Villa Kokkokalliossa synttäreillä

 
Toukokuun viimeisenä sunnuntaina olin ystävän synttärikahvilla lohjalaisessa Villa Kokkokalliossa. Tämä vuonna 1928 valmistunut rakennus on aikanaan ollut sahanomistajan koti, sittemmin siinä on asunut useampi perhe. Kesällä 2021 Villa Kokkokallio tuli suurelle yleisölle tutuksi Lohjan asuntomessujen remonttikohteena. Rakennuksen alakerrassa toimii kahvila ja Hoitohuone Lumikello. Yrittäjäpariskunta asuu talon yläkerrassa.

Tapani mukaan olin paikalla runsaasti etuajassa. Sää oli tuulinen ja viileä. Hetken vietinkin sisällä tutkimassa talosta ja Lohjasta kertovia historiikkeja. Sen verran jäi talon sisään astuessani näkemäni puutarha järven rannassa kiinnostamaan, että palasin ulos näkymiin tutustumaan.

Villa Kokkokallio seisoo Hiidensalmen sillan tuntumassa,  korkean kallion laella. Talon pihasta on näkymät Hiidensalmen pohjukkaan. Talon toisella puolella on suuri Lohjanjärvi. Tosin tie kulkee välissä. Vuoden 2021 asuntomessualue on tien läheisyydessä, Lohjanjärven rannalla.

Rannassa on saunarakennus, uimaranta ja hauska pieni puutarha.

Puutarhassa on kivoja yksityiskohtia. Saunan viereisen puupinon kukkakuviot huomasin vasta kivuttuani takaisin Villan sisäänkäynnille.

Puutarha on villi ja suurpiirteinen. Puunrankoja on jätetty lahoamaan ja käpyjäkin oli muutamassa paikassa pinottu keoiksi. Kuin luonnonmateriaaleista tehtyä tilataidetta.

Ranta-alue on ollut aiemmin villiintynyttä ryteikköä. Uudet omistajat ovat raivanneet aluetta ja rakentaneet polkuja, istutusalueita ja tilaa kahvilavieraiden istuimille.

Rannassa on Tonttupuu, jota kahvilavieraat pääsevät katsomaan.

Rakennuksen sisätiloista en ottanut yhtään kuvaa. Paksut hirret ovat paikoin näkyvissä, samoin salin puolella on ainakin yksi pönttöuuni. Kahvila on viehättävä ja syömäni leivos suussa sulava. Lohjan suunnalla autoillessa kannattaa käydä Villa Kokkokalliossa kahvilla ja vilkaisemassa rannan puutarhaa. Kesän mittaan kasvit varmasti rehevöityvät. Ehkä sinne tulee jotain uuttakin.

Omassa pihassa on pitänyt kiirettä. Kameraa ei ole tullut riittävästi ulkoilutettua ja selkäkin on kaikesta aherruksesta jäykkänä. Mutta hommat etenee. Toivon mukaan myös kesä lämpenee.

Aurinkoisia ja lämpimämpiä kesäpäiviä kaikille!

Jokunen tulppaani vielä

Tulipa Carnaval de Nice

 
Perjantain ukkoskuuro "golf-pallon" kokoisine rakeineen teki lopun tämän kevään tulppaanikukinnasta. Olipa se jo muutenkin loppusuoralla, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut. Pääosa ehti hyvin kukkia. Tässä postauksessa on isomman porukan hännänhuippuja ja joitakin yksittäisiä nousijoita.

Tulipa Zurel

Kiemurapenkin lila-valkokukkainen Zurel on yksi uskollisimmista tulppaaneistani. Luultavasti olen istuttanut Zurelia 2014. Vanhempien sipuli-istutusten kirjaamisessa olen ollut suurpiirteisempi, kuin nykyisin. Takuuvarmasti olen istuttanut penkkiin useamman kuin yhden samanlaisen sipulin. Niin vain viime vuosina tämä ainokainen nousee keväällä kukkimaan.

Tulipa Princess Irene

Princess Irene on syksyn 2021 istutuksia. Kymmenestä sipulista tänä keväänä nousi kaksi. Hyvä niin. Paikka ei ole tulppaaneille paras mahdollinen. Puskanurkan kulmassa nyt vain sattui olemaan paikka, jossa ei sipuleita istuttaessa tarvinnut varoa perennojen juuria.

Tulipa Purple ?

Nämä lilat tulppaanit Ruusupenkissä ovat kauniita, mutta niidenkin tarkka nimi nyt kadoksissa. Listani mukaan olisin istuttanut 2019 tähän kohtaan 5 kpl Purple-nimistä alennusmyyntitulppaania. Nättejä ovat nimestä tai hinnasta riippumatta.

Tulipa Darwin hybride Rood

Majalispenkkiin istutin näitä punaisia Darwineita syksyllä 2019 yhdessä alla olevan kuvan valkoisten Clearwaterien kanssa. Sekoitin sipulit siten, että värit kukkisivat toistensa lomassa. Sipulien sekoitus ei mennyt ihan putkeen, koska punaiset kukkivat omina ryhminään...

Tulipa Clearwater

...ja valkoiset ominaan. Siis ne, jotka istutetuista vielä tänä vuonna jaksoivat nousta.

Tulipa Silver Parrot

Vanhojen tietojen kaivelu tuotti tulosta. Vasenrinteen Silver Parrotit ovat syksyn 2014 istutuksia. Kymmenestä on jäljellä kaksi, joka on iloinen asia. Joka vuosi eivät ole nämäkään nousseet.

Tulipa Triumf

Kiemurapenkin punaiset Triumf-tulppaanit ovat vuodelta 2015. Uskollisia siis hekin, kun 10 sipulista jaksaa edelleen kaksi nousta. Jonain keväänä yksi kappale, nyt siis kahden voimin.

Tulipa Purple Prince

Purple Prince asustaa Päivänliljapenkissä, lumimarjan edessä. Hänen kumppaninsa ovat aikaa sitten päättäneet häipyä muualle.

Tulipa Flamng Purissima

Flaming Purissima on aika kaunis ilmestys. Näitä syksyllä 2021 istutettuja voisin hankkia lisääkin, jos joskus vastaan tulee. Nämä on ostettu Rustasta. Tämä oli sen verran muista samanlaisista erillään, että sain sen hyvin kuvattua.

Tulipa Sun Lover

Sun Loverin kukka on kuin pionissa. Ei yhtä iso, mutta kookas kuitenkin. Samassa sipulipaketissa on usein keltaisia, oranssinpunaisia ja näiden sekoituksia. Monen mielestä liian pröystäilevä. Minä tykkään. Tulppaanit ovat yleensä aika tyylikkäitä, hillittyjäkin. Yksi räväkämpi joukkoon mahtuu.

Tulipa Showcase

Tulppaaneille nimiä hakiessani menin entistä enemmän sekaisin. Vuoden parin takaisten suhteen olen kärryillä, mutta sitä vanhemmista en enää mene takuuseen. Lieneekö sillä väliä, jos mullasta nouseva kukka miellyttää silmää?

Tulipa Black Parrot ?

Tummat ja lilat tulppaanit ovat erityisen kauniita ilta-auringon osuessa niiden terälehtiin. Papukaija- ja ripsureunatulppaaneissa hienoutta lisää terälehtien muotojen moninaisuus. Pitäisikö syksyllä istuttaa isompi määrä mieluisia tulppaaneita paikkaan, jonka saisi keväällä helposti suojattua peuroilta? Siinä mietinnän aihe.

Tulipa Purple Dream

Nämä vuosi sitten istutetut Purple Dreamit ovat mieluinen istutus. Liljamainen muoto yhdistettynä voimakkaaseen liilaan, jota ilta-aurinko kauniisti korostaa. Lokakuun lopun kahden euron pussi oli nappiostos.

Eihän se niin kuolemanvakavaa ole, minkä nimisiä tulppuja puutarhassani asuu. On kuitenkin kiva olla perillä puutarhakavereistaan. Toiset tekee sanaristikoita, toiset kokoaa palapelejä. Minä laitan aivot töihin opettelemalla ja painamalla kasvinimiä muistiin.

Syyskylmien saavuttua on tarkoitus käydä sipuli-istutuslistat kunnolla läpi. Jospa saisin järkevästi yhdistettyä nimet, istutuspaikat ja -ajat niin, ettei tietoja etsiessä tarvitsisi plarata koko mappia tai montaa tiedostoa edestakaisin. Tässä on kesä aikaa suunnitella. Sitä voi tehdä vaikka rikkaruohoja kitkiessä tai kanttausuria huoltaessa.

Tulipa Darwin Blushing Apeldoorn

Toukokuu kääntyy pian kesäkuuksi. Tervetuloa kesä!

Kunnon myräkkä

 
Viime päivinä on tullut seurattua aktiivisesti sääennusteita. Sekä siksi, että kylmien öiden uhatessa on muistettava illalla käydä peittelemässä kasvarissa tomaatit hellästi harsojen huomaan. Ja siksi, että aurinko on paahtanut tuulen säestyksellä maan koppuraisen kuivaksi.

Koko viikko on ollut täynnä jos jonkinlaista toimintaa. Kasvimaan kastelu jäi väkisinkin perjantaille. Taivas oli tummunut. Muutama pisarakin pilvistä tipahteli. Aamulla katsomani ennusteen mukaan mitään suurempia sateita ei ollut luvassa. Vedin siis letkun alapihalle ja ryhdyin kastelemaan lavakauluksia. Jokainen tippa näytti menneen tarpeeseen. Niin hyötykasvit kuin kesäkukatkin ovat jo lavoissa harsojen alla itäneet ja tarvitsevat jokaisen vesipisaran jaksaakseen kasvaa.

Tarkoitus oli tehdä pihalla muutakin, mutta iltapäiväksi oli sovittu menoa. Kastelusession jälkeen palasin sisälle pesulle ja vaihtamaan vaatteita. Istuin tietokoneen ääressä selkä vasten ikkunaa, kun katolta alkoi kuulua melkoinen metakka. Entiseen tiilikattoon verrattuna peltikatto on paljon äänekkäämpi kovalla tuulella ja sateella. Nyt melu oli moninverroin tavallista kovempaa. Käännähdin vilkaisemaan ikkunasta ulos. Ulkona ukkosti. Ja satoi peukalonpään kokoisia rakeita.

Kiersin talon ikkunasta toiseen ihmettelemässä salamointia ja pihalla pomppivia raepalloja. Maiseman verhosi läpinäkymätön harmaa raekuuro. Ukkonen jyrähteli tasaiseen tahtiin salamoinnin kera.

Pomppimivia rakeita katsellessani toivoin hiljaa mielessäni, etteivät ne hakkaisi kasveja pahasti rikki. Omenapuun kukkien terälehdet ainakin saivat kyytiä. Jos oli käytävät valkoisenaan raepalluroista, oli myös nurmikko valkoisena terälehdistä. Jäi kyllä kuvaamatta, kun en sateessa tohtinut lähteä kameraa ulkoiluttamaan. Enkä sateen päätyttyä ollut kotona.

Kaikki kuvat on otettu ikkunoista. Johan olisin saanut pääni kuhmuille, jos olisin  mennyt pihalle kameran kanssa heilumaan. Ja tietenkin myös kastunut läpimäräksi.

Ukkosmyräkkä ei kauaa kestänyt. 15-20 minuuttia kesti aikamoista meteliä ja salamoiden loistetta. Sitten pilvet alkoivat purjehtia pois meidän kylän päältä. Autossa istuessani kuulin uutisista myräkän siirtyvän vauhdilla ensin Espooseen ja sitten toimittajat jo raportoivatkin ukkostavan Pasilassa.

Nopeasti ajatellen voisi tulla mieleen, että olipa tyhmää kastella kasvimaa juuri ennen kunnon ukkosmyräkkää. Kenties niin. Vaan ukkonen ei millään tavoin näkynyt aamun ennusteissa. Sitäpaitsi valmiiksi märkä maa imi varmasti kuivaa maata paremmin ukkossateen. Olin ihan tyytyväinen, koska minä sain kasvimaan kasteltua ja pilvet hoitivat muun puutarhan. Kiitos vaan kovasti.

Iltapäivällä tapasin pikaisesti Repolainen reissaa ja Räpeltää -blogin Repolaiset-pariskunnan. Jollet vielä tiedä, Repolaiset ovat mukana Kapua-tiimissä (linkistä pääset tutustumaan Kapuan toimintaan laajemminkin) keräämässä varoja Malawin tytöille. 

Pirjo Repo on uskomattoman idearikas ja taitava askartelija. Hän julkaisee välillä esimerkkejä valmiista töistä blogissaan. Tilasin häneltä läheiseni juhlatapahtumaan kortin. Perjantaina Repolaiset olivat matkalla Maailma kylässä -tapahtumaan Helsingin Suvilahteen ja niinpä kortin toimittaminen minulle sopi oivallisesti samalle matkalle. Sain käsiini kortin, joka täytti toiveeni enemmän kuin hyvin. Samalla saatoin osaltani olla mukana tukemassa Malawin tyttöjä. Ehdottomasti mieleenpainuvaa oli tavata ihastuttava Repolaisten pariskunta.

 
Nemo ja Loki ovat laittaneet vipinää ja ääntä meidän huusholliin. Kuvassa veljekset ovat päivätorkulla, mutta voin vakuuttaa tällaisen rauhan tyvenen olevan aika väliaikaista. Pojat lähtevät maanantaina omaan kotiinsa. Voimme jälleen rauhallisin mielin avata ovia ja ikkunoita tarvitsematta pelätä, että hoitokatti ottaa luvattomat hatkat. 

Kuvassa raakuuron käsittelemä syreeni. Illansuussa se oli jo päässyt kylpemään ajoittaisessa auringonpaisteessa näyttäen hyvinvoivalta.

Mukavaa viikonvaihdetta!

Pihapuiden kukkaruuhkaa

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

 
Käsillä on päivät, jolloin jokainen aamu tuo yltäkylläisesti kauneutta elämään. En tiedä, miten selvisin vuosia ilman koristeomenapuita. En vain ollut niihin tutustunut, enkä siten omaan pihaan yhtäkään istuttanut. Keväällä 2015 istutin Aamuruskon ja Royaltyn Pikkupuutarhan Muuripenkkiin. Puut eivät alkujaankaan olleet ihan pieniä taimia, mutta ilman muuta niiltä meni muutama vuosi vaatimattomammalla kukinnalla. Koitin selata kuva-arkistojani nähdäkseni, milloin kukkapilvet kasvoi näyttävämmäksi. Ainakin 2019 olen jo ollut näiden äärellä sydän sykkyrällä ihastuksesta.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Niin Aamuruskolle kuin Royaltyllekin on jo tullut sekä mittaa että leveyttä. Helpompi kuvata yksityiskohtia tai tähdätä suoraan yläoksiin, kuin saada koko puuta siististi yhteen kuvaan. Puut näkyvät hyvin makkarien ikkunasta katsoen. Tapaan illalla nukkumaan mennessäni luoda niihin viimeisen silmäyksen. Myös ohikulkijat saavat tilaisuuden ihastella kauniisti kukkivia puita. Itsekin kävellessäni ja autolla ajaessani kiinnitän huomiota muiden pihojen näyttäviin ilmestyksiin.

Malus purpurea 'Aamurusko' kasvukorkeus on 150-250 cm. Kasvuvyöhyke I-III (IV)
Malus purpurea 'Royalty' kasvukorkeus 150-250 cm. Kasvuvyöhyke I-IV

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Aamuruskon kukat ovat sellaista vaaleanpunaista prinsessaunelmaa. Royaltyn viininpunaiset kukat ja tummasävyiset lehdet minusta taasen maagisen tyylikkäitä. Varsinkin ilta-auringon valo siivilöityy aivan upeasti terälehtien läpi.

Koen koristeomenapuut helpoiksi hoidettaviksi. Vanhoja koristeomenapuita harvennetaan tarvittaessa. Nuorena voi tehdä ohjaavia leikkauksia. Omista koristeompuistani olen kummastakin leikannut yhden ainokaisen alaoksan pois, jotta saan syksyllä jänisverkot helpommin niiden ympärille.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomena

Aamuruskon ja Royaltyn lisäksi pihallani kasvaa 2017 istutettu Musta Rudolf. Siinä on runsaasti nuppuja, mutta yleensä se kukkii meillä yläpihan koristeomppuja myöhemmin.

Kesällä 2020 kasvatin koristeomppuperhettä istuttamalla Makamikin. Viime kesänä se kukki ensimmäisen kerran. Nyt näyttää jättävän kukinnan taas vuoden 2021 tapaan väliin.

Malus 'Musta Rudolf' kasvukorkeus 150-200,. Kasvuvyöhyke I-IV.
Malus purpurea 'Makamik' kasvukorkeus 150-200 cm. Kasvuvyöhyke I-V

Syringa vulgaris - Pihasyreeni

Kuluneen viikon aikana syreenien nuput ovat kasvaneet ja alkaneet avautua. Lilat pihasyreenit kukkivat jälleen runsaina. Jalosyreeni Andenken an 'Ludwig Späth' aikoo pienestä koostaan (istutettu 2019) huolimatta kukkia useamman nupun voimin. 2020 istuttamani jalosyreeni 'Beauty of the Moscow' näyttää tänä vuonna jättävän kukinnan väliin. Isabellansyreeni 'James MacFarlane'ssa on nuppuja, mutta yleensä ne avautuvat hieman muita myöhemmin.

Malus domestica 'Huvitus'

Jos kukkivat koristeomput, tekevät sitä myös hedelmäpuut. Huvitus on aina ensimmäisenä avaamassa nuppujaan. Tänä vuonna kukinta on todella runsasta. Loppuviikoksi on luvassa vähän viileämpää. Toivotaan, että pörriäiset jaksavat silti lennellä kukasta kukkaan, jotta saamme loppukesästä hedelmiä.

Malus domestica 'Punakaneli'

Punakaneli, syysomena (lajike?) ja Valkeakuulas kukkivat viime vuotta vähäisemmin. Huvitukseen verrattuna ne ovat vielä nuppuvaiheessa, joten viimeistä sanaa niiden kukinnan suhteen ei vielä voi antaa.

Prunus domestica subsp. Insititia - Kriikuna

Alapihan kriikunoiden kukinta on jo ohi. Nurmikko niiden alla on valkoisenaan pudonneista terälehdistä. Viime vuonna kahdesta kriikunasta tuli pari ämpärillistä hedelmiä. Kiven poistaminen pienestä hedelmästä on työlästä, joten keitin suurimman osan mehuksi. Aika paljon kriikunoita tuli syötyä sellaisenaan.

Yläpihan Pikkupuutarhan kriikuna kaadettiin viime syksynä. Olihan se kukkiessaan todella kaunis ja toi myös hiukan lehtevää varjoa muille kasveille. Mutta kyllästyin sen innokkaaseen juurivesatuotantoon. Oli tylsää jatkuvasti kaivella kukkapenkeistä nousevia juurivesoja. Kaulasin kriikunan pari vuotta ennen kaatoa. Kaulaamisen tarkoitus on estää lehdissä syntyneiden valmiiden ravintoaineiden kulkeutuminen juuriin. Näin juuret eivät saa ravintoa ja ne heikkenevät, eivätkä veso niin paljon. Toivon mukaan toimii. Aika näyttää.

Kunnan puistoalue rehottaa

Aitamme takana rehottaa tällä hetkellä voikukkapelto. Viime vuonna nurmikko leikattiin alueelta kesän ensimmäisen kerran 24.5. Sen jälkeen nurmikko leikattin kesä- ja heinäkuussa kolmesti, elokuussa kerran ja 13.9. viimeisen kerran. Saapa nähdä, onko säästötoimet iskeneet yleisten alueiden hoitoon? 

Minä leikkaan nurmikkoa aitamme vierestä noin viiden metrin leveydeltä kummallakin sivulla. Joku saattaa sitä ihmetellä ja ajatella minun haluavan omia kunnan aluetta. Siitä ei ole kyse. Haluan vähentää kotiloille suotuisia olosuhteita ja muutenkin on siistimmän näköistä. Kunnan nurmikonleikkaajat eivät alunperinkään tulleet kovin lähelle aitaamme. Leikkaamattomana rajavyöhykkeellä versoo luonnonkukkien sijasta nopeasti villivadelmaa ja vesakkoa. Ja vaahteroita. 

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

 
Monenlaista kaunista katseltavaa nyt riittää. Kaikkien kukkien hienous ei suinkaan pääty itse kukkimiseen, vaan myös siemenvaihe voi olla ihastelun arvoista.

Pulsatilla vulgaris 'Alba' - Tarhakylmänkukka

Toukokuu vetelee viimeisiään, mutta vielä on yksi viikonloppu ja muutama päivä jäljellä. Sunnuntaina on myös helluntai. Monet ovat varmasti kuulleet sanonnan "jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä". Onneksi on oma Ukkokulta helluntaiksi ja ihan koko kesäksi.

Vanha kansa myös ennusti helluntain säästä. Esimerkiksi "jos helluntaina sataa niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka". Toivotaan siis aurinkoista sunnuntaita. Tai unohdetaan menneen maailman ennustukset.

Antoisaa viikonloppua kaikille!