Tulppaanien tulevaisuus tässä pihassa?

Tulipa 'Persian Pearl'

 

Vajaa 10 vuotta sitten kevät oli minulle yhtä kuin tulppaanien loistavat värit. Sipuliluetteloiden ilmestyessä ahmin kuvia silmilläni ja ruksasin mieluisia ehdokkaita kynä savuten. Nettitilaus lähti ajoissa, jotta en missään nimessä jäisi haluamistani paitsi. Kaupoista ostoskoriin hyppäsi lisää sipulipussukoita, jos vaikka juuri ne hyllyssä näkemäni olivatkin jääneet netistä tilaamatta. 

Syyssipulien istuttaminen ei ole minusta lainkaan mukavaa hommaa. Tylsää yrittää saada sipulit maahan vahingoittamatta olemassa olevia perennoja. Urakan jaksaa vuodesta toiseen kevään loisto mielessä. Aivan viime vuosina tulppaani-into on alkanut hiipua useammastakin syystä.

Tulipa 'Sun Lover'

Syyssipulien hinnat ovat nousseet. Unelmien loiston saadakseen euroja kuluu mojova määrä, mikä ilman muuta rajoittaa suurimpia ostohimoja. Erikoisemmat tulppaanit eivät ole pitkäikäinen ilo. Ensimmäisenä keväänä nousee kaikki 10, seuraavana viisi tai kuusi. Kunnes enää yksi sinnikäs kukkii, jos sekään.

Tulipa 'Sun Lover'

Suurimmaksi esteeksi on muutaman viime vuoden aikana noussut peurojen jatkuvat vierailut. Ne tulevat nauttimaan puutarhapuffetistani silloin, kun tulppaanit ovat alkaneet nousta mullasta. Siitä sitten sorkkajalat nappaavat lehdistä kiinni, jolloin pahimmassa tapauksessa koko kasvi nousee sipuleineen. Usein tulppaanit on syöty siten, että myös lehtien keskellä nouseva nuppu on mennyttä.

Mitäpä sitä syöttämään peuroja kalliilla sipulikasveilla. Kun tonttia ei voi aidatakaan, parempi keskittyä johonkin sellaiseen, joka ei ole peuroille mieluisinta syötävää.

Tänä keväänä tulppaanit ovat selvästi kärsineet kylmyydestä. Erityisesti pakkasöistä, joita on ollut useita tulppaanien nousujen jälkeenkin. En osaa sanoa, kumpi on ollut tulppaaneille vahingollisempaa; kylmyys vai peurat? Vaiko molemmat yhteensä?

Suurin osa tulppaaneistani on näyttänyt noin ankeilta, mitä olen kollaasiin kuvina laittanut. Somessa on keskusteltu paljon Botrytis tulipae -nimisestä sieni-itiöstä (tulip fire), joka olisi tämän kevään tulppaanien vaikeuksien syy. Aiheesta kirjoitti myös meille monille tuttu Kotipuutarhalehden bloggari Mama's Garden.  

Tulipa 'Orange Emperor'

Joitakin tulppaaneja on puutarhassani ilmeisesti säästynyt tuholta. Myöhemmin kukkivat eivät ole joutuneet aikaisten tavalla kylmyyden kouriin. Peurojakin on nyt näkynyt vähemmän - kunpa ei näkyisikään. Ehkä niillä on tällä hetkellä enemmän syötävää metsissä ja pelloilla, ettei ole yhtä suurta tarvetta kokeilla minun puffettiani.

Tulipa 'Shogun'

Nuppuisia tulppaaneja on vielä siellä täällä puutarhassani. Tarkoitus on ehtiä loppuviikosta tai viikonloppuna niitä kuvaamaan. Hiukan minua ihmetyttää, miksi suuri osa kukkivista tulppaaneista on kirkkaanpunaisia? Ikivanhoista istutuksista parhaiten tuntuvat kestävän nimenomaan kirkkaankeltaiset ja -punaiset tulppaanit. Niitä värejä en ole kuitenkaan sinne tänne istuttanut niin runsaasti, mitä tämän kevään yleisilme näyttää.

Tulipa tarda dasystemon - Parvitulppaani. Pahoittelen ylivalottunutta kuvaa.

Kokonaan en ole aikeissa tulppaaneista luopua. Pienikokoisille tulpuille on aina joku paikka niitä uhkaavista vaaroista huolimatta. Lisäksi pieniä sipuleita vaan on niin helppo työntää multaan.

Narsisseja olen vuosien myötä istuttanut, mutta en tulppaanien tapaan samalla intohimolla. Ehkä nimenomaan perehtyneimättömyys narsissien sielunelämään on tehnyt niistä lyhytikäisiä. Nyt olisi sopivasti aikaa ennen syksyä katsella hyviä istutuspaikkoja narsisseille. Jospa testaisin narskuilla samaa kokeilua, mitä tein jouluruusujen kanssa. Istutus erilaisiin paikkoihin, kunnes löytyy niitä miellyttävä.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Jutut kulkevat tällä hetkellä totaalisesti jälkijunassa. Raportoitavaa olisi yllin kyllin, jos vain ehtisi kulkea kameran kanssa pihassa. Tai istahtaa tietokoneen ääreen kuvia lataamaan ja blogiin pulisemaan. Parempi kuitenkin, että tekemistä riittää. Jossain vaiheessa tahti hiljenee. Viimeistään talvella. Silloin on aikaa palata kesään ja kukkakuviin. 

Leppäkerttu Tuurenpihlajan "huipulla"

 

Edessä onkin taas viikonloppu. Jolloin toivon sään sallivan pihahommat. Mikäs sen mukavampi tapa hoitaa pihaa ja kuntoa sekä piristää mieltä.

Eli antoisaa viikonvaihdetta kaikille!

Urakointia metsäruusutyömaalla

Majalispenkki 25.9.2024 eli Metsäruusutyömaa

 

Perjantaina päivällä metsäruusutyömaan tilanne nytkähti merkittävästi eteenpäin. Paikallinen yrittäjä eli kaksi nuorta kaveria saapui kaivamaan juurakoita apunaan minikaivuri. Heidän oma koneensa oli astetta suurempi, joten he vuokrasivat pihallemme mahtuvan koneen. Mittasin kulkuaukon leveydeksi 130 cm. Minikaivurin leveys on 100 cm. 

Etukäteen suunnittelin taltioivani kaivuprosessin. Niin ei sitten käynytkään. Tarkkaa aloitusaikaa ei ollut sovittu, joten odotellessani putsasin kasvimaan lavakaulukset siihen kuntoon, että lämpimien tullessa voisin aloittaa kylvöt. Paneuduin työhöni antaumuksella, enkä huomannut vahtia ajan kulkua. Pian huomasin pakettiauton peräkärryssä seisovine minikaivureineen lähestyvän. Siinä tohinassa kamera jäi hakematta. Lainasin netistä kuvaa samanlaisesta kaivurista, joka meillekin saapui. 

Ainoa reitti alapihallemme on puistoalueen läpi. Lasten leikkialueelle johtaa kivituhkapäällysteinen kävelytie, jota pitkin pakettiauto mahtuu hyvin tulemaan. Samaa reittiä käyttävät kunnan pakettiautot alueen huoltotehtäviin tullessaan. Nurmialue leikkipaikalta meille on tasaista. Tapaan leikata nurmikon myös muutaman metrin aidan kunnanpuoleiselta sivulta. 

Tonttimme raja nousee alapihalta yläpihaa kohti viistosti siten, että puuvajan kunnanpuoleiselle sivulle jää kaistale meidän tonttia. Alueremontin yhteydessä laitoimme alapihan kahdelle sivulle metalliaidan. Pystytolppia ei enää liikuteta, koska ne seisovat betonissa. Puuvajan takana alkaa pian jyrkähkö rinne, jota pitkin voimme kuskata kottikärrykuormia. 

Aidan ja puuvajan väliin jätettiin kulkuaukko. Ajatuksena on ollut kehittää siihen joku pätevämpi porttisysteemi, mutta toistaiseksi porttina on toiminut verkko, jonka saa nopeasti avattua ja suljettua. Lähinnä verkon tarkoitus on estää peurojen vapaa kulku. Tai ainakin aiheuttaa niille edes pientä haittaa.

Tästä aukosta minikaivuri siis tuli pihallemme. Oli kyllä tarkkaa puuhaa, eikä senttejä ollut yhtään ylimääräistä. Nuori kaveri oli todella taitava ja kärsivällinen. Itseltä olisi saattanut jokunen ärräpääkin päästä, mutta tyynesti hymyillen poika ohjasi kaivurin kaverinsa avulla kohti työmaata. 

Olin varautunut kaivurin reitille osuviin vaurioihin. Eipä niitä kummemmin tullut. Työmaan äärellä telaketjuista jäi nurmikkoon urat, mikä oli selvää. Joutuihin kaivuri siinä jonkin aikaa pyörimään ja vaihtamaan suuntaa. Myös saapumisreitin alkupäässä nurmikkoon jäi joitakin telaketjun jälkiä. Ne on helppo korjata. Meidän nurmikko ei muutenkaan ole mikään samettisen vihreä ylpeydenaihe.

Tässä kuvassa on tilanne puoli tuntia kaivurin lähdön jälkeen. Juurakot nousivat runsaassa puolessa tunnissa. Seuraava puolituntinen meni hienosäätöön. Urakkaan ei kuulunut romppeiden kuljetus pois. Sanoin tekeväni sen itse.

Oli iloista katseltavaa, miten kevyesti kaivuri nosti juurakot ylös penkistä. Kovin syvällä ne eivät edes olleet, mutta siinä määrin jämäkkää tavaraa, etten niitä lapiolla olisi jaksanut kaivaa.

Suurin piirtein penkin keskikohdalla on iso kivi. Muistan, kuinka aikanaan yritin kaivaa sitä ylös, mutta kivi vain jatkui ja jatkui. Luulinkin kaivurin onnistuvan, kun kauha kolahti kiveen. Kuvan kivi nousi ylös kevyesti. Vinosti sen alla on kuitenkin monin verroin suurempi kivi. Luultavasti se, jota itsekin yritin kaivaa. Jätimme kiven maahan.

Viikonlopun vietinkin juurakoita keräten ja multaa tasoittaen. Äitienpäivänä pidin tauon, kun kävimme lasten kanssa herkullisella äitienpäivälounaalla. Poika vieritti ylös nostetun kiven maahan jääneen kiven päälle. Nyt siinä lepää väliaikaisesti pienempi kaivurin löytämä kivi.

Juurakot ja juuret oli helppo kerätä kaatopaikkakuormaan. Helppo ja helppo. Olihan siinäkin urakoimista. Vielä suurempi urakka on ollut mahdollisten juurien etsiminen ja poistaminen havujen läheisyydestä lapiolla. Havuja suojellakseni sovimme, ettei sitä tehdä kaivurilla. 

Juuria löytyi havujen juurten seasta. Niitä löytyi myös polulta maanrakennuskankaan alta. Yritin olla huolellinen ja varovainen. Täytyy vain toivoa, etten vahingoittanut tai häirinnyt liikaa  havujen juuria. En myöskään mene vannomaan, etteikö joitakin ruusunjuuria jäänyt. Niiden kimppuun on vain käytävä sitä mukaa jos ja kun niitä ilmestyy.

Poistin raparperilaatat, kivituhkan ja maarakennuskankaan nelihaaraisen polun kolmesta haarasta. Samoin turveharkot. Osa vanhoista harkoista säilyi ehjinä. Ne laitoin takaisin. Varmuuden vuoksi kävin viikolla ostamassa uusia turveharkkoja. Ne olivatkin tarpeen.

Maanantai-iltana sain työmaan tähän vaiheeseen. Turveharkot on osapuilleen asennettu ja maanrakennuskangas samoin. Kivituhka ja raparperilaatat palautettu käytäville. Kivituhkaa tarvitsen lisää, mutta sen ehtii myöhemminkin. Laatatkin on laitettava paremmin paikoilleen.

Rikkoontuneet turveharkot pienin mullan päälle. Joko täytän niillä kuoppia tai silppuan kompostiin. Multaa on vielä harattava ja lisättävä turveharkkojen penkin puoleisille sivuille. Olin jo niin väsynyt, ettei jalat tahtoneet kantaa.

Rimat jäivät työmaalle lähinnä siksi, että niiden avulla koitin havainnollistaa itselleni penkin tulevia rajoja. Aiemmin Majalispenkin ja Ruusupenkin väliin on jäänyt kapea kannas, josta on ollut vaikea leikata nurmikkoa. Suunnittelin leventäväni kannasta vähän muuttamalla penkistä osan takaisin nurmialueeksi. 

Koska metsäruusu saattaa vielä jostain suunnasta nostaa päätään, en aio mitään monivuotista tähän ihan heti istuttaa. Järkevää on myös miettiä, mitä istutan kun istutan. Rikkaruohojen kasvua innostavana multakenttänäkään en paikkaa aio pitää. Kylvän vaikka kesäkukkia.

Hienosäätö, että siedän paikkaa katsella, on vielä tehtävä. Kaikki muut puutarhatyöt ovat jääneet hunningolle, kun aika ja voimat ovat menneet metsäruusutyömaan parissa. Ihan vaihtelun vuoksi taidan välillä pureutua niihin. Jos vain kivistävä kroppani sallii minun ylipäätään nousta sängystä.

Ukkokulta sai alapihan uuden portin valmiiksi. Oikealla puolella kasvaa viiniköynnös Zilga, jonka on tarkoitus suunnata kasvunsa uuteen porttiin/tukeen. Sidoin sitä jo alustavasti kevyesti uuden portin metalliristikkoon, ettei se tunkisi vanhaan tapaansa itseään lumikärhön tukeen. Pihan alueilla ja elementeillä on oltava kullakin oma nimi. Tästä rakenteesta tuli automaattisesti Viiniportti. 

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarikin avasi vihdoin kukkansa. Ehkä uteliaisuudesta, mitä siinä lähellä tunnista toiseen touhuan. Niin, ja liljakukkojakin löytyi. Kiersin ripottelemassa valkosipulijauhetta keisarinpikarililjoille, kirjopikarililjoille, marhanliljoille ja muillekin nouseville liljoilleni. Laitoin kauppalistaan muistutuksesi lisää valkosipulijauhetta. Jos tulee sade, se huuhtoo mausteet liljoilta. Paras varautua uuteen maustamiskierrokseen.

Trillium erectum - Punakolmilehti

 
Aurinko ja lämpö saapui meille. Ainakin pariksi päiväksi. Ihanaa!

 

Kanttausurat kuntoon

 
Vapaa-aika on kulunut näppärästi kanttausuria kunnostaessa ja kitkiessä. Pakko todeta, että kanttausurat on yksi parhaita valintojani nurmikon ja istutusalueiden erottamisessa. Pari ensimmäistä vuotta vaati vähän enemmän ja useampia huoltokertoja. Nyt pärjää jo vähemmällä työllä. Olen huomannut, että urien siistimistä helpottaa, jos käy ne läpi myöhään syksyllä, ennen lumien tuloa. Näin ei keväällä ole tulenpalavaa kiirettä. Sateiden ja viileyden vuoksi maa on nyt märkää, mikä tekee kitkemisestä tavallista helpompaa.

Voikukkia meillä on runsaasti. Viereisen puistoalueen nurmikko leikattiin viime vuonnakin ensimmäisen kerran vasta, kun voikukat lennättelivät siemenhahtuviaan ilma sakeana. Nurmikolla voikukat eivät liiemmin häiritse. Sen sijaan istutusalueille en niitä haluaisi. Miksi ihmeessä voikukan pitää aina ryhtyä kasvamaan keskelle jotain mieluista perennaa? Nyhdä siinä sitten voikukkaa pois, kun samalla olet vaarassa kitkeä koko perennan.

Kuvassa voikukka on aloittanut elämäntaipaleensa Pikkupuutarhan ison kiven päällä. Yleensä tuottaa suurta nautintoa saada voikukka ylös kokonaisen juurensa kera. Se on harvinaista herkkua, josta viime päivinä on saanut nauttia usein. Kiven päällä kasvavalla voikukalla oli minimaalinen juuri, joka luonnollisesti irtosi lähes itsestään. Ei ne voikukatkaan omaa voimia, joilla halkaisisi kiviä ja kantoja.

Kanttausurien huollon yhteydessä laitoin puille ja pensaille kanankakka+merilevä -rakeita. Omenapuiden ja marjapensaiden ympärille tein useamman kolon, johon pudotin raesatsin. Muille kasveille sekotin rakeet multaan, jota sitten sirottelin sopiviin paikkoihin.

Rinteiden alaosan kanttausuria en käynyt nyt läpi. Teen sen vasta ensi viikolla. Yläpihalla ei ole kanttausuria, mutta muuten sielläkin on tehtävä kitkemis- ja lannoituskierros. Kertaalleen olen yläpihalta jo voikukkia nyhtänyt pois. Uutta kitkettävää on ilmestynyt. Lisäksi scillojen ja muiden pikkusipulien lehdet ovat lakoontumisen lisäksi alkaneet kuihtumaan. Laitan niiden päälle kevyen kerroksen multaa, jolloin yleisilme on taas siisti.

Metsäruusun poistoprojekti etenee. Paikallinen yrittäjä tulee kaivamaan juurakot minikaivurillaan. Isolle kaivurille ei ole reittiä alapihallemme. Kaivoin metsäruusun oikealla puolella kasvaneet perennat pois. Viimeisenä lähtivät kuvassa vihreänä pehkona näkyvät tulppaanit. 

Tällä hetkellä jokaikinen muovipurkki on täytetty mullalla ja ylöskaivetuilla perennoilla. Ne odottavat uusia sijoituspaikkoja joko omalla tai jonkun toisen pihalla. On kuunliljaa, iristä, arovuokkoa, soihtunauhusta, komeamaksaruohoa, kultapalloa, jaloangervoa. Hyasinttien ja marhanliljojen sipulit istutin jo uusiin paikkoihin. Niiden kukinta jäänee tältä vuodelta väliin.

Rajauksena käyttämäni turveharkot olen nostanut pois. Osa niistä hajosi noston yhteydessä. Tosi hyvin ovat kuitenkin kestäneet neljän vuoden ajan ottaen huomioon, kuinka paljon olen harkkoja häirinnyt kiskomalla metsäruusun juuria pois. 

Hiukan pelottaa, kuinka käy runkotuijien ja kartiokuusten juurille. Osa juurista vaurioituu väkisinkin, koska ruusunjuuret kiemurtelevat myös havujen juuriston lähellä. Polun kohdalle olen laittanut juuriestekankaan, jonka metsäruusu on paikoin onnistuneesti lävistänyt. Polkukin siis menee uusiksi.

Malus 'Huvitus' - Omenapuu

Huvitus-omena on pian valmiina kukkimaan. Toivotaan siis aurinkoa ja lämpöä, jotta pörriäiset jaksavat kulkea kukasta kukkaan hoitamassa töitään. Tuskin viime vuoden kaltaista omenapaljoutta tänä vuonna saamme. Jos edes muutaman voisi käydä poimimassa loppukesästä.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Myös ruusuorapihlajassa alkaa näkyä nuppuja. Vielä menee hetki, kunnes se kukkii sadoin pikkuisin ruusuin. Jaksan kyllä odottaa.

Malus purpurrea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Kaikki kuusi koristeomenapuutani ovat selvinneet talvesta. 2015 istutetussa Royaltyssa on jo siinäkin nuppuja. Punasävyiset lehdet loistavat kauniina aamuauringon paistaessa Pikkupuutarhaan. Vieressä kasvava 'Aamurusko' tulee vähän hitaammin Royaltyn perässä. Tuleepa kuitenkin.

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

Koristekirsikka 'Kevätsuudelman' runsas kukinta jatkuu edelleen. Jonkun verran terälehtiä on jo pudonnut nurmikolle, mutta valtaosa on edelleen puussa. Viileyden ansiosta kirsikan kukinta on kestänyt kohta kaksi viikkoa. Harvinaisen pitkään. Hanamin juhliminen 'Accoladen' alla on jäänyt, kun lapiohommat ovat vieneet minut muualle.

Oxalis 'Iron Cross' - Onnenkäenkaali

Kellarissa käenkaalit nousevat hissukseen mullasta. Viime vuotisissa on jo purppuraiset lehdet. Tänä keväänä ostamani pussillisen laitoin multaan 25.4. Nyt sen viehättävät karvavartiset koukut kumartavat minulle kohteliaasti kellariin mennessäni.

Helleborus 'Pretty Ellen' - Jouluruusu

Sunnuntaina on äitienpäivä. Oman äidin kuolemasta on neljä vuotta. Anopin runsas kaksi vuotta. En ole vieläkään täysin tottunut, etten tee korttia äideille. Tai osta heille kukkia. Aina voin heitä ajatuksissani muistaa, kuten usein teenkin. 

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Hyvää viikonloppua ihan kaikille!

Toukokuun haaste: Kaatunut/vinossa

Caragana arborescens 'Pendulaä' - Riippahernepuu

 
Kristiina K:n toukokuun haaste on nimeltään Kaatunut/vinossa. 

Tiesin heti haasteen nähdessäni, minkä kohteen siihen valitsen. Alapihan Kurgaanissa kasvaa riippahernepuu. Istutin sen pikkuisen nyppylän laelle kesällä 2012. Riippahernepuulle laitoin istutuksen yhteydessä molemmin puolin kaksi tukipuuta, jotka poistin alkukesästä 2014.

Heinäkuu 2012

Pieni nyppylä rakentui, kun toista istutusaluetta kaivamalla syntyi ylimääräistä maata keväällä 2012. Aluksi ruohosta putsattu maa oli tarkoitus kuskata johonkin muualle, mutta sitten päätin jättää kasan muhimaan pressun alle. Jos vaikka idealamppu päässä syttyisi. Ja syttyihän se.

Elokuu 2012

Nyppylästä tuli uusi istutusalue. Mm. maantiedettä ja poliittista historiaa lukenut poikani antoi nyppylälle nimeksi Mamajevin Kurgaani (Lähde Wikipedia), joka on entinen tataarien hautakumpu, ja sen nimi tulee tataaripäällikkö Mamaista. Sittemmin nimi lyheni Kurgaaniksi. Eikä sen alla lepää ainuttakaan tataaria. Muutama muurahainen tykkäsi ensimmäisenä kesänä asustaa kivien väleissä. Kivet osoittautuivat hoidon kannalta hankaliksi. Poistin ne. Pois muuttivat myös muurahaiset.

Kesäkuu 2014

Tukikepit poistuivat 2014. Samoin kasvit vaihtuivat. Peittokurjenpolvi villiintyi. Niin teki myös pikkusydän. Kurgaanin takapuolella kasvoi pioni 'Immaculee'.  Kiviportaat näkyvät vielä pienenä aukkona peittokurjenpolven ja pikkusydänten välissä. Nykyisin portaita ei enää ole. Pari kiveä ehkä jäi paikoilleen.

Hauska katsella vuosien takaisia kuvia. Taustalla näkyy naapurin huonokuntoinen lauta-aita, joka on purettu jo aikaa sitten. Aidan edessä pilkottaa betoninen kaivonrengas, jonka vieritin 2018 alapihan poikki alueremonttityömaalle. Kaverit lupasivat hoitaa renkaan kuljettamisen pois samalla kun veivät omia ylimääräisiä tavaroita. Nyt renkaan tilalla rehottaa norjanangervo.

Kesäkuu 2018

Tässä kesäkuun 2018 kuvassa riippahernepuulla näyttää olevan jälleen yksi tukipuu. Olisiko se aloittanut kallistumisen silloin? En löydä muistiinpanoistani merkintää, en myöskään omasta päästäni.

Kesäkuu 2019

Seuraavana kesänä tukipuuta ei ole, mutta puu on selvästi kallistunut kaakkoon. Nyt oivalsin, että syynä puun kallistumiselle saattaa olla tuuliolosuhteiden muutos tontillamme. Alueremontti aloitettiin huhtikuussa 2017 kaatamalla metsikkö tonttimme kahdelta sivulta. Aikaisemmin pihamme oli kuin taivaalta metsikön ja rakennetun ympäristön keskelle pudotettu avoin lämpäre. Kun kaikki puut kaadettiin, tuuli pääsee vapaammin ottamaan vauhtia ja tuivertamaan juuri meidän pihassamme. 

Heinäkuu 2022

Netistä löytämäni tiedon mukaan puun vinous saattaa johtua siitä, että juuret ovat kasvaneet heikosti kiinni ympäröivään maahan. Ehkä en ole puuta istuttaessa avannut riittävästi sen juuria kierteestä. Tällöin se on jatkanut kierteessä kasvamista istutuksen jälkeenkin.

Vanhan puun suoristaminen on vaikeaa, tai jopa mahdotonta. Voin tietysti kaivaa puun ylös ja istuttaa uudelleen. Siihen hommaan en taida ryhtyä.

Elokuu 2024

Kesällä 2023 kaivoin pioni 'Immaculeet' pois ja istutin ne toisaalle. Ne eivät enää mahtuneet kunnolla kasvamaan riippahernepuun oikealla puolella. Joku avautunut kukka yritti tunkea itseään hernepuun oksien läpi. Aika huonolla menestyksellä.

Muutenkin olen tehnyt kasvimuutoksia. Viime kesänä siirsin Majalispenkistä muutaman iriksen Kurgaaniin. Muuta ideaa siirrossa ei ollut, kuin löytää iriksille joku paikka parempaa ideaa odotellessa.

Tilanne 3.5.2025

Riippahernepuuni on siis vinossa. Vielä se ei ole kaatunut. Kokeilin varovaisesti, heiluuko se tyvestä. Varsin tanakasti tuntuu tuossa seisovan. Ehkä sille kannattaisi laittaa tukipuu, kuten tehdään vinoille hedelmäpuille? Sinänsä vinous ei minua haittaa, eikä silmääni häiritse. Jos se puulle sopii, kasvakoon vaikka vaakasuorassa.

Kiitos Kristiinalle mielenkiintoisesta toukokuun haasteesta.

Ulkoilmakuntoilua

Prunus 'Accolade' - Koristekirsikka

 

Jos et tiedä mitä tekisit tai millä päiväsi täyttäisit, hanki puutarha. Sen jälkeen ei ole vapaa-ajanongelmia. Aina on jotain tekemistä. Ellei ole, aivan varmasti keksit kohennettavaa, siirrettävää, kitkettävää, tuettavaa. Tekemisen päälle on vielä kierrettävä kaikki penkit ja puskat siltä varalta, että jotain pientä tai isoa olisi ilmestynyt nähtäväksi. 

Luultavasti pitkän aherruksen palkinnoksi olet saanut jäykän selän ja kolottavat lihakset. Ei haittaa pienet säryt. Tiedät tehneesi ainakin osan suunnittelemastasi. Seuraavaksikin päiväksi jäi listalla olevia hommia. Todennäköisesti yön aikana keksit kaksi tai kolme, kenties viisi uuttakin uurastuksen kohdetta.

Anemone ranunculoides - Keltavuokko

Varmaan useimmat puutarhaihmiset ovat hyörineet ja pyörineet vapun ja sen jälkeisen viikonlopun tekemässä kevättöitä puutarhojensa parissa. Niin minäkin. Laiska töitään luettelee, mutta nyt on ihan pakko ylpeillä kaikista aikaansaannoksistani. 

Kurkut on siirretty isoihin astioihin. Kurpitsat kylvetty. Tsinniat ja samettikukat samoin istutettu isompiin potteihin. Kellarikasvattamon taimet on kasteltu. 

Ulkona työskentelyn on joutunut välillä tauottamaan tai lopettamaan kokonaan, kun vettä on vihmonut taivaalta. Tuulistakin on ollut, mikä ei sinänsä ole haitannut ulkona olemista.

Perjantaina leikkasin tämän kasvukauden ensimmäisen kerran nurmikon. Ukkokulta huolsi ruohonleikkurin. Silti se ei meinaa millään käynnistyä, leikkaa huonosti ja on vähän väliä aikeissa sammua. Työ kuin työ sujuu toimivilla välineillä. Jos työvälineen kanssa joutuu koko ajan kikkailemaan, menee hermo. Ainakin minulta. Ukkokulta tutkii vielä ruohonleikkuria. Jos sitä ei saada kuntoon, on lähdettävä rautakauppaostoksille.

Liljakukko

Vappuaaton pihakierroksilla löysin kuusi liljakukkoa. Kaikki kirjopikarililjoista. Vappupäivänä vain yhden, mutta sekin oli liikaa. Kaikilta lähti odotetusti henki. Minun toimestani.

Tein suihkupulloon valkosipulivettä, jolla kiersin ruiskuttamassa kaikki liljat. Myös kirjopikarililjat ja varjoliljat. Lilja kuin lilja, kelpaavat kaikki liljakukoille. Liljakukot suunnistavat liljoille näille kasveille ominaisen hajun perusteella. Kun liljat suihkutetaan valkosipulin tuoksuisiksi, menee liljakukkojen vaistot sekaisin ja liljat jäävät rauhaan. Tämän vinkin on vahvistanut toimivaksi mm. emeritus ylipuutarhuri Arno Kasvi. 

Valkosipulisuihkutuksen jälkeen tuli kaatosade, joten kierros on uusittava. Lämpimänä päivänä tehty ruiskutus tehoaa parhaiten.

Päivänliljapenkin päähän tuleva portti on vielä vähän kesken. Muutama ruskeaksi sudittu poikkipuu on kellarissa kuivumassa. Viiniköynnös, jonka ohjaan köynnöstukeen/porttiin, pukkaa jo silmuja, mutta uutta kasvua siinä ei vielä ole. Portti ehtii hyvin valmistua ennen kuin viiniköynnös kaipaa tukea.

Kasvihuoneen lattia ja hyllyt on pullollaan purkkeja. Laitoin tuplaharsot molemmille pitkille sivuille, päätyyn ja oviaukkoon, vaikka mitään kovin arkaa kasvarissa ei vielä olekaan. Onpahan harsot sitten valmiina, kun tomaattien on aika muuttaa sinne.

Purkeissa on saksalaisesta Liiteristä ostettuja juurakoita. Lisäksi siellä on monta kasvia, jotka kaivoin Majalispenkistä. Joitakin Majalispenkin kasveja istutin suoraan uusille paikoille, mutta osa vaatii vähän pohdintaa, minne ne laittaisin. Komeamaksaruohoa, päivänliljoja, iriksiä, arovuokkoa, kultapalloa, soihtunauhusta. 

Jo syksyllä siirsin Majalispenkin reunasta kuunliljat lavakaulukseen. Ne ovat talvehtineet hyvin. Siirsin nekin purkkeihin. Niille on jo paikka katsottuna. Paikka, josta on muut siirrettävä toisaalle. Josta taasen on otettava jotakin pois. Eli domino-ilmiö meneillään.

Harvoin on tällaista kevättä, jolloin kaikki isommat purkit on jo taimien käytössä. Kultapallot istutin reikäpohjaiseen ämpäriin, kun muutakaan ei enää olllut.

Majalispenkki

Majalispenkistä katkoin suureksi kasvaneen metsäruusun varret jo syksyllä. Kaivoin myös jonkin verran juurakoita, mutta työ on uskomattoman raskasta. Ruusupensas on vuosikausien aikana kasvattanut vahvat juuret. En kaihda koviakaan töitä, mutta päätin, etten anna metsäruusun haastaa liikaa selkääni. Etenkin, kun tänä päivänä lääkärin pakeille ei ole helppoa eikä halpaa päästä. Metsäruusu lähtee, päivämäärä on vielä hiukan avoin.

Kävin hakemassa Rustasta kanankakka+merileväsäkillistä, jota siellä ei ollut. Ovensuusta tarttui kuitenkin kaksi lehtoakileijapurkkia. Katsokaapa taimilapusta alkuperämaata. Saska! Jokin uusi eurooppalainen valtio varmaankin.

Clematis Alpina - Alppikärhö

Liljakukko- ja voikukkakierroksia puutarhassa tehdessäni löydän monenlaisia kivoja ja yllättäviä asioita. Pikkupuutarhan köynnöskaaressa kasvava alppikärhö on levinnyt pitkin poikin. Tuossa se nousee pallohortensia 'Pink Annabellen vierestä, puolentoista metrin päässä emokasvistaan. Luultavasti joku alppikärhön versoista on kasvanut maata pitkin ja juurtunut tuohon. Olkoon siinä.

Clematis 'Princess Diana' - Tarhakellokärhö

Alppikärhöt heräävät ensimmäisinä. Siinä ei ole mitään uutta ja outoa. Sen sijaan alapihan Ruusupenkin päässä kasvava tarhakellokärhö 'Princess Diana' on aiemmin ollut reilusti mattimyöhäinen. Nyt se työntää tyvestä versoja.

Samoin Oikearinteen alalaitaan syksyllä purkista siirtämäni 'Hagley Hybrid' on hyvin hereillä. Kuten vanhempi 'Hagley Hybrid' -veljensä yläpihalla. Loistokärhö 'Multi Blue' Päivänliljapenkissä on niin ikään työntänyt ensimmäiset versonsa ilmoille. Vieressä kasvavasta 'Rouge Cardinalista' en vielä löytänyt eloa.

Lonicera periclymenum 'Serotina' - Ruotsinköynnöskuusama

Viime vuonna uuteen Köynnösnurkkaukseen istutetut kaksi ruotsinköynnöskuusama 'Serotinaa' ovat ylenpalttisen innostuneita kasvamaan. Saaripalstan Sailalta saadusta pikkuisesta 'Serotinan' alusta en osaa nyt sanoa juuta enkä jaata. Myöhään syksyllä se oli vielä oikein virkeä.

Asparagus officinalis 'Gijnlim' - Parsa

Kasvimaalla ruohosipuli ja persilja ovat hyvässä kasvussa. Kuin myös kiinansipuli ja talvivalkosipulit. Omaa parsaa saamme vielä hetken odottaa. Lavakaulus numero Kahdeksassa se on jo noussut pintaan kurkkimaan maisemia.

Vaahteravauva

Vaahteravauvojen kitkentä jatkuu, jatkuu, jatkuu... Sateiden jälkeen Kääriäisen vihreät koukut ovat suoristuneet ja kasvattaneet lisää lehtiä. Varsi on muuttunut puisemmaksi ja juuri on matkalla Kiinaan. Nyt tarvitaan jo tiukka ote ja kumea ähkäisy, jotta vaahterantaimi irtoaa maasta.

Taraxacum - Voikukka

Voikukat kukkivat jo kotikadun ojanpientareilla. Pian myös omassa pihassa, sillä puiston puolella niitä kasvaa joka vuosi keltaisenaan. Sieltä tuuli kuljettaa siemeniä minun kitkettäväkseni. Nurmikolla saavat kasvaa, kunnes ruohonleikkuri hoitaa homman. Sen sijaan istutusalueilla ja käytävillä en halua voikukkien kasvavan. Kaksi kunnon voikukkakierrosta olen jo tehnyt. Seuraavat kierrokset ovat jo näköpiirissä.

Voikukkien äiti on kyllä kasvattanut lapsosensa nöyriksi. Isotkin lehtiruusukkeet ovat aivan maanmyötäisiä. Siinä keskellä sitten nuppu jos toinenkin painuu littanaksi odottaen tilaisuutta venyttää kukkavartensa kaikkien näkyville esitelläkseen keltaisen kukkansa. Ja millaiset juuret voikukilla onkaan! Paksut ja pitkät. Parhaassa tai pahimmassa tapauksessa juuret vielä mutkittelevat kiven alla, jotta niitä ei hyvällä tahdollakaan saa kertakiskaisulla ehjinä irti. Voi sitä onnistumisen iloa, kun kerrankin saa 20-senttisen voikukan juuren kokonaisena ylös.

Mahonia

Kaikenlaista kivaa siis puutarhassa tapahtuu. Vasta aloitettiin toukokuu eli paljon on vielä löydettävää, koettavaa ja katseltavaa. 

Tulkaahan mukaan jakamaan kuvia ja juttuja omista puutarhoistanne.