Töölönlahden kautta Kiasmaan

 
Tiistain vapaapäiväretkeä jatkoin Talvipuutarhasta kohti keskustaa kävellen Töölönlahden rantaa. Vesi oli vielä osittain jäässä. Jäällä levähti lukuisia vesilintuja ja muutama joutsen.

Töölönlahden takana kohoaa Kallion kirkko

Linnanmäki odottaa kävijöitä

Kansallisooppera

Töölönlahden länsipuolella on useita kulttuurialan rakennuksia. Helsinginkadun suunnasta keskustaan päin kulkiessa ensimmäisenä on kansallisooppera. 1993 avatun oopperatalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto HKP (aiemmin Hyvämäki-Karhunen-Parkkinen). 

Finlandia-talo

Finlandia-talo on monelle tuttu. Tämä Alvar Aallon suunnittelema kongressi- ja konserttitalo valmistui 1971. Viimeisimmän remontin ajan 2022-2024 päärakennuksen vieressä toimi väistötilana ns. Pikku-Finlandia. Suuresta suosiosta huolimatta Pikku-Finlandia on päätetty purkaa kahteen osaan ja siirtää toisaalle. Siirto on parhaillaan menossa.

Punainen rakennus on Hakasalmen huvila, sen takana Kansallismuseon torni

Punainen rakennus, Hakasalmen huvila, on rakennettu 1843 - 1846 maaherra Carl Johan Walleenin perheelle kesäpaikaksi. Helsingin kaupunki osti huvilan Aurora Karamzinilta (Walleenin tytärpuoli), joka sai kuitenkin asua huvilassa kuolemaansa 1902 saakka.

Huvilassa on toiminut vuodesta 1911 lähtien Helsingin kaupunginmuseo, joka järjestää rakennuksessa erilaisia tapahtumia ja näyttelyitä. 

Hakasalmen huvilan pihassa, entisessä leivintuvassa ja kamarissa (rakennettu 1847) on viehättävä kahvila. Etenkin kesäaikaan sieltä on kiva noutaa kahvia vaikka ulkona nautittavaksi.

Musiikkitalo

Kansalaistorin laidalla on elokuussa 2011 avattu musiikkitalo. Pääkäyttäjinä ovat Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Helsingin kaupunginorkesteri ja Radion Sinfoniaorkesteri. 

Lokakuussa 2012 Musiikkitalon edustalla paljastettiin Reijo Hukkasen Laulupuut -veistos, jonka korkein osuus on 13-metrinen taivasta kohti suu auki laulava hauki. Teoksen aihe viittaa Aaro Hellaakosken runoon Hauen laulu 

Helsingin keskustakirjasto Oodi

Arkkitehtitoimisto ALAn suunnittelema puurunkoinen ja puujulkisivuinen Helsingin keskustakirjasto Oodi valmistui 2018. Se on voittanut useita kansainvälisiä palkintoja. Rakennuksen kolmessa kerroksessa on lukuisia erilaisia tiloja ja toimintoja. Kolmannen kerroksen kirjastossa on noin 100 000 teoksen kokoelma. Oodista tuli nopeasti kaupunkilaisten tapaamispaikka ja olohuone.

Rakennuksen ulkonäöstä ollaan varmasti montaa mieltä, mutta minusta se on hieno. Pääsisäänkäynnin edessä voi ihailla lainehtivaa puista julkisivua. Samalla voi myös ihailla avaraa kansalaistoria ja sen vastakkaisella puolella seisovaa Eduskuntataloa.

Modernin taiteen museo Kiasma

Kansalaistorin eteläreunalla on yhdysvaltalaisen arkkitehti Steven Hollin suunnittelema modernin taiteen museo Kiasma, joka valmistui 1998. 

Kiasmassa on parhaillaan esillä Kiasman ja Saamelaismuseo Siidan yhteisnäyttely "Entiset ainoat", joka esittelee saamelaista nykytaidetta Saamenmaalta Suomesta, Ruotsista ja Norjasta.

Nils Aslak Valkeapää: Nimetön (omakuva)

Saamelaiset on alkuperäiskansa, joka on asuttanut Saamenmaaksi kutsuttua aluetta jo ennen nykyisten valtioiden syntyä. Varhaisimmat merkit asutuksesta Saamenmaalla ovat noin 10 000 vuoden takaa. Saamelaisia on laskentatavasta riippuen 75 000 - 100 000.

Berit Marja haetta: Sarakka (tekstiiliaplikaatio)

Näyttelyn töitä kannattaa käydä katsomassa aivan lähietäisyydeltä. Moni teos on taidokasta tekstiilityötä.

Outi Pieski: Du Luohti

Siri Baggerman: Drooni

Siri Baggerman: Moottorikelkka

Näyttely kertoo siitä, mitä saamelaisille tehtiin, mitä edelleen tehdään, ja miten kansa voi silti selvitä, kukoistaa ja säilyttää tiedon siitä, keitä he ovat. 

Katarina Spik Skum: Nimetön

Eläviä saamen kieliä on yhdeksän:

- pohjoissaame 20 000 - 25 000 puhujaa
- eteläsaame 500 - 1000 puhujaa
- luulajansaame 650 puhujaa
- inarinsaame 300 - 400 puhujaa
- koltansaame 300 puhujaa
- kildininsaame 100 - 200 puhujaa
- piitimensaame 30 - 50 puhujaa
- uumajansaame 10 - 20 puhujaa
- turjansaame <10 puhujaa

Opetettavina kielinä Suomessa pohjoissaamen lisäksi ovat inarin- ja koltansaame. 

Lena Stenberg: Rajat - kolonialismin värit

Saamelaiskulttuuria esittelevä näyttely tuli sopivaan rakoon, sillä katsoimme pari viikkoa sitten Yle Areenasta norjalaissarjan, saamelaisen Åsa Kathrin Vuolabin käsikirjoittaman ja yhdessä Pål Jackmannin kanssa ohjaaman Heajastallan - Saamelaishäät (2026). Sarjassa puhutaan pohjoissaamea.

Sarja sekä liikutti että nauratti. Ohjelmaa katsoessa tuli mieleen, kuinka vaikeaa on yhdistää vahvoja kulttuuriperinteitä ja nykypäivään liittyviä tapoja. 

Kiasman ikkunasta avautui erinomainen näkymä Eduskuntatalolle. 

Tällaisen "maljakon" ottaisin olohuoneeseen silmäniloksi.

Kulttuurinälän tyydyttäminen herättää tarvetta tankata ravintoa vatsaankin. Olin kävellyt viimaisessa kevätsäässä ja museon saleissa, joten katsoin ansainneeni jotain syötävää. Päiväkin oli jo kääntymässä iltapäivän puolelle. Kiipesin portaita pitkin Stockmannin 8.kerrokseen syömään runsaan salaatin. Salaattilautasen tyhjennettyäni vilkaisin bussiaikatalua ja totesin, että voinkin jo suunnata kotiin.

Bussia Kampissa odottaessani en voinut vastustaa kirjakaupassa käymistä. Kassiin sujahti ystäviltä saadulla lahjakortilla Tommy Orangen Harhailevat tähdet.  

 

Tiistaina Talvipuutarhassa

 
Pääsiäisviikon tiistaina päätin pitää vapaapäivän vierailemalla Helsingin Talvipuutarhassa. Edellisestä käynnistä on aikaa niin kauan, etten käyntikertaa enää edes muista.

Talvipuutarhaan on helppo mennä. Jäin bussista pois Töölöntorin laidalla, jossa hyppäsin 8:n ratikkaan. Matkaa oli vain muutama pysäkinväli, minkä olisin helposti kävellytkin. Pakkasyön jäljiltä aamu oli hyytävän kylmä ja suunnitelmissa Talvipuutarhan lisäksi muutakin. Niinpä siis aikaa säästäkseni huristelin ratikalla, joka on Hesassa käydessä aina yhtä kiva liikenneväline.

Seuraava teksti on lainattu Helsingin kaupungin Puistot-sivustolta: 

Talvipuutarha on kaikille avoin kasvikeidas Töölönlahden pohjoispuolella. Vuonna 1893 ovensa yleisölle avanneeseen puutarhaan on sen perustamisesta lähtien päässyt vierailemaan ilman pääsymaksua.

Historiallisessa kasvien kodissa on yli 200 erilaista kasvia, jotka kukoistavat kolmessa huoneessa: Kaktushuoneessa, Palmuhuoneessa ja Länsisiivessä. Kasveista vanhin on yli 130-vuotias kameliapuu.

Talvipuutarha, sen edessä aukeava ruusutarha ja Talvipuutarhan takana oleva kasvien tuotantoalue muodostavat yhdessä Kaupunginpuutarhan. Tuotantoalue on yleisöltä suljettu. Talvipuutarhassa ei ole kahvilaa. Osoite: Hammarskjöldintie 1 A, 00250 Helsinki

Tiedän Talvipuutarhan olevan suosittu joulu- ja pääsiäiskohde. Aiemmin puutarhaan mentiin pääsiäisenä katsomaan oikeita tipuja. Lintuinfluenssan vuoksi perinteestä luovuttiin, eikä tipuja ole ollut vuoden 2005 jälkeen. Puutarha on koristeltu kauniisti pääsiäisteemaan sopivilla kukilla, koristeilla ja muutama noitakin siellä näkyi lentävän.

Talvipuutarhassa saa kuvata matkamuistokuvia ilman jalustaa. Somessa julkaistuissa kuvissa on mainittava kuvauspaikka. Suurimman haasteen kuvaamisessa käynnilläni aiheutti lukuisat pikkuiset päiväkotilaiset, joita kulki parijonossa monen monta ryhmää. Pienten juttuja oli hauska kuunnella, eikä minua haitannut lainkaan seisoa ovensuissa odottamassa vuoroani. Lasten opettajat huomioivat muut vierailijat kiitettävästi ohjaamalla lapsia kulkemaan parijonoissa. 

Länsisiivessä on muutamia viihtyisiä taukopaikkoja pöytineen ja tuoleineen. Siellä päiväkotilapsilla oli eväshetki.

Palmuhuoneessa kasvaa tietenkin palmuja, mutta myös loka-helmikuussa kukkiva kamelia ja alkukesästä suurin kukin kukkiva kuningasmagnolia. Siinä pari hyvää syytä uusia käynti Talvipuutarhassa niin talvella kuin myöhemmin kesälläkin.

Keskellä Raitahelokämmekkä.

Palmuhuoneen suihkulähdealtaassa uiskenteli useita kookkaita karppeja. Niitä pääsin kurkkimaan lähinnä esiteinien olkien yli heidän kuvaillessaan kilpaa kaloja kännyköillään.

Kaktushuoneessa vietin eniten aikaa, sillä siellä oli väljempää. Edelläni kulki kaksikielinen päiväkotiryhmä, jossa keskusteltiin kasveista suomeksi ja englanniksi. Yllättävän hyvin pienet 4-5 -vuotiaat pirpanat tunsivat kasveja. Aaloeita oli todennäköisesti nähty aiemminkin.

Käpykirjotähtiö

Kasveissa on aika hyvin nimilappuja. Kasveihin ei saa koskea, jonka vuoksi välillä lehtien taakse heilahtanut nimilappu ei mahdollistanut kasvin tunnistamista.

Kaktushuoneessa on pari valtavaa rahapuuta. Isot agaavet saattavat joskus tehdä niin suuret kukinnot, että ne yltävät kattoluukkujen kautta ylös ja ulos asti.

Mistelikorallikaktus

Kaktushuoneessa on valtava mistelikorallikaktus ja toinen samanlainen, jonka nimikyltissä luki korallikatkus. Tai siis minusta ne näyttivät samanlaisilta. Asia kiinnostaa minua, koska muutama vuosi sitten ostin kylän kukkakaupasta mistelikorallikaktuksen. Se meinasi heittää henkensä, mutta on nyt toipunut. Joskaan ei ainakaan vielä entiselleen. Pari viikkoa sitten ostin Tokmannilta mukavan kokoisen korallikaktuksen. Toivon sen viihtyvän meillä ilman sukulaisensa misterikorallikaktuksen aiheuttamaa draamaa. 

Piikkikruunu 

Madagaskarilta kotoisin olevia piikkikruunuja näin muutama vuosi sitten Espanjassa viettäessämme siellä joulua. Piikkikruunu kuuluu tyräkkien (Euphorbiaceae) heimoon ja on meilläkin monessa kodissa huonekasvina.

Lumikuningatar-orkidea oli parhaillaan enemmän viherkasvi, joskin muutamia kukkivia yksilöitäkin oli näkyvissä. Lumikuningatar kukkii helmikuussa, jolloin se kerää Talvipuutarhassakin sankan joukon ihailijoita.

Lumikuningattarien alla on kuvan teksti, joka kertoo Talvipuutarhan lumikuningattaren hienon tarinan.
 

Talvipuutarhan edessä oleva Ruusutarha on talviaikaan suljettu. Ruusutarhan reunoja rajaa muotoonleikatut lehmukset. 

Pois lähtiessäni Ruusutarhan lehmuksessa lauloi kottarainen. Kolea sää tuntui heti keväisemmältä. Jatkoin retkipäivääni keskustaa kohti Töölönlahden reunaa kävellen.

Hyvää pääsiäistä!

 

Maaliskuun tienoissa kevään jo haistaa,
nietokset sulavat, aurinko paistaa.
Pääsiäispyhinä mämmi on herkkua,
virpojat muistavat kummia, serkkua.
Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.

Jos pääsiäisyönä taivaalle katsot
ja tumman hahmon liitävän näät,
siellä noita-akka luudallaan kuuta ohittaa,
kun matkaa valoista tähtien rataa
kohti Kyöpelin matalaa majaa.
Siellä paksun kirjansa esiin ottaa,
mustien kansien välissä lehtiä selaa.
Loitsunsa salaisen sulle lukee,
sanat nuo lauseissa taian omaa;
onnea tuo noitamaista,
iloa luo monenlaista.

Hyvää pääsiäistä!

 

Iris-herkkuja esillä

Iris ret. 'Katharine Hodgkin'

 

Maaliskuun viimeisen kokonaisen viikon lähes jokaisena päivänä tuuli navakasti. Samoin viikonloppuna. Perjantaina aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja mittari nousi peräti +11℃:een. Tilaamaani multakuormaa odotellessa kiersin pihamaan kuvaten auringon esiin houkuttelemia kukkia.

Oikearinteen kevätkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'it olivat avanneet ensimmäiset kukkansa. 

Iris ret. 'Katharines Gold'

Myös Vasenrinteen alalaitaan istutetut 'Katharines Gold'it rohkaistuivat iltapäivällä näyttämään kauniita terälehtiään. Ehdin jo muutamana päivänä kummastella, mihin nämä kultaiset kukat ovat kadonneet. Putkahtivat aivan yllättäen maksaruohojen ja pikkutalvion välistä esille.

Iris ret. 'Pauline'

Oikearinteessä (sielläkin) mylläsin viime kesänä voimallisesti. Poistin ison määrän vuorenkilpiä ja siirsin Pikkupuutarhasta Oikearinteen toiseen reunaan pallohortensioita. Vuorenkilpiä jäi vielä omaankin tarpeeseen. Kotilot tykkäävät lymytä vuorenkilpien lomassa, josta syystä olen niitä vähentänyt.

Syksyllä laitoin Oikearinteestä paljastuneeseen multatilaan pikkusipuleita. Näistä mm. kevätkurjenmiekka 'Pauline' kiirehti ensimmäisenä avaamaan kukkiaan. 

Iris ret. 'Frozen Planet'

Samoin utusinisten 'Frozen Planet'ien ensimmäinen kukka on avautunut. Frozenia olen istuttanut Oikearinteeseen syksyllä 2020. Se ei ole ollut kovin ahkera kukkija, mutta viime keväänä sentään ihastutti nousemalla varhain ja avaamalla kukkansa. Nyt seuraankin kiinnostuneena, kuinka käy näiden tuoreempien Frozeneiden. Kukkivatko kaikki nyt, kukkivatko myös tulevina keväinä?

Scillat

Scillojakin tupsahtelee siellä täällä väriä näyttäen. Nämä ovat Scilla sibericaa eli idänsinililjaa. Kirjokevättähtiä (Scilla forbesii/Chionodoxa) ilmestyy yhtä varmasti. Scillat ovat levinneet joka paikkaan. Niitä nousee jopa kivituhkakäytävillä, joskin yksittäisinä.   

Vuosia sitten samaan bussiin aamuisin töihin mennessäni nousi rouva, jonka riemu keväällä nousevista scilloista sai minut kutsumaan häntä rouva Ihanaksi. Hän huokaili korviin saakka hymyillen, kuinka scillat ovat niiiiiin ihania. Tuo rouva on jo eläkkeellä ja melko huonokuntoinen. Viimeksi häneen törmätessäni emme enää puhuneet ihanista scilloista, mutta sama hymy hänen kasvoiltaan edelleen löytyi.

Bellis - Kaunokainen

Kaunokainen kukki syksyllä aivan viime hetkiin saakka. Se näyttää tyytyneen lyhyisiin talviuniin ja jatkaa kukkimistaan likimain siitä mihin ennen vuodenvaihdetta jäi. Näillä minun belliksilläni on tapana valua penkistä kanttausuraan. Luultavasti niiden tarkoitus on siirtyä kukkimaan nurmikolle, mikä sinänsä ei haittaa. Heidän kukkimistaan nurmikolla kukkiminen saattaa kuitenkin haitata. Viimeistään siinä vaiheessa, kun päätän leikata pitkäksi venähtäneen nurmikon. No, siihen on vielä aikaa. Valukoon bellikset siihen saakka rauhassa.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Arvatkaapa mikä tässä työntää mullasta kartiomaisia alkujaan? Se on punakolmilehti varjoisassa Metsäpuutarhaksi nimittämässäni paikassa, talon puiston puoleisessa päädyssä. Talven jälkeen jokainen nousija tuntuu yllätykseltä. Iloiselta sellaiselta.

Punakolmilehden valitsin yhdeksi vuoden 2023 Koska kukkii -haasteen seurattavaksi. Silloin se kukki 11.5. 

Lavallinen multasäkkejä saapui sovitusti. Laskupaikkana toimi varaparkkipaikka, jonka hiekkapäällyste ei sallinut käsin ohjattavan haarukkavaunun liikuttamista parempaan paikkaan. Niinpä kuski jätti luvallamme lastin varaparkkipaikan sisääntuloon. Siitä sitten siirsimme 65 säkkiä alueen reunaan odottamaan jatkokäsittelyä. Ehdin jo kärrätä 7 säkkiä alapihalle.

Eipä tarvitse auton takapaksissa kuskata multasäkkejä kaupasta koko kesänä. Hankkijan verkkokaupasta tilattuna lavallinen eli 65 Biolanin Musta multa 45 l -säkkiä maksaa 289  € pihaan toimitettuna. Tarjouksesta yksittäisiä multasäkkejä saa varmasti edullisemminkin, mutta eipä tarvitse ainakaan mullan vuoksi kauppaan lähteä. Lähin eli noin 14 km:n päässä sijaitseva rautakauppa veloittaa toimituksesta 100 eurosta ylöspäin. Muilla toimittajilla samanlaisia kuljetushintoja itse mullan päälle.

Tussilago farfara - Leskenlehti

Multasäkkejä siirrellessä huomasin kadunvarren ojassa jotain keltaista. Koululaiset heittävät usein karkkipapereita luontoon, mutta tämän keltaisen kohdalla epäilykseni osuivat oikeaan. Leskenlehtihän se siellä. 

 
Yksittäisiä krookuksia nousee siellä täällä. Viikonloppuna oli hyisen kylmää ja paljon muuta tekemistä, joten puutarhakierros jäi ylimalkaiseksi vilkaisuksi. Kylvin tsinnioita, kiinanasteria, maariankelloa, auringonkukkia ja kesäpäivänhattuja. Ja kurkkujen siemenetkin laitoin multaan. 

Ulkona voi työskennellä viileämmässäkin säässä, kunhan varustautuu asiallisin taminein. Toivon kuitenkin pääsiäiseksi lämpimämpää. Yöpakkasten jäljiltä aamutuimaan maa on kohmeessa, eikä ainakaan kaivuhommia tule silloin tehtyä. Ei tässä mitään kiirettä pihatöiden kanssa ole. Olisi vain niin mukava viettää aikaa pihalla ja tekemistähän sieltä aina löytyy.

Olemme siirtyneet huhtikuuhun. 

Iloisia kevätpäiviä kaikille!