Ulkona on harmaata. Mittari killuu nollan molemmin puolin ja välillä taivaalta tulee lunta, vettä, räntää tai kaikkea sekaisin. Viikko kääntyy lopuilleen, samoin kohta käynnistyy helmikuun viimeinen viikko. Siirrymme piakkoin virallisestikin kevääseen ja alkaa se iänikuinen säätilan seuraaminen eli tuleeko kevät vai eikö tule ja milloin tulee. Koskahan sitä oppii tyynesti toteamaan, että sää on mitä on, eikä sille mitään voi.
Vielä paukkupakkastenkin aikaan pihapiirissä kävi lintuja ruokailemassa. Sitten ne katosivat totaalisesti. Pihabongauksen aikaan ja sen jälkeen tinttejä ei ole pahemmin näkynyt. Iloksemme yksi mustarastas ilmeisesti asustaa jossain lähistöllä. Se on jopa oppinut syömään puun oksalla istuen. Ensin se antaa nokallaan talipallotelineelle vauhtia ja sitten nokkaisee talipalloa aina sen osuessa nokan ulottuvuudelle.
Veljen vaimo oli siivonnut kirjahyllyä ja löytänyt pari puutarhakirjaa 70-luvun lopulta. Hän lähetti opukset minulle ja niitä onkin ollut kiva selailla. Sinänsä mikään puutarhanhoidossa ei näinä vuosikymmeninä ole muuttunut. Kuvat ja kirjojen ulkoasu kylläkin.
Mietin tässä yhtenä päivänä, että pitäisikö mennä pihalle tekemään lumiukko. Nyt siihen on juuri sopivat nuoskakelit. En mennyt, mutta kävelylenkillä erään naapurin portin pieleen oli noussut lumiset ukko ja akka. Vähemmästäkin menee suu hymyyn.
Oikein mukavaa viikonloppua ihan kaikille tasapuolisesti!
Toivotan teidät
lämpimästi tervetulleiksi blogini lukijoiksi!
