Ei vettä, räntää raskaampaa...

Näkymä työhuoneen ikkunasta 9.4.21

 

Hyvin pitävät säätiedotukset paikkansa. Perjantaille luvattiin kovaa tuulta sekä vettä, räntää ja jopa lunta. Ihan kaikkea on saatu, enimmäkseen vettä. Tuulee niin kovaa, että jopa tiilitalon nurkat valittavat. Meillä on tuulikello sekä sisäänkäynnissä että talon toisella puolella, terassilla. Kilinä on kaikkea muuta, kuin hentoa ja mieltä rauhoittavaa soljuntaa. Niin vimmattua kilkatusta, että pelkään taas joutuvani uusimaan tuulikellojen langat.

Torstai-illan säästä ei voinut seuraavan päivän myräkkää mitenkään ennustaa. Pilvenhattaroita lipui taivaalla rauhalliseen tahtiin ja aurinko paistoi mukavasti ihan laskeutumiseensa saakka. Kiersin puutarhassa tarkastamassa piippotilannetta ja tutkimassa, löytyykö vielä lumilampareita. Varjoisimmissa paikoissa muutamia tiiviitä lumikasoja vielä löytyi. Suurin osa puutarhasta on kuitenkin jo vapautunut lumitalven ikeestä.

Verkko omenapuun alla odottaa paluuta kuvauksen jälkeen lumikellojen suojaksi.

Läheltä katsottuna penkeissä ja hedelmäpuiden alla on elämää roppakaupalla. Hiukan etäämpää maisema on vielä melko valju. Nurmikko on paikoin litsislätsis-märkää, eikä sen päällä tee mieli kovin paljon kulkea. Kovasti tekisi jo mieli mennä putsaamaan paikkoja roskista ja laittamaan kanttausurat kuntoon. Ehkä sentään odotan vähemmän tuulista päivää. Myrskyssä joutuisin jokaisen vaahteranlehden henkilökohtaisesti juoksemaan kiinni.

Puusavotta alkaa olla voiton puolella. Mäntypöllit odottavat edelleen pilkkomista, mutta niiden kanssa ei ole pidetty kiirettä. Ne ovat sopivasti muilta toiminnoilta sivussa varaparkkipaikalla. Viikolla vuokrattiin kaatopaikalta peräkärry, jonka kanssa tehtiin kolme reissua havuja ja männynoksia kaatopaikalle kuskaten. Menipä niissä kuormissa myös monta säkillistä oksahaketta, joita ei millään olisi saanut meidän tontille tässä vaiheessa uppoamaan. Taajamatontilla kun ei ole liiemmin paikkoja, joihin kuukausiksi tai vuosiksi voisi varastoida erilaisia maa-aineksia myöhempää käyttöä varten. Hetken mietin, olisinko tarjonnut haketta kylän fb-sivuilla jollekin halukkaalle. Jäi tarjoamatta. Muutenkin elämässä on ihan riittävästi  kaikenlaista säätämistä, joten jotkut asiat on vain helpompi hoitaa suoraviivaisesti.

Alcea rosea - Salkoruusu

Piippojen lisäksi monenmoista herääjää ilmaantuu esille puutarhan mullasta. Kevätvuohenjuuri on aina kevätvirkku, mutta niin näkyy heräävän myös salkoruusu ja monista päivänliljoistakin on jo hennonvihreitä kärkiä näkyvissä. Komeamaksaruoho, kuten muutkin maksaruohot ovat kasvunsa alussa. Alppikärhö kuuluu jokavuotisiin varhaisherännäisiin, vaan yllätys oli löytää eloa myös parista muusta kärhöstä.

Fritillaria imperialis

Pulleat piipot ja nuput ovat minusta kerrassaan mainiota katseltavaa. Miten valtavasti tuollaiseen pieneen olemukseen latautuu energiaa ja kasvuvoimaa. Vuosien varrella olen istuttanut useammankin keisarinpikarililjan, joista kahteen paikkaan kotiutuneet ovat onnistuneesti myös kukkineet seuraavina keväinä. Yhdessä paikassa piipot nousevat puskien ahkerasti lehtiä, vaan eivät kuki. Olen antanut niiden olla, sillä nämä piipot eivät tule syödyiksi. Niiden haju karkoittaa toivon mukaan muitakin ei-niin-toivottuja vierailijoita. 

Fritillaria imperialis

Olopihan Allaspenkissä keisarinpikarililjat komeilevat peurojen syömien tulppujämien keskellä. En ole enää kohta kolmeen vuoteen haistanut näiden voimakasta "tuoksua", mutta muistikuvissani tiedän sen leijailevan noiden piippojen lähistöllä.

Puutarha tuottaa monenlaista iloa. Myös huumorilla on siellä tilansa. Viime vuonna kohensin Pikkupuutarhan käytäviä reunustamalla ne turveharkoilla. Raskas ja päivästä toiseen jatkuva kaivutyö sai aikaan oikopolkuja työskentelytapoihin. Yleensä kärrään kaivamisen tuotokset toisaalle, lähinnä kompostoitavaksi. 

Kun kaivaminen vain jatkui ja jatkui ja syksy painoi päälle, heittelin välillä tuppaita pensaiden alle. Ajattelin niiden sinne maatuvan ja sopeutuvan. Kuten usein tekevätkin. Niin vain tuppaiden ohessa puskiin on lentänyt pikkusipuleita. Takuuvarmasti tiedän, etten ole talventähtiä norjanangervojen tyveen istuttanut. Ehkä nämä yksilöt voisi jossain vaiheessa kaivaa ja siirtää pois, sillä syksyllä leikattujen angervojen myöhemmin kasvaessa keltaiset auringot eivät pääse enää oikeuksiinsa.

Syyspenkin tulppaaneita, joiden nimi selvinnee myöhemmin.

Kävin viikolla myös moikkaamassa isää hoivakodissa. Hän oli päivätorkuilla sängyssä, joten tapani mukaan tsekkasin hänen vaatekaappinsa. Se on yleensä hyrskynmyrskyn ja vaatii joka käynnillä edes pintasilauksen. Isä ei itse vaatteita kaapistaan ota eikä sinne laita, sillä hän ei näe mitään. Säännöllisen järjestelyn vuoksi enää ei tarvitse molempia kaappeja kokonaan käydä läpi. Tällä kertaa löysin kirkkaanpunaisen t-paidan, joka kokonsa ja värinsä puolesta kuuluu jollekin toiselle. Pesulapun "osoitteenkin" mukaan paita sai lähtökäskyn. 

Pikkulasten vanhemmat tietävät, kuinka päiväkoti-ikäisten kaikki vaatteet on merkittävä nimilapuilla. Monille voi olla yllätys, että näin toimitaan myös hoivakotiasukkaiden vaatteiden ja liinavaatteiden kanssa. Kaikki menee yhdessä läjässä samaan pesukoneeseen, joten jollain tavoin puhtaiden vaatteiden paluu oikeille omistajilleen on taattava.

Iris Katharine Hodgkin

Asioille lähtiessäni pyrin niputtamaan samassa suunnassa hoidettavat tehtävät yhteen kertaan. Mahdollisuuksien mukaan. Niinpä hoivakotireissulla kävin myös vaihdattamassa rannekelloon uuden pariston, ostin takakontin täyteen multasäkkejä ja vein SPR:n Konttiin kierrätykseen joutavaa vaatetta. 

Kultasepänliikkeessä oli rannekelloja jonossa paristonvaihtoon, joten myyjä kehotti minua käymään vaikkapa ruokaostoksilla. Pääosan ruokaostoksista tilaamme tällä hetkellä kotiin toimitettuina. Tuumasin, että voisin sentään käydä hakemassa kimpun kukkia kotiin.

Heti kaupan sisäänkäynnin jälkeen törmäsin kukkajuurakkojen laatikoihin ja siihenhän minä juutuin erään papparaisen kanssa valikoimaa tonkimaan. Päällimmäisenä oli daalioita ja gladioluksia, joista en tällä kertaa ollut kovin kiinnostunut. Ostoskoriin sujahtivat:

Phlox paniculata 'Amethyst' 1 kpl - Syysleimu, lila
Phlox paniculata 'Bright Eyes' 1 kpl - Syysleimu, punavalk.
Phlox paniculata David' 1 kpl - Syysleimu, valkoinen
Helenium autumnale 1 kpl - Syyshodekukka
Achillea millefollium 1 kpl - Siankärsämö, vaaleanpun.
Liatris spicata 20 kpl - Punatähkä, punainen ja valkoinen
Astilbe x arendsii 'Brautshleier' 1 kpl - Jaloangervo valk.
Astilbe japonica 'Europa' 2 kpl - Jaloangervo vaal.pun.

Aion laittaa kaikki juurakot purkkeihin juurtumaan ja kasvamaan, jotta ne voi myöhemmin kesän aikana istuttaa puutarhaan. Kuinka kävi sille aikomukselle ostaa kukkakimppu kotiin? Sekin toteutui. Hain toisesta kaupasta ison kimpun pieniä neilikoita, jotka ovat oivallisia maljakkokukkia pitkän kestävyytensä vuoksi.

Siemenestä kasvatetut pelaguut odottavat työhuoneen ikkunalla kesäilmoja.

Tokihan sitä toivoisi kevätauringon paistavan ja sallivan haravan tai lapionvarteen tarttumisen. Toisaalta tällaiset sadepäivät ovat tarpeellisia, jotta kotityötkin tulevat ajallaan hoidetuiksi. Nyt on lakanat vaihdettu, pesty ja mankeloitu. Perunkirjoitukseen liittyviä paperiasioitakin olen saanut hoidettua eteenpäin. Tietokoneen ääressä ei tee yhtään mieli lämpimänä päivänä istua, vaikka laskut on maksettava ajallaan ja sähköpostit hoidettava. Sadepäivänä hoidettu rästitehtävien purku sallii taas monta huoletonta pihapäivää, kunhan sää sen suo.

Iris Frozen Planet

Välillä elämä on kuin unta,
joskus taas tuntuu satavan vain räntää ja lunta.
Liian usein pienet tärkeät asiat unohtuu,
ja ne huomaa vain kun jotain tapahtuu.
Ihaile voikukkaa tai kudo villasukkaa,
mutta älä pienten hetkien tärkeyttä hukkaa!

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Vähempikin keikkuminen riittäisi

Corydalis solida 'Beth Evans' -Pystykiurunkannus

 

Kevät keikkuu nyt niin voimallisesti, että kohta alkaa päästäkin vipata. Tuulikellostakin katkesi naru ja koko klkuttava vempain löytyi pusikosta. Tiistaiaamuna heräsimme valkeuteen. Lunta oli tullut muutama sentti, eikä se edes aamupäivän aikana sulanut. Iltapäivällä sentään vanha maa alkoi taas olla vallitseva elementti, vaikka ajoittain lumihiutaleita on lennellyt vaakatasossa.

Iris Katherine Hodgkin - Kevätkurjenmiekka

Pikainen puutarhakierros riitti, sillä väripilkut olivat vähissä. Krookukset olivat käärineet nuppunsa tiukkaan suppuun ja talventähdetkin näyttivät enemmän keltaisilta palluroilta kuin pikkuisilta auringoilta. Näpit jäässä katselin tärkeimmät paikat. Tuuli ujelsi korvissa ja paukutti naapurin lipputangon narua niin, ettei toivoakaan mistään hentoisemmista äänielämyksistä.

Eranthis cicilica - Talventähti

En edes uskalla ääneen kehua näkemiäni kukkia, jottei nekin tule syödyiksi. Jänikset ovat papanakasoista päätellen istahtaneet kanttausuriini kuin ruokapöydän ääreen konsanaan. Onhan se mukava pitää kyynärpäitä pöydän reunalla samalla kun kiskoo helmililjoja ja scilloja ristihuuliinsa. Toistaiseksi talventähdet ja kevätkurjenmiekat on jätetty rauhaan.

Ribes nigrum 'Pohjan Jätti' -Mustaherukka

Kasvien herääminen joka kevät on ihmeellisen innostavaa seurattavaa. Mustaherukkaa ei paljon viluta, vaan se on jo silmut pullollaan valmiina tuottamaan uutta satoa. Toivon mukaan saan taas loppukesästä kerätä mukavan kulhollisen näitä Pohjan Jättejä.

Rubus articus - Mesimarja

Lappalainen etelässä -blogin Nila toi minulle viime kesänä kivoja kasveja. Joukossa oli myös mesimarjaa, jonka istutin yhteen lavakauluksista. Paikka on tälle kasville turhan lämmin ja aurinkoinen, mutta parempaakaan ei nyt ollut tarjolla. Enpä olisi uskonut, että se on näin varhainen herääjä. Viikko sitten mullan pinnalla oli vielä tuhti lumikerros. Ehkä suojaisan lumen alla oli lämmin paikka aloitella kasvua.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihortensia

Safiirihortensia on ELOSSA! Jippii. Ei se kuollut edellisenäkään talvena, mutta aiheutin sille ylimääräisiä sydämentykytyksiä siirtämällä kasvin viime kesänä alapihan syysomenan lähelle. Ennen safiirihortensia asusti Pikkupuutarhassa, joka ei minusta ollut sille hyvä paikka. Pikkuinen puska on viettänyt talven verkon suojassa. Saa olla siellä vielä jonkin aikaa, kun jänikset näyttävät mellastavan sen läheisyydessä.

Ribes sanquineum - Ruusuherukka

Entäpä tämä punasilmuinen kaunotar! Hereillä hänkin, kuten toinenkin samaan aikaan ostamani ja istuttamani ruusuherukka. Minulla oli ruusuherukka aiemminkin, mutta sen sain kuolemaan istuttamalla sen ensin täysin väärään paikkan ja korjaamalla sitten erehdykseni kuolemaan johtaneella siirrolla. Tällä kertaa suunnittelin istutuspaikat huolellisemmin, ainakin niin vielä kuvittelen. Toivon näkeväni ruusuherukan kauniin kukinnan. Jollen tänä keväänä, niin ehkä sitten seuraavana.

Dicentra spectabilis - Särkynytsydän

Särkynytsydän kurkkii sekin jo Kiemurapenkin mullasta. Kuten kuvasta näkyy, en ole kukkapenkkejä siivonnut. Leikkasin lokakuun lopulla vieressä kasvavaa tuijaa ja roippeet ovat yhä paikallaan. Haravoimisen kaltaista rapsuttamista ei nyt kannata ajatellakaan. Tuuleen lentävät kaikki ajatusta keveämmät roskat.

Kaupasta tarttui mukaan kuvan kukkajuurakot tai sipuleita ne kai enemmän ovat. Tarhakriinumista tai keijunliljasta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta. Kuvissa näyttävät kauniilta ja jotain juttuja löysin netistä kummastakin. Taisin taas hankkia itselleni hoidettavia, sillä kumpikin kaipaa talvilepolämpötilaksi 10-15 astetta. Vinkkejä näiden kasvien elossa pitämiseksi saa vapaasti antaa.

 

Valoisat illat kutsuvat yhä enemmän ulkohommiin, mutta kutimetkin etsiytyvät käsiin. Vein isän hoivakodin kirpparille pinon sukkia, pipoja ja muutaman tumppuparin sekä mm. kynttilöitä. Kirpparimyynnillä on tarkoitus rahoittaa kotieläinpihan vierailu vanhusten iloksi. Aiemmin hoivakodissa on käynyt mm. laama, kanoja, pupuja, lammas ym. Toivottavasti rahaa kertyy ja eläinvierailu toteutuu. Hoivakodin vanhusten elämä on varsinkin näin korona-aikaan aika vaisua. Olen odottanut säiden lämpenemistä, jotta voin viedä isän ulos kävelemään. Lumisessa ja liukkaassa ympäristössä sokean kanssa käveleminen on hankalaa.

Pääsiäinen on vietetty. Pyhiksi ostamani keltaisten tulppaanien kimppu on edelleen kaunis ja hyväkuntoinen. Seuraava juhlimisen aihe onkin sitten vappu. Sitä ennen voi juhlistaa iloitsemalla kevään edistymistä vaikka joka ikinen päivä.

Myöhästyin ja sekös harmittaa

Iris reticulate 'Harmony'

Loistavat säät ovat jatkaneet puutarhahörhön hellimistä. Hyvä niin, sillä puusavotta on edistynyt suunnitellusti. Kroppa on hiukkasen jäykkä kaikesta aherruksesta ja posket kuumottavat auringossa olemisesta. Hiukan ehdin jo kiertää puutarhassa ja tutkia vauhdilla kasvavia piippoja.

Mukava porukka tulppaanipiippoja perjantaina.

Lauantaina lähdin aamulla iloisin mielin pihalle töihin. Heti talon päädyn ohitettuani näin jotain, mikä sai minut melkein itkemään. Peura oli jälleen käynyt vierailulla. Kuvan tulppaanit oli järsitty tehokkaasti tasamallisiksi. Kyyneliin sekoittui rankan pettymyksen lisäksi myös itsesyytöksiä, sillä en jaksanut aikomuksesta huolimatta perjantaina lähteä ruiskuttamaan Trico Gardenia piipoille. Olisi pitänyt jaksaa. Mennyttä on turha voivotella, vaikka ärräpäitä tekisi mieli nyt viljellä.

Lauantaiaamuna kaikki tulppaanit olivat tällaisia.

Tuho on yhtä laajaa kuin vuosi sitten. Silloin joihinkin tulppaaneihin tuli kukka ja sitä toivon nytkin. Jospa edes joissakin tulppaaneissa nuppuaihe olisi vielä lehtien sisällä alempana ja jaksaisi sieltä ylös ponnistaa.

Ilmeisesti tulppaaneissa oli riittänyt niin paljon syötävää, että joitakin krookuksia oli jäänyt kajoamatta. Surullisia nuo puolittain napsitut krookuksetkin on. Lisäksi peurat olivat napsineet huulillaan lukuisia kukkia ylös mullasta sipuleineen. Sipuleista on toki iloa tulevina vuosina, mutta nyt niiden voimat menevät uudelleen juurtumiseen.

Olin jo virittänyt verkkoaitoja talon molempiin päätyihin ja kuvittelin niiden riittävän esteeksi. Hetken aikaa olin ymmälläni, kunnes ryhdyin systemaattisesti seuraamaan peuran jälkiä. Multaan ja lumeen jäljet olivat jääneet hyvin. Myös kivituhkakäytävällä sorkan jäljen erottaa.

Eläin, tai ehkä niitä on ollut useampi, on tullut tieltä naapurin autokatoksen reunaa. Naapuri on parin vuoden ajan tukenut jyrkkää rinnettä autokatoksen sivulla rakentamalla sinne kolmiportaisen rakennelman. Peura on loikannut kottikärrysolamme yli meidän tukimuurille ja siitä onkin sitten ollut suora reitti alapihalle, jossa peura on kiertänyt napsimassa herkkuja vähän joka suunnassa. Jäljistä päätellen se on myös poistunut samaa reittiä. Talon toisessa päässä on jo mielestäni aukoton aitaviritelmä, eikä siellä näkynyt jälkiäkään.

Vasemmalla olevan tukimuurin ja oikealla olevan naapurin rakennelman väliin jäävään kottikärrysolaan pystytin ylimääräiseksi jääneen aitaelementin. Sen vasemmasta yläosasta vedin aitaverkon leikkimökin kulman kautta talomme nurkalle. Näin reitti alapihalle on ainakin tukittu. Oikeassa reunassa näkyy naapurin verkkoaita, jonka yli peurat halutessaan kykenevät loikkaamaan. Elän toivossa, että ne jatkavat autotallin reunaa naapurin pihalle ja sieltä kunnan alueelle. Eivätkä tule meidän puolelle. Tai jos loikkaavat meidän puolelle, joutuvat aitaan törmättyään palaamaan takaisin tielle.

Pidän aitaesteitä jonkin aikaa. Kesäisin peuroista ei ole ollut yhtä paljon haittaa, kuin tähän sipulikukka-aikaan. Kunhan kasvillisuus saavuttaa taas kesäiset mittansa, voin ainakin osan viritelmistä purkaa hetkeksi.

Ostin viime keväänä Trico Gardenia. Parin kokeilukerran perusteella en osaa sanoa tehokkuudesta mitään. Mustilan puutarhan uutiskirjeessä mainittiin, että heillä on ollut paljon apua Trico Gardenin käyttämisestä. Niin sitten laimensin koko pullollisen ainetta isohkoon pumppupulloon ja kiersin ruiskuttamassa sitä kriittisimpiin paikkoihin. Varsinkin talon sisäänkäynnin puolelle, joka pikkupuutarhaa lukuunottamatta on aitaamaton. Toimenpide on toistettava, vähintääkin sateen jälkeen. Pullo maksoi viime keväänä muistaakseni 19,90 € ja 250 ml riittää 10 neliöön. Ihan halpaa se ei siis ole, mutta varmasti koko rahan arvoista, jos siitä apu löytyy.

Autuas olo -blogin Cherin pyynnöstä laitan kuvan hakkeesta, jota meidän murskaavalla vempaimella tuli syöttäessäni sille kahden ison vaahteran verran oksia. Olisi ehkä pitänyt laittaa tulitikkurasia kertomaan mittaluokasta. Aika pientä tuo on. Jos tulitikkurasia on viisisenttinen, niin nuo ovat maksimissaan alle puolet siitä.

Sain siivottua kaikki havuoksat puiston puolelta meidän varaparkkipaikalle odottamaan kaatopaikalle kuskaamista. Multasäkit ovat täynnä oksahaketta ja puiston puolelta haravoimaani sahanpurua ja puun kaatumisesta syntynyttä sälää. Säkkejä on havuoksakasan takana toinen  mokoma lisää. Kaikki on tarkoitus viedä kaatopaikalle kierrätettäväksi mullan valmistukseen. Vasemmalla näkyvissä valkoisissa suursäkeissä on viime vuonna ostamaani kivituhkaa ja puutarhamultaa. Multasäkkien alla ja takana mäntypöllit odottavat pilkkomista. Niitä työstetään sitten ajan kanssa, kunhan saadaan pahin työmaa siivottua.

Lunta ei enää paljon tontillamme ole. Lähinnä naapurin rajalla, jossa isoihin kasoihin kolattu lumi on enemmän auringolta suojassa. Alapihalle johtavien portaiden päälle kolaamme lumet yläpihan käytäviltä, koska alapihalle voi ne harvat talvikäynnit tehdä myös puuvajan kautta. Hyvin portailtakin lumi on jo vetäytynyt, mutta tehostin sulamista levittämällä isommat paakut pitkin nurmikkoa. Sekös sai sulamiseen vauhtia.

Lämpimien ja aurinkoisten päivien jälkeen maanantaiksi on luvassa koleampaa ja vesisadetta. Ei haittaa, sillä vesisade sulattaa viimeisetkin lumet ja jäät. Toivottavasti maanantaina ei sentään tuule yhtä kovaa, kuin koko sunnuntaipäivän. Silloin vesi tulisi vaakatasossa. Mikäli säätiedotukset pitävät paikkansa, vietän monen päivän uurastuksen jälkeen kevyemmän päivän. Ehkä laskeudun kellariin touhuamaan daalioiden ym. juurakoiden kanssa.

Nauttikaahan kaikista kevään merkeistä!

Päivät hakettimen ja klapikoneen kahvoissa

Eranthis cicilica - Talventähti

 

Pääsiäisviikolle ei parempia kevätsäitä olisi voinut toivoa. Jos aamu onkin ollut vähän harmaakostea, iltapäivällä aurinko on paistanut lämpimästi. Lumi on sulanut kiitettävää vauhtia. Joitakin lumilämpäreitä pihalta edelleen löytyy. Varsinkin varjoisemmissa paikoissa ja siellä, mihin lunta on ahkerasti kolattu, tiiviitä kasoja edelleen nököttää. Myös alapihalle johtavat portaat on yhä kuorrutettu vähemmän puhtaalla lumella. Hyvin sekin sulaa.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Kuten tavallista, kaikki tapahtumat tuppaavat osumaan yhteen kasaan. Palatessani sunnuntaiselta hoivakotikäynniltä, alkoi auton pakokaasujärjestelmän varoitusvalo palamaan. Ohjekirjan mukaan valon syttyessä tulisi suunnata heti huoltoon. Ajoin kotiin juttelemaan asiasta Ukkokullan kanssa. Hän on parempi autoasioissa. Eikä reitilleni edes osunut ainuttakaan korjaamoa.

Saimme autolle huollon tuttuun paikkaan tiistaiaamuksi. Kulkuneuvo oli siis vietävä huollon pihalle jo maanantaina ennen sulkemista, sillä tiistaille oli sovittu vuosittainen nokisutarin käynti. Ja kolmen ison puun kaato.

Krookukset ja kevätvirkku ötökkä

Olimme jo pitkään suunnitelleet kadun vieressä kasvavan ison männyn kaatamista. Mänty oli hieman kallellaan naapurin suuntaan. Lisäksi se jäi alttiiksi koville tuulille kunnan metsikön suojan poistuttua. Samoin tontin rajalla kasvoi isokokoinen vaahtera, joka oli kallellaan talomme suuntaan. Tuulella vaahterasta putosi isoja oksia ja pelkäsimme sen olevan huonokuntoinen. Samaan syssyyn päätettiin kaataa myös talon toisesta päästä niinikään isoksi kasvanut vaahtera, joka taasen kasvoi liian lähellä taloa. Isoille puille suositellaan minimissään 6 metrin etäisyyttä talosta. 

Puiden kaato olisi ollut parempi hoitaa pari-kolme viikkoa aiemmin. Silloin puutarhasta ei olisi tarvinnut kantaa niin suurta huolta reilun lumikuorrutuksen vuoksi. Valitsemamme puunkaataja ehdotti luvan pyytämistä kunnalta, sillä kaksi kolmesta puusta olisi helpompi ja edullisempi kaataa tonttimme vieressä olevaan aukeaan puistoon. 

Tuumasta toimeen, vaan luvan saamisesta muodostuikin monen päivän ruljanssi. Oli työn takana löytää kunnan organisaatiosta oikea henkilö luvan pyytämiseksi. Nimiä saatuamme kyseisiä henkilöitä ei tavoittanut puhelimitse millään. Joko heidän puhelimensa oli jatkuvasti varattu, tai sitten kukaan ei vastannut. Eikä vastannut soittopyyntöihin. Tavoitettuamme jonkun langan päähän, hän ei ollutkaan mielestään oikea henkilö, vaan piti soittaa jollekin toiselle. Joka taasen käski soittamaan sille ensimmäiselle henkilölle. Melkoista pallottelua, jossa sitkeys lopulta palkittiin. Saimme luvan ja saatoimme sopia puunkaatajan kanssa urakalle ajan.

Tiistaina isä ja poika saapuivat kellontarkasti sovittuun aikaan puunkaatohommiin. Meidän tehtäväksi jäi lähinnä ihmetellä, sillä puunkaatajat kävivät jo ennakkoon tsekkaamassa kaadettavat puut. Ukkokulta on vuosien mittaan kaatanut tontiltamme useamman puun. Nyt kaadettavat olivat kuitenkin aika kriittisissä paikoissa ja mahdollisuudet vahingoille oli olemassa. Ammatti-ihmisiin on tällaisissa tilanteissa hyvä turvautua, eikä meidän tarvinnut katua. Puut kaatuivat tismalleen sinne, minne kaatajat suunnittelivat niiden kaatuvan. Kaadon jälkeen he vielä pätkivät rungot 35 cm:n pölleiksi. 

 
Kolmen puun kaatamiseen meni kaksi tuntia. Sen jälkeen alkoi meidän urakka. Ensimmäiseksi piti kantaa pöllit ja oksat pois puistoalueelta. Haravoin myös pienemmän moskan ja sahanpurun. Puiston puolelle, tonttimme rajalle jäi valtava oksa- ja havukasa, jonka kuskaamme arjen tultua kaatopaikalle. Lopuksi siivoan vielä loput roippeet puistoalueelta. 

Päältä päin tarkasteltuna en usko puistoon tulleen isompia vaurioita. Sinne kylvetty nurmikko on ylipäätään huonolaatuinen ja se ajetaankin maksimissaan kerran kuussa kesäkuusta syyskuuhun. Istutuksia ei alueella ole lainkaan meidän alapihan rajan viereen istutettuja mongolianvaahteroita lukuunottamatta. Niin ja leikkipaikan angervoja, jotka ovat kuitenkin kaukana kaadetuista puistamme.

Pitänee jossain välissä mitata männyn halkaisija.

Tiistai-iltapäivästä lähtien olen hakettanut vaahteroiden oksia. Ukkokulta on lyhentänyt sirkkelillä paksut oksat, jotka minä olen sitten pilkkonut klapikoneella. Vaahteroiden runkopöllit on jo viittä vaille klapeja nekin, mutta pitkäperjantaina klapikoneesta loppui hydrauliöljy, eikä sitä tietenkään mistään pyhäpäivänä saa. Työ jatkuu viikonloppuna, kunhan saadaan klapikone käyttökuntoon. Kun vaahteroista syntyneet klapit on pinottu puuvajaan kuivumaan, on varaparkkipaikalle koottujen mäntypöllien pilkkomisen vuoro. Ensin pitää kuitenkin saada puistonpuoli ja pihan kulkuväylät siistittyä.

Puun kaatamisesta tulee iso määrä sahanpurua ja kaikenlaista pientä sälää, jota ei voi oikein kompostiinkaan laittaa. Olen haravoinut ja laittanut moskan multasäkkeihin, jotka on tarkoitus kuskata männynoksien kanssa kaatopaikalle. Siellä oksat haketetaan ja käytetään puutarhajätteen ohella mullan valmistukseen. Normaalisti kaikki oksahake uppoaa omalle tontille, mutta nyt haketta tuli niin paljon, että aion senkin viedä kaatopaikan puutarhajätekeräykseen.

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kyseli kokemuksia oksahakettimista. Vastasinkin hänelle kommentillani, mutta hyvä näistä asioista on jutella enemmänkin. Puutarhassa syntyy helposti iso määrä oksia, joita tuskin kukaan jaksaa ja viitsii pienillä sekatööreillä kompostiin silputa. Oksat saa kunnon hakettimella helposti ja nopeasti pieneksi materiaaliksi, jonka voi kuskata vaikkapa pensaiden tyvelle.

Meillä oli aiemmin käytössä kaksikin Black&Deckerin leikkavaa oksasilppuria. Niiden kanssa pärjättiin monia vuosia, mutta toive jämäkämmästä vekottimesta oli pitkään ilmassa. 2015 päätettiin hankkia kunnon oksasilppuri ja asiaa eri puolilta pohdittuamme hankimme kuvan murskaavan laitteen. Sillä on haketettu kaikki puutarhasta tulevat oksat aina n. 40 millin vahvuisiin saakka. 

Syksyllä syötän koneeseen myös perennanvarsia. Meillä on paljon töyhtöangervoja ja iriksen lehdetkin silppuan laitteella. Pehmeämmät perennat saattavat välillä juuttua, mutta siihen auttaa syöttää joko samanaikaisesti tai perennojen välissä jämäkämpää materiaalia, kuten oksia. Silputtu aines kypsyy kompostissa huomattavasti nopeammin. Tällaista massaa kuskaan myös puiden ja pensaiden alustoille. Sinne ne katoavat.

En ole Boschin mannekiini, mutta mielestäni hyvästä kannattaa kertoa muillekin. Tykkään laitteen jämäkästä olemuksesta, alla olevasta laatikosta, jonne silputtu materiaali kerääntyy, eikä tämän laitteen käyttökään ole järin vaikeaa. Laite vetää oksia, joten niitä ei tarvitse väkisin sisään työntää. Peruutus tapahtuu omaa nappulaa painamalla. Toki tämäkin laite joskus jumittuu, mutta isoja ongelmia meillä ei sen kanssa ole ollut. Kovassa käytössä tämä oksasilppuri palvelee meitä jo kuudetta vuotta. Minusta työ vaatii kunnon välineet. Rimpuloiden kanssa tulee vain kiukkuiseksi. 

Iris Frozen Planet

Puutalkoiden vuoksi puutarha on jäänyt kakkossijalle. Pikaisesti ehdin tehdä tarkastuskierroksen, jonka antimilla elän taas seuraavaan kertaan. Mitä nyt aina ohimennessäni kurkotan nähdäkseni yhä lisääntyviä piippoja ja avautuvia kukkia.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Sipulikukkien ohella myös monet perennat osoittavat heräämisen merkkejä. Kevätkaihonkukka kuuluu yleensäkin kevätvirkkuihin, mutta ilokseni löysin myös safiirihortensiasta eloa. Kuten sanottu, kovin tarkasti en ole vielä edes ehtinyt kaikkea tutkimaan. Kunhan saan oman osuuteni puutalkoista hoidettua, pystyn paremmin keskittymään puutarha-asioihin. Niin kovasti kuin mieleni tekisikin kykkiä puskien äärellä, en henno jättää Ukkokultaa yksin urakoimaan pöllien kanssa.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksetkin ovat heränneet. Istutin niitä viime vuonna myös talon sisäänkäynnin puolelle ja sielläkin vihreät versot kurkkivat jo lumen keskeltä. Olen virittänyt pihalle monelaisia verkkoaitoja, jotta peurat eivät pääsisi pikkuisia ilonaiheitani mutustelemaan, kuten viime keväänä.

Sanoin Ukkokullalle tyhjentäväni kompostorin huomenna hänen lähtiessä hakemaan hydrauliöljyä klapikoneeseen. Ukkokulta kysyi, minne meinaan kompostimullan kuskata. Kaipa hän sitä ihmetteli, kun kielsin häntä kärräämästä oksahaketta pensaiden alle vedoten maan olevan vielä jäässä. Hakekerros hidastaisi maan sulamista. Sanoin laittavani kompostimassan jälkikypsymään alapihan kannelliseen kompostoriin. Tai kääntäväni sen kasvimaalle. Johon Ukkokulta vastasi, että meillä onkin nykyisin kasvimaan sijasta peuramaa.

Crocus species Fuscotinctus

Lupaan taas kommentoida postauksianne ahkerammin, kunhan pääsen tässä kevätruljanssissa normaaliin päiväjärjestykseen. Nyt olen ollut iltaisin aivan naatti ja lähinnä kaatunut peiton alle. Kiitos aktiivisen ahertamisen ja tuntien oleskelun raittiissa ulkoilmassa.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa ja iloisia kevätpäiviä kaikille!