Puutarhakierroksen aarteita

Iris reticulata 'Katharine Hodgkin' - Kevätkurjenmiekka Oikearinteessä

Käsillä on ne ajat, jolloin puutarhakierroksia on tehtävä ahkerasti. Runsas lumi, etenkin alapihalle johtavilla portailla, asettaa ylimääräisiä kulkuesteitä. Lämpenevä sää pehmentää hangen pintaa siten, että saapas uppoaa lumeen keveästi. Edelliset kierrokset tein lauantaina ja tiistaina. Torstain kierros jännittikin siinä mielessä, onko piippoja lisää näkyvissä. Olihan niitä.

Irikset Ruusupenkissä

Muutamat lumiesteet eivät minua pidätelleet, vaan ne ylittäen menin alapihalle. Nopeasti vilkaisten näytti edelleen varsin lumiselta, mutta sitten edellisen kierroksen olivat sulapaikat lisääntyneet ja laajentuneet. Kohopenkkien etu näkyy siinäkin, että niistä lumi sulaa muita alueita nopeammin.

Ruusupenkissä pensaiden oksat ovat kaikki nousseet lumen ja jään ikeestä. Vielä ei ole aika pensaiden leikkuulle. Pensaiden alustat ovat jo paikoin paljaat, mutta niissä en nähnyt piipon piippoja. Sen sijaan penkin tuijapäädyssä kevätkurjenmiekat kurkkivat mullasta. Äkkipäätä en vain muista, onko kyseessä Harmonyt vai Purple Hillit. Tai joku muu kenties. Istutuskartta on kyllä päivitetty. Ei vain juuri nyt tässä läppärin läheisyydessä.

Kurgaanin kevätkurjenmiekat

Kurgaaniin istutin syksyllä useampaa sorttia kevätkurjenmiekkoja. Kurgaanin toisella laidalla kasvaa jo ennestään Katharine Hodgkiniä. Kentän puolelle istutin lisää Katharineja kuin myös Katharine Goldia.

Kuten kuvasta näkyy, jänikset ovat kakkineet tähänkin paikkaan. Kuvaamisen jälkeen laitoin piippojen päälle oksia ristiin rastiin. Pääsiäisenä on tarkoitus laittaa lisää verkkoa tai harsoa. Kiirastorstain kauppareissulla ei matalampaa verkkoa rautakaupoista löytynyt, joten täytynee siirtyä harsoihin. Pakko kai miettiä, missä vaiheessa lopetan piippojen suojaamisen. Kaikkialle ei vaan voi verkkoja ja harsoja virittää. Taidan keskittyä suihkimaan TricoGardenia ja valkosipuliuutetta piipoille. 

Iso rusakko seikkailee puutarhassani ahkerasti. Aamuisin se tapaa istua keittiön ikkunan alla miettimässä, mihin suuntaan lähtisi.

Eranthis cilicica - Vapaapenkki

 
Jostain syystä en saa talventähtiä menestymään puutarhassani. Tuppaavat katoamaan. Istutuksen jälkeisenä keväänä niitä nousee 10, seuraavana viisi ja sitten yksi tai ei yhtään. Viime syksynä istutin talventähtiä alapihan Vapaapenkkiin ja yläpihan Bermudaan. Jälkimmäinen paikka on vielä tukevasti jääkannen alla. Sen sijaan Vapaapenkistä nousee pari talventähteä. Ainakin yhden sipulin routa on nostanut ylös. Tai sitten mustarastaat ovat käyneet tonkimassa. Sitä ne harrastavat ahkerasti. Enemmän kuitenkin kuivissa lehdissä ja hakkeessa, kuin mullassa.

Eranthis cilicica -Talventähti valkeakuulaan alla

Kiirastorstain +11 auringonpaisteisessa lämmössä piippoja on noussut yhä enemmän. Valkeakuulaan alla asustavista talventähdistä kaksi ensimmäistä on ryhtynyt avaamaan nuppuaan.

Lumikello - Allaspenkki

Olopihan Allaspenkissä huomasin oitis yhden ainokaisen lumikellon. Siitä on useampi vuosi, kun olen lumikelloja tuohon paikkaan istuttanut. Yksi nousee sinnikkäästi tänäkin keväänä. Näyttää, että lisääkin olisi tulossa.

Keväisen piippojahdin aikaan olisi hyvä tehdä yhteenveto paikoista, jotka sulavat ensimmäisinä. Paikoista, joissa piipoilla ylipäätään on sopivat olosuhteet. Näin olen ajatellut ja luvannut ennenkin, mutta aina se yhteenveto on jäänyt tekemättä. Saisinkohan sellaisen tulevaksi syksyksi tehtyä?

Corydalis solida 'Beth Evans' - Pystykiurunkannus  - Pionipenkki

Viime lauantaina ehdin jo hihkua, että nyt löytyi pystykiurunkannuksia. Olivatkin kesäpikkusydämen punertavia versoja. Niitä kasvaa tuossa penkissä yllin kyllin. En sitten tutkinut paikkaa laajemmin. Uudella kierroksella syynäsin paikkoja tarkemmin. Aika nopeasti löysin pystykiurunkannus Beth Evansin piippoja. Tässä ne nousevat aina ensimmäisenä. 

Olen tykästynyt Beth Evansiin niin vahvasti, että olen istuttanut sitä muuallekin. Eri paikoissa se nousee eri aikoihin. Näin kukintaakin riittää pidemmäksi aikaa.

Piipot Marjapenkki

Marjapensaiden väliin istutettuja piippoja löysin jo viime viikolla. Nyt niitä on noussut lisää. Sekä krookuksia että tulppuja. Tässä vaiheessa en vielä arvuuttele, mikä on mitäkin.

Esikko Huvituksen alla

Esikkoja on Huvitus-omenan alla useampi. Sain niitä Lappalainen etelässä -blogin Nilalta toissa kesänä. Tämä herännyt yksilö kukkii muistaakseni valkoisena.

Helleborus - Jouluruusu Syreenipenkissä

Viime kesä ei ollut jouluruusujeni kannalta paras mahdollinen. Kukkivat turhan vähän. Pääasia kuitenkin, että ovat elossa. Pihani vanhin jouluruusu Syreenipenkissä pukkaa nuppuja. Muutama lämmin päivä, niin nuput nousevat ja avautuvat kukkimaan. Tässä jouluruusussa lehdet ovat selvinneet talvesta melko hyvin. Vasenrinteen jouluruusun lehdet ovat kauttaaltaan ruskeina. Toivottavasti se on edelleen elossa ja kasvattaa runsaasti uusia lehtiä.

Unikot

Unikot, nuo puutarhan kevätvirkut. Vielä menee tovi siihen, kun nämä kukkivat. Hyvää kannattaa ja jaksaa odottaa.

Raparperi

Lauantaina tässä kohdassa oli 10-15 senttiä lunta kauttaaltaan. Ajattelinkin raparperien olevan lähtövalmiina siellä lumen alla. Olin oikeassa. Muutamassa päivässä musta multa punapipoineen on tullut esiin.

Persilja

Persiljat näyttävät selvinneen hyvin talvesta. Tietenkin on mahdollista, että vihrät ovatkin pakastettuja yrttejä. Kiirastorstain kierros viittaa kyllä siihen, että hyvin ovat persiljat talvehtineet.

Ahomansikka

Ahomansikka kuuluu kevätvirkkuihin. Kiva katsella sen optimistia ja hennonvihreinä hitaasti avoimiksi leviäviä lehtiä.

Magnolia stellata 'Susan' - Magnolia

Tarhamagnolian istutin keväällä 2022 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. En päässyt sen vaaleanpunaisilla kukilla liiemmin hehkuttamaan. Blogiystävän neuvoa myötäillen siirsin magnolian viime kesänä alapihan Kaivoruusupenkkiin. Siellä saattaisi olla hivenen Pikkupuutarhan paikkaa suojaisammat olosuhteet aralle magnolialle. 

Ainakin talvehtiminen on onnistunut hyvin päätellen useista pörröisistä silmuista. Toivon näkeväni edes yhden kukan, mutta jaksan kyllä odottaa. Tärkeintä, että kasvi on elossa ja jatkaa kasvuaan.

Sinne tänne keikahdelleet kevätsäät eivät ole liiemmin houkutelleet ulos. Kävelylenkit ovat jääneet turhan vähiin. Milloin liukkauden, milloin jonkun muun syyn vuoksi. Kummasti kevään eteneminen, plussa-asteet mittarissa ja viimeistään auringonpaiste saa kiskomaan vaatteet päälle ja siirtymään ulos.

Kiirastorstain iltana kiersin pihamaalla naputtelemassa varjoisempien alueiden jäätiköitä pienemmiksi. Isoimmat lohkareet nakkasin lumesta vapautuneille multa-alueille. Pääsinpä jo osan eteläpuolen käytävistä haravoimaankin. 

Kevään ensimmäinen leppäkerttu pe 29.3.2024

 
Pitkäperjantaina jatkoin kevään edistämistä. Ulos mennessäni ihmettelin, miten tehokkaasti jäät olivat yön aikana sulaneet. Siivoamista riittää, enkä istutusalueita aio suuremmin edes rapsutella. Kunhan kerään isommat tuulen ripottelemat risut ja köynnöshortensian kukinnot pois. Etenkin alapihalla on vielä varsin lumista ja sula-alueilla todella märkää. Siellä ei kannata paljon tepastella, vaan annan nurmialueiden rauhassa sulaa ja kuivua.

Pihalla rapsuttamista ei aamupäivällä ollut riittävästi, joten pesin eteläpuolen ikkunoiden ulkopinnat. Toki sisäpuolella on vielä pölyä, mutta kummasti näkymät kirkastuivat sadevesipisaroiden poistuttua. Iltapäivällä satoikin sitten vettä. Se taasen sulattaa lunta ja jäätä, joten iloisena kuuntelin sateen ropinaa ikkunalaudoilla.

Vaahteranoksa maljakossa

Muutama tunti pihamaalla virkisti yhtä paljon kuin pidennetty viikonloppu kylpylässä. Oli kiva katsella taivaalla mekastavia hankiparvia, kuunnella lähijärven rannalla huutavia joutsenia ja sepelkyyhkyn huhuilua kuusen oksalla. Puhumattakaan mustarastaiden huilusooloista vaahterassa. Käpytikka nakutteli linnunpöntön suuaukon metallisuojusta, kuten se on tehnyt jo useampana päivänä. Taitaa olla kaverilla niska jäykkänä moisen kosiokutsun seurauksena.

Aurinkoa ei ole luvassa pääsiäispyhiä kirkastamaan. Lämpöä kuitenkin sillä tavoin mukavasti, että kevät etenee ja piipot kasvaa. Menkäämme ulos kuuntelemaan luonnon ääniä ja katsomaan kasvun ihmettä.