lauantai 11. tammikuuta 2020

Eläimellistä menoa


Hotellin esitehyllystä nappasin mainoksen Benalmadenan vuorilla sijaitsevasta perhospuistosta. Mainoksessa oli ajo-ohje omalle autolle ja lisäksi maininta, että myös bussi nro 103:lla pääsisi perille. Helppoa niille, joille paikat ja kieli on tuttua. Hankalampaa ensikertalaiselle.


"Kysyvä ei tieltä eksy", pätee edelleen. Benalmadenassa putkahdimme junasta ja pyörimme hetken miettien, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Lopulta Ukkokulta kysyi lähellä seisovalta poliisilta, joka huitoi tiettyyn suuntaan mainiten bussipysäkin. Hiukan olimme jo oppineet pysäkki- ja linjastologiikkaa, joten oikea bussipysäkki kyllä löytyi. Emme vain tienneet, kumpaan suuntaan meidän pitäisi mennä. Kun sattumoisin bussi nro 103 juuri saapui pysäkille, kysyin kuskilta englantia ja espanjaa sekoittaen, pääsemmekö sillä mariposarioon. Si, si, sain vastaukseksi. Sitten vain kyytiin ja jännittämään, missä meidän pitäisi jäädä pois.


Bussi kiipesi jälleen kerran kiemuraisia teitä vuoren rinnettä ylöspäin. Maisemat olivat komeita ja kylä, johon jonkin ajan kuluttua saavuimme, kaunis kaikessa valkoisuudessaan ja koristeellisuudessaan. Monissa busseissa on näyttötaulu, joka kertoo vähintäänkin päätepysäkin, mutta usein myös välipysäkit. Niinpä uskoimme olevamme jo lähellä määränpäätä ja hyppäsimme pois. Emme sitten olleetkaan. Läheisen ravintolan tarjoilijalta kysyimme lisäopastusta ja hän kehotti meitä kävelemään kilometrin verran eteenpäin.


Kilometri ei ole matka eikä mikään. Ellei satu olemaan ylämäki ja paahtava auringonpaiste. Pian kuitenkin näin tiibetiläisen stuban, jonka tiesin olevan perhospuiston lähellä. Löysimme perille ja astuimme Mariposarion ovista sisälle.


Sisäänpääsy maksoi kympin per aikuinen. Meille sanottiin, että perhoset saattavat laskeutua vaatteillemme ja päämme päälle, mutta sitä ei pidä pelästyä. Minulla oli punainen pusero, jonka kassahenkilö kertoi houkuttelevan erityisesti perhosia.


Ovista sisään astuessamme meitä vastaan löi kostean lämmin ilma. Seinällä oleva mittari näytti +25 astetta ja kosteus 80 %. Perhosia tosiaankin liiteli ja lenteli kaikkialla. Niitä laskeutui myös puserolleni. Sinne tänne oli asetettu perhosbaarerja, joissa ruokailevia perhosia oli helppo kuvata. Lennossa olevia sen sijaan ei tahtonut millään saada ikuistettua, sillä eivät ne pysyneet paikallaan.


Perhospuisto on Euroopan suurin. Siellä on  yli 1500 perhosta edustaen 150 perhoslajia. Esillä oli isot taulut, joista perhoset löytyivät kuvina ja joista saattoi tarkastaa kunkin lajin nimen.


Paikka on hauska nähtävyys aikuisille, mutta erityisen kiva se on lapsille. Samaan aikaan kanssamme ovesta tuli kaksilapsinen perhe. Lapset saivat perhosten kuvilla varustetun paperin, johon he saattoivat ruksata näkemiään perhosia.


Perhospuistossa oli myös joitakin lintuja. Valkoisia, keltaisia ja kirjavia. Vesialtaissa ui kultakaloja ja kilpikonniakin piti olla, mutta niitä en nähnyt.






Ison salin toisessa päässä oli parveke, jonne saattoi kiivetä katselemaan perhosia vähän eri kulmasta. Parvekkella lojui rauhallinen leguaani tai muu lisko. Alkuun en tajunnut sen olevan elävä, mutta kyllä siinä henki pihisi, vaikka se ei mihinkään halunnut kävellä.


Lisäksi puistossa asustaa pienikokoinen kenguru, Wally nimeltään. Siellä se loikki ihmisten keskellä ilmeisen tottuneena vierailijoihin.
 




Olimme perhospuistossa jouluaattona, jolloin paikka suljettiin tavallista aiemmin. Sen verran alkoi kostea kuumuus riittämään, että päätimme palata bussipysäkille.

 Lisää tietoa Benalmadenan perhospuistosta löytyy mm. täältä.


Bioparc, Fuengirola


Monta kertaa kävelimme Fuengirolassa Bioparcin sisäänkäynnin ohitse. Pitihän siellä käydä katsomassa, millaisesta paikasta on kyse. 


Eläintarhoista voi olla ja ollaankin montaa mieltä. Parhaimmillaan niiden avulla suojellaan uhanalaisia eläimiä, pahimmillaan eläintarhat ovat vankiloita. Eläintarhat eivät ole olleet ykköskohteita matkoillani, sillä monta kertaa ahtaissa tiloissa asuvien eläinten katseleminen on ollut surullinen kokemus. Bioparc ei minusta poikennut kovin paljon muista eläintarhoista. Alla kuvaus Bioparcista.


Bioparc on espanjalainen eläintarha ja ekologinen puisto, joka sijaitsee Fuengirolassa Málagassa. Tänä päivänä se ei ole mikä tahansa eläintarha, vaan se perustuu uuteen malliin, jossa pyritään luomaan eläimille mahdollisimman hyvät olosuhteet ja elinympäristön. Kaikki eläinlajit elävät häkeissään, mutta Bioparc ottaa huomioon kunkin lajin alkuperän, kun se pyrkii uskollisesti luomaan kunkin lajin ekosysteemin uudelleen. Näin eläintarhassa vierailija matkustaa Afrikkaan, Aasiaan tai Madagaskariin jättämättä Costa del Solia.

Mantelilaakson Susanna antoi puulle nimen eli Ceiba speciosa - Pullokapokki

Jostain kumman syystä minun silmäni hakeutuvat aina kukkiin ja kasveihin. Mikä lie kaunotar Bioparcissa kukki.


Tiedot eläimistä oli hyvin esillä ja eläimiä myös näki ja saattoi kuvata kohtalaisen helposti. Gorilloja oli muistaakseni neljä.


Borneon orangeja oli myös useampia, myös pikkuisia.


Simpanssit pitivät melkoista meteliä ja esiintyivät, kuin sirkuksessa ikään.



Leopardi torkkui aivan lasin vieressä.


Tiikereitä oli ainakin kaksi. Toinen makasi puunrungon vieressä selällään. Tämä toinen tepasteli nurmikolla ja pysähtyi sitten tuijottamaan minua.






Komea python ei liikahtanut minnekään.


Tästä kaverista minulla ei ole tietoa. Taisin kulkea sen tietokilven ohi kukkaset näköpiirissäni.


Vihreä python on komean värinen.


Näitä lepakkoja oli useampia. Uinui tuossa tyynenä. Mitä lie unta näki.


Tässä olisi uusi hiustyyli.


Virtahevollakaan ei kovin kiire minnekään ollut.


Niilin krokotiileja oli viisi-kuusi isoa jötikkää. Aukoivat suutaan sen näköisenä, että olin kiitollinen välissämme olevasta matkasta ja tukevasta ristikosta. 


Miljöö oli laitettu viehättäväksi. Isot ja lehtevät puut tuovat mukavasti varjoa, mutta silti aurinko pääsi lämmittämään. Vierailijoita ei ollut kovin paljon, joten ihan rauhassa ja ruuhkatta sai eläimiä katsella. Pari tuntia meni vikkelästi.



Lisää tietoa Fuengirolan Bioparcista löytyy täältä

Seuraavaksi liikutaan taas Fuengirolasta vähän kauemmaksi.


Matkan 1. osa: Joulu appelsiinipuiden katveessa
Matkan 2. osa: Ylös alas Andalusiassa eli patikointi Caminito del Reyssä
Matkan 3. osa: Maisteluvuorossa Malagan puutarhoja



30 kommenttia:

  1. Äimiskäkkylöin ja ihailen kuviasi, on niin koreita ja osa myös jänniä (käärmeet). Varmasti ikimuistoisa matka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella ikimuistoinen matka. Vihreä python on komean värinen. Sopisi hyvin sinun pasuunakukkasi alle kerälle koisimaan.

      Poista
  2. Vai tällaisella matkalla olet! Monenmoista eläintä ja kasvia osunuttiellesi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikko sitten kotiuduimme ja nyt puran matkan antia. Totisesti oli monenmoisia kasveja ja jokunen erikoinen eläinkin nähtiin.

      Poista
  3. Matkoilla on paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Kiitos kuvista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisimme voineet köllötellä hotellin ulkoaltaan vieressä tai istua kuppilan terassilla. Oli vaan niin paljon houkuttelevaa näkemistä ja kokemista, että lepoloman lisäksi koettiin aktiiviloma.

      Poista
  4. Mariposarion lisko on elossa, jee ! Samaistuin sen tyyneen asenteeseen itse täysin kun viimeksi törmättiin.

    Bioparc on siitä kiva, että siellä todella näkee eläimiä monestakin kulmasta, todelliset tehoneliöt kaupungin keskellä. Keväällä leijonien karjahtelut kuuluvat hyvin muurien taaksekin jos sattuu hiljaisena yön hetkenä kuulomatkan päähän.

    Kiitos taas kuvista ja tarinasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liskolla on kyllä varsin tyyni asenne. Ei häntäänsä lotkauttanut meidän sitä ihmetellessä. Hengityksen näki ja silmät välillä liikahtivat.
      Bioparc on kävijäystävällinen. Tykkäsin kovasti miljööstä ja siitä, että eläimiä todellakin näki ihan läheltä. Jos toiste tuonne menen, aion kävellä yöaikaan kuullakseni karjahtelun. Nyt leopardit ja tiikerit olivat varsin rauhallisia kavereita.

      Poista
  5. Perhospuistossa olen käynyt - Joensuussa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhoset ovat kauniita ja tuolla niitä pääsi ihailemaan aivan läheltä.

      Poista
  6. Kiitos kierroksista! Pääsenpähän minäkin Espanjaan tätä kautta, kun muuten en siellä ole ollut koskaan. Hyvin olet "vanginnut" eläinten katseet ja ilmeet. Erityisesti gorilla otti huomioni. Tuollaisen vihreän pythonin näin Helsingissä sijaitsevassa Tropicariossa, mutta se oli varmasti pienempi kuin tuo. Ottamassani kuvassa se oli aikalailla samassa asennossa.
    Seuraavaa kierrosta odotellessa... Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bioparcissa oli muitakin käärmeitä, mutta niitä oli vaikea kuvata. Odotin, että käärme olisi liikahtanut ja nostanut päätään, mutta taisi olla päiväunilla.
      Kiva, että jaksat olla mukana tällä reissulla. Vielä se jatkuu.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  7. Mielenkiintoisissa kohteissa olet käynyt! Tuollainen perhospaikka on hieno, oikein alkaa kesää odottamaan... Gorillojakin näit, Suomessa niitä ei ole nähtävissä.
    Tein kerran Korkeasaaresta postauksen ja nauroin, kun joku oli tullut lukemaan sitä hakusanoilla Eläimet Vapaaksi.:DD Eläintarhoilla on puolensa ja puolensa, ne voivat kuitenkin lisätä myös yleistä tietämystä eläimistä ja pelastaa joitakin eläimiä jopa sukupuutolta esim. mongolianvillihevoset.
    Kiva postaus!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsin, että Bioparcin yksi tavoitteista on auttaa uhanalaisia eläimiä muutenkin, kuin esittelemällä niitä ihmisille. Toivottavasti näin on. Mongolianvillihevosille eläintarhat ovat olleet pelastus. Eikös niitä ole Korkeasaaressakin?

      Poista
  8. Hieno tuo perhospuisto, mutta tuo jälkimmäinen tekee surulliseksi. Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhospuistossa oli monia kauniita perhosia.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  9. Perhospuisto näyttää ihanalta <3 Eläintarhoista ajattelen noin yleisesti, että jos siellä saa hyviä lähikuvia kaikista isoista eläimistä, se ei ehkä ole eläimille kovin hyvä? Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bioparc ei onneksi ollut eläintarha huonoimmasta päästä. Eläimille oli aika paljon tilaa ja myös suojapaikkoja. Mutta totta, villieläimen paras paikka on luonnossa.
      Hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Upea eläinpäivä teillä!
    Perhospuutarhat ovat ihastuttavia. Olen itse ollut Suomessa Vantaan Viherpajan yhteydessä aikoinaan olleessa perhospuutarhassa lähes päivittäin kun työpaikkani nyt sattumoisin oli Viherpaja...perhosiin tutustuminen oli mukavaa ja joskus jouduin kiikuttamaan kassalta perhosia takaisin perhosten omalle osatolle kun olivat salamatkustaneet ihmisten vaatteiden mukana ulos perhostalosta. :)
    Ja lämpötila ja kosteushan on sama kuin täällä Espanjassa kesällä! Paitsi lämpöasteita on kyllä kymmenen enemmän... Siitä nautin!

    Tuo ihailemasi kukkiva puu on pullokapokki (Ceiba speciosa) ja sen tunnistaa erityisesti piikikkäästä rungosta ja kukkiessaan valtavista kämmenen kokoisista kukista, jotka mätkähtelevät maahan kuin banaaninkuoret.

    Ihanaa lomailua teille sinne vielä etelämmäksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viittä vaille, ettei pari perhosta matkannut punaisessa puserossani ulos, mutta asia oli hoidettu siten, että perhosten parista oli kuljettava kahden oven läpi. Ensimmäinen muoviläpyskäovi karkotti perhoset yltäni. Pitikö sinun kulkea haavin kanssa asiakkaiden perässä?

      Onko Espanjan kesän kosteuslukema noin paljon? Lämpöasteita kestän enemmänkin, mutta korkea kosteus tekee olon tukalaksi.

      Kiitos puun nimestä. Kukat olivat valtavia ja kauniita. Olisipa ollut hauska nähdä ja kuulla parin kukan putoavan.

      Olemme palanneet jo reissusta kotiin. Oli huippuhieno loma, ehkä ei jäänyt viimeiseksi Espanjan lomaksi.

      Poista
  11. Kivoja nämä eläinmatkakuvaukset - tutuille lapsiperheille voi näistä vihjata. Onhan näissä aikuisillekin ihmeteltävää! Mukavaa viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmat paikat ovat kivoja lapsille. Perhospuistossa alkoi itseäkin naurattaa, kun katselin kahden pienen tytön iloa perhosia nähdessään. Myös teini-ikäisen pojan jäykkyys suli silmissä, kun perhonen istahti hänen päälaelleen.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  12. Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska. Perhospuisto oli mukava ja iloinen paikka.

      Poista
  13. Upeita perhosia :)
    Edellinen postaus oli ihanan vehreä. En ole mikään hiekkarantalomailija, toki merta on kiva käydä katsomassa, joten erityisesti tuo kasvitieteellinen puutarha on mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rantalomailija en ole minäkään. Vaikka Fuengirolassa oli ihan lämmin ja jotkut siellä uivatkin, ei ajankohta edes rantalomalle parasta mahdollinen ollutkaan.
      Mielenkiintoisia kasveja ja kukkia oli kaikkialla, ei vain kasvitieteellisessä. Pienempiä puutarhoja, joissa olisi kiinnostavaa käydä, oli muitakin, mutta tieto kannattaa kaivaa etukäteen. Muutamia uusia vinkkejä on tullut postausteni myötä ja joistakin olen jopa muiden postauksista lukenut, mutta unohdin tyystin.

      Poista
  14. En oo rannalla makkooja miekään! Kauniita ovat nuo trobiikin perhoset. Joensuussa kasvitieteellisessä puutarhassa Botaniassa on myös noita perhosia, ollu jo kolomattakymmentä vuotta. On teillä ollu nähtävee lomalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joensuussa en ole käynyt varmaan tuohon 30 vuoteen, joten Botaniakin on vierailematta. Benalmadenan perhospuisto löytyi yllättäen ja sopivasti muutenkin tutustumismatkalla, joten pitihän perhoset käydä katsomassa.
      Kaikkinensa oli todella hyvä loma. Nähtiin ja koettiin paljon sekä nollattiin arkielämään liittyviä ajatuksia.

      Poista
  15. Onpa kiva lukea näitä matkakertomuksiasi!
    Tuonne perhospuistoon olen halunnut mennä. Ja kuvauksesi perusteella taidan toteuttaa aikomukseni.
    Ja kiva, että tuolle pullokapokille löytyi nimi. Nimittäin sellaisia kasvaa tässä meidän taloyhtiön pihassakin ja olen miettinyt, että niille pitäisi löytää nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perhospuisto oli mukava vierailukohde ja samalla tuli katseltua Benalmadenan yläosia. Perhospuiston vieressä on tiibetiläinen/buddhalainen stuba, joka on myös mielenkiintoinen paikka.
      Pullokapokkeja näin pari Marbellassa. Mantelipuutkin aloittivat vuorilla kukintaa, mutta en päässyt niitä kuvaamaan. Jospa sinä onnistuisit.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!