15 vuotta Rikkaruohoelämää

Anemone sylvestris - Arovuokko 

 
Tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta Rikkaruohoelämää. Kesäkuun 10. päivä 2011 aloitin taipaleeni täällä puutarhablogien maailmassa. Olin pitkään miettinyt, miten saisin yhdistettyä kasvien kuvat ja puutarhapäiväkirjan? Asia tuli puheeksi omaa blogia pitäneen kummitytön kanssa, joka kehotti kokeilemaan. Kokeilin ja sille tielle jäin. 

Aronia

 
Olen aina tavalla tai toisella pitänyt kirjaa tekemisistäni. Toisinaan se on tarkoittanut lyhyitä kirjauksia kalenteriin, toisinaan taas pitkiä tekstejä paksuun vihkoon tai varta vasten hankittuun päiväkirjaan. Kirjoittaminen on ollut minulle mieluisaa ja luontaista aivan kouluajoista saakka. Olen luovaa kirjoittamista myös opiskellut, mutta enemmän olen elämässäni, etenkin työelämässä, tuottanut asiapitoista tekstiä.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

 
Valokuvaus on ollut tärkeä elementti elämässäni. Taisin olla 14-vuotias saadessani ensimmäisen kameran isoveljeltä. Kamera kulki usein mukanani, koska minusta oli hauska taltioida ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Lomilla kamera ja monta pakettia filmiä kuului ehdottomasti matkatavaroihin. Oman perheen myötä filmiä kului ja lapsista kertyi monta kansiollista kuvallisia tarinoita. Muutettuamme ensin paritaloon ja kohta sen jälkeen omakotitaloon, kuvauskohteet löytyivät yhä useammin luonnosta ja puutarhasta.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

 
Filmikamera-aikaan kuvaaminen oli melko kallista. Jos olin kuvannut 24- tai 36 kuvan rullan täyteen, oli se tietenkin vietävä kehitettäväksi. Onneksi niin tein, sillä moni tärkeä hetki olisi jäänyt ikuistamatta. Digikamerat olivat mullistus niin teknisesti kuin taloudellisestikin. Enää ei tarvitse miettiä, montako kuvaa raaskin ottaa. Mieluummin usea kuva samasta kohteesta, jotta niistä voi valita parhaan. Tammi-helmikuussa tallennettuja kuvia on yleensä noin 250 kpl, touko-syyskuussa 600 per kuukausi. Kännykällä kuvaan hyvin vähän. Käytössäni on ollut jo pidempään Olympuksen minijärkkäri.

Olen käynyt joitakin valokuvauskursseja, enkä siltikään koe olevani hyvä kuvaaja. Ymmärrän, ettei minun tarvitse olla täydellinen. Mutta aina voi pyrkiä parempaan.

Spiraea chamaedryfolia  - Idänvirpiangervo

 
Monelle blogini lukijalle on varmasti käynyt selväksi, että puutarha on minulle tärkeä harrastus, ajanvietto- ja terapiapaikka. Olen kerrostalokasvatti, enkä ole saanut sen enempää äidinmaidossa kuin kotoa perittynä taitoja ja tietoja puutarhailuun. Viherkasveja kotini ikkunalaudoilla on aina ollut, kesäisin parvekkeella kukkia. Paritalon myötä sain pienen pihan, jonne istutin pensaita ja joitakin perennoja. Pikkulapsielämä rajoitti tekemisiä, mutta puutarhasiemen jo iti sisimmässäni.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo Fireside

Omakotitalon myötä puutarhainnostus alkoi hiljalleen kasvaa ja kasvaa. Työkaverini oli puutarha-alan ammattilainen. Hän teki meille pihasuunnitelman. Emme noudattaneet sitä yksyhteen, sillä moni asia suunnitelmassa osoittautui tonttimme kannalta hankalaksi. Suunnitelmassa ei myöskään oltu huomioitu pihan valaistusta ja sähkövetoja esimerkiksi tontin alapihalle. Suunnitelma antoi kuitenkin hyvän rungon, jota lähdimme noudattamaan.  

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

 
Tietoa kasveista ja kasvattamisesta on ollut hyvin saatavilla, jos sitä on osannut ja viitsinyt kaivaa esille. Nettiä ei vielä puutarhani alkuaikoina ollut käytettävissä. 

Moni ystävä ja työkaveri asui pientalossa tai heillä oli lomapaikka, jossa kasvattaminen on mahdollista. Luin puutarhalehtiä ja -kirjoja ja sain vinkkejä sekä kasveja muilta ihmisiltä. Vuonna 2000 jokin isopiikkinen pörriäinen pisti minua niin tehokkaasti, että käytin yhä enemmän aikaa pihan rakentamiseen ja hoitamiseen. Ehkä elämäntilannekin oli muuttunut sellaiseksi, että minulta löytyi enemmän aikaa ja kapasiteettia paneutua puutarhaan intensiivisemmin.

Kiemurapenkki ja Muumituija 4.6.2026

 
Niin sitten kesäkuussa 2011 tartuin kummitytön vinkkiin ja ryhdyin bloggariksi. Blogger osoittautui teknisesti helpoksi, joskin aika kömpelöksi. Se ei ole näiden vuosien aikana kovin paljon muuttunut. Välillä Blogger on takkuillut eri tavoin ankarastikin. Onneksi kaikki ongelmatilanteet ovat ratkenneet suhteellisen nopeasti. 

Mietin, mikä blogille nimeksi? Kopsutellessani kengilläni työpäivän päätteeksi 6. kerroksen pitkää käytävää kohti hissiä, vielä töissä olevat kaverit kysyivät minne olen menossa. Vastasin heille meneväni viettämään rikkaruohoelämää. Olimmehan mm. lounastunnilla tai iltapäiväkahvia juodessamme jutelleet paljonkin puutarha-asioista työkaverien kanssa. Siitä se blogin nimi sitten pomppasi esiin. Jonkun korvaan rikkaruohoelämä saattaa kalskahtaa negatiiviselta. Minulle tuo sana käsittää koko puutarhan rakentamisen ja hoitamisen alusta loppuun. Rikkaruohot ovat iso osa puutarhaa hyvässä ja pahassa.

Vasenrinne 4.6.2026

Meni pitkä aika, kunnes blogini sai ensimmäisen kommentin. Käytännössä kommentointi blogissani lähti kunnolla vauhtiin vasta vuoden kuluttua blogin aloittamisesta. Parissa vuodessa kotiuduin puutarhablogien maailmaan. Sain seuraajia ja aloin itsekin seurata yhä useampia blogeja. Profiloiduin alusta lähtien puutarhabloggaajaksi, mutta Juuso-kissallamme oli myös tärkeä rooli. En ole rajoittunut juttelemaan vain ja ainoastaan kasveista. Elämän moninaisuus on kaikkine iloineen ja suruineen läsnä blogissani.

Juuso 3.6.2013

 

Juuso 22.5.2012

 
Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin ihaniin ihmisiin. Osaan heistä virtuaalisesti ja osaan ihan kasvotusten tapaamalla. Vuorovaikutus on ollut yksi parhaita blogielämän elementtejä. Olen oppinut valtavasti uusia asioita kasveista ja kasvattamisesta. Olen saanut lukemattomia hyviä vinkkejä kuin myös neuvoja ongelmatilanteissa.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Puutarhablogeissa ilmapiiri on aina ollut hyvä, kannustava ja lämmin. Muistan lämmöllä monia jo lopettaneita blogeja. Suurella ilolla ja innolla luen säännöllisesti postaavien juttuja. Kiinnostavaa ja ilahduttavaa on myös löytää uusia blogituttavuuksia.   

Kultakuoriainen pihlajassa 

 
Vuosien aikana on ollut hetkiä, jolloin ei löydy mitään sanottavaa. Sitten ykskaks lamppu syttyy päässä saaden sormet kiitämään näppäimistöllä. Olen huomannut viime aikoina puutarhablogeissa jonkinlaista hiljaisuutta. Monelta kauan aktiivisena toimineelta bloggarilta ei enää tulekaan uusia postauksia. Aikansa kutakin, sanotaan. Haikealta tuntuu, kun joku varsin tärkeäksi blogikumppanuudeksi muodostunut yhteys katkeaa.

Haluan kiittää kaikkia ihania ihmisiä, joiden kanssa olen näiden 15 vuoden aikana saanut seikkailla puutarhamaailman vehreydessä. Se on ollut arvokasta ja mieleenpainuvaa. Puutarhasta olen ammentanut voimaa hyvinä ja huonoina päivinä. Blogi on nivoutunut oleellisena osana puutarhaharrastukseen ja blogien takana te kaikki ihmiset olette sydämessäni. Siis kiitos teille kaikille näistä vuosista.

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot ja muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

- Eino Leino -   

 

Pihatöissä kilpajuoksu ei kannata

La 6.6.2026 sadepilvet lähestyvät...

 

Kuten otsikossa sanon, pihatöissä kilpajuoksu ei kannata. Maaliin kyllä pääsee, mutta kaikkensa antaneena. Sieltä maalista kättensä tuloksia katsellessa saattaa huomata, että luonto on jo alkanut vallata juuri siivoamasi tilan. No, koko kesähän tässä on aikaa.

...ja laskivat lastinsa puutarhaan.

 

Sateita ei ole liiemmin ollut. Lauantaille sitä luvattiin ja myös saatiin. Kiitos oikein isosti ihan koko puutarhani puolesta. Jokainen tippa oli hartaasti toivottu ja odotettu. Sadevesitynnyrit täyttyivät ja janoiset kasvit saivat juotavaa. Toivon kyllä lisääkin vesisateita. Kunhan ei päivätolkulla putkeen jatku. Tiistaille on taas luvattu, älkää siis pilvet purjehtiko meidän kylän ohi, kuten usein lupauksista huolimatta teette.

Rosa spinosissima 'Plena'

Sadepäivät ovat puutarhaihmiselle tervetullut tauon paikka. Siis puutarhatöistä. Muita hommia on ihan riittävästi, yleensä jonoksi saakka. Tietenkin lauantaipäivä kului sisähommissa, kun kotia pitää välillä siivotakin, lakanoita vaihtaa ja pyykkiä pestä. 

Hölmöin viime viikon hommista sisältyy noihin isoihin autotallissa seisoviin laatikoihin. Ruokapöydän tuolimme osoittivat olevansa tiensä päässä. Hyvin ovat palvelleet, mutta uudet oli hankittava tilalle. Ajoimme Ukkokullan kanssa yhtenä päivänä Vantaan Porttipuistoon, huonekaluliikkeeseen tuoleja koeistumaan. Olin jo etukäteen katsonut mieluisia vaihtoehtoja netissä. Hyvät löytyivätkin ja niistä tehtiin kaupat. Tuolit saapuivat torstaina, jolloin en ollut kotona. Ukkokullan piti purkaa ne laatikoista ja kantaa keittiöön.

Kotiin saapuessani ihmettelin, kun tuolit olivat kääreissään takkahuoneessa. Ei siis keittiössä istumavalmiina, kuten odotin. Kävi ilmi, että minulle oli tullut mittavirhe. Uusissa tuoleissa on käsinoja, jonka vuoksi tuolit eivät mahdu ruokapöydän alle. Kolme tuolia ruokapöydän kummankin puolin vie käsinojien vuoksi valtavasti tilaa,  mikä ei käytännössä toimi. Jollei tuolia tarvita, sen tulee mahtua pöydän alle.

Teimme Ukkokullan kanssa työnjaon eli hän soitti huonekaluliikkeeseen ongelman ratkaisemiseksi. Halusimme palauttaa tuolit ja ostaa toiset, sopivammat tilalle. Pientä säätöä vaati löytää oikea puhelinnumero. Tänä päivänä ei välttämättä pääse asioimaan haluamassaan liikkeessä, vaan asiakaspalvelu voi sijaita aivan jossain muualla. Homma hoitui kuitenkin kiitettävästi. Väärät tuolit noudetaan maanantaina ja uudet tulevat tilalle muutaman päivän kuluessa. Mokastani aiheutuvat kustannukset eivät ole suurensuuret. Etenkin, kun pöydän alle mahtumattomien tuolien kanssa ei olisi voinut asua.

Pikkupuutarhan kärhökäytävä on mltei tukossa.

 Piha on kuin viidakko. Kaikki rehottaa. En ole ehtinyt kitkemään, tukemaan, leikkaamaan. Aina ohi kulkiessa tulee nypättyä jokin rikka, joka usein jää käytävälle kuivumaan ja odottamaan pois siivoamista. Viime kesän mittava uusien kasvien istutus ja vanhojen siirto näkyy jonkinlaisena holtittomuutena. Paikoin on aukkoja, kun uudet kasvit eivät ole vielä täyttäneet paikkaansa. Jonkin verran on myös talveen menehtyneitä.

Kiemurapenkissä rentoillaan

Scillojen ja muiden sipulikukkien lehdet ovat jo lakoontuneita ja paikoin ruskeiksi kuivuneita. Niitä pitäisi siivota, mutta odottakoot, kunnes lemmikitkin ovat kuivuneet. Osittain ne jo ovatkin. Isken sitten kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli rapisutan lemmikkien siemenet kuivuneista varsista niille sijoilleen samalla kun siivoan sipulikukkien lehtiä. Siihen urakkaan on tänä vuonna mahdutettava myös laukkojen lehdet, sillä etenkin ukkolaukka Purple Sensation on aivan villiintynyt. 

Viikonloppuna leikkasin nurmikon ja trimmasin kanttausurien reunat sekä aidantyvet. Kiemurapenkin kohdalla piti trimmeri hypyyttää metrin verran yhden kohdan yli, koska kanttausurassa oli muutaman syysvuokon siementaimi. Kaivoin ne purkkeihin vahvistumaan ja odottamaan uusia asuinsijoja.

Oxalis fontana 'Rufa'

Sunnuntaina tartuin kasvimaan siivoamiseen. Lavakaulusten väliset käytävät olivat osin joutuneet nurkanvaltaajan - tai tässä tapauksessa käytävänvaltaajan kohteeksi. punainen pihakäenkaali on ahkera siementämään. Onneksi se on helppo kiskaista pois juurineen. Isoimmat nypinkin ilman vempaimia. Sitten kävin käytävät läpi heiluriharan ja haran kanssa. Välillä oli luovuttava varrellisista työvälineistä ja kyykistyttävä käyttämään omaa viisipiikkistä eli sormia.

Sipulia tulossa

Otin muutama päivä sitten lavakauluksista harsohuput pois. Suurin osa on jo itänyt, eivätkä linnutkaan ole nyt käyneet kasvimaalla tönkimässä. Harvensin mangoldin ja punajuuren. Retiiseistä osan nostin syötäväksi. Kesäkurpitsat laitoin vasta viikko sitten. Niille harsohuppu voisi tuoda lisälämpöä, mutta yötkin ovat nyt olleet aika lämpimiä. Enemmän pitäisi kastella tässä vaiheessa, kun taimet ovat vielä pieniä ja tarvitsevat kaiken avun jaksaakseen tuottaa satoa.

Pergolassa olemme tänä kesänä syöneet vasta yhden kerran. Kahvia on tulllut siellä juotua jo useamman kerran. Päivällä aurinko porottaa suoraan ruokapöydälle, jonka vuoksi helteessä ei tule pihalla ruokailtua. Myöhemmin pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvavat kelloköynnökset tuovat varjoa. Näin alkukesästä ne ovat vielä matalia (tukinarut näkyvät oikeassa reunassa), päätin laittaa vanhat kevyet verhot suojaaman pahimmalta paahteelta. 

 
Laitoin verhoihin painot, sillä tuuli lennätti kevyet verhot pöydälle. Tarvittaessa verhot voi avata siten, että ne peittävät koko tuon aukon. Nyt kumpikin verhonpuolisko on alaosasta nauhalla kiinni. 

Pujotin verhot kahteen ohueen muovipäällysteiseen metallitankoon, jotka laitoin pergolan yläosassa oleviin, lamppuketjua varten laitettuihin koukkuihin. Näin verhot saa nopeastikin pois, jos niin haluaa.  

Pergolan seinustalla ja katossa kiemurteleva Zilga-viinirypäle kärsi hiukan talvesta. Monet sen pitkistä oksista oli paleltunut/kuivunut, joten leikkasin ne pois. Uutta kasvua on jo runsaasti ja kukkiakin näkyy. Sato jäänee silti tänä vuonna viimevuotista pienemmäksi (neljä ämpärillistä).

Rosa 'Tove Jansson'

 

Sunnuntai-iltana ehdin tehdä pikaisen pihakierroksen. Onneksi ehdin nähdä Tove Janssonin kukkivana. Sen kukat ovat vikkeliä kuihtumaan, mutta onneksi niitä aukeaa koko ajan aina uusia. Juhannusruusukin on aloittanut, samoin Tornionlaaksonruusu ja Suviruusu. Myös punalehtiruusussa olin näkevinäni avautuvia kukkia. Jospa kuvaan ne seuraavalla kierroksella. 

Rosa 'Tove Jansosn'

 
Kukkaisia kesäkuun päiviä kaikille!

 

Kesäkuu alkoi

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

 

Mihin se toukokuu oikein hurahti? Viikonlopun aikana siirryttiin sujuvasti keväästä kesään eli nyt eletään kesäkuuta. Sääkin lämpeni mukavasti öitä myöten. Tiistaiaamuna kasvihuoneen mittari näytti yöllä olleen alimmillaan +10.5, mikä ilahduttaa. Edellisen viikon aikana yölämpötila painui joka yö +5 asteeseen. Kasvariasukkailla on ollut tuplaharsoteltat. Muutaman viime yön aikana ne lämmittivät vain ulkoseinustoilla. Tänään otin harsot kokonaan pois, jotta pitkiksi venyneet tomaatit ja kurkut voisivat ojentaa selkänsä suoriksi. Harsoteltassa ne joutuivat vähän liikaa kumartelemaan.

Phlox subulata 'Candy Stripes'

Pihalla on riittänyt tekemistä. Meillä kasvaa pihasyreenejä neljässä paikassa. Kolmessa niistä oli yksi tai useampi runko kuollut pystyyn. Se ei ole tavatonta, mutta ehkä viime talvi koitteli myös syreenejä enemmän. Kaadoimme Ukkokullan kanssa pois kaikkiaan kuusi runkoa. Nyt ne pitäisi vielä pätkiä ja oksat hakettaa. 

Spiraea chamaedryfolia -  Idänvirpiangervo

Olen laittanut jonkin verran kesäkukkia. Ostettuja ja itse kasvatettuja. Kesäkukkiin saa uppoamaan vinon pinon seteleitä, vaikka niitä ei mielimäärin hankkisikaan. Runsas viikko sitten ajelin Karkkilaan, Sundströmin Puutarhaan, koska halusin tänäkin kesänä mesiherttalehteä. Sitä ei kovin moni puutarha tunnu kasvattavan.

Muuten kesäkukkien kanssa kävi, kuten joka vuosi. Paperille laitetut suunnitelmat haihtuvat puutarhamyymälän ovesta ulos kaikkia ihanuuksia katsellessa. Rusta on selvästi parantanut kesäkukkiensa laatua ja niistä pidetään parempaa huolta. Ainakin minun käymissäni myymälöissä. Naapurikylän Tokmannin paahteisella parkkipaikalla oli rullakko poikineen täynnä amppeleita ja jos jonkinlaisia kesäkukkia. Mahtaako niitä kukaan ehtiä tarpeeksi kastella ja hoitaa?

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Omassa pihassa kaikki kukkii ja rehottaa. Kulkiessa ja katsellessa herää kysymys, jääkö mitään kukkivaa heinä-elokuulle? Varmasti jää, vaikka ankarasta kuivuudesta huolimatta kaikilla kasveilla näyttää olevan hurja hoppu näyttää parastaan juuri nyt. Joo, eipä ole pilvet liikoja sadelasteja antaneet. 27.5. vettä tuli jonkun aikaa oikein kunnolla. Sen ansiosta kolme 220 litran sadevesitynnyriä täyttyivät piripintaan. Yksi niistä on jo tullut ammennettua lähes kokonaan.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

Uusia istutuksia en ole kovin paljon laittanut. Toukokuun alkupuolella istutin Pikkupuutarhaan kaksi syyshortensia Vanille Fraisea. Syyshortensiat ovat minusta kauniita ja helppoja. Hoidettavaa on muutenkin riittävästi, joten parempi panostaa sellaisiin, jotka pärjäävät vähemmällä. Ruusupensaisiin olen jossain määrin tympääntynyt. Ainakin juurivesoja tekeviin. Suviruusu yrittää levittäytyä joka suuntaan. Saman tekee Pikkupuutarhassa asuva Tove Jansson. Ei siis enää ruusupensaita. 

Iloitsen kovasti kolmen Austin-ruusuni selviämisestä. 'Lady of Shalott', 'Emily Brontë' ja 'Carolyn Knight' (joka se ei ole) ovat kaikki mukavasti kasvussa.

Kurkku Beit Alpha

Kohta voin hakea kasvarista ensimmäiset kurkut ruokapöytään. Beit Alphassa on jo monta kurkkua tulossa, samoin Sherpassa. Cordoba tyytyy toistaiseksi kukkimaan. Tomaatteja on kypsymässä Vilmassa, Gardener's Delightissa ja Orange Dreamissa. Ainakin. En ole kovin tarkkaan ehtinyt kasvarin asukkaiden kanssa seurustella.

Raparperista olen tehnyt jo yhden piirakan ja antanut niput Pojalle ja naapurille. Jospa viikonvaihteessa ehtisin kerätä lisää rapskuja jotakin kahvipöydän leivonnaista varten. Kasvimaalla perunat, sipulit, punajuuret, porkkanat, herneet, mangoldi, retiisit, salaatti ja yrtit ovat hyvällä alulla. Tänään laitoin esikasvatetut kurpitsat omaan lavakaulukseensa. Ja kukkiakin kasvimaalla tietysti kasvaa. 

Tulipa Apeldoors Elite

Vähäiset tulppaanini vetelevät viimeisiään. Oranssi Apeldoors Elite on ollut mukava tuttavuus. Se teki itsestään kukintansa lopuksi ripsureunaisen. Nyt sitten jännätään, pudottaaka tulppu terälehtensä ennen idänunikoiden nuppujen avautumista. Tiukalle menee.

Papaver orientale - Idänunikko

Ensimmäiset idänunikot ovat jo valmiina. Näyttääkö tämä peräti kieltään tulpuille ilmoittaen niille, että "Väistykää, nyt on meidän vuoromme!"

Kevät ja alkukesä on aina kiireistä aikaa puutarhassa. Tänä vuonna kiireeseen tuo oman lisänsä isän hautajaiset ja perunkirjoitus. Välillä tuntuu, että pää räjähtää kaikkien muistettavien ja hoidettavien asioiden keskellä. Hautajaiset on ensi viikolla. Uurnanlaskupäiväkin on jo sovittu. 

Sain kuulla, että yksi isän hoivakodin hoitajista vakinaistettiin. Hän oli tehnyt töitä pitkään aina vain määräaikaisena. Minun palautteeni vaikutti myönteisesti tämän hoitajan vakinaistamiseen. 

Olen koko isäni hoivakotiajan antanut palautetta suoraan hoitajille ja heidän esimiehilleen. Muutaman kerran olen laittanut palautetta myös hyvinvointialueen palautelomakkeella. Koen tärkeäksi, että kaikkien negatiivisten uutisten keskellä on kerrottava myös positiivisista asioista. Jokainen tietää, miten hyvältä ja kannustavalta kehut ja kiitokset tuntuvat omassa työssä. Miksi siis emme laittaisi hyvää eteenpäin.

Geum rivale 'Mai Tai' - Tarhakellukka

Tällaista tällä kertaa. Nautitaan kesästä täysin rinnoin.

Toukokuun kauneutta

Malus purpurea 'Aamurusko'

 

Jos vuodesta pitäisi mieluisin kuukausi valita, ottaisin toukokuun. Ehkä sen ensimmäisenä ja sitten perään kaikki muut kesäkuukaudet. Unohtamatta syys-lokakuun ruska-aikaa. Hyvä, ettei tarvitse tehdä valintaa, vaan voi täysin rinnoin nauttia jokaisesta kuukaudesta ja jokaisen kuukauden jokaisesta päivästä. 

Malus domestica 'Valkeakuulas'

Toukokuun yksi odotetuimpia näkymiä on viime vuosina ollut koristeomenapuut. Niin nytkin, enkä pettynyt. Tosin vanhimmat, pikkupuutarhan Aamurusko ja Royalty kukkivat tavallista vaatimattomammin. Sen sijaan alapihan toissa kesänä istutettu Aamurusko ja naapurin aidan lähellä neljä vuotta kasvanut Makamik laittoivat pienempiin kokoihinsa nähden parastaan.

Omenapuista Huvitus alkoi kukkimaan ensimmäisenä. Se jo pudottelee terälehtiään. Valkeakuulas ja Punakaneli ovat parhaillaan aivan täynnä kukkia. Ellei muutaman tunnin kestänyt rankkasade ole niitäkin tyhjentänyt. Ei ole, huomasin ikkunasta vilkaistessani. Syysomenassa on vain vähän kukkia.

Malus purpurea 'Musta Rudolf'

Alapihan Musta Rudolf aloittaa kukinnan hieman muita myöhemmin. Sen nuput ovat jo valmiina avautumaan. 

Magnolia stellata 'Susan'

Magnolian siirsin pikkupuutarhasta kesällä 2023 alapihan Kaivoruusupenkkiin. Ajattelin siellä olevan parempi paikka aralle magnolialle. Keväällä riittää aina jännitystä, kun arvuuttelen magnolian talvesta selviytymistä. Hyvin on taas käynyt. Ensin luulin, ettei Susan tekisi yhtään nuppua. Karvaisista sykeröistä paljastui lehtiä. Mutta kyllä niitä nuppujakin sitten löytyi. Eilen laskin kuusi purppuraista nuppukääröä, joista alin lähes maassa.

Rosa spinosissima Plena - Juhannusruusu

Ruusuissakin on jo eloa eli kukkanuppuja. Ensimmäisestä sijasta nupun avauksessa kilpailevat Juhannusruusu ja Suviruusu. Myös Tove Jansson on kolmen kärjessä. Neilikkaruusun, tarhakurtturuusut Sävelen ja Soinnun sekä Ritausman leikkasin matalaksi. Samoin tein Teresanruusulle. Ne versovat jo voimakkaasti ja ehtivät hyvin vielä tänä kesänä kukkimaankin.

Vasen- ja Oikearinteen maanpeiteruusut Sommerwind ja Fairy palelluttivat kaikki oksansa talven aikana. Uutta versoa pukkaa niistäkin kiitettävästi. 

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Silmäteräkärhöni 'Purple Dream' pukkaa nuppuja. Pian ne avautuvat. En ole leikannut 'Purple Dream'ia kertaakaan, joten se alkaa olla paikoin varsin risuttunut. Nyt leikkaaminen on myöhäistä, sillä toinen toisensa lomassa risteilevistä versoista ei kukaan ota selvää, missä on alku ja missä loppu. Vahinkoja välttääkseni leikkasin vain muutaman selvästi kuivuneen oksankärjen. 

Viinikärhö 'Black Prince' kiipeää joka vuosi Muumi-tuijan laelle.

 

Kärhöt ovat heränneet kiitettävästi. Myös mattimyöhäistä näytellyt viinikärhö 'Black Prince' on herännyt ja aloittanut kasvunsa koti tukeaan. Ja luultavasti se tapansa mukaan kiipeää myös vieressä kasvavan Muumi-tuijan laelle. 

Majalispenkki

Majalispenkki on saanut muhia mielessäni. Viime keväänä siitä kaivettiin pois jättikokoinen ja vuosia paikalla kasvanut metsäruusu. Alkukesän aikana nousi muutama ruusunverso, jotka kaivoin pois. Kylvin penkkiin pioniunikoita ja kehäkukkia, joiden kukintaa riittikin koko kesäksi. 

Monivuotisia en penkkiin mahdollisten ruusunversojen vuoksi ole istuttanut. Vasemmassa laidassa on syksyllä istutettuja tähtilaukkoja. Nyt laitoin maahan joitakin esikasvatettuja komeatörmäkukkia, maariankelloa ja kesäpäivänhattua.

Metsäruusu rehotti luonnollisesti myös penkin reunojen yli. Kanttausurien ja nurmikon reunasta muodostui turhan jyrkkä. Olen miettinyt kovasti, miten saisin tasoeroa loivennettua ja mullan pysymään penkissä. En halua enkä jaksa nyt nurmikkoa muotoilla. Niinpä ostin puupalikoista muodostuvaa nurminauhaa reunustamaan penkkiä. 

En tietenkään mitannut Majalispenkin ympärystä kauppaan mennessäni. Niinhän siinä sitten kävi, ettei kolme kahden metrin rullaa riittänyt. Käyn viikonvaihteessa hankkimassa pari rullaa lisää, jotta saan urakan valmiiksi. Sitten voinkin kylvää pioniunikoita. Ehkä myös kehäkukka 'Bronzed Beautya'. 

Isossa penkissä ei tee mieli loikkia kasvien päällä. Siksi kivet ja vuosia sitten valamani sementtipyörylät toimivat astinkivinä mennessäni nyppimään ja hoitamaan kasveja. 

Picea glauca 'Conica' - Kartiovalkokuusi

Majallispenkin toisella laidalla kasvavat kartiovalkokuuset ahavoituivat tänä keväänä varjostusverkoista huolimatta. Laitoin huonovointisiin kohtiin havubalsamia. Sen käytöstä ollaan montaa mieltä. Toistaiseksi en ole huomannut hyvää enkä huonoa.

Myös takana näkyvissä (toinen jää kartiovalkokuusen taakse) rungollisissa tuijissa on vaurioita, kuten jonkun verran muissakin tuijissa. 

Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiöhopeakuusi

Pahimmin kevättalven auringosta kärsi kääpiöhopeakuusi. Toivon sen elpyvän, koska olen saanut sen lahjaksi vanhemmiltani ja isoveljeltäni. Kaikki nyt edesmenneitä. Puu on minulle muistopuu, mutta pidän myös kovasti sen ulkonäöstä. 

Mahonia

Mahoniat ovat yhä kaikkea muuta kuin kaunis näkymä. Vaikka niihin on jo tullut runsaasti uutta kasvua. Taidan sittenkin leikata mahonioita voimakkaammin, jotta saan ne vihertymään kokonaisvaltaisemmin. Nyt niissä on pitkiä lehdettömiä välejä ja paljon ruskeina rapisevia lehtiä. Olisi varmaan pitänyt leikata jo aikaisemmin, mutta kaikkea ei vaan ehdi ja huomaa tehdä juuri silloin kuin pitäisi. 

Runsas kaksi viikkoa sitten Tampereen Hatanpään arboretumissa kävellessäni huomasin siellä kasvavien mahonioiden olevan todella surkeassa kunnossa. Monta niistä oli leikattu likimain maan tasalle. Voin siis olla tyytyväinen, että omani on noinkin vehreitä.

Viime kesänä tilasin Latviasta erinomaisia pensastukia. Kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin vinkin. Meinasin jo unohtaa tuet kellariin, mutta onneksi huomasin ajoissa. Pionit alkavat olla jo tuen tarpeessa nuppuja pukatessaan. Pioneja ei parane päästää liian korkeiksi, sillä tukia asettaessa saa olla varovainen, ettei katkaise versoja. 

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

 
Nuokkuluppio on ehdoton ykkönen, jolle penastuki on tarpeen. Kuten kuvasta näkyy, puskan sullominen kokonaan tuen sisälle ei ole edes mahdollista. Kunhan versot tuosta kasvavat, saan niitä laitettua nätimmin. Yläpihalla kasvaa toinen nuokkuluppio Allaspenkissä. Nuokkuluppio näyttää paremmalta tuettuna. On myös ympäristön muille kasveille parempi, ettei nuokkuluppio retkota niiden päällä. 

Tilasin 10 pensastukea. Enemmänkin niille olisi ollut tarvetta, mutta ehkä pärjään muiden kanssa vanhoilla virityksillä. Muutama pioni jäi yhä kaipaamaan parempaa tukea. Samoin perhoangervo ja särkynytsydän ansaitsevat kunnon tuen.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Itse asiassa joka puolella puutarhaa kukkii kaikenlaista. Nippanappa pysyn perässä, mitä milloinkin on odotettavissa. Monet kasvit ehtivät yllättämään heräämisillään, kun en ehdi riittävän usein kierroksille.

Arovuokko on taitava valtaamaan tilaa. Belliksen tavoin se pyrkii kanttausuriin ja käytäville. Olen kaivanut taimia muualle siirrettäväksi. Kivasti se näyttää kotiutuvan uusiin paikkoihin. Esimerkiksi alapihan toisen kriikunan tyvellä on kasvava joukko arovuokkoja.

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 
Vuokoista puhuessani en tohdi olla mainitsematta syysvuokkoa, jonka heräämistä odottelin tänäkin keväänä sydän syrjälläni. Kiemurapenkissä on suurin esiintymä. Tai kaksikin, kun yksi paikalleen jättämäni siementaimi on muhevoitunut itsekseen. Olen siirtänyt siementaimia onnistuneesti myös muualle. Pikkupuutarhan Muuripenkin yksilö on jo virkeä. Samoin Saapaspolun kaveri. Onpa myös Päivänliljapenkin päädyssä viime kesän siirto herännyt. Aah, mikä loppukesän kukinta onkaan odotettavissa.

Narcissus recurvus

Tulppaaneista minulla ei tänä keväänä ole paljoakaan kerrottavaa. Viime syksyn vähäiset tulppuistutukset ovat kukintansa loppusuoralla. Edellisten vuosien tulpuista nousee yksittäisiä tähdenlentoja siellä täällä. Ilahduttavathan ne, ilman muuta. Etenkin, kun jotkut jaksavat nousta vuodesta toiseen muistuttamaan niistä loiston vuosista, jolloin laitoin pussitolkulla tulppaaneja peurojen syötäviksi.

Tämä hassu näky muutama päivä sitten Pikkupuutarhan Kivipenkissä oli pakko kuvata. Yrittävätkö Recurvus-narsissit syystä tai toisesta piilottaa selkänsä taakse lilaa tulppaania? Kuvitteleeko tulppu, ettei sitä huomattaisi? 
 

Narcissus 'Actaea' ja jouluruusut

Kriikunapenkissä taasen Actaea-narsissit ja vaalea jouluruusu kilpailevat huomiostani. Koitan olla kummallekin tasapuolinen. Jouluruusu on kyllä kukkinut jo viikkotolkulla, joten sillä ei pitäisi olla valittamista. Se onkin alkanut käyttää voimavarojaan uusien lehtien kasvattamiseen.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

 
Voi, miten paljon kaikkea kaunista olisikaan esiteltävänä. Ja kertomistakin riittäisi monen postauksen verran. Puutarhaharrastajat tietävät ja ymmärtävät tämän jokakeväisen ilmiön. Aina voi jotain jättää pitkiksi talvipäiviksi kerrottaviksi. Jos vain malttaa. Se taas ei ole kovin helppoa, kun puutarha-asioista on niin mukava raportoida. Ja lukea muiden juttuja.

Aamupäivän olin varannut asioiden hoitamiselle puhelimitse. Sainkin isän uurnanlaskulle ajan varatuksi. Iltapäivällä oli tarkoitus täyttää kasvihuoneen vesitynnyri, jotta voin asentaa Blumatin. Samalla olisin kastellut lavakaulukset. Tällä kertaa luonto hoiti kastelun puolestani. Vettä tuli ajoittain aivan kaatamalla, mikä ilahdutti. 

Aurinkoisia päiviä on riittänyt. Samoin harva se päivä on tuullut navakasti tai jopa myrskyisästi. Yhdessä tuuli ja aurinko kuivattavat maata tehokkaasti. Nyt aurinko taas paistaa, mutta kastelu on hoidettu. Tynnyrin ehdin täyttää vaikka viikonloppuna. 

Myosotis - Lemmikki 

 
Puutarhatyölista on pitkä, mutta kivasti se välillä lyheneekin. Hautajaisjärjestelyt etenevät ja perunkirjoitus on käynnistetty.

Toukokuu lähenee loppuaan. Viikonloppuna on koululaisten ja opiskelijoiden juhlien aika. Iloisia juhlia ja kivaa loppuviikkoa!