Sukkatehdas ei näköjään lomaile

Käteni eivät osaa olla laisinkaan paikoillaan ilman lankaa ja puikkoja. Sisällä tosin tulee näin valoisaan ja lämpimään aikaan oltua vähän, mutta aina löytyy jokin tauko, jolloin puikot suihkii.

 

Ajatuksena on ollut kutoa pienet ja vajaat lankakerät pois. Keväämmällä tein pinon lasten sukkia ja niihinhän jämälangat oli oivallinen materiaali. Vaan kyllä vähästä lankamäärästä syntyy isompiakin sukkia, kun asettaa värit ja raidat paikoilleen.

Olisi pitänyt ajoissa kirjata tiedot näistä sukista, sillä nyt en millään muista tämän farkusinisen sukkaparin kuvion lähdettä. Hämärästi muistan ottaneeni mallin jostain pipo-ohjeesta ja muokanneeni sen sukkaan sopivaksi.

Sama juttu näiden palmikkosukkien kanssa. Tämäkin malli taisi olla jostain pipo-ohjeesta. Sukkia varten ohjetta piti muokata, jotta sen sai istumaan neljän puikon silmukkamäärään. Lankana 7veikan luonnonvalkoinen.

Nilkkasukkien jälkeen halusin kutoa vähän pidempää sukkaa syksyä varten. Punaiset ja mustat on tehty Suvikummun Marjan nappivarsisukkien ohjeella, jonka löydät täältä. Mustiin en ommellut nappeja, kun en mieleisiäni löytänyt - vielä. 

Lankana näissä kaikissa sukissa on 7veikka. Punainen on todellakin joulunpunaista, eikä tuollaista neonpunaista, jollaiselta auringonvalossa otettu kuva saa värin näyttämään. 

Raitasukissa varsi on kudottu 4 o, 1 n. Aloituksessa on 64 silmukkaa. Kavennukset olen tehnyt varressa siten, että nilkan kohdalla on 12 s/puikko. Resorissa ja kantalapussa oikeat silmukat on kudottu takareunoistaan.

Polvisukkien jälkeen pitää ottaa vähän rennommin, joka hoituu kutomalla varrettomia sukkia. Nämä valmistuvat nopeasti ja pienemmästä lankamäärästä. Resorin voi kutoa haluamansa levyiseksi ja heti sen jälkeen onkin kantalapun vuoro.

Kesä tai talvi, lukematta ei voi olla. Muutaman kerran olen koittanut loikoa kirjan kanssa pihakeinussa, mutta siihen paistaa aurinko liian kuumasti. Vuosikausia tapani on ollut joka ilta ennen nukahtamista lukea kirjaa. Oikein jännittävän ja mielenkiintoisen kirjan kanssa voi käydä niin, että lamppu sammuu vasta aamutunneilla. 

Voitin Leena Lumin toukoarvonnassa Ninni Schulmanin "Vastaa jos kuulet" -dekkarin, jonka tietenkin ahmin muutamassa illassa kannesta kanteen. Kiitos Leena, että järjestät meille kirja-arvontoja.

Luulisi, että kesällä on enemmän aikaa lukemiseen, mutta harrastuksissa puutarha menee lukemisenkin ohi. Taidanpa lähteä tästä tietokoneen äärestä iltakierrokselle kukkieni pariin.

Sekalaista jorinaa

Passiflora caerulea - Kärsimyspassio

Kärsimyskukan ostin edullisesti toukokuun alussa. Siirsin kukan ostopurkista isompaan ruukkuun. Kylmimmän jakson se oli takkahuoneen ikkunalla, jonka jälkeen siirsin sen terassin hyllyyn. Kukassa oli muutama nuppu ostohetkellä. Yksi niistä aukesi, muut kuivuivat ja putosivat aukeamatta pois. Nyt olen lannoittanut kärsimyskukkaa kesäkukkalannoitteella ja se kehittää jatkuvati uusia nuppuja. Nuput myös avautuvat. Aikansa uudessa ruukussa tulevaisuuttaan pohdittuaan kukka on alkanut kasvattaa pituutta.

Rusakko tuijottaa (kuvan keskellä) vastapäisten naapurien rajalta meille.

Jokin aika sitten (postaus löytyy täältä)  kerroin rusakoiden käyneen puutarhassani ruokailemassa aiheuttaen suurta harmitusta. Liljojen nuput ja moni muu kasvi maistui ristihuulille. Kaksi rusakkoa on lähes jokapäiväinen näky. Ne loikkivat huolettomasti puistoalueen halki kävelyteitä pitkin kohti metsää. Yhtenä aamuna adoptiokissa Mami jahtasi rusakoita, jotka pitkillä kintuillaan pääsivät metsän siimekseen karkuun.

Yläpihaa en mitenkään voi siten aidata, että jäniksiltä olisi pääsy estettävissä. Alapiha on kolmelta sivulta lähes kokonaan aidattu. Ainoastaan naapurin vastaisesta nurkkauksesta puuttuu pari aitaelementtiä. Emme vaan ole saaneet niitä asennettua. Lisäksi puuvajan viereen jätimme kulkuaukon kottikärryjä varten. Muuten pitäisi kiertää talon toisesta päädystä. Tai pomputella portaita pitkin, mikä ei tietenkään tule kyseeseen.

Naapurinurkkaukseen kävin heti rusakkovahingot nähtyäni virittämässä väliaikaisen verkkoaidan. Lähiaikoina on tarkoitus mennä kaivamaan kuopat aitatolpilla ja laittaa kellarissa olevat aitaelementit paikoilleen. Puuvajan viereisen kottikärryaukon kohdalla emme jatka elementtiaitaa. Siinä toimii aivan hyvin pala verkkoa, kunhan sen muistaa kulkemisen jälkeen sulkea. Jonkun kerran jätin tämän verkon päiväajaksi auki, mutta nähdessäni rusakot toimeliaina ja ihmisiin melko pelottomasti suhteutuvina, olen pitänyt verkkoportin kiinni myös päivisin. 

Oikeasta yläkulmasta kulki rusakoiden reitti kukkieni pariin.

Yläpihan kautta jänikset pääsevät edelleen alapihallemme seikkailemaan. Ristihuulilla näyttää olevan vakioreitti puistoalueen halki ja alapihamme sattui niiden reitille. Josko ne nyt kiertävät kiltisti aidan viertä pitkin, kun eivät pääse kukkamaideni kautta oikaisemaan. Talvella ne pomppivat yläpihallakin, mutta kesäaikaan en ole niitä nähnyt. Toivottavasti en näekään, sillä yläpihan penkeissä on liljoja ja varjoliljoja sekä muuta jäniksille sopivaa syötävää.

Bellis - Kaunokainen

Niinikään joku aika sitten murehdin bellisten huonoa kasvua ja niiden valumista kukkapenkistä nurmikolle. Edelleen ne valuvat nurmikollekin, mutta ovat kyllä riehaantuneet leviämään ja kukkimaan ruusupensaiden kupeessa. Ruusupenkissä on kaksi ryhmää, joihin olen istuttanut kumpaankin kaksi bellistä. Kuvassa toinen alue. Yhden pienen tuppaan kaivoin kanttausvaosta ja siirsin Päivänliljapenkkiin toivoen, että sielläkin ottaisivat paikkansa. Hyvältä näyttää toiveen toteutuminen.

Parthenocissus - Villiviini

Pari kesää sitten leikkasin talon pationurkkauksessa kasvavasta villiviinistä muutamia kattorakenteisiin luikertelevia versoja pois. Laitoin ne pergolan pöydälle maljakkoon kaunistukseksi. Siinä maljakossa villiviini kehitti versoihin juuret ja istutin ne puuvajan takana olevan muurin multaan. Harmaa betonimuuri on vähän ankean näköinen ja ajattelin villiviinin sitä mukavasti kaunistavan. 

Koe näyttää onnistuneen hyvin. Villiviini tai oikeastaan villiviinit, sillä laitoin pienelle alueelle useamman juuret tehneen verson - kasvaa innokkaasti ja kiemurtelee moneen suuntaan. Hölmöyksissäni istutin villiviinin viereen samalla maljakkosysteemillä juuret kehittäneen köynnöshortensian. Sekin on kotiutunut, mutta hidaskasvuisena uhkaa jäädä villiviinin jalkoihin. Annan sen ainakin hetken vielä vahvistua ja mietin sitten, minne sen siirtäisin.

Villiviini on kasvanut talon L-mutkan seinustalla yli 20 vuotta. Hölmö paikka isolle köynnökselle, mutta sen pois kaivamiseksi pitäisi koko patio purkaa. Leikkaan villiviiniä, jotta se ei peittäisi ikkunoita. Hiukan surullista kauniin kasvin kuritusta. MIeluummin pitäisi istuttaa kasvi sille sopivalle paikalle, eikä pyrkiä saamaan kasvia paikkaan sopivaksi. Vaan minkäs teet, kun aikanaan en ole kaikkea osannut loppuun saakka ajatella.

Villiviinillä on omat ajatuksensa leikkauskurituksesta. Se on lähtenyt luikertelemaan pation alla ja yllättäen pari viikkoa sitten nousi pergolan kohdalla ylös lautojen välistä. Etäisyyttä talon seinustaan on useampi metri. Sehän ei tietenkään villiviinille ole temppu eikä mikään. Sehän kasvaa helposti 10-metriseksi. 

Vitis labrusca Zilga - Viiniköynnös 'Zilga'

Pergolan valmistuttua istutin ritiläseinustan taakse viiniköynnös Zilgan, jotta jonain päivänä pergolassa olisi viherrystä. Tämä on nyt Zilgan 3. kunnollinen kesä ja se näyttää vihdoin ottaneen kasvuspurtin. Viiniköynnöstä pitäisi tietenkin leikata, mutta toistaiseksi en ole jaksanut perehtyä oikeisiin leikkaustapoihin. Lähinnä tarkoitukseni on saada pergolaa kaunistava vihreä köynnös. 

Erään ystäväni kesäkeittiössä viiniköynnös kiemurtelee kattorakenteissa ja lämpimänä kesänä rypäleterttuja roikkuu katossa lukuisia. He eivät ole viiniään sen kummemmin leikanneet. Minusta viinirypäleterttujen katseleminen lämpimässä kesäillassa tuo etelämaan tuntua ja sitä ehkä omaankin pergolaan tavoittelen.

Papaver somniferum - Pioniunikko

Vuosia sitten sain Mielen lumoa -blogin Intianmintulta lilakukkaisen pioniunikon siemeniä. Älkää kysykä, milloin ja miksi? Asioita listaavana ja monenmoista muistiin merkitsevänä tästä en enää tarkkaa faktaa löytänyt. Ainoastaan siementen lähteen. Intianminttu ehkä asian tarkemmin muistaa. Parin viime kesän aikana kyseinen pioniunikko on ollut vähän vaisu, mutta nyt se on löytänyt uuden vaihteen alapihan puistoreunalla, Syyspenkissä ja Daaliamaassa. Mylläsin alueen viime kesän lopulla totaalisesti, joten ehkä pioniunikot saivat siitä uutta puhtia. Jokunen kissanminttukin näkyy mullasta ponnistavan. Se ei ole ihme, sillä minttuja ei niin vain tuhotakaan.

Lupinus polyphyllus - Lupiini

Uutisissa kehotettiin auttamaan lupiinien siementämisen estämisessä keräämällä niitä maljakkoon. Helppo ja kiva ohje. Nyt on pergolan pöydällä kaunis kukkakimppu, jossa lisäksi omasta maasta riivittyä kurttulehtiruusua. Onneksi on vain pari kurttulehtiruusua hävitettävänä. Näivetysprojekti on ollut menossa jo parin kesän ajan. Ehkä jossain välissä kaivan loputkin juuret ylös.

Veronica chamaedrys - Nurmitädyke

Koskaan aiemmin ei kukkapenkissäni ole kasvanut näin paljon nurmitädykettä, kuin nyt. Oikeastaan kyse ei ole varsinaisesta kukkapenkistä, vaan sisäänkäyntiä vastapäätä olevasta alueesta, joka kokonaisuudessaan odottaa uudistusta. Normaalisti kevätkaihonkukka ja pikkutalvio ovat vallanneet alueella kasvavien pensaiden alustat. Nyt nurmitädyke kukkii valtoimenaan. Nättihän se on kukkivana, mutta kuihtuessaan ei niinkään. Työmaa siis odottamassa.

Vicia cracca - Hiirenvirna

Luonnonkukilla on pääsy puutarhaani sopivassa määrin. Hiirenvirnaa kasvaa siellä täällä. Varsinaisiin kukkapenkkeihin en sitä päästä. En tiedä, kuinka innokas hiirenvirna on leviämään ja tukehduttamaan muita, mutta parempi olla varovainen.

Campanula patula - Harakankello

Harakankellokin on löytänyt tiensä puutarhaani ja hyvä niin. Se on hento ja kaunis kellokukka, joka ei ainakaan ole agressiivinen valtaaja. Itse asiassa olen aina sanonut harakankelloa kissankelloksi, vaikka se ei tietenkään kissankello ole. Eri kasvi, mutta haitanneeko minun sanomiseni omassa puutarhassa ketään. Tuskin.

Fragaria vesca - Ahomansikka

Ahomansikkaa löytyy vähän sieltä sun täältä. Se kasvattaa pitkääkin pidemmän "langan", johon kehittyvillä tupsuilla se kiinnittyy uusiin paikkoihin. Ovela valtaaja, sillä niitä lankoja on välillä vaikea havaita. Ahomansikka on kuitenkin helppo kitkeä sieltä, mihin sitä ei halua. Viime kesänä ahomansikka teki paljon marjaa ja ne olivat isoja. Keräsin kerran jopa rasiallisen käytettäväksi kakunkoristeeksi. Viime viikolla söimme jo ensimmäiset ahomansikat aurinkoisesta rinteestä. Ei tietenkään vatsan täydeltä, mutta pari marjaa maistiaisiksi minulle ja Ukkokullalle.

Kuvan metalliamppelin ostin Plantsusta. Niitä oli eri kokoisia, kuvan amppelin halkaisija n. 30 cm. Kaunis katsella, mutta ruukun ja kukan sijoittamisen kannalta ei kovin käytännöllinen. Ehkä sopiva, eikä kovin painava ruukku vielä tulee vastaan. Ruukkuun ja amppeliin sijoitettava kukka onkin sitten helpompi ratkaistava.

Puutarhan elo on juuri nyt vauhdikasta ja muuttuvaa. Koska kaikesta ei millään ehdi raportoida sen enempää itselle kuin toisillekaan, on parasta pitää kameraa kierroksilla mukana ja räpsiä kuvia pitkää talvea varten. Silloin on ihana palata kesän lämpöön ja kukkien kauneuteen kiireettä.

Johan tuli taas joristua. Leppoisia hetkiä lomailijoille ja aurinkoista juhannusta kaikille tasapuolisesti!

Hyvää juhannusta!

Kukkaisniityt kuin keijusen tukkaa,

sammalmättäät kuin pehmyttä nukkaa.

On korkean korkea taivaankaari

taikaa on täynnä yö mittumaarin.

Yölintu hiljaa armastaan huhuu

senkin voi kuulla kun luonto puhuu.

Kokon liekkien viimein sammuvan näemme.

Hetkeksi yöttömään yöhön viel jäämme

-Eeva Peltonen- 

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

 

Laukkojen kukkiessa puutarhuri leikkaa ja kanttaa

Allium karataviense - Pallolaukka

  
Laukat aloittivat kukintansa jo ennen kuin tulppaanit lopettivat. Kun istuttaa erilaisia laukkoja, kukintaa riittää pitkälle kesään. Pallerolaukat kukkivat usein vielä elokuussa. Syksyn viimeisiin sipuliostoksiin kuului herätepussukka pallolaukkaa. Ennen en ole tällaista istuttanut, joten olihan sitä kokeiltava.

Pitkään pallolaukassa oli vain isokokoiset lehdet mullan pinnalla. Sitten niiden keskelle ilmestyi pieni pallo, joka kasvoi ja pullistui, mutta vartta siihen ei näyttänyt tulevan laisinkaan. Mielenkiinnolla seurasin, millainen kukka nupusta pullahtaa aikanaan.

Allium karataviense - Pallolaukka

Pallomainen, vähän vaisu valko-lila kukka siitä sitten kehkeytyi. Varsikin kasvoi, mutta ei kovin korkeaksi. Ehkä korkeus on maksimissaan 20 cm. Toistaiseksi lehdet eivät ole kellastuneet samoin, kuin monilla muilla laukoilla. Sekin hetki varmaan vielä tulee, mutta nyt lehdet kehystävät nätisti lyhyeen varteen suhteessa aika isoa pallokukkaa.

Allium aflatunense 'Purple Sensation'

  
Purple Sensationista on tullut vakioistutettava. Niitä istutan joka syksy ja vanhojen kera laukkoja alkaa olla jo mukavasti monessa paikassa. Hiukan laukkojen keltaiset lehdet häiritsevät, sillä ainakin tänä vuonna niillä on ollut kokoa sen verran, etteivät ihan lyhyeen kasvustoon kätkeydy.

Valkoisiakin laukkoja olen viime vuosina istuttanut, mutta jostain syystä ne eivät ainakaan lisäänny. Päinvastoin. Tuntuu, että yksi tai kaksi nousee riippumatta siitä, montako on istuttanut. Sinilaukkaa, viinilaukkaa ja pallerolaukkaakin olen istuttanut. Pallerolaukka kukkii myöhemmin. Sini- ja viinilaukasta ei ole näkynyt mitään, ainakaan vielä. Lehtolaukka on nupulla ja niissä on jo väriä näkyvissä.

Allium schoenoprasum - Ruohosipuli

Laukka se on ruohosipulikin. Sitä kylvän sekä mausteeksi että koristeeksi. Ruohosipuli on nätti kukkapenkissäkin, esimerkiksi reunakasvina. Pysyy hyvin tuetta pystyssä ja väittipä joku sen toimivan myös jonkinlaisena karkoitteena. Hyönteisiä se ei karkoita, vaan tuntuu olevan niiden parissa varsin suosittu.

Pinus mugo - Vuorimänty

Jos kukkivat kuuset tänä keväänä, niin kukkivat männytkin. Erehdyin yhtenä päivänä ravistamaan rinteessä kasvavaa isoa vuorimäntypuskaa ja aikamoinen keltainen pöllähdys sieltä lähti. Ohjeiden mukaan typistän joka vuosi vuosikasvua juhannukseen mennessä. Tai en typistänyt alkuvuosina ja sen vuoksi osa vuorimännyistämme kasvoi rumiksi venkuloiksi. Pahimmat vänkyrät ovat jo päässeet oksasilppurin nieluun. Muiden osalta olen ryhdistäytynyt muistamalla vuosittaisen leikkauksen.

Vuosikasvain on helppo joko typistää saksilla tai napsaista osan niistä kokonaan pois. Vanhin vuorimäntymme on korkea ja leveä, joten sen hoitamiseen tarvitsin tikkaat. Tuulisena päivänä välillä vähän huimasi keikkua saksien kanssa korkeuksissa. Jouduin toki myös ryömimään vuorimännyn sisuksissa ja niinpä urakan jälkeen suihku oli tarpeen. Viisaampaa olisi ollut pukeutua pitkähihaiseen. Koska en näköjään ole kovin viisas, sain hinkata tovin pihkaa pois käsivarsistani.

Kesäkuun alussa kerroin kanttaavani alapihan istutusalueet. Rinteen alaosan kanttausta en ollut ehtinyt vielä tänä kesänä hoitaa laisinkaan. Samoin Hortensiapenkin kanttauksesta osa oli vielä huoltamatta. Mitään kiirettä näiden kanssa ei ole, sillä säännöllisen kanttauksen johdosta noissa kohdissa nurmikko ei ollut päässyt mitenkään erityisen pahasti valloilleen. Vielä on pari paikkaa läpikäymättä ja seuraava kanttausten huolto onkin vuorossa vasta loppukesästä.

Nautin suunnattomasti arkipäivistä, jolloin saan rauhassa ja hiljaisuudessa touhuta puutarhassa. Tuuli humisee, linnut laulavat ja kaukaa kuuluu liikenteen humina. Kesästä huolimatta alueen lapset ilmaantuvat pallokentälle pelaamaan ja leikkipaikalle keinumaan vasta myöhään iltapäivällä. Vain satunnainen koiran ulkoiluttaja kulkee toisinaan puistikossa ja postiauto pysähtelee laatikkoryhmien äärelle. 

Uppoudun täysin ajatuksiini ja kulloiseenkin tehtävään, enkä paljon ympäristöäni havainnoi. Tässä yhtenä päivänä tuntui kuitenkin, kuin joku tuijottaisi. Mitään outoa ääntä ei mistään kuulunut, mutta katseen työstä nostettuani kohtasin adoptiokissa Mamin tuijotuksen. Joko sitä kiinnosti kovasti, mitä teen. Tai sitten se pohti, uskaltaako moisen naisen ohitse turvallisesti kulkea. Juttelin Mamille rauhallisesti ja lopulta se kulki ohitseni jalkojani hipaisten poistuen ilmeisesti lempipaikalleen, tuijien taakse auringonpaisteeseen.

Muutaman kerran Mami on jo käynyt meillä sisällä. Varovaisesti se sipsuttaa avoimesta ovesta sisään, juttelee kovasti jotain tärkeää ja tekee kodissamme tarkastuskierroksen. Ensimmäisten kierrosten jälkeen se kipitti nopeasti ulos ja hävisi sen sileän tien. Nyt se jo jää terassille nuolemaan itseään. Taidamme saada Mamista mukavan kaverin. Mitään syötävää emme sille anna, jotta se ymmärtää mennä omaan kotiinsa. Siellä sitä kuitenkin kaivataan.

Kylläpä aika kulkee hurjaa vauhtia. Pian on juhannus ja keskikesä. Sitä odotetaan, mutta ei suinkaan kiirehditä.

Iristen ilakointia

Iris germanica

  
Yksi rutikuiva kesäkö sai kaikkiin kukkiin vauhtia ja loistoa? Saksankurjenmiekkani eivät kukkineet viime kesänä juuri laisinkaan. Tämä nimetön yksilö oli niin huonovointisen näköinen, että pelkäsin sen sanovan minulle lopullisesti hyvästit. Sain sen vuosia sitten pois muuttavalta naapurilta. Muutaman yksilön voimin se on kesäisin kukkinut, mutta nyt on kokonainen iristen nuppujoukkio valmiina avautumaan.

Iris germanica

Tämä iris on jokin kesällä 2016 Päivölän ruusutilalta ostamani yksilö, jonka nimi on kadoksissa. Se kukkii nyt ensimmäisen kerran. Saaripalstan Saila armoitettuna kasviasiantuntijana tai Päivänpesän elämää -blogin Katja iristen keräilijänä ehkä tunnistavat.

Ei kyllä kannata kasvien hitauteen hermostua. Miten palkitsevaa onkaan nähdä jonkun kasvin vihdoin kukkivan. Mitään paineita en tällekään irikselle ole asettanut, enkä ole häntä uhkaillut pois kaivamisella. Yleensä ohi kulkiessa tulen miettineeksi, mikä on mennyt vikaan ja mitä pitäisi tehdä, jotta kukkiakin näkisi.

Iris sibirica

Tätä sinistä siperiankurjenmiekkaa taitaa olla vähän jokaisessa puutarhassa. Se on aika helppo kasvi myös jaettavaksi. Niinpä siperiankurjenmiekkaa kasvaa pihallani useassa paikassa. Nyt se kukkii niin runsaana, että taidankin käydä muutaman kukan poimimassa maljakkoon. Jos jotain kukkaa on vain muutama kappale, en niitä raaski käydä taittamassa, vaan mieluummin katselen kasvupaikallaan. Tuosta porukasta jokusen varren uupuminen ei näy missään.

Siperiankurjenmiekan kuvio on taas niitä ihmettelemisen arvoisia asioita. Jälleen kerran suorastaan mykistyn luontoäidin taitavuudesta. Miten kaunis väri, muoto ja kuvio kasvilla onkaan.

Toivottavasti tämä oli vasta iristen kukinnan alkua. Muitakin kalleuksia kukkapenkeissäni on, mutta niiden kukkiminen on aina oma arvoituksensa. Toivotaan, että jaksavat näyttäytyä.

Punaista ja oranssia

Papaver orientale - Idänunikko

  
Onpa monien kukkien kukinta tänä vuonna yltäkylläistä. Idänunikoiden nuput poksahtelevat auki kiivaassa tahdissa. Ehkä ovat kimpassa sopineet aloittavansa samana päivänä samalla kellonlyömällä. Illalla olivat vielä tiukassa nupussa ja vain harvoista näkyi punaisen pilkahdusta. Aamulla ulos katsoessa penkki oli silkkaa punaista ilotulitusta.
 

Onneksi osa idänunikoista päätti kukkia normaalin kukan tapaan penkissä, joten pääsin niitä läheltä ihailemaan ja kuvaamaan. Valtaosa idänunikoistani ryömii pionien takana, aroniapensaiden kupeessa. Nimenomaan ryömii, sillä eivät todellakaan tykkää seistä tanakasti pystyssä. Kenties ne näyttävät minulle mallia, sillä piiloutuvien idänunikoiden pariin päästäkseni minun on joko ryömittävä tai loikittava. Enhän halua vahingoittaa nupulla olevia pionejani.

Papaver orientale 'Princess Louise'

Torstaiaamun yllättäjiin kuului myös vaaleanpunainen idänunikko, joka sekin oli avannut ensimmäisen nuppunsa. Punaiset idänunikot olen saanut naapurilta. Tämän vaaleanpunaisen ja toivon mukaan pian avautuvan valkoisen Royal Weddingin olen kasvattanut siemenistä. Unikot eivät liene kovin vaikeita kasvatettavia, mutta silti jokaisen itse kasvatetun kukan kukkiminen tuottaa paljon iloa ja onnistumisen tunteita.

Pioni, jonka piti olla Alexander Fleming

Vanhoissa pioneissani on hurjan paljon nuppuja. Uudemmissa sen sijaan joissain ei ollenkaan. Ruusupioni avasi yhden kukan, joka oli kovin pieni. Kuolanpioni ei kukkinut laisinkaan. Myös Louis van Houtte näyttää jättävän kukinnan väliin. Bartzella ei ole kukkinut vielä kertaakaan, mutta tämä onkin vasta sen toinen kesä pihallamme..

Tästä kuvasta pionit ovat kasvaneet melkoisesti.

 
Pituuttakin pionien varsille on kertynyt melkoisesti. Laittaessani pionitukia ajattelin, että kerrankin nuput avautuvat tukiraudan tasolle ja pysyvät näin pystyssä. Hui, hai, turha luulo. Tukien asentamisen jälkeen pionit ovat kasvaneet mittaa niin paljon, että tuskin tukien nostaminenkaan kovin paljon auttaa. Toivottavasti kukkimisen aikaan ei tule kaatosadetta.

Ken hän on?

Turun messuilta 2017 Alexander Flemingin juurakkona ostamani pioni availee nyt ensimmäisiä nuppujaan. Ei muuten ole Alexander Fleming, jonka pitäisi olla vaaleanpunainen. Tätä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa vaaleanpunaiseksi. Pioni on vankkarakentainen ja kaikin puolin runsas muodoltaan. Sopii se muiden kaverina tuossa kasvamaan, mutta jääköön viimeiseksi messusipuleiden kaltaiseksi bingo-ostokseksi.

Tanacetum coccineum - Punapäivänkakkara

Punapäivänkakkaran väri on sitä luokkaa, että se näkyy varmasti hyvin ja pitkälle. Nätti kukka, joka korkea- ja huojuvavartisena vaatii tuentaa. Siellä se makaa pitkin pituuttaan vähän joka suuntaan Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Aina ohi kulkiessani muistan, että tuokin täytyy nostaa pystyyn, vaan aina se tuppaa unohtumaan. Pitäisi kantaa mukanaan melkoista arsenaalia erilaisia työvälineitä välttääkseen jatkuvan edes takaisin hyppäämisen ja sen myötä unohtelun.

Pilosella arantiaca - Oranssikeltano

Tämän kasvin luulin menettäneeni. Oranssikeltanoa sain vuosia sitten eräältä tuttavalta ihan toisen nimisenä. Taisin Saaripalstan Sailan blogissa sen bongata ja sain vihdoin kasville oikean nimen (mikä kumman vimma minulla on saada kasveille oikeat nimet?). Yläpihan pientä kivipolkua uudistaessani edellisen kerran kasvi katosi. Luultavasti en riittävän huolellisesti sitä suojellut, enkä myöskään muualle siirtänyt. Jotenkin se on onnistunut luikertamaan itsensä 10 metriä alaviistosti Vasenrinteeseen, josta sen muutama päivä sitten löysin nuppuisena. Tällaisia mysteereitä minulle tapahtuu kerran jos toisenkin. 

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja se jatkaa kukkimistaan. Se ei siis ole mikään ohikiitävä onnenkantamoinen, vaan tarjoaa kaunistusta puutarhaan ja ihastuksenhenkäilyä puutarhurille pitkäksi aikaa.

Raphanus sativus - Retiisi

Kasvimaallekin olen ehtinyt. Sekä kastelemaan että harventamaan. Lavakauluksissa ei ole kovin suurta rikkaruoho-ongelmaa, joten kitkemisellä ei tarvitse itseään liiaksi rasittaa. Porkkanat ja punajuuret kuitenkin harvensin ja samalla keräsin punaisina pullistelevat retiisit salaattiin. Pitääkin ostaa lisää retiisinsiemeniä, jotta voin taata sadon jatkuvuuden.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Monta työtä ja touhua puutarhassa odottaa tekijää. Yhden homman kun saa ruksattua listalta, viisi uutta on jo listaa pidentämässä. Puutarhan rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii aikamoista uurastusta, jos sen haluaa pitää jotakuinkin säällisen näköisenä. Itse olen tällaisen harrastuksen ja huvituksen itselleni valinnut, enkä yhtään valita. Niin paljon iloa puutarhassa oleminen ja kaiken kauniin katseleminen tuottaa.

Aurinkoa ja lämpöä viikonloppuunne!