Kevät tuli ja meni. Tilalle saatiin kunnon lumimyräkkä pakkasineen. Tiistain ajokeli oli vähintäänkin vuosikymmenen surkein. Järkevintä olisi ollut jättää autoilu väliin, mutta pakollinen asiointireissu oli kelistä huolimatta hoidettava. Minulla oli sentään mahdollisuus välttää isompia ja ruuhkaisimpia teitä. Onneksi niin, sillä pääkaupunkiseudun tienpientareet olivat täynnä hinausta odottavia ajokkeja. Enkä kyllä ihmettele rytättyjen autojen määrää. Pääkallokelistä huolimatta monella riitti vauhtia ja uskoa omiin talviajotaitoihin.
 |
| Valosarjakin on vielä tuijassa odottamassa kevättä. |
Reissusta kotiin saavuttuani liityin Ukkokullan seuraan katselemaan mustarastaiden touhuja keittiön ikkunan edustalla kasvavassa tuijassa. Linnut hakivat tuulelta ja lumituiskulta suojaa havunpuun uumenista. Samanaikaisesti puussa oli neljäkin mustarastasta, kukin omalla oksallaan. Enimmäkseen näytti olevan herroja, mutta joukkoon mahtui välillä myös muutama rouva.
Kuvassa oikealla näkyy mustarastaan nokka ja siinä siemen.
Mustarastaat syövät pääasiassa maasta. Aika taitavasti ne oppivat syöksymään tuijasta käsin ruokinta-automaatille ja nappaamaan sieltä siemenen tai pähkinän. Välillä joku linnuista räpiköi lintulaudan reunalla niin tarmokkaasti, että sai samalla pudotettua siemeniä maassa odottaville kavereille.
Pitänee miettiä, saisiko mökin malliseen lintulautaan liitettyä toiselle sivulle jonkinlaisen tasanteen, josta käsin mustarastaiden olisi helpompi käydä nappaamassa siemeniä. Hengästyin melkein itsekin katsellessani niiden ahkeraa räpistelyä ja tasapainottelua napatakseen syötävää lintulaudan pienestä aukosta. Seuraavana päivänä kävinkin ripottelemassa muutamia siemeniä ja pähkinöitä hangelle, jotta mustarastaiden syöminen helpottuisi. Jakoon tulivat heti myös joukko keltasirkkuja.
Viikonloppuna kuulin muuten ensimmäiset mustarastaan luritukset. Toivottavasti ressukka ei saanut varhaisesta lauluinnostaan kurkkukipuja.
Surkea kuva, mutta kyllä tuo peippo on. Linnun ilmestymistä ihmetellessäni tuumasin, ettei sanonta "puolikuuta peipposesta" ainakaan tässä vaiheessa kesää merkitse. Netti sitten sivisti minua kertomalla, että joitakin peippoja talvehtii ja ensimmäiset paluumuuttajat saapuvat maalis-huhtikuussa. Ehkä tuo hangella värjötellyt kaveri oli pakannut länsi-eurooppalaiset kimpsunsa muita aiemmin päästäkseen nauttimaan suomalaisen kevään ensi hetkistä.
Kevään ensimmäiset peuratuhotkin on sitten bongattu. Viikonloppuna peura oli kiertänyt koko puutarhan ja rouhaissut hampaillaan aidan vieressä kasvavan jalosyreeni Ludwig Späthin oksia. Olen ympäröinyt vielä pienikokoisen syreenin verkolla, mutta enpä ollut suojannut sitä yläkautta tulevilta uhilta. Kunhan pihasta hanget sulavat, on taas viritettävä ainakin vähäksi aikaa verkkoaitoja estämään peurojen pääsy alapihalle. Tällä hetkellä alapihaa eivät suojaa siellä olevat aidatkaan, sillä peura loikkaa vaivatta runsaan lumimäärän vuoksi aidankin yli. Kukaan ei ole tainnut kehittää teleskooppiaitoja, joita voisi talvella nostaa hangen korkeuden mukaan.
Jos on murheita pihamaalla, on myös iloja sisällä. Purppurarevonhännät itivät ennätysnopeasti. Ehdin sentään siemenet multaan piilottaa, kun jo kömpivät ilmoja haistelemaan. Perjantaina kylvin ja sunnuntaina huomasin pesuhuoneen kaapin alla pieniä ituja. Nostin itäneiden taimien potit takkahuuoneen pöydälle jatkamaan vahvistumista. Hennon hoikat varret kaipaavat ehdottomasti "lihaa luittensa" ympärille.
Samettikukatkaan eivät kauaa jaksaneet mullassa muhia. Tomaateista on itänyt kaksi Sungoldia ja yksi Bumble Bee. Kurkuista kaksi Sherbaa on itänyt. Kylväessäni sanoin siemenille, että joudutte kompostiin, jollei itämistä ala tapahtua. En sentään tarkoittanut, että heti pitäisi herätä. Vielä on aikaa osoittaa kasvun merkkejä ennen uusintakylvöjen tekemistä.
Hain kaupasta isälle lisää kuulolaitteen paristoja. Kassan vieressä oli rullakollinen ämpäreitä pullollaan reilun kaupan ruusuja. Eurolla puntti eli 10 kappaletta. Eivät olleet ylikukkineita ressukoita, vaan nuppuisia ja pirteän näköisiä. Ostin neljä punttia, joista kaksi vein hoivakotiin isän ja muiden asukkaiden ihasteltavaksi.
Lähijärven tilanne ma 8.3.
Kommentointiongelmat jatkuvat. Tiistaina takkusi jopa omaan postaukseen tulleisiin kommentteihin vastaaminen. Teidän blogeissanne kommentointi onnistuu välillä vaivatta ja sitten taas ei ollenkaan. Onneksi ongelma siirtyy satunnaisesti blogista toiseen, joten jollain aikavälillä pääsen taas kommentoimaan kutakin.
Ongelma on pakottanut lisäämään kommentointirituaaliin yhden elementin eli kommentin kirjoitettuani kopioin sen kaiken varalta. Jos kommentti haihtuu bittiavaruuteen, toisella kokeilulla se voi jo onnistuakin. Tällöin on sentään kommentti tallessa, eikä tarvitse miettiä, mitä halusin tähän kohtaan sanoa. Suosittelen kopiointielementin käyttämistä teillekin.
