Ilon läikähdyksiä

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Kesä ja sen myötä kasvukausi alkaa olla ohi. Kuluneisiin viikkoihin on sisältynyt monenlaisia asioita. Ensimmäisenä mieleen nousee tietenkin sää, josta riittää puhetta ja pulputusta vuosiksi eteenpäin. Touko-kesäkuun pitkään jatkunut sateettomuus ja kuumuus verotti niin puutarhurin kuin puutarhankin voimia. Sitten siirryttiinkin täysin vastakkaiseen eli vettä tuli harva se päivä, kovaa ja kauan. Ainakin täällä etelässä.

Sääilmiöitä marmattelin ehkä liiankin usein täällä blogissani. Silti väitän, että mennyt kesä oli jälleen kerran kaikin puolin hieno. Ainoa haitta on se, että kesä jälleen loppui. Positiivista taasen, että uusi kesä on jälleen edessä. Ehkä sitä odotellessa aika saattaa tuntua turhan pitkältä. Käytännössä jo heti vuodenvaihteessa voi ryhtyä uutta kasvukautta suunnittelemaan ja ottamaan vastaan.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

Kasveihin liittyvissä asioissa tein muutamia suuresti mieltä ja silmää ilahduttavia hankintoja. Ensimmäinen niistä on japaninkirsikka 'Royal Burgundy', jonka istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Valitettavasti puusta ei ole yhtään kunnon kuvaa, kun en ole onnistunut korkeaa ja melko leveääkin puuta saamaan onnistuneesti ikuistettua. Jos tuo tummalehtinen kaunotar kotiutuu ja viihtyy puutarhassani, se tulee eittämättä aiheuttamaan samanlaista iloa kuin tuurenpihlajat ovat tarjonneet jo runsaan kolme vuotta.

Sitten vähän matalampiin ihastuksen kohteisiin. Austin-ruusuihin. Minulla oli jo kerran Austin-ruusu Crown Princess Margaret. Se heitti henkensä, mistä saanen syyttää itseäni. En panostanut ruusun istutukseen enkä istutuspaikkaan.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

 

Austinit jäivät kuitenkin kaihertamaan aivojeni sopukoihin. Olen suorastaan kuolannut muutamissa blogeissa Austin-ruusujen ihanuutta. Käänteentekevän sysäyksen sain nähdessäni Saaripalstan Sailan blogissa kuvia Lady of Shalottista. Lähes siltä istumalta lähdin ajamaan myymälään, jossa Austin-ruusuja tiesin olevan. Onni suosi rohkeaa eli Lady of Shalott saapui kotiin. Myöhemmin hain sille kaveriksi Carolyn Knightin.

Carolynin ensimmäiset avautuneet kukat eivät ole väriltään niin persikkaisia, mitä kuvissa ja tiedoissa luvattiin. Ehkä siihen vaikuttaa jatkuvat sateet tai kotiutumisen ensiaskeleet. Ensi kesänä saanen nähdä enemmän kukkia ja kenties persikkaista väriäkin.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 
Esiteltäköön sitten tämän kesän ensimmäinen Austin-ruusuni, Lady of Shalott. Se kukki elokuusssa muutaman nupun voimin. Sitten se piti kukinnassa taukoa ja keskittyi pituuden venyttämiseen. En ole versoja mitannut, mutta silmämääräisesti arvioin korkeudeksi 70-80 cm. Lady pysyi tanakasti pystyssä, kunnes syyskuun toiseksi viimeisen viikon rankkasade ja samanaikainen tuuli kallisti korkeat varret kaarelle. Laitoin ruusulle tuen.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Uusia nuppuja on runsaasti, peräti 22 kappaletta. Nyt täytyy käydä katsomassa ruusua päivittäin, sillä muuten saattaa jäädä avautunut kukka näkemättä. Ruusut eivät oikein tykkää sateesta. Nuput varsinkin tuppaavat pilaantumaan. Onneksi edelleen on niin lämmintä, että uskon ainakin osan nupuista vielä ennen kylmyyden saapumista avautuvan.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' - toinen nuppukierros avautuu.

Olen iloinen ja onnellinen hankittuani nämä Austin-ruusut. Saattaa olla, että joku puutarhahulluuteen vihkiytymätön hymähtää tällaiselle käytökselle. Se ei minua hetkauta senttiäkään. Voiko ihanampaa hulluutta ollakaan! 

On mahdollista, että sanonta "ei kahta ilman kolmatta" toteutuu. Austin-ruusukuumeeni ei ehkä ole vielä nähnyt tiensä päätä. Katsotaan, miten käy ensi kesänä.

Voiko näin upeaa linnunpönttöä ollakkaan? Tämän uniikin keramiikkatyön on tehnyt Saaripalstan Saila. Valtavan kasvitietouden lisäksi hänellä on monenlaisia taitoja ja kykyjä, joista käsityöt ovat hänen bloginsa seuraajille varmasti tuttuja. Keramiikkaharrastuskin on välillä vilahtanut blogijutuissa. Muutamia pieniä Sailan keramiikkatöitä olen ostanut häneltä mm. joulumarkkinoilta.

Millainen maailma olisikaan ilman lämminhenkisiä ihmisiä? Heihin voi tutustua milloin missäkin, kunhan suhtautuu elämään avoimin mielin ja antaa uusille asioille mahdollisuuden. Olen tavattoman ylpeä ja iloinen tutustumisestani Sailaan.

Parhaan ja pitkäaikaisimman ystäväni nuorempi tytär meni vihille elo-syyskuun vaihteessa. Häitä on siirretty koronan vuoksi useampaan kertaan, mutta vihdoin ne toteutuivat. Juhlat järjestettiin Pohjois-Italiassa, Milanon lähellä sijaitsevassa Feriolon  kylässä, Maggiore-järven rannalla. Puitteet ovat mitä mainioimmat. Kävimme ystäväni kanssa katsastamassa paikkoja vuosi sitten. Valitettavasti emme Ukkokullan kanssa voineet olla läsnä tilaisuudessa.

Viime jouluna etsin sopivaa kohdetta, jonne voisin ohjata summan joululahjojen ostamisen sijaan. Löysin Kapua-tiimin, joka keräsi rahaa Malawin tytöille. Vuoden 2024 kapuamiskohde on Nepal.

Yhtenä lahjoitusvarojen kartutuskeinona oli myös Pirjo Revon askartelemat kortit (Repolaiset reissaa ja Räpeltää -blogi). Kerroin Pirjolle vihille menevistä nuorista erilaisia asioita. Niiden pohjalta Pirjo teki kuvan onnittelukortin, johon kaikki olennainen on koottu kattavasti ja kauniisti. Mikä parasta, Pirjo ja Jussi toivat kortin minulle henkilökohtaisesti. Olipa kiva tavata nämä välittömät ja uskomattoman aktiiviset ihmiset.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe' kera koraköynnöskuusaman - 'Lonicera heckrottii'

Ilonaiheita riittää pitkin vuotta isoja ja pieniä. Niitä pikkuisiakaan ei parane yhtään väheksyä. Mustilasta 2020 ostamani kirjavalehtinen syysleimu Creme de Menthe kerää katseeni niin aamulla kuin illallakin. Creme de Menthen lehdet tuntuvat luovan valoa ympärilleen ja se erottuu hämärässä illassakin pitkälle. Tapaan kurkata sitä ennen nukkumaanmenoa ikkunasta.

Creme de Menthe oli jo hiukan hätää kärsimässä, kun hölmöyksissäni istutin sen eteen salkoruusun. Joka taasen venyi korkeutta ja leveyttä niin paljon, että syysleimu jäi varjoon sen taakse. Vihdoin ymmärsin siirtää salkoruusun muualle. Siitäpä syysleimu on selvästi piristynyt ja ryhtyi pian tekemään nuppuja. 

Kuvasta voisi kuvitella koreaköynnöskuusaman olevan uusi syysleimun ahdistelija. Ei ollenkaan. Köynnöskuusamalla on hyvin tilaa olla ja kasvaa Creme de Menthen takana. Muutama verso on sateiden hakkaamana pudonnut syysleimun lomaan. Minusta yhdistelmä on hauska. Samalla se on kiva esimerkki, kuinka luonto järjestää satunnaista silmäniloa.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Syysmyrkkyliljat järjestävät joka vuosi ylimääräistä jännitystä puutarhurin elämään. Jossain vaiheessa sitä alkaa kierrellä puutarhassa huolestuneena miettien, eivätkö omat myrkkyliljat jaksa laisinkaan herätä. Yhtenä päivänä ei näy vilaustakaan, ei kukan kärkeä, ei mitään. Sitten sitä pihalla kulkiessaan yllättäen huomaa silmäkulmassaan oudon väripilkun, joka on tietenkin käytävä tarkemmin tutkimassa. Syysmyrkkyliljahan siellä puskee kukkiaan kohti yläilmoja.

Näiden kasvien sielunelämä ei ole minulle kunnolla avautunut. Yhtenä syksynä nousee yksi Waterlily tiettyyn paikkaan. Muutaman päivän päästä toinen toisaalle. Seuraavana vuotena näissä paikoissa ei nouse mitään, kun taas jossain muualla ollaan niin topakkana kukkimassa. Päätän istuttaa syysmyrkkyliljoja joka vuosi lisää, mutta niitä ei noin vain kaupoista löydy. Tänä vuonna tilasin sipuleita ulkomailta, mutta harmikseni unohdin myrkkyliljat kokonaan. Ensi vuonna sitten.

Villiviini aidalla. Näkyy siellä yksi villiporkkanakin.

Syysruska on aina yhtä odotettu. Edellisvuosien kuviin verrattuna ruska on nyt myöhässä. Muutamassa vaahterassa väriä jo löytyy, mutta esimerkiksi oman pihan vaahterassa on enää nippanappa kolmasosa lehdistä puussa. Varmaan väriä ehtii tulla muualle vielä lisää. Jos ruska jää tänä vuonna vähemmälle, onpahan saatu uskomattoman lämpimiä päiviä aivan kuun loppuun.

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

 
Syyshortensia Grandiflora punastelee aina Vanille Fraisea hillitymmin.
Tämän kauniin puskan kera toivotan kaikille valoisaa alkavaa lokakuuta!

Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä?

Dahlia Sneezy

 

Jos on ihmisen vaikea taipua syksyn saapumiseen, niin näyttää se olevan vaikeaa puutarhallekin. Lämpimät yöt ja lähes kesäiset mittarilukemat päivisinkin houkuttelevat kasveja unohtamaan talviunille taipumisen. Pihakierroksilla herää kysymys: "Ovatko nämä kukkiaan avaavat kasvit Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä? Eli pinnistävätkö loputkin voimansa esiintyäkseen parhaimmillaan? Vai kisailevatko ensi kesän kukinnan ykkössijasta jo näin syksyllä?

Veronica gentianoides - Unelmatädyke

Unelmatädyke kukkii alkukesästä. Tänä vuonna aika vaisusti. Ehkä juuri siksi se päätti ottaa kukinnan uusiksi. Ihmettelin jo pari viikkoa sitten, miten runsas ja vehreä lehtiruusuke sille oli ilmestynyt. Nyt myös kukkavana, jonka alimmaiset nuput ovat avautuneet.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Ranskantulikukka kukki elokuussa. Koska sen siementaimia on alkanut ilmestyä sinne tänne, leikkasin kukkavanan pian kukinnan päätyttyä estääkseni siementen leviämisen. Maanantaisella kierroksella huomasin ranskantulikukan kasvattaneen yhden uuden kukkavanan. Selvästi elokuisia matalampi, muuten tismalleen samanlainen.

Samalla kierroksella löysin uusia siementaimia. Valtaosa paikoissa, joissa eivät taatusti saa jatkaa elämäänsä. Kukkapenkissä taimet voisivat ehkä saada jatkoluvan, mutta keskellä käytävää niiden taival tulee päättymään.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) vai valkoinen puna-ailakki?

Syyskuun alussa sisäänkäynnin kukkapenkistä löytämäni mysteerikasvi jatkaa kukkimistaan. Kasvi on tullut omia aikojaan ihan sopivaan paikkaan. Kuunliljojen ja syysleimujen väliin. Saa puolestani kasvaa ja viihtyä jatkossakin.

Netissä seikkailtuani päättelin kasvin nimeksi valkoailakki. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna pohti 2.9. julkaisemani postauksen kommentissa seuraavasti:

"Ihan vain pikainen kommentti, kun tuli mieleen tuosta ailakin kuvasta. Joskus selvittelin, mitä eroa puna-ailakin valkokukkaisella muodolla ja valkoailakilla on. Muistaakseni niillä oli jotain ulkonäöllisiäkin eroja, mutta helpoiten ne erotti siitä, että puna-ailakki kukkii päivällä ja valkoailakki öisin. Siinä paljastui, että lapsuudenkotini pihapiirissä ja lähimetsässä olevat valkoiset ailakit ovat puna-ailakkia. Siirsin muutaman valkokukkaisen ailakin tännekin tuomaan vaihtelua tontin laitamille ja tuolla ne taas tänä kesänä kukkivat nätisti."

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Toisille ihmisille kesäkukkien kasvattaminen siemenestä sujuu ongelmitta vuodesta toiseen. Minä en taida kuulua siihen ihmislajiin. Tai sitten teen kaiken tavalla tai toisella väärin. Monena vuotena kylvin harjaneilikoita ja sain ehkä yhden tai kaksi kukkimaan sen kesän, eikä niitä sen jälkeen sitten näkynytkään. Muutama vuosi sitten kokeilin harjaneilikan esikasvatusta. Istutin taimet penkkiin huolehtien ahkerasti niiden kastelusta. Nepä kasvoivat ja kukkivat. Ja mitä tärkeintä, siemensivät harjaneilikoita tuleviksikin kesiksi.

Alkukesästä harjaneilikoita alkoi ilmestyä myös kasvarin viereen. Luultavasti Kiemurapenkin yksilöt olivat levittäneet siemeniään suurella kädellä. Keskeisimmät siirsin parempiin paikkoihin, joissa ne ovat kukkineet kivasti. Suurin osa harjaneilikoista on lopettanut kukintansa aikaa sitten. Muutama valkoinen sisäänkäynnin lähellä on käytännössä vasta aloittanut kukintansa. Harjaneilikka on minusta kaunis kukka. Yllättävän pitkään kukkiva myös.

Scabiosa - Tärmökukka?

Törmäkukkia olen ostanut sekä taimena että kasvattanut siemenestä. Valkoista en mielestäni ole sen enempää istuttanut kuin siemenestäkään kasvattanut. Sellaisia kuitenkin kasvaa ja kukkii parhaillaan Syyspenkissä. Kirjanpitoni ei muutenkaan ole lainkaan ajan tasalla näiden törmäkukkien suhteen. En tiedä enkä erota, onko kyseessä kaukasiantörmäkukka vaiko joku muu. Muuten kiva, mutta hänen pitkä vartensa ei millään suostu pysymään pystyssä. Aina pitää rötköttää jonkun toisen päälle. Sikin sokin.

Echinacea purpurea 'White Swan' - Punahattu

Punahattujen menestymisen kanssa olen taistellut samaan tapaan kuin jouluruusujenkin. Kuinkahan monta punahattua olenkaan istuttanut ostotaimena ja kasvattanut siemenestä? Lukuisia. Tämän valkoisen punahatun olen kasvattanut siemenestä. Se on ollut Kiemurapenkissä jo useamman vuoden ja kukkii joka vuosi kahden verson verran. White Swanin ulkomuoto alkaa olla jo varsin rupsahtanut. Vaan onpa se jaksanut kukkia viikkotolkulla.

Echinacea purpurea 'Magnus' - Punahattu

Kuvan Kiemurapenkin punahatut ovat niinikään itse siemenestä kasvatettuja. Ovat olleet tässä vuodesta 2016, runsastuneetkin hienosti. Joka kevät pelkään punahattujen menehtyneen, sillä niiden lehdet nousevat paljon muita penkin kasveja myöhemmin. Pitää olla tarkkana, ettei vahingossakaan kitke ainuttakaan punahattua rikkaruohona pois. 

Punahatut ovat pihallani perhosmagneetteja. Paitsi tänä vuonna ei perhosia ole näkynyt. Ihmeen kauan nämäkin jaksavat kukkia, mutta lämmintähän nyt on riittänyt harvinaisen pitkään ja myöhään.

Echinacea purpurea - Punahattu

Syyspenkin punahatut olen istuttanut ostotaimina. Näistä en tiedä tarkempaa nimeä. Ovat vähän matalampia kuin Kiemurapenkin Magnukset. Siihen saattaa olla syynä myös paikka, joka on paahteisempi ja tuulisempi. Punahattujen aloittaessa kukintaa, niiden takana keijunkukka Hansit toistivat samoja sävyjä. Hansit ovat lopettaneet ajat sitten, mutta punahatut senkun kukkivat.

Comagaria/Fragaria 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda ei luovuta. Ei todellakaan, vaan se kasvattaa rönsyjään pitkin kukkapenkkiä ja pukkaa kukkia samaa tahtia. Pink Pandaa on helppo lisätä napsimalla kevyesti juurtuneita rönsyjä uusiin paikkoihin. Suunnitelmissani on ollut kerätä useampi rönsy istuttaakseni ne tiiviisti lähekkäin. Tavoitteena on saada runsaamman näköinen ja toivon mukaan myös enemmän kukkia pienemmälle alueelle. Tuskin enää tänä syksynä toteutuu. Josko sitten ensi kesänä.

Pink Pandan rönsyilemisestä huolimatta siitä ei ole tullut tilanvaltaaja. Rönsyt on helppo napsaista halutessaan pois. Sinnikäskin tämä kasvi on, sillä toisinaan se kasvattaa rönsyvarsia kanttausuran yli nurmikon puolelle. Jonkun kerran olen kiireissäni ajanut huoletta rönsyjen yli leikkurilla, mutta hetken olkiaan ravisteltuaan Pink Panda jatkaa eloaan reippaana. Kunnes käyn rajoittamassa hänen reviiriään.

Potentilla nepalensis 'Miss Wilmott' - Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki Miss Wilmott on kukkinut iät ja ajat. Nyt sen voimat näyttävät vihdoin ehtyvän. Laitoin sille elokuun loipussa tuen (vihreä naru on osa tukea), jotta kasvin pitkät varret pysyisvät jotakuinkin pystyssä tai ainakin poissa ruohonleikkurin tieltä. 

Minulla on Miss Wilmotille hakusessa parempi paikka. Sellainen, jossa sen kukat pääsisivät oikeuksiinsa rentoilusta huolimatta. Hyvät ideat ovat edelleen hakusessa. Kasvakoon Valkeakuulan vierellä, kunnes paikka löytyy.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Oranssikeltano on uskollinen loppukesän kukkija. Kukkii se jo aiemminkin, mutta pitää sitten pienen lepotauon. Sain kasvin vuosia sitten vihreänä pehkona tutulta, joka sanoi sitä lapinvuokoksi. Aika pian totesin, ettei saamani kasvi mikään lapinvuokko ole. 

Alkuun en edes oikein tykännyt oranssikeltanosta. Se kasvattaa tiiviin lehtiruusukkeen maan tasalle. Ruusukkeesta nousee varsi, jonka päähän kukat aukeavat. Nykyisin pidän oranssikeltanosta, enkä lainkaan suunnittele sen hävittämistä. Sen sijaan olen miettinyt, että se sopisi hyvin maanpeitekasviksi viihtyessään niukkaravinteisessa ja kuivassa paikassa.

Oranssikeltano tekee ahkerasti siementaimia. Se leviää myös rönsyillä. Sen sanotaan houkuttelevan päiväperhosia ja mesipistiäisiä.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kuvauskierroksellani löysin kasvimaalta kukkivan ruohosipulin. Olen kylvänyt moneen paikkaan ruohosipulia, koska pidän sen alkukesän kukinnasta ja maustekasvina sitä pitää myös olla. Silppusin ruohosipulia pakastusrasiaan runsas kuukausi sitten. Nyt pehkoihin on kasvanut paljon uutta ja tuoretta ruohosipulia, joten voin jatkaa sen keräämistä.

Persiljaakin kasvaa ruohosipulin naapurissa. Sitä keräsin niinikään talveksi pakastimeen. Ja sille oli käynyt kuten ruohosipulille. Leikatut persiljat ovat yltyneet uuteen kasvuun.

Papaver - Pioniunikko

Ostan uskollisesti joka vuosi uusia pioniunikon siemenpusseja. Kylvän niitä yhtä uskollisesti vuodesta toiseen, mutta nepä ovat minulle uskottomia, eivätkä jaksa itää eikä kasvaa. Ehkä niiden helppous on samanlaisen perehtymisen takana kuin harjaneilikoiden. Pitää syventyä todenteolla niiden sielunelämään, jos onni vaikka kääntyisi.

Sen sijaan kuvan lila pioniunikko nousee vuodesta toiseen. Tänä kesänä tosin vasta näin syyskuussa siihen ilmestyi ensimmäiset nuput ja kukat avautuivat. Olen saanut tämän pioniunikon siemenet toiselta bloggarilta, mutta en kuolemaksenikaan muista, keneltä. Jossain arkistojen uumenissa tieto varmasti on.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio asustaa kahdessa paikassa; alapihan Kiemurapenkissä ja Olopihan Allaspenkissä. Alapihalla kukat ovat jo menneet ruskeiksi. Olopihallakin osittain, mutta paikoin on vielä avautumattomia nuppuja.

Tässä kasvi, joka tarvitsisi ihan oman paikkansa. Muiden kanssa asuessa sen pitkiksi venyvät lehdet ja vielä pidemmät kukkavanat kaatuilevat sinne tänne. Kiemurapenkin nuokkuluppion ymmärsin kerätä tämän kesän alkumetreillä sopivaksi nipuksi ja laittaa sille tuen.

Nyt olisi tällaisille siirtourakoille erinomainen ajankohta. Kaikenlaisia syystöitä on vain niin paljon, että siirrän ja siirrän nuokkuluppion asiaan perehtymistä jonnekin myöhempään ajankohtaan. Näin on tapahtunut parina aiempana vuotena ja näyttää tapahtuvan nytkin.

Tuntematon maksaruoho

Sisäänkäynnin Bermudassa kasvaa kuvan maksaruoho. Minulla ei ole hajuakaan, mistä ja milloin se on siihen ilmestynyt. Kauan se on tuossa ollut, mutta kukkii nyt ensimmäisen kerran. Lehtien harmaus on jonkinlaista härmää. Tanakoista varsista huolimatta tämä enimmäkseen makailee, ei siis pysy pystyssä.

Phlox paniculata - Syysleimu

Syysleimujen kukinta alkaa sekin olla loppusuoralla. Etupihan Bermudan erivärisissä syysleimuissa on vielä vähän väriä siellä täällä. Olopihan nimetön syysleimu on kukkinut tosi pitkään. Korkeutensa ja rankkasateiden vuoksi sekin tuppaa kallistumaan, mutta toimii kivana väripilkkuna muuten harventuvassa ja ruskettuvassa maisemassa.

Tietokoneelle kukkakuvia ladatessa niistä löytyy usein kaikenlaisia ötököitä. Nytkin joku siipiveikko on pysähtynyt syysleimun terälehdelle.

Phlox paniculata 'Bright Eyes' - Syysleimu

Pikkupuutarhan Kivipenkin Bright Eyes aloitti monien muiden syysleimujen jo lopetellessa. Tämä kasvi näkyy keittiön ikkunasta kurkistaessa, kunhan osaa suunnata katseensa oikeaan paikkaan. Hämärässäkin Bright Eyesin vaaleat kukat tuovat valoa pimenevään iltaan.

Syysasteri

Tänä vuonna syysasterit ovat loistossaan. Pikkupuutarhan lilakukkainen kukkii sananmukaisesti kuin viimeistä päivää. Se on kova leviämään. Olen nyhtänyt joitakin taimia polulta ja Kivipenkkiä reunustavista turveharkoista. Muutaman taimen vein viime syksynä alapihan puskanurkkaan.kun en raaskinut kompostiinkin laittaa. Puskanurkkaan, paikkaan, joka on vähän kuin "poissa-silmistä-kasvien-hautausmaa". Yllättäen se kukkii siellä parhaillaan, ainokaisen pensashanhikin takana.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

 

Joku aika sitten manasin, ettei Patricia Ballard suostu kukkimaan. Ehkä se kuuli uhkaukseni kitkeä koko kasvi pois. Luultavimmin Patricia tykkää lilakukkaisen tavoin tämän kesän olosuhteista ja näyttää parastaan. Vielä on nuppuja avautumatta, mutta vielä on aikaakin. Ainakin vähän. Tämä asteri myös avautuu maljakossa. Olenkin käynyt poimimassa sitä sisälle, kun sitä kerran riittää.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Syyskuun viimeiset päivät ovat käsillä. Viikonloppuna siirrymme lokakuuhun. Sääkin näyttää muuttuvan syksyisemmäksi, sillä tämän kuun ylettömän lämpimät päivät vaihtuvat enemmän normilämpötiloiksi. Ja yöt kylmenevät. Jatkakaamme puutarhan syystöitä. Ja nauttikaamme syksystä.

Mukavia syyskuun loppupäiviä ja alkavaa lokakuuta kaikille!

Satokausi lopuillaan

 
Viime viikonloppuna tuli kiire kerätä Zilga-viinirypäleet talteen. Rastaat nimittäin olivat kaikki aroniat suihinsa popsittuaan siirtyneet pergolaan syömään rypäleitä. Valitettavasti linnut syödessään ampuivat tavaraa peräpäästään siten, että koko terassin lattia oli täynnä sinimustia kakkaläiskiä. Joukkoon mahtui niin mustarastaita kuin räkättejäkin. Jouduin aika lailla läpsyttämään käsiäni pelottaakseni linnut pois apajilta. Nippa nappa ehdin selkäni kääntää, kun ne olivat jo saapuneet takaisin.

Tikkaat, sakset ja ämpärit esiin ja sadonkorjuuseen. Tertuista koostui kaksi ja puoli ämpärillistä. Muutama pienempi terttu jäi pergolan laidalle, kun sinne ei millään tikkaillakaan kädet ulottuneet. Eiköhän rastaat hoida tyhjennyksen. Ukkokulta pesi kalusteet ja terassin painepesurilla ja minä keitin rypäleet mehuksi pakastimeen. Pienestä osasta mehua tein hyytelöä pieniin purkkeihin. Sitä on kiva viedä tuliaiseksi ja itsekin syödä vaikkapa kaalipadan mausteena.

Zilga-rypäle on hyvän makuinen, mutta työläs syötävä. Jokaisessa rypäleessä on kivi, joka tekee syömisestä vähemmän mukavaa. Kätevintä olisi rypäleitä syödessä istua pihamaalla ja nakata toisesta suupielestä kivet pusikkoon. Viinirypälettä istuttaessani ajatus oli luoda välimerellistä tunnelmaa pergolassa istuville. Siinä onnistuin hyvin ja bonuksena saan sitten satoakin.

Kasvarin tyhjensin myös runsas viikko sitten. Tomaatteja ja paprikoita oli vielä jonkun verran raakileina. Toin ne lämpimään varastoon kypsymään. Suurin osa onkin jo kypsynyt. Paprikoista tein viime vuotiseen tapaan etikkasäilykkeen. Yhden satsin tein jo ennen kasvarin tyhjennystä. Tästä toisesta erästä tuli vajaa purkillinen. Ohjeessa säilykkeeseen laitettiin paprikoiden lisäksi sipulia. Jätin sipulit pois. 

Ohjeen nappasin vuosi sitten jostain, mutta enpä kuolemaksenikaan muista, mistä. Kiitos taholle, joka ohjeen omakseen tunnustaa.

PAPRIKASALAATTI

1 kg paprikoita
½ kg keltasipulia

Liemi

3 dl vettä
2 dl etikkaa
2 tl suolaa
2 dl sokeria

Suikaloi paprikat ja sipulit.
Kaada niiden päälle kuumaa vettä 10 minuutiksi.
Kiehauta liemi.
Kaada vesi pois paprikasipuli seoksesta.
Lisää valmiiseen liemeen sipulit ja paprikat.
Anna niiden kiehua miedolla lämmöllä n.10 minuuttia.

Tölkitä.
Säilyy pitkään, kuten muutkin etikkaiset. Samalla vaivalla tekee sitten enemmän.

Paprikoita pilkkoessani totesin, että samalla voin hyödyntää uuniruokaa varten lämmitettyä uunia muuhunkin. Ystäväni luona sain maistaa hänen tekemäänsä maukasta Vironperän kakkua. Tämä Kyllikki Virolaisen kakku ei todellakaan ole kuiva, sillä sen mausteena ja kostukkeena on omenasosetta.

Siis Vironperän kakkutaikinaa tekemään ja vieläpä tuplana. Pakkasessa on hyvä olla vierasvaraa. Omenasatoni oli tänä vuonna heikonpuoleinen, joten korvasin omenasoseen tekemälläni karviaissoseella, jossa on hivenen omenaa joukossa. Ystäväni oli käyttänyt raparperisosetta. Sekin toimii oikein hyvin. Piti heti leikata uunituoreesta kakusta maistiainen. Oikein hyvää.

Monille on varmaan tuttua loppukesästä keittiössä lentävät pienet hedelmäkärpäset. Olen onnistunut välttämään niitä monta vuotta peräkkäin laittamalla ajoissa hedelmät suljettuihin rasioihin tai jääkaappiin. Myös jäteastiassa kannattaa pitää kantta, joka meillä onkin ympäri vuoden. 

Tänä vuonna jokin meni pieleen ja hedelmäkärpäsiä on pörrännyt riesaksi asti. Kaikki kikkakolmoset on ollut käytössä. Viimeisin vinkki, jonka löysin netistä, on laittaa balsamicoa tiskipöydälle avoimeen astiaan. Mielellään kapeakaulaiseen pulloon, josta hyönteiset eivät kovin helposti löydä tietä takaisin ulos. Kärpäset ovat selvästi vähentyneet, niitä kelluu pullossa kuolleina. Vaihdoin pulloon uuden balsamicon. Koko pullo ei tietenkään ole pelkkää balsamicoa ja pullon kokokin on 1/4 litra. Ensin loraus balsamicoa pohjalle ja päälle vettä ja kevyt ravistus.

Kasvimaalla lavakaulukset alkavat olla tyhjiä. Lehtikaalia ja mangoldia riittää yhä korjattavaksi. Lehtikaali pärjää jopa pikkupakkasilla. Muutama kurpitsakin on vielä odottamassa korjuuta. Säilyvät näillä lämpötiloilla paremmin kasvimaalla kuin sisälle korjattuina. Kurpitsoja en tänä vuonna valmista säilykkeeksi. Niistä saa nopeasti herkullista syötävää vaikka uunissa paahtamalla. Kokeilinpa yhtenä päivänä kurpitsaa pastakastikkeen aineksena. Hyvää tuli.

Kasvimaan kulmassa kasvava iso vaahtera pudottaa lehtiään kiihtyvällä vauhdilla. Tällä menolla ei toivoakaan, että se tarjoaisi loistavia ruskavärejä. Nurmikolta lehdet tulee silputtua samalla, kun nurmikko leikataan. Riittää noita lehtiä vielä haravoitavaksikin.

Kosmoskukkien kesä on ollut antoisa. Kukintaa on riittänyt heinäkuun alusta lähtien. Kylvin kosmokset lavakaulukseen 14.5. (Velouette, Candy Stripe ja Early Summer). Aluksi lavakauluksen päällä oli hallaharso. Pitkään jatkuneen kuivuuden vuoksi kastelin lavakaulukset lähes joka päivä. 

Viime aikoina olen poiminut kosmoksia surutta maljakkoon. Ulkona ei tule sateiden vuoksi liiemmin oleskeltua, ei ainakaan ihan vain kauneutta ihailemassa. Leikkoina kosmoksista pääsee nauttimaan vaikka kahvipöydän ääressä.

Borago officinalis - Kurkkuyrtti

Kurkkuyrttiä olen vuosia sitten kylvänyt kasvimaalle. Sen jälkeen se on ainuttakaan siementä kylvämättä ilmestynyt milloin mihinkin. Tänä vuonna herukkapensaiden vierelle. Aiemmin kesällä kurkkuyrtin varret kasvoivat pitkiksi. Nyt kukkivat ovat jo vähän matalampia. Kukkia oli vaikea kuvata, kun eivät suostuneet katsomaan kameraan vaan siellä täällä rehottavia sormustinkukkia (näkyypä kuvassa yksi voikukkakin) kohti. 

Hakiessani netistä kurkkuyrtin latinankielistä nimeä, törmäsin kahteen täysin erilaiseen ko. kasvista kertovaan tekstiin. Wikipedian mukaan EU:n komission haitallisten rohdosten listalla todetaan, että kurkkuyrtillä on vakavia haittoja mutta ei minkäänlaista hyväksyttävää käyttötarkoitusta (sisältää maksamyrkyllisiä ja syöpävaarallisia pyrrolitsidiinialkaloideja).

Toisessa tekstissä (Yrttitarha) (itse asiassa useammassakin) taasen kurkkuyrttiä suositellaan moniin ruokiin, mausteeksi ja yrttiteesekoituksiin. Lopussa on varoitus: Koska kurkkuyrtti sisältää jonkin verran haitallisesti vaikuttavia pyrrolitsidiinialkaloideja, sen kuivattuja lehtiä ja kukkia saa myydä ainoastaan apteekista. Pyrrolitsidiinialkaloidit voivat aiheuttaa pitkäaikaisessa käytössä suurina annoksina maksavaurioita. 

Olen joskus poiminut kurkkuyrtin kukkia koristeeksi mm. voileipäkakkuun. Nyt ajattelin, että kurkkuyrtistä saisin kivaa makua ja lisää viikonlopun salaattiin. Taidan jättää kasvamaan ja kukkimaan, sillä kurkkuyrtti on tosi nätti kukkivana. Ilman vatsavaivoja ja maksavaurioita.

Sateet runteli petunioita ankaralla kädellä

 
Kesäkukista osa on jo matkannut kompostiin. Ensimmäisenä lähtivät petuniat, jotka eivät tykkää ollenkaan sateista. Enää ei auttanut ahkera kuihtuneiden kukkien nyppiminen. Osa nupuista käytännössä mätäni avautumatta. 

Dahlia Cafe au Lait

 
Daaliat kukkivat vielä komeasti ja niissä on paljon nuppuja. Varhain keskiviikkoaamuna 20.9. tuuli jälleen voimalla vaakatasossa ja vettä tuli enemmän kuin tarpeeksi. Korkeaksi kasvanut Cafe au Lait menetti myräkässä yhden oksistaan. Kävin talon seinustalla ruukuissa asuvat daaliat tiistai-iltana tukemassa, mutta silti saivat myräkästä osumia.

Piha ja terassi on muutenkin kuin hävityksen jäljiltä. Kaikenlaista puista irronnutta sälää on nurkat täynnä. Puhumattakaan koivunsiemenistä, joita on liimaantunut jopa sateen roiskimiin ikkunoihin. 

Ikkunat ovat muutenkin aivan järkyttävän tahraiset, täynnä harmaita läiskiä. Mistähän löytyisi sopiva annos energiaa ikkunoiden pesua varten?

Krassi Alaska Salmon Orange

Pelaguut toin jo sisälle. Ennusteissa ei näy kovinkaan kylmiä öitä, mutta ulkona ei ole oikein sopivan suojaisia paikkoja pelaguille. Eivät ne tykkää viistona ylleen roimivista sateista.

Krassi Alaska Salmon Orange

 
Krassi porskuttaa tyynen kauniina, kunhan aurinko välillä kuivattaa sen yltä suurimmat pisarat. Vahdin Alaska Salmonia kerätäkseni sen siemenet talteen seuraavaa kevättä varten. Se alkoi kukkia aika myöhään. Niinpä näköjään saan kärsivällisesti odottaa siementuotantoa. Kovin ovat vielä pieniä ne ensimmäiset, joita siitä olen löytänyt.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

Kelloköynnöksen kesä on ollut loistava. Näin paljon kukkia ei minun kasvattamani kelloköynnökset ole kertaakaan aiemmin tehneet. Pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin kasvavissa ja talon seinustan köynnöksessä nuppuja on edelleen lukuisia. Samoin eri vaiheessa olevia kukkia. Yleensä kukinta sijoittuu köynnöksen yläosiin. Nyt kukkia on ollut myös aivan alhaalla. Käytännössä oikeastaan pitkin poikin koko kasvia.

Cobaea scandens - Kelloköynnös

 Yksittäinen kukka ei kauaa köynnöksessä katselijoita ihastuta, mutta jatkuvasti avautuvien uusien kukkien runsaus kannustaa kasvattamaan tätä kesäkukkaa tulevinakin vuosina.

Hydrangea paniculata 'Vanille Fraise'

Syyshortensiat punastelevat upeasti. Ruskavärejä tässä odottelen. Niistä on vasta kalpea aavistus. Ehkä punaiset, oranssit ja keltaiset värit räjähtävät esiin hetkessä, kun yöt kylmenevät.

Kun syksyllä peippo lähtee
ja laulu häviää
ja metsä on aivan tyhjä,
niin puilla on ikävää.

Sen vuoksi tulee tuuli
ja oksia kiertelee,
se tekee pesiä puihin
ja niissä humisee.

Ja kun pieniä peippojansa
puu muistaa suruissaan,
niin tuulen hassu laulu
sen panee nauramaan.

– Aale Tynni –