Raportin tynkää kevään edistymisestä

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

 

Huh, mihin kaikki aika karkaa? Vinkatkaa hyvä nettikauppa, josta voisin tilata viikkooni päivän tai pari ylimääräistä. Huhtikuu on ollut aurinkoinen, sateeton ja onneksi melko viileä. Aamuisin on ajoittain ollut niin kylmä, ettei liikenteeseen ole voinut lähteä ilman käsineitä. Kylmän kangistamin näpein auton ajaminenkin herpaannuttaa aisteja.

Viileys on pidentänyt kevätkukkien kukintaa. Kevätkurjenmiekat ovat jo lopettaneet, Pystykiurunkannuksista ensimmäiset alkavat lakastua. Tänä keväänä niitä on kaikkialla ja erityyppisissä paikoissa. Se taas on mahdollistanut niille runsaan kukinnan. Joistakin liian tehokkaasti leviävistä kasveista tulee helposti inhokkeja. Corydalisten kohdalla en tällaista vaaraa pelkää. Tykkään niistä todella paljon.

Tulppaanit olivat verkon alla suojassa.

Peurat sitten kävivät meilläkin tutkimassa tarjontaa. Sisäänkäynnin puolella en voi kaikkea aidata. Niinpä peura oli ilmeisesti tullut puiston puolelta Bermudaan koikkelehtimaan. Pari verkonpalaa laitoin jo ajat sitten ensimmäisenä ilmestyneiden tulppaanien päälle. Muutaman kerron olen jo ohikulkiessani miettinyt, että matalalla olevan verkon tilalle on laitettava parempi suoja, jotta tulppaaneilla on tilaa kasvaa. Peura on kiukuissaan sylkenyt pari scillaa verkon päälle. Maku ei tainnut miellyttää.

Bermudassa ei kovin paljon tulppaaneita kasvakaan. Muutama jäänne vuosien takaisista istutuksista ja nehän peura oli löytänyt. Enpä taida jatkossakaan tuohon tulppaaneja istuttaa, vaikka sisäänkäynnin edustana se olisi näyttävä ja ensimmäisenä vieraankin silmiin osuva paikka.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykirunkannus

Beth-puskasta kaikki kukat olivat kadonneet. Viime vuonna peurat pääsivät olopihan puolelle, jossa Bethit parturoitiin nuppuvaiheessa. Paikoin sorkkajalka oli kiskonut turvallaan kokonaisia Beth-tuppaita irti, mikä raivostutti erityisen paljon. Niinpä tänä keväänä pelkäsin, että paikalla on tyhjiä koloja. Ei onneksi. Ilmeisesti pystykiurunkannukset ponnistavat ilmoille pienistäkin paloista. Ja kuten jo tuossa alussa totesin, ne ovat muutenkin lisääntyneet sinne tänne ilahduttavasti.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Tässä muutama päivä ennen peurojen vierailua samainen Beth-puska, josta näkee kukinnan olevan jo tältä vuodelta hiipumassa. Onnekseni peuravierailu osui kiurunkannusten kannalta myöhempään ajankohtaan ja ne ehtivät näyttää parastaan. 

Näiden oletan olevan siperienkurjenmiekkaa (Iris sibirica) ja keltapäivänliljaa (Hemerocallis lilio-asphodelus), jotka ovat alkaneet kiriä ylös mullasta. Peura oli niidenkin lehtiä maistellut. Kaiketi peuran vatsa alkoi olla täynnä tai jokin häiritse sen ruokailua tai sitten nämä eivät maistuneet. Vain osaa oli napsittu.

Toissailtana kuljin suihkimassa TricoGardenia Bermudan ja sen ympäristön kasveille. Suihkutin samalla myös tien vieren tuija-aitaa, jota tähän mennessä ei ihmeekseni ole syöty. Ainakaan laajamittaisesti. Tämän sanon kuiskaten, etteivät peurat kuule ja päätä tulla tuija-aita-aterialle.

Kaikkinensa vahingot ovat melko pieniä. Eniten harmittaa se, että peurojen tuhoja on hyvin vaikea estää ja torjua. Valkohäntäpeurat eivät kuulu tiheästi rakennettujen pientaloalueiden pihapiiriin. Ei edes kerran vuodessa eikä missään nimessä harva se päivä, kuten nykyisin.

Tulipa 'Persian Pearl'

Pihassani ei ole kovin paljon tulppaaneja. Peuraongelman vuoksi intoni niiden istuttamiseen on hyytynyt. Kymmenen vuotta sitten koin hurjan tulppaanikuumeen, jolloin istutin paljon toinen toistaan kauniimpia tulppaaneja. Oli ripsureunaa, papukaijaa ja väriä jos jonkinlaista. Niiden kanssa tuppasi käymään niin, että ensimmäisenä keväänä nousi kymmenen, seuraavana hyvällä tuurilla kolme, eikä sen jälkeen ainuttakaan. Jatkossa päätin keskittyä Darwin-tulppaaneihin, mutta menneiden vuosien innostus ei niidenkään osalta palannut.

Pikkuiset tulppaanit ovat mieluisia. Jo senkin vuoksi, että pieniä sipuleita on paljon helpompi syksyllä piilottaa perennojen ja muiden kasvien joukkoon. Erityinen mielitietty on tähtitulppaani 'Persian Pearl', joka on tämän kevään ensimmäisenä kukkiva tulppaanini. 

Hyasintit vasenrinteessä

Hyasinteista olen lapsesta saakka tykännyt joulukukkina. Aikuisena en kestä niiden voimakasta tuoksua huonetiloissa, jonka vuoksi olen luopunut jouluajan hyasinteista. Sen sijaan puutarhaan olen alkanut niitä istuttamaan. Ensimmäisenä keväänä ne kukkivat näin runsaina. Runsauteen tietenkin auttaa, kun istuttaa monta sipulia lähelle toisiaan. Aiempina syksyinä istutetut ovat aika paljon "harvahampaisempia". 

Trillium erectum - Punakolmilehti

Punakolmilehti on ihmeen aikainen herääjä. Nyt se pukkaa jo nuppuja. Saapa nähdä, avaako nyt vapuksi ennustettu lämmin sää nuput? Punakolmilehdestä nousee aina mieleen sinikämmen, joka aiemmin asusti lähellä punakolmilehteä. Ei enää, koska siirsin sinikämmenen Pikkupuutarhan Harkkopenkkiin jo muutama vuosi sitten. Siellä se on ilokseni viihtynyt hyvin. Nyt siitä ei näy merkkiäkään. Toivottavasti se vain haluaa nukkua vähän pidempään.

Fritillaria imp.  - Keisarinpikarililja

Alapihan keisarinpikarililjat ovat venyneet korkeutta ja saattavat avata nuppunsa lähiaikoina. Siispä niiden luona on kierrettävä päivittäin. Kuvan keisarista en ole aivan varma, onko se 'Rubra' vai 'Aurora'. Istutin nimittäin syksyllä näiden mainittujen lisäksi myös 'Lutean', joka on tämän kuvatun vieressä. Vanha 'Rubra' on samassa penkissä kauempana. 

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljoja olen jo kaivannut. Viime viikonloppuna huomasin ohi kulkiessani Köynnösnurkkauksen takana kasvavien syreenien alueella useamman varjoliljan. Siellä niitä kasvaa kivasti. Olen vuosien ajan sirotellut sinne varjoliljojen siemenkotien sisällön.  

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Kaikki kuusi koristeomenapuutani ovat hereillä. Pikkupuutarhan vanhempi 'Royalty' pukkaa viinipunaisia lehtiään ja samaa tekee toissakesänä istuttamani pikkuveli 'Royalty'. Voi se olla pikkusiskokin. Ison 'Royaltyn' vieressä 'Aamurusko' on myös hereillä, mutta sen pieniä lehtiversoja oli tuulen vuoksi vaikea saada kuvattua.

Prunus Accolade - Kirsikka Kevätsuudelma

Pelkäänpä, että joudun viettämään alkukesän hanamia koristeomppujan alla. Koristekirsikka 'Kevätsuudelmasta' en ole löytänyt ainuttakaan kukkanuppua. Lehtikääröjä se availee ahkerasti eli elossa on, mikä on tietenkin tärkeintä. Mikään ei estä minua tekemästä kävelylenkkiä kylän ostoskeskuksen kahden suuren rusokirsikan luo hanamia viettämään. Alkuviikosta ohi ajaessani ne jo selvästi punersivat eli pian nuput alkavat poksahdella auki.

Kellarissa kasvavat tomaatit, kurkut ja paprikat olen siirtänyt isompiin astioihin. Niille pitäisi laittaa pikimmiten tukinarut. No, kurkuilla ei vielä hoppua ole, mutta samantien niille, kun tomaateillekin. Esikasvatetut tsinniat ovat kasvaneet vankoiksi ja toivovat pian pääsyä ulos. Se taas ei taida olla mahdollista ennen lämpimämpiä säitä. Käyn ehtiessäni laittamassa kasvariin tuplaharsot, jolloin voin alkaa siirtää kasveja kellarista karaistumaan kasvariin.

Viime viikonvaihteen luvattu myräkkä ei tuonut meille lunta. Hetken ilma oli kyllä sakeanaan rakeita, mutta niistä ei maahan kertynyt mitään. Sen sijaan tuuli toi hurjan määrän kaikenlaista puun sälää. Haravoin etupihan käytävät ja harjasin jalkakäytävän, koska muuten tuuli olisi pyörittänyt roskia ympäriinsä meidän pihalla. Saalis oli kaksi multasäkillistä kuivuneita männynoksia, käpyjä ja miljoonittain vaahteranlehtiä.

Myös biohiiltä olen laittanut istutusalueilla, mutta se työ on vasta puolitiessä. En vain ole ehtinyt. Vappuaattona paistoin munkkeja, joista tuli tosi hyviä. Ukkokulta pesi terassin/pergolan ja iltapäivällä minä öljysin sen. Puuöljy loppui kesken, sillä puu oli äärimmäisen kuivaa ja imi öljyä tehokkaasti. Viime kesänä öljyäminen jäi väliin. 

Kuten kuvasta näkyy, scillamatto on varsin korkeanukkaista. Usko huviksesi, koristekurpitsan ja kuvaajan välillä kasvaa raparperia. Raparperi kasvaa kohisemalla, Kohta se jo näkyy, kun scillat alkavat lakastua. Sitten vain hellästi katemultaa kuivuvien scillanlehtien päälle ja rapskuille lannoitusta.

Puutarhasta hiukan muihin juttuihin... 

Sartsa Silmukka soikoon -blogista on kertonut viime aikoina ristipistoistaan. Oma ristipistohurahdukseni kesti noin 10 vuotta. Aloitin tilaamalla netistä langat sisältäviä tyynynpäällisiä, joihin kuva oli painettu valmiiksi. Niitä oli helppo tehdä. Ensimmäisten töiden langat olivat moulinea paksumpia. Nälkä kasvoi syödessä, joten siirryin puhtaaseen aida-kankaaseen, johon kuva kirjotaan mallista. Se on kuin sanaristikkoa tekisi. Yksikin virhepisto kertaantuu, jolloin kuvan onnistuminen vaatii purkamista, virhekohdan etsimistä ja vasta sitten työ taas edistyy.

Tilasin ristipistolehtiä Italiasta saakka. Niissä oli sivutolkulla kivoja malleja ja keskiaukeamalle nidottuna isoja "ohjelakanoita". Ostin metritavarana aida-kangasta ja kävin mm. Tallinnan Karnaluksista ostamassa mouline-lankoja. Siellä valikoima on edelleen runsas ja hinnat edullisemmat. 

Tein paljon isoja töitä ystävien pyynnöstä. Pienempiä töitä kirjoin joulu- ja onnittelukorteissa käytettäväksi. Vain muutama työ on jäänyt itselle. Ne kehystin tauluiksi. Tuulikaapissa minua katselee kuva kissasta, joka on kuin meidän edesmennyt Juuso. 

Olohuoneen seinällä on maailmankartta. Siinä olevan virheen voi jokainen helposti huomata. Tiedän, miksi virhe syntyi. Päätin jättää sen purkamatta. Toimikoon perfektionistisyyteni siedätyksenä. 

Ristipistoinnostus alkoi hiipumaan. Tilalle tuli nuoruudesta tuttu kutominen. Ja puutarhaharrastus senkuin yltyi, eikä sillä näytä olevan loppua näkyvissä... 

Acer - Vaahtera

Kirjoitan tätä postausta vappuaattona.  Ilta jatkuu Yle Areenasta tulevan Led Zeppelin-dokumentin parissa. Vappupäivänä sitten pihalle, jos vain sää suosii. Kuten ennustavat.

Hauskaa vappua kaikille! Ja tervetuloa toukokuuhun.

Hauskaa Vappua!

On muhinut pullossa rusina,
palloja puhallettu melkein tusina.
Vapun aatto ja valkoiset lakit,
huikopalana kuumat nakit.
Joku juhlii aamuun asti,
toinen kotona leppoisasti.
Mikä onkin tapasi juhlia...

...toivotan oikein hauskaa vappua!

 

 

Lankavaraston vähentämistä

Sammal värjötteli pohjoistuulessa.

 

Puikkojen kilkuttaminen on vähentynyt merkittävästi. Pidemmiksi venyvät valoisat kevätillat houkuttelevat ulos ihmettelemään herääviä kasveja. Näin käy joka vuosi, joten siinä ei ole mitään kummasteltavaa. Siis siinä, että moni muu asia vetää nyt enemmän puoleensa.

Aivan tyhjin käsin en osaa olla. Illan suussa olemme katsoneet lähinnä Yle Areenasta joitakin sarjoja. Silloin puikot ja lanka ovat etsiytyneet hyppysiin. Kaupoissa käydessäni olen tarkoituksella ohittanut lankahyllyt ja -tarjoukset. Niiden aika olkoon taas syksyllä. Lankalaatikossani on yhä aloittamattomia lankakeriä ja lukuisia jämälankakeriä. Niitä olen pyrkinyt käyttämään nyt pois.

Huhtikuun alussa kudoin kahdet matalavarsisukat vajaista keltaisen ja oranssin langan keristä. Näistä olen kuvan jo aiemmin julkaissutkin. Ehkä pääsiäinen houkutteli noiden värien pariin.

Jossain aikakauslehdessä näin kivat kirjoneulesukat, joihin ajattelin voivani käyttää pieniä nöttösiä. Vaikka suunnitelmissa on tänä vuonna opetella kirjoneuleita, on päällimmäinen innostus siihen ollut kadoksissa. Toteutin lehden sukat ohjetta oikaisemalla. Ihan hyvät niistä silti tuli. Kivan keväiset.

Neljät seuraavat nilkkasukat on kaikki ns. jämälankasukkia. Kun käytän varteen pienempiä lankanöttösiä, saan yksivärisestä vajaasta kerästä sukkaparin. Isompaan sukkakokoon ei yksi kerä välttämättä riitä, mutta talven töistä on jäänyt kaksikin saman värin vajaata kerää. Parempi käyttää ne nyt kuin jättää odottamaan tulevia ideoita. Novitalla kun on tapana uusia lankakarttojaan siten, ettei samaa sävyä myöhemmin ole enää saatavissa. 

Itse asiassa kaikki tämän jutun sukkien yskiväriset langat eivät ole Novitan lankaa. Käytän jonkun verran myös Kaupunkilangan Kivijalkaa ja Lankavan Lystiä. Kummatkin ovat hyviä lankoja ja vastaavat vahvuudeltaan 7veikkaa.

Sormien nivelrikko on tänä talvena vaivannut aiempaa enemmän. Etenkin silmukoiden luominen on toisinaan varsinaista akrobatiaa. Puikot lentelevät sohvatyynyjen väliin ja kilahtavat lattialle. Ukkokultaa naurattaa, kun pyllistelen ja konttaan puikkoja etsien.

Aluksi kutominen on hidasta ja kivuliasta, kun turvonneet ja jäykät nivelet haraavat vastaan. Vähitellen kutominen alkaa sujumaan ja työ edistyy. Jonkin verran nivelongelma näkyy käsialassa. Resoriosuuksien nurin-oikein tuppaa olemaan välillä hankalaa. 

Niinkauan kuin suinkin mahdollista, aion kutoa. Nivelten liikuttaminen ylläpitää toimintakykyä ja vähentää kipua. Liikkeen sanotaan voitelevan niveliä ja vahvistavan ympäröiviä lihaksia sekä parantavan nivelruston aineenvaihduntaa. Pitkäaikainen liikkumattomuus jäykistää niveliä. Sen huomaa jo niinkin pian, kun ei hetkeen ota puikkoja käsiinsä. Aloitus on silloin entistä vaikeampaa.

Katsotaan, päättääkö nämä viimeisen kuvan nilkkasukat kevään puikkojen kilkuttamisen. Ehkä ei. Riippuu kevään etenemisestä ja sään lämpenemisestä. Mitä paremmat säät, sen innokkaammin minä touhuan puutarhassa. Syksyllä viimeistään langat alkavat taas houkutella. 

Ei lopu ihmeteltävä

Prunus padus - Tuomi on jo aikeissa kukkia.

 

Ei lopu ihmeteltävä, ei. Päinvastoin. Joka päivä löytyy uusia ihanuuksia. Suurin osa niitä, joita odotan kevät toisensa jälkeen. Joihin en kyllästy, vaan tervehdin niitä aina yhtä iloisena. Tänä keväänä kasvien heräämiseen liittyy paljon myös jännitystä. Talvikausi oli kasvien kannalta ankara leudon ja vetisen syksyn ja heti sen jälkeen seuranneen kahden kuukauden vähälumisen pakkasjakson vuoksi. Lisäksi pelasin viime kesänä mittavassa määrin kasvidominoa eli lukuisa joukko kasveja siirtyi uusille paikoille. Samalla istutin purkkitolkulla Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja jakotaimia.

Vuokonpahkapikari

Keskiviikon puutarhakierroksella huomasin marjapensasalueella kuvan näköisiä sieniä. Sattumoisin sitten torstaiaamuna FB:n Puutarhan parhaaksi -ryhmässä biologi Leena Luoto kertoi kyseisten sienien olevan vuokonpahkapikari. 

Kyseinen kotelosieni elää loisena anemone-lajien juurakoilla tappaen lopulta isäntäkasvinsa. Suomessa tätä sientä esiintyy eniten valkovuokoilla, mutta myös keltavuokot kelpaavat isännäksi.

Löytämieni kotelosienten kohdalla ei kasva, eikä ole kasvanutkaan valkovuokkoja. Sienistä vasemmalle noin parin metrin päässä valkovuokkoja on runsaasti. Sienelle ei ole torjuntakeinoa. Muihin kasveihin, esimerkiksi perennoihin vuokonpahkapikarilla ei ole vaikutusta.

Anemone nemorosa - Valkovuokko

Valkovuokot ovat tulleet puutarhaani ihan omin voimin. Aikanaan niitä kasvoi jonkin verran tonttia reunustavassa metsässä. En ole kokenut valkovuokkoja haitallisiksi. Ne kuihtuvat sopivasti pois perennojen tieltä.

Tuoksuherneet

Alkava viikonloppu ja tuleva viikkokin näyttävät varsin koleilta. Aurinko kyllä näyttäytyy ainakin osittain, mutta tuuli puhaltaa navakasti pohjoisesta. Yöpakkasiakin on taas luvassa. Sunnuntaiaamuna maisema saattaa olla valkoinen, sillä aamuyöstä luvataan kohtalaista lumisadetta. 

Tuoksuherneet kaipaavat vapautusta muovipussiin laitettujen pottien ikeestä. Jos vain ehdin, istutan ne viikonloppuna isoihin ruukkuihin. Tai sitten lavakaulus nro 10:een. Ruukun voin nostaa yöksi kasvihuoneeseen, mutta lavakauluksessa tuoksuherneillekin on ehkä hyvä laittaa yöksi harso. Vaikka tuoksuherneiden pitäisi sietää pakkasta -8 asteeseen saakka. 

Laitan tämän kevään istutustietoihin merkinnän, että tuoksuherneiden kylvämistä voi hyvin myöhentää.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Kotkansiipi kuuluu kevään ja alkukesän suosikkikuvattaviini. Tykkään valtavasti noista hiljakseen selkänsä suoristavista kiemuroista. Kotkansiipi on hiipinyt meille entisestä metsiköstä. Se on viihtynyt ns. metsäpuutarhassani liiankin hyvin, koska uusia taimia on ilmestynyt sinne tänne. Loppukesästä kaivoin monta kotkansiipeä pois talon päädyssä kulkevan käytävän reunalta. Niitä jäi edelleen monta, eli ihasteltavaa riittää täksikin kevääksi.

Aquilegia - Akileija

Samoin kaivoin syksyllä akileijoja pois monesta paikasta. Ne ovat vuosien myötä siementäneet tehokkaasti. Niin paljon kuin pidänkin akileijasta, ei sen tarvitse valloittaa marjapensaita tai raparperipenkkiä. Akileija kannattaa poistaa pikkuisena. Vähänkin isommaksi kasvettuaan sen juuri on tanakasti maassa kiinni - ja syvällä. Ilman lapiota akileija ei lähde minnekään.

Hylotelephium 'Herbsfreude' (Sedum) - Komeamaksaruoho

Pikkupuutarhan Kivipenkin suukkosuut ovat heränneet. Dominoa pelatessani päädyin jakamaan isoiksi pullahtaneita komeamaksaruohopehkoja. Samalla myös istutin niitä Kivipenkkiin isommaksi ryhmäksi. Siirsin ensin Kivipenkistä toisaalle kultakärsämön, valkoisen syysleimu 'Davidin', kirjavalehtisen isotähtiputki 'Sunningdale variegated'in ja kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash'in, koska korkeiksi kasvavina ne vaativat tukemista estämään toisiinsa nojaamista tai kaatumista kulkuväylälle. Ne myös kätkivät taakseen ison kiven, jonka haluan mieluummin olevan näkyvissä. 

Clematis vit. 'Mme Julia Correvon' - Tarhaviinikärhö

Yksi keskiviikkokierroksen iloisimpia yllätyksiä oli huomata tarhaviinikärhö 'Mme Julia Correvonin' heräämisen. Jotenkin miellän kärhöt kylmää kaihtaviksi herkkähipiäisiksi köynnöksiksi. On ilahduttavaa löytää heräävistä kärhöistä näin tanakoita alkuja.

Jaahas, voikukan lehtikö sieltä takaoikealta kurkistaa? Pitääpä käydä tsekkaamassa. 

Tulipa pulchella 'Persian Pearl' - Tähtitulppaani

Tähtitulppaani 'Persian Pearl' on ehdoton suosikkini näistä kevään ensimmäisistä tulppunousijoista. Kauneimmillaan se on minusta silloin, kun nuppu on vasta avautumassa ja syvä viininpuna pilkottaa vihreän keskellä. Nämä tulppaanit huomasin pyöriessäni Pikkupuutarhassa jouluruusuja kuvaamassa. 

Corydalis sol. 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksia taitaa nyt olla jokaisessa postauksessani. Pinkit 'Beth Evans'it alkavat olla parhaimmillaan. Katsokaa, miten sievä tuo kukka on. Ensimmäiset Betit istutin 2018. Muistaakseni sain niitä OmaPiha -lehden tilaajalahjana. Myöhemmin olen hankkinut Bettejä lisääkin. 

Viime vuoden huhtikuussa peura kävi popsimassa yläpihan Allaspenkin Betit. Samoin se napsi Syreenipenkin jouluruusuista kaikki kukat. Peurojen kulku pihassamme ei vieläkään ole täysin mahdotonta, mutta melko hyvin viime kesänä pystyttämämme verkkoaidat ovat torpanneet sorkkajalkojen kulkua sisäänkäynnin edustan Bermudaa lukuunottamatta.  

Betit ovat hoitaneet leviämisensä varsin itsenäisesti. Niitä nousee tänä keväänä uusista ja yllättävistäkin paikoista. Kiitos muurahaiset ja muut luontoilmiöt.

Crocus 'Vanguard' tai 'Yalta'

Ensimmäisiä krookuksenkukkia katsellessani ehdin jo ihmetellä, onko niitä niin vähän. Osa onkin päättänyt nukkua tänä keväänä vähän pidempään. Siitä huolimatta taidan laittaa syksyn hankintalistalle lisää krookussipuleita. Ei niitä voi liikaa olla.

Kuvan krookusten nimestä en ole aivan varma. Samoille paikoille olen istuttanut sekä 'Yaltaa' että 'Vanguardia'. Ne muistuttavat ulkomuodoltaan toisiaan. Sipuli-istutukset merkitsen paikkakohtaiseen istutuslistaan. Saattaisi olla järkevää upottaa nimikyltti istutusten viereen. Ainakin pariksi alkuvuodeksi, jonka aikana istutetun kasvin nimi juurtuu päähäni. 

Viikonloppuna on tarkoitus levittää istutusalueille maanparannushiiltä, jota sekoitan multaan. Aion laittaa biohiiltä myös kesäkukkaruukkuihin, kunhan on niiden aika. 

Tämä ei ole maksettu mainos eikä yhteistyöpostaus. Lukemani arviot biohiilestä innostivat sitä kokeilemaan. Puutarhani on valoisuutensa ja tuulisuutensa vuoksi altis kuivuudelle. Viime kesien pitkät sateettomat hellejaksot laittavat puutarhan koville, joten jos biohiilestä on apua, sitä kannattaa kokeilla. 

Maanparannushiili on uudentyyppinen tuote puutarhanhoitoon ja maanparannukseen. Maanparannushiili yhdistää biohiilen sekä kompostoidun hevosen- ja kananlannan hyvät ominaisuudet. Se pidentää kasteluväliä, lisää maaperän mikrobitoimintaa ja tehostaa ravinteiden vapautumista kasvien käyttöön. Tuotteen sisältämä ladattu biohiili kuohkeuttaa maata, lisää multavuutta ja vedenpidätyskykynsä ansiosta auttaa kasveja kestämään paremmin kuivia jaksoja. Maanparannushiili soveltuu luomukasvatukseen ja se sopii erinomaisesti kasvulavoihin, kasvimaille, ruukkuihin ja kukkapenkkeihin. 

Kuva ja teksti lainattu Biolanin sivuilta. Biohiiltä löytyy myös muilta tuottajilta.

Tomaatti kellarissa 16.4.

 
Toinen viikonlopuksi suunniteltu urakka on siirtää tomaatit isompiin astioihin. Niihin, joissa ne jatkavat elämäänsä kasvihuoneessa ilmojen lämmettyä. Viime vuosina muutto kellarista on tapahtunut siinä toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla. Tomaatit ehtivät kuukauden aikana venyä mittaa ja leveyttä reilusti. Luultavasti teen saman toimenpiteen myös paprikoille ja kurkuille.

Viime viikonloppuna pelästyin kellarissa taimia tutkiessani, että ripsiäiset tai muut ötökät ovat löytäneet paprikani. Kyseessä olikin ödeema, joka johtuu usein liiallisesta kastelusta. Paprikat ovat myös kasvattaneet purkkinsa täyteen juuria, joten nekin kaipaavat isompaa astiaa. Tomaattien ja kurkkujen siirtyessä kellarin isompaan tilaan, paprikoille vapautuu enemmän tilaa ja parempaa ilmanvaihtoa. Sen pitäisi helpottaa ödeemaongelmaa. 

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Tuurenpihlaja aikoo juhlia vappua heiluttamalla "huiskiaan". Vappuhuiskasta kurkistaa kukkakin. Ankeista sääennusteista huolimatta koko ajan mennään lämpöä kohden. Jos ulkona paleltaa, puetaan villapaita päälle ja touhutaan pihalla ahkerasti. Siinä sitä lämpöä syntyy. Ainakin mieleen.

Kivaa huhtikuun viimeistä viikonloppua kaikille! 

Punaturkkikissa kylässä

Magnolia Liliiflora-Ryhmä ’Susan’

 
Huomaat heti, ettei tämä aloituskuvan pehmoinen otus ole mikään kissa, eikä varsinkaan punaturkkikissa. Tällaisia söpöjä nuppuja pikkuisessa magnoliassani on useita. Viime keväänä niitä oli kokonaista kaksi ja kumpikin aukesi. Jälkimmäinen vasta sitten, kun jo ajattelin nupun kohta tipahtavan kuihtuneena maahan.

Viikonloppuna touhusin monenlaista pitkin puutarhaa. Työsession loppupuolella olin Pikkupuutarhassa, joka sijaitsee tontin kotikadun puolella. Kissan tassuista ei välttämättä kuulu ääntäkään, mutta jokin vaisto kehotti vilkaisemaan sivulle. Päätään minua kohti kääntämättä jalkakäytävän reunaa kulki punaturkkinen kissa. 

Hetken päästä vastakkaisesta suunnasta tuli nainen isokokoisen koiransa kanssa. En huomannut kissan jääneen tuija-aitamme kulmaukseen istumaan, kunnes nainen huudahti, onko kissa meidän. Vastasin, ettei ole, enkä tuota kissaa ole meidän nurkilla aiemmin nähnytkään.

Rosa-Austin 'Lady of Shalott'

Jatkoin töitäni. Taisin juuri silloin olla irrottamassa Austin-ruusu 'Lady of Shalott'ilta tukikeppejä. Sen varret ovat nimittäin kuivuneet talven aikana. Onneksi vihreää näkyy alaosissa. En vielä ryhtynyt varsia leikkaamaan. Alapihalla kasvava Rosa Austin 'Emily Brönte' on pärjännyt talven yli Ladya paremmin. Hengissä ovat kuitenkin molemmat.

Punaturkkikissa päättikin tulla seuraukseni. Kutsuin sitä ensin Mamikseksi, mihin tämä kissa ei reagoinut ollenkaan. Ei tietenkään, eihän se Mamis ole. Mamis on kotonaan tien toisella puolella jonkin matkan päässä meistä. Se on arka kissa ja lopetti vierailut pihallamme valkeatassuisen vintiökissa Golfin ryhtyessä metsästämään ruokkimiani pikkulintuja.

Ahtautunut tulppaani

Kissan kulkua seuratessani huomasin Pikkupuutarhan Kriikunapenkissä tulppaanin joutuneen kiipeliin. Syksyllä on jäänyt ilmeisesti liljan varsi törröttämään penkkiin. Se on talven aikana kuivunut ontoksi, jolloin tulppaani on juuri varren kohdalla päättänyt nousta mullasta esiin. Ontto varsi oli niin kuiva, että se oli helppo irrottaa vahingoittamatta tulppaania.

Punaturkkikissa ei puhunut minulle mitään, mutta kulki tiukasti kintereilläni. Välillä se katosi pensaiden taakse. Sitten se taas ilmestyi näkyviin yrittäen kiertää tai alittaa peurojen esteeksi viritettyjä verkkoja. Se ei selvästikään kokenut minua uhkaksi. Tuli aivan lähelle antaen silittää ja rapsuttaa turkkiaan. Minähän silitin ja rapsutin. 

Trillium erectum - Punakolmilehti

 
Kyläilevää kissaa ei kiinnostanut vinhaa vauhtia kääröjään mullasta nostava punakolmilehti. Se ohitettiin päätä kääntämättä. Ehkä vintiökissa Golf ei ole merkannut kolmilehteä reviirikseen, joten mitäpä sitä tuijottamaan tai haistelemaan.

"Taas joku ihmeen verkkoviritys. Tässä pihassa kissan kulkua hankaloitetaan oikein urakalla." Tarkoitus ei suinkaan ole kiusata kissoja, joiden toivon vieraillessaan nappaavan hiiren tai myyrän. Meidän pihalla myyrät eivät ainakaan toistaiseksi ole tulleet tuhojaan tekemään. Tässä kohtaa on laitettava kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei niin tapahdukaan.

Taidanpa tietää, kuka tämä punaturkkikissa on. Kylän keskustaan suuntautuneilla lenkeillä olen kissaan tutustunut. Hän on Tikru nimeltään. Siihen nimeen punaturkkikissa selvästi reagoi. Asuu puolen kilometrin päässä meiltä. Vaikka Tikru ei kaukana asukaan, en ole aiemmin sitä meidän nurkilla nähnyt.

 Ennen Tikrun vierailua ehdin leikata pensasruusut mataliksi. Ruusupenkin rosa rugosa 'Sävel', neilikkaruusu 'F.J.Grootendorst' ja rosa rugosa 'Sointu' joutuvat aloittamaan kasvunsa tänä keväänä alusta. Näin olen tehnyt hyvällä menestyksellä ennenkin. Saman käsittelyn tein Ruusukolmion Ritausmalle ja yläpihan Teresanruusulle. Leikkaamisen ansiosta pensaat ovat taas vähän aikaa lehtevämpiä. Kukkivat yhtä hyvin, ellei paremminkin.

Keräsin leikatut oksat pressun päälle, jonka avulla sain kiskottua oksakasan alapihan toiseen laitaan odottamaan haketusta. 

Muutenkin tuli ahkeroitua ja siivottua paikkoja. Varaparkkipaikalla odottaa parikymmentä säkkiä kaatopaikan puutarhajätepisteeseen viemistä. Tämä satsi mahtuu auton konttiin, kun takapenkit laskee alas. Isompaa määrää varten olemme hakeneet peräkärryn Ämmässuolta tai vuokranneet sellaisen omakotiyhdistykseltä. Omaa peräkärryä emme ole jostain syystä tulleet hankkineeksi. Suurimman osan vuodesta se seisoisi pihassa tilaa vieden. Tänä päivänä vuokrakärryjä on helppo saada, eivätkä ne maltaita maksakaan.

Puiston pikkupuusaareke 19.4.

Seitsemän vuoden takaisen aluerempan yhteydessä tonttimme vierellä oleva metsikkö kaadettiin ja muutettiin puistoksi. Tästä olen maininnut usein aiemminkin. Jostain syystä muutaman metrin päähän aidastamme jäi lämpäre, jossa kasvaa terttuselja, nuori leppä ja muutama vaahteranalku sekä villivadelmaa. Lisäksi sinne on kulkeutunut meidän hede- ja emiyksilöiden siementämiä töyhtöangervoja.  

Puiston pikkupuusaareke 16.4.

Tapaan leikata töyhtöangervot omalta tontilta jo syksyllä, koska ne kasvavat alueella, johon kolataan talvella lumet käytäviltä. Puistoalueen töyhtöangervot siivoan vasta näin keväällä. Kunta on ulkoistanut puiston ruohonleikkauksen. Kaverit eivät tule koskaan leikkaamaan nurmikkoa tuon pikkupuukaistaleen ja meidän aitamme väliin. Kenties he ovat jo huomanneet, että hoidan sen itse. 

Useimmiten pätkin kuivuneet töyhtöangervot tuonne puiden tyvelle. Tällä kertaa keräsin silpun säkkiin ja samantien myös päällimmäiset vaahteranlehdet. Tuuli pyörittelee ne jatkuvalla syötöllä meidän pihalle. Yläpihan kohdalla puiston ja tontin rajalla on edelleen läjäpäin kuivia vaahteranlehtiä. Kunhan nurmikko kasvaa, käyn trimmaamassa raja-alueen, jolloin saan silputtua loput vaahteranlehdet maahan. Elleivät kuivat lehdet ole ehtineet kaikki vyöryä tuulen mukana sisäänkäyntiimme.

 Tikru kulki uskollisesti tutkimassa tonttia. Näytti, ettei sillä ole mitään kiirettä siirtyä naapureiden pihoille tai lähtea paluumatkalle kotiin. Jos se hetken olikin näkymättömissä, pian se oli taas rinnallani. 

Clematis 'Polish Spirit'

Viikonloppuna pihatöissä liikkuessani tutkin uteliaana, missä vaiheessa kukin kasvi on. Yllätyin löytäessäni monen kärhön jo selvästi heränneenä. Pikkupuutarhan sininen alppikärhö ja tarha-alppikärhö 'Columella' pukkaavat maasta versoja. Samoin Olopihan tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ja tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. 

Alapihalla ainakin vanhempi Lumikärhö on hereillä. Myös Ruusupenkin tarhalyhtykärhö 'Princess Diana' ja molemmat tarhakellokärhö 'Aljonushkat'. Suurin yllätys on Päivänliljapenkin jalokärhöjen 'Multi Blue' ja 'Rouge Cardinal' tyveltä nousevat versot. Osa kärhöistä on tutkimatta, kun mielestäni niiden olisi parempi pysytellä mullan sisällä tai ainakin tyvellä ennusteissa näkyvän takatalven yli.

Luulin Tikrun jo kyllästyneen pihakierrokseemme. Se suuntasi alapihalle, josta se pääsee kätevästi aidan ali, pallokentän ohi, puiston halki kohti kotia. Valmistauduin hissukseen paluuseen sisälle, sillä viikonlopun työrupeama oli lopullaan sekin. 

Olin jo aikeissa hakea kellarista voikukkaraudan nyhtääkseni muutaman näkemäni voikukan istutusalueilta. Tässä vaiheessa vempaimen saa helpommin sijoitettua kuristusotteeseen voikukan ympärille vahingoittamatta ylenmäärin ympäristön kasveja. Rautaa kun pitää polkaista jalalla voimakkaasti, joten silläkin tavoin saattaa runtata tärkeitä kasveja.

Tikru olikin kipittänyt alapihalta yläpihalle. Ehkä se halusi minun sittenkin jatkavan esittelykierrosta. Jätin voikukkaraudan noutamatta ja pysähdyin seuraamaan Tikrun taitavaa limboamista. Silmänräpäys ja se oli portin toisella puolella. 

Primula denticulata - Palloesikko (Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatu)

Tikru jäi mietteliäänä istumaan puuvajarinteen portin toiselle puolelle. Totesin nyt olevan sopiva hetki livahtaa terassin ovesta sisälle. Tikrun on aika tassutella kotia kohti.

Tuskin ehdin sisälle ja saada oven kiinni, kun Tikru jo seisoi terassilla katsoen minua anovasti: "Päästä sisään." Niin mielelläni kuin sen olisinkin tehnyt, ajattelin Tikrulle olevan parempi mennä omaan kotiin syömään ja kiehnäämään emäntänsä ja isäntänsä jalkoja. Tavataan taas jonain toisena päivänä. 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tikrun vierailun kunniaksi ensimmäinen kylmänkukka avasi kukkansa. Pian niitä liittyy joukkoon muitakin.