Kevään ensimmäinen

Jippii, maaliskuun 1. päivä ja aurinko paistaa! Ei tosin mikään huippulämmin auringossakaan, meidän mittari näyttää vajaata kahta plusastetta. Mutta onhan tämä silti aikamoisen keväistä, kun pihassa on todella vähän lunta. Monin paikoin kevään merkkejä on runsaasti nähtävissä, vaan meillä on ollut pitkään pilvistä, öisin kolme-neljä astetta pakkasta ja päivisinkin tosiaan vain hitusen plussalla. Vesisateiden aikaan muutenkin vähäinen lumi suli hurjaa vauhtia, mutta sittemmin kaikki on jämähtänyt paikalleen. Alapihallakin on ohut lumi- ja jääpeite.

Jotta totuus ajankohdasta ei hämärtyisi, löytyy pihaltamme tällainenkin kohta. Tosin tuota lunta ei montaa senttiä ole ja siitäkin suurin osa lienee itse istutusten päälle käytäviltä lapioimaani lunta. Nuo sipulien istutusmerkitkin näkyvät hyvin. 

Tänä keväänä ei sitten ilmeisesti tarvitse tehdä minkäänlaisia keväänedistystoimenpiteitä. Kuten jään hakkaamista kulkuväyliltä ja lumen lapioimista aurinkoisiin paikkoihin sen sulamisen nopeuttamiseksi. Ehkä saamme siirtyä suoraan talvesta kesään.

Kevätkaihonkukka virittelee olemustaan kohti lämpimämpiä ilmoja

Veikkaan, että narsissi se siinä kurkistelee

Kyllä kissa tietää, missä on sopivan lämmintä. Olohuoneen matolle paistava aurinko saa Juuson kiehnäämään itseään puolelta toiselle ja siinä ohessa mamman lankakerä saa kyytiä.

Hiukan pitää mammaa mulkaista alta kulmain, kun tulee makoisia päiväunia häiritsemään kesken kaiken.

Pii paa puu, terve maaliskuu!
Räystähältä vesi pirskuu,
iloisena tintti tirskuu.
Kissat innostuu, onhan maaliskuu.