Tiistaina Talvipuutarhassa

 
Pääsiäisviikon tiistaina päätin pitää vapaapäivän vierailemalla Helsingin Talvipuutarhassa. Edellisestä käynnistä on aikaa niin kauan, etten käyntikertaa enää edes muista.

Talvipuutarhaan on helppo mennä. Jäin bussista pois Töölöntorin laidalla, jossa hyppäsin 8:n ratikkaan. Matkaa oli vain muutama pysäkinväli, minkä olisin helposti kävellytkin. Pakkasyön jäljiltä aamu oli hyytävän kylmä ja suunnitelmissa Talvipuutarhan lisäksi muutakin. Niinpä siis aikaa säästäkseni huristelin ratikalla, joka on Hesassa käydessä aina yhtä kiva liikenneväline.

Seuraava teksti on lainattu Helsingin kaupungin Puistot-sivustolta: 

Talvipuutarha on kaikille avoin kasvikeidas Töölönlahden pohjoispuolella. Vuonna 1893 ovensa yleisölle avanneeseen puutarhaan on sen perustamisesta lähtien päässyt vierailemaan ilman pääsymaksua.

Historiallisessa kasvien kodissa on yli 200 erilaista kasvia, jotka kukoistavat kolmessa huoneessa: Kaktushuoneessa, Palmuhuoneessa ja Länsisiivessä. Kasveista vanhin on yli 130-vuotias kameliapuu.

Talvipuutarha, sen edessä aukeava ruusutarha ja Talvipuutarhan takana oleva kasvien tuotantoalue muodostavat yhdessä Kaupunginpuutarhan. Tuotantoalue on yleisöltä suljettu. Talvipuutarhassa ei ole kahvilaa. Osoite: Hammarskjöldintie 1 A, 00250 Helsinki

Tiedän Talvipuutarhan olevan suosittu joulu- ja pääsiäiskohde. Aiemmin puutarhaan mentiin pääsiäisenä katsomaan oikeita tipuja. Lintuinfluenssan vuoksi perinteestä luovuttiin, eikä tipuja ole ollut vuoden 2005 jälkeen. Puutarha on koristeltu kauniisti pääsiäisteemaan sopivilla kukilla, koristeilla ja muutama noitakin siellä näkyi lentävän.

Talvipuutarhassa saa kuvata matkamuistokuvia ilman jalustaa. Somessa julkaistuissa kuvissa on mainittava kuvauspaikka. Suurimman haasteen kuvaamisessa käynnilläni aiheutti lukuisat pikkuiset päiväkotilaiset, joita kulki parijonossa monen monta ryhmää. Pienten juttuja oli hauska kuunnella, eikä minua haitannut lainkaan seisoa ovensuissa odottamassa vuoroani. Lasten opettajat huomioivat muut vierailijat kiitettävästi ohjaamalla lapsia kulkemaan parijonoissa. 

Länsisiivessä on muutamia viihtyisiä taukopaikkoja pöytineen ja tuoleineen. Siellä päiväkotilapsilla oli eväshetki.

Palmuhuoneessa kasvaa tietenkin palmuja, mutta myös loka-helmikuussa kukkiva kamelia ja alkukesästä suurin kukin kukkiva kuningasmagnolia. Siinä pari hyvää syytä uusia käynti Talvipuutarhassa niin talvella kuin myöhemmin kesälläkin.

Keskellä Raitahelokämmekkä.

Palmuhuoneen suihkulähdealtaassa uiskenteli useita kookkaita karppeja. Niitä pääsin kurkkimaan lähinnä esiteinien olkien yli heidän kuvaillessaan kilpaa kaloja kännyköillään.

Kaktushuoneessa vietin eniten aikaa, sillä siellä oli väljempää. Edelläni kulki kaksikielinen päiväkotiryhmä, jossa keskusteltiin kasveista suomeksi ja englanniksi. Yllättävän hyvin pienet 4-5 -vuotiaat pirpanat tunsivat kasveja. Aaloeita oli todennäköisesti nähty aiemminkin.

Käpykirjotähtiö

Kasveissa on aika hyvin nimilappuja. Kasveihin ei saa koskea, jonka vuoksi välillä lehtien taakse heilahtanut nimilappu ei mahdollistanut kasvin tunnistamista.

Kaktushuoneessa on pari valtavaa rahapuuta. Isot agaavet saattavat joskus tehdä niin suuret kukinnot, että ne yltävät kattoluukkujen kautta ylös ja ulos asti.

Mistelikorallikaktus

Kaktushuoneessa on valtava mistelikorallikaktus ja toinen samanlainen, jonka nimikyltissä luki korallikatkus. Tai siis minusta ne näyttivät samanlaisilta. Asia kiinnostaa minua, koska muutama vuosi sitten ostin kylän kukkakaupasta mistelikorallikaktuksen. Se meinasi heittää henkensä, mutta on nyt toipunut. Joskaan ei ainakaan vielä entiselleen. Pari viikkoa sitten ostin Tokmannilta mukavan kokoisen korallikaktuksen. Toivon sen viihtyvän meillä ilman sukulaisensa misterikorallikaktuksen aiheuttamaa draamaa. 

Piikkikruunu 

Madagaskarilta kotoisin olevia piikkikruunuja näin muutama vuosi sitten Espanjassa viettäessämme siellä joulua. Piikkikruunu kuuluu tyräkkien (Euphorbiaceae) heimoon ja on meilläkin monessa kodissa huonekasvina.

Lumikuningatar-orkidea oli parhaillaan enemmän viherkasvi, joskin muutamia kukkivia yksilöitäkin oli näkyvissä. Lumikuningatar kukkii helmikuussa, jolloin se kerää Talvipuutarhassakin sankan joukon ihailijoita.

Lumikuningattarien alla on kuvan teksti, joka kertoo Talvipuutarhan lumikuningattaren hienon tarinan.
 

Talvipuutarhan edessä oleva Ruusutarha on talviaikaan suljettu. Ruusutarhan reunoja rajaa muotoonleikatut lehmukset. 

Pois lähtiessäni Ruusutarhan lehmuksessa lauloi kottarainen. Kolea sää tuntui heti keväisemmältä. Jatkoin retkipäivääni keskustaa kohti Töölönlahden reunaa kävellen.

Olipa kiva viikonloppu

Maalliskuun puolivälin eli edellinen viikonloppu oli mitä parhain. Aurinko paistoi nostaen lämpöasteet +10 asteeseen. Olin suunnitellut monenlaisia tekemisiä, jotka ilokseni sain kaikki tehtyä. 

Lauantaiaamuna kävelin kylän keskustaan, jossa oli jälleen markkinat. Tärkein pointti markkinareissulle oli hakea kaupasta leivinpaperia ja tietenkin ulkoilla hienossa säässä. Se olikin nautinnollista lintujen kevätkonserttia askelluksen lomassa kuunnellessa. Kyyhkyset kujertavat jo ahkerasti ja joutsenet huutavat taivaankannen yli lentäessään. Markkinoilta en mitään ostanutkaan, kun ei ole tarvetta metrilakulle, keppihevosille eikä villasukillekaan. Kutimet kun ovat kilkattaneet kotisohvalla ahkerasti.

Ukkokullan edellispäivänä laittamaa ruokaa oli vielä lauantaiksikin. Niinpä saatoin markkinoilta tultuani laskeutua kellariin multahommiin. Minulla on keltainen kliivia, joka tosin ei ole pariin vuoteen kukkinut ollenkaan. Olen jo jonkin aikaa himoinnut perinteistä oranssikukkaista kliivia. Näin sellaisen espoolaisessa marketissa, mutta jätin ostamatta. Tuumasin, että saahan sen lähempääkin. Ei saanut, kun olivat loppuneet. Kun sitten kävin isää moikkaamassa, ajoin samalla reissulla jälleen espoolaiseen markettiin. En siihen ensimmäiseen, jossa oranssia kliivia näin, vaan toiseen. Onni suosi rohkeaa ja sain kliiviani.

Rhipsalis baccifera - Hiuskorallikaktus

Näin Enkulin käsityöt -blogissa upean korallikaktuksen, jonka hän oli ostanut Tokmannilta. Itselläni on ollut jo useamman vuoden korallikaktus, joka elää kituuttaa, mutta eipä sitten paljon muuta teekään. Enää se ei sentään pudota vähiä vihreitä versojaan. Yllytyshulluna päätin heti tilaisuuden tullen kipaista korallikaktuksia katsomaan Tokmannille, kuten sitten teinkin. Ja sieltähän sellainen löytyi. Sentti vajaa 15€ ja ehdottomasti komea yksilö.

Nyt ovat sekä oranssi kliivia että korallikaktus uusissa ruukuissa ja mullissaan. Pitkää ikää kumpaisellekin - toivon.

Kauppareissulla tarttui hyppysiin myös salkoruusun juurakko. Persikkainen kerrottukukkainen salkoruusu näyttää nätiltä. Laitoin juurakot multaan, kun niissä hommissa muutenkin olin.

Salkoruusu 'Peaches 'n Dreams'

Sunnuntaina huomasin edellispäivänä multaan laitetussa salkoruusussa jo pikkuisen lehden. Toisen purkin salkoruusu elelee vielä prinsessan uniaan, mitä se saakin tehdä. Ei kiirettä.

Avasin lauantaina kellarikasvattamon, sillä takkahuoneen ikkunan edustan pikkupöytä oli jo pullollaan taimipurkkeja. Kelloköynnökset ja paprikat muuttivat kasvilampun alle. Kelloköynnöksillä on vasta pienet tukikepit, jotka on piakkoin vaihdettava korkeampiin. Kärhiäkin on kieputettava paremmin, jotta ne eivät takerru kavereidensa kylkeen kiinni.

Kuvassa on 400 W:n kasvivalaisin, joita minulla on kaksi. Ensimmäisen tilasin 2018 ja toisen 2019. Nämä valaisimet Viherpeukalot poisti omasta käytöstään. He myivät niitä kunnostettuina. Tilasin samalla myös varapolttimot, joita ei ole tarvinnut vaihtaa. Valaisin on ripustettu kattoon laitettuihin tukeviin koukkuihin. Metallisen ripustusketjun lenkkien avulla valaisimen korkeutta on helppo säätää. Taimien ollessa pieniä lasken valaisinta alaspäin. Myöhemmin nostan taas ylemmäs, etteivät kasvit ole liian kuumassa.

Toinen valaisin on kellarin avoimessa tilassa. Olen harkinnut sen siirtämistä toisen lampun seuraksi kasvatushuoneeseen, jossa tilaa olisi. Ja tarvettakin. Avoimen tilan lampun alle siirrän tomaatit, kurkut, paprikat ja muut siinä vaiheessa, kun ne ovat jo isoja eli yleensä huhti-toukokuun vaihteessa. Silloin ne pärjäävät viileämmässä. Ikäänkuin karaistuvat kasvihuoneeseen siirtoa varten. 

Pienemmässä kasvaritilassa ei ole muita lämmönlähteitä. Lämpötila on siellä noin +13-14 astetta, jonka kasvivalaisin nostaa +20 asteeseen, kevään etenemisen myötä vähän ylikin. 

Ikkunaton kellaritila toi kasvivalaisimen myötä esikasvatukseeni uuden ulottuvuuden. Enää ei tarvitse murehtia, mihin saisi mahtumaan kaikki taimipotit. 

Viikonloppuna sain ulkonakin hoidettua monta rästihommaa pois päiväjärjestyksestä. Leikkasin omenapuista muutaman oksan, joihin kopautin otsani nurmikkoa leikatessani. Kevättalviset omenapuuleikkaukset ovat jääneet lähes kokonaan pois, kun leikkaan vesiversot heinäkuun loppupuolella. Vanhoja omenapuita ei toki muutenkaan tarvitse kovin paljon leikata.

 
Leikkasin myös latvat puistoreunan muutaman metrin kuusiaidasta. Viritin narun saadakseni latvukset tasakorkuisiksi. Tasasin myös kuusiaidan sivuja. Kuusiaidan tarkoitus on tuoda puutarhalle tuulisuojaa ja toimia myös henkisenä esteenä peurojen kululle. En halua aidasta kovin korkeaa, etteivät puut varjosta liikaa. Isoja vaahteroita on jo aivan riittävästi kunnan puolella. 

Kolmas leikkuuhomma oli syyshortensioiden kukintojen poisto. Tapaan tehdä sen maaliskuussa, jolloin maa on usein vielä lumessa tai ainakin jäässä. Näin en tuhoa tallomalla mitään tärkeää hortensiapensaiden ympärillä tanssahdellessani. Leikkaan syyshortensioita aika voimakkaasti, koska sen sanotaan tuottavan suurempia kukintoja. Tapahtuuko näin, en ole tehnyt vertailuja. Meillä tämä systeemi on toiminut. 

Maasta ponnistaa jo monenlasita vihertävää. Alkaa olla käsillä ne ajat, jolloin vähintään yksi puutarhakierros päivässä on tehtävä. Aamullakin jo valoisuuden puolesta se on mahdollista, jos vain omilta kiireiltään ehtii. 

Verkkoja ei voi vielä poistaa, koska jänikset loikkivat edelleen aktiivisesti puutarhassa syötävää etsimässä. Päinvastoin, nouseville piipoillekin olen laittanut verkkoja. 

Lumen sulamisen jälkeen tarve näyttää pihalle haravaa, nousee uusiin ulottuvuuksiin. Multa-alueisiin ei parane haravalla koskea, enkä sitä muutenkaan aio tehdä. Nurmikkoalueilla on edelleen routaa, vaikka pinta on märkää. Harava on kätevä väline haaliessa puiston puolen koivusta tulleita oksia, joita kertyikin multasäkillinen. Haravalla saa noukittua oksia myös istutusalueilta astumatta sinne itse.

Kohta voisi jo ripotella katemultaa istutusalueille peittämään ruskeita puunlehtikeskittymiä. Viime keväisestä multasäkkitilauksesta on 10 säkkiä jäljellä. Ne ovat kellarissa koulimis- ym. tarpeita varten. Aion tilata jälleen lavallisen mustaa multaa, mutta arvon vielä hetken sopivaa tilausajankohtaa. Jos tuossa viikon parin päästä sen tekisin.

Biokompostori on ollut tänä talvena pitkään umpijäässä. Laitoin muutamana päivän 5 litran kuumavesikanisterin kompostorin yläosaan. Se auttoi. Massa alkoi muhimaan ja sen myötä vajoamaan. Uutta biojätettä on taas mahtunut. Sain vihdoin alaluukun auki, mutta sen takana vasta jäätikkö olikin vastassa. Kolkutin rautalapiolla massaa saadakseni tilaa vaikkapa kuumalla vedellä täytetylle mehupullolle. Kolon sain, mutta ei sinne mitään pulloa mahdu. Eiköhän lämpenevä sää sulata aikanaan alaosankin massan.

Yksi jäätymiseen vaikuttanut syy saattaa olla kompostorin takana, yläosassa olevan poistoilmaventtiilin katoaminen kahtena kappaleena lumihankeen. Ehdin jo tilata uuden osan, kun löysin osat hangesta. Olen ennenkin huomannut, että poistoilmaventtiili irtoaa helposti. Lumisateessa kannen päälle kertyy paljon lunta, jota tulee kantta avatessa lykättyä taaksepäin. Siinä ohessa poistoilmaventtiili irtoaa helposti. 

Biokompostorit 10.3.

Toinen syy jäätymiselle saattaa olla siinä, että olen liian laiskasti lisännyt biokompostin viennin ohessa kuiviketta. Vihannes- ja hedelmäjäte on varsin märkää ja se jäätyy talviaikaan kompostorissa helpommin. Kuivikkeelle on siis tarvetta. Tässä minulla on ryhdistäytymisen paikka. 

Onneksi käytössä on anopilta peritty biokompostori. Olen käyttänyt sitä jälkikompostorina, kun Biolania tyhjentäessä en aina ole ehtinyt siirtää kompostia loppusijoituspaikoilleen. Aluksi olin sitä mieltä, että ottakoon sen joku enemmän tarvitseva. Hyvä, että mieli muuttui. Vihreä pömpeli mahtuu hyvin seisomaan harmaan kaverina. Käyttöäkin sille on löytynyt, erityisesti tänä talvena.

Kelloköynnöksen kärhilläkin on suunta kevääseen.

Aivan edellisen viikonlopun lämpötilalukemiin ei maaliskuun viimeisenä viikonloppuna taideta päästä, mutta hyvää ilmaa on silloinkin luvassa. Tuuliset päivät ovat toivottavasti edistäneet roudan sulamista ja kuivattaneet puutarhaa. Tykkäisin pikkuisen rapsutella pihaani.

Tänään perjantaina on kevätpäiväntasaus (alla Wikipediasta lainattu selitys termille).

Kivaa ja keväistä viikonloppua kaikille! 

Wikipedia
Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen. Syynä on Maan kiertoliike Auringon ympäri ja maan kalteva pyörimisakseli Aurinkoon nähden: ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin Auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Kevätpäiväntasaus sijoittuu 19. ja 21. maaliskuuta välille.