keskiviikko 18. toukokuuta 2022

Joka päivä palkitaan

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevään koleus alkaa vähitellen muuttua lämmöksi. Edelleen moni kasvi on huomattavasti edelliskeväisiin verrattuna hitaammassa tahdissa, jos on herännyt vielä ollenkaan. Puutarhaa kiertäessäni huomaan lukuisia aukkopaikkoja, joiden toivon täyttyvän. Tässä vaiheessa ei voi vielä tehdä paikkaussuunnitelmia. On annettava hitaammille mahdollisuus herätä. Joidenkin kasvien osalta odotus näyttää jo palkittavan.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas
 
Eräässä puutarharyhmässä esiteltiin kukkivia koiranhampaita. Tekstistä ei käynyt ilmi kasvupaikkaa. Onhan silläkin merkitystä, millaisissa olosuhteissa kukin kasvaa. Ehdin jo säikähtää, ovatko oman puutarhan koiranhampaat jääneet puhkeamatta. Eivät ole. Kaikki vanhat ovat hereillä. Yksi jo pukkaa nuppujakin. Löysinpä yhden sellaisenkin, jota en muista viime keväänä nähneeni. Jonka olen istutustietojen mukaan laittanut multaan syksyllä 2020.

Koiranhampaiden metsästyksestä juontui mieleeni tehdä sipulilista lajeittain. Tähän saakka olen listannut istuttamani syyssipulit paikoittain. Jotain yksittäistä lajia etsiessäni joudun käymään koko listan läpi, jollen etsi sitä tietystä istutuspaikasta. Syyssipulit penkeittäin -listassani on 9 sivua. Ei sen selaaminen tuntitolkulla kestä, mutta miksi en tekisi asiaa helpommaksi.

Lilium Sweet Surrender

Valkoinen tiikerililja Sweet Surrender on erityinen mielitiettyni. Niidenkin kasvupaikkaa kävin jo monena päivänä tuijottamassa intensiivisesti. Ehkä kyllästyivät asuinmultansa kuumottavaan pällistelyyn ja huolestuneeseen mutinaan ja päättivät lähteä nousuun. Nämä yksilöt kuuluvat kyseisen penkin vanhimpiin asukkaisiin. Samaista lajia pitäisi nousta muualtakin, mutta tämä paikka on niitä ensimmäisiä lumesta sulaneita. Liljojen välissä näkyvän pikkusipulin tungin takaisin multaan. Saattaa olla lintujen tai roudan nostama, tai peuran huulilta pudonnut. Sitäkin on tapahtunut.

Liljakukkojen keväthuumaa - jonka lopetin väkivaltaisesti.

 
Liljakukot ovat jo heränneet lemmiskelemään lehdillä ja varsilla. Liljakukkoja nähdessäni näen punaista niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Nämä otukset listin kylmäverisesti paljaiden sormieni välissä. Jos liljakukkoja nähdessäni ryhtyisin puutarhahanskoja etsimään, ne ehtisivät pudottautua multaan. Sieltä niitä on vaikea löytää, kun kellahtava musta vatsa ylöspäin.

Kruunuvuokko antoi eräässä blogikommentissaan vinkin liuottaa valkosipulia veteen ja ruiskuttaa sillä liljoja. Liljakukkojen suunnitusmeganismi menee valkosipulista sekaisin. On meillä kokonaisiakin valkosipuleja, mutta ostin kokeeksi jauhetta. Kun nyt ehtisin tekemään liuoksen ja suihkuttamaan sitä liljoille. Varjoliljat, keisarinpikarililjat ja kirjopikarililjat ovat jo sopivan isokokoisia liljakukkojen kohteiksi.

Sanguisorba obtuse - Nuokkuluppio

Kiemurapenkin äärellä olen kykkinyt uteliaana kerta toisensa jälkeen, koska siellä on muutama kaivattu kasvi. Eniten odotan syysvuokon ensiesiintymistä, jota ei vielä ole näkyvissä. Nuokkuluppio on selättänyt talven. Yläpihan Allaspenkissä lumi ja jää viipyy vuosittain paljon pidempään, joten siellä asuvaa nuokkuluppiota odotan herääväksi myöhemmin.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän kuuluu kevään varhaisiin herääjiin. Tänä vuonna se käytti enemmän aikaa miettimiseen "jaksanko nousta ja milloin?" Jaksoihan se. Myös yläpihan kahdessa muussa paikassa.

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä
 
Valkotäpläimikästä olen höpöttänyt jo aiemminkin tänä keväänä. Niitä minulla kasvaa toistaiseksi vain kaksi ja sen toisen epäilin kadonneen. Ilahduin huomatessani Syreenipenkissä joukon täplikkäitä lehtiä. Sieltä se nousee. Pikkupuutarhan valkotäpläimikkä teki jo aikaisin nuppuja, joista osan peura kävi napsimassa. Tämän kakkosen kanssa pääsen toivon mukaan seuraamaan nuppujen kehitystä ja kukkimista alusta lähtien. 

Pulmonaria saccharata 'Dora Bielefeld' - Valkotäpläimikkä
 
Pikkupuutarhan valkotäpläimikkään jäi peuran jäljiltä sentään osa nupuista, jotka nyt avautuvat. Jos vain osaa valita katsomissuunnan niin, ettei näe pelkästään tulppaanien lehtiä. Tulppaanien, joista peura vei nuput.

Rosa Polyantha-ryhmä "The Fairy'


Talvi oli ankara ruusuillekin. Pensasruusuistani kaikki ovat jotakuinkin hengissä ja kohtalaisen hyväkuntoisiakin. Sen sijaan rinteessä kasvavat maanpeiteruusut Sommerwindit ja Fairyt ovat huolestuttavan surkeita. Useimmat leikkasin lähes tapille, sillä mustuneissa varsissa ei ollut minkäänlaista eloa. Ihan olivat kuivan kuolleita ydintä myöten. Ainakin kahteen on viikonlopun aikana tullut silmuja tyveen. Seuraan tilannetta. Hyvä jos, elpyvät. Elleivät elvy, keksin jotain muuta tilalle. Tällaistahan tämä puutarhaihmisen elämä on. Menetyksiä tulee, eikä niille aina ole edes selkeää syytä.


Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Nämä kuvassa näkyvät ryppyiset mykeröt saivat minut henkäisemään syvään kerran jos toisenkin. Onnellinen jälleennäkeminen, ei muuta voi sanoa. Siirsin sinikämmenet vuosi sitten rhodojen kupeesta Pikkupuutarhan Harkkokäytävän varteen. Ostin sinikämmenen kesällä 2016 Vakka-Taimesta ja tapani mukaan tyrkkäsin sen silloin mielestäni hyvään paikkaan. Joka aika pian osoittautui ihan tyhmäksi, sillä rhodot levittäytyivät sinikämmenten ylle peittäen kukinnan tehokkaasti. 

Glaucidium palmatum - Sinikämmen 21.5.2021
 

Vuosi toisensa perään päätin, että kukinnan jälkeen siirrän kasvit parempaan paikkaan. Vuosi toisensa perään unohdin päätökseni. Viime keväänä vihdoin olin siinä asiassa ajan hermoilla ja lapioin sinikämmenen sen vielä kukkiessa Pikkupuutarhan puolelle. Reunustaessani Pikkupuutarhan käytävät turveharkoilla, sinne syntyi uusia istutuspaikkoja. Sinne siis sinikämmen muutti. Ja sitten tuli puutarhaelämäni kuivin ja kuumin kesä. Kastelin sinikämmentä ahkerasti, mutta varauduin sen menettämiseen. En menettänyt. Hurraa, hän elää!!!

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Kesällä 2019 Syyspenkkiin istuttamani Ludwig Späth aikoo kukkia ensimmäisen kerran. Kenties se olisi kukkinut viime vuonnakin, mutta peura söi pienen puun latvat. Ei siis kukkia, mutta puu jatkoi uhmakkaasti kasvuaan. Tänä talvena suojasin rungon lisäksi tämän jalosyreenin latvat, joihin on nyt kehittynyt nuput. Lilakukkaisia pihasyreeneitä minulla on lukuisia ja nekin näyttävät kukkivan runsaana tänä keväänä. Ludwig Späthin lila on syvempää ja tummempaa. Hauskaa nähdä pienen puun kukkivan ensimmäistä kertaa omassa pihassa.

Magnolia stellata 'Susan'

Vuosi sitten istuttamani magnolia Susan ei taida vielä kukkia. Se teki yhden nupun pian istuttamisen jälkeen, mutta myöhästyin sen kuvaamisessa. En aio olla magnolian suhteen liian vaativainen. Toki toivon sen joskus kukkivan, mutta tässä vaiheessa olen todella tyytyväinen, että se on ylipäätään elossa. Magnolian kaltaisia herkkiä kasveja, jotka tuntuvat äkkiä myös kukkarossa, ei joka vuosi hankita.

Tete-narsissit


Puutarharyhmissä on ihmetelty narsissien hidasta nousua tai katoamista. Yhdyn ihmettelyyn, sillä kovin vähän omia narskuja on noussut. Ehkä osalle niistä talvi oli liian ankara. Ehkä jokunen nousee myöhemmin. Pääsiäiskaunistukseksi hankkimiani tetejä olen kaivanut sinne tänne puutarhaan. Parissa paikassa niistä ei toistaiseksi näy versoakaan. Sen sijaan alapihan Ruusupenkissä huomasin tetejä jo kukkimassa. Kärjistä päätellen lisää on tulossa. Hyvä niin, sillä tämänvuotiset etsivät vielä paikkaa. Tiedänpä, etten ainakaan entisten päälle niitä yritä istuttaa.


Hyasinthus Delf Blue

Viime syksynä istutin vain muutaman hyasintin. Taisin ajatella, että onhan noita jo ennestään. No, ne entiset ovat tainneet ottaa hatkat. Vatukkalaatikon ainokainen on surullistakin surullisempi näky. Peura naukkaisi hyasinttia niin pahasti, että mielessäni sanoin sille jo hyvästit. Tämän hyasintin sitkeydelle ja selviytymiselle on annettava aplodit. Syksyllä istutan sen seuraksi joukon uusia hyasintteja.

Tulipa Persian Pearl

Joka päivä mullasta nousee vanhoja ja joitakin uusia tuttavuuksia. Niiden kasvua ja kehitystä ei jaksa lakata ihmettelemästä ja ihailemasta. Arkistot pullistelevat kuvia, jotka asiaan vihkiytymättömän mielestä olisivat samoja vuodesta toiseen. Eivät ole. Sama kasvi on joka kevät aivan uudesti syntynyt ja ainutlaatuisen lumoava. Puutarhaharrastukseen käytetty aika ja työ palkitaan näillä näkymillä joka päivä.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

 Palkitsevia puutarhapäiviä teille kaikille!

 

sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kotikylän rusokirsikka kukkii

 
Lauantaipäivän olisi voinut käyttää jos jonkinlaiseen tekemiseen. Viikolla kylän keskustassa käydessäni huomasin rusokirsikoiden olevan avautumassa. Kukinnan näkemistä ei vain voi ohittaa, joten ohjelmamuutoksesta ei syntynyt minkäänlaista kiistaa. Aamupalan ja lehtiuutisten selaamisen jälkeen suuntasimme Ukkokullan kanssa askeleet kohti kylän keskustaa.

Tänäkin keväänä kaksi suurta rusokirsikkapuuta on yhtä vaaleanpunaista pilveä. Puiden kuvaaminen on tosin vähän hankalaa, kun ympärillä on autoja ja yleensä lukuisa joukko muita valokuvaajia. Myös harmaa sähkökaappi puiden vierellä tuo mukaan vähemmän kuvauksellisen elementin. Voisihan sen photoshopata poiskin, mutta olkoon. Kukkien paljous vetää katseen puoleensa.

Kuvista ei näy eikä kuulu, kuinka puissa surisi pörriäisten paljous. Hyvä, että ajoitimme kirsikkapuiden ihailun lauantaille. Ensi viikolla se saattaa jo olla ohi.

Jos ovat kirsikkapuut kauniita, ovat sitä myös vaahterat. Ne kukkivat parhaillaan keltaisenaan. Puun kauneutta ei lainkaan himmennä se, että olen viime päivät nyppinyt vaahteravauvoja oman pihan istutusalueilta. Lisää nousee vauhdilla siinä samassa, kun selkänsä kääntää. Myös syksyn kattorempan yhteydessä uusiin ränneihin laitetuissa rännirosvoissa on "vaahteraneniä" kasapäin. Tuuli tuo niitä katolle, josta sade huuhtoo nenät ränneihin.

Ojien ja purojen reunamille on noussut rentukat kukkimaan. Osa oli jo avoinna, mutta ilman kumisaappaita en päässyt kameran kanssa riittävän lähelle.

Eräällä metsäisellä omakotitontilla kukki runsaasti sinivuokkoja. Kauempaa katsoessa ajattelin, että onpa scillat levinneet jännään paikkaan. Lähemmäksi päästyäni näin lukuista sinivuokot. Hienoa, ettei niitä ole poimittu, vaikka aivan vieressä kulkee suosittu kävelytie.

Pihlajien silmut ovat jänniä nekin. Voisi kuvitella, että kuvassa pallopäinen kaveri pitelee kämmeniään korviensä päällä. Näkeekö silmu jotain jännittävää? Vai haluaako hän vaimentaa melun korvissaan?

Kirjastokirjojen eräpäivä on lähellä, joten rusokirsikkaretkeen oli hyvä yhdistää kirjojen palautus. Niinhän siinä kävi, että yhden palautetun kirjan tilalle tuli lainattua neljä uutta. Aina kannattaa ottaa reppu mukaan. Vaikka lähtisi vain rusokirsikoita ihastelemaan.


Varmasti joku teistä tunnistaa nämä kasvit? Niitä kasvaa kirjastoon johtavan kävelytien lehtomaisessa ympäristössä molemmin puolin. Minusta ne näyttävät sudenmarjoilta. Omaan pihaan on eksynyt muutama sudenmarja, joista ei vielä näy vilaustakaan. Joko talvi on vienyt ne mennessää tai sitten hieman varjoisa paikka ei ole saanut niitä vielä nousemaan. En tosin ole muistanut tilannetta tarkistaakaan.


Säätiedotuksessa ennustettiin sadetta iltapäiväksi. Arvioimme ehtivämme kotiin hyvin ennen sateen alkua. Aika lähellä kotia jo olimme, kun taivas verhoutui tummiin pilviin. Vihertyvä lehtikuusi on aika komean näköinen vasten mustia pilviä. Oikeassa alakulmassa näkyvä keltainen vaahterakin olisi ollut hieno kuvattava, mutta silloin näkyviin olisi tullut jonkun talo. Siksi jäi kuvaamatta.

Lähellä kotiamme olevan talon pihanurmi on juuri nyt täynnä liloja pystykiurunkannuksia. Kyseisen talon naapurinurmikolla taasen etelänkevätesikot ovat nousseet mullasta. Pian siellä kukkii keltaisena.


Ehdimme nippanappa kotiin ennen sadetta. Ovea avatessamme ensimmäiset pisarat putoilivat olkapäille. Lounaspöydän ääressä istuessamme jyrähti ukkonenkin aivan talon päällä. Yhden ainoan kerran. Vettä on satanut kuuroina pitkin päivää. 


Iltapäivällä istahdin työhuoneen pöydän ääreen inventoimaan siemenvarastojani ja naputtelemaan tietokonetta. Pihaovi oli auki, jotta kuulisin paremmin lintujen laulua (työhuoneessa ei ole helposti avattavaa tuuletusikkunaa). Silmäkulmassa vilahti jotain. Naapurin adoptiokissa oli tulossa tutustumisretkelle. Mamis on todella arka kissa, eikä sitä ole helppo lähestyä. Kamera oli pöydällä vieressäni. Sain napattua kuvan. Jatkoin naputtelua ja Mamis uskaltautui tekemään tupakierroksen ennen paluutaan ulos.

Pelargonium Pink Inspire

Milloin olisin työt tehnyt?
Maanantaina en malttanut,
tiistaina en tietänyt,
keskiviikkona en kerennyt,
torstaina en tohtinut,
perjantaina oli paha päivä,
lauantaina oli pyhän aatto,
sunnuntaina oli suuri juhla.

Ei ole tänä sunnuntaina suurta juhlaa. Runo kuvaa kuitenkin hyvin päivien kulkua ja sitä, miten tekemiset siirtyvät hyvistä aikomuksista huolimatta.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!


perjantai 13. toukokuuta 2022

Laiska töitään luettelee

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma
 

Monet suomalaiset sananlaskut ovat omiaan latistamaan ihmisen iloa saavutuksistaan. Tapaan iltaisin kirjata puutarhapäiväkirjaan päivän aikaansaannokseni. Ihan jo siitäkin syystä, etteivät kaikki tärkeät vähemmän tärkeistä puhumattakaan välttämättä pysy päässäni. Pienetkin merkinnät saattavat seuraavana keväänä vaikuttaa esimerkiksi siihen, mitä ja milloin kylvän.

Olen ahkeroinut viime päivinä puutarhassa saaden paljon aikaan. Kun sitten torstai-iltana istahdin jälleen kirjaamaan tekemisiäni, muistui mieleen sanonta "Laiska töitään luettelee". En nakannut kynää laatikkoon, vaan sinnikkäästi jatkoin aikaansaannosteni luettelemista. Mielestäni olin ollut kaikkea muuta kuin laiska. Joutakoon romukoppaan mokoma sananlasku.

Tomaatti kukkii

Ensimmäisenä kirjattuna tehtävänä oli laskeutua kellarinportaita tutkimaan kasvilamppujen valossa asuvien taimien tilannetta. Vettä niille piti antaa ja nyppiä tomaateista varkaita. Tukikeppien korkeus ei pian enää riitä, joten toivon hartaasti yölämpötilojen nousevan. Tomaatit pitäisi saada kasvihuoneeseen, jotta voin sitoa niille tukinarut kasvarin kattoon. Vuosi sitten vein tomaatit ja kurkut kasvariin 18.5. Vaan silloinpa olikin paljon lämpimämpää, niin päivin kuin öin.

Isokokoisia, painavissa astioissa asuvia tomaatteja on vaikea kiikuttaa ulos ja sisään totuttaakseen niitä vähitellen ulkoilmaan. Niinpä pidän ulkona työskennellessäni kellarin ovea auki, jotta kasvilamppujen tuottama lämpö hieman laskee. Muuta lämmitystä kellarissa ei nyt ole. Näin toimien mittari näyttää kasvien läheisyydessä +18℃.


Ajattelin seurata lämpötilan kehitystä vielä viikon. 10 päivän ennusteissa seuraavina öinä lämpötila on alimmillaan +2℃, mikä on aivan liian vähän tomaateille ja kurkuille, joilla lämpötila ei saisi laskea alle +10℃. Koska kasvarissani ei ole lämmitystä, vien sinne tomaattien kera lämmittimen, jota varten kelaan sähköjohdon terassilta rinteen kautta alapihalle.


Tuoksuherneet ovat viettäneet kasvihuoneessa jo pidemmän aikaa. Ne kaipaavat pääsyä isompaan astiaan, mutta en uskalla niitäkään vielä siirtää ulos. Pari laatikollista siemenestä kasvatettuja perennoja on niin ikään kasvarissa. 

Vein kasvariin myös pari laatikollista jo nupullaan olevia samettikukkia. Yöksi peittelen osan kasveista harsolla. Pidempään kasvarissa olleet tuntuvat jo karaistuneen.

Retiisien ja ruusukaalien harvennusta tiedossa.
 

Kasvarissa on myös huhtikuun lopulla kukkalaatikoihin kylvämäni retiisit ja ruusukaalit, jotka ovat hyvin kasvussa. Ruusukaaleista osan siirrän lavakaulukseen, kunhan vielä vähän lämpiää. Retiisit saavat kasvaa kukkalaatikossa syöntikokoisiksi.


Yhteen kasvilavaan kylvin porkkanaa ja retiisiä. Ja toiseen kasvilavaan laitoin talvivalkosipulien kaveriksi tavallista sipulia. 500 g:n pussin koko sisältö ei mahtunut laatikkoon, joten loput työnsin karviaismarja- ja punaherukkapensaiden väliin. Siellä on syvämultainen paikka, jossa sipulit mahtuvat kasvamaan. Jos suostuvat.

Laitoin kylvetyille laatikoille tuplaharsot. Samantien viritin pariin muuhunkin laatikkoon harsot valmiiksi, vaikka laatikoissa ei mitään vielä kasvakaan. Harsojen kanssa puleeraaminen ei kuulu lempipuuhiini. Varsinkin, kun jossain vaiheessa kesää harsot tulee viikattua sikin sokin pariin laatikkoon. Sen sijaan, että lajittelisi ne vaikka koon mukaan. Helpottaisi kummasti näitä kevään väkerryksiä.


Kahden pienen pensasmustikan kaveriksi laitoin toissakesänä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saamani mesimarjat. Kuten kuvasta näkyy, mesimarjat viihtyvät vallan hyvin. Mesimarja leviää sekä siemenistä että maanalaisilla rönsyillään. Se sopii hyvin myös maanpeitekasviksi, joten harmaat aivosoluni työskentelevät aktiivisesti miettien mesimarjavauvoille uusia sijoituspaikkoja.

Osassa peuran maistelemista tulppaaneista nuppu on tallella.

Olen ripotellut aika monta kottikärryllistä multaa istutusalueille peittämään kuivia lehtiä ja karikkeita. Viime päivinä tuuli on puhaltanut monena päivänä voimakkaasti levitellen vaahteranlehtiä pitkin poikin. Kunhan tulee aika leikata nurmikko, kasaan kanttausuriin ajautuneet lehdet leikkurin eteen silputtaviksi.

Kirjopikarililjojen kukintavuoro on lähellä.
 

Kaikenlaisten kärräämisten lomassa ja erityisesti niiden jälkeen olen kierrellyt puutarhassa tutkimassa ja taivastelemassa kasvien heräämisen ihanuutta. Sormet hakeutuvat helposti multaa rapsuttamaan. Josko jo tänään tämä, tuo ja se kasvi olisi nousussa. Jälleen näkemisen ilo on suuri, kun vihdoin löytyy punertavia kärkiä tai vihertäviä silmuja. Edellisten vuosien työ ei ole mennyt hukkaan. Yksi viheliäinen talvi ei tuonutkaan suuria tuhoja tullessaan.


Torstai-illan kuvauskierros jäi kesken, kun tummat pilvet vyöryivät vauhdilla täyttämään koko taivaan. Ensimmäiset pisarat putosivat hiuksille kipittäessäni kameran kanssa sisälle. Ja sitten alkoikin huumaava kohina pilvien laskiessa vesilastinsa tienoon niskaan. Kerta toisensa jälkeen. Luonto kiittää tehokkaasta kastelusta.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Minäkin kiitän vuoden 2016 äitienpäivälahjaani, koristekirsikka Kevätsuudelmaa. Se on aloittamassa kukintaansa. Nuput ovat sen verran ylhäällä, että niitä läheltä nähdäkseni täytynee raahata tikkaat puun alle. Jos kerran kirsikka jaksaa kukkia, jaksan minäkin tikkaat sen seuraksi kantaa.


 Kukkaisia kevätpäiviä teille kaikille!



tiistai 10. toukokuuta 2022

Erilainen äitienpäiväviikonloppu


Viikolla ahersin puutarhan parissa sillä ajatuksella, että viikonloppuna istuttaisiin äitienpäivää viettämässä niin kotona kuin anopinkin luona. Suunnitelmiin tulikin muutos, kun veljenvaimo soitti perjantaina sairastuneensa koronaan. Olin hänen seurassaan torstaina useamman tunnin, joten tietenkin olin altistunut. Nyt sitten jännätään, tuleeko oireita. Toistaiseksi ei räkä valu, ei kurkkua karhenna.

Emme missään nimessä halua asettaa Ukkokullan 91-vuotiasta äitiä alttiiksi koronatartunnalle, joten käynti hänen luonaan siirtyy myöhemmäksi. Pojan piti tulla käymään, mutta eipä hänkään ehdoin tahdoin halua koronaa, jos sen voi välttää. Nautimme Ukkokullan kanssa kaksin valmistamaani suklaajuustokakkua.

Pulsatilla vulgaris 'Alba'


Äitienpäivän ratoksi kärräsin monta kottikärryllistä puutarhamultaa yläpihan varaparkkipaikan suursäkistä eri istutusalueille. Olen siistinyt kukkapenkkejä varsin ylimalkaisesti, joten mullasta nousevia kasveja somistaa kaikenlaista risua ja kuivunutta lehteä. Sinnehän ne edellisvuotiset korret aikanaan maatuvat, mutta myös tuuli levittelee niitä pitkin kanttausuria ja nurmikkoa. Kun päälle ripottelee kevyesti multaa, näkymät parantuvat hetkessä ja roippeetkin pysyvät paremmin aloillaan tuulisella säällä.

Helleborus - Jouluruusu Ovaalipenkissä


Jouluruusut ovat yksi suurimpia puutarharakkauteni kohteita. Nyt huoli niiden selviytymisestä painaa ankarasti mieltäni. Pikkupuutarhan Kivipenkin kaksi muhkeaa vaaleajouluruusua ja kaksi Double Elleniä saattavat kaikki olla mennyttä. Jään vihdoin poistuttua niiden päältä, jäljellä oli vain limaisia lehtiä. Vieläkään ei näy verson versoa jouluruusuista.

Alapihan Ovaalipenkin jouluruusu on hyvissä varren ja kukkien voimissa. Selvästi se viihtyy ison männyn katveessa. Tässäkin penkissä oli talvella jäätä, mutta se suli nopeasti pois.

Helleborus - Jouluruusu Kriikunapenkissä

Isokokoiseksi viime kesänä kasvanut vaalea jouluruusu on jo hyvin hereillä ja nuppuisena Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä. Sekin menetti talvella kaikki lehtensä. Uusia on jo tulossa, joten tämän suhteen ei tarvinne murehtia.


Helleborus Double Ellen


En sietänyt ajatusta, että joutuisin jatkamaan puutarhaelämääni ilman ainuttakaan Double Elleniä. Niinpä ajoin viikko sitten Espoonlahden Puutarhanikkareille. Vanhatkin Ellenini on Puutarhanikkareilta ostettuja, joten luotin saavani heiltä uusia. Eikä tarvinnut pettyä. Ostin peräti kolme hiukan toisistaan eroavia jouluruusuja. Niissä oli jo komeat juuret, mutta silti en kaivanut kukkia vielä maahan. Istutin ne isompiin ruukkuihin vahvistumaan ja odottamaan, kunnes päätän niiden uuden asuinpaikan.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Rhodon kupeessa kasvava punakolmilehti on runsastunut mukavasti. Nyt on oltava tarkkana, että huomaan sen nuput. Rhodon oksat roikkuvat sen verran alhaalla, että punakolmilehteä on kumarruttava ihan vartavasten katsomaan.

Myös rhodot ovat jonkinverran kärsineet talvesta. Lumi painoi niiden oksia, jotka jäätyivät kiinni maahan. Jokunen oksa vaurioitui pahasti, mutta onneksi suurin osa kärsineistäkin näyttää virkoavan.

Pulmonaria saccharata - Valkotäpläimikkä


Pikkupuutarhan valkotäpläimikkä alkaa kohta kukkia. Siinä oli enemmänkin nuppuja, mutta peura söi ne. Talon toiselle puolelle istutetusta valkotäpläimikästä ei ole havaintoa. Pelkäänpä sen nujertuneen talven koitoksiin, kuten näyttäisi käyneen muutamalle muullekin kasville. Edelleen toivon kevään hitauden olevan syynä heräämättömyyteen ja näen mattimyöhäiset muutaman päivän tai viikon päästä.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Vähäiset esikkoni eivät tykänneet menneestä talvesta ollenkaan. Muutama on sentään heräämässä. Etelänkevätesikko aikoo kohta kukkiakin. Naapurikadulla on talo, jonka nurmikko on keväisin täynnä näitä keltaisia etelänkevätesikoita. Perjantaina ohi kulkiessani ei vielä näkynyt niistä vilaustakaan. Sellaisen paljouden ottaisin mielelläni omallekin pihalle.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Kevätsuudelmaa koskevasta huolestani kerroin jo aiemmin. Nyt siinä on useita punertavia silmuja eli saatan päästä viettämään pienimuotoista hanamia omalla pihalla. Perjantain lämmöllä ja lauantain sateella oli silminähden kevättä edistävä vaikutus puutarhassa. Maisema vihertää aivan toisella tavalla ja kasvien silmupullistelu on lisääntynyt merkittävästi.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Kotkansiivetkin ovat aloittaneet matkansa kohti yläilmoja. Näitä minulla kasvaa talon puistopäädyssä lukuisia. Ovat levinneet sinne entisestä metsiköstä. Alkusyksystä kaivoin keittiön ikkunan alta jättikokoiset kotkansiivet pois. Osaksi kattoremontin tilaa vaativien rakennustelineiden vuoksi. Osaksi myös siksi, että vuosia paikallaan kasvaneiden kotkansiipien mötikät olivat suurempia, kuin niihin kasvavat lehdet.

Puutarharyhmässä oli vinkki kaivaa kotkansiipi maasta ja laittaa se kesäksi isoon ruukkuun vaikka terassille. Näyttää hienolta, kuin minikokoinen palmu. Asiaa voisi harkita.

Paeonia - Pioni


Osa pioneista on jo hyvässä kasvussa. Osa vasta punaisia piippoja mullan pinnalla. Ja sitten on ne pionit, joita ei kuulu ei näy. Yksi tällainen on Coral Charm, josta pidän valtavasti. Tässä vaiheessa en vielä lähde pionikauppaan. Annetaan Coralille aikaa ilmestyä. Mutta aivan varmasti hankin tilalle uuden, jos kaunokainen on päättänyt jättää minulle hyvästit.

Scilla forbesii/Chionodoxa Pink Giant


Nyt olen vähän enemmän "pihalla" näiden vaaleanpunaisten kirjokevättähtien latinankielisestä nimestä. Olen hankkinut ja istuttanut näitä sekä nimellä chionodoxa Pink Giant, että scilla forbesii Pink Giant. Entä miten Rosea eroaa Pink Giantista? Puutarhassani ne näyttävät samanlaisilta. Sinänsä asialla ei ole elämää suurempaa merkitystä. Kunhan pohdin.

Rinteessä ja Kurgaanissa asuvien iris Katharine Hodgkinien tämän keväinen taival alkaa olla loppsuoralla. Sen sijaan muualle istutetut kevätkurjenmiekat ovat pian parhaimmillaan. Harmonya on parissa paikassa, Purple Hilliä samoin. Koska lumi ja jää sulaa tontin eri kohdista kovin eri aikaan, myös sipulikukkien kukintaa riittää pidemmälle ajalle.

Iris ret. Harmony


Vuosittain täydentämistäni istutuslistoista huolimatta sipuleita tulee syksyllä tökättyä maahan entisten päälle ja viereen. Lisäksi kaikenlaisen kaivamisen ohessa kesän mittaan mullasta nousee sipuleita, jotka eivät aina palaa entisille sijoilleen. Siinä ehkä yksi syy, miksi kuvan Harmony kaulailee lilakukkaista krookusta.


Sainpa päiväjärjestyksestä myös yhden ison urakan eli tuija-aitojen leikkaamisen. Työ oli tarkoitus tehdä jo paljon aiemmin, mutta en millään saanut tehtävää sovitettua aikatauluuni. Onneksi tuija kestää leikkausta suositusaikojen ulkopuolellakin. Vuosi sitten kotikadun reunan tuija-aidan leikkaamisen hoiti ammattipuutarhuri. Samalla aitaa madallettiin, jotta jatkossa leikkaaminen olisi helpompi hoitaa itse.

Meinasi kyllä puhti naisesta loppua kesken, kun käsiä joutui pitämään ikävissä asennoissa. Tikkaista oli toki jonkun verran hyötyä, mutta maasta käsin leikkaaminen toi paremman tuloksen. 

Suosittelen aloittamaan niin havujen kuin muidenkin leikattaviksi aiottujen saksimisen ajoissa. Vuosia valtoimenaan  kasvaneen puun tai pensaan saaminen toivotun malliseksi on siten huomattavasti helpompaa.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus


Äitienpäiväviikonloppu oli monella tavoin raskas. Hoivakodissa asuvan isäni epäiltiin saaneen TIA-kohtauksen (ohimenevä aivoverenkiertohäiriö). Nyt hän voi hyvin. En voi mennä häntä katsomaan ennen kuin oma korona-altistukseni purkautuu joko sairastumiseen tai riittävän suoja-ajan päättymiseen.

Sunnuntai-iltana saimme suru-uutisen. Ystäväni veli kuoli yllättäen. Tieto Ralen poismenosta koskettaa minua ja Ukkokultaa syvästi.  


Päivälämpötilat ovat jo nousseet kohtalaisen mukaviksi. Yöpakkasetkin taitavat olla ohitse, mutta edelleen mittari painuu seuraavina öinä alimmillaan +3℃ -asteeseen. Tomaatit, kurkut ja paprikat saavat olla vielä vähän aikaa kellarissa. En halua menettää kesän satoa oman hosumiseni vuoksi.


Minulta pyydettiin kevätaiheista tekstiä Puutarhan Aika -lehteen. Samassa lehdessä on juttu myös monille tutun Puutarhahetki -blogin Tiiulta. Käy tutustumassa näköislehteen. Sieltä löytyy kivaa ja hyödyllistä luettavaa.

Kylän marketista ostettu pionikimppu. Näyttää Coral Charmilta.


Mukavia kevätpäiviä kaikille!