Perhosia on lennellyt sekä ilmassa että puutarhureiden blogeissa, mutta omille kukille en ole nähnyt niiden laskeutuvan. Kunnes eilinen auringonpaiste sai neitoperhot parveilemaan meidänkin purppurapunalatvoissa ja kallionauhuksissa.
Neitoperhojen joukossa lenteli myös pari sitruunaperhosta, joista en kuitenkaan onnistunut saamaan selkeää kuvaa.
Neitoperhojen parveilua katsellessa tuli mieleen, että varmaankin joukko perhosia kokoontuu jossain nurkan takana jakamaan alueet. "Amiraalit ja nokkosperhoset menköön tänä vuonna tuonne muutaman talon päähän, me neitoperhoset valloitetaan tällä kertaa Betweenin purppurapunalatvat." Miten muuten olisi selitettävissä se, että yhtenä kesänä meillä on lähinnä amiraaleja, seuraavana taasen nokkosia ja nyt neitoperhosia.
Eilen meinasin kompastua patiolla moiseen ötökkään. En nyt sentään kompastunut, mutta aika isokokoinen veijari tuo oli ja nippa nappa mahtui tunkemaan itsensä patiolautojen välistä varjoani pakoon. Ötökkätieto-sivustolta voi etsiä tietoja monenmoisista ötököistä, mutta lopulta oikea tieto löytyi googlettamalla "toukka - harmaa - turkoosi". Kyseessä on lehmuskiitäjän toukka.
Sateiden välissä on aurinkokin paistanut ja lämmintä piisannut. Juuson kanssa on istuttu keinussa napostelemassa herneitä. Tai minä olen syönyt herneet, Juuso on vyöryttänyt kuoret keinusta maahan. Samaan tapaan, kuin se tekee työpöydällä oleville kynille.
Huomenna on tilaisuus käydä tankkaamassa ideoita ja kauneutta monissa upeissa puutarhoissa Avoimet puutarhat -tapahtuman tiimoilta. Vielä en ole päättänyt, lähdenkö itse liikenteeseen ja jos, niin mihin suuntaan. Toivotaan joka tapauksessa aurinkoa ja lämpöä, jotta tapahtuma onnistuu niin porttinsa avaaville kuin vierailijoillekin.
