Satokausi lopuillaan

 
Viime viikonloppuna tuli kiire kerätä Zilga-viinirypäleet talteen. Rastaat nimittäin olivat kaikki aroniat suihinsa popsittuaan siirtyneet pergolaan syömään rypäleitä. Valitettavasti linnut syödessään ampuivat tavaraa peräpäästään siten, että koko terassin lattia oli täynnä sinimustia kakkaläiskiä. Joukkoon mahtui niin mustarastaita kuin räkättejäkin. Jouduin aika lailla läpsyttämään käsiäni pelottaakseni linnut pois apajilta. Nippa nappa ehdin selkäni kääntää, kun ne olivat jo saapuneet takaisin.

Tikkaat, sakset ja ämpärit esiin ja sadonkorjuuseen. Tertuista koostui kaksi ja puoli ämpärillistä. Muutama pienempi terttu jäi pergolan laidalle, kun sinne ei millään tikkaillakaan kädet ulottuneet. Eiköhän rastaat hoida tyhjennyksen. Ukkokulta pesi kalusteet ja terassin painepesurilla ja minä keitin rypäleet mehuksi pakastimeen. Pienestä osasta mehua tein hyytelöä pieniin purkkeihin. Sitä on kiva viedä tuliaiseksi ja itsekin syödä vaikkapa kaalipadan mausteena.

Zilga-rypäle on hyvän makuinen, mutta työläs syötävä. Jokaisessa rypäleessä on kivi, joka tekee syömisestä vähemmän mukavaa. Kätevintä olisi rypäleitä syödessä istua pihamaalla ja nakata toisesta suupielestä kivet pusikkoon. Viinirypälettä istuttaessani ajatus oli luoda välimerellistä tunnelmaa pergolassa istuville. Siinä onnistuin hyvin ja bonuksena saan sitten satoakin.

Kasvarin tyhjensin myös runsas viikko sitten. Tomaatteja ja paprikoita oli vielä jonkun verran raakileina. Toin ne lämpimään varastoon kypsymään. Suurin osa onkin jo kypsynyt. Paprikoista tein viime vuotiseen tapaan etikkasäilykkeen. Yhden satsin tein jo ennen kasvarin tyhjennystä. Tästä toisesta erästä tuli vajaa purkillinen. Ohjeessa säilykkeeseen laitettiin paprikoiden lisäksi sipulia. Jätin sipulit pois. 

Ohjeen nappasin vuosi sitten jostain, mutta enpä kuolemaksenikaan muista, mistä. Kiitos taholle, joka ohjeen omakseen tunnustaa.

PAPRIKASALAATTI

1 kg paprikoita
½ kg keltasipulia

Liemi

3 dl vettä
2 dl etikkaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria

Suikaloi paprikat ja sipulit.
Kaada niiden päälle kuumaa vettä 10 minuutiksi.
Kiehauta liemi.
Kaada vesi pois paprikasipuli seoksesta.
Lisää valmiiseen liemeen sipulit ja paprikat.
Anna niiden kiehua miedolla lämmöllä n.10 minuuttia.

Tölkitä.
Säilyy pitkään, kuten muutkin etikkaiset. Samalla vaivalla tekee sitten enemmän.

Paprikoita pilkkoessani totesin, että samalla voin hyödyntää uuniruokaa varten lämmitettyä uunia muuhunkin. Ystäväni luona sain maistaa hänen tekemäänsä maukasta Vironperän kakkua. Tämä Kyllikki Virolaisen kakku ei todellakaan ole kuiva, sillä sen mausteena ja kostukkeena on omenasosetta.

Siis Vironperän kakkutaikinaa tekemään ja vieläpä tuplana. Pakkasessa on hyvä olla vierasvaraa. Omenasatoni oli tänä vuonna heikonpuoleinen, joten korvasin omenasoseen tekemälläni karviaissoseella, jossa on hivenen omenaa joukossa. Ystäväni oli käyttänyt raparperisosetta. Sekin toimii oikein hyvin. Piti heti leikata uunituoreesta kakusta maistiainen. Oikein hyvää.

Monille on varmaan tuttua loppukesästä keittiössä lentävät pienet hedelmäkärpäset. Olen onnistunut välttämään niitä monta vuotta peräkkäin laittamalla ajoissa hedelmät suljettuihin rasioihin tai jääkaappiin. Myös jäteastiassa kannattaa pitää kantta, joka meillä onkin ympäri vuoden. 

Tänä vuonna jokin meni pieleen ja hedelmäkärpäsiä on pörrännyt riesaksi asti. Kaikki kikkakolmoset on ollut käytössä. Viimeisin vinkki, jonka löysin netistä, on laittaa balsamicoa tiskipöydälle avoimeen astiaan. Mielellään kapeakaulaiseen pulloon, josta hyönteiset eivät kovin helposti löydä tietä takaisin ulos. Kärpäset ovat selvästi vähentyneet, niitä kelluu pullossa kuolleina. Vaihdoin pulloon uuden balsamicon. Koko pullo ei tietenkään ole pelkkää balsamicoa ja pullon kokokin on 1/4 litra. Ensin loraus balsamicoa pohjalle ja päälle vettä ja kevyt ravistus.

Kasvimaalla lavakaulukset alkavat olla tyhjiä. Lehtikaalia ja mangoldia riittää yhä korjattavaksi. Lehtikaali pärjää jopa pikkupakkasilla. Muutama kurpitsakin on vielä odottamassa korjuuta. Säilyvät näillä lämpötiloilla paremmin kasvimaalla kuin sisälle korjattuina. Kurpitsoja en tänä vuonna valmista säilykkeeksi. Niistä saa nopeasti herkullista syötävää vaikka uunissa paahtamalla. Kokeilinpa yhtenä päivänä kurpitsaa pastakastikkeen aineksena. Hyvää tuli.

Kasvimaan kulmassa kasvava iso vaahtera pudottaa lehtiään kiihtyvällä vauhdilla. Tällä menolla ei toivoakaan, että se tarjoaisi loistavia ruskavärejä. Nurmikolta lehdet tulee silputtua samalla, kun nurmikko leikataan. Riittää noita lehtiä vielä haravoitavaksikin.

Kosmoskukkien kesä on ollut antoisa. Kukintaa on riittänyt heinäkuun alusta lähtien. Kylvin kosmokset lavakaulukseen 14.5. (Velouette, Candy Stripe ja Early Summer). Aluksi lavakauluksen päällä oli hallaharso. Pitkään jatkuneen kuivuuden vuoksi kastelin lavakaulukset lähes joka päivä. 

Viime aikoina olen poiminut kosmoksia surutta maljakkoon. Ulkona ei tule sateiden vuoksi liiemmin oleskeltua, ei ainakaan ihan vain kauneutta ihailemassa. Leikkoina kosmoksista pääsee nauttimaan vaikka kahvipöydän ääressä.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti

Kurkkuyrttiä olen vuosia sitten kylvänyt kasvimaalle. Sen jälkeen se on ainuttakaan siementä kylvämättä ilmestynyt milloin mihinkin. Tänä vuonna herukkapensaiden vierelle. Aiemmin kesällä kurkkuyrtin varret kasvoivat pitkiksi. Nyt kukkivat ovat jo vähän matalampia. Kukkia oli vaikea kuvata, kun eivät suostuneet katsomaan kameraan vaan siellä täällä rehottavia sormustinkukkia (näkyypä kuvassa yksi voikukkakin) kohti. 

Hakiessani netistä kurkkuyrtin latinankielistä nimeä, törmäsin kahteen täysin erilaiseen ko. kasvista kertovaan tekstiin. Wikipedian mukaan EU:n komission haitallisten rohdosten listalla todetaan, että kurkkuyrtillä on vakavia haittoja mutta ei minkäänlaista hyväksyttävää käyttötarkoitusta (sisältää maksamyrkyllisiä ja syöpävaarallisia pyrrolitsidiinialkaloideja).

Toisessa tekstissä (Yrttitarha) (itse asiassa useammassakin) taasen kurkkuyrttiä suositellaan moniin ruokiin, mausteeksi ja yrttiteesekoituksiin. Lopussa on varoitus: Koska kurkkuyrtti sisältää jonkin verran haitallisesti vaikuttavia pyrrolitsidiinialkaloideja, sen kuivattuja lehtiä ja kukkia saa myydä ainoastaan apteekista. Pyrrolitsidiinialkaloidit voivat aiheuttaa pitkäaikaisessa käytössä suurina annoksina maksavaurioita. 

Olen joskus poiminut kurkkuyrtin kukkia koristeeksi mm. voileipäkakkuun. Nyt ajattelin, että kurkkuyrtistä saisin kivaa makua ja lisää viikonlopun salaattiin. Taidan jättää kasvamaan ja kukkimaan, sillä kurkkuyrtti on tosi nätti kukkivana. Ilman vatsavaivoja ja maksavaurioita.

Sateet runteli petunioita ankaralla kädellä

 
Kesäkukista osa on jo matkannut kompostiin. Ensimmäisenä lähtivät petuniat, jotka eivät tykkää ollenkaan sateista. Enää ei auttanut ahkera kuihtuneiden kukkien nyppiminen. Osa nupuista käytännössä mätäni avautumatta. 

Dahlia Cafe au Lait

 
Daaliat kukkivat vielä komeasti ja niissä on paljon nuppuja. Varhain keskiviikkoaamuna 20.9. tuuli jälleen voimalla vaakatasossa ja vettä tuli enemmän kuin tarpeeksi. Korkeaksi kasvanut Cafe au Lait menetti myräkässä yhden oksistaan. Kävin talon seinustalla ruukuissa asuvat daaliat tiistai-iltana tukemassa, mutta silti saivat myräkästä osumia.

Piha ja terassi on muutenkin kuin hävityksen jäljiltä. Kaikenlaista puista irronnutta sälää on nurkat täynnä. Puhumattakaan koivunsiemenistä, joita on liimaantunut jopa sateen roiskimiin ikkunoihin. 

Ikkunat ovat muutenkin aivan järkyttävän tahraiset, täynnä harmaita läiskiä. Mistähän löytyisi sopiva annos energiaa ikkunoiden pesua varten?

Krassi Alaska Salmon Orange

Pelaguut toin jo sisälle. Ennusteissa ei näy kovinkaan kylmiä öitä, mutta ulkona ei ole oikein sopivan suojaisia paikkoja pelaguille. Eivät ne tykkää viistona ylleen roimivista sateista.

Krassi Alaska Salmon Orange

 
Krassi porskuttaa tyynen kauniina, kunhan aurinko välillä kuivattaa sen yltä suurimmat pisarat. Vahdin Alaska Salmonia kerätäkseni sen siemenet talteen seuraavaa kevättä varten. Se alkoi kukkia aika myöhään. Niinpä näköjään saan kärsivällisesti odottaa siementuotantoa. Kovin ovat vielä pieniä ne ensimmäiset, joita siitä olen löytänyt.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kesä on ollut loistava. Näin paljon kukkia ei minun kasvattamani kelloköynnökset ole kertaakaan aiemmin tehneet. Pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvavissa ja talon seinustan köynnöksessä nuppuja on edelleen lukuisia. Samoin eri vaiheessa olevia kukkia. Yleensä kukinta sijoittuu köynnöksen yläosiin. Nyt kukkia on ollut myös aivan alhaalla. Käytännössä oikeastaan pitkin poikin koko kasvia.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

 Yksittäinen kukka ei kauaa köynnöksessä katselijoita ihastuta, mutta jatkuvasti avautuvien uusien kukkien runsaus kannustaa kasvattamaan tätä kesäkukkaa tulevinakin vuosina.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Syyshortensiat punastelevat upeasti. Ruskavärejä tässä odottelen. Niistä on vasta kalpea aavistus. Ehkä punaiset, oranssit ja keltaiset värit räjähtävät esiin hetkessä, kun yöt kylmenevät.

Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä,
niin puilla on ikävää.

Sen vuoksi tulee tuuli
ja oksia kiertelee,
se tekee pesiä puihin
ja niissä humisee.

Ja kun pieniä peippojansa
puu muistaa suruissaan,
niin tuulen hassu laulu
sen panee nauramaan.

– Aale Tynni –

 

Alkusyksyn ilo- ja väripilkkuja

Clematis Princess Kate (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

 

Kate-prinsessani on tuottanut iloa enemmän kuin sitä istuttaessani uskalsin toivoa. Taimi oli onneton rääpäle sen keväällä 2021 istuttaessani. Vuosi sitten sain jo esimakua sen kauniista kukista. Tänä kesänä tahti on vain entisestään parantunut.

Clematis Madame Julia Correvon - Tarhaviinikärhö

Myös Madame Julia Correvon on luonut uskoa pärjäämiseen ja kukkimiseen, vaikka se kesällä kärsi kuivuudesta ja luultavasti myös kevään koleudesta. Kasvukauden kääntyessä lopuilleen Julian avautuneet kukat ovat olleet ehjiä. Toisin kuin aloittaneet kukat, jotka olivat repaleisia ja epämuodostuneita. Jos tämä päättää selvitä talvista, kasvaa ja kukkia, saa se minulta täyden kannustuksen ja varauksettoman ihailun.

Clematis Polish Spirit - Tarhaviinikärhö

Polish Spirit on pihani luotetuimpia kärhöjä. Tänä vuonna se jäi tavallista matalammaksi,  mutta kukinnassa ei ole hävinnyt edellisvuosille tippaakaan. Nyt Polish Spiritin ulkomuoto alkaa olla jo hieman ränsistynyt. Kukapa tykkäisi jatkuvista kaatosateista?

Clematis Princess Diana - Tarhalyhtykärhö

Onkohan haasteellisuus kaikille kärhöprinsessoille ominaista? Jos oli Kate rääpäletaimi, niin Diana sitäkin enemmän. Ensimmäisenä kesänään 2021 se jaksoi vaivoin pysyä hengissä, mutta ei puhettakaan nupuista tai edes uusista lehtipareista. 

Vuosi sitten Diana kehitti yhden nupun, jonka huomasin vasta kukan viimehenkäyksen hetkellä. Tänä kesänä se on kunnostautunut nupputuotannossa, jotka jopa avautuvat ja säilyvät kauniina kohtalaisen pitkään. Latvuksessa on vielä avautumattomia nuppuja. Kärhö on venynyt pituutta kohta parin metrin verran, joskin yksirunkoisena. Jospa se jo ensi kesänä lykkäisi maasta useamman verson, toivon.

Clematis integrifolia Aljonushka - Tarhakellokärhö

Joka vuosi takuuvarma Aljonushka on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Näitähän minulla on nyt kaksi, kun innostuin toissa kesänä siirtämään kärhön uuteen ja mielestäni parempaan paikkaan. Niin vain jäi juurenpaloja vanhaan paikkaankin, josta on noussut melkeinpä komeampi Aljonushka kuin uudessa paikassa.

Clematis alpina 'Columnella' - Tarha-alppikärhö

Alppikärhöillä on tapana kukkia loppukesästä toistamiseen, joskin huomattavasti vaatimattomammin. Vaaleanpunainen Columnella ei ilmeisesti tunne moista sääntöä, sillä se pukkaa jatkuvasti uusia nuppuja avautumaan Pikkupuutarhan kaunistukseksi. Se taisi säikähtää kuultuaan ilmoituksen aikomuksestani leikata alppikärhöt matalaksi. 

Clematis Princess Kate (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

Kärhöt ovat aivan ihania köynnöksia. Suorastaan erityisiä puutarhan kaunottaria. Onneksi aloitin aikoinani alppikärhöstä, joka on minusta yksi helppohoitoisimpia ja kiitollisimpia kärhöjä. 

Kärhöhulluuden iskiessä on ehkä viisasta jatkaa kokeiluja viini-, lyhty- ja kellokärhöillä. Kukat eivät ole yhtä suuria ja näyttäviä, kuin loistokärhöissä. Kukkia voi olla kuitenkin samanaikaisesti paljon ja kukintaa riittää pitkäksi aikaa. Mainitut kärhöt ovat usein myös voimakaskasvuisia ja kaikinpuolin kiitollisia kasvatettavia. Onnistuneen harjoittelun ja kerätyn kokemuksen jälkeen voikin ryhtyä keräämään upeita loistokärhöjä.

Lonicera per. 'Belgica Select' - Ruotsinköynnöskuusama

Köynnöskuusamat ovat myös minusta helppoja ja näyttäviä köynnöksiä. Vuosia sitten terassin pylväässä kiemurteli tuoksuköynnöskuusama. Sitten se heitti henkensä, minkä epäilen johtuvan liian kuivasta ja muutenkin huonosta paikasta. Talon seinusta on harvoin paras mahdollinen paikka millekkään kasville.

Alapihan puistoaitaa vasten minulla kasvaa tulikuusama (Lonicera x brownii 'Drpomore Scarlet'). Sen oranssi torvimainen kukinta ajoittuu nettitietojen mukaan heinäkuuhun, mutta meillä tulikuusama aloittaa kukinnan joka vuosi jo kesäkuun puolivälissä.

2019 istutin alapihan aidan viereen ruotsinköynnöskuusaman. Se on jo kukintansa lopettanut ja muodostanut kirkkaanpunaisia marjoja. 

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama

Pikkupuutarhan koreaköynnöskuusama kukki pitkään kesällä. Itse asiassa se ei ole kukintaansa edes lopettanut, vaan nyt syyskuussa yltynyt kehittämään ja avaamaan yhä uusia nuppuja. 

Tämän köynnöksen sanotaan olevan köynnöskuusamista matalin ja kasvun pensasmainen. Siksi koreaköynnöskuusama sopii hyvin myös maanpeitekasviksi. Kaveri on ollut minulla vasta runsaan vuoden, joten omia kokemuksia ei ole vielä paljoakaan kerrottavana. Jonkun verran se on lykännyt uusia versoja maasta, mutta pääasiallinen kasvu on keskittynyt pituuden venyttämiseen.

Geum coccineum - Tulikellukka

Tulikellukka vähät välittää alkavasta syksystä. Se on päättänyt aloittaa uuden kukinnan muutaman nupun voimin. Kellukat kukkivat tänä kesänä tosi runsaina. Jossain vaiheessa ehdin leikata sinne tänne kaatuvia kuivia kukkavanoja pois. Alkukesän kuivuus näytti jonkin verran rassaavan kellukoita, mutta vesisateiden myötä niiden lehdistö on kasvanut komeaksi ja runsaaksi.

Chelone obliqua - Konnanyrtti

Siirsin vuosi sitten konnanyrtin olopihalta Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Siellä on taasen tullut myllättyä tänä vuonna varsin ahkerasti, kun istutin alueen keskelle japaninkirsikan ja toiselle sivulle pari Austin-ruusua. Myös muutama saksankurjenmiekka sai uuden asuinsijan Kriikunapenkistä.

Koitin varoa olemassa olevia, säästettäviä kasveja. Aloittaessani penkin mylläyshommat, konnanyrtit olivat vasta vihreä aavistus mullan pinnalla. Ajattelin, että lapiohommissa syntyy toisinaan myös tappioita ja jatkoin istutustöitä. Onnistuin kuin onnistuinkin varjelemaan konnanyrtin ja nyt se kiittää minua nupuilla. Saapa nähdä, ehtivätkö avautua, jos yöt kylmenevät luvatulla tavalla.

Astrantia major 'Star of Fire' - Isotähtiputki

Tähtiputkilla ei ole ollut kovinkaan laadukas kesä. Nämä eivät kestä talvimärkyyttä, mutta ilmeisesti eivät tykkää myöskään kesäkuivuudesta. Star of Firen kesäinen kukinta oli hyvin vaatimatonta. Nyt se pukkaa kesän viime metreillä uusia kukkia.

Nytpä muistin toisenkin tähtiputkiin liittyvän asian. Pikkupuutarhan Kivipenkissä nimittäin kasvaa kirjavalehtinen 'Sunningdale Variegated'. Tai lähinnä yrittää kasvaa, sillä mm. kultakärsämö ja syysleimu David ahdistelevat tähtiputkiressukkaa voimakkaasti. On siis otettava lapio käteen ja tarjottava Sunningdalelle uusi ja avarampi kasvupaikka.

Phlox paniculata 'Birght Eyes' - Syysleimu

Useimmat syysleimut ovat jo lopettamassa kukintaansa. Osittain syynä ovat kaatosateet, jotka ovat hakanneet kukinnoista painavat varret kerta toisensa jälkeen pitkin pituuttaan penkkiin. Sinnikkäästi ne ovat kuivuttuaan nousseet pystyyn saadakseen niskaansa jälleen uuden sadekuuron. Syysleimut ovat kuivina ja kuumina kesinä alttiita härmälle, mutta kaiketi tämän kesän kuiva kausi ei ehtinyt syysleimujen härmää laittaa liikkeelle. 

Pikkupuutarhan Kivipenkin Bright Eyes on päässyt vasta nyt kukkimisen vauhtiin. Hän on vielä aika nuori asukas puutarhassani. Nämä istutin kesällä 2021.

Sedum spectabile 'Brilliant' - Syysmaksaruoho

Maksaruoho Brilliant on niinikään kohtalaisen nuori puutarha-asukas. Se taisi joutua kiertolaiseksi ennen kuin älysin istuttaa sen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Kaiketi tästäkin pitäisi aikaa myöten kasvaa Herbstfreuden kaltainen jätti. Toistaiseksi hän on aika matala, ehkä noin 20-senttinen.

Sedum spectabile 'Carl' - Syysmaksaruoho

Alapihan Ovaalipenkin syysmaksaruoho Carl on sitten vähän liiankin matala. Epäilen vahvasti, ettei kyseessä ole laisinkaan Carl. Lehtien pitäisi olla harmahtavanvihreät, versojen punertavat ja kukkien tumman aniliininpunaiset. Carliksi nimetty on taas hyvä esimerkki netistä tilattujen kasvien epämääräisyydestä.

Paikka on eittämättä huono tälle kasville, kuten Ovaalipenkki kokonaisuudessaankin lähes kaikille kasveille. Olenkin muuttamassa sitä pensasistutukseksi. Vuosi sitten istutin Ovaalipenkkiin pari syyshortensiaa: Vanille Fraisen ja Moonlightin.

Sedum 'Herbstfreude' - Komeamaksaruoho

Herbstfreudea minulla kasvaa useammassa paikassa. Kuvan Kriikunapenkin komeamaksaruoho on vasta avaamassa nuppujaan. Parissa muussa paikassa kukinta alkaa olla jo ohi. Pörriäiset tykkäävät selvästi myös komeamaksaruohoista.

Nappasin Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokon postauksesta seuraavan, oivallisen vinkin:  "Hyvä muistisääntö kimalaisen tunnistukseen on, että sillä on "kokoturkki" ja mehiläisellä taas "puoliturkki". Toivottavasti, Kruunuvuokko, et pahastu tästä kopioinnista. Kirjasin sen tähän, jotta asia tallentuu paremmin muistiini. 

Kuvassa lienee siis kokoturkkinen kimalainen.

Rhododendron 'Cunningham's White'

Törmäsin eräässä netin puutarharyhmässä keskusteluun, jossa kummasteltiin valkoisen rhodon myöhäistä kukintaa. Cunningham's White kukkii lähes joka vuosi toistamiseen näin loppukesästä. Niin myös nyt. Tämä kakkoskukinta on vaatimattomampaa. Rhodot kehittävät nuput syksyllä valmiiksi seuraavan vuoden kukintaa varten. Ihmeellisesti Cunninghams' Whitekin kukkii joka alkukesä uudelleen edellisen vuoden kakkoskukinnasta huolimatta.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' - Syysasteri

Jokin aika sitten manasin syysasteri Patricia Ballardin kukkimattomuutta. Uhkasin sitä jopa kompostilla. En yleensä harrasta näin rajuja kostotoimia puutarhassani, mutta Patrician kohdalla uhkailu ja kiristys näyttää toimivan. Ehkä en vielä nostata mitään hurraa-huutoja, mutta kerrankin nuppuja on paljon ja joissakin jo värikin pilkistää. Saanko kenties monen vuoden tauon jälkeen katsella tämän syysasterin kaunista kukintaa?

Anemone hybrida 'Honorine Jobert' - Tarhasyysvuokko

Muuripenkin pikkuisen syysvuokko Honorine Jobertin nuppujen kehitys on edennyt. Jollei sää ihan hirvittävän kylmäksi heittäydy, saatan nähdä vuoden vanhan syysvuokkoni kukat avoimina. Jos näin käy, keitän itselleni pullakahvit. Voisinpa kuskata kahvimukin särpimineen syysvuokon vierelle, jotta voin halutessani kilistää kaunottarelle aivan sen kukkien edessä.

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

Liian usein näin syysaikaan tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa puutarhasta. Kun sitten hetken katselee kuvia ja kiertelee virtuaalisesti niiden parissa, aukenee sanainen arkkuni. Toivottavasti en väsytä teitä jorinoillani.

Clematis Princess Kate (Zoprika) - Tarhalyhtykärhö

 
Kauniita syyskuun päiviä teille kaikille!

Arkadianmäellä kylässä

14 korinttilaistyylistä pylvästä ja 46 porrasta. Materiaali on kotimaista graniittia Kalvolasta.

 
Osallistuin Helsingin kaupunginmuseon ystävät ry:n järjestämälle tutustumiskierrokselle Eduskuntataloon. Edellisen kerran kävin rakennuksessa joskus kouluaikana. Siitä on jo paljon aikaa ja maailma on muuttunut sen jälkeen monella tavoin.

Eduskuntatalo on suosittu nähtävyys. Ryhmämme vetäjä kertoi, että varauslista täyttyy hetkessä. Opastettu kierroksemme kesti noin tunnin. Eduskuntatalo järjestää vuosittain Avoimet ovet -tapahtuman, jolloin talossa pääsee tutustumaan sellaisiinkin paikkoihin, jotka eivät ole tavallisesti avoinna yleisölle. Tällöin saattaa joutua jonottamaan ulkona pitkäänkin. Ryhmävarauksella sisäänpääsy tapahtuu kellontarkasti.

Kierroksemme alkoi samanlaisella turvatarkastuksella, kuin lentoasemalla. Takit ja isommat laukut oli jätettävä naulakkoon/lukittavaan lokeroon. Kännykän tuli olla äänettömällä. Talvella talossa ei saa kulkea nastakengillä herkkien lattiamateriaalien vuoksi.

Kuvan pyöreä ikkuna avautuu sivusisäänkäynnin portaikkoon, josta tulimme sisälle. Aikoinaan vierailijoille on annettu vuoronumerolappu. Lapun antaja on istunut pyöreäikkunaisessa huoneessa.

Eduskuntatalon suunnittelukilpailun v. 1924 voitti arkkitehtitoimisto Borg-Sirén-Åberg ehdotuksellaan Oratoribus (Puhujille). Käytännössä suunnittelu oli arkkitehti Johan Sirénin käsialaa. Eduskuntatalon rakentaminen alkoi v. 1926 ja talo valmistui v. 1931.

Ennen Eduskuntatalon valmistumista, eduskunta toimi 1907-1910 Vapaaehtoisen palokunnan talossa Keskuskadulla ja vuodesta 1911 lähtien Heimolan talossa, joka sijaitsi nykyisen Yliopistokadun ja Vuorikadun kulmassa. Heimolan talossa eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen joulukuussa 1917. Heimolan talo purettiin 1960-luvulla.

Sisustus on pääosin klassistinen, mutta yksityiskohdissa myös funktionalismin pelkistyneisyyttä ja art decon koristeellisuutta.

Rakennuksen molemmissa päädyissä on marmoriportaikko, joissa ensimmäisellä tasanteella on suomalaisia elinkeinoja kuvaava pyöreä mosaiikkityö.

Marmoriportaiden kaiteita koristavat arkkitehti Sirénin suunnittelemat ornamentit. Erimuotoisia ja -kokoisia ruusukkeita löytyy monesta muustakin paikasta Eduskuntatalossa.

Hallitus kokoontuu Valtioneuvoston linnassa, joka sijaitsee Senaatintorin laidalla. Hallitus voi tarvittaessa kokoontua Eduskuntatalossa toisen kerroksen pohjoispäädyssä sijaitsevassa kokoushuoneessaan. Hallituksen kokoushuoneen, vastaanottohuoneen sekä pääministerin työhuoneen lisäksi tällä käytävällä on Harmaa naisten huone.

Eduskuntatalon naisille suunniteltiin kolme omaa huonetta, joissa he voivat levätä ja jutella. Huoneet nimettiin sisustuksen mukaisesti Harmaaksi, Keltaiseksi ja Punaiseksi naisten huoneeksi.

Tämä kuva Harmaasta huoneesta. Huone ei ole kovin suuri, mutta viihtyisä. Vastaavanlaisia huoneita oli 1900-luvun alkupuolella julkisissa rakennuksissa. Tänä päivänä nämä tilat ovat kaikkien käytettävissä.

Mannerheimintien puolen ikkunoista avautuu näkymä mm. kirjasto Oodille, Musiikkitalolle ja Kiasmaan.

Valtiosalin seinäkomeroissa on viiden Suomen presidentin rintakuvat. Valtiosalissa on vain niiden presidenttien rintakuvat, jotka ovat aiemmin toimineet myös eduskunnan puhemiehenä.

Kotimaisten materiaalien lisäksi esimerkiksi ruotsalaista Kolmårdenin kiveä ja italialaista Carraran alueen marmoria lattiapinnoissa ja portaikoissa.

Kalusteet ovat tummanruskeaksi käsiteltyä loimu- ja visakoivua, tammea ja pähkinäpuuta. Eduskuntatalon mittavan remontin yhteydessä v. 2017 entisöitiin myös kaikki huonekalut.

Eduskuntatalon pater noster -hissi on oikeastaan 12 erillistä hissikoria liitettyinä toisiinsa helminauhan tavoin. Hissin käyttäjä nousee hissiin ja sieltä pois hissin liikkuessa. Eduskuntatalon ylimmässä kerroksessa ja kellarissa hissikori siirtyy sivusuunnassa ja jatkaa matkaansa, joten hissillä voi matkustaa pitempäänkin, mutta ei kovin kauas. Hissin käyttö on rajoitettu eduskunnassa työskenteleville. Vieraat eivät siis pääse hissin kyytiin.

Oviverhon takana pilkottaa Istuntosalin pyöreän muotoinen takaseinä, jonka keskeltä ja molemmilta sivuilta on käynti Istuntosaliin.

Ovet istuntosaliin. Yleisölle löytyy paikat seuraavasta kerroksesta, jossa sijaitsevilla lehtereillä on noin 300 paikkaa.Lehterillä on paikat myös toimittajille ja diplomaateille.

Kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen (1894–1966) Työ ja tulevaisuus -ryhmän viisi kullattua kipsiä, Raivaaja, Henkinen työ, Tulevaisuus, Usko ja Sadonkorjaaja koristavat istuntosalia. Raivaaja esittää fyysistä työtä, Henkinen työ painottaa luovaa työtä. Tulevaisuus-veistoksen äiti kantaa sylissään tulevaisuutta, pientä poikaa, joka tervehtii salissa istuvia kansanedustajia. Usko esittää uskoa työhön ja tulevaisuuteen. Sadonkorjaaja kuvastaa työn tulosta.

Täysistuntosalin kupolimuotoisen katon sokeriruokolevyistä tehty verhoilu antaa istuntosalille hyvän akustiikan.

Kupolikaton huipulla on lanterniini, jonka ikkunoista päivänvalo lankeaa muuten ikkunattomaan tilaan.

Eduskuntakahvilan katto on maalattu korkeakiiltoisella sinivihreällä värillä, jonka ansiosta ikkunat ja pylväät heijastuvat katosta. Tämä lisää kahvilassa tilan tuntua. Kahvila tuntui todellakin suuremmalta ja avarammalta, kuin se todellisuudessa oli.

Tyra Lundgrenin suunnittelema ja Arabian valmistama astiasto Eduskuntalon käyttöön.

Kahvilan ikkunasta avautuu näkymä Pohjoisen Rautatiekadun yli Pikkuparlamenttiin.

Pikkuparlamentin puisto on parhaillaan myllerryksen vallassa. Siellä tehdään tilaa presidentti Mauno Koiviston muistomerkille, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Kirsi Kaulanen. Muistomerkin julkistustilaisuus on marraskuun lopulla.

Eduskuntatalossa työskentelee noin 1000 ihmistä. Tila on käynyt ahtaaksi vuoden 1978 laajennusosasta huolimatta. Vuonna 2004 valmistui arkkitehtitoimisto Pekka Helinin suunnittelema Pikkuparlamentti (kuvassa etualalla).

Monet tahot järjestävät tutustumiskäyntejä Eduskuntataloon. Museonystävien kierros oli antoisa, mutta mielelläni olisin kurkistanut myös valiokuntahuoneisiin, sihteeristön tiloihin ja eduskuntaryhmien kokoushuoneisiin. Ehkä odotan seuraavaa Eduskuntatalon Avoimien ovien -tapahtumaa, jolloin on mahdollisuus nähdä tiloja laajemmin.

Eduskuntatalon julkisivujen punertavanharmaa Kalvolan graniitti luo jykevän ensivaikutelman 14 pylvään ja 46 porrasaskelman kera. Sisätilojen klassistinen tyyli art decolla ja funktionalismilla sekä 20-luvun moderneilla yksityiskohdilla maustettuna on eleetön ja silti hyvin arvokas ja juhlava. 

Kaikkinensa koko rakennus on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Opastetulla kierroksella saa kerralla paljon faktaa, jota on mukava kuulla.

Eduskuntatalon Pikkuparlamentin puoleisessa päädyssä on pieni, takorauta-aidoin rajattu puistikko. En löytänyt paikasta mitään tietoa. Katselen kasvillisuutta aina ikkunasta bussin pysähtyessä punaisiin liikennevaloihin odottamaan pääsyä Kampin halliin. Etenkin alkukesästä kasvien eriväriset lehdet ja runsas maanpeitekasvillisuus muodostaa kauniin kokonaisuuden.

Osa postauksen tekstistä koostuu kierroksella tekemistäni muistiinpanoista. Osan olen kerännyt netin eri lähteistä. Eniten tietoa löytyy Eduskunnan talot ja taide.  Voit myös lähteä virtuaalikierrokselle Eduskuntataloon täältä.