Teija Alanko: Torniossa pionit vielä kukkivat

Sain Aurinko Kustannus Oy:lta luettavakseni Teija Alangon kirjoittaman kirjan "Torniossa pionit vielä kukkivat". FT Teija Alanko on kasviarkeologi, biologi, tietokirjailija ja puutarhaharrastaja. Hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon 2019 teoksesta "Malva ja mulperi – Poimintoja entisajan puutarhoista" (SKS 2018). 

"Torniossa pionit vielä kukkivat" esittelee kiinnostavia puutarhoja ympäri maata. Useimmat esitellyistä puutarhoista ovat minulle ja monille muillekin puutarhaihmisille tuttuja paikkoja. Niistä oli mukava saada lisää tietoa ja historiallisia yksityiskohtia. Moni kirjan puutarhoista herätti kiinnostuksen käydä tutustumassa niihin tarkemmin. Puutarhakohteiden eräs mainio ominaisuushan on, että niiden ilme muuttuu kasvukauden eri vaiheissa. Samassa kohteessa voi vierailla vaikka useamman kerran kesässä. Aina löytyy katseltavaa ja ihasteltavaa.

Oman mausteensa ja näkökulmansa kirjaan tuo tekijän tavoite vierailla esittelemissään ja tulevaisuudessa myös muissa puutarhoissa julkisilla liikennevälineillä, mieluummin junalla tai bussilla, mutta ei lainkaan lentäen. Teija Alanko pohtii matkustamisen ympäristövaikutuksia ja nauttii siinä ohessa kupillisen jos toisenkin teetä. 

Lukiessa Alangon mietteitä, huomaa selvästi, miten paljon enemmän valmisteluja ja selvittämistä esimerkiksi junalla matkustaminen tänä päivänä vaatii. Ratoja Suomessa löytyy, mutta niillä ei välttämättä liikennöidä lainkaan. Busseja kulkee kaupungista toiseen, mutta ei tunnin tai kahden välein, vaan ehkä vain kerran päivässä. Julkisilla liikennevälineillä matkaaminen vie henkilöautoon verrattuna enemmän aikaa, eikä välttämättä ole yhtä helppoa. Toisaalta matkalla oleminenkin on oma elämyksensä ja ympäristön tarkkailemisen mahdollisuus.

Kirja ei kuitenkaan ole kärkevä ilmastokriittinen julkaisu, vaan kauniiden puutarhojen esittelyn lisäksi lempeää pohdintaa, miten puutarhoista kiinnostunut voisi tavoittaa harrastuksensa kohteet ympäristöä tarpeettomasti rasittamatta. Mieleen jäi Teija Alangon toteamus: "Junalla voi kulkea. Turhan lentämisen voi jättää ja turhan autoilun. Ei absoluuttisesti, ei asioiden täydy olla ehdottomia, mutta turhuus pois ja kohtuus mukaan."

Paeonia Coral Charm

Kirjaesittelyn puitteissa on erinomainen hetki tehdä katsaus omien pionien kohta jo ohi menneeseen kukintaan. Ensimmäisenä aloitti kuolanpioni, jonka kukinta oli helteiden vuoksi hetkessä ohi. Ehdin tuskin kameran sitä kohti suunnata, kun terälehdet jo rapisivat maahan.

Hyväksi kakkoseksi ehti Red Charm ja kolmostilan sai Coral Charm, josta pidän valtavasti vuosi toisensa jälkeen. Se on ihana nuppuisena, se on ihana avautuessaan ja tykkään jopa kukinnan jälkeisistä "narrinhatuista".

Paeonia Festiva Maxima

Valkoinen Festiva Maxima on yhtä kaunis joka kesä. Tänä vuonna pionien varret venähtivät ennätyskorkeiksi. Ehdin niitä tukea, mutta tuet jäivät auttamattoman mataliksi. Onneksi pionien kukinta-ajalle tyypillinen rankkasade ei piiskannut ainuttakaan pionia poikki.

Paeonia Immaculee

Helteiden vuoksi pionien kukinta meni ohi pikakelauksella. Immaculeet eivät kauaa ehtineet Kurgaanissa katsojaa ihastuttaa, kun ne jo olivat terälehtensä menettäneet. Taitaa tässä kuvassa kameran asetukset olla väärin keltaisuudesta päätellen. Immaculeen terälehdet ovat valkoiset ja kukan sisuksessa sitten annos keltaista.

Paeonia Jan van Leeuwen

Sama säätö on edellisen kuvan lailla pielessä tässäkin kuvassa. Jan van Leeuweneistä minulle tulee aina mieleen paistettu muna. Siinä se keltuainen pönöttää ympärilleen levittäytyvän valkuaisen keskellä. Hyvin ovat paistuneet.

Sekä Immaculeet että Janit asustavat riippahernepuun kupeessa. Koskaan aiemmin pionit eivät ole kasvaneet niin korkeiksi, että olisivat jääneet hernepuun oksien alle. Näin tapahtui tänä vuonna. Leikkasin jopa osan hernepuun tuoreista versoista pois, jotta pionit saivat enemmän valoa ja ilmaa ympärilleen.

Paeonia Bowl of Beauty

Bowl of Beauty asui aikaisemmin yläpihan Pionipolun varrella. Vuosi sitten siirsin sen naapurin aidan vieressä sijaitsevaan Ruusupenkkiin, josta olin kaivanut valamonruusun pois. Entisessä paikassa tämä pioni ei ollut kukkinut vielä kertaakaan. Nyt se avasi peräti  kolme nuppua. Hölmöyksissäni en muistanut Bowl of Beautya tukea ollenkaan. Onneksi se ei ollut kasvanut muiden tavoin hujopiksi ja jaksoi kantaa kukkansa pystyssä.

Paeonia Bartzella

Toinen pioniyllättäjä tänä kesänä on Bartzella, joka ei sekään ole kukkinut aiemmin. Tämän olen istuttanut keväällä 2017, joten ihmetys oli suuri huomatessani vaalesta nupusta pilkistävän keltaisen värin. Eipä tullut minkäänlaista värishokkiakaan, kun punasävyiset pionit olivat jo oman kukintansa lopettaneet. Bartzella sai ihan kaiken huomion itselleen.

Paeonia Sarah Bernhardt

Muista pioneista Karl Rosenfeld kukki tavanomaista vähemmän muutaman kukan voimin. Duchesse de Nemours jäi kuvaamatta kokonaan, Louis van Houtte onnistui kukkimaan yhdellä kukalla toivon mukaan naapureiden iloksi, sillä löysin sen terälehdet jo pudonneina. Ruusupioni ja tillipioni jättivät kukinnan kokonaan väliin, mikä ehkä johtui kumpaisenkin vuoden takaisesta siirrosta. 

Sarah Bernhardt kukkikin sitten kaikkien muiden edestä.

Paeonia Coral Charm

Ruusujen kukinta jatkuu edelleen, joten niistäkin voisi jossain välissä raportoida. Myös kärhöt ovat aloittamassa kukintaansa eli jännitystä riittää kesäpäiville.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Upea päätös kesäkuulle: kahden tunnin sade!

 

Kesäkuu sai komean päätöksen, kun iltapäivällä taivaan harmaannuttaneet pilvimassat laskivat vesimassan meidän kylälle. Toivottavasti myös moneen muuhun paikkaan. Sade tuli ihan reippaaseen tahtiin ja sitä kesti pari tuntia. 

Kastelin ennen sadetta kasvimaan ja ruukkukukat sekä poikkeuksellisesti annoin sadettimen pyöriä tunnin verran myös pikkupuutarhassa. En koe tehneeni yhtään turhaa työtä, sillä sadevesi imeytyy huomattavasti paremmin jo valmiiksi kosteaan maahan.

Clematis Rouge Cardinal

Äärimmäinen kuivuus on vaivannut puutarhaani lähes koko kesäkuun. Yksi ainoa ukkosmyrsky toi mukanaan meluun ja myllerrykseen nähden varsin vähäisen määrän sadetta. Jatkuva helle, usein tuulen maustamana, on vienyt lopunkin kosteuden joka paikasta. 

Helle on sen verran uuvuttavaa, ettei oikein tee mieli kaivaa tai kärrätä. Rikkaruohoista osa kärsii kuivuudesta nekin, mutta esimerkiksi ratamoa on ilmestynyt liiaksi saakka kanttausuriin. Ruohokin yrittää valloittaa istutusalueita. Sen saa tiukasti nyhtäisemällä juurineen pois, mutta monet muut rikat ovat ilmeisesti kuivuutta paetakseen kasvattaneet juuret syvälle maahan. Kitkentä vaatisi järeämpiä aseita, jotta osa rikasta ei jäisi maahan jatkamaan kasvuaan.

Hydrangea serrata ´Blue Bird´ - Safiirihortensia

Ilonaiheita puutarhasta toki löytyy helteen  keskelläkin. Safiirihortensia on tuuheutunut hienosti ja muutamista kärjistä löysin nuppujakin. Istutin kuukausi sitten sen taakse revontuliatsalean, jolle olen käynyt säännöllisesti lorottamassa kastelukannullisen vettä. Safiirihortensia on siinä ohessa saanut osansa. Ehkä se siksi kiittää minua nupuillaan.

Sempervivum - Mehitähti

Mehitähdet eivät helteitä säikähdä. Ne ovat kukkineet kauniisti Oikearinteessä. Kukinta alkaa niidenkin osalta olla pian ohi. Muutaman mehitähden istutin kesäksi ruukkuun. Ehkä istutan ne piakkoin maahan, jotta ehtivät hyvin juurtua. Oikearinteessä on niitä varten tyhjää tilaa, jonka ahomansikka meinaa vallata. Kaipa se kuvittelee tilan olevan juuri sitä varten.

Anemone coronaria - Kruunuvuokko

Jokakesäisistä vannomisista huolimatta kesäkukkaruukkuja on taas kertynyt liiaksi asti. Minkäs sille mahtaa, kun kaikki kaunis houkuttelee ja saa unohtamaan kastelukannujen kantamisen työläyden. Kruunuvuokkoja istutin kahteen isoon ruukkuun. Toisessa kasvusto on vihreän rehevää ja kukkia nousee tasaiseen tahtiin. Toiseen ruukkuun tuli pieniä vaaleanvihreitä toukkia, jotka kiusasivat kruunuvuokon lehdet keltaisiksi. Kippasin ruukusta mullan pensaiden tyvelle ja otin mukulat talteen.

Geranium pratense Splish-Splash - Kyläkurjenpolvi

Kurjenpolvet ovat kärsineet kuivuudesta. Olen pitänyt niitä helppoina ja kaiken kestävinä kasveina, mutta nyt lähes jokaista niistä jurppii kuumuus ja kuivuus. Ovaalipenkin yleensä rehevä kyläkurjenpolvikasvusto muuttui oudon väriseksi, eivätkä tehneet ainuttakaan nuppua. Samaa kyläkurjenpolvea kasvaa myös toisessa paikassa, jossa ne eivät ole koko päivää suorassa paahteessa. Siellä lehdet ovat normaalin vihreitä ja  kukkiakin on ihan kiitettävästi.

Tavallisesti laitan mansikoita pakastimeen vasta heinäkuun puolella. Usein siinä kuun puolivälin tienoilla. Nyt media on rummuttanut mansikan pääsadon varhaisesta kypsymisestä. Kylän lähellä oleva kasvattaja myy mansikoitaan myös meidän kaupan edustalla. Koska marjat kypsyvät kiivaaseen tahtiin, kasvattaja myy mansikoita edulliseen laatikkohintaan. Kävin hakemassa kaksi 5 kg:n laatikkoa hintaan 25 €/ltk. Varsin edullisia ja kertakaikkiaan hyvälaatuisia ja makoisia marjoja. Laitoin ostamani marjat saman tien pakastimeen. Aion hakea vielä syöntimarjoja. Tuoreinahan niitä kannattaa herkutella.

Tuoksuherneet kukkivat

Olen käynyt lukemassa blogejanne ja ihmetellyt sekä ihastellut, miten jotkut jaksavat rakentaa ja laittaa puutarhoihinsa kaikenlaista hienoa. Yleensä pidän itseäni aktiivisena touhuajana, enkä kauaa jaksa paikallani istua. Nyt minut on vallannut valtaisa laiskotus, suoranainen jaksamattomuus. Osittain mehut puutarhatyöskentelyltä ja bloggaamiselta on vienyt kommentointiongelmat, mutta iso merkitys on myös helteen uuvuttavuudella. Ei huvita istuttaa mitään uutta, kun huoli entistenkin selviytymisestä tässä kuivuudessa painaa mieltä. 

Vuoden vaihteesta saakka olen setvinyt ensin vanhempieni muuttoa hoivakotiin ja pian sen jälkeen äidin kuolemaan liittyviä asioita. Paperityöt ovat viittä vaille valmiita. Elän toivossa, että ensi viikolla voisin vihdoin laittaa pisteen perunkirjoitusprosessille.

Vaikka moni kasvi on kesän loistonsa jo ohittanut, ihasteltavaa riittää tulevillekin päiville. Ja kesähän jatkuu nyt heinäkuun merkeissä. 

Ihania kesäpäiviä kaikille ja leppoisaa lomaa sitä viettäville!

Varjoliljojen turbaanihatut poksahtivat auki

Lilium martagon 'Marhan'

 

Joka vuosi joku kasvi vangitsee huomion runsaudellaan ja kauneudellaan muita kasveja enemmän. Tänä vuonna tuo estradille nouseva on eittämättä varjolilja. Niiden korkeiksi venähtäneet varret ovat olleet jo pitkän aikaa täynnä pulleita nuppuja, joiden avautumista olen odottanut melkeinpä henkeäni pidätellen. Juhannuksena odotus on vihdoin palkittu ja puutarhan turbaanihatut ovat alkaneet yksi toisensa jälkeen avautua.

Lilium martagon Claude Shride'

Joko maasta on noussut aiemmin kukkimattomia yksilöitä tai sitten istutuslistani kirjaukset ovat päin seiniä. Veikkaan kumpaakin vaihtoehtoa. Putosin jo ensimmäisten erikoisempien varjoliljojen kohdalla kärryiltä, mutta en ole antanut sen haitata ihastelua. Viimeisimmässä OmaPiha -lehdessä (4/2021) on Pirkko Kahilan artikkeli marhanliljoista. Koitin vertailla omien liljojen kuvia artikkelin kuviin, mutta sekaisin olen siitä huolimatta.

Lilium martagon 'Arabian Night'

Kuvien alle kirjoittamani nimet perustuvat paikalle istutettujen sipulien nimilappuihin. Mistä sen tietää, vaikka myyrät olisivat käyneet mylläämässä sipulit uuteen järjestykseen. Tai että ostamani sipuli on ollutkin viljami vaihdokas. Mikäli jollain on korjauksia nimiin, otan ne ilolla vastaan.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Enpä ole aivan varma tästäkään. Onko kyseessä Guinea Gold vaiko joku muu? Terälehdissä näyttäisi olevan odotettua enemmän punerrusta keltaisen sijaan. Guinea Goldin istutin 2018. Tämän kesäinen kukinta on sen osalta tähän asti komeinta. Ensimmäisenä kesänään se ei kukkinut ollenkaan.

Lilium martagon 'Guinea Gold'

Guinea Goldissa on vielä useita nuppuja avautumatta. Helle pamauttaa nuput nopeassa tahdissa täysin auki, joten nyt pitää olla kameran kanssa ahkerasti liikkeellä. Jos vielä sattuu kunnon terälehtiä rummuttava sadekuuro, voi täyteen komeuteensa avautunut varjolilja jäädä näkemättä.

Lilium martagon 'Russian Red'

Muutamia varjoliljoja on vielä kokonaan nupulla. Varsinkin Kiemurapenkin Russian Red antaa muiden kiirehtiä. Ehkä se haluaa olla kyseisen kukkapenkin ainut kukkija kerrallaan. Myös Majalispenkin Cattaniae odottaa sopivaa hetkeä, joka ei kyllä taida olla kaukana sekään.

Lilium martagon - Varjolilja

Tavallinen punainen varjolilja on levinnyt hienosti. Jopa ihan uusiin ja vähän kummallisiinkin paikkoihin. Yksittäisiä kukkavarsia kurkistelee siellä täällä. Kukan väri on joissain paikoissa hieman toista paikkaa vaaleampi.

Iloisin varjolilja-yllättäjä on tänä vuonna valkoinen kaunotar, joka jo ehti kadota puutarhastani. Hankin parikin kertaa uusia sipuleita ja nyt ne näyttävät parastaan. Kuvan näkyä olen pysähtynyt katselemaan useamman kerran tämän juhannuksen aikana. Taustalla kukkii perhoangervo, jonka edessä on lukuisia punaisia varjoliljoja ja sitten alueen etuosassa kaksi valkoista yksilöä. Nämä ihanuudet toivat juhannuksen lämpimiin myöhäisiltoihin ylimääräistä kauneutta.

Clematis Multi Blue

Juhannus on mennyt mukavissa merkeissä jutellen ja välillä myös yhdessä herkutellen. Helteiden vuoksi puutarhassa ei ole jaksanut juuri mitään tehdä, mutta välillä on ihan aiheellista vain olla ja nauttia. Kerrankin tämä on onnistunut täydellisesti. Välillä kiersimme katsomassa puutarhan tilanteen ja tsekkaamassa, joko kärhöt aloittavat kukintansa. Senhän ne tekevät.

Clematis Rouge Gardinal

Juhannuspäivänä ukkonen pörräsi jonkin aikaa kylän päällä. Pilvet ropsauttivat sadettakin, joka määrällisesti oli lähinnä pieni muistutus sellaisen mahdollisuudesta. Oli jännä seurata ukkosrintaman kulkua Helsinki Testbed -sovelluksesta ja salamointia Real Time Lightning Mapista.

Kasvimaata ja ruukkukukkia olen kastellut. Muu puutarha joutuu väkisinkin nyt kärvistelemään. Ei ole mitään mahdollisuutta kantaa ympäriinsä sellaista määrää vettä, jota rutikuiva maa nyt tarvitsisi.

Juhannuskukka itselle. Amppeli maksoi 20 €, ei paha ollenkaan.

 
Juhannus on juhlittu. Kesä jatkuu ja monilla lomat vasta alkavat. Ennusteiden mukaan sää näyttää jatkuvan aurinkoisena ja varsin lämpimänä, ainakin täällä etelässä. 

Kauniita kesäpäiviä kaikille!

Hyvää Juhannusta!

Rosa Hurdal - Norjanruusu

 

Kedollinen kukkia,
saavillinen saunahetkiä,
hyppysellinen hauskuutta,
litra laulua.
Aimo annos aurinkoa,
suven suloisuutta.

Hyvää juhannusta!

Johan oli myräkkä

 

Uudellamaalla on kärvistelty muutama päivä oikein kunnon helteissä. Maa on rutikuivaa ja monet kasvit sen näköisiä, että ovat jo sanomassa hyvästit. Aamulla katsoin tapani mukaan sääennusteet, joissa luvattiin iltapäiväksi ukkosta. Hyvin pitivät ennusteet paikkansa. Jo puolen päivän aikaan alkoi kaukaa kuulua ukkosen kumua. Vähän ennen kahta aurinko meni pilveen ja taivaanrannasta alkoi vyörymään tummanpuhuvia pilviä. Linnunlaulu loppui kuin seinään ja ilmassa oli käsinkosketeltavaa odotuksen tuntua.

Terassilla oli mukava istua katselemassa komeita pilvimuodostelmia. Ajattelin, josko saisi muutaman salaman ikuistettua.

 
Salamointia oli kyllä runsaasti, mutta ainuttakaan en onnistunut tallentamaan. Ukkosen kolistellessa yhä kiivaampaan tahtiin alkoi myös melkoinen tuuli. Siinä vaiheessa olin jo noussut seisomaan ja kuvaaminenkin jäi toiseksi. Mietin kuumeisesti, onko pihalla kenties jotain sellaista irtonaista, joka kaipaisi turvaan viemistä. Monenmoiset puunlehdet ja risunpätkät jo kiisivät pitkin kivituhkakäytävää.

Pergolan rakentamisen jälkeen auringonvarjolla on ollut yksi ainoa käyttömuoto ja se on toimia kukkivien pionien suojana rankkasateiden sattuessa. Hain varjon aamulla kellarista ja pystytin sen painavaan valurautajalkaan pionien keskelle. Hyvältä näytti. Pioneista osa oli avautunut aamun aikana ja tuumin helteen aukaisevan loputkin vikkelässä tahdissa.
 

Ukkokulta juoksi pikapikaa alapihalle laittamaan kasvarin oven kiinni. Kuuntelin ryminää ja tuulen melkoista puhinaa. Kauhulla odotin, koska kasvihuone tomaatteineen nousee yläilmoihin. Ei onneksi noussut. Sen sijaan pionien suojana ollut 3-metrinen auringonvarjo nousi ilmaan kuin tulitikku ja mätkähti rumasti rusahtaen käytävälle. Puuosat vain lentelivät säleinä ympäriinsä. Painonsa vuoksi kaksin käsin kannettava varjon jalka kaatui kukkapenkkiin. Yhtään pionia se ei kaatuessaan katkaissut eikä alleen murjonut. Sen sijaan juuri nupulle ennättäneet valkoiset malvat taitavat olla entisiä.

Kävin äkkiä siirtämässä varjon jalan pois kasvien päältä ja suljin rikkinäisen päivänvarjon. Yhtään pidempää ei tehnyt mieli suojattomana pihalla olla, sillä puut olivat sen näköisiä, että hetkenä minä hyvänsä joku niistä rymähtää niskaani. Pergolan valokatekin on hyvin kiinnitetty, mutta olin jo varautunut ryskyvän tuulen vievän valokatteenkin mennessään.

Ukkosmyrsky mylläsi päällämme kahden tunnin ajan, hissukseen etääntyen. Vettä tuli koko ukkosen ajan aika voimalla, mutta ilmeisesti rutikuiva maa otti sen hyvin vastaan. Lätäköitä ei tullut mihinkään, eikä vesi vienyt maata mennessään mistään - ainakaan meidän tontilla. Piha on parhaillaan varsin törkyisen näköinen. Teresanruusun terälehtiä on leikkimöin edusta punaisenaan ja viimeisetkin unikot ovat nyt paljaita siemenkotia.

Lämpötila putosi myös nopeassa tahdissa. Nyt ulkona on suorastaan mukavan viileää. Sisällä taitaa seuraavakin yö mennä lakanoissa kieriskellessä, vaikka myräkän hiukan laantuessa avasimme kaikki ikkunat auki, jotta tuuli tuivertaisi hikisen ilman pihamaalle.

Olipa draamaa taas hetkeksi. Myräkkä tuli ja meni sellaisella vauhdilla, että siinä ehti lähinnä ihmetellä. Vahingot jäivät meillä pieniksi. Päivänvarjo hiukan harmittaa, mutta toisaalta se vietti suurimman osan ajastaan kellarissa ja oli jo suorittanut pääasiallisen tehtävänsä vuosien ajan. Pihaa saa muutenkin siivota, joten tuulen lennättämän roskan haravointi ja lakaisu on vain yksi ohjelmanumero jollekin päivälle.

Sen sijaan harmillisempi uutinen tuli myrskyn meillä jo päätyttyä. Tytär soitti kuusen kaatuneen hänen autonsa päälle. Ukkokulta lähti sahoineen ja työkaluineen raivaamaan puuta pois ja tarkastamaan auton vammoja. Tarvittaessa lähden vielä perässä viemään toisen auton tyttärelle lainaan, sillä hän on ilman autoa pulassa. Me pärjäämme jonkin aikaa hyvin yhdelläkin autolla.

Pionit eivät onneksi kärsineet kovin paljon myräkästä. Ulkona sataa jälleen, mutta maltillisesti ripotellen. Kevyt ropina on mannaa puutarhurin korville.

Toivottavasti myräkkä ei tehnyt kenellekään isompia tuhoja.

Magnoliayllätys ja yrttipenkki

Magnolia stellata ’Susan’ - Tähtimagnolia

 

Kuukausi sitten istuttamani tähtimagnolia Susan yllätti minut kehittämällä yhden nupun. Nyt askeleeni johtavat joka ikinen päivä kohti Pikkupuutarhaa katsomaan, jaksaako magnolia avata nuppunsa. Kukka-aihio on varmasti ollut puskassa jo sen myymälästä kotiin tuodessani. Kiva, että jaksoi puskea itsensä esille. En halua ladata mitään ylimääräisiä paineita tuoreelle puutarha-asukkaalleni, mutta kieltämättä olen onnellinen kukan avoinna nähdessäni.

Kasihuoneeni ja kasvimaani sijaitsevat alapihalla. Ei sinne mikään ylitsepääsemättömän pitkä matka ole. Silti olen pitkään pohtinut yrttien sijoittamista lähemmäs taloa ja keittiötä. Monta kertaa ruohosipulin ja persiljan käyttö, muista yrteistä puhumattakaan, unohtuu pelkästään siksi, ettei vain tule kipaistua kasvimaalle niitä hakemaan. Varsinkin sateessa yrttien käyttö kohtaa helposti turhautuneen tuhahduksen.

Näin erään myymälän nettikaupassa yrttilaatikon, joka sopi hyvin tarpeisiini ja suunnitelmiini. Runsas satanen sai minut empimään valmiin ostamista. Kysyin Ukkokullalta, josko hän jaksaisi yrttilaatikon minulle tehdä. Suunnittelin ja mittasin, kunnes luonnos tarkentui paperille. Ukkokulta inventoi kellarissa materiaaleja ja totesi, ettei rautakauppaan tarvitse lähteä. Osa materiaalista on höylättyä ja petsattua lautaa, osta raakalautaa. Petsasin komeuden palisanterin sävyiseksi, kun sitä sattui riittävästi kellarista löytymään.

Laatikosta tuli itse asiassa aiottua leveämpi. Ensin ajattelin, että sisätila olisi riittävä 80-senttiselle parvekelaatikolle. Sitten tuumasin, että toki tilaa olisi hyvä olla reilumminkin. Sen verran myöhään idealamppu päässäni välähti, että yrttilaatikko eteni valmiiksi asti näin juhannusta edeltävällä viikolla. Nyt laatikossa on keväämmällä kylvämääni timjamia, basilikaa ja pikkuinen kiinansipuli sekä kaupan yrttinä ostettu ja ruukkuun istutettu korianteri.

Ruukkuihin kylvin ruohosipulia, tilliä, rucolaa ja kehäkukkaa. Vahingossa katkaisemani villiviinit laitoin multaan kahteen purkkiin. Kokemuksesta tiedän, että hyvällä tuurilla ne juurtuvat. Muoviruukkujen ulkonäkö ei ole kaunein  mahdollinen, mutta aurinkoisessa paikassa ne pitävät kosteuden saviruukkuja paremmin. Ajatus on, että jossain vaiheessa yrttilaatikko röyhyää vihreyttä, eikä ruukkuja alta näy.

Vasen lukema terassin tolpasta, oikealla takkahuoneen sääaseman tulos.

Vanha sääasema sanoi sopimuksensa irti. Olimme niin tottuneita kulkemaan aamulla takkahuoneessa sijaitsevan sääaseman kautta, että sen puuttuminen alkoi jo tuntua oudolta. Lopulta Ukkokulta tilasi uuden, josta kylläkin puttuu tuulitiedot. Nyt tarkenee, kuten lukemat osoittavat. 

Pidän talon etelänpuoleiset sälekaihtimet ympäri vuorokauden kiinni, jotta sisätilan lämpötila pysyisi edes jotakuinkin kohtuullisena. Nukkumisesta voi tulla hiukkasen tukalaa näillä +30 asteen lukemilla, mutta hetken tämä vaan kestää. Talvella saa taas kaivaa villasukkia ahkerasti jalkojensa lämmikkeeksi.

Ötököitä puutarhassa on nyt jos jonkinlaisia. Pyjamaluteita ei meidän puutarhassa ole näkynyt, muita luteita senkin edestä. Kirvoja on aivan valtavasti, etenkin ruusuissa. Yksikään ruusunkukka ei ole jäänyt avautumatta kirvojen vuoksi, joten en jaksa niistä kantaa huolta. 

Parissa FB:n puutarharyhmässä on päivittäin pitkiä keskusteluja erilaisista myrkkyvaihtoehdoista. Ymmärrän, että vaivalla ja rahalla istutettujen kasvien selviytyminen aiheuttaa suurta huolta. Toisaalta puutarhaharrastus on alituista taistelua ja tasapainoilua, jossa ihminen tekniikan ja kemian avulla on näennäinen voittaja. Loppupeleissä kuitenkin häviäjä. 

Omenapuissamme on niiden historian ensimmäisen kerran jotain ötökkää, joka verhoutuu tuomenkehrääjäkoin tavoin omaan harsoonsa/seittiinsä. Kyseessä on ilmeisesti omenankehrääjäkoi? Mikäli näin on, olen torjunnassa totaalisesti myöhässä. Omenapuut tulisi ruiskuttaa keväällä ennen kukintaa. En ole koskaan ruiskuttanut omenapuita. Koska en ole ammattiviljelijä, eivät tuloni riipu omenasadosta. Oman puutarhan hedelmät ovat toki odotettu bonus. Omenoita joko tulee tai ei tule. En tee asiasta itselleni elämää suurempaa kysymystä.

Feromonipyydys

Ripustin feromonipyydyksen omenapuuhun keväällä nähdäkseni, onko tuholaisia liikkeellä. Eipä pyydykseen mitään ihmeellistä eksynyt. Omenankehrääjäkoista on ajoittain ollut isokin riesa mm. Tampereen ja Helsingin seuduilla. Jos meinaavat syödä omenapuumme lehdettömäksi, siitä vaan hommiin. Jääpä vähemmän haravoitavaa syksyksi.

Campanula patula - Harakankello

Jos puutarhassa rehottavat perennat, niin samaa tekevät luonnonkukat ja rikkaruohotkin. Rönsyleinikki on kukkinut keltaisimmillaan vuosikausiin ja niittyleinikki kirii hyväksi kakkoseksi. Kaikenlaista heinää pyrkii ylös osassa istutusalueita ja niin maahumala kuin nurmitädykekin uhkaa vallata tilan monilta herkemmiltä kasveilta. Viime viikolla näin maahumalaa myynnissä Tuusulan Kukkatalo Pirilässä. Ehkä pitäisi tehdä Pirilän kanssa viljelysopimus kyseisestä kasvista. Minulla sitä riittäisi vaikka ilmaiseksi annettavaksi.

Harakankellon ilmestymisestä pihapiiriin en ole ollenkaan pahoillani. Kissankelloksi me kaikkia harakankelloja lapsena kutsuttiin. Paitsi sitä isompaa eli kurjenkelloa. Se tiedettiin jo ipanavaiheessa kurjenkelloksi.

Symphytum officinale - Rohtoraunioyrtti

Rohtoraunioyrtti on jo jonkin aikaa kukkinut valtoimenaan puuvajarinteessä. Sen varret alkavat tapansa mukaan lakoontumaan. Joku kirjoitti, että varret leikkaamalla kasvi kehittäisi uudet lehtiruusukkeet. Mahtaako myös kukkia toistamiseen? Olen uuttanut rohtoraunioyrtistä lannoitevettä samaan tapaan  kuin nokkosesta. Runsaasti kaliumia sisältävä rohtoraunioyrtti sopii hyvin myös katteeksi esimerkiksi tomaateille.

Rohtoraunioyrtin istuttamisen kanssa kannattaa olla varovainen. Se juurtuu helposti pienestäkin palasta ja aloittaa leviämisensä yhtä helposti. Pois saaminen onkin sitten jo oma juttunsa eli en suosittele, jos vain hiukankin epäilyttää elo tämän kasvin kanssa vuosia eteenpäin.

Oxalis stricta ‘Rufa’ - Pihakäenkaali (punalehtinen)

En tiedä, mistä ja milloin punalehtinen pihakäenkaali on meille tullut. Nykyisin se tupsahtelee ilmoille omituisissakin paikoissa. Kuvassa pihakäenkaali tunkee esiin kasvimaalla kasvavan persiljan keskeltä. Pihakäenkaali on aika helppo kitkeä pois. Vähiten siitä tykkään kivituhkakäytävillä, jossa punaisia taimia putkahtelee alituiseen. Yhden kun nyppäät, kaksi muuta on taas jonossa. Olen joskus kerännyt pihakäenkaaleja istutettavaksi kesäkukiksi ruukkuun. Ihan nätti sellaisena. Keltainen kukinto on oikeastaan sivuseikka. Hienointa on lehtien punainen sävy.

Lilium lancifolium Splendens - Tiikerililja

 
Ostin keväällä nettikaupasta lisää tiikerililjoja. Laitoin sipulit ruukkuihin, jotka myöhemmin siirsin kellarista kasvarin viereen. Niissä oli jo nuput istuttaessani kasvit maahan. Tiikerililjat jäivät aika mataliksi ja muiden kasvien venyessä mittaa, tiikerililjat katosivat niiden joukkoon. Viettäköön uppeluksissa tämän kesän. Ensi keväänä ne todennäköisesti venyvät ennen kukintaa paikalla jo aiemmin olleiden lajitoveriensa mittaisiksi.

Fragaria vesca var. semperflorens - Kuukausimansikka

Aika vierii vinhaa vauhtia. Juhannusviikkoa eletään eli keskikesän juhla on tuota pikaa. Etelässä on helteistä, pohjoista kohden viileämpää. 

Iloitaan kesästä ja kukkasista!

PS.
Muutaman päivän tauon jälkeen minulla on taas ollut hankaluuksia sekä omaan blogiin tulleisiin kommentteihin vastaamisessa että teidän blogienne kommentoinnissa. Yrittäessäni julkaista kommenttia, tulee HUPS-ilmoitus ja kirjoittamani teksti on haihtunut ties minne.

Käytin aiemmin Chromea, nyt jo pidempään Firefoxia. Näyttää, että ongelma on pikemminkin Bloggerissa kuin käyttämässäni selaimessa tai asetuksissa. Tai sitten tämä rakkine hyytyy helteessä...

Luen ahkerasti muiden blogeja ja pyrin jättämään jälkeni. Koen myös tärkeäksi vastata blogiini tulleisiin kommentteihin. En ole teitä unohtanut. Pahoitteluni.