Kilpajuoksua syyssateiden kanssa

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude'

Puutarhaelämä on viime aikoina ollut kilpajuoksua sateiden edellä. Isompia projekteja ideoidessani en ole laisinkaan ottanut huomioon, että syksystä voisi tulla vetinen ja tuulinen. Tuntuu ihan omituiselta, kun pihaovi ei enää olekaan aamusta iltaan selällään ulos saakka. Sen verran koleat säät viilentävät lattioita, että mieluummin oven avaa vain siitä kuljettaessa. Pattereita en ole vielä laittanut päälle. Viime talvi oli niin leuto, että patterit olivat pitkään suljettuina. Nukun paremmin viileässä makkarissa, mutta oleskelutiloissa on mukavampi viettää aikaa ilman vilunväristyksiä. Saapa nähdä, millainen talvi meillä on nyt edessä.

Perhosen toukkiako?

Parina päivänä olen tyhjentänyt kesäkukkalaatikoita. Petuniat eivät tykänneet ollenkaan sateista. Muutamissa ruukuissa ja laatikoissa on vielä kesäkukkia. Daaliat kukkivat edelleen kauniisti ja kelloköynnökset alkoivat vasta avaamaan nuppujaan. Krasseja minulla on ollut kolmessa isossa ruukussa ja yhdessä rautapadassa. Ruukuista krassit lähtivät kompostiin, sillä kuvan toukat olivat vallanneet kukat turhankin tehokkaasti. Lehdet olivat maistuneet toukille. Sen sijaan rautapadassa krassit ovat vielä hyväkuntoisia. Niissäkin oli toukkia, mutta kaatosade hävitti kaikki.

Vitis vinifera 'Zilga'

Zilgan rypäleet ovat saaneet mukavasti väriä. Pergolan Zilgassa on jo hyvinkin tummia rypäleitä, joskin aika pieniä. Yhden jo maistoinkin, mutta raaka oli.

Lapion ja oksasaksien varressa olen viettänyt aikaa enemmänkin. Alapihalla, naapurin aidan vierestä leikkasin valtaosan norjanangervoista ja naapurin puolelta meille vyöryneistä idänvirpiangervoista mataliksi. Edellisen kerran saman urakan tein syksyllä 2013. Muutama norjanangervo jäi pystyyn, sillä niitä leikkasin vähän jo syksyllä. Kuvassa näkyvät keltaiset läiskät ovat lähellä kasvaneiden kultapallojen jämiä. Kaatuivat ikävästi työmaalle.

Kuten tästä ja alemmasta kuvasta näkyy, norjanangervo vie kasvunsa myötä tilaa melkoisesti. Voisin ihan hyvin kerätä nuo reunuskivet muuhun käyttöön, sillä myöhemmin norjanangervot täyttävät mulloksella olevan tilan.

Taustalla nyt leikatut norjanangervot toukokuussa

Toukokuussa norjanangervot olivat kauniita kukkiessaan. Todellisuudessa nämä pensaat olivat jo niin ränsistyneitä, että kukkia on vain latvuksissa. Keväällä kaikki näyttää kovin ilmavalta ja tilavalta. Oikealla näkyy hiukan metsäruusupuskaa, joka kesän myötä kasvoi vallaten tilaa taas ihan liikaa. Norjanangervojen ja metsäruusujen välistä mahtui juuri ja juuri kulkemaan. Sateen jälkeen mieluummin kiersin toista kautta, etten ihan kastuisi märkien oksien läpi kulkiessani.

Rudbeckia laciniata 'Goldball' - Kultapallo

 
Metsäruusujen tyveltä siirsin vuosi sitten kultapallon tontin toiseen aitanurkkaukseen. Siellä se on alkanut kasvaa ja kukkia. Paikka on pitkälle hujopille parempi, sillä se voi tarvittaessa nojata aitaan ja naapurin jättikokoiseen kanukkaan. Eikä kaatuessaankaan ole pahasti minkään tiellä. Niinpä vain jäi kultapallosta juuria vanhallekin paikalle. Sieltä ne taas kasvoivat kesän mittaan lisäämään tuosta solasta kulkemisen haasteita.

Pikkupuutarhan istutusalueiden muovisten reunanauhojen poistaminen on edistynyt. Ostin lisää turveharkkoja ja tein 11 metrin pituisen reunuksen vastapäätä Kivipenkkiä. Mielestäni turveharkoista tulee kivan näköinen ja käytännöllinen reunus. Paljon, paljon parempi, kuin muovinauharajauksesta. Vielä olisi yksi pidempi reuna Pikkupuutarhassa muovinauhalla rajattuna, mutta ehkä en tänä syksynä enää jaksa kaikkea tehdä. Yksi turveharkkosäkki kyllä jäi käyttämättä. Se ei riitä tekemättömään osuuteen, mutta pari metriä siitä saisi valmista. Katsotaan, miten säät ja voimat sallivat.

 

Edellisen turveharkkosession yhteydessä jäi kivituhkan kärrääminen, kun kaatosade keskeytti työn. Nyt kärräsin kuusi kottikärryllistä kivituhkaa, levitin, tasoitin ja tamppasin sen jaloillani turveharkkojen reunaan.

Maanantaina aurinko paistoi ja tuuli mukavan lämpimästi. Päätin pestä tähän mennessä tyhjentyneet ruukut ja kesäkukkalaatikot sekä kesän aikana kertyneet muovipotit. Keväällähän taas tarvitaan esikylvöksiä varten puhtaita potteja. Ruukkuja kottikärryihin, letkulla vettä ja tiskiharjalla mullat ja romppeet pois ruukuista. Sitten ruukut nurmikolle levitetyn pressun päälle kuivumaan.

 

Ruukkujen kuivuessa tyhjensin  kasvihuoneen ja pesin sen sisältä. Ulkoa pesen vasta keväällä. Samoin keräsin Blumatin pois, pesin keraamiset anturit ja vein kellariin. Tomaatit, kurkut ja paprikat pilkoin kompostiin jo viikko sitten. Jonkun verran tomaatin raakileita on sisällä kypsymässä. Joitakin pieniä kurkkuja vielä oli, mutta kukkia ei enää ollenkaan. Paprikoista suurin osa oli jo kypsiä ja muutama hiukan raaka on kypsynyt hyvin sisällä. Yöt ovat olleet jo sen verran koleita, ettei kypsyminen lämmittämättömässä kasvarissa kovin tehokasta näyttänyt olevan.

 

Kasvarin kuivuttua kannoin siistityt tavarat takaisin sisälle. Myöhemmin siirrän myös joitakin pihakoristeita talveksi kasvariin. Samoin alapihan pikkupöytä ja tuolit saavat viettää talvikauden kasvihuoneen suojassa.

Sainpa myös runsaasti pienempiä sipuleita istutettua multaan. Osa verkkokauppatilauksista on yhä saapumatta, enkä tulppaanien istuttamista aloittanut vielä laisinkaan. Tänä syksynä istuttaminen on siinä mielessä helpompaa, kun lukuisten mylläysten johdosta moni paikka on mulloksella. Sipulien kätkeminen maahan sujuu vikkelästi, kun ei jatkuvasti tarvitse varoa perennojen juuria.

Omaishoitohommiin mennessäni poikkesin Lommilan Taimiassa (Puutarhanikkarit). Ajattelin, josko löytäisin lisää syysmyrkkyliljoja. Niiden kohdalla oli pelkkä nimilappu, mutta tyhjin käsin en nytkään ulos päässyt. Laukkoja olin jo suunnitellutkin ostavani lisää. Niinpä ostin pussillisin viinilaukkaa ja 40 kpl:n pussin Purple Rain -ukkolaukkaa. Ilokseni löysin myös pystykiurunkannus Beth Evansia, johon olen kovasti ihastunut. Tähtitulppaani Persian Pearliin rakastuin ensi näkemällä ja siksi sitäkin pussillinen lisää. Onneksi hyllyssä oli myös Katharine Hodgkiniä, joten en ollut muistanut aiemmin tilata tai ostaa.

Pilosella aurantiaca - Oranssikeltano

Puutarhassa näyttää jo aika syksyiseltä. Tuuli on lennättänyt melkoisen joukon vaahteranlehtiä ja muuta roskaa pitkin pihaa. En ole ehtinyt lainkaan haravoimaan hiekkakäytäviä, mutta sielläpä odottavat sopivaa aikaa.

Köynnöstuista kolme on pystytetty, kolme odottaa sopivaa hetkeä. Pikkupuutarhassakin on tarkoitus leikata norjanangervot vihdoin matalaksi. Siinä ei kauaa mene, kunhan eteen sattuu sateeton keli. Minä leikkaan ja ukkokulta hakettaa.

Hämärä laskeutuu iltaisin yhä varhemmin. Pergolan valosarjan ajastin jo kolme viikkoa sitten syttymään ennen pimeää. Olopihan puutarhaporttiin ripustin lyhdyn, jonka sisään laitoin patteritoimisen, ajastimella syttyvän kynttilän. Samoin Syreenipolun päässä olevaan lyhtyyn. Aika kivan näköistä. Huomaan katseeni automaattisesti hakeutuvan lyhtyihin iltauutisten aikaan sohvalla istuessani.

Energisiä syyspäiviä teille kaikille. 

Lämmin liekki kynttilästä
syttyy illan pimeyteen.
Loistaa syksyn hämärästä,
valoa tuo se pimeyteen.

 

-Birgit Ahokas- 

(Bigin parhaat -sivuston värssypankki)

 

Nyt on kaikki suunnitellut pensaat leikattu

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Wim's Red

Pari päivää on taas mennyt puutarhakuntoilun parissa. Leikkasin muutaman vuoden tauon jälkeen alapihan takaosan pajuangervoaidan. Johan se olikin päässyt ränsistymään ja oksat lakosivat sinne tänne. Enää ei päässyt pensaan lähelle nurmikkoa leikkaamaan, joka myös on johtanut siihen, että pajuangervo on alkanut laajentamaan reviiriään luvattoman paljon. Sen saa hyvin pysymään kurissa, kun ajaa leikkurilla kaikki pienet versot nurin.

Samalla nyhdin hurjan määrän lilliputtikokoisia vaahterantaimia ja jokusen jo vähän suuremmaksikin kasvaneen puun pois. Vaahteroita on jo omalla tontilla sen verran monta ja ympäristössä toinen mokoma lisää. Ovathan ne ihan kauniita puita, etenkin syksyn niitä värittäessä. Vaan syysharavoinnin hetkellä olen täysin kypsä kahlatessani vaahteranlehtikasoissa ja miettiessäni, miten kummassa saan ne taas johonkin tungettua. Vaahteranlehti on paksu ja kova ja sen maatumiseen menee aikaa. Varsinkin, jos lehtiä on kasapäin. Niinpä yleensä ajan pahimmat vaahteranlehtikeskittymät leikkurilla pienemmäksi silpuksi. Silti lehtikasoja on meidän pihamaalla vaikka toisille jaettavaksi. Kuka haluaa?

Leikkasin myös tontin molemmissa päissä rehottavat sekä yläpihalla kahdessa paikassa kasvavat tuoksuvatukat. Naapurin puolelle jäi vielä aikamoinen ryteikkö, mutta enpä voi ilman lupaa mennä toisten pusikoita leikkaamaan. Enkä olisi kyllä enempää jaksanutkaan. Vatukka kuuluu niihin kasveihin, joka risuttuu todella nopeasti ja se kestää vuosittaisen alasleikkaamisen erinomaisesti. Kukkiikin ihan yhtä komeasti, oli leikattu tahi ei.

Komeamaksaruoho - Sedum Herbstfreude

Ukkokulta raahasti oksahakettimen leikattujen pensaiden lähistölle ja silppusi materiaalin siinä paikalla. Säästyttiin kärräämiseltä ja sinne tänne siirtämiseltä. Kippasin hakkeen vatukoiden kasvupaikalle ja sinne se hävisi oivallisesti. Aikanaan siitä tulee multaa. Kätevää.

Tyhjensin kasvihuoneen, kippasin mullat istutuslaatikoista hedelmäpuiden alle ja pesin kasvihuoneen ja laatikot. Raakoja tomaatteja oli vielä jonkin verran, mutta koska luvassa on kylmeneviä ilmoja, katsoin paremmaksi tuoda ne sisälle sen sijaan, että lämmittäisin kasvaria. Tarkoitus oli kypsyttää niitä, mutta innostuin säilömään raa'at tomaatit etikkaliemeen, kuten Strömsö-ohjelmassa viimeksi tehtiin.

Isojen pensaiden leikkaaminen tuntuu aina jotenkin peruuttamattomalta, mutta sitä se ei ole. Leikkaaminen on monien pensaiden suhteen tärkeä hoitotoimenpide, jolla niiden ulkonäköä parannetaan ja ikääkin pidennetään. Norjanangervo, jos mikä, on leikkaamisella merkittävästi koheneva pensas. Leikkasin mm. talon päädyn norjanangervopensaat 21.8. ja nyt niissä on jo kymmensenttisiä versoja. Hetken aikaa talon pääty on paljaan ja tylyn näköinen, mutta ei aikaakaan, kun vihreä runsaus pääsee taas valloilleen.

Ulkotouhujen lomassa pesukone pyöritti lakanapyykkiä. Harvoin on ollut niin upeita pyykinkuivatusilmoja, kuin mitä nämä syyskuiset päivät ovat olleet. 

Pienestä pitäen Juuso on rakastanut lakanoiden vaihtamista ja yhäkin sen pitää päästä möyrimään patjan ja aluslakanan väliin. Siellä se muodostaa massiivisen kumpareen ja ilmeisesti kuvittelee, ettei häntä kukaan näe. Juuso ei millään muista olevansa yli kuusikiloinen katti. Ei lakanoidan alla möyriessään, eikä mamman syliin sukankutimen väliin tunkiessaan.

Puhtaiden ja raikkaiden lakanoiden väliin on kyllä aivan ihana illalla, ahkeran pihapäivän jälkeen kömpiä. Piti jättää päiväpeitto laittamatta, kun Juuso päätti jäädä päikkäreille heti lakanoiden laittamisen jälkeen. 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata Vanille Fraise

Postauksen aloitti upeasti punertunut syyshortensia Vim's Red ja sen päättäköön Vanille Fraise, joka saakoon tämän kesän sinnikkyyspalkinnon. Kuolemankielistä toipuneena se on venyttänyt omistajaansa pidemmät versot ja nyt pukkaa vielä kukkiakin taivasta hipoviin latvoihinsa. Vaikka ei ehtisi nuppuja avata, pitkänhuiskeat varret ansaitsevat kunnioittavan kumarruksen ja kiitoksen. Siis kiitos, että uhmasit talven ankaruutta ja pahoin kärsineenä päätit ottaa melkoisen kasvupyrähdyksen näyttääksesi, ettei sinua niin vain nujerreta. Siinä on esimerkkiä monelle muullekin.