Ihana kevätaurinko

Aurinkoa tänäänkin. Terassit lakaistu. Yksi hiekkakäytävistä haravoitu. Muualla vielä märkää tai ainakin kosteaa. Lunta edelleen pihassa riittämiin, joskin sulaminen etenee hyvää vauhtia. Toissapäivänä toin sisälle maljakkoon muutaman syreenistä katkenneen oksan. Eilen niissä oli hiirenkorvat, tänään jo lehdet.

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!
 

Vinkki kesätapaamisesta ja lisää sukkia

Riina Versoja Vaahteramäeltä ja Laura Elämää Paratiisinpalasessa -blogeista ovat järjestämässä puutarhabloggaajien kesätapaamista la 13.6.. Olin viime kesänä järjestetyssä tapaamisessa Marketanpuistossa ja se oli todella mukavaa. Mikäli tapaaminen kiinnostaa sinua, löydät lisätietoa täältä.

Meikäläisen sormet eivät pysy puikoista erossa ja niinpä iltaisin syntyy sukkia. Nyt olen opetellut muutamia uusia mallineuleita.

Ja kas, huomasinpa pari virhettäkin...

Oranssi-ruskeiden sukkien mallineuleen nimeä en tiedä, mutta löysin sen ohjeen Ullan blogista nimellä Ailin lapaset. Niinpä kutsun nyt tuota mallineuletta Ailiksi. Tämä mallineule saattaisi sopia hyvin esimerkiksi pipoon tai kaulahuiviin. Sukan varresta tuli jämäkänoloinen. Aili joustaa jonkin verran, mutta ei tavanomaisten neulemallien tapaan. Ennakoin tämän laittamalla 14 silmukkaa puikkoa kohti. Lankana 7-veikka ja puikot 3.

Näihin sukkiin harjoittelin myös uutta kantalapun sivusilmukoiden poimintatapaa. Kudon kantalappua tehdessäni puikon kummassakin päässä kolme ensimmäistä silmukkaa aina oikein. Näin syntyy kantalapun reunaan nätti rivi, jonka lomasta on helppo poimia silmukoita sukan jatkamista varten.

Ei tule reikiä, vaan tuollainen koristeraita. Joku ei ehkä tykkää, mutta minusta se on mukava somiste sukassa.

7-veikan turkoosista ja Sateenkaaresta tein sukat käyttäen Molly-neuletta, joka on helppoa ja nopeaa. Siinä kudotaan kaksi kerrosta oikeaa ja 3. kerros 1 o, 1 n. Jälleen käytin työssä puikkoja nro 3.

Vihreästä 7-veikasta tein sukan kiertävällä mallilla. Puikkoa kohti silmukoita on 12 ja puikkojen nro 3. Tälle mallille en tiedä nimeä, mutta se menee näin:

3 kerrosta 2 o, 2 n

3 kerrosta 1n, 2 o, 2 n

3 kerrosta 2 n, 2 o

3 kerrosta 1 o, 2 n, 2 o

toistetaan edellisiä

Erilaisia kuvioita kokeillessa huomaa, kuinka niillä on valmistuvan sukan kokoon suuri vaikutus. Toiset kuviot joustavat paremmin kuin toiset. Toiset kuviot tekevät automaattisesti sukasta reilun kokoisen, kun taas joku kuvio niukentaa sukan kokoa konkreettisesti. Niinpä joskus varren mallineule johtaa siihen, että sukasta tulee lapsen jalkaan sopiva. Ellei sitten halua purkaa ja aloittaa suuremmalla silmukkamäärällä. Tämä vihreiden sukkien kiertyvä malli joustaa hyvin. 

Yleensä prässään tai höyrytän sukat ennen kuvausta, mutta nämä ovat suoraan puikolta pudonneita. Höyryttäminen tasaa etenkin kirjoneuleita ja tekee valmiista sukista muutenkin viimeistellyn näköiset. Välttämätöntä höyryttäminen ei tietenkään ole.

Tänään oli ihatuttava kevätpäivä. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja rännien alla vesi lotisi. Lumi sulaa aivan silmissä, mikä ei liiemmin sureta. Kävin katsastamassa kasvihuoneen lämpötilaa ja siellä mittari näytti +15, joka taitaa olla enemmän, kuin viime juhannuksen tienoilla. Kello lähentelee iltakuutta ja edelleen ulkona on aivan valoisaa. Aurinko taitaa laskea puolen tunnin kuluttua.
 

Hus lumi pois meidän pihalta...

Tuntuu, kuin meidän pihamaa olisi aivan eri planeetalla kuin kaikkien muiden puutarhabloggaajien. Lunta on edelleenkin vaikka toisille jaettavaksi. Tosin tuo kuva on sunnuntailta ja sen jälkeen pinta on vajonnut melkoisesti. Eilinen päivä eritoten toi kevättä monta piirua lähemmäksi, kun aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja plusasteita oli kymmenen tienoilla.

Eilen kävin leikkaamassa omenapuita. Aikanaan emme ajoissa leikanneet kunnolla ja nyt puut ovat kuin mitäkin kummajaisia. Joka vuosi yritän muotoilla niitä, mutta kerrallaan voi leikata vain yhden tai kaksi isompaa oksaa. Tarkoitus olisi saada ainakin syysomena vähän matalammaksi. Nyt sen korkeimmat oksat huitelevat pilviä piirrellen.

Kuva on helmikuun alusta. Enää ei katolla ole lunta.

Leikkasin myös talon päädyssä kasvavan köynnöshortensian kattorakenteita kohti luikertelevat versot, kuten teen aina näin maaliskuussa. Olin yksin kotona ja oli aika taiteilua saada pitkät tikkaat pystyyn talon päätyyn ylettääkseni leikkaushommiin. Mielessäni kiittelin Ukkokultaa siitä, että hän jokunen vuosi sitten vihdoin hommasi meille kunnon tikkaat, joissa riittää ulottuvuutta, mutta myös jämäkkyyttä. Ei niin hirveästi pelottanut kiipeillä rännikorkeudella, kun tiesi tikkaiden pysyvän pystyssä.

Tarkoitus oli leikata myös tuija-aitaa, mutta se jäi vähän puolitiehen. Kadun puolella ojassa on niin paljon lunta, että upposin sinne polvia myöten. Olisi tullut ehkä ylimääräisiä koloja tuija-aitaan, jos leikkaaja olisi alituiseen humpsahdellut saksiensa kanssa lumen syliin.

Tänään piti mennä kuvaamaan puiden ja pensaiden silmuja. Vaan sää muutti nekin suunnitelmat. Tuulee niin, ettei tukka pysy päässä ja iltapäivän aikana on alkanut ripsiä vettä. Taivas on sakeassa pilvessä. Loppuviikoksi on luvattu jälleen aurinkoista ja kuivempaa, joten silloin oitis pihalle, kunhan silmänsä auki saa. Eilen olikin tosi mukava omenapuissa keikkuessa kuunnella mustarastaan luritusta. Ja olihan sielä seassa muidenkin lintujen sirkutusta. Huiman hienoa!
 

Naistenpäivän iltana

Lämmin kiitos kaikille kannustavista sanoistanne. Taidan olla luonteeltani aikamoinen murehtija, mutta vähitellen elämän aallokossa olen oppinut jakamaan vaikeita asioita muiden ihmisten kanssa. Vertaistuesta saa paljon voimaa ja perspektiiviä ymmärtää asioita monelta kantilta. Yllättäen löytää samoja kokeneita aivan läheltä ja sen myötä paljon käytännön tietoa, josta on runsaasti hyötyä ihan yksinkertaistenkin ongelmien ratkaisemiseen. 

Arkeen on pakko palata ja itse asiassa tavanomaisen päivän pyörittäminen pitää tehokkaasti ajatukset kurissa ja mittakaavat oikosessa. Nyt eletään jokunen aika kurjassa epätietoisuudessa ja tietenkin myös hoitojen aloittamista odotellessa. Ensipäivien järkytyksen jälkeen tilalle on tullut käytännön asioiden järjesteleminen ja toisaalta myös kova usko vaikeuksien selättämiseen.

Meidän pihalla on vielä runsaasti lunta. Viikko sitten ajelin kunnan eteläosissa ja siellä kevät oli paljon pidemmällä. Kotikunta on pitkä ja me asumme lähes sen pohjoisrajalla. Merenrantaan tulee matkaa 50 km. Näin kerran kartan, jossa meidän kylämme oli merkitty erityisen sateiseksi alueeksi.   

Vesisateet ovat sulattaneet lunta erinomaisesti, mutta vielä kaivattaisiin jokunen upea aurinkopäivä. Nythän on luvassa erittäin lämpimiä kevätpäiviä. Paikoin sellaista oli kuulemma jo tänään, mutta meillä kyllä pilvet täyttivät taivaan ja ulkona tuuli navakasti. Hiekkakäytävät alkavat pikapuoliin olla paljaina, joskaan eivät kuivina. Lumikelloja meidän pihamaalla on vielä tovin mahdotonta nähdä.

Katsellessani hiukan kateellisena monia ihanan sulaneita pihoja blogeissanne, lohdutan itseäni toteamalla, että kovinhan tämä kevät on varhainen. Tulkoon varhainen kevät, ei siinä mitään. Tosiasia on kuitenkin, että varhaisen kevään nautintoja takuuvarmasti häiritsevät pelko yöpakkasista, sankoista lumisateista ja kunnon takatalviolosuhteista. Kaikista uhkakuvista huolimatta käyn päivittäin levittelemässä yläpihan lumikasoja ja hakkaamassa jäisiä paikkoja avoimiksi. Tähystelen lumesta paljastuneita istutuspaikkoja millimetrin tarkkuudella, josko jotain mielenkiintoista sieltä mullasta pilkistäisi. Naapurit saavat jälleen tiirailla verhojen raosta meikäläisen hullua hommaa. Ei haittaa. Jokavuotista keväthulluuttahan tämä on.

Turvepelletteihin kylvetyt purjot itivät pikavauhtia ja ihan jokainen siemen. Aika vaivatonta noiden turvepellettien kanssa touhuaminen, joten ihan täytyy laittaa vakavaan harkintaan niiden laajempikin käyttö. Melko kalliitahan ne ovat, mutta toisaalta minun taimikasvatukseni ei pyöri kovin suurissa mittakaavoissa, joten pikkurahoista joka tapauksessa on kyse. Pienissä tiloissa mukavuudellakin on oma arvonsa.

Salkoruusuistakin on jo taimia näkyvillä. Samoin yksi Punatähkä, jota pidän ihmeenä. Löytämäni Punatähkien siemenpussin päivämäärä on vuodelta 2006. Viime vuonna ostetut Syyssyrikän siemenet sen sijaan eivät ole osoittaneet elonmerkkejä. Eivät tehneet niin viime vuonnakaan. Peliä ei tietenkään vielä ole menetetty. Jatketaan odottelua.

Kukkien kylvämisen suhteen taidan noudattaa monien blogistien toimintamallia, eli jatkan kasvatusta kesäisissä olosuhteissa kasvarissa ja pihamaalla. Sen sijaan hyötypuolen siemeniä täytyy kylvää tänne sisälle.

Taistelu jouluruusun puolesta jatkuu. Mäntysuopaliuos ja vesisuihkuttelu ei tuottanut surmaa kirvoille vaan ne jatkoivat mellastustaan. Niinpä kävin ostamassa Spruzitia, josta sain useita vinkkejä. Nyt en ole kirvoja löytänyt, mutta tarkkailu jatkuu edelleen. Kukka on kyllä varsin kärsineen näköinen, vaan se ei suuremmin haittaa, koska uusia versoja työntyy mullasta. Ehkä jouluruusua voisi jo totuttaa ulkoilmaan, kun siellä on niin leutoa. Toisaalta haluan käydä tämän kirvasodan loppuun saakka ja ilman muuta voittajana. Siksi kukka pysyköön valvovan silmäni alla toistaiseksi.

Tässäpä päällimmäiset aatokset. Aion kohta sulkea koneeni ja palata perheen pariin. Kaikki kolme poikaani eli Ukkokulta, Peräkamaripoika ja Juuso ovat kokoontuneet olohuoneeseen. Ja siellä odottaa myös sukkapuikot, joilla on meneillään uuden mallineuleen opettelu.

Hyvää Naistenpäivän iltaa kaikille ihanille naisille. Pidetään lippu korkealla!
 

Lainaa vain

Mä muistan, kun synnyit, tulit ja huusit niin. 

Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin. 

Mä toivon, että pärjäät yli yön huomiseen. 

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain. 

Lainaa vain, lainaa vain.

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

- Pätkä Maaritin laulusta Lainaa vain - 

Esikoisemme, 33-vuotias poikamme leikattiin eilen. Keskiviikkona saimme tietää hänen sairastuneen vakavasti. Vaikka emme vielä aivan varmasti tiedä sairauden astetta, ovat paranemismahdollisuudet vaikeimmissakin tapauksissa hyvät. Seuraavat viikot lienevät tuskalliset, kun odotamme tarkempia tietoja ja tuloksia sekä hoitojen alkamista.

Mikäpä voisi enempää äidin sydäntä raastaa, kuin kuulla lapsensa sairastuneen. Kahta syvemmältä sielua sattuu, kun tietää, miten suuria haavoja tulee jäämään pojan mieleen. Vaikka iho toipuu ja leikkaushaavat umpeutuvat, on pelko pojan mieleen istutettu ehkä loppuelämäksi. Niin myös meidän vanhempien mieleen.

Olemme jälleen saaneet huomata, miten mikään tässä elämässä ei ole itsestään selvää eikä koskaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Tästä on mentävä ja mennäänkin eteenpäin. Olkoon tämä yksi epäoikeudenmukaiselta tuntuva isku elämässä, mutta ei anneta sen olla mitään muuta. Olen ennenkin saanut todeta, että elämä kantaa, kun sille antaa mahdollisuuden. Siihen luotan edelleenkin.

Vapaapäivän taimikylvöjä

Tänään oli tarkoitus käyttää vapaapäivä omenapuita leikkaamalla ja kenties myös tuija-aidalle olisin näyttänyt vähän saksia. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä ulkona sataa vettä oikein kunnolla. Pikkaisen harmittaa tehtävämuutos, mutta minkäs säälle teet. Tietysti ulkona oleminen on pukeutumiskysymys, mutta työskentely kastelevassa sateessa ei ole mikään nautinto. Jätän siis tällä kertaa väliin.

Ryhdyinpä sitten kylvämään siemeniä multaan. Punatähkää, Punahattua punaisena ja valkoisena, Maurinmalvaa, Salkoruusua ja löysinpä vielä muutaman Syrikän siemenkin. Niitä en saanut viime keväänä itämään, josko nyt olisi parempi tuuri.

Laitoin myös vähän tomaattia; Ailsa Craigia, Tigerellaa ja pientä keltaisenväristä päärynätomaattia. Ehkä niillä ei vielä ole kiire, mutta aloitinpa kuitenkin.

Kylvöjä tehdessäni mietin, että olisi pitänyt olla kaukoviisaampi ja säästää enemmän kaikenlaisia elintarvikepakkauksia. Jonkin verran laitoin talven aikana talteen mm. viinirypälerasioita, mutta en riittävästi. Koulimisvaiheeseen minulla on kyllä kellarissa muovisia pikkupurkkeja ja noita turveruukkuja. Siemenkylvössä käy minusta monenlaiset purkit. Aiemmin olen pyöritellyt sanomalehdistä taimipotteja, mutta lehtipotit noiden turveruukkujen ohella tuppaavat kuivumaan liian nopeasti. Silloin ei parane laisinkaan laiskotella kylvösten suihkuttelemisessa ja kastelemisessa.

Väsäsin myös laminoituja taimilappuja. Ehkä sitä samassa ajassa kirjoittelisi kertakäyttölusikoihin tekstejä. Tietokone oli kuitenkin jo auki laskujen maksamista varten ja siinä ohessa naputtelin ja tulostin tekstit, leikkasin laput ja laitoin ne laminointitaskuihin, sitten taskut laminointilaitteen läpi ja lopuksi lappujen leikkaus toisistaan irti. Mietin jopa siemenpussien laminoimista, mutta ehkä teen sen vasta, kun pussit ovat ihan tyhjiä ja luultavasti vain perennoille, joiden tiedot haluan säilyttää.

Puisiin taimikyltteihin en enää panosta, sillä niille kävi jo yhden kesän aikana huonosti. Teksti kyllä pysyi, mutta itse puu tummeni ja paikoin jopa mätäni käyttökelvottomaksi.

Rentoakankaali pilkistää tuijan alta.

Kun tuo valoisien taimikasvatuspaikkojen määrä täällä sisätiloissa on niin suppea, mietin, olisiko parempi kylvää ja kasvattaa perennoja vaikka kesän aikana ulkosalla. Oletteko kokeilleet ja millaisilla tuloksilla? Jos kasvattaisi sisällä vain kesäkukkaset ja hyötykasvit kesää ja kasvaria varten? Niin kivaa, kuin taimikasvatus onkin, alkaa se aina loppukeväästä tympiä. Ei enää millään jaksaisi katsella epämääräisiä purkkeja jokaisella mahdollisella valoisalla paikalla. Hiukan ennen taimien kasvariin ja ulos siirtämistä tuntuu, kuin koti olisi täynnä liian pitkään passattaviksi jääneitä vieraita. 

Ehkä ei ihan näin maaliskuun ensimmäisinä päivinä kannattaisi tuskailla lumen paljoudella omassa pihassa. Kun kuitenkin harva se päivä näkee ihania kevätkuvia naapurikunnan pihamailta ja jopa oman kotikunnan eteläosista, alkaa vähitellen tuntua siltä, kuin omalle pihalle olisi iskenyt ikirouta. Lumi ja jää sulaa hurjaa vauhtia, vaan ei meikäläisen mieleen riittävän nopeasti.

Kohta on lähdettävä Juuson kanssa lenkille, vaikkakin ulkona sataa edelleen ihan kunnolla. Tiedän, että Juuson pitää saada haistella kaikki naapurikissa Leevin jalanjäljet ja jokainen tuttu männynrunko metsikössä, joten Juuson rituaalien läpikäyntiä odotellessani voin taas edistää kevättä ja hakata pihamaan jäätä rikki. Varsinkin, kun vesisade on sitä pehmentänyt.

 Kaikkihan varmaan jo tietävät, että maaliskuuhun ja siten myös kevääseen on viikonvaihteen aikana siirrytty. Vielä on matkaa pihahommiin, joten nautitaan lepohetkistä vaikkapa mukavasti rötkötellen - Juuson tapaan.

 

Jouluruusutaisto

Luulin jo häätäneeni jouluruususta kirvat, vaan ei. Eilen niitä löytyi jälleen. Jouluruusu pääsi viileään suihkuun ja pesin sen jokaisen lehden. Sitkeästi tämä kasvi pyristelee kohti kevättä, uusia versoja nousee hissukseen. Tästä tuli nyt varsinainen jouluruusutaisto, sillä enpä aio minäkään antaa periksi kirvoille. Tutkin päivittäin lehdet ja suihkuttelen niitä. Jos kukka heittää henkensä, ainakin olen tehnyt parhaani. Ihan vähällä en nyt luovuta, kun näin pitkälle ollaan jo päästy.

Osa kellarissa talvehtineista pelaguista otti ja kuoli. Osa on hyvissä voimissa ja uutta lehteä pukkaa mukavasti. En ole vielä vaihtanut pelaguille multaa, sillä ajattelin antaa niiden rauhassa päättää, miten suhtautuvat uuteen eloon. Jälleen sain todeta vanhaan sananlaskuun: "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" sisältyvän viisauden. En nimittäin merkinnyt pelaguiden nimiä purkkeihin syksyllä niitä kellariin viedessäni. Nyt täytyy sitten odottaa kukkia ilmaantumista, nähdäkseni, mikä pelaguu missäkin purkissa kasvaa.

Uuden kylvön pelaguu-vauvat siirsin kylvömullasta isompiin purkkeihin ja kunnon multaan, vaikka nuo varsinaiset lehdet ovatkin vielä aika pieniä. Rypälerasioissa multaa oli vähän ja näytti, kuin taimien kasvu olisi tyystin pysähtynyt. Päätin, että nyt on pelaguutaimien koulimisen aika. Taas yllätti laiskuus, sillä purkit loppuivat kesken, enkä jaksanut lähteä lisää niitä kellarista hakemaan. Viimeiset taimet saivat tyytyä kaverin kanssa yhteiseen purkkiin. Lohdutin niitä toteamalla, että kesällä sitten saavat ihan oman astiansa, kunhan kasvavat ensin terhakkaasti.

Kun kerran taloudessa on laminointilaite, täytyy sille keksiä myös koko rahan edestä töitä. Taimilappujen lisäksi väsäsin suihkupulloihin omat lappunsa. Täällä sisällä harvemmin tarvitsen muuta kuin vettä suihkuttamiseen, mutta puutarhassa suihkupulloja on useampia. Etikkaliuoksella suihkuttelen rikkaruohoja hiekkakäytäviltä, mäntynesteellä kirvoja ruusuista. Nokkosvettäkin on hiukan isommassa ruiskupullossa.

Aika monessakin blogissa on ollut kuvia likimain lumettomista pihamaista ja joillakin jopa vihreitä piippoja pulpahtelee siellä täällä. Eilen en tullut ottaneeksi yleiskuvia pihasta, mutta hiekkakäytävät ovat aikalailla tuon kuvan mukaisia. Paikoitellen jäätä on edelleen tiukasti varjoisimmissa paikoissa. Sen sijaan aurinkoisemmissa paikoissa jää on hapertunut sen verran, että sain sen pintaa rikotuksi ja maata näkyviin. Aurinkoisella paikalla tarkoitan kylläkin sellaista paikkaa, johon aurinko paistaisi, jos se paistaisi. Viime aikoina ei juurikaan ole paistanut.

  
Tänään on helmikuun ja samalla myös tämän talven viimeinen päivä. Huomenna alkaa virallisesti kevät, vaikka sään puolesta siltä on tuntunut jo pidempään. Valon määrä on lisääntynyt huikeasti. Nautitaan siitä. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!
 

Työteliäitä päiviä

Viime päivät ovat olleet varsinaista hulinaa. Viikonloppuna isänsä kanssa saunomaan tullut Peräkamaripoika jäi auttamaan meitä muutaman puun kaadossa. Talon päädystä piti kaataa yksi iso tuomenhaara, sillä sen oksat lepäsivät talon katolla. Onneksi tuomi on kasvattanut monta runkoa ja niissä riittää keväistä ihasteltavaa tulevillekin vuosille. Tuo tuomi ei ole kertaakaan verhoutunut tuomenkehrääjäkoin seitteihin. Viime keväänä oli jokunen merkki koista, mutta hyvin vaatimattomassa määrin.

Rymäytimme nurin myös kompostin takaa pystyyn lahonneen lepän. Monta vuotta sitä säästeltiin tikoille nakuteltavaksi, mutta nyt se alkoi olla jo sen verran kallellaan, että isompi myrsky olisi saattanut rojauttaa sen pihamaalle. Aika moneen osaan lahopuu kaadettaessa pirstoutui pitkin metsikköä ja keräilin niistä osan odottamaan jatkokäsittelyä.

Alapihalta kaatotuomion sai tykkylumen sinne kaartanut leppä. Itse puu kasvoi kunnan maalla, mutta painava lumi taivutti ison puun puutarhaamme, eikä se siitä enää noussut. Puuta kaatoa varten valmisteltaessa huomasimme, että se oli tyvestä halki ja olisi saattanut milloin tahansa rojahtaa omenapuiden päälle. Tyven halkinaisuus ei näkynyt päälle päin, mutta se selvisi, kun puu romahti maahan pojan sahattua vain muutaman viillon. Tipalla oli, etten jäänyt alle. Olin matkalla kiinnittämään köyttä latvuston ympärille, jotta voisimme ohjata puun kaatumissuuntaa. Silloin poika huusi, että "NYT SE KAATUU". Tuli hiukan kiire. Aikamoinen voima tuntuu tykkylumella tosiaan olevan.

Myös yksi kohtalaisen pieneltä näyttävä kuusi sai lähtötuomion, koska se kasvoi liian lähellä omenapuita. Pojat kyllä esittivät vastalauseensa, mutta jos pitää valita omenapuu tai kuusi, valitsin omenapuun. Vaikka puu ei kovin korkeaksi vielä ollutkaan kasvanut, riitti siinä havuja ylenmäärin.

Olen täällä blogistaniassakin monessa yhteydessä esittänyt hartaan toiveeni saada kylppäriin remontti. Kylppärissä ei ole vesivahinkoja ja kyllähän se toimii, mutta toki se alkaa olla aika kulahtaneen näköinen. Ukkokulta on sitä mieltä, että jollei mikään ole rikki ja tilaa voidaan käyttää siihen, mihin se on tarkoitettukin, mitään remppaa ei ole tarvis aloittaa. Minkäs siinä sitten teet - muuta kuin jatkan sitä lottovoiton odottelua. 

Vanhaan lavuaariin ilmestyi jokin aika sitten hiushalkeama, joka laajeni ja laajeni. Viime viikolla lavuaarista lohkesi jo isompi pala lasitusta, joten mikään ei enää auta. Ukkokultakin myönsi, että vaihdettava se on. Ja kun lavuaari meni uusiksi, meni kaappikin. Standardit ovat muuttuneet ja vanha allaskaappi oli alkujaankin aika huono hankinta. Helposti pääsimme yksimielisyyteen uudesta kalusteesta ja niin se yhteistyymin käytiin ostamassa ja kotiin kantamassa.

Laatikoiden etusarjoissa on vielä suojamuovit paikallaan.

Eilinen ilta meni uutta allaskaappia kootessa ja tänään se saatiin ripustettua seinälle. Allaskin on jo paikallaan ja seuraavaksi on vuorossa putkien ja hanan asentaminen. Peilikin menee uusiksi, sillä vanha peili oli jo hiukan kulunut, eikä se mitoiltaan sovi uuden allaskaapin kanssa.

Hiljaa mielessäni olen kiitellyt itseäni siitä, että kaukonäköisenä taloa rakentaessamme halusin pesutilojen seinät valkoista kaakelia ilman mitään kukkaboordeja tai väriraitoja. Valkoisia laattoja jaksaa katsoa vastedeskin, vaikka toki olisin mielelläni ottanut uudet kaakelit seinille. Isompi remppa vaatisi huomattavasti isomman budjetin ja todennäköisesti ammattimiehet tekijöiksi. Siihen ei nyt ole mahdollisuutta. 

Käytännöllisyys puhui myös uuden allaskaapin valinnassa. Päätin, että värin tulee jatkossakin olla valkoinen. Siihen ei kyllästy, se ei pimennä ja loppujen lopuksi se on myös helppo pitää puhtaana. Vastoin suunnitelmia, päädyin vieläpä korkeakiiltoiseen valkoiseen, koska siinä vasta puhdistusrätti luistaa. Vaikka korkeakiiltoisuus ei olekaan kuulemma enää laisinkaan trendikästä. No, enpä ole trendikäs minäkään.

Ulkona lauhat säät jatkuvat. Mittari on kaiken aikaa plussalla. Monena päivänä jopa useita asteita. Välillä sataa vettä, välillä on vain pilvistä. Aurinkoa ei juurikaan täällä päin ole näkynyt. Lumen pinta on kaikkea muuta kuin valkoinen ja paikoin vanha maa jo pilkottaa. Minkäänlaisia sipulikasvien piippoja ei meidän puutarhassamme ole näkyvissä, sillä lunta kyllä riittää. Sitä on kolattu etenkin yläpihalla juuri niihin paikkoihin, joissa kevään mittaan sipulikukat kukkivat. Eilen kyllä näin erään kylällä olevan vanhemman rakennuksen seinustalla narsissien vihreitä lehtituppaita.

Elelemme helmikuun viimeisiä päiviä ja kovasti ajatus ja mieli on jo keväässä. Enkä taida olla ainut.

Litsis lätsis

Välillä sataa silkkaa vettä, välillä alijäähtynyttä vettä ja välillä taasen valtaisia tiskirättejä. Mittari on muutaman asteen plussan puolella ja puut huojuvat navakassa tuulessa. Taisi täällä etelärannikolla varsinainen talvi jäädä kokonaan välistä, vaikka lunta onkin satanut melko runsaasti.

Sateiden ja lämmön johdosta yläpihan hiekkakäytävät alkavat hissukseen paljastua. Sen verran tämä kausi on hankalaa, että öisin käytäville sulanut lumi jäätyy ja aamulehden hakuun sisältyy aina jännitystä; kaadunko liukkaalla pihalla vai pysynkö pystyssä?

Jos sulaminen jatkuu tätä vauhtia, kohta on käsillä ne ajat, jolloin kevään edistäminen on ajankohtaista. Silloin meikäläinen kulkee lapion ja muiden työvälineiden kanssa pitkin pihaa levittämässä lunta kasoista laajemmalle sulamisen nopeuttamiseksi. Varjoisista paikoista täytyy eritoten käydä naputtamassa kovan lumen pintaa, jotta kasat haurastuisivat vikkelämmin.

Terassilla on vielä lunta ja jäätä, vaikka sitä on aika ajoin käyty tyhjentämässä. Muutama aurinkoinen päivä saisi tumman puun hehkumaan lämpöä ja loputkin lumet kaikkoaisivat.

Puutarhasta alkaa vähitellen paljastua sinne talven ajaksi kätkeytyneitä paikkoja. Jokainen päivä on uuden löytämistä.

Tuuliset säät ovat pudottaneet havujen neulasia ja puiden kaarnaa hangelle. Tätä aikaa ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua kovin puhtoiseksi.

Yläpihan käytäviltä kolattu lumi kasaantuu aina talven mittaan alapihalle johtaviin portaisiin. Alapihalle kun ei juurikaan talvella ole asiaa, sinne sopii työntää lumet säilöön ja siellä niillä on tilaa rauhassa sulaa. Aurinkoisesta paikasta huolimatta tässä on usein kevään viimeiset lumet pihallamme, sillä kolattu lumi on tiivistynyt tiukkaan ja sen sulaminen kestää kauan. Kutsumme tätä paikkaa talvisin lentokentäksi, sillä runsaslumisina talvina yläpihalle tulee ikäänkuin jatke, joka laajenee ja laajenee sen myötä, miten paljon sinne joudutaan lunta kolaamaan. Nyt paikka ei näytä laisinkaan siltä, että sinne voisi edes kuviteltuja lentokoneita laskeutua. Vesisateet ovat syövyttäneet lumen muhkuraiseksi.

Vielä pari viikkoa sitten kasvihuoneen oven edessä oli lunta niin paljon, ettei ovea voinut avata. Polku kasvihuoneelle ei ole syntynyt siksi, että kasvarissa pitäisi talvellakin käydä. Ei, Juuso haluaa mitata tonttiaan talvellakin, eikä sille tahdo mitkään rajat riittää. Emme jätä sitä pimeinä talvi-iltoina yksin ulos, vaan sitä ulkoilutetaan pitkin pihaa, kuin koiraa konsanaan. Eikä Juuso kyllä kylmällä ulkona erityisemmin viihdykään. Eikä märällä, kuten nämä viime päivien ilmat.

Vaikka ulkona on märkää ja harmaata, se ei harmita laisinkaan. Koko ajan on ihanan odottavainen olo. Kevät etenee ja pian pääsee jo tutkailemaan, mitä mistäkin kohtaa pihaa pilkistää. Vielä tulee kylmiä päiviä, pakkastakin todennäköisesti. Sellaista se on joka kevät, mutta päivät pitenevät, valo lisääntyy ja lumi sulaa. Tämä se vasta on elämää!

Mukavaa sunnuntaipäivää ja alkavaa viikkoa kaikille!