Mielenrauhaa puutarhasta

Tulipa 'Sun Lover'

 

Henkilökohtaiset kriisit sulkevat ihmisen pullomaiseen olotilaan, jolloin elämä tuntuu kapeutuvan vain muutamiin tärkeimpiin toimintoihin ja asioihin. Siltä minusta on tuntunut kohta viikon, kun olen koittanut sulattaa kahdesta suunnasta tulevia surullisia uutisia. Ystävän vointi on kääntynyt huonompaan suuntaan. Samoin isäni. Myöhemmin tämä tilanne muistuu mieleen ehkä ohikiitävinä tapahtumina, mutta nyt koen olevani myrskyn silmässä.

Tulipa 'Apeldoorn's Elite'

Perjantaiaamuun tuli uudenlaista säpinää, kun hävittäjät lensivät kovaäänisesti taivaan halki drooneja jahdaten. Minulla on kännykässäni 112-sovellus, mutta koska paikannus ei ole päällä, ei vaaratiedotetta tullut. Hoivakodissa hoitajat kertoivat saaneensa vaaratiedotteen ennen aamuneljää. Hyvä, että tilanne purkautui nopeasti aamun aikana ja saatoimme palata normaaliin elämään. Vaikka itsestäni ei rauhan ajan lapsena tunnu lainkaan normaalilta nämä tämän päivän sotaisat tunnelmat.

Epidemium x rubrum - Tarhavarjohiippa

Helatorstain päätin käyttää mielenrauhan tankkaamiseen puutarhatöiden parissa. Tyhjensin biokompostorin sekoittamalla kypsyneen massan kasvimaan lavakauluksiin. Ihan jokaiseen ei biokompostia riittänyt. Pian alkaisi olla sopiva aika ryhtyä kylvöhommiin. Suunnitelma on ollut jo jonkin aikaa valmiina, kunhan vain ehtisin.

Fritillaria imp. 'Aurora'

Torstai-illan puutarhakierroksella totesin kasvien jatkaneen kasvua ja kukkimista senkin ajan, jonka itse olen istunut isän sängyn vierellä. Keisarit kukkivat täyttä häkää. Viime syksynä istutetut Aurorat ovat juuri niin kauniita, kuin oletinkin. Keltainen 'Lutea' ei ole noussut ollenkaan. 

Kaikki tarhavarjohiipat näyttivät talven jälkeen huonovointisilta. Kuivia, ruskeita lehtiä, joiden perusteella kuvittelin menettäneeni varjohiipat. Jokin aika sitten huomasin karvaisia versoja nousevan sieltä täältä. Ja nyt ne jo kukkivat. Nuput ovat niin suloisia ja kukat kauniita, tietenkin.

Laitoin trimmerin akut lataantumaan kompostihomman ajaksi. Latauksen valmistuttua trimmasin kanttausurien reunat ja alapihaa kiertävän aidan tyvialueet. Viikonloppuna on tarkoitus leikata nurmikko. Kanttausuratkin kaipaavat tarkempaa kohennusta, mutta sillä tehtävällä ei ole kiire.

Omena Huvitus

Omenapuista Huvitusta jo nuputtaa. Muita en kovin tarkkaan syynännyt, mutta päältä päin katsoen ei nuppuja vielä näkynyt. Saapa nähdä, millainen omenakesä on tulossa. Viime vuonna sato oli varsin vaisu. Kesän 2024 jättisadon kaikki varmasti muistavat. Omppuja riitti mulle, sulle ja kaikille muillekin.

Kitkin myös voikukkia lähinnä istutusalueilta. Nurmikolla saavat kukkia, kunnes huristan niiden yli ruohonleikkurilla. Puiston puolella kasvaa miljoona voikukkaa, mistä syystä mekin näytämme olevan omavaraisia niiden suhteen. Joistain kohdista voikukka lähti kevyesti nykäisemällä, jopa koko juuri tuli mukana. Sitten on niitä voikukkia, jotka ovat tunkeneet juurensa keskelle nousevaa kuunliljaa tai kiveyksen saumaan. Silloin vain minikokoinen dynamiittipanos kykenee irrottamaan voikukan juurineen. Samalla sitten irtoaisi se kasvikin, jonka keskellä voikukka kasvaa.

Kimalainen karviaisessa

Punaherukoiden oksat notkuvat kukista. Lämmin sää on saanut pörriäiset liikkeelle. Saamme ehkä hyvän marjasadon, kun kovin kylmiä öitäkään ei ole tiedossa. Löysin yhden pikkuisen leppäkertun ja nitistin yhden liljakukon. Pitääkin laittaa työlistalle valkosipuliuutteen ruiskutuskierros. Varjoliljoja nousee sieltä täältä. Ne kaipaavat puutarhaihmisen apua liljakukkoja vastaan.

Aidan takana näkyy rivi pajuangervoja. Ne istutin aikanaan estääkseni pikkupoikien pallon lentämisen puutarhaamme. Nyttemmin tilalla on kunnon pallokenttä aitoineen. Joskus pallo edelleen lentää meille poikien innokkaan potkimisen tuloksena. Käyvät sitten soittamassa ovikelloa kysyäkseen, voisimmeko antaa pallon heille takaisin. Kiva tavata kohteliaita pikkupoikia, jotka eivät omatoimisesti kapua aidan yli tallaamaan istutuksiani. 

Leikkaan pajuangervoaidanteen muutaman vuoden välein matalaksi. Näin se on taas jonkin aikaa siistin näköinen. Jos voisin peruuttaa vuosia taaksepäin, en ikipäivänä istuttaisi pajuangervoa. En aidaksi enkä mihinkään muuallekaan. Se tunkee juuriversojaan joka paikkaan. Siksi ajan ruohonleikkurilla alueen aidan ja pajuangervojen välistä lähes aina, kun leikkaan alapihan nurmikon.

Ukkokulta ja Poika leikkasivat pajuangervoaidanteen torstain ja perjantain aikana. Aluksi suunnittelimme kärräävämme oksat kaatopaikan risukeräykseen, kun sinne oli muutenkin asiaan. Päädyimme kuitenkin hakettamaan oksat. Aika pieneenhän ne menivät. 

Malus purpurea 'Aamurusko'

Kirsikoiden kukinta alkaa olla jo ohi. Helsingin puistoissakin hanamijuhlat on jo juhlittu. Kohta on koristeomppujen vuoro. Minulla on alapihalla kaksi nuorempaa koristeomppua: Aamurusko ja Makamik sekä vanhempi Musta Rudolf. Yläpihalla on isoiksi kasvaneet Royalty ja Aamurusko sekä parivuotias Royalty. Innolla odotan, millaisen kukkapilven ne tänä vuonna tarjoavat. Eikä sovi unohtaa ruusuorapihlajaa, jossa nuput jo pullistelevat.

Lavakauluksiin tulee tänä vuonna vähän muutoksia. Laatikko nelosessa kasvoi pensasmustikkaa ja mesimarjaa. Jänis kalusi toisen pensasmustikan nysäksi. Oma syy, kun unohdin verkon. Nyt toinen pensasmustikka on isossa ruukussa odottamassa uutta sijoituspaikkaa, jota en ole vielä keksinyt. Verkotettavaa on syksyisin muutenkin riittävästi. Keksinkö mustikan vaatimuksia vastaavan paikan, jossa olisi jo ennestään verkkoa tarvitseva kasvi?

Mesimarjoja laitoin potteihin odottamaan niinikään uusia koteja. Sain mesimarjaa Lappalainen etelässä -blogin Nilalta. Minulla ei vain ole satomarjalle sopivaa paikkaa. Tykkään mesimarjasta koristekasvina. Se alkaa parhaillaan kukkimaan ja toimii myös hyvänä maanpeitekasvina.

Malus 'Musta Rudolf'

Purppuralehtistä Musta Rudolfia katsellessani ajattelen, kuinka hyvin se toimii japaninvaahteran korvikkeena. Olen kyllä monen monta kertaa pyörinyt puutarhamyymälässä japaninvaahteran ympärillä. Ei vain huvita sijoittaa kymppejä kasviin, jolle ei välttämättä ole tarjota sopivan suojaisaa paikkaa. Taimien hankinta ei muutenkaan ole halvinta huvia. Miksi siis törsätä rahaa hetken hurmioon? Paras vain kylmästi ohittaa houkutukset ja koittaa korvata ne jollain muulla kasvilla. Vaihtoehtoja kyllä löytyy.

Pikkupuutarhassa näyttää vielä aika paljaalta. Koristeomppujen kukinnan myötä myös niiden lehdet puhkeavat täysiin mittoihin. Tove Jansson -ruusu jo vihertää, mutta norjanruusun lehdet ovat vielä pieniä sykeröitä. Penkeissä heräävät perennat kilpailevat tässä vaiheessa lakastuvien scillojen kanssa. 

Monia ärsyttää lakastuvat scillat, jotka saavat puutarhan näyttämään sotkuiselta. Loppujen lopuksi se on aika lyhyt vaihe. Jos näky käy hermoille, voi ripotella lehtien päälle kevyesti multaa. Tuleepa tuplasti hyvää ainesta, kun scillat maatuvat multakerroksen suojassa. Ja todennäköisesti myös runsain mitoin uusia scilloja tulevina vuosina.

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Pikkupuutarhassa kiertäessäni tarkoitukseni oli tsekata, joko mesikämmen kukkii. Meinasi jäädä kukat huomaamatta, kun keskityin katselemaan vieressä kukkivaa jouluruusua. Jonka kukinta on jo hieman hiipumassa kasvin keskittyessä uusien lehtien tuottamiseen. Vaan kukkiipa sinikämmen nimensä mukaisesti sinisin kukin. Ja sen vieressä maasta mönkii esiin toinen sinikämmen, joka kukkii valkoisin kukin.

Viikonloppu on edessä. Ja paljon monenlaista tekemistä. Ihan hyvä, sillä puutarhatyöt ovat mieluisia ja terapeuttisia. Pihalla touhutessa olo helpottuu ja ajatusmaailma järkevöityy. Toki sisälläkin olisi vino pino silittämistä ja jotain syötävääkin on kehitettävä. Suunnittelin tekeväni parsarisottoa. Omasta maasta saan muutaman parsan, mutta ne eivät vielä riitä isompaan annokseen. Niinpä ostin kaupasta lisää.

Isää en tietenkään unohda. Aion käydä häntä katsomassa myös viikonloppuna. Mihin menenkin, puhelin on mukana. Ulkomaanreissuja varten minulla on kätevä "kaulapussi", johon kännykkä sujahtaa näppärästi ja josta se on puutarhassakin helposti otettavissa.

Prunus padus - Tuomi

Laitoin tämän jutun jo julkaistavaksi ja menin nukkumaan. Sain hetki sitten hoivakodista puhelun. Isä on nukkunut pois. Se on surullista, mutta myös luonnollista. Isä eli kaksi kuukautta yli 98 vuoden.  

Lämmin kiitos kaikille tähän saakka saamistani kauniista sanoista. 
Kaunista viikonloppua ihan jokaiselle!

 

Nyt mennään pää kolmantena jalkana

Kylän kirsikkapuut torstaina 11.5. Perjantaina kukinta oli jo hiipumassa.

 
Ensin ei tapahdu viikkoihin mitään ja sitten ykskaks puutarhaihminen menee pää kolmantena jalkana. Kesäisten lämpötilojen vuoksi pihalla ja puutarhassa tapahtuu kaikki pikakelauksella. Tyhjiä kesäkukkaruukkuja ja kellarissa yhä pidemmiksi venyviä tomaatteja katsellessa tuntuu kuin töitä olisi toisille jaettavaksi. Joudun toistamaan itselleni, että toukokuu on tänä vuonna tismalleen yhtä lyhyt tai pitkä kuin kaikkina muinakin vuosina. Hyvin ehtisi vähemmälläkin tohinalla - jos vain omalta innostukseltaan malttaisi.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma illansuussa 11.5.

Oma kirsikkapuu kukkii runsaimmin sitten istutusvuotensa 2016. Alkaa vähitellen olla erinomaiset olosuhteet henkilökohtaiselle hanami-juhlalle. Kukkien kuvaaminen vasta onkin hankalaa, kun suurin osa niistä on ylhäällä. Harsohelmaiset kukat heiluvat iltatuulessa, eikä niiden liikettä oikein pääse sormin pysäyttämään.

Hyöriessäni torstai-iltana kirsikkapuuni ympärillä kuulin ensi kerran tänä keväänä käen kukkuvan. 

Narcissus Flower Record

Narsissit availevat nuppujaan. Niitä ei onneksi peura ole tulppaanien tapaan napsinut rujoiksi.

Tulipa Double Blue tai Tulipa Showcase - tai joku ihan muu

Tulppaaneja olen viime vuosina istuttanut vähemmän. Olen koittanut panostaa Darwin-tulppaaneihin, joiden pitäisi olla pitkäikäisempiä. Harmillisesti nekin kelpaavat peuroille, mikä vähentää istutusintoa. Se on melkein kuin tunkisi seteleitä sorkkajalkojen kitaan.

Tänä perjantai-iltana minun pitäisi tietsikan ääressä istumisen sijasta olla kiertämässä kameran kanssa puutarhaa. Päivä on jo pitkä eli ehdin tämänkin jälkeen. 

Tulppaanit avasivat iltapäivän paisteessa terälehtensä ammolleen. Kun kesäisten lämpötilojen on luvattu kestävän ensi viikon puoliväliin saakka, ei tällä menolla ole pian mitään kuvattavaa.

Fritillaria imp. - Keisarinpikarililja

Keisarinpikarililjat ovat viittä vaille paukahtamassa auki. Varmaan jo lauantaina keltaiset avautuvat. Rubrat ovat samassa tilanteessa.

Fritillaria meleagris - Kirjopikarililja

Kirjopikarililjoilla on tänä keväänä runsas kukinta. Huvituksen alle istuttaman rykelmät näyttävät viihtyvän erinomaisesti. Liljakukot tykkäävät näistä hullunlailla. Joka ikisellä puutarhakierroksella joudun listimään useita liljakukkoja. 

Minulla on jonkinsortin ötökkäkammo, jonka vuoksi en mielelläni ota niitä käteen. Liljakukkojen kohdalla kammo kaikkoaa ja punatakit pääsevät hengestään sormieni välissä. Nyt liljakukoilla on treffikausi meneillään jonka ansiosta on mahdollista poistaa kerralla kaksi kaveria yhdellä litistyksellä.Tarkkaa hommaa, jossa harjoitus tekee mestarin.

Kruunuvuokon vinkistä olen kiertänyt ruiskuttamassa valkosipulivettä liljoille sekoittaakseni liljakukkojen hajusuunnistusta. Valkosipulijauhetta ja vettä ruiskupulloon, ravistus ja kierrokselle.

Helleborus - Jouluruusu

Pikkupuutarhan Kriikunapenkin vaalean jouluruusun ensimmäinen kukintarypäs on loppusuoralla. Uusia lehtisykeröitä on nousemassa mullasta lukuisia. Tämä jouluruusu on yleensä kukkinut lähes koko kesän.

Sen viereen istutin muutama päivä sitten kirjavalehtisen Anna's Redin. Kunpa kotiutuisi ja eritoten kukkisi, jotta näen sen kukan värin.

Helleborus

Vuosi sitten istutin niinikään Pikkupuutarhaan, Muuripenkkiin kolme uutta jouluruusua. Kaksi niistä on kuvan mukaisia tummia, kolmas vaaleampi. Kaikissa on nuppuja, mutta lehtiä ei vielä montaa. Tosin vaaleassa huomasin tänään lukuisia kääröjä nousemassa mullasta esiin, joten hyvin tuntuu olevan hengissä.

Helleborus

Tämä pikkuinen on Kivipenkissä paikalla, jossa aiemmin kasvoi ja kukki kolme hienoa vaaleaa jouluruusua. Ne menehtyivät vuoden takaisen jäätikkökannen alle. Olen tarkoituksella välttänyt menehtyneiden asuinpaikan suurempaa mylläämistä ajatuksella, josko sinne olisi juurentynkää jäänyt. Sepä kannatti. Nyt täytyy vaalia tätä myöhäisherännyttä suurella hellyydellä.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kuvan pystykiurunkannukset ovat sitä tavallista lilakukkaista luonnonkantaa, joka on meillä levinnyt ja lisääntynyt ilahduttavasti. Nämäkin kaverit olivat alkuun liloja, mutta näin kukintansa loppusuoralla ovat haalistuneet sinisiksi.

Anemone sylvestris - Arovuokko

Arovuokkokin lähestyy kukintaansa. Tämä on nopeakäänteinen veijari. Ensin siitä ei näy vilaustakaan. Sitten yhtäkkiä punertavia versoja tunkee porukalla mullasta ja pian ne ovat vihreät lehdet levällään kehittämässä nuppujaan. 

Olen jakanut arovuokon taimia useisiin paikkoihin nähdäkseni, missä se viihtyy. Toivon mukaan viihtyy, sillä pidän arovuokon kukinnasta. Minusta se toimii mataluutensa ja runsaskukkaisuutensa vuoksi erinomaisesti maanpeitekasvina.

Primula elatior - Etelänkevätesikko

Tämä kevät on ollut etelänkevätesikkojen juhlaa. Viime aikoina autolla ajaessani olen nähnyt pihoja, joissa levittäytyy hennonkeltainen esikkomeri. Oma esikkoni on kukkinut todella pitkään. Kuvan esikon näen keittiön ikkunasta, missä se illallakin näkyy kauniisti muun kasvuston ollessa vielä kohtuullisen matalaa. Olopihan puolella etelänkevätesikko on alkanut hissukseen levittäytyä laajemmalle, mikä ilahduttaa suuresti.

Pulsatilla vulgaris Rode Klokke - Tarhakylmänkukka

Olen istuttanut varmaan pari kolme punaista tarhakylmänkukkaa, enkä ole niitä enää seuraavana kesänä tavannut. Luultavasti paikka on ollut väärä, tai istutuksen jälkihoito huonoa. Viime kesänä törmäsin jälleen kerran puutarhamyymälässä punaiseen kylmänkukkaan. Pitihän se kantaa kotiin ja koittaa, olisiko tuuri tällä kertaa parempi. No, olihan se. Nyt pikkuinen karvatassu nousi lilakukkaisten kanssa samaan aikaan.

En tiedä, onko näissä punaisissa eri sävyjä? Vai vaikuttaako sävyyn istutuspaikka, mullan koostumus tai jokin muu? Tämän yksilön punaisuus on pinkimpi verrattuna niihin, joita olen aiemmin nähnyt. Käyn häntä katsomassa ja kuvaamassa uudemman kerran. Jos sävy vaikka muuttuu ajan myötä.

Acer - Vaahtera

 
Purkkishow se vain kiihtyy. Purkkeja ja potteja on viime päivinä tullut raahattua kellarista kasvariin, kasvarista ulos ja jälleen takaisin. Joitakin esikasvatettuja on jo ympäri vuorokauden patiolla. Vaikka päivät ovat ylenpalttisen lämpimiä, en oikein vielä luota yölämpötiloihin. Ensi viikolla aion kuitenkin kuskata tomaatit, kurkut ja paprikat kellarista kasvihuoneeseen. Siellä on jo harsot valmiina. Myös lämmittimen laitan varmuuden vuoksi. Kennokasvari ei lämpöä kovin hyvin pidä ja se viilenee myös nopeasti.

Kasvimaakylvötkin ovat aluillaan. Sipulit sain jo lavakaulukseen. Siemenpussit ovat valmiina, kunhan vain tulee muilta hommilta sopiva väli. Kaiken tekemisen ohessa vaahteravauvojen kitkeminen jatkuu. Että niitä voikin olla paljon.

Sunnuntaina vietän ensimmäisen kerran äitienpäivää, jolloin ei ole enää edellisen sukupolven äitejä vastaanottamassa korttia, kukkia tai muita äitienpäivälahjoja. Ei ole äitiä, jonka kanssa kahvitella kakun kera tai jonka voi viedä porukalla syömään. Tämä uusi tilanne voi toimia myös mahdollisuutena muuttaa oman perheen traditioita. Nyt mennään vanhan kaavan mukaan, mutta ehkä vuoden päästä keksitään jotain muuta.

Aurinkoista ja ihanaa äitienpäivää kaikille äideille!