Ruusukausi päättymässä

Rosa rugosa 'Sointu' 3.10.

Syksy etenee ja sääkin muuttuu vauhdilla. Viikon päähän on luvassa tänne eteläänkin yöksi miinusta, joten pitkään jatkunut lämmin kausi lienee tältä erää muisto vain.

Kasvien kannalta ajastetut postaukset ovat hankalia, sillä tilanne saattaa julkaisuhetkellä olla aivan erilainen kuin juttua kirjoittaessa. Toisaalta nämä samat kasvijutut toistuvat vuodesta toiseen. Kasvukaudessa omat merkkitapahtumansa on sipulikukilla, liljoilla, pioneilla, ruusuilla ja kärhöillä. Sekä tietenkin myös kesäkukat ja hyötykasvit näyttelevät kukin vuorollaan isoa roolia. Näiden kumppaneiksi sopiikin sitten valtaisa kasvimaailmankirjo.

Rosa rugosa 'Sointu' 30.6.

 
Ruusut ansaitsevat minunkin puutarhassani oman erityisen huomionsa. Kierrän säännöllisin välein tutkimassa ruusupuskat siinä missä katselen kaikkea muutakin. Tänä kesänä en jostain syystä ole paneutunut ruusuihin yhtä suurella innostuksella, kuin joskus aiemmin. Lukuunottamatta tietenkin noita uusia ihastuksen kohteitani eli Austin-ruusuja. Kukinta on ollut edellisvuosia vaatimattomampaa. Kuivuudella ja sen jälkeen saapuneilla kaatosateilla on varmaan siihen vaikutusta.

Rosa rugosa 'Sävel' 29.6.

Pensasruusuista Sointu, Sävel ja neilikkaruusu asuvat alapihalla, naapurin aidan viereisessä Ruusupenkissä. Nämä ovat kiitollisia kukkijoita. Edelliskeväänä leikkasin kaikkia kolmea ruusua voimakkaasti. Ne kasvoivat nopeasti komeiksi puskiksi. Tänä keväänä leikkasin vain kuivuneita kärkiä ja muutamia oksia sieltä täältä. Näin jälkikäteen todettuna olisi kannattanut leikata reilummin nytkin. Etenkin rugosa-ruusut kestävät hyvin leikkausta, jolloin niistä saa paremman näköisiä ja kukkivatkin innokkaasti.

Rosa rugosa 'Sävel' 3.10.

Sävel kukkii joka kesä runsaana. Sen kukkien väri vaihtelee vaaleanpunaisesta valkoiseen riippuen kukan iästä. Yksittäinen kukka ei kauaa kestä, mutta kukkien paljous takaa pitkään jatkuvan kauneuden. Elokuussa leikkasin Sävelestä kuihtuneet kukat pois. Niitä olisi voinut ahkerammin leikata jo aikaisemminkin, mutta muiden kiireiden lomassa työ unohtui. Eikä Sävelen leikkaaminen ole niitä mielyttävimpiä puuhia, koska se on tosi piikkinen.

Rosa rugosa 'Sävel' 28.6.

Kuihtuneiden kukkien leikkaaminen aktivoi pensaan kehittämään uusia nuppuja. Ruusunnuput eivät pidä sateiden aiheuttamasta ylenmääräisestä kosteudesta. Sävelen nuput ovat avautuneet runsaista sateista huolimatta kiitettävästi.

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu 3.10.

Neilikkaruusu on kurtturuusun sukulainen ja kestää samalla tavoin voimakasta leikkausta. Se myös kukkii saman vuoden versoilla, jolloin kukatkaan eivät vaarannu leikkaamisesta. 

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu 8.7.

 
Neilikkaruusun kohdalla huomasin oksien samanaikaisen leikkaamisen hyödyn. Nyt leikkasin vain joitakin oksia. Nuppuryppäitä syntyi enemmän uusiin oksiin, jolloin ne hukkuivat vanhempien oksien uumeniin. Eli tuoreet oksat olivat selvästi vanhempia oksia innokkaampia kukkijoita. On siis jatkossa järkevämpää lyhentää koko pensasta kaikkialta samanaikaisesti. Näin kukinta on runsaampaa ja tasaisempaa. Tähän minulla ei tietenkään ole minkäänlaista tieteellistä selitystä. Ei myöskään pitkän ajan seurantaa. Tulevana keväänä leikkaan neilikkaruusun tasaisesti matalaksi.

Rosa rugosa 'Ritausma' 3.10.

Ritausma taasen asuu Ruusukolmiossa Poppiuksen ja Tornionlaaksonruusun kaverina. Ritausmankin kunnollinen leikkaus jäi keväällä tekemättä. Näin se pääsi venymään hurjan korkeaksi ja vaati tavallista enemmän tuentaa. Sen verran vankkavartinen ruusu Ritausma on, että melko hyvin se pysyy pystyssä korkeanakin.

Rosa rugosa 'Ritausma' 8.7.

 
Kukkia oli kesä-heinäkuussa runsaasti. Syyskuussa Ritausma aloitti toisen kukintasarjan hiukan vaatimattomammin. Syyskuun lopussa siinä oli jälleen muutama uusi kukka, jotka tosin kärsivät huomattavasti sateista. Ritausman suuret, valkoisesta vaaleanpunaiseen vaihtelevat kukat ovat kiiltokuvien ruusujen kaltaisia kaunottaria.

Rosa 'Poppius' - Suviruusu 27.9.

Poppius eli Suviruusu kukki niinikään kesäkuussa runsaana. Se kukkii edellisvuoden versoilla, joten kukkia nähdäkseen sitä ei parane kovin käsin leikata. Kymmenessä vuodessa Suviruusustani on kasvanut leveä ja aika korkeakin pensas. Parin viime vuoden aikana tämän ruusun juurivesoja on alkanut ilmestyä "luvattomiin" paikkoihin, mikä aiheuttaa vähän työtä ja harmia. Käsittämätöntä, miten nopeasti ja pitkälle juuriversot etenevät. Osan juuriversoista voin hoitaa ruohonleikkurilla, mutta osa alittaa kapean nurmikaistaleen ja nousee naapuripenkissä ylös.

Rosa 'Poppius' - Suviruusu 17.6.

 
Suviruusu kukkii kesä-heinäkuussa. Yllättäen se on pukannut pari kukkaa aivan syyskuun viimeisinä päivinä. 

Rosa Fairy - Maanpeiteruusu 27.9.

Oikearinteen maanpeiteruusu Fairyt ovat kukkineet kesäkuun lopusta tosi ahkerasti. Jossain vaiheessa uusia nuppuja ei syntynyt, mistä saan syyttää itseäni. Suunnitelmista huolimatta en saanut leikattua kuihtuneita kukkia pois. Kun viimein sen tein, alkoi nupputuotanto uudelleen ja kukkia on riittänyt.

Rosa Fairy - Maanpeiteruusu 24.7.

Nämä maanpeiteruusut ovat keväällä usein aika surullisen näköisiä. Paikka on lämmin ja ruusujen päälle tulee lunta runsaasti. Yleensä joudun keväällä leikkaamaan lähes kaikki varret kuivuneina pois. Pian tyvestä nousee uusia versoja. Kovin tehokkaita maanpeittäjiä nämä Fairyt eivät ole. Tai sitten niitä pitäisi istuttaa useita hyvin lähelle toisiaan. Rikkaruohot valtaavat helposti ruusujen ympäristön, ellei kitke säännöllisesti.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu 27.9.

Teresanruusu aloittaa kukintansa ensimmäisten joukossa ja päättää viimeisenä. Valtaosa kukista on avautunut korkeaan latvustoon. Niitä pääsee siis ihailemaan pää takakenossa taivaita kuikuillen. Teresanruusun kohdalla kävi samoin kuin neilikkaruusun. Leikkasin keväällä osan oksista. Tilalle kasvoi nopeasti uusia tuoreita oksia, jotka kukkivat paljon vanhoja oksia aktiivisemmin. Moka sattui siinä, että leikattujen oksien tilalle kasvaneet uudet oksat olivat enimmäkseen puskan sisällä, jolloin kukatkin olivat lehdistön uumenissa.

Rosa Therese Bugnet - Teresanruusu 8.7.

Teresanruusu on siis saamassa osakseen reilun leikkauksen. Aion leikata sen ensimmäisen kerran kokonaan alas. Teresanruusun pitäisi kestää hyvin alasleikkuunkin. Todennäköisesti leikkaan Teresaa matalammaksi jo syksyllä jonkin verran, koska loskalumen paino kaataa sen parimetriset oksat kulkuväylälle.

Rosa Austin 'Carolyn Knight' 3.10.

Toinen Austin-ruusuni on jälleen nupussa, mutta ehtivätkö ne aukeamaan? Saattaa olla, etteivät, kun jo seuraavina öinä on kylmää. Osa edellisistä nupuista kärsi sateista ja leikkasin ne pois. 

Rosa Austin 'Carolyn Knight' 19.9.

 

Toivon Carolynin ehtineen juurtua niin hyvin, että se selviää talvesta. Kaivoin sille syvän ja suuren kuopan, jonka täytin hyvällä mullalla. Keväällä sitten nähdään, miten kävi.

Rosa Austin 'Lady of Shalott' 3.10.

Lady of Shalott avaa kiitettävästi nupun toisensa jälkeen. Tuskin sekään miinusasteisista öistä tykkää, mutta toivon ja odotan näkeväni tämän Ladyn uhkeana ja kauniina taas ensi kesänä.

Rosa Austin 'Lady of Shalott' 29.9.

Tässä jutussa esiintyvät ne ruusut, jotka kukkivat yhä tai joiden kukinta on ulottunut aivan viime päiviin. Näiden lisäksi puutarhastani löytyvät seuraavat ruusut:

Ylävasen: punalehtiruusu, yläoikea: Hansaruusu, alavasen: omenaruusu, alaoikea: juhannusruusu

 
Alapihan Kaivoruusupenkissä: Omenaruusu (Rosa magnifica), Juhannusruusu (Rosa spinosissima Plena), Hansaruusu (Rosa rugosa 'Hansa'), punalehtiruusu 'Glauca' ja sammalruusu (rosa centifolia Muscosa). 

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

 
Lisäksi alapihalla on Majalispenkissä metsäruusu (Rosa Majalis), Oikearinteessä bonuksena saatu maanpeiteruusu Neon ja Vasenrinteessä maanpeiteruusu Sommerwind (Rosa Sommerwind), joka muistuttaa hyvin paljon Oikearinteen Fairyä.

Rosa francofurtana 'Splendens' - Valamonruusu 29.6.

Puuvajarinteessä kasvaa Valamonruusu.

Yläpihan pikkupuutarhassa on juhannusruusua (Rosa spinosissima Plena) useammassa paikassa. Se on vuosien myötä laajentanut reviiriään juurivesoilla.

Vasen: norjanruusu Hurdal, yläoikea: Tove jansson, alaoikea: Rosa Mundi.

 
Pikkupuutarhassa kasvaa myös Rosa Lumo, ranskanruusu 'Duchesse de Montebello', norjanruusu 'Hurdal', 'Tove Jansson', kirjoapteekkarinruusu 'Rosa Mundi' ja Rosa Ilo.

Tämän syksyn sipulit

Syyssipulien laittaminen on joka vuosi pienoinen inhokkityö. Puutarhassani ei ole laajoja, neitseellisen upeita multa-alueita, joihin vain tökkäisi sipulin poikineen odottamaan kevättä. Ei, aina pitää miettiä, missä olisi sopiva tila, ettei suin surminkaan sorkkisi olemassa olevien perennojen juuria. Tai halkaisisi lapiollaan edellisvuosien sipuleita. 

Kevään kukkaloisto on kuitenkin niin suuri ja odotettu ohjelmanumero, että sen eteen teen ikävämpiäkin hommia. Nyt tämän syksyn sipulit on laitettu maahan.Tulppanien istuttamista jarruttelin, kun on ollut niin lämmintä. Ensi viikon ennusteet näyttävät harppauksen viileämpään syyskauteen olevan edessä. Niinpä piilotin tulppusipulitkin multaan.

Tavallisesti istutan satoja sipuleita. Laiskuus tai saamattomuus, mikä lie, istutin vain 251 sipulia.

 
Sipuliluetteloiden ilmestyessä selasin niitä niin paperisina kuin netissäkin. Valikoima tuntui kovin suppealta ja hinnat korkeilta. En lähtenyt vartavasten kauppoihin sipuleita etsimään. Muutamissa tietenkin tsekkasin tarjonnan muiden asiointikäytien ohessa. Kuvittelenko vain, mutta myymälöidenkin valikoima oli edellisvuosia rajoitetumpaa. Ehkä ihmisten vaikeutunut taloudellinen tilanne on vaikuttanut myös kauppiaiden halukkuuteen ottaa syyssipuleita kovin paljon myyntiin?

Monet ovat tilanneet syyssipuleita ulkomailta. Se on ollut minullakin mielessä, mutta jostain syystä on jäänyt niin tekemättä. Nyt päätin kurkistaa, olisiko esimerkiksi kevätkurjenmiekkoja paremmin muualla tarjolla. Kotimaisissa myymälöissä ne suorastaan loistivat poissaolollaan.

Kuvat kollaasiin Eurobulbin sivuilta.

Päädyin tilaamaan hollantilaiselta Eurobulbilta. Mielestäni hinnat ovat siellä näitä meidän sipulikauppiaita edullisempia ja valikoima tietenkin merkittävästi laajempi. Positiivista myös se, että sipuleita voi ostaa haluamansa määrän eli vaikka kaksi tai 22. Ei siis valmiiksi pakattua 5 tai 10 kappaleen pussillista.

Halusin erityisesti kevätkurjenmiekka Katharine's Goldia (kuvan vasen alanurkka) ja sitä myös Eurobulbilta löysin. Lisäksi otin Katharine Hodgkinia (keskellä), Alidaa (vasen yläkulma), Rejoicea (oikea yläkulma) ja Paulinea (oikea alanurkka). Kymmenen kevätkurjenmiekan sipulia maksoi 2,50 €.

Kuvat kollaasiin Eurobulbin sivuilta.

Muitakin sipuleita alkoi tipahdella ostoskoriin. Punertava kiurunkannus Purple Bird (vasen yläkulma), marhanlilja Manitoba Morning (ylärivi keskellä), nuokkutähdikki Ornithogalum nutans (ylärivi vasen), tähtilaukka Allium christophii (alarivi vasen), talventähti (alarivi keskelle) ja valkoinen koiranhammas 'White Beauty' (alarivi oikea).

Vasta ostotapahtuman päättäessäni tajusin, että olisin voinut monta muutakin sipulia ostaa. Hetken jopa harmitti, kun jätin syysmyrkkyliljat kokonaan katsomatta ja tilaamatta. Niitähän on meillä vaikea löytää. Ehtisikö vielä?

Tilaaminen Eurobulbilta sujui ongelmitta. Olin varautunut odottamaan toimitusta pitkäänkin, mutta nopeasti sekin tapahtui. Lähetys olisi tullut suoraan kotiin, mutta Posti ilmoitti toimitusajaksi ma-pe klo 8-16. Käytännössä minun olisi pitänyt vahtia viikon aamusta iltaan ovikellon soimista. Niinpä kävin vaihtamassa toimituksen tapahtuvaksi kylän asiamiespostiin. Sieltä tuli tekstiviesti ja sain haettua paketin itselleni sopivaan aikaan.

Nettitilausta odotellessa en sittenkään voinut vastustaa markettien tarjontaa. Lumikello- ja ainut näkemäni kevätkurjenmiekkapussi Harmony tipahtivat koriin ruokaostoksilla. Samoin hyasintit Pink Surprise ja Woodstock. Ystävältä sain pussillisen vaaleanpunaisia triumph-tulppaaneja.

Tulppaaneista tykkään, tietenkin. Ei vain houkuttele syöttää niitä kevät toisensa perään peuroille. Se käy kukkarollekin. Sitten keksin, että ostan pikkutulppaaneita ja istutan niitä verkotettavien kasvien läheisyyteen. Pienikokoisia sipuleita on muutenkin helpompi ja mukavampi istuttaa.

Niin sitten hankin pari pussillista vaaleanpunaista Lilac Wonderia, keltaista tardaa, metsätulppaaneja ja mielestäni yhtä kauneimmista eli Persian Pearlia.

Tokmannilla käydessäni törmäsin kuvan tulppupusseihin. Sun Lover on monen mielestä turhan liioitteleva, eikä kovin elegantti tulppaani. Minä pidän sen uhkeasta ulkomuodosta, väreistä ja pitkästä kukinnasta. Lilakukkaiset tulppaanit miellyttävät myös silmääni. Jälkeenpäin harmitti, etten ottanut kolmatta hyllyssä ollutta, samantyyppistä vaaleanpunaista tulppua. Ehkä sitä vielä löytyy kaupan hyllystä. Siitäkin huolimatta, että päätin sipuliurakan olevan tältä erää tässä.

OmaPiha-lehden kestotilaajien syyslahja on tänä vuonna 20 tähtisahrami Roseuksen sipulia. Lehden tilaajana olen jo vuosien ajan tarttunut näiden syyslahjojen lisäksi myös kevätlahjoihin. Monta kasvia on tällä tavoin löytänyt tiensä puutarhaani. 

Minusta on mukavaa, että lehti huomioi uskolliset tilaajansa. Paperilehdet ovat monessa kodissa vaihtuneet digilehtiin. Puutarhalehdissä kuvat ovat yhtä olennainen osa kuin tekstikin. Olen ahkera netin käyttäjä, mutta puutarhalehden haluan tuntea hyppysissäni ja palata siihen vaikka sohvan nurkassa tai sängyssä ennen iltaunia useaan kertaan.

Kerta kiellon päälle osoittautuu kohdallani enemmän kuin todeksi. Hyvistä päätöksistä huolimatta naapurikylässä asioidessani en voinut - tälläkään kertaa - vastustaa muutamia sipulipussukoita. Tuumasin, että lumikelloja on laitettava vielä lisää. Eihän unelmani satojen keväisten lumikellojen "kilinästä" muuten toteudu koskaan. Kerrotun Flore Plenon lisäksi silmiin - ja ostoskoriin osui vaaleanpunaiset helmililjat ja raidalliset Pickwick-krookukset.

Muscarin - helmililjan lehtiä

Jokasyksyiseen tapaan muscarit ovat kasvattaneet mullan pintaan vihreitä lehtiään. Näitä lehtiryppäitä ehtii ennen maan jäätymistä tulla vielä runsaasti lisääkin. 

Eräässä puutarharyhmässä murehdittiin, etteivät helmililjat sitten kuki lainkaan keväällä, kun nousevat jo nyt. Kyllä kukkivat. Kukka-aihe pysyy mullan sisässä pitkälle kevääseen ja uusia lehtiäkin kasvaa keväällä lisää. Hyvä niin. Siellä se on suojassa kylmyydeltä ja jänisten hampailta.

Yksi tärkeä askel kohti seuraavaa kevättä on otettu.

Ilon läikähdyksiä

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Kesä ja sen myötä kasvukausi alkaa olla ohi. Kuluneisiin viikkoihin on sisältynyt monenlaisia asioita. Ensimmäisenä mieleen nousee tietenkin sää, josta riittää puhetta ja pulputusta vuosiksi eteenpäin. Touko-kesäkuun pitkään jatkunut sateettomuus ja kuumuus verotti niin puutarhurin kuin puutarhankin voimia. Sitten siirryttiinkin täysin vastakkaiseen eli vettä tuli harva se päivä, kovaa ja kauan. Ainakin täällä etelässä.

Sääilmiöitä marmattelin ehkä liiankin usein täällä blogissani. Silti väitän, että mennyt kesä oli jälleen kerran kaikin puolin hieno. Ainoa haitta on se, että kesä jälleen loppui. Positiivista taasen, että uusi kesä on jälleen edessä. Ehkä sitä odotellessa aika saattaa tuntua turhan pitkältä. Käytännössä jo heti vuodenvaihteessa voi ryhtyä uutta kasvukautta suunnittelemaan ja ottamaan vastaan.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

Kasveihin liittyvissä asioissa tein muutamia suuresti mieltä ja silmää ilahduttavia hankintoja. Ensimmäinen niistä on japaninkirsikka 'Royal Burgundy', jonka istutin Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Valitettavasti puusta ei ole yhtään kunnon kuvaa, kun en ole onnistunut korkeaa ja melko leveääkin puuta saamaan onnistuneesti ikuistettua. Jos tuo tummalehtinen kaunotar kotiutuu ja viihtyy puutarhassani, se tulee eittämättä aiheuttamaan samanlaista iloa kuin tuurenpihlajat ovat tarjonneet jo runsaan kolme vuotta.

Sitten vähän matalampiin ihastuksen kohteisiin. Austin-ruusuihin. Minulla oli jo kerran Austin-ruusu Crown Princess Margaret. Se heitti henkensä, mistä saanen syyttää itseäni. En panostanut ruusun istutukseen enkä istutuspaikkaan.

Austin-ruusu 'Carolyn Knight'

 

Austinit jäivät kuitenkin kaihertamaan aivojeni sopukoihin. Olen suorastaan kuolannut muutamissa blogeissa Austin-ruusujen ihanuutta. Käänteentekevän sysäyksen sain nähdessäni Saaripalstan Sailan blogissa kuvia Lady of Shalottista. Lähes siltä istumalta lähdin ajamaan myymälään, jossa Austin-ruusuja tiesin olevan. Onni suosi rohkeaa eli Lady of Shalott saapui kotiin. Myöhemmin hain sille kaveriksi Carolyn Knightin.

Carolynin ensimmäiset avautuneet kukat eivät ole väriltään niin persikkaisia, mitä kuvissa ja tiedoissa luvattiin. Ehkä siihen vaikuttaa jatkuvat sateet tai kotiutumisen ensiaskeleet. Ensi kesänä saanen nähdä enemmän kukkia ja kenties persikkaista väriäkin.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

 
Esiteltäköön sitten tämän kesän ensimmäinen Austin-ruusuni, Lady of Shalott. Se kukki elokuusssa muutaman nupun voimin. Sitten se piti kukinnassa taukoa ja keskittyi pituuden venyttämiseen. En ole versoja mitannut, mutta silmämääräisesti arvioin korkeudeksi 70-80 cm. Lady pysyi tanakasti pystyssä, kunnes syyskuun toiseksi viimeisen viikon rankkasade ja samanaikainen tuuli kallisti korkeat varret kaarelle. Laitoin ruusulle tuen.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott'

Uusia nuppuja on runsaasti, peräti 22 kappaletta. Nyt täytyy käydä katsomassa ruusua päivittäin, sillä muuten saattaa jäädä avautunut kukka näkemättä. Ruusut eivät oikein tykkää sateesta. Nuput varsinkin tuppaavat pilaantumaan. Onneksi edelleen on niin lämmintä, että uskon ainakin osan nupuista vielä ennen kylmyyden saapumista avautuvan.

Austin-ruusu 'Lady of Shalott' - toinen nuppukierros avautuu.

Olen iloinen ja onnellinen hankittuani nämä Austin-ruusut. Saattaa olla, että joku puutarhahulluuteen vihkiytymätön hymähtää tällaiselle käytökselle. Se ei minua hetkauta senttiäkään. Voiko ihanampaa hulluutta ollakaan! 

On mahdollista, että sanonta "ei kahta ilman kolmatta" toteutuu. Austin-ruusukuumeeni ei ehkä ole vielä nähnyt tiensä päätä. Katsotaan, miten käy ensi kesänä.

Voiko näin upeaa linnunpönttöä ollakkaan? Tämän uniikin keramiikkatyön on tehnyt Saaripalstan Saila. Valtavan kasvitietouden lisäksi hänellä on monenlaisia taitoja ja kykyjä, joista käsityöt ovat hänen bloginsa seuraajille varmasti tuttuja. Keramiikkaharrastuskin on välillä vilahtanut blogijutuissa. Muutamia pieniä Sailan keramiikkatöitä olen ostanut häneltä mm. joulumarkkinoilta.

Millainen maailma olisikaan ilman lämminhenkisiä ihmisiä? Heihin voi tutustua milloin missäkin, kunhan suhtautuu elämään avoimin mielin ja antaa uusille asioille mahdollisuuden. Olen tavattoman ylpeä ja iloinen tutustumisestani Sailaan.

Parhaan ja pitkäaikaisimman ystäväni nuorempi tytär meni vihille elo-syyskuun vaihteessa. Häitä on siirretty koronan vuoksi useampaan kertaan, mutta vihdoin ne toteutuivat. Juhlat järjestettiin Pohjois-Italiassa, Milanon lähellä sijaitsevassa Feriolon  kylässä, Maggiore-järven rannalla. Puitteet ovat mitä mainioimmat. Kävimme ystäväni kanssa katsastamassa paikkoja vuosi sitten. Valitettavasti emme Ukkokullan kanssa voineet olla läsnä tilaisuudessa.

Viime jouluna etsin sopivaa kohdetta, jonne voisin ohjata summan joululahjojen ostamisen sijaan. Löysin Kapua-tiimin, joka keräsi rahaa Malawin tytöille. Vuoden 2024 kapuamiskohde on Nepal.

Yhtenä lahjoitusvarojen kartutuskeinona oli myös Pirjo Revon askartelemat kortit (Repolaiset reissaa ja Räpeltää -blogi). Kerroin Pirjolle vihille menevistä nuorista erilaisia asioita. Niiden pohjalta Pirjo teki kuvan onnittelukortin, johon kaikki olennainen on koottu kattavasti ja kauniisti. Mikä parasta, Pirjo ja Jussi toivat kortin minulle henkilökohtaisesti. Olipa kiva tavata nämä välittömät ja uskomattoman aktiiviset ihmiset.

Phlox paniculata 'Creme de Menthe' kera koraköynnöskuusaman - 'Lonicera heckrottii'

Ilonaiheita riittää pitkin vuotta isoja ja pieniä. Niitä pikkuisiakaan ei parane yhtään väheksyä. Mustilasta 2020 ostamani kirjavalehtinen syysleimu Creme de Menthe kerää katseeni niin aamulla kuin illallakin. Creme de Menthen lehdet tuntuvat luovan valoa ympärilleen ja se erottuu hämärässä illassakin pitkälle. Tapaan kurkata sitä ennen nukkumaanmenoa ikkunasta.

Creme de Menthe oli jo hiukan hätää kärsimässä, kun hölmöyksissäni istutin sen eteen salkoruusun. Joka taasen venyi korkeutta ja leveyttä niin paljon, että syysleimu jäi varjoon sen taakse. Vihdoin ymmärsin siirtää salkoruusun muualle. Siitäpä syysleimu on selvästi piristynyt ja ryhtyi pian tekemään nuppuja. 

Kuvasta voisi kuvitella koreaköynnöskuusaman olevan uusi syysleimun ahdistelija. Ei ollenkaan. Köynnöskuusamalla on hyvin tilaa olla ja kasvaa Creme de Menthen takana. Muutama verso on sateiden hakkaamana pudonnut syysleimun lomaan. Minusta yhdistelmä on hauska. Samalla se on kiva esimerkki, kuinka luonto järjestää satunnaista silmäniloa.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Syysmyrkkyliljat järjestävät joka vuosi ylimääräistä jännitystä puutarhurin elämään. Jossain vaiheessa sitä alkaa kierrellä puutarhassa huolestuneena miettien, eivätkö omat myrkkyliljat jaksa laisinkaan herätä. Yhtenä päivänä ei näy vilaustakaan, ei kukan kärkeä, ei mitään. Sitten sitä pihalla kulkiessaan yllättäen huomaa silmäkulmassaan oudon väripilkun, joka on tietenkin käytävä tarkemmin tutkimassa. Syysmyrkkyliljahan siellä puskee kukkiaan kohti yläilmoja.

Näiden kasvien sielunelämä ei ole minulle kunnolla avautunut. Yhtenä syksynä nousee yksi Waterlily tiettyyn paikkaan. Muutaman päivän päästä toinen toisaalle. Seuraavana vuotena näissä paikoissa ei nouse mitään, kun taas jossain muualla ollaan niin topakkana kukkimassa. Päätän istuttaa syysmyrkkyliljoja joka vuosi lisää, mutta niitä ei noin vain kaupoista löydy. Tänä vuonna tilasin sipuleita ulkomailta, mutta harmikseni unohdin myrkkyliljat kokonaan. Ensi vuonna sitten.

Villiviini aidalla. Näkyy siellä yksi villiporkkanakin.

Syysruska on aina yhtä odotettu. Edellisvuosien kuviin verrattuna ruska on nyt myöhässä. Muutamassa vaahterassa väriä jo löytyy, mutta esimerkiksi oman pihan vaahterassa on enää nippanappa kolmasosa lehdistä puussa. Varmaan väriä ehtii tulla muualle vielä lisää. Jos ruska jää tänä vuonna vähemmälle, onpahan saatu uskomattoman lämpimiä päiviä aivan kuun loppuun.

Hydrangea paniculata 'Grandiflora' - Syyshortensia

 
Syyshortensia Grandiflora punastelee aina Vanille Fraisea hillitymmin.
Tämän kauniin puskan kera toivotan kaikille valoisaa alkavaa lokakuuta!

Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä?

Dahlia Sneezy

 

Jos on ihmisen vaikea taipua syksyn saapumiseen, niin näyttää se olevan vaikeaa puutarhallekin. Lämpimät yöt ja lähes kesäiset mittarilukemat päivisinkin houkuttelevat kasveja unohtamaan talviunille taipumisen. Pihakierroksilla herää kysymys: "Ovatko nämä kukkiaan avaavat kasvit Matti Myöhäisiä vai Eemeli Ensimmäisiä? Eli pinnistävätkö loputkin voimansa esiintyäkseen parhaimmillaan? Vai kisailevatko ensi kesän kukinnan ykkössijasta jo näin syksyllä?

Veronica gentianoides - Unelmatädyke

Unelmatädyke kukkii alkukesästä. Tänä vuonna aika vaisusti. Ehkä juuri siksi se päätti ottaa kukinnan uusiksi. Ihmettelin jo pari viikkoa sitten, miten runsas ja vehreä lehtiruusuke sille oli ilmestynyt. Nyt myös kukkavana, jonka alimmaiset nuput ovat avautuneet.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Ranskantulikukka kukki elokuussa. Koska sen siementaimia on alkanut ilmestyä sinne tänne, leikkasin kukkavanan pian kukinnan päätyttyä estääkseni siementen leviämisen. Maanantaisella kierroksella huomasin ranskantulikukan kasvattaneen yhden uuden kukkavanan. Selvästi elokuisia matalampi, muuten tismalleen samanlainen.

Samalla kierroksella löysin uusia siementaimia. Valtaosa paikoissa, joissa eivät taatusti saa jatkaa elämäänsä. Kukkapenkissä taimet voisivat ehkä saada jatkoluvan, mutta keskellä käytävää niiden taival tulee päättymään.

Valkoailakki (Silene latifolia ssp. alba) vai valkoinen puna-ailakki?

Syyskuun alussa sisäänkäynnin kukkapenkistä löytämäni mysteerikasvi jatkaa kukkimistaan. Kasvi on tullut omia aikojaan ihan sopivaan paikkaan. Kuunliljojen ja syysleimujen väliin. Saa puolestani kasvaa ja viihtyä jatkossakin.

Netissä seikkailtuani päättelin kasvin nimeksi valkoailakki. Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna pohti 2.9. julkaisemani postauksen kommentissa seuraavasti:

"Ihan vain pikainen kommentti, kun tuli mieleen tuosta ailakin kuvasta. Joskus selvittelin, mitä eroa puna-ailakin valkokukkaisella muodolla ja valkoailakilla on. Muistaakseni niillä oli jotain ulkonäöllisiäkin eroja, mutta helpoiten ne erotti siitä, että puna-ailakki kukkii päivällä ja valkoailakki öisin. Siinä paljastui, että lapsuudenkotini pihapiirissä ja lähimetsässä olevat valkoiset ailakit ovat puna-ailakkia. Siirsin muutaman valkokukkaisen ailakin tännekin tuomaan vaihtelua tontin laitamille ja tuolla ne taas tänä kesänä kukkivat nätisti."

Dianthus barbatus - Harjaneilikka

Toisille ihmisille kesäkukkien kasvattaminen siemenestä sujuu ongelmitta vuodesta toiseen. Minä en taida kuulua siihen ihmislajiin. Tai sitten teen kaiken tavalla tai toisella väärin. Monena vuotena kylvin harjaneilikoita ja sain ehkä yhden tai kaksi kukkimaan sen kesän, eikä niitä sen jälkeen sitten näkynytkään. Muutama vuosi sitten kokeilin harjaneilikan esikasvatusta. Istutin taimet penkkiin huolehtien ahkerasti niiden kastelusta. Nepä kasvoivat ja kukkivat. Ja mitä tärkeintä, siemensivät harjaneilikoita tuleviksikin kesiksi.

Alkukesästä harjaneilikoita alkoi ilmestyä myös kasvarin viereen. Luultavasti Kiemurapenkin yksilöt olivat levittäneet siemeniään suurella kädellä. Keskeisimmät siirsin parempiin paikkoihin, joissa ne ovat kukkineet kivasti. Suurin osa harjaneilikoista on lopettanut kukintansa aikaa sitten. Muutama valkoinen sisäänkäynnin lähellä on käytännössä vasta aloittanut kukintansa. Harjaneilikka on minusta kaunis kukka. Yllättävän pitkään kukkiva myös.

Scabiosa - Tärmökukka?

Törmäkukkia olen ostanut sekä taimena että kasvattanut siemenestä. Valkoista en mielestäni ole sen enempää istuttanut kuin siemenestäkään kasvattanut. Sellaisia kuitenkin kasvaa ja kukkii parhaillaan Syyspenkissä. Kirjanpitoni ei muutenkaan ole lainkaan ajan tasalla näiden törmäkukkien suhteen. En tiedä enkä erota, onko kyseessä kaukasiantörmäkukka vaiko joku muu. Muuten kiva, mutta hänen pitkä vartensa ei millään suostu pysymään pystyssä. Aina pitää rötköttää jonkun toisen päälle. Sikin sokin.

Echinacea purpurea 'White Swan' - Punahattu

Punahattujen menestymisen kanssa olen taistellut samaan tapaan kuin jouluruusujenkin. Kuinkahan monta punahattua olenkaan istuttanut ostotaimena ja kasvattanut siemenestä? Lukuisia. Tämän valkoisen punahatun olen kasvattanut siemenestä. Se on ollut Kiemurapenkissä jo useamman vuoden ja kukkii joka vuosi kahden verson verran. White Swanin ulkomuoto alkaa olla jo varsin rupsahtanut. Vaan onpa se jaksanut kukkia viikkotolkulla.

Echinacea purpurea 'Magnus' - Punahattu

Kuvan Kiemurapenkin punahatut ovat niinikään itse siemenestä kasvatettuja. Ovat olleet tässä vuodesta 2016, runsastuneetkin hienosti. Joka kevät pelkään punahattujen menehtyneen, sillä niiden lehdet nousevat paljon muita penkin kasveja myöhemmin. Pitää olla tarkkana, ettei vahingossakaan kitke ainuttakaan punahattua rikkaruohona pois. 

Punahatut ovat pihallani perhosmagneetteja. Paitsi tänä vuonna ei perhosia ole näkynyt. Ihmeen kauan nämäkin jaksavat kukkia, mutta lämmintähän nyt on riittänyt harvinaisen pitkään ja myöhään.

Echinacea purpurea - Punahattu

Syyspenkin punahatut olen istuttanut ostotaimina. Näistä en tiedä tarkempaa nimeä. Ovat vähän matalampia kuin Kiemurapenkin Magnukset. Siihen saattaa olla syynä myös paikka, joka on paahteisempi ja tuulisempi. Punahattujen aloittaessa kukintaa, niiden takana keijunkukka Hansit toistivat samoja sävyjä. Hansit ovat lopettaneet ajat sitten, mutta punahatut senkun kukkivat.

Comagaria/Fragaria 'Pink Panda' - Koristemansikka

Koristemansikka Pink Panda ei luovuta. Ei todellakaan, vaan se kasvattaa rönsyjään pitkin kukkapenkkiä ja pukkaa kukkia samaa tahtia. Pink Pandaa on helppo lisätä napsimalla kevyesti juurtuneita rönsyjä uusiin paikkoihin. Suunnitelmissani on ollut kerätä useampi rönsy istuttaakseni ne tiiviisti lähekkäin. Tavoitteena on saada runsaamman näköinen ja toivon mukaan myös enemmän kukkia pienemmälle alueelle. Tuskin enää tänä syksynä toteutuu. Josko sitten ensi kesänä.

Pink Pandan rönsyilemisestä huolimatta siitä ei ole tullut tilanvaltaaja. Rönsyt on helppo napsaista halutessaan pois. Sinnikäskin tämä kasvi on, sillä toisinaan se kasvattaa rönsyvarsia kanttausuran yli nurmikon puolelle. Jonkun kerran olen kiireissäni ajanut huoletta rönsyjen yli leikkurilla, mutta hetken olkiaan ravisteltuaan Pink Panda jatkaa eloaan reippaana. Kunnes käyn rajoittamassa hänen reviiriään.

Potentilla nepalensis 'Miss Wilmott' - Nepalinhanhikki

Nepalinhanhikki Miss Wilmott on kukkinut iät ja ajat. Nyt sen voimat näyttävät vihdoin ehtyvän. Laitoin sille elokuun loipussa tuen (vihreä naru on osa tukea), jotta kasvin pitkät varret pysyisvät jotakuinkin pystyssä tai ainakin poissa ruohonleikkurin tieltä. 

Minulla on Miss Wilmotille hakusessa parempi paikka. Sellainen, jossa sen kukat pääsisivät oikeuksiinsa rentoilusta huolimatta. Hyvät ideat ovat edelleen hakusessa. Kasvakoon Valkeakuulan vierellä, kunnes paikka löytyy.

Pilosella aurantiana - Oranssikeltano

Oranssikeltano on uskollinen loppukesän kukkija. Kukkii se jo aiemminkin, mutta pitää sitten pienen lepotauon. Sain kasvin vuosia sitten vihreänä pehkona tutulta, joka sanoi sitä lapinvuokoksi. Aika pian totesin, ettei saamani kasvi mikään lapinvuokko ole. 

Alkuun en edes oikein tykännyt oranssikeltanosta. Se kasvattaa tiiviin lehtiruusukkeen maan tasalle. Ruusukkeesta nousee varsi, jonka päähän kukat aukeavat. Nykyisin pidän oranssikeltanosta, enkä lainkaan suunnittele sen hävittämistä. Sen sijaan olen miettinyt, että se sopisi hyvin maanpeitekasviksi viihtyessään niukkaravinteisessa ja kuivassa paikassa.

Oranssikeltano tekee ahkerasti siementaimia. Se leviää myös rönsyillä. Sen sanotaan houkuttelevan päiväperhosia ja mesipistiäisiä.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Kuvauskierroksellani löysin kasvimaalta kukkivan ruohosipulin. Olen kylvänyt moneen paikkaan ruohosipulia, koska pidän sen alkukesän kukinnasta ja maustekasvina sitä pitää myös olla. Silppusin ruohosipulia pakastusrasiaan runsas kuukausi sitten. Nyt pehkoihin on kasvanut paljon uutta ja tuoretta ruohosipulia, joten voin jatkaa sen keräämistä.

Persiljaakin kasvaa ruohosipulin naapurissa. Sitä keräsin niinikään talveksi pakastimeen. Ja sille oli käynyt kuten ruohosipulille. Leikatut persiljat ovat yltyneet uuteen kasvuun.

Papaver - Pioniunikko

Ostan uskollisesti joka vuosi uusia pioniunikon siemenpusseja. Kylvän niitä yhtä uskollisesti vuodesta toiseen, mutta nepä ovat minulle uskottomia, eivätkä jaksa itää eikä kasvaa. Ehkä niiden helppous on samanlaisen perehtymisen takana kuin harjaneilikoiden. Pitää syventyä todenteolla niiden sielunelämään, jos onni vaikka kääntyisi.

Sen sijaan kuvan lila pioniunikko nousee vuodesta toiseen. Tänä kesänä tosin vasta näin syyskuussa siihen ilmestyi ensimmäiset nuput ja kukat avautuivat. Olen saanut tämän pioniunikon siemenet toiselta bloggarilta, mutta en kuolemaksenikaan muista, keneltä. Jossain arkistojen uumenissa tieto varmasti on.

Sanquisorba obtuse - Nuokkuluppio

Nuokkuluppio asustaa kahdessa paikassa; alapihan Kiemurapenkissä ja Olopihan Allaspenkissä. Alapihalla kukat ovat jo menneet ruskeiksi. Olopihallakin osittain, mutta paikoin on vielä avautumattomia nuppuja.

Tässä kasvi, joka tarvitsisi ihan oman paikkansa. Muiden kanssa asuessa sen pitkiksi venyvät lehdet ja vielä pidemmät kukkavanat kaatuilevat sinne tänne. Kiemurapenkin nuokkuluppion ymmärsin kerätä tämän kesän alkumetreillä sopivaksi nipuksi ja laittaa sille tuen.

Nyt olisi tällaisille siirtourakoille erinomainen ajankohta. Kaikenlaisia syystöitä on vain niin paljon, että siirrän ja siirrän nuokkuluppion asiaan perehtymistä jonnekin myöhempään ajankohtaan. Näin on tapahtunut parina aiempana vuotena ja näyttää tapahtuvan nytkin.

Tuntematon maksaruoho

Sisäänkäynnin Bermudassa kasvaa kuvan maksaruoho. Minulla ei ole hajuakaan, mistä ja milloin se on siihen ilmestynyt. Kauan se on tuossa ollut, mutta kukkii nyt ensimmäisen kerran. Lehtien harmaus on jonkinlaista härmää. Tanakoista varsista huolimatta tämä enimmäkseen makailee, ei siis pysy pystyssä.

Phlox paniculata - Syysleimu

Syysleimujen kukinta alkaa sekin olla loppusuoralla. Etupihan Bermudan erivärisissä syysleimuissa on vielä vähän väriä siellä täällä. Olopihan nimetön syysleimu on kukkinut tosi pitkään. Korkeutensa ja rankkasateiden vuoksi sekin tuppaa kallistumaan, mutta toimii kivana väripilkkuna muuten harventuvassa ja ruskettuvassa maisemassa.

Tietokoneelle kukkakuvia ladatessa niistä löytyy usein kaikenlaisia ötököitä. Nytkin joku siipiveikko on pysähtynyt syysleimun terälehdelle.

Phlox paniculata 'Bright Eyes' - Syysleimu

Pikkupuutarhan Kivipenkin Bright Eyes aloitti monien muiden syysleimujen jo lopetellessa. Tämä kasvi näkyy keittiön ikkunasta kurkistaessa, kunhan osaa suunnata katseensa oikeaan paikkaan. Hämärässäkin Bright Eyesin vaaleat kukat tuovat valoa pimenevään iltaan.

Syysasteri

Tänä vuonna syysasterit ovat loistossaan. Pikkupuutarhan lilakukkainen kukkii sananmukaisesti kuin viimeistä päivää. Se on kova leviämään. Olen nyhtänyt joitakin taimia polulta ja Kivipenkkiä reunustavista turveharkoista. Muutaman taimen vein viime syksynä alapihan puskanurkkaan.kun en raaskinut kompostiinkin laittaa. Puskanurkkaan, paikkaan, joka on vähän kuin "poissa-silmistä-kasvien-hautausmaa". Yllättäen se kukkii siellä parhaillaan, ainokaisen pensashanhikin takana.

Aster novi-belgii 'Patricia Ballard'

 

Joku aika sitten manasin, ettei Patricia Ballard suostu kukkimaan. Ehkä se kuuli uhkaukseni kitkeä koko kasvi pois. Luultavimmin Patricia tykkää lilakukkaisen tavoin tämän kesän olosuhteista ja näyttää parastaan. Vielä on nuppuja avautumatta, mutta vielä on aikaakin. Ainakin vähän. Tämä asteri myös avautuu maljakossa. Olenkin käynyt poimimassa sitä sisälle, kun sitä kerran riittää.

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja

Syyskuun viimeiset päivät ovat käsillä. Viikonloppuna siirrymme lokakuuhun. Sääkin näyttää muuttuvan syksyisemmäksi, sillä tämän kuun ylettömän lämpimät päivät vaihtuvat enemmän normilämpötiloiksi. Ja yöt kylmenevät. Jatkakaamme puutarhan syystöitä. Ja nauttikaamme syksystä.

Mukavia syyskuun loppupäiviä ja alkavaa lokakuuta kaikille!