Lumikelloja, lumikelloja, lumikelloja!!!

 
Ensimmäiset lumikellot havaittu, jee!!! Nämä kasvavat alapihalla, Huvitus-omenapuun alla. Lunta on vielä paljon, mutta vesisateiden pehmentämässä hangessa oli helppo päästä eteenpäin. Joka askeleella jännitys kohosi, löytyykö ompun alta jotain? Ja löytyihän sieltä.

Lisää lumikelloja pitäisi nousta puun toiselle puolelle. Siellä lunta oli vähän enemmän. Piippojen suojaksi aiemmin talvella laittamani havut olivat jäätyneet paikoin maahan kiinni. En alkanut kiskomaan niitä väkisin pois, jotta en samalla vahingoittaisi nousevia sipulikasveja. Jää siis toistaiseksi arvoitukseksi, millainen näkymä on vastakkaisella puolella.

Tämä kuva kertoo todellisuuden eli lunta on runsaasti aivan puun tyveä lukuunottamatta. Havut ovat suojanneet jonkin verran myös sormustinkukkien lehtiruusukkeita, joita puun alla nousi jo syksyllä lukuisia. Kuvassa näkyvä vaaleaksi kaluttu oksa on Mustilanhortensiasta murtunut oksa. Laitoin senkin piippojen suojaksi. Oksa on maistunut jäniksille oikein hyvin.

Sisäänkäynnin korkeisiin ruukkuihin viime keväänä istuttamani muratit näyttävät melko hyvinvoivilta. Vuosi sitten samaisessa paikassa oli vain ruskeaksi paleltuneita ja kuivuneita muratteja. Niissä ei henki pihissyt, eikä mikään muukaan. Joinakin talvina muratit ovat pärjänneet hyvin talven yli, eikä keväällä ole tarvinnut uusia ostaa. Sitten on niitä viime vuoden kaltaisia talvia, jolloin kasvit sai kantaa kevään tullen suoraan kompostiin.

Muratteja oli enemmänkin kesäkukkaryhmissä. Komeimmat niistä upotin ruukuissa daalioilta ja tuoksuherneiltä syksyllä vapautuneeseen lavakaulukseen. Olen toiveikas noidenkin suhteen.

Lumi on sulanut vauhdilla kuluneen viikon aikana. Edelleen sitä on riittämiin, etenkin alapihalla ja paikoissa, joihin sitä on kolattu kulkuväyliltä. Lumi sulaa hauskasti monien kasvien ympäriltä runsaslumisissakin paikoissa. Digitalikset sieltä kurkistavat kohti valoa.

Talven aikana sää vaihteli laidasta laitaan. Välillä lunta oli todella vähän. Monen monta kertaa lunta on tullut kerralla runsaasti lisää. Vesisateitakin on talven aikana ollut, mikä herätti pelon, että saisimme viimevuotisen kaltaisen jääkaaoksen. Nyt näyttää jo hyvältä, enkä enää jaksa uskoa paksuihin jääkansiin. Istutusalueillakin on hanki, eikä sen alla lainkaan jäätä.

Pohjoispuolen käytävät ovat joka kevät ongelmallisia jääpeitteen vuoksi. Vuosi sitten Ukkokulta piikkasi käytävälle uoman, jotta päivällä porottavan auringon sulattama vesi kulkisi vikkelämmin pois. Nyt uoma syntyi ihan itsestään, eikä tuo jääpeitekään kovin paksu ole. Paikoin sen alta hiekkapinta pilkottaa. Lämpötilat sahaavat vuorokauden mittaan voimakkaastikin. Muutamina aamuina mittari on näyttänyt -10℃ ja päivällä taasen elohopea kipuaa jopa +5 asteeseen. Liukkaimpiin kohtiin on ripoteltava hiekoitussepeliä, ettei kukaan kaadu luitaan kolhien.

Joka kevääseen kuuluu jään pilkkominen. Se tuntuu miltei yhtä kivalta, kuin lapsena lätäköissä hyppiminen. On siinä pilkkomisessa hyötynäkökulmakin. Jää sulaa paljon nopeammin, kun sitä vähän auttaa lapiolla tai rautakangella.

Viikko sitten kylvin seuraavia samettikukkia: Favourite Red, Fireball, Jolly Jester ja Strawberry Blond. Muista iti lähes kaikki siemenet, paitsi Favourite Red nirsoili nostamalla esiin vain pari tainta. Toinen niistä nosti ylös siemenkaverinsa. Halusiko se kenties estää kilpailijansa itämisen vai eikö halunnut luopua kaveristaan? Siemeniä on vielä jäljellä, joten taidan tehdä muutamista uusintakylvön. Osan samettikukista kylvän myöhemmin suoraan maahan.

Lumimyräkkä mursi kahdesta eri syreenistä isokokoiset rungot tammikuussa. Syreenit odottavat kevättä ja haketusta. Kävin leikkaamassa maassa makaavista rungoista muutaman oksan maljakkoon. Nyt oksat availevat silmujaan.

 Ensimmäisten lumikellojen myötä kivaa sunnuntaita kaikille!

Varjoa ikivihreille

 
Vajaa viikko kevätpäiväntasaukseen eli ma 20.3. maapallon pohjoinen puolisko kääntyy taas kohti aurinkoa. Viime päivien lumisateet ja hyiset pakkasaamut ovat vaatineet ylenmääräistä ponnistelua, jotta toivo kevään saapumisesta pysyisi päällimmäisenä. Viime viikolla oli kaksi kunnon lumipyryä, joiden seurauksia kolattiin hikipäässä. Onneksemme lumi oli kevyttä, vaikka sitä oli taas tajuttoman paljon.

Tiistaivastaisena yönä alkoi vesisade, jota navakka tuuli viskoi ikkunoihin. Pihakäytävät muuttuivat lainehtiviksi vesialtaiksi, kunnes saimme kolattua loskan sivummalle. Vesi hävisi jonnekin lähes silmissä. Luultavasti osa imeytyi maahan, osan kova tuuli haihdutti. Roudan syvyys täällä etelärannikolla on vähäistä. Ajankohdan keskiarvo on 10.2 cm, nyt vajaa 3 cm.

Sunnuntaina viritin varjostusverkot ikivihreille eli rhodoille, mahonioille, parille kartiovalkokuuselle ja runkotuijille sekä nuoremmille tuijille. Isot tuijat pärjäävät jo omillaan. Tuleville päiville on luvattu aurinkoa ja plusasteita eli kevätahavan vaara on olennainen.

Kompostorin lämpötila nousi helmikuussa kiitettävästi, kunnes viikko takaperin mittari alkoi valua kiivaassa tahdissa kohti nollaa. Tammikuun leudolla kaudella tyhjensin alaluukusta useamman lapiollisen viereiseen kompostoriin jälkikypsymään. Luultavasti kompostori alkaa taas olla liian täynnä. Odotan sopivan aurinkoista vapaapäivää, jolloin voin taas tyhjentää alaluukkua.

Todennäköisesti yksi lämpötilaan vaikuttava seikka oli kompostorin takana olevan poistoilmaventtiilin murtuminen. Osan rikkoutuminen oli saanut sen löystymään ja se oli ilmeisesti lumitöiden ohessa singonnut maahan. Sieltä sen löysin ja laitoin paikoilleen, kunnes sain tilattua uuden. Kompostorissa ei kovin paljon rikkoutuvia osia ole, mutta kaikkia niitä on  mahdollisuus saada tilaamalla. Uusi poistoilmaventtiili tuli postissa nopeasti.

Piha lumitöiden jälkeen sunnuntaina 12.3.

Lauantai-illan lumipyry kasvatti hankea meidän pihalla 15 cm. Hetken aikaa kinokset näyttivät valkeilta hattaroilta. Vaikka tiistaina näkymät olivatkin vähemmän postikorttimaisia, ei vielä toivoakaan krookuspiippojen löytymisestä.

Puistosta kulkee jänisten valtatie meidän pihalle. Valtavan kokoinen rusakko on ottanut tavakseen röhnöttää pitkin pituuttaan yläpihan Syreenipenkissä. Yläpuolella on lintujen siemenautomaatti, josta on varmaan pudonnut rusakkoa houkuttelevia siemeniä alas. Tapaan nukkumaan mennessäni vilkaista ikkunasta ja siellähän se pitkäkorva venyttelee koipiaan.

Rusakot kaivavat innokkaasti hankia varsinkin käytävien varsilla löytääkseen vihreää syötävää. Lumisateen jälkeen hanki on vain lyhyen aikaa rikkumattoman sileä. Pian jänikset mylläävät lumeen omia kuvioitaan.

Isän 95-vuotissynttäreitä vietettiin meidän läheisten kesken jo lauantaina, vaikka varsinainen merkkipäivä osui sunnuntaille. Isä oli hyväntuulinen. Kakku ja kahvi maistuivat hänelle. Keskusteleminen hänen kanssaan ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla, koska isä kuulee niin huonosti. Lisäksi hän oli taas vaihteeksi jossain muussa ajassa, kuin me muut. Kyseli autonavaimia ja ilmoitti olevansa kohta lähdössä saunaan.

Tilasin oman kylän leipomosta kaksi kakkua. Kuvan suklaamoussekakkua söimme isän kanssa hoivakodin monitoimitilassa lauantaina. Isomman vadelmakakun vein osastolle eli noppaan, jossa isä juhli synttäreitään sunnuntaina muiden asukkaiden ja hoitajien kanssa. Edelleen voimassa olevien koronasäännösten vuoksi omaiset eivät voi kokoontua asukkaiden kanssa yhteisiin tiloihin. Isän huoneessa taasen tilaa on aivan liian vähän kahvitteluun.

Olen kasvattanut ennenkin akileijoja siemenestä, mutta edellisestä kerrasta on jo vuosia. Niinpä piti lukea kasvatusohjeet ostamani pussin takaa. Kylvin siemenet kosteaan multaan ja vein potit kahdeksi viikoksi autotalliin, jossa on noin +5℃. 

Tekisi mieli kylvää perennoja enemmänkin, mutta koska tilaa tarvitaan hyötykasveille ja kesäkukille, lienee mietittävä muita kasvatustapoja. Miten esikasvatatte perennoja, jotka eivät tarvitse kylmäkäsittelyä? Kertokaa, miten ja milloin kylvätte perennoja?

Tammikuussa kaipasin kelta-ansaa viherkasveissa pörrääville ötököille. Silloin kelta-ansat olivat joka kaupasta loppu. Nyt löysin kuvan pakkauksen rautakaupasta. Tällä hetkellä kelta-ansalle ei ole tarvetta, mutta ostinpa pahan päivän varalle. Ettei tarvitse taas tiukan paikan tullen kiertää puolta Uuttamaata niitä löytääkseen.

Kauppoihin on ilmestynyt tete-narskuja ja muita keväisiä kukkia. Niin ihania kuin ne ovatkin, olen toistaiseksi jättänyt ostamatta. Lämpimässä huoneilmassa kukinta on äkkiä ohi. Pääsiäiseksi saatan hommata muutaman ruukun ainakin sisäänkäynnin laatikoihin. Jospa silloin pahimmat yöpakkaset olisivat ohi, eikä narskulaatikoita tarvitsisi kantaa edestakaisin autotalliin ja ulos, ulos ja autotalliin.

Mukavia maaliskuun päiviä teille kaikille!

Kasvaa ja kehittyy

 
Talvi ei irroita otettaan. Pakkanen paukkuu nurkissa, etenkin öisin. Tiistaiaamuna mittari näytti -18.4℃, mikä taitaa olla meidän tienoon kylmin lukema tälle talvelle. Aurinko tosin lämmitti päivän aikana ja mittarilukemakin nousi muutamaan pakkasasteeseen.

Alcea rosea 'Champagne' - Salkoruusu 4.3.

Viikko sitten kylvetyt siemenet itävät vauhdilla. Salkoruusuista parhaiten on noussut Champagne, kakkoseksi kiri Chaters Double. Carnival antaa odottaa itseään.

Alcea rosea 'Champagne' - Salkoruusu 7.3.

Vauhdikkaan itämisen lisäksi salkoruusut myös näyttävät kasvavan nopeasti. Pian nämäkin pitäisi saada koulittua.

Tomaatit ottivat salkoruusuista mallia ja itivät nopeasti nekin. Laitoin kylvökset pesuhuoneen lattialämpöön, enkä sitten muistanut niitä muutamaan päivään edes vilkaista. Pikkuiset taimet ehtivät venyä laiheliinihujopeiksi. Onneksi tomaatin voi istuttaa syvempään, jolloin se kasvattaa juuria varteen. 

Näin tomaattien kylvöaikaan on syytä olla tarkkana, millaisia siemeniä multaan laittaa. Tomaatti ja paprika ovat ruskokurttuviruksen isäntäkasveja. Virus leviää hedelmien ja siementen välityksellä. Kylvä siis vain tarkastettuja siemeniä, sillä ruskokurttuviruksen leviämisellä on vakavat seuraukset. Virusta on löytynyt niinkin läheltä kuin Virosta. 

Viruksen torjuminen vaatii kovia hygieniatoimia. Viruksen löytyessä, kasvustot on hävitettävä ja kasvihuoneet desinfioitava. 

Ruokavirasto suosittelee meitä harrastajiakin hankkimaan siemenet siemenkaupasta, sillä ulkomaisista tomaatin, chilin ja paprikan hedelmistä otettuihin siemeniin liittyy todellisia virusriskejä. 

Siementen hinnat ovat nousseet, jolloin saattaa syntyä houkutus hyödyntää ostotomaattien siemenet. Hetkellinen säästäminen voi kuitenkin aiheuttaa huomattavan vakavat seuraukset ja isot kustannukset. Kannattaa siis miettiä toisenkin kerran, mistä siemenet otat.

Tutustu aiheeseen Ruokaviraston blogissa: Ajattele ennen kuin kylvät.

Värinokkoset eli isokirjopeipit

Värinokkosetkin itivät muutamassa päivässä. Niiden siemenet olivat niin pieniä, että ne menivät kylväessä väkisinkin liian lähekkäin. Täytyy olla erityisen varovainen pieniä taimia kouliessa, etten vahingoita niiden juuria.

Kylvin kolmea eri väristä isokirjopeippiä:

Plectranthus scutellarioides 'Fairway Mosaic'
Plectranthus scutellaroides 'Premium Sun ruby Heart'
Plectranthus scutellaroides 'Superfine Rainbow Festive Dance'

Lehtiselleriä suunnittelin kesällä kasvattavani, mutta olin unohtanut katsella kaupasta sen siemeniä. Parissakin blogissa törmäsin jo itäneisiin lehtisellereihin, joten kauppareissulla kipinkapin siemenhyllyn ääreen, josta löysin etsimäni. Lehtisellerin siemenet pääsivät multaan vasta maanantaina 6.3., joten vielä ei luonnollisesti mitään vihreää ole näkyvissä.

Somerolainen ystäväni ilahduttaa minua tämän tästä kivoilla paketeilla. Nyt hän lähetti Satu Hovin Yrttikirjan, jota olen selannut innoissani. Haluaisin lisätä yrttien käyttöä ja niiden kasvattamista. Tähän saakka olen kasvattanut ruohosipulin, tillin ja persiljan lisäksi lähinnä minttua, korianteria, timjamia, sitruunamelissaa ja salviaa. 

Kirjassa on runsaasti tietoa useista yrteistä. Esiteltävänä on 99 yrttiä, joista osa on monen puutarhasta löytyviä perennoja ja kesäkukkia. Lukuisten yrttien käyttöön liittyvien ruokaohjeiden lisäksi kirjassa on tietoa yrttien käyttötavoista, säilömisestä ja vaikutuksista. Löytyypä kirjasta myös luettelo myrkyllisistä puutarhakasveista kuvineen.

Ennen kirjan saamista kylvin basilikaa, timjamia ja salviaa, joista salvia ei ole ainakaan vielä itänyt. Aion tutustua kirjan antiin löytääkseni muita käyttööni soveltuvia yrttejä.

Toinenkin ystävä ilahdutti kivalla kirjalla. Sain häneltä Maija Paavilaisen Kukkanainen -kirjan. Maija Paavilainen on tehnyt vuosikymmenien ajan kuva-aforismeja. Vuodesta 1971 hän on tehnyt Kotimaa-lehteen kuva-aforismin viikossa. Kukkanainen -kirjan eleettömin kuvin varustetut aforismit ovat kuin omia kasvattamiseen ja puutarhassa touhuamiseen liittyviä ajatuksia.

Olen jo viikkotolkulla pähkäillyt, menenkö tänä vuonna puutarhamessuille vai en? Mieli tekee, ilman muuta. Korona-aika taisi kylvää minuun lähtemisen vaikeuden, josta poisoppiminen vaatii ylimääräisiä ponnisteluja. Tiedän olevani tyytyväinen ja iloinen, kun olen saanut itseni liikkeelle. Tiedän, että "elän" viikkoja yhdelläkin tavallisesta arjesta poikkeavalla tapahtumalla. 

Sain kuin sainkin aktivointipotkun takamukselleni naapurin Maritilta. Hän toi minulle pojaltaan saamansa lipun Helsingin Kevätmessuille. Kiitos Marit, kiitos Visa! Pähkäily loppui tähän. Kevätmessut on lisätty kalenteriini.

Kevätauringon sisälle tunkeutuvat säteet innostavat tavanomaisuudesta poikkeaviin siivousprojekteihin. Vuoden takaisessa keittiörempassa kaapeista lähti pois yhtä sun toista tarpeetonta. Mausteet kävin toki läpi nekin, mutta niiden säilytysjärjestelmä on ollut hakusessa. Löysin tarvitsemani purnukat ruotsalaisesta huonekalujätistä. 

Suosiolla jätin kaupan yläkerran kiertämättä ja suunnistin suoraan alakerran tilpehööriosastolle. Kulku kassoille ja ulos käy kuitenkin viherkasvien ohi. Mukaan tarttui kolme minikokoista kultapalmua (vai ovatko niitä?). En tiedä, kasvaako noista koskaan isokokoisia kasveja. Ehkä ovat luonnostaankin lilliputtimittaisia? Keittiön pöydän ääressä tulee istuttua aamuin illoin, joten ikkunalauta sopii somistaa vihreällä silmänilolla.

Auringonnousut ja -laskut ovat viime päivinä olleet mieltä ylentävää katsottavaa. Valoisalla päivälläkin on jo kivasti pituutta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Iloista Naistenpäivää!

 

Samanlainen, erilainen,
ihanainen, heiluvainen,
kiharainen, kukikkainen,
kotimainen, muukalainen,
petomainen keijukainen,
hienonlainen tuliainen,
NAINEN.

Iloista Naistenpäivää kaikille ihanaisille!

Helmikuun sukkia

Tammikuun sukkasesssion jälkeen päätin seuraavaksi kutoa isompiin jalkoihin sopivia sukkia. Ensimmäisenä valmistuivat tummanharmaasta (044) 7veikasta nilkkasukat varren turkoosilla Janne-langan raidalla. Puikoilla on 14 silmukkaa. Varressa 1 o 1 n siten, että värinvaihdon jälkeinen kerros on kudottu oikein.

Naapuri pyysi kutomaan itselleen säärystimet. Marit tykkää väreistä, mikä helpottaa lankavalintaa. Omasta varastosta löytyi vain harvoja värejä 100 gramman kerää enemmän. Siksi resorit viininpunaisella (596) ja itse säärystinosa marjapuuron punaisella (053). Aloituksessa on 64 silmukkaa. Säärystimen alaresorissa vähensin silmukoita 2 per puikko eli 14 s/puikko.

Säärystimien mallineule on ollut viime aikoina kovin suosittu netin käsityöpalstoilla. Mallineule löytyy monilla nimillä. Se on helppo ja sitä varioimalla saa vähän erilaista. Käytin tässä 8 silmukan kuviota.

1. krs: kaikki oikein
2. krs: 7 o 1 n
3. krs: 6 o 2 n
4. krs: 5 o 3 n
5. krs: 4 o 4 n
6. krs: 3 o 5 n
7. krs: 2 o 6 n
8. krs: 1 o 7 n
9. krs: kaikki nurin

Tein Maritille myös toiset säärystimet. Käytin yksiväristä sinistä ja liukuvärjättyä pinkkisinisävyistä jämälankaa sekä resoreihin luonnonvalkoista valepalmikolla. Kuvassa säärystimet näyttävät aika lyhyiltä, mutta ihan polvisukan mittaiset ne ovat. Pitkäsääriselle mittaa olisi ehkä saanut olla enemmän. Tiedänpähän seuraavalla kerralla.

Tummien sävyjen ystävälle tein nilkkasukat kerrosrivinousulla. Lankoina musta 7veikka ja punamustasävyinen Nostalgia (096).

Kerrosrivinousu kiristää hieman, jolloin puikkoa kohden kannattaa laittaa silmukka pari tavallista enemmän.

Näihin nilkkasukkiin halusin kokeilla ylempänä säärystimiin käyttämääni mallineuletta. Tällä kertaa tein kuvion kuudella silmukalla, jolloin 12 silmukkaa/puikkoa kohti tuli kaksi mallikertaa.

Lankoina 7veikan turve (691) ja varressa luonnonvalkoinen Nummi (945)

Novitan Fazer II-lehdessä tämä malli on tehty ruskeasta ja vaaleanpunaisesta. Se on saanut nimekseen Geisha II. Itse toteutin mallin sinivalkoisena. Jalkaosioon laitoin kuvion vain sukan kärkeen kahtena rivinä. Mallineule on minusta likimain sama, jonka olen joskus löytänyt Suvikumpu-blogista. Kuvio syntyy kutomalla sama silmukka ikäänkuin kolmena. Ei ole ollenkaan vaikea, kunhan muistaa tehdä kuviota edeltävä kerros riittävän löysänä. Muuten joutuu hampaat irvessä työntämään ja vetämään puikkoa kolmen silmukan läpi.

Naapurin Penalle kudoin synttärisukat "vihreitä kuulia" -teemalla. Lankoina on Novitan vihreäsävyinen Karkkiraita Vihreitä kuulia-lanka (9031) ja yksivärinen vihreä (343). Jotta langat riittäisivät paremmin isompikokoisiin sukkiin, kudoin yksiväristä vihreää raitalangan väliin.

Jämälankoja kertyy tasaiseen tahtiin. Keräsin punasävyiset eteeni pöydälle ja kudoin niitä pötköksi. Silmukoita työssä on 44, mikä on ihan sopiva pikkulapsen madoksi. Täytteeksi käytin kaupan tyynyn pallokuitusisuksia. Aiemmin tekemilleni madoille olen ommellut napit silmiksi ja häntäpäähän puisia helmiä. Nyt kirjoin silmät, suun ja nenän langalla, jotta pieni ihminen ei saisi suuhunsa irtotavaraa. Madolle tuli mittaa 77 cm. Metrin mittainen voisi olla mukavampi, ainakin isommalle lapselle.

Jämälankaprojekti jatkuu. Madon valmistuttua punasävyisiä pikkukeriä oli edelleen aika monta. Kudoin molempia sukkia samanaikaisesti nähdäkseni, miten saan langat riittämään. Tarkoitus oli saada identtiset sukat. Tarkkasilmäinen huomaa ainakin yhdessä paikassa värieron, mutta luultavasti sukkien lämmittävyyteen sillä ei ole vaikutusta.

Elävöittääkseni raitasukkia käytin mallineuleena helppoa ja kivaa:

1-2. krs: kaikki oikein
3. krs: 1 o 1 n

Punasävyiset pikkukerät alkoivat loppua. Seuraavista jämälankasukista tulikin sitten tällaiset. Tosin jalkateriä varten ei ollut riittävästi sopivia jämälankoja. Niinpä tein ne täydestä 7veikan mustasta kerästä. Näissä sukissa on 14 s/puikko ja sukan koko noin 42-43.

Pienistä nöttösistä valmistuivat nämäkin sukat. Resori, kantapää ja teräosa on keskiharmaasta 7veikasta. Kuvassa väri vihertää, mikä johtunee kameran säädöistä ja kuvausolosuhteista.

Lajittelin jämälankakeriä väreittäin. Näiden sukkien teema on ruskea väri, johon oranssi ja persikansävy sopivat. Punnitsin kerät, jotta saisin tiettyä väriä riittämään jotakuinkin saman verran kumpaankin sukkaan. Toisessa sukassa kärkeen ei enää riittänyt samaista tummanruskeaa, joten oli jatkettava pidemmpään vaaleammalla ruskealla. Raitojen leveys määräytyi enemmän sattuman kuin suunnitelman mukaan. Parin pyrin tekemään samanlaiseksi.

On se muuten jännä, miten lankakerän lähestyessä loppuaan kutomisen vauhti kiihtyy. Ikäänkuin nopeammin kutomalla lanka riittäisi pidempään. Sitten kaiken hosumisen päätteeksi saa todeta, että tähteeksi jääneestä määrästä olisi kutonut kaksi-kolme kerrosta ihan kevyesti.

Erilaisia liukuvärjättyjä nöttösiä löytyi niitäkin. Käytin samanaikaisesti aina kahta erilaista raitalankaa kutomalla kummallakin vuorotellen kaksi kerrosta. Näissä identtisyys oli mahdotonta, mutta tuskin haittaa. Kyllähän nuo selvästi ovat kumppanit keskenään. Osan langoista päättelin jo kutoessani, osan päättelin valmistumisen jälkeen. Säärystimille tuli mittaa 35 cm.

Koivu ja kuu

Maaliskuu on alussa, samoin maaliskuun käsityöt. Lumi ja pakkanen takaavat, että on aikaa viettää kutimien seurassa. Kevään edistyessä viherpeukalo karkaa enenevässä määrin omille teilleen, kauaksi kutimista.