Sohvaperunan tuotoksia

 
Vaikka päätin ensi alkuun tyhjentää - tai vähentää omia lankavarastoja, jouduin kaupan tarjouksen äärellä pyörtämään päätökseni. Cittarissa oli MyHome -lanka tarjouksessa. Kympillä sai kolme 150 gramman kerää. Värivaihtoehtoja ei ollut kovin montaa, mutta turkoosi vaikutti kivalta. Sitä siis.

MyHome-lanka vastaa vahvuudeltaan Novitan 7veikkaa. Lanka koostuu 75 %:sta villaa ja 25 %:sta polyamidia. Lanka tuntuu kutoessa jotenkin liukkaalta. Jälkikäteen mietin, että lopputulos olisi ollut parempi nro 3:n puikoilla. Käytin 3.5-puikkoja.

Aivot ovat vielä vähän kesäterässä, joten tein polvisukat helpoksi kokemallani piirakka-ohjeella. Maltoin kutoa reilun varren ja jalkaterällekin sen verran pituutta, että 42:n jalka siihen mahtuu.

Kesän neuleteema on ollut jämälankakerien vähentäminen. Näiden marjapuuron väristen 7veikka-langalla kudottujen nilkkasukkien varret on tehty kahdesta erilaisesta liukuvärjätystä 7veikasta. Kaksi kerrosta vuorotellen kumpaakin. Nöttösistä jäi vielä sen verran, että ujutin ne sukkien kärkeen.

Sukassa on 12 s/puikko.  Sukan koko noin 36-37.

Sinistä Lankavan Lysti-lankaa löytyi laatikosta peräti kaksi 100 gr:n kerää. En ole aivan 100-prosenttisen varma, onko pitsimalli riikinkukkopitsiä. Aika lähellä kuitenkin. Helppoa ja nättiä joka tapauksessa.

Lysti-lanka on 7veikan vahvuista sukkalankaa. Koostumus on muiden tapaan 75 % villaa, 25 % polyamidia. Lysti on minusta mukava kutoa. Napakan tuntuista. Konepestävää 40℃. 

Höyrytyksestä huolimatta sukat näyttävät olevan jo valmiiksi "makkaralla". Näihin kudoin korkeamman varren ja jalkaosalle pituutta 42:n jalkaan sopiviksi. 

Vaihtelun vuoksi aloitin seuraavana työnä pipon. Lankana on mustaa 7veikkaa ja mustaa House-Pörrö -lankaa. Käytin lankoja kerroksen kumpaakin vuorotellen. Näin työstä ei tullut liian paksua, mutta mukavan jämäkkä kuitenkin. Pörrö-lanka ei tehnyt minkäänlaista pörröisyyttä työhön, vaikka aloittaessani niin kuvittelin. 

Puikkoina 3.5-sukkapuikot ja 60 cm:n pyöröpuikko 3.5. Ohjeen mukaan pipo aloitetaan 100 silmukalla ja lisätään resorin jälkeen silmukoita siten, että niitä on työn edetessä 120. Totesin 100 silmukan riittävän erinomaisesti, en siis lisännyt silmukoita. 

Resorin korkeus on n. 4 cm. Kavennukset aloitin joka toisella kerroksella työn ollessa 17 cm.  Kahdella ensimmäisellä kavennuskerroksella kudoin aina neljän silmukan jälkeen 2 oikein yhteen. Seuraavilla kavennuskerroksilla joka kolmannen silmukan jälkeen 2 oikein yhteen. Kun silmukoita oli 12, vedin langan niiden läpi ja päättelin aukon.

Tekokarvatupsuja ostin edellisellä Tallinna-reissulla Karnaluksista. Pujotin ja sidoin tupsun pipoon siten, että sen saa halutessaan helposti pois. Kaikki eivät tykkää tupsuista. 

Nilkkasukka kerrosrivinousu -mallilla valmistui lauantaina. Lankana MyHomen beige ja korallipunainen. Nämä langat ovat jutun alussa mainittuja Cittarin MyHome -tarjouslankoja.

Laitoin 13 s puikkoa kohden ja käytin 3.5 puikkoja. Resorit kudon lähes aina oikeat silmukat takareunasta nostaen. Näin resorista tulee siistin näköistä.  Kantalapun kummassakin reunassa kudon kaksi oikeaa silmukkaa. Näin saan siistin rivin, josta on helppo poimia silmukat kantalapun jatkoa varten. 

 
Seuraavakin sukkapari on jo valmistumassa. Lanka tarttui kauppareissulla marketista mukaan. Kyseessä on Novitan 7veikan Raita 939 Syysaamu. Yhdistin tähän Raita-lankaan laatikostani löytyneet vajaan kerän 7veikan 273 Haperoa. Sitä ei ole vähään aikaan näkynyt kauppojen hyllyillä, joten onko kenties jo lopetettujen joukossa?

Villiviinit ovat alkaneet vaihtaa syysväriin. Ehkä pian on aika pujottaa omatkin varpaat villasukkien lämpöön.

Välipäiväjorinoita

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 

Nyt iski armoton syyslaiskuus. Harmillista, sillä tekemistä olisi niin ulkona kuin sisälläkin. No, ulkona ei kovin paljon tule mitään tehtyä, kun pilvet ovat päättäneet laskea sadelastinsa harva se päivä. Eikä vain kuuro silloin tällöin, vaan tuntitolkulla jatkuvaa peltikaton rummutusta.

Yllätys: kimalainen tulossa oikealta syysvuokolle.

Ihmeen lämmintä on silti, joten sateen tauotessa kamera hyppysiin ja pihamaalle. Kunhan ensin on kerätty maahan pudonneet omput ja kiikutettu ne pergolaan odottamaan jatkokäsittelyä.

Olen monessa jutussani hehkuttanut syysvuokon ihanuutta. Jokaisella on kulloisetkin jankutuksensa, joten sallinette minulle tämänvuotisen syysvuokkotoiston. Laitoin tähän kuvan Kiemurapenkin syysvuokosta, jotta näette sen koon. Kolmessa muussa paikassa saattaa olla odotettavissa samanlaista rehotusta, kunhan pääsevät kunnolla kotiutumaan. Kaksi siementainta on istutettu muualle toissa kesänä ja yksi vuosi sitten.

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

Syyshortensiat ovat ehdottomia syksyn kuningattaria. Niihin olen tykästynyt niin vahvasti, että tänäkin kesänä istutin kaksi uutta 'Vanille Fraisea' ja kaksi 'Little Limea'. Kuvan 'Grandiflora' on jo iäkäs puska. Kukkiessaan siitä tulee joka vuosi jättimäinen. 

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

 

Leikkaan syyshortensioita keväällä melko voimakkaasti. Hennot ja huonokuntoiset oksat kokonaan pois. Vanhempia ja vahvempia oksia 1-4 silmuparin jälkeen. Syyshortensia kukkii saman vuoden versoilla, joten leikkaamalla ei menetä kukintaa. Päinvastoin. Minusta leikattu pensas kukkii runsaammin ja suuremmilla kukilla.

Kuvan syyshortensian korkeus on 2,5 m ja leveyttä reilusti enemmän. Ei siis mikään pienen paikan kasvi.

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Vanhinta 'Vanille Fraisea' taisin leikata keväällä liiankin helläkätisesti. Siinä on muutamia oksia, jotka eivät jaksa kannatella suuria kukintoja. Hennoimat oksat ovat taipuneet lähes maahan, mikä edesauttaa oksan murtumista. Katson ennen lumien tuloa, onko murtumien estämiseksi syytä lyhentää joitakin oksia heti. Muussa tapauksessa saavat odottaa kevääseen.

Hydrangea 'Vim's Red'

Joka vuosi joku syyshortensia näyttelee pääosaa puutarhassani. Tänä vuonna tässä roolissa on 'Vim's Red'. Se aloitti kukintansa ensimmäisenä ja runsaana. Väri on muuttunut aina vain tummemaksi. Tuo viininpunainen ihanuus kerää katseeni joka kerran alapihalla kulkiessani. Itse asiassa näen vilauksen 'Vim's Redistä' työhuoneen ikkunastakin, kunhan osaan oikeasta kohdasta kurkistaa.

Puita ja pensaita istuttaessa on vaikea hahmottaa niiden kokoa sitten aikuisina. Tässä asiassa mokaan kerta toisensa jälkeen eli istutan kasvit liian lähelle toisiaan. Perennojen kanssa ongelma on hoidettavissa kaivamalla ja siirtämällä. Vaan siirräppä isokokoinen pensas, puista puhumattakaan. 

'Vanille Fraise' ja 'Vim's Red' kyllä mahtuvat kasvamaan vierekkäin, vaikka ahdasta tuleekin. Laitimmaisena vasemmalla kasvavasta ruusuorapihlajasta leikkasin kaksi alinta oksaa pois. Osaksi tehdäkseni tilaa hortensioille. Toinen syy oli asiallisempi, koska oksan kulma aiheutti sille murtumisvaaran. Näin tapahtuessa murtuva oksa olisi saattanut repäistä myös runkoon pahan haavan.

Oikearinne

Oikearinteen toista päätyä hallitsi vuosia honteloiksi kasvaneet vuorimännyt. Itseäni saan syyttää niiden rumasta ulkonäöstä, kun en ymmärtänyt ajoissa ja säännöllisesti typistää niiden vuosikasvuja. Vuosi sitten niistä kaadettiin osa. Tänä keväänä kolme lisää. Jäljelle jäi vielä kaksi siedettävämpää. Niiden naamioinnista lumikärhö on huolehtinut esimerkillisesti.

Vuorimäntyjen poistuminen toi runsaasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia uusille istutuksille. Istutin erilaisia pallohortensioita, jotka sopivat paikkaan oikein hyvin. Ylempänä kasvaa valkoista pallohortensiaa, alempana vaaleanpunaista 'Sweet Annabelleä' ja 'Pink Annabelleä'.  En tiedä, miten ne eroavat toisistaan, vai eroavatko ollenkaan. Nättejä ovat.

Pallohortensia on kätevä, pensasmainen kasvi. Se kasvaa melko korkeaksi ja aikaa myöten kasvusto myös levenee. Lumen painokaan ei pallohortensiaa liiemmin haittaa, koska kasvi leikataan keväällä matalaksi. 

Geranium x cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Sisäänkäynnin oikealla puolella olevaa Bermudaksi nimeämääni istutusaluetta reunustaa kuunliljat ja tässä alkupäässä peittokurjenpolvi. Olen saanut tätä kurjenpolvea pois muuttaneelta naapurilta nimettömänä. Veikkaan tämän olevan 'Cambridge'. Kasvi viihtyy oikein hyvin ja rehottaa vuosi vuodelta enemmän. Talvella sen päällä on lunta ja usein myös jäätä. Aika pian kevään edistymisen myötä tämä peittokurjenpolvi kohottaa päänsä ja aloittaa kesän mittaisen taipaleensa. 

Olen ottanut tästä useita alkuja muualle siirrettäviksi. Kivoja tällaiset kasvit, jotka toimivat oman pihan taimitarhoina.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Asteri 'Patricia Ballard' on muistaakseni OmaPiha-lehden lukijatarjous useamman vuoden takaa. Tykkäisin kovasti, jos tämä suostuisi kukkimaan edes vähän. Vaan kun ei ehdi joka vuosi kukkimaan, vaikka nuppuja on paljon. Edelliset kukinnat taisivat olla syksyllä 2023 ja pienesti 2025. Ehkä hänellä on jokin sisäänrakennettu vuorovuosisysteemi. 

Aptenia cordifolia - Mesiherttalehti

Täyden kympin kesäkukka mesiherttalehti ei ole pettänyt tänäkään kesänä. Taaskin se on kasvanut peittämään korkeat ruukut, joiden lohkeillut maalipinta on edelleen korjaamatta. Jonkun verran sain alkukesästä rapsuteltua maalia pois, mutta lujassa on. Toiveena on tuoda esille ruskea saviruukkupinta, joka oli ruukut hankkiessani peitetty harmaalla betonmaisella aineella. 

Heinät osoittautuivat liian korkeiksi ikkunalaatikkoon. Ensi kesänä jonnekin muualle.

 

Laitoin mesiherttalehteä myös keittiön ikkunan alla oleviin laatikoihin, joissa se on niinikään viihtynyt. Muistaisinkohan ensi keväänä kokeilla mesiherttalehteä myös talon toisella puolella. Kasvin nimittäin sanotaan viihtyvän paahteisella paikalla. 

Veronica variegata - Pensastädyke

Sisäänkäynnin pöydälle laitoin pensastädykkeen. Se olisi hieno kasvi myös puutarhaan istutettuna, mutta pärjää korkeintaan -2 pakkasasteeseen saakka. Suojaruukku on kooltaan sopiva, mutta värimaailma ei niin minun mieleeni. Säilöntäpulloja Ikeasta hakiessani mukaan tarttui kuvan sienikoristeet. Kunhan kerkeän, teen nätimmän asetelman pensastädykkeestä ja sienistä.

Heitin sisäänkäynnin isossa lyhdyssä kesän viettäneen kukan kompostiin. Jotta tulijaa ei tervehtisi tyhjä pömpeli, laitoin sinne Vanha Sauna koukussa saveen -blogin kirjoittajan valmistaman kutovan tonttutytön. Kutsun häntä kylläkin punapukuiseksi keijukaiseksi. Pitäähän tytöllä seuraa olla. Niinpä laitoin samaan tilaan parilla eurolla jostain markkinoilta ostamani kruunupäisen keijukaisen. Siinä he juttelevat, josko laittaisin jotain kasvia tai muuta hörhellystä pehmentämään tunnelmaa.

Saxifraga arendsii - Patjarikko

"Sydämellinen" patjarikko ei ole lainkaan piikikäs, vaikka sen ylle on kerääntynyt runsas määrä männyn neulasia. 

Kuvan myötä toivotan kaikille raikkaita puutarhapäiviä!

Kristiina K:n haaste: Kotimme siistein nurkka

 
Kristiina K laittoi haasteen: Kotimme siistein nurkka. Haasteessa tulee kertoa, minkä paikan kodissasi siivosit viimeksi? 

Tiistain kaatosadepäivän käytin kodin siivoukseen eli mattojen ravistus, imurointi, laattalattioiden moppaaminen, pölyjen pyyhintä, huonekasvien kastelu. Tämä on jokaviikkoinen rituaali, eikä sitä varmaan tässä haasteessa kysytä.

Harvinaisempi siivousurakka kohdistui autotalliin. Tosin sielläkin järjestelin isommin jo kesäkuussa, kun autotallin nurkkaan asennettiin aurinkopaneelien akkujärjestelmä. Siirsin kellarissa uuskäyttöä odottaneita Lundia-hyllykköjä ja yhden nimettömän hyllyn autotallin ikkunaseinustalle. Lundia on kätevä järjestelmä, kun hyllyvälien säätely sujuu helposti. Niinpä sain ikkunaa varten aukon, jonka avulla ikkunan voi avata siirtämättä hyllyä. Eipä autotallissa ikkunoita tule juuri muulloin availtua, kuin syksyllä pesun yhteydessä.

Meillä on kellarissa runsaasti säilytystilaa. Sinne vain on kuljettava ulkokautta, mikä meikäläisen laiskoina hetkinä tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta. Niinpä minulla on säilöntään tarvittavia purkkeja, purnukoita ja pulloja varten tila autotallissa. Sieltä purkit saa nopeasti ja helposti noudettua säilömisprosessin aikana. 

Moni kauppa myy edullisesti muuttolaatikoita, jotka sopivat hyvin myös tavaroiden säilyttämiseen. Samoin muoviset säilytyslaatikot ovat oivallisia kaikenlaisen tavaran järjestämiseen ja säilyttämiseen. 

Kävin kaikki purkit läpi siivoten huonokuntoiset ja huonosti säilöntään sopivat kiertoon. Olen vuosien varrella hankkinut ilmatiiviitä patenttikannella varustettuja purkkeja ja pulloja. Ne kestävät pesua ja käyttöä pitkään. Niitä voi kasata päällekkäin, jolloin ne vievät vähemmän tilaa jääkaapissa ja muussa säilytyksessä. 

Purkit ja pullot on nyt lajiteltu omiin pahvilaatikoihinsa, jossa ne eivät pölyynny ylenmäärin. Ilman muuta purkit on pestävä ennen käyttöönottoa. 

Näissä purkeissa on elokuussa säilöttyjä paprikoita ja punajuuria.

Suurin osa syksyn sadosta onkin jo säilötty. Viikonloppuna pikkelöin punasipulia ja ison kulhollisen kasvihuoneesta hakemiani paprikoita. Vielä sinne jäi muutama kypsymään.

Höyrytin ämpärillisen omenoita soseeksi, jonka laitoin pakasterasioihin. Sitä voi talven mittaan lusikoida puuron päälle. Laitoin myös omenoita lohkoina pusseihin pakastimeen esimerkiksi piirakoita varten.

Sain serkulta 20 puolen litran muovista pakastepulloa, joihin ajattelin säilöä Zilga-rypäleistä syntyvän mehun. Lisäksi teen mehusta hyytelöä, jonka laitan pieniin patenttikantisiin lasipurkkeihin. Niitäkin on jo riittävästi autotallin laatikossa odottamassa Zilgan kypsymistä. Zilga-hyytelö maistuu hyvältä esimerkiksi liharuoan kanssa, maksa- tai kaalilaatikon kera ja juustojen kumppanina. Hyytelöpurkki on kiva viedä tuliaisiksi ja antaa lahjaksi. 

Aroniamarjoista teen jouluksi likööriä. Kaksi isoa purnukkaa on kellarissa tekeytymässä. Aikanaan siivilöin marjat pois ja pullotan liköörin 0,5 litran patenttikorkkisiin pulloihin. Sopivia pulloja löysin Clas Olssonilta ja Ikeasta. On niitä todennäköisesti muissakin myymälöissä.

Siivosin myös työpöytäni. Ei se koskaan kovin sotkuinen ole, mutta tämän kesän pöytä on lastattu isän kuolinpesän hoitamiseen liittyvillä papereilla. Nyt kuolinpesän asiat ovat aivan loppusuoralla, joten saatoin silputa paljon turhia papereita pois. Kuolinpesän paperit on säilytettävä kuusi vuotta. Äiti kuoli viisi ja puoli vuotta vuotta sitten ja nyt toukokuussa isä, joten niputan kumpaakin koskevat paperit samaan mappiin. 

Tästä keskiviikostakin näytti tulleen sadepäivä. Tänään en siivoa hyllyjä enkä laatikoita. Ajattelin tyhjentää kuvat kamerasta ulkoiselle kovalevylle ja polttaa samat kuvat dvd:lle. Minulta on rikkoutunut yksi ulkoinen kovalevy, joten varmuuden vuoksi tallennan kuvat kahteen eri paikkaan. Näin teen säännöllisesti. Siivoamista sekin, vaikka tulokset eivät ole heti silmin nähtävissä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

 
Kiitos Kristiinalle kivasta haasteesta. Ottakaa muutkin aihe käsittelyyn.

Kurkistus- ja kulkuaukkoja

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin puutarhassa on ihastuttavia kurkistusaukkoja, joista avautuu toinen toistaan kauniimpia näkymiä. Portit ja kasvien muodostamat kurkistusaukot luovat puutarhaan huoneita ja väyliä, joiden läpi pääsee kulkemaan. Toisille unelmapuutarha on yhtä kuin horisontiin ulottuva avaruus. Itse tykkään puutarhasta, jossa kasvien runsaus ryöppyää ja nurkan takana on yllätyksiä. Sellaisen olen saanut päähän putkahtaneiden ideoiden avulla ja vuosien aherruksella.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' - Lakastuva kukka ja nuori nuppu.

Meidän puutarhan kurkistusaukot ovat syntyneet ajan kanssa. Useimpia ei ole mitenkään suunniteltu, vaan istutusalueiden lisääntyessä ja täyttyessä on tullut tarve rakentaa kulkuväyliä ja oikaisupolkuja. Köynnökset taasen tarvitsevat tukia ja portteja, joihin kiivetä. Kuin huomaamatta istutetut kasvit ovat kasvaneet korkeutta ja leveyttä, mikä on edesauttanut kurkistusaukkojen syntyä.

Puutarhaportti

Yläpihalta alapihalle johtaa portaat, joiden yläosaan laitettiin köynnöksiä varten tuki jo vuosia sitten. Aluksi paikalla oli ontto metallikaari, jossa humala kiipeili. Tuen molemmat päät oli työnnetty sellaisenaan multaan, joka haurastutti ja ruostutti hauraan metallin. Niinhän siinä kävi, että eräänä päivänä koko köynnöstuki romahti humalineen pitkin pituuttaan käytävälle.

Clematis 'Polish Spirit' - puutarhaportista jonkin matkaa oikealle.

 

Ukkokulta rakensi piirtämäni mallin mukaisen puuportin. Se seisoo metallisilla tolppajaloilla, joten ruostumisvaaraa ei ole. Humalan kaivoin pois, sillä karheudellaan se tarttui portista kulkevan hiuksiin. Vasemmalla puolella kasvaa tarha-alppikärhö 'Purple Dream'. Oikealla puolella on tarha-alppikärhö 'Willy', joka ei tänä vuonna noussut ollenkaan.

Oikealla Kurgaani, joka jatkuu Hortensiapenkkinä.

Alapiha oli vielä 20 vuotta sitten huomattavasti avarampi. Aikanaan siellä oli lasten keinu ja tilaa temmeltää ja pelata. 2000-luvulla minuun iski hurja puutarhakuume, jonka seurauksena nurmikko väheni vauhdilla. Tilalle tuli uusia istutusalueita ja vanhatkin venyivät vähän joka suuntaan.

Irikset Kurgaanissa kesäkuussa

Kurgaanikin syntyi käytännössä Kiemurapenkin (pilkottaa edellisessä kuvassa hiukan vasemmalla) laajennuksen vuoksi. Johonkin ne Kiemurapenkin jatkamisesta tulleet massat piti sijoittaa. Kasasin ne muutaman metrin päähän, peitin pressulla ja annon muhia. Näin Kurgaani sai alkunsa.

Hedelmätarha

Omenapuut ja marjapensaat istutettiin pian talon valmistumisen jälkeen. Omppupuista on kasvanut isoja ja satoisia puita. Marjapensaat on keskitetty yhteen paikkaan ja joitakin olen myös kaivanut kokonaan pois. Kirsikkapuukin meillä oli, mutta yhtenä talvena se paleltui pahasti. Jänis järsi loput siitä, missä jotain eloa vielä oli. Kaksi suurta kriikunapuuta on jo kaulattu odottamaan myöhemmin tapahtuvaa kaatamista. 

 
Joitakin vuosia sitten innostuin istutusalueiden kanttaamisesta. Sen olen kokenut oivalliseksi keinoksi pitää nurmikon pois istutusalueilta. Hedelmäpuiden ja marjapensaiden alle en ole istuttanut varsinaisesti mitään. Pitkälti siksi, että satoa korjatessa ja hyötykasveja hoitaessa joutuu väkisinkin tallustelemaan niiden alustoilla ja ympärillä. Keväisiä sipulikasveja nousee tietenkin joka paikasta. Myös jonkun verran askellusta kestäviä kasveja on näissä paikoissa. Kuten esim. rentoakankaalia, koristemansikkaa, tuoksuorvokkia ym. Ja akileijaa sekä sormustinkukkaa ja pioniunikoita, jotka hoitavat itse levittäytymisensä. 

Kaikki penkit ovat kohopenkkejä, koska useimmat ovat syntyneet nurmikon päälle kasatusta materiaalista sen sijaan, että olisin kaivanut nurmikon pois. 

Oikealla Kiemurapenkki, vasemmalla Päivänliljapenkki.

Kurkistusaukkoja ja kapeita kulkuväyliä on puutarhaan tullut ihan itsestään louhiessani nurmikkoa kasveja varten. Jotkut ovat sanoneet tällaisen nurmikon leikkaamisen olevan hankalaa. On mutkia ja kapeikkoja, kierrettäviä istutuksia. Omppupuiden alla on pakko kumartua välttääkseen iskemästä otsaansa oksiin. Itse en koe nurmikonleikkuuta minkäänlaiseksi ongelmaksi. Aloitan puuvajan edestä ja lopetan puuvajan eteen. Pystyn tekemään tunnin kierroksen sammuttamatta leikkuria kertaakaan. Eli mutkista ja porteista huolimatta saatan ajaa nurmikon keskeytyksettä.

Kasvaripolku: vasemmalla Kiemurapenkin toinen pää, oikealla Kaivoruusupenkki.

Kasvaripolkua ei aluksi ollut. Kasvihuoneelle ja -maalle päästäkseni minun piti kiertää joko vasemmalta Kiemurapenkki tai oikealta Kaivoruusupenkki. En kiertänyt, vaan loikin kasvien yli suoraan kasvarin kulmalle. Niinpä sitten tein keskelle polun, jonka päällystin saamillani unikivillä.  

Kasvimaalla nurmikkoa ei kasva. Paitsi tuossa Kasvaripolun päässä, jossa apila ja nurmiheinä ovat vallaneet yhä tehokkaammin betonista tekemäni raparperilehtilaatat. Ne pitäisi nostaa ylös ja putsata ruohon ja apilan. Kunnes ne taas muutaman vuoden päästä valloittavat tilan uudelleen.

Viiniportti: edessä Kiemurapenkki, takana Hedelmätarha.

Vuosi sitten keksin toivoa uutta porttia alapihalle. Kesällä 2015 olin siirtänyt kasvihuoneeseen tarkoitetun Zilga-rypäleen Hortensiapenkin (kuvassa oikealla) päähän. Siinä se Zilga kipuili, mutta enpä ryhtynyt häntä poiskaan kaivamaan. Piirsin paperille ehdotuksen, joka pohjalta Ukkokulta sen rakensi. Nimesin portin Viiniportiksi, koska Zilga oli päättänyt ryhtyä kasvamaan ja rehottamaan. 

Aiemmin nurmikko jatkui yhtenäisenä Hedelmätarhasta kohti Kiemurapenkkiä. Kaivoin nurmikon portin alta pois ja laitoin siihin kiviä lähinnä koristeeksi. Samoin tein Hortensiapenkin toisessa päässä.

Majalispenkin oikealla puolella sijaitsee Kriikunapolku.

Tässä kesäkuisessa kuvassa Krikunapolun nelihaaraisuus näkyy parhaiten. Valitettavasti en havainnollistavampaa kuvaa löytänyt. Kriikunapolku erottaa Majalispenkin (vasemmalla), Hortensiapenkin (oikealla), Ruusukolmion (runkotuijien takana) ja Ykköskriikunan (kartiovalkokuusien takana). Näin syyskuun alussa kasvit rehottavat niin suurina, että polulla kulkija joutuu siirtämään oksia syrjään.

Kriikunapolku on reunustettu turveharkoilla. Käytävällä on useita kivituhkaan upottamiani betonista tekemiäni raparperilehtilaattoja, jotka sammal alkaa ottaa valtaansa. Käyn silloin tällöin harjaamassa laattoja ja kitkemässä niiden väleihin nousevia lemmikkejä ym. kasvillisuutta. Vasemmalla suikeroalpi vyöryy Päivänliljapenkistä käytävälle. Senkin kasvua käyn välillä rajoittamassa.

Vasemmalla kasvavat syyshortensiat 'Vanille Fraise' ja 'Vim's Red'. Oikealla tornionlaaksonruusu, seuraavana rosa Ritausma ja näiden takana Suviruusu.  

Puuvajarinne alhaalpä päin.

 
Puuvajarinne on toinen kahdesta kottikärryillä kuljettavasta reitistä yläpihalta alapihalle. Oikealle jää muuri, jonka alapäässä, ritiläseinän takana on puuvaja. Vajan edestä on kulku aidatulle alapihallemme. Rinteen reunassa kulkee meidän ja kunnan raja. Isot puut ovat kunnan puolella. 

Olen istuttanut villiviinistä juurruttamani taimen muurin oikealla puolella kasvavien syreenien tyvelle. Sieltä se on lähtenyt kasvamaan sekä syreenien rungoille että puuvajan seinustalle.

Puuvajarinne

Edessä siintää kunnan puistoalue, joka kaartuu myös oikealle puolelle. Vasemmalla, tonttimme päädyssä on leikkipaikka ja korttelipallokenttä. Rinteen yläreunassa kasvaa syreenejä, joiden oksat kaartuvat kulkuväylän päälle muodostan vihreän lehtikaton.  Yläpäässä, katsojan kohdalla on vuosi sitten rakennettu portti (näkyy paremmin edellisessä kuvassa), etteivät peurat pääse pihallemme. Tuosta rinnettä pitkin niillä on ollut tapana nousta ruokailemaan kasveillani.

Varaparkkipaikka

Kunnan sääntöjen mukaan tonttiin kuuluu yksi liittymä. Toinen liittymä on maksullinen. Meillä on alusta lähtien ollut varsinaisen tonttiliittymän lisäksi varaparkkipaikaksi nimeämämme liittymä, joka toimi aikanaan veneen talvisäilytyspaikkana. 

Pelkäsimme menettävämme varaparkkipaikan 2018 tehdyn aluerempan yhteydessä. Tai joutuvamme maksamaan siitä useamman tonnin. Piirustuksissa sisääntulon kohdalle oli piirretty kunnon kiveys, jonka yli ajaessa rikkoisi autonsa. Kun sitten remonttimiehet tulivat meidän kohdalle, laitettiin ojaan kunnon hulevesirummut ja kadulle viistottu reunakiveys. Saimme siis pitää varaparkkipaikkamme, mistä on paljon hyötyä niin vierailijoita kuin erilaisia tavarakuljetuksiakin ajatellen.

Varaparkkipaikalta kulkee käytävä talon päätyyn ja vasemmalla sisäänkäyntiin. Oikealle jää metsäpuutarhaksi nimeämäni alue, joka aluerempan myötä on muuttunut niin valoisaksi, ettei se enää oikein metsäpuutarhakasveille ole sopiva. Toisaalta kunnan rajalla on useita isoiksi venähtäneitä vaahteroita, jotka tuovat taas uutta varjoa vuosi vuodelta enemmän.

Vasemmalla puiksi kasvaneet siperianhernepensaat ja oikealla muutamat syreenit taipuvat ajoittain käytävän ylle. Muutaman pahasti maata kohti taipuneen rungon jouduimme elokuun alussa poistamaan kokonaan. Niin kivoja näkymiä kuin ne tuovatkin, esteetön kulkeminenkin on huomioitava. Varsinkin sateen jälkeen ei ole kovin hauska luovia litimärkien lehvien alta.

Portti laitettiin vuosi sitten peurojen kulkua estämään. Portista lähtee oikealle verkkoaita, joka kaartuu ja kulkee rajaamme pitkin kohti puuvajarinnettä. 

Kotkansiivet käytävän oikealla puolella ovat aikanaan tulleet omin avuin kunnan metsiköstä. Ne ovat innokkaita siementämään uusia lapsukaisia. Niitä olen kaivanut pois ja siirtänyt talon toiseen päähän. 

no

Syksy tekee tuloaan, vaikka soisin aurinkoisten ja lämpimien päivien vielä jatkuvan. Kimalaisia ja perhosia lentelee edelleen runsaasti. Nyt näyttää olevan nokkosperhosten vuoro. Ne viihtyvät erityisen hyvin törmäkukilla. Niinpä aionkin kasvattaa niitä myös ensi kesänä.

Austin-ruusu 'Emily Brontë

Aloitin jutun Austin-ruusulla. Sopii siis myös lopettaa Austineihin eli tässä tapauksessa ihanaan 'Emily Brontë'en, joka on kukkinut kiitettävän runsaana jo viikkoja. Enää en löytänyt uusia nuppuja. Onneksi Pikkupuutarhan 'Lady of Shalott'issa on vielä useita nuppuja valmiina avautumaan.

Blogger on temppuillut muutamana päivänä siten, etten ole päässyt vastaamaan blogiini tulleisiin kommentteihin. Enkä myöskään jättämään kommentteja teidän blogeihinne. Kirjoittaminen on kyllä sujunut, mutta julkaise-nappulan painaminen ei ole toiminut ollenkaan. Nyt tilanne näyttäisi selkiytyneen.