torstai 9. tammikuuta 2020

Maisteluvuorossa Malagan puutarhoja


Jardín Botánico-histórico La Concepción

Malagan kasvitieteellisen puutarhan olemassaolo tuli mieleen vasta muutama päivä perillä oltua. Summittaisen sijainnin löysin Malagan turisti-infosta saamastamme kartasta, jota syvennyin kunnolla tutkimaan vasta illalla hotellissa. Sen verran onnistuin onnettomalla nettiyhteydellä googlettamaan, että osoite ja aukioloajat selvisivät.


1800-luvun puolivälissä perustettu kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Malagan pohjoispuolella, Ciudad Jardin -kaupunginosassa. Keskusta-alueelta sinne tulee matkaa useampi kilometri, joten kätevintä on käyttää julkisia tai taksia, ellei oma auto ole vaihtoehto.

Malagan linja-autoaseman (sijaitsee päärautatieaseman vieressä) turisti-infosta saimme tietää, että kasvitieteelliseen pääsee laiturista 1 lähtevällä City sightseeing -pikkubussilla. Busseja kulkee noin kerran tunnissa ja meillä oli tasan viisi minuuttia aikaa ehtiä laiturille. Hyvin ehdittiin. Matkan hinta oli muistaakseni 2,30 €/hlö.


Bussin pysäkki on aivan kasvitieteellisen portilla. Sisäänpääsy ei montaa euroa maksanut ja sillä sai alueen kartan. Paikan suosio on kuulemamme mukaan kovasti noussut. Joulukuun lopun perjantaina siellä ei tungosta ollut, mutta ei siellä yksinkään tarvinnut kävellä.




Lämpötila oli meidän käydessämme puutarhassa +21. Lyhythihaisessa puserossa pärjäsi hyvin. Voin kuvitella, kuinka mukavaa isojen puiden siimeksessä on kävellä helteisenä kesäpäivänä.


Kasveissa oli selkeät nimilaput ja moni latinankielinen nimi oli tuttu. Oli jotenkin hämmentävää nähdä itselle tuttuja huonekasveja jättikokoisina ja huomattavasti totuttua vehreämpinä.




Talvikausi näkyi mm. siten, että suihkulähteet eivät pulpunneet ja kukkivia kasvejakin oli melko vähän. Käytävillä oli myös jonkin verran alas leijuneita lehtiä, vaikkakin hyvin vähän oli lehdettömiä puita.


Tämä käytävä on wisterian kukkimisen aikaan varmasti lumoava näky. Kasvitieteellisen kotisivuilta löytyy taulukko, josta voi tarkastaa kunkin kasvin kukkimisajan.


Wisteriakäytävää läpi kulkiessa katse hakeutui väkisinkin yläpuolella kiemurtelevan köynnöksen tukeviin varsiin.

Strelitzia - Kolibrikukka

Kolibrikukkia oli paljon puutarhassa, mutta niitä on myös runsaasti julkisissa istutuksissa ja ruukuissa talojen pihoilla ja puistoissa. Luonnossa se kukkii talvella tai keväällä. Näimme runsaasti kukkivia kolibrikukkia ja ensimmäisinä päivinä niitä tulikin kuvattua ahkerasti.



Erilaisia palmuja puutarhassa on runsaasti. Miellyin kovasti palmuihin. Voisin hyvin kuvitella, että etelässä asuessani pihassani olisi ainakin yksi palmu ja muutama appelsiinipuu.




The Loring Museum

Puutarhan luojana toiminut Loring-Heredian perhe näkyy rakennuksissa ja kylteissä monin tavoin. Ostin ennen pois lähtöä puutarhaa ja sen historiaa käsittelevän kirjan, jota en ole vielä ehtinyt pikaista selausta enempää lukemaan. Jotta en puhuisi läpiä päähäni, en tässä vaiheessa jaa "faktaa". Puutarhan kotisivuilla on aika paljon tietoa espanjan lisäksi myös englannin kielellä.



Sisäänkäynnistä vasemmalle oli järvi, jossa kukkii lumpeita. Tosin nyt ei kukkinut. Järven lähellä kasvaa hedelmäpuita ja erilaisia yrttejä.





Joulutähtiä oli kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta niitä oli myös joka paikassa muualla. Liikenneympyröissä, puistoissa, ruukuissa, ravintoloiden terasseilla, ihmisten pihoilla ja parvekkeilla. Enimmäkseen kirkkaan punaisena, mutta myös vaaleanpunaisena ja valkoisena sekä kirjavina, kuten tuossa oikealla.


Tässä kuvassa vasemmalla on pitkä rivi päivänliljoja. Joissain oli vielä kuihtuvia kukkia jäljellä.



Yrttien välissä kävellessämme näimme ylhäällä tikkusuoria sypressejä ja niiden lomassa kupolikattoisen rakennuksen. Sinne siis, kunhan ensin löysimme reitin.


Bougainvillea kukki monessa paikassa runsaana ja voimakkaan värinsä vuoksi se myös näkyi kauaksi.


Näköalapaikka on nimensä mukainen. Sieltä avautui maisemat kohti Malagaa. Kannatti kavuta tännekin.


Näköalapaikalta alas tullessa on erilaisten kaktusten alue. Isoja ja pieniä, pullean pyöreitä ja ohuen ohuita. Joka makuun sopivia.






Alhaalla, sisäänkäynnistä oikealla oli kiinnostava kuja. Hibiskuksia molemmin puolin käytävää. Eri värisiä, nuppuisia ja kukkansa avanneita. Hibiskuksia oli paljon myös puistoissa ja katujen varsilla, pihoilla ja ruukuissa.




Bambualueella oli erilaisia bambukasvustoja. Bambun kantoja tai miksi näitä kutsuisi, mutta hauskan näköisiä.




Ukkokulta oli uskoakseni saanut mega-annoksen puutarhaa, joten pienen kahvitauon jälkeen suuntasimme portille ja bussipysäkille. Kauan ei tarvinnut odottaakaan, kun City sightseeing Malagan -pikkubussi kurvasi poimimaan meidät ja muutaman muun kohti keskikaupunkia. Päätepysäkki olisi ollut jälleen linja-autoasemalla, mutta toiveestamme kuski pudotti meidät pois jo aiemmin.






Castillo de Gibralfaro, Alcazaba

Gibralfaron linna on Málagan kaupungin ja provinssin ikoni, joka on kuvattu sekä kaupungin että provinssin lippuun ja sinettiin. 900-luvulla rakennettu ja 1300-luvulla linnoitettu monumentti kohoaa maurilaisen Alcazaban linnoituksen yllä Montes del Malagan vuorijonolla. Huipulta näkee vanhat kaupunginmuurit, Málagan sataman sekä Välimeren rantaviivan. 


Pikkubussista pois jäätyämme kävelimme ripeästi kapeita katuja pitkin kohti Malagan tuomiokirkkoa ja pian sen takana kohoavaa vuorta. Vuoren rinteessä sijaitsee Alcazapan palatsi ja korkealla Gibralfaron linna.


Ylös olisi päässyt bussillakin, mutta kuka nyt reissussa uusia kokemuksia kaihtaa. Bussilla pääsee matkaamaan kotonakin. Edessä näkyy jo ensimmäiset portaat kohti korkeuksia. Suunta sinne siis.


Menimmepä lomallamme minne tahansa, aina oli edessä kiipeämistä ja sen jälkeen luonnollisesti laskeutumista. Ankarin ponnistusurakka taisi olla Gibralfaron linnaan kapuaminen. Kivetty, osin tasainen, osin portaista muodostuva reitti kiemurteli jyrkästi rinnettä ylös.

Aika pian huomasimme, että nousu oli tasaisesta kiveyksestä huolimatta jyrkkää ja nopeaa. Onneksi näköalatasanteita ja levähdyspaikkoja oli tiheästi. Niille tosin näytti olevan muitakin käyttäjiä.


Nousun jatkuessa jutut vähenivät ja  puuskutus lisääntyi. Päiväkin oli reissumme lämpimin eli mittari näytti +23 astetta. Monta muutakin kuntoilijaa oli päättänyt kukistaa samaisen ylämäkihaasteen ja useaan kertaan ohitimme samat ihmiset, heidän taas vastavuoroisesti ohittaessa meidät.


Ilokseni linnoituksen rakentajat olivat aikanaan - ja toki moni heidän jälkeenkin - päättäneet istuttaa rinteen täyteen kauniita ja mielenkiintoisia kasveja. Niitä tiiraillessa unohtui otsalta valuva hiki ja rinnassa pompottava sydän.


Maisema senkun komistui ja autot alhaalla muuttuivat lilliputtikokoisiksi.


Malagan härkätaisteluareenakin etääntyi sitä mukaa, kun kipusimme korkeammalle. Tässä kuvassa käytin zoomia, joten areena näyttää olevan lähempänä, kuin todellisuudessa on.


Vihdoin hikisellä kiipeämisurakalla häämöttää maalinsa. Pienellä aukiolla istuu hengästyneitä ihmisiä isojen puiden varjossa. Vielä olisi kierros linnan muureilla. Ei jaksa. Kunhan maitohapot pohkeista haihtuvat, on aika lähteä kohti alamäkeä.










Alaspäin kulkeminen ei aina sekään ole kovin helppoa. Huipun lepohetkestä huolimatta ylösnousun rasitus tuntui edelleen jaloissa ja ajoittain jalkojen tilalla saattoi olla silkkaa spagettia.


Tiukoissa käänteissä ajattelin, että jos juoksisi kovaa ja antaisi vauhdin pysähtyä ensimmäiseen vastaan tulevaan muuriin. Menisikö sitä muurista läpi, vai liiskaantuisiko vasten ikivanhaa kiviseinää?


Alaslaskun puolivälin jälkeen alkoi taas ympäristökin kiinnostaa. Kiviä rakastavana ihailin kaikkialla upeaa kädentyötä. Miten taitavasti onkaan rakennettu muureja, portaita ja ihan vain kivisiä koristeitakin. Kivien muodoilla ja väreillä on leikitty taitavasti.


Mitä lie köynnöstä tähän on laitettu varjostamaan ja kaunistamaan. Villiviiniltä se ei näyttänyt. Jokin köynnös, joka Espanjan lämmössäkin pudottaa lehtensä talveksi. Keväällä varmaan kaunis ihan vain vihreänäkin, puhumattakaan kukkien paljoudesta.


Miten hieno yksityiskohta tuleekaan pikkukivien ympäröimästä kivilaatasta. Tällaisia näin paljon. Onnistuisi minultakin. Isoja kiviä kun meidän tontilla ei montaa ole, mutta pikkukiviä olisi helppo kantaa jostain muualta.


Tällaisen kivituolin ottaisin omaan puutarhaan ihan milloin tahansa. Tuota ei tuuli kaataisi eikä sade turmelisi.


Tässä taas hieno esimerkki portaista. Suorakulmaiset kivet on varmasti joku muotoonsa kilkutellut, mutta miten taitavasti jälleen on käytetty pieniä kiviä.


Rinteen kasvimaailma oli kerrassaan hieno. Vihreän eri sävyjä ja muotoja. Kivimuurin päällä pehmentäviä köynnöksiä ja omaa elämäänsä muurikivien välistä etsiviä onnenonkijoita. Kaunista.


Kivisille penkeille on käyttäjiä, kun ylös ja alas kulkevat haluavat levähtää ja hengähtää rinteen kasveja ihaillen.




Hengitys on jo tasaantunut, maitohapot pohkeista hävinneet ja hiki otsalta kuivunut. Kroppa kesti hyvin aikamoisen ponnistuksen ja mieli oli iloinen haasteen ylittämisestä. Kyllä kannatti kiivetä. Ehdottomasti.



Jardines de Pedro Luis Alonso



Alcazaban ja Gibralfaron linnoitusten kivisiä polkuja ylös kavutessa katse osui kerran jos toisenkin alhaalla olevaan muotopuutarhaan. Sitä kautta voisi hyvin kävellä kohti juna-asemaa.


Malagan komean kaupungintalon (Ayuntamiento) kupeessa oleva pieni muotopuutarha on nimeltään Jardines de Pedro Luis Alonso. Vihreydestä ja vehreydestä huolimatta paikka on varmasti parhaimmillaan keväällä lukuisten ruusujen kukkiessa ja suihkulähteiden toimiessa.


Kaupungintalon puoleisessa päädyssä on istutusaluekartta eli sieltä voi katsoa, missä itselle mieluisa ruusu sijaitsee.



Välimeren maissa vieraillessa ihastelen aina keramiikan runsasta käyttöä. Kaupunkien, katujen ja rakennusten kyltit on tehty värikkäästä keramiikasta. Näitä kuvia en niin tarkkaan tutkinut, jotta olisin nähnyt, onko linnut ja kasvit maalattu pohjalaatalle. Joissain töissä yksityiskohdatkin on koottu pienistä, eri värisistä laatoista. Tässä tuskin niin on tehty.



Kaupungintalokin on näkemisen arvoinen rakennus. Sen pääsisäänkäynti on kuvaa katsoen rakennuksen vasemmalla sivulla Paseo del Parquen päin.


Tällä lomalla ihailin myös kekseliästä pensaiden ja puiden leikkausta. Tässä pienessä muotopuutarhassa pensaat on leikattu aika tavalliseen tapaan kulmat ja pinta suoristaen.


Osa ruusuista kukki vielä täyttä päätä. Suurin osa oli lopettanut tai sitten ei vielä aloittanutkaan.

  
Nämä komeat puunjuuret olivat kaupungintalon toisella puolella. Tällaisiin elefantin jalkoihin kiinnitin huomiota siellä täällä. Komea oli puukin, mutta huomioni kiinnittyi lähes kokonaan noihin juuriin.


Malagan tuomiokirkko on kaupungin merkittävimpiä nähtävyyksiä. Etualalta oli hankala ottaa kuvaa, kun siellä oli niin paljon ihmisiä. Rakennuksen takaosakuvaan sain muutaman henon palmunkin. Luulin, ettei kirkkoon olisi pääsyä sisälle, mutta onnistuihan sekin.


Tuomiokirkko on valtava sisältä. Kuvat eivät anna sille oikeutta. Kirkoissa kuvaaminen on muutenkin vähän kyseenalaista, kun yleensä siellä on monia rukoilemassa ja hiljentymässä. Arkkitehtonisesti ja taiteen puolesta kirkot ovat kiinnostavia. Korkeuksia katsellessa tulee ihmetelleeksi, miten kummassa holvikattoja ja ruusuikkunoita on rakennettu aikana, jolloin työkalut ovat olleet huomattavasti yksinkertaisempia.


Joulutähtiin törmästi kaikkialla. Tällaisia kukkapylväitäkin näki kaupunkien kaduilla paljon. Oikeanpuoleisessa pylväässä on syklaameita. Kävin ihan läheltä tutustumassa pylvään rakenteeseen. Se koostuu muovisista, päällekkäin pinotuista altaista, joihin kukat on istutettu. Yksinkertainen ja näyttävä.
 

Kuljimme ruuhkaisessa kaupungissa kohti C-1:n juna-asemaa. Matkalla tosin istahdimme pidemmäksi toviksi kahvilaan ja katselemaan kadulla kulkevien ihmisten vilinää. Ukkokulta taisi olla jo pitkästä päivästä väsähtänyt, kun hän ei enää pysähtynyt minua odottamaan bongatessani jännittävää kuvattavaa. Oli ihan kotoisaa, kun tavanomaiseen tapaan harjoitin intervalliliikuntaa; pari kuvaa ja juoksua, hetki tasaista kävelyä Ukkokullan rinnalla ja taas pari kuvaa ja juoksua, jne.



Katutaide on parhaimmillaan loistavaa ja täynnä huumoria, kuten tämä kuva osoittaa. Kurkistin kuivan kanavan ylittävältä sillalta alas ja siellä tämä herrasmies rötkötti nakusillaan. Joku sillalla kulkenut oli kenties kyllästynyt ruuhkaisaan kaupunkiin tai pettynyt vedettömään uomaan.


Tähän loppuun vielä kuva pasuunakukasta vaikka Nettimartalle, jolla muistaakseni on pasuunakukka. Kokoa ja näköä tällä yksilöllä riittää.

Toivottavasti jaksoitte kahlata tämän postauksen loppuun.  Aion rasittaa teitä vielä parilla lomareissupostauksella. Onneksi aina voi jättää lukematta, jos tuntuu liialta.

Loppiainen on muuten ohi ja joulukausi myös. Vähäisetkin joulukoristeet on kiikutettu kellariin ja keittiössä on keväisempi pöytäliina.

Matkapostauksen edelliset osat:

Joulu appelsiinipuun katveessa 
Ylös alas Andalusiassa eli patikointi Caminito del Reyllä

 

40 kommenttia:

  1. Tosi kauniita kuvia! Me lomailimme samoissa maisemissa vuosi sitten. Tuolla kyllä riittää paljon kiinnostavaa katseltavaa. Oikein hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelinkin, että jonkun blogista olen tuttuja paikkoja bongannut. Sinähän se olit. Nyt kyllä harmittaa, että tuon kohteen unohdin ihan tyystin. Torremolinoksessa tuli käytyä, vaan ei ihanassa puutarhassa.

      Poista
  2. Olipa perusteellinen ja laaja kooste mielenkiintoisista kohteista! Tosiaan hauskalta näyttivät tutut huonekasvit jättiläisinä luonnossa. Varsinkin nuo kaktukset kiinnittivät huomion, en ole ajatellut niitä isoina ja maassa kasvavina. Kiipeäminen ja laskeutuminen ovat kyllä tosi tuttuja matkapuuhia, näin meidänkin reissut yleensä kuluvat. Helposti tulee päivän aikana käveltyä 20 km matkoilla ollessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Askelmittari olisi ollut hauska seurattava. Toisaalta kuljettujen matkojen määrä ja pituus ei ole olennaista, vaan se, miten paljon kaikesta nauttii.

      Poista
  3. Tuonne sydämeni halajaa! Matkakumppanin tosin pitäisi olla samanlainen puutarhaintoilija, miehen kanssa ei reissusta tulisi mitään.
    Hienoja kivi-ideoita ja nuo pasuunta, voi että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit uskoa, että pää pyöri väkkäränä nähdäkseen kaiken. Ukkokulllalle hatun nosto, että jaksoi kanssani kulkea. Yritin olla tasapuolinen ja huomoida hänetkin.
      Pasuunakukkia näin muuallakin. Olivat ihan komeita puita ja ikääkin niillä jokunen vuosi.

      Poista
  4. Kiitos, tiedän mihin suuntaan Malagassa seuraavalla kerralla.
    Gibralfarolle ajoimme autolla, oli niin kova helle silloin.

    Meillä on sitruunapuu, viikuna ja mandariini pihalla, onhan se ihanaa.
    Palmuihin pesiytyy usein rottayhdyskunta, siksi niitä on aika vähän yksityispihoilla, näin minulle naapurit kertoivat.

    Aivan ihana postaus ja kiinnität ihan samoihin juttuihin huomiots kuin minäkin. Ne kivityöt ovat todella kauniita, samoin keramiikan käyttö.
    Jatka vielä monta osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olisi meillekin tehnyt terää reissata Gibralfarolle bussilla, mutta toisinaan hulluus iskee. Helteessä moinen urakka olisi ollut lähestulkoon tappavaa.
      Hyvä tietää eli rottien vuoksi ei siis palmuja omalle pihalle. Ehkä sentään yksi unelmissa.
      Kiven ja keramiikan käyttö jaksoi ihastuttaa. Muutenkin monenmoista taidetta oli käytetty kaikkialla kiitettävästi.

      Poista
  5. Olipa ihana talvimatka, kiitos kun otit meidät näin mukaasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että viihdyt matkassa mukana. Olen yhä niin innoissani hyvin onnistuneesta lomasta ja kaikesta kokemastani.

      Poista
  6. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Aina sitä yllättyy noista jättikasveista, jotka meillä kasvaa pienissä ruukuissa. Yllättävän monipuolista kasvistoa, vaikka ei kukkivia niin paljoa kuin kesäkaudella.Tällä hetkellä jalkavaivaisena tuollaiset kävelyt ei minulla onnistuisi. Minä muistan aina ensimmäisen jouluni Afrikassa,Keniassa, kun istuin aattona ison joulutähtipensaan alla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silmät selälläni ihmettelin monia kasveja, joita olen tottunut näkemään viherkasveina ikkunalaudoilla ja nyt niitä oli runsaana kaikkialla.
      Voi, toivottavasti jalkasi parantuu pian.

      Poista
  7. Kiitos todella upeasta kuvamatkasta. Malagassa emme ole käyneetkään koskaan joten tämä postaus oli siinäkin mielessä hyvin mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen kerta oli minullakin Malagassa ja koko seudulla. Voisin hyvin ajatella meneväni tuonne toisenkin kerran, sillä paljon jäi näkemättä ja kokematta.

      Poista
  8. Hiano ja perusteelline reportaasi puutarhakohteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika. Kävin oikein ahmimassa kaikkea kaunista ja mielenkiintoista, joten nyt joudutte seurauksista kärsimään usean postauksen voimalla.

      Poista
  9. Hieno esittely. En hengästynyt yhtään tuosta kiipeämisestä;)
    Todella upea pasuunankukka! Eteläisillä mailla tuo kukkaloisto on muutenkin hämmentävää, kun täällä ei ole kesälläkään niin rehevää (useimmiten). Toisaalta sielläkin oli vähän jo syksyisen oloista, vaikka se ilmeneekin vain vähän. LÄmmintä kuitenkin noin paljon ja toisilla siellä syksy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siellä ihan selvästi talvikausi, mutta värien ja vehreyden määrä ilahdutti. Täällä on tottunut siihen, että talvella kaikki on kuollutta ja harmaata. Etelässä monet kasvit kukkivat paikallisen talven aikaan.

      Poista
  10. Tuommoinen puutarha olisikin mielenkiintoinen vierailukohde ulkomaan reissulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvitieteellisissä kannattaa vierailla. Olen iloinen, että Jardin Botanican löysin ja ehdimme siellä muutaman tunnin kiertää.

      Poista
  11. KKyllä oli hienoja kuvia!
    Sinulla on sitkeä mies, noin ison puutarhan olisin saanut koluta aivan yksin ja kyydillä olisi menty näköalapaikalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi Ukkokullan puutarhakestävyys olla siinä ja siinä rajoilla. Yritin huomioida hänet ja siksi uppoutuminen jäi minulta vähän puolitiehen. Ihan tyytyväinen olen, että ylipäätään sain hänet kasvitieteelliseen mukaan.

      Poista
  12. kaunista ja ah niin lämpöisen oloista kuin kesällä konsanaan!
    puutarhat ovat kyl ihan must juttuja matkoilla. sul niin upeat kuvat, et tuntuu kuin itsekin olisi ollut paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan Suomen kesäisissä mittarilukemissa siellä mentiin, vaikka paikallisten mielestä tulikin pukeutua talvitamineisiin.
      Nautin tavattomasti kaikista kasveista ja kukkasista. Kiva, että sain sinut mukaan virtuaalimatkalle.

      Poista
  13. Mahtava puutarhapostaus! Olet kovasti tehnyt töitä tämän tekemisessä. Kiitos, kun veit meidät kanssasi matkalle upeaan puutarhaan. Riemastuttavia ovat tutut kasvit luonnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä näihin postauksiin uppoaa jonkun verran aikaa, kun valitsee ja lataa kuvia. On kuitenkin kiva uppoutua matkan tapahtumiin ja yhtä mukavaa tarjota muille tilaisuus virtuaalireissulle. Monen monet hyvät ideat olen saanut toisten blogeista. Josko näistä olisi ideanpoikasia jollekulle.

      Poista
  14. Hienoja kuvia! Upeita, isoja kaktuksia! Ne ovat aina sydäntäni lähellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvissa vain osa näkemistämme kaktuksista. Oli siellä monenmoista piikikästä ja piikitöntäkin. Olisit varmasti viihtynyt.

      Poista
  15. Kiitos näistä mahtavista esittelyistä!
    Minulla on nimittäin nämä kohteet käymättä. Tuonne Malagan kasvitieteelliseen olen suunnitellut meneväni, mutta sait minut innostumaan vielä lisäkohteistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiu/Puutarhahetki -blogista löysin täysin unohtamani postauksen Torremolinoksen hienosta puutarhasta, jossa kannattaa myös käydä - ellet ole jo käyynyt.
      (https://puutarhahetki.blogspot.com/2019/03/puutarhavierailulla-jardin-botanico.html)
      Kannattaa käydä myös Gibralfarossa ja sen tutustua samalla sen alapuolella oleviin puutarhoihin ja istutuksiin.

      Poista
  16. Olipas hieno kuvamaraton! Upeita kivitöitä olit löytänyt. Ihan rupesi sormia syyhyttämään, kun mietin, voisiko omaan pihaan napata jonkun idean. Pikkukiviä varsinkin riittäisi vaikka minkälaiseen näpertelyyn. Minun pieni pasuunankukkani uinuu nyt kellarissa, mutta pitänee näyttää sille keväällä kasvun mallia tuosta viimeisestä kuvasta. Jään odottamaan seuraavaa matkakertomusta. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivityöt kiinnittivät huomiota. Kiveä oli hyödynnetty moninaisin tavoin. Pikkukiviä olen jonkun verran hyödyntänyt, mutta uudet ideat ovat aina tervetulleita. Sinä oletkin käytävillä käyttänyt kiviä eri tavoin. Josko näistä kuvista löytyisi uusia ideoita.
      Aurinkorannikolla näkemäni pasuunakukat olivat oikeastaan pasuunapuita. Näki heti, etteivät olleet ihan eilispäivänä istutettuja.

      Poista
  17. Ihanaa käydä puutarhavierailulla keskellä talvea.

    VastaaPoista
  18. Kiitos!ihanasta tarinasta!,/kertomuksesta!

    minä vähän hengähdin,välillä:)
    uPEAT MAISEMAT,PUUTAHAT,,,,paljon katseltava,ihasteltavaa!
    (näinmaakravullakin:)
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, olet lämpimästi tervetullut virtuaalimatkalle Aurinkorannikolle. Siellä oli niin paljon nähtävää ja koettavaa, että ilolla jaan sitä muille.
      Oikein hyvää viikonloppua sinullekin!

      Poista
  19. Kiitos!
    Nuo kivijutut jaksavat minuakin ihastuttaa ja hämmästyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi asiaa, mitkä minun päätäni reissussa pyörittivät, olivat kasvit ja kivityöt.

      Poista
  20. Lueskelin ja ihastelin kaksi matkapostaustasi ja olen aina vain ihastuneempi Espanjaan💚 Vaahteramäen Riinallakin on ollut nyt paljon postauksia samasta maasta joten tässä on tullut itsellekin oikein hurmaava nojatuolimatka Espanjaan😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättäen asustimme Riinan kanssa suhteellisen lähekkäin, vaan ei tullut tavattua.
      Pakko myöntää, että tämän reissun jälkeen minäkin ihastuin Espanjaan. En harrasta rantalomailua ja siksi lomakohteessa on hyvä olla mielenkiintoista nähtävää. Costa del Solissa nähtävää riitti; tai pikemminkin sieltä oli helppo kulkea moneen suuntaan. Saattaa olla, ettei jäänyt viimeiseksi Espanja-reissuksi.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!