Facebookissa on monenlaisia käsityöryhmiä, joista yksi on nimeltään Voihan villasukat. Kävin tänään katselemassa, millaisia ihania sukkia tuon ryhmän jäsenet ovat jälleen kutoneet. Eräs ryhmäläinen kertoi kutoneensa sukkaa televisiota katsellessaan. Välillä hän oli vilkaissut meneillään olevaa käsityötä ja todennut, että kohta pitää aloittaa kärkikavennukset, jonka jälkeen niin sukan kutominen kuin television katseleminenkin oli jatkunut. Ohjelman päätyttyä hän oli katsahtanut jälleen kutomukseensa ja todennut kutoneensa kärkikavennuksen sijaan sukan kärkeen toisen kantapään. Juttunsa vahvistukseksi hän oli laittanut myös kuvan, jossa tosiaan miltei valmiin sukan kärjessä kasvoi uusi kantapää. Kyllä nauratti, kerran jos toisenkin. En yhtään ihmettelisi, vaikka minullekin kasvaisi ylimääräisiä kantapäitä kutomuksiini, sillä aika automaattista tuosta sukkahommasta on tullut. Ei ole kerta eikä ensimmäinenkään, kun joudun purkamaan väärää väriä tai ylimääräisiä kerroksia, kun sukan sijasta olen intensiivisesti tuijottanut pelkästään telkkaria.
Toistaiseksi en ole vielä tähän villasukkajumppaan laisinkaan kyllästynyt. Huomenna ajattelin taas poiketa naapurikylän kauppaan, jossa 7veljestä on tarjouksessa. Pitää täydentää lankavarastoja, ettei vaan pääse tulemaan tilannetta, jolloin joutuisin pyörittämään pelkkiä peukaloita. Toistaiseksi valmiiden sukkien varastokaan ei ole päässyt liian suureksi, sillä aina on joku, jolle sukat voi syystä tai toisesta antaa. Nuo siniraitaiset menivät viime sunnuntaina naapurin isännälle synttärilahjaksi. Nyt kyllä sukkatalkoisiin tulee pienoinen tauko, sillä aloitin vauvannutun väsäämisen. Veljenpojasta tulee toukokuussa isä, joten tädin pitää vähän ahkeroida.
Joku kirjoitti täällä blogimaailmassa, että siemenet ovat taimettuneet kovin hitaasti. Samaa olen huomannut omilla viljelmilläni. Viime keväänä siemenkylvöni ja taimikasvatukseni onnistuivat niin hyvin, että odotin vähän samansuuntaista menestystä tälläkin kertaa. No, aikaistahan vielä on tehdä mitään johtopäätöksiä ja kylvöksiäkin on edelleen tekemättä. Ehkä tämä varsin varhainen kevään saapuminen saa meikäläisenkin liian hätäiseksi.
Ovikello soi ja naapuri toi minulle kimpun upeita, pitkävartisia tummanpunaisia ruusuja. Hänen miniänsä on töissä puutarhaliikkeessä, jossa kasvien kierto on nopeaa ja välillä turhankin hyväkuntoisia kukkia on menossa suoraan roskiin. Ihana naapurini tietää, että minulle kyllä kukat kelpaavat ja pääsen usein osalliseksi hänen miniänsä tuomisista. Juuri saapuneista ruusuista en ole vielä ehtinyt kuvaa räpsäistä, joten nautiskelkaa näistä viime viikonlopun tulppaaneista.
