Meillä sataa ja vieläpä ihan kunnolla! Vapun jälkeen vettä on satanut kahdesti, mutta kumpaisestakaan niistä ei paljon kannattaisi sateena puhua. Ensimmäisellä kerralla terassin puupintaan tipahti arviolta viisi pisaraa. Toinen sade oli viikko sitten tiistaina ja silloin pisaroita oli toki enemmän, mutta sinne ne hävisivät kuivaan maahan, kuin se kuuluisa pieru Saharaan.
Nyt vesisade ropisee ikkunaan ja sen ääni on oikea sulosointu korvissani. Sateen tyyli on hyväksyttyä eli ei kaatosadetta, joka valuisi kuivaa maanpintaa myöten ojiin, vaan sopivan rytmikästä lorinaa koko taivaan kattavasta pilvimassasta. Ai, tätä kuivuudesta kärsineen puutarhan puolesta iloitsevan ihmisen onnea.
Ehkä sateen saapumista edisti eilinen tanssahteluni kasvarin kupeessa hakiessani ensimmäisen maistiaiskurkun. Laji on La Diva ja kurkulla mittaa noin 15 cm. Halkaisin kurkun pituussuunnassa puoliksi ja nautiskelimme satokauden aloittaneen kurkun Ukkokullan kanssa tyytyväisen hiljaisuuden merkeissä. No, ei nyt ihan hiljaisuudessa, sillä ääntä kyllä löytyi. Sen aiheutti televisiossa meneillään ollut futismatsi.
Tomaatit taisivat olla kurkun kypsymiselle hieman mustasukkaisia. Yksi niistä jäi vähän pettyneenä vilkuttamaan minulle kasvarin avoimesta ikkunasta. Aiempina vuosina kurkuilla on ollut autiopaikka ikkunan äärellä, mutta tänä vuonna vaihdoin puolta tarjoten tomaateille mahdollisuuden asustaa ikkunaseinällä. Tomaateissakin on jo runsaasti raakileita, joista ensimmäisenä näyttävät kypsyvän tummat Indigo Roset.
Tässäpä tämän hetken päällimmäiset ilonaiheet. Kurkut ja tomaatit jatkakoon kypsymistä ja sade sielunrauhaa tuottavaa ropinaansa.
Mukavaa juhannusviikon jatkoa kaikille!
