Pihalla pää kolmantena jalkana

Scilla bifolia - Pikkusinililja

 

Kevään saapuminen on laittanut puutarhaihmisen aikataulun koetukselle. Pihalla olisi niin paljon tekemistä, mutta kun ei vaan joka paikkaan millään ehdi. Ei vaikka kuinka haluaisi. Kullekin päivälle on laadittava etukäteen jonkinlainen marssijärjestys, jotta tärkeimmät asiat saisi hoidettua. Koko ajan jossain takaraivossa tykyttää ajatus, että päivän päätteeksi olisi kiva saada tallennettua näkymät ja tuoreet piippoilmestykset myös kameralla. Melkoista tukka putkella tai pää kolmantena jalkana menemistä päivästä toiseen. Positiivista, etteivät nämä pihakiireet stressaa laisinkaan. Puutarhaihmisen karkkikaupassa olemista tunnista toiseen.

Iris reticulata 'Katharines Gold'

Kurgaanin syksyllä istutetut kevätkurjenmiekat ovat alkaneet avautua, ryhmä toisensa jälkeen. Edellisessä postauksessa nimet menivät totaalisesti pieleen, mikä ei ollenkaan himmennä kukkivien kauneutta. Eikä myöskään iloa ja mielihyvää siitä, että ovat nousseet ihailtavakseni.

Puutarhani ensimmäiset Katharines Goldit ovat avoinna. Aika herkullisia. Jopa niin herkullisia, että päätin hankkia näitä syksyllä lisää. Tämän lupauksen kun vielä silloin muistaisin.

Iris reticulata 'Harmony' tai 'Alida'

Edellisessä postauksessa oli kuvia niistä Kurgaanin kevätkurjenmiekoista, jotka olivat tuolloin avautuneet. Harmonyksi tai Alidaksi mainitsemani onkin Saaripalstan Sailan tunnistuksen perusteella Clairette (kuva alempana). Sellaista en ole tilannut tai istuttanut, vaan eipä haittaa yhtään. Kiva saada uusi tuttu, vaikka tahattomastikin. Nyt uusi satsi iriksiä on avautunut. Nämä ovat Harmonya tai Alidaa. Yritin nettikuvien perusteella selvittää, kumpi on kyseessä. Ei selvinnyt.

Älkää yhtään kursailko, otan mielelläni vastaan ehdotuksia ja korjauksia kasvinimiin.

Iris reticulata 'Clairette'

Tilasin syksyllä hollaintilaiselta firmalta mm. kevätkurjenmiekan sipuleita. Sinistä Alidaa ja Harmonya, lilaa Rejoicea ja Paulinea. Alidan tai Harmonyn tilalle olen siis saanut Clairettea. Lilakukkaisista toinen on avautunut ja senkin tunnistus meni minulta vikaan. Kyseessä on Pauline. Rejoice avautunee pian. Kiitos jälleen Saaripalstan Sailalle tunnistuksesta.

Ehkä koen yltiöpäistä optimistuutta sipuleita istuttaessani, kun kuvittelen keväällä muistavani nimet ja istutuspaikat. Toki laadin istutuslistan, mutta yhden istutuslistan kanssa keväällä kiertäminen ei välttämättä valaise kunkin paikan sisältöä kovinkaan hyvin ilman sitä nimikylttiä. Kummallista lipsumista kaikkinensa kirjoittaa istutuslistaan jokaisen neljän kevätkurjenmiekan paikaksi "Kurgaani, kentän puoli". Hohhoijaa, enemmän tarkkuutta jatkossa, kiitos.

Syksyllä on ryhdistäydyttävä istutettavien sipulien nimilappujen kanssa. Jospa kirjoittaisi nimitikut valmiiksi jo siinä vaiheessa, kun on klikannut sipulitilauksen "lähetä"-nappulaa. Tai kaupasta kannettuja sipulipussukoita käsissään pyöritellessä. Sitten vain sipulit maahan ja nimitikku perään. Olisi keväällä paljon helpompaa pohtia, mitä tuli tähänkin laitettua. 

Iris reticulata 'Purple Hill'

Ruusupenkin Purple Hillit ovat pärjänneet kiitettävästi. Nämä on nimittäin istutettu jo 2020. Osa nupullaan olevista jää kuvan ulkopuolelle. Joissakin paikoissa kevätkurjenmiekat ovat hävinneet ensimmäisen kevään jälkeen. Netin mukaan kevätkurjenmiekat ovat kotoisin Lähi-Idän vuoristoista, jossa ne ovat sopeutuneet kuivaan ja hiekkapitoiseen maahan. Sen perusteella minun lienee jatkossa viisasta istuttaa iriksiä ylä- ja alapihan erottavaan rinteeseen. Siinä hiekkaa riittää ja sinne kyllä mahtuu.

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin'

Mainio yllätys oli löytää yksi ainut Katharine Hodgkin Ovaalipenkin päädystä. Merkintöni paljastavat, että olen istuttanut Katharineja tuohon paikkaan syksyllä 2014. Vuosiin en ole Ovaalipenkissä iriksiä nähnyt. Kaiketi Katharinen sipuli on tullut häirityksi siirtäessäni sinne viime kesänä mm. patjarikkoa toisesta paikasta. Joku sarvipää kurkistaa kukassa vasemmalla puolella.

Auringon ilmestyessä pilvien takaa, alkaa puutarhassa surina ja pörinä. Jos ne äänet vain lintujen sirkutukselta ja sepelkyyhkyjen huhuilulta kuulee. Siniset krookukset ovat pörriäisten suosiossa. Kuvaamisessa saa olla vikkelä, sillä usein ehtii nähdä vain vilauksen takajaloista, kun pörriäiset sukeltavat terälehtien keskelle.

Crocus species Fuscotinctus

Kurgaanin keltaiset Fuscotinctukset eivät pahemmin pörriäisiä houkuttele. Puutarhurin näkökulmasta tällaiset auringonkeltaiset kukkamättäät tuovat iloa ja virkistystä silmille. Nämä syksyllä 2019 istutetut krookukset viihtyvät ja lisääntyvät mukavasti.

En ole krookuksia jakanut syystä, ettei meidän puutarhaan ole liiemmin syntynyt tiiviitä krookuslämpäreitä. Doradin sivuilla mainitaan 4 vuoden välin olevan sopiva krookusten jakamiselle.

Erythronium 'Pagoda' - Koiranhammas

Ensimmäiset koiranhampaat kurkkivat Kiemurapenkissä. Päivänliljapenkistä en vielä koiranhampaita löytänyt, vaikka se vapautui lumesta ennen Kiemurapenkkiä. Toisaalta nämä Kiemurapenkin koiranhampaat ovat vanhempia. Ehkä teinit eivät jaksa kovin varhain herätä? 

Koiranhampaat ovat saaneet nimensä sipulin (juuripaisennus) muodosta. Eipä näin äkkipäätä muistellen tule mieleen, miten olen koiranhampaat istuttanut. Nyt selvisi, että paksumpi pää on laitettava 5-7 cm:n syvyyteen. Ehkä meikäläisen kannattaisi panostaa kissanhampaisiin, kun ne ovat meikäläiselle tutumpia. Jos vain kissanhampaan -nimisiä kasveja eteen sattuu.

Tulipa sylvestris - Metsätulppaani

Metsätulppaanien herääminen on iloinen asia. Viime vuonna peura kävi juuri näitä tulppuja napostelemassa ja siksi kukinta jäi vaatimattomaksi. Nyt on toivottava peurojen pysyvän poissa. Kiersin perjantaina koko puutarhan suihkuttaen Tricogardenia piipoille. Viime vuonna käytössä ollut paineruisku ei enää suostu toimimaan. Peukalo-etusormiote sai pitkän päälle oikean käden puutumaan käyttäessäni tavallista suihkupulloa. Otan mielelläni vastaan vinkkejä kunnollisista suihkepulloista. Kokoa saa olla vähän enemmän, kuin mitä ne tavalliset kukkien sumuttamiseen tarkoitetut omaavat.

Pihan siistimisen ohessa tyhjensin kasvihuoneesta sinne talven ajaksi säilömiäni puutarhakoristeita ja muita tavaroita. Kasvarin pesin jo syksyllä. Vielä menee tovi, ennenkuin tomaatit ja kurkut voivat muuttaa kasvariin. Ne saavat kasvaa edelleen kellarin kasvivalaisimen huomassa. Sain sentään laitettua tomaateille tuet, kun niille on kertynyt jo mittaa mukavasti. Kurkut vasta koulin isompiin purkkeihin. Toukokuun puolella aion virittää tuplaharsot kasvariin pitkille sivuille, koska niitä tarvitaan tuomaan ylimääräistä lämpöä yöpakkasia vastaan tomaattien siirtyessä kasvariin.

Tuoksuherneet ovat itäneet. Siirsin ne jatkamaan kasvuaan kasvihuoneeseen. Ne kestävät kylmyyttä jopa -8 asteeseen. Kussakin purkissa kasvaa yhtä tuoksuhernettä. Kylvin kuutta eri lajiketta. En ottanut ruukkuja pois muovipusseistaan, vaan laitoin taimet pusseineen isoon muovilaatikkoon. Kannen jätin raolleen, jotta taimet eivät pakahdu. Aurinkoisina päivinä lämpötila nousee kasvihuoneessa jo kesäisiin lukemiin.

Olen toiminut tuoksuherneiden kylvössä ja kasvatuksessa ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan muutaman vuoden ajan. Enkä enää muita ohjeita käytä, sillä vihdoin pääsen Cecilian opeilla nauttimaan onnistuneesti tuoksuherneiden kauneudesta.

Poistin lopulta viimeisetkin jänisverkot kasvien ympäriltä ja päältä. Nyt ei enää tarvitse loikkia istutusalueilla maasta herääviä piippoja ja puiden ja pensaiden silmuja varoen. Poistin myös tulppujen ja krookusten päälle laittamiani verkkoja, kun huomasin etenkin tulppaanien nousevan jo verkkojen rei'istä ylös. Riskinä on löytää aamukierroksella syötyjä piippoja penkeistä ja peurojen sylkemiä kukkasipuleita käytäviltä. 

Verkkoshow on näköjään jokakeväistä ja -syksyistä tempoilua, miten niiden kanssa olisi kulloinkin viisasta toimia. Saisikohan vaikkapa Korkeasaaresta pari ilvestä vuokralle kotipihaan? Tarjoaisin palkaksi niiden itse pyydystämiä peuroja ja tarvittaessa myös paijaamista ja rapsuttelua. Kissoista tykkään. Isompikokoinen hyötykissa voisi olla uusi kokemus.

Lumi on sulanut pihasta lähes kokonaan. Varaparkkipaikan kupeessa oli perjantaina vielä pieni lämpäre. Levitin sitä laajemmalle haravalla. Myös tonttinaapurin rajalla, puskanurkassa on vielä jäinen lumikeskittymä. Siihen kun lunta on kolattu ihan ensilumesta saakka. Paikalla kasvaa idänvirpiangervoa, joka ei talvisesta lumikuormasta ole moksiskaan. Sieltä se nousee pian taakasta vapauduttuaan. Leikkasimme viime kesän purkanurkan idänvirpiangervot maan tasalle, kun olivat pitkään siinä kasvettuaan risuttuneet pahasti. Vuosien seurannalla ja samoin toimimalla tiedän niiden olevan pian taas entistä ehommat. 

Toissa keväänä tilatusta suursäkkimullasta on enää ripaus jäljellä. Pussin pohjalla on ehkä noin kottikärryllinen multaa. Itse multa on jo säkissä sulanut, mutta säkin päälle kertynyt vesi on jäätänyt suuaukon umpeen. Perjantaina poistin suurimman osan vedestä. Samalla kiskoin hantaakeja ylemmäs, jotta pinta sulaisi. Saisin mullan vihdoin säkistä muualle.

Scilla forbesii - Kevätkirjotähti

 
Multasäkin vieressä on kesäisestä käytävien kivituhkapinnoitteen uusimisesta jäljelle jäänyt kasa. Siitä osa menee kasvimaan reunaan, kunhan ehdin kärräämään. Loppu sijoitetaan parhaillaan purettavana olevan leikkimökin paikalle.

Pitkän pohdinnan tuloksena totesin, että multaa on taas tilattava. Kellarissa on jäljellä seitsemän 45 litran säkkiä. Niistä riittää vain puoleen kasvihuoneeseen menevien istutusaltaiden sisällöstä. Edellisvuotiseen tapaan päädyin tilaamaan Hankkijalta lavallisen Biolanin Mustaa multaa. Multa saapuu todennäköisesti alkuviikosta. Tiedossa on siis ankaraa kantamista, kun ainakin osa säkeistä on järkevää siirtää lähemmäs muita työmaita.

Perjantaina äänimaailma pihalla oli melkoista. Kurkiauroja lensi taivaalla yksi toisensa jälkeen. Komeaa kuultavaa ja katsottavaa. Välillä kurkien törähtelyä kuului ihan läheltäkin, mutta silmä ei niitä löytänyt. Taisivat mennä puun latvojen takana. Myös joukko joutsenia lensi vakaasti kohti pohjoista. Jokin juttu niillä oli keskenään, kun törähtelivät ahkerasti kulkiessaan.

Pitänee ladata kännykkään joku sopiva äppi, joka helpottaisi lintujen tunnistamista niiden äänistä. Toisaalta minulla on harvemmin kännykkä mukana pihatöissä ollessani. Perjantaina oli, kun varauduin multakuorman saapumiseen.

Lauantaina meinasi mennä iltapäiväkahvit väärään kurkkuun, kun pihamaalla kohti sisäänkäyntiä tepasteli fasaani. Tapiolassa vuosikausia sitten asuessa niiden töräyttelyyn tottui jopa niin, ettei ikkuna auki nukkuminen kesäaikaankaan häiriintynyt. Meidän nurkilla fasaaneja ei liiemmin ole ollut. Joku yksittäinen lintu näiden vuosien aikana on pihaan eksynyt. Edellisestä varmaan 20 vuotta.

Ikkunan läpi kuvaaminen ilman pitkää zoomia ei kovin hyvin onnistu. Useimmat linnut myös säikähtävät, kun nostan sälekaihtimen ylös. Fasaani ei häiriintynyt mistään. Pikkulinnut suhahtelivat sen yli ja ohitse. Tämä ukko se vain jatkoi tepasteluaan ja multamaan pöyhimistään. Vähän aikaa metrin päässä fasaanista käveli myös sepelkyyhky. Fasaani töräytti kerran kunnolla, jolloin sepelkyyhky lehahti marjakuuseen ja pian sieltä pois.

Aikansa mullasta talvilintujen maahan pudottamia siemeniä pöyhittyään fasaani käveli Pikkupuutarhaan. Siellä se istahti jouluruusujen ja lumikellojen viereen sulattamaan syömäänsä ruokaa.

Nyt on päästy kevään makuun oikein kunnolla. Tulevalle viikolle on luvassa koleampaa, yöpakkasiakin. Yhdessä iltapäivälehtilööpissä uhattiin takatalvella ja lumella eteläänkin. Räntää ja lunta on ennenkin satanut huhtikuussa, toukokuussakin. Ne on tilapäisiä esteitä matkalla kohti kesää. Ei alistuta takatalviuhkailuun, vaan nautitaan joka hetkestä piippoja etsien ja ihaillen.

 

Ei vettä, räntää raskaampaa...

Näkymä työhuoneen ikkunasta 9.4.21

 

Hyvin pitävät säätiedotukset paikkansa. Perjantaille luvattiin kovaa tuulta sekä vettä, räntää ja jopa lunta. Ihan kaikkea on saatu, enimmäkseen vettä. Tuulee niin kovaa, että jopa tiilitalon nurkat valittavat. Meillä on tuulikello sekä sisäänkäynnissä että talon toisella puolella, terassilla. Kilinä on kaikkea muuta, kuin hentoa ja mieltä rauhoittavaa soljuntaa. Niin vimmattua kilkatusta, että pelkään taas joutuvani uusimaan tuulikellojen langat.

Torstai-illan säästä ei voinut seuraavan päivän myräkkää mitenkään ennustaa. Pilvenhattaroita lipui taivaalla rauhalliseen tahtiin ja aurinko paistoi mukavasti ihan laskeutumiseensa saakka. Kiersin puutarhassa tarkastamassa piippotilannetta ja tutkimassa, löytyykö vielä lumilampareita. Varjoisimmissa paikoissa muutamia tiiviitä lumikasoja vielä löytyi. Suurin osa puutarhasta on kuitenkin jo vapautunut lumitalven ikeestä.

Verkko omenapuun alla odottaa paluuta kuvauksen jälkeen lumikellojen suojaksi.

Läheltä katsottuna penkeissä ja hedelmäpuiden alla on elämää roppakaupalla. Hiukan etäämpää maisema on vielä melko valju. Nurmikko on paikoin litsislätsis-märkää, eikä sen päällä tee mieli kovin paljon kulkea. Kovasti tekisi jo mieli mennä putsaamaan paikkoja roskista ja laittamaan kanttausurat kuntoon. Ehkä sentään odotan vähemmän tuulista päivää. Myrskyssä joutuisin jokaisen vaahteranlehden henkilökohtaisesti juoksemaan kiinni.

Puusavotta alkaa olla voiton puolella. Mäntypöllit odottavat edelleen pilkkomista, mutta niiden kanssa ei ole pidetty kiirettä. Ne ovat sopivasti muilta toiminnoilta sivussa varaparkkipaikalla. Viikolla vuokrattiin kaatopaikalta peräkärry, jonka kanssa tehtiin kolme reissua havuja ja männynoksia kaatopaikalle kuskaten. Menipä niissä kuormissa myös monta säkillistä oksahaketta, joita ei millään olisi saanut meidän tontille tässä vaiheessa uppoamaan. Taajamatontilla kun ei ole liiemmin paikkoja, joihin kuukausiksi tai vuosiksi voisi varastoida erilaisia maa-aineksia myöhempää käyttöä varten. Hetken mietin, olisinko tarjonnut haketta kylän fb-sivuilla jollekin halukkaalle. Jäi tarjoamatta. Muutenkin elämässä on ihan riittävästi  kaikenlaista säätämistä, joten jotkut asiat on vain helpompi hoitaa suoraviivaisesti.

Alcea rosea - Salkoruusu

Piippojen lisäksi monenmoista herääjää ilmaantuu esille puutarhan mullasta. Kevätvuohenjuuri on aina kevätvirkku, mutta niin näkyy heräävän myös salkoruusu ja monista päivänliljoistakin on jo hennonvihreitä kärkiä näkyvissä. Komeamaksaruoho, kuten muutkin maksaruohot ovat kasvunsa alussa. Alppikärhö kuuluu jokavuotisiin varhaisherännäisiin, vaan yllätys oli löytää eloa myös parista muusta kärhöstä.

Fritillaria imperialis

Pulleat piipot ja nuput ovat minusta kerrassaan mainiota katseltavaa. Miten valtavasti tuollaiseen pieneen olemukseen latautuu energiaa ja kasvuvoimaa. Vuosien varrella olen istuttanut useammankin keisarinpikarililjan, joista kahteen paikkaan kotiutuneet ovat onnistuneesti myös kukkineet seuraavina keväinä. Yhdessä paikassa piipot nousevat puskien ahkerasti lehtiä, vaan eivät kuki. Olen antanut niiden olla, sillä nämä piipot eivät tule syödyiksi. Niiden haju karkoittaa toivon mukaan muitakin ei-niin-toivottuja vierailijoita. 

Fritillaria imperialis

Olopihan Allaspenkissä keisarinpikarililjat komeilevat peurojen syömien tulppujämien keskellä. En ole enää kohta kolmeen vuoteen haistanut näiden voimakasta "tuoksua", mutta muistikuvissani tiedän sen leijailevan noiden piippojen lähistöllä.

Puutarha tuottaa monenlaista iloa. Myös huumorilla on siellä tilansa. Viime vuonna kohensin Pikkupuutarhan käytäviä reunustamalla ne turveharkoilla. Raskas ja päivästä toiseen jatkuva kaivutyö sai aikaan oikopolkuja työskentelytapoihin. Yleensä kärrään kaivamisen tuotokset toisaalle, lähinnä kompostoitavaksi. 

Kun kaivaminen vain jatkui ja jatkui ja syksy painoi päälle, heittelin välillä tuppaita pensaiden alle. Ajattelin niiden sinne maatuvan ja sopeutuvan. Kuten usein tekevätkin. Niin vain tuppaiden ohessa puskiin on lentänyt pikkusipuleita. Takuuvarmasti tiedän, etten ole talventähtiä norjanangervojen tyveen istuttanut. Ehkä nämä yksilöt voisi jossain vaiheessa kaivaa ja siirtää pois, sillä syksyllä leikattujen angervojen myöhemmin kasvaessa keltaiset auringot eivät pääse enää oikeuksiinsa.

Syyspenkin tulppaaneita, joiden nimi selvinnee myöhemmin.

Kävin viikolla myös moikkaamassa isää hoivakodissa. Hän oli päivätorkuilla sängyssä, joten tapani mukaan tsekkasin hänen vaatekaappinsa. Se on yleensä hyrskynmyrskyn ja vaatii joka käynnillä edes pintasilauksen. Isä ei itse vaatteita kaapistaan ota eikä sinne laita, sillä hän ei näe mitään. Säännöllisen järjestelyn vuoksi enää ei tarvitse molempia kaappeja kokonaan käydä läpi. Tällä kertaa löysin kirkkaanpunaisen t-paidan, joka kokonsa ja värinsä puolesta kuuluu jollekin toiselle. Pesulapun "osoitteenkin" mukaan paita sai lähtökäskyn. 

Pikkulasten vanhemmat tietävät, kuinka päiväkoti-ikäisten kaikki vaatteet on merkittävä nimilapuilla. Monille voi olla yllätys, että näin toimitaan myös hoivakotiasukkaiden vaatteiden ja liinavaatteiden kanssa. Kaikki menee yhdessä läjässä samaan pesukoneeseen, joten jollain tavoin puhtaiden vaatteiden paluu oikeille omistajilleen on taattava.

Iris Katharine Hodgkin

Asioille lähtiessäni pyrin niputtamaan samassa suunnassa hoidettavat tehtävät yhteen kertaan. Mahdollisuuksien mukaan. Niinpä hoivakotireissulla kävin myös vaihdattamassa rannekelloon uuden pariston, ostin takakontin täyteen multasäkkejä ja vein SPR:n Konttiin kierrätykseen joutavaa vaatetta. 

Kultasepänliikkeessä oli rannekelloja jonossa paristonvaihtoon, joten myyjä kehotti minua käymään vaikkapa ruokaostoksilla. Pääosan ruokaostoksista tilaamme tällä hetkellä kotiin toimitettuina. Tuumasin, että voisin sentään käydä hakemassa kimpun kukkia kotiin.

Heti kaupan sisäänkäynnin jälkeen törmäsin kukkajuurakkojen laatikoihin ja siihenhän minä juutuin erään papparaisen kanssa valikoimaa tonkimaan. Päällimmäisenä oli daalioita ja gladioluksia, joista en tällä kertaa ollut kovin kiinnostunut. Ostoskoriin sujahtivat:

Phlox paniculata 'Amethyst' 1 kpl - Syysleimu, lila
Phlox paniculata 'Bright Eyes' 1 kpl - Syysleimu, punavalk.
Phlox paniculata David' 1 kpl - Syysleimu, valkoinen
Helenium autumnale 1 kpl - Syyshodekukka
Achillea millefollium 1 kpl - Siankärsämö, vaaleanpun.
Liatris spicata 20 kpl - Punatähkä, punainen ja valkoinen
Astilbe x arendsii 'Brautshleier' 1 kpl - Jaloangervo valk.
Astilbe japonica 'Europa' 2 kpl - Jaloangervo vaal.pun.

Aion laittaa kaikki juurakot purkkeihin juurtumaan ja kasvamaan, jotta ne voi myöhemmin kesän aikana istuttaa puutarhaan. Kuinka kävi sille aikomukselle ostaa kukkakimppu kotiin? Sekin toteutui. Hain toisesta kaupasta ison kimpun pieniä neilikoita, jotka ovat oivallisia maljakkokukkia pitkän kestävyytensä vuoksi.

Siemenestä kasvatetut pelaguut odottavat työhuoneen ikkunalla kesäilmoja.

Tokihan sitä toivoisi kevätauringon paistavan ja sallivan haravan tai lapionvarteen tarttumisen. Toisaalta tällaiset sadepäivät ovat tarpeellisia, jotta kotityötkin tulevat ajallaan hoidetuiksi. Nyt on lakanat vaihdettu, pesty ja mankeloitu. Perunkirjoitukseen liittyviä paperiasioitakin olen saanut hoidettua eteenpäin. Tietokoneen ääressä ei tee yhtään mieli lämpimänä päivänä istua, vaikka laskut on maksettava ajallaan ja sähköpostit hoidettava. Sadepäivänä hoidettu rästitehtävien purku sallii taas monta huoletonta pihapäivää, kunhan sää sen suo.

Iris Frozen Planet

Välillä elämä on kuin unta,
joskus taas tuntuu satavan vain räntää ja lunta.
Liian usein pienet tärkeät asiat unohtuu,
ja ne huomaa vain kun jotain tapahtuu.
Ihaile voikukkaa tai kudo villasukkaa,
mutta älä pienten hetkien tärkeyttä hukkaa!

 

Mukavaa viikonloppua kaikille!