Yksi kun jättää niin toinen jo ottaa...

 

Otsikolla viittaan siihen, kuinka kukkaryhmä toisensa jälkeen ilahduttaa meitä kukinnallaan. Yhden kuihtuessa seuraava on jo valmiina aloittamaan. Tänä keväänä monien kasvien kukinta on kestänyt todella pitkään. Tämän vuoksi sellaisiakin lajeja on täydessä kukassa, jotka normikesänä odottavat omaa vuoroaan.

Unikot ovat kyllä aina aloittaneet kukintansa touko-kesäkuun vaihteessa. Kuten tekevät nytkin, tosin huomattavan runsaina.

Narcissus poeticus 'Actaea' - Valkonarsissi

Listakirjaukseni ovat osoittautuneet vähemmän tarkoiksi. Ehdin jo harmitella, etten istuttanut syksyllä yhtään 'Actaea'-narsissia, joista pidän paljon. Yllättäen löysinkin niitä Päivänliljapenkistä.  Aurinkoisena hetkenä en meinannut niitä heti edes huomata, kun vaaleat narsissit häipyivät taustalla - käytännössä ihan joka paikassa kasvaviin lemmikkeihin. Hämärästi muistan napanneeni kaupasta 'Actaea'-pussukan syksyn viimeisillä hetkillä.

Epidemium x youngianum 'Niveum' - Valkovarjohiippa

Lemmikkien varjoon jäivät valkovarjohiippojenkin kukat. Taisin tuijottaa kasvin lehtiä ja lemmikkejä liian intensiivisesti. Huomasin valkovarjohiipan kukat vasta ladatessani kuvia tietokoneelle. Kunhan sade loppuu, on mentävä katsomaan, josko kukat olisivat vielä kuvauskunnossa.

Spiraea 'Double Play Big Bang' - Tarhapensasangervo

Tätä tarhapensasangervoa ei onni ole suosinut. Vuosi sitten joku elukka kävi napostelemassa siitä kaikki tuoreet versot. Loput kuivuivat pystyyn. Paikka on kuiva, minkä ei pitäisi olla angervoille suuri ongelma. Liian moni samanaikainen onnettomuus oli puskalle ilmeisesti liikaa. Leikkasin pienen pensaan matalaksi toivoen sen selviävän. Senhän se sitten tekikin. Tänä keväänä siihen ilmestyi ensi pari punertavaa versoa ja pian jo enemmän. Tämän pikkupensaan paras puoli on sen upeat värit. Syksyllä se on erityisen hieno. Ansaitsisi näkyvämmän paikan puutarhassani, mutta mihin sen taas laittaisi? Ikuisuusongelma, joka ratkeaa vain lisää tilaa hankkimalla. Eli ei koskaan.

Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä

Hätähousu kun olen, ehdin jo murehtia viime vuonna istutetun hurmesilkkiheinän menetystä. Kaikki kolme on kuitenkin noussut ja hyvässä kasvussa. Olipa onni, etten mennyt tätä rikkaheinänä kitkemään. 

Tomaatti 'Vilma'

Toukokuun viimeisellä viikolla tulikin eteen isompi ongelma. Kellarissa oleva pumppu, joka nostaa vettä 64 metriä syvästä kaivosta, ei käynnistynyt. Taloa rakentaessamme alueella ei ollut kunnallistekniikkaa. Sen saapuessa oma kaivo jäi puutarhan kastelukäyttöön. Se on ollut erinomainen ratkaisu myös taloudellisesti. 

Kesäajan kasteluletku kulkee yläpihalta alapihalle. Vettä tarvitessani käyn liittämässä ulkona olevan letkun kellarista tulevaan letkuun ja painan pumpun käyntiin. Täytän kasvihuoneen vieressä olevan 200 litran tynnyrin, jotta aina on vettä ammennettavissa. Kasvihuoneessa on 150 litran tynnyri, johon liitän Blumat-kastelujärjestelmän. Kasvimaata kastelen yleensä suoraan letkuun kiinnitettävällä suuttimella.

Ukkokulta tutki vikaa ja koitti sitä korjata. Ei onnistunut, koska pumppu vaatii sisäänsä uuden "pussin". Tänä päivänä ei niin vain soitetakaan johonkin firmaan apua ja varaosia kysyäkseen. Ei, nettisivuille on kirjoitettava ongelma ja odotettava firman yhteydenottoa. Jota ei koskaan tule. Voi myös yrittää löytää jälleenmyyjiä, joilla on harvoin mitään tuotetta varastossa. Ne pitää tilata. 

Kurkku 'Beith Alpha'

Onneksi lähikunnasta löytyi menneiltä vuosilta tuttu pumppuyritys, joka yhä toimii ja josta löytyi vallan erinomaista asiakaspalvelua. Löytyi myös tarvittava varaosa sekä sen lisäksi runsaasti neuvoja ja vinkkejä pumpun korjaamiseen. Esittivät vielä lopuksi pyynnön ottaa yhteyttä heti, jos ongelma ei heti ratkea.

Tuuliset ja lämpimät päivät ovat kuivattaneet kasvimaata ja tuoreita istutuksia tehokkaasti. Muita en pahemmin kastelekaan kuin äärimmäisessä kuivuudessa. Pohdin jo kauhuissani, joudunko kuskaamaan kasvihuoneeseen ja kasvimaalle kallista kunnan vettä. Ainoa reitti olisi vetää vesiletku talon tienpuoleiselta seinältä. Niin pitkää letkua meillä ei olekaan. Onneksi kahdessa 220 litran sadevesitynnyrissä on yhä vettä. Sunnuntaina kannoin kahdeksan 10 litran kannullista sadevettä yläpihalta kasvimaalle. Loput jätin siemeneksi odottamaan maanantaille luvattua vesisadetta. Ja pumpun korjaantumista. 

Majalispenkki eli entinen metsäruusun kasvualue

Majalispenkkiin kylvin pioniunikoita. Ne eivät ole vielä itäneet. Kylväessä kastelin alustan hyvin. Sittemmin kastelu on odottanut vesisadetta ja pumpun korjaantumista. Nurmikollekin olisi hyvä kylvää lisää siemeniä, jotta nurmi joskus vihertäisi. Sen verran runsaasti on tullut penkkiä kohentaessa ympäristöä tallattua, ettei siinä maan tiivistymisen vuoksi mitään ihan heti idäkään.

Ruusua kaivaessa maasta löytyi kuvassa näkyvä iso kivi. Sen allakin on kivi, mutta sen nostamiseen ei kaivurikaan kyennyt. Laitoin kiven päälle nurmijärveläisen ravivalmentajan hevosenkengistä hitsaaman pallon.  

Koristeomenan terälehdet Pikkupuutarhan käytävällä

Koristeomenat Aamurusko ja Royalty pudottavat terälehtiään. Pikkupuutarhan käytävät ovat saaneet uuden pilkullisen kesämeikin. Kaikki kasvitkin ovat saaneet osansa terälehdistä. Käytin sunnuntain Pikkupuutarhan siivoamiseen, mikä tarkoittaa voikukkien ja muiden rikkojen kitkemistä. Tänä vuonna voikukkia riittää käsittämättömän paljon. Niitä ilmestyy mitä kummallisimpiin paikkoihin heti, kun selkänsä kääntää.

Kevätkaihonkukka on rehevöitynyt ja vallannut tilaa sekin kaikkialta. Kitkin sitä joidenkin tärkeimpien kasvien ympäriltä, jotta niille tulisi tilaa hengittää. Ja kotiloilla olisi vähemmän lymypaikkoja. 

Varastossa olisi yksi säkillinen kuorikatetta, jota ajattelin laittaa kitkennällä vapautuneiden kasvien ympärille estämään kevätkaihonkukan intensiivinen leviäminen. Hiukan mietityttää kuorikatteen käyttö, kun se houkuttelee kotiloita. Kumpi siis parempi, tarjota kasveille enemmän ilmavaa tilaa vai kotiloille mieluisa kokoontumispaikka? Suo siellä vetelä täällä. 

Malus purpurea 'Makamik' - Koristeomena

Alapihalla, naapurin aidan läheisyydessä kasvava koristeomena Makamik kukkii kauniisti. Mielessäni puhun koko ajan pari vuotta sitten istutetusta koristeomenasta. Näin se muisti tekee tepposensa. Istutustietojen mukaan Makamik on istutettu keväällä 2020. Sen kukat ovat hyvin kauniit. Onneksi tästä ei tule jättiläispuuta (5-6 m), sillä en halua tuoda naapureiden puutarhaan varjoa. Päinvastoin, toivon puun tuovan heillekin iloa.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koriseomena 

Musta Rudolf aloittelee kukintaansa Aamuruskon jo lopettaessa. Tämä pikkupuu (3-6 m) on taas aivan täynnä nuppuja. Puun yksi hienoja ominaisuuksia on sen lehtien tumma puna. Syksyllä väri vain syvenee. 

Clematis alpina 'Willy' - Tarha-alppikärhö

Kärhöjen heräämisestä en ole vielä tehnyt raporttia. Äkkipäätä muistellen kaikki ovat elossa, kuka minkäkin kokoisena. Alppikärhö ja tarha-alppikärhöt jo kukkivat. Pikkupuutarhan sininen alppikärhö on vähän risuinen. Samoin 'Columella'. Olopihalla 'Willy' kukkii runsaana. Sen sijaan tarha-alppikärhö 'Purple Dreamissa' on tavallista vähemmän nuppuja. Se on myös aika risuinen, joten ehkä sitä on jossain välissä leikattava. Parastaan se onkin antanut vuosikausia.

'Willyn' ja 'Columellan' suhteen mietin, olenko sittenkin saanut saman kasvin eri nimisenä? Vai missä ero mahdollisesti piilee? Kukat, lehdet ja kasvutapa ovat minusta aivan samanlaiset. Sinänsä asialla ei ole suurtakaan merkitystä. Kukkivat ja kasvavat eri puolilla taloa eli tarvittaessa voi kärhöjä ihailla vaihtamatta paikkaa.

Convallaria majalis - Kielo 

 Viikonloppuna piti laittaa pioneille tuet. En ehtinyt. Jospa nyt alkuviikosta...

 Paljon aurinkoa ja lämpöä, sopivasti vesisateita eli ihanaa kesäkuuta kaikille!