Alituisten sateiden ja omaishoitopäivien
vuoksi puutarha on jäänyt totisesti toiselle sijalle, ellei sitten peräti
kolmannelle. Jonkun kerran olen kaihoisasti katsonut ikkunasta ja todennut,
että tuonne pitäisi ehtiä... Puutarhasta ei montaa päivää poissa tarvitse olla, kun jo ruoho rehottaa ja rikkaruohot valtaavat uusia alueita. Toisaalta melko nopeasti paikat saa kuntoon, jos pihalla vallitsee jonkinlainen perusjärjestys. Sama pätee tietenkin myös kodin sisätiloihin.
Vasemman rinteen kunnostusprojekti on
odotellut jatkoa viikon ja eilen sitten pääsin sen kimppuun heti aamusta.
Aurinko paistoi likimain siniseltä taivaalta ja shortseissakin tuli kuuma
kaivella ja kärrätä. Rinteessä odotti vanha räsymatto ja osin myös
maanrakennuskangas. Levitin lopun kankaan ja seuraavaksi kaivoin rinnettä ja
nurmea erottamaan vyöhykkeen, jonka rotin nurmikosta ja rinteestä suodatinkankaalla, täytin pikkukivillä ja
kivituhkalla. Tämän jälkeen istutin Sammalleimua, Sulkaneilikkaa ja Maksaruohoa
pieninä tuppaina. Leikkasin suodatinkankaaseen pienen viillon, jonne laitoin
istutettavan kasvin ja sen jälkeen painoin vielä multaa sen ympärille. Rinteen
alareunaan oli laitettava tuki kivistä, jotta multa pysyy rinteessä, kunnes
kasvien juuret sitovat sen. Rinteen portaiden vierustaan istutin kiviä
kivituhkaan. Laitan sinne Mehitähteä ja sammalkasvia pieniin multataskuihin - kunhan kerkiän.
Aroniapensaiden alle laitoin kostutettua sanomalehteä ja sen päälle levitin
oksahaketta. Lopuksi siivosin roskat ja haravoin nurmikon sekä korjasin pois
työkalut. Vielä riittää viimeistelyhommia ja sen jälkeen täytyy seurata,
lähtevätkö kasvit kasvamaan ja ihan varmasti myös joudun rikkaruohoja
nyppimään. Aina niitä nousee ihan uusiinkin penkkeihin. Yritin seuloa vanhaa
multaa, mutta se oli toivotonta liian pienisilmäisen verkon vuoksi. Niinpä pyrin nyppimään pois kaikki silmin nähtävissä olevat juurenpalaset ja mielestäni epämääräiset kokkareet.
Kaivaminen, kärrääminen ja kivien siirtely
on hikistä puuhaa kesäauringon paisteessa. Äkäiset paarmat hyökkäsivät hikiseen
ihoon ja niitä sitten lätkin multaisilla hanskoilla. Olin siis yltä päältä
multainen ja tuntui hyvältä mennä viileään suihkuun sananmukaisesti huuhtomaan
pölyt pois.
Alkuillasta oli tarkoitus tehdä
tutkimuskierros pihalla ja puutarhassa. Hetken jouduin kierrostani siirtämään,
sillä yllätys, yllätys: taivaalle oli ilmestynyt musta pilvi, jonka tietenkin
piti roiskaista sadekuuro maahan. Onneksi sade ei kestänyt kauaa ja saatoin
tehdä tilannekartoituksen puutarhani jamasta. Tietenkin kameran kanssa. Ihan alkuun piti kuitenkin etsiä kissa. Sen flexi sojotti talon seinustalle, mutta Juusoa ei näkynyt missään. Ajattelin sen sotkeutuneen flexinsä kanssa, kuten aina joskus tapahtuu. Kissa oli naamioitunut talon harmaaseen sokkeliin Köynnöshortensian juurelle. Ilmeisesti se oli mennyt sadekuurolta suojaan ja todennut paikan olevan niin viihtyisä, ettei sillä ollut mitään kiirettä pois.
Juuso on tykännyt kovasti näistä muutamista
aurinkoisista päivistä. Sen on malttanut käydä sisällä vain kiireesti syömässä
ja palannut takaisin pihalle. Kun se vihdoin iltasella tulee sisälle, se syö ruoka-annoksensa nopeasti ja tassuttelee olohuoneen pöydän alle iltapesulle. Kun minä lähden yhdentoista jälkeen kohti omaa sänkyä, kissa herää koiranunestaan ja sipsuttaa arvokkaasti viereeni. Selittää vielä tullessaan, että olisi emäntä saanut vähän aiemmin jo sänkyynsä kömpiä, jotta kissa olisi saanut rapsuttavaa seuraa. Muutamana aamuna ollaan herätty yhtä aikaa kissan kanssa, mutta useimmiten se kyllä on jossain vaiheessa siirtynyt olohuoneen nojatuoliin.
 |
| Juuson sadesuoja Köynnöshortensian lomassa |
Malvan vierelle on
tupsahtanut suurikukkainen ruusu. Mistä se on tullut? Ei kyllä aavistustakaan,
sellaista en ole koskaan itse ostanut tai saanut. Kaunis se on ja hyvin
tanakka. Toinen, joskin vähän pienempi yllätys, on Valkoisen Särkyneen sydämen
löytyminen. Ostin sen puutarhamessuilta ja kevätkiireissä istutin jonnekin,
vaan en laisinkaan muistanut, minne. Tapani on kirjata kasvien istutuspaikat,
mutta tänä keväänä muutaman kasvin osalta tämä jäi tekemättä ja sitä olen
myöhemmin kovasti harmitellut. Hyvä, että särkynyt sydän löytyi ja se saa olla
toistaiseksi paikoillaan. Jossain vaiheessa sille on etsittävä parempi paikka
kasvaa.
 |
| Kehäkukka kuuluu kesään, yleensä kasvimaalle, mutta tällä kertaa ruukussa. |
Ruukkuun kylvämäni Kehäkukat ja Kurkkuyrtit
ovat aloittaneet kukintansa. Värililjojen turvonneet nuput aukeavat vähitellen.
Aikoihin en ole uusia liljoja istuttanut ja yhä edelleen näyttää kukkivan
lähinnä keltaiset ja oranssit lajikkeet. Yläpihan kivipolun vierellä kukkii
Myskimalva horjuen. Sen varsi on kiero jos johonkin suuntaan ja pystyssä se
taitaa pysyä lähinnä muihin kukkiin tukeutumalla.
Tornionlaaksonruusukin kukkii pienin
kerrotuin kukin. Pieniä ovat sen kukat, mutta pieni on vielä pensaskin.
Elämänlanka on uhkaavasti lähestymässä Tornionlaaksonruusua. Se on ihan nätti
valkoisine kukkineen, kunhan ei tukehduta perennojani. Ohjasin elämänlangan
kasvamaan tuoksuvatukkoon, jossa se on ennenkin majaillut.
 |
| Tornionlaaksonruusu |
 |
| Kurkkuyrtti kelpaa vaikka syötäväksieksti |
 |
| Kadonneeksi luulemani valkoinen Särkynyt sydän löytyi |
Niska ja hartiat ovat nyt niin jumissa, ettei tästä kirjoittamisesta tule yhtään mitään. Täytynee siirtyä Ukkokullan seuraksi viettämään lokoisaa perjantai-iltaa.
Aurinkoista viikonloppua
kaikille puutarhureille!
