Ensimmäiset lumet

Rosa F.J.Grootendorst - Neilikkaruusu

 

Nyt se sitten alkoi, talvi nimittäin. Perjantai-iltana tuuli kovaa. Ei sentään samalla tavoin myrskynnyt kuin lounaisrannikolla. Vesisade muuttui vähitellen rännäksi ja yön aikana lumeksi. Aamulla oli tienoo valkoinen. 

Aurinko pilkahteli pilvien takaa pitkin lauantaita. Lämpötilakin nousi muutaman asteen plussalle. Valtaosa lumesta suli pois, mutta jotain jäi muistuttamaan talven läsnäolosta.

Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai oli harmaan pilvinen. Satoi hiljakseen hiutaleita. Mikäli alkavan viikon +7 asteen ennusteet pitävät paikkansa, kovin lumista ei tänne etelärannikolle ihan vielä tule. 

Vaikka mittari näyttää plussa-asteita, on ulkona kolean tuntuista. Pitkään jatkunut lämmin sää sai unohtamaan, että marraskuussa käsineet ovat tarpeen. Sunnuntaina kävinkin läpi talvivaatteet ja -jalkineet. Ohuemmat takit joutivat vähäksi aikaa sivummalle odottamaan kevättä. 

Lunta sataa su 3.11.2024

 
Lumikola ja -lapiot ovat vielä kellarissa. Pitänee tuoda nekin talon seinustalle. Jos vaikka toimisivat pelottavana esteenä isommille lumimäärille. Kauhulla katsoin lehdestä kuvia Lahdesta, jonne oli satanut lunta 19 cm.

Lintujen ruokinta on ollut tarkoitus aloittaa jo muutama päivä sitten. En vain ehtinyt kauppaan ostamaan siemeniä. Keväältä ei jäänyt yhtään. Tintit ovatkin käyneet ahkerasti koputtelemassa ikkunalaudalla, että "laitahan nainen pötyä pöytään!" 

Ostin näin alkuun 10 kg:n säkin kuorittuja auringonkukansiemeniä ja talipötköt. Ripustin kesällä pestyt siemenautomaatit oksille. Ruokintapaikkojen avautuminen sai aikaan oikein hyvän suosion. Viesti oli kiirinyt tali- ja sinitiaisille, pikkuvarpusille ja viherpeipoille. Tikkakin kävin maistamassa talipötköä.

Vinca minor 'Illumination' - Pikkutalvio kirjavalehtinen

Metsäruusun kaivu-urakka saa nyt jäädä odottamaan kevättä. Sulan maan takia kaivaminen olisi vielä mahdollista, mutta tekemistä on muutenkin ja päivän valoisa aika kovin lyhyt.

Parsa 30.10.2024

Tuuli on jo tyhjentänyt puista ja pensaista ruskavärit. Kasvimaalla sen sijaan parsa loistaa ilta-auringossa. Toinen parsapuska on jo kaatunut. Sadonkorjuun jälkeen annan parsan tai pari tehdä tillimäiset kasvustonsa. Ne ovat kauniita vihreinä ja myöhemmin muuttuessaan keltaisiksi. 

Osa sisällä talvetettavista pelaguista jatkaa kukintaansa tuoden tuulahduksen menneestä kesästä. Ehkä myös kannustusta jaksaa pitkän talven yli kevääseen.

Mukavaa viikkoa kohti isänpäivää!

Puikkoraitaa ja lukuelämyksiä

 
Syksy vaihtuu pian talveksi. Pihatyöt ovat seuraavien kuukausien aikana lähinnä lumen kolaamista. Toivon, ettei sitä hommaa tulisi kovin paljoa. Kesällä en vilkaissutkaan käsitöiden suuntaan. Neulekorinkin laitoin kaappiin pois silmistä.

Nilkkasukat Ailin lapaset -ohjeella

Käsillä pitää olla aina jotain tekemistä. Jos lapio ja sekatöörit ovat kellarissa, on kaivettava käsityökorista puikot ja lankaa. Luomistyön ohessa voi katsella telkusta uusintojen uusintoja tai kuunnella vaikka mieluista musiikkia. Tai antaa ajatusten liitää omille teilleen.

Punasävyiset jämälankakerät päätyivät tavallisiksi nilkkasukiksi. Kyllä näillä saa varpaansa lämpimiksi.

Musta-valkoiset tasaraitasukat ovat monien mieleen. Etenkin nuoret tykkäävät näistä.

Postauksen neljät ensimmäiset sukat ja punainen pipo ovat kevään tuotoksia. Toukokuun alussa katosi kaikki kiinnostus kutomiseen. Piha kutsui ja siksi myös raportointi viimeisenä valmistuneista on jäänyt tekemättä.

Pitkään jatkunut hieno syksy sai ulkohommat tuntumaan houkuttelevilta. Puikot ja lanka eivät tulleet mieleen. Kunnes sitten syyskuussa pyörähti käyntiin tuttu Kässälikkojen viikkokokoontuminen. Aloitusta sekoitti flunssat ja merkkipäivät, eikä käsityöt edistyneet tavalliseen tapaan. 

Olin ajatellut tehdä vinon pinon joulunpunaisia sukkia läheisille annettaviksi. Mieluisa malli antaa edelleen odottaa itseään. Sain sentään valmiiksi frillasukat ja nilkkasukat, joissa on somisteena valkoista Pörrö-lankaa (ei taida enää olla myynnissä).

Eräälle isän hoitajalle ajattelin kuvan musta-syklaamisävyisiä sukkia, sillä näitä värejä näen hänellä usein. Polvisukat olisivat ehkä olleet paremmat. Kenties saan vielä sellaisetkin tehtyä.

Raitasukat ovat aina turvallinen valinta silloin, kun päässä ei sytytä yhtään kiinnostavaa mallia. 

Jollei käsityöinto ole vielä saanut siipiä alleen, hetket kirjojen parissa ovat sujuneet sitäkin rattoisammin. Sain veljenvaimolta Heli Mäenpään "Arvon kissat" -kirjan, joka kertoo suomalaisten rescue-kissojen tarinoita. On se hienoa, että maassamme on lukuisa joukko ihmisiä, jotka tekevät pyyteetöntä työtä pelastaakseen kaltoinkohdeltuja ja hylättyjä kissoja. Oli lohdullista lukea kertomuksia, kuinka surkeista olosuhteista pelastetut kissat ovat saaneet uuden kodin ja huolenpitoa loppuelämäkseen.

Kirja kertoo myös siitä, kuinka kissa edelleen koetaan monella tapaa niin arvottomaksi, että se voidaan surutta hylätä omilleen, ettei kollikissojen kastraatioon haluta laittaa rahaa villipopulaatioiden estämiseksi tai huolehdita kissan terveydestä, kuten hyvään lemmikinhoitoon ilman muuta kuuluu.

Tämä syksy tarjoaa suuren määrän mielenkiintoista lukemista. Virpi Hämeen-Anttilan Sydänmaa-trilogian toinen osa Myöhäinen kevät kertoo kiinnostavasti mm. nälkävuosista 1866-1868. 

Anni Kytömäen Mirabilis uppoaa lumoavalla ja samalla vakavalla tavalla historiaan, ihmisten suhteeseen toisiinsa ja luontoon. Tarina liikkuu monella tasolla kuljettaen punaista lankaa kiinnostavasti ja säilyttäen juonen loppuun saakka. Lähes 700 sivun hieno lukukokemus ei ihan heti unohdu. 

Mirabilisin kaltainen tiiliskivi on myös Janne Flinkkilän elämänkerta Pedro, muusikko Pedro Hietasesta. En ole päässyt vielä puoleenväliinkään, mutta nyt jo voin aistia Pedron olleen ihmisenä kiinnostava ja muusikkona lahjakas sekä kaikkien pitämä henkilö.

Monta hyvää uutuuskirjaa odottaa vielä hyllyssä avaamista. Saattaa tulla vaikeuksia jakaa aika käsitöiden ja kirjojen kanssa. Tai sitten ei.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Hyvää viikonloppua,
kivaa marraskuun alkua ja
kynttilänvaloa Pyhäinpäivän juhlistamiseen!

 

Saat mennä, Metsäruusu

Rosa (cinnamomea) Majalis - Metsäruusu

Harvassa lienevät ne puutarhat, joissa ei ole ainuttakaan ruusua. Monille ruusu on kukkien kuningatar. Puutarhani alkuvuosina istutin terttu- ja jaloruusuja. Ne eivät kuitenkaan aiheuttaneet suurempia mielenliikahduksia. Viimeisenkin tertturuusun heitettyä minulle hyvästit, siirryin pensasruusuihin. 

Pensasruusut eivät välttämättä ole puutarhan helpoimpia kasveja, mutta helppous ei muutenkaan taida olla puutarhurin tärkein kriteeri kasvivalinnoissa. Kyllä pensasruusujen kanssa pärjää, kunhan opettelee niiden hoitamisen perussääntöjä.

Rosa cinnamomea/Majalis - Metsäruusu

Ensimmäisiin istuttamiini pensasruusuihin kuuluu metsäruusu (Rosa cinnamomea/majalis). Sitä en ostanut puutarhamyymälästä, vaan kaivoin kodin lähistöllä sijaitsevalta autiotontilta kesällä 2010. Kyseisellä tontilla on kymmeniä vuosia sitten sijainnut pieni kauppapuutarha, jonka jäljiltä metsäruusu oli karannut pientareille. 

Paikkakin ruusupensaalle oli jo katsottuna. Yritin kaivaa alapihalta ylös kiveä, joka ilmeisesti oli liian suuri noustakseen. Niinpä totesin, että jos kivi ei nouse ylös, menköön sitten ruusu alas. Istutin metsäruusun kiven viereen. Siihen se kotiutui ja lähti kasvamaan.

5.7.2023

 
Aika kauan olin tyytyväinen metsäruusuuni. Se on voimakaskasvuinen, joten välillä oksia on pitänyt typistää, jotta puska ei valloita liian suurta alaa ja estä siten sen lähistöllä kulkemista. 

Yhteiselomme sujui kohtalaisen hyvin siihen asti, kunnes huomasin ruusupensaan tekevän juurivesoja. Niin kauan niistä ei ollut haittaa, kun saatoin ajaa tuoreet versot ruohonleikkurilla yli. Pian juurivesoja kasvoi myös metsäruusun toisella puolella kasvavien perennojen joukkoon. Jos yhden juurivesan sai kaivettua ylös, pian oli vieressä toinen. Siitä alkoi yhä ankarampi pohdinta, miten saisin juurivesat kuriin?

5.7.2023

Kun juurivesoja alkoi tunkea esiin Kriikunapolkua reunustavien turveharkkojen läpi, tuli mittani täyteen. Edessä olisi isompi remontti, vaan millainen, se vaati vielä kypsymistä.

Syyskuusssa totesin, etten jaksa jatkuvaa tappelua juurivesojen kanssa. Metsäruusu saa mennä. Leikkasin sen matalaksi, jotta saisin piikkiset oksat kuskattua kaatopaikan risukeräykseen. 

Olin jo aiemmin kesällä siirtänyt metsäruusun viereisestä perennapenkistä iriksiä muualle. Nyt kaivoin myös kuunliljat ja muita kasveja pois. Kuunliljoille en tähän hätään keksinyt uusia istutuspaikkoja, joten ne ovat valeistutuksessa kasvimaalla. Todennäköisesti joudun kaivamaan ylös ja putsaamaan myös turveharkot sekä niiden aluset. Huolenani on, kuinka varjelen kartiokuusten ja runkotuijien juuria?

Olen sinnikkäästi kaivanut metsäruusua pois. Apuna on ollut rautalapio, talikko ja rautakanki. Tajuttoman raskasta touhua. Yksikään isokokoinen juurakko ei ole vielä  paljoakaan liikahtanut. Ovat kotiutuneet paikoilleen hyvin intensiivisest. Jonkun verran olen saanut pitkiä juuria ja pienempiä juurakkokeskittymiä poistettua.

Vasta pieni kaistale on käsitelty. Sekin ylimalkaisesti. Selkä ei tykkää ollenkaan, enkä uskalla hankkia itselleni iskias- tai muuta ikävää vaivaa. Kun lääkäriin pääsykin on tänä päivänä sattuman kauppaa tai viikkojen jonottamisen tulos. 

Osa juurista kulkee melko pinnassa. Osa taas hyvinkin syvällä. Perennoja istuttaessani laitoin niiden ja ruusun väliin muovisen reunanauhan ja maanrakennuskangasta. Kummastakaan ei ole ollut mitään hyötyä. Ruusu on puskenut itsensä esteiden ali, yli ja läpi.

Pyysin jo tarjousta puutarhayritykseltä, jolla on käytössään pienikokoinen kaivuri. Ongelmaksi muodostui, ettei pientäkään kaivuria mahdu ajamaan alapihallemme. On siis kaivettava ruusu pois omin voimin.

Elin toivossa, että saan paikan putsattua vielä tämän syksyn aikana, ennen maan jäätymistä. Olisi ollut kiva aloittaa paikan kunnostaminen heti keväällä. Se ei näytä toteutuvan.

Aion kaivaa ja poistaa ruusunjuuria sopivissa väleissä. Aika näyttää kuitenkin loppuvan kesken ennen pakkasia. Teen, minkä ehdin ja jaksan. Jatkan sitten keväällä. Talven aikana saan kerättyä energiaa. Kenties jopa hyviä ideoita putkahtaa päähäni.

Sinänsä lapiourakkaa on ollut mukava tehdä, kun säät ovat olleet mitä parhaimmat. Ei hikistä hellettä, eikä paljon sateitakaan. Sen verran lämmintä, että fleecellä pärjää. Aurinkokin on paistanut usein ja kauniisti.

Hienointa on ollut kaivutöiden lomassa kuunnella luonnon ääniä. Lähijärvellä ja -pelloilla on jo parin viikon ajan kokoontunut valtava määrä kanadan- ja valkoposkihanhia. Niiden kaakatus kuuluu meille oikein hyvin. Kun äänet lähestyvät, tiedän nojata hetkeksi lapioon nähdäkseni hanhien pyörivän naapuritalojen yllä, kunnes palaavat takaisin pellolle tai järvelle.

Myös useita joutsenten parvia on lentänyt pihamme yli. Nekin töräyttelevät omia laulujaan lentonsa ohessa.  

Hydrangea pan. 'Vanille Fraise' - Syyshortensia

 
Metsäruusun kaivu-urakkaa lukuunottamatta syystyöt ovat hyvällä mallilla. Puut ja monet pensaat alkavat olla tyhjiä. Syreenitkin luopuivat valtaosista lehdistään sunnuntai-illan tuulenpuuskassa. Vuorossa on viikot, jolloin on enemmän aikaa kirjoille ja käsitöille.

 "Miten surullinen marraskuu olisikin, jos meillä ei olisi tietoa keväästä." 

- Edwin Way Teale -

 

 

Pihakalenteri saapui!

Tästä se kasvukausi taas alkaa - vuoden 2025 Pihakalenterista. Tai ainakin melkein, koska tammikuuhun on vielä jokunen viikko aikaa. Ehdinpä ennen ensimmäisiä merkintöjä tutustua kalenterin sisältöön ja kerätä sivujen väliin muistilappusia jo valmiiksi.

 
Tämä kalenteri ilmestyy nyt 21. kerran. Itse löysin Pihakalenterin 2012, joten omani on 14. Jotkut ihmiset eivät ole koskaan käyttäneet kalenteria. Tänä päivänä taasen monet ovat luopuneet kokonaan paperisista kalentereista siirtyen käyttämään kännykän ja muiden digitaalisten vempainten kalentereita. 

Minä olen läpi elämäni kokenut kalenterin hyväksi apuvälineeksi niin työelämässä kuin omassa arjessakin. Jonkun verran käytän kännykän kalenteria, mutta paperinen versio kuuluu vankasti päivääni nyt ja luultavasti myös tulevaisuudessa.

Pihakalenteri on itse asiassa enemmän kuin ajankäyttöön liittyvä apuväline. Se on päiväkirja, puutarhapäiväkirja, johon merkitsen kulloisenkin sään, tärkeimmät päivittäiset tekemiset, tapahtumat ja tietenkin menot kelloaikoineen. Nimipäivät löytyvät Pihakalenterista. Läheisten nimipäivät tapaan ympyröidä huomatakseni ne ajoissa. Syntymäpäivät ja muut merkkipäivät merkkaan myös.

Yksi tärkeimpiä Pihakalenteriin kirjaamiani asioita ovat puutarhaan liittyvät tekemiset. Jollei kutakin päivää varten oleva tila riitä, käytän kunkin kuukauden alussa löytyvää ruudukkosivua. Toisinaan sujautan Pihakalenterin väliin ylimääräisiä ruutuvihkon sivuja, joihin olen tilan loppuessa jatkanut puutarha-asioiden merkitsemistä.

Aiemmat Pihakalenterit löytyvät työhuoneen hyllystä. Edellisen vuoden Pihakalenteri pyörii pitkälle seuraavaa vuotta työpöydällä. Siitä on helppo tarkastaa päivämääriä ja tapahtumia ja hakea tukea kuluvan vuoden vastaaville tehtäville. Milloin siirsin tomaatin taimet kellarista kasvihuoneeseen? Milloin satoi ensilumi? Milloin tapasin puutarhaystävän? Minkä taimen ostin ja istutin toukokuun 16. päivä? Onpa kunkin Pihakalenterin välissä myös lista kasvukauden ruohonleikkuupäivistä.

Pihakalenterista löytyvät kylvö- ja leikkuukalenterit. Loppupuolella on myös tietoa lannoituksesta ja torjunnasta sekä runsaasti tilaa omille muistiinpanoille ja mahdollisille suunnitelmille. 

Kunkin kuukauden aloittaa ajankohtaiset vinkit kasveista ja tekemisistä. Jokaisen viikon yhteydessä on lisää ohjeita eri aiheista. Tekstien laatijoina ovat olleet monille puutarhabloggareille tutut Linda Peltola ja Saila Routio.

Pihakalenterin alussa on Pirkko Kahilan usean sivun pituinen teksti rikkaruohoista ja liikaa leviävistä kasveista. Tähän tekstiin aion paneutua ajatuksella, sillä puutarhastani löytyy joitakin turhankin aktiivisesti tilaa valtaavia kasveja. Kuten varmaan monen muunkin puutarhaharrastajan pihasta.

Meitä puutarhaihmisiä kiinnostaa tietenkin myös sää, josta siitäkin löytyy Pihakalenterissa tietoa. Samoin vuoden 2025 auringon nousu ja kuun vaiheet voi tarkastaa tästä kalenterista.

Kalenteri on A5-kokoinen ja  kierreselkäinen, mikä tekee sen käytön helpoksi. Pihakalenterissa on runsaasti kauniita kuvia eli kalenteri on myös kaunis katsella.
Kuvat ovat Saila Roution ja Linda Peltolan.

Jos haluat oman Pihakalenterin, voit tilata sen 15.11. asti ennakkohintaan 26 €, jonka jälkeen hinta on 29 € (sis. postikulut). Ennakkotilatut kalenterit postitetaan 1.12. alkaen.

Sähköpostilla: tilaukset@pellervo.fi
Puhelimitse: puh. 020 413 2636 (arkisin klo 8–16)
tai Oma Pihan kaupasta

Pihakalenteri saattaa löytyä myös hyvin varustetuista kirjakaupoista. 

Pihakalenterin 2025 sain tällä kertaa vapaakappaleena Pellervo-Medialta.
Lämmin kiitos mieluisasta kalenterista!

Lonicera heckrottii - Koreaköynnöskuusama 26.10.24

Sormia jo kutittaa päästä lukemaan Pihakalenterin tekstejä ja hypistelemään sen uudenuutukaisia sivuja. Yksi hujaus vain niin voin ottaa Pihakalenterin päivittäiseen käyttöön. Sitä odotellessa ympäröin nimipäivät ja kirjaan tiedossa olevat merkkipäivät. Uusi kasvukausi alkaa ensimmäisillä kylvöillä jo tammikuussa. Sitä kohti siis!  

 

 

Syyssipulit ja ruska

Crocus speciosus - Syyssahrami

 

Tänäkin syksynä piti laittaa muiden ohessa myös syyssahrameita. Muistin vasta, kun huomasin muutaman hentovartisen syyssahramin nousevan hedelmäpuun alla. Syyssipuleita on vielä kaupoissa, mutta jonkun tietyn lajin löytäminen saattaa olla vaikeaa. Ensi vuonna sitten - jos muistan.

Tämän vuoden sipulihankinnat eivät menneet ihan toivotusti. Jossain vaiheessa olin jopa sitä mieltä, etten osta ainuttakaan sipulia. Tämä ajatus ei kovin kauaa kantanut. Ruokakaupassakin on helppo sortua sipulipussukoihin. Niin kävi minulle. Harkitsemattomassa sortumisessa on se huono puoli, että hankinnat ovat sekalaista sorttia. Punainen lanka sipulien istutuksesta puuttuu, mutta onpa ainakin jotain odotettavaa.

Hyasintteja ostin kahdestakin kaupasta.

• Hyacinthus Woodstock 5 kpl 
• Hyacinthus Mix 3 kpl
• Hyacinthus orientalis mix 3 kpl.

Kevätkurjenmiekkoja oli tarkoitus lisätä entistä enemmän. Nettiostokseni mentyä mönkään löysin sentään muutamia toivomiani.

• Iris 'Katharine Hodgkin 18 kpl 
• Iris 'Katharines Gold 10 kpl
•  Iris 'Purple Hill 10 kpl
•  Iris hollandica 'Carmen' 20 kpl

Tulppaanejakin putosi ostoskoriin, vaikka en ole kovin innostunut niitä istuttamaan. Tuntuu turhauttavalta käyttää rahaa peurojen ruokkimiseen. Syövät ne muitakin sipulikasveja, mutta tulppaanit kärsivät eniten. Peuran turpa näyttää saavan tulppaanin lehdistä hyvän otteen. Lehdet maistuvat, sipulin sorkkaelukka sylkäisee vaurioituneena matkan varrelle.

• Tulipa pulchella Persian Pearl' 10 kpl
• Tulipa Darwin Hybrid 'Mystic van Eijk' 20 kpl
• Tulipa single late 'Queen of Night' 20 kpl
• Tulipa 'Sun Lover' 5 kpl
• Tulipa 'Carnaval de Rio' 8 kpl

Muut istutetut sipulit koostuvatkin sitten sekalaisesta joukosta. Myrkkyliljoja oli tarkoitus laittaa enemmänkin, mutta löysin vain yhden ainoan. Se on jo noussut kukkimaan. Posliinihyasinttien lisääminen jatkuu edelleen. Sinikukkaisten krookusten todettiin blogipostauksissa houkuttelevan paremmin pörriäisiä, joten niitä lisää. Tähtilaukkaan olen tykästynyt, mikä on hyvä syy niiden istuttamiseen. Narsissien suhteen lisäysprojekti jää harmillisen vajaaksi.

Laukat
    Allium christophii 8 kpl
    Allium 'Ping Pong' 20 kpl, 

Balkaninvuokot (Oma Piha -lehden syystarjous lehden tilaajille)
    Anemone 'Charmer' 20 kpl

Syysmyrkkylilja
    Colchicum autumnale 'Giant' 1 kpl

Krookukset
    Crocus grandiflora 'Pickwick' 24 kpl

Posliinihyasintit
    Puschkinia scilloides 25 kpl
    Puschkinia libanotica 25 kpl

Narsissit
    Narcissus recurvus 5 kpl

Ruskavärit sinistä taivasta vasten ovat niin kauniita. Kauppareissulla kuljin katse kohti yläilmoja. Ihastelin tammia, pihlajia, vaahteroita, lehtikuusia, koivuja, haapoja. Niska kenossa kulkeminen ja kameran tähtäily kannatti, sillä vähäinenkin tuuli laittaa lehdet leijailemaan kohti maata. Viikonlopuksi on luvassa aurinkoista ja melko lämmintäkin. Mikä on haravoidessa lehtiä hiekkakäytäviltä kivalla säällä.

Tonttimme puistopäädyn vaahterat ja muutama muu puu kasvaa kunnan puolella. Lehtensä ne pudottavat tasapuolisesti meille ja puistoon. Meidän puolella lehtisade näkyy paksuina vaahteranlehtimattoina. Haravoin lehdet käytäviltä, laitan ne tyhjiin multapusseihin ja kuskaan kaatopaikan puutarhajätekeräykseen, missä niistä tehdään multaa. Istutusalueille lehtiä putoaa vähemmän. Niissä paikoissa täytän lehdillä painumia, kasaan lehtiä puiden ja pensaiden tyvelle. Keväällä ripottelen päälle hiukan multaa. Sinne ne maatuvat, vaahteranlehdetkin. 

Puistoalueelta kunta silppuaa lehdet keväällä ensimmäisen nurmikonleikkuun yhteydessä. Joskus minäkin olen silpunnut lehtiä raja-alueelta, ettei tuuli puhaltaisi kuivia lehtiä meille. 

Leikkasin etualalta Bermudan siperiankurjenmiekat ja Pikkupuutarhasta pallohortensiat mataliksi. Näin avautui sisäänkäynnistä näkymä syyshortensioiden alta ja välistä kohti Pikkupuutarhan komeamaksaruohoja ja kivipenkkiä. Tukikeppi keskellä pitää peurojen kulkua estämään viritetyn verkon paremmin pystyssä.

Sorbus ulleungensis 'Dodong' - Tuurenpihlaja 12.10.24

Osa suojaverkoista on jo laitettu. Muutama vielä puuttuu. Seuraavaksi siis niiden pariin.

 

Muistattehan, että sunnuntaiaamuna kelloja siirretään tunti taaksepäin eli 04.00 -> 03.00.