Siemeniä piilottamassa

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sunnuntaina oli sopiva aika piilottaa siemeniä lavakaulusten multiin. Monen lajin osalta olisi voinut aikaisemminkin aloittaa, mutta sattumoisin on ollut muita kiireitä. Viikko sitten tyhjennetystä biokompostorista tuli kottikärryllinen tavaraa, jonka sekoitin lavakauluksiin. Kaikkiin ei riittänyt, laitoin kanankakka+merilevärakeita. Sekoitin multaan myös biohiiltä, jonka toivon tuovan apua kuivuuteen.

Kylvin porkkanaa, punajuurta, retiisiä, mangoldia, herneitä, tilliä, kirveliä ja tietenkin myös kosmoskukkia, malvikkia ja kehäkukkia. Yhteen laatikkoon laitoin sipulia. Perunoilla on oma laatikkonsa. Etualalla näkyvä laatikko oli varattu valkosipuleille. Viime vuonna tuli oikein hyvä valkosipulisato. Tänä vuonna itäminen oli heikkoa. Kylvin valkosipulien seuraksi tilliä hyödyntääkseni tyhjän tilan.

Salaattia en nyt kylvänyt. Yleensä laitan sitä niin paljon, ettemme millään ehdi kaikkea hyväkuntoisena syömään. Ostan kaupasta ruukkusalaatin, josta syömme osan ja juurakon laitan lavaan kasvamaan. Niin tein viime vuonna ja hyvin toimi. 

Tilasin Hankkijalta lavakauluslaatikoihin valmiiksi muotoon ommellut huput. Alareunassa kiertää tanakka kuminauharesori, jonka ansiosta huput pysyvät hyvin paikallaan. Kyllästyin keräämään aamuisin harsoja pitkin kasvimaata, kun kaikenlaiset kiinnitysviritykset eivät toimineet. Tarkoitus on jossain välissä inventoida harsovarasto ja poistaa käytöstä repaleiset ressukat.

Retiisiä kylvin 12.4. kukkalaatikkoon kasvariin. Sunnuntaina huomasin, että laatikko on täynnä syöntikokoisia retiisejä. Olisi kannattanut kylvää pari viikkoa sitten uusi satsi, vaan jäipä tekemättä. Eiköhän lavakaulukseen kylvetyt pian idä ja tuota uutta satoa.
 

Aurinko paistoi sunnuntaina niin lämpimästi, että piti välillä käydä vähentämässä vaatteita. Shortseissa ja t-paidassa pärjäsi oikein hyvin. Tuulikin, mutta ei kylmästi. Sisälle mennessä huomasin ravistella hiuksistani ison joukon vaahterankukintoja. Niitä on nyt nurmikkokin keltaisenaan.
 

Zilga -viinirypäle

Puutarhakierroksilla tulee ihmeteltyä monien kasvien reipasta heräämistä. Sitten on niitä, joiden asuinpaikassa rapsuttelen hellästi multaa ja tunnustelen varsia epäillen, onko kunkin kohdalla loppu talven aikana kohdannut. Ilokseni huomasin kummankin viiniköynnös Zilgan heränneen. Alapihan Viiniportin Zilga teki viime vuonna vain muutaman rypäleen. Pergolan Zilga tuotti neljä ämpärillistä rypäleitä. Ahkerasta käytöstä huolimatta pakkasessa on vieläkin muutama rypälemehupurkki.

Pionit ovat kasvaneet viime päivinä korkeutta. Tarkoitus on laittaa niille viime vuonna Latviasta tilaamani tuet. Annan pionien vielä hetken kasvaa ja vahvistua, etten tukia laittaessani vahingoita niitä. Myös perhoangervo ja nuokkuluppio tulevat saamaan samaiset tuet.

Clematis alpina - Alppikärhö

 Kärhöjen selviytyminen talvesta kiinnostaa joka vuosi yhtä paljon. Suurin osa omistani on jo aloittanut kasvunsa. Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate'n suhteen olin huolissani, mutta niin vain sekin työntää versoa mullasta. Alapihan "muumituijan" vieressä kasvava tarhaviinikärhö 'Black Prince' on edelleen mykkä. Saapa nähdä, haluaako se vain venyttää talviuniaan tavallista myöhemmäksi. 

Noin kolme vuotta sitten kaivoin Pikkupuutarhan Kärhökäytävälle nousseen pikkuisen alppikärhön taimen purkkiin voimistumaan pergolan Zilgan tyvelle. Sehän innostui kasvamaan, joten siirsin taimen purkista multaan. Kun en parempaakaan paikkaa siihen hätään keksinyt, annnoin kärhön jatkaa elämää Zilgan kumppanina. Nyt se on kivunnut Zilgan runkoa pitkin parin metrin korkeuteen. Nuppujakin jo pukkaa. 

En tiedä, mitä Zilga moisesta loiskasvista tykkää. Zilgalla on vahva ja paljas runko pergolan seinustalla. Rungosta haarautuu oksia pergolan yläosiin, mutta lehtiähän alaosassa ei paljoakaan ole.  Alppikärhö saa puolestani käyttää Zilgaa nousutukena. Ohjaan sen omaan tukeensa jossain välissä. Kukkikoon ensin rauhassa.

Tarkoitus oli käyttää tiistain vapaa siirtämällä tomaatit, kurkut ja paprikat kellarista kasvihuoneeseen. Aamupäivällä se ei onnistunut, kun alkoi satamaan. Ei haittaa, päinvastoin. Maa on edelleen hyvin kuivaa ja jokainen tippa tulee tarpeeseen.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

 

Käytin aamupäivän hoitamalla puhelimitse isän asioita. Monet tahot saavat kuolemasta ilmoituksen Digiviraston kautta. Joissakin tapauksissa on hyödyllistä olla oma-aloitteinen ja ilmoittaa tiedon itse. Isä on saanut eläkkeensaajan hoitotukea Kelasta. Soitin lopettaakseni sen maksun, koska muuten kesäkuun tuki olisi laitettu maksuun ja myöhemmin sitten peritty takaisin. Perukirjoituksen kannalta on paljon helpompaa, että raha-asiat saa hoidettua ilman turhaa venyttämistä.

Myös isän ammattiliittoon soitto oli hyödyllinen. Hekin saavat ilmoituksen Digivirastolta, mutta soittaessani sain tietää liiton maksavan pitkäaikaisille jäsenille pienen hautajaisavustuksen. Isä on ollut jäsen vuodesta 1954.  

Kirjoitin myös tätä postausta. Iltapäiväksi luvattiin lämmintä, jopa ukkosta. Enköhän silloin saa kellariväen muuton sujumaan. Jokohan uskaltaisi laittaa kelloköynnöksetkin pergolan suuriin ruukkuihin? Tulevat kohta lattian läpi tänne asuinkerrokseen. 

Ystävät kalliit, en ole moneen päivään käynyt kommentoimassa blogejanne. Lukenut kyllä olen, jotta en ihan pihalla ole muiden puutarha- ym. tapahtumista. Henkinen ja ajallinenkin kapasiteettini on nyt tiukoilla. Parempaa kohti ollaan menossa. Siinä auttaa erityisen paljon kevään vaihtuminen kesäksi väreineen ja valoineen.

Hienoja kevätpäiviä kaikille!

 

Tomaatit muutti

Tulipa Darwin Blushing Appeldoorn

 

Kesäinen lämpö ja auringonpaiste saa tulppaanit hehkumaan. Valon siivilöityminen terälehtien läpi tuo esille muodot ja reunojen kauniit rajaukset. Näistä tulpuista pidän aivan valtavasti.

Tomaatti 'Vilma'

Lopetin jahkailun ja siirsin tomaatit kellarista kasvihuoneeseen. Vilma olisi kokonsa puolesta mahtunut hyvin vielä kasvilampun alle, mutta muiden tomaattien hurja kasvu olisi vaatinut lampun nostamista ylemmäs. Muutama tomaatti jäi vielä kellariin. Pari niistä menee Pojalle. Sain kuitenkin tyhjennettyä kellarikasvattamoa niin paljon, että saatoin sammuttaa toisen  kasvilampun. 

Vilmassa on jo ensimmäinen raakile. Kunpa se ei säikähtäisi kasvariolosuhteita ja pudota raakiletta. Kasvihuoneen kummallakin pitkällä sivulla on tuplaharsot. Keskelle lattiaa vein muutama päivä sitten isompiin purkkeihin laittamani daaliat. Tai itse asiassa ne ovat olleet jo viikonlopusta lähtien kasvarissa. Yöt harsojen alla. 

Tomaatti 'Golden Sunrise'

Kellarissa tomaateista kasvaa todella tuhtivartisia. Kasvilamppujen hankkimisen jälkeen ei enää tarvitse siirrellä purkkeja kodin sisätilojen ikkunalaudoilla. Eikä metsästää kaupoista haluamiaan tomaatintaimia. Ulkolämpötilojen salliessa kasvihuoneeseen siirtyy nykyisin isokokoisia ja kukkivia tomaatintaimia, jolloin myös sato alkaa kypsymään aiemmin.

En vielä virittänyt kastelujärjestelmää. Täytin kyllä mustan vesisaavin, koska se varastoi päivän lämpöä yötä silmällä pitäen. Seuraavat päivät onkin tarkkailtava lämpötiloja huolella. Jos oikein kylmäksi muuttuu, laitan sähkölämmittimen kasvariin. Kennokasvari on aika hatara, joten kovin lämpimäksi sitä ei saa. Sähkölämmittimen avulla autan tarvittaessa tomaatit pahimman yli.

Oxalis 'Iron Cross' 

Oxalista pitää joka kesä olla. Ostin pari pussillista uusia mukuloita. Tallessa oli myös viime vuotiset, jotka itivät ja kasvoivat nätisti. Sen sijaan uusista pussukoista tuli liian kaukana kasvilampusta laihoja ja pitkiä olmeja. Toin ne maanantaina ulos. Heti ne alkoivat saada väriä. Saapa nähdä, vahvistuvatko nuo spagettilonkerot yhtään järkevimmiksi?

Retiisi 'Cherry Belle'

Ensimmäiset retiisit ovat kypsyneet. Kylvin 'Cherry Bellet' kukkalaatikoon kasvihuoneeseen 15.4. Osan jätin vielä kasvamaan, mutta pian nekin ovat syötävissä. Seuraavat retiisin siemenet kylvän lavakaulukseen.

Koristeomena 'Royalty'

Koristeomenat ovat valmiita aloittamaan kukintansa. Kaikki kuusi. Pikkupuutarhan vanhempi 'Royalty' ehti jo avata muutaman kukan. Samoin vuosi sitten istutettu pikkuinen 'Royalty' seuraa isoveljeään - tai siskoaan. Aamurusko on niinikään täynnä palleroisia nuppuja.

Alapihalla vuosi sitten istutettu Aamurusko on sekin valmiina. Samoin syksyllä 2020 istutettu Makamik. 'Musta Rudolfin' nuput ovat vielä pienempiä. Se aloittaakin kukintansa muita vähän myöhemmin.

Näitä ötököitä olen nähnyt puutarhassa useampia. Punaista nähdessäni näen kirjaimellisesti punaista, jonka yhdistän heti liljakukkoihin. Selvitän tämän ötökän nimen, kunhan ehdin. Näitä en kuitenkaan ole listinyt sormieni välissä. Ainoastaan liljakukkoja, joita on taas löytynyt. Teinkin jälleen maustamiskierroksen ripottelemalla liljoille valkosipulijauhetta.

Syyshortensioihin tulee lehdet aina muita myöhemmin. Niiden ympärillä tulee jo hyörittyä hiukan otsa rypyllä, etteivät vaan ole heittäneet henkeään. Eivät suinkaan. Nyt jokainen pukkaa lehtisilmuja. Turha heitä hätistellä. Jaksavat kuitenkin kukkia pitkään syksyllä. Tarvitsevat siis näin keväällä enemmän unta.

Usein sateen jälkeen näkee monia hämähäkinseittejä, kun kosteus tuo ne esiin. Sattumoisin nyt oli auringonpaisteessakin muutamia seittejä näkyvissä. Huomasin hämähkin seittiään kutomassa vasta ladatessani kuvaa tietokoneelle.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallolaukan nuppu pullistuu päivä päivältä suuremmaksi. Huomasin, että pallolaukan lehdissä on kukkanuppujen värinen rajaus. Hieno yksityiskohta.

Magnolia stellata 'Susan'

Niin vain magnoliani aikoo ilahduttaa minua yhdellä kokonaisella kukalla. Yhtään enempää en siltä tässä vaiheessa vaadikaan. Jospa sitten seuraavina vuosina. Naapurin Maritin magnoliassa on kukkia vaikka kuinka monta. Niistä pääsen minäkin iloitsemaan vaikka aamupuuroa lusikoidessa. Näkyvät tien toiselta puolelta hyvin meillekin.

Rodgersia podophylla - Sormivale- tai liuskavaleangervo

Vuosi sitten pohdittiin täällä blogistaniassa, onko tuo nyt vielä sykkyräinen kasvi sormivale- vai liuskavaleangervo. Ilta on jo aika pitkällä, joten jätän asian selvittämisen toiseen kertaan. Olkoon kumpi tahansa, aika kivasti se tunkee itsensä ilmoille valkotäpläimiköiden välistä.

Leppäkerttujen lempeä

Leppäkerttuja on meillä vähän joka paikassa. Marjapensaissa, kukkien lehdillä, omenapuissa - kuten tässä. Näillä oli meneillään hellä hetki. En ole perehtynyt hyönteisten rakkauselämään, joten saattaa kuvassa toinen työntää toista jonnekin pidemmälle? Tai ehkä taaempi on kiipeämässä kaverinsa selkään nähdäkseen kauemmas? Telkkarisarjoissa tällainen päällekkäinen kohtaaminen tarkoittaa yleensä hyvin intiimiä hetkeä. Niinpä tuli inhimmillistettyä näiden leppäkerttujen toiminta.

Matteuccia struthiopteris - Kotkansiipi

Metsäpuutarhan Kotkansiivet ovat venyttäneet itsensä aivan muutamassa päivässä kesäisiin mittoihin. Muutama taaempana ja sivussa on vielä kerimässä rulliaan auki. Minun on pitänyt kaivaa taaempaa pari yksilöä kesäksi ruukkuun. Toimisivat hyvin sisääntulon puolella kesäkukkina. Syksyllä ne voisi palauttaa takaisin maahan.

Pidän kovasti kotkansiivistä. Liisa nimittää blogissaan kotkansiipiä Hiljaiseksi kansaksi. Sopii loistavasti kuvaamaan näitä hiljaa tuulessa huojuvia kasveja. Kesäiltaisin tapaan käydä ihailemassa ja kuvaamassa valon siivilöitymistä lehtien lomitse.

Prunus Padus - Tuomi

Puistorajalla kasvava tuomi on kukkinut pitkään. Nyt tuuli on alkanut pudotella valkoisia terälehtiä maahan. Käki kukkuu joka päivä. Sunnuntaina istuimme pergolassa, kun käki kukkui ensin toisessa suunnassa. Hetken kuluttua sen lensi kukkuen - kyllä vain, luit oikein: lensi kukkuen länsipuolelle jatkaen kukkumista siellä. Ihmeitä näkee, kuulee ja kokee joka päivä. Onpa mukavaa!