Puutarhavuosi 2019 -haaste

Koristepuut kukkivat runsaina ja kauniina.

Sain Puutarhavuosi 2019 -haasteen Viherrin -blogin Eevalta. Haasteen laittoi alulle jo vuonna 2018 Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Kiva haaste, jota toivon Minnan jatkavan tulevinakin vuosina.

Olin jo nappaamaisillani haasteen ihan omavaltaisesti, joten kiitos Eevalle pelastuksesta. Tällaiset koosteet ovat aina mukavia. Niiden avulla tulee tarkasteltua edellisen kasvukauden tekemisiä ja samalla niistä saattaa olla iloa ja hyötyä myös tulevalle kasvukaudelle.

2019-kesä oli ötököiden esiinmarssi. Leppäkerttuja oli kevään ensi hetkistä syksyn viimeisille päiville.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
 
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä

b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia

•  En tainnut tehdä viime kesänä minkäänlaisia järisyttäviä kokeiluja. Tavalliseen tapaan oli tarkoitus pitää puutarha kuosissa. Luultavasti koko vuosi meni puutarhassa vuoroin laiskottelun ja hullun lailla ahkeroinnin parissa.
• Nytpä muistin. Ensimmäistä kertaa esikasvatin tuoksuherneitä ja sain ne kerrankin kukkimaan lähestulkoon kunnolla. Aion esikasvattaa tuoksuherneet jatkossakin, kun lopputulos kerran on siten entistä parempi.

c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Aika monta uutta kurjenpolvea tuli istutettua.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
 
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä

d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

•  Laadin perusteellisia työlistoja, jotka sitten unohdan mappiin. Päässä on kyllä lukuisia "pitää tehdä" -ajatuksia, mutta käytännössä hommat etenevät enemmänkin yksittäisen inspiraation pohjalta. Yhteen työhön kun tarttuu, se johtaa domino-ilmiöön. Uudet kasvit laittavat vanhat kiertämään. Yhden kukkapenkin kohennus laajentaa toistakin istutusaluetta. Blogeissa, lehdissä ja kaupoissa näkee kasveja, joita ei vain voi vastustaa. Vaan miksi pitäisikään.

Nämäkin herkut ovat ihan pian taas esillä.

  
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
 
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

•  Ei nyt autolastillista eikä puoltakaan. Joka kesä uusia kasveja tulee joko siemenestä kasvattaen, ostaen tai muilta saatuina. Istutin mm. punakärsämön, isotähtiputki Claretin, kaksi Austin-ruusua, neljä kärhöä, punalatvoja, kurjenpolvia, pari jouluruusua, päivänliljoja, keijunkukkia, liljoja, harmaakäenkukkaa, myskimalvaa, syysleimua, rönsy- ja sammaleimuja, julianesikon ja tähkäesikon.

• Myös pallohortensia Pink Annabelle ja safiirihortensia Blue Bird, ruotsinköynnöskuusama, ruskaheisiangervo Amber Jubilee ja purppuraheisiangervo UMNHarpell tuli hankittua. Sekä atsalea Ruususen uni, jalosyreeni Ludwig Spaeth ja tärkeimpinä kaksi tuurenpihlajaa.

Melkein unohdin, millaisia kaunottaria on luvassa.

4. Menetitkö kasveja?
 
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.

b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.

•  Sinivaleunikko ei keväällä noussut, mikä suretti minua erityisen paljon. Toisaalta kasveista ei voi yhden kesän perusteella välttämättä sanoa paljoakaan. Esimerkiksi kärhöt voivat piilotella koko kesän ja ilmestyä taas seuraavana keväänä reippaana kasvamaan ja kukkimaan, kuin eivät olisi koskaan poissa olleetkaan. Luultavasti sinivaleunikkoni on pakannut tavaransa ja muuttanut muualle. Ostin Lahden messuilta pari uutta yksilöä, joten tänä keväänä on taas uutta jännitettävää.

c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Päivänlilja Agnes Elpers, ruotsinköynnöskuusama ja oranssi keisarinpikarililja viime kesänä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Tähän kysymykseen vastaaminen johtaa loputtomaan listaan, jossa unohtuu realismi tyystin. Toki haluaisin ison lasikasvarin pienen kennokasvarin tilalle. Toisaalta pikkukasvarini on tuonut paljon iloa, joten siitä en marise laisinkaan. Olisihan se kiva saada olopihalle liuskelaattapäällysteitä ja kukkapenkkejä reunustamaan graniittisia kivilohkareita. Oma käskystä toimiva puutarhurikin olisi kiva apuna silloin, kun ideoita vilisee pää täynnä, mutta toteutus ontuu pahemmin kerran. Hullumpaa ei olisi sekään, jos alapihalle johtavien portaiden päässä olisikin laituri ja sinisenä lainehtiva järvi. No, jatketaan unelmoimista... ja lottoamista...

Kelloköynnökset kylvetty. Saapa nähdä, onnistuuko kukinta.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
 
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Eipä tule mieleen mitään erityistä juuri viime kesältä. Yhä edelleen jaksan iloita ja ihmetellä suurta valon määrää, jonka tonttimme saa osakseen alueemme mittavan tieremontin vuoksi kaadetun metsikön kadottua. Suomen kesä on muutenkin lyhyt, joten tuntuu hienolta voida nauttia siitä täysillä omalla pihalla. Ennen aurinko katosi puiden taakse iltapäivällä ja tontillemme laskeutui loppupäiväksi viileys ja kosteus.

Vähemmän kevyttä hyötyliikuntaa harrastettu kiitettävästi.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Viime vuonna tuli ahkeroitua muutaman ison projektin parissa oikein kunnolla. Vuosien pähkäilyn jälkeen sain vihdoin alulle ja viimein loppuunkin etupihan Bermudankolmion kunnostuksen. Kaivoin kaikki kasvit pois 12x12 metriä kanttiinsa muotoiselta alueelta. Käänsin mullan, putsasin rikat, kärräsin tilalle uutta multaa. Reunustin penkin uudella kierrätyskiveyksellä ja jaoin vanhat kuunliljat ja jaloangervot istuttaen ne uudelleen väljemmin. Melkoinen urakka, jonka tulokset alkavat näkyä vasta tulevina vuosina.

Bermudankolmion uudistaminen johti alapihalla Hortensiapenkin jatkeena olevan istutusalueen uusimiseen. Vähän Bermudankolmiota pienempi alue, mutta työtä riitti siinäkin. Kaikki vanhat kasvit pois, mullan totaalinen kääntäminen, putsaaminen ja osittain uudella korvaaminen. Paikka on vuosien mittaan notkahtanut, joten nostin sen kohopenkiksi muiden istutusalueideni tapaan. Lopuksi istutin alueella ennen kasvaneita kasveja ja Bermudankolmiosta yli jääneitä kuunliljoja. Aika näyttää, miten onnistui.

Kolmas, eikä laisinkaan vähäisin projekti oli alkusyksyn kasvimaan kohennus. Sitä urakkaa en tehnyt yksin, vaan sain Ukkokullan tasavertaiseksi kumppanikseni. Tyhjensimme vanhat lavakaulukset mullasta, putsasimme alueen pohjan ja perustimme sen uudelleen. Korvasimme itse tehdyt ja kaupasta ostetut, jo osittain lahoavat lavakaulukset uusilla, tummilla lavakauluksille, jotka Ukkokulta vuorasi patolevyllä. Projekti oli isotöinen ja raskas. Lapioitavana ja kärrättävänä oli multaa ja kivituhkaa. Lopputulos on siisti ja toivottavasti myös käytännöllisempi, kuin edellinen kasvimaa-alue. 

Vasemmalla ruskaheisiangervo Amber Jubilee, oikealla purppuraheisiangervo UMNHarpell.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Parhaasta en tiedä. Sen näyttää aika. Mieluisin hankinta ehdottomasti on kaksi tuurenpihlajaa, jotka keväällä istutin. Toisen alapihalle Syyspenkin kulmaukseen ja toisen yläpihan Huoltopihalle. Eipä vähäisemmäksi jää myöskään upean väriset purppuraheisiangervo UMNHarpell ja ruskaheisiangervo Amber Jubilee, jotka täydentävät aiempina vuosina istuttamieni purppuraheisiangervojen Diabolon ja Andren joukkoa.

Kasvimaakesä oli kelvollinen, kasvarista saatiin runsas kurkkusato ja sopivasti tomaatteja.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
 
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!
 
Puutarhaharrastus on iloinen asia, jossa virheitä on turha etsiä. Siinä kuin elämä ylipäätään, puutarhan laittaminenkin on kokeilemista, harjoittelua ja mahdollisuuksien antamista. Niin itselle kuin kasveillekin. Täydellisyyteen on turha pyrkiä. Siitä saa vain pahan mielen viimeistään silloin, kun rusakko napostelee kauan odotetut liljannuput nälkäiseen vatsaansa. Muutama kiukkuinen kommentti kukkapenkin äärellä ja uusin tuulin eteenpäin.

Syksyn 2019 ruska oli henkeäsalpaavan kaunis.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Monikin, vaan eipä tullut kaikkia ylös laitettua. Päällimmäisenä nousee mieleeni vuosi sitten perustamani Syyspenkin oranssinkeltaiset syyssäde- ja syyshodekukat. Niiden taukoamaton ja loistava kukinta jaksoi ihastuttaa niin minua kuin lukuisia lentäviä ötököitäkin. Syyskukkijoiden vähyyttä olen vuosi tolkulla manannut ja vihdoin sain jotain sen hyväksi tehtyä. Kuka vielä sanoo, etteivät keltaiset kasvit ole kauniita? Kyllä ne ovat kuin pieniä aurinkoja vähitellen värinsä luovuttavasssa syyspuutarhassa.

Loppuvuodesta saatiin pari ohutta lumikerrosta, jotka sulivat pian pois.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Mitään erityisen suuria pettymyksiä en kohdannut. Harvoin mikään puutarhassa jaksaa päivätolkulla harmittaa. Puhumattakaan, että vielä kuukausien jälkeen jaksaisi asiaa murehtia.

Esikasvatin muutaman hyasinttipavun, jotka itivät ja kasvoivat hyvin. Papu kiemurteli mukavasti kasvimaan aidassa ja sen punertavista versoista pidin. Hyasinttipapu ei kuitenkaan tehnyt ainuttakaan kukkaa, kuten ei tehnyt edellisenäkään kesänä. Tulipa kokeiltua, joten se siitä.

Myös daaliat olivat koko kesän vähän onnettomia. Kukinta alkoi todella myöhään ja niinpä sen kesto jäi tavallista lyhyemmäksi ja vaisummaksi. Paljon ihastellun Cafe au laitin ostin kovaan hintaan kevätmessuilta. Se ei suostunut kasvamaan, eikä siis myöskään kukkimaan. En pettynyt, sillä mitään suuria odotuksiakaan en sille ladannut. Nyt ei ollut sen aika. Ehkä joskus toiste. 

Syyshohdekukat ja punahatut näyttivät parastaan.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
 
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Itse asiassa minulla ei ole minkäänlaista puutarhabudjettia. Ostan sen, mitä tarvitsee tai mitä haluan. Jollei ole rahaa, en osta. Kovin mittavia määriä rahaa puutarhaan ei yleensä edes ole, mutta tarpeellisen saan hankittua. Puutarha on mieluisa harrastus, johon panostan mielelläni sen, minkä joku toinen laittaa johonkin muuhun. Turha vertailla.

Viime vuonna luultavasti suurimmat taloudelliset panostukset laitettiin kasvimaan kunnostukseen. Uudet lavakaulukset eivät olleet kalliita, mutta ei niitä ilmaiseksikaan saanut. Lisäksi ostin juuriestekankaat kattamaan kasvimaa-alueen ja tilasin kivituhkaa ja multaa suursäkeissä. 

Kriikuna- ja aroniasato oli valtava, omenasato vaatimaton. Pensasmustikoita kypsyi maisteltavaksi.

13. Mitä opit?

Mitäkö opin? Aika näyttää, opinko mitään. Puutarha on minulle enemmän iloa tuova harrastus. Intohimo, jonka parissa aika kuluu ja mieli lepää. Kuntokin kohenee lapioidessa ja kärrätessä. Joka kesä opin muutamia uusia latinankielisiä kasvinimiä, jotka talven aikana tuppaavat painumaan unholaan. Onneksi ne ainakin toistaiseksi ovat putkahdelleet mukavan nopeasti mieleen kevään ilmoittaessa tulostaan.

Arovuokko, syysvuokko, viinikärhö Polish Spirit ja oxalis ilahduttivat.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
 
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ensimmäiset kylvöt on jo tehty ja siementilauksen odotan saapuvan lähipäivinä postilaatikkoon. Tätä postausta varten selasin viime vuotisia kukkakuvia, jonka vuoksi olin ihan pyörryksissä kaikesta kauneudesta, jota oma piha joka kesä tarjoaa. Hetkessä unohtui kaikki talvisen harmauden aiheuttama hitaus ja väsymys. Todellakin into pinkeänä ja sormet syyhyten marssin kohti kevättä.

Syksyn ensimmäinen kuura koristelee kasvit.

Haasteen säännöt:
 
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Kuten postauksen alussa kerroin, sain haasteen Viherrin -blogista. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista. 

Haaste on kiertänyt ahkerasti, vaan silti uskallan haastaa sekä Kruunuvuokon Puutarhan Lumo -blogista että Ullan Rannanpihassa -blogista mukaan. Tämän postauksen olen laittanut julkaistavaksi ajastuksella, joten 4. kohdan hoidan myöhemmin.

Tuurenpihlajani ensimmäinen ruska.

Hetki haravanvarressa

Kylän kolme järveä yhdistävä puro

Olipa omituinen tammikuinen sunnuntai. Puolipilvistä ja mittari näyttää +3.4 astetta. Ei lumen ja jään hiventäkään. Ei routaa maassa. Sulaa märkyyttä kaikkialla. Hanskat olivat pihalla tarpeen ja ehkä saappaissa olisi voinut villasukatkin olla. Touhutessa tuli kuitenkin sopivasti lämmin, joten pipo lähti päästä jo ensimetreillä.

Helmililjoja maisteltu

Tavanomaisen pihakieroksen lisäksi ajattelin tehdä muutakin. Varaparkkipaikalla seisoi yhden täysinäisen suursäkin lisäksi hyvin vajaaksi käytetty multasäkki. Päätin tyhjentää vajaan säkin kokonaan, kuten sitten teinkin. Multa ei ollut laisinkaan jäässä. Kärräsin mullan yläpihan kukkapenkkeihin, kuten yleensä teen keväällä. En siis haravoi penkkeihin pudonneita lehtiä ja sinne muutenkin mädäntyviä kasvijätteitä. Ripottelen kevyesti uutta multaa päälle ja taas näyttää siistiltä. Tämä ajankohta on siinä mielessä hyvä, ettei kasvit ole vielä aloittaneet kasvuaan. En siis ruttaa mitään uutta ja tuoretta. Sieltä ne ponnistavat aikanaan mullan läpi.

Näiden on pakko olla lumikelloja. Muita sipuleita tuossa ei ole.

Vajaa säkki oli äkkiä kärrätty ja intoa riitti muuhunkin. Niinpä korkkasin täyden säkin ja kärräsin siitä kaksi kukkurasatsia ripoteltavaksi olopihan penkkeihin. 

Multahommien lomassa tarkkailin ympäristöä ja tein havaintoja. Sieltä täältä nousee jo piippoja. Ihan yhtä suloisia ne ovat tammikuussa kuin huhtikuussakin. Silti teki mieli sanoa niille, että pysykää nyt vielä hetki mullan kätköissä. Kun ei näistä suomalaisista säistä tiedä, vaikka pukkaisi vielä kunnolla pakkasta ja luntakin. Lumi toki suojaisi, mutta pakkanen märässä ja paljaassa maassa viluttaa kasveja ikävästi.

Syyssahramit ennen lyhennystä

Syyssahramit ovat  nousseet pintaan ilmoittamatta. Ties kuinka pitkään ovat minua odottaneet ja kun vihdoin ne huomasin, jänis-risihuuli kävi suorittamassa pikaisen lyhennyksen. Ehdin sentään kuvan saada koko joukosta. Jäniksen vierailun jälkeen jäljellä oli vain yksi. Muut yhtä töpöhäntäistä mallia, kuin jänis itsekin.

Muratti lepäilee kasvimaalla kevättä odotellen

Onhan tällaisessa leudossa talvessa puolensa. Eipä tarvitse lykätä lunta ja murehtia, minne sen kaiken saa mahtumaan. Talvitakkia en ole vielä käyttänyt kertaakaan ja talvikenkiäkin vain mekon kanssa. Näillä korkeuksilla luonto on kuitenkin tottunut pakkasiin ja lumipeitteeseen. Pelkäänpä, että tällä talvella on negatiivisetkin seurauksensa. Vähintäänkin kotiloiden kanssa taitaa olla edessä kunnon sotakesä. Varmasti suomalainen luonto tottuu leutoon ilmastoon, mutta ei se ihan yhdessä tai kahdessa vuodessa tapahdu. Sopeutuminen vaatii oman aikansa ja siinä prosessissa syntyy väistämättä myös tappioita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uutta multaa unikolle

Mullan levitettyäni haravoin vielä yläpihan hiekkakäytävät. Paljon haravoitavaa ei ollut. Lähinnä tuulen heittämiä oksia ja lehtiä. Keräsin myös alapihan nurmikolta kottikärryllisen koivunoksia. Nyhdinpä pari rikkaruohoakin. Nyt voisi jopa kantata kukkapenkkejä, kun maa on ihan sulaa. Tein sen myöhään syksyllä, joten ei ole tarvetta.

Euphorbia amygdaloides - Mantelityräkki

Haravoinnin päätteeksi tein vielä tavanomaisen tarkastuskierroksen puutarhassa kameran kera. Kovin paljon ei muutoksia alkuviikkoon nähden ollut. Nurmikko vihertää kauniisti, vaikka osa siitä onkin aika sammaleista. Vihertää se sammalkin.

Tunnen selvästi, kuinka rinnassa takin alla on jo kevät tuloillaan. Ensimmäiset kylvötkin on jo tehty. Kelloköynnös ja pari eri paprikaa on mullassa pesuhuoneen lattialla. Kunnon suunnitelman laadin, kunhan siementilaukseni saapuu. Toivottavasti jo lähipäivinä.  

Haastepostausta varten selasin viime vuotisia kuvia. Uppouduin niin täydellisesti värien ja kukkien kauneuden maailmaan, että meinasi lauantain iltapäiväkahvi unohtua. Kesän kukoistusta odotellessa on hyvä huomata, että tammikuun harmaudestakin löytyy värejä. Katsokaa kulkiessanne, miten sammal ja mustikanvarvut loistavat vihreydessään. Hieno punaruskean väri on lahoavassa puussakin. Kyllä näillä eväillä jaksaa taas muutaman päivän eteenpäin.

 Leppoisaa alkuviikkoa kaikille!

Loma Andalusiassa - yhteenveto

Keramiikkakuvia Fuengirolan härkätaisteluareenaa vastapäätä

Jotkut suomalaiset pitävät Espanjan Aurinkorannikolle matkustamista vähemmän hienona.  Kertoessani matkakohteestamme eräs ihminen totesi, että menette sitten sinne tuhansien suomalaisten seuraan syömään hernekeittoa ja lihapullia.

Parempi hankkia kokemukset itse, eikä luottaa epämääräisiin mielipiteisiin. Lähdimme avoimin mielin ja kiinnostuneina tutustumaan uuteen kulttuuriin. Ukkokulta on käynyt Barcelonassa, koko perheemme pikavierailulla Huelvassa ja Keski-Euroopan automatkan yhteydessä pohjoisen rajaseudulla. Käytännössä Espanja oli meille uusi ja tuntematon kohde.

Osoitekilpien kauneutta

Espanjalla on Välimeren rantaa 1600  km. Andalusian alueella sijaitseva Costa del Sol eli Aurinkorannikko on vain osa noista kilometreistä. Aktiivinen Espanjan rannikkomatkailu alkoi kehittyä sodan jälkeisinä vuosina. Ensimmäiset turistit olivat kuuluisuuksia ja varakkaita ihmisiä. 

Andalusiassa on asuttu jo ammoisina aikoina. Kristittyjen Iberian niemimaan valtaukseen päättyi arabien 800-vuotinen valta 1492. Maurikulttuuri näkyy laajasti mm. rakennuksissa.

Costa del Solissa eli Aurinkorannikolla asuu ympärivuotisesti noin 20 000 suomalaista, joista reilut 3000 Fuengirolassa. Malagan provinssin, johon Aurinkorannikkokin kuuluu, väkiluku on noin 1,5 miljoonaa eli siihen nähden suomalaisten määrä ei kovin suuri ole.

Matkaa varatessamme moni hotelli oli jo täynnä. Fuengirolassa kulkiessamme saatoimme todeta, ettei joulu kuitenkaan ole mitään korkeasesongin aikaa. Hotellissammekin oli selvästi hyvin väljää. Varmasti paikalliset lomailevat talvella, jolloin on vähemmän matkailijoita. Rantakadulla ravintoloista vain osa oli auki ja matkamuistokaupoista valtaosa kiinni. Kuollutta ei ollut missään, mutta hyvin mahtui kulkemaan ja olemaan.

Näinkin voi kaupan seinää koristella

   
Suomen kieltä kuulin muutaman kerran kaupoissa ja bussissa. Hotellissamme oli osan aikaa ainakin yksi suomalainen perhe. Fuengirolan Malagan puoleisessa päässä eli Los Bolichesissa näimme joitakin suomen kielisiä yrityskylttejä. Matkoillamme ympäri Eurooppaa on aina tullut vastaan suomalaisia. Aurinkorannikko ei ollut mikään poikkeus suuntaan tai toiseen.

Englannin kielellä pärjäsi hyvin ja Ukkokullan lukioranskasta oli jotain apua. Espanjan kielen taito olisi rikastuttanut matkan antia. Joitakin perustermejä ja sanoja hallitsimme. Lisää oppia tuli kaiken aikaa. Suomen kielellä emme kuvitelleetkaan tulevamme ymmärretyiksi.

Marbellan puiston penkit - jokainen erilainen.

Jokaisen ulkomaanmatkan antiin kuuluu paikalliseen ruokakulttuuriin tutustuminen. Tarkoitus oli maistaa ruokia, joita emme ole aiemmin syöneet tai jotka ovat espanjalaisen/ andalusialaisen keittiön herkkuja. Yleensä ruokalistat oli englanniksi ja jos jokin oli epäselvää, tarjoilijat tekivät parhaansa auttaakseen. Hampurilais- ja muissa pikaruokaketjuissa emme käyneet. 

Kahviloiden suhteen valintaperusteet olivat samat kuin ruokapaikkojen. Pari kertaa kävimme Costa coffeen kahviloissa. Tämä brittiläinen yritys myytiin viime vuonna ja kuuluu nykyisin Coca-Cola Companylle. Costa coffeen kahviloissa barista valmisti jokaiselle kahvin henkilökohtaisesti. Miramarin kauppakeskuksen Costa coffeessa join elämäni parhaan cafe americanon.

Silmäniloa roskille

Espanjalaiset ovat ystävällisiä ja välittömiä. Muutamissa asiakaspalvelutilanteissa  hivenen ärsytti, kun meitä palvellessa takaa ryntäsi joku paikallinen selittämään omiaan. Tällöin meitä palvellut henkilö unohti meidät ja ryhtyi hoitamaan jälkeemme tulleen asiaa. Näin tapahtui useamman kerran ja moinen multitaskaaminen hidasti käytännössä kaikkien asian edistymistä. 

Espanjalaiset ovat myös kovaäänisiä. Parissa kauppakeskuksessa käytyämme ihmettelimme, kuinka niinkin uusissa rakennuksissa kaikumista ja äänieristeitä ei oltu huomioitu. Vähitellen saatoimme todeta, että missä kaksi espanjalaista kohtaa, siellä alkaa vihoviimeinen kalkatus ja yhteen ääneen selittäminen. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Ehkä me suomalaiset olemme liikaa "anteeksi-että-olemme-olemassa" -tyyppejä. Tilanteeseen tottuminen vaati vähän aikaa ja varsinkin junissa kuulutukset tuppasivat välillä hukkumaan espanjalaisten viikonloppukuulumisten sekaan.

Lapsia oli kiva katsella. Heidät puetaan kauniisti ja heitä kohdellaan pieninä prinsseinä ja prinsessoina. Isät kantavat pikkuisia sylissään ja suukottelevat heitä alituiseen. Perhekäsitys on selvästi paljon meitä laajempi. Ravintolaan mennään syömään porukalla vauvasta vaariin. Myös teini-ikäisiä näki enemmän vanhempiensa ja isovanhempiensa kuin kaveriensa kanssa.

Julkinen ympäristö voi olla koristeltua

Katujen ja julkisten alueiden siisteydestä Costa del Solissa pidetään huolta. Aamulla jalkakäytäviä pestiin ja harjattiin. Roskia keräämässä oli ihan oikeita keltaisiin liiveihin pukeutuneita ja luudilla varustautuneita ihmisiä, ei harjakoneita tai lehtipuhaltimia huudattavia huoltomiehiä. Hotellin ulkoaltaan kalusteet järjestettiin joka ilta riviin ja aamulla paikat oli siivottu. Juna-asemilla ja -laitureilla oli aina keltaliivinen lakaisemassa lattioita ja pyyhkimässä kaiteita. Siivoojat ja huoltotyöntekijät olivat espanjalaisia. Ei pakistanilaisia tai afrikkalaisia, kuten meillä. Ehkä se paljon puhuttu halpatyö ahertaa vihannes- ja hedelmäviljellyksillä.

Puun lahjoittajan nimi Fuengirolassa? Näitä oli useita.

Koiria aurinkorannikkolaisilla on paljon. Enimmäkseen syliin tai taskuun sopivia. Kulkukoiria tai -kissoja emme nähneet. Joitakin kissoja, mutta ne olivat selvästi hyväkuntoisia ja usein jonkun pihassa köllöttäviä. Aamulla kaduilla sai kulkea jalkoihinsa katsoen, sillä koirankakkaa oli runsaasti ennen, kuin kadut siivottiin. Koirille oli omia puistoja, aidattujakin. Ne oli selvästi merkittyjä. Monissa paikoissa oli kilpi, jossa uhattiin 500 euron sakolla koiran kakattamisesta. Hiekkarannalla ihmetytti, kun ihmiset antoivat koiriensa tehdä tarpeensa hiekkaan.

Arjen kauneutta

Puutarhat ja puistot olivat siistejä. Roskiksia oli riittävästi ja katujen varsilla oli jätteitä varten omia lajittelupaikkojaan, vähän meidän molokkejamme vastaavia yksiköitä. Kiinnitin huomiota myös siihen, ettei kaikkea oltu töhritty ja rikottu. Ravintolatkin jättivät avoimille terasseilleen kalusteet, eikä niitä kukaan heittänyt pitkin rantaa yön aikana.

Istutuksia hoidetaan ja kastellaan. Useimmille istutuksille on rakennettu kastelujärjestelmä.

Pienikin puutarha on ilo asukkaalle ja kadulla kulkijalle.

Kaupoissa etenkin ruoka on selkeästi meitä edullisempaa. Hedelmien ja vihannesten valikoima on ihan toista luokkaa, vaikka meilläkin alkaa olla läpi vuoden kaikenlaista tarjolla. Kalatiskien runsauden äärellä meni ihan hiljaiseksi. 

Pankkikortilla maksaminen sujui useimmissa paikoissa, lähimaksu oli käytössä ja toimi hyvin. Pari kertaa kävin puodeissa, joissa kelpasi vain käteinen, eikä kuittia saanut. Silloin maksoin tasarahalla. Pienten puotien ja markkinoiden lisäksi tutustuimme mm. jättikokoiseen Carrefouriin ja Lidliin. 

Monissa isoissa kaupoissa oli Lontoon reissulta tuttu jonotussysteemi eli kaikki seisovat tietyssä paikassa, josta kassoille mennään sitä mukaa, kun niitä vapautuu. Carrefourissa kassapaikkoja  oli jakamassa ruuhka-aikaan ihminen, muulloin vapautuvia kassoja seurattiin numerotaulusta. Systeemi toimii nopeasti ja tasapuolisesti. Eipä tule valittua väärää jonoa.

Käsityölankoja olisin mielelläni katsonut, mutta en löytänyt niitä yhdestäkään kaupasta. Joku sanoi, että Fuengirolan kiinakaupoissa saattaisi olla. Jäi tutkimatta.

Julkinen liikenne oli toimivaa ja edullista. Junat ja bussit, joilla kuljimme olivat moderneja ja siistejä. Malagan keskustan ja Fuengirolan välillä kulkee C-1 -lähijuna, jolla matkustaminen on helppoa ja edullista. Malagan lentoasemalta Fuengirolaan maksoi 2,70 €. Fuengirolan alueella kulkee punaisia kaupunkibusseja, joissa taksa oli 1,15 €.

Taksilla kuljimme kahdesti. Niitä oli helppo saada ja matkustaminen taksilla oli edullista. Kuljettajat avasivat ovat matkustajille ja nostivat laukut taakse. Eivät huudattaneet radiota, eivätkä tyrkyttäneet omia mielipiteitään. No, mitäpä sitä turistien kanssa alkaisi maailmantilanteesta kiistelemään.

Autokanta näytti selvästi uudemmalta kuin meillä. Pienikokoiset autot ovat suosittuja, minkä ymmärtää ahtaiden katujen ja tiukkojen parkkipaikkojen kannalta. Upeita ja kalliitakin autoja näin. Espanjan rannikolla ei liukkauden torjuntaan kylvetty suola ruostuta autoja, mikä edesauttaa niiden kunnossa pysymistä. Bensa oli hiukan edullisempaa, ei paljon. Skoottereita oli pilvin pimein. Se on varmasti näppärä kulkuneuvo kapeilla kaduilla. Pysäköintipaikat ovat kaupungeissa ja kylissäkin kortilla. Parkkitaloissa maksut vaihtelivat eurosta meikäläisiin huippuhintoihin. Toisinaan oli hauska seurata ahtaaseen paikkaan pysäköimistä. Lusikkaa ei olisi väliin saanut mahtumaan.

Jokainen liikenneympyrä on paikka taiteelle

Muistomerkkejä, patsaita ja julkista taidetta on runsaasti puistoissa, aukioilla, liikenneympyröissä, kävelykaduilla. Useimmissa oli laatta, josta selvisi tekijä vuosilukuineen ja muistomerkkien syy. Pientalot on koristeellisia ja kerrostalotkin ovat usein moniulotteisia. Toki tylsiä laatikoitakin näkyy. Parvekkeilla, ikkunoissa, porteissa ja aidoissa on käytetty paljon takorautaa. Osittain ehkä turvallisuuden vuoksi, sillä lämpimässä ilmassa ikkunoita tulee varmasti pidettyä auki läpi vuorokauden.

Minne lie norsut matkalla...

Kaupungilla näkyi paljon eläkeläisiä, joista moni kulki sähköskoottereilla. Jalkakäytävien ja katujen liittymät on viistetty, joten kulku on sujuvaa. Rantakadulla oli viikonloppuisin ja aamuisin paljon lenkkeilijöitä. Niin rantakadun tuntumassa kuin muuallakin - myös vuoriston kylissä ja kaupungeissa - oli kuntoiluvälineiden ryppäitä.Yli 65-vuotiaat saavat monissa paikoissa alennusta. Busseissa ja junissa iäkkäille, raskaana oleville, vammaisille on varattu omia paikkoja, joita myös heille tarvittaessa vikkelästi luovutettiin.

Salvador Dalin teoksia Marbellan Avenida del Mar'ella

Oli hienoa käydä paikoilla, joista on kuullut ja lukenut. Joista on luonut jonkinlaisen kuvan itselleen. Kuvan, joka muuttui täysin niin hyvässä kuin pahassa. Kiersimme Malagaa, Torremolinosta, Benalmadenaa, Fuengirolaa, Marbellaa. Kullakin paikalla oli toisiaan yhdistävät piirteensä ja kuitenkin jokainen paikka oli omanlaisensa. Andalusia on hyvin vuoristoista aluetta. Vuoristo on aina kiehtonut ja niin se teki nytkin. Kiemuraiset tiet, kylät vuoren rinteessä ja korvien lukkoon meneminen se vasta jotain on.

Jos matkamuisto on liian kallis, kuvaa se.

Matkamme oli kaikin puolin onnistunut. Costa del Sol osoittautui hyväksi valinnaksi ja Fuengirola erityisesti kätevän junayhteyden vuoksi. Ihan Espanjassa koimme matkanneemme ja monipuolisesti Espanjan kulttuuriin tutustuneemme. Hernekeittoa emme missään nähnyt, emme kyllä etsineetkään, emmekä siis sitä syöneet. Andalusian talvinen sää on kuin meidän normikesämme. Sadetta osui meille ehkä tavallista vähemmän, vaikka siihenkin olimme varautuneet.

Kissa on gato espanjaksi. Keskellä hotellin kissa, jolla oli aamuisin ruokakuppi valmiina.

Paljon nähtiin ja koettiin ja paljon jäi näkemättä ja kokematta. Voin hyvin ajatella matkaavani Andalusiaan toisenkin kerran. Ehkä seuraavaksi voisi kokeilla asunnon vuokraamista jostain vuoren rinteeltä. Kaikkinensa matka oli onnistunut ja toimi lomana yli odotusten.

Tämä olkoon viimeinen Espanja-aiheinen postaus. En kiusaa teitä enempää, vaan seuraavaksi siirryn tavanomaisiin kevään ja tulevan kesän valmisteluihin. Aloitan oman siemenvaraston inventaariolla ja postilaatikkoon pudonneiden siemenluetteloiden selaamisella.

Lämmin kiitos mielenkiinnostanne. Edelliset Espanja-aiheisest postaukset

5.1. Joulu appelsiinipuiden katveessa 
7.1. Ylös alas Andalusiassa eli patikointi Caminito del Reyllä
9.1. Maisteluvuorossa Malagan puutarhoja
11.1. Eläimellistä menoa
12.1 Meidän joulumme Espanjassa
13.1. Korkealta näkee kauas - Ronda ja Gibraltar
15.1. Mijas pueblo - ihastuttava valkoinen kylä
17.1. Jos jonkinlaista kukkaa ja kasvia

Jos jonkinlaista kukkaa ja kasvia

Erythrina tomentosa - Korallipuu

Lisäys 18.1.
Useimmat tämän posauksen kasveista ovat nyt saaneet nimen. Siitä lämmin kiitos kaikille kommentoijille. Erityiskiitokset menevät Suomalainen Kyproksella -blogin kirjoittajalle. Häneltä sain seikkaperäisen tunnistuslistan sähköpostiini.  Jokirannassa-blogin Eeviregina ja Puutarhan Lumo -blogin Kruunuvuokko tunnistivat monta kasvia samoiksi, kuin Suomalainen Kyproksella, kiitos heille. 

Eevireginalta sain myös pari hyvää kirjavinkkiä Välimeren alueen kasvillisuudesta kiinnostuneille eli Itäisen Välimeren kasviopas, Multikustannus ja Lomakasvio, Multikustannus.

***

Tässä postauksessa kuvakavalkaadi erilaisista kasveista, joita pysähdyin taivastelemaan kerran jos toisenkin. Jonkun harvan tunnistin tai olin tunnistavinani, mutta useimpien nimiä en alkanut edes arvailemaan.

Postauksen avauskuvan puun näin parissakin paikassa. Tämä yksilö taisi olla Marbellan rantakadulla.  Viisaammat saavat vapaasti kertoa, mistä kaunottaresta on kyse. Hienoa katseltavaa punaisine kukkineen sinistä taivasta vasten.

Ceiba speciosa - Pullokapokkipuu

Tämäkin pinkki maahan puusta pudonnut kukka ihmetytti useammassa paikassa. Puu, jossa näitä kukkia on, on vähän saman tyyppinen, kuin edellisen kuvan punakukkainen puu. Tämä puu kasvoi Marbellan pääkadun reunustalla. Yritin saada hyvää kuvaa kukkivasta puusta, mutta se ei onnistunut. Siksi maahan pudonnut kukka kertokoon, miten kauniita puita Aurinkorannikolla kasvaa. Kukan halkaisija on noin 13 cm eli ei ihan mikään pieni kukkanen.

Bougainvilleä oli lukuisissa paikoissa. Tässä sitä on leikkaamalla pidetty kurissa.

Tämä punakukkainen köynnös oli kivunnut monen muurin harjalle. Lähikuva on näköjään jäänyt uupumaan.

Lantana camara - Kirjotulikruunu

Tätä kelta-oranssia köynnöstä oli paljon aidanteissa. Alla lähikuva kukinnosta.

Lantana camara - Kirjotulikruunu

Bougainvillea glabra - Isoihmeköynnös

Tämä lienee bougainvillean punaisempi versio.

Solanddra maxima - Isomaljaliaani, ent. Kultakuppi

Näitä keltakukkaisia pensaita/köynnöksiä/pikkupuita (mitä lienevätkään) näin muutamassa paikassa. Kukalla on kokoa 10 sentin molemmin puolin. Tuoksusta en osaa sanoa mitään, sillä hajuaistini ei edelleenkään toimi.

Bougainvillea tässäkin.

Tecoma capensis - Kapin tulipiippu

Tällaistakin punakukkaista kasvia näkyi paljon muureilla ja aidoissa.

Ipomoea indica - Taivaanelämänlanka

Onko tämä kenties joku karhunköynnöksen sukulainen? Ovat saamani tiedon mukaan sukulaisia.

Ja jälleen bougainvillea, joka on kyllä tehokas köynnöstävä kasvi muureissa ja rinteissä.

Hedera helix - Varjomuratti

Murattia näkyi paljon. Sen kasvuvoima ja maata peittävä ominaisuus on melkoista. Varjomuratti taitaa kasvaa noilla seuduilla ihan luonnonvaraisena.

Callistemon speciosus - Lamppuharja

Aion hankkia Välimeren kasvillisuutta käsittelevän kirjan. Ihan vain mielenkiinnosta ja tunnistaakseni matkalla näkemiäni kasveja. Tätäkin kasvia näki monessa paikassa.Valitettavasti ei kasvitieteellisessä, jotta olisin saanut sille nimen.

Niin vain outo kasvi tämäkin, mutta sitäkin kauniimpi.

Syklaami on kotoisinkin Värimeren alueelta, Turkista, Italiasta ja Pohjois-Afrikasta. Meillä se on tuttu ruukkukasvina. Aurinkorannikolla sitä oli paljon puistoissa ja puutarhoissa. Monissa liikenneympyröissä syklaamista ja joulutähdistä oli tehty hienoja istutuksia.

Viherkasvien runsaus ja rehevyys oli mykistävää. Tuossa oikealla puolella näyttää kasvavan jokin kaktus tai tyräkki. Mikä lienee tämä keskellä oleva kasvi?

Russselia equisetiformis - Tulikipinäkukka

Tätä heinämäistä, kauniisti lamoavaa, punaisena kukkivaa kasvia oli paljon. Näyttää pehmelältä, mutta itse asiassa nuo "lehdet" olivat ihan jämäkkää sorttia.

Olisiko tämä jokin ihmepensas eli krootoni (Codiaeum variegatum) tai sen sukulainen? Näitä oli monessa paikassa lähinnä yksittäiskasvina istutettuna. Kokoa puskalla oli usein metristä pariin metriin. Jokin tämän tapainen minulla on ollut joskus huonekasvina. Lehdet olivat ehkä hiukan leveämmät.

Agave americana - Jättiagave

Erilaisia aloeita ja agaveja näkyi monessakin paikassa. Tämä nääntynyt yksilö kasvoi Aloran kadun varrella lähellä rautatieasemaa.

Palmuja oli jos jonkinlaisia. Isoja, pieniä, kapeita ja pulleita.

Meidän kesäkukkamme etelän auringon joulukuussa.

Pelaguita oli paljon ruukuissa, mutta kyllä niitä näki isompinakin istutuksina. Tämän puskan näin Marbellan rantakadun istutuksissa.

Jospa vaihtaisin sisäänkäynnin kupeessa kasvavat kotkansiivet tällaisiin komistuksiin.

Syklaamit kera palmujen on aika pirteä yhdistelmä. Ruskea "nauha" syklaamien tyvessä on kasteluputki.

Kolibrikukkia oli runsaasti ja persoonallisen kukinnan vuoksi katse etsiytyi ensimmäisenä niihin.

Tällainen juoru minulla on joskus ollut ruukkukukkana. Näitä ja vihreä-valkoraidallisia rönsyliljoja näki paljon maanpeitekasveina.

Ruukkuja oli joka ovenpielessä, parvekkeiden somistuksena ja puistoissakin.

Agave attenuata - Tähkäagave

Agave - luulisin.

Tällaisia "narupuita" oli useita hotellimme läheisyydessä ja näin minä niitä muuallakin.

Taatelipalmuja Aurinkorannikolla kasvoi, mutta ovatko nämä raakoja taateleita. Näyttää erilaiselta, kuin varmasti taatelipalmuksi nimetyn puun hedelmät.

Tämä lienee norfolkinaraucaria. Korkeiksi kasvavina nämä näkyivät jo kauas. Tämä oli latvasta harvempi, kuin monet kaverinsa.

Puiden mahtavat juuret jaksoivat minua kiinnostaa ja ihastuttaa. Olisi hauska tietää, milloin tuokin puu on istutettu ja miten kauan puulla kestää kasvattaa tuollainen juurakko. Ei ollut edes ihan suurimmasta päästä, joita reissussa näin.

Pinja (Pinus pinea) on yleinen havupuu Etelä-Euroopassa. Näitä kutsutaan myös sateenvarjomännyiksi puulle tyypillisen kasvutavan mukaan. Välimeren alueella pinjaa on alunperin kasvatettu sen siementen vuoksi. Pinjansiemeniä syödään sellaisenaan, paahdettuina tai jauhettuna esimerkiksi pestokastikkeessa.

Pensaiden tyvellä kulkevat ruskeat letkut ovat osa kastelujärjestelmää. Puistoissa, liikenneympyröissä ja muissa istutuksissa oli lähes aina kastelujärjestelmä. Näin kyllä istutuksia myös kasteltavan.

Melkoisia kaktuksia ja tyräkkejä näkyi siellä täällä. Tämä iso kaveri oli Gibraltarilla.

Mijasin puutarhassa köynnös näytti tahtonsa. "Minäpä tartun tähän, eikä sinulla ole siihen mitään sanomista."

Mahdollisesti Aloe arborescens - Rohtoaloe

Keitä ovat nämä hiippalakkiset tontut Mijasin puutarhassa? Aika hyvin siellä oli kasveille nimilaput, mutta tämän osalta etsintä ei tuottanut tulosta.

Pelargonit ovat kotoisin eteläisestä Afrikasta. Onko tämä yksilö istutettu kallion koloon, kenties? Siinä hän kuitenkin viihtyi hyvin.

Muotoonleikattujen kasvien suhteen mielikuvituksella ei tuntunut olevan rajoja. Ja miksi olisikaan. Harmikseni en tätä kaarta päässyt tarpeeksi läheltä tutkimaan, jotta olisin saanut selville, miten lopputulos on saavutettu. Ehkä kaksi havupuuta on sidottu latvoista yhteen? Tämän portin bongasin Alorassa.

Alorassa tämäkin havupensasteksti, kuten kuvasta näkyy.

Hotellimme aita on tarkasti leikattua marjakuusta tai saattaa olla jotain tuijaakin. Nämä pensaat parturoitiin lomamme alkuvaiheessa. Siestan jälkeen porukka ilmestyi hommiin ja aamulla leikkuujätteetkin oli viety pois. Tehokasta.

Samanlainen aita toisaalla. Otin kuvan, koska muratti tunki itsensä ilmoille sieltä täältä.

Muotoon leikattiin monia muitakin, kuin vain havuja. Appelsiinipuitakin näin muotoiltuna. Lähes kaikkien katua reunustamaan ja kaistoja erottamaan on istutettu puita. Myös apeiden katujen molemmin puolin on muutaman metrin välein istutettu sekä appelsiinipuita että muita isoiksikin kasvavia puita ja pensaita. Ahtaan tilan vuoksi leikkaaminen on jopa välttämättömyys, mutta kieltämättä puut ovat myös hauskoja ja hoidetun näköisiä leikattuina. Puut tuovat sekä viihtyisyyttä että varjostavat kuumilla kesäkeleillä.

Pyrostegia venusta - Tulitrumpetti

Tämä kasvi saattaa olla tulitrumpetti. Sille sain nimen Aurinkorannikolla pidempään asuneelta. Aika näyttävää katseltavaa monenkin aidan ja puutarhamuurin päällä.

Asuintalojen parvekkeilla ja pihoilla oli enemmän tai vähemmän ruukkuja ja erilaisia istutusryhmiä. Kauneimpia minusta olivat muureihin ja seinustoille kiinnitetyt ruukut.

Tutkin ruukkuja lähempääkin. Osa ruukuista oli takaosastaan viistottuja ja ruukun yläosassa oli reikä tai reiällinen osa ripustamista varten. Osa ruukuista oli perinteisesti pyöreitä, mutta ne on ripustettu muuriin erillisellä metallirenkaalla, jossa on reikä tai koukku.

Sinisiä ruukkuja taisi olla eniten, mutta paljon myös muun värisiä. Usein ruukkujen väri sointui niissä oleviin kukkiin ja rakennuksen ovien väreihin tai muihin yksityiskohtiin Tosi kaunista. En tiedä, kastellaanko ruukkuja säännöllisesti vai luotetaanko sateen kastelevaan voimaan. Kesällä pelkkä sadevesikastelu tuskin riittää.

Ehkä vielä yksi postaus eteläisestä Espanjasta, jonka jälkeen palaan maan pinnalle eli ryhdyn pohtimaan kevään kylvöjä.

Aikaiseimmat Espanjaan liittyvät postaukset:

5.1    Joulu appelsiinipuiden katveessa

7.1.   Ylös alas Andalusiassa eli patikointi Caminito del Reyssä
9.1.   Maisteluvuorossa Malagan puutarhoja
11.1. Eläimellistä menoa

12.1. Meidän joulumme Espanjassa
15.1. Mijas Pueblo - ihastuttava valkoinen kylä