Piippobongaajan juhlaviikot avattu

Johan on ollut mahtava pääsiäinen. Aurinko paistaa, linnut laulaa ja lumi sulaa silmissä. Muuta puutarhaileva ihminen ei tarvitsekaan. Tällaisia päiviä on odotettu pitkään ja hartaasti.  Vihdoin voi avata ovia ja ikkunoita ulos. Elämä laajenee kodin seinien ulkopuolelle, eikä sohvakaan enää kutsu syliinsä.

Pörriäiset valtasivat auringossa avautuneet krookukset.

Lauantaiaamuna lähdettiin Ukkokullan kanssa pitkälle lenkille. Kierrettiin melkein koko kylä. Yli kahden tunnin lenkki lämpimässä kevätsäässä oli innostavaa. Katse harhaili vuoroin taivaalle lintujen lentoa seuraillen, vuoroin pitkin pientareita ja puskia mahdollisia leskenlehtiä etsien (ei näkynyt). Kotona ruoka maistui lenkin jälkeen. Seuraavana aamuna reippailu tuntui jäykkyytenä talven laiskistamissa lihaksissa.

Kevään ensimmäinen perhonen krookuksissa.

Uutisissa mainittiin tulevan kesän kärsivän pölyttäjäkadosta. Krookukset houkuttelevat luokseen surinaa ja pörinää. Tämä on muistettava ensi syksynä sipulikasveja valittaessa. Lisää krookuksia ympäri pihaa, jotta kaikkein aikaisimmillakin pörriäisillä olisi ruokaa tarjolla.

Crocus sieberi Firefly - tai sitten ihan joku muu

Perjantaina ja lauantaina kiersin pihassa lähinnä kameran kanssa ihastelemassa ja ihmettelemässä. Sormia kyllä pisteli päästä haravan varteen ja noukkia tuulen talven aikana pudottamia oksia ja muuta sälää. Tässä vaiheessa vielä maltoin mieleni, sillä joissakin paikoissa oli vielä lunta. Ja nurmikkokin edelleen aika märkä.

Crocus species Fuscotinctus

Piippoja nousee sieltä täältä. Jotkut muistin ja tunnistin heti nähtyäni. Joidenkin piippojen nimi piti syynätä sisällä istutuslistasta. Valitettavasti en ole kovin taitava tunnistamaan eri kasveja verson kärjestä tai nupun asennosta. Harvoin lähden edes arvuuttelemaan, vaan mieluummin tukeudun faktaan.

Crocus crysanthus 'Romance'

Mietin, vaikuttaako sipulin ikä sen kukintaan? Laji ainakin vaikuttaa. Nämä krookukset on istutettu viime syksynä. Niiden sijainti on valoisa ja lämmin, mutta moniin vuosia aiemmin istutettuihin ja kukassa jo oleviin verrattuna nämä vasta heräävät.

Siellä täällä mullan pinnassa on pieniä sipuleita, joita routa on nostanut ylös. Osan painoin takaisin multaan, jos se vain onnistui. Paikoin ei onnistunut, kun mullan alla oli vielä maa kohmeessa. Kuvan krookus näytti aukovan suutaan kuin kala kuivalla maalla. Sille etsin aurinkoisen paikan, jossa sain sen sipulin mullan sisään.

Scilla forbesii (Chionodoxa luciliae) - Kirjokevättähti

Lauantaina Vasenrinteen scilloissa on jo väriä näkyvissä ja maanantaina ensimmäiset avoinna. Hetken päästä sinisen scillameren aallot huojuvat koko rinteessä ja sen yläpuolella. Aalloilla purjehtii silloin myös kevätkaihonkukkia, eikä aikaakaan, kun joukkoon liittyvät myös lemmikit. Kevään sininen taika on nähtävissä niin  maassa kuin taivaalla.

 
Marjapensaiden välissä on isompi aukko, jonka täytin syksyllä sipuleilla. Krookuksia istutin mix-pussukan eli värien sekamelskaa on niiden puolesta nähtävissä. Samaan paikkaan laitoin myös Darwin-tulppaaneja, jotka nekin ovat päättäneet herätä.

Olopihan Allaspenkissä ollaan myös hereillä. Vaikka alue on muuten hyvin valoisa ja aurinkoinen, takareunan isot tuijat pitävät paikan pitkään lumen ja jään vallassa. Lauantaina kuvaan osui luntakin, sunnuntaina vasemmalla oli enää pieni jääpläntti ja maanantaina loputkin lumet katosivat.

Kaikenlaiset verkko- ja risuviritelmät eivät ole niitä mieluisimpia katseltavia. Jos on valittava, katsooko väliaikaisia viritelmiä vai tarjoaako piipot jäniksille ja peuroille, on vastaus selvä. Aion poistaa ainakin suurimmat havut. Koska kellarissa ei ole enää palaakaan verkkoja, käyn suihkuttamassa TricoGardenia piippojen läheisyyteen. Talon molemmissa päissä on myös väliaikaiset verkot peurojen varalta. Peurat hyppivät 150-senttisen verkkojen yli, mutta hiljaiseen aikaan kulkevien sorkkaeläinten kulkua toisaalle ne hiukan ohjaavat.

Ensimmäiset narsissitkin kurkkivat jo Vatukkalaatikossa. Sunnuntaina kaikki lumi oli sulanut. Jälleen kerran ihmettelen, miksi en istuta tähän paikkaan enemmänkin sipuleita? Myöhemmin Vatukkalaatikkoon nousee tuoksuvatukoita, mistä paikan nimikin. Hyvin useimmat sipulikukat ehtisivät kukkia ja kaunistaa paikkaa ennen vatukoiden vihertymistä.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksilla vasta ruuhkaa onkin. Niitä tungeksii Olopihan Allaspenkissä runsaasti. Huomaan näiden runsastuneen mukavasti ja kohtuullisen nopeasti. Samaista Beth Evansia olen istuttanut myös vastapäätä sisäänkäyntiä, mutta siellä ei ole vielä pahemmin piippoja näkyvissä. Paikka vapautuu myöhemmin lumesta ja jäästä.

Jouluruusujen kesämatka on vasta aluillaan. Kollaasin vasemmassa kuvassa on Ovaalipenkin punertava jouluruusu. Saattaa olla Double Ellen, mistä en ole varma. Olen istuttanut sen kesällä 2016 pelkkänä jouluruusuna. 

Yläoikealla Vasenrinteen 2014 istutettu jouluruusu yrittää työntää nuppujaan kuivien lehtien keskeltä. Sunnuntaina putsasin pahimmat roippeet pois, jotta jouluruusu pääsisi nauttimaan valosta ja lämmöstä. 

Alaoikealla taasen on puutarhani ensimmäinen jouluruusu. Sen istutusvuotta en muista, mutta kauan se on tuossa ollut. Sain tämän jouluruusun lähellä asuvalta rouvalta. Istutuspaikka voisi olla parempikin, mutta hyvin kasvi näyttää tuossa viihtyvän. Siksi en ole lähtenyt sitä siirtämään.

Maanantaina Vasenrinteen jouluruusu avasi nuppujaan.

 
Jouluruusujen lehdet ovat kärsineet talvesta oikein kunnolla. Annan kasvien herätä ensin kunnolla ja sitten leikkaan ruskeat ja kuivuneet lehdet pois. Muistan jostain lukeneeni, että näin kannattaa tehdä.

Muista jouluruusuista on vasta osa tullut esiin lumen alta. Loput uinuvat lumen saartamissa paikoissa. Toivon niiden olevan elossa ja piristyvän pian.

Lauantaina portaiden alapäässä ja nurmikolla oli vielä jonkin verran lunta. Sunnuntaina nurmikko oli jo vapautunut ja portaiden vasemmalla puolella oleva klöntti oli pienentynyt huomattavasti. 

Maanantaina lumi oli lähes koko alapihalta sulanut. Vain portaiden alapäässä oli isompi paakku. Kolaamme talvisin yläpihan käytäviltä lumet portaille. Usein levitän viimeisiä lumipaakkuja vappuviikolla pitkin nurmikkoa. Nyt ei niin todellakaan tarvitse tehdä.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Puistopäädyn sinivuokko on avannut terälehtensä kohti aurinkoa. Muut sinivuokot asuvat vähän viileämmissä paikoissa, joten niiden kukintaa saa vielä hetken odottaa. Riittääpä ihasteltavaa pidemmäksi aikaa.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Vasenrinteen tarhakylmänkukassakin on jo selvät heräämisen merkit. Istutin viime kesänä lisää Nilalta saatuja tarhakylmänkukkia Pikkupuutarhaan. Sieltäkin alkaa lumet vähitellen sulaa. Maanantaina pääsin jo osaa peuraverkoista raottamaan siten, että olin huomaavinani yhdessä tarhakylmänkukassa eloa. Sen kaverit ovat vielä lumen alla.

Ficaria verna - Mukulaleinikki

Mukulaleinikki on toki joka vuosi niitä varhaisimpia herääjiä. Nyt nämä ovat taatusti olleet lähtökuopissaan jo jään ja lumen alla, kun heti niistä vapauduttuaan ponkaisevat kohti yläilmoja.

Minähän en osaa kauaa toimettomana missään istua, joten yhtä jos toistakin tuli tehtyä. Pihakäytävät on haravoitu paria pientä plänttiä lukuunottamatta. Rapsutinpa jo nurmikkoakin, vaikka se ei sellaista toimenpidettä välttämättä tarvitse. Risuja, oksanpätkiä, käpyjä, kuivia vaahteranlehtiä ja jänönkakkaa oli ympäriinsä. Muutaman lumipaakunkin levitin. Ja nypin ensimmäiset vaahteravauvat kukkapenkistä. Tuoksuherneet vein kasvihuoneeseen. Yöksi ne saavat harson ylleen.

Pääsiäiseksi ei hienompaa säätä olisi voinut toivoa. Aurinko on hellinyt päivittäin ja lämpöä on riittänyt yli +10 asteen. Sekä sunnuntaina että maanantaina joimme iltapäiväkahvit terassilla eli virallinen terassikausi on nyt avattu.

Jossain välissä vilkaisin ikkunoita ja totesin niiden kaipaavan kipeästi pesemistä. Siirsin suosiolla johonkin toiseen hetkeen. Pihassa pyöriminen oli niin paljon houkuttelevampaa. Nyt on tankattu ulkoilmaa, kierretty piippoja vahtaamassa ja nautittu täysillä kunnon kevätpäivistä. Koko talven kestänyt odotus on jälleen palkittu. Kevät on saapunut, joka vuosi yhtä uusi ja ihana.

Päivät hakettimen ja klapikoneen kahvoissa

Eranthis cicilica - Talventähti

 

Pääsiäisviikolle ei parempia kevätsäitä olisi voinut toivoa. Jos aamu onkin ollut vähän harmaakostea, iltapäivällä aurinko on paistanut lämpimästi. Lumi on sulanut kiitettävää vauhtia. Joitakin lumilämpäreitä pihalta edelleen löytyy. Varsinkin varjoisemmissa paikoissa ja siellä, mihin lunta on ahkerasti kolattu, tiiviitä kasoja edelleen nököttää. Myös alapihalle johtavat portaat on yhä kuorrutettu vähemmän puhtaalla lumella. Hyvin sekin sulaa.

Anemone hepatica - Sinivuokko

Kuten tavallista, kaikki tapahtumat tuppaavat osumaan yhteen kasaan. Palatessani sunnuntaiselta hoivakotikäynniltä, alkoi auton pakokaasujärjestelmän varoitusvalo palamaan. Ohjekirjan mukaan valon syttyessä tulisi suunnata heti huoltoon. Ajoin kotiin juttelemaan asiasta Ukkokullan kanssa. Hän on parempi autoasioissa. Eikä reitilleni edes osunut ainuttakaan korjaamoa.

Saimme autolle huollon tuttuun paikkaan tiistaiaamuksi. Kulkuneuvo oli siis vietävä huollon pihalle jo maanantaina ennen sulkemista, sillä tiistaille oli sovittu vuosittainen nokisutarin käynti. Ja kolmen ison puun kaato.

Krookukset ja kevätvirkku ötökkä

Olimme jo pitkään suunnitelleet kadun vieressä kasvavan ison männyn kaatamista. Mänty oli hieman kallellaan naapurin suuntaan. Lisäksi se jäi alttiiksi koville tuulille kunnan metsikön suojan poistuttua. Samoin tontin rajalla kasvoi isokokoinen vaahtera, joka oli kallellaan talomme suuntaan. Tuulella vaahterasta putosi isoja oksia ja pelkäsimme sen olevan huonokuntoinen. Samaan syssyyn päätettiin kaataa myös talon toisesta päästä niinikään isoksi kasvanut vaahtera, joka taasen kasvoi liian lähellä taloa. Isoille puille suositellaan minimissään 6 metrin etäisyyttä talosta. 

Puiden kaato olisi ollut parempi hoitaa pari-kolme viikkoa aiemmin. Silloin puutarhasta ei olisi tarvinnut kantaa niin suurta huolta reilun lumikuorrutuksen vuoksi. Valitsemamme puunkaataja ehdotti luvan pyytämistä kunnalta, sillä kaksi kolmesta puusta olisi helpompi ja edullisempi kaataa tonttimme vieressä olevaan aukeaan puistoon. 

Tuumasta toimeen, vaan luvan saamisesta muodostuikin monen päivän ruljanssi. Oli työn takana löytää kunnan organisaatiosta oikea henkilö luvan pyytämiseksi. Nimiä saatuamme kyseisiä henkilöitä ei tavoittanut puhelimitse millään. Joko heidän puhelimensa oli jatkuvasti varattu, tai sitten kukaan ei vastannut. Eikä vastannut soittopyyntöihin. Tavoitettuamme jonkun langan päähän, hän ei ollutkaan mielestään oikea henkilö, vaan piti soittaa jollekin toiselle. Joka taasen käski soittamaan sille ensimmäiselle henkilölle. Melkoista pallottelua, jossa sitkeys lopulta palkittiin. Saimme luvan ja saatoimme sopia puunkaatajan kanssa urakalle ajan.

Tiistaina isä ja poika saapuivat kellontarkasti sovittuun aikaan puunkaatohommiin. Meidän tehtäväksi jäi lähinnä ihmetellä, sillä puunkaatajat kävivät jo ennakkoon tsekkaamassa kaadettavat puut. Ukkokulta on vuosien mittaan kaatanut tontiltamme useamman puun. Nyt kaadettavat olivat kuitenkin aika kriittisissä paikoissa ja mahdollisuudet vahingoille oli olemassa. Ammatti-ihmisiin on tällaisissa tilanteissa hyvä turvautua, eikä meidän tarvinnut katua. Puut kaatuivat tismalleen sinne, minne kaatajat suunnittelivat niiden kaatuvan. Kaadon jälkeen he vielä pätkivät rungot 35 cm:n pölleiksi. 

 
Kolmen puun kaatamiseen meni kaksi tuntia. Sen jälkeen alkoi meidän urakka. Ensimmäiseksi piti kantaa pöllit ja oksat pois puistoalueelta. Haravoin myös pienemmän moskan ja sahanpurun. Puiston puolelle, tonttimme rajalle jäi valtava oksa- ja havukasa, jonka kuskaamme arjen tultua kaatopaikalle. Lopuksi siivoan vielä loput roippeet puistoalueelta. 

Päältä päin tarkasteltuna en usko puistoon tulleen isompia vaurioita. Sinne kylvetty nurmikko on ylipäätään huonolaatuinen ja se ajetaankin maksimissaan kerran kuussa kesäkuusta syyskuuhun. Istutuksia ei alueella ole lainkaan meidän alapihan rajan viereen istutettuja mongolianvaahteroita lukuunottamatta. Niin ja leikkipaikan angervoja, jotka ovat kuitenkin kaukana kaadetuista puistamme.

Pitänee jossain välissä mitata männyn halkaisija.

Tiistai-iltapäivästä lähtien olen hakettanut vaahteroiden oksia. Ukkokulta on lyhentänyt sirkkelillä paksut oksat, jotka minä olen sitten pilkkonut klapikoneella. Vaahteroiden runkopöllit on jo viittä vaille klapeja nekin, mutta pitkäperjantaina klapikoneesta loppui hydrauliöljy, eikä sitä tietenkään mistään pyhäpäivänä saa. Työ jatkuu viikonloppuna, kunhan saadaan klapikone käyttökuntoon. Kun vaahteroista syntyneet klapit on pinottu puuvajaan kuivumaan, on varaparkkipaikalle koottujen mäntypöllien pilkkomisen vuoro. Ensin pitää kuitenkin saada puistonpuoli ja pihan kulkuväylät siistittyä.

Puun kaatamisesta tulee iso määrä sahanpurua ja kaikenlaista pientä sälää, jota ei voi oikein kompostiinkaan laittaa. Olen haravoinut ja laittanut moskan multasäkkeihin, jotka on tarkoitus kuskata männynoksien kanssa kaatopaikalle. Siellä oksat haketetaan ja käytetään puutarhajätteen ohella mullan valmistukseen. Normaalisti kaikki oksahake uppoaa omalle tontille, mutta nyt haketta tuli niin paljon, että aion senkin viedä kaatopaikan puutarhajätekeräykseen.

Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivi kyseli kokemuksia oksahakettimista. Vastasinkin hänelle kommentillani, mutta hyvä näistä asioista on jutella enemmänkin. Puutarhassa syntyy helposti iso määrä oksia, joita tuskin kukaan jaksaa ja viitsii pienillä sekatööreillä kompostiin silputa. Oksat saa kunnon hakettimella helposti ja nopeasti pieneksi materiaaliksi, jonka voi kuskata vaikkapa pensaiden tyvelle.

Meillä oli aiemmin käytössä kaksikin Black&Deckerin leikkavaa oksasilppuria. Niiden kanssa pärjättiin monia vuosia, mutta toive jämäkämmästä vekottimesta oli pitkään ilmassa. 2015 päätettiin hankkia kunnon oksasilppuri ja asiaa eri puolilta pohdittuamme hankimme kuvan murskaavan laitteen. Sillä on haketettu kaikki puutarhasta tulevat oksat aina n. 40 millin vahvuisiin saakka. 

Syksyllä syötän koneeseen myös perennanvarsia. Meillä on paljon töyhtöangervoja ja iriksen lehdetkin silppuan laitteella. Pehmeämmät perennat saattavat välillä juuttua, mutta siihen auttaa syöttää joko samanaikaisesti tai perennojen välissä jämäkämpää materiaalia, kuten oksia. Silputtu aines kypsyy kompostissa huomattavasti nopeammin. Tällaista massaa kuskaan myös puiden ja pensaiden alustoille. Sinne ne katoavat.

En ole Boschin mannekiini, mutta mielestäni hyvästä kannattaa kertoa muillekin. Tykkään laitteen jämäkästä olemuksesta, alla olevasta laatikosta, jonne silputtu materiaali kerääntyy, eikä tämän laitteen käyttökään ole järin vaikeaa. Laite vetää oksia, joten niitä ei tarvitse väkisin sisään työntää. Peruutus tapahtuu omaa nappulaa painamalla. Toki tämäkin laite joskus jumittuu, mutta isoja ongelmia meillä ei sen kanssa ole ollut. Kovassa käytössä tämä oksasilppuri palvelee meitä jo kuudetta vuotta. Minusta työ vaatii kunnon välineet. Rimpuloiden kanssa tulee vain kiukkuiseksi. 

Iris Frozen Planet

Puutalkoiden vuoksi puutarha on jäänyt kakkossijalle. Pikaisesti ehdin tehdä tarkastuskierroksen, jonka antimilla elän taas seuraavaan kertaan. Mitä nyt aina ohimennessäni kurkotan nähdäkseni yhä lisääntyviä piippoja ja avautuvia kukkia.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Sipulikukkien ohella myös monet perennat osoittavat heräämisen merkkejä. Kevätkaihonkukka kuuluu yleensäkin kevätvirkkuihin, mutta ilokseni löysin myös safiirihortensiasta eloa. Kuten sanottu, kovin tarkasti en ole vielä edes ehtinyt kaikkea tutkimaan. Kunhan saan oman osuuteni puutalkoista hoidettua, pystyn paremmin keskittymään puutarha-asioihin. Niin kovasti kuin mieleni tekisikin kykkiä puskien äärellä, en henno jättää Ukkokultaa yksin urakoimaan pöllien kanssa.

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus

Pystykiurunkannuksetkin ovat heränneet. Istutin niitä viime vuonna myös talon sisäänkäynnin puolelle ja sielläkin vihreät versot kurkkivat jo lumen keskeltä. Olen virittänyt pihalle monelaisia verkkoaitoja, jotta peurat eivät pääsisi pikkuisia ilonaiheitani mutustelemaan, kuten viime keväänä.

Sanoin Ukkokullalle tyhjentäväni kompostorin huomenna hänen lähtiessä hakemaan hydrauliöljyä klapikoneeseen. Ukkokulta kysyi, minne meinaan kompostimullan kuskata. Kaipa hän sitä ihmetteli, kun kielsin häntä kärräämästä oksahaketta pensaiden alle vedoten maan olevan vielä jäässä. Hakekerros hidastaisi maan sulamista. Sanoin laittavani kompostimassan jälkikypsymään alapihan kannelliseen kompostoriin. Tai kääntäväni sen kasvimaalle. Johon Ukkokulta vastasi, että meillä onkin nykyisin kasvimaan sijasta peuramaa.

Crocus species Fuscotinctus

Lupaan taas kommentoida postauksianne ahkerammin, kunhan pääsen tässä kevätruljanssissa normaaliin päiväjärjestykseen. Nyt olen ollut iltaisin aivan naatti ja lähinnä kaatunut peiton alle. Kiitos aktiivisen ahertamisen ja tuntien oleskelun raittiissa ulkoilmassa.

Mukavaa pääsiäisen jatkoa ja iloisia kevätpäiviä kaikille!