Kierros lähimetsässä

 
Runeberginpäivän aamulenkkimme suuntautui lähimetsään. Paikka on naapuruston ulkoilijoiden suosima kohde, joten sinne uskaltaa mennä runsaslumiseenkin aikaan. Tutut polut löytyvät tallattuina, eikä tarvitse hangessa kahlata.

Muutamissa paikoissa lunta oli enemmän, pääsääntöisesti kuitenkin vähemmän tai ei ollenkaan. Polku oli askelten alla jäinen, eikä runsas neulasten määrä poistanut liukkautta. Kiittelin itseäni viisaudesta laittaa nastakengät jalkaan. Helpotti kummasti pystyssä pysymistä, eikä joka pikkumäessä tarvinnut kiertää polun ulkopuolella.

Metsä on osin täysin luonnontilassa. Paikoin on vuosien takaisia hakkuuaukioita. Metsässä oli silmiinpistävän paljon kaatuneita puita ja alas pudonneita latvuksia.

Hakkuuaukiot pilkottivat puiden runkojen välistä jo kauas, kun aurinko huursi niihin kasvaneet nuoret lehtipuut hopeisiksi.

Talven runsaat vesisateet näkyivät myös metsässä. Monet kosteat paikat ovat jo kulkijoiden muistissa, mutta silti ei tee mieli pulauttaa saappaitaan hyiseen lammikkoon. Vuosien ajan paikallinen metsäomistaja rakensi ja huolsi pieniä siltoja kosteikkojen yli. Hänen pois muuttonsa jälkeen puurakenteista on enää lahonneet jämät jäljellä.

Pikkuinen lampi on nyt entistä suurempi. Täysin kuiva tämä paikka ei ole pitkinä hellekausinakaan.

Kohmeisen sammaleen vihreys on saanut ylleen hopeista hohdetta.

Puiden juuret seikkailevat polun yli ristiin rastiin.

Kalliokaan ei ole este puun juurille. Mennään yli ja jatketaan elämää pehmeämmässä ympäristössä.

Koivuun on kasvanut melkoinen pahka. Koivuissa pahkat ovat yleisiä, havupuissa sen sijaan harvinaisempia. Pahkaa ei luonnollisestikaan saa ottaa ilman maanomistajan lupaa.

Pahkoiksi kutsutaan puissa esiintyviä epämuodostumia tai sairauksia, joiden arvellaan syntyvän mutaatiosta tai puun pinnan vauriosta. Siinä jokin puun jälsisoluista (pinnassa olevat paksuuskasvua aiheuttavat solut) alkaa jakautua muita nopeammin tuottaen samanlaisia soluja. Tätä tapahtumaa havainnollistaa hyvin esimerkiksi pahkan halkileikkauksessa näkyvät puun syyt. Näin muodostuu ajan saatossa joskus hyvinkin iso pahkura puun rungon kylkeen, oksaan tai juureen.

Puiden pahkoista valmistetaan paljon käyttö- ja koruesineitä, kuten kuksia eli pahkakuppeja ja kulhoja. Suurista raidanjuuripahkoista voidaan valmistaa jopa huonekaluja. Lähde: Wikipedia

Pitkälle lahonneessa kannossa oli useampi kääpä. Kääpä on sieni ja niitä saa ottaa, kunhan ei vahingoita esimerkiksi puuta, jossa kääpä kasvaa. 

Käävät on vanhentunut nimi sieniheimosta Polyporaceae. Ne ovat kantasieniä, jotka kasvavat usein puun rungossa puun loisena tai lahottajana. Elävällä puulla kasvaessaan kääpä vahingoittaa puuta lahottamalla sitä, kuolleella puulla taas elävät yleensä eri lajit. Suomessa esiintyy yli kaksisataa eri kääpälajia. Lähde: Wikipedia

Metsän asukkailla on kehopositiivisuus paikallaan. Saa olla lihava tai laiha, kiero tai suora...

...ja sisimpänsäkin voi paljastaa surutta vaikka ohikulkijoille.

Tällaisista tanakasti maassa seisovien isojen puiden tyvestä tulee väkisinkin mieleen elefantit. "Varpaat" harallaan pysyy hyvin pystyssä. Ainakin siihen saakka, kunnes myrskytuuli osuu korkealla heiluvaan latvukseen kiskoen vanhemmankin puunorsun ylös juuriltaan.

Joku on aloittanut tuulen pudottamien ja metsurin kaatamien puiden oksien keräämisen. Työ on jäänyt kesken ja oksat ovat jo vauhdilla lahoamassa. Ne ovat kuin luukasat Pariisin katakombeissa.

Puiden takana avautuu pelto. Tässä metsän reunassa on useita isompia ja pienempiä kivikasoja, jotka saattavat olla peräisin aikanaan viljelykseen raivatulta pellolta. Miten hienon kiviaidan noista järkäleistä saisikaan.

Raskas lumi on ilmeisesti nämä nuoret koivut painanut kaarelle. Näitä on metsässä enemmänkin. Niitä katsellessa mieleen nousee Eero Saarisen suunnittelema, ruostumattomalla teräksellä päällystetty kaari Gateway Arch St.Louisissa, USAssa. Saarisen suunnitteleman 192 metrin korkuisen ja levyisen kaaren rinnalla kotoiset koivut ovat tietenkin maltillista katsottavaa. Pyöreä muoto pistää kuitenkin silmään muuten niin suorien runkojen keskellä.

Tammi se ei luovu lehdistään ihan helpolla. Muutama tammi oli täynnä kuparinruskeita lehtiä, mutta jäivät kuvaamatta, kun kuvittelin reitin loppusuoralla olevan helpommin lähestyttäviä tammia. Muisti teki tepposet ja siksi on nyt tyydyttävä tähän vähemmän runsaaseen lehtimäärään.

Metsäretken lumisemmat osuudet olivat alkupäässä. Loppumatkalla maa oli pitkälti paljas. Tai jos lunta ja jäätä olikin, niin lähinnä tiukkaan tallattuna juuri polulla. Runsas tunti vierähti mukavasti metsässä kulkiessa. Korppi ei tällä kertaa ilmoittanut olemassa olostaan. Ehkä taas seuraavalla metsäretkellä.

Laiskamadon kourissa

 
Kaktus aloitti talven toisen kukintakierroksen. Tosin huomattavasti ensimmäistä vaisumpana. Kaktuksen omistaja ei kuki ensimmäistä eikä toistakaan kertaa, sillä hänet on vallannut massiivinen laiskamato. Päivät senkun pitenevät, mutta ihminen ei vaan saa itseään käyntiin.

Virkistääksemme itseämme kävimme veljenvaimon kanssa päiväreissulla Tallinnassa. Edellisestä kerrasta vierähti jo yli kolme vuotta. Koronakurimuksen aikoina ei tullut lahden yli seilattua suuntaan jos toiseenkaan. Autoja oli laivassa runsaasti, ihmisiä huomattavasti vähemmän. Matkustajan kannalta se oli vain hyvä. Löytyi istuinpaikkoja valittavaksi asti, eikä missään paikassa tarvinnut jonoissa seisoskella.

Kahvila Maiasmokkin näyteikkuna sisältäpäin.

Tallinnassa ajoimme autolla muutamaan sataman lähellä olevaan paikkaan. Kävimme isossa marketissa tutkimassa tarjontaa, urheilu- ja vapaa-ajan vaatekaupassa, alusvaateostoksilla ja laukkukaupassa. Euroopan korkein inflaatiotaso näkyy joka paikassa. Halpoja hintoja löytääkseen ei kannata Viroon matkustaa. 

Kävimme vanhassa kaupungissa syömässä ja katselemassa. Hämärä laskeutuu Tallinnassa aikaisin siinä missä Suomessakin ja kylmä viima puhalsi kapeilla mukulakivikaduilla. Kulkijoita oli kaduilla todella vähän, joten sen puoleen olisi ollut mukava pidempäänkin kierrellä. Menimme Tallinnan vanhimpaan toimivaan kahvilaan, Maiasmokkiin (Pikk 16, Tallinna), nauttimaan lämmintä juotavaa. Seuraksi söimme herkullisen passion-suklaakakun palaset, jotka kotimaan kahvilahintoihin verrattuna olivat varsin kohtuulliset. Ja mitä muita herkkuja siellä lasihyllyillä olikaan tarjolla.

Marketissa oli suppea valikoima siemeniä. Tavallisten hyötykasvien siemenet eivät meilläkään kovin kalliita ole, mutta Tallinnassa ne ovat vielä edullisempia. Muutaman pussukan nappasin kiireessä ostoskoriin. Jälkikäteen totesin, että enemmänkin olisi kannattanut ostaa, mutta laiskamadon kyllästämä ihminen ei ole saanut laadittua kesän kylvö- ja istutussuunnitelmaa alkua pidemmälle. 

Päiväreissu on aivan liian lyhyt aika edes osaan siitä, mitä kaikkea kiinnostavaa Tallinnassa olisi nähtävissä ja koettavissa. Kerran jos toisenkin olen suunnitellut useamman päivän matkaa, jolloin ehtisi tutustua laajemmin kulttuuriin, museoihin, nähtävyyksiin ja vielä istua rauhassa kahviloissa ihan vain ilmaa nuuskimassa. Ehkä sitten kesällä...

Kotipihalla ei lumen valkeus silmiä häikäise. Nämä kuvat ovat parin päivän takaa. Sen jälkeen taivaalta on tullut hiven hentoa lunta, joka taatusti katoaa ensimmäisten plussa-asteiden myötä. Ihmisen kannalta pieni pakkanen on miellyttävämpää, kuin tasaisin välein tulevat vesisateet. Niitä ei nyt onneksi ole ihan heti luvassa.

Omenapuun alle jäi vahingossa joulukuun alun lumitaakan katkaisema mustilanhortensian oksa. Seuraavalla kerralla alapihalla käydessäni huomasin jänisten hoitaneen oksan kuorimisen. Näystä säikähtäneenä kävin katsomassa, ovatko järsineet myös varsinaista mustilanhortensiaa. En ole sitä verkottanut, kun jänikset eivät ole olleet siitä kiinnostuneita aiempina vuosina. Puska oli koskematon. Toivottavasti on sitä jatkossakin.

Toisen omenapuun alta löytyi kotilo. Tosin tyhjä ja alta jo rikkoontunut. Silti hätkähdin löytöä, koska netin puutarharyhmissä oli plussakelien aikaan juttuja hyväkuntoisista, joskin jähmeistä kotiloista, joita ihmiset olivat puutarhoissaan havainneet. Lumiseen aikaan monet puutarhaelämän negatiiviset asiat vaipuvat täysin unholaan. Hyvä niin. Ehtii sitä kotiloiden kanssa tapella riittävästi kesälläkin.

Koristemansikan kukka ei todellakaan ole aloittanut uutta kasvun ja kukinnan kautta vielä helmikuun alussa. Se oli säilyttänyt värinsä lehtien suojassa. Mustarastaat kävivät pöllyttämässä lehtiä ja siinä tiimellyksessä koristemansikka tuli esiin. Väriä on puutarhassa juuri nyt niin vähän, että yksikin kirkas piste osuu takuuvarmasti silmään.

Aurinko on näyttäytynyt parina päivänä kerrallaan pidemmänkin aikaa. Useimmiten taivas on kuitenkin pilvessä. Välillä sentään pilvien raosta vilahtaa vanhan taivaan sineä valaen uskoa, ettei aurinko ole meitä unohtanut.

Clematis Atragene-ryhmä 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Jänikset ovat syöneet useimmat kärhöt tyvestä poikki. Loistokärhöillä se ei haittaa, koska ne kasvattavat tyvestä uudet versot ja kukkivat niillä. Alppikärhöt sen sijaan kukkiva vanhoilla versoilla. Viime talvena jänikset napostelivat alppikärhöni poikki tyvestä, jolloin en sitten päässyt ihailemaan keväistä kukintaa. Siitä viisastuneena olen suojannut alppikärhöjen tyvet verkoilla. Myös Purple Dream tarvitsee tyvisuojan, koska se kukkii toisen vuoden versoilla. 

Sunnuntaina on Runebergin päivä. Runebergin tortut ilmestyivät kauppoihin heti joulun jälkeen. Seuraavaksi vuorossa on laskiainen ja laskiaispullat. Jollei tähdellisempiä keskustelunaiheita löydy, voi aina pohtia, kumpi tykkää hillosta ja kumpi mantelista.

Mukavaa viikonloppua ja Runebergin päivää kaikille!

Doris, Doris, sä veit mun sydämmen

 
Edellisessä postauksessa sanoin kutovani seuraavaksi miesten sukkia. Yhden 43-kokoisen sukan ehdinkin jo tehdä, mutta sitten Fazer x Novita sukkalehti II:n houkutus yltyi vastustamattomaksi. Laitoin harmaan miestensukan koriin odottamaan kaveria itselleen ja siirryin Doriksen pariin.

Sukkalehden kuva Doris II:sta

 

Moni varmaan tunnistaa tryfffelitäytteisen, nonparelleilla koristellun Doris-keksin. Lehdessä on kaksi erilaista Doris-mallia. Valitsin Sonja Leskisen ja Elisa Haverisen suunnitteleman mallin, jossa luonnonvalkoisella pohjalla vuorottelevat ruskeat ja vaaleanpunaiset pilkut. Varren alussa on ruskea nirkkoreunus. Kolmen langan vuorottelu koko matkan vie sukasta normaalia joustavuutta, joten ohjeen 56 silmukkaa ei ole lainkaan liikaa.

Minusta tämä malli sopii hyvin esikuvalleen, Doris-keksille. Itselläni tosin nimestä muodostui korvamato. J.Karjalaisen Doris vuodelta 1985 on soinut päässä useamman päivän. Varmaan uudet sukat jalkaani vetäessäni sointi vain voimistuu.

"Doris, Doris
Sä veit mun sydämmen
Doris, Doris
Tuo se pois, takasin sydäntäni vielä tarvitsen

Mä Doriksen tanssiin hain, ihan leikilläni vain
Koska Doris oli hyvän näköinen
Minun piti viedä, mutta Doris veikin minut
Ja hetken aikaa olin onnellinen..."

14.1. kylvetyt siemenet ovat itäneet aika hyvin. Miten sitä onkaan joka vuosi niin kärsimätön kylvöjen kanssa? Ensimmäisen viikon jälkeen olin jo vakuuttunut, että kohta on laitettava uudet siemenet multaan, kun kylvetyistä ei kuulu eikä näy mitään. Sitten alkoikin tapahtua. Kelloköynnöksen siemenet laitoin multaan liottamatta. Muutama on vielä nousematta, mutta mullan kupruilusta päätellen lisää taimia on tulossa. Keijunmekossakin on kaksi pikkuista tainta esillä. Paprikat ja chilit ovat hyvällä mallilla nekin. Taimilaatikot ovat nyt takkahuoneessa pienellä pöydällä. Ne saavat ikkunasta luonnonvaloa ja keinovaloa laatikoiden päälle viritetystä kasvilampusta.

Puron jäämuodostelmia

Sää on vaihdellut nollan molemmin puolin. Enää ei pysy perässä, milloin taivaalta sataa vettä, milloin lunta. Paras vain katsoa aamulla ikkunasta, millaisen takin ja jalkineet on syytä ylleen laittaa. 

Lähin järvi 28.1.

Järvien vedenpinta on korkealla. Rannassa oli paikoin aivan sulaa. Ihmettelin nähdessäni kuvasta oikealla kahden alakouluikäisen lapsen luistelevan jäällä. Missään ei näkynyt ainuttakaan aikuista. Ehkä jään paksuus on mitattu ennen luistelulupaa, mutta aika huteralta tuo näyttää. 

 
Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan vinkistä kävin pilkkomassa rajamännystä pudonneita oksia pintaan nousseiden krookusten suojaksi. Tarkoitus on kantaa oksia vielä lisääkin ja useampaan paikkaan, kun tuosta lumipeitteestä ei paljon suojaa jäniksiä vastaan ole.

Impectalta tilatut siemenet saapuivat suoraan postilaatikkoon. Eihän noita pussukoita niin kovin montaa ole, mutta suunnitelmissa onkin kylvää ensisijassa vanhojen siemenpussukoiden sisältö. Naapuri kertoi, että isompaan markettiin on jo pystytetty siemenhyllyköt. Sinne palaa mieli, mutta ennen ostoksille lähtöä on mietittävä vielä kerran jos toisenkin kylvö- ja istutussuunntelmat. 

Paikallinen kauppias jakoi ostosten päälle kukkakimpun.

Kaksi yötä ja ollaan helmikuussa. Ei hullumpaa. Puutarhaihmisen joulu eli kevät lähestyy.

Tammikuun neuleet

Huurteinen verkkoaita

 

Puikot eivät ole tammikuussa heiluneet kovin vilkkaasti. Neulepuseron valmistumisen jälkeen ideat ovat olleet hakusessa. Mieli tekisi aloittaa isompaa työtä, mutta oikeaa mallia ei ole toistaiseksi tullut eteen.

Netin käsityöryhmistä löytyy toinen toistaan kivempia malleja. Täytyy vain olla tarkkana, ettei julkaise toisten luomia ohjeita. Tämän sydänpitsiksi nimeämäni mallineuleen ohjeen joku oli löytänyt Pinterestistä ja kääntänyt sen sitten venäjästä suomeksi. Ruutuohje oli sen verran selkeä, ettei mallin sisäistämiseksi kielitaitoa tarvittu.

Lankana on 7veikan viininpunainen akileija (596). Helppo ja kaunis malli. Kuvio tulisi ehkä paremmin esille ohuemmasta langasta.

Novitan Fazer-karkkimallien myötä kauppoihin on tullut muutamia uusia lankavärejä. Valikoimasta löytyy yksivärisiä ja niihin sopivia raitalankoja. Tarkoitus lienee, että näistä uutuusväreistä kudotaan sukkalehdissä julkaistuja malleja.

Muutama uutuussävy putosi minunkin ostoskoriini. Punaisesta Mariannesta (556) ja sävyyn sopivasta Geisha-karkkiraidasta (9041) tein tavallisen nilkkasukat. Kuvassa Marianne-sävy näyttää kirkkaamman punaiselta, kuin se todellisuudessa on.

Ostin ennen joulua Fazer x Novita Sukkalehti I:n. Nyt sitten tämän II:n, jossa on enemmän myös yksivärisiä pitsineulemalleja. Netin käsityöryhmissä ihmiset ovat kutoneet urakalla lehtien malleja. Koska kirjoneuletaipaleeni ei ole vielä kunnolla edes lähtenyt käyntiin, poimin näin aluksi pitsi- ja pintaneulemalleja.

Katseeni osui oitis II-lehden kansikuvan Vadelmajogurtti-sukkiin. Tai pikemminkin tuon mallin suklaapalaosuuteen. Aloittaminen viivästyi, koska ruskea (turve 691) oli joka paikasta loppu. Eikä ainoastaan Novitan langoista vaan myös Lankavan vastaavan sävyn hyllypaikka loisti tyhjänä. Lopulta erään kaupan hyllynperällä oli kaksi kerää, jotka nappasin ostoskoriin.

Vadelmajugutti-sukkien ohjeesta nappasin lähinnä suklaapalaosuuden. Jätin suosiolla vadelmajugurttiin viittaavan vaaleanpunaisen pois. Resorin palmikkoneuleen vaihdoin valepalmikoksi. Näin sukat ovat kuin juuri kääreistä avattu sininen suklaalevy. Suklaista parhainta.

 Seuraavaksi ajattelin kutoa yhdet tai kahdet tai kenties vielä useammat miesten sukat. Jouluna niitä olisi kaivattu enemmänkin, mitä olin ehtinyt kutomaan. Ehkä se innostava neulepuseromallikin vielä jostain esille solahtaa.

Siemenet mielessäin...

Krookus Fuscotinctukset saivat vähän lunta peitokseen.

 

Vesisateet muuttuivat vaihteeksi lumisateiksi. Määrällisesti uutta lunta ei paljoa tullut, mutta mieluummin kevyttä pakkaslunta kuin kaatosadetta päivä toisensa perään. Päivä on selvästi pidentynyt, mikä tekee hyvää mielelle. Ajoittaiset auringonpilkahdukset aiheuttavat lämpimiä läikähdyksiä rinnassa. Aivan kuin talitintitkin olisivat jo siirtyneet keväisempiin säveliin.

Talviset "pyykit" näyttävät vähän erilaisilta.

Ärräpäitäkin kielen päälle välillä luikahtaa, kun taistelee nettimaailman omituisuuksien kanssa. Minulla oli yhtenä sähköpostiosoitteena MTV:n luukku, joka sitten keväällä lopetti toimintansa. Tai oikeastaan siirtyi norjalaiselle yritykselle ja muuttui maksulliseksi. Sähköpostiosoitteeni oli monissa palveluissa joko käyttäjätunnuksena ja/tai yhteystietona. Käytin runsaasti aikaa vaihtaessani moniin palveluihin uuden sähköpostiosoitteen. Useimmissa homma toimi muutoksen jälkeen entiseen tapaan. Joissakin palveluissa taasen on ollut vääntämistä kerran jos toisenkin.

Salasanoja ja käyttäjätunnuksia on tänä päivänä niin paljon, ettei niitä kukaan enää omassa päässään kykene järjestyksessä pitämään. Keväisessä sähköpostiosoitteiden vaihtorumbassa kirjasin tiedot tarkasti omaan listaansa.

Jäätävä sade muotoili kotikiven lunta.

Joku aika sitten innostuin tekemään puutarhamyymälään ennakkotilauksen himoitsemastani jouluruususta. Niinhän siinä kävi, että ostoskoriin tipahti yhtä sun toista muutakin. Kauhistelin loppusummaa, mutta rohkeasti päätin edetä maksuun saakka. Vaan sitten tulikin stoppi. Ohjelma ei hyväksynyt salasanaani, joten klikkasin pyyntöä saada uusi salasana. Tällöin verkkokauppa väitti, ettei sähköpostiosoitettani löydy heidän tiedoistaan. Löytyi vielä pari päivää sitten, sillä saan säännöllisesti kyseiseen sähköpostiosoitteeseen tältä firmalta uutiskirjeitä. Ihan hyvin onnistui myös syyssipuleiden tilaus tismalleen samalla sähköpostiosoitteella ja salasanalla. Minne ovat minut nyt hukanneet?

Clematis Rouge Cardinal

Laitoin yritykseen kysymyksen, mikä mättää ja miten asian voisi korjata? Ei ole tullut vastausta. Moniin yrityksiin saa nykyisin yhteyden vain joko sähköpostilla tai nettisivujen palautelomakkeella. Jos puhelinnumero löytyy, saa kuunnella minuutista toiseen tympeällä musiikilla maustettuna "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat varattuja. Palvelemme sinua mahdollisimman pian." Parhaimmassa tapauksessa joku lopulta vastaa puheluun. Pahimmillaan puhelu katkeaa, jolloin on aloitettava jälleen alusta.

Rosa Glauca

En ole aivan noviisi tietokoneen käyttäjänä. Verkkokauppoja ja nettipalveluja olen käyttänyt aktiivisesti jo vuosia. Siihenhän meidät on melkeinpä pakotettu, kun henkilökohtaista palvelua on yhä vähemmän tarjolla. Juuri nyt olen väsähtänyt jatkuviin muutoksiin, päivitysten mukanaan tuomiin jippoihin ja kaikenlaiseen säätämiseen. Pienen ja yksinkertaisen asian hoitamisesta tulee helposti elämää suurempi vaiva, joka nielee suunnattomasti aikaa joltain mielekkäämmältä ja mukavammalta. 

Ehkä odotan puutarhamyymälöiden avautumista ja marssin listan kanssa ostoksille. Säästyipä rahat tältä erää.

Omenapuista putoavat pisarat rei'ittävät hankea.

Pieleen mennyt perennatilaukseni ei minua lannistanut. Siirryin siemenkauppojen puolelle. Tein joulun jälkeen oman siemenvaraston inventaarion todeten, ettei mitään järjettömän suurta puutetta tänä keväänä ole. Alkuun ajattelin odottaa kauppoihin tulevia siemenpussitelineitä. Ensimmäisiin olen jo törmännyt. Joka kevät tarjonta näyttää laajentuvan, mutta päätin kuitenkin varmistaa muutamia sellaisia siemenpussukoita, joita markettitelineissä on vähemmän.

Pakastearonioita

Seikkailin aikani eri siementoimittajien verkkosivuilla ja päädyin lopulta Impectaan. Tarkoitukseni oli tilata lähinnä tuoksuherneitä ja värinokkosta. Näitä löysinkin ja niiden lisäksi ostoskoriin tipahti lehtimangoldia, ooppium- ja pioniunikkoa, kosmoskukkia, samettikukkaa, sirosudenporkkanaa ja tarhakehäkukkaa. Useimpia näistä on yleensä hyvin saatavilla markettitelineistäkin. Valitsin kuitenkin värejä tai lajikkeita, joita en ole kaupoissa nähnyt tai jotka loppuvat ensimmäisten joukossa.

Kasvari riisuu viittaansa.

Varsinkin kesäkukkien ja hyötykasvien siemeniä ostaessa sitä kuvittelee, että euro pari per pussukka riittää. Ei todellakaan riitä. Siementen hinnat ovat nousseet siinä, missä kaiken muunkin hinnat. Useimpien siemenpussien hinta osuu 3,5 - 5 euron välille. Kuusi, seitsemän, jopa kahdeksan euroa ei ole mikään harvinaisuus, kun verkkokauppojen sivuilla seikkailin. Perennojen siemeniä kävin vain pikaisesti vilkaisemassa. Sama meno siellä.

Ilman muuta itse siemenestä kasvattaminen kannattaa. Pussissa on aina useampia siemeniä, joten kylvöjen onnistuessa yksikköhinta jää valmiin taimen ostamista halvemmaksi. Uutuuksia ja ihanuuksia katsellessa meinasi siemenmopo karata oikein kunnolla. Hinta kuitenkin kirpaisi niin paljon, että ostoskorin sisältö jäi varsin maltilliseksi.

Kompostorin mittari  oli viikkokausia nollilla. Sisältö ei sentään ollut lainkaan jäässä. Alaluukku ei sen sijaan auennut ja kannen avaaminen vaati välillä voimia ja kikkakolmosia. Tammikuun plussaviikolla alaluukku aukeni ongelmitta. Tyhjensin lähes kypsää tavaraa useamman lapiollisen viereiseen lämpökompostoriin jatkamaan muhimista. Lisäsin myös enemmän kuiviketta biojätettä kompostoriin viedessäni. Nyt mittari on nytkähtänyt nousuradalle.

Tulvavaroitukset alavilla mailla ovat olleet ihan aiheellisia. Meidän kylän puro, joka kesällä oli kuivaakin kuivempi kiviuoma, vyöryy nyt leveänä virtana voimakkaasti jo kauas kuuluvasti solisten. Viikolla ajoin Vanha Turuntietä Saukkolaan. Tien varren isot peltoalueet olivat muuttuneet lainehtiviksi järviksi. Noille pelloille tuskin kovin varhain keväällä mitään voidaan kylvää. Ellei sitten siirrytä riisin viljelyyn.

Mongolianvaahtera

 
Lievästä nettiahdistuksesta ja totaalisesta laiskamadon puremasta huolimatta arki soljuu entiseen tahtiin. Puikot pysyvät hyppysissä, kirjansivut kahisevat ja katse on jo keväässä. Kohtahan tässä hypätään helmikuuhun, josta onkin enää yksi lyhyt luikaus maaliskuuhun. Näissä tunnelmissa toivotan raikkaita tammikuun lopun päiviä!