Korttivarasto oli päässyt ehtymään ja tulossa on melkoinen merkkipäivien rypäs. Oli siis pakko istahtaa työpöydän ääreen ja ryhtyä askarteluhommiin. Minulla kyllä pitäisi olla valtava työpöytä, jotta pääsisin kunnolla levittäytymään kamoineni. Askarrellessani esillä on kartonkia, kuviollisia ja värillisiä papereita, tarroja, saksia, liimaa, kyniä, viivottimia, kiiltokuvia, vanhoja postikortteja, nauhoja ja kaikenlaista muuta tavaraa. Lähellä tulee olla myös radio, jotta voin touhutessani kuunnella musiikkia ja maailmanmenon kuulumisia. Myös tietokonetta tarvitsen, koska laitan kortteihini erilaisia runoja ja riimejä, jotka pyrin valikoimaan kulloisenkin vastaanottajan mukaan. Jälleen kerran pärjäsin kyllä tällä pienemmälläkin pöydällä, kun käytin apuna kaikkia muita käsillä olevia tasoja ja pintoja, joihin saatoin levitellä tavaroitani sopivasti esillä oleviksi.
Sopivat kiiltokuvat alkoivat olla vähissä ja googletin sellaisia nettikauppoja, joista niitä voisin tilata. Marketeistakin saattaa toisinaan kiiltokuvia bongata, mutta usein ne ovat nallepuh-, hellokitty- tai muita, enemmäkin tiettyihin lelumerkkeihin liitettyjä kiltsikoita, joita en mielelläni ainakaan aikuisille suunnatuissa korteissa halua käyttää. Itse asiassa ilahduin netistä tilattavien kiiltokuvien tarjonnasta ja se yritys, johon päädyin, oli kyllä ihan hyvä - ja myös nopea. Torstaina tilasin ja tänään tulivat. Ihania kiiltokuvia, joista monista tuli lapsuuden ruusut ja keijut mieleen.
Tänään meillä oli aivan upea kevätpäivä. Keittiön mittari näytti +6.9 ja olkkarin puolen mittari +9.9 eli varjossakin oli ihan mukiinmenevää. Alapihalla ei edelleenkään ole hyvä kuljeskella, sillä vaikka siellä on varsin vähän lunta, on maa ilmeisesti yhä jäässä ja sulanut lumi lilluu vesilammikoina ja jääkenttinä nurmen päällä. Loppusyksystä vettä tuli niin valtavasti, ettei maa jaksanut enää kaikkea imeä. Kaikki alkutalven lumikin tuli vetenä, joten vaikka näkyvää lunta ei nyt olekaan, maa on kyllä märkääkin märempi. Onneksi eilen aurinko paistoi jonkun verran ja tänään sitten oikein kunnolla. Aurinkoa toivoisin vastedeskin, jotta se haihduttaisi ylimääräistä vettä ja märkyyttä.
Vielä lauantaina yläpihan kukkalaatoituksen päällä oli muutaman sentin syvyinen vesilammikko, mutta eilispäivän aikana kaikki lammikot yläpihalta olivat haihtuneet pois. Auringonvoimaa varmaankin.
Tuijia en ole pahemmin käynyt peittelemässä ja hyvin ovat pärjänneet. Sen sijaan viime kesänä siirtämäni mahoniat huputin kuin myös kaksi viime kesänä istuttamaani rhodoa. Tänään tuota mahonian takana näkyvää lunta ei enää ollut, mutta maa on kyllä jäässä. Pinta saattaa näyttää ja tuntua kostealta, mutta kovaa on. Kokeilin nimittäin.
Tänään löysin joitakin uusia piippoja, mutta kameran kanssa en ehtinyt juurikaan pihalla hosua. Esikko kurkistelee ruskeiden lehtien lomitse, nuppuja en vielä nähnyt. Tosin en kovin innokkaasti kasvia ryhtynyt kaivelemaan. Ajattelin, että olkoon vielä rauhassa. Radiossa sanottiin, että kevät on noin kolme viikkoa etuajassa. Ilmasto on lämmennyt jo vuosien ajan sen verran, että meilläkin voidaan onnistuneesti kasvattaa arkojakin kasveja. Jossain määrin voisi sanoa, että eteläisessä Suomessa ja suotuisissa olosuhteissa muuallakin ilmastomme alkaa vastata Viron kevättä. Väittivät radiossa.
Lumettomuus ja keväisen lämmin sää saa aikaan halun haravoida ja rapsutella siellä täällä. Oikeastaan nyt pitäisi jaksaa olla maltillinen ja antaa kasvien rauhassa totutella lämpöön ja valoon. Maankin soisi sulavan kunnolla ja kuivuvan. Viime keväänä yritin ensimmäisen kerran toimia niin, etten haravoinut kukkapenkkejä vaan sirottelin niille kevyesti multaa. Näin lahoavat lehdet ja muut rikat peittyvät, mutta kasvit jaksavat kyllä ponnistaa vihertyvät versonsa maasta. Näin en siirrä penkeistä pois mitään tarpeellista ja kaikki jää maahan ravinteeksi. Ja itse asiassa näin saa nopeammin aika siistin näköistäkin. Jos nimittäin ruskeat puunlehdet ja aukkopaikat näyttävät rumilta, musta multa saa ainakin minusta kukkapenkin näyttämään jotenkin tuoreelta ja innokkaalta aloittamaan uutta kasvua.
Sain ystävältä monta narsissiruukkua ja istutin ne kukkalaatikoihin terassille, keittiön- ja työhuoneen ikkunoiden alle. Pari narsissiruukkua on viettänyt terassilla jo toista viikkoa ja hyvin ne siellä pärjäävät. Pääsen nauttimaan kevätkukista pitkään, kun nuput avautuvat viileässä hitaasti ja kukkivat kauan.
Lakaisin tänään myös pation ja siirsin katoskehikon paikalleen, mutta vielä en hakenut kellarista kehikkoon kangasta. Istuimme hetken aikaa pihakeinussa ja kuuntelimme tuulen huminaa ja lintujen sirkutusta. Ukkokulta kertoi kuulleensa aamulla mustarastaan laulavan ja minäkin muistin kertoa hänelle nähneeni torstaina mattoja portailla ravistellessani neljän joutsenen laulavan ja lentävän aivan talomme katon yli. Huomenna en ehdi, mutta heti seuraavana aurinkoisena vapaapäivänä kannan kellarista terassille tuolit kahvihetkiä varten. Alkaa olla sellainen aika.
