Eläimellistä menoa

Hotellin esitehyllystä nappasin mainoksen Benalmadenan vuorilla sijaitsevasta perhospuistosta. Mainoksessa oli ajo-ohje omalle autolle ja lisäksi maininta, että myös bussi nro 103:lla pääsisi perille. Helppoa niille, joille paikat ja kieli on tuttua. Hankalampaa ensikertalaiselle.

"Kysyvä ei tieltä eksy", pätee edelleen. Benalmadenassa putkahdimme junasta ja pyörimme hetken miettien, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Lopulta Ukkokulta kysyi lähellä seisovalta poliisilta, joka huitoi tiettyyn suuntaan mainiten bussipysäkin. Hiukan olimme jo oppineet pysäkki- ja linjastologiikkaa, joten oikea bussipysäkki kyllä löytyi. Emme vain tienneet, kumpaan suuntaan meidän pitäisi mennä. Kun sattumoisin bussi nro 103 juuri saapui pysäkille, kysyin kuskilta englantia ja espanjaa sekoittaen, pääsemmekö sillä mariposarioon. Si, si, sain vastaukseksi. Sitten vain kyytiin ja jännittämään, missä meidän pitäisi jäädä pois.

Bussi kiipesi jälleen kerran kiemuraisia teitä vuoren rinnettä ylöspäin. Maisemat olivat komeita ja kylä, johon jonkin ajan kuluttua saavuimme, kaunis kaikessa valkoisuudessaan ja koristeellisuudessaan. Monissa busseissa on näyttötaulu, joka kertoo vähintäänkin päätepysäkin, mutta usein myös välipysäkit. Niinpä uskoimme olevamme jo lähellä määränpäätä ja hyppäsimme pois. Emme sitten olleetkaan. Läheisen ravintolan tarjoilijalta kysyimme lisäopastusta ja hän kehotti meitä kävelemään kilometrin verran eteenpäin.

Kilometri ei ole matka eikä mikään. Ellei satu olemaan ylämäki ja paahtava auringonpaiste. Pian kuitenkin näin tiibetiläisen stuban, jonka tiesin olevan perhospuiston lähellä. Löysimme perille ja astuimme Mariposarion ovista sisälle.

Sisäänpääsy maksoi kympin per aikuinen. Meille sanottiin, että perhoset saattavat laskeutua vaatteillemme ja päämme päälle, mutta sitä ei pidä pelästyä. Minulla oli punainen pusero, jonka kassahenkilö kertoi houkuttelevan erityisesti perhosia.

Ovista sisään astuessamme meitä vastaan löi kostean lämmin ilma. Seinällä oleva mittari näytti +25 astetta ja kosteus 80 %. Perhosia tosiaankin liiteli ja lenteli kaikkialla. Niitä laskeutui myös puserolleni. Sinne tänne oli asetettu perhosbaarerja, joissa ruokailevia perhosia oli helppo kuvata. Lennossa olevia sen sijaan ei tahtonut millään saada ikuistettua, sillä eivät ne pysyneet paikallaan.

Perhospuisto on Euroopan suurin. Siellä on  yli 1500 perhosta edustaen 150 perhoslajia. Esillä oli isot taulut, joista perhoset löytyivät kuvina ja joista saattoi tarkastaa kunkin lajin nimen.

Paikka on hauska nähtävyys aikuisille, mutta erityisen kiva se on lapsille. Samaan aikaan kanssamme ovesta tuli kaksilapsinen perhe. Lapset saivat perhosten kuvilla varustetun paperin, johon he saattoivat ruksata näkemiään perhosia.

Perhospuistossa oli myös joitakin lintuja. Valkoisia, keltaisia ja kirjavia. Vesialtaissa ui kultakaloja ja kilpikonniakin piti olla, mutta niitä en nähnyt.

Ison salin toisessa päässä oli parveke, jonne saattoi kiivetä katselemaan perhosia vähän eri kulmasta. Parvekkella lojui rauhallinen leguaani tai muu lisko. Alkuun en tajunnut sen olevan elävä, mutta kyllä siinä henki pihisi, vaikka se ei mihinkään halunnut kävellä.

Lisäksi puistossa asustaa pienikokoinen kenguru, Wally nimeltään. Siellä se loikki ihmisten keskellä ilmeisen tottuneena vierailijoihin.

 

Olimme perhospuistossa jouluaattona, jolloin paikka suljettiin tavallista aiemmin. Sen verran alkoi kostea kuumuus riittämään, että päätimme palata bussipysäkille.

 Lisää tietoa Benalmadenan perhospuistosta löytyy mm. täältä.

Bioparc, Fuengirola

Monta kertaa kävelimme Fuengirolassa Bioparcin sisäänkäynnin ohitse. Pitihän siellä käydä katsomassa, millaisesta paikasta on kyse. 

Eläintarhoista voi olla ja ollaankin montaa mieltä. Parhaimmillaan niiden avulla suojellaan uhanalaisia eläimiä, pahimmillaan eläintarhat ovat vankiloita. Eläintarhat eivät ole olleet ykköskohteita matkoillani, sillä monta kertaa ahtaissa tiloissa asuvien eläinten katseleminen on ollut surullinen kokemus. Bioparc ei minusta poikennut kovin paljon muista eläintarhoista. Alla kuvaus Bioparcista.


Bioparc on espanjalainen eläintarha ja ekologinen puisto, joka sijaitsee Fuengirolassa Málagassa. Tänä päivänä se ei ole mikä tahansa eläintarha, vaan se perustuu uuteen malliin, jossa pyritään luomaan eläimille mahdollisimman hyvät olosuhteet ja elinympäristön. Kaikki eläinlajit elävät häkeissään, mutta Bioparc ottaa huomioon kunkin lajin alkuperän, kun se pyrkii uskollisesti luomaan kunkin lajin ekosysteemin uudelleen. Näin eläintarhassa vierailija matkustaa Afrikkaan, Aasiaan tai Madagaskariin jättämättä Costa del Solia.

Mantelilaakson Susanna antoi puulle nimen eli Ceiba speciosa - Pullokapokki

Jostain kumman syystä minun silmäni hakeutuvat aina kukkiin ja kasveihin. Mikä lie kaunotar Bioparcissa kukki.

Tiedot eläimistä oli hyvin esillä ja eläimiä myös näki ja saattoi kuvata kohtalaisen helposti. Gorilloja oli muistaakseni neljä.

Borneon orangeja oli myös useampia, myös pikkuisia.

Simpanssit pitivät melkoista meteliä ja esiintyivät, kuin sirkuksessa ikään.

Leopardi torkkui aivan lasin vieressä.

Tiikereitä oli ainakin kaksi. Toinen makasi puunrungon vieressä selällään. Tämä toinen tepasteli nurmikolla ja pysähtyi sitten tuijottamaan minua.

Komea python ei liikahtanut minnekään.

Tästä kaverista minulla ei ole tietoa. Taisin kulkea sen tietokilven ohi kukkaset näköpiirissäni.

Vihreä python on komean värinen.

Näitä lepakkoja oli useampia. Uinui tuossa tyynenä. Mitä lie unta näki.

Tässä olisi uusi hiustyyli.

Virtahevollakaan ei kovin kiire minnekään ollut.

Niilin krokotiileja oli viisi-kuusi isoa jötikkää. Aukoivat suutaan sen näköisenä, että olin kiitollinen välissämme olevasta matkasta ja tukevasta ristikosta. 

Miljöö oli laitettu viehättäväksi. Isot ja lehtevät puut tuovat mukavasti varjoa, mutta silti aurinko pääsi lämmittämään. Vierailijoita ei ollut kovin paljon, joten ihan rauhassa ja ruuhkatta sai eläimiä katsella. Pari tuntia meni vikkelästi.

Lisää tietoa Fuengirolan Bioparcista löytyy täältä. 

Seuraavaksi liikutaan taas Fuengirolasta vähän kauemmaksi.


Matkan 1. osa: Joulu appelsiinipuiden katveessa
Matkan 2. osa: Ylös alas Andalusiassa eli patikointi Caminito del Reyssä
Matkan 3. osa: Maisteluvuorossa Malagan puutarhoja