Viime hetken kukkijoita

Rosa rugosa Ritausma

Ruusut eivät pienestä kylmyydestä säikähdä, kunhan ei ihan hurjia pakkasia niidenkään syksyyn osu. Nyt kuitenkin ollaan jo kääntymässä lokakuun loppupuolelle ja osa pensasruusuista kukkii, kuin ei aikoisi ollenkaan lopettaa. Ritausmakin uhmaa hallaa, vaan saapa nähdä, ehtivätkö kaikki sen nuput vielä avautua.

Rosa rugosa Sävel

Sävel on kukkinut lähes taukoamatta sen kesällä aloitettuaan. Tänä kesänä olen kyllä aika ahkerasti muistanut ja jaksanut leikata kuihtuneita kukkia pois. Se lisää kukintaa.

Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu

Neilikkaruusu ei halua jäädä Säveltä huonommaksi. Siinä on ollut tämän kasvukauden aikana valtavia nuppuryppäitä. Yksittäiset kukat ovat sulautuneet yhteen. Ajoittain on näyttänyt, kuin pensas olisi täynnä valtavan kokoisia kukkia.

Rosa Sommerwind - Maanpeiteruusu

Maanpeiteruusuni Sommerwind ja Fairy jatkavat kukintaansa miinusöistä huolimatta. Fairyt viettivät kesän isoissa ruukuissa, josta siirsin ne Oikearinteeseen. Ajattelin kukinnan loppuvan siirron myötä, vaan niin ei käynyt. Olen koittanut tutkia ja vertailla näitä kahta maanpeiteruusua, mutta minusta ne näyttävät ihan samanlaisilta ja käyttäytyvät tismalleen toistensa tavoin. Joku asiantuntija varmasti osaisi heti sanoa, miten  ne eroavat toisistaan.

Clematis alpina Purple Dream - Tarha-alppikärhö

Alppikärhöillä on tapana kukkia pienemmässä mittakaavassa syksyllä. Purple Dreamin en muista näin tehneen, mutta saatan hyvinkin muistaa väärin. Yhden kukan löysin siitä viime viikolla. Purple Dreamin kukka on sen verran näyttävä, että sitä on vaikea olla huomaamatta.

Clematis 'Pink Fantasy' - Loistokärhö

Pink Fantasy on kukkinut todella pitkään. Se taisi tykätä, kun leikkasin sen vierellä kasvaneet norjanangervot ja metsäruusut matalaksi. Nyt valoa riittää laajalle alueelle, mikä tosin on väliaikaista. Ensi kesänä puskat versovat uudelleen, mutta ihan heti niistä ei ihmisen kokoisia sentään tule.

Sorbus Dodong - Tuurenpihlaja

Toinen tuurenpihlaja näyttää erehtyneen vuodenajasta, sillä bongasin sen latvuksesta pikkuisen kukan. Tuurenpihlajalla on korkeutta jo yli kaksi metriä ja siksi en ylettynyt ottamaan kukasta lähikuvaa. Siellä se yhä keikkui yläilmoissa laittaessani puulle jänisverkkoa suojaksi.

Rhododendron impeditum Moreheim - Sinialppiruusu

Türin kukkamarkkinoilta toukokuussa 2016 ostamani sinikukkainen alppiruusu taisi tykätä viimeisimmästä siirrosta. Se teki jo toisen kukan siirron jälkeen ja tämän jälkimmäisen lokakuun puolivälissä, mikä ei taida olla ihan tavallista. Toivottavasti pieni puska selviää talvesta ja kukkii ensi keväänä lukuisin sinisin kukin.

Trollius chinensis - Kesäkullero

Kesäkullerolle pitää kohta vaihtaa nimi, kun se ryhtyi kukkimaan vielä lokakuussa. Miltä kuulostaisi syyskullero tai lokakullero? Ajattelin, ettei se jaksaisi avata nuppuja, mutta niin vain avautuvat. Lauantaivastaisen yön pakkanenkaan ei sitä lannistanut.

Crocus speciosus - Syyssahrami

Syyssahrameita istutin vuosi sitten. Ensimmäiset kukat ovat nyt avautuneet. Yhden kukan elinkaari on aika lyhyt. Nuppuvaihe kestää pitkään, mutta avautunut  kukka lakastuu nopeasti ja samantien varsikin kaatuu.

Valkoinen syysasteri

Valkoisen syysasterin kanssa saa joka vuosi jännätä, ehtiikö se kukkia ennen talvea ollenkaan. Nyt ehti, mikä on kiva juttu. Tämän asterin olen tuonut Päivölän ruusutilalta muutama vuosi sitten. Sen nimi on hukassa, mutta onneksi kasvi sentään on tallessa.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Osan perennoista jo leikkasin ja siivosin talven tieltä. Kauniisti kukkivia en tietenkään ryhtynyt leikkaamaan. En varsinkaan syysastereita, joissa viikonlopun auringonpaisteessa riitti pörisijöitä. 

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara

 
Reunuspäivänkakkarat ovat varsinaisia mattimyöhäisiä. Olisivat saaneet kasvaa ja kukkia paljon aikaisemmin, mutta eipä niitä näkynyt. Ehkä ensi kesänä täytyy laittaa heille herätyskello ilmoittamaan, että talviunet on nyt nukuttu.

Lehtikaktus

Jos ulkona kaikki kasvit ovatkin vaipumassa talviunille, sisällä lehtikaktukset aloittavat oman kukintansa. Yleensä siirrän lehtikaktukset kesäksi ulos, mutta tänä vuonna tämä toimenpide jostain syystä jäi tekemättä. Eipä näytä kukintaa haittaavan.

Orkideoistani on vihdoin tullut monivuotisia. Eivät siis joudu kukinnan päätyttyä kompostiin. Edelleenkään en kovin paljon orkideoista ymmärrä, mutta annan niiden imeä vettä viikon-kahden välein sillä välin, kun teen viikkosiivousta kodissa. Kun imuri on laitettu kaappiin ja matot lattialle, vessat pesty ja pölyt pyyhitty, kaadan jäljellä olevan veden alusastiasta pois ja siirrän orkideat takaisin paikalleen. Tällä tavoin olen saanut orkideat kukkimaan useaan kertaan uudelleen. Edelleen joku orkidea välillä jättää minulle hyvästit, mutta paljon entistä paremmin tulen niiden kanssa juttuun.

 Mukavaa viikkoa kaikille!

Ensimmäinen pakkasaamu

Maisema työhuoneen ikkunasta aamulla 17.10.

Nyt on syksyn ensimmäinen pakkasaamu taas koettu. Muutamana aamuna mittari on painunut nollaan, mutta maassa ei ole ollut ollenkaan kuuraa. Lauantaina olikin sitten puoli yhdeksältä -3 astetta talon varjoisalla puolella ja -1 aurinkoisemmalla puolella. Kuuraakin maassa oli, mutta aamukahvi ja päivän uutiset veivät mennessään. Puutarhurilta jäi ensimmäiset kuurakuvat ottamatta. Eiköhän sekin asia vielä korjaannu, sillä kylmempiä aikoja kohti ollaan menossa.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Valtaosa kesäkukista on jo siirretty sisätiloihin talvehtimaan tai kompostiin muuttumaan mullaksi. Kelloköynnös on kukkinut jatkuvasti niin runsaana, etten ole häntä häirinnyt. Vaan lauantaivastaisen yön kylmyys lannisti kelloköynnöksenkin. Latvukset nuppuineen sojottivat edelleen ryhdikkäinä taivasta kohden, mutta kasvin alaosat olivat ottaneet pakkasyöstä nokkiinsa. Niinpä kelloköynnöskin lähti vihdoin kompostiin.

Turhaan surin loppukesästä kelloköynnöksen kukkimattomuutta ja mielessäni ja uhosin, että taitaa jäädä viimeiseksi kelloköynnökseksi. Siitäkös köynnös innostui ja on kukkinut elokuun lopusta kauniisti ja runsaasti. Kaksi siemenkotaakin siitä löytyi. Ei siis jää viimeiseksi kelloköynnökseksi, vaan keväällä piilotetaan taas tämänkin kasvin siemeniä multaan.

Kiemurapenkkiin jääneitä

Ukkokullan kanssa on ahkeroitu syystöiden parissa. Tuoksuvatukat laitettiin nurin jo viikko sitten. Moni jättää niiden leikkaamisen, mutta itse olen todennut kasvuston olevan jokasyksyisellä leikkaamisella kauniimpi, eikä siitä tule surkean näköistä ryteikköä. Ehtii kyllä kukkiakin, vaikka vaatimattomat kukat eivät ole tuoksuvatukan tärkein pointti. Itse asiassa en koko kasvia enää edes istuttaisi, mutta menneisyyden mokat on kannettava urheasti.

Jänisverkko aamuauringossa

Olen leikannut useilta istutusalueilta perennanvarsia ja Ukkokulta on niitä sitten syöttänyt hakettimeen. Murkaavalla hakettimella pehmeistäkin perennoista tulee pientä silppua, jonka kippaan eri paikkoihin maatumaan. Varsinkin pensaiden alustoille perennasilppu katoaa oivallisesti. 

Monet jättävät kaikki perennat talventörröttäjiksi. Jonkun verran jätän minäkin, mutta useimmat istutusalueistani jäävät lumen alle - jos siis lunta tulee. Alapihalla liikumme talviaikaan satunnaisesti, joten siellä ei katsottavaa tarvitse pimeimpään ja kylmimpään aikaan ollakaan. Minusta on mukavampi siivota puutarhaa mahdollisimman pitkälle syksyllä, jotta keväällä ei tarvitse kovin paljon kukkapenkeistä nousevia sipulikasveja häiritä.

Vangittu syyshortensia

Suojaverkkoja tuntuu aina keväällä olevan niin iso kasa, että niiden väliaikainen sijoittaminen tuottaa ongelmia. Syksyllä taasen verkoista on aina jopa pulaa. Johtuu osittain siitä, että kesän aikana pihaan ilmestyy uusia suojausta vaativia puskia. Suojaverkot ovat aika tyyriitä ja syksyisin niiden suhteen kaupoissa myydään eioota. 

Vangittu on koristeomena Royaltykin.

Kevättalvella on muistettava kiertää oksasaksien kanssa verkotetut koristepuut, koska muutamissa on joitakin hankalia alaoksia vaikeuttamassa verkkojen asentamista. Melkein omaan kroppaan sattuu, kun joutuu taivuttamaan oksia ja vielä enemmän silloin, kun verkon reuna raapaisee ikävästi puisevaa pintaa. Mieluummin kuitenkin verkkojen vänkäämistä puille ja pensaille, kuin puuhautajaisia jänistuhojen jäljiltä.

Kuunliljan nöyryys

Osa kuunliljoista kuuluu kasveihin, jotka nöyrtyvät ensimmäisten syyskylmien kohdatessa. Bermudan kulmauksen kuunlilja on aina ensimmäisten kellastuneiden joukossa. Muutama päivä tästä kuvasta ja koko rykelmä oli lässähtänyt lehtikasa. Leikkasin lehdet jo pois.

Kosmoskukka 15.10.

Kosmoskukista on riittänyt iloa koko kesäksi. Torstaina kävin hakemassa kasvimaalta kosmoksia maljakkoon. Yksi viljelylaatikko oli täynnä kosmoksia, joiden pituus huiteli korkealla pääni yläpuolella. Muutama kosmos kasvoi myös puistoaidan edessä.

Lauantaina näkymä olikin ihan toisenlainen. Kukat ja lehdet roikkuivat vartta pitkin selvästi paleltuneina. Leikkasin varret ja Ukkokulta hurautti ne hakettimen kitaan. Kosmoksissa oli melkoiset juurakot ja niiden kaivaminen viljelylaatikosta vaati ahkeraa talikointia. Heippa vaan, kosmokset. Keväällä taas uudet kylvökset teitäkin.

Omenapuiden sulkasato on alkanut

Nurmikkoa en ole vielä haravoinut kertaakaan. Silppuan suurimman osan pudonneista lehdistä ruohonleikkurilla ja vain paksuimmat keskittymät tarvitsevat haravaa. Vaahteranlehdet ajan useamman kerran ruohonleikkurilla. Tuloksena on pientä silppua, joka maatuu nopeasti niin kasvien alle laitettuna kuin kompostissakin. Omenapuut ovat vasta aloittaneet lehtiensä pudottamisen. Syreenit ovat yleensä viimeisten joukossa.

Näkymä työhuoneen ikkunasta: Ilta-aurinko saa syysvärit loistamaan.

Syystyölistassa alkaa olla rukseja melkein joka kohdassa. Valkosipulit ovat vielä istuttamatta. Se on Ukkokullan aluetta, eikä minulla ole lupa siihen puuttua. Samoin rännit ja katon Ukkokulta putsaa, kunhan valtaosa puista on paljaina. Biokompostori on vielä tyhjennettävä kertaalleen ennen talvea, jotta siellä riittää tilaa kylmimmän jakson täytölle. Ikkunat aion pestä niin ulkoa kuin sisältäkin. Ne ovat kovin täplikkäät, mutta pesu kannattaa tehdä vasta rännien putsaamisen jälkeen. Muuten saan pestä ikkunat uudelleen.

Nurmikolle pudonneiden lehtien silppuamista ruohonleikkurilla on tiedossa vielä parikin kertaa. Samoin yläpihan hiekkakäytävien haravoimista, mutta sitä tekee mielellään ulkoilun ja kuntoliikunnan merkeissä. Kaikkinensa syystyöt ovat hyvällä mallilla.

Colchicum Waterlily - Syysmyrkkylilja

Ruohot, kasvit lakastuu,
syksy ilma pakastuu.
Puut ja pensaat varjää ruska,
luonnon valtaa lähdön tuska.
Tuuli lehdet puusta ajaa
muuttolinnut muuttaa majaa.

– Jukka Parkkinen –

 Valoisia syyspäiviä ja mukavaa sunnuntaita kaikille!

 

Kasvukauden yhteenveto

Gaillardia aristata 'Kobold' - Syyssädekukka

Tämän kesän aikana olen tehnyt puutarhassa monia sellaisia hommia, jotka toistuvat säännöllisin tai epäsäännöllisin välein. Silmin voi todeta, että nyt on aika hoitaa tuokin tehtävä pois päiväjärjestyksestä. Sen sijaan edellisen kerran päivämäärä saattaa olla poispyyhkiytynyt muistista. Listaihmisenä tykkään tietää ainakin vuosiluvun, jolloin olen esimerkiksi leikannut norjanangervot mistäkin kohtaa tai milloin joku alue on kohdannut uudistuksen. Asioita voi tietenkin kaivaa puutarhapäiväkirjasta tai blogin syövereistä. Yhteen postaukseen koottuna tiedot säilyvät ja ovat helpommin löydettävissä, joten siitä syntyi tämä kooste kuluneen kasvukauden pääkohdista.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

 

Laadin keväällä ihan paperille suunnitelman kesän must-tehtävistä. Ilokseni voin todeta, että suunnitelma on toteutunut enemmän kuin hyvin. Kompostialueelta poistui kaksi lahoamassa ollutta lehtikompostia ja niiden tilalle tuli iso harmaa puutarhakompostori.

Omenapuiden mullokset yhdistyvät istutusalueilla toisiinsa.

Tonttimme pallokentän puoleisen aidan edustan muutin yhtenäiseksi istutusalueeksi kaivamalla hedelmäpuiden mullosalueiden väliset nurmikot pois. Näin sain uutta kohopenkkitilaa ja vaikeasti leikattavat nurmikkopläntit vähenivät.

Hedelmäpuiden alle olen istuttanut lähinnä pikkusipuleita ja jotain matalaa maanpeitekasvia, kuten kuvassa näkyvää tuoksuorvokkia, jota sain Nilalta. Tämän elokuun alun kuvan jälkeen tyhjät paikat ovat vähitellen täyttyneet.

Betonirengas lähti, koristeomenapuu ja ruusuherukka tulivat.

  

Rajanaapuria vasten olleesta puskakeskittymästä väänsimme siellä iät ja ajat olleen betonisen kaivonrenkaan ylös ja vieritimme pois. Istutin paikalle koristeomenapuu Maka-mikin ja lisäksi leikkasin alueella kasvavat norjanangervot tapille seitsemän vuoden tauon jälkeen.

Loppukesästä leikkasin myös Pikkupuutarhan norjanangervot tapille. Menetän ensi kesän kukinnan, mutta vastineeksi saan tasapainoiset ja vähemmän risuiset pensaat. Kukkivat sitten seuraavana keväänä riittävän kauniisti.

Oikearinteen putsaus ja ilmeen kohotus suoritettu.

Oikearinteen kunnostuksen sain myös alulle ja kovan ahkeroinnin jälkeen päätökseenkin. Opetuksena tästä urakasta olkoon, etten enää ikinä upota vanhoja mattoja maanrakennuskankaaksi paikkoihin, joita jollain aikavälillä on tarkoitus kaivaa uudelleen. Oli ihan hirveä homma saada matto pois maan uumeniin juurensa ulottaneiden puna-apiloiden ikeestä.

Oikearinteen ylälaitaan istutin kauan kaipaamani jalosyreeni Moskovan kaunottaren (ei näy kuvassa).

Ruusupenkin toisesssa päässä kasvaa muutakin kuin nimikylttejä.

  

Ruusupenkin uudistin kokonaan siirtämällä sen toisesta päästä kolme ruusupensasta Pikkupuutarhaan. Siinäkin sai lapiota heiluttaa hikipäissään, mutta yllättävän hyvin isot pensaat nousivat maasta. Ruusupensaiden siirrossa oli riski menettää puskat. Ilokseni voin todeta, että siirretyistä ainakin kirjoapteekkarinruusu ja Lumo ovat selvinneet hyvin ja työntävät jo uutta versoa. Ilosta en ole aivan varma.

Samaisen Ruusupenkin toinen pää on odottanut kohennusta sekin. Siirsin vuosi sitten Valamonruusun penkistä pois, koska se teki runsaasti juurivesoja naapurin puolelle. Alue jäi vähän runnellun näköiseksi. Nyt istutin sinne ängelmiä, kellukoita, kurjenpolvia, kolme pionia ja yhden Austin-ruusun.

Pionipolun kärhötuki

 

Ukkokulta rakensi ja yhdessä pystytimme seitsemän kärhötukea. Tai kuusi kärhöille ja yksi ruotsinköynnöskuusamalle. Muutama kärhö jäi ilman uusia tukia, mutta ne perivät käyttökelpoiset tuet muilta kärhöiltä. Lisäksi Aljonushkalle muotoilin kaksinkertaisesta verkosta pyöreän, korkeahkon tuen. Sen käyttökelpoisuus selvinnee ensi keväänä. Koska Aljonushkalla ei ole tukeen tarttuvia kärhiä, joudun todennäköisesti alussa hiukan auttamaan kärhöä. 

Pikkupuutarhan polkujen reunukset vaihtuivat turveharkkoihin.

  

Olinpa näköjään keväällä kirjannut työlistalle myös Pikkupuutarhan Kriikunapolun reunan kohentamisen. Tämä projekti oli merkitty vähemmän kiireelliseksi, joten senkin valmistuminen tämän kasvukauden puolella on kiitettävä suoritus.

Clematis Pink Fantasy ei syksystä ole moksiskaan.

 
Istutuskartan mukaan olen tämän kasvukauden aikana istuttanut 72 uutta kasvia, joista osaa useamman samanlaisen. Saatuja kasveja olen istuttanut viittä erilaista. Siirrettyjä/jaettuja kasveja on 49 ja siemenestä kasvatettuja olen istuttanut seitsemän erilaista. Nämä lukemat eivät sisällä kasvimaan ja kasvihuoneen hyötykasveja, eikä myöskään maahan kylvettyjä tai istutettuja kesäkukkia.

Syyssipuleita tuli istutettua 1425.

Ligularia dentate - Kallionauhus

 
Eiköhän näillä uudistuksilla ja kohennuksilla selvitä ensi kesään. Yhtään en tiedä, mitä kommervenkkejä talven aikana taas uudelle kasvukaudelle keksin. Se jääköön nähtäväksi. Kiva suunnata katse kohti uutta kevättä ja kesää.

PS. Teepä sinäkin yhteenveto tästä kasvukaudesta.

 

Taitaa olla syksy

Jo pidempään meteorologit ovat toistaneet, kuinka syys-lokakuun lämpötilat ovat olleet jatkuvasti viisi astetta yli normaalin. Vihdoin säätila on muuttumassa perinteiseen syysmoodiin. Sateet eivät ole liiemmin pihatöitä häirinneet, mutta nyt muutamana päivänä projekteja on joutunut siirtämään liiallisen märkyyden vuoksi. Olemme siirtyneet kauteen, jolloin aamulla kotoa lähtiessä on pähkäiltävä, mitä laittaa ylleen, kun päivällä saattaa olla kesäisen lämmintä ja illalla sateisen koleaa.

Poikkeuksellisen lämpimistä säistä huolimatta taidetaan olla jo syksyssä. Illat pimenevät ihan liian nopeasti ja aamullakin hämäryys on vallitseva olotila. Harmaus ei syystöitä haittaa. Melkeinpä on mukavampi heiluttaa lapiota, kun on vähän viileämpää.

Innostuin turveharkoista oikein perusteellisesti. Aiemmin jo kerroin laittaneeni niistä Pikkupuutarhan käytäville reunuksia korvaamaan muovinauhaa. Sain valmiiksi kaksi osiota ja turveharkotkin loppuivat. Tarkoitus oli jättää urakka siihen ja pohtia jatkoa joskus myöhemmin. Eihän se niin mennyt. Kun kerran vauhtiin pääsee, on itseään mahdotonta pysäyttää. Ajelin naapurikylään ostoksille ja kahdesta eri rautakaupasta löysin kolme säkkiä turveharkkoja, joilla sain urakan itseäni tyydyttävään malliin.

Yhden turveharkon koko on 19x19x39 cm. Halkaisin jokaisen harkon sahalla kahtia, jolloin sain ihan sopivan levyisen kappaleen. Harkkojen sijoittaminen toinen toisensa perään oli kevyttä ja helppoa. Suurin työ oli kaivaa harkoille sopiva ura käytävän reunaan, putsata ura juurista ja rikkaruohoista ja eristää se käytävästä. Etenin muutaman harkon vauhdilla, jotta tehtävän mahdollinen keskeyttäminen ei aiheuttaisi kammottavan näköistä sotkua. Kävin kyllä välillä syömässä, mutta iltapäiväkahvin jätin väliin. Päässä nakutti tavoite saada urakka iltaan mennessä valmiiksi. Ja sainhan minä. 

Kahden ensimmäisen osion työstäminen oli raskasta ja vei aikaa, koska samalla siirsin ja järjestelin kasveja niin Kivipenkissä kuin Kriikunapenkissäkin. Nyt homma oli lähinnä raakaa kaivamista, uran valmistelua ja harkkojen asentamista. Lopuksi oli vielä kärrättävä käytäville kivituhkaa ja tiivistettävä se harkkoja vasten siten, etteivät harkot pääse kallistelemaan. Muutamassa paikassa on vielä siistittävä multatilaa, mutta sillä ei ole kiire. Ehtii vaikka keväällä.

Jouluruusu ei suuttunut siirrosta, vaan pukkaa nuppuja esiin.

Pikkupuutarhan muokkaaminen on jo pitkään ollut suunnitelmissa ja nyt se liikahti isomman askeleen eteenpäin. Koko alue on muuttunut muutamassa vuodessa melkoisesti entisestä parin puskan täplittämästä nurmikosta polkuja kuljettavaksi puutarhaksi. Turveharkkoreunusten myötä alueen ilme ryhdistäytyy ja todennäköisesti myös kasvivalikoima tulee muuttumaan ja lisääntymään.

50 %:n alennusmainoksen villitsemänä kävin katsomassa, josko vielä löytyisi kivoja syyssipuleita. Vaikka ei yhtään enää pitänyt ostaa. Hyllyssä oli jäljellä vain muutama laukkapussi. Olisihan niitäkin voinut ottaa, kun halvalla sai. Mielessä pyöri kuitenkin lähinnä tulppaanit ja ehkä muutama krookuskin. 

Toisessa kaupassa sipuleita oli vielä melko kattavasti tarjolla, kaikki normaalihintaan. Ostin kolme pussia eri värisiä tulppaaneita, jotka sekoitin keskenään ja istutin pikkupuutarhan käytävän varrelle. Samalla istutin myös OmaPiha-lehden syksyn tilaajalahjahinnalla ostamani 50 valkoista scillaa.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Samaisessa puutarhamyymälässä oli jonkun verran perennoja alennettuun hintaan. Jonkinlaisen syysväsymyksen vallassa niitä katselin, mutta ainoastaan purppurahappomarjan hieno syysväri vetosi ja sen kannoin kassalle. Eikä se ollut edes alennettu. Kaivoin purppurahappomarjan sunnuntaina maahan. Luulenpa, että tämän kauden istutukset on nyt tehty.

Verenpisarat siirsin lauantaina autotalliin, mutta kelloköynnökset kukkivat yhä täydellä teholla pergolassa. Syystöitä pihassa riittää vielä pitkäksi aikaa, mutta mikäs niitä on tehdessä. Tuleepa ulkoiltua ja harjoitettua hyötyliikuntaa.

Mukavaa alkuviikkoa kaikille! 

Kevään ja kesän muisto - haaste, osa 2

Lilium Sweet Surrender 18.7.2020

Jatkan Lappalainen etelässä -blogin Nilan laittamaa Kevään ja kesän muisto -haastetta tällä kakkososalla. Kesä itsessään on täynnä kivaa muisteltavaa ja kuvia ja kun siihen yhdistää kevään, kuvatarjonnassa on suorastaan tulva.

HEINÄKUU

Lilium martagon var. Cattaniaea

Niin vain muistot kultaavat kuukaudet ja koko kesä tuntuu näin jälkikäteen olleen lämmin ja aurinkoinen. Heinäkuussa sateita taisi olla useamman kerran, mutta kokonaisuutena sää suosi niin puutarhaa kuin sen hoitajaakin.

Varjoliljojen kukinta oli tänä kesänä runsasta ja kaunista. Varsinkin tavallinen tumma varjolilja nosti kukkavanojaan yllättävistäkin paikoista. Olen kerännyt sen siemeniä ja kylvänyt niitä sinne tänne, missä olen ajatellut varjoliljan viihtyvän. Ehkä vuosien siementen viskominen vihdoin tuottaa tulosta tällä tavoin. Valkoinen ei sen sijaan kukkinut nyt ollenkaan. Päivölän ruusutilan vierailulta ostin tummaa Cattaniaea -varjoliljaa, joka jopa kukki istuttamisensa jälkeen. Hurmasi syvällä viininpunallaan oitis.

Dianthus barbatus - Harjaneilikka 12.7.2020

Harjaneilikoillakin oli kukkaisa kesä. Istutin edelliskesänä aidan vieressä olevaan Syyspenkkiin muutaman siemenestä kasvattamani taimen. Ne olivat kotiutuneet paikkaan hyvin ja kukkivat monen värisinä pitkin kesää. Aurinko paistaa pidempään aidan toiselta puolelta meille päin ja niinpä harjaneilikat suuntasivat katseensa puiston suuntaan. Toivottavasti puiston halki kulkijat nauttivat harjaneilikoistani yhtä paljon, kuin minä itse.

Achillea millefolium 'Red Velvet' - Punakärsämö 17.7.2020

Vuosi sitten Puutarha Tahvosilta ostettu punakärsämö valoitti ensimmäisellä kukinnallaan minut täysin. Hän on todella hurmaava ihan nuppuvaiheesta lakastumiseen saakka. Toivottavasti viihtyy ja runsastuu paikallansa.

Physocarpus opulifolius 'UMN Harpell' - Purppuraheisiangervo 17.7.2020

Ihan pakko on hehkuttaa niinikään vuosi sitten Puutarha Tahvosilta ostettua purppuraheisiangervo UMN Harpellia (netissä löytyy myös nimellä Fireside). Sen lehdet ovat koko kasvukauden upean tummat. Pensas on vielä kohtalaisen pieni, ehkä noin 80 cm:n korkuinen. Tämä tulee lumoamaan katselijan isommaksi kasvettuaan.

Clematis  'Rouge Cardinal' - Loistokärhö 25.7.2020

Mennyt kasvukausi oli ehdottomasti kärhöjen juhlaa. Ne heräsivät varhain ja kasvoivat reippaasti. Kukinta oli monen kärhön osalla upeaa ilotulitusta. Kärhöistä tehokkaimmin pihallamme katseen vangitsi Rouge Cardinal. Se oli tungokseen asti täynnä nuppuja, joista jokaikinen avautui. Voimakkaan värinsä puolesta tämä kärhö näkyi pitkälle. Toivottavasti hän tykkää uudesta tuestaan ja kiipeää ensi kesänä täyttämään sen versoillaan ja kukillaan.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä 31.7.2020

Joka kesä pitää olla jokin uusi kasvialuevaltaus. Nyt tällaiseksi valtaukseksi muodostui ihastus ängelmiin.  Aiemmin puutarhassani on kasvanut nimetön jaloängelmä. Nyt valikoima lisääntyi kolmella jaloängelmällä, yhdellä lehtoängelmällä, yhdellä amurinängelmällä ja yhdellä keijuängelmällä. Vanhin jaloängelmä saa jatkaa eloaan Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Uudet ängelmät sijoittuivat kesän mittaan Ruusupenkin uudistuneeseen osaan.

Ängelmien kukintaa pääsin ihastelemaan heti niiden ensimmäisenä kesänään puutarhassani. Varsinkin pitkänhuiskea Elin vangitsi katseeni ja kamerani suloisilla palluranupuillaan.

ELOKUU

Lilium lancifolium 'Flore Pleno' - Kerrottu tiikerililja 9.8.2020

Elokuu oli aurinkoinen, lämmin ja myös melko sateeton. Loppukesä on liljojen aikaa. Tänä kesänä liljakukkoja oli ihan liikaakin. Metsästin niitä kesän ajan ahkerasti, mutta silti ne ehtivät järsiä monien liljojen lehdet surkeiksi.

Tiikerinliljat välttyivät pahimmilta liljakukkoinvaasioilta. Kerrottu Flore Pleno on ehdottomasti istuttamisen arvoinen oranssi kaunotar. Että voikin kukan olomuoto olla noin erikoisen kaunis. Kaikkine pilkkuineen ja kaartuvine helmoineen tätä ei voi ihastelematta ohittaa.

Lilium lancifolium - Tiikerililja 9.8.2020

Aika pian Flore Plenon nuppujen avauduttua joukkoon yhtyi myös perinteinen tiikerililja. Ollaan oranssista väristä mitä mieltä tahansa, näissä kahdessa tiikerinliljassa, tavallisessa ja Flore Plenossa en muuta väriä voisi kuvitella olevankaan. Ovat täydellisiä juuri tuollaisina.

Clematis viticella Purpurea Plena Elegans 15.8.2020

Rouge Cardinalin kanssa kukinnan runsaudesta kilpailemaan lähti Purpurea Plena Elegans. Se oli täynnä pikkuisia, lilanpunaisia suppusuita. Jos yksi kukka ei olekaan koolla pilattu, niiden runsaus nostaa tämän kärhön omaan sarjaansa. Kestävä ja ahkera kukkija. Toivottavasti talon toiselle puolelle istutettu PPE innostuu kasvamaan ja kukkimaan yhtä railakkaasti, kuin tämä olopihan kaunotar.

Phlox paniculata 'Dusterlohe' - Syysleimu 19.8.2020

Kulunut kesä taisi olla  kaikinpuolin kasveille suotuisa. Lämpöä riitti ja vettä tuli välillä ihan sopivasti. Kahden edellisen kesän kuivuudessa kärvistelleet syysleimutkin laittoivat parastaan. Ehkä niitä auttoi myös se, että uudistin niiden asuinalueen perusteellisesti vuosi sitten ja nyt niillä on uutta multaa, johon työntää juurensa. 

Kuvan Dusterlohen istutin keväällä muiden sinipunasävyisten ja valkoisten syysleimujen kaveriksi.

Echinacea purpurea 'White Swan' - Punahattu 19.8.2020

Punahattujen viihtymisen kanssa olen paininut lähes yhtä pitkään kuin jouluruusujenkin. Jouluruusut ovat jo alkaneet kotiutua ja tänä kesänä samoin näyttää tapahtuneen punahatuille. Valkoinen White Swan teki vasta kaksi kukkaa, mutta se on paljon enemmän kuin aikaisempi ei yhtään. Tämä yksilö ei kerro, onko se kasvanut kaupasta ostetusta taimesta vaiko itse kylvetystä siemenestä kasvaneesta taimesta. Hällä väliä. Hienoa joka tapauksessa.

SYYSKUU

Hydrangea paniculata Grandiflora - Syyshortensia 27.8.2020

Loppukesän kukkijakuningattaria ovat ehdottomasti syyshortensiat. Pyörin hortensiapuskieni ympärillä niin ahkerasti, että luulisi nurmikkoon jo muodostuneen jonkinlaisen kulku-uran. Kuvassa oleva etupihan syyshortensia on kuvattu elokuun lopulla, jolloin kukinnot ovat vielä valkeita. Myöhemmin nämäkin punastuivat kauniisti. Kuten tekivät alapihan Vanille Fraise ja Vim's Redkin. Tässä postauksessa teen poikkeuksen, enkä tunge mukaan ainuttakaan kuvaa jälkimmäisistä eli Vanille Fraisesta tai Vim's Redistä. Monet tietävät, miten paljon niistä tykkään. 

Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Jos nyt kuitenkin yksi kuva Vim's Redistä, joka on tänäkin syksynä antanut parastaan. Kyllä hänen ympärillään kelpaa ihastuksesta tanssahdella.

Echinacea purpurea - Punahattu 3.9.2020

Punahattuja tuolla ylempänä jo kiittelinkin. Tuoreessa muistissa on, kuinka monta kertaa olen ihaillut muiden runsaita punahattukasvustoja toivoen jonain päivänä saavani sellaisen omaankin pihaan. Nyt se toive on toteutunut. Kiemurapenkissä punahattuja on putkahdellut tasaiseen tahtiin ensin nupulle ja sitten avoimiksi kukiksi. Niiden kukinta kestää todella pitkään ja kohtalaisen korkeaksi venähtävät varret pysyvät yllättävän hyvin tukematta pystyssä. 

Tänä kesänä sain turhaan odottaa perhosten valloittavan punahatut. Muutama amiraali ja nokkosperhonen kävi pikavierailulla. Eivät kuitenkaan malttaneet odottaa, että olisin saanut kameran kuvauskuntoon.

Bistorta affinis -Darjeeling Red' - Vuorikonnantatar 3.9.2020

Vuorikonnantatar kuuluu myös loppukesän kukkijoihin. Tässä jälleen kasvi, jota kannattaa katsella niin läheltä kuin kaukaakin. Kukkavana on täynnä pikkuisia kukkia. Väri vaihtelee vaaleanpunaisesta viininpunaiseen kukan iän myötä. Kukinta kestää pitkään. Suosittelen.

Hydrangea arborescens 'NCHA2' Pink Annabelle - Pallohortensia 3.9.2020

Vuoden takaisella Puutarha Tahvosten vierailulla taisi yksi jos toinenkin naisihminen rakastua Pink Annabelleen. Eikä ihme, sillä niin upea oli lukemattomien Annabellejen yhtäaikainen kukinta laajalla alueella. Mukaani lähti yksi kappale, vaikka myöhemmin ajateltuna tilaa olisi ollut useammallekin. Ainahan niitä voi istuttaa lisää. Varsinkin nyt, kun olen huomannut Pink Annabellen pärjänneen menneen talven yli erinomaisesti. 

Suojasin puskan jänisverkolla heti istuttamisen jälkeen. Keväällä leikkasin sen matalaksi ja sieltähän ne uudet versot puskivat maasta. Versojen kärkiin ilmestyi ensin yksi, sittemmin viisi pientä, ruskeaa palluraa. Hetken ehdin jo pelätä, ettei kasvi olekaan Pink Annabelle. Kyllä on. Ruskeista palluroista kasvoi yhä isompia ja väristä tuli kuin tulikin vaaleanpunainen.

Colchicum 'Waterlily' – Syysmyrkkylilja

Kesä ei päättynyt elokuun loppuun, ei edes syyskuun loppuun. Vielä lokakuun toisella viikolla aurinko on paistanut lämpimästi ja mittari kohonnut parhaimmillaan +18 asteeseen. Ulkona on ollut kiva vain olla ja tietenkin valmistaa puutarhaa tulevaan talveen ja seuraavaan kevääseen. Siinä ohessa olen saanut ihailla useamman syysmyrkkyliljan kaunista  kukintaa. Usein niistä nousee yksittäinen kukka sinne ja toinen tänne. Nyt Waterlilyt ovat pukanneet useamman kukan. 

Syysmyrkkyliljan sipulit ovat aika tyyriitä. Siksi en ole kovin montaa kerrallaan raaskinut istuttaa. Tämän syksyn kukinta antaa esimakua siitä, millaisia niiden kukinta on parhaimmillaan.

Sedum "Herbstfreude" - Komeamaksaruoho

Haasteen säännöt

Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta. Jospa tämän haasteen avulla löytyy uusia kivoja blogeja ja mielenkiintoisia kasvituttavuuksia.

Haasta mukaan viisi, tai vähemmänkin käy, blogikaveria.
Kerro kuka tämän haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti Lappalainen etelässä -blogiin. 

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri 30.9.2020

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Luonnon luomaa
Mama's Garden
Oravan kesäpesä
Tuplasti terapiaa
Unelmia ruusuista 

Haaste on vapaaehtoinen ja sen voi toteuttaa itselleen sopivana ajankohtana, ilman turhia paineita.

Anemone tomentosa 'Robustissima' - Hopeasyysvuokko 30.9.2020

Vietin innostuneita ja tunteellisia hetkiä kuva-arkistojani selaillessa. Mukana oli iso annos haikeutta, mutta samalla myös odotusta ja toiveikkuutta. Emme jätä hyvästejä, vaan toivotamme puutarhalle voimia kartuttavaa lepohetkeä. Itsellemme myös.

Kiitos Nilalle kivasta haasteesta.
Mukavia syyspäiviä ja kivaa viikonloppua kaikille!