 |
| 7veljestä ja 7veljestä Polkkaa |
Sukkakärpänen iski minuun joulun alla niin pahasti, että se alkaa jo haitata kaikkea muuta elämää. Illat kuluvat puikkojen suihkiessa ja nukkumaankin on välillä vaikea lähteä, kun meneillään on jännittävät kantapääkavennukset tai uuden kuvion opettelu. Televisio-ohjelmista en taida muistaa mitään, vaikka siinä sohvalla töllötintä vastapäätä istunkin kutimen kanssa. Päässä pyörii vain meneillään olevan sukan vaiheet ja yhä useammin myös seuravaan sukan ideointi. Kaupan lankahyllyn ohitse en sitten millään voi kulkea koskettelematta edes paria kerää ja varsin usein joku niistä hipaistuista hyppää kuin huomaamatta ostoskoriin. Karmea olisi sellainen tilanne, että sukkaparin valmistuttua laatikossa ei olisikaan yhtä ainutta varakerää uusien aloittamiseksi.
 |
| 7veljestä ja 7veljestä Polkkaa |
Valmiita sukkia on jo lähtenyt synttärilahjoiksi ja muuten-vain-viemisiksi. Laatikossakin on pieni pino odottamassa, mennäkö jonnekin niitä myymään vai hukuttaako kaikki sukulaiset ja tuttavat vastedes villasukkiin. Kädet ovat ranteita ja sormia myöten hellänä. Oikean käden keskisormi ei taivu vaatimatonta kallistusta enempää ja vasemman käden selkämykseen on kasvamassa samanlainen nestepatti, kuin oikean käden selkämyksessä on jo vuoden verran vaivannut. Vaan kivusta ja vaivasta viis. Mieli huutaa lisää kutomista ja olo on niin onnellinen, kun monet alkutaipaleen ongelmat alkavat olla selätettyinä. Käsiala tasoittuu, ylimääräiset reiät katoavat ja puikot pysyvät käsissä vaivatta. Ja uuden kuvion oppiminen ja onnistuminen saa meikäläisen liihottelemaan seitsemännessä taivaassa.
 |
| 7veljestä |
No, onhan sitä täytynyt kutimista hetkittäin irrottautua askartelemaan muutamia kortteja. Niihin sukkapaketeihin mukaan liitettäväksi.
Ulos ei niin kovasti nyt tee mieli, sillä pienemmilläkin teillä alkaa loska lentää ja parin päivän ajan täällä etelärannikolla on tuo sakea sumu satanut tihkuna silmälaseja hämärtämään. Hämärää, hämärää, aamusta iltaan. Mutta kuunnelkaapa ihmiset, miten tintit visertävät. Ihan on kevättä ilmassa ja se vasta tuntuu mukavalta. Ei haittaa harmaus, ei loska, kun ajatukset viilettävät jo kohti tulevia aikoja. Yksi hujaus vain ja saamme jälleen kulkea nenä ja objektiivi kohti maata suunnattuna etsimässä niitä ensimmäisiä vihreitä merkkejä kesästä, aahhh!
Leppoisaa kevään odotusta
kaikille!
Samalla toivotan lämpimästi tervetulleiksi Elmerin ja
Mirva Tapolan blogini lukijoiksi.
