Neulevuosi 2023

Ennen katseen suuntaamista tulevaan, voi tehdä monenlaisia inventaarioita menneen vuoden aikaansaannoksista. Lukemiset on listattu. Olkoon vuoro neulomusten.

Etupäässä käsityöni on sukkien kutomista. Se sujuu hyvin telkkua tuijottaessa. Usein huomaan ohjelman pyörivän yksikseen ja ajatukseni seikkailevat ihan muissa sfääreissä. Onneksi kutominen sujuu useimmiten käsiin tuijottamatta.

Pitsisukkia tuli tehtyä 10 paria. Alarivin vaaleanpunaiset Niina Laitisen Levottomat ja ylärivin keskellä punaiset pitsisukat (Novita-lehti 1/2017) vaativat tarkkaavaisuutta, jotta kuvio onnistui virheittä. 

Novitan karkki- ja keksimallit innostivat alkuvuodesta kokeilemaan. Suklaasukat tein kahdesti. Kummastakin jätin pois vadelmanpunaisen osuuden ja toisesta parista nilkasta sinisen osuuden.

Raitasukkia on mukava kutoa. Tuntuu kuin ne valmistuisivat nopeammin, kun värien vaihtumista tulee seurattua tarkemmin. Eniten tykkään kahdella värillä toteutetuista tasaraitasukista. Välillä on kulutettava jämälankakeriä. Yllättävän pitkän pätkän saa kudottua pienestäkin nöttösestä.

Yksi sukkapari on näköjään edellisen kuvan lisäksi eksynyt tähänkin kollaasiin.

Raitavarsisukat ovat kokonaan raidallisia sukkia kevyempi versio. Varsiin voi kokeilla jotain mallineuletta. Samoin niitä muista töistä jäljelle jääneitä langanloppuja saa helposti upotettua raitavarsiin.

Körttineule, kerrosrivinousu ja Jules-mallineule ovat sopivia välitöitä tarkkuutta vaativien pitsineuleiden lomassa. Matalavarsisukat ovat erityisesti nuorten mieleen.

Ylävasemman suopursusukkiin sain idean Repolainen reissaa ja räpeltää -blogista.

Säärystimiä tein neljä paria.

Pipoja valmistui viime vuonna tavallista vähemmän. Neljä pipoa ja niiden lisäksi kolme samanlaista mustaa neulepantaa.

Pienistä lankakeristä olen aiemminkin tehnyt matoja. Vuoden sisällä valmistui vain yksi. En oikein tiedä, kenelle madon antaisin, kun lähipiirissä ei ole leikki-ikäisiä lapsia.

Some innostaaa kokeilemaan monenlaisia juttuja. Banaanisukat olivat kevään korvalla villitys, johon minäkin tartuin. Ensimmäiset banaanisukat tein monivärisestä langasta. Niistä ei vain ihan heti tule banaani mieleen.

Niinpä seuraavat kudoin keltaisesta langasta, jolloin lopputulos on oikeanlainen. Joku saattaa epäillä, kuinka tällaiset kantapäättömät sukat pysyvät jalassa? Oikein hyvin pysyvät.

Vuoden suurin työ oli Niina Laitisen Kallaveet -pusero. Käytän todella vähän paksuja neuleita, jonka vuoksi en ole innostunut niitä myöskään kutomaan. Yläosan kaunis pitsikuvio ei ollut ollenkaan vaikea ja se onnistui hyvin. 

Puseron lanka on valkoista 7veikkaa, mikä ei ehkä ole paras mahdollinen valinta. Pusero on melko painava ja vähän liiankin lämmin minun makuuni. Nyt joulunjälkeisinä pakkaspäivinä olen käyttänyt puseroa useamman kerran. Se on johtanut siihen, että mielessä kytee jonkun vastaavan isomman projektin aloittaminen.

Puikoillanikin -blogista saamani silmukkamerkit. Iso kiitos!

Vuoden aikana valmistui 47 sukkaparia, kahdet banaanisukat ja neljät säärystimet. Lisäksi neljä pipoa, kolme neulepantaa ja yksi neulemato. Vuoden aloitti neulepusero.

Useimmat neuleet ovat löytäneet jalkaparin tai pään lämmitettäväkseen. Eniten sukkia menee läheisille ja ystäville. Jouluksi vein vinon pinon neuleita isän hoivakotiin niin asukkaille kuin hoitajillekin. Nykyisin raaskin ottaa nätit sukat ihan omaankin käyttöön, kun aiemmin annoin parhaimmat pois. 

Monta vuotta lähinaapuri vei tekemiäni sukkia joulujen alla myytäväksi työpaikalleen, jolloin sain kivasti rahaa uusiin lankoihin. Naapurin jäätyä eläkkeelle en ole etsinyt uusia myyntikanavia.

En koe itseäni mestarikutojaksi. Enemmän on intoa ja sitkeyttä kuin taitoa. Siitä viis, sillä kutominen on kiva harrastus ja ajankulu puutarhakauden ulkopuolella. Aina voi opetella jotain uutta. Väreilläkin on hauska leikkiä. 

Nuorena kudoin paljonkin. Enemmän puseroita, liivejä, villatakkeja ja lasten myötä heille neuleita. Villasukkia oikeastaan vain omille muksuille. Vuosia sitten lääkäri totesi käsissäni alkavan nivelrikon. Hän ehdotti jonkun sellaisen harrastuksen aloittamista, jossa käsillä riittää tekemistä. Ryhdyin jälleen kutomaan, minkä ansiosta sorminivelet ovat pysyneet liikkuvina. 

Äitini kutoi nuorena ja palasi käsitöiden pariin eläkkeelle jäätyään. Hän piti perillisensä villasukissa. Äidin kuoltua pikkuveli totesi, että villasukkatehtävä siirtyi minulle. Pikkuveljen perheelle tapaankin antaa useammat sukat ainakin jouluksi ja välillä myös muulloinkin.

Aivan kohta saan valmiiksi jouluna aloitetut polvisukat. Käsityövuosi on siis alkanut entiseen malliin. Puikot suihkikoon jatkossakin.

Helmet-lukuhaaste 2023

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

 
Taas on se hetki, jolloin voi tehdä katsauksen menneen vuoden luettuihin kirjoihin. Aiempien vuosien tapaan tartuin innolla Helmet -lukuhaaste 2023:een. Olen miettinyt, onko parempi etsiä kuhunkin otsikkoon sopiva teos vai sijoittaa lukemansa kirja mieleiseensä kohtaan? Jälkimmäinen menetelmä toimii minulla paremmin. Toimimisesta voi kyllä olla montaa mieltä, sillä niinhän siinä taas kävi, että alkuinnostuksen jälkeen merkinnät hiipuivat. 

Vuoden 2024 Helmet-lukuhaaste on julkaistu. Aion siihen jälleen osallistua. Tomerasti päätän kirjata lukemiseni huolellisemmin. Myöhemmin sitten näemme, kuinka kävi. Onneksi tämän lukuhaasteen voi joka vuosi aloittaa alusta. Kenties yllätän itseni ja muut. Joka tapauksessa tärkeintä on tarttua aktiivisesti kirjoihin ja harrastaa lukemista.

Gagea minima - Pikkukäenrieska

Alla olevassa luettelossa lukemani kirjat on kuukausittain. Kuukausiotsikossa mainitaan kuun aikana luettujen kirjojen määrä ja sivujen kokonaismäärä. Kustakin kirjasta on kirjailijan/tekijän nimi, kirjan nimi ja sivumäärä.

Helmet-lukuhaasteeseen osallistuneen kirjan kohdalla on numero, johon kyseinen kirja mielestäni parhaiten osuu. Ja pienemmällä tekstillä jotain kirjasta ja syy valinnalle.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka Kevätsuudelma

Tammikuu 2023, luettuja kirjoja 4 + 1 äänikirja, sivuja 1417

Nesser Håkan: Kirjailijan viimeiset päivät, 380 (Kohta 26: Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä)

• Koin tarinan junnaavan paikallaan. Vasta viimeinen kolmannes imi mukaansa siinä määrin, että oli pakko lukea loppuun nähdäkseen ratkaisun.
  

Rauma Ida: Hävitys. Tapauskertomus (ÄÄNIK.), 13 h (Kohta 30: Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi ja Kohta 36: Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan)

• Sekoitin Iida Rauman toiseen nuoreen kirjailijaan, jonka teoksesta en pitänyt ja jonka lukeminen tuntui raskaalta. Niinpä siirsin Rauman kirjaan tarttumista. Koulukiusaamista käsittelevä kirja osoittautui kuitenkin erinomaiseksi, monin tavoin ravisuttavaksi lukukokemukseksi. Eläydyin tarinaan voimakkaasti, minua suututti etenkin aikuisten käyttäytymisen epäoikeudenmukaisuus ja julmuus. Minusta kirja on hyvä, jos se hyvässä ja/tai pahassa herättää tunteita. Näin kävi tämän kirjan kanssa.

• Finlandia-palkinto 2022.

Ohlsson Kristina: Myrskynvartija, 584 (Kohta 8: Kirja kertoo pienestä kaupungista)

• Tapahtumat sijoittuvat Göteborgin lähellä olevaan pikkukaupunkiin, joka on osittain kuvitteellinen. Kirjassa nousi esiin parisuhdeväkivalta, perheen sisäinen dynamiikka, elämäntapamuutos (muutto kaupungista maalle). Jännitys säilyi koko kirjan ajan. Mahdollisuuksia oli useita, mutta syyllinen paljastui vasta lopussa. Ohlsson on taitava juonen rakentaja ja ympäristön kuvaaja. Myrskyävän meren tuoksun ja pisarat kasvoilla aisti.
  

Holmberg Anniina, Löytty Olli: Ina ja Tito. Kohtauksia Collianderin taiteilijaliitosta, 246 (Kohta 44: Kirja kuuluu genreen eli kirjallisuuden lajiin, jota et lue yleensä ja Kohta 45: Kirja kuuluu haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan)

• Mukava kertomus kosmopoliiteiksi itseään kutsuvasta taiteiljapariskunnasta, joiden elämään on vaikuttanut vahvasti Venäjän vallankumous ja 2. maailmansota. Mielenkiintoista, miten pieni suomalaisten merkkihenkilöiden piiri oikeastaan on ollut. Kaikki tunsivat toisensa.

• Luen vähemmän elämänkertoja/taiteilijoiden elämänkertoja. Siksi tämä kirja asettui kohdan 44 otsikon alle.

Hassinen Pirjo: Toisella tavalla onnellinen, 207

Helleborus - Vaalea jouluruusu

Helmikuu 2023: luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1682

Edvinsson Anki: Lumienkeli, 367 (Kohta 18: Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt)

• Tämän dekkarin tapahtumat sijoittuvat Uumajaan, jossa olen käynyt vuosia sitten. Kirjassa jännitys säilyy loppusivuille saakka. Vaikka tarina on kuvitteellinen, se käsittelee tämän päivän vakavaa huumeteemaa, erityisesti nuorten parissa.

 
Vargas Fred: Pystyyn kuolleet, 299 (Kohta 46: Kirjassa on epätavallinen mies tai poika)

• Kirjassa on kolme tai peräti neljä epätavallista miestä, joista yksi tutkii ensimmäistä maailmansotaa, toinen keskiaikaa ja kolmas kulkee mielellään alastomana. Neljättä kutsutaan vanhukseksi, vaikka hän on alle 70-vuotias. Tarina etenee hitaasti ja polveillen. Juoni on kuitenkin mielenkiintoisesti rakennettu ja syyllinen selviää vasta loppumetreillä. Tapahtumat sijoittuvat Pariisiin ja tunnelma on koko ajan sellainen, millaisen voisi kuvitella pariisilaisen tunnelman olevan.
  

Blaedel Sara: Kadonnut nainen, 320

Vala Vera: Aprikoosiyöt, 368 (Kohta 3: Kirjan nimessä on kasvi)

• Romanttinen tarina, jossa käsitellään vakavia ihmissuhdeongelmia Italian lämmössä, aprikoosipuun kukkiessa ja levittäessä tuoksuaan iltaan. Kirjassa on jännitystä, joka ratkeaa vasta loppusivuilla.

 Blaedel Sara: Tyttö puun alla, 328 (Kohta 40: Kirjassa hylätään jotain)

• Jännityskertomus nuorista, joiden keskinäinen kilpailu johtaa julmaan hylkäämiseen ja jonka seurauksia korjataan vielä aikuisuudessakin.

Trillium erectum - Punakolmilehti

Maaliskuu 2023: luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1515

Edvardsson Mattias: Hyvät naapurit, 378

Ahvo Eija: Elämäni sain soimaan, 307 (Kohta 42: Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa)

• Kiinnostava kertomus tunnetun laulajan ja näyttelijän urasta ja elämästä. Teos vilisee kulttuurialan nimiä 60-luvulta näihin päiviin.

 
Blaedel Sara: Hiljainen leski, 400 (Kohta 31: Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas)

• Kansikuvassa on silta meren yli ja taustalla auringonlaskun tai –nousun värjäämä taivas. Kirjassa taivas ei nouse mitenkään esille. Kirjan eräs tärkeistä henkilöistä on pieni poika, jonka kohtalo on riipaiseva. Siitäkin huolimatta, että tarina on kuvitteellinen.

 
Seeck Max: Kauna, 430 (Kohta 2: Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta)

• Dekkarihan tämäkin Seeckin kirja on ja tarinan pääosassa tuttujen henkilöiden lisäksi on tietenkin rikos. Rikokseen taasen johtaa isovanhempien, vanhempien ja lasten suhde toisiinsa sekä valtaan ja rahaan.

Acer - Vaahtera

Huhtikuu 2023: luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1536

Edvardsson Mattias: Aivan tavallinen perhe, 472
Nordbo Peder Mads: Tyttö ilman ihoa, 348
Sehlstedt Kicki: Älä silmä pieni, 359
Sehlstedt Kicki: Koskematon, 357

Astilbe - Jaloangervo

Toukokuu 2023: luettuja kirjoja 2 kpl, sivuja 1301

Sehlstedt Kicki: Vain yksi uhri, 453

Riley Lucinda, Harry Whittager: Atlas. Papa Saltin tarina, 848 (Kohta 39: Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta, Kohta 46: Kirjassa on epätavallinen mies tai poika, Kohta 49: Kirja on julkaistu vuonna 2023)

• Itse asiassa tieto tästä Seitsemän sisarta -sarjan päätösteoksesta tuli jo ensimmäisen osan alkusivuilla. Viitteitä Papa Saltiin elämästä ja henkilöydestä tuli pitkin matkaa, mutta vasta Atlas kertoi kaiken. Kirjailijan, Lucinda Rileyn kuolema kesällä 2021 nosti kysymyksen, miten käy sarjan päätökselle? Riley oli keskustellut sarjansa henkilöistä ja tapahtumista paljon mm. poikansa Harry Whittagerin kanssa. Poika on haastatteluissa kertonut, että hänen äitinsa oli hahmotellut 8. kirjaa monin tavoin. Tämä auttoi Harry Whittageriä tekemään kirjan valmiiksi ja se julkaistiin suomeksi alkukesästä 2023.

• Kirjojen henkilöt ja tarinat on taitavasti rakennettu. Itseäni kiehtoi jokaisessa kirjassa hienosti yhteen nivottu fiktio ja fakta. Kussakin kirjassa liikuttiin eri maanosissa ja maissa. Esiin nousi historian tapahtumia ja tietoa eri maista. Se innosti tutustumaan karttoihin ja kaivamaan esille lisätietoa kustakin maasta ja historian tapahtumasta. 

• Monen mielestä Seitsemän sisarta -sarja on kevyttä viihdekirjallisuutta. Sitäkin, totta. Kuitenkin kiinnostavasti kerrottuina ja vireyden ylläpitävinä aivan viimeisille sivuille saakka. Harvan kirjajärkäleen tarina on imenyt yhtä tehokkaasti puoleensa. Aika monta yötä tuli vietettyä näiden Rileyn luomien sisarusten parissa.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipisaniainen

Kesäkuu 2023: luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1001

Hawkins Paula: Kuin kytevä tuli, 287

Cleeves Ann: Kulovalkea (Shetland-saaren murhat), 345 (Kohta 18: Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielelllä)

• Shetlannin saaret on Skotlantiin kuuluva saariryhmä Ison-Britannian saaren pohjoispuolella Pohjanmeressä Orkneysaarten ja Färsaarten välissä. Olen pitänyt kovasti televisiossa esitetyistä Shetland-saaren murhat -sarjasta. Karun kaunis luonto, skottimurre ja rikokset, joissa pääosana on usein ihmisten väliset suhteet ja inhimmilliset tragediat. Erityisen ihastunut olen sarjan pääosaa näyttelevään Jimmy Pereziin, jota esittää Douglas Henshall.
  
  
• Kulovalkea on Ann Cleevesin Shetland saarten murhat -sarjan viimeinen osa. Usein kirjasta tehdyssä elokuvassa tai tv-sarjassa henkilöt eivät täysin vastaa alkuperäistä hahmoa. Joskus leffan hahmo on onnistuneempi, joskus taas päinvastoin. Tv-sarjan Jimmy Perez on juuri sellainen, kuin Ann Cleeves hänet kirjoihinkin on luonut. Lämminsydäminen pohdiskelija, jolle tunteiden näyttäminen avoimesti ei ole itsestäänselvyys, joka taasen aiheuttaa hahmolle ylimääräistä tuskaa ja vaikeuksia ihmissuhteissa.
  

• Kulovalkeassa jätin haikeudella hyvästit Jimmy Perezille ja hänen työkavereilleen ja läheisilleen.

Omaheimo Raisa: Ratkaisuja läskeille, 185
Louis Edouward: Ei enää Eddy, 184

Prunus pumila var. depressa - Lamohietakirsikka

Heinäkuu 2023: luettuja kirjoja 3 kpl, sivuja 923

Cleeves Ann: Mykkä vesi (Shetland-sarja), 322
Jonasson Ragnar: Pimeys, 238

Rämö Satu: Hildur. 363 (Kohta 4: Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna)

• Satu Rämön Islantiin sijoittuva esikoisteos Hildur aiheutti poikkeuksellisen suuren suosion suomalaisessa kirjallisuudessa 2022. Tein kirjastossa varauksen, jolloin taisin olla jonossa numerolla 34. Ei siis mitään mahdollisuutta lukea kirjaa ilmestymisvuonna ostamatta sitä itselleen. Jaksoin odottaa ja heinäkuussa sain Hildurin lopulta hyppysiini.

• Hildur luokitellaan dekkariksi, mutta minusta se on paljon muutakin. En ole käynyt Islannissa. Kirjassa kuvaillaan paljon ankaraa luontoa ja harvaan asuttua maata. Rikos on liikkeelle paneva voima, jonka ympärille tarina rakentuu. Päähenkilöiden ajatukset, teot ja ihmissuhteet nousevat usein esille voimakkaasti painaen rikoksen jonnekin taka-alalle. Käsityöihmisenä kiinnosti ja nauratti yhden päähenkilön kirjoneuleisiin paneutuminen.

• Pidin Hildurista niin paljon, että ostin jatko-osat Rosa & Björk ja Jakobin itselleni. Satu Rämö on ansainnut kaikki kirjasarjastaan saamat kehut ja suosion. Hyvin hän lunastaa paikkansa skandinaavisten dekkaristien joukossa.

Pulmonaria - Valkotäpläimikkä

Elokuu 2023: luettuja kirjoja 4 kpl, sivuja 1549

Areklew Lina: Juhannusruusut, 380
Frimansson Inger: Tyttö ja kissa, 458
Rämö Satu: Rosa & Björk, 360
Mina Denise: Yksin yössä, 351

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Syyskuu 2023: luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1798

Mina Denise: Ampiaiskesä, 395
Ousjannikova Marina: No war, toimittajan taistelu sotaan vastaan, 222
Patrakka Anu: Häpeän aukio, 273
Schulman Ninni: Juhlimaan tulkaa, 590
Pakkanen Outi: Pullonkerääjä, 318

Glaucidium palmatum - sinikämmen

Lokakuu 2023: luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1904

Holt Anne: Yhdestoista käsikirjoitus, 539
Cleeves Ann: Lokin huuto, 350
Frennstedt Tina: Epäilys, 451
Hagelstam Wenzel: Antiikkikauppiaan muistelmat, 264
Hämeen-Anttila Virpi: Vapauden vahdit, 300

Clematis alpina - Alppikärhö

Marraskuu 2023: luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 1856

Holt Anne: Tomussa ja tuhkassa, 373
Griffiths Elly: Yöhaukat, 351
Sorenbrant Sofie: Sielunkumppani, 478
Brotherus Hanna: Ainoa kotini, 329

Lehtiö Jaana: Kuvien takana kuolema, 325 (Kohta 49: Kirja on julkaistu vuonna 2023 ja kohta 50: Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä)

• Jaana lehtiö on minulle aiemmin tuntematon kirjailija. Olin palauttamassa kirjastoon kirjapinoa samalla mutisten, etten taida ehtiä uutta lukemista valitsemaan. Kirjastonhoitaja kehotti tutkimaan esittelyhyllyyn nostamaansa tuoreinta Lehtiön kirjaa, jonka sitten nappasin.
• Kirja on dekkari, kuten niin monet lukemani teokset. Sen tapahtumat sijoittuvat Porvooseen, tämä romaani Albert Edelfeltin Porvoon Haikossa sijaitsevaan ateljeemuseoon. Kirja ei sinänsä aiheuttanut suuria värähdyksiä, mutta innosti tutustumaan tarkemmin Edelfeltin elämään Porvoon kesäkodissa. Sattumoisin kirjaa lukiessani televisiosta tuli mielenkiintoinen dokumentti, jossa kerrottiin suurta menestystä saavuttaneesta Edelfeltin Pariisin näyttelystä 2022. Samainen näyttely oli esillä myös Ateneumissa. Näyttely nousi Ateneumin kaikkien aikojen suosituimmaksi 351 246 kävijällään.

Androsace sempervivoides - Rusettinukki

Joulukuu 2023: luettuja kirjoja 5 kpl, sivuja 2026

Vik Erika: Luonasi ikuisesti, 487

Saarela Tommi: Pave Maijanen, Elämän nälkä, 542 (Kohta 23: Kirja on iso)

• Pave Maijasen elämästä kertova kirja on iso - tai oikeastaan paksu. Tämän vuoden paksuista kirjoista se tosin jää kakkokseksi Lucinda Rileyn Atlakselle, jossa sivuja on yli 800. Paksu kirja on yleensä myös painava. Sängyssä lukeminen saa uusia haasteita, kun kylkeä pitää kääntää sen mukaan, onko kirja alussa vai lopussa. 
• Maijanen on elämänsä ja uransa aikana ollut mukana todella monessa. Musiikin saralla hän oli luonnon lahjakkuus. Aivan hengästyin sitä tekemisen määrää, missä hän on ollut mukana ja mitä saanut aikaan.
  

Rämö Satu: Jakob, 400
Kähkönen Sirpa: 36 uurnaa, 267
Ericson Pernilla: Älä käännä selkääsi, 330

Fritillaria imperialis 'Lutea'

                                                                                                                                           

Postauksen kuvat on vuoden 2023 toukokuulta. Että olikin virkistävää katsella keväisiä kuvia. Värien tulva, vihreys ja valo tuovat mukavan kutkuttavan olon. Kaikki tuo on taas edessä, kunhan hetken maltamme kahlata lumessa ja kääriä itsemme suojaan pakkaselta.

Hyvää Uutta Vuotta!

 

Malja hetkille hyville menneille,
kaksi toiveille tuleville.
Uusi vuosi tuokoon mukanaan
suunnan hyvästä parempaan.
Helmeilevän hilpeää uutta vuotta!

 

 

Paluu arkeen

Koristeomena Musta Rudolf

Niin mukavaa kuin kaikenlainen juhliminen onkin, arkinen elämä sopii minulle parhaiten. Joulu tuli ja meni, samoin käy uudenvuoden. Tapani mukaan mitoitin joulupöydän antimet turhankin ylenpalttisesti, mitään ei sentään ole mennyt hukkaan. Eipä ole tarvinnut käydä ruokakaupassa hakemassa täydennystä kaappeihin, kun ylijääneitä ruokia on voinut tuunata uuteen uskoon. Kalaruoat tekivät hyvin kauppansa jo joulupöydässä. Kalkkuna taipuu hyvin kiusaukseksi.

Marjakuusi lauantaiaamuna 30.12.23

Lumitöitä on riittänyt kyllästymiseen saakka. Lauantaiaamuna 30.12. ikkunasta ulos vilkaisu kertoi, mitä aamupalan jälkeen on ohjelmassa. Lumitöitä tietenkin. Perjantaina satoi koko päivän märkää lunta, jota käytiin kolaamassa useampaan kertaan. Lumisade jatkui läpi yön ja kinokset senkun kasvoivat.

Pihalle mentyäni, kävin ensi töikseni ravistamassa etupihan marjakuusesta suurimmat lumimöykyt. Marjakuusi on taipuisa ja kestää hyvin painavaakin lumitaakkaa. Luvassa oli reilusti kiristyvää pakkasta, jonka vuoksi katsoin parhaaksi vapauttaa marjakuusen suuremmasta massasta. Pihan lumitöiden jälkeen kiersin vielä puutarhan muutkin puut putsaamassa, ettei niistä lohkeaisi isompia oksia. Samoin putsasin kasvihuoneen päältä lumet. 

Pihan lumitöihin upposi yli kolme tuntia. Loppusuoran jo häämöttäessä aura tuli vihdoin hoitamaan kotitien ja jalkakäytävän. Tuttuun tapaan se lykkäsi sisäänkäyntiin lumivallin, joka oli tietenkin kolattava, jotta pihalta pääsee tarvittaessa autollakin pois. Urakan jälkeen kroppa on loppupäivän hitusen jäykkänä.

Lähijärvelle nousi tapaninpäivänä usvaa.

Joulukiireiden ja toistuvien lumitöiden vuoksi kävelylenkit ovat jääneet vähiin. Tapaninpäivänä lähdimme Ukkokullan kanssa ns. järvilenkille eli kiersimme kahden lähijärven rantojen kautta. Samalla tarkastin, näkyisikö puroalueella koskikaraa, mutta eipä näkynyt.

Jälkimmäisen järven rannalle saapuessamme nousi usva, jolloin näkyvyys kapeni merkittävästi. Järveltä kuului pörinää, joka osoittautui ilmeisesti latua järvelle tekeväksi mönkkäriksi. Vempain veti perässään isokokoista pulkkaa, jonka kyydissä oli muutama lapsi. Rannan tuntumassa tekemänsä käännöksen ajaksi lapset komennettiin pois pulkasta.

Näkymä työhuoneen ikkunasta 27.12.23

Aurinko ei ole kovin paljon meitä hellinyt. Keskiviikkona molluska kuitenkin ilmaantui taivaanrannalle ja lähetti muutamia kultaavia säteitään ennen laskuaan. Mikä lie laiskuuskohtaus minuun iski, kun tyydyin ikuistamaan näkymän työhuoneen ikkunasta. Hetken pähkäilin, pukisinko vaatteet päälle ja menisin kameran kanssa ulos. En sitten mennyt.

Pyykkinarulla roikkuu parhaillaankin vähän erilaisia "vaatteita". Luontoäiti leikittelee materiaaleilla ja muodoilla. Tällä kertaa t-paidan ja verkkareiden sijasta narulla keinuu luminen sydän.

Vihreä väri on näinä aikoina harvinainen löytö pihassa ja puutarhassa. Puuvajan huopakaton reunassa sammal sentään ilahdutti ennen viimeisintä lumimyräkkää. Nyt tämä sammaltähtien kerääntymä on jäänyt lumen alle, mutta sieltä se taas seuraavien plussakelien ansiosta paljastuu.

Runsas vuorokausi vuoden vaihtumiseen. Ehdin hyvin inventoida siemenvarastoni ja päivittää menneen vuoden aikana lukemani kirjat. Näin kaikki taas alkaa uudelleen alusta. Vaan ei täysin alusta, kun takana on jo useamman vuoden harjoittelu. Eli tavallaan jatketaan siitä, mihin jossain vaiheessa on pysähdytty.

Täyttä arkea eteenpäin - kunhan nämä viimeiset pyhät on juhlittu. Tulkaa mukaan!

Hyvää Joulua!

 

Yön satoi uutta lunta. 
Se peitti jäisen maan.
Ja järvi näkee unta
vain hanki peittonaan.
Kauan odotimme, ikkunaan jäimme,
kun tähdistä kirkkaimman näimme.
Se joulunviesti on
taas kylmyyteen lämpöä saamme.
On mieli huoleton,
sillä joulu tuo valon maailmaamme.

Me kylmän unohdamme
ja talven tuiskuineen.
Ja luottaa haluamme
taas uuteen kevääseen.
Luonto lepää hetken hankien alla,
kun tuivertaa tuuli ja halla.
Vaan joulu tullessaan
myös mielemme kylmyyden poistaa.
Luo tähti valoaan,
kun se kirkkaammin pimeässä loistaa.

- Tove Jansson: Muumilaakson laulukirja 1993 - 

Hyvää Joulua!

 

Auringonnoususta hämäränhyssyyn

Auringonnousu 15.12.23

Talvi on kestänyt täällä etelässäkin jo runsaan kuukauden. Viime vuosina pysyvä lumi on usein satanut vasta joulun tietämillä tai tammikuun alussa. Monena syksynä olen kitkenyt rikkaruohoja marraskuussa, olenpa huoltanut kanttausuriakin. Tänä vuonna ensilumikriteeri täyttyi 20.11. ja lunta on satanut harva se päivä. Pakkasia on ollut oikeastaan marraskuun alusta aina tähän viikkoon saakka.

Alapihaa 20.12.23

Talvi jatkuu edelleen. Oikeastaan ns. kunnon talvi vasta alkaa. Tänään on talvipäivänseisaus eli vuoden lyhin päivä. Tästä päivät alkavat jälleen pitenemään. Eroa ei kovin nopeasti huomaa, mutta sieltä ne valoisat illat vähitellen saapuvat.

Talvipäivänseisaus on pohjoisella pallonpuoliskolla ajankohta, jolloin Aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella. Tämä tapahtuu vuoden lyhyimpänä päivänä. Silloin Auringon deklinaatio on minimissään ja aurinko on alimmillaan taivaalla etelässä ollessaan. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei silloin nouse lainkaan. Talvipäivänseisaus pohjoisella pallonpuoliskolla on aina 21. tai 22. joulukuuta. Lähde Wikipedia

Jänikset peuhaavat pihassa vimmalla. Pikkutalvioita ja muuta vihreää on kaivetta hangesta sen enempää jälkiä siistimättä. Kuvan otin keskiviikkona 20.12. Sittemmin on satanut hivenen uutta lunta peittämään jänisten sotkuja.

Kuvan taustalla on kuorma-auto, jonka lavalle lastattiin metsässä aiemmin kulkeneesta sähkölinjasta purettuja tolppia. Vuosia sitten kuorma-auton kohdalla tien laidassa oli iso muuntamo. Alueremontin yhteydessä ilmapiuhat kaivettiin maahan, eikä muuntamollekaan siten enää ollut tarvetta. Nykyisin sähkökatkot ovat harvinaisia. Toisin oli ennen, jolloin kylän yleisenä sanontana sähköjen mennessä oli toteamus, että pikkulintu on taas istahtanut langoille.

Lumitöitä on riittänyt, mutta kevyttä pakkaslunta on ollut kevyt ja nopea kolata. Kuluneiden viime päivien aikana mittari on ollut plussalla. Välillä on satanut silkkaa vettä. Hangen pinta on tiivistynyt ja vajonnut. Korkeimmillaan rikkumaton hanki oli meidän pihalla 27 cm. Nyt nippanappa 17 cm, vaikka uutta lunta sataa parhaillaankin lisää.

Kurkkiva närhi kuvattuna sälekaihdinten välistä 15.12.23

Pikkulinnut ovat käyneet ahkerasti siemenautomaateilla. Aloitin ruokinnan marraskuun alussa. Pari päivää sitten kävin ostamassa viidennen 10 kg:n auringonkukkasiemensäkin. Neljännestä on puolet jäljellä eli tintit ovat napostelleet 35 kiloa siemeniä. Kilon talipötköjä on mennyt neljä. 

Siementen hinnat ovat nousseet kovasti, mutta aion silti jatkaa lintujen syöttämistä. Tinttien touhuja on hauska seurata. Ja ovathan ne puutarhurin ystäviä. Viihtyessään toivottavasti tulevat kevään saapuessa puutarhaani napsimaan kaikenlaisia hyönteisiä. Uusina lintuvierailijoina ovat olleet närhet ja järripeipot. Mustarastaita taitaa olla eniten.

Sammakko teresanruusun tyvellä 15.12.23

Tapaan kerätä osan puutarhakoristeista syksyllä joko kellariin tai kasvihuoneeseen. Tänä syksynä laiskotti ja osa koristeista jäi paikoilleen. Sammakko ei ole pakkasista ottanut nokkiinsa. Siellä se kurkkii teresanruusun tyvellä aina yhtä iloisella ilmeellä.

Sama sammakko 20.12.23

Todennäköisesti keraaminen sammakko ei montaa talvea ulkoruokinnassa pärjää. Muksut tykkäsivät näistä. Alunperin niitä oli kolme. Kerran olin kitkemässä penkkiä ja heitin penkistä löytämäni kivenmurikan sen enempää päätäni kääntämättä takaviistoon. Kuului kopsaus ja helinää, kun kivi osui pensaan juurella ollutta sammakkoa päähän. Ressukka menetti puoli päätä ja kuoli vakavan aivovamman seurauksena. Kaverille ei järjestetty hautajaisia, vaan se kipattiin roskasäiliöön.

Koreaköynnöskuusama 20.12.23. Syyshortensia ahdistelee köynnösta lempeästi takana.

Saaripalstan Saila on kehunut blogissaan koreaköynnöskuusaman kauneutta. Sailan puutarhan olosuhteet ovat lähes lumettomat ja leudot kuin jostain etelämeren saarelta. Meillä täällä 30 km:n päässä pääkaupungista on Sailan saarta talvisempaa, mutta koreaköynnöskuusama jaksaa ihastuttaa ja ihmetyttää täälläkin. Siinä tuo jäätyy ja sulaa vuorotellen värien säilyessä ihmeen hyvin.  Nuput tuskin kevään tullen avautuvat, vaan tilalle tulee uusia. Tämä köynnös on kaunis ja helppo. Näitä voisi olla useampikin.

Koreaköynnöskuusama 1.12.23

Istutin tämän yläpihan Bermudan koreaköynnöskuusaman keväällä 2022. En yhtään muista, miten se käyttäytyi viime talvena. Taisi käyttää energiansa juurtumiseen ja kasvupyrähdys tapahtui vasta tämän vuoden puolella. Kaivelin kuva-arkistoja, joista löytyi muutamia muiden kasvien kuvia, joissa taustalla näkyi koreaköynnöskuusama turhan vaatimattomasti. Tänä kesänä olen kansioinut kuviani tehokkaammin. Nyt köynnöksillekin on oma kansionsa, joka helpottaa kummasti kuvien etsintää.

Helleborus - Jouluruusu alapihan Ovaalipenkissä 20.12.23

Luin Sailan juttua jouluruusuista samana päivänä, kun olin käynyt kuvaamassa ainutta näkyvissä olevaa omaani. Kaikki muut ovat tiukasti hangen uumenissa. Tätä alapihan Ovaalipenkin jouluruusua (istutettu 2016) suojaa jonkun verran lähellä kasvava iso mänty. Lumikerros jää sen vuoksi Ovaalipenkin männynpuoleisella sivulla aina vähän ohuemmaksi. Plussakelit ovat sulattaneet lunta siten, että jouluruusu pääsee kurkistamaan hangesta. Aika viluisen näköinen. Nukkukoon, kunnes kevät ja valo saapuu.

Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

Yläpihan Makkaripenkin rönsytiarellat ovat niinikään leutojen päivien ja vesisateen vuoksi tulleet esiin. Kovin paksua lumikerrosta näiden päälle ei edes luonnostaan tule, sillä talon seinusta suojaa suuremmilta pyryiltä. Olen heitellyt käytävältä lunta kasvien päälle kahdestakin syystä: jotta ne saisivat lumesta lämpösuojaa ja jotta peurat eivät näitä popsisi. Jäljistä päätellen peurat kulkevat makkarien ikkunoiden ohi säännöllisesti poiketen sivustoille syötävää etsimään.

Aatto lähestyy. Niin myös ruokien valmistelutahti kiihtyy. Kaupasta on kaikki tarpeellinen haettu. Jos jotain uupuu, sen voi kipaista hakemassa lähikaupasta. Tänään aloitan Viktorian kiisselin ja Charlotte Russen esivalmistelut. Lauantai on hektisin päivä, jotta mahdollisimman paljon olisi sunnuntaina viittä vaille valmiina. Olen laatinut vuosia sitten jouluruokalistapohjan, johon lisään uusia kokeiluja ja toiveita ja poistan toimimattomiksi havaittuja ruokalajeja. Lista toimii erinomaisesti kauppalistana kuin myös muistin tukena, mitä teen missäkin vaiheessa.

Tulppaanilyhty 15.12.23

Olemme sopineet läheisten ja ystävien kesken, ettemme osta toisillemme lahjoja. Vein hoivakodin hoitajille suklaa&sukkapaketit viime viikolla. Ystäviä, naapureita ja läheisiä olen muistanut itse valmistetuilla sukilla, taatelikakulla, herkkusinapilla ja Zilga-rypälehyytelöllä. Lahjarumban jäädessä pois on aikaa ja voimavaroja paneutua yhteisen pöydän ääressä syötävien ruokien laittamiseen.

Olopiha 15.12.23

Illan pimetessä käyn tänäänkin sytyttämässä pihan lyhtyihin kynttilät, kuten olen tehnyt joulukuun aikana joka viikonloppu. Perjantaina sytytetty isokokoinen öljykynttilä palaa tiistaihin saakka. 

Lunta on luvassa lisää. Tänään runsaastikin. Samoin mittari painuu kunnolla miinuksen puolelle. Saamme siis valkoisen joulun, kuten moni odottaa ja toivoo.

Kärhöportti 15.12.23, verkkoviritelmät peurojen kulkua ohjaamassa ja estämässä.

Joulukuu on käytännössä muutamaan juhlapäivään valmistautumista. Pyhien jälkeen saattaa hetken olla hiukan pöllämystynyt olo, kun kaikki hässäkkä on yhtäkkiä ohi. Juhla on juhlaa, mutta ei sitäkään loputtomiin jaksa. Pidän arjesta ja juhlat juhlittuani palaan iloisena normaaliin päiväjärjestykseen. Käväisi jo mielessä, että kohta on aika päivittää siemenvarastot ja pohtia uusien tilaamista.

Vielä ehditte tehdä viime hetken ruoka- ja lahjaostokset. Sitten on aika hidastaa tahtia ja nauttia joululomasta. Tai ainakin viikonlopusta joulun merkeissä ja tietenkin näistä sinisistä hämäränhyssyn hetkistä.