Puutarhan ruskaa

Aronia

Vielä jokunen päivä sitten murehdin syysruskan puuttumista, mutta nyt se on saapunut. Eilisessä auringonpaisteessa luonto hehkui upeissa väreissä. Hienoja sävyjä katsellessa ajattelin, että pihan ja puutarhan istutuksia suunniteltaessa on tärkeää huomioida myös sellaiset kasvit, jotka tuovat syysruskallaan väriä juuri tähän vuodenaikaan. 

Vaikka tänään on ollut lähes koko ajan taivas pilvessä, keltaisiin lehtiin sonnustautuneet puut saavat näkymän kuitenkin hehkumaan. Kaunista on ja saa mielen virkistymään.

Herttavuorenkilvet

Eilen oli ihan pakko mennä ulos aurinkoisesta sunnuntaista nauttimaan. Vaikka vielä onkin aika turhaa lehtiä haravoida, tulin sitä kuitenkin tehneeksi. Talon läheisyydessä on runsaasti kaiken kokoisia vaahteroita, joten vankka lehtisato on joka vuosi taattu. Haravoiminen on kivaa puuhaa, ainakin silloin, kun sitä voi tehdä täysin omaan tahtiinsa, ilman kiirettä ja paineita. Kunpa nyt muistaisin jättää kukkapenkit rapsuttamatta ja lisätä vain keväällä tuoretta multaa peittääkseni mätänevät lehdet ja parantaakseni kukkapenkkien ulkonäköä. Näin menettelin viime keväänä ja koin sen erinomaiseksi keinoksi lisätä kukkapenkkien ravintorikasta maamassaa. Hyvin kaikki kukat penkeistä nousivat.

Lähinnä eilen tuli haravoitua pihan hiekkakäytäviä. Kuivuneissa lehdissä kahlaaminen on toki ihan hauskaa, mutta sisälle kengissä kulkeutuessaan rapisevat lehdet lisäävät imurointivastaavan hampaiden kiristelyä. Hetken ajan pihalla oli ihan siistin näköistä, mutta tänään maahan leijailleita lehtiä oli ihan yhtä paljon kuin eilen ennen haravoinnin aloittamista, ellei sitten enemmänkin.

Kukkien iloittelu lienee tältä vuodelta jälleen ohi, mutta joitakin myöhäisiä sentään puutarhastani vielä löysin. Viktoria-ruusu on kukkinut kesän ajan reippaasti, mutta nämä nuput saattavat jäädä avautumatta, mikäli ensi viikoksi luvattu viileneminen toteutuu. Samoin käynee tuolle toiselle jaloruusulle, jonka nimeä en enää muista (aina pitäisi laittaa laput talteen tai kirjata nimi jonnekin varmaan paikkaan - tarkoittaa siis sellaista paikkaa, josta ne itsekin löytää). Kurtturuusu on availlut nuppujaan tasaiseen tahtiin..

Maurinmalvassakin on vielä runsaasti nuppuja, mutta avautuessaan kukat ovat jo vähän vaisumpia. Hopeatäpläpeippi on alkukesän runsaan kukintansa jälkeen tehnyt tasaiseen tahtiin muutamia yksittäisiä kukkia ja kurjenpolvi muistuttaa olemassa olostaan kirjomalla vihreän lehdistömassan liloilla kukilla.

Lämpöiset päivät ovat saaneet monet kasvit kukkimaan uudelleen. Meidänkin pihalla koivuangervossa on joitakin uusia valkoisia kukintoja, syysleimuun ja syyshortensiaan on ilmestynyt uusia kukintoja. Maksaruohot eivät ole vielä lopettaneetkaan, puhumattakaan pikkupuutarhan pensashanhikista.

  
Punaherukoista tuli jälleen kesällä hyvä sato. Keräsin kaikki marjoina pakkaseen, koska mehua meillä menee aika vähän. Herukoita laitamme aamupuuroon ja toisinaan teen niistä vispipuuroa tai käytän leivontaan. Mitenkään emme silti koko satoa ehdi talven aikana käyttämään sellaisenaan, joten tänään höyrystin osan pakkaseen säilötystä sadosta mehuksi ja valmistin siitä punaherukkahyytelöä hillosokerin avulla. Noita hyytelöpurkkeja on kiva antaa vaikka joululahjaksi, sillä hyytelö sopii vaikka lihan höysteeksi, leipäjuuston seuraksi tai puurosilmäksi. 

Ja kun tuo sana joulukin jo tuli mainituksi, niin kerronpa sitten saman tien, että joulukorttiaskartelukin on lähtenyt käyntiin. Ihan tarkka formaatti ei ole vielä selkeytynyt, ristipistoja on kuitenkin tullut pisteltyä monena iltana ja kartonkivarastoja inventoitua. Tästä se taas lähtee. 

Hurjaa vauhtia nämä päivät ja viikot ja kuukaudet kuluvat. Vasta tovi sitten oli sunnuntai-ilta ja nyt alkaa maanantaikin kaartua iltapäivään. Auringon laskeuduttua pimeys on kovin mustaa ja sitä valaisemaan olen alkanut sytytellä kynttilöitä sisäänkäynnin terassille. Tapaan käyttää näin alkusyksystä ensin vanhat pöytäkynttilöiden jämät, joiden alustaksi laitan lyhtyyn pienen alumiinivuoan. Nopeastihan ne lyhdyssä palavat, mutta näin saan tilaa jouluisemmille kynttilöille ja öljykynttilöille, jotka palavat pitkään ulkona myös pakkassäällä. Olopihan puolella en öisin palavia kynttilöitä polta, sillä niiden loimotus saa Juuson loikkimaan levottomasti pitkin yötä ja herättämään minutkin varhain aamuyöstä. Rauhalliset yöunet - niin minun kuin Juusonkin - menevät tässä asiassa ohi tunnelmallisuuden.

Mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!



.

Syksyistä eloa

Viikolla käveltiin yhtenä iltapäivänä Ukkokullan kanssa kirjastoon. Reitin varrelle kuuluu kapea tieosuus, jota reunustaa vanhat vaahterapuut. Maahan leijailleita lehtiä katsellessani muistin, kuinka viime vuonna näihin aikoihin kävin juuri tuosta samaisesta paikasta hakemassa korin ja muovikassin kanssa värikkäitä vaahteranlehtiä tehdäkseni niistä ruusuja kimpuiksi ja kransseihin. Samanlaista väriloistoa ei tänä vuonna ole ainakaan meidän nurkilla näkynyt. Etupäässä ruskeaa ja keltaista, mutta sellainen loistava puna, jota viime syksynä oli runsaasti, näyttää puuttuvan kokonaan. Toki vaahterat ova vielä varsin tuuheina lehdistä, joten niitä punaisen sävyjäkin saattaa yhä tulla. Ehkä siis jokunen ruusukin tulee vielä tehdyksi. Tiedä häntä.

Kaikenlaista hässäkkää ja kiirentynkää on ollut sen verran, ettei pahemmin ole pihalle kerennyt, ei kameran kanssa eikä ilman kameraa. Ukkokulta on kyllä alkanut kutsua minua Ahkera-Liisaksi, koska omaishoitotehtävien lisäksi olen ehtinyt saada myös kotona kaikenlaisia rästihommia hoidettua. Olen sitä mieltä, että meikäläinen on tuottavimmillaan silloin, kun kiire painaa päälle. Pienessä paineessa jossain takaraivossa oleva rästilista lyhenee mukavasti. Ja voi sitä tyytyväisyyden tunnetta, kun siitä listasta voi pyyhkiä joitakin pitkään mieltä painaneita ikäviä touhuja taas joksikin aikaa kokonaan pois. Tähän sarjaan kuuluu etenkin keväisin ja syksyisin ikkunoiden pesu. Jotenkin on sellainen muistikuva, että keväällä väli-ikkunat jäivät kokonaan pesemättä. Jos näin on, ei huoli ole kummoinenkaan, sillä eivätpä nuo kovin pölyiset olleetkaan. Jaoin tällä kertaa ison urakan puoliksi ja viime viikolla pesin makkarien ja keittiön ikkunat, tällä viikolla olkkarin, takkahuoneen ja kirjaston ikkunat sekä joitakin pikkuikkunoita. Eilen istuin pelkästään puhtaita ikkunoita ihailemassa sohvannurkassa tovin kovin itseeni tyytyväisenä.

Pitkään olen suunnitellut kellarin siivoamisen lisäksi myös autotallin järjestämistä. Koska olemme hiljaa keskenämme Ukkokullan kanssa sopineet, että nuo alueet ovat hänen valtakuntaansa, olen odottanut sopivaa yhteistä aikaa, jolloin voisimme pureutua esimerkiksi autotalliin. No, eihän sellaista ole löytynyt. Eilen sitten menin varaston kautta autotalliin ja yksinkertaisesti ryhdyin hommiin. Siivosin muutama viikko sitten kellarista yhden osuuden ja silloin totesin, ettei välttämättä paljon tarvitse edes pois heittää. Riittää, kun järjestää tavarat loogisesti ja järkevästi, tilaa syntyy. En laisinkaan väheksy Ukkokullan järjestyksenpitoa, mutta jotenkin on vain vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi strasselipusseja pitää olla kolmella hyllyllä, kun niille riittäisi yksi helposti tavoitettavissa oleva paikka. Muutama tunti tuohon siivousurakkaan meni, mutta tulokseen oli pakko olla tyytyväinen. Kaikenmaailman öljyt, varaosat ja työkalut ovat likimain entisillä paikoillaan, mutta tiivistettyinä, järjestettyinä ja rikkinäisistä hanskoista sekä niistä turhista strasselipussukoista tyhjennettyinä. Isot tavarat asettelin seinien viereen, joten nyt pääsee vaivatta autotallissa liikkumaan.

Tänään oli tarkoitus mennä aamusella pihamaalle, ainakin katsastamaan, mitä siellä voisi tehdä. Niin ja ottamaan muutamia kuvia. Aurinkokin paistoi kauniisti ja lämpöä riitti heti aamusta jo +7 asteen verran. Tuli sitten kuitenkin muita hommia ja vähitellen taivas on vetänyt pilveen. Toki myös lakanapyykki on pyörinyt koneessa ja leivoin pellillisen raparperi-herukkapiirakkaa, joten ei tämä päivä tyhänpanttina ole kulunut. Huomiseksi on luvattu jälleen lämmintä ja aurinkoista, joten vietettäköön raikas sunnuntai pihamaalla - jollei muuta niin mietiskellen ja nurmikolle pudonneita lehtiä potkiskellen.

Tokihan sitä pitää myös kuva rakkaasta karvakasasta laittaa tähänkin postaukseen. Juuso ei selvästikään pidä syksyn saapumisesta. Se käy ulkona lähinnä asioillaan, mutta palaa mielellään takaisin sisälle heti vain, kunhan isäntäväki suostuu sen hakemaan. On se hyvä, että meillä on pitkä ruokapöytä, sillä näin lauantaiaamuna siihen on mahduttava kahden ihmisen aamiaistarpeet, lehti kumpaisellekin luettavaksi jaettuna ja tietenkin kunnon lohko kissan aamutorkuille. Ei puhettakaan, että se menisi vaikkapa tuolille köllimään tai matolle. Eihän sieltä näe tarvittaessa ulos. 

Monet hygieenikot taivastelevat usein kissanomistajien tapaa päästää lemmikkinsä omaan sänkyyn tai jopa pöydille. Kissa on kuitenkin erittäin siisti eläin ja jokainen lemmikkinsä tunteva osaa yleensä punnita kaikenlaiset riskit. Monet asiantuntijat väittävät, että lisääntyneiden allergioiden syynä olisi ihmisen vieraantuminen eläimistä ja luonnosta sekä myös liiallinen tehosiivousaineiden käyttö. Eläinperheessä siivoamista tulee toki enemmän, mutta kaikissa asioissa on hyvät ja huonot puolensa. Jaksan imuroida lattioita ja pestä pöytäliinoja sen verran usein, ettei meillä kukaan tukehdu kissankarvoihin. Jos Juuson aamutorkut ruokapöydällä olisivat olleet meille terveydellinen riski, olisimme varmasti jo näiden 12 vuoden aikana sairastuneet. Ja toki katti häädetään lattialle, kun talossa on oman väen lisäksi muitakin tai kun pöydälle katetaan muita aterioita.

Juusosta on ollut meille niin paljon iloa, että vastapainoksi jaksan vähän enemmän kotia puunata. Juusolla on omat oikkunsa ja tapansa ja ihanan persoonallinen luonne, joten se sopii hyvin meidän kahden aikuisen pieneen perheeseen tuomaan hiukan ääntä, eloa ja erityisesti sitä iloa.

Pakkasaamu, hui kauhistus!

Lokakuun toinen päivä on alkanut kylmissä merkeissä. Mittari näytti aamyhdeksältä -3.3 pakkasta. Hyrrrr! Ei ihme, että Juusokin on hilannut itsensä keittiön ikkunalaudalle torkkumaan. Huokuuhan alla oleva patteri mukavasti lämpöä. Ymmärrätte varmaan myös, miksi meillä on aika vähän tavaraa ikkunalaudoilla. Kukat saavat väistyä, jotta lemmikki pääsee rauhassa tiirailemaan ikkunasta ulos ja tarvittaessa myös oikaisemaan vanhenevat luunsa ollakseen kuitenkin läsnä siellä, missä emäntänsäkin.

Toin kaksi viikkoa sitten koko kesän ulkona roikkuneet kaktukset sisälle. Muutama päivä sitten huomasin, että kirkkaanpunainen kaktus on tehnyt lukuisia nuppuja. Toinen kaktukseni kukkii vaaleanpunaisin kukin ja yleensä vasta myöhemmin. 

Sen sijaan runkoverenpisarat lienevät paleltuneet, sillä en sitten muistanutkaan siirtää niitä ajoissa lämpimään. Tuolla ne terassilla nuokkuvat sen näköisinä, että parhaiten ne minua ilahduttavat kompostissa. Aurinko on jo kivunnut taivaalle ja lämmittää mukavasti. Autonkin ikkunat ovat sulaneet, joten saatan nyt lähteä hoitamaan asioita tarvitsematta rapsuttaa jäätä.

Kävin ennen tätä postaustani lukemassa lukuisan joukon blogipäivityksiä, mutta liian varhain heränneenä en saanut laitettua ainuttakaan kommenttia. Joskus vain käy yksinkertaisesti niin, ettei saa sanoja itsestään ulos. Tänään näyttää tuo sanomisen vaikeus edelleen jatkuvan. Siksi tyydynkin tähän lyhykäiseen syyspäivän postaukseen.

Toivotan teidät

Leena ja pojat

Nan

Tylsä Mörökölli

lämpimästi tervetulleiksi blogin lukijoiksi. 

Kiitän myös Karolinaa Karoliinan puutarha -blogista saamastani haasteesta, vastaan siihen lähipäivinä.

Juuson syysspurtti

Tänään päätettiin lähteä aamupäivällä mamman kanssa sipulihommiin. Ajattelin istua vieressä katsomassa, että mamma laittaa varmasti kaikki sipulit oikeinpäin. Olen nimittäin kuullut tarinan mamman nuoruudesta, silloin hän istutti kasvimaalle tavallisia sipuleita nurinpäin ja siitä on riittänyt hauskuutta vuosiksi eteenpäin. Kuinka mamma laittoi sipulit kasvamaan kiinalaisia varten. 

Enpä kuitenkaan muistanut, että mamman hommat ovat hyvin monivaiheisia. Sen sijaan, että hän olisi hakenut lapion ja ryhtynyt tunkemaan kukkasipuleita multaan, hän asettelikin kaikki pussukat terassille ja ryhtyi niitä kuvaamaan. Eihän nyt sipulit sillä tavoin ryhdy keväällä kukkimaan. Terassilla, ilman multaa, höh. Niinpä sitten päätin järjestää vähän säpinää mamman elämään ja spurttasin kovalla vauhdilla suoraan keinun yläparrelle.

Menomatka sujui oikein hyvin. Kovassa vauhdissa kun ei ehdi ajattelemaan, eikä edes pahemmin pelkäämään. Täällä korkeuksissa en olekaan ollut pitkään aikaan. Mitähän täällä tekisi ja miten ihmeessä pääsisin alas? Mamma on siirtänyt keinun kirjaston ikkunan alle ja työntänyt tuon huvilakatosen aivan viereen. Näkyvissä ei ole sopivaa paikkaa, johon hyppäisin.

Miten olisi toisesta päästä? Ei, siellä on sama juttu. Huvilakatoksen nurkkapylväät sielläkin liian lähellä. Mamma ei taida muistaa, että minusta tavaroiden pitäisi pysyä samoilla paikoilla. Pentuna oli kiva innostua uudesta järjestyksestä, mutta minä-kissa olen jo ohittanut teini-iänkin. Keinu on kyllä nyt paremmassa paikassa, kun siihen paistaa aurinko pidempään. Tuo huvilakatos sen sijaan on minusta ihan kauhea kummitusmainen hökötys, enkä ole koskaan siitä tykännyt. 

Ehkä nämä sirkuskissamaiset temppuilut riittävät tältä päivältä ja palaan tuonne maankamaralle samaa reittiä, mistä tulinkin. Mammakin vaan räpsii kamerallaan ja nauraa hekottaa sen sijaan, että tulisi auttamaan minua. Saa kyllä istuttaa sipulinsa ilman minun neuvojani.

Siinä olikin tämän sunnuntain liikuntatunti. Nyt menisin mielelläni ruokakupin kautta lempituolilleni ottamaan mukavat päivätorkut. Haloo henkilökunta! Valjaat pois, kissa haluaa sisälle! 

Kissantassun pehmoisia painalluksia syyskuun viimeisiin päiviin 

teille kaikille

toivottavat Juuso ja Between!

Kuuraisia kukkia ja hitauden tuntua

Kesä oli niin ihanan lämmin ja suosiollinen kaikenlaiseen ulkoiluun ja pihalla elämiseen, että taisin tyystin unohtaa senkin ihanuuden joskus loppuvan. Hyiset koillistuulet ovat tuoneet arktisia ilmoja ja pakottaneet napsauttamaan sähköpatterit iltaisin päälle ja kaivamaan villasukat kesäsäilöstään. Hurjinta taisi olla torstaiaamun vilkaisu lämpömittariin; meillä oli nimittäin vielä aamuyhdeksältä -1 astetta - siis pakkasta. Siltä näytti pihallakin. Valkoinen kuura päällysti alapihan nurmikon ja yläpihankin kasvien lehdet olivat saaneet pitsimäisen peitteen.

Jatkossakin kylmiä ilmoja ja yöhallaa ennustavat säätiedotukset ovat saaneet syyspuuhiini vauhtia. Kaivoin vielä kauniisti kukkivat pelaguut isojen ruukkujen kesäkukkaistutuksista ja laitoin omiin purkkeihinsa. Aion yrittää niiden talvetusta, vaikka oikein sopivaa paikkaa ei olekaan. Toistaiseksi pelaguut saavat olla autotallissa, jossa ne saavat valoa. Autotallissa ei kuitenkaan ole lämmitystä ja kunnon pakkasten saapuessa se lienee liian kylmä paikka pelaguille. Mahtaisivatko ne jaksaa kitkuttaa kellarissa, jossa on lämpimämpää, mutta pimeää? Kokeillaan, muutenhan sitä ei tiedä.

Samoin sisäänkäynnin isoissa ruukuissa kesän kasvaneet runkoverenpisarat laitoin omiin purkkeihinsa, sillä niitä isoja ruukkuja ei kyllä mitenkään tämän naisen voimin saa lämpimämpään paikkaan siirtymään. Verenpisaratkin saavat viettää jonkin aikaa autotallissa ja sen jälkeen kuskaan ne kellariin. Amppeleissa roikkuneet riippapegoniat kärsivät tuosta ainokaisesta pakkasyöstä. Ne olivat aamulla varsin surullisen näköisiä paleltuneita lehtiä alakuloisina roikottaessaan.

Perjantai kului mukavasti pihamaata siivotessa. Pesin kukkaruukkuja ja -laatikoita, kuskasin kesätavaroita kellariin ja inventoin samalla kynttilälyhtyjen määrän ja kunnon. Jokusen lyhdyn olen jo tuonut ulos ja ryhtynyt polttamaan niissä kynttilöitä. Illat ovat jo kovin pimeitä, aurinko laskee seitsemän tienoilla. Pihakalusteet kannoimme Ukkokullan kanssa kellariin, terassille jäi pari tuolia ja pöytä, jotka kestävät talvea sekä puukeinu, joka on niin iso, ettei sitä pysty kellariin viemään. 

Puut ovat vielä lähes täydessä lehdessä. Joissakin koivuissa on keltaiset lehdet ja toki lehtiä on runsaasti alaskin tullut, mutta on myös vielä ihan vihreitä koivuja. Vaahteranlehtiin on alkanut tulla ruskan sävyjä, aurinkoisilla paikoilla runsaastikin, mutta haravointi on edelleen edessäpäin. Huomiseksi olen suunnitellut sipulien istuttamista, mikäli ei sada.

Jollei enää omalla pihalla tarkenekaan istuskella, on jälleen aikaa kävellä katselemassa oman kylän maisemia. Tien vierillä kukkivat vielä lupiinit, apilat ja monet muut luonnonkukat. Useimmat luultavasti toista kertaa edellisen viikon lämpimien ilmojen innoittamina. Sisälläkin tulee taas siivottua kesäistä ahkerammin. Innostuin jopa verhoja vaihtamaan ja siinä ohessa sain pestyä makkarien ja keittiön ikkunat. Ulkopinnat pesin jo muutama viikko sitten, mutta sisä- ja välipinnat pitää vielä kuurata olkkarin ikkunoista. En ole järin ihastunut ikkunanpesupuuhaan, mutta kun laittaa hyvää musiikkia soimaan ja ottaa sopivan asenteen, homma kyllä hoituu. 

Tänään kipaisin kaupasta hakemassa muutaman kanervan ja callunan. Josko huomenna saisin niitä laitettua pois otettujen kesäkukkien tilalle. 

Toisin kuin kevät, tämä syksy saa minut jotenkin hidastumaan. En pidä pimeydestä enkä kylmyydestä, en kovin paljon edes maaväreistä. Monet puhuvat innostuneena lämpöiseen torkkupeittoon kääriytymisestä ja antautumisesta hyvälle kirjalle kynttilöiden palaessa ympärillä. Minkäs sille mahtaa, että olen toiminnan ihminen, pidän konkreettisesta tekemisestä ja sellaisesta touhusta, jossa jotain näkyvää syntyy. Toki rakastan kirjoja ja luen niin paljon kuin suinkin ehdin. Enimmäkseen kuitenkin sängyssä ennen nukahtamista ja sellaisina hetkinä, jolloin ei ole mahdollista ryhtyä johonkin aikaa vievämpään puuhaan. Ehkä kuitenkin saan itseeni vauhtia, kun tämä syksy tästä etenee. Ja kohtahan on kuitenkin joulu ja sen jälkeen voikin sitten ryhtyä hyvällä omallatunnolla suuntaamaan katseensa kesään. Eli kesää kohti ollaan menossa. Reippaasti.

 
Kaupat ovat täynnä ihania villalankauutuuksia. Hetken jo tänään seisoin lankakeriä hypistelemässä miettien, mitä niistä voisinkaan tehdä. Herkullisista väreistä ja pehmoisista keristä huolimatta kutominen ei nyt vaan ole tällä hetkellä minun juttuni. Sen sijaan ristipistot jaksavat edelleen innostaa ja muutama idea onkin muhimassa. Viime viikolla älysin jopa ottaa ristipistotyön mukaan mennessäni isän kanssa Silmäklinikalle. Siellä kun saa istua odottamassa tunnin jos parikin, aika kului hyvin neulalla värejä kankaalle pistellessä. Muutama mummo tuli kiinnostuneena kysymään, mitä teen, kun työ näytti niin oudolta. Ristipistojen tekeminen ei ole ollut suomalaisittain koskaan mikään erityisen suosittu juttu. Suomenruotsalaiset sen sijaan lienevät niitä enemmän harrastaneet.

Leppoisaa viikonvaihdetta kaikille!
 

Niin on epäoikeudenmukaista

Elämä on ajoittain todella epäoikeudenmukaista. Eikö ihmiselle riittäisi normaaliin vanhenemiseen liittyvät vaivat, eteisvärinät ja diabetes, vakavasti sairastuneen puolison hoitaminen ja hautaan saattaminen. Onko ihan pakko latoa siihen päälle vielä vakava syöpäsairaus. Ukkokullan äidillä todettiin viime viikolla rintasyöpä. Vielä ei täysin tiedetä, millainen ruljanssi on edessä, mutta arvatenkin raskaita viikkoja on tiedossa.

Onneksi minulle on karttunut runsaasti omaishoidon kokemuksia viimeisen kahden vuoden ajalta auttaessani omia vanhempiani kumpaisenkin sairastaessa. Ehkä tämä kantapään kautta hankittu kokemus ja tietämys pääkaupunkiseudun terveydenhoitosysteemistä, seikkailuista järjenkäytön unohtamassa sairaalabyrokratiassa ja Kelan kummallisuuksista onkin tarkoitus hyödyntää satakymmenprosenttisesti.

En halua ruikuttaa, olenhan itse terve, samoin oma perheeni. Totean vain, että sodan ja puutteen vuodet eläneet, pitkän ja raskaan päivätyön tehneet vanhukset ansaitsisivat rauhallisen ja leppoisan loppuelämän.

 

Aurinkoa ja vettä vuorotellen

Tänään on saatu aurinkoa ja vettä vuorotellen ja välillä myös yhtä aikaa. Hassun näköistä, kun ikkunasta katsoen aivan siniseltä taivaalta tulee kaatamalla vettä. Pilvi oli talon päällä, eikä se näkynyt ikkunasta kurkkijalle. Harvinaisen hyvin netin säätutka on sateen ennustanut, sillä aamulla tarkistin, että kolmeen saakka voin työskennellä pihamaalla. Sitten alkaa satamaan. Ja niin myös kävi. Tosin en ollut ihan siihen kolmeen saakka pihalla, vaan tavaroita kellariin viedessäni lipsahdinkin sinne siivoamaan. 

Kellari on sovitusti Ukkokullan valtakuntaa, mutta toki siellä on minun puutarhatavaroillenikin pieni loukko. Jotenkin on vain alkanut ottaa oikein kunnolla pattiin, kun kellari täyttyy roinasta, eikä siellä kohta pääse kunnolla kulkemaan. Ukkokulta kyllä väittää, että hänellä on kaikki kamat järjestyksessä, mutta ehkä minun käsitykseni järjestyksestä on vähän toisenlainen. Loppujen lopuksi en paljonkaan tavaraa laittanut roskapinoon, vaan yksinkertaisesti järjestelin hyllyt tehokkaammin ja minun mielestäni loogisemmin. Hyvin mahtuivat kalastusvälineet, grillaustarvikkeet, polkupyörän varaosat ja ties mitkä hilavitkuttimet, eikä hetkeen tarvitse pääkäytävällä kompastella. Kellarissamme on kuitenkin tuon pääkäytäväksi kutsumani tilan lisäksi muita nurkkia, jotka edelleen kaipaavat järjestelijää. Nyt näyttää vahvasti siltä, että vielä tulevan syksyn aikana raahaan Ukkokullan kanssani kellariin tekemään yhteistä järjestystä. Eipä hänen sitten tarvitse marmattaa, että taas on kaikki hukassa.

Tänään oli selkeästi syksyinen aamu. Vielä yhdeksältä ulkomittari näytti vain seitsemää astetta, eikä aurinkoisen jaksonkaan aikana paljon päälle kymmenen asteen päästy. Mukava oli kuitenkin puuhailla pihamaalla. Pelaguita ja lumihiutaletta sekä sisäänkäynnin amppeleissa roikkuvia begonioita lukuunottamatta kesäkukat saivat mennä kompostiin. Keittiön ikkunan alle laitoin jo muutaman kanervan kesäisten murattien seuraksi. Muratit saavat olla kevääseen asti. Yleensä ne säilyttävät värinsä ihan mukavasti. Samanlaisen istutuksen tein työhuoneeni ikkunalaatikkoon. Katsotaan nyt, laitanko terassikaiteiden laatikoihin yhtään mitään. Kunhan isoista porttipylväsruukuista pelaguut joutavat pois, laitan luultavasti myös niihin kellokanervaa murattien seuraksi ja upotan ruukkuihin lyhtyjä varten pitkät piikit. Sisäänkäynnin vieressä olevissa isoissa ruukuissa on yhä kukkivat runkoverenpisarat. Harmi, ettei minulla ole paikkaa niiden talvetukseen, joten kompostiin nekin taitavat joutua. Tilalle aion hankkia edellisvuosien tapaan sypressit, joihin laitan myöhemmin jouluvalot.

Huomaan tässä kirjoittaessani, että olen vihdoin hyväksynyt syksyn saapumisen. Vaihtoehtoja ei kyllä juurikaan ole, mutta enää ei ärsytä niin paljon kesästä luopuminen. Paremminkin ajatukset alkavat jo pyöriä tulevassa. Tämä syksy ja talvi on vain yksi etappi ennen kuin jälleen pääsee miettimään kesäisiä istutuksia ja ihanaa aurinkoa.

Eilen iltapäivällä pesin pihalla kesäkukkaruukkuja ja jätin ne terassille kuivumaan. Isot ruukut saavat nojailla talon kupeessa läpi talven, mutta pienemmät pääsevät kellarin hyllyyn. Pihakoristeistakin suurimman osan puhdistan ja vien kellariin. Kasteluvesitynnyrit olen jo tyhjentänyt, mutta kastelukannuissa on edelleen vettä pelaguita varten. Tosin kovin paljon kukat eivät enää kastelua vaadi, vaikka eivät ihan taivasalla olekaan.

Nurmikko olisi pitänyt tänään leikata, mutta aamupäivällä en ehtinyt ja iltapäivällä oli sateista ja liian märkää. Antaa rauhassa kuivua. Koivun- ja vaahteranlehtiä on tullut runsaasti alas ja nurmella ne tulevat mukavasti silputuiksi ruohonleikkurilla. Usein leikkaan vielä ihan loppusyksystä nurmikon lähes pelkästään silputakseni puiden lehtiä. Ei tarvitse niin paljon haravoida ja sinnehän se silppu maatuu nurmen ravinnoksi.

Juuso on alkanut viihtyä yhä enemmän sisätiloissa. Aamulla se haluaa ensimmäiseksi ulos ja on siellä siihen saakka, kunnes minä tai Ukkokulta ilmestymme näkyville. Silloin se pyytää heti sisälle ja sinne päästyään tyhjentää ruokakuppinsa ja kömpii lempituoliinsa köllimään. Se saattaa käydä pari kertaa ulkona päivän aikana, mutta heti meidän äänemme kuullessaan se ilmestyy naukumaan sisällepääsyä. Usein se on vielä iltapimeällä vähän aikaa ulkona, mutta haemme sen sisälle viimeistään mennessämme itse nukkumaan. Luulen, ettei Juuso tykkää laisinkaan märästä maasta ja kosteasta ruohikosta. Sadetta se ei välttämättä pelästy laisinkaan, vaikka kylläkin hakeutuu sateen suojaan. Nukkumapaikan täytyy kuitenkin olla kuiva, ehkä mieluummin jopa lämmin. Siksi se kai tykkää hakekasastakin, kun sen pinta tuntuu kuivalta ja lämpimältä.

Tässä eräänä iltana Juuso oli kovasti levoton, kärtti ulos, mutta ei siellä kuitenkaan viihtynyt. Taisi telkusta tulla jotain kiinnostavaa, joten sen enempää minä kuin Ukkokultakaan ei tullut lähteneeksi metsään Juuson kanssa kävelylle. Yöllä puoli kahden aikaan Juuso sitten naukui kovaäänisesti sänkyni vieressä ja siitä tiesin sillä olevan hätä. Yrittäkää itse herätä pilkkopimeässä yössä täydestä unesta kissan vessahätään. Ajatuskin kenkien ja jonkun pusakan hakemisesta ei kiehtonut laisinkaan ja niin telkesin Juuson kodinhoitohuoneeseen. Ressukka ei edes tajunnut tulleensa huijatuksi, kun mamma sen syliinsä nosti ja hellästi rapsutellen siirsi katin mankelipöydälle livahtaen itse pikaisesti pois ovet takanansa sulkien. Aamulla herättyäni kävin aukaisemassa kodinhoitohuoneen oven ja siellä Juuso nukkui tyytyväisenä penkin päälle asetetuilla tyynyillä tassut jälleen kattoa kohti. Hiekkalaatikossa oli pitkät pötkylät, jotka nopeasti siivosin ja vihdoin kissakin hypähti lattialle itseään pitkäksi venytellen ja tassutteli tavalliseen tapaansa keittiöön hinkkaamaan jalkojani sen merkiksi, että nyt olisi sopiva aika tarjota pientä aamupalaa. Siitä se päivä taas käynnistyi normaaliin tapaan, enkä usko, että Juuso minua pahalla muisteli yöllisestä vankeudestaan. Minkäs sille mahtaa, kun kissa ei ymmärrä omaa parastaan ja käytä edes yölliseen aikaan yksityistä sisävessaansa.

Rouskut, tatit, vahakkaat,
vanhat sekä nuorekkaat.
Maasta ylös kurkottuu,
nyt on metsän syyskuu. 

Raikkaita syyskuun päiviä alkavalle viikolle!

PS. Inka, olet lämpimästi tervetullut blogini lukijaksi.

Sadetta, siivousta ja sinne tänne suhailua

Parin päivän ajan olemme saaneet vettä oikein kunnolla. Eilisaamuna ihan ukkosen kera. Menoa on riittänyt niin omasta takaa kuin vanhempienkin toimesta, joten minkäänlaisia vapaa-ajan kulutusongelmia ei ole ollut. Äidin sädehoitorupeama on tältä erää ohi, mutta ripuli ja ylenpalttinen väsymys ovat edelleen läsnä. Lääkärin mukaan mahdollisesti vielä useamman viikon, ennenkuin olo tasaantuu. Verihiutaletuotannon romahtamista on tutkittu monenlaisilla kokeilla. Eilen otettiin toinen luuydinnäyte, kun se edellinen ei onnistunut. Ei ole ihme, jos vanha ihminen väsähtää ja ilmoittaa, ettei enää millään jaksaisi alituisia lääkärissä käyntejä. No, maanantaina on sitten äidin kaihileikkaus ja samanaikaisesti isän glaukoomaleikkaus. Jouduin valjastamaan Ukkokullan mukaan kuljetustoimiin, sillä mitenkään en kahteen paikkaan samanaikaisesti repeä. 

Pihalle en juurikaan ole ehtinyt, mutta kukapa sitä kaatosateessa viihtyisikään. Toiveissa on aurinkoinen sunnuntai, jolloin olisi aikaa vähän siivoilla kesäkukkia kompostiin ja muutakin kesätavaraa voisi kuskata jo kellariin. Säät näyttävät nyt sellaisilta, että tuskin tuolla ulkona ainakaan pitkiä aikoja puutarhapöydän ääressä istuskellaan. Viherpeukaloiden sipulilähetys on saapunut postiin, joten kohta puoliin käyn sen kauppamatkalla hakemassa. Pääsenpä vähän hypistelemään. Yöllä heräsin jossain vaiheessa miettimään, josko leikkaisin jugurttipurkeista nimilappuja sipuli-istutuksille. Permanent-tussilla kirjoitettu nimi säilyy kyllä talven melskeissä.

Tomaatteja on syöty ahkerasti ja yhä niitä on talon seinustalla kypsymässä. Selvästi kyllä kypsymistahti on hidastunut viilentyneiden ilmojen vuoksi. Ehkä loput täytyy piakkoin hakea sisälle kypsymään. Sienimetsään ei ole ollut aikaa lähteä, mutta kaikenlaisia kantosieniä näkyy löytyvän omalta pihaltakin. Ainakin kuvattaviksi.

Juuso nukkuu häntä kainalossa tuossa lempituolillaan varsin äänekkäästi kuorsaten. Se viihtyy nykyisin huomattavasti paremmin sisätilojen lämmössä. Meikäläisen puutarhajutut ovat tänään aika huonoissa kantimissa, kun ajatus rientää ties minne sfääreihin. Viikonloppu on alkamassa, joten olkoon postauksen loppukin vähän keveämpää.

* * *

MIEHEN KASVATUSOPAS

1. 

Ennen kuin hankit miehen on sinun pohdittava tarkoin, jaksatko pitää siitä huolta monta vuotta eteenpäin, sillä miehet eivät selviä luonnossa ilman omistajaansa.

2.

 Keskustele myös perheesi kanssa. Vaikka miehet ovat suloisia, kaikki eivät kuitenkaan pidä niistä, jotkut voivat olla jopa allergisia niille.

3. 

Ennen miehen hankkimista mieti tarkoin minkä rotuisen miehen haluat. Karvan pituudessa, värissä ja luonteessa on huomattavia eroja rodusta riippuen. Yleisesti ottaen erilaiset suomenhörökorvat ja lapinseisojat on helpoin hankkia, mutta hieman vaikeampi kouluttaa kuin eurooppalaiset rodut.

4. 

Mieti myös mihin käyttötarkoitukseen miehesi haluat. Jos haluat vain tavallisen kotimiehen makaamaan sohvallesi, kerjäämään ruokaa ja haukkumaan vieraita, kelpaa siihen parhaiten tavallinen suomalainen perusmies. Jos taas tarvitset näyttelymiehen, on myös ulkonäölle asetettava vaatimuksia. Miesnäyttelyissä menestyvät parhaiten jäntevät, ruskeat ja suhteellisen lyhytkarvaiset miehet. Näyttelymiehen pitoon liittyy muutamia ongelmia, niillä on mm. taipumusta karkailla. Harrastuskäyttöön on myös erilaisia miehiä. Metsästykseen tarkoitetut miehet vaativat paljon liikuntaa ja ulkoilutusta. Siksi suosittelemme erilaisia nk. seisojia, jotka eivät vaadi niin paljon liikuntaa ja sitä voi harjoittaa myös sisätiloissa.

5. 

Kun olet tehnyt päätöksen miehen hankkimisesta, sinun on otettava selvää, mistä saat haluamasi miehen. Ota yhteyttä perheisiin joissa tiedät olevan vapaita miehiä ja tee varaus. Käy tapaamassa miestä ja hänen perhettään ennen lopullista päätöstä, sillä perheolosuhteet vaikuttavat myöhempään koulutukseen.

6. 

Varmista että mies on vieroitettu emostaan.

7. 

Kysy miehen kasvattajilta miehen ruokintaohjeita ja muita tärkeitä sinua kiinnostavia seikkoja.

8. 

Voit hankkia myös hylätyn miehen, mutta sillä voi olla edellisten omistajien jäljiltä pahoja tapoja.

9. 

Kun olet löytänyt sopivan miehen, vie se lääkärille tarkastukseen ja rokotettavaksi.

10. 

Vie mies kotiisi. Varmista että sillä on tarpeeksi juomaa ja ruokaa,jotta se pysyy tyytyväisenä.

11. 

Useimmat antavat miehen nukkua sängyssään ja se onkin usein mukavaa. Varmista kuitenkin ettei miehelläsi ole syöpäläisiä, jotka voivat tarttua sinuun.

12. 

Koulutus on parasta aloittaa yksinkertaisista asioista, kuten sisäsiisteydestä. Ankarasta koulutuksesta huolimatta kaikki miehet eivät kuitenkaan opi sisäsiisteiksi. Oven avaaminen ja kukkien tuominen ovat hankalia temppuja, jotka onnistuvat vain valioyksilöiltä.

13. 

Vaikka miehet näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät kuitenkaan ymmärrä puhettasi.

14. 

Jos mies karkailee, kokeile aidata piha tai käyttää talutushihnaa. Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen. Jos karkailu jatkuu, hanki uusi mies.

15. 

Huomaa, ettei kaikkia miehiä kannata käyttää siitokseen. Siihen kelpaavat vain rekisteröidyt miehet. Jos kuitenkin haluat pentuja eikä miehesi ole rekisterissä, varaudu ongelmiin.

* * *

Huumorintäyteistä elämää tulevanakin viikonloppuna!

 

Syksyn kynnyksen yli on jo astuttu

Pakko todeta, että syksy on saapunut. Vielä sunnuntaina ruokailimme pihamaalla auringon lämmössä, mutta eilisen ja tämän päivän tuuli on tuivertanut varsin navakasti ja ilmaa tehokkaasti viilentävästi. Vihdoin aamulla alkoi myös sade, jota tosin olen hiukan kaipaillutkin. Ei tarvitse kastella tämän syksyn istutuksia niin innokkaasti. Sipulipakkauksia on tarttunut yhdestä jos toisestakin kaupasta mukaani, mutta edelleen odottelen tilaustani Viherpeukaloista. Ihmeen kauan lähetyksen saapuminen näyttää nyt kestävän. Eihän sipuli-istutuksilla vielä niin kiire ole, mutta vähitellen olisi kiva aloittaa sekin urakka. Pikkusipulit on kuulemma hyvä laittaa isompia aiemmin multaan.

Yksittäisiä kukkijoita puutarhassa vielä näkyy, mutta mitään värien ja muotojen suitsutusta ei enää juurikaan ole. Keltaisia tai paremminkin likaisen ruskeita koivun lehtiä tuuli lennättää nurmikolle läjäpäin. Vaahteroissa on vielä hyvin vähän ruskan värejä. Yöt ovat olleet sen verran lämpimiä, ettei pakkasesta ole tietoakaan. Kurjenpolvissa on edelleen yksittäisiä kukkia, maurinmalva availee harvakseltaan nuppujaan ja cosmoskukka samoin. Yksinäinen orvokki on putkahtanut kukkimaan kompostorin viereen oikein komealla kukalla ja syysleimutkin puskevat vielä uusia kukkia, joskin jo pienempiä kuin aiemmin. Etupihan angervopusikossakin kurttulehtiruusu on päättänyt nostaa esille muutaman nupun ja eilen avautuneen kukinnon. Enpä muistanutkaan, että joskus vuosia sitten tyrkkäsin angervojen viereen tuon kurttulehtiruusun. Se on ollut kaiken aikaa hätää kärsimässä voimakkaiden angervojen parissa, mutta pääseepä tuo edes näin syksyllä uhittelemaan vähän angervoille. 

Jalohortensia on edelleen upeassa kukassa. Ehkä noiden kukintojen sävy on hieman tummentunut ja syventynyt, mutta pitkään se jaksaa kukkia. Toivottavasti jalohortensiani säilyvät talven yli ja muutkin kolme ryhtyisivät ensi kesänä kukkimaan. Lehdet ovat edelleen vihreät ja ehjät, aika komea puska oikeastaan.

Ensimmäistä syksyään puutarhassani viettävä Syyshortensia Vanilla fraise on pukannut jokaiseen oksan kärkeen kukinnon, vaikka ajattelin, ettei se ehkä niin pian istuttamisensa jälkeen vielä jaksa kukkia. Kovinkaan suurta eroa tuolla kukinnolla ei ole etupihalla kasvavaan tavalliseen syyshortensiaani, oksan väri on ehkä punaisempi. Etupihan syyshortensian kukinnot ovat värittyneet kauniisti pinkeiksi. Olisiko lämpimillä ja aurinkoisilla ilmoilla ollut vaikutuksensa, sillä tuo vaaleanpunaisuus on merkittävämpää kuin pitkiin aikoihin.

  
Ja niin taas tässä postauksen kirjoittamisessa vierähti niin paljon aikaa, että on pakko tältä erältä lopettaa, vaikka vielä olisi ollut sanottavaa. Lähden tuttavan tyttärentyttären 10-vuotissynttäreille ja samalla käyn hakemassa lapsen vanhempien tallilta hevonkakkaa puutarhaani varten meille talveksi muhimaan. Pitää vielä muistaa kaivaa saappaat mukaan, sillä taivaalta tulee vettä aika rankasti ja kakkaa lapioidessa tulee muutenkin vähän ryvettyneeksi.

 

Kasvihuone miltei valmis

Kasvihuone alkaa olla koossa. Tämän kuvan ottamisen jälkeen myös ovi ja kattoluukku ovat paikallaan. Ainoastaan joitakin pieniä nippeleitä vielä puuttuu ja viimeiset ruuvien kiristykset. Myös sokkelin ympärille täytyy vielä kärrätä kivituhkaa ja ehkä tehdä pieni porras tuohon ovensuuhun, kun kynnys on aika korkealla. Ei se nyt kulkemista estä, mutta ainakin Ukkokulta väitti siihen kompastuvansa. Kyllä tulikin hieno. Niin hieno, että ymmärrän hyvin, miksi jotkut raahaavat kasvihuoneeseen pöydän ja tuolit ja alkavat viettää siellä teehetkiä.

Ei kasvihuoneen kasaaminen ihan kädenkäänteessä käynyt, joten onneksi se hommattiin näin syyspuolella, jolloin on ollut riittävästi aikaa sen kokoamiseen. Ukkokulta on kyllä tehnyt paljon hommia, eikä tosiaankaan ole oikonut missään vaiheessa. Perustukset on tehty huolella ja sokkelin reunoille on laitettu vähän styroksiakin, jotta multa pysyisi pidempään lämpimänä. Tiilet tuohon käytävälle on huolella naputeltu ja varmistettu niiden suoruus. Harmi, ettei jako toisinpäin onnistunut, olisi saanut vähän kuviota tuohon käytävään. Eräästä blogista sain vihjeen istuttaa kasvit muovisiin astioihin, jolloin esimerkiksi mullanvaihto helpottuu. Niin olen ajatellut tehdä, mutta se jääköön kevääseen.

Kuten kuvasta näkyy, työskentely kasvihuoneen ympärillä on liiskannut ympäristön nurmikon mutaiseksi sotkuksi. Siksi kuorin tuosta oven edestä nurmikon jo kokonaan pois ja laitoin siihen noita kiviä sekä yhden ylimääräiseksi jääneen rapskulehden. Saattaa olla, että tuota sisäänkäynnin edustan kiveystä täytyy vielä laajentaa, riippuu nyt siitä, kuinka paljon siinä tulee tulevaisuudessa kuljettua. Ehkei nyt kuitenkaan samassa määrin, kuin tämän rakennusprojektin aikana.

Kasvihuoneen pystytysopas on aika selkeä, mutta 52-kohtaista ohjeistoa on noudatettava järjestelmällisesti. 

Ukkokulta keksikin käyttöä kellariin säästämilleen ruokapakkauksille. Numeroidut ruuvit, mutterit ja muut osat pysyivät hyvin järjestyksessä ja näin kasvihuoneen kasaaminen helpottui.

Juusokin viihtyi alapihalla paremmin, kun koko perhe oli siellä säheltämässä. Myös viikonloppusaunaan saapunut peräkamaripoika. Maahan pudonneissa koivunlehdissä lötkötteleminen keveässä auringonpaisteessa näytti miellyttävän Juusoa. 

Välillä piti vähän raapia kotikoivua ja pörhistellä häntää, jotta mamma ei luulisi kissansa pelkkiä unia päivät pitkät vetelevän.

Sitten välipalaksi jokunen ruohonkorsi...

...ja anova katse kotia kohti. Johan sitä on tullut riittävästi harrastettua päiväulkoilua. Illan pimeydessä on Juusostakin paljon mieluisampaa tutkiskella pihan pusikoita ja katsella kohti metsän takaa paistavaa kuuta.

Hui kauhistus! Mikäs se täällä pihalla makaa hengettömänä? Hiiret Juuso popsii yhtään kursailematta, mutta päästäisillä se leikkii aikansa ja antaa niille sitten armonpuraisun. Tämä onkin aika iso ja pullea yksilö. Pääsee metsikköön pikkuötököiden yhteiselle hautausmaalle, jonne olemme haudanneet lähinnä näitä päästäisiä.

"No, niin. Nyt on päästäinen saatettu pois mamman rauhaa häiritsemästä, 

joten voisimmeko jo lähteä sisälle."

Mukavaa syyskuista alkuviikkoa kaikille!