Tammikuinen lauantai-ilta on varsin sopiva jouluisten kynttilöiden loppuun polttamiseen. Pian iltojen valoisa aika pidentyy niin, ettei enää huomaa kynttilöitä sytyttää. Isäntä ja Poika saunoivat ja minä istuin kutimieni kanssa sohvalla. Juuso kuorsaamassa sohvan toisessa päässä. Olin syventynyt hyvin edistyvään käsityöhön ja mieluisaan lankaan, joten kesti tovin huomata omituinen lorina, joka kantautui television vierestä.
Nostin katseeni ja meinasi muutama ärräpää suustani purkautua nähdessäni lorinan lähteen. Kolmesta kynttilästä yhden steariini valui tulivuoren laavan lailla pitkin korkeaa kynttilänjalkaa, kaapiston pintaa ja sen takaseinää loiskuen tarmokkaasti valkoiselle seinälle. Aaarrggghhhh....
Syvänpunainen steariini pukee vähemmän ihastuttavasti valkoista seinää, jonka vasta vajaa vuosi sitten maalasin. En erityisemmin välitä tällaisesta tilataiteesta ja edessä olikin pikainen paikkojen puunaus.
Ensimmäisenä puhalsin kynttilät sammuksiin ja tuhon aiheuttaneen kynttilän laitoin roskiin. Pöydän pinnasta steariini lähti kohtalaisen helposti. Isoimmat möykyt irrotin ihan sormin kaapimalla. Pöydän pintaan en uskaltanut käyttää mitään terävää tai raapivaa, mutta lämpimään veteen kostutetulla rätillä sain pinnan puhtaaksi. Seinästä punaiset roiskeet oli vain pakko rapsuttaa yksi kerrallaan pois. Paras työväline siihen oli kostealla kankaalla suojatut omat kynnet.
Huokoiseen seinäpintaan steariini ei onneksi ollut kovin tiukasti imeytynyt. Silti en saanut kaikkia roiskeita epätasaisesta materiaalista. Kiitin kuitenkin itseäni siitä, että viime keväänä olohuoneen seiniä maalatessani käytin laadukasta maalia, joka kestää aika hyvin kostealla pyyhkimistä. Jonkun verran roiskeita seinään jäi ja alue myös punertaa selvästi. Kovin pitkälle vauriokohta ei näy, joten ihan huomenissa ei tarvitse seinän maalaamiseen ryhtyä. Olohuoneen maalia on kellarissa jäljellä ja seinän tuunaus on lähiaikoina kuitenkin edessä.
Mitä tästä opin. Kynttilöitä on tarkkailtava palovaaran lisäksi myös tällaisten valumavahinkojen vuoksi. Ehkä kynttilät voisi myös sijoittaa alustoille tai sellaisiin paikkoihin, ettei vahingon sattuessa vauriot pääse kovin suuriksi.
Postausta tehdessäni kuuntelin radiosta Minna Pyykön ohjelmaa "Luonto ja mieli", josta esittelyteksti sanoo näin.
"Asuuko meidän sisällämme kaiken tämän digiajan alla muinainen mieli joka rauhoittuu parhaiten kuullessaan meren maininkeja, maatessaan lämpimällä rantakalliolla tai katsellessaan tähtitaivasta pakkasyössä? Vai mistä johtuu että vähitellen aletaan saada yhä enemmän tutkimustietoa luonnon monista terveysvaikutuksista- myös vaikutuksista ihmismieliin. Minna Pyykkö kävi Tampereella jututtamassa psykologian professori Kalevi Korpelaa aiheesta."
Puutarhaihmisille luontokokemusten positiivinen vaikutus terveyteen ja mieleen on tuttua ja todistettua. Ohjelma on kuunneltavissa Yle Areenassa. Suosittelen lämpimästi.
Mukavaa työviikkoa kaikille!
