Mari Mörö: Kukkanuottasilla

Mari Mörö: Kukkanuottasilla
Kustannusosakeyhtiö Teos, 2018
Teksti ja valokuvat: Mari Mörö

Tähän vuodenaikaan kirjojen lukemiselle ei juuri tahdo aikaa jäädä, mutta illalla ennen nukahtamista voi muutaman sivun hyvällä omallatunnolla lukea. Mari Mörön puutarha-aiheiset pakinat ja kirjat ovat meille puutarhahörhöille tuttuja ja tykättyjä. Uusin, maaliskuussa julkaistu Kukkanuottasilla on taattua Mari Möröä. Kirjan sivuilta löytää helposti omat ajatuksensa, tapansa ja puutarhahulluutensa. Tekstiä lukiessa on kuin peiliin katsoisi. Tuntuu mukavalta löytää sielunkumppaninsa ja huomata, että maailmassa on muitakin samalla tavoin ajattelevia, toimivia ja käyttäytyviä ihmisiä. 

Sain tästä kirjasta myös monia uusia ja mielenkiintoisia tietoja. Toki tiedän, että hienoja puutarhoja on ympäri maailmaa, mutta omat rahkeet eivät ole riittäneet edes Suomen tai Euroopan nähtävyyksien kahlaamiseen. Nyt löytyi uusia houkutuksia Vancouverin alueelta, joihin pääsyn mahdollistaakseni joudun jatkamaan lottoamista entistä intensiivisemmin. No, kaipa se onni kolahtaa yhdelläkin rivillä, jos on kolahtaakseen.

Mari Mörö siirtää lauseiksi ja tarinoiksi kaikki ne ihanat puutarha-asiat, joita me muut pohdimme mielessämme ja kenties jaamme keskenämme. Kirjaa lukiessa voi käydä niin, ettei sitä yhden tai kahdenkaan pakinan jälkeen malta laittaa yöpöydälle ryhtyäkseen nukkumaan. Pakko lukea eteenpäin. Niin kävi minulle, mutta ainahan voi nukkua seuraavana yönä. Tai sitä seuraavana.

Ja muistakaa katsoa myös kuvat. Bonusta tarinoiden lisäki.
 

Mukuloita multaan

Jouluruusu messuilta

Jos vielä tänä keväänä jollekulle puhun maltin säilyttämisestä, minut saa luvalla nauraa sipulikukkia kumartelemaan. Ihan kuin ihmisellä ei olisi riittävästi hommia muutenkin, pitää niitä vielä ehdoin tahdoin oikein kaksin käsin itselleen kahmia.

Meikäläisen kauppareissut ovat nykyisin varsin asiapohjaisia ja pikaisia. Siitä huolimatta mukaan on tarttunut kasvien ja mukuloiden juurakoita niin Honkkarista, Lidlistä kuin messuiltakin. Kun houkutusten äärellä hetken seisoo pussukoita rapistelemassa, kaikkoaa päästä kaikki hyvät päätökset. Eikä mielessä ole häivähdystäkään siitä, minne kaikki hankitut juurakot kotona sijoittaisi. Kaiketi takaraivoon on iskostunut, että aina on kaikille paikka löytynyt. 

Messuilla pysähdyin daaliakauppiaan tiskin äärelle huomatessani siellä aika hyvän valikoiman vähän matalampia daalioita. Ajattelin ostaa vain yhden pussukan, mutta kas, myyjä sai minut ylipuhuttua ja poistuin myyntitiskin ääreltä viiden pussukan kanssa.

Daaliat vasemmasta yläkulmasta oikeaan alakulmaan: 

Dahlia Park Princess, korkeus 40-50 cm

Dahlia Lucky Numero, korkeus 80-100 cm

Dahlia Twyning's Smartie, korkeus 50-60 cm

Dahlia Blue Record, korkeus 40-50 cm

Dahlia HS Wink, korkeus 60 cm

Dahlia Fascination, korkeus 80 cm (Honkkarista) 

Jo aiemmin olin ostanut Honkkarin poistolaatikosta 2,50 eurolla pussukan, joka sisälsi:

1 kpl Dahlia Cactus white, korkeus 80-100 cm
7 kpl Gladiolus grandiflora white-red
12 kpl Gladiolus callianthus
10 kpl Freesia single white 

  
Freesioita kasvatin viime kesänä ensimmäistä kertaa. Pidin niistä kovasti, eikä vähiten siksi, että aikanaan hääkimpussani oli valkoisia freesioita. Jaloleinikkiä sen sijaan en ole koskaan aiemmin kokeillut, joten annetaan sille mahdollisuus. Aika näyttää, kuinka käy.

Lidin vajaan parin viikon takaisen mainoslehdykän nähtyäni lähdin liikenteeseen normaaliaamua aiemmin, sillä tunnetusti joistakin Lidleistä parhaat valikoimat myydään loppuun heti aamusta. Olinkin naapurikaupungin kaupassa pian avaamisen jälkeen ja hyvä niin, sillä joukko rouvia oli jo penkomassa laatikoita.

Mukaan tarttui seuraavat perennajuurakot. Muissa rasioissa oli yksi juurakko, huopakaunokkeja kaksi:

Hemerocallis 'Crimson Pirate'
Phlox paniculata 'David'
Astilbe x arendsii 'Brautschleier'
Astilbe x japonica 'Europa'
Centaurea dealbata - Huopakaunokki 

Samoin Lidlistä seuraavat:

Hymenocallis festalis - Lukinlilja 3 kpl
Eucomis 'Bicolor' - Töyhtövana 2 kpl
Agapanthus africanus - Afrikansinisarja 1 kpl
Oxalis deppei - Onnenkäenkaali 65 kpl, joista osan annoin naapurille. 

Kaikki mukulat ja juurakot on nyt piilotettu multaan. Osan laitoin eri kokoisiin muoviruukkuihin kasvariin. Vaikka viime päivinä on ollut myös öisin aika lämmintä, jatkossa on luvassa kylmenevää ja yöllä lämpötila saattaa painua jopa pakkasen puolelle. Siksi tein kasvariin harsoista teltan, jonka suojissa ruukut saavat köllötellä. Arimmat saivat jäädä kellariin kasvivalon katveeseen seurustelemaan tomaatintaimien kanssa.

Jouluruusu - Helleborus Double Ellen

Kerroinkin messupostauksessa, että ostin sieltä kaksi kerrottua tummaa jouluruusu Double Elleniä sekä yhden isokokoisen tummanvaalean jouluruusun. Nämä ovat olleet messuista lähtien lämmittämättömässä autotallissa. Vihdoin ehdin siirtää ne isompiin ruukkuihin. Tarkoitus on istuttaa jouluruusut myöhemmin puutarhaan, mutta sitä odotellessa saavat vahvistua terassilla ruukuissa. Kaikissa jouluruusuissa oli purkki täynnä juuria, eikä juuri lainkaan multaa, joten toivottavasti tykkäävät nyt runsaammasta multatilasta.  

Vapaa-aika on siis mennyt rattoisasti multahommissa, jotka tosin olen tehnyt alapihan avoimessa puuvajassa. Olen siis samalla saanut nauttia lintujen mahtavasta konsertista ja muista kevään äänistä. Torstai-iltana sattui kamerakin olemaan vieressä, kun joutsenet äänekkäästi huudelleen lensivät talon yli. Eivät pysähtyneet minulle poseeraamaan, mutta lensivät pitkässä jonossa, jolloin sain häntäpään oksien lomasta ikuistettua.

Nyt saa jorinat jäädä sikseen, sillä pyykki odottaa narulla kuivana ja lakanoiden on vuoro päästä mankeliin. 

Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!
 

Ikivihreiden rankka kevät

Kartiovalkokuusi - Picea glauca 'Conica'

Monilla ikivihreillä kasveilla on ollut rankka kevät. Ainakin täällä etelässä aurinko paistoi helmi-maaliskuussa täydeltä taivaalta päivä toisensa jälkeen. Mitään hirvittävän kovia pakkasia ei koko talvena ole ollut, mutta kylläkin reiluja yöpakkasia viikkotolkulla. Syksyllä satoi runsaasti vettä, joten maa on märkää varmasti syvälle saakka. Aurinko on herättänyt ikivihreät lehdet ja neulaset, mutta routainen maa on pitänyt juuret kurimuksessa.

Laitoin havuille, rhodoille ja mahonioille varjostusverkot 4.3. Nyt tiedän, että olisi pitänyt laittaa jo aiemmin, sillä lumihanki heijasti auringonvalon tavallistakin kuumempana ikivihreiden lehdille ja havuille. Olisi pitänyt myös huomioida pihan valaistusolosuhteiden muutos aiemmista vuosista. Onhan tämä ensimmäinen kevät, jolloin aurinko on päässyt esteettä porottamaan lähes kaikkialle puutarhassamme. 

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'

Kolmea tuijaa lukuunottamatta kaikki pihan ikivihreät ovat asuneet sijoillaan vähintään kolme vuotta, useimmat paljon pidempään. Joka kevät olen suojannut pari-kolmevuotiaat ikivihreät. Vanhempia en ole suojannut. Nyt suojasin maaliskuun alussa joitakin vanhempiakin sen vuoksi, että ajattelin niiden olevan tottumattomia ylenmääräiseen valoon. 

Havuista tai rhodoista en ole talven vuoksi aiemmin menettänyt ainuttakaan. Toinen mahonia kärsi tappotalvesta 2016 monien muiden kasvien tapaan. Se menetti ison osan kasvustostaan, mutta tyviosa selvisi. Ohjeiden mukaisesti leikkasin mahoniasta kuolleet oksat pois. Se virkistyi ja uutta kasvua tuli vuodessa mukavasti.

Mahonia aquifolium

Maanantaina meillä satoi usean tunnin ajan ihan kunnolla silkkaa vettä. Se sulatti maata ja koska aurinko ei ole pariin päivään kirkkaasti paistanut, uskaltauduin ottamaan varjostukset ikivihreiltä pois. Rhodot ovat nostaneet lehtensä, joten eiköhän ne jo kykene imemään vettä maasta.

Varjostusverkoista huolimatta tuhoja on tullut. Kahden pienen kartiovalkokuusen toinen puoli on täynnä ruskeita neulasia, jotka varisivat solkenaan poistaessani verkkoja. Samoin isommat rhodot ovat kovin polosia  käpristyneine lehtineen. Pienemmät rhodot ja toinen mahonia ovat olleet hangen sisässä auringonvalolta suojassa, eikä niissä näy isompia vioituksia. Sen sijaan isompi mahonia on jälleen kerran kokenut kovan kohtalon. Aika näyttää, kuinka paljon joudun sitä taas leikkaamaan.

Jouluruusu - Helleborus

Joka vuosi tähän kevään iloitteluun sekoittuu annos takaiskuja menetettyjen kasvien muodossa. Vielä ei tiedä, miten ovat selvinneet kärhöt, ruusut ja monet muut. Turha sitä on tässä vaiheessa edes murehtia, vaan mieluummin nauttia kaikista pienistä pilkahduksista, joita päivittäin mullasta esiin tunkee.

Mukavia kevätpäiviä kaikille!
 

Kaksi päivää ihan pihalla

Sinivuokko - Anemone hepatica

Viikonloppu on ollut juuri sitä, mitä koko talven on kaivattu. Lauantaina aurinkoa ja lämpöä, sunnuntaina vähemmän aurinkoa ja lämpöä, vaan hyvin on pihalla tarkentunut. Ajoittain jopa t-paitasillaan.

Suikeroesikko - Primula 'Wanda'

Kumpanakin päivänä olen unohtanut kaikki sisähommat. Onneksi Ukkokulta on huolehtinut muonituspuolesta, sillä muuten sekin olisi jäänyt iltamyöhäiseen. Vaikea oli keskeyttää työt siksikään ajaksi, että ruokakellon kilkattaessa malttoi käydä syömässä.

Talventähti - Eranthis hyemalis

Lumi on sulanut hämmästyttävää vauhtia. Talon pohjoispuolella on vielä muutamia varsin tiukkoja jääpaakkuja, samoin naapurin vastaisessa päädyssä. Sinne aurinko paistaa vähemmän aikaa ja lisäksi sinne on lunta kolattu käytäviltä. 

Olopihalta kolataan lunta myös alapihalle johtaville rappusille. Muutama päivä sitten uumoilin, että tiivistä ja paakkuuntunutta lunta on rappusilla vielä vappunakin. Ei ole. Tänään portaita pääsi jo kulkemaan ja huomenna varmaan loputkin lumet ovat niiltä sulaneet.

Tulppaani, saattaa olla Tulipa Esprit

Alapihalla olen haravoinut ja kerännyt talven aikana tuulen pudottamia oksia ja muuta sälää. Pilvin pimein löytyi myös ilotulitusrakettien roskaa. Kukkapenkkeihin en koskenut, enkä haravaa ihan joka paikassa edes heiluttanut. Sen verran paikoitellen on vielä märkää.

Pikkusydän - Dicentra

Kannoin työvälineita ja tarvikkeita kellarista alapihan puuvajaan ja vähän jo aloitin kasvarinkin laittamista. Kennokasvarissa ei tule pidettyä teekutsuja, joten sen sisustamiseen ei kannata verhoin ja koristein panostaa. Kasvari olkoon tomaattien ja kurkkujen valtakunta.

Mukulaleinikki - Ficaria verna

Yläpihalla haravoin hiekkakäytävät ja -alueet. Paikoin reunamilla oli hiukan jäätä ja siihen jämähtänyttä roskaa, joten toinen haravointikeikka on vielä edessä. Toki useampikin, sillä pitkin kesää pitää käytäviä haravoida ja siistiä.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Kukkapenkeistä ja istutusalueilta keräsin isompia roskia ja leikkelin joitakin kuivia törröttäjiä pois. En ole enää vuosiin juurikaan istutusalueita haravoinut, vaan ripottelen multaa mädäntyvien puunlehtien ja ruskeiksi muuttuneiden korsien piilottamiseksi. Syksyllä tilasin suursäkillisen puutarhamultaa, josta hain ämpäreillä ripoteltavaa. Säkin keskustassa multa oli jäässä, mutta päältä ja reunoilta sai hyvin kauhottua tarvitsemansa mullan.  

Kevätkirjotähti - Chionodoxa luciliae

Tekemistä riittää yllin kyllin. Yksi asia johtaa aina toiseen. Monen monta kertaa varmaan ravasin ylimääräisiä askelia, kun työvälineet ovat vielä valtaosin kellarissa. Loppukesästä logistiikka alkaa olla jo hyvin hallussa, mutta näin keväällä se tuottaa mukavasti hyötyliikuntaa.

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Tyhjensin myös kaikki linnunruoka-automaatit, putsasin ne ja laitoin kesäsäilöön. Tintit eivät enää ole parveilleet automaateilla, mutta kas, heti ilmestyi pari sinitiaista ihmettelemään, miksi ravintola on suljettu. Syötävää riittää jo luonnossa, sillä monenmoista ötökkää tapasin pihaa rapsutellessa. Perhosia olen nähnyt jo useana päivänä. Ensin keltaisia, sittemmin myös tummia perhosia. Lähelle eivät ole lentäneet, jotta lajitunnistus olisi onnistunut.

Lemmikki - Myosotis sylvatic

Linnun konsertoivat sellaisella ilolla ja voimalla, ettei voi olla sitä ihastelematta. Mustarastaat jahtaavat toisiaan ja taivaalla kulkee kurkiauroja, joutsenia ja hanhia kovaan ääneen kukin menostaan ilmoittaen. Myös punarinnat ovat ilmestyneet pihapiiriin seurustelemaan. Ne vasta sympaattisia lintuja ovatkin selittäessään pelkäämättä aivan vieressä omia juttujaan.

Lumikello - Galanthus nivalis

Paikoin maa on vielä jäistä ja koppuraista. Sen verran mullan pinta aurinkoisimmissa paikoissa on sulanut, että roudan ja kenties lintujenkin ylös kaivamia pikkusipuleita on voinut jo painaa varovasti takaisin multaan.

Valkosipuli - Allium sativum

Tieremppamiehet kauhoivat kolme päivää kentälle läjittämiään maa-aineksia pois vietäväksi. Sen jälkeen heitä ei ole näkynyt. Meidän tien remppa piti alkaa huhtikuun alusta. Luin kuitenkin paikallislehdestä, että sama urakoitsija tekee runsaan kolmen viikon ajan toista tietyötä kunnan keskustassa. Ei haittaa, onpahan sen verran hiljaiista, että pääsee nauttimaan kevätlintujen äänistä. Ei niitä kaivureiden hurinassa erottaisi.

Iris 'Kathrine Hodkin'

Kotitie pölyää aivan järkyttävän paljon. Siitä harjattiin viikolla hiekoitushiekat pois, mutta kulunut ja huokoinen asfaltti on kerännyt paljon pölisevää ainesta, jota talvirenkaat vielä irrottavat entisestään. Sunnuntai-illalle luvattiin vesisadetta, joka olisi tervetullutta niin pölyn kuin muutenkin luonnon kannalta. Sade sulattaa routaa ja tekee hyvää esiin työntyville kasveille. Muutama tippa hetki sitten tuli ja ehkä pian lisääkin, sillä taivas on vetäytynyt tummiin pilviin.

Viherherukka - Ribes nigrum

Tällaisen viikonlopun jälkeen voin käsi sydämellä sanoa olevani väsynyt, mutta ylen onnellinen. Tämä on ollut juuri sitä, mitä keväältä niin paljon odotan. Hommia pihassa riittää, mutta hymyssä suin menen niitä tekemään. Nautin valtavasti siitä, että saan olla ulkona ja touhuta omalla pihalla. Kun päivän työrupeama on loppuunsaatettu, on tämä nainen pölyinen, hikinen ja kurainenkin. Se kaikki puhdistuu suihkussa ja hienosta päivästä raukeana voin hyvillä mielin istahtaa sohvalle kissaani rapsuttamaan. Kunnes tulee uusi päivä ja voin jälleen palata pihamaalle. On tämä ihanaa aikaa!

 

Hesan Kevätmessut katsastettu

No niin, kyllä se kevät nyt on tullut, sillä Helsingin Kevätmessutkin on katsastettu. Aiempina keväinä olen kovasti odottanut messuja ja ladannut niihin turhiakin odotuksia. Nyt lähdin tutustumaan messuantiin avoimin mielin. Jos kivoja yllätyksiä vastaan tulee, aina parempi. 

Messuesitteessä sanotaan näin:

Kevätpuutarha-messujen kruunu, Ideapuutarha, sukeltaa tänä vuonna satuun "Liisa Ihmemaassa". Tutustut Liisaan, Irvikissaan, Hulluun Hatuntekijään sekä Kaniin. Fantasiamaiseen puutarhaan istutetaan yli 24 000 kukkasipulia, eri ruusulajikkeita, magnolioita, liljoja ja kukkivia hedelmäpuita. Kukkamerta täydentävät vesialtaat, suihkulähteet ja erilaiset ruokapuutarhat. Kaikissa tuotteissa ja kasveissa on suosittu kotimaisia vaihtoehtoja.  

Ehkä minun olisi pitänyt lukea esite etukäteen, sillä missasin täydellisesti ruusut ja liljat, enkä huomannut ruokapuutarhojakaan. Muutaman säleikköön sidotun päärynäpuun näin. Niissä oli kukka siellä täällä ja säleikköjen vaakapuihin oli sidottu muutama kookas päärynä roikkumaan. Päärynät näyttivät oikeilta ja vähän jo ehtoopuolen yksilöiltä. Vesiaiheet olivat sen verran isoja tai muuten erikoisia, ettei niitä voinut olla näkemättä. Tässä kuvassa vesi ryöppyää piironginlaatikosta.

Magnolioita oli runsaasti ja eri värejä. Niiden nuppuja ja avautuneita kukkia pääsi ihan vierestä ihailemaan. Ehkä siinä syy, miksi minulta jäi moni muu asia huomaamatta.

Liisa Ihmemaassa -teeman toteutus aiheutti vähän kaksijakoisia ajatuksia. Ensimmäisenä tuli mieleen, että messualueen keskiöön oli rakennettu lapsivieraille kiva puuhaparkki. Lapset satuolioista näyttivät eniten innoissaan olevankin.

Olen lukenut englantilaisen matemaatikon Charles Lutwidge Dodgsonin alias Lewis Carrollin v. 1865 kirjoittaman Liisa Ihmemaassa -lastenromaanin vasta aikuisiällä. Kirjan ansioita en suinkaan kiistä, mutta minuun se ei tehnyt mitään kummempaa vaikutusta. Siitäkö johtuu, etten saanut mitään ylimääräisiä sävähdyksiä myöskään sadusta ammennettuista elementteistä messujen Ideapuutarhassa.

Toivottavasti emme näe ensi vuonna legoja tai Puuha-Peteä tulppaanien ja ruusujen kehystäminä. Puutarha voisi olla puutarha ja siellä pääosassa kasvit. Suomen kolea kevät toki asettaa kasvivalikoimalle haasteita, mutta eiköhän taitavat puutarhurit ja suunnittelijat senkin ongelman selätä. 

Kaksi asiaa Ideapuutarhassa herätti erityistä ihastusta ja kiinnostusta ja ne olivat yllä ja alla olevien kuvien kiviladonnat. Etenkin tuo alimmainen on huikean hieno. Tepastelin kumpaakin kiveystä useamman kerran edes takaisin ja aina yhtä haltioissani.

Kevätmessut ovat usean eri teeman yhdistelmä eli Oma koti, Oma mökki, Kevätpuutarha, Sisusta ja Lähiruoka & Luomu. Oma koti -puolella kävin haastattelemassa maalitehtaan edustajaa, sillä useampi maalausurakka odottaa aloitusta. Laiturit, tynnyrisaunat ja kaikki miljoona ja yksi paljua ohitin kylmän rauhallisesti. Lähiruoan muistin vasta loppumetreillä, mutta enää en jaksanut kävellä ison alueen kauimmaiseen kulmaan.

Sisustamiseen en siihenkään jaksanut kovin paljon panostaa, koska tarkoitus oli keskittyä puutarhaan eli lähinnä kasveihin. Päällisin puolin vilkaistuna sisustaminen näytti messuilla tarkoittavan pieniä koriste-esineitä, kasviaiheisia tauluja ja julisteita sekä postikortteja, pitsitunikoita ja hempeitä huiveja kuin myös erilaisia kauniisti kuvioituja metallipurnukoita sisältäen englantilaista toffeeta. Kuin myös sänkyjä lukuisine erilaisine patjoineen, tyynyineen ja peittoineen.

Lieneekö vain mututuntumaa, mutta varsinaisten kasvikauppiaiden määrä oli supistunut entisestään. Ei ollut Tommolan tilaa, ei Muhevaista, ei edes Plantageniä. Pukinmäen puutarhan osasto oli viime vuonna kaunis. Nyt onnistuin ohittamaan sen näkemättä.

Ideaparvekkeita oli useampi ja niissä oli mukavaa yritystä Weberin parvekesisustusta lukuunottamatta. Veberin parvekkeella grilliä ja sohvaryhmää somisti muutama yrttiruukku. Mutta himogrillaaja parvekkeelleen tuskin paljon muuta tarvitseekaan. 

Eniten taisin tykätä Kotipuutarha-lehden osastosta. Siellä oli mummolateema, joka oli toteutettu maulla kauniita ja rauhallisia sävyjä käyttäen. 

Kevätmessut ovat kiva tapahtua, joka ikäänkuin avaa portit kevääseen. Tänä keväänä messujen myötä kevät on saapunut ihan konkreettisesti. Aurinko on paistanut täydeltä taivaalta ja radiossa kerrottiin, että lauantaina Salossa on tehty kevään lämpöennätys +16.9. 

Parasta tämän vuoden messuilla taisi olla kivojen blogituttujen tapaaminen. Jo kotoa lähtiessä olin päättänyt käydä moikkaamassa Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riinaa Villab Gardenin -kasvariosastolla. Aina iloinen ja positiivinen Riina löytyi helposti ja juttua hänen kanssaan olisi varmasti riittänyt enemmänkin, mutta muu messuanti kutsui minua ja toki piti päästää Riina jatkamaan kasvariesittelijän tehtäväänsä.

Riinan postauksissa on hienoja kuvia hänen esittelemistään kasvareista, joten en nyt laittanut  omia kuvia niistä.

Olimme myös ennakkoon sopineet Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiian kanssa, että yritämme tavata, kun kumpikin perjantaina messuille mennään. Olin hiukan skeptinen sen suhteen, että tungoksessa jonkun tietyn tutun näkisi ilman tarkan tapaamispaikan sopimista. Emmehän kumpikaan tunteneet toistamme ulkonäöltä. Uskomatonta kyllä, Navettapiika kiskaisi minua hihasta varsin pian messuille tultuaan. Vinkiksi sokkotreffien järjestäjille: kannattaa kertoa, millaiset korut korvissa killuu. 

Pitkään blogeja seuratessaan niiden kirjoittajista tulee tuttuja ja monia ajattelee lämmöllä silloinkin, kun he eivät ole "langoilla". Blogi saa kuitenkin ihan uuden ulottuvuuden, kun tapaa sen kirjoittajan oikeassa elämässä. Blogin sielu saa kasvot. Oli kiva tutustua sinuun ja ystävääsi Navettapiika. 

Mitään erityistä en lähtenyt messuilta hakemaan, mutta en sieltä tyhjin käsin kotiinkaan tullut. Hollantilaiset sipuli-juurakko-kauppiaat jäivät kokonaan tsekkaamatta. Kotimaiselta kauppiaalta ostin 5 daaliaa kympillä, koska tarjolla oli useampi matala laji. 

Jouluruusuja ei voi olla liikaa ja messuillahan niitä on yleensä tarjolla. Omat kasvustoni ovat vielä kaukana sellaisesta mahtavasta pehkosta, jollainen esimerkiksi Kivipellon Sailalla puutarhassaan on. Tällä kertaa jouluruusuja lähti kotiin peräti kolme kappaletta; yksi oikein iso tummempi vaaleajouluruusu 20 kympillä ja kaksi tummaa Double Elleniä 12 eurolla. 

Lisäksi ostin tuoksupelargonian ja tulppaanipelargonia Emman. Vielä viime hetkillä palasin hakemaan kolmen kimppatarjouksessa myytyjä jaloleinikkejä.

Ostin myös jättikimpun tulppaaneja ja kissakuvioituun purkkiin pakattuja toffeita naapurin miesväelle kiitokseksi keskiviikkona hajonneen autoni korjauksesta.

Paras ostos kaikista oli kuitenkin Puutarhaliiton julkaisema Viljelykasvien nimistö -kirja. Muistutus ko. opuksen hankinnasta on roikkunut työhuoneen ilmoitustaululla toista vuotta, vaan en ole saanut tilatuksi. Nyt huomasin kirjan messutarjouksena Kotipuutarha-lehden osastolla ja sitä on tullut selattua ihan hyötytarkoituksessa jo pariinkin kertaan.

Kirjasta löytyy tietoa kasvien tieteellisistä nimistä, niiden kirjoitusohjeita ja tietenkin nimien luettelo aakkostettuna suomenkielisenä, latinankielisenä ja ruotsinkielisenä. 

 
Hesan Kevätmessut on taas katsastettu. Jälleen kerran totean, että varmasti pääkaupunkiseudulla tai Etelä-Suomessa olisi paikka ja varaus ihan oikeille puutarhaan ja kasveihin keskittyneille messuille. Tapahtuma, jossa tuotteitaan esittelemässä olisi runsaasti eri puutarhoja ja kasvikauppiaita. 

Oheen mahtuisi myös ruukkuja, multaa, lannoitteita, kasvitukia, kastelukannuja, työkäsineitä, siemeniä, juurakoita, sipuleita. Miksei myös kasvivalaisimia ja puutarhakoristeitakin. Ei siis paljuja, laitureita, eikä edes metrilakua. Toki kahvila pitää olla, että ihanuuksia katselemaan saapunut vierailija saisi välillä vatsansa täyteen jaksaakseen taas kierrellä ja katsella. Kukahan ryhtyisi toimeen?