lauantai 21. syyskuuta 2019

Kasvimaaprojekti hienosäätöä vaille valmis

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja/Alastonimpi

Muutama vuosi sitten terveydenhoitaja sanoi, ettei puutarhan hoitaminen oikein riitä lihaskunnon ylläpitämiseen ja monipuolisen liikunnan korvikkeeksi. Hän kehotti minua käymään kuntosalilla. Silloin jo vastasin, että puutarhatyöt ovat muutakin kuin ruusukori käsivarrella puutarhassa käyskentelyä. Tämän terveydenhoitajan olisi pitänyt istua edeltänyt puolitoista viikkoa kasvimaamme kupeessa mittaamassa askeliamme ja seuraamassa uurastustamme. Voin vakuuttaa, että urakka oli raskas. Olemme aivan puhki kaikesta lapioimisesta, kärräämisestä, kyykistelystä, kumartelusta, askeltamisesta ylä- ja alapihan väliä.


Tyhjensimme seitsemän kasvilaatikkoa mullasta. Pintamulta siirrettiin nurmikolle levitettyjen pressujen päälle käytettäväksi uusissa laatikoissa. Pohjamullan kärräsin pensaille ja perennoille. Kun mullat oli poistettu ja laatikot purettu, siistimme ja tasasimme kasvimaan pohjan. Aika paljon maasta puski juuria, varsinkin vadelma pukkasi ylös sieltä täältä. Laitoimme kasvimaalle juuriestekankaan ja sen päälle kivituhkaa. Kivituhka kärrättiin tontin toisesta päästä yläpihalla olevista suursäkeistä alapihalle. Arvatkaa vaan, ovatko kädet venyneet liki maata viistämään. Tyhjiä kottikärryjä oli helppo työntää ylämäkeen, mutta kivituhkasta painavina kärryt meinasivat napata alamäessä kuskinkin vauhdilla mukanaan.


Loppukesän perennakylvöt väliaikaisessa sijoituspaikassaan.

Rajasin kivituhkapäällysteisen kasvimaa-alueen kolmelta sivulta muovisella reunanauhalla siten, että aidan viereen tuli kapea istutusalue. Siellä kasvoi jo ennestään villiviinit. Villiviinien lisäksi mitään korkeaa ja leveää ei ole aidan eteen tarkoitus istuttaakaan. Pikkusipuleita sentään kätkin multaan. Aika näyttää, mitä muuta vihreää sinne keksin. 

Kasvimaan toisessa päässä kasvaa vadelmat ja erityisesti niiden versominen kasvimaalle oli tarkoituksenmukaista estää. Toisessa päässä taasen on "daaliamaa", jonka päädystä purettiin yksi kasvilaatikko kokonaan pois. Daaliamaata vähän lyhennettiin kulkuväylän levittämiseksi.


Alun perin oli tarkoitus tyytyä kuuteen kasvilaatikkoon. Aiemmista laatikoista neljä oli Ukkokullan tekemiä 120x120 -kokoisia ja muut kolme 120x80 -kokoisia valmislaatikoita. Niistä kaksi aiottiin säästää, mutta ne olivat huonokuntoisia ja uusien mustien laatikoiden vierellä aika kulahtaneen näköisiä. Niinpä Ukkokulta kävi ostamassa vielä kaksi uutta - tai pikemminkin neljä uutta, sillä laatikoita on aina kaksi päällekkäin saadaksemme syvemmän multatilan. Kaikki laatikot vuorattiin patolevyllä laatikoiden kestävyyden pidentämiseksi. 

Nurmikon puoleisen pitkän sivun erotin kasvimaasta muutama kesä sitten jätskirasioihin valamillani betonilaatoilla. Näin ruohonleikkurin pyörä kulkee nurmikon tasalla olevia betonilaattoja pitkin ja jälki on siistimpää. Kasvihuoneen edustan kiveystä emme lähteneet purkamaan ja uudelleen latomaan. Niinpä linjat eivät ole luotisuoria. Moni muukin asia meillä on vinossa, joten muutama kiero kiveys ei haittaa.

Sitä mukaa, kun Ukkokulta sai patolevyt asennettua laatikoihin, minä siirsin odottamassa ollutta multaa valmiisiin laatikoihin. Tarkoitus oli laittaa laatikoiden pohjalle multaa kompostista. Harmikseni oli todettava, että lehtikompostit ovat tänäkin kesänä liian kuivia, eikä kunnon multaa ole valmistunut. Biokompostin mullan olin taasen ehtinyt käyttää jo muualle. Niinpä kompostimullan lisäys jäi vaatimattomaksi. Jokaiseen laatikkoon upposi 6-7 kottikärryllistä multaa. Varaudun siihen, että laatikoiden multa vajoaa talven aikana. Laitan kuhunkin laatikkoon uutta multaa keväällä, kuten teen yleensä muutenkin.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Yhteen kasvilaatikkoon istutin jo pari viikkoa paossa olleet tankoparsat takaisin. Myös valkosipulit pääsevät pian omaan laatikkoonsa. Kolmas laatikko toimii toistaiseksi loppukesän perennakylvöjen varasijoituspaikkana. Muut viisi saavat levätä kevääseen, jolloin lisään niihin multaa ja kylvän herkkuja sekä kukkaista kauneutta.

Jotain pientä säätöä kasvimaalla on vielä jäljellä, mutta pääpiirteissään homma on valmis. Kokonaan sateettomia päiviä ei ole tainnut puolentoista viikon aikana olla, kuin kaksi. Viikko sitten lauantaina urakoimme kasvimaan kanssa käytännössä koko päivän. Muulloin lyhyempiä jaksoja. Välillä pitelimme sadetta kasvihuoneessa istuen. Muut työt ovat olleet tauolla tai puolivillaisesti hutaistuja. Enpä ole ehtinyt riittävästi edes teidän postauksianne lukea ja kommentoida.

Viikonlopun aion keskittyä venyneiden käsien ja kivistävien pohkeiden lepuuttamiseen. Ehkä myös leivon kesäkurpitsakakun ja silitän vinon pinon pyykkiä. Tämän vuoden suuret puutarhaurakat ovat kiitettävästi hoidettu ja seuraavaksi onkin aika ryhtyä laittamaan puutarhaa talvikuntoon.

Tästä tuli tällä kertaa enemmän höpötystä kuin kuvia sisältävä postaus. Istun nimittäin läppäri sylissäni sohvalla ja valtaosa kuvista on toisella koneella. Koittakaa kestää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Purppuraisia katseenvangitsijoita

Physocarps opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Pitkään siinä meni, ennen kuin innostuin istuttamaan tummalehtisiä kasveja. Jostain syystä olen aina vähän kammonnut hurmehappomarjapensaita. En niinkään värin vuoksi, mutta tarkempaa syytä en silti osaa sanoa. Ulkomaisia ohjelmia katsoessani ihailen aina punaisen sävyissä loistavia japaninvaahteroita. Niiden menestyminen Suomessa on hiukan kyseenalaista. Samanlaisen kasvin ostaminen ja istuttaminen kerta toisensa jälkeen käy kukkarolle ja mielelle. Parempi etsiä korvaavia kasveja, joista riittää iloa pidemmäksi aikaa.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ensimmäiset tummalehtiset kasvit puutarhassani taisivat olla keijunkukkia. Kovin hyvin en ole niitä saanut menestymään, joten niihin täytyy paneutua jossain vaiheessa syvemmin. Seuraavaksi hankin tummalehtisen koristeomenapuu Royaltyn (Malus purpurea 'Royalty'). Sen lehdet eivät ole aivan yhtä tummat, kuin Musta Rudolfin (Malus purpurea 'Musta Rudolf'), joka oli sekin pakko ostaa kaupassa silmiin osuessaan.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Vihdoin löysin purppuraheisiangervot. Ensin meille muutti Diabolo, sitten se sai kaverikseen Andrein. Viimeisenä tulokkaana on Puutarha Tahvosten retkeltä Syyspenkkiin kotiutunut purppuraheisiangervo Harpell, johon olen kovasti ihastunut. Istutin Harpellin lähelle keväällä hankkimaani ruskaheisiangervo Amber Jubileeta, jonka lehtien hienot sävyt ilahduttavat. Syyspenkin sivussa kasvavia uusia pensaita käyn ihastelemassa ilta-auringon säteiden osuessa kasvien lehtiin. Silloin sävyt syvenevät ja etenkin Harpellin purppuraisuus loistaa upeasti.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Koristeomenapuiden alkukesän upeaa kukintaa jaksoin kiitellä lukuisia kertoja. Vaaleanpunaiset kukkapilvet näkyivät vielä illallakin makuuhuoneen ikkunasta katsoessa. Nyt kukkien lumo on vaihtunut kiiltävän punaisiksi omenoiksi, jotka ovat kuin joulupalloja puun oksilla. Myös Royaltyssa ja Musta Rudolfissa on paljon hedelmiä, mutta kooltaan paljon Aamuruskoa pienempiä ja tummempia.

Rosa Spinosissima-Ryhmä 'Poppius' - Suviruusu

Ruusuissakin on kiulukoita enemmän, kuin moneen vuoteen. Punalehtiruusun oranssinpunaisia ja juhannusruusun mustia kiulukoita olen jo esitellytkin. Sattumoisin yhtenä iltana auringonvalo osui Suviruusun kirsikanpunaisiin kiulukoihin. Pensas on kaunis kukinnan jälkeenkin punaisine kiulukoineen.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja/Alastonimpi

Viime päivinä on vettä satanut sen verran usein ja voimalla, että pihalla oleskelu on jäänyt vähäiseksi. Sunnuntain sateessa kellariin kipaistessani silmiin osui jotain uutta. Syysmyrkkyliljat olivat ihan huomaamatta nostaneet nuppunsa pintaan. En edes ehtinyt niitä vielä kaivata. Olen systemaattisesti istuttanut yhden tai useamman syysmyrkkyliljan joka syksy. Osa on kadonnut, mutta nämä muutamat näyttävät kotiutuneen meille. Olisipa hienoa, jos joskus olisi usean alastoman immen pinkki porukka syksyyn vaipuvien perennojen keskellä.

Helianthus annuus 'Ruby F1' - Puna-auringonkukka

Sateen ja muiden kiireiden lomassa olemme ahertaneet Ukkokullan kanssa kasvimaan uudistuksen parissa. Paljon lapioimista ja kärräämistä, mutta hiki ja väsymys varmasti unohtuu, kunhan saamme valmiiksi. Aamuisin on ollut varsin kylmää, alimmillaan +3, joten tuntuu kuin juoksisi kilpaa lähestyvän talven kanssa. Sipulitkin odottavat vielä istutusta. Eiköhän nekin multaan pääse ennen maan jäätymistä.



lauantai 14. syyskuuta 2019

Valmistautumista kasvimaan kohennukseen

Oranssi daalia kukkii korkeuksissa.

Lehtien lööppeihin päässyt ainutlaatuinen syyshelle kesti kokonaisen päivän. Mukavaltahan se tuntui tepastella paljain jaloin sandaaleissa ja t-paitasillaan. Keskiviikkona lämpötila putosi alle 20 asteen, mutta kovasta tuulesta huolimatta ilma ei tuntunut kovin kylmältä. Sen sijaan vettä tuli koko päivän enemmän tai vähemmän, enimmäkseen enemmän. Keskiviikon jälkeen aurinko on lähinnä pilkahtanut satunnaisesti ja muun ajan on satanut. Ensi viikon ennusteiden mukaan päivälämpötilat putoavat merkittävästi. Kaipa tässä vähitellen täytyy kesä hyvästellä.


Oli tarkoitus aloittaa pienimpien sipulien multaan kätkeminen, mutta innostuinkin ihan muuta tekemään. Ennen sateiden alkamista siistin istutusalueiden kanttausurat. Kävin läpi alapihan kaikki urat ja samalla siistin muutenkin istutusalueita. Lähinnä leikkasin joitakin ruskeaksi käyneitä perennoja, keräsin siemeniä ja kitkin rikkaruohoja. Olen yhä edelleen erittäin tyytyväinen, että muutama vuosi sitten lähdin kanttaamaan kaikki istutusalueet. Siistiä on ja mulloksesta on helppo nyhtää sinne eksyneet rikat pois. Eikä niitä rikkoja kovin paljon enää edes eksy, kun säännöllisesti käy alueet läpi.

  
Keräsin siemeniä alppipiikkiputkesta, pallerokiurunkukasta, pioniunikoista, maurinmalvasta, kesämalvikista, varjoliljoista sekä sormustinkukista. Puutarhakausi-ohjelman tiistaisessa osassa Johnilla oli jännä "mylly", jolla hän erotti siemenkodista siemenet liki puhtaina pussitettaviksi tai kylvettäviksi. Mistähän sellaisia saisi? Ehkä hän on tuonut sen Englannista. 

Kurgaani

Kaivoin Kurgaanista pikkusydämen juuret pois. Pahoin pelkään, että juurenpalasia jäi multaan. Niinpä jätän pikkusydänten osuuden mullokselle ja katson, mitä keväällä nousee. Kaivan sitten ylös nousevat pois, siirrän ne muualle ja teen toisen putsauskieroksen. Tässä on talvi aikaa pohtia, mitä tilalle istuttaisin. Kivoja ideoita sain teiltä lukuisia, kiitos niistä.



Lähipäivinä on tarkoitus aloittaa kasvimaan uudistus. Olen tyhjentänyt viljelylaatikoista vihanneksia ja kukkia pois. Kurpitsat ovat vielä paikoillaan, samoin parsat. Ja muutama samettikukka ja kosmokset.


Viljelylaatikot on laitettu suoraan vanhan kasvimaan päälle. Ainoastaan käytävien pohjalle olin laittanut maanrakennuskankaan kivituhkapinnoitteen alle. Vadelmat alkoivat versoa niitä lähinnä oleviin kahteen laatikkoon. Ukkokullan keväällä 2012 tekemät laatikot ovat alkaneet lahota kulmistaan ja alaosistaan. Uudet laatikot on jo hankittu ja ne vuorataan patolevyllä, jotta multa ei ole kosketuksissa suoraan puun kanssa.

Nyt on siis tarkoitus purkaa lahoavat laatikot ja siirtää käyttökelpoiset laatikot sivuun odottamaan. Koko alue perustetaan uudelleen. Aloitan työn tyhjentämällä mullat pois laatikoista nurmikolle levitettävän pressun päälle. Aion käyttää osan vanhasta mullasta lisäämällä siihen uutta multaa ja kompostia.


Sinänsä työllä ei ole kiire, kunhan sen tekee ennen pakkasia. Haluan kasvimaan olevan kevääksi valmis, jotta pääsen heti maan lämmettyä kylvämään laatikoihin. Mullan lapioiminen pois ja takaisin on raskasta, mutta sujuu vikkelästi. Sen sijaan laatikoiden alustan ja välien pinnoittamiseksi tarvittavan kivituhkan lapioiminen ja kärrääminen yläpihalla sijaitsevasta suursäkistä alapihan kauimmaiseen nurkkaan tietää käsien venymistä ja selän kipeytymistä. Olen valmis, kunhan sateet taukoavat.


Ennen keskiviikon kaatosadetta kiersin puutarhassa tsekkaamassa kasvien tilannetta. Viime vuonna asterit kukkivat upeasti. Nyt vasta pieni osa niistä on avannut nuppunsa. Ehtivätkö kukkimaan, saa nähdä.


Myös komeamaksaruoho on vielä enimmäkseen nuppuvaiheessa. Näin ne vuodet vaihtelevat. Yhtenä kesänä loistavat ruusut, toisena taasen pionit. Jokaisella on vuoronsa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!


torstai 12. syyskuuta 2019

Sipulihyllyjen ohi ei voi kulkea

Joutsenten ylilento

Olen oikea puupää, sillä kasveihin liittyviä päätöksiä en pysty pitämään ollenkaan. Niin oli tarkoitus olla tänä syksynä maltillinen syyssipulien kanssa, vaan jo nyt olen lipsunut päätöksestä pahasti. Ehkä on parempi tehdä tarkat suunnitelmat ja kulkea sitten niiden kanssa. Eikä näin, että joka kaupassa sorrun sipulihyllyjen ääreen kulkematta niiden ohi ilman pussukoiden hyppäämistä ostoskoriin. Elämässä on isompiakin suruja. Parempi taata keväinen kukkaloisto ja säästää näin syksyllä jossain muussa.


Tulppaaneissa oli tarkoitus keskittyä darwin-tulppuihin. Osittain onnistui, mutta sekaan mahtui muutakin.

Tulipa Angelique, vaaleanpunainen
Tulipa Pink Impression, vaaleanpunainen darwintulppaani
Tulipa Foxtrot, vaaleanpunainen (jonka sain naapurin Maritilta)


Tulipa Triumph, valkoinen
Tulipa  Elegant Lady, valkoinen (jonka sain naapurin Maritilta)
Tulipa Double Blue, kerrottu lila
Tulipa Purple, lila
Tulipa Showcase, kerrottu lila
Tulipa Black, tumma lila
Tulipa Single Late Queen of Night, tumma lila
Tulipa Triumph Purple Prince, lila
Tulipa Darwin Hybrid Mystic van Eijk. vaaleanpunainen darwintulppaani

Seuraavista pussukoista ei ole kuvia, sillä ne ovat vasta matkalla meille:

Tulipa Exotic Emperor - aikainen tulppaani, valkoinen
Tulipa humilis (pulchella) 'Persian Pearl' - tähtitulppaani
Tulipa sylvestris - Metsätulppaani, keltainen
Tulipa viridiflora 'Greenland' - myöhäinen tulppaani, valkovihreä
 

Hyacinthus Delft Blue, vaaleansininen
Hyacinthus Pink Pearl, voimakkaan vaaleanpunainen
Hyacinthus Pink Surprise, vaaleanpunainen
Hyacinthus Woodstock, lila


Allium atropurpureum - Viinilaukka
Allium karataviense - Pallolaukka
Allium aflatunense 'Purple Sensation' - Ukkolaukka
Allium christophii Albopilosum - Tähtilaukka
Allium Summer Drummer - Koristelaukka
Allium nevskianum - Purppurapallolaukka


Narcissus Sir Winston Churchill
Narcissus recurvus
Narcissus Mount Hood 


Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja, punainen
Fritillaria uva-vulpis - Keltareunapikarililja
Fritillaria meleagris Mix - Kirjopikarililja 


Anemone blanda 'Blue Shades' - Balkaninvuokko
Camassia leichtlinii 'Blue Melody' - Tähtihyasintti
Chionodoxa Pink Giant - Kevätkirjotähti vaal.pun
Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja
Corydalis solida Beth Evans - Pystykiurunkannus 
Crocus Grand Maitre
Crocus Spring Beauty
Crocus speciosus - Syyssahrami
Erythronium Pagoda - Koiranhammas keltainen 
Galanthus elwesii - Lumikello
Iris historioides 'George' - Lumikurjenmiekka
Iris 'Harmony' - Kevätkurjenmiekka
Muscari comosum 'Plumosum' - Töyhtöhelmililja 
Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki
Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti
Scilla bifolia - Pikkusinililja

Luettelon kaikista pussukoista ei ole kuvia, sillä osa on tilattu nettikaupasta ja toivon mukaan ovat piakkoin tulossa.

Fiksuna suunnittelisin nyt kullekin ryhmälle istutuspaikkansa. Laiskuus taitaa tälläkin kertaa voittaa fiksuuden. Tosin ihmeitäkin tapahtuu.

Perhonen omenapuun rungolla lepäämässä

Jos nyt hiukan hirvittää tuleva sipulien istutusurakka, on se kaiken ahkeroinnin arvoista. Keväällä harmittaisi, ellei mitään kivaa olisi mullasta odotettavissa. Ja vaikka sipuleita kätkisi maahan kuinka paljon, aina pohtii, että olisi niitä voinut enemmänkin laittaa.

maanantai 9. syyskuuta 2019

Kesä ei päästä otettaan

Helenium Autumnale 'Rotgold' - Syyshohdekukka
  
Kesä pitää lujasti kiinni, eikä anna periksi, vaikka syksy yrittää kovasti ujuttaa jälkiään puutarhaan. Puutarhan toisessa päässä Syyspenkki leiskuu punaisenkeltaisenoranssina ja toisessa päässä ruusut laittavat parastaan. Keskiosa puutarhasta koittaa keikkua kiistelijöiden välissä.

Echinacea - Punahattu
  
Tästä kesästä tuli punahattujen esiinmarssi. Sekä ostetut että itse siemenestä kasvatetut ovat nousseet kiitettävällä runsaudella esiin mullasta ja kukkineet pitkään kauniina. Ehkä punahattujen kanssa pitää vain ensin tulla tutuksi ja vasta sitten ne uskaltautuvat jäämään vakituisiksi asukkaiksi. Jospa perhosetkin jonain kesänä kuulisivat pihallani olevan kallionauhuksen lisäksi muitakin perhoskasveja. Tänä kesänä ne eivät punahatuista välittäneet.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu
  
Punalehtiruusu on aivan täynnä punaisia kiulukoita. Enpä muista moista määrää aiemmin nähneeni. Pensas on nyt yhtä kaunis kuin alkukesällä kukkiessaan.

Rosa pimpinellifolia 'Plena' - Juhannusruusu

Tänä vuonna juhannusruusuissakin on runsaasti kiulukoita ja kaikki mustia. Ovatko ne muina syksyinä olleet mustia? En muista tai en ole kiinnittänyt huomiota.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Jossain vaiheessa surin menettäneeni oranssikeltanon. Niin ei ole käynyt, sillä nyt oranssikeltanoa kasvaa peräti kahdessa paikassa. Yläpihan Kivipolun kupeessa ja alapihalla Vasenrinteessä. Muistan siirtäneeni muutaman taimen rinteeseen kokeillakseni niiden menestymistä siellä. Oranssikeltano tekee tiiviin lehtiruusukkeen, joka toimii hyvin myös maanpeitekasvina. Ruusukkeesta nousee korkea kukkavana, joka näköjään valoisalla paikalla pysyy hyvin pystyssä tukematta. Sain kasvin monta vuotta sitten tutulta lapinvuokkona. Mistä lie hän sellaisen nimen kasville löytänyt? Googlettamalla löysin kasville oikean nimen.
 
Malva moschata - Myskimalva

Myskimalva on tarjonnut kuluneen kesän aikana loisteliasta kukintaa. Meinasin jo leikata sen ruskeiksi menneitä siemenkotia pois rajoittaakseni leviämistä, mutta onneksi en niin tehnyt. Uusia nuppuja availee kukkiaan tasaiseen tahtiin.

Malva moschata - Myskimalva

Myös vadelmien joukosta löytämäni kaksi valkoista myskimalvaa ovat kotiutuneet uuteen istutuspaikkaansa ja nekin kukkivat nyt toista kierrosta. Itse asiassa nuo siemenkodatkin ovat aika kauniita. Kun pitsiä.
 
Geranium himalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi
  
Idänkurjenpolvi Baby Blue on myös alkanut kukkimaan toista kierrostaan. Kurjenpolvien suhteen minun piti kokeilla kukkineiden latvusten leikkaamista, jotta näkisin, aloittavatko kukkimisen uudelleen. En muistanut leikata, enkä siis tiedä, olisiko sillä ollut jotain vaikutusta. Joka tapauksessa osa kurjenpolvista kukkii nyt uudelleen, joskin vähäisemmin kukin.

Rosa 'F. J. Grootendorst' - Neilikkaruusu

Puutarhan toisen pään Ruusupenkissä osa ruusuista jatkaa taukoamatonta kukintaansa ja osa aloittaa uudelleen pienen tauon jälkeen. Punainen neilikkaruusuu ei ole levännyt välillä laisinkaan, vaan sen latvukset ovat täynnä nuppuja ja avautuneita kukkia. Olen leikannut kuihtuneita kukkia pois, mikä selvästi lisää uusien nuppujen muodostumista.

Rosa rugosa 'Sointu' - Tarhakurtturuusu
  
Sointu lepäsi välillä ja ryhtyi sitten kukkimaan uudelleen. Uudet kukat meinasivat jäädä minulta huomaamatta, kun olin ajatellut ruusujen jo lopettaneen. Kukkapenkkien uudistamisen vimmassa kamerakierrokset ovat jääneet vähemmälle, kuin myös yksityiskohtien huomaaminen.

Rosa rugosa 'Sävel' - Tarhakurtturuusu
  
Sävel ei neilikkaruusun tavoin ole levännyt yhtään. Runsain kukinta on ollut ohi jo jonkin aikaa, mutta yhä uusia nuppuryppäitä ilmestyy latvuksiin. Loppujen lopuksi ruusupensaat ovat aika helppoja kasvatettavia ja kauneuttahan niillä on meille tarjota yllin kyllin.

Rosa 'Thérèse Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu kilpailee kesän runsaimmin kukkivien sarjassa. Olen säännöllisesti leikannut kukintansa lopettaneet pois. Uusia nuppuja ilmestyy tasaiseen tahtiin. Täytyykin taas lukea ruusupensaiden leikkausohjeet, jotta tiedän keväällä hoitaa sen oikein. Varsinkin teresanruusun oksat ovat venähtäneet kesän aikana melkoisesti.
 
Crocosmia × crocosmiiflora - Ruostekukka
  
Ruostekukka pukkaa useita nuppuvarsia isossa ruukussa pergolan edustalla. Talvetin sen mukulat kellarissa paperipussissa. Turve olisi ollut parempi, mutta onnistui noinkin. Olisipa hienoa, jos tämä kasvi menestyisi meillä maassa. Aion kuitenkin pelata varman päälle ja ruostekukka muuttaa taas mukuloina talveksi kellariin.

Phaseolus coccineus - Ruusupapu

Kasvatin purkissa kasvimaan kupeessa muutaman ruusupavun. Samassa ruukussa oli myös hyasinttipapua, joka kyllä kasvoi, mutta ei kukkinut tänäkään kesänä. Enpä taida sitä enää kolmatta kesää kasvattaa, vaikka ihan hauskan näköinen se on punertavine lehtineen. Ruusupapu kasvatti monta pitkää papua, joiden sisältä riivin mainion värisiä papuja. Jälleen kerran riittää ihmettelemistä, miten monipuolisesti luonto meitä ilahduttaa kirjomalla muotoja ja sävyjä vähän joka paikkaan.


Aronioita on jo pakkasessa kokonaisina, kriikunaan yhdistettynä mehuna ja soseena. Silti oli vaikea kulkea marjojen painosta riippuvien pensaiden ohi. Niinpä päätin kerätä niitä vielä vähän minigrip-pusseissa pakastettavaksi. Aronioiden kerääminen on helppoa. Ripustin pienen jugurttipurkin s-koukulla pensaan oksaan ja poimin kypsiä marjoja hetkessä isomman ämpärin täyteen. Eipä paljon tarvitse selkää rasittaa, kun poimiminen sujuu vikkelästi.


Kuvassa ämpäri on vasta alullaan, mutta runsas viisi litraa niitä tuli lauantaiaamuna kerättyä. Marjoissa ei ole pahemmin siivottavaa. Vain jokunen kuivunut marja oli osunut muiden joukkoon ja niiden poistaminen sujui melkein yhdellä puhalluksella.

Pieni pala maata -blogin Terhi postasi mainion smoothie-ohjeen aronioista. Kyseinen smoothie-ohje sai minutkin liikkeelle poimimaan aronioita entisten lisäksi. Vielä jäi marjoja pensaisiin. Eiköhän linnut ne syksyn mittaan napostele. Muutaman kupillisen ajattelin käydä aamuisin poimimassa puuron lisukkeeksi. Yllättävän hyviä ovat.


perjantai 6. syyskuuta 2019

Sukkia vähän sinnepäin


Mikäs on käsitöitä tehdessä, kun luovat ihmiset keksivät hienoja malleja ja julkaisevat niitä sitten kaikelle kansalle kirjoina. Uusin hankintani on Pirjo Iivosen Jämälankasukat -kirja. Kirjassa on hyviä ohjeita, joihin voi tuhlata käsityökorista löytyvät jämälankakerät tai vaihtoehtoisesti juuri haluamistaan väreistä hankitut langat. Kirjan ohjeet ovat selkeitä ja helppoja.


Ensimmäisenä tein kirjasta Marmelaadit (s. 95). Tosin minun pitää aina mennä soveltamaan hyviäkin ohjeita ja niinpä jätin nilkasta yhden mallikerran pois. Lisäksi toteutin "värinauhat" yksivärisenä kirkkaanpunaisella. Kirjan ohjeiden ideana on käyttää jämälankoja, jolloin nuo punaiset voisi korvata useilla eri väreillä. Pienet lankanöttöset saa hyvin käytettyä muutaman kerroksen värinauhoina.


Seuraavaksi otin työn alle mallin Valonpisaroita (s. 57). Kudoin sukan luonnonvalkoisena, kuten ohjeessakin tehdään. Sukan valmistuttua jokaiseen varsiresorin nurjaan silmukkariviin virkataan iloisenvärisiä ketjusilmukoita. Pari riviä sain aikaan ja sitten iski laiskuus. Liian hidasta minun temperamentilleni. Saa kelvata valottomina pisaroina.


Kolmas aktivoiva malli oli Miss Farkku (s. 33). Alkuperäisessä ohjeessa luonnonvalkoisten kerrosten väliin sijoittuvaan pitsineuleeseen on käytetty kolmea eri väriä. Lankojen päättely ei ilahduta, joten päätin käyttää kirsikanpunaista. Tosin kirjassa on erinomainen neuvo, miten lankaa jatketaan, jolloin päätteleminen vähenee oleellisesti. Näissäkin oioin ohjetta siten, että jätin kärkiosasta pitsineuleosion pois. 


Ihan hauskat sukat näistä tuli. Niin kivat, että luultavasti teen samalla mallilla jossain muussa värissä. Ehkä jopa jämälangoista.


Kun aikansa seuraa tietyn kirjan ohjeita, on välillä mukava päästää itsensä vapaaksi eli valita malli jostain muistin syvennyksistä tai muuten vain helppo ohje, jonka parissa ei tarvitse liikoja silmukoita laskea. Kirjoista ammennettavat ohjeet ovat käytännössä hiukan vaikeita seurata, kun kirja pitää tukea pysymään pystyssä ja avoinna sohvatyynyjen avulla ja sittenkin se välillä luiskahtelee sohvan taakse.


Olen saanut lämpimiä sanoja ja apua ihmiseltä, jolle halusin antaa jotain kiitokseksi. Lempiväriä minulla ei ollut tiedossa ja silloin luonnonvalkoinen on turvallinen väri. Nilkan resorin korvasin nirkkoreunalla ja kuvioksi laitoin isommasta mallista ottamani sydämen.


Villasukkaryhmässä näin kauniit Sirkka-sukat. Sellaisia olen kutonut ennenkin ja ohje löytyi mapista. Vaan näistä Sirkoista tuli kummalliset siksi, että olin kopioinut ohjeen nurinperin. Ihmettelin kyllä ohjetta katsoessani, että kuva ja sanallinen ohje eivät oikein täsmää. Siitä huolimatta ryhdyin kutomaan sanallista ohjetta noudattaen. 

Epäilyksen noustessa pintaan pitäisi aina pysähtyä miettimään, mikä sen aiheuttaa. Niin en tehnyt. Kutomisessa mallineuletta luetaan oikealta vasemmalle ja alhaalta ylöspäin. Olin purkanut kuvallisen ohjeen sanallisesti väärinpäin ja siksi sukista tuli omituiset Sirkat. Huomasin virheen jo ensimmäisen sukan puolivälissä, mutta enpä viitsinyt purkaa. Tein toiseen samanlaiset virheet. 

Yhtään ei jaloissa tunnu Sirkan virheet. Samalla tavalla lämmittää. Seuraavat sitten oikeaa ohjetta noudattaen. Pääsenpähän vertaamaan, kumpaa virheet haittaa enemmän, jalkoja vai päätä. 

Kellarin klapipino on kaunis.

Päätin palauttaa sivun, jonne olen koonnut loppuvuodesta 2014 lähtien kutomani villasukat, tumput ja pipot. Kaikista kuvista en löytänyt alkuperäistä, joten kollaasit ovat osittain vähän sinne päin. Kaikenlaista sitä on tullut väsättyä ja tulee väsättyä vastedeskin.