Katse ruusuihin

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

Juhannusruusu on tänä vuonna ollut kirjaimellisesti nimensä veroinen. Usein se täällä etelässä ehtii jo pudottaa terälehtiään juhannusjuhlan aikaan. Nyt tämä hieno pensasruusu kukkii kauneimmillaan ja entistä runsaammin. Helteinen sää kiihdyttää kukinnan edistymistä, mutta onnekseni en menetä mitään viettämällä juhannusta kotipiirissä.

Juhannusruusuni on peräisin anopin lapsuudenkodista Hämeenläänin Koskelta. Hämeenkoski nykyisin. Olen jakanut ruusua siten, että yläpihan Pikkupuutarhan lisäksi sitä kasvaa alapihalla Kaivoruusupenkissä ja rajanaapurin päädyssä.

Viime vuonna Pikkupuutarhan juhannusruusu koreili kärhötuessa. Nyt taasen se halusi särkyneensydämen taustalle.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Samettisen punaisena kukkiva Tove Jansson asustaa myös Pikkupuutarhassa. Istutin sen 2014, jonka jälkeen parin vuoden ajan tuntui, ettei puska ole erityisen innokas kasvamaan ja kukkimaan. Nämä ajatukset ovat mennyttä, sillä nyt Tove tavoittelee vieressä kasvavan koristeomenpuu Aamuruskon oksia ja runkoa. Lisäksi se tunkea uusia versojaan turveharkkoreunuksen läpi. Toistaiseksi on riittänyt, että napsaisen verson harkon penkin puoleiselta laidalta poikki.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Tässä Tove Jansson on ehkä kuvattu hieman epäedullisesta suunnasta. Taustalla on varaparkkipaikka ja pressun alla alapihalle kuskaamista odottavat multasäkit. Toven kukkien kuvaamisessa on paras olla ripeä. Yksittäiset kukat lakastuvat nopeasti, mutta vastapainoksi niitä avautuu jatkuvasti uusia. 

Pimpinellaruusuja vaivaavat vattukärsäkkäät ovat löytäneet Tove Janssoninkin. Ne huomaa helpoimmin melkein irti katkenneista nupuista. En ole lähtenyt ruusuja millään ruiskuttamaan, koska kukkia avautuu joka vuosi runsaasti enemmän mitä kärsäkkäät ehtivät napsia.

Rosa Hurdal - Norjanruusu

Pikkupuutarhan ruusuista norjanruusu aloittaa parhaillaan kukintaansa. Viime kesänä se kukki ensimmäisen kerran todella runsaasti. Nytkin nuppuja on paljon. Norjanruusu on rotevakasvuinen, 2-4 -metriseksi kasvava pensas. Se viihtyy ravinteikkaassa, aurinkoisessa tai kevyesti varjoisassa paikassa. Norjanruusu sietää myös köyhää maaperää. Meillä ruusun selviytymisvyöhykkeiksi on mainittu I-IV.

Norjanruusun lähellä kasvaa ranskanruusu Duchesse de Montebello, jonka tilasin 2015 Oulujoen taimistolta. Vaikka sen asuinpaikka on aurinkoinen ja suojaisa, se ei ole kertaakaan vielä kukkinut kunnolla. Tämän pensaan kasvukoko on n. 1,5 m. Paleltuneet ja kuivuneet oksat leikataan keväällä. Tarvittaessa ruusu kestää hyvin myös alasleikkauksen.

Kaksi vuotta sitten siirsin alapihalla liian ahtaasti asuneet pensasruusut rosa gallica 'Mundin' ja rosa alba `Lumon` Pikkupuutarhan muuripenkkiin. Samaisen kohtalon koki rosa 'Ilo', jonka istutin Kärhöpolun oikealle puolelle. Isot pensaat luonnollisesti ottivat siirrosta nokkiinsa, mutta eivät sentään kuolleet. Tänä keväänä niissä on selvästi uutta intoa, mikä näkyy reippaana kasvuna ja nuppuina.

Alapihan Kaivoruusupenkki

Seuraavaksi siirrytäänkin alapihalle, jossa kasvavat juhannusruusu, punalehtiruusu, omenaruusu, Hansa-ruusu ja sammalruusu. Juhannusruusu on ryhtynyt valtaamaan enemmän alaa. Aiemmin se asusti kuvasta katsoen penkin toisella puolella. Nyt se kurkottelee myös penkin tälle puolen, mikä ei minua pahemmin haittaa.

Oikealla reunalla kasvaa punalehtiruusu ja sen oikealla puolella, ennen taustan juhannusruusua kasvaa omenaruusu. Se olisi hyvä siirtää parempaan paikkaan, koska sen vierusruusut pyrkivät tunkemaan omenaruusua ahtaalle. Omenaruusu ei vielä kuki.

Rosa rugosa 'Hansa', taustalla akileijoja.

 
Kaivoruusupenkin kasvarinpuoleisessa päässä kasvaa Hansa-ruusu. Sillä on ärsyttävä tapa kasvattaa pitkiä versoja sinne tänne. Versot kaipaavat tietenkin tukemista, jotta ne eivät kaatuille kulkuväylille. Hansa-ruusu kestää hyvin leikkausta, jota olenkin sille säännöllisesti tehnyt. Pian Hansan nuput aukeavat komeiksi, kerrotuiksi kukiksi.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruusu Rosa Glaucan korkeimpia versoja leikkasin vuosi sitten. Tanakasta varresta huolimatta korkeina ne tuppasivat taipumaan liikaa muiden pensaiden päälle ja käytävälle. Punalehtiruusuni on tehnyt runsaasti siementaimia tyvelleen. Joitakin olen purkittanut ja antanut eteenpäin. Monta siementainta on tullut kitkettyä kompostiin.

Viidentenä ruusuna Kaivoruusupenkissä kasvaa Sammalruusu (rosa centifolia Muscosa). Pidän sen kerrotuista kukista paljon ja ehkä vielä enemmän hienoista nupuista niiden "sammalmaisen" ulkonäön vuoksi. Harmikseni sammalruusuni kasvaa hyvin hitaasti, eikä kuki läheskään joka vuosi. Monta kertaa olen epäillyt sitä keväällä kuolleeksi, mutta sinnikkäästi se on vuosi toisensa jälkeen vihertynyt. Ehkä se ei viihdy paikallaan. Pitääpä miettiä asiaa.

Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Kaivoruusupenkiltä kävellään alapihalla kohti rajanaapuria. Pian Kurgaanin jälkeen, keskellä Kriikunapolkua on Ruusukolmio. Siellä kasvavat Tornionlaaksonruusu, Suviruusu ja Ritausma. Tornionlaaksonruusun olen istuttanut 2012. Suviruusun ja Ritausman vuotta myöhemmin eli 2013.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Tornionlaaksonruusu kukkii parhaillaan runsaana. Monta vuotta se pysyi hyvin paikallaan, mutta parina viime vuotena se on alkanut tunkea juurivesojaan naapurinurmikolle. Toistaiseksi juurivesoista ei ole ollut haittaa, kun voin ajaa ne leikkurilla pois.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius' -  'Suviruusu'

Suviruusu aloittaa kukintaansa sopivasti juhannusruusun lopettaessa. Tämän pensasruusun uudet versot punertavat kauniisti, mikä lisää pensaan viehättävyyttä. Myös suviruusu tekee ahkerasti juurivesoja. Nurmikon puolella ne hoituvat ruohonleikkurilla, mutta turveharkkojen läpi kasvat versot hiukan harmittavat.

Penkin kolmannen ruusun eli Ritausman kukintaan menee vielä hetki. Leikkasin Ritausmani ensimmäisen kerran aivan alas, kun pensaan painopiste alkoi olla kovin yläpainotteinen ja tyveltä paljas. Ritausma kestää hyvin myös alasleikkauksen. Pian se on jo entisissä mitoissaan keväisestä leikkauksesta huolimatta. Ritausma on voimakaskasvuinen ja hyvin piikkinen ruusupensas. Sen suuret, puolikerrannaiset kukat ovat minusta hyvin kauniit.

Rosa Majalis - Metsäruusu

Kriikunapolun toisella puolella on Majalispenkki, joka sai nimensä sen valtakasvista, metsäruususta. Metsäruusu on tullut meille lähistön autiotontilta. Jos olisin tiennyt, miten hirveä riesa tämän ruusun kaikkialle ulottuvat juurivesat ovat, en olisi koskaan sitä istuttanut. Saattaa olla, että joudun vielä jossain vaiheessa purkamaan koko Majalispenkin ja muuttamaan sen takaisin nurmikoksi. Silloin voin huristella leikkurilla juurivesat pois, kuten teen Majalispenkin kolmella sivulla.

Metsäruusu kukkii runsaana ja kauniina. Se on myös pörriäisten suosikki. Kukkimisen aikaan pensaasta kuuluu melkoinen pörinä. 

Vasemmalla Ruusupenkki, oikealla Majallispenkki

Naapurin aidan vieressä on Ruusupenkki, johon valtavassa pensasruusukuumeessani vuosina 2014-2015 istutin kuusi ruusua. Paikka on toki ihanteellinen pensasruusuille; syvämultainen, aurinkoinen ja sopivan suojaisakin. Mutta hölmöyksissäni istutin isoksi kasvavat pensaat aivan liian lähekkäin, jolloin ne kasvoivat toisiinsa kiinni ja niiden hoitaminen oli hankalaa.

Kaksi vuotta sitten otin riskin ja kaivoin kolme ruusua pois takarivistä. Ne istutin yläpihan Pikkupuutarhaan. Samalla väljensin jäljelle jääneiden ruusujen väliä siirtämällä niitä loitommas toisistaan. Riviin jäivät kasvamaan Sävel, neilikkaruusu ja Sointu. Ruusujen välit olisivat voineet olla vielä suuremmat, koska varsinkin Sävel ja neilikkaruusu ovat varsin voimakaskasvuisia. Saavat olla, leikkaan puskia tarvittaessa.

Rosa rugosa 'Sointu'

Talosta katsoen uloimpana kasvaa Sointu. Se on Ruusupenkin puskista pienin eli sen kasvukorkeus on n. 1 m. Viime kesänä se vielä toipui edellisen kesän siirrosta. Nyt ruusu näyttää kotiutuneelta ja hyvinvoivalta. Odotan sen avaavan pian ensimmäiset nuppunsa.

Netissä sanotaan, että ’Sointu’ on ’Sävel'en sisarlajike ja ne sopivat yhteiseen penkkiin värin ja muodon täydentäessä toisiaan. Muuten näin varmasti on, kunhan huomioi Sävelen reippaamman kasvutahdin. Minun Säveleni kasvaa hurjaa vauhtia leveyttä ja korkeutta, joten se tarvitsee tuplasti sen tilan, mitä Sointu.

Sointu kuuluu FinE-kasveihin (Finnish Elite), jonka tunnuksen saaneet kasvit on lisätty ilmastonkestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautitestatuista emokasveista. Tunnus myönnetään tarkoin valituille koristekasveille, sekä marja- ja hedelmälajikkeille.

 Rosa F.J. Grootendorst - Neilikkaruusu. Tämän kuvan jälkeen kirvoja ei enää ole, ovat ilmeisesti tulleet syödyiksi.

Ruusupenkin keskimmäisenä asustaa punainen neilikkaruusu, joka kukkii kesäisin runsaana ja pitkään. Vuosi sitten leikkasin neilikkaruusua voimakkaasti, mistä se näyttää vain tykänneen. Neilikkaruusu kukkii saman vuoden versoilla eli sitäkään leikkaamisella ei menetetä. Aion siis jatkossakin leikata neilikkaruusua sekä tarpeen mukaan, että myös säännöllisesti. Mieluummin tanakoita versoja täynnä kukkia, kuin honteloita, sinne tänne kaatuvia oksia.

Rosa rugosa 'Sävel'

Sitten Ruusupenkin kolmanteen eli Säveleen. Tätäkin pensasta leikkasin melko voimakkaasti keväällä. Olisi voinut leikata enemmänkin, mutta mitä lie arastelin. Minun Säveleni kasvaa hurjaa vauhtia joka suuntaan. Se on myös varsin piikkinen puska, joten sen tukeminen ja hoitaminen vaatii kunnon hanskat ja pitkät hihat. Sävelen kukinta-ajaksi mainitaan kesä-heinäkuu. Parina viime kesänä Säveleni on kukkinut elokuun lopulle saakka.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Alapihalta palaamme portaita ylös olopihalle. Leikkimökin viereen istutin keväällä 2015 Teresanruusun. Siinä ruusu, joka kukkii kauniina käytännössä koko kesän. Leikkaan kuihtuneita kukkia pois, sillä olen huomannut sen lisäävän ja nopeuttavan uusien kukkien kehittymistä. 

Teresanruusu on isokokoinen, mutta kuitenkin siro ruusu. Sen kerrotut kukat ovat suuria ja näyttäviä. Tähän saakka olen leikannut keväisin muutamia vanhimpia oksia pois. Pensaan pitäisi kestää hyvin myös alasleikkauksen. Sitä en ole vielä nähnyt tarpeelliseksi. Ehkä jatkossa harkitsen rajumpaa leikkausta saadakseni pensaan tyvestä vehreämmäksi.

Teresanruusu näkyy aika hyvin aronioiden yli myös alapihalle. Sisälle se näkyy ruusuista parhaiten. Työhuoneessa työskennellessä ajatus kulkee paremmin, kun välillä kääntää katseensa teresanruusuun.

Vuodesta 2014 Vasenrinteessä kukkineet peittoruusu Sommerwindit talvi vei mennessään. Samoin luulin käyneen kesällä 2020 Oikearinteeseen istuttamilleni kolmelle Fairylle. Sieltä ne kuitenkin ponnistivat tyvestä uusia versoja, joten taidan päästä niiden kukintaa vielä tänä kesänä ihastelemaan.

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

 
Kiertelimme pojan kanssa juhannusaattona puutarhassa. Hän kehui hienoa kukkaistuoksua, jonka arvelin tulevan lähellä kasvavista juhannusruusuista. Harvemmin kiinnitän huomiota hajuaistini menetykseen, mutta nyt kyllä vähän harmittaa. Mielelläni olisin nuuhkinut kukintansa jo lopettaneita syreeneja ja nyt näitä juhannusruusuja.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius' -  'Suviruusu'

 
Ruusujen kukinta-aika on monien osalta vasta alullaan. Ihasteltavaa siis riittää niin minulla kuin varmasti teillä muillakin.

Helteiden on luvattu jatkuvan alkavalla viikolla. Puutarhahommat on pakko laittaa tauolle ja keskittyä lähinnä kastelemiseen. Iloitaan ja nautitaan kukin voimiemme mukaan.

Hyvää Juhannusta!

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

 

Kukkaisniityt kuin keijusen tukkaa,
Sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa.
On korkean korkea taivaankaari,
taikaa on täynnä yö mittumaarin.
Yölintu hiljaa armastaan huhuu,
senkin voi kuulla kun luonto puhuu.
Kokon liekkien viimein sammuvan näemme.
Hetkeksi yöttömään yöhön vielä jäämme.

– Eeva Peltonen –

 

Hyvää Juhannusta kaikille!

 

 

Nyt näitä riittää

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Puutarhassa on parhaillaan pakahduttavan kaunista. Kuvat ja tarinat kulkevat kaiken aikaa jälkijunassa, kun ei vaan ehdi jokaisen nupun kehityksestä raportoimaan. Hyvä, jos ehtii käydä kuvat napsimassa. Eipä tietenkään olisi tarviskaan kaikesta höpöttää, mutta kun kauneutta on niin kiva jakaa ja samalla päästä katselemaan teidän toisten ihanuuksia. 

Monet puutarhan kasvit ovat parhaimmillaan vain hetken. Saatamme siis jälleen kerran todeta, että kauneus on tässä ja nyt. Ei ehkä huomenna, eikä ensi viikolla. On maltettava pysähtyä nuuhkimaan ja nauttimaan. Kaikin aistein, täysillä.

Crataegus 'Paul´s Secret' - Ruusuorapihlaja

Tuurenpihlajat jatkavat loistoaan jättikokoisilla pitsirykelmillään. Ruusuorapihlajan oksat ovat täynnä ruusumaisia kukkia. Kukkivaa puuta katsellessa ymmärtää hyvin, mistä se on saanut nimensä. En löytänyt nimen alkuperää. Kuka lie se Paul, jonka salaisuus tämä ruusunnuppupuu on?

Rhododendron 'Nova Zembla'

Alppiruusuni kukkivat runsaina. Valkoinen Cunningham's White on jo ajat sitten lopettanut. Punainen Nova Zembla ja lilakukkaiset Catawbiense Grandiflorumit ovat uhkeimmillaan.

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'

Rhodoni näyttävät viihtyvän entisessä metsäpuutarhassa entistä paremmin puiston puolelta siivilöityvässä runsaassa valossa. Takana kasvava tuijarivi ja isokokoinen tuomi varjostavat juuri sopivasti.

Rhododendron x Rustica Mixture - Atsalea 'Ruususen Uni'

Keväällä 2020 istuttamani atsalea Ruususen Uni aikoo nyt kukkia ensimmäisen kerran. Viime keväänä se jätti kukinnan väliin. Ruususen Unen vieressä kasvava Northern Hi-Lights -revontuliatsalea ei kuki. Sen istutin viime keväänä, joten ehkä se kasvattaa juuriaan. Pääasia, että on elossa.

Lonicera x bella 'Zabelii' - Kaunokuusama

Kaunokuusamakin on tällä kertaa täynnä kukkia. Taitaa olla sen viisivuotisen olemassa olon ennätys. Naapurin pihassa kukkii oksat notkuen kuusama, joka saattaa olla tarhakotakuusama Korea - tai sitten joku muu. Sitä katsellessa päässä alkoi heti surrata ajatukset, mihin sellaisen laittaisin omalla pihalla. Hyvä, ettei kaikkia päähän putkahtavia ideoita ehdi samantien toteuttamaan. Muuta ei ehtisi tehdäkään.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

Angervojen kukinta ei lähes helteisillä säillä kauaa kestänyt. Norjanangervon kukinta meni niin nopeasti, että tuskin ehdin henkäistä, kun se oli jo ohi. Koivuangervoja on vain kaksi puskaa norjanangervorivin jatkeena. Olivat erehdyksessä eksyneet piiskataimien joukkoon, mutta tulivat aikoinaan mukavasti istutetuiksi jonon päätyyn. Koivuangervo kukkii myöhemmin kuin norjanangervo ja sen kukinta kestää hieman pidempään.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Idänvirpiangervon kukat ovat kuin valkoisin kukin ja helmin koristeltu morsiushuntu.  

Tätä pensasta en ole pihallemme istuttanut ainuttakaan. Se on levinnyt meille rajanaapurin puolelta. Jossain vaiheessa tehokkaasti leviävä kasvi ärsytti minua. Ei ärsytä enää. Päinvastoin, se peittää hyvin meidän ja naapurin välisen rinteen, jossa voi olla vaikea saada jotain muuta menestymään. Kukkiessaan koko rinne on valkea pörriäisten puffetti. Ja syksyllä idänvirpiangervo loistaa ruskavärissään.

Pensas on myös ratkaissut ongelmaksi kokemani alueen talon autotallin puoleisessa päädyssä. Talvella siihen on kolattava lunta autopaikoilta ja käytäviltä. Idänvirpiangervo ei ole moksiskaan talvisista lumimassoista. Kesällä paikka on varjoinen. Muutenkin nurkkaus kuuluu ns. huoltopihaan, jollainen jokaisessa pihassa on oltava, mutta jonka ei tarvitse olla viimeisen päälle laitettu. Riittää, että se on siisti. Annan itselleni mahdollisuuden muuttaa mieltä. Siihen saakka nykyinen olotila riittää.

Spiraea chamaedryfolia - Idänvirpiangervo

Angervojen suku on laaja ja monipuolinen. Joka pihaan löytyy sopiva. Helppojakin useimmat angervot ovat. Aina helppous ei suinkaan riitä hankintakriteeriksi. Toisinaan on kutkuttavaa haastaa itsensä, vaikka moisten haasteiden seurauksena tuleekin välillä manattua hölmöiksi osoittautuneet ratkaisut.

Aronia

Aroniakin on ollut aivan valkoisenaan kukista. Nämä leikkimökkirinteen puskat ovat vuosi toisensa jälkeen jääneet leikkaamatta. Rinteen muussa osassa kasvavia aronioita olen leikannut säännöllisesti, koska ne tuppaavat risuuntumaan alaosistaan. Enpä taida näitä päätyaronioita leikata vieläkään. Ainoastaan lyhennän paria oksaa, jotka syksyn tullen roikkuvat marjojen painosta muiden kasvien päällä.

Kultakuoriainen aroniassa

Ehdin jo miettiä, missä tapaan tämän kesän ensimmäisen kultakuoriaisen. Usein niitä on pioninkukissa ja loppukesästä syyshortensioissa. Nyt tämä kaveri nautiskeli aroniankukassa tyytyväisen oloisena.

Cornus alba Sibirica - Korallikanukka

Meillä ei enää ole korallikanukkaa. Aikanaan istutin niitä erottamaan tontin tiestä. Kanukka ei minusta ole paras mahdollinen aitakasvi, koska se tuppasi retkottamaan sinne tänne, myös kadulle. Kaivoimme kanukat pois tuija-aidan tieltä. Alapihan kauimmaisessa nurkassa, naapurin puolella kasvaa jättikokoinen korallikanukka. Se ei ole enää mikään pensas, vaan kunnioitettavan kokoinen, monta metriä korkea puu. Se on kaunis kukkiessaan ja upea syysvärissään.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlete' - Tulikuusama

Puistoaitaa koristamaan istutin 2017 henrynkuusamaa ja tulikuusamaa. Henrynkuusama kuukahti menneen talven kurimuksiin, mikä hiukan harmittaa. En nähnyt sen koskaan kukkivan, mutta tummanvihreät  ja hivenen kiiltävät lehdet olivat kaunista katseltavaa.

Sen sijaan tulikuusama on elinvoimainen ja avaa jo ensimmäisiä kukkiaan. Ehkä hankin tulikuusaman kaveriksi uuden kuusaman. Pidän köynnöskuusamista. Minusta ne ovat kauniita ja kestäviä. Toisaalla, aidan kentänpuoleisella sivulla kasvaakin jo ruotsinköynnöskuusama ja Pikkupuutarhaan istutin toukokuussa koreanköynnöskuusaman.

Epimedium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa

Varjohiipan luulin kuolleen. Istutin niitä kaksi kappaletta toissa vuonna Makkaripenkkiin, jossa on varjoa edes osan päivästä. Kattorempan telineiden vuoksi leikkasin tästä penkistä syyskuun alussa kaikki matalaksi. Nekin, jotka jäivät, tulivat ankarasti tallotuiksi. Ihmeekseni ja ilokseni varjohiipat nousivat ja toinen kukkikin.

Paeonia veitchii - Ruusupioni

Ruusupioni kukkii tai oikeastaan jo lopettelee kukintaansa Ruusupenkissä. Hyvä, että siirsin tämän toissakesänä yläpihalta nykyiseen paikkaansa. Näyttää viihtyvän huomattavasti paremmin ja tilaakin hänellä on entistä enemmän.

Paeonia anomala - Kuolanpioni

Kuolanpioni ehti kukkaan ensimmäisenä. Pudotti terälehtensäkin jo aikaa sitten. Välähtipä justiinsa mieleeni, että piti tuoda alapihalta metallitukia pioneja varten. Osan olen jo tukenutkin, mutta sillä kertaa tuet loppuivat kesken. Pionit ovat kasvaneet hurjan korkeiksi. Ne onkin tuettava tavallista paremmin, jotta painavat kukinnot eivät katkaise vartta.

Iris 'Eleonor Roosewelt'

Juhannuksen vasta lähestyessä sitä kuvittelee, että kesä on aivan aluillaan. Onhan se, mutta puutarhan kukkaset elävät kuin viimeistä päivää. Kukkia putkahtelee nopeammin kuin katsomaan ehtii. Tämän tummanpuhuvan iriksen pitäisi olla Eleonor Roosewelt. Teki tänä vuonna vain yhden kukkavarren.

Tämän valkoisen iriksen nimestä sen sijaan minulla ei ole mitään käsitystä. Ei ollut viime vuonnakaan. Nyt siinä on monta kukkavanaa, kaksi nuppua jo täysin avoinna. 

Iris sibirica - Siperiankurjenmiekka

Siperiankurjenmiekatkin yltyivät kukkimaan jo ennen lauantain sadetta. Yhden siperiankurjenmiekkakeskittymän kaivoin ylös saadakseni tilaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja matalakasvuisia iriksiä varten. 

Joka on tätä iristä joskus maasta kaivanut, tietää urakassa vaadittavan punnerruksen määrän. Ähisemällä ja puhisemalla sain järkyttävät juurakot nousemaan maasta. Lapio ja talikko olivat ilman muuta merkittävässä roolissa. Koska olen monistanut tätä kasvia puutarhaani jo moneen paikkaan, annan ylös kaivetut pois.

Geum 'Mai Tai' - Kellukka

Mai Tai -kellukka on kukkinut pitkään ja runsaana. Näiden kaveriksi istutin kesällä 2020 Nonnaa ja Totally Tangerinea. Minusta kaikki näyttävät samanlaisilta. Totally Tangerinea ei ainakaan näy. Sen sijaan Nonna ja Mai Tai muistuttavat toisiaan. En ole asiantuntija, joten enemmät pohdinnat näiden osalta jääköön tähän. Tykkään kuitenkin, että menestyvät kiitettävästi.

Geum coccineum - Tulikellukka

Tulikellukat ovat niinikään villiintyneet kasvamaan ja kukkimaan sen jälkeen, kun siirsin ne Kiemurapenkistä Ruusupenkkiin. Vanhassa paikassa joutuivat ehkä liikaa kilpailemaan valosta ja tilasta korkeampien kasvien kanssa, vaikka reunalla kasvoivatkin.

Taitaa olla tellima

Tämän pikkuisen ostin Marketanpuiston kevättapahtumasta rusohaltiankukkana. Taitaa olla kuitenkin tellima. Mielelläni olisin ottanut rusohaltiankukan, mutta tellimakin käy, kun sellaista ei ollut aiemmin. Aika metkan näköinen kukka.

Popcornia "pannulle" eli jyvät multaan 10.6.

 Mitä muut edellä, sitä minä perässä. Somessa moni on kehunut, kuinka hienon kesäkukan saa kylvämällä popcornia multaan. On jäänyt kokeilematta, kunnes kylässä käydessäni näin hienon vihreän pehkon emännän kukkapurkissa. Kotona ei ollut ainuttakaan maissinjyvää, mutta ruokakaupasta niitä saa. Kylvin kourallisen popcorneja isoon ruukkuun. Itävät hyvin, koska viikossa tulee kuvan näkymä. Tähkiä maissi ei tällä tavoin ehdi tuottaa, mutta kivan viherkasvin siitä saa kesää piristämään.

Pinus mugo - Vuorimänty

Yksi työmaa näkyy kuvassa. Vuorimännyn vuosikasvut typistetään vuosittain. Sopiva ajankohta on juhannuksen lähestyessä. Vuosikasvua typistämällä saa sen pysymään vehreänä. 

Leikkaamattomana vuorimänty kasvaa jopa kolmimetriseksi ja kaljuuntuu tyvestä. Sen jälkeen sitä ei enää saa leikkaamalla tuuheutumaan ja kasvattamaan uusia neulasia. Omia vuorimäntyjäni en älynnyt alkuvuosina leikata. Siksi osa niistä ehti kasvaa honteloiksi rumiluksiksi. Pari surkeinta olen leikannut kokonaan pois. Muiden kanssa paransin tapani ryhtyen leikkaamaan niitä säännöllisesti.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth' - Jalosyreeni

Osa pensasruusuista on jo aloittanut kukintansa. Samoin mm. tarha-alppikärhöt Willy ja Purple Dream. Kaikkia ei edes muista mainita ja jotain on jätettävä seuraaviin kertoihin. Nyt niitä pionitukia hakemaan, kun vielä ne muistan...

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!

 

Terveisiä työleiriltä

Akileija

 

Keväällä ruikutin kylmiä ja sateisia säitä. Kun ei voi aloittaa pihahommia, vaikka niin mieli tekisi. Toukokuun puolivälin jälkeen paluu normikesäjärjestykseen alkoi tukkaputkella juoksemisen merkeissä. Yhtään en valita, sillä minähän tykkää tekemisestä ja omien nurkkien puleeraamisesta. Ihmettelen vain, mikä esti minua ryhtymästä esimerkiksi kanttaushommiin jo huomattavasti aiemmin. Vappuna maa oli jo paljas niin lumesta ja jäästäkin. No, tikulla silmään niitä, jotka vanhoja muistelee. Nyt mennään eteenpäin koittaen pysyä luonnon rytmissä mukana.

Hedelmätarha

Kanttausurien huolto ja rikkatuohotalkoot ovat odottaneet vuoroaan. Vihdoin olen päässyt niihin pureutumaan. Olen ottanut alueen tai penkin kerrallaan, jotta en ihan ryydy tekemisen keskellä. Valmista ei päivässä saa, vaikka kuinka sellaista toivoisi.

Aloitin alapihan hedelmätarhasta. Olisi ehkä ollut viisasta odottaa sateita, koska märästä maasta rikkaruohot irtoavat helpommin. Meillä ei ole vähään aikaan satanut muutamaa tippaa enempää ja maa on rutikuivaa ja pöllyävää. Ihan hirveästi rikkaruohoja ei oikeastaan ollutkaan. Enemmänkin ruskeiksi keoiksi laonneita scillan lehtiä. Helmililjoja ja varsinkin scilloja on meillä jo ihan joka paikassa. Sinisenä kukkivat scillameret ovat toiveiden täyttymys, vaan syntyy siitä myös siivottavaa.

Ruusupenkki

Seuraavaksi pureuduin Ruusupenkkiin. Puolivälissä näkyvien kivien on tarkoitus muodostaa tilapäinen muuri, jotta kivien yläpuolelle istutettuja esikoita kastellessa vesi ehtisi imeytyä kasveille sen sijaan, että se valuisi uraan. Sain Lappalainen etelässä -blogin Nilalta runsaan määrän erilaisia esikoita. Osa niistä on vielä purkeissa odottamassa istutuspaikkojen kohentamista.

Pikkupuutarhan Kärhöpolku talolta köynnöstuelle.

Pikkupuutarhan Kärhöpolku on jo pitkään kaivannut kohennusta. Tai pikemminkin polun reunukset, jotka olin aiemmin rajannut vihreällä muovinauhalla. Kevätkaihonkukka ja pikkutalvio peittivät muovinauhan varsin hyvin, mutta silti se pilkotti näkyviin etenkin keväällä. Muovinauha ei myöskään kestä kovin pitkään, vaan se alkaa hapertua ja siitä lohkeilee paloja. 

Harkitsin polun reunustamista turveharkoilla, mutta edellisestä projektista jääneet harkot eivät riittäneet koko polun mitalle. Lisäksi polku kapenee köynnöskaaren kohdalla muutenkin ja turveharkot olisivat kaventaneet polkua vielä enemmän. Niinpä päädyin komposiitista (muovia komposiittikin sisältää) valmistettuun nurmireunaan. Kaksi rullaa riitti nippanappa polun molemmin puolin. Tämä komposiittinauha oli aika jäykkää, mutta kohtuullisen hyvin sain sen lopulta asennettua.

Pikkupuutarhan Kärhöpolku köynnöstuelta talolle.

Polun pinta oli jo aiemminkin tummanharmaata kivituhkaa. Toin polulle kunnon kerroksen uutta kivituhkaa. Juuri säkistä lapioituna tämä kivituhka näyttää vaalealta, mutta kastumisen jälkeen se ei enää loista eikä säihky. Asentamisurakan vuoksi kaivoin polun reunoilta pikkutalviota ja kevätkaihonkukkaa pois ja täytin tilan uudella mullalla. Pian vihreä valtaa reunat. Näin on käynyt ennenkin.

Kiemurapenkki

Seuraava kanttauskohde oli Kiemurapenkki. Siinä ei kauaa mennyt, kun uraan ei ollut  pesiytynyt kovin paljon rikkaruohoja. 

Käytän kanttaamisessa tavallista pistolapiota. Ostin kerran itselleni kanttausraudan, mutta taisin olla tottuneempi hoitamaan homman tavallisella lapiolla. Kanttausrauta sai mennä. Suorilla osuuksilla käytän laudanpätkää apuna. Lauta antaa suunnan ja tuen jalalle lapiota polkaistessa. Lisäksi mukana on käsihara, jolla irrotan istutuksia lähellä olevia rikkoja ja kuohkeutan uran multaa. Ilmavaan multaan rikkojen kotiutuminen hidastuu ja ne on helpompi ohi kulkiessa napata pois. Ilmavuus ei kauaa säily, joten kanttaamisten välissä on hyvä pöyhiä uria.

Talossa meillä on meneillään ikkunoiden kunnostusprojekti. Etelän puolella aurinko on polttanut ikkunanpuitteiden tummaa maalipintaa. Muuten ikkunat ovat hyväkuntoisia. Jokaisessa ikkunassa on kuusi lasipintaa eli ikkunat ovat kolminkertaiset. Jokainen väli aukeaa. Niinpä kunnostuksen vuoksi jokainen lasipinta on irroitettava, jotta puitteet saa siististi putsattua ja maalattua. Luonnollisesti myös karmit maalataan sillä välin, kun ikkunat kuivuvat autotallissa.

Aikaa tähän työhön uppoaa päivä toisensa jälkeen. Maalin on kuivuttava kunnolla ennen kuin ikkuna voidaan nostaa paikalleen. Uloin pinta on saatava yöksi paikalleen. Kahdella muulla ei ole yhtä kiire. Tietenkin lasipinnat täytyy myös pestä maalauksen jälkeen. Kun eteläpuolen ikkunat on maalattu väleistä ja sisältä, on vielä maalattava joitakin ulko-osia. Ne on helpompi tehdä pihalta käsin. Myös ikkunapellit uusitaan.

Isojen ikkunoiden irroittaminen ja autotalliin kantaminen vaatii kaksi ihmistä. Välillä juoksen pää  kolmantena jalkana puutarhan ja sisätilojen väliä. Töitä pitää rytmittää, jotta Ukkokulta ja minä saamme tehtyä hommamme ilman tyhjäkäyntiä. Tärkein pointti on aina saada ikkuna-aukko umpeen yöksi.

Convallaria majalis - Kielo

Kulunut viikko on ollut työntäyteistä, joten torstaina otin aikalisän kanttaamisessa. Se onnistui trimmaamalla huoltamattomien kanttausuriren nurmireunat, jolloin niissä ei törrötä ruohotupsuja sinne tänne. Ostimme vuosi sitten uuden sähkötrimmerin, kun vanha sanoi sopimuksensa irti. Vaikka pitkän johdon perässä vetäminen on ajoittain mutkikasta, on kunnon välineellä ilo työskennellä. 

Meillä on myös akkukäyttöinen trimmeri kahdella akulla. Ladatulla akulla työskentelee 15-20 minuuttia, eikä se riitä mihinkään. Lisäksi muoviset terät menevät helposti poikki tai lentävät sinne kuuluisaan huitsinnevadaan. Taskussa on aina oltava nippu varateriä, jotta ei tarvitse jatkuvasti ravata kellarin ja työmaan väliä.

Puistopääty

Kanttausurien trimmaamisen lisäksi siistin tonttimme puistoreunan. Kunnan miehet leikkaavat nurmikon ja trimmaavat reunat kerran pari kesässä. Eivät kuitenkaan tule kovin lähelle tonttiamme. Puistoreunan lisäksi siistin alapihan aidan tyvet. Nurmikkokin kaipaa leikkaamista pari kertaa puolessatoista viikossa, joten torstain ratoksi tein senkin. Onpahan viikonlopuksi siistiä pihallakin.

Taivaalla purjehtii välillä tummiakin pilviä, mutta niistä on pudonnut puutarhaamme vain muutama pisara. Lauantaiksi on ennustettu sadetta ja koko viikonlopuksi vähän viileämpää. Nämä aurinkoiset kesäsäät ovat olleet mannaa meikäläiselle, mutta mielelläni otan välillä vastaan myös taivaallista kastelua. Kasvit tykkäävät ja kasvien hoitaja malttaa hoitaa kotihommia ja vaikka leipoakin vaihteeksi.