Voi, mitä muotoja ja värejä!

Muurahainen Tuurenpihlajassa

Pihakierroksilla pitäisi juuri nyt olla silmät selässäkin. Ettei vaan jotain kaunista ja ihmeellistä jäisi näkemättä. 

Puutarhahulluuten sairastumaton ei ymmärrä, miksi samojen kasvien heräämistä on käytävä tuijottamassa ja kuvaamassa joka ikinen kevät. Eihän se ole sen kummallisempaa kuin somettaa kaiken maailman ihmisille, millaisen jakun tai luomiväripaletin olen tällä viikolla netistä tilannut tai kaupasta ostanut. Hienoa, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja jokaisella meistä toinen toistaan kiinnostavampia harrastuksia. Kyllä maailmaan erilaisuutta mahtuu. Kaikesta ei tarvitse tykätä ja kaikesta voi tykätä.

Muurahainen keikkui tuurenpihlajan lehtisykerön huipulla. Juuri kun sain tarkennettua sormi valmiina laukaisemaan, muurahainen köpötteli muutaman millin toiseen suuntaan.  Seuraavaksi se olisi varmaan kellahtanut kokonaan pois kuvasta, joten napin painallus ja kuva tallentui hiukan tarkentamattomana.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kukat ovat kauniita avautuneina. On ne kauniita myös nuppuisina. Tai jollei kauniita, niin ainakin erikoisia. Katsokaa, miten hienoja siveltimenvetoja pystykiurunkannuksen terälehdissä on. Lehdetkin on reunustettu ohutteräisellä kynällä tai siveltimellä. Ensisilmäyksellä mieleen nousee japanilaiset piirrokset. Näitä tehdessä ei piirtäjän käsi ole tärissyt.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kirunkannuksen nuppuja voisi kuvitella mullasta esiin mönkiviksi muurahaiskävyiksi. Tiedänhän minä, ettei niitä Suomen kamaralla asusta. Tuskin edes salakuljetettuina, koska ne eivät meidän sääoloissamme menesty. 

Muurahaiskäpy on maailman salakuljetetuin nisäkäs. Se on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Muurahaiskävyt ovat suosittuja Aasiassa, jossa niiden suomuja jauhetaan lääkkeiksi ja käytetään mm. kitaran plektroina. Liha on myös haluttua ruokaa.

Kuva: https://www.hs.fi/tiede/art-2000005161370.html 

Wikipedia: Muurahaiskävyt (Pholidota) ovat muurahaisia syöviä hampaattomia ja pitkäkielisiä nisäkkäitä. 

Corydalis solida 'Purple Bird' - Kiurunkannus

Parhaillaan on menossa kiurunkannusten heräämisen ja kukkimisen ajat. Tänä keväänä niitä on ainakin meillä aiempaa enemmän. Joka paikasta nousee lehtiä ja tiiviimmissä esiintymissä on paljon nuppuja. Kun nuput olivat eilen vielä kiinni, tänään ne ovat jo paikoin täysin auki. Ensimmäisenä kukkansa ehti avata punainen 'Purple Bird'. Monet lilakukkaisetkin ovat jo auki, niitä onkin kaikkein eniten. Ensin niitä näkee istutusalueilla. Pian lilat kukkivat myös nurmikolla, mikä on toivottu näkymä. 

Pinkit 'Beth Evansit' ovat myös aloittaneet kukintansa. Olen istuttanut niitä eri paikkoihin. Varjoisemmilla alueilla kukinta luonnollisesti alkaa myöhemmin ja jatkaa siten pinkkien kukkien kautta. 

Sinikukkainen 'Craigton Blue' on ilmeisesti kärsinyt hiukan talvesta. Sen lehtiä nousee nyt pienellä viiveellä ja kukat tulevat perässä, toivon. 

   

Lilakukkainen kiurunkannus pikkusydämen lehtien joukossa.

Kiurunkannuksia ei haittaa lainata toisten kasvien lehtiä omaa esiintymistä parantaakseen. Kuvassa Kurgaanin kiurunkannukset ovat kuin vaateostoksilla olevat neidit tavaratalon pukukopissa kokeilemassa erilaisia asuja. "Kehystävätkö pörheät pikkusydämen lehdet kukkiani hienommin?"

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Todennäköisesti toistan itseäni kertomalla tarhakylmänkukan kuuluvan mielikasveihini. Keväällä sen karvainen olemus viehättää vuodesta toiseen. Kasvi vain paranee kukkien avauduttua vihreiden lehtien lomassa. Loppukesästä tarhakylmänkukan siemenhahtuvat ovat niin hienoja. Niitä on kiva kuvata iltavaloa vasten.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukka on minulle eräänlainen lemmikki, jota en sentään käy silittelemässä kuten kissaa konsanaan. Onpahan kuitenkin pehmeän oloinen kasviotus, joka ei kaipaa märkäruokaa eikä kuivanappuloita. Eikä sen kakkakikkareitakaan tarvitse sisävessalaatikosta putsata. Riittää, että huolehtii kylmänkukan kasvupaikkavaatimuksista. Ja käy lemmikkiään säännöllisesti ihailemassa. 

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Raparperissa on aimo annos lystikkyyttä ja sinnikkyyttä. Joka vuosi sen punaiset pallurat tulevat näkyviin jo kohmeisen lumen keskeltä. Hiukan kun jaksaa odottaa, pallurat alkavat muuttaa muotoaan ryppyisiksi lehtien aluiksi. 

Kas, kun mainosmiehet eivät ole keksineet käyttää raparperia ryppyvoidemainoksissa? Ensin kuvaan sileitä pyöreitä vauvaraparperipalluroita ja sen jälkeen ryppyisiä lehtiä. Sitten vain rasvaa ryppyisten lehtien naamaan ja odotellaan, kunnes lehdet kasvavat ja suoristuvat suuriksi raparperinlehdiksi. 

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Tässä vauvavaiheen ohittaneet raparperit ovat ryppyvoiteet naamallaan odottamassa olemuksensa kasvamista ja silenemistä. Sitä vaihetta rapskut eivät kylläkään saa kauaa pitää itsellään. Kasvimaan kupeessa käyskentelevä puutarhaihminen tulee ja nykäisee lehden varsineen, koska mieli tekee maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Uuni on jo säädetty sopivaan paistotilaan. 

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Muumifaneille voisi suositella särkyneensydämen istuttamista omaan pihaan. Saisi samalla punaisia hattivatteja seurakseen. Olenko sittenkin heittänyt liikaa katemultaa kuivien lehtien seasta nousevien kasvien päälle? Joku hattivatti tai muu siellä ojentelee sormiaan päästäkseen esiin mullan alta kohti kevättä.

Actaea sipl. 'White pearl' - Syyskimikki

Vappuun on vielä pari viikkoa aikaa, mutta vappuhuiskat ovat jo melkein valmiina. Askartelu ei mennyt ihan putkeen, kun huiskista tuli noin lyhyitä. Sama se. Omassa pihassa voi vappuna huiskia erilaisilla välineillä.

Alchemilla - Poimulehti

Poimulehtikin on näköjään saanut liikaa multaroiskeita ylleen. Sen hienostuneen vekkihameen poimuihin pudonneet vesihelmet joutuvat kilpailemaan mustien multamurusten kanssa. 

Minulla on poimulehteen ristiriitainen suhde. Se on nätti ja kuvauksellinen kasvi. Sillä on vain turhan kiihkeä tarve lisääntyä ja vallata alaa sielläkin, mihin en sitä toivo. 

Scilla siberica - Idänsinililja

Idänsinililja on ehdoton kevään kaunotar. Se haluaa esitellä sinisen eri sävyjä koko kukkimiskaaren ajan. Nupussa tämä scilla on syvän sininen, tumma lilakin. Avautumisen myötä terälehdet ovat usein taivaansinisiä valkoisine reunoineen. 

Idänsinililja on vuosien myötä levinnyt puutarhassani kaikkialle. Muutamia yksilöitä nousee jopa kivituhkakäytävillä. Toiveeni keväisestä sinisestä kukkamerestä on vähitellen toteutunut. En ole enää vuosiin istuttanut syksyisin idänsinililjaa. Ei ole tarvinnut. 

Joukossa on myös kirjokevättähteä, joka sopii mainiosti idänsinililjan kaveriksi. Toisen kukan katse suuntautuu kainosti maata kohden (idänsinililja). Toisella taas riittää itsetuntoa katsoa suoraan puutarhuria silmiin (kirjokevättähti). 

Puschkinia scilloides var. libanotica - Posliinihyasintti

Posliinihyasintin sinivalkoinen väritys on taas erinomainen esimerkki taitavasta suunnittelusta. Tällä kasvilla ei ole mitään tekemistä meidän lippumme värien kanssa, mutta tuskin sitä yhtään haittaa ryhtyä suomalaisuuden mannekiiniksi. 

Ihailin vuosien ajan joka kevät posliinihyasinttimerta käydessäni naapurikunnassa kaupassa. Siellä tämä kasvi valloitti nurmikon ison kaupparakennuksen nurkalle pystytetyn jätskikioskin ympärillä. Kioski oli kuin hyasinttimerellä seilaava laiva. Jokunen vuosi sitten kioski remontoitiin. Siinä yhteydessä posliinihyasinttimeri joutui kaltoinkohdelluksi. Ihmeen hyvin se on alkanut toipua tallaamisesta ja remonttitarpeiden alla tukahdettuna olemisesta. 

Joka kevät ajattelin, että omaankin pihaan pitäisi saada posliinihyasinttimeri. Tai ainakin järvi. Lampikin riittäisi. Vihdoin sain kiskaistua itseäni niskasta. Ryhdyin istuttamaan posliinihyasintteja useampaankin paikkaan toiveen toteuttamiseksi. Toistaiseksi meillä ei ole vielä edes lampea. Jonkinlainen lätäkkö, mutta hyvällä tiellä ollaan. 

Crocus 'King of the Striped' - Raidallinen kuningas

Raitapaitainen krookus 'King of the Striped" kuuluu suosikkikrookuksiini. Sitä olen istuttanut useampaan paikkaan. Olen istuttanut myös samankaltaista krookus 'Pickwickiä', joten aina en ole täysin varma, kummasta on kyse. Istutuskirjauksistani päätellen suurin osa on raidallisia kuninkaita. 

Tänä(kin) keväänä nousevia kevätkukkia katsellessa ajattelen, "miksi näitä on niin vähän?" Syy kyllä selviää syksyn saapuessa. Ostan sitten syyssipuleita kaupoista tai netistä, ostoskorin loppuhinta alkaa kauhistuttamaan. Sitten seurauksena onkin jonkinsortin karsimisoperaatio. Kaupasta lähtee aina omalle kukkarolle sopiva satsi syyssipuleita halusin sitten mitä muuta tahansa.

Sipulipussukoiden kuvat ovat kovin houkuttelevia. Samoin ajatus, kuinka kivalta sipuleista jokainen näyttäisi keväällä noustessaan kukkimaan pihani mullasta. Kaikkea ei tarvitse saada samanaikaisesti. Vaikka vuosi tuntuu hurjan pitkältä ajalta odottaa seuraavaa mahdollisuutta. 

Helleborus - Jouluruusu

Tämän postauksen kukkaherkut ovat vasta alkua. Kaikkea kaunista tulee esiin päivittäin. Tuntuu hyvältä ajatella, että tämä ihanuus jatkuu vielä pitkään. Toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuukin. Monta kuukautta eteenpäin värien ja muotojen ilotulitusta. 

 

Aurinkoisia puutarhapäiviä ja ihanuuksien bongauksia teille kaikille!

 

Juttuja jälkijunassa

Mustarastas vaahterassa laulamassa.

 

Käsillä on ajat, jolloin kaikki jutut kulkevat jälkijunassa. Kaikkea ei tietenkään olisi tarvis blogiin raportoida. Mitä tahansa pihalla näkeekään, siitä innostuneena ilon haluaa jakaa muiden kanssa. Ja ulkonahan tapahtuu nyt vauhdilla. Aamun näkemiset ja kokemiset ovat jo illalla vanhoja. Puhumattakaan eilispäivän ihmettelyistä.

Viikonloppuna siirsin parikymmentä kottikärryllistä kivituhkaa yläpihan varaparkkipaikalta alapihan lavakaulusten väleihin. Kädet venyivät taatusti puoli metriä pituutta kumpikin. Ihme, etteivät kävellessä viistä maata. Viime keväänä tilatusta 1000 kilon säkillisestä oli puolet jäljellä. Nyt vihreä säkki on typötyhjänä menossa seuraavassa kuormassa kierrätykseen. Säkin painona on betoninen kissapatsas, joka ei ole kestänyt talvipakkasia ulkosalla. Ressukalta on pää murentunut. Kivilemmikki saa leposijansa Ämmässuon kivimateriaalikeräyspisteessä.

Lavakaulusten väliin viety kivituhka odottaa vielä tiivistystä. Sade sen hoitaisi oikein hyvin, mutta taivaalta tulevaa vettä ei näy lähiaikojen ennusteissa. Lavakaulusten sijoittelussa on toivomisen varaa, mutta tehty mikä tehty. Kottikärryillä ei nimittäin mahdu väleihin. Saatuani kottikärryllisen kivituhkaa kasvimaan viereen, lapioin maa-aineksen ämpäreihin ja niistä kippasin kivituhkan toivomiini paikkoihin. Sain yhdelle päivällä yliannoksen kuntoilua. Ei tarvitse salille autoilla.

Aurinkoisista päivistä huolimatta on myös tuullut usein aika kylmästi. Pari kertaa olemme koittaneet juoda kahvit terassilla. Kupit ovat tyhjenneet nopeasti, sillä hampaat kalisten ei kovin pitkään viitsi kevätpäivästä ulkosalla istuen nauttia. Sää on viikon etenemisen myötä lämmennyt merkittävästi. Keskiviikkona mittari näytti hetken jopa +18℃.

 

Kaivoin kaapista kangaspintaisen kerniliinan, jota ei enää ole tullut käytettyä keittiön pöydällä. Hiukan lyhentämällä sain siitä hyvän liinan pergolan pöydälle. Liinaa voi pyyhkiä, mikä auttaa pöydän puhtaana pitämisessä. Ulkona kun kaikenlaista pölyä ja töhnää tulee ilmateitse. 

Hepatica nobilis - Sinivuokko

Toisten blogeissa olen nautiskellut kauniista sinivuokkokuvista. Omani on antanut odottaa nuppujen avautumista. Vihdoin se on tapahtunut. Kasvin tyvessä on vielä monta nuppua kerällä valmiina tulemaan esille. 

Nokkos- ja sitruunaperhosia liihottelee etenkin kirjokevättähdissä ja idänsinililjoissa. Nokkosperhosista saa aika hyvin napattua kuvan, mutta sitruunaperhosten perässä ei tahdo pysyä kamerallakaan. Jos ne jonnekin pysähtyvät, istahtavat nauttimaan ateriaansa siivet supussa. Mikä ei tietenkään lainkaan vähennä niiden viehätystä.

Iris ret. 'Katharine's Gold' - Kevätkurjenmiekka

Kevätkurjenmiekoista olen saanut nauttia tänä keväänä yltäkylläisesti. Niiden kukinta on ollut runsasta ja kestänytkin aika pitkään. Ensimmäisinä avautuneet alkavat jo lakastua, mutta kukinta-aikaa on kivasti pidentänyt eri paikkoihin istuttaminen. 

Näitä kullankeltaisia iriksiä kuvasin oikestaan kukissa pyörineen kimalaisen ikuistamiseksi. Uskokaa pois, tuolla kukkien uumenissa se on parhaillaan. 

Iris 'Purple Hill' - Kevätkurjenmikka

Minun on mahdotonta sanoa, mikä kevätkurjenmiekka omistani on kaunein. Ensi syksyn sipulihankintoja ajatellen taidan hommata lisää purppuraisia iriksiä. Näitä 'Purple Hill'ejä ihastelen aamulla ikkunasta auringon noustessa. Silloin aurinko saa iristen terälehdet loistamaan sananmukaisesti purppuraisina. 

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Minne tahansa puutarhassa katsookin, kaikkialla herätään talviunilta. Yleisnäkymä on vielä paljas, mutta melkein saattaa korvissaan kuulla kohinan puiden ja pensaiden silmujen työntyessä esiin. 

Lonicera hecrottii - Koreaköynnöskuusama

Etupihan Bermudan koreaköynnöskuusama tuskin ehti kunnolla talviunille, kun se on jo heräämässä uuteen kasvukauteen. Muutama päivä sitten katselin sen kuivuneita oksankärkiä. Olen jo oppinut malttamaan leikkauspuuhissa. Parempi odottaa silmujen heräämistä, etten turhaan leikkele eläviä oksia. Nyt leikkaaminen olisi helpompaa, kun saa sovitettua jalkansa tallomatta jotain arvokasta. Siitä huolimatta en pidä kiirettä.

Fritillaria imp. 'Rubra' - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjojen komeat ruusukkeet nousevat mullasta hurjalla vauhdilla. En ole asettanut niille nopeusrajoituksia. Kiva, että tulevat ilahduttamaan taas tänäkin kesänä. Pitääkin olla tarkkana liljakukkojen kanssa. Viime vuonna ne ilmestyivät kirjopikarililjojen lehdille jo ennen nuppuja. Valkosipuliuutteella täytetty suihkupullo on jo kellarissa valmiina.

Crocus 'King of the Striped¨'

Näistä 'King of the Striped' -krookuksista pidän kovasti. Tosin en voi sanoa varmasti, onko kyseessä 'King of the Striped' vai 'Pickwick'. Kumpaakin olen istuttanut, mutta tässä penkissä ei muistiinpanojeni mukaan pitäisi olla 'Pickwickiä'. Multahommissa sipuleita kyllä liikkuu sinne tänne eli enpä mene vannomaan.

Helmililjat eivät aivan vielä kuki puutarhan mullassa. Terassilla sen sijaan on pari purkillista pääsiäiseksi kaupasta ostettuja. Ne jatkavat elämäänsä sitten myöhemmin maassa, kunhan ensin ilahduttavat terassilla.

Eranthis cicilica - Turkintalventähti 11.4.

 
Talventähtien tämä kausi alkaa olla lopuillaan. Näiden keltaisten ilopillereiden myötä toivotan kaikille kivoja kevätpäiviä. 

Koska kukkii -haaste: Raportti 1

Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi laittoi minulle Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan aloittaman Koska kukkii -haasteen. 

Ensimmäiseksi kukkijaksi valitsin Ruusupenkin takaosassa kasvavan kevätkurjenmiekka 'Purple Hill'in, jolle päivämääräksi laitoin 5.4. Kävin kurkkimassa maasta nousevia piippoja, mutta väriä ei niihin tullut millään. Sunnuntain 12.4. lämmin auringonpaiste houkutteli ensimmäiset 'Purple Hill't avautumaan. Jos oikein tarkkaan kuvaa tiiraa, kukkijoita on kaksi. Muut odottavat rauhassa vuoroaan. Tuli siis viikon huti. Ei haittaa yhtään. Pääasia, että on hengissä ja kukkii.

Iris ret. 'Purple Hill' - Kevätkurjenmiekka

Haasteen kasveja valitessani en muistanut, että samaista 'Purple Hill'iä kasvaa myös Ruusupenkin etuosassa. Näiden istutusvuotta en nyt tähän hätään löytänyt. Myöhemmin ne olen kuitenkin istuttanut kuin haasteeseen valitsemani takaosan irikset. Ne olen istuttanut syksyllä 2020.

Helleborus 'Anna's Red' - Jouluruusu

Huti toiseen suuntaan tuli kirjavalehtisen jouluruusu 'Anna's Red'in kohdalla. Ennustin sen kukkivan 19.4. Tämäpä on avannut ensimmäisen kukkansa lauantaina 11.4. eli viikon ennustamaani aiemmin. Tuo avaunut nuppu on takaoikealla. Muutkin nuput kurkistavat terälehtiensä lomasta toiveikkaina.

Kuten kuvasta näkyy, jouluruusussa ei ole ainuttakaan hyväkuntoista lehteä. Eikä huonokuntoistakaan, koska leikkasin ne pois tehdäkseni tilaa tyvestä nouseville uusille lehdille. Samalla tavalla lehdettömiä tai harvalehtisiä ovat muutkin jouluruusuni.

Helleborus 'Double Ellen'

'Anna's Red'in ei tarvitse Pikkupuutarhassa yksin kukkia. Vastapäätä sitä 'Double Ellen' availee myös kukkiaan. 

Helleborus 'Double Ellen'

'Double Ellen'illä on jo muutama kukka avoinna ja useita nuppuja valmiina seuraamaan perässä. Monta vuotta tuskailin saadakseni jouluruusut pärjäämään. Vihdoin ne ovat alkaneet palkita sinnikkyyttäni. Moni kasvi minunkin puutarhassani on kaunis ja näyttävä. Silti jouluruusu on kahmaissut ison paikan sydämestäni.

Nokkosperhonen

Sunnuntain aherruksen puutarhassa päätettyäni lähdin vielä nappaamaan pari kuvaa. Heti pihalle päästyäni ohitseni liihotti keltainen sitruunaperhonen. Ehdin jo harmistua, etten saanut mahdollisuutta napata siitä kuvaa. Ikäänkuin kaikki eivät tietäisi, millainen sitruunaperhonen on. Tai että niitä jo nyt lentelee yhden jos toisenkin puutarhassa. Onneksi en jäänyt harmistustani paikalleni jäystämään, vaan jatkoin kohti alapihaa. Siellä nokkosperhonen laskeutui kirjokevättähdelle kuin vartavasten kuvausmallikseni. Toivokaamme tästä tulevan runsas perhoskesä.

Vaahteravauva

Yksi takuuvarma homma joka kevät tontillamme on vaahteravauvojen kitkeminen. Tänään se sitten alkoi. Ensimmäinen vaaleanvihreä "solmu" loisti muuten vielä varsin ruskeassa maassa kirkkaana. Ei epäilystäkään, kuka siinä koittaa aloittaa elämäänsä. Tartuin vauvaa takaraivosta kiskaisten sen ylös mullasta. Helposti nousi. Vielä tässä vaiheessa. Pari-kolme viikkoa eteenpäin, niin vauvalla olisi vartta ja juurta jo paljon enemmän. Silloin on otettava käyttöön koko nyrkki tai molemmat kädet taimen ylös maasta saadakseen.

Corydalis 'Purple Bird' - Kiurunkannus

Sunnuntaipäivä sujui pihassa ja puutarhassa työn parissa. Aurinko paistoi iltaan saakka. Tuulikin siten, ettei ahkeroinnissa tullut hiki. Illalla kropan jäykkyys ja kasvojen kuumotus kertoi, että pihalla on oltu ja jotain tehtykin. Ihanaa hulluutta tämä puutarhaihmisen kevät! 

Mukavaa uutta viikkoa kaikille! 

Toissapäiväiset jutut

Eranthis cilicica - Turkintalventähti

 

Elämme aikoja, jolloin sattuu ja tapahtuu. Niin maailmalla kuin puutarhassakin. Aamulla on vain aavistus siitä, mitä päivä tuo tullessaan. Hyvä niin, sillä muuten tulisi ehkä murehdittua turhankin paljon. Jos maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin, huhtikuussa onkin saanut vilusta värjötellä. Pääsiäisen pyhinä satoi vettä, mikä oli tervetullutta. Saattoi istua rauhassa seurustelemassa jälkikasvun kanssa uunilohta ja rahkapersikkatorttua nauttien.

Huhtikuun toisen viikonlopun ollessa alullaan, paistaa aurinko lupaavasti niin puutarhan kuin puutarhurinkin kannalta. Ulos on tehnyt mieli joka päivä, mutta ei sinne noin vain livahdeta. Kaupassa on käytävä, pyykit pestävä ja isän hoivakodin omituista laskua selvitellessä on mennyt tovi. Hyvinvointialueen laskutus kun vastaa puhelimeen vain tunnin ajan arkipäiväaamuina. 

Päässä on pitkä lista tehtäviä, joiden pariin haluaisin mennä pihamaalle tai kellariin. Niistä ei kannattaisi huolta kantaa, sillä ihmeen nopeasti syntyy valmista, kunhan työsarkaan pääsee tarttumaan.

Pihatöissä en kanna kameraa mukana. Kännykällä kuvaan äärimmäisen harvoin. Eikä sekään kulje puutarhassa ollessa taskussa ellen vartavasten odota jotain puhelua. Siksi tämän jutun kuvat ovat keskiviikolta. Silloin tein alkuillasta puutarhakierroksen. Oli mukava nähdä kimalaisten ja kukkakärpästen pörräävän innolla kasveissa. Kovin paljon kukkijoita ei vielä puutarhassa ole, mutta ilokseni kevätkurjenmiekat näyttivät kimalaisillekin kelpaavan.

Iris 'Katharine's Gold'

Viime syksyinä olen istuttanut runsaasti uusia kevätkurjenmiekkoja. Niistä 'Katharine Hodgkin' on jo kukkimisensa loppupuolella. 'Katharine's Gold' aloitti pian Hodgkinin jälkeen ja on juuri nyt parhaimmillaan. Nämä kaksi näyttävät olevan varmoja nousijoita ja runsaita kukkijoita. Varmaan näitä voisi jakaa, jotta eivät noin kasassa kasvaisi.

Iris 'Clairette' ???

Tästä sinisestä en nyt ole varma, onko se 'Clairette'. Pakko olla, koska terälehtien kärjessä ei ole keltaista, kuten 'Alidalla'. 'Clairettea' olen istuttanut Kurgaaniin syksyllä. Tai tilasin ja istutin sen 'Alidana', mutta Saaripalstan Saila tunnisti tämän 'Claireteksi'. Hyvin näyttää viihtyvän, kun nousi näinkin runsaana.

Iris 'Pauline'

Tämän pitäisi olla 'Pauline'. Istutin sen viime syksynä Oikearinteeseen ja sieltä nämä nyt ovat nousseet. Kirjaan kyllä istutukset paperille, mutta näköjään olisi syytä laittaa nimitikut. Ainakin ensimmäisenä keväänä/vuotena tunnistuksen ja muistamisen helpottamiseksi. 

Iris 'Katharine Hodgkin'

Vasenrinteessäkin mylläsin loppukesästä aika paljon. En kyllä tunnusta siirtäneeni sinne istutettua iris 'Katharine Hodgkinia' rinteen yläreunan aronioiden tyvelle. Miksi ihmeessä olisin niin hölmöön paikkaan pikkusipuleita laittanut? Ei käy järkeen. Yksi selitys voi olla, että myllätessäni olen nakannut lapiollisen maata kauemmas. Sellaista kyllä tapahtuu tässä puutarhassa. Saavat ainakin toistaiseksi kukkia tuossa, koska nyt voin ihailla niitä joko ylä- tai alapihalta. Ehkä myöhemmin kesällä kaivan sipulit siirtääkseni ne parempaan paikkaan.

Fritillaria imp. 

Muutamassa blogissa olen nähnyt keisarinpikarililjoja hyvässä kasvussa. Ei sitten kulunut montaa päivää, kun omanikin seurasivat muiden esimerkkiä. Yläpihalla ei heistä näy vielä vilaustakaan. Alapihan Päivänliljapenkissä nousevat niin 2019 istutetut kuin viime syksynä maahan laitetut. Sieltä pitäisi olla tulossa oranssia Rubraa, keltaista Luteaa ja punaoranssia Auroraa. Vielä on odotettava jokunen aika nähdäkseen, mitä väriä kukin istutus edustaa.

Crocus crysanthus 'Romance'

Joka kevät käy niin, että sipulikasveja katsellessa tulee miettineeksi, miksi en ole istuttanut niitä enemmän. Etenkin krookuksia kaipaan tänä keväänä paljon lisää. Sipuleita syksyllä ostaessa loppusumma alkaa jossain vaiheessa huimata, jolloin ostoskorista putoaa pussi jos toinenkin takaisin kaupan hyllyyn tai pois nettikaupan ostoskorista. Lisäksi peurojen ja jänisten ahkera napostelu kukkabuffetissani on aiheuttanut sipulihankintojen vähenemistä. Täytyy taas syksyn tullen punnita vaihtoehtoja. Haluanko edes lyhytaikaisen ilon omassa puutarhassa? Vai tyydynkö katselemaan muiden hienoja kuvia?

Crocus species 'Fuscotinctus'

Keltainan crocus species 'Fuscotinctus' on ollut yksi kestävimpiä krookuksia. Nämä pikkuiset auringot kukkivat jo kuudetta kevättä alapihan toisen kriikunan tyvellä. Puun toisella puolella osa krookuksista on vielä nupulla, joten iloa riittää pidemmäksi aikaa.

Helleborus 'Double Ellen'

Jouluruusujen juhlaviikot ovat pian edessä. Pikkupuutarhassa kaikki jouluruusut ovat nupulla. Pisimmällä lienee tämä vaaleanpunainen 'Double Ellen'. Jokaisen jouluruusun lehdet kärsivät talvesta ihan kunnolla. Osa lehdistä oli mustaa muhjua, osa ruskeiksi kuivuneita korppuja. Leikkasin niitä pois. Uusia lehtiä on tyvellä valmiina nousemaan.

Helleborus

Olopihan Syreenipenkin vaaleajouluruusu on vanhin jouluruusuni. Sen sain kauempana asuvalta naapurilta 2014. Paikka on jouluruusulle katsojan kannalta huono, silllä pian se jää korkeammaksi kasvavien kasvien taakse. Tässä vaiheessa vaalea kaunotar kukkii kauniisti ja sen kukat näkyvät oikein hyvin Olopihalla oleville. 

Vasemmalla näkyy pirteän vihreät salkoruusu 'Nigran' lehdet. Tästä olen aiemmin kertonut, kuinka se on todennäköisesti joutunut hölmöön paikkaan tyhjentäessäni itämättömiä kylvöpotteja jouluruusun viereen. Siellä siemen onkin päättänyt aloittaa ihka uuden elämän. Koska 'Nigra' näyttää viihtyvän paikassa oikein hyvin, en lähde sitä siirtämään.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Kevään ja alkukesän lemppareitani ovat ehdottomasti karvaiset Pulsatillat eli tarhakylmänkukat. Kun talossa ei enää ole kissaa, voi käydä purkamassa hellyydenkaipuutaan silittelemättä näitä suloisia kasviotuksia. Pari vanhempaa antaa vielä odottaa itseään. Samoin muutama viime kesänä istutettu. Jännitystä piisaa siis viikkoja eteenpäin.

Ukkokulta laittoi talon kolmelle nurkalle sadevesitynnyrit paikalleen. Vielä ei ole kasteluvettä ulkona tarvittu, mutta paras varautua sen keräämiseen ajoissa. Eipä sitten tarvitse vetää letkua kellarista. Tynnyri ei muuten ole noin pahasti vinossa, kuvaajan kamera kylläkin.

Meillä on ollut kaksi tuollaista sadevesitynnyriä jo pari kolme vuotta. Viime kesänä hankittiin tämä kolmas, jotta kastelukannuja ei tarvitse kantaa talon toiselle puolelle.  

Mahonia

Mahoniat ovat kärsineet talvesta erityisen paljon. Näin on käynyt kerran aiemmin ja pensaat ovat korjanneet itsensä kesän aikana, joten en ole kovin huolissani. Harmissani ehkä hieman. Onhan nuo rumia. Perjantai-iltana testasin, onko varsissa elämää. Onhan niissä. Leikkasin kuitenkin korkeimpia ja pisimpiä oksia matalammiksi. Kukinta on todennäköisesti menetetty, jos olisivat kukkineetkaan. Viime vuonna mahoniat kukkivat todella runsaina.

Myös rhodoissa on paljon ruskeita lehtiä. Rhodoja voi varovasti leikata, mikä ei ole välttämätöntä. Tapille leikkaamista ne eivät kestä. Otin vain muutamia kokonaan kuivuneita ja kuolleita oksia pois.

Mahoniat ja rhodot ovat olleet harson peitossa keskiviikkoon saakka. Silloin kävin illalla ottamassa harsot pois. Maa on jo sulaa ja vettä satoi pääsiäisenä tuntitolkulla ihan kunnolla, joten eiköhän ne jo pärjää.

Kasvihuonekurkkuja

Kylvin kurkut ja tsinniat 29.3. Maanantaina 6.4. kurkuista kahta lukuunottamatta kaikki olivat itäneet. Samoin tsinnioista joka ikinen siemen oli itänyt. Niin kurkuissa kuin tsinnioissakin oli pitkät juuret, joten koulin ne isompiin purkkeihin kasvumultaan. Kurkut muuttavat myöhemmin isoissa astioissa kasvariin. Tsinnioiden sijoituspaikat ovat vielä avoinna. Olisi varmaan ollut viisasta siirtää niiden kylvöä myöhemmiksi. En arvannut itämisen onnistuvan näin hyvin, sillä viime vuonna ne itivät huonosti ja hitaasti. 

Kaikki 65 multasäkkiä on nyt siirretty varaparkkipaikalta muualle. Osa on Olopihan nurkassa, osa alapihan puuvajassa. Pudottelin säkkejä kottikärryillä myös istutusalueiden lähelle ja kasvimaalle. Tarkoitus on ripotella multaa ns. katemultana istutusalueille. Näin tuuli ei pääse riepottelemaan kuivia lehtiä ympäriinsä, kuten se on jo tehnyt. Tuore multa estää myös mustarastaita kaivamasta jokaista pientä tai suurta lehtikasaa mullinmallin pitkin pihaa. 

Tuoksuherneet

Tuoksuherneet itivät nopeasti. Nyt ne ovat olleet muovipusseissaan isossa laatikossa kasvarissa kolmisen viikkoa. Useampana yönä peräkkäin on ollut viisi astetta pakkasta, mutta tuoksuherneet jatkavat kasvuaan lämmittämättömässä kasvarissa. Tarkoitus on kylvää ainakin retiisiä pariin kukkalaatikkoon. Kunhan kerkeän.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Pohjolan palmu eli tuurenpihlajani on herännyt. Niin ylä- kuin alapihallakin. Uskaltauduin ottamaan suurimman osan jänisverkoista pois. Mitä pidemmällä niiden irrottamista venytän, sen vaikeampi verkkoja on poistaa vahingoittamatta suojattuja kasveja ja niiden läheisyydessä nousevia sipulikasveja ja perennoja. Täytyy kiertää puutarha ympäri ruiskuttamassa herkät ja vähemmänkin herkät TricoGardenilla. Vaikka alapiha on nyt suojatumpi verkkoaitaviritysten vuoksi, eivät ne ole täydellinen este peuroille. Eikä minkäänlainen este jäniksille.

Valkovuokkokin jo heräilee

Jos on kiire puutarhurilla, niin kiire on luonnollakin. Minne tahansa silmänsä kääntää, kaikkialla nousee ja kasvaa odotettuja ja odottamattomia ihanuuksia. Oman pihan sinivuokoista en ole löytänyt nuppuja. Ensimmäiset valkovuokot jo heräilevät punaherukan vierellä.

Korvatkin kannattaa pitää avoinna, sillä taivaalla ja puissa on melkoinen meno ja konsertti. Lähijärven pohjukkaan kunnan tekemältä kosteikkoalueelta kuuluu kurkien ja joutsenten huutelua. Mistä lie keskustelevat niin äänekkäästi. Tikkoja pyörii vaahteran oksistossa kolme kerrallaan ja pikkuinen punarinta ihmettelee marjakuusen tyvellä mustarastaiden kuivien lehtien pöllyttämistä. Kyyhkysilläkin on kunnon kosiolaulut meneillään. 

Taivas on sinistäkin sinisempi. Sään puolesta upea viikonloppu ja viikkokin edessä. Nautitaan kaikki oikein kunnolla. Näitä hetkiä on odotettu, eikö vain!