sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Karvaiset kasvimme keväässä

Sinivaleunikko - Meconopsis betonicifolia

Uutisten mukaan terminen kevät alkoi Etelä- ja Lounais-Suomessa jo reilu kuukausi sitten eli ennen maaliskuun 15. päivää. Sen jälkeen kevät ei sitten ole edennyt laisinkaan, vaan on pysynyt paikalleen jämähtäneenä. Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nollan yläpuolella. Kevään hitaan etenemisen havaitsemiseen ei edes Ilmatieteen laitosta tarvita. Jokainen huomaa sen ulos mennessään.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Sipulikukkien väri-ilottelua on saanut odottaa pitkään ja hartaasti. Piippoja nousee mullasta jotenkin harvakseen, eivätkä ne näytä millään jaksavan avautua. Kaipa minäkin piippojen sijassa pysyttäytyisin mieluummin mullan turvallisessa maailmassa.

Pientä eloa sentään penkeistä välillä löytää. Päivänliljapenkistä löysin kaksi pikkuruista karvakaverusta eli ihan itse siemenestä kasvattamani sinivaleunikot ovat selvinneet talvesta ja kurkistavat mullasta. Samoin Pikkupuutarhan Kivipenkissä ovat nousseet kumpainenkin loppukesästä sinne istuttamani tarhakylmäkukka. Toisen pitäisi olla rubra eli punainen.


Ristiturvatko kenties, vai mikä otus on käynyt napsimassa osan piipoista. Ainakin posliinihyasintit maistuvat jänöille, sillä jättävät usein papanalahjansa siihen viereen.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Sinivuokotkaan eivät pidä mitään kiirettä nuppujensa avaamisella. Yksi ainokainen sentään uhmaa koleita ilmoja muiden pysytellessä tiukasti nuppuisina.

Leskenlehti - Tussilago farfara

Leskenlehtihavaintoja on jo raportoitu pidemmän aikaa, mutta minun ensimmäiseni osuivat silmiin viime viikolla. Auringossa niitä kukkii ojien pientareilla keltaisenaan, mutta pilvisenä päivänä voi joutua hetken etsiskelemään. Hyvin nuppuiset leskenlehdet naamioituvat karikkeeseen.


Lauantaina uskaltauduimme poistamaan jänisverkot pihan puilta ja pensailta. Jos vaikka tuulet laantuisivat ja lämpiäisi niin, että saisi vihdoin alapihankin kunnolla haravoitua. Kukkapenkeistäkin on vielä valtaosa siivoamatta. Niiden siistimiseen tarvittava multa on vielä jäässä. Suursäkin reunamilta olen saanut kaavittua sen verran, että multaa on riittänyt etupihan kukkapenkkeihin.


Myös alapihan lehtikompostit ovat umpijäässä. Ne pitäisi tyhjentää ja siirtää toiseen paikkaan mahdollisen aidan rakentamiseksi. Metsän kaatumisesta tuli paljon ylimääräistä hommaa verrattuna normikevääseen. Lisäksi olen edelleen muuttuneesta tilanteesta jotenkin niin ymmälläni, että töihin tarttuminen kangertelee. Eiköhän se tästä.
 

52 kommenttia:

  1. Löysit sentään aika monta "ilonpisaraa".
    Harmittaa tosi paljon, kun mikään ei tunnut edistyvän.
    Jospa ensi viikolla, en viitsi katsoa ennusteita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisesta piiposta ja mullan pintaan ilmestyneestä kasvista jaksaa iloita, mutta koleasta säästä sitten taas ei. Päivä toisensa jälkeen ajattelee ja toivoo, että josko tänään jo olisi lämpimämpää. Paljonhan pihalla voisi jo tehdä, mutta lämpimän sään ja kevään etenemisen odotus jotenkin syö naista ja hänen energiavarantojaan.

      Poista
  2. Paljon löysit kuitenkin kevään airueita pihaltasi vaikka on niin koleaa. Minullakin on tulossa muutama sinivaleunikko siemenestä mutta ovat aika ruikuleita vielä. En ole niitä aikaisemmin kasvattanut joten en tiedä minkä kokoisia niiden pitäisi nyt olla, josko edes kulkivat ensimmäisenä vuonna.
    Täälläkin lähti muutama pihapihlaja pois pihalta joten tiedän suunnilleen tunteen, kun yhtäkkiä tuleekin pihalla uusi tilanne eteen. Katselin ojan vierellä olevia pajuja sillä mielellä josko alkaisi pajuaitaa kasvattamaan näköesteeksi, en tiedä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinivaleunikkoni eivät ehtineet kukkaan ensimmäisenä kesänään. Istutin ne kukkapenkkiin vasta loppukesästä ja jännitin, selviävätkö edes talvesta. Selvisivät ja kukkivat viime kesänä. Aiemmat yritykseni sinivaleunikon kanssa ovat menneet pieleen, joten iloitsen näistä karvavauvoista nyt sitäkin enemmän. Ovat muuten tänä keväänä aikaisempia ja tuhdimpia, joten sinuna olisin toiveikas.

      Poista
  3. Kuulin tuon saman uutisen töissä ohimennen, siinä sanottiin myös ettei terminen kevät ole vielä tullut Keski-Suomeen. Joo, ei tosiaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, uutisen mukaan terminen kevät on alkanut vasta Etelä- ja Lounais-Suomessa. Ei tuolle säälle mitään voi, mutta ihan hirveästi siihen joka vuosi lataa odotuksia. Eikä sillekään mitään voi.

      Poista
  4. Muuttunut ympäristö saa varmasti ajattelemaan pihan toiminta uudella silmällä. Jäistä on meilläkin eikä tietoakaan kunnon keväästä. Eikä näy tarhakylmänkukkia vaikka ovat kasvaneet jo monta vuotta puutarhassa. Ehkä eivät uskalla nousta vielä.
    Piipot tuo toivoa että kyllä se kevät herää vaikka myöhässä. Ja voihan olla että tänä vuonna kukkii taas tulppaanit ja juhannusruusu yhtä aikaa kuten pari vuotta sitten kun oli viileä kevät ja alkukesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari vuotta sitten oli tosiaan tulppaanit ja juhannusruusu kukassa samanaikaisesti. Silloin tulppujen kukinta oli muutenkin runsasta ja se kesti pitkään.
      Yhtäkkiä noita kasveja mullasta ilmaantuu. Ensin ei näy mitään ja seuraavana päivänä onkin jo selvästi esillä. Siksi noita pihakierroksia kannattaakin tehdä usein. Jos yksi päivä jää väliin, yllätyksiä löytyy. Tosin tänä keväänä hitaus on merkille pantavaa.

      Poista
  5. Sullahan on kivasti jo ensimmäisiä bongattavia pennkipunnertajia! Meilläkin ensimmäinen perennapenkin nurkka kurkistelee hangen alta ja siellähän on pientä elämääkin nähtävissä. Nuo sinivaleet on kevään söpöisimpiä löytöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskailin, ettei meiltä lähde lumet ikinä. Kyllä ne aina vappuun mennessä pääosin ovat lähteneet ja nyt valoisuuden ja tuulisuuden vuoksi tahti kiihtyi selvästi. Sen sijaan maa, kompostit ja multasäkit ovat hämmästyttävän kohmeiset. Yöpakkaset lienevät tehneen tehtävänsä.

      Poista
  6. Huh, tosi myöhään tuntuvat olevan pihat ja kompostit umpijäässä. Kyllä metsäisillä pohjoisrinteillä huomaa joka vuosi kevään tulevan myöhään, mutta nyt se on myöhään vähän kaikenlaisilla kasvupaikoilla... ja tänään viimeksi taivaalta tuli lunta.
    Ihania nuo karvaiset, vau, sulla menestyy valeunikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei sentään tänään tullut lunta, mutta aika arktiselta ilma edelleen tuntuu. Kevättä odottaa aina niin valtavasti, joten tämä hitaus on yhtä kidutusta.
      Sinivaleunikkomenestykseni on vielä varsin tuoretta laatua. Aiemmin en ole niiden suhteen onnistunut, joten nämä jo toisesta talvesta selviytyminen tuntuu isolta plussalta.

      Poista
  7. Olen miettinyt onko meidän sipulipenkissä käynyt myyrä, vai onko syynä kylmä kevät. Sipulikukkia , kuten krookuksia, on meille ilmaantunut todella vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaisen vähän minullakin on edes piippoja. Tässä vaiheessa pidän syynä kylmyyttä. Tosin olopihan yhdessä penkissä on pyöreitä koloja, joiden pelkään olevan myyrän tai hiiren tekosia. Toivotaan parasta kumpikin. Siis mieluummin kylmyys, kuin jyrsijät.

      Poista
  8. Rusakot ovat täälläkin tehneet tuhojaan, tuore vihreä on kelvannut, mm. tellima ja harjaneilikka. Ja samanlaiselta karvapallerolta näyttää minunkin sinivaleunikkoni, elämäni ensimmäinen ja itse siemenestä kasvatettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin upea onnistumisen tunne löytää talvesta selviytyneitä karvapalleroita - ja vieläpä ihan itse siemenestä kasvatettuja. Voittoisa fiilis, pakko tunnustaa.

      Poista
  9. Ihania lupauksia keväästä. Nyt alkaa jo pikkuhiljaa uskoa, että kyllä se kevät tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parina yönä ei ole ollut pakkasia ja hivenen tuntuu, kuin olisi lämpimämpää. Siinä on jo syytä iloon ja toivoon.

      Poista
  10. Etenee kyllä hitaasti, mutta kuitenkin lähes joka päivä löytää jotain uutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt jokainen uusi löytö saa aikaan mahtavan onnistumisen tunteen. Ihminen on kyllä aika mukautuvainen.

      Poista
  11. Tänään ei ihan heppoiset vaatteet riittänetkään mökillä. Pipo, pitkät alushousut ja talvitakki - kuvittelin jo toukokuun lähetessä voivani niistä luopua, mutta jäätävässä tuulessa nuokaan eivät oikein tahtoneet olla riittävät varusteet. Ehkä pilkkihaalari olisi voinut olla oikea asuste! Minä en esim. tarhakylmänkukista nähnyt vielä mitään elonmerkkiä, sinivaleunikko kyllä jo on ollut pidempään turkkiansa esittelemässä. Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ulos ei voi ajatellakaan menevänsä kuvailemaan ilman hanskoja ja villasukkia saappaissa. Ryhdyin jo pesemään talvivaatteita sivuun laitettavaksi, mutta totesin turhaksi, kun jouduin hakemaan niitä takaisin aktiivikäyttöön.
      Toivotaan, että pian lämpiää ja pääsemme kunnolla nauttimaan kaikista keväthommista. Mukavaa viikon alkua myös sinulle!

      Poista
  12. Kevään pieniä-suuria ihmeitä!
    Ja karvaiset pienet ystävät kuin puutarhan peikon poikasia!
    Aurinkoa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aurinkoa täällä on ollutkin aika mukavasti, mutta voisitko puhaltaa sieltä vähän lämpöä joukkoon.

      Poista
  13. Meillä suli eilinen viisisentinen lumikerros tänänn pois ja heti löytyi vaikka mitä piippoja. Omassa päässä ulkona on pidettävä vaikka SuloVilenin pipoa, on sen verran vilpoista. Täällä (Tampereen seutu)kukkii sinivuokot monessa paikassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna olikin lämmin toukokuu. Sain tomaatit kasvariin harvinaisen aikaisin. Ei näistä säistä tiedä, joten toivotaan lämpimämpää. Sulo Vilen taisi pitää pipoaan ympäri vuoden.

      Poista
  14. Kyllä kai se tästä vielä lämpeneekin. Jospa toukokuussa olisi jo niitä parinkymmenen asteen päivä, kuten viime keväänä. Maa on jäässä, vesisade varmaan sulattaisi. Oikein mukavaa vapunalusviikkoa sinulle😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpenee toki. Sitä on vain niin malttamaton ja tuntuu, että kevättä on jo muutenkin odottanut pitkään. Vesisade voisi tosiaan sulattaa niin maata kuin kompostitkin. Ja pilvisellä säällä ei ehkä ole yölläkään niin kylmää.
      Vappu on tosiaan ihan ovella. Täytyypä muistaa ostaa munkkirasvaa.

      Poista
  15. Piippoja nousee jo lupaavasti, mutta tunnelma ei ole silti kovin keväinen. Meillä tuli tänään aamulla lunta ja maa oli valkoisena. Pyh!
    Aurinkoista ja lämmintä uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, sielläkin tuli lunta. Täällä sentään paistoi aurinko, mutta koleaa oli silti. Pitäisi hyödyntää tämä "odotusaika". Nyt menee turhaa energiaa kylmyydestä surkutteluun.
      Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu.

      Poista
  16. Tuollaiset suloiset ilmestymät ovat ilahduttavia! Tänään oli havaitsevinani pari leskenlehden kukkaa, mutta en käynyt niitä lähitutkimassa. No, reilusti pakkaselle kääntyy taas mittari yöksi, joten ei kannata kiirehtiä! Nyt on hyvää aikaa tehdä kaikenlaisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Mukavaa alkuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko, samoin sinulle mukavaa alkavaa viikkoa! Ja aika sekalaisessa säässä tämä taas alkoi; vuoroin paistaa aurinko, vuoroin sataa taivaan täydeltä rakeita.
      Kovin on malttamaton mieli ulos kaikenlaista tekemään, mutta kaipa sitä on vaan taivuttava suunnitteluhommiin.

      Poista
  17. Pienikin ilmestys mullan keskeltä voi olla suuren ilon aihe! Ihanaa, kun näkyy tuollaisia odotettuja karvaturreja! Nyt olemme kyllä kaikki niin tämän kylmän kevään kanssa yhdessä harmissamme, ehkäpä jo loppuviikosta harmi muuttuu mielihyväksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa tätä koleutta kestäisi paremmin, jos Suomen kesä olisi pidempi. Nyt tulee väkisinkin ajatelleeksi, että kaikki tämä aika on pois muutenkin lyhyestä kasvukaudesta. Toivotaan lämpimämpää.

      Poista
  18. Kevät tulee hitaasti mutta varmasti, ja nuo pienet pilkahdukset ilahduttavat joka kevät. Tuo edellisen postauksen metsätyömaa sai kyllä nielaisemaan kerran jos toisenkin. Ennen metsän sisällä kasvaneet kuuset saattavat kyllä kaatua suojatta jäädessään, joten ymmärrän tuon sikäli, mutta totuttelua tuo taatusti vaatii. Pihallanne alkaa nyt aivan uusi vaihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihme, jos jo kuvien perusteella tulee nielaistua parikin kertaa. Arvaa vaan, miten tämän uuden maiseman keskellä asuminen ja oleminen hämmentää. Keväisin on aina paljon tekemistä ja nyt uusi miljöö tuo monenlaisia uusia tehtäviä. Ei oikein tiedä, miten päin olisi ja mistä aloittaisi.

      Poista
  19. Voi että nuo piipot ilahduttaa! Ja millä ihan sama, nuo pomppivat pystykorvat kävivät ruusupenkissä nakertamassa piippoja. Tuo Sinivaleunikko on niin ihana mutta olen tappanut muutaman yksilön saamatta niitä kukkimaan... josko jonain päivänä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen onnistuneesti saanut hengiltä muutaman sinivaleunikon, joten noiden itse siemenestä kasvatettujen ilmestyminen jo toisena keväänä peräkkäin aiheuttaa kyllä aikamoisia onnistumisen tunteita. Ihan jo sen vuoksi kannattaa kyllä yrittää. Joskus saattaa sitten onnistua.

      Poista
  20. Pihakiarrokset kiihtyy. Pian ei kerran päiväs tehty kiarros riitä mihinkää. Kummasti penkiistä punnertaa piippoja ja muita elonmerkkiä. Kylymänkukkien päälle heittelin syksyllä havuja ja näyttääs kaikki selevinnehen, eikä mikkää elukakkaa oo mitää verottanu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, yksi kierros päivässä ei mitenkään riitä, kun päivässä tapahtuu jo niin paljon. Tämä on kyllä vuoden parasta aikaa. Jos vielä vähän voisi vaatekerroksia vähentää.

      Poista
  21. Kyllä sieltä ihania lupauksia pikkuhiljaa alkaa kurkistelemaa maasta Eiköhän jo ala lämpenemään ilmat kun vappukin lähestyy:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa vappu tosiaan olisi jonkinlainen käännekohta. Tänäänkin täällä on satanut useaan kertaan oikein kunnolla rakeita. Välillä maa oli aivan valkoisena rakeista.

      Poista
  22. Keväällä sitä iloitsee jopa leskenlehdistä. Sulla tosin on piippoja ja karvajaisia ihan katsottavaksi asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei noita piippoja ja karvakorvia kovin montaa ole, mutta saivat minut totisesti iloitsemaan.

      Poista
  23. Karvaiset kaverit ovat ihania. Meilläkin sinivaleunikon alkuja näkyy. Hurraa. Hyvä, kun muistutit kylmänkukista. Pitää mennä tarkastamaan ne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vaihe keväästä on silkkaa tarkastuskierrosten tekemistä. Ihmetyksen aiheita on runsaasti, kun kaikkia viime kesän istutuksia ei heti edes muista.

      Poista
  24. Jotain sentään nousee, mutta raukat saavat olla vielä kylmissään. Säätiedotteessakin sanottiin että kevät ei ole edennyt yhtään. Ei täälläkään. Ja kohta on toukokuu ja kesä on muutenkin niin lyhyt, apua! Minun blogissani olisi sinulle hassu haaste, jos haluat osallistua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä tässä laittaakin harmittelemaan, kun Suomen kesä on muutenkin niin lyhyt. Tuntuu, että kylmyys ja raekuurot nipistävät siitä vähästäkin aimo osan. Vaan eiköhän se tästä vielä iloksi muutu.
      Käynpä vilkaisemassa, millaisen haasteen olet laittanut, kiitos.

      Poista
  25. Ihanaa kun jotain vihreää puskee maasta. Tämä kylmyys on kyllä aika järkyttävää, välillä tulee rakeitakin... Ei auta kuin toivoa, että maastanäkyvät pienokaiset selviävät! Noita pieniä karvaisia tekisi mieli silitellä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa ne siellä mullan suojissa säilyvät, mutta kiva kaikkea vihreää ja kasvavaa olisi vähitellen katsella mullan pinnallakin. Tänään on tullut useaan otteeseen oikein kunnon raekuuroja. Maa oli hetki sitten ihan valkoisena, mutta nyt aurinko on osan rakeista sulattanut.

      Poista
  26. Nouseehan sieltä kaikenlaista mukavaa. Kylmää on. Alkaa jo ihan tympiä. Saisi lämmetä ja vähän äkkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäpä sitä kaunistelemaan, jatkuva koleus ja raekuurot tympivät. Ilokseni sentään illat ovat valoisia. Eiköhän se tästä lämpene, kun joukolla niin toivotaan.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!