edelleen kierrätysvaatteisiin puettu Paul Sinebrychoff. Katsellessani sohvan vieressä museokaupan korttivalikoimaa säpsähdin tunteesta jonkun tuijottavan, kunnes huomasin Paulin siinä kaikessa rauhassa seuraavan asiakkaita ja museovierailijoita.

 

Sinebrychoffin taidemuseo on sopivan kokoinen ja rauhallinen paikka tutustua johonkin näyttelyyn silloin kun aikaa ei ole kovin paljon tai ei vain jaksa pitkiä aikoja kiertää teoksia katselemassa. Suosittelen!

  

 

 

Kun nyt tässä kulttuurin pariin päästiin, mainitsen hienon elokuvan Tie sydämeen. Se tuli keskiviikkona YLE Femmalta. Elokuva on katsottavissa YLE Areenasta 21.12.2026 saakka. Tämä vietnamilaissyntyisen Tran Anh Hungin ohjaama ranskalainen elokuva voitti Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnon 2023. 

 

Olipa nautinnollista ja tunteisiin käyvää katsottavaa. Suosittelen kiinnittämään huomiota elokuvan ääni- ja valomaailmaan. Kuin olisin itse ollut lieden äärellä aamuauringon säteiden tavoitellessa kattilasta sihisten nousevia höyryjä. Hauska yhtäläisyys siinäkin, kuinka alankomaalaisten maalari Mathias Withoosin tauluissa käyskenteli riikinkukko ja ranskalaisen elokuvan puutarhassa riikinkukko ilmaisi äänekkäästi olemassaolostaan.

 

Höyhen kuunliljan lehdellä.

 
Antoisaa syyskuun viimeistä viikonloppua kaikille!

 

Sadonkorjuu loppusuoralla

Villiviinin syysasu pergolan katolla.

 
Miten kummassa syksy yllätti minut? Tuli niinsanotusti puskista varisuttaen puista lehdet pitkin nurmikkoa ja terassia. Ja muuttaen kasvit ruskasävyihin. Ei siinä mitään, ruska on joka vuosi yhtä hienoa katsottavaa. Riippuen tietenkin kunkin vuoden värikylläisyydestä. Vähän epäilin, että runsaiden sateiden vuoksi värimaailma asettuisi enemmän ruskean harmaaksi. Ilokseni punaista ja oranssia on kiitettävästi. Etenkin villiviinit hehkuvat.

Lämpimien päivien ja kosteuden ansiosta nurmikko kasvaa vauhdilla. Viikonloppuna oli tarkoitus nurtsi leikata, mutta lauantaina olin ystävän miehen synttäreitä juhlimassa. Lauantaina myös satoi lähes koko päivän. Uusi viikko alkoi mehumaijaa vahtiessa ja nurmikkoa leikatessa.

Perjantaina aloitettu Zilga-rypäleen korjuu keskeytyi. Kuinkas muuten niin kaatosateen vuoksi. Viikko sitten pesemäni ikkunoiden ulkopinnat ovat yhtä harmaat kuin ennen pesua. Sunnuntaina jatkoin sitten rypäleiden korjuuta. 

Sain satoa kaksi ämpärillistä. Lähes puolet vähemmän kuin vuosi sitten. Ei haittaa. Noista tuli useampi litra mehua, josta osan jatkojalostin hyytelöksi. Arkkupakastin onkin jo pullollaan marjoja, soseita, mehuja, omenalohkoja ja rapsupaloja. Kaappipakastin on jätettävä ruokatarvikkeille, leivälle ja leipomuksille.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio kukki vielä muutama päivä sitten kauniisti. Nyt sitä katsellessa ymmärtää, mitä tarkoittaa sanonta "märkä kuin rätti". Tai "uitettu koira". Kukinto ei tuosta pörhisty auringon ja tuulenkaan ansiosta. Nuokkuluppion matka kohti kompostia on alkanut.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Vuosi sitten mylläsin Pikkupuutarhan Kivipenkissä ankaralla kädellä. Siirsin sieltä korkeaksi venyviä syysleimuja, kultakärsämöä ja varmaan jotain muutakin enimmäkseen alapihan Kaivoruusupenkkiin. Syynä siirtoon oli korkeiden kasvien kallistuminen loppukesästä käytävälle ja muiden kasvien päälle. Halusin myös, että Kivipenkin takareunan suuri kivi näkyisi paremmin. 

Keskitin useassa eri paikassa kasvavaa komeamaksaruohoa Kivipenkkiin. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Varsinkin nyt, kun maksaruohot ovat innostuneet kukkimaan. Ne houkuttelevat pörriäisiä puoleensa. Auringon paistaessa maksaruohoihin kasvustosta kuuluu tasainen surina ja pörinä. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko on houkutellut kukkakärpäsiä. Yksi amiraali koitti hetken löytää tasapainon tuulen heiluttamalla syysvuokon kukalla. Sitten se lennähti syyshortensian kukalle, jossa pysyttelikin pidemmän aikaa. Siinä vaiheessa olin ehtinyt jo viedä kameran sisälle jatkaakseni pihatöitä. Kuinkas ollakaan, taivaalla kulki iso kurkiparvi kohti etelää lentäen ja samalla hyvästejään äännellen. Tuli haikea olo, kuten aina kurkien muuttoa katsellessa. 

Majalispenkistä otin kaikki kesäkukat pois. Unikot lähtivät jo aiemmin, kun niiden varret olivat menneet ruskeiksi. Leikkasin niistä talteen siemenkodat, jotka tyhjennän myöhemmin. Auringonkukka saa vielä kurkotella korkeuksiin, koska sen alemmissa haaroissa on vielä avautuvia kukkia.
 

Auringonkukka 'Astra Gold'

Tavallisen auringonkukan lisäksi esikasvatin 'Astra Gold'ia, jonka siemenet olen saanut blogiystävä Kivipellon Sailalta. Kuten kuvasta näkyy, 'Astra Gold' on kuin aurinkoinen pehmotyyny kesäisessä puutarhassa. Tätä on hankittava ensi keväänä lisää. 

Clematis 'Pink Fantasy'

Kärhöjen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Hiidenkirven puutarhassa -blogin Minnalla on takuulla jokin ihmeellinen taito, sillä hänellä kärhöissä on vielä paljon kukkia. Minulla oikeastaan vain 'Polish Spirit'issä on vielä useita kukkia. Samoin tarhaviinikärhö 'Black Prince'n voi sanoa edelleen kukkivan.

Kuvan 'Pink Fantasy' on jo käytännössä lopettanut, vaan yhden nupun se jostain taikoi avautumaan. 

Clematis 'Princess Kate' 

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' ilahdutti voimallisella kasvulla ja runsaalla kukinnalla. Nyt se on mielestään tehnyt tämän kesän tehtävänsä. Nuppuja ei enää ole avautumassa ja olemassa olevien kukkien loisto on hiipumassa. 

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausma on selvästi loppukesän kukkija. Sateista se ei ole tykännyt, kuten ei moni muukaan ruusu. Useita nuppuja on vielä valmiina avautumaan. Taitaa onnistuakin, sillä päivät ovat edelleen varsin lämpimiä. Yöt ovat selvästi viilenneet, mutta +10 asteen tietämillä edelleen mennään.

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

 
Austin-ruusuni 'Emily Brontë' ja 'Lady of Shalott' ovat kaikki nuppunsa avanneet, eikä uusia ole ilmestynyt. Sen sijaan valkoinen 'Carolyn Knight' pääsi vauhtiin kesän toisella kukinnalla. Useita nuppuja on valmiina ja yksi kukka jo avoinna.

Tämän 'Carolyn Knight' -ruusun olen ostanut Austin-ruusuna, mutta en ole löytänyt sitä mistään Austin-ruusujen luettelosta. Olisiko taimikauppiaalla käynyt nimilappujen kanssa vahinko? Kasvutavaltaan se muistuttaa vieressä kasvavaa 'Lady of Shalott'ia. Korkeita kumpikin ja muutenkin kuin siskokset. Oli Austin tai ei, tykkään silti.

Rosa 'Sävel'

Tässä kuvassa on jotain viehättävää. Sävel-ruusu tekee tuttavuutta vieressä kasvavan tarhakellokärhö 'Aljonushkan' kanssa. Luultavasti asia on toisinpäin eli 'Aljonushka' haluaisi kaveerata ruusun kanssa. 'Sävel' -ruusun vahva ja kasvuvoimainen olemus ei pienistä hätkähdä. Se kyllä jaksaa toimia tukena yhdelle kärhölle. 

Villiviinit ovat näin syksyisin kiitettävän villejä. Ainakin väreissä. Aidan villiviini on aloittanut punastumisensa tontin nurkasta alkaen. Toivottavasti se ehtii värittyä puuvajaa kohti kulkiessaan. Eiköhän niin käy.

Auringonpaiste sai villiviinin säihkymään sunnuntaina.

Köynnösnurkkauksen oikean siiven villiviini on päivä päivältä punaisempi. Vasemmassa siivessä punastuminen saattaa jäädä vajaaksi. Veikkaan lehtien putoavan ennen värittymistä.

Köynnösnurkkauksen punaiset villiviinit kurkkivat alapihalle aronioiden ja lumikärhön välistä.

Auringonlaskun värit pe 18.9.

Pimeys laskeutuu iltaisin yhä aikaisemmin. Ehtiipä katsella erikoisia pilvimuodostelmia ja hyvällä tuurilla ihastella auringonlaskun punaamaa maisemaa.

 Mukavia syyspäiviä kaikille!