Tuulituhoja

 
Viime sunnuntaina meidän nurkille saapui kesän ensimmäinen ukkonen. Räiski talon päällä ihan kunnolla aamupalaa nauttiessamme. Salamointi ja pauke ei kauaa kestänyt, vaan myräkkä jatkui voimakkaana kaatosateena. Myös tuuli yltyi puhaltaen lounaasta. Puuskien voimakkuus yltyi 16 metriin/s. 

Vasta iltapäivällä Ukkokulta huomasi, että puistopäädyssä kolmannes köynnöshortensiasta oli romahtanut käytävälle. Köynnöstä jouduttiin typistämään voimakkaasti katto-ränniremontin yhteydessä syksyllä 2021. Alaosastaan paksuksi kasvanut runko oli irti seinästä. Ilmeisesti osittain vielä leikkauksen jäljiltä hennot oksat eivät jaksaneet kannatella korkeuksiin tähyilevää köynnöstä. Lisäksi tuuli osui pihalle poikkeuksellisesti lounaasta.

Tämän verran siitä romahtaneesta kolmanneksesta jäi. Muu oli pakko leikata pois, koska vanhat oksat eivät enää tartu seinään. Sieltä se kasvaa uudelleen, mutta tunnetusti köynnöshortensia on hidas kasvamaan. Tulipa taas käytävälle lisää tilaa ja ilmavuutta.

Kasasimme leikkausjätteen varaparkkipaikan reunaan kaatopaikalle kuljetettavaksi. Kiemuraisia oksia on hankala hakettaa. Tässä kuvassa on vain osa tiistaina pois viedystä kuormasta.

Samainen sunnuntaimyräkkä nimittäin kallisti kaksi isokokoista syreeniä niin pahasti, että ne oli paras sahata tyvestä. Toinen syreeni olisi jollain aikavälillä lähtenyt joka tapauksessa, koska se oli kaljuuntunut latvuksista. Toinen taasen olisi saanut yhä olla paikallaan, mutta voimakkaasti käytävälle kallistuessaan se aiheutti liikaa kulkuvaikeuksia.

Ruskomäntypistiäisiä?

Odotellessani Ukkokullan saapumista kaatopaikkakeikalta, siivosin Pikkupuutarhasta tuulen sinne lennättämiä roskia. Tulin kurkistaneeksi Harkkokäytävällä kasvavaa vuorimäntyä, jossa näin kolme toukkakeskittymää. Siellä ne huojuivat päällekkäin ja limittäin. Paljon mahdollista, että ovat vuorimännyn turmaksi. Puu on muutenkin aika huonossa hapessa, joten en jaksa surra sen kohtaloa.

Kurkkuja kypsyy kasvarissa sellaista vauhtia, että olen niitä jo jakanut meillä käyneille. Tuoretta kurkkua ei myöskään jaksa määräänsä enempää syödä, vaikka niitä rouskuttaisi välipalaksi, iltapalaksi ja aamulla leivän päällä. Hölskykurkut maistuvat vaihteeksi oikein hyvin. Teen niitä pienissä erissä, jotta ehdimme syödä ne säilyvyyden puitteissa.
 

En ole ehtinyt leipomaan, vaikka raparperipiirakka hyvältä maistuisikin. Niinpä korjasin osan sadosta ja keitin siitä hilloketta. Kasvimaalla on vielä runsaasti raparperia mahdollisia piirakoita ja muita varten. Ja kasvaahan korjattujen tilalle vielä lisää.

Tuoksuherneet ovat vihdoin alkaneet kukkia. Alkukesä ei selvästikään ole ollut kesäkukkien mieleen. Esikasvatin tuoksuherneet tapani mukaan, mutta kaiketi ovat odottaneet aurinkoisempia ja lämpimämpiä säitä. Kelloköynnöksetkin tuntuvat vasta nyt innostuneen venyttämään korkeutta. Saapa nähdä, kukkivatko viime kesäiseen tapaan yhtä runsaina.

Paeonia lact. 'Red Charm'

 Ruusujen kukinta senkun lisääntyy ja pionien poksahtelu on alkanut. Niistä toisen kerran.

 

Puutarhapäivä tavallisimmillaan

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Päätän lähteä alapihalle kitkemään rikkaruohoja ja siistimään kanttausuria. Vaihdan ylleni pihavaatteet. Huomaan oikean käden työhanskan etusormen kuluneen puhki. Ryhdyn etsimään ehjää hanskaa niille varatusta laatikosta. Löydän useita rikkinäisiä hanskoja, jotka heitän roskiin ja etsin ehjät parit. Koko laatikko tulee käytyä läpi ja järjestettyä. 

 
Lopulta saan myös ehjät hanskat hyppysiini. Menen kellariin hakemaan pensassaksia ja muita tarvikkeita. Kellariin kuljen terassin ohi. Terassin kaiteen kesäkukkalaatikoiden petunioissa on kuihtuneita kukkia. Nehän on ilman muuta nypittävä, kun kerran siinä olen. Petunioita on helpompi nyppiä paljain käsin. Siitä tuleekin kädet tahmeiksi, joten takaisin sisälle pesemään käsiä. Palaan takaisin pihalle ja nappaan terassinkulmalta ämpärin, johon pudotin kuihtuneet kukat. 

Petunia

 
Kipaisen tyhjentämässä ämpärin alapihan kompostiin. Kun minulla kerran on sopivasti ämpäri kädessäni, nyhdän matkan varrella sieltä täältä muutaman rikkaruohon ja napsaisen sormillani rinteen maanpeiteruususta kuivuneen oksankärjen pois. Saan sormeeni piikin, jonka yritän poistaa kynsilläni. Kompostiin tyhjennettäväksi menevä ämpäri on laskettava maahan. Palaan sisälle pesemään käteni ja jatkamaan ruusunpiikin poistamista, joka onnistuukin. 

Centifolia Muscosa -ryhmä - Sammalruusu, ehkä 'Vaarala'

 
Hanskat takaisin käteen ja alapihalle ämpäriä hakemaan. Kompostin luona totean, että massaa voisi talikolla hieman pöyhiä. Talikko on alapihan puuvajassa. Sitä noutamaan. Matkalla päätän avata kasvihuoneen oven, jotta tomaatit ja kurkut saavat enemmän raitista ilmaa. Samalla tutkin hyötykasvien tilanteen, nypin tomaateista varkaita ja kohennan kurkkujen tukia. Löydän korjuuvalmiita kurkkuja, jotka laitan koriin. Kori on tietenkin vietävä yläpihalle. Niin sitten kiikutan kurkut terassille odottamaan paluutani sisälle.

Kurkku Sherpa

 
Yläpihalla ollessani ajatus palaa takaisin kasvihuoneeseen ja totean voivani samalla tietenkin täyttää kasvihuoneen vesitynnyrit. Menen kellariin liittämään vesiletkun pumppuun ja käynnistämään pumpun. Paluu alapihalle, jossa laitan letkun vesitynnyriin. Veden solistessa katselen puistossa mekastavia variksia ja tietenkin myös omaa puutarhaani. Nurmikko alkaakin olla aika pitkää. Jospa leikkaankin sen nyt, kun seuraavaksi päiväksi on luvattu sadetta. Tynnyri on täyttynyt, kerin letkun pois ruohonleikkurin tieltä, käyn sammuttamassa pumpun ja mietin, mitä muuta asiaa minulla oli kellariin. Laitankin pensasleikkurin akun latautumaan. Sitä odotellessa käyn postilaatikolla katsomassa, joko OmaPiha-lehti on tullut.

 
Postilaatikolla naapurinrouvat ovat noutamassa omia postejaan. Vaihdamme kuulumisia, juttelemme oravista, peurahavainnoista ja säästä. Odottamani lehtikin on tullut. Lähden viemään postia sisälle. Aika on vierähtänyt reippaasti. On aika laittaa ruoka uuniin ja tehdä salaatti sekä kattaa pöytä. Ruoan valmistumisen ajan voin vaikka selailla saapunutta lehteä sohvalla pötköttäen. Yhtäkkiä tajuan uppoutuneeni lukemiseen liian pitkäksi aikaa. Ruoka ei sentään ole palanut, mutta paras ryhtyä sitä syömään Ukkokullan kanssa.

 
Päivä on jo pitkällä, kun ruoka on syöty ja astiat korjattu. Paras palata työn ääreen. Mitä olinkaan tekemässä? Ai niin, pensasleikkurin akku on varmaan jo latautunut. Kuten onkin. Otan pensasleikkurit mukaani palaten alapihalle. Ääh, laitteessa on väärä terä. Takaisin yläpihalle ja kellariin terää vaihtamaan. Lopulta saan leikattua norjanangervoa sen, mitä oli aikomuskin. Maassa on iso läjä leikattuja oksanpätkiä. Ne on tietenkin haravoitava pois. Haen haravan puuvajasta puutarhan toisesta laidasta. Takaisin työmaalle haravan kanssa palattuani älyän, että tarvitsen muitakin välineitä. Kipinkapin puuvajalle, jossa lastaan kottikärryihin pienempiä työvälineitä sekä tyhjän multasäkin haravoidun puutarhajätteen pois kuskaamista varten.

Puuvajarinne, puut vasemmalla kunnan puolella

 
Haravoidessani keksin saman tien kaivaa viereisestä kukkapenkistä pari puna-apilaa pois, etteivät leviä entisestään. Lapio ei olekaan kottikärryissä, vaan puuvajassa. Haen lapion ja alan kaivamaan. Puna-apilan juuret ovat luultavasti Kiinassa. Tai ainakin viiden muun puna-apilan kera laajemmalla kuin alun perin olin ajatellut kaivaa. En voi jättää myllättyä penkkiä sellaiseksikaan, joten jaan verikurjenpolven ja istutan sen uudelleen. Siistin puna-apilamylläyksen jälkiä ja päätän reunustaa verikurjenpolvet kaivamisen yhteydessä ylös nousseilla kivillä, kunnes kurjenpolvet ovat paremmin kotiutuneet.

 
Takaisin haravoimaan oksasilppua. Nyt alkaa jo olla kiire, sillä kello käy ja mustat pilvet seilaavat puutarhan päällä sadetta enteillen. Silppu säkkiin, työvälineet kottikärryihin ja suunta kohti puuvajaa. Ehdin juuri ja juuri puuvajalle, kun taivas aukenee. Vesisade ryöppyää puutarhaan. Laitan työvälineet paikoilleen ja juoksen yläpihalle ja terassille.

Geranium endesii 'Wargrave Pink' - Espanjankurjenpolvi

 
Nurmikko on leikkaamatta. Rikkaruohot kitkemättä. Kanttausurat siivoamatta. Kellarin ovikin jäi auki. Kurkkusato sentään odottaa terassilla. Otan työvaatteet pois, käyn pesulla ja mietin seuraavan päivän töitä. Jospa menen alapihalle kitkemään rikkaruohoja ja siistimään kanttausuria.

Iris germanica - Saksankurjenmiekka

Puutarhapäiväni ovat usein tällaisia. Koen itseni melko tehokkaaksi ja ahkeraksi. Kaikki tulee tehtyä, ennemmin tai myöhemmin. Edestakaiseen kulkemiseen menee aikaa. Portaiden ravaaminen työvälineitä etsien ja hakien on hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Miten sinun puutarhapäiväsi sujuu? 

 

Ehdinkö kitkeä ennen sadetta?

Sateenkaari 21.6. 

Sää on siitä helppo aihe, että siitä syntyy puhetta tuntemattomienkin kanssa. Omassa pihassa touhutessani saan enimmäkseen keskustella itseni kanssa. Ellen sitten höpötä kasveille, mitä kyllä sitäkin tulee joskus tehtyä. 

Vesisateista ei ole meidän nurkilla ole ollut puutetta, minkä olen maininnut näissä jutuissanikin luultavasti jo liiankin usein. Puutarha tykkää, kun ei tarvitse kuivuudessa kärvistellä. Tykkään minäkin kasvieni puolesta. Minun onneni, etten ole auringonpalvoja ja rannalla makaaja. Viileämmässä säässä puutarhassakin on mukava tehdä töitä. Yksi sateiden tuoma ongelma syntyy siitä, miten ehtiä saada kaikki ajattelemansa työt tehtyä ennen sadetta tai sateiden välissä. Joskus poutapäivän odottaminen on työlästä, kun tekemättömien töidän lista pääsee jonoutumaan.

Kostea sää suosii myös rikkaruohoja. Voikukkia tai enemminkin niiden lehtiä nousee yhä kuin sieniä sateella. Niitä tulee nyhdettyä ylös ohi kulkiessa ja välillä ihan erikseen tehtävillä voikukkakierroksilla. 

Haavan versoja on tänä kesänä mitä kummallisimmissa paikoissa. Netin mukaan täysikokoisen haavan juuret voivat ulottua jopa 40 metrin päähän rungosta. Haapa ei yleensä elä yli 100-vuotiaaksi, mutta se uusiutuu nopeasti juurivesojensa avulla. Aidan vieressä, kunnan puolella kasvaa kaksikin isohkoa haapaa. Ne ovat nähtävästi päättäneet valloittaa minun puutarhani. Nurmikolta saan pienet vesat helposti poistettua. Mutta annas olla, kun niitä tupsahtaa myös kukkapenkeistä.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Vasenrinteen verikurjenpolvi on nyt valtava jätti. Maanpeiteruusu Fairy kurkistaa varovasti verikurjenpolven alalaidasta. Pitänee jossain välissä avata Fairylle enemmän hengitystilaa karsimalla vähän verikurjenpolvea.

Oletteko huomanneet, kuinka esimerkiksi sammalleimun ja sulkaneilikan keskelle nousee ruohoa/heinää? Ei ensimmäisenä vuotena, eikä välttämättä toisenakaan. Mutta jossain vaiheessa kuitenkin. Onko muuta keinoa päästä heinästä eroon kuin nostaa koko kasvi ja putsata se rikoista? Sama on tehtävä kasvin asuinpaikalle, jotta rikat saa sieltäkin pois ennen kasvin takaisin istuttamista. 

Aloitin kanttausurien ja istutusalueiden siivoamisen kesäkuun toisella viikolla.  Maanantaina 23.6. sain vihdoin kierroksen tehtyä. Siinä välissä siivosin Pikkupuutarhankin. Kitkemistä, kasvien tukemista ja sieltä täältä napsimista.

Metsäruusun poistamisen yhteydessä ylös nostetuille kuunliljoille syntyi toukokuun lopulla uusi penkki. Kuvan oikeassa alakulmassa ne ovat ns. Naapuriaita2:ssa. Siirsin sieltä Ruusuherukan Oikearinteeseen, jossa sillä on lämpimämpi ja valoisampi paikka. 

Kuunliljoja on ainakin kolmea erilaista, jotka istutin penkkiin sekaisin. Kuva on otettu ennen kuin tasoitin norjanangervojen tuoretta kasvua, jotta ne eivät peittäisi kuunliljoja.

Ruusuherukkaa siirtäessäni huomasin siinä ikäänkuin kaksiosaisen juurakon. Jätin pienemmän juurakon tähän penkkiin. Jätetty ja siirretty näyttävät kumpikin voivan hyvin. Vesisateet ovat suosineet tämän alkukesän kasvisiirtoja. Ei anakaan kastelusta ole ollut pulaa.

Ruusupenkki siivottu.

Ruusupenkki oli ennen siivousta varsinainen sekametelisoppa, kun runsaana kasvaneet ja kukkineet lemmikit alkoivat kuihtuessaan rehottaa vähän joka suuntaan. Penkin ulkoasu parani kertaheitolla lemmikkien poistuttua. Sormustinkukkia on ilmestynyt niitäkin ympäriinsä. Aina ne eivät kasva parhaassa mahdollisessa paikassa, mutta se heille sallittakoon. Korkeaksi venyneinä voisivat hipsiä hiukan taaemmas, mutta tässäkin penkissä niiden pitää olla edessä tai jonkun kasviryhmän keskellä. Haluavat olla hyvin näkyvillä.

Thalictrum aquilegiifolium - Lehtoängelmä

Pikkupuutarhan Kivipenkissä kasvaa lehtoängelmää, jonka erheellisesti nimesin jaloängelmä 'Hewitt's Doubleksi'. Saaripalstan Sailalta sain korjauksen, joten nyt tämäkin Ruusupenkin ängelmä on muutettu listoihini lehtoängelmäksi. Olen kyllä istuttanut myös 'Hewitt's Doublea', mutta se ei näytä menestyneen.

Rosa rugosa 'Sävel'

'Sävel' -ruusu on alkanut avaamaan nuppujaan, joita on paljon. Aiemmin marmatin itselleni, kun en suunnitelmien mukaan leikannut Säveltä keväällä alas. Niin vain unohtui. Puska on sentään kohtuullisen lehtevä alaosiaan myöten. Kiitos edellisvuoden leikkauksen. Voimakaskasvuisena se tuppaa kasvattamaan pitkiä oksia, jotka kukista painavina roikkuvat maata myöten. Vähän tätä piti taas tukea. 

Vieressä 'Sointu' ja neilikkaruusu ovat myös jo kukassa. 

Raparperisatoa olisi voinut korjata jo pidemmän aikaa. Vasta yhden kerran ehdin rapskua poimimaan. Keitin varsista hilloketta, jotta saisin sadon pienempään tilaan. Lisää raparperia on tarkoitus poimia piakkoin. Piirakkakin maistuisi, kunhan ehtisi leipomaan.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' Fireside' - Purppuraheisiangervo

Tykkään valtavasti näistä physocarpuksistani - siis heisiangervoista. Tämä tummahipiäinen purppuraheisiangervo 'UMNHarpell' Fireside🅡 säilyttää värinsä koko kasvukauden. Ostin pensaan vierailulla Puutarha Tahvosilla. Taisi olla kesä 2019.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ruskaheisiangervo 'Amber Jubilee' taasen värittyy keltaoranssiksi ja myöhemmin syksyllä purppuranpunaiseksi. Molemmat heisiangervot asuvat Vapaapenkissä Tuurenpihlajan vieressä. Väriä siis riittää alkukesästä upeaan syysruskaan saakka.

Nurmikko kasvaa vauhdilla. Kerta viikossa ei aina riitä pitämään sitä siistinä, mutta sateiden vuoksi aina ei pääse nurmikkoa leikkaamaan haluamanaan ajankohtana. Leikkurimme ei edelleenkään toimi kunnolla. Kun sen saa käynnistymään, ei parane antaa laitteen sammua. Sitten saa taas kiskoa kylki kipeänä leikkuria käyntiin. Lisäksi moottori ei millään jaksa käydä, jos nurmikko on vähänkin pidempää. 

Toistaiseksi olen pärjännyt temppuilevan ruohonleikkurin kanssa. En osaa päättää, siirrynkö akkukäyttöiseen. Ainakin leikkuuleveyden tulee olla 46-50 cm. Mielellään ruohonleikkurilla pitäisi myös päästä lähelle nurmikon reunaa, ettei tarvitsisi erikseen kulkea trimmaamassa reunatupsuja pois.  

Polemonium caeruleum 'Alba' - Lehtosinilatva

Jos haluat helposti lisääntyvän kukan, istuta valkokukkainen lehtosinilatva. Pieniä taimia nousee pilvin pimein omenapuiden alle. Muutamia olen siirtänyt jo toisaallekin. Voisin siirtää enemmänkin. Nätti kasvi ja kohtuullisen korkeaksi  kasvaessaan naamioi aidan näkymättömiin. Ei sitä ole tarvittaessa vaikea kitkeäkään. Leviääkö sinikukkainen lehtosinilatva samalla tavoin? Minulla ei ole kokemusta.

Maanantaina olin ehtinyt kitkennässä marjapensaiden kohdalle, kun taivaalta alkoi tulla pieniä pisaroita. Pilvistä päätellen niitä oli lisääkin luvassa. Miten vaikeaa onkaan jättää pitkälle edistynyt työmaa kesken. En vain malttanut, vaan jatkoin urheasti sateen kiihtyessä. Mielessä siinsi ajatus siitä, kuinka mukavaa onkaan suihkun jälkeen huokaista helpotuksesta ja tiirailla valmista työtä. Kiristin tahtia. Valmista tuli, vaikka loppumetreillä tulikin jo hosuttua. Ehkä joku pikkuinen voikukan alku jäi kasvamaan ja odottamaan uusintakierrosta.

Iris germanica

Olen ilolla ja nautinnolla katsellut monessa blogissa julkaistuja upeita kurjenmiekkakuvia. Hienoja värejä ja runsaita kasvustoja. Minulla kukkii tänä vuonna lähinnä tämä nimetön valkoinen ja se tavallinen lila-valkoinen. Siirsin viime vuonna kurjenmiekkoja mielestäni parempiin paikkoihin. Eivät kuki, mutta hengissä sentään ovat. 

Digitalis

Kuten mainitsin, sormustinkukkia kasvaa nyt siellä sun täällä. Näissä herukkapensaiden vieressä kasvavissa on valtavasti mustia kirvoja. Tai mitä lienevätkään? Somen puutarharyhmissä tämän päivän eniten käytetty kysymys tuntuu olevan: "Mikä tämä ötökkä on?". Suurin osa kysyjistä toivoo pätevää ja kätevää keinoa päästä eroon kuvaamistaan ötököistä. 

En tietenkään halua puutarhaani tuholaisia, enkä kenenkään popsivan kasvejani. En vain jaksa murehtia näitä ötököitä, joita on joka kesä jos jonkinlaisia. Toistaiseksi sormustinkukkakin näyttää voivan hyvin ja avaavan vähitellen nuppujaan. Kun se ei välitä kirvoista, miksi välittäisin minäkään. 

Harakankellot peltikissan kaverina

Tamperelainen ystäväni sairastui vakavasti. Häneltä löytyi pahalaatuinen aivokasvain. Hänet leikataan 7.7. Kävimme häntä sairaalassa katsomassa, halaamassa häntä. Koskaan ei tiedä, mikä päivä on viimeinen terve päivä. Koskaan ei tiedä, mikä päivä on ylipäätään oman elämän viimeinen. Unohdetaan kirvat ja iloitaan kauniista kukistamme.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kesäpäivänseisaus vesisateessa

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise'

 

Juhannuksen "virallinen" ohjelma on hoidettu, mikä tarkoittaa seurustelua vatsan täyttämisen merkeissä. Uusi grilli on otettu käyttöön ja hyväksi havaittu. Ukkokulta vietti muutaman päivän autotallissa ruuveille ja kaikenlaisille levyille paikkaa sovitellen. Minkä tahansa vempaimen ostaessasi kannat tänä päivänä kotiin laatikollisen irtotavaraa ja monikielisen kokoamisohjeen. Onneksi on jokunen Ikea-tavara vuosien myötä tullut kasattua, joten harjaannusta näissä huonekalu- ja laitepalapeleissä jo löytyy.

Juhannusaattona sää suosi pihalla olemista. Jo jonkin aikaa on menty osapuilleen rytmissä: joka toinen päivä paistaa, joka toinen päivä sataa. Kun sataa, sataakin sitten kunnolla. Auringonpaisteeseen herätessä ei tosin ole luottamista, etteikö jossain kohtaa päivän aikana vettäkin tulisi. 

Parasta luonnollisessa kastelussa on puutarhan rehevyys. Sadevesitynnyrit ovat jatkuvasti piripinnassa, jos vaikka joku ruukkukukka on jäänyt sateesta paitsi. Puutarhurin murheeksi jää järjestää sopivia tukia korkeiksi venähtäneille kasveille. Ja kerätä kotiloita purkkiin. 

Papaver orientale 'Royal Wedding'

Kesäkuun alku on ollut unikoiden juhlaa. Oranssinpunaiset idänunikot ovat kukkineet valtoimenaan jo kolme viikkoa. Muutama on vielä avautumassa, kukintansa lopettaneet kasvattavat siemenkotiaan. Kukkivien unikoiden joukkoon liittyivät vaaleanpunaiset 'Princess Victoria Louiset' ja juhannusviikolla valkoiset 'Royal Weddingit'. Ihania silkkipaperikaunottaria.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusussa on paljon avautuneita kukkia ja runsaasti nuppuja valmiina avautumaan. Aattona leikkasin pois kukkineita, koska olen huomannut sen edistävän uusien nuppujen syntymistä. Sateen vuoksi käytävä on vaaleanpunaisten Teresanruusun terälehtien peitossa. 

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

 

Juhannusruusu kukki kerrankin nimensä mukaisesti juhannuksena. Tässä menikin useampi alkukesä, jolloin juhannusruusujen kukinta on ollut juhlapäivänään jo ohi. Niin kaunis kuin juhannusruusu onkin, pikkaisen se osaa minua ärsyttää. Se on viihtyessään kova tekemään juurivesoja. Alapihan Kaivoruusupenkissä osa juhannusruusuista on taas näivettynyt. Jopa niin pahasti, että kohta puolet penkistä joutaa johonkin muuhun käyttöön. Onko taas lapiohommia tai jopa kaivurihommia edessä?

Rosa 'Poppius' - Suviruusu

Suviruurussa on valtavasti kukkia. Istutin sen 2013. Parin-kolmen viime vuoden aikana Suviruusu on kasvanut joka suuntaan melkoisesti. Se myös tunkee tyvestä uutta kasvua niin innokkaasti, että sitä on pakko laittaa kuriin. Välillä mietin, kannattiko jokaista ruusupuskaa edes istuttaa? Helpommalla olisi päässyt käydä vaikka Meilahden rosariumissa ruusuja ihailemassa. Vaan helppoa elämää puutarhaihmiset eivät taida edes kaivata.

Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Myös Tornionlaaksonruusu on kasvanut suureksi pensaaksi. Siltäkin löytyy vallattomuutta, mutta ei onneksi Suviruusun veroisesti. 

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Tove Jansson kasvaa Pikkupuutarhassa, jossa se leviää kuin Elanto. Jos joku muistaa tuon osuusliikkeen ja siitä johtuvan sanonnan. Tove Janssonin yksittäinen kukka ei kauaa kestä, mutta niitä on tänäkin kesänä paljon. Hyvin ehtii käydä ihailemassa samettisen punaista ruusunkukkaa.

Ikkunasta alapihalle katsoen näkyy, että Sävel ja Sointu ovat myös avanneet ensimmäiset kukkansa. Neilikkaruusu on todennäköisesti likimain samassa tilanteessa. Se ei vain näy ikkunasta.

Lonicera × heckrottii - Koreanköynnöskuusama

Koreaköynnöskuusama tavoittelee jo taivasta. Niin köynnöksen latvuksessa kuin muuallakin on paljon nuppuja. Tämä on helppo ja kaunis köynnös, joka kukkii pakkasille saakka.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Alapihan Syyspenkin tulikuusama kukkii sekin. Pidän kovasti tästä köynnöksestä. Se kasvaa aitaa vasten. Sen varret ovat aika jäykkiä, joten niitä on vaikea pujotella aidan tukemaksi. Myös korkeutta on niin paljon, ettei 150-senttinen aita riitä alkuunkaan. Jäykkien varsien ansiosta tulikuusama pysyy hyvin pystyssä tukemattakin. Siellä se sojottaa yläilmoja tähyten.

Ostin toisen tulikuusaman Rustasta neljällä eurolla. Sen istutin Oikearinteeseen lähelle rumaa vuorimännyn runkoa. Ajatuksena on, että tulikuusama naamioi vuorimännyn rungon. Etenkin ylärinteestä päin katsottuna. Ainakin näin saan aikaa pohtia, laitanko vuorimännyt kokonaan nurin. Niitä kun en älynnyt alkuvuosina typistää säännöllisesti. 

Campanula patula - Harakankello 

Puutarhaelon Riitalla on hieno kirjoitus luonnonkasvien villistä kauneudesta. Meille harakankello on parin viime vuoden aikana löytänyt tiensä. Ihmettelen sen taidokasta sijoittumista kukkapenkkehin, joissa se sopii hyvin kasvamaan ja kukkimaan. Se on kaunis kukka. Korvaa hyvin lakastuneet lemmikit, joita olen jo alkanut kitkemään pois. 

Parissa penkissä harakankello on ilmestynyt aivan reunalle, jolloin se kaatuu helposti käytävälle. Laitoin niille jo tuet, jotta pysyvät pystyssä rankkasateellakin. Lapsena sanoin harakankellojakin kissankelloiksi (Campanula rotundifolia). 

Corydalis 'Craigton Blue' - Sinikiurunkannus

Sinikiurunkannus 'Craigton Blue' kukkii parhaillaan. Yhden olen istuttanut ostettuna taimena. Lisää sinikiurunkannuksia sain Lappalainen etelässä blogin Nilalta. Tämä kiurunkannus on kuin koru. Sen sinisyydessä on jotain samaa kuin sinivaleunikossa, joita en syystä tai toisesta saa menestymään puutarhassani.

Thalictrum delavayi 'Hewitt's Double' - Jaloängelmä Thalictrum aquilegiifolium - Lehtoängelmä

Jaloängelmistä on nopeasti tullut yksi lempikukistani. Taisin ihastua ängelmiin taannoin Saaripalstan Sailan yläbannerikuvassa. Aluksi näytti, ettei niitä ole missään. Sitten löysin yhden ja toisen ja kolmannenkin. Parhaiten minulla kasvaa ja kukkii kuvan 'Hewitt's Double'. Koko kasvia on vaikea kuvata, kun sillä on korkeutta varmaan 80 cm. En ole mitannut.

Korjaus: Kuvassa on Thalictrum aquilegiifolium - Lehtoängelmä. Kiitos jälleen kerran Saaripalstan Sailalle loistavasta asiantuntijuudesta.

Kurkkusato alkoi kypsymään vauhdilla. Kuvassa runsas viikko sitten poimittua Sherpaa. Juhannuspäivänä hain kasvarista kolme pitkää Cordobaa ja muutaman Sherpan lisää. Beith Alphassa on monen monta pientä vauvakurkkua kasvamassa mittaa. Ehkä ensi vuonna maltan laittaa kasvariin yhden kutakin kurkkua. En kahta, kuten nyt. Sitä ei vain malta luottaa siihen, että kaikki taimet lähtevät hyvin kasvuun. Varataimia olla pitää.

Juhannuspöytään korjasin tämän kesän toisen retiisisadon (eivät kuvassa). 'Cherry Belle' on maukas, pyöreä retiisi. Pallurat olivat kasvaneet jo melko suuriksi, minkä vuoksi epäilin niiden maistuvan puisilta. Eivät ollenkaan. Raikkaita ja mehukkaita. Hetkeä ennen juhannuspäivän sadetta kävin kylvämässä uuden rivin retiisejä. 'Cherry Belleä', mitäpä muuta.

Paeonia lact. 'Red Charm' - ehkä?

Kuolanpioni ja Ruusupioni kukkivat niin nopeasti, että nippanappa ehdin niitä ihailla ja kuvata. Nyt on kiinanpionien vuoro pullistella nuppujaan. Jospa rankkasateet loppuvat ennen nuppujen avautumista, toivon.

Kesäkuu lähestyy loppuaan. Ei kuitenkaan mennä asioiden edelle. Runsas viikko kesäkuuta vielä jäljellä.