perjantai 1. marraskuuta 2024

Puikkoraitaa ja lukuelämyksiä

 
Syksy vaihtuu pian talveksi. Pihatyöt ovat seuraavien kuukausien aikana lähinnä lumen kolaamista. Toivon, ettei sitä hommaa tulisi kovin paljoa. Kesällä en vilkaissutkaan käsitöiden suuntaan. Neulekorinkin laitoin kaappiin pois silmistä.

Nilkkasukat Ailin lapaset -ohjeella


Käsillä pitää olla aina jotain tekemistä. Jos lapio ja sekatöörit ovat kellarissa, on kaivettava käsityökorista puikot ja lankaa. Luomistyön ohessa voi katsella telkusta uusintojen uusintoja tai kuunnella vaikka mieluista musiikkia. Tai antaa ajatusten liitää omille teilleen.


Punasävyiset jämälankakerät päätyivät tavallisiksi nilkkasukiksi. Kyllä näillä saa varpaansa lämpimiksi.


Musta-valkoiset tasaraitasukat ovat monien mieleen. Etenkin nuoret tykkäävät näistä.


Postauksen neljät ensimmäiset sukat ja punainen pipo ovat kevään tuotoksia. Toukokuun alussa katosi kaikki kiinnostus kutomiseen. Piha kutsui ja siksi myös raportointi viimeisenä valmistuneista on jäänyt tekemättä.

Pitkään jatkunut hieno syksy sai ulkohommat tuntumaan houkuttelevilta. Puikot ja lanka eivät tulleet mieleen. Kunnes sitten syyskuussa pyörähti käyntiin tuttu Kässälikkojen viikkokokoontuminen. Aloitusta sekoitti flunssat ja merkkipäivät, eikä käsityöt edistyneet tavalliseen tapaan. 

Olin ajatellut tehdä vinon pinon joulunpunaisia sukkia läheisille annettaviksi. Mieluisa malli antaa edelleen odottaa itseään. Sain sentään valmiiksi frillasukat ja nilkkasukat, joissa on somisteena valkoista Pörrö-lankaa (ei taida enää olla myynnissä).


Eräälle isän hoitajalle ajattelin kuvan musta-syklaamisävyisiä sukkia, sillä näitä värejä näen hänellä usein. Polvisukat olisivat ehkä olleet paremmat. Kenties saan vielä sellaisetkin tehtyä.

Raitasukat ovat aina turvallinen valinta silloin, kun päässä ei sytytä yhtään kiinnostavaa mallia. 


Jollei käsityöinto ole vielä saanut siipiä alleen, hetket kirjojen parissa ovat sujuneet sitäkin rattoisammin. Sain veljenvaimolta Heli Mäenpään "Arvon kissat" -kirjan, joka kertoo suomalaisten rescue-kissojen tarinoita. On se hienoa, että maassamme on lukuisa joukko ihmisiä, jotka tekevät pyyteetöntä työtä pelastaakseen kaltoinkohdeltuja ja hylättyjä kissoja. Oli lohdullista lukea kertomuksia, kuinka surkeista olosuhteista pelastetut kissat ovat saaneet uuden kodin ja huolenpitoa loppuelämäkseen.

Kirja kertoo myös siitä, kuinka kissa edelleen koetaan monella tapaa niin arvottomaksi, että se voidaan surutta hylätä omilleen, ettei kollikissojen kastraatioon haluta laittaa rahaa villipopulaatioiden estämiseksi tai huolehdita kissan terveydestä, kuten hyvään lemmikinhoitoon ilman muuta kuuluu.


Tämä syksy tarjoaa suuren määrän mielenkiintoista lukemista. Virpi Hämeen-Anttilan Sydänmaa-trilogian toinen osa Myöhäinen kevät kertoo kiinnostavasti mm. nälkävuosista 1866-1868. 

Anni Kytömäen Mirabilis uppoaa lumoavalla ja samalla vakavalla tavalla historiaan, ihmisten suhteeseen toisiinsa ja luontoon. Tarina liikkuu monella tasolla kuljettaen punaista lankaa kiinnostavasti ja säilyttäen juonen loppuun saakka. Lähes 700 sivun hieno lukukokemus ei ihan heti unohdu. 

Mirabilisin kaltainen tiiliskivi on myös Janne Flinkkilän elämänkerta Pedro, muusikko Pedro Hietasesta. En ole päässyt vielä puoleenväliinkään, mutta nyt jo voin aistia Pedron olleen ihmisenä kiinnostava ja muusikkona lahjakas sekä kaikkien pitämä henkilö.

Monta hyvää uutuuskirjaa odottaa vielä hyllyssä avaamista. Saattaa tulla vaikeuksia jakaa aika käsitöiden ja kirjojen kanssa. Tai sitten ei.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Hyvää viikonloppua,
kivaa marraskuun alkua ja
kynttilänvaloa Pyhäinpäivän juhlistamiseen!

 

keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Saat mennä, Metsäruusu

Rosa (cinnamomea) Majalis - Metsäruusu


Harvassa lienevät ne puutarhat, joissa ei ole ainuttakaan ruusua. Monille ruusu on kukkien kuningatar. Puutarhani alkuvuosina istutin terttu- ja jaloruusuja. Ne eivät kuitenkaan aiheuttaneet suurempia mielenliikahduksia. Viimeisenkin tertturuusun heitettyä minulle hyvästit, siirryin pensasruusuihin. 

Pensasruusut eivät välttämättä ole puutarhan helpoimpia kasveja, mutta helppous ei muutenkaan taida olla puutarhurin tärkein kriteeri kasvivalinnoissa. Kyllä pensasruusujen kanssa pärjää, kunhan opettelee niiden hoitamisen perussääntöjä.

Rosa cinnamomea/Majalis - Metsäruusu

Ensimmäisiin istuttamiini pensasruusuihin kuuluu metsäruusu (Rosa cinnamomea/majalis). Sitä en ostanut puutarhamyymälästä, vaan kaivoin kodin lähistöllä sijaitsevalta autiotontilta kesällä 2010. Kyseisellä tontilla on kymmeniä vuosia sitten sijainnut pieni kauppapuutarha, jonka jäljiltä metsäruusu oli karannut pientareille. 

Paikkakin ruusupensaalle oli jo katsottuna. Yritin kaivaa alapihalta ylös kiveä, joka ilmeisesti oli liian suuri noustakseen. Niinpä totesin, että jos kivi ei nouse ylös, menköön sitten ruusu alas. Istutin metsäruusun kiven viereen. Siihen se kotiutui ja lähti kasvamaan.

5.7.2023
 
Aika kauan olin tyytyväinen metsäruusuuni. Se on voimakaskasvuinen, joten välillä oksia on pitänyt typistää, jotta puska ei valloita liian suurta alaa ja estä siten sen lähistöllä kulkemista. 

Yhteiselomme sujui kohtalaisen hyvin siihen asti, kunnes huomasin ruusupensaan tekevän juurivesoja. Niin kauan niistä ei ollut haittaa, kun saatoin ajaa tuoreet versot ruohonleikkurilla yli. Pian juurivesoja kasvoi myös metsäruusun toisella puolella kasvavien perennojen joukkoon. Jos yhden juurivesan sai kaivettua ylös, pian oli vieressä toinen. Siitä alkoi yhä ankarampi pohdinta, miten saisin juurivesat kuriin?

5.7.2023


Kun juurivesoja alkoi tunkea esiin Kriikunapolkua reunustavien turveharkkojen läpi, tuli mittani täyteen. Edessä olisi isompi remontti, vaan millainen, se vaati vielä kypsymistä.

Syyskuusssa totesin, etten jaksa jatkuvaa tappelua juurivesojen kanssa. Metsäruusu saa mennä. Leikkasin sen matalaksi, jotta saisin piikkiset oksat kuskattua kaatopaikan risukeräykseen. 

Olin jo aiemmin kesällä siirtänyt metsäruusun viereisestä perennapenkistä iriksiä muualle. Nyt kaivoin myös kuunliljat ja muita kasveja pois. Kuunliljoille en tähän hätään keksinyt uusia istutuspaikkoja, joten ne ovat valeistutuksessa kasvimaalla. Todennäköisesti joudun kaivamaan ylös ja putsaamaan myös turveharkot sekä niiden aluset. Huolenani on, kuinka varjelen kartiokuusten ja runkotuijien juuria?


Olen sinnikkäästi kaivanut metsäruusua pois. Apuna on ollut rautalapio, talikko ja rautakanki. Tajuttoman raskasta touhua. Yksikään isokokoinen juurakko ei ole vielä  paljoakaan liikahtanut. Ovat kotiutuneet paikoilleen hyvin intensiivisest. Jonkun verran olen saanut pitkiä juuria ja pienempiä juurakkokeskittymiä poistettua.


Vasta pieni kaistale on käsitelty. Sekin ylimalkaisesti. Selkä ei tykkää ollenkaan, enkä uskalla hankkia itselleni iskias- tai muuta ikävää vaivaa. Kun lääkäriin pääsykin on tänä päivänä sattuman kauppaa tai viikkojen jonottamisen tulos. 


Osa juurista kulkee melko pinnassa. Osa taas hyvinkin syvällä. Perennoja istuttaessani laitoin niiden ja ruusun väliin muovisen reunanauhan ja maanrakennuskangasta. Kummastakaan ei ole ollut mitään hyötyä. Ruusu on puskenut itsensä esteiden ali, yli ja läpi.

Pyysin jo tarjousta puutarhayritykseltä, jolla on käytössään pienikokoinen kaivuri. Ongelmaksi muodostui, ettei pientäkään kaivuria mahdu ajamaan alapihallemme. On siis kaivettava ruusu pois omin voimin.

Elin toivossa, että saan paikan putsattua vielä tämän syksyn aikana, ennen maan jäätymistä. Olisi ollut kiva aloittaa paikan kunnostaminen heti keväällä. Se ei näytä toteutuvan.

Aion kaivaa ja poistaa ruusunjuuria sopivissa väleissä. Aika näyttää kuitenkin loppuvan kesken ennen pakkasia. Teen, minkä ehdin ja jaksan. Jatkan sitten keväällä. Talven aikana saan kerättyä energiaa. Kenties jopa hyviä ideoita putkahtaa päähäni.


Sinänsä lapiourakkaa on ollut mukava tehdä, kun säät ovat olleet mitä parhaimmat. Ei hikistä hellettä, eikä paljon sateitakaan. Sen verran lämmintä, että fleecellä pärjää. Aurinkokin on paistanut usein ja kauniisti.

Hienointa on ollut kaivutöiden lomassa kuunnella luonnon ääniä. Lähijärvellä ja -pelloilla on jo parin viikon ajan kokoontunut valtava määrä kanadan- ja valkoposkihanhia. Niiden kaakatus kuuluu meille oikein hyvin. Kun äänet lähestyvät, tiedän nojata hetkeksi lapioon nähdäkseni hanhien pyörivän naapuritalojen yllä, kunnes palaavat takaisin pellolle tai järvelle.

Myös useita joutsenten parvia on lentänyt pihamme yli. Nekin töräyttelevät omia laulujaan lentonsa ohessa.  

Hydrangea pan. 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

 
Metsäruusun kaivu-urakkaa lukuunottamatta syystyöt ovat hyvällä mallilla. Puut ja monet pensaat alkavat olla tyhjiä. Syreenitkin luopuivat valtaosista lehdistään sunnuntai-illan tuulenpuuskassa. Vuorossa on viikot, jolloin on enemmän aikaa kirjoille ja käsitöille.


 
"Miten surullinen marraskuu olisikin, jos meillä ei olisi tietoa keväästä." 

- Edwin Way Teale -

 

 

sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Pihakalenteri saapui!


Tästä se kasvukausi taas alkaa - vuoden 2025 Pihakalenterista. Tai ainakin melkein, koska tammikuuhun on vielä jokunen viikko aikaa. Ehdinpä ennen ensimmäisiä merkintöjä tutustua kalenterin sisältöön ja kerätä sivujen väliin muistilappusia jo valmiiksi.

 
Tämä kalenteri ilmestyy nyt 21. kerran. Itse löysin Pihakalenterin 2012, joten omani on 14. Jotkut ihmiset eivät ole koskaan käyttäneet kalenteria. Tänä päivänä taasen monet ovat luopuneet kokonaan paperisista kalentereista siirtyen käyttämään kännykän ja muiden digitaalisten vempainten kalentereita. 

Minä olen läpi elämäni kokenut kalenterin hyväksi apuvälineeksi niin työelämässä kuin omassa arjessakin. Jonkun verran käytän kännykän kalenteria, mutta paperinen versio kuuluu vankasti päivääni nyt ja luultavasti myös tulevaisuudessa.


Pihakalenteri on itse asiassa enemmän kuin ajankäyttöön liittyvä apuväline. Se on päiväkirja, puutarhapäiväkirja, johon merkitsen kulloisenkin sään, tärkeimmät päivittäiset tekemiset, tapahtumat ja tietenkin menot kelloaikoineen. Nimipäivät löytyvät Pihakalenterista. Läheisten nimipäivät tapaan ympyröidä huomatakseni ne ajoissa. Syntymäpäivät ja muut merkkipäivät merkkaan myös.

Yksi tärkeimpiä Pihakalenteriin kirjaamiani asioita ovat puutarhaan liittyvät tekemiset. Jollei kutakin päivää varten oleva tila riitä, käytän kunkin kuukauden alussa löytyvää ruudukkosivua. Toisinaan sujautan Pihakalenterin väliin ylimääräisiä ruutuvihkon sivuja, joihin olen tilan loppuessa jatkanut puutarha-asioiden merkitsemistä.

Aiemmat Pihakalenterit löytyvät työhuoneen hyllystä. Edellisen vuoden Pihakalenteri pyörii pitkälle seuraavaa vuotta työpöydällä. Siitä on helppo tarkastaa päivämääriä ja tapahtumia ja hakea tukea kuluvan vuoden vastaaville tehtäville. Milloin siirsin tomaatin taimet kellarista kasvihuoneeseen? Milloin satoi ensilumi? Milloin tapasin puutarhaystävän? Minkä taimen ostin ja istutin toukokuun 16. päivä? Onpa kunkin Pihakalenterin välissä myös lista kasvukauden ruohonleikkuupäivistä.


Pihakalenterista löytyvät kylvö- ja leikkuukalenterit. Loppupuolella on myös tietoa lannoituksesta ja torjunnasta sekä runsaasti tilaa omille muistiinpanoille ja mahdollisille suunnitelmille. 


Kunkin kuukauden aloittaa ajankohtaiset vinkit kasveista ja tekemisistä. Jokaisen viikon yhteydessä on lisää ohjeita eri aiheista. Tekstien laatijoina ovat olleet monille puutarhabloggareille tutut Linda Peltola ja Saila Routio.


Pihakalenterin alussa on Pirkko Kahilan usean sivun pituinen teksti rikkaruohoista ja liikaa leviävistä kasveista. Tähän tekstiin aion paneutua ajatuksella, sillä puutarhastani löytyy joitakin turhankin aktiivisesti tilaa valtaavia kasveja. Kuten varmaan monen muunkin puutarhaharrastajan pihasta.


Meitä puutarhaihmisiä kiinnostaa tietenkin myös sää, josta siitäkin löytyy Pihakalenterissa tietoa. Samoin vuoden 2025 auringon nousu ja kuun vaiheet voi tarkastaa tästä kalenterista.


Kalenteri on A5-kokoinen ja  kierreselkäinen, mikä tekee sen käytön helpoksi. Pihakalenterissa on runsaasti kauniita kuvia eli kalenteri on myös kaunis katsella.
Kuvat ovat Saila Roution ja Linda Peltolan.

Jos haluat oman Pihakalenterin, voit tilata sen 15.11. asti ennakkohintaan 26 €, jonka jälkeen hinta on 29 € (sis. postikulut). Ennakkotilatut kalenterit postitetaan 1.12. alkaen.

Sähköpostilla: tilaukset@pellervo.fi
Puhelimitse: puh. 020 413 2636 (arkisin klo 8–16)
tai Oma Pihan kaupasta

Pihakalenteri saattaa löytyä myös hyvin varustetuista kirjakaupoista. 

Pihakalenterin 2025 sain tällä kertaa vapaakappaleena Pellervo-Medialta.
Lämmin kiitos mieluisasta kalenterista!

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama 26.10.24

Sormia jo kutittaa päästä lukemaan Pihakalenterin tekstejä ja hypistelemään sen uudenuutukaisia sivuja. Yksi hujaus vain niin voin ottaa Pihakalenterin päivittäiseen käyttöön. Sitä odotellessa ympäröin nimipäivät ja kirjaan tiedossa olevat merkkipäivät. Uusi kasvukausi alkaa ensimmäisillä kylvöillä jo tammikuussa. Sitä kohti siis!  

 

 

torstai 24. lokakuuta 2024

Syyssipulit ja ruska

Crocus speciosus - Syyssahrami
 

Tänäkin syksynä piti laittaa muiden ohessa myös syyssahrameita. Muistin vasta, kun huomasin muutaman hentovartisen syyssahramin nousevan hedelmäpuun alla. Syyssipuleita on vielä kaupoissa, mutta jonkun tietyn lajin löytäminen saattaa olla vaikeaa. Ensi vuonna sitten - jos muistan.

Tämän vuoden sipulihankinnat eivät menneet ihan toivotusti. Jossain vaiheessa olin jopa sitä mieltä, etten osta ainuttakaan sipulia. Tämä ajatus ei kovin kauaa kantanut. Ruokakaupassakin on helppo sortua sipulipussukoihin. Niin kävi minulle. Harkitsemattomassa sortumisessa on se huono puoli, että hankinnat ovat sekalaista sorttia. Punainen lanka sipulien istutuksesta puuttuu, mutta onpa ainakin jotain odotettavaa.

Hyasintteja ostin kahdestakin kaupasta.

  • Hyacinthus Woodstock 5 kpl 
  • Hyacinthus Mix 3 kpl
  • Hyacinthus orientalis mix 3 kpl.

Kevätkurjenmiekkoja oli tarkoitus lisätä entistä enemmän. Nettiostokseni mentyä mönkään löysin sentään muutamia toivomiani.

  • Iris 'Katharine Hodgkin 18 kpl 
  • Iris 'Katharines Gold 10 kpl
  •  Iris 'Purple Hill 10 kpl
  •  Iris hollandica 'Carmen' 20 kpl

Tulppaanejakin putosi ostoskoriin, vaikka en ole kovin innostunut niitä istuttamaan. Tuntuu turhauttavalta käyttää rahaa peurojen ruokkimiseen. Syövät ne muitakin sipulikasveja, mutta tulppaanit kärsivät eniten. Peuran turpa näyttää saavan tulppaanin lehdistä hyvän otteen. Lehdet maistuvat, sipulin sorkkaelukka sylkäisee vaurioituneena matkan varrelle.

  • Tulipa pulchella Persian Pearl' 10 kpl
  • Tulipa Darwin Hybrid 'Mystic van Eijk' 20 kpl
  • Tulipa single late 'Queen of Night' 20 kpl
  • Tulipa 'Sun Lover' 5 kpl
  • Tulipa 'Carnaval de Rio' 8 kpl

Muut istutetut sipulit koostuvatkin sitten sekalaisesta joukosta. Myrkkyliljoja oli tarkoitus laittaa enemmänkin, mutta löysin vain yhden ainoan. Se on jo noussut kukkimaan. Posliinihyasinttien lisääminen jatkuu edelleen. Sinikukkaisten krookusten todettiin blogipostauksissa houkuttelevan paremmin pörriäisiä, joten niitä lisää. Tähtilaukkaan olen tykästynyt, mikä on hyvä syy niiden istuttamiseen. Narsissien suhteen lisäysprojekti jää harmillisen vajaaksi.

Laukat
    Allium christophii 8 kpl
    Allium 'Ping Pong' 20 kpl, 

Balkaninvuokot (Oma Piha -lehden syystarjous lehden tilaajille)
    Anemone 'Charmer' 20 kpl

Syysmyrkkylilja
    Colchicum autumnale 'Giant' 1 kpl

Krookukset
    Crocus grandiflora 'Pickwick' 24 kpl

Posliinihyasintit
    Puschkinia scilloides 25 kpl
    Puschkinia libanotica 25 kpl

Narsissit
    Narcissus recurvus 5 kpl


Ruskavärit sinistä taivasta vasten ovat niin kauniita. Kauppareissulla kuljin katse kohti yläilmoja. Ihastelin tammia, pihlajia, vaahteroita, lehtikuusia, koivuja, haapoja. Niska kenossa kulkeminen ja kameran tähtäily kannatti, sillä vähäinenkin tuuli laittaa lehdet leijailemaan kohti maata. Viikonlopuksi on luvassa aurinkoista ja melko lämmintäkin. Mikä on haravoidessa lehtiä hiekkakäytäviltä kivalla säällä.

Tonttimme puistopäädyn vaahterat ja muutama muu puu kasvaa kunnan puolella. Lehtensä ne pudottavat tasapuolisesti meille ja puistoon. Meidän puolella lehtisade näkyy paksuina vaahteranlehtimattoina. Haravoin lehdet käytäviltä, laitan ne tyhjiin multapusseihin ja kuskaan kaatopaikan puutarhajätekeräykseen, missä niistä tehdään multaa. Istutusalueille lehtiä putoaa vähemmän. Niissä paikoissa täytän lehdillä painumia, kasaan lehtiä puiden ja pensaiden tyvelle. Keväällä ripottelen päälle hiukan multaa. Sinne ne maatuvat, vaahteranlehdetkin. 

Puistoalueelta kunta silppuaa lehdet keväällä ensimmäisen nurmikonleikkuun yhteydessä. Joskus minäkin olen silpunnut lehtiä raja-alueelta, ettei tuuli puhaltaisi kuivia lehtiä meille. 


Leikkasin etualalta Bermudan siperiankurjenmiekat ja Pikkupuutarhasta pallohortensiat mataliksi. Näin avautui sisäänkäynnistä näkymä syyshortensioiden alta ja välistä kohti Pikkupuutarhan komeamaksaruohoja ja kivipenkkiä. Tukikeppi keskellä pitää peurojen kulkua estämään viritetyn verkon paremmin pystyssä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja 12.10.24

Osa suojaverkoista on jo laitettu. Muutama vielä puuttuu. Seuraavaksi siis niiden pariin.

 


Muistattehan, että sunnuntaiaamuna kelloja siirretään tunti taaksepäin eli 04.00 -> 03.00.




maanantai 21. lokakuuta 2024

Avoimet puutarhat - unessa

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo


Heräsin sunnuntaiaamuna kesken hassun unen. Unessa nukuin sängyssäni ulkosalla, alapihan toisessa reunassa. Havahduin moottorin pörinään ja nousin sängyn laidalle katsomaan, mikä sen aiheuttaa. Parhaillaan pihaan ajoi uutuuttaan kiiltävä, punainen turistibussi. Nousin mennäkseni sanomaan kuskille, että siirtäisi linja-auton varaparkkipaikalle. Ukkokullan pitäisi saada oma autonsa talon eteen. Kuski vastasi minulle, ettei hän aio kauaa viipyä. Kertoi noutavansa porukkaa, joka oli jo aiemmin saapunut tutustumaan puutarhaani Avoimet puutarhat -päivänä. 


Kaiketi olin nukkunut sikeästi, koska en ollut kuullut tai nähnyt, kuinka ihmisiä kulki pihassa ympäriinsä. Huolestuneena yritin saada heitä kiinni kertoakseni kasveista ja puutarhan rakentamisesta. Olisin halunnut myös selittää, että alapihan laidassa näkyvä rotko ja sen ylittävä riippusilta kuuluvat kaivosyhtiölle. Josta ei kuitenkaan ole minkäänlaista haittaa tai häiriötä meille.


Päätin tarjoilla vieraille mehua. Lähdin hakemaan juotavaa ja laseja sisältä. Siellä olikin jo porukkaa tutkimassa kaappejani ja seurustelemassa keskenään olohuoneessa. Muutama herra ja rouva seisoi avoimen jääkaapin edessä pohtien, mitä hyllyiltä ottaisi syötäväkseen. 

Unessa tapahtui paljon muutakin. Herättyäni olin vakuuttunut, että muistan tarinan vielä päivälläkin. Paljon muistan, mutta paljon ehdin unohtaa. Asia, joka unessa tuntuu selvältä ja ymmärrettävältä, ei sitä enää heränneenä olekaan. Moni asia ihmetytti jo unessakin, vielä enemmän aamulla unta muistellessani. Tunnelma oli kuitenkin unessa positiivinen. En herännyt painajaismaiseen oloon, vaan hymy huulilla. Hassu uni.

Vasemmalla Physocarpus opulifolius 'UMNHarbell' ja oikealla Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'

Lauantaina satuin kameran kanssa alapihalle iltapäivällä, jolloin aurinko paistoi suoraan ruskaheisiangervon lehtiin (Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee'). Postauksen ensimmäisessä kuvassa näet auringon kultaaman loiston. 

Tässä oheisessa kuvassa oikealla on ruskaheisiangervo ja vasemmalla sen kumppanina kasvava purppuraheisiangervo (Physocarpus opulifolius 'UMNHarbell'), jonka ostin 2019 Puutarha Tahvosilla Raaseporissa käydessäni. UMNHarbell on koko kasvukauden tummalehtinen. Ruskaheisiangervon väri taasen vaihtelee keltaoranssista punaiseen.

Pensaiden istutuspaikka on aurinkoinen, mikä saa värit hehkumaan koko kasvukauden.

Viikonloppuna sain viimeisetkin verkot viritettyä kasvien ympärille. Vanhojen omenapuiden ympärille en ole enää aikoihin laittanut verkkoja. Niitä suojaa paksu kaarna ja oksatkin ovat korkealla. Sen sijaan kaikki koristepuut verkotan, nuoret ja vanhat. Pensaista laitan verkot ruusuherukoille, atsaleoille, safiirihortensialle, pensasmustikoille ja hunajamarjoille.

Toista kertaa laitan verkot alppikärhöjen ja tarha-alppikärhöjen tyvelle. Pari vuotta sitten jänikset söivät alppikärhön kaikki versot poikki. Kärhöt joutuivat aloittamaan kasvunsa alusta. Austin-ruusujen ympärille laitan myös verkot, jotta niille olisi helpompi virittää talvisuojaa.


Tänä vuonna en osta ainuttakaan kanervaa, callunaa tai muitakaan vastaavia. Talviset asetelmat ovat kauniita, mutta vähänpä niitä tulee pimeässä ja kylmässä katseltua. Etupihan korkeaksi venynyt marjakuusi kaipaa madaltamista, sillä lumella kuormitettuna sen oksat taipuvat pitkin pituuttaan. Pahimmillaan autojen päälle. Kunnon leikkaus tehdään myöhemmin, mutta nyt napsin latvuksista pätkiä pitkävartisella leikkurilla. Laitoin kukkalaatikkoon multaa, johon tökkäsin marjakuusia koristeeksi. Pikkujouluna laitan havuihin valosarjan.


Korkeisiin porttiruukkuihin  ostin pari viikkoa sitten sypressit. Nyt lisäsin sypressien tyven ympärille marjakuusen oksia. Sypresseihinkin on tarkoitus laittaa valosarjat.

Porttiruukut näyttävät rumilta, kun ruskea sokkelimaali hilseilee niiden pinnasta. Ostin ruukut vuosia sitten edullisesti. Niiden pinta oli käsitelty jollain harmaalla betonimaalilla tms, joka sekin hilseili. En saanut harmaata pintaa pois millään ilveellä. Lopulta maalasin ruukut sokkelimaalilla. Aika pian sekin osoittautui kestämättömäksi ratkaisuksi. Toisaalta sokkelimaali on irrottanut harmaata maalia. 

Kunhan muilta hommiltani ehdin ja viitsin, istahdan ruukkujen ääreen rapsuttamaan hilseilyä pois. Maalien alta paljastuu punatiilen värinen tasainen pinta, joka kelpaisi oikein hyvin.

Sain vihdoin kaikkien kanttausurien huollon tehtyä. Rikkaruohojakin kitkin. Yhtenä syksynä huolsin kanttausurat niinikään myöhään syksyllä. Keväällä ei tarvinnut kovin äkkiä ryhtyä kanttausuria siistimään. Rikkaruohoilta meni tovi, ennenkuin ne yltyivät valtaamaan alaa.

Köynnöshortensia


Saaripalstan Saila ihasteli postauksessaan naapurin köynnöshortensian syysväriä. Omani on monena syksynä ollut täysin keltainen. Toistaiseksi siinä on vielä paljon vihreää, mutta myös oranssinkeltaista. 

Kesällä köynnöshortensiasta jouduttiin leikkaamaan pitkät pätkät pois, kun se oli vaarassa romahtaa käytävälle. Vanhat versot pysyvät hyvin seinässä kiinni, mikäli ovat nuorina siihen kiinnittyneet. Jos vanhat oksat syystä tai toisesta irtoavat, eivät ne enää kiinnity. Silloin painavaksi kasvanut massa on vain leikattavat pois siihen osaan saakka, missä kiinnittymistä vielä on.

Köynnöshortensia on näyttävä kasvi. Se sopii hyvin myös maanpeitekasviksi. Aluksi köynnöshortensia on hidaskasvuinen. Näyttää, ettei siinä tapahdu minkäänlaista kehitystä. Sitten se vain ryhtyy venymään niin ylös kuin sivuillekin. Se siis tarvitsee aikaa.


Kannoin kellarista lyhtyjä ulos ja ripustelin niitä sellaisiin paikkoihin, joista niitä voi ikkunasta käsin katsella. Osaan laitoin jo patteritoimiset led-kynttilät. Osa saa olla tyhjillään, kunnes haen  kaupasta öljykynttilöitä. Ja kunnes päivät vielä lyhenevät. Öljykynttilät palavat kauan, enkä käy niitä päivällä sammuttamassa ja illalla taas sytyttämässä.

Kotikivi

Alapihan Kotikivellä olevaan rapistuneeseen puulyhtyyn laitoin isokokoisen led-kynttilän. Se näkyy olo- ja takkahuoneen ikkunaan sopivasta kulmasta kurkittuna. Puistossa kulkevat näkevät valon esteettä.

Kotikivi oli meidän Juuson lempipaikkoja. Kivellä oli hyvä valvoa mahdollisia hiiriä ja päästäisiä. Nyt kivellä istuu betoninen kissa, joka ei valitettavasti ole kestänyt kovin hyvin talvia. Toinen korva on jo rapautunut pois.

Kiveä tarkemmin katsellessa, huomasin sen sammalpinnassa pikkutorvijäkälää (Cladonia fimbriata). Englannissa tätä kutsutaan trumpettijäkäläksi. Moni tuntee tämän pikarijäkälänä. Yhtä moni varmasti yhdistää pikarijäkälän Helvi Juvosen kauniiseen runoon:

"Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,
ja sade täytti sen, ja pisarassa
kimalsi taivas tuulta pidättäen.
Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle."
 
- Helvi Juvonen -