Meno on meidän tontilla tällä hetkellä kovin hektistä, sotkuista ja meluisaa. Keskiviikosta lähtien olemme eläneet kattoremppatyömaan keskellä käytännössä aamusta iltaan. Täytyy kyllä ihailla porukan näppäryyttä ja nopeutta. Keskiviikkona rakennustelineet tuotiin pihalle ja suurimmaksi osaksi myös pystytettiin. Torstaiaamuna alkoi vanhan kato purku kattotiilien irrottamisella ja perjantaina laitettiin jo uudet kattopellit.
Leikkasimme talon seinustojen läheisyydestä lähes kaikki kasvit maan tasalle, sillä rakennustelineet vaativat tilaa. Myös talon puistopäädyn köynnöshortensiaa oli leikattava osin voimakkaasti, jotta uudet rännit voidaan asentaa. Vanha kattomateriaali nostetaan suoraan etupihalla olevaan isoon autoon ja uusi nousee samaa reittiä ylös. Silti talon ympäri kulkevat käytävät, terassi ja ikkunalaudat ovat täynnä roskaa. Porukka siivoaa iltaisin ennen työmaalta lähtöä suurimmat roskat pois. Projektiin kuuluu myös urakan jälkeen pihan siivous ja jälkien korjaaminen.
Vaikka remppaporukka kulkee pääasiassa telineillä, ovat kulkuväylien reunustojen kasvit kokeneet kovia. Tila yksinkertaisesti loppuu kesken ja välillä niin rakennustarpeita kuin -välineitäkin lojuu kasvien seassa. Koska rakennustelineet ahmaisevat kulkuväyliltä ison osan, on kulkiessa paikoin astuttava kasvuston päälle.
Joku kasvi saattaa hyvinkin ottaa nokkiinsa lopullisesti. Valtaosa siipeensä saaneista kasveista on perennoja, jotka tässä vaiheessa syksyä ovat aloittamassa matkaansa talvilepoon.
Puutarhan kannalta kattoremppa olisi voinut alkaa ehkä vähän myöhemmin. Toisaalta, nyt voi rempparoippeiden siivoamisen oheen ujuttaa myös normaalin syyssiivouksen aloittamisen. Muutaman päivän kuluttua talossa on uusi katto ja rännit. Pian mennään uudenuutukaisina kohti uutta kevättä.
Pihahommat eivät nyt oikein onnistu. Kellariin joutuu ujuttautumaan vatsa littanana parin tolpan välistä ja autotallin oven edessä seisoo jättikokoinen lavakuormuri. Ei siis leikata nurmikkoa. Toki olen alapihalla tehnyt yhtä sun toista, mutta pääasiassa olen keskittynyt kodin siivoamiseen ja pyykin pesemiseen.
Yhtä laatikkoa läpikäydessäni löysin vanhoja puutarhapapereita. Mm. Kotipuutarhalehden numeron 4/1984. Silloin se on ollut A5-kokoinen. Suurin osa kuvista ja mainoksista on mustavalkoisia. Artikkelien sisältö pätee tänäkin päivänä.
Samaisessa laatikossa oli myös paksu pinkka espoolaisen Tolppolan taimiston kuvastoja/hinnastoja, joista vanhin vuodelta 1984 kuvassa. Vuonna 1953 perustettu Tolppolan taimisto on yhä voimissaan, vaikka jostain syystä siellä tulee harvemmin käytyä ostoksilla. Meidän omenapuut ja marjapensaat sekä moni pensaskin on sieltä ostettu.
 |
| Espan puiston kesäkukkaistutuksia |
Torstaina kävin asioilla Helsingissä. Edellisestä Hesa-kerrasta taitaa olla yli vuosi. Menin tällä kertaa ihan bussilla, mikä sekin tuntui omituiselta. Koronan vuoksi vähänkin ylimääräiset menot ovat karsiutuneet ja muut kulkemiset hoidettu omalla autolla. Olisin joutunut jättämään auton kauas asiointikohteestani, joten päätin lähestyä sitä yhdistämällä bussimatkaan kävelyn.
Varasin tarkoituksella riittävästi aikaa, jotta ei tarvinnut hikipäässä juosta. Niinpä kiersin Espan puiston kautta nähdäkseni tämänvuotiset kesäkukkaistutukset. Hienoja ovat. Reunuskasvina vaaleanpunaista ahkeraliisaa, paria kolmea erilaista daaliaa, heinäkasveja ja muutamia muita, joita en osannut nimetä.
Kappeli-ravintolan terassikaiteella oli kivasti petuniaa/miljoonakelloa ja hopeaputousta. Siinäpä oiva vinkki ensi kesän laatikkoistutukseksi.
Näissä isoissa ruukuissa Espan lavan edustalla ja puistokäytävien avarammilla alueilla oli laitettu hopeanharmaata, isolehtistä kasvia. Kaukaa katsottuna se näyttää aivan rusetilta.
Tällainen jättiruukku voisi olla kiva omassakin pihassa. Jos siis pihassa olisi tilaa ja avaruutta, jolloin ruukku kasveineen pääsisi oikeuksiinsa.
Monet kaupat, ravintolat ja kahvilat ovat viime vuosina panostaneet julkisivujensa ja sisäänkäyntiensä istutuksiin. Luo viihtyisyyttä niin palveluita käyttäville kuin ohikulkijoillekin.
Asioilla vierähti pitkä aika. Olin suunnitellut meneväni asioinnin päätteeksi jonnekin kivaan kahvilaan syömään salaatin tai jotain muuta pientä. Kävi taas, kuten lukuisat kerrat ennenkin. Kaivoin laukusta aikataulun ja suunnistin kohti bussiterminaalia. Kampissa sentään pysähdyin kuvaamaan hauskan kukka-asetelman. Varmaan jostain olisi löytynyt selityskin tälle, mutta kiire painoi mielessä, enkä jaksanut pyöriä kylttiä etsimässä. Syyssipulit minulle nousi mieleen ensimmäisenä. Eikös tuolla keskellä ole ihan selvästi laukkoja ja pari anemoneakin näkyisi olevan.
Matkalla bussilaiturille on ohitettava kirjakauppa. No, sehän ei sisälle pujahtamatta onnistu. Sain veljenvaimolta lahjakortin kyseiseen kirjakauppaan, joten laitoinpa kortin viuhumaan. Niin paljon olisi ollut mielenkiintoisia syysuutuuksia tarjolla. Budjettini onneksi bussin lähtöaika lähestyi, eikä ollut aikaa pähkäillä ja pyöritellä jokaista himoitsemaani kirjaa. Kuvan nippu sujahti kassiin ja sitten vain kassan kautta kipinkapin linja-autolle.
Perjantai-iltaan mennessä talo oli jo saanut uudet pellit, lumiesteet ja uudet ilmastointitötteröt sekä otsalaudat. Porukka kulki vielä keräämässä roskia ja etsimässä magneettivempaimen avulla ruuveja ja muttereita. Maanantaina laitetaan uudet rännit ja syöksytorvet, palotikkaat ja tehdään viimeistelytöitä. Katsotaan, ehtivätkö purkaa telineet vai jääkö se tiistaille.
Kattotiimi on tehnyt pitkää päivää. Aloittavat ennen aamukahdeksaa ja jatkavat lyhyen ruokatauon pidettyään lähemmäs iltakahdeksaa. Paljon myöhäisemmäksi ei tähän aikaa voisi työpäivää venyttääkään, kun aurinko laskee ja tulee pimeää.
Sain sitten keplottelemalla ruohonleikkurin autotallista alapihalle. Nurmikko kasvaa ihan kesäiseen malliin ja sen leikkaamalla saa heti puutarhaan siistin yleisilmeen. Tulipa samalla silputtua melkoinen määrä alas leijuneita vaahteranlehtiä.
Viikonloppu hurahti ohi aivan liian nopeasti. Mukavaa viikon alkua kaikille!
