Juhannussaalis

Kesäkukkakimppu pihapöydällä

Juhannusaattona laitoin keittiössä ruokaa. Juuson flexin olin kiinnittänyt yläpihan juoksunaruun ja viimeksi kissaa vilkaistessani se nukkui täydessä unessa leikkimökin terassilla. Pitkin pituuttaan, kuten sillä on tapana. Silloin tällöin pilvien raosta paistavasta auringosta nauttien.

Päiväunet leikkimökin terassilla

Keittiössä työskennellessäni tapaan kuunnella radiota ja niinpä en heti kiinnittänyt huomiota takkahuoneen suunnasta kuuluvaan omituiseen meteliin. Hetken kyllä jo mietin, että Juuso taitaa taas olla tulossa sisään. Se, kun ei pitkään ulkona viihdy, jos en ole jossain lähistöllä. Toivoin kissan pysyvän pidempään ulkona, jotta voisin pitää pihaovea auki. Kesällä on vain niin mukava päästää tuoksut ja äänet avoimesta ovesta sisään, mutta Juuson ollessa sisällä se ei ole mahdollista. Juuso ei vapaana ulkoile, enkä halua ottaa riskiä, että se omin päin lähtisi seikkailemaan. 

Metsästäjä

Jatkoin siis keittiöpuuhiani, kunnes pihaovelta alkoi kuulua äänekäs naukuminen. Oli pakko mennä katsomaan, mikä herralla on hätänä. Juuson flexi ylettyy nippanappa takkahuoneen sisäpuolelle ja siinä se tuijotti minua ovensuussa ja vuoroin jotain terassin lattialla olevaa. Terassin matolla rötkötti pahoinpidelty ja henkensä jo menettänyt hiiri tai myyrä. Takkahuoneen lattialla oli runsaasti veriroiskeita. Juuso oli innokkaana metsästäjänä tuonut saaliinsa minulle näytteille. Kenties jopa paiskonut sitä aikansa takkahuoneessa kummallisista äänistä päätellen. 

Päästin Juuson valjaista, laitoin pihaoven kiinni ja pesin lattian. Seuraavaksi hain hanskat ja muovipussin, johon nappasin raadon ja kävin hautaamassa sen puiston laitaan. Sillä aikaa Juuso oli napostellut raksuja ja käynyt kirjaston lattialla olevaan koriinsa nukkumaan. Pesin käteni ja jatkoin juhannusruoan valmistamista. 

Usein haudattavaksi jää vain jyrsijän roippeet, jos niitäkään. Kenties Juuso tällä kertaa kuvitteli juhannuksen kunniaksi saavansa jotain pidemmälle valmistettua. Annoin sille iltapäiväkahvilla mansikkakakusta vähän kermavaahtoa, joka maistuikin kissalle mainiosti. Ei tainnut enää poika muistaa aamupäivän metsästyssaalistaan.

 

Riittämättömyyden tunteita

Siperiankurjenmiekka - Iris sibirica

Sametti Hortensia kertoi blogissaan Pikkuinen puutarha (18.6.2017) tunnelmista, joiden parissa itse koen painivani monta kertaa kesässä. Aikaa ja energiaa ei riitä tarpeeksi puutarhan laittamiseen. Muu elämä haittaa liiaksi itselle rakasta ja tärkeää harrastusta ja riittämättömyyden tunteet vyöryvät voimalla lannistaen ainakin hetkellisesti vähäisenkin tarmon. 

Akileija Petticoat Pink

Kylmän ja pitkäksi venähtäneen kevään vuoksi rikkaruohotkin ilmestyivät varsin myöhään ja sitä ehti ihastella kukkapenkkien yhä runsastuvaa kasvua ja kukkimista ilman, että heti olisi katse osunut ylimääräisiin ratamonlehtiin ja leinikkeihin. Ehkä sitä jopa erheellisesti tuudittautui ajatukseen, että tällaisena se tilanne säilyykin. Ihanaa käyskentelyä kameran kanssa nuppuja ja kukkia tähyillen. Eihän se koskaan niin mene. Rikkaruohot löytävät tiensä ennen pitkää jokaiseen puutarhaan ja jos vähänkin pitää lomaa kitkemisestä ja huoltotoimenpiteistä, kohta onkin sitten aikamoinen työmaa edessä. 

Kurjenpolvi - Geranium

Jokaisessa puutarhassa on myös ongelmanurkkauksensa ja rytöpensänsä, joita ei mielellään kenellekään esittele. Hyvä, että itsekään aina ilkeää niitä katsella. Sitä vain odottaa, että jonain päivänä oivallinen vinkki suorastaan taivaasta laskeutuu päähän juuri sen ongelmapenkin kohdalla ja tuo helpon ja nopean ratkaisun siihenkin päänvaivaan. Sitä loistavaa vinkkiä odotellessa voi tosin käydä niinkin, että hosuva puutarhuri kehittelee erilaisia väliaikaisratkaisuja, joita saa sitten myöhemmin ankarasti katua. Kaikkia kasveja kun ei niin vain kaiveta pois ja siirretä sopivimpiin paikkoihin. Voi käydä myös niin, että kohta sitä tiettyä kasvia on joka ikisessä puutarhan kolkassa. Niin siinä ensimmäisessä ja väliakaiseksi tarkoitetussa paikassa kuin niissä muissa, johon sitä on epätoivoisena siirtänyt.

Kevätkaihonkukka valtaa Pikkupuutarhan polut

Kesän alussa kasvit kasvavat nätisti omilla paikoillaan rönsyämättä ja haarautumatta sinne tänne pitkin paikkoja, joissa niiden ei toivoisi olevan. Rikkaruohotkin ovat niin pieniä ja suloisia, että ilman muuta niiden olettaa olevan jotain kovin tärkeää ja edellisenä vuonna istutettua tai emokasvista siihen tyvelle siementynyttä. Ei vaan uskalla nyhtää moisia vauvoja, ettei tule samalla tehtyä peruuttamattomia vahinkoja hartaasti toivotulle kasvulle ja kukinnalle. Ehkä kannattaisi istuttaa ne epäluulon kohteena olevat vauvataimet ruukkuun ja odottaa, mitä niistä tulee. Jos tulee rikkaruoho, samantien kompostiin. Jos taasen kaunis ja tärkeä kukka, takaisin penkkiin.

Tarhakalliokielo - Polygonatum x hybridum

Tavallisesti puutarhaan kohdistuvat riittämättömyyden tunteet tulevat vasta elokuun alkaessa. Silloin on jo ehtinyt kitkeä tonttinsa läpi useampaan kertaan. Tänä vuonna kesää joutui odottelemaan iäisyydeltä tuntuvan ajan. Kun kesä vihdoin saapui, kiire niin ihmisellä kuin kasveillakin on ollut hurjaa. Kasvien on pitänyt kuroa keväinen viivästys umpeen ja ihmisen tehdä kahden kuukauden hommat puolta vähemmässä ajassa. Ei ihme, jos vähän väsyttää, eikä ehdi rikkaruohojen pariin kykkimään.

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Tiedän, että puutarha näyttää taas kauniilta ja siistiltä heti, kun sinne tänne rönsyilevät kevätkaihonkukat on saatu siistittyä, kottikärryllinen rikkaruohoja kitkettyä ja ylipäätään tsekattua, että kaikki on jotakuinkin kohdallaan. Pelkästään nurmikon leikkaaminen saa puutarhan näyttämään huomattavasti paremmalta. 

Pioni

Toiset sietävät epätäydellisyyttä paremmin kuin toiset. Itse kuulun niihin, jotka nauttivat järjestyksestä ja usein osaan levätä vasta, kun pakolliset työt on tehty. Kitkeminen ja raskaatkin työt puutarhassa eivät ole minulle vastenmielisiä. Minulle ne ovat osa puutarhaharrastusta ja samalla myös henkistä terapiaa arkisten haasteiden vastapainoksi. Eniten oikeastaan rassaa se, ettei ehdi ja pääse puutarhaan kitkemään silloin, kun itse sinne mieluiten menisi. Haluaisin aloittaa puutarhatyötkin heti aamusta, jolloin päivässä ehtii saada paljon aikaan. Illansuussa multaisten hommien aloittaminen turhauttaa, kun tietää joutuvansa ne kesken jättämään. Mieluummin siedän kokonaan aloittamatonta projektia, kuin puutarhaan jätettyjä kottikärryjä odottamassa jatkajaansa.

Metsäpuutarhan kotkansiivet

Tässä elämässä ei vaan ole mahdollista tehdä aina oman mielensä mukaan, vaan on tehtävä epämieluisiakin asioita, huolehdittava toisista ihmisistä ja joskus vähän itsestäänkin. Muullakin tavoin, kuin puutarhaa itseensä tankkaamalla. Ja sitten vielä luonto laittaa omat esteensä hyvin suunnitelluille aikatauluille. Lykkäämällä esimerkiksi vettä taivaantäydeltä.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia

Kaikkinensa puutarha aiheuttaa varsin vähän negatiivisia tunteita. Jokainen panostus puutarhaan tuo runsaasti iloa ja onnea. Se vapaa-aika, jonka viime päivinä olisin voinut käyttää kitkemiseen ja siistimiseen, on tullut tuhlattua silkkaan nauttimiseen. Iltahetket auringon lämmön hivellessä ihoa, valkosipulien varsien heiluessa hiljaa tuulessa ja Juuson kuorsatessa pitkin pituuttaan minttujen päällä ovat kokemuksia vertaansa vailla. Siinä joutavat rikkaruohot omaa hetkeään odotella.

Sinivaleunikko - Meconopsis 'Blue Fertile'

Olkaamme itsellemme armollisia. Kättensä töistä on myös lupa nauttia.
Oikein kaunista, kukkaisaa ja mukavaa juhannusta kaikille! 

Sinivaleunikko kera kaverien

Sinivaleunikko - Meconopsis 'Blue Fertile'

Lauantaina hän avautui ja minä olen ihastuksesta polvillani. Kirjaimellisesti, sillä minulle sinivaleunikon kukkiminen omassa pihassa on työvoitto. Olen ostanut taimia ennenkin ja kasvattanut niitä siemenistä, mutta yhden kukan jälkeen ovat kadonneet. Ilmeisesti ainakin istutuspaikka on ollut väärä ja sen vuoksi kokeilupaikkana on nyt alapihan Päivänliljapenkkiä. Siellä ilmeisesti viihtyvät paremmin. Kuvan yksilön ostin viime kesänä Vakka-Taimesta.

Lilakukkainen sinivaleunikko - Meconopsis

Tylsä Mörökölli -blogista sain muutama vuosi sitten valkoisia sinivaleunikon siemeniä. Tai niin pussissa luki, mutta kukkien avauduttua ne ovatkin liloja. Ei haittaa laisinkaan. Kauniita, tosi kauniita. Minulla on vielä muutama siemen pussissa ja tarkoitus olisi laittaa ne jossain vaiheessa multaan. 

Olen todennut, että itse siemenestä kasvatettuja perennoja kannattaa pitää purkissa kesän ajan ja istuttaa ne syksyllä maahan. Silloin ne ovat vahvistuneet riittävästi jaksaakseen juurtua ja pitää puolensa kukkapenkin muiden asukkaiden valtausyrityksiä vastaan.

Siperiankurjenmiekka - Iris sibirica

Kurjenmiekan väritys ja kuviointi aiheuttaa samanlaista ihmetystä, kuin kirjopikarililjan ruutukuosi. Näyttävyyden perimmäinen tarkoitushan on houkutella pölyttäjiä, mutta kyllä tällainen kauneus laittaa ihmisenkin pörräämään innokkaasti kasvin äärellä.

Jaloängelmä - Thalictrum delabayi

Kesä etenee vauhdilla ja viime päivien lämpö on saanut nuput kehittymään ja myös avautumaan. Juhannusviikolle on luvattu sateita ja viileämpää ilmaa. Vaikka mieluummin nauttisin auringonpaisteesta, viileys sentään pidentää kasvien kukintaa. Jotain positiivista on viileydestäkin löydettävä.

Isotähtiputki - Astrantia major

Myös tähtiputkessa on jo nuput. Ostin toissa kesän Kotkan reissulla kaksi tähtiputkea, joissa ei kummassakaan ollut nimilappua. Toisessa on valkoreunaiset lehdet ja luultavasti se on punatähtiputki (Astrantia major 'Sunningdale Variegated').

Punapäivänkakkara - Tanacetum coccineum

Punapäivänkakkara on myös nupulla. Tämä kaveri täytyykin käydä tukemassa, sillä pitkänhuiskeana se on pian kukkien avauduttua pitkin pituuttaan muiden kasvien päällä ja seassa.

Nuokkuluppio - Sanguisorba obtuse

Myös Kiemurapenkin nuokkuluppiosta löytyi ensimmäinen nuppuvana. Nuokkuluppio on puutarhani viime kesäinen hankinta. Ostin kaksi tainta, joista toisen istutin alapihan Kiemurapenkkiin ja tosien yläpihan Allaspenkkiin. Joskus teen näin nähdäkseni, mikä olisi kasville otollisin paikka olla ja elää. Näyttää siltä, että kumpikin paikka miellyttää nuokkuluppiota. Yläpihan kaverissa ei vielä ole nuppuja, mutta hyvin se heräsi talven jäljiltä ja on mukavassa kasvussa.
 

Kaunokuusama - Lonicera x bella 'Zabelii'

Joskus olen siirrellyt kasveja puutarhassani paikasta toiseen niin ahkerasti, että ovat kyllästyneet ja kuolleet. Joskus taas kasvi on siirroista tykännyt ja kiittänyt runsaalla kasvulla ja kukinnalla. Kaunokuusama vietti pari vuotta etupihalla, mutta oli kaiken aikaa sen näköinen, että se oli aikeissa sanoa hyvästit. Viime kesänä siirsin sen alapihan Mustikkapenkin päähän ja nyt siinä on ensimmäiset kukat. Valitettavasti paikka ei nytkään ole lopullinen, sillä laitoin pensasmustikoille lavakauluksen helpottaakseni niiden talvisuojausta. Kaunokuusamalle jäi liian vähän tilaa ja siirto odottaa jälleen. Uusi paikka on jo katsottuna. Yritin kaunokuusamalle kertoa, että nyt se saa vihdoin eläkepaikkansa ja paljon paremman, kuin kumpikaan aiemmista. Toivottavasti ei kovin suutu.

Vuorimänty - Pinus mugo

Perjantaina käytin valtavasti aikaa napsiakseni vuorimännyistä vuosikasvuja lyhyemmiksi. Vieläkin on käsivarret pihkassa. Osa vuorimännyistäni on hirvittäviä känkyröitä ihan vaan sen vuoksi, etten ymmärtänyt niitä alkuvuosina typistää. Rumimmat hujoppirangat olen poistanut kokonaan, mutta siedettävämmät ovat saaneet jäädä. Rinteessä vuorimännyillä on jo kokoa joka suuntaan ja niiden typistämisen osasin aloittaa sen verran ajoissa, että niitä voi kutsua jopa komeiksi. 

Leikkaamistöissä voi toki tehdä paljon vahinkoa, mutta leikkaamattomuuskin kostautuu myöhemmin tavalla tai toisella.

Ensimmäisiä makupaloja kasvimaaltakin on jo voinut noutaa. Ruohosipuli on monivuotista ja sitä kasvaa useassa paikassa. Sehän on nätti ihan jo koristeenakin. Sitä on tullut napsittua salaattiin ja voileivän päälle. Viikonloppuna keräsin hyvän sadon retiisejä, joita täytyykin muistaa kylvää lisää. Tammenlehtisalaattikin on jo poimintakokoista.

Jossakin blogissa tomaatitkin olivat jo kypsiä. Minun tomaattini aloittavat vasta kukintaansa. Enpä olisi uskonut, että tämän kevään pienistä rääpäleistä tulee niin nopeasti komeita kasveja. Kurkkukin kukkii kasvarissa jo runsaasti. Täytyypä muistaa käydä kuvaamassa, että on jotain konkreettista muistin tueksi.

Tulipa Blueberry Ice

Ja vaikka lupasin, että tulppaanipostaukset on tältä kesältä postattu, oli ihan pakko laittaa tämä viime hetken nousija. Ehdin jo murehtia, mikä meni Blueberry Icen kanssa vikaan, kun yhtään ei noussut. No, ainakin kaksi niistä on päässyt nuppuvaiheeseen. Katsotaan, mitä siitä avautuessaan syntyy.
 

Ruusut lähtökuopissa

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Viikon päästä on juhannus ja nyt jännään, kumpi ehtii ennen kukkaan: Juhannusruusu vai punalehtiruusu? Ja käykö pitkästä aikaa niin, että juhannusruusu ylipäätään kukkii juhannuksena! Viime vuosina se on nimittäin kukkinut jo huomattavasti aiemmin ja usein juhannuksena kukinta on ollut ohi.

Metsäruusu - Rosa Majalis

Jännäämistä riittää myös siinä, löytääkö ötökät ruusut. Joka kesä joku toukka tai pörriäinen on kiusannut ruusuja. Vähintäänkin kirvat ja viime aikoina myös vattukärsäkäs on löytänyt tiensä katkomaan ruusunnuppuja.

Juhannusruusu - Rosa pimpinellifolia

Juhannusruusussa on runsaasti nuppuja ja kaikkinensa pensas on pörhistynyt. Muutama kesä meni niin, että ajattelin jo menettäväni koko kasvin. Sinänsä se olisi ollut murheellista, sillä juhannusruusu on anopin lapsuudenkodista, Hämeenkoskelta. Kasvit, joiden historian tuntee, ovat muita läheisempiä.

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia 'Poppius'

Suviruusussakin on jo runsaasti nuppuja. Viime vuonna se ei montaa kukkaa tehnyt, joten ilolla tervehdin jokaista aukeavaa kukkaa.

Rosa rugosa 'Sointu'

Sointu on kasvanut kovasti ja nyt näyttää, että se peittoaa kohta takanaan kasvavat Lumon ja Ilon, joiden pitäisi aikaa myöten kyllä kasvaa korkeammiksi. 

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Valamonruusu kukki viime kesänä ruusuista lähestulkoon runsaimmin. Nyt en vielä monia nuppuja löytänyt, mutta vastahan nuo ovat tämän kesän kukkimisensa alkutaipaleella.

Teresanruusu - Rosa rugosa 'Theresa Bugnet'

Teresanruusun nuppu on poksahtamaisillaan auki. Jos Teresanruusun kukan aikoo kuvata avonaisena, saakin pitää kiirettä. Onko aurinkoisella paikalla syynsä, vaiko millä, mutta kovin pitkään avautunut kukka ei jaksa loistaa.

Tornionlaaksonruusu- Rosa Tornedal

Myös Tornionlaaksonruusussa on runsaasti nuppuja, joista ensimmäiset ovat jo avautuneet. Yksittäinen kukka ei ole kovin suuri, mutta tämän ruusun kohdalla kukkien määrä takaa loiston.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Tove Janssonin kukat ovat avautuessaan kuin kauneinta samettia. Niiden näkemistä odotan kovasti.

Rosa rugosa 'Hansa'

Hansaruusun leikkasin toissa syksynä alas, sillä se oli risuuntunut ja kasvatti lähinnä pitkän huiskeita oksia, joiden päähän ilmestyi yksi kukka. Viime kesä menikin sitten uuteen kasvuun, eikä ruusu tehnyt yhtään kukkaa. Nyt nuppuja on lukuisia, joten eiköhän pian päästä niitäkin ihailemaan.

Norjanruusu - Rosa Hurdal

Hurdal kukki viime kesänä muutamalla kukalla. Pensas on puutarhani nuorempaa porukkaa, joten parasta kukintaa en ole vielä edes nähnyt. 

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii 'Williams Double'

Viljaminkeltaruusukin on jo kehittänyt nuppuja. Ihan huomaamatta, sillä muutama päivä aiemmin en nähnyt mitään ja sitten hups vain, nuput olivat ilmestyneet.

Ystävän kanssa käytiin tsekkaamassa myös Haagan alppiruusupuiston kukinta. Olipa komeaa katseltavaa. Atsaleat olivat täydessä kukassa tai osittain jo lopettamassa. Rhodoista osa oli vielä nupussa ja valtaosa täydessä kukassa. On se elämys kävellä itseään monta kertaa korkeampien rhodopensaiden välissä. Ei tiedä, minne päätään kääntäisi, kun kaikkialla on toinen toistaan kauniimpia kukkaryppäitä.

Aika monena vuotena olen käynyt Haagan alppiruusuja ihailemassa, mutta yhtä valtaisaa yleisöryntäystä en ole aiemmin nähnyt. Aurinkoisella ja lämpimällä säällä sekä helpolla tavoitettavuudella lienee osuutensa. Vielä ehtii rhodojen loistavaa kukintaa käydä Haagassa katsomassa. Suosittelen!

Rhodoilua

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'

Rhodojen kukinta näyttää tänä vuonna olevan aika komeaa. Viikonvaihteessa kävin katsomassa rhodojen kukintaa Lohjalla Arboretum Magnoliassa ja tätä kirjoittaessa on suunnitelmissa käväistä myös Haagan rhodopuistossa.

Iloisin asia on oman pihan Grandiflorumin kukinta, sillä se ei ole sitten istutuksensa kukkinut laisinkaan. Siirsin rhodon vuosia sitten talon päätyyn, jossa se on lähinnä olla möllöttänyt intoutumatta suuremmin kasvamaan, vaan eipä ole kuollutkaan. Viime kesänä annoin sille muutaman kerran rhodolannoitetta, joten olisiko se siitä virkistynyt ja kehitti jo syksyllä nuppuaihionsa.

Rhododendron 'Cunningham's White'

Annoin tosin samaa lannoitetta muillekin rhodoille, joista Cunningham's White teki yhden kukan. Se kukki kyllä vuosi sitten ja uudelleen parilla kukalla vielä syksyllä, joten eipä nyt voi yhdeltä pieneltä rhodolta liikoja vaatiakaan. 

Yllä olevasta alkaen kuvat ovat Lohjan Karkalinniemessä sijaitsevasta Arboretum Magnoliasta. Kävimme parin tutun kanssa lauantaina 10.6. katsomassa siellä rhodokukintaa. Puistossa on monta magnoliaa, jotka olivat jo kukkineet. Puistossa on myös runsaasti harvinaisia ja erikoisia puita ja pensaita, joista osan lehdistö oli vielä aloittamassa kasvuaan. 

Kuten puutarhat yleensä, tämäkin paikka on sellainen, joka on aina erilainen riippuen siitä, mitkä kasvit milloinkin ovat pääosassa. Toinen puiston omistajista, Esa Stenroos suositteli meille esimerkiksi syksyistä vierailua, jolloin lukuisat erilaiset vaahterat ovat kauneimmillaan.

Ilona Tieahon upea hevospäinen teos nimeltään Yövieras (2014). Materiaalina puu, maitohorsma ja teräs.

Tämä taisi olla amerikan jalopähkinä - junglans cinerea. Älkää kuitenkaan kivittäkö minua, jos muistan väärin.

Kantopuutarha oli lämpimässä auringonpaisteessa mukavan vilpoinen paikka.

Olisipa oma kalliosaari sinne vievine siltoineen.

Arovuokko ihastutti suurten puiden alle levittäytyessään.

Tuohituomen (Prunus maackii) runko on sileääkin sileämpi ja hohti upeasti pronssisena.

Nurmikkoiset kulkuväylät puistossa kiemurtelevat salaperäisesti johdattaen kulkijaa yhä uusien yllätysten äärelle.

Sain palautetta, että lätisen liikaa omia juttujani. Kuvat kuulemma riittäisivät. Tällä kertaa siis tekstiä vähemmän, mutta siitä tuskin tulee tapani. Tämä blogi kun ei ole pelkästään kuva-albumi, vaan puutarhapäiväkirja, josta käyn tarkastamassa usein pitkänkin ajan jälkeen erilaisia puutarhaan liittyviä asioita. Olen monta kertaa aiemmin sanonut myös, että puutarha on toki tärkeä osa elämääni, mutta en silti heittäydy yhden asian naiseksi. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa pitää blogia. Kaikki kukat saavat kukkia ja blogien, myös puutarhablogien seuraaminen, lukeminen ja kommentoiminen on täysin vapaaehtoista. Saa siis tykätä tai olla tykkäämättä.

Marja-aronia - Aronia mitschurinii

Kumartukaa välillä katsomaan kukkia myös ihan läheltä. Saatatte ihastua, kuten minä kykkiessäni yllä olevan aronian äärellä.
 
Oikein mukavia puutarhapäiviä ja päiviä ylipäätään ihan kaikille tasapuolisesti!