Sadonkorjuu loppusuoralla

Villiviinin syysasu pergolan katolla.

 
Miten kummassa syksy yllätti minut? Tuli niinsanotusti puskista varisuttaen puista lehdet pitkin nurmikkoa ja terassia. Ja muuttaen kasvit ruskasävyihin. Ei siinä mitään, ruska on joka vuosi yhtä hienoa katsottavaa. Riippuen tietenkin kunkin vuoden värikylläisyydestä. Vähän epäilin, että runsaiden sateiden vuoksi värimaailma asettuisi enemmän ruskean harmaaksi. Ilokseni punaista ja oranssia on kiitettävästi. Etenkin villiviinit hehkuvat.

Lämpimien päivien ja kosteuden ansiosta nurmikko kasvaa vauhdilla. Viikonloppuna oli tarkoitus nurtsi leikata, mutta lauantaina olin ystävän miehen synttäreitä juhlimassa. Lauantaina myös satoi lähes koko päivän. Uusi viikko alkoi mehumaijaa vahtiessa ja nurmikkoa leikatessa.

Perjantaina aloitettu Zilga-rypäleen korjuu keskeytyi. Kuinkas muuten niin kaatosateen vuoksi. Viikko sitten pesemäni ikkunoiden ulkopinnat ovat yhtä harmaat kuin ennen pesua. Sunnuntaina jatkoin sitten rypäleiden korjuuta. 

Sain satoa kaksi ämpärillistä. Lähes puolet vähemmän kuin vuosi sitten. Ei haittaa. Noista tuli useampi litra mehua, josta osan jatkojalostin hyytelöksi. Arkkupakastin onkin jo pullollaan marjoja, soseita, mehuja, omenalohkoja ja rapsupaloja. Kaappipakastin on jätettävä ruokatarvikkeille, leivälle ja leipomuksille.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio kukki vielä muutama päivä sitten kauniisti. Nyt sitä katsellessa ymmärtää, mitä tarkoittaa sanonta "märkä kuin rätti". Tai "uitettu koira". Kukinto ei tuosta pörhisty auringon ja tuulenkaan ansiosta. Nuokkuluppion matka kohti kompostia on alkanut.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Vuosi sitten mylläsin Pikkupuutarhan Kivipenkissä ankaralla kädellä. Siirsin sieltä korkeaksi venyviä syysleimuja, kultakärsämöä ja varmaan jotain muutakin enimmäkseen alapihan Kaivoruusupenkkiin. Syynä siirtoon oli korkeiden kasvien kallistuminen loppukesästä käytävälle ja muiden kasvien päälle. Halusin myös, että Kivipenkin takareunan suuri kivi näkyisi paremmin. 

Keskitin useassa eri paikassa kasvavaa komeamaksaruohoa Kivipenkkiin. Olen tyytyväinen lopputulokseen. Varsinkin nyt, kun maksaruohot ovat innostuneet kukkimaan. Ne houkuttelevat pörriäisiä puoleensa. Auringon paistaessa maksaruohoihin kasvustosta kuuluu tasainen surina ja pörinä. 

Anemone hupehensis - Syysvuokko 

Syysvuokko on houkutellut kukkakärpäsiä. Yksi amiraali koitti hetken löytää tasapainon tuulen heiluttamalla syysvuokon kukalla. Sitten se lennähti syyshortensian kukalle, jossa pysyttelikin pidemmän aikaa. Siinä vaiheessa olin ehtinyt jo viedä kameran sisälle jatkaakseni pihatöitä. Kuinkas ollakaan, taivaalla kulki iso kurkiparvi kohti etelää lentäen ja samalla hyvästejään äännellen. Tuli haikea olo, kuten aina kurkien muuttoa katsellessa. 

Majalispenkistä otin kaikki kesäkukat pois. Unikot lähtivät jo aiemmin, kun niiden varret olivat menneet ruskeiksi. Leikkasin niistä talteen siemenkodat, jotka tyhjennän myöhemmin. Auringonkukka saa vielä kurkotella korkeuksiin, koska sen alemmissa haaroissa on vielä avautuvia kukkia.
 

Auringonkukka 'Astra Gold'

Tavallisen auringonkukan lisäksi esikasvatin 'Astra Gold'ia, jonka siemenet olen saanut blogiystävä Kivipellon Sailalta. Kuten kuvasta näkyy, 'Astra Gold' on kuin aurinkoinen pehmotyyny kesäisessä puutarhassa. Tätä on hankittava ensi keväänä lisää. 

Clematis 'Pink Fantasy'

Kärhöjen kukinta alkaa olla loppusuoralla. Hiidenkirven puutarhassa -blogin Minnalla on takuulla jokin ihmeellinen taito, sillä hänellä kärhöissä on vielä paljon kukkia. Minulla oikeastaan vain 'Polish Spirit'issä on vielä useita kukkia. Samoin tarhaviinikärhö 'Black Prince'n voi sanoa edelleen kukkivan.

Kuvan 'Pink Fantasy' on jo käytännössä lopettanut, vaan yhden nupun se jostain taikoi avautumaan. 

Clematis 'Princess Kate' 

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' ilahdutti voimallisella kasvulla ja runsaalla kukinnalla. Nyt se on mielestään tehnyt tämän kesän tehtävänsä. Nuppuja ei enää ole avautumassa ja olemassa olevien kukkien loisto on hiipumassa. 

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausma on selvästi loppukesän kukkija. Sateista se ei ole tykännyt, kuten ei moni muukaan ruusu. Useita nuppuja on vielä valmiina avautumaan. Taitaa onnistuakin, sillä päivät ovat edelleen varsin lämpimiä. Yöt ovat selvästi viilenneet, mutta +10 asteen tietämillä edelleen mennään.

Rosa Austin 'Carolyn Knight'

 
Austin-ruusuni 'Emily Brontë' ja 'Lady of Shalott' ovat kaikki nuppunsa avanneet, eikä uusia ole ilmestynyt. Sen sijaan valkoinen 'Carolyn Knight' pääsi vauhtiin kesän toisella kukinnalla. Useita nuppuja on valmiina ja yksi kukka jo avoinna.

Tämän 'Carolyn Knight' -ruusun olen ostanut Austin-ruusuna, mutta en ole löytänyt sitä mistään Austin-ruusujen luettelosta. Olisiko taimikauppiaalla käynyt nimilappujen kanssa vahinko? Kasvutavaltaan se muistuttaa vieressä kasvavaa 'Lady of Shalott'ia. Korkeita kumpikin ja muutenkin kuin siskokset. Oli Austin tai ei, tykkään silti.

Rosa 'Sävel'

Tässä kuvassa on jotain viehättävää. Sävel-ruusu tekee tuttavuutta vieressä kasvavan tarhakellokärhö 'Aljonushkan' kanssa. Luultavasti asia on toisinpäin eli 'Aljonushka' haluaisi kaveerata ruusun kanssa. 'Sävel' -ruusun vahva ja kasvuvoimainen olemus ei pienistä hätkähdä. Se kyllä jaksaa toimia tukena yhdelle kärhölle. 

Villiviinit ovat näin syksyisin kiitettävän villejä. Ainakin väreissä. Aidan villiviini on aloittanut punastumisensa tontin nurkasta alkaen. Toivottavasti se ehtii värittyä puuvajaa kohti kulkiessaan. Eiköhän niin käy.

Auringonpaiste sai villiviinin säihkymään sunnuntaina.

Köynnösnurkkauksen oikean siiven villiviini on päivä päivältä punaisempi. Vasemmassa siivessä punastuminen saattaa jäädä vajaaksi. Veikkaan lehtien putoavan ennen värittymistä.

Köynnösnurkkauksen punaiset villiviinit kurkkivat alapihalle aronioiden ja lumikärhön välistä.

Auringonlaskun värit pe 18.9.

Pimeys laskeutuu iltaisin yhä aikaisemmin. Ehtiipä katsella erikoisia pilvimuodostelmia ja hyvällä tuurilla ihastella auringonlaskun punaamaa maisemaa.

 Mukavia syyspäiviä kaikille!

Sipulien piilotus aloitettu

 
Tänä vuonna syksy yllätti minut. Koko kesä on minusta ollut kesän saapumisen odottamista. Nyt sitten joka tuutista tulee puhetta syksystä, joten kai sitä on siihen uskottava. Hyvä, että aurinko paistaa lämpimästi. Eikä kaiken aikaa sada, vaikka toki sitäkin on riittänyt.

Olen aloittanut kesäkukkaruukkujen tyhjentämisen. Lukinliljan sipulit olivat kasvattaneet ruukun täyteen juuria. Niiden pois saaminen isosta ja painavasta ruukusta olikin oma operaationsa. Kippasin ruukun nurinpäin pressun päälle maahan ja hitaasti reunoilta rouhimalla sain vihdoin sipulitkin vahingoittumattomina ulos.

Pois jouti myös keväällä Liiteristä ostamani Kniphofia uvaria eli Soihtulilja, joka oli kaikin puolin onneton ilmesty. Kukki yhdellä vaatimattomalla vanalla. Orvokit ovat viettäneet ihan hyvän kesän, mutta parista alasleikkaamisesta huolimatta niidenkin aika oli lähteä.

 
Vielä on ruukkuja tyhjentämättä, eikä kaikilla lämpimien säiden vuoksi ole kiirettäkään. Ruukut, purkit ja purnukat kerään alapihalle pressun päälle pestäviksi. Jätän ne sitten aurinkoon kuivumaan ennen kellariin kiikuttamista. 

Tomaatti Yellow Pearshaped - kuva elokuulta

 
Olen myös tyhjentänyt kasvihuonetta. Kurkkujen taival päättyi elokuun jälkipuoliskolla. Tomaatit ovat tuottaneet erinomaisen sadon ja kypsyneet kasvarissa viileistä öistä huolimatta. Vilmassa oli vielä jonkun verran raakileita, mutta tänä syksynä en kiikuta niitä sisälle kypsymään. Sen sijaan muutenkin tuotteliaissa paprikoissa oli vielä iso joukko raakileita. Ne leikkasin talteen sisälle. Leena Luodon mukaan kypsyvät noin viikossa, joten saapa nähdä.

Majalispenkkiin kipattua multaa.

Vihannekset kasvavat kasvihuoneessa isoissa astioissa. Poistaessani syksyisin kasveja kasvarista, kippaan astian kottikärryihin. Ennen astian siirtämistä olen jo leikannut itse kasvin pois. Kottikärryissä putsaan mullasta kasvin juuret. Jäljelle jääneen, usein ihan käyttökelpoisen mullan vien istutusalueille. Näin sain lisää multaa mm. Majalispenkkiin sekoitettavaksi olemassa olevaan multaan.

 

Ajattelin istuttaa tulppaanin sipuleita Majalispenkkiin. Liiteristä tarttui mukaan kuvissa esiintyvät 'Double Beauty of Apeldoorn', 'Creme Upstar' ja alemman kuvan 'Flaming Flag' sekä 'Finola'.

Tulppaanien istutusta en ole vielä aloittanut. Niillä ei ole kiire, eikä Eurobulbista tilaamani sipulit ole vielä edes saapuneet. 

Kuvat kollaasiin lainattu Viherpeukaloilta.

Viherpeukaloilta tilaamani tulppaani 'Darwin Apricot Impression' ja 'Darwin Blushing Apeldoorn' saapuivat loppuviikosta. 

Kuvat kollaasiin lainattu Eurobulbilta.

Eurobulbilta odotan seuraavia tulppuja: 'Banja Luka', 'Orange Emperor' ja 'Princess Irene'. Kuten kuvista on helppo todeta, oranssi väri on kolahtanut mieleeni erityisen voimakkaasti. Tähän ilmiöön on osittain vaikuttanut Liisan kasvit -blogin kirjoittajan voimavärinä toimiva oranssi. Kumma juttu sinänsä, sillä oranssi ei ole aiheuttanut minussa minkäänlaista värinää sitten teinivuosien. Jos silloinkaan. Aika mukavaa todeta olevansa valmis vastaanottamaan uusia asioita. Oranssin värin valtauksesta ei liene pitkä matka ruskeisiin vaatteisiin, joita kauppojen rekit ovat nyt täynnänsä.

Kuvat kollaasiin lainattu Eurobulbilta.

Niinikään Eurobulbilta odotan saapuviksi tulipa humilis 'Persian Pearlia', tulipa turkestanicaa ja oranssisävyistä tulipa whittalliitä. 'Persian Pearl'ia olen istuttanut miltei joka vuosi, enkä kyllästy siihen lainkaan. Kääpiötulppaani tulipa turkestanica olen laittanut joskus. Kasvitieteellinen tulipa whittallii (tulipa orphanidea) on uusi tuttavuus.

Rustasta tarttui hyppysiin kaksi syysmyrkkylilja 'Colchicum Giantia'. Syysmyrkkyliljaa ei joka kaupassa ole, joten sitä nähdessä kannattaa olla vikkelä. Seuraavalla Rusta-käynnillä Giantin kohta olikin typötyhjä.

Keltaiseen krookus 'Fuscotinctus' on osoittautunut meidän puutarhassa kestäväksi ja pitkään kukkivaksi. Usein se myös aloittaa kukinnan ensimmäisten joukossa. 'Fuscotinctusta' minulla kasvaa alapihan kriikuna kakkosen tyvellä. Ensi vuonna kriikunan on määrä lähteä, joten varauduin siellä elelevän krookuksen kärsimyksiin istuttamalla samaa lajia muualle. Toki tarkoitus on joko poistaa krookukset paikalta kokonaan tai tilapäisesti ennen kriikunapuun käsittelyä.

Lumikelloja ei voi eikä pidäkään vastustaa. Näitä istutin kaksi pussia kumpaakin Pikkupuutarhan Austin-ruusujen läheisyyteen. En ole ehtinyt kauppojen sipulihyllyjä käymään läpi, joten tilasin Eurobulbilta myös galanthus 'Flore Plenoa'. Se on menestynyt meillä hyvin, joten miksi en sitä lisäisi.

Muutama vuosi sitten keksin istuttaa hyasintteja Vasenrinteeseen, jossa ne ovat viihtyneet hyvin. Syynä on varmaan paikan aurinkoisuus ja vettä läpäisevyys, josta hyasintit tykkäävät. 

Pikkupuutarhan alasleikattujen norjanangervojen alue on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän rujoa katseltavaa. Paikassa piilee myös uusi mahdollisuus eli lähes tyhjää tilaa sipulien piilottamista varten. Aivan lähelle pensaiden juurakoita en nähnyt järkeväksi kuoppia kaivaa, koska aikanaan pensaat taas kasvavat. Eikä juuristoalueella kaivaminen olisi onnistunutkaan. Sen sijaan reuna-alueilla oli hyviä paikkoja.

Syystä tai toisesta en ole saanut narsisseja meillä pitkään menestymään. Liiteristä tarttui mukaan pussillinen recurvusta ja samoin kävi Rusta-reissulla. Vaihtoehtoja oli toki muitakin, mutta piheys iski. Ajattelin kyllä hankkia lisää narsisseja, kun paikkoja niille olisi nyt tarjolla.

Kuvat kollaasiin lainattu Viherpeukaloilta.

Kesällä ihastelin Viherpeukaloilta hankkimaani lilja 'Red Velvet'iä (alhaalla oikealla). Niin sitten innostuin tilaamaan niitä lisää. Samaan tilaukseen sujahti valkoinen tiikerilija 'Sweet Surrender' ja puulilja 'Miss Feya' (kuvassa ylhäällä). Puuliljoista minulla ei olekaan aikaisempaa kokemusta.

Liljoille piti saada lisää tilaa. Uudet liljat olisivat mahtuneet edellisten seuraan, mutta olin jo vuosi sitten aloittanut Olopihan allaspenkin siperiankurjenmiekan vähentämisen. Nyt jatkoin sen pois kaivamista. Taustalla näkyvät vuorimännytkin saavat jollain aikavälillä kyytiä. Nyt niiden edessä on suuri kivi, jota ei minun hartiavoimillani mihinkään siirretä. 

Vasemmalla näkyvä nuokkuluppiokin saattaa vielä muuttaa pois, kunhan saan kerättyä tarpeeksi puhtia sen ylös kaivamiseen. Ja keksin, mihin tällaisen nurkanvaltaajan siirtäisi. Alapihalla kasvaa toinen nuokkuluppio, joka on vallannut odotettua enemmän tilaa ympäriltään. Mihinkään pikkurakoon tätä kasvia ei kannata laittaa.
 

Auringonvalo villiviinin lehvistössä

Moni on varmaan huomannut, ettei blogilista päivity ollenkaan. Omalla blogilistallani tuoreimmat julkaisut ovat 9.9. Päästäkseni lukemaan blogijuttuja, olen mennyt suoraan haluaamani blogiin. Harmi vain, ettei sitä millään muista ja ehdi kertaheitolla kaikkien blogituttujen sivuja käymään läpi siinä toivossa, että uusia postauksia olisi. Toivottavasti ongelma korjautuu pian.

Mukavia syyspäiviä kaikille! 

Sohvaperunan tuotoksia

 
Vaikka päätin ensi alkuun tyhjentää - tai vähentää omia lankavarastoja, jouduin kaupan tarjouksen äärellä pyörtämään päätökseni. Cittarissa oli MyHome -lanka tarjouksessa. Kympillä sai kolme 150 gramman kerää. Värivaihtoehtoja ei ollut kovin montaa, mutta turkoosi vaikutti kivalta. Sitä siis.

MyHome-lanka vastaa vahvuudeltaan Novitan 7veikkaa. Lanka koostuu 75 %:sta villaa ja 25 %:sta polyamidia. Lanka tuntuu kutoessa jotenkin liukkaalta. Jälkikäteen mietin, että lopputulos olisi ollut parempi nro 3:n puikoilla. Käytin 3.5-puikkoja.

Aivot ovat vielä vähän kesäterässä, joten tein polvisukat helpoksi kokemallani piirakka-ohjeella. Maltoin kutoa reilun varren ja jalkaterällekin sen verran pituutta, että 42:n jalka siihen mahtuu.

Kesän neuleteema on ollut jämälankakerien vähentäminen. Näiden marjapuuron väristen 7veikka-langalla kudottujen nilkkasukkien varret on tehty kahdesta erilaisesta liukuvärjätystä 7veikasta. Kaksi kerrosta vuorotellen kumpaakin. Nöttösistä jäi vielä sen verran, että ujutin ne sukkien kärkeen.

Sukassa on 12 s/puikko.  Sukan koko noin 36-37.

Sinistä Lankavan Lysti-lankaa löytyi laatikosta peräti kaksi 100 gr:n kerää. En ole aivan 100-prosenttisen varma, onko pitsimalli riikinkukkopitsiä. Aika lähellä kuitenkin. Helppoa ja nättiä joka tapauksessa.

Lysti-lanka on 7veikan vahvuista sukkalankaa. Koostumus on muiden tapaan 75 % villaa, 25 % polyamidia. Lysti on minusta mukava kutoa. Napakan tuntuista. Konepestävää 40℃. 

Höyrytyksestä huolimatta sukat näyttävät olevan jo valmiiksi "makkaralla". Näihin kudoin korkeamman varren ja jalkaosalle pituutta 42:n jalkaan sopiviksi. 

Vaihtelun vuoksi aloitin seuraavana työnä pipon. Lankana on mustaa 7veikkaa ja mustaa House-Pörrö -lankaa. Käytin lankoja kerroksen kumpaakin vuorotellen. Näin työstä ei tullut liian paksua, mutta mukavan jämäkkä kuitenkin. Pörrö-lanka ei tehnyt minkäänlaista pörröisyyttä työhön, vaikka aloittaessani niin kuvittelin. 

Puikkoina 3.5-sukkapuikot ja 60 cm:n pyöröpuikko 3.5. Ohjeen mukaan pipo aloitetaan 100 silmukalla ja lisätään resorin jälkeen silmukoita siten, että niitä on työn edetessä 120. Totesin 100 silmukan riittävän erinomaisesti, en siis lisännyt silmukoita. 

Resorin korkeus on n. 4 cm. Kavennukset aloitin joka toisella kerroksella työn ollessa 17 cm.  Kahdella ensimmäisellä kavennuskerroksella kudoin aina neljän silmukan jälkeen 2 oikein yhteen. Seuraavilla kavennuskerroksilla joka kolmannen silmukan jälkeen 2 oikein yhteen. Kun silmukoita oli 12, vedin langan niiden läpi ja päättelin aukon.

Tekokarvatupsuja ostin edellisellä Tallinna-reissulla Karnaluksista. Pujotin ja sidoin tupsun pipoon siten, että sen saa halutessaan helposti pois. Kaikki eivät tykkää tupsuista. 

Nilkkasukka kerrosrivinousu -mallilla valmistui lauantaina. Lankana MyHomen beige ja korallipunainen. Nämä langat ovat jutun alussa mainittuja Cittarin MyHome -tarjouslankoja.

Laitoin 13 s puikkoa kohden ja käytin 3.5 puikkoja. Resorit kudon lähes aina oikeat silmukat takareunasta nostaen. Näin resorista tulee siistin näköistä.  Kantalapun kummassakin reunassa kudon kaksi oikeaa silmukkaa. Näin saan siistin rivin, josta on helppo poimia silmukat kantalapun jatkoa varten. 

 
Seuraavakin sukkapari on jo valmistumassa. Lanka tarttui kauppareissulla marketista mukaan. Kyseessä on Novitan 7veikan Raita 939 Syysaamu. Yhdistin tähän Raita-lankaan laatikostani löytyneet vajaan kerän 7veikan 273 Haperoa. Sitä ei ole vähään aikaan näkynyt kauppojen hyllyillä, joten onko kenties jo lopetettujen joukossa?

Villiviinit ovat alkaneet vaihtaa syysväriin. Ehkä pian on aika pujottaa omatkin varpaat villasukkien lämpöön.

Välipäiväjorinoita

Anemone hupehensis - Syysvuokko

 

Nyt iski armoton syyslaiskuus. Harmillista, sillä tekemistä olisi niin ulkona kuin sisälläkin. No, ulkona ei kovin paljon tule mitään tehtyä, kun pilvet ovat päättäneet laskea sadelastinsa harva se päivä. Eikä vain kuuro silloin tällöin, vaan tuntitolkulla jatkuvaa peltikaton rummutusta.

Yllätys: kimalainen tulossa oikealta syysvuokolle.

Ihmeen lämmintä on silti, joten sateen tauotessa kamera hyppysiin ja pihamaalle. Kunhan ensin on kerätty maahan pudonneet omput ja kiikutettu ne pergolaan odottamaan jatkokäsittelyä.

Olen monessa jutussani hehkuttanut syysvuokon ihanuutta. Jokaisella on kulloisetkin jankutuksensa, joten sallinette minulle tämänvuotisen syysvuokkotoiston. Laitoin tähän kuvan Kiemurapenkin syysvuokosta, jotta näette sen koon. Kolmessa muussa paikassa saattaa olla odotettavissa samanlaista rehotusta, kunhan pääsevät kunnolla kotiutumaan. Kaksi siementainta on istutettu muualle toissa kesänä ja yksi vuosi sitten.

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

Syyshortensiat ovat ehdottomia syksyn kuningattaria. Niihin olen tykästynyt niin vahvasti, että tänäkin kesänä istutin kaksi uutta 'Vanille Fraisea' ja kaksi 'Little Limea'. Kuvan 'Grandiflora' on jo iäkäs puska. Kukkiessaan siitä tulee joka vuosi jättimäinen. 

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

 

Leikkaan syyshortensioita keväällä melko voimakkaasti. Hennot ja huonokuntoiset oksat kokonaan pois. Vanhempia ja vahvempia oksia 1-4 silmuparin jälkeen. Syyshortensia kukkii saman vuoden versoilla, joten leikkaamalla ei menetä kukintaa. Päinvastoin. Minusta leikattu pensas kukkii runsaammin ja suuremmilla kukilla.

Kuvan syyshortensian korkeus on 2,5 m ja leveyttä reilusti enemmän. Ei siis mikään pienen paikan kasvi.

Hydrangea 'Vanille Fraise'

Vanhinta 'Vanille Fraisea' taisin leikata keväällä liiankin helläkätisesti. Siinä on muutamia oksia, jotka eivät jaksa kannatella suuria kukintoja. Hennoimat oksat ovat taipuneet lähes maahan, mikä edesauttaa oksan murtumista. Katson ennen lumien tuloa, onko murtumien estämiseksi syytä lyhentää joitakin oksia heti. Muussa tapauksessa saavat odottaa kevääseen.

Hydrangea 'Vim's Red'

Joka vuosi joku syyshortensia näyttelee pääosaa puutarhassani. Tänä vuonna tässä roolissa on 'Vim's Red'. Se aloitti kukintansa ensimmäisenä ja runsaana. Väri on muuttunut aina vain tummemaksi. Tuo viininpunainen ihanuus kerää katseeni joka kerran alapihalla kulkiessani. Itse asiassa näen vilauksen 'Vim's Redistä' työhuoneen ikkunastakin, kunhan osaan oikeasta kohdasta kurkistaa.

Puita ja pensaita istuttaessa on vaikea hahmottaa niiden kokoa sitten aikuisina. Tässä asiassa mokaan kerta toisensa jälkeen eli istutan kasvit liian lähelle toisiaan. Perennojen kanssa ongelma on hoidettavissa kaivamalla ja siirtämällä. Vaan siirräppä isokokoinen pensas, puista puhumattakaan. 

'Vanille Fraise' ja 'Vim's Red' kyllä mahtuvat kasvamaan vierekkäin, vaikka ahdasta tuleekin. Laitimmaisena vasemmalla kasvavasta ruusuorapihlajasta leikkasin kaksi alinta oksaa pois. Osaksi tehdäkseni tilaa hortensioille. Toinen syy oli asiallisempi, koska oksan kulma aiheutti sille murtumisvaaran. Näin tapahtuessa murtuva oksa olisi saattanut repäistä myös runkoon pahan haavan.

Oikearinne

Oikearinteen toista päätyä hallitsi vuosia honteloiksi kasvaneet vuorimännyt. Itseäni saan syyttää niiden rumasta ulkonäöstä, kun en ymmärtänyt ajoissa ja säännöllisesti typistää niiden vuosikasvuja. Vuosi sitten niistä kaadettiin osa. Tänä keväänä kolme lisää. Jäljelle jäi vielä kaksi siedettävämpää. Niiden naamioinnista lumikärhö on huolehtinut esimerkillisesti.

Vuorimäntyjen poistuminen toi runsaasti lisää tilaa ja mahdollisuuksia uusille istutuksille. Istutin erilaisia pallohortensioita, jotka sopivat paikkaan oikein hyvin. Ylempänä kasvaa valkoista pallohortensiaa, alempana vaaleanpunaista 'Sweet Annabelleä' ja 'Pink Annabelleä'.  En tiedä, miten ne eroavat toisistaan, vai eroavatko ollenkaan. Nättejä ovat.

Pallohortensia on kätevä, pensasmainen kasvi. Se kasvaa melko korkeaksi ja aikaa myöten kasvusto myös levenee. Lumen painokaan ei pallohortensiaa liiemmin haittaa, koska kasvi leikataan keväällä matalaksi. 

Geranium x cantabrigiense - Peittokurjenpolvi

Sisäänkäynnin oikealla puolella olevaa Bermudaksi nimeämääni istutusaluetta reunustaa kuunliljat ja tässä alkupäässä peittokurjenpolvi. Olen saanut tätä kurjenpolvea pois muuttaneelta naapurilta nimettömänä. Veikkaan tämän olevan 'Cambridge'. Kasvi viihtyy oikein hyvin ja rehottaa vuosi vuodelta enemmän. Talvella sen päällä on lunta ja usein myös jäätä. Aika pian kevään edistymisen myötä tämä peittokurjenpolvi kohottaa päänsä ja aloittaa kesän mittaisen taipaleensa. 

Olen ottanut tästä useita alkuja muualle siirrettäviksi. Kivoja tällaiset kasvit, jotka toimivat oman pihan taimitarhoina.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

Asteri 'Patricia Ballard' on muistaakseni OmaPiha-lehden lukijatarjous useamman vuoden takaa. Tykkäisin kovasti, jos tämä suostuisi kukkimaan edes vähän. Vaan kun ei ehdi joka vuosi kukkimaan, vaikka nuppuja on paljon. Edelliset kukinnat taisivat olla syksyllä 2023 ja pienesti 2025. Ehkä hänellä on jokin sisäänrakennettu vuorovuosisysteemi. 

Aptenia cordifolia - Mesiherttalehti

Täyden kympin kesäkukka mesiherttalehti ei ole pettänyt tänäkään kesänä. Taaskin se on kasvanut peittämään korkeat ruukut, joiden lohkeillut maalipinta on edelleen korjaamatta. Jonkun verran sain alkukesästä rapsuteltua maalia pois, mutta lujassa on. Toiveena on tuoda esille ruskea saviruukkupinta, joka oli ruukut hankkiessani peitetty harmaalla betonmaisella aineella. 

Heinät osoittautuivat liian korkeiksi ikkunalaatikkoon. Ensi kesänä jonnekin muualle.

 

Laitoin mesiherttalehteä myös keittiön ikkunan alla oleviin laatikoihin, joissa se on niinikään viihtynyt. Muistaisinkohan ensi keväänä kokeilla mesiherttalehteä myös talon toisella puolella. Kasvin nimittäin sanotaan viihtyvän paahteisella paikalla. 

Veronica variegata - Pensastädyke

Sisäänkäynnin pöydälle laitoin pensastädykkeen. Se olisi hieno kasvi myös puutarhaan istutettuna, mutta pärjää korkeintaan -2 pakkasasteeseen saakka. Suojaruukku on kooltaan sopiva, mutta värimaailma ei niin minun mieleeni. Säilöntäpulloja Ikeasta hakiessani mukaan tarttui kuvan sienikoristeet. Kunhan kerkeän, teen nätimmän asetelman pensastädykkeestä ja sienistä.

Heitin sisäänkäynnin isossa lyhdyssä kesän viettäneen kukan kompostiin. Jotta tulijaa ei tervehtisi tyhjä pömpeli, laitoin sinne Vanha Sauna koukussa saveen -blogin kirjoittajan valmistaman kutovan tonttutytön. Kutsun häntä kylläkin punapukuiseksi keijukaiseksi. Pitäähän tytöllä seuraa olla. Niinpä laitoin samaan tilaan parilla eurolla jostain markkinoilta ostamani kruunupäisen keijukaisen. Siinä he juttelevat, josko laittaisin jotain kasvia tai muuta hörhellystä pehmentämään tunnelmaa.

Saxifraga arendsii - Patjarikko

"Sydämellinen" patjarikko ei ole lainkaan piikikäs, vaikka sen ylle on kerääntynyt runsas määrä männyn neulasia. 

Kuvan myötä toivotan kaikille raikkaita puutarhapäiviä!