Maaliskuista maanantaita

 

Kaipa tämä elo menee jo sekopäisyyden puolelle, kun parasta ajan kuluttamista on siemenien kanssa touhuaminen. Keväisiä puutarhatöitä odotellessa täytyy ottaa tuntumaa kasveihin piilottamalla siemeniä multaan. Kaivoin siis esille pussillisen villiporkkana Daran siemeniä ja kylvin niitä.

Viime kesänä kylvin villiporkkanaa, joka oli jotain muuta kuin Daraa. Se kasvoi ja kukki suorakylvettynä. Daran suhteen mielikuvissani on sen pitsimäinen kukinto yhdistettynä johonkin tummaan kukkaan. Suklaakosmos olisi värinsä ja olemuksensa puolesta aika kiva Daran kaveri, mutta taitaa olla liian matala. Daran pitäisi kasvaa noin 90-senttiseksi, kun taas suklaakosmoksen korkeus on siinä 60 cm. Vielä tässä ehtii asiaa pohtia.

Samettikukista osa on itänyt.

Kaipa sitä voisi aikaansa paremminkin käyttää, kuin seisoa vahtimassa kylvettyjen siementen itämistä ja itäneiden taimien kasvua. Ehkä voisi kantaa enemmän huolta jostain globaalista ongelmasta sen sijaan, että murehdin tomaattien tilannetta. Tigerellasta tai Yellow Pearshapedista ei ole vielä eloa kummassakaan. Sungoldista iti heti kaikki neljä, Supersweetistä puolet eli kaksi. Muista neljästä lajista yksi kustakin. Päätin laskea varman päälle tekemällä uusintakylvön muista paitsi Sungoldista. 

Tähän(kin) tilanteeseen sopii Tommy Tabermannin runo:

Ihmeitä ei pidä odotella.
Ihmeitä pitää tehdä.

Sunnuntain ratoksi tehtiin Ukkokullan kanssa pitkä kävelylenkki. Plussakelistä huolimatta nastakengät olivat tarpeen, sillä öisin vallitsevan pakkasen vuoksi kulkuväylillä on vetisen sohjon alla liukasta jäätä. Järkevintä on turvata pystyssä pysyminen, jos siihen suinkin voi itse vaikuttaa. Veljenvaimo oli kaatunut hiihtoreissullaan selälleen jäiselle ladulle ja sen seurauksena hän parantelee särkylääkkeillä erittäin kipeää selkäänsä seuraavat 2-3 viikkoa. Onneksi ei kopauttanut päätään latupohjaan. 

Pergolan edustan kiveys näkyvissä.

Meteorologien mukaan kovimmat pakkaset tältä talvelta lienevät ohi. Harmautta ja räntää riittää tulevillekin päiville, mutta se ei harmita yhtä paljon, kuin menneen viikon lumityöt. Kerttu Kotakorpi sanoi jossain säätiedotuksessa, että räntä ja veisade sulattavat lunta yhtä tehokkaasti kuin auringonpaiste.

Anopin 102-vuotiaaksi elänyt Alma-äiti tapasi sanoa lapsikatraalleen, että näin kevättalvesta pilvien pitää antaa rauhassa sataa kaikki lumi alas, jotta se ei sitten sataisi vaikkapa kesäkuussa. 

Leikkimökin syreeninoksat notkuvat pisaroista.

 
Räntäsadetta ikkunasta katsellessa huonoa säätä on huomattavasti helpompi sietää ja uskoa kevääseen, kun ajattelee meteorologin ja Alma-muorin sanomisia. Tyhjentykööt nyt kaikki pilvet kertaheitolla, jotta auringolle on taas tilaa.

Ei oo enää sormet jäässä,
ei palellu varpaat talvisäässä.
Ei kohta enää lunta ja jäätä,
aurinko lämmittää nenänpäätä.
Vielä en luovu villasukista,
vaikka haaveilenkin kesäkukista.

 

Mukavia maalliskuun päiviä kaikille!

 

Se siitä keväästä - ainakin tältä erää

Kevät tuli ja meni. Tilalle saatiin kunnon lumimyräkkä pakkasineen. Tiistain ajokeli oli vähintäänkin vuosikymmenen surkein. Järkevintä olisi ollut jättää autoilu väliin, mutta pakollinen asiointireissu oli kelistä huolimatta hoidettava. Minulla oli sentään mahdollisuus välttää isompia ja ruuhkaisimpia teitä. Onneksi niin, sillä pääkaupunkiseudun tienpientareet olivat täynnä hinausta odottavia ajokkeja. Enkä kyllä ihmettele rytättyjen autojen määrää. Pääkallokelistä huolimatta monella riitti vauhtia ja uskoa omiin talviajotaitoihin.

Valosarjakin on vielä tuijassa odottamassa kevättä.

Reissusta kotiin saavuttuani liityin Ukkokullan seuraan katselemaan mustarastaiden touhuja keittiön ikkunan edustalla kasvavassa tuijassa. Linnut hakivat tuulelta ja lumituiskulta suojaa havunpuun uumenista. Samanaikaisesti puussa oli neljäkin mustarastasta, kukin omalla oksallaan. Enimmäkseen näytti olevan herroja, mutta joukkoon mahtui välillä myös muutama rouva.

Kuvassa oikealla näkyy mustarastaan  nokka ja siinä siemen.

Mustarastaat syövät pääasiassa maasta. Aika taitavasti ne oppivat syöksymään tuijasta käsin ruokinta-automaatille ja nappaamaan sieltä siemenen tai pähkinän. Välillä joku linnuista räpiköi lintulaudan reunalla niin tarmokkaasti, että sai samalla pudotettua siemeniä maassa odottaville kavereille. 

Pitänee miettiä, saisiko mökin malliseen lintulautaan liitettyä toiselle sivulle jonkinlaisen tasanteen, josta käsin mustarastaiden olisi helpompi käydä nappaamassa siemeniä. Hengästyin melkein itsekin katsellessani niiden ahkeraa räpistelyä ja tasapainottelua napatakseen syötävää lintulaudan pienestä aukosta. Seuraavana päivänä kävinkin ripottelemassa muutamia siemeniä ja pähkinöitä hangelle, jotta mustarastaiden syöminen helpottuisi. Jakoon tulivat heti myös joukko keltasirkkuja.

Viikonloppuna kuulin muuten ensimmäiset mustarastaan luritukset. Toivottavasti ressukka ei saanut varhaisesta lauluinnostaan kurkkukipuja.

Surkea kuva, mutta kyllä tuo peippo on. Linnun ilmestymistä ihmetellessäni tuumasin, ettei sanonta "puolikuuta peipposesta" ainakaan tässä vaiheessa kesää merkitse. Netti sitten sivisti minua kertomalla, että joitakin peippoja talvehtii ja ensimmäiset paluumuuttajat saapuvat maalis-huhtikuussa. Ehkä tuo hangella värjötellyt kaveri oli pakannut länsi-eurooppalaiset kimpsunsa muita aiemmin päästäkseen nauttimaan suomalaisen kevään ensi hetkistä.

Kevään ensimmäiset peuratuhotkin on sitten bongattu. Viikonloppuna peura oli kiertänyt koko puutarhan ja rouhaissut hampaillaan aidan vieressä kasvavan jalosyreeni Ludwig Späthin oksia. Olen ympäröinyt vielä pienikokoisen syreenin verkolla, mutta enpä ollut suojannut sitä yläkautta tulevilta uhilta. Kunhan pihasta hanget sulavat, on taas viritettävä ainakin vähäksi aikaa verkkoaitoja estämään peurojen pääsy alapihalle. Tällä hetkellä alapihaa eivät suojaa siellä olevat aidatkaan, sillä peura loikkaa vaivatta runsaan lumimäärän vuoksi aidankin yli. Kukaan ei ole tainnut kehittää teleskooppiaitoja, joita voisi talvella nostaa hangen korkeuden mukaan.

Jos on murheita pihamaalla, on myös iloja sisällä. Purppurarevonhännät itivät ennätysnopeasti. Ehdin sentään siemenet multaan piilottaa, kun jo kömpivät ilmoja haistelemaan. Perjantaina kylvin ja sunnuntaina huomasin pesuhuoneen kaapin alla pieniä ituja. Nostin itäneiden taimien potit takkahuuoneen pöydälle jatkamaan vahvistumista. Hennon hoikat varret kaipaavat ehdottomasti "lihaa luittensa" ympärille.

 
Samettikukatkaan eivät kauaa jaksaneet mullassa muhia. Tomaateista on itänyt kaksi Sungoldia ja yksi Bumble Bee. Kurkuista kaksi Sherbaa on itänyt. Kylväessäni sanoin siemenille, että joudutte kompostiin, jollei itämistä ala tapahtua. En sentään tarkoittanut, että heti pitäisi herätä. Vielä on aikaa osoittaa kasvun merkkejä ennen uusintakylvöjen tekemistä.

Hain kaupasta isälle lisää kuulolaitteen paristoja. Kassan vieressä oli rullakollinen ämpäreitä pullollaan reilun kaupan ruusuja. Eurolla puntti eli 10 kappaletta. Eivät olleet ylikukkineita ressukoita, vaan nuppuisia ja pirteän näköisiä. Ostin neljä punttia, joista kaksi vein hoivakotiin isän ja muiden asukkaiden ihasteltavaksi.

Lähijärven tilanne ma 8.3.

 
Kommentointiongelmat jatkuvat. Tiistaina takkusi jopa omaan postaukseen tulleisiin kommentteihin vastaaminen. Teidän blogeissanne kommentointi onnistuu välillä vaivatta ja sitten taas ei ollenkaan. Onneksi ongelma siirtyy satunnaisesti blogista toiseen, joten jollain aikavälillä pääsen taas kommentoimaan kutakin.

Ongelma on pakottanut lisäämään kommentointirituaaliin yhden elementin eli kommentin kirjoitettuani kopioin sen kaiken varalta. Jos kommentti haihtuu bittiavaruuteen, toisella kokeilulla se voi jo onnistuakin. Tällöin on sentään kommentti tallessa, eikä tarvitse miettiä, mitä halusin tähän kohtaan sanoa. Suosittelen kopiointielementin käyttämistä teillekin.

Kohti kasvihuonetta ja Hyvää Naistenpäivää!

 

Viikonloppuna aloitin tomaattien kanssa matkan kohti kasvihuonetta. Kylvin 8 eri tomaattilajiketta. Enkä uskaltanut laskea kahden siemenen varaan, vaan kylvin jokaista neljä siementä. Panostan tänäkin kesänä etupäässä kirsikkatomaatteihin, jotka ehtivät kypsyä kennokasvarissa ja satoakin ovat tähän saakka tuottaneet mukavasti.

Kirsikkatomaateista kylvin siis

• Sungold
• Golden Bumble Bee
• Gardener´s Delight
• Supersweet

sekä herkulliseksi todettua Golden Sunrisea

ja ulkonäöltäänkin kaunista Tigerellaa

Rosella tuotti viime kesänä vaatimattoman sadon, mutta annoin sille toisen mahdollisuuden. Yellow Pearshaped on myös hyvän makuinen ja kauniin muotoinen. Tuli kylvetyksi sitäkin.

Kurkkujen kylvö oli tarkoitus aloittaa vasta viikkoa myöhemmin, mutta samaan putkeen sekin pääsi multaan. Kylveteyiksi valikoituivat entuudestaan hyviksi havaitut Cordoba ja Sherpa sekä uutena F1 Baby.

Samettikukkia lupasin jo aiemmassa postauksessa hankkia lisää. Viikonloppuna multaan pääsivät Alumia Vanilla Cream, Strawberry Blond ja Favourite Red. Viime kesänä suorakylvin kääpiosammareita ja tyhjensin myös muutamia vanhoja pussinpohjia pariin penkkiin. Hyvin itivät ja ehtivät kukkia.

Purppurarevonhäntää ajattelin pariin isoon kesäkukkaruukkuun. Laatikosta löytyi myös vanha siemenpussi kirsikkaista kesäpäivänhattua, joten testataan nyt niiden itämiskyky.

Laitoinpa multaan myös muutaman koreatörmä- ja kaukasiantörmäkukan siemenen. Jälkimmäistä sain viime kesänä itämään pinkkinä. Kukkikin parilla kukalla aivan loppukesästä. Saapa nähdä, onko selvinnyt talven yli.

 

Jostain syystä olen aina kylvänyt siemenet turhan suuriin purkkeihin, jolloin kylvömultaa kuluu melko paljon. Yhtä tai kahta siementä varten riittää pienempikin purkki ja multamäärä. Harva taimi kasvattaa niin suuria juuria, että se ehtii kärsiä liian ahtaassa purkissa. Yleensä pyrin koulimaan taimet aika pian. Tällä kertaa täytin pienemmät lokerot kylvömullalla ja laitoin kuhunkin maksimissaan kaksi siementä. Yleensä vain yhden. Osan kylvöksistä peitin vermikuliitilla. Kaikkiin sitä ei enää riittänyt.

 

Kylvökset ovat nyt muutaman päivän pesuhuoneen lattialla, josta siirrän ne takkahuoneen pienelle pöydälle, kasvilampun alle. Koulimisen jälkeen taimet jatkavat kasvua kellarin "kasvattamossa".

 

Ruokakaupassa käydessäni katsoin, josko löytäisin kruunuvuokon mukuloita. Ei ollut. Sen sijaan ostin pussillisen ruostekukkaa ja toisen Arabian Night-daalia. Hyllyssä oli myös muutamia pionin juurakoita. Shirley Temple -pioneissa oli pirteät alut, joten niitä otin kokeeksi kaksi kappaletta. Istutin kaikki purkkimultaan kellarin kasvattamoon kehittymään.

 

Kruunuvuokko kertoi blogissaan lehtikaktusten aloittaneen toisen kukinnan. Huomasin nuppuja ja kukkia myös omassani. Olin suunnitellut laittaa kaktuksille vähän uutta multaa, mutta nyt saavat odottaa. Sen sijaan keltaisesta kliiviasta erotin poikasen omaan purkkiinsa ja siirsin samalla emon altakasteluruukkuun, jossa se saa rauhassa kasvaa.

Kevät on ottanut vähän takapakkia. Ulkona on pakkasta ja välillä luntakin pyryttää navakan tuulen säestämänä. Ulkoilu on pukeutumiskysymys, enkä minä ole sokerista valmistettu, joten kylmälläkin sopii käydä tekemässä happihyppelyjä. Äidin perunkirjoitukseen liittyvä paperisota nielee kyllä aikaa ja aiheuttaa välillä tulikivenkatkuisia sanoja. Olen tottunut pyörittelemään papereita ja hoitamaan asioita niin puhelimella kuin netissäkin. Vaan kuinka selviytyvät vastaavassa tilanteessa ihmiset, joilta tottumusta ja osaamista puuttuu? Sitä tässä ohessa tulee ihmeteltyä.

Mukavaa alkavaa viikkoa ja eriyisen hienoa päivää kaikille Naisille!

Nauti jokaisesta päivästä,hetkestä,
iloista elämäsi retkessä.
Tuot elämän lämpöä maailmaan,
sitä kaikkea paljon tarvitaan.

 

Heräämisiä

 
Tämän kevään piippovahtauskausi on onnistuneesti avattu. Enää ei tarvitse kadehtien katsella etelämeren saarilla asuvien lumikelloilla täytettyjä lumettomia postauksia, kun omasta pihasta löytyy peräti kaksi nupulle kehittynyttä lumikelloa. Ja lisääkin on esille mönkimässä. Tosin pakkasen puolelle taantuva kevät hidastanee lumikellojen heräämistä, mutta siellä ne nyt kuitenkin ovat.

Lumikellot ovat aivan Huvitus-omenapuun tyvellä, josta lumi on alkanut sulaa. Laitoin piipoille varoiksi verkon, sillä jänisten liikkuminen pihallamme jatkuu aktiivisena. En tiedä, napostelevatko jänikset lumikelloja. Ehkä tässä vaiheessa kevättä kaikki kelpaa, kun lunta on kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi.

Jotta en loisi turhia kuvitelmia kevätauringon sulattamasta puutarhasta, laitettakoon tämä kuva kertomaan todellisesta tilanteesta. Ei sentään tarvitse haaroja myöten hangessa kahlata, mutta onhan tuossa vielä matkaa rikkaruohojen kitkemiseen ja kanttauspuuhiin.

Lumikellojen lisäksi myös kompostori heräsi vihdoin. Se oli muutaman viikon tiukassa jäässä, eikä meinannut käynnistyä millään ilveellä. Säädin joulun jälkeen etuosan ilmanvaihtoventtiiliä hieman pienemmälle. Ohjeessa sanotaan, että venttiili säädetään talvipakkasella 50:een asteikolla 20-100. Sittemmin koko säädinnuppi juuttui sekin jäätyessään liikkumattomaksi. Muutama päivä sitten huomasin nupin jälleen liikkuvan, joten säädin ilmanvaihtoventtiilin sataselle eli täysin auki. Sillä oli positiivinen vaikutus.

Kuvan sinisessä pussissa on viiden litran kanisteri täynnä kuumaa vettä. Luonnollisesti vesi jäähtyy nopeasti. Olen vaihtanut kanisteriin kuuman veden päivittäin. Muovipussilla ei ole muuta merkitystä, kuin että kanisteri pysyy puhtaampana. Kuumavesikanisteri kannattaisi kaivaa massan sisälle, mutta on se toiminut tuossa pinnassakin.

Lumipinta on aurinkoisissa plussakeleissä vajonnut entisestään ja näin havuista, rhodoista ja mahonioista on paljastunut lisää oksia. Olen käynyt laittamassa viikko sitten virittämiäni varjostusharsoja paremmin havujen ja rhodojen ympärille. Yllättäen löysin tuijien tyveltä kohmeisena kömpivän leppäkertun. Sanoin hänelle, että kannattaisi jatkaa vielä hetken talviunia. Mahtoiko totella, en tiedä.

Tänä viikonloppuna on tarkoitus aloittaa tomaattien kylvö. Kurkut odottakoon vielä muutaman päivän tai seuraavaan viikonloppuun. Mielessäni jo suunnittelin kylväväni kutakin tomaattia kolme kappaletta. Kokemuksesta tiedän, että niitä "kaiken varalta" -kylvöjä tulee taas tehtyä. Eihän sitä koskaan tiedä, itävätkö kaikki siemenet tai mitä taimille tapahtuu itämisen jälkeen. Aina voi ylimääräisiä taimia jaella ystäville ja kylänmiehille, joten ei hätää.

Jokusen sammarinkin ajattelin kylvää. Muistin laatikossani olevan enemmänkin erilaisia samettikukkia, vaan muisti teki tepposet. Olen kyllä inventoinut siemenvarastoni, mutta jostain syystä ostoslista on jäänyt vajavaiseksi. Pitääkin hankkia muutamia samettikukkia suorakylvettäväksi.

Ylävasemmalla: Kurjenpolvi Karmina, yläoikealla: Kurjenpolvi Elke, alavasemmalla: Punakärsämö Cerise Queen, alaoikealla: Syysmaksaruoho Brilliant. Kuvalähde: Viherpeukalot

 

 

 
Yhtenä iltana selasin ajankulukseni postilaatikkoon pudonnutta nettikaupan kuvastoa. Vaikka tiedän, etteivät ne postin tuomat kasvit ole läheskään yhtä komeita, mitä kuvat näyttävät, sorruin kuitenkin tekemään hankintoja. Tuumasin, että korona laittaa jo nyt harkitsemaan kerran jos kahdestikin taimikaupoille lähtöä. Helpompi käydä lähikaupan postipisteestä hakemassa paketti.

Ylävasemmalla: Pellavalilja, yläoikealla: Jaloängelmä Hewitt´s Double, alavasemmalla: Perhoangervo, alaoikealla: bonuksena Syysleimu Tenor. Kuvalähde: Viherpeukalot

Ostoskorin loppusumma kirpaisi, mutta toisaalta rohkenin kerrankin ostaa samaa kasvia useamman taimen. Jokaista lajia on paketissa 3-6 tainta. Yleensä pihtaan taimiostoksilla ja lähden kotiin mieluummin kolmen erilaisen taimen kanssa kuin että ostaisin kerralla kolme samaa kasvia saadakseni heti alkuun näyttävämmän istutuksen.

Oppimista vielä riittää. Edelleen taidan mennä kasvi edellä sen sijaan, että olisin ensin miettinyt paikat ja niihin sopivat kasvit. Ihan mukava ajatella, että edessä on paljon opittavaa. Eipä käy siltäkään osin elämä tylsäksi. Kyllä näille kaikille koti löytyy.

Erityisryhmään kuuluvana sain jo koronarokotuksen. Kunta oli järjestänyt rokotusolosuhteet varsin toimiviksi. Paikalla oli henkilökohtaista ohjausta ja toimenpide sujui aikataulussa. Rokotuksen antanut sairaanhoitaja oli oikein mukava ja huumorintajuinen ihminen. Varmasti hän on saanut kuulla jos jonkinlaista kommenttia ja narinaa yllin kyllin. Silti heltisi naurua ja hyväntuulen sanoja. Jäi mukava fiilis tästäkin kokemuksesta. Eikä tullut mitään oireita.

Rokotevastaisten mukaan minuun on nyt tungettu mikrosiruja, jotta uhkaavat tahot voivat seurata sanomisiani ja tekemisiäni. Pitänee puhua paljon puutarhaa ja höpistä aamusta iltaan kasvien latinankielisiä nimiä, jotta "kuuntelijoilla" riittää pähkäiltävää.

"Kaikki huomispäivän kukat ovat tämän päivän siemenistä."

 Mukavaa viikonloppua kaikille! 

PS.

Kommentointiongelmat jatkuvat, enkä keksi syytä tai korjausta. Mitään tiettyä kaavaa en myöskään löydä. Yrittäessäni julkaista kommenttia, saan ilmoituksen "Hups, tapahtui virhe. Pahoittelemme häiriötä. Päivitä sivu ja katso, ovatko asiat taas järjestyksessä." Blogit, joissa kommentointi ei onnistu, vaihtelevat.

Harsomörköjen aika

Taponlehti talon nurkalla

 

Kylläpä lumi alkoi sulamaan ryminällä. Mikäs ihme se on, kun talon toisella puolella mittari näyttää +4.9 ja varjoisimmassakin paikassa +2.4. Rännit lorisevat ja pihan jäisiinkin kohtiin on ihan itsestään ilmaantunut veden kovertamia railoja. Joiden laajentumista minä käyn tietenkin vähän auttamassa.

Aurinkoinen plussakeli tarkoittaa myös harsomörköjen ilmaantumista pihapiiriin. Isommille havuille en harsoja laita. Sen sijaan pienemmät ja aivan viime vuosina istutetut saavat huput ylleen. Myös rhodoille ja mahonioille laitoin harsot niiltä osin, mitä pensaista on hangen päällä näkyvissä. Sulamisen edistyessä täytyy käydä laittamassa harsoja lumen alta paljastuvien oksien päälle.

 
Sekä alapihan Syyspenkin Kotikivi että Pikkupuutarhan kivi ovat riisumassa talviturkkia hartioilleen. Säistä riippuen koko palttoo saattaa laskea kiviltä nopeastikin. Voi että, miten ihanalta vihreä samma kiven pinnassa näyttääkään puutarhan valkeassa yleisilmeessä.

Hedelmäpuiden tyvissä paljaan maan osuus laajenee jatkuvasti. Käyn välillä potkimassa ympäristön lunta peittämään mullasta pilkistävien sipulikukkien versoja, jotta jänikset jättäisivät ne rauhaan. Maata on kyllä näkyvissä, mutta ei vielä ainuttakaan lumikelloa. Voipi olla, että saan niitä vielä jokusen tovin odottaa.

Pihakäytävilen reunoilla on vielä lunta tai oikeastaan jäätä, joka haurastuu silmissä. Toisaalta käytävien reunoille kolatusta lumesta valuu sulavettä, joka öisin jäätyy kulkuväylille. Ilahduttavasti varjoyrtti ja pikkutalvio kurkkivat sieltä täältä. Taitaa siellä joku rönsyansikkakin olla hereillä.

Mielestäni kävin ravistelemassa pensaita riittävän hyvin ja usein. Syyshortensia Vanille Fraisesta oli kuitenkin murtunut iso oksa. Tarkoitus on joka tapauksessa Vanille Fraisea leikata tänä keväänä rohkeammin, koska se on kasvattanut hurjan korkeita varsia, joiden päähän vasta tulee lehtiä ja kukkia. Haluaisin puskan haaroittuvan jo vähän alempaa.

Rosa Duchesse de Montebello

Pensasruusu Montebelloa jänikset ovat verottaneet rankimmilla hampailla.  Kiitokseksi ovat jättäneet lannoitetta, josta ei taida ruusun kannalta olla mitään hyötyä. Ensi syksynä on satsattava myös joidenkin ruusupensaiden verkottamiseen. Alapihan suviruusua on syöty ja pilkottu melkoisesti. Suviruusu on kuitenkin kasvanut ja levinnyt sen verran hyvin, ettei se toivon mukaan reunaoksien harvennuksesta kovin paljon kärsi.

Tänä talvena ei ole tarvinnut talventörröttäjiä puutarhassa ihailla. Hangen vajotessa sen alta nousee esiin matalampien pensaiden oksia. Ruusangervo on koristeellinen näköjään talvellakin. Leikkaan sitä  keväisin reippaasti ja aina se kasvaa ja kukkii kauniisti.

Varjoliljat kukkivat viime kesänä runsaina. Keräsin niiden siemenkotia, mutta jokunen jäi syreenien tyvelle. Kukkavana on aika tiukkaa tavaraa, sillä talvipakkasetkaan eivät ole sitä pehmentäneet. Hyvin pysyisi pystyssä, ellen olisi vahingossa vanaa hangelle kaatanut.

Kävelyretkillä täytyy aina käydä tsekkaamassa ainakin lähimmän järven tilanne. Nyt jäälle ei ole mitään asiaa ilman kumisaappaita. Ehken saappaat jalassakaan lähtisi onneani kokeilemaan.

Vihreä väri vetää aina katseen puoleensa. Tällainen puuhun kasvanut sammalmatto on mannaa kevättä odottavalle sielulle. 

Maaliskuu on tässä ja nyt. Ensimmäinen kevätkuukausi.
Valoisia kevätpäiviä kaikille!