Valkoiset perennat -haaste

Aquilegia

Sain Saaripalstan Sailalta Valkoiset perennat -haasteen, jonka on laittanut alulle Lappalainen etelässä -blogin Nila. Kiitos haasteesta niin Sailalle kuin Nilalle.

Haaste on avoin eli se on vapaasti otettavissa ja toteutettavissa. Haasteen myötä jokainen saa mahdollisia vinkkejä itselleen tuntemattomista valkoisista perennoista ja toisaalta voi löytää nimen oman puutarhan oudoille kasveille. Haaste lähti liikkeelle tammikuussa, mutta aihe on tuore näin syyskuussakin.

Polygonatum × hybridum - Tarhakalliokielo

Tästä tuli varsinainen maratonpostaus. Ainakin kuvien osalta. Maratonmaisuutta lisäsi bloggerin kuvalatauksen jumittuminen ja hidastelu. Toki kuviakin tuli runsaasti ja osa vähemmän hyviä. Olen värien suhteen aika kaikkiruokainen ja niinpä kuvittelin valkoisia kasveja olevan vähän. Pieleen meni se kuvitelma, sillä löytyihän noita. Pari jäi uupumaankin, koska en vain löytänyt kuvia. Sipulikasvit jätin kokonaan pois, yhtä lukuunottamatta.

Pachysandra terminalis - Varjoyrtti

Aloitan kuvakavalkadin toukokuun  kukkijoista. Osan kukinta ei tietenkään rajoitu yhden kuukauden sisään.

Varjoyrtin kukka on melko vaatimaton. Ennen minulla oli syreenien edessä isohko alue täynnä varjoyrttejä. Tonttimme valoisuuden myötä ne ottivat hatkat, minkä ymmärrän hyvin. Varjoyrtiltä saattaisi mennä maine, jos se alkaisi paahteisella paikalla elämään ja lisääntymään. Kasvin itsetunnolle olisi kova paikka vaihtaa nimensä varjoyrtistä aurinkoyrtiksi - luulisin. 

Phlox stolonifera 'Ariane' - Sammalleimu

 
Sammalleimun kanssa minulla on ollut kaksijakoinen suhde. Pinkin punainen, jonka nimeä en tiedä/muista leviää kuin Elanto. Jos muistatte tämän vertauksen. Sen sijaan valkoinen Ariane ilmestyy keväällä ujona ja pienenä kasvustona. Se ei välitä vallata tilaa ja uhmata muita kasveja. Syytä voin tietenkin etsiä itsestäni. Ehkä en ole tarjonnut sille riittävän hyviä olosuhteita. 

Cerastium tomentosum - Hopeahärkki

Hopeahärkki on sammalleimua agressiivisempi. Sen tarve maailman valloitukseen - tai tässä tapauksessa penkin valloitukseen alkaa olla sietokykyni rajoilla ja siksi kiskon sitä välillä kaksin käsin pois. Minulla on siis hopeahärkin kanssa jonkin sortin valtataistelu, joka tosin on kestänyt jo 20 vuotta. 

Tiarella cordifolia - Rönsytiarella

Rönsytiarellasta tykkään. Jopa niin paljon, että ostin keväällä kaksi uutta tainta. Vaikka olisin voinut kaivaa Metsäpuutarhasta useita taimia siirrettäväksi toisiin paikkoihin. Kaupassa vastaan tulleet rönsytiarellat olivat niin upean hyväkuntoisia taimia ja edullisia, joten mikäpä oli niihin haksahtaessa.

Helleborus - Jouluruusu

 
Jouluruusuja minulla on erilaisia. Etsiessäni valkoisen jouluruusun kuvaa upposin valokuvatiedostoihin niin syvälle, että suorastaan sekosin kukkien ihanuudesta. Paluu nykyhetkeen kesti pienen ikuisuuden ja sekaisuudesta selvitessäni huomasin löytäneeni kuvan, joka ei ole ihan se perusjouluruusu, jota etsin. Vaan kriteerit täyttyvät. Valkoinen on hänkin.  

Prunus pumila var. depressa - Lamohietakirsikka

Lamohietakirsikka ei taida olla perenna. Vaan ei se kyllä pensaskaan ole. Pahoittelen, että laiskuuttani otan sen tähän haastepostaukseen mukaan sen sijaan, että tarkistaisin sen oikean identiteetin. Istutin lamohietakirsikan vuosia sitten Oikearinteeseen ja käytännössä unohdin sen sinne. 

Rinnettä viime viikolla tuunatessani törmäsin lamohietakirsikan järisyttävän vankkaan varteen. Sehän on kuin makuuasennossa lepäävä puu, josta kasvaa niinikään vaakatasoisia oksia. Ei ollut tarkoituskaan lamohietakirsikkaa mihinkään siirtää, mutta ilman kaivuria se tuskin olisi ollut mahdollistakaan.  Rinnetuunauksen jälkeen lamohietakirsikka pääsee paremmin esille ja sen keväinen kukinta saa ansaitsemansa huomion. 

Anemone sylverstris - Arovuokko

 
Enpä enää muista, mistä ja miksi arovuokkoa puutarhaani hankin. Taitaa olla entisen Honkkarin, nykyisen Rustan edullisia "kolme kympillä" -taimia. Hällä väliä. Se on paikkansa lunastanut - ja lujasti. On nimittäin vikkelä kaveri leviämään. Pidän arovuokosta, sillä kukkiessaan se on kaunis. Sen nuput ovat söpöjä palluroita ja kukinnan jälkeen arovuokkojen alueella leijuu valkoisia hahtuvia. Jos arovuokko leviäisi hallitsemattomasti, se ehkä ärsyttäisi. Sitä se ei kuitenkaan tee eli läpäisee kriteerini mennen tullen.

Myosotis sylvatic - Lemmikki

Useimpien pihassa on sinistä lemmikkiä. Meilläkin. Sininen lemmikki on tullut ihan omia reittejään, mistä olen iloinen. Mikäs sen kauniimpaa, kuin pienet lemmikinkukat keväällä ja alkukesällä sipulikukkien ja heräävien perennojen kumppanina. Muutama vuosi sitten ostin kevätmessuilta vaaleanpunaisia ja valkoisia lemmikkejä. Pelkäsin kummankin katoavan, mutta ihan kiitettävästi ne nousevat joka kevät Kiemurapenkistä. 

 

KESÄKUUSSA

Gillenia trifoliata - Perhoangervo

Jahas, tähän väliin tuli taas tuollainen rajatapaus. Sen voisi kuvitella olevan pensas, mutta kyllä se perennaksi luokitellaan. Jos siis nettiin on luottamista ja tässä asiassa luotan. Pitkään puhuttelin tätä kasvia perhosangervoksi, kunnes ryhdyin miettimään nimen alkuperää. Kävikin ilmi, ettei se ole perhosangervo vaan perhoangervo. Kasvi voisi hyvinkin olla nimeltään perhosangervo, koska se on siro ja soma, kuin perhonen. 

Perhoangervo kasvaa joka kevät juuresta uudelleen. Sille suositellaan aurinkoista tai puolivarjoista kasvupaikkaa. Minulla perhoangervo on enemmän kuin puolivarjossa. Se ei pidä siirtämisestä, joten harkitsen toisen perhoangervon hankkimista aurinkoisempaan paikkaan.

Camassia leichtinii - Isotähtihyasintti

Camassia eli isotähtihyasintti on ihan rehellinen sipulikasvi. Ei siis perenna, jota tämä haaste koskee. Suokaa minulle tämä yksi hairahdus. Camassia on kasvanut uskollisesti paikallaan jo niin monta vuotta, että miellän sen perennaksi. Nykyisin kukkavanoja tulee useampi. Hän on siis kotiutunut ja viihtyy puutarhassani.

Iris sibirica 'Gull's Wing'

Tämän valkoisen iriksen nimestä en ole ollenkaan varma. Tilasin nettikaupasta aikoinaan valkoisia Gull's Wing -nimisiä iriksiä. Tällaisia niistä kasvoi. Ei taida olla Gull's Wing, mutta pitäköön nimensä, kunnes toisin todistetaan. Nimettömiä kasveja meillä on muutenkin ihan riittävästi.

Lamrocapnos spectabilis Alba - Särkynytsydän

Valkoinen särkynytsydän olisi kaunis, jos se kasvaisi punaisen lailla rehevänä. On hän kaunis, ei nyt pahoiteta hänen mieltään. Jälleen osasyy hentoiseen kasvuun löytyy peiliin katsojasta. Kannattaisi ehkä etsiä parempi kasvupaikka, ettei tämä särkynytsydän olisi ihan konkreettisesti särkynyt sydän.

Jostain kumman syystä en saa tällä kohtaa tekstiä tasattua vasempaan reunaan. En sitten millään. Plääh! 

Lilium martagon - Varjolilja

Varjoliljoistani olen ylpeä ja iloinen. Punaista meillä kasvaa monessa paikassa ja kuluneena kesänä ne ovat kukkineet kerrassaan hulppeasti. Sen sijaan valkoinen leikkii kanssani piilosta oikein rankemmalla tyylillä. Se kasvaa ja kukkii kesän pari häviten sitten tykkänään. Uskollisesti ostan ja istutan uusia valkoisia varjoliljoja. Nytkin on taas pari uutta valkoista tilauksessa. Saapa nähdä, kumpi tämän leikin ensin lopettaa, minä vai varjolilja. Vielä en anna periksi.

Papaver nudicaule - Siperianunikko

Siperianunikko voi käytännössä olla vaikka keltainen, oranssi, punainen tai valkoinen. Ainakin siinä siemenpussissa, jonka viime syksynä kylvin potteihin kasvimaalle. Keväällä siirsin itäneet taimet Syyspenkkiin ja Majalispenkkiin, joissa kummassakin ne ovat kukkineet kesän. Toivottavasti on kylvänyt siemeniään niin, että pääsen ihailemaan näitä silkkisiä unelmia tulevinakin kesinä.  

Leucanthemum vulgare - Päivänkakkara

 
Päivänkakkara on aurinkoisen paikan perinnekasvi. Omaan puutarhaan olen istuttanut päivänkakkaroita vuosikausia sitten. Sitten se on jäänyt muiden, jännittävimmiltä tuntuvien kasvien jalkoihin. Osin siksi, että päivänkakkara ei suostu koskaan seisomaan pystyssä. Ei, se makaa pitkin pituuttaan ja usein sen varsikin on kiemurainen. Pari kesää sitten istutin uuden, ison taimen Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. Paikkaan, jossa päivänkakkara saa aurinkoa tasaisesti ympäri vuorokauden. Ajattelin sen helpottavan pystyssä pysymistä. Ei helpottanut. Siellä se rentoilee ihan entiseen tyyliin. Olkoon.

Iris germanica

Onkohan minulla joku nimettömien valkoisten kurjenmiekkojen syndrooma? En nimittäin tiedä tälle saksankurjenmiekallekaan nimeä. En yhtään sen paremmin, kuin aiemmassa kuvassa olleen siperiankurjenmiekankaan. Jota siis kutsun Gull's Wingiksi. Saksankurjenmiekoissa riittää värejä joka makuun. Ne ovat kiehtovia ja kauniita kasveja. Niitä kannattaa katsoa ihan läheltä ja ihastella niiden yksityiskohtia.

Papaver orientale 'Royal Wedding'

Idänunikoita olen kasvattanut siemenestä. Niin vaaleanpunaista Princess Victoria Louisea kuin valkoista Royal Weddingiä. Vihdoin näyttää siltä, että kumpikin on vakiinnuttanut kasvustonsa. Tänä kesänä keräsin kummastakin siemeniä. Tarkoitus on kasvattaa yksilöitä uusiin paikkoihin.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Kurjenpolvia on lukemattomia erilaisia. Niiden suhteen minulla riittää vielä tutustumista. Splish-Splash -kyläkurjenpolven juurakoita sain muutama vuosi sitten OmaPiha-lehden tilaajalahjana. Osa kukista on sinisiä, osa valkoisia ja osa kaksivärisiä. Valkoisen kyläkurjenpolven varressa saattaa olla haara, jonka kukat ovat kaksivärisiä. Sinisessä yksilössä yleensä kaikki kukat ovat sinisiä.

Aquilegia

Kuvan akileija ei taida olla aivan valkoinen. En vain löytänyt kuvaa siitä puhtaamman valkoisesta akileijasta, joka kasvaa Kiemurapenkissä. 

Paeonia lactiflora 'Festiva Maxima'

Valkoisia pioneja on lukemattomia erilaisa. Minulla on kolmea sorttia. Vanhin niistä on Festiva Maxima, jonka terälehdissä on hiven purppuraista sävyä. Tämä avaa yleensä kukkansa ensimmäisten joukossa. 

Paeonia lactiflora 'Immaculee'

Uudempi valkoinen pioni on Immaculee. Ihan varma en nimestä ole. Hänet ostin Pionien kodista kesällä 2007. Immaculee kasvaa Kurgaanissa, jossa se näyttää viihtyvän hyvin. Yhdestä taimesta on kasvanut mukavan kokoinen ja runsaasti kukkiva pehko.

Paeonia lactiflora 'Jan van Leeuwen'

Toinen Pionien kodista kesällä 2007 meille muuttanut valkoinen pioni on Jan van Leeuwen. Se on kaunis ja kestävä pioni. En taida olla ainoa, jolle tästä Janista mieleen nousee paistettu kanamuna. Lainkaan väheksymättä hänen kauneuttaan.

Aruncus dioicus - Töyhtöangervo

 
Töyhtöangervo on näyttävä ja kookas perenna. Meillä sitä kasvaa vaikka toisille jaettavaksi eli ihan liikaa. Toisaalta töyhtöangervo muodostaa nopeasti hyvän näköesteen puistoalueelta yläpihallemme kasvaessaan entisellä Metsäpuutarha-alueella. Töyhtöangervo kylväytyy helposti, jos kasvustossa on sekä emi- että hedekasveja. Emikasvit poistamalla voi leviämistä ehkäistä. Pörriäiset tykkäävät töyhtöangervoista. Kukinnoissa on aurinkoisilla säillä melkoinen surina ja pörinä.

HEINÄKUUSSA

Tanacetum parthenium - Reunuspäivänkakkara

Reunuspäivänkakkaran taimen ostin Kotkan puutarhoihin kohdistuneelta retkeltä kesällä 2015. Reunuspäivänkakkara on kaksivuotinen kasvi, joka kylväytyy helposti itsestään. Istutin reunuspäivänkakkaran Pikkupuutarhan Kivipenkkiin ja alapihan Kiemurapenkkiin. Sen jälkeen se ilmaantuu joka kesän pieninä kasvustoina kumpaankin paikkaan. Reunuspäivänkakkara on matalana kasvina nimensä mukaisesti sopiva reunuskasviksi. 

Campanula betulifolia - Koivukello

Koivukello kotiutui meille Türin kukkamarkkinoilta kesällä 2016. Se on pikkuinen kasvi, joka olla möllöttää joka kesä samanlaisena. Ikään kuin se ei haluaisi sen enempää kasvaa kuin kuollakaan. Sitkeydestä sitä voi kiittää, päättämättömyydestä ei niinkään. 

Campanula latifolia - Ukonkello

Ukonkelloa on sekä sinisenä että valkoisena. Minulla vain valkoisena. Sen sanotaan kasvattavan hyvässä puutarhamullassa vahvan juurakon ja kasvavan metrin korkuiseksi. Kukat eivät tykkää sateesta, vaan ne menevät nopeasti ruskeiksi. Omani kaipaa enemmän tilaa, siis siirtämistä, jotta se pääsisi runsastumaan.

Galium odoratum - Tuoksumatara

Tuoksumataran sain Elämää Paratiisinpalasessa -blogia aiemmin kirjoittaneelta Lauralta. Tuolloin, kesäkuussa 2015 osallistuin toista kertaa puutarhabloggareiden kesätapaamiseen, joka silloin suuntautui Tampereen Hatanpään arboretumiin, Pinsiön taimistoon, Lauran isän, Lauri Korpijaakon pensasruusuihin tutustumaan ja lopuksi Lauran kotiin juttelemaan puutarhaa.

Tuoksumatara on kaikki nämä vuodet kasvanut Kiemurapenkin päässä. Vasta heinäkuussa keksin, että sitähän voi jakaa ja istuttaa myös muualle. Niinpä lohkaisin palan kasvustosta ja laitoin sen aloittamaan uuden taipaleen Hortensiapenkissä.

Malva moschata - Myskimalva

Myskimalvaa puutarhastani löytyy enemmän vaaleanpunaisena. Joskus aiemmin olen istuttanut sitä myös valkoisena, mutta se vain otti ja katosi. Toissa kesänä löysin yllättäen vadelmapensaiden keskeltä valkoisen myskimalvan. Olihan se kaunis sielläkin, mutta siirsin sen yläpihan syreenipenkkiin tarjotakseni sille paremmat olosuhteet. Mitä sitä suotta vattupuskissa piileksii, kun voi olla näyttävämminkin esillä.

Astrantia major 'Sunningdale Variegated' - Tähtiputki

Tämä tähtiputki ei nyt ihan selkeästi ole valkoinen ja se luokitellaankin vaaleanpunaiseksi. Pihani toiseen tähtiputkeen, viininpunaiseen Star of Fireen verrattuna menee hyvin valkoisten perennojen joukkoon. Sunningdale Variegatedin lehdet ovat kaksiväriset. Lehtiä reunustaa valkoinen väri. Valitettavasti minulla ei ole tarjota kuvaa lehdistä.

Astilbe arendsii 'Brautschleier' - Jaloangervo

 

Jaloangervoja pihassani on sekä nimettöminä että nimellisinä. Nimettömät ovat kasvaneet etupihan Bermudassa vuosikausia. Viime syksynä uudistin koko alueen. Kaivoin kaikki kuunliljat ja jaloangervot sekä syysleimut ylös ja multamylläyksen jälkeen istutin kasvit jaettuina takaisin. Kovin runsaasti uudelleen istutetut eivät tänä kesänä kukkineet. Jokunen kuitenkin. Ehkä ensi kesänä sitten.

Phlox paniculata 'David' - Syysleimu

Syysleimuakin on kahta eri valkoista. David on niistä uudempi ja sitä olen istuttanut Pikkupuutarhan Kivipenkkiin. David aloitti kukinnan ensimmäisenä kaikista syysleimuista. Vanhemman valkoisen syysleimun nimeä en tiedä. Itse asiassa en edes muista, mistä sitä olen hankkinut. 10 viime vuoden ajalta löytyy kohtalaisen hyvin tietoa puutarhani kasveista. Sitä vanhemmista ei ja siihen ryhmään vanhemmat valkoiset syysleimuni kuuluvat.

Verbascum chaixii - Ranskantulikukka

Ranskantulikukka on kotoisin Mama's Garden -blogin Minnalta. Sain sitä häneltä tutustuessamme Päivölän ruusujen koetilaan heinäkuussa 2016. Olin vähän kahden vaiheilla, uskallanko istuttaa ranskantulikukkaa puutarhaani. Monet nimittäin varottivat sen kiivaasta leviämisestä. Neljän vuoden kokemuksella kovin suurta huolta ei näköjään leviämisen suhteen tarvitse kantaa. Tulikukka on toki runsastunut, mutta pysynyt hyvin istutusalueellaan. Toistaiseksi en ole muualta löytänyt ainuttakaan tainta. Ehkä pitää koputtaa puuta eli päätä, jotta taimia ei pulpahtele ympäri puutarhaa jatkossakaan. 

Lilium Sweet surrender - Tiikerililja

Valkoisia liljoja minulla on muitakin, mutta ehdoton suosikkini on tiikerililja Sweet surrender. Kuvassa se näyttää enemmän keltaiselta, mutta sitä se ei ole. Ehkä hennosti kerman värinen voisi kuvata väriä paremmin. Ensimmäisten 10 sipulin jälkeen olen hankkinut Sweet surrenderia lisää ja istuttanut pariin muuhunkin paikkaan.  

Digitalis - Sormustinkukka

 
Siellä täällä reissaavia hippikukkia puutarhassani edustaa akileijojen lisäksi sormustinkukat. Eniten sormustinta löytyy yleensä pinkkinä, mutta onnekseni myös tätä valkoista. Yleensä kuvaan sormustinkukkien sisuksenkin, koska sieltä löytyy mielenkiintoinen väritys ja kuviot. Kuvan kaverin sisus oli hyvin vaalea.

Perfektionistina sorrun joskus älyttömyyksiin. Niin myös sormustinkukan kohdalla. Siirsin ahkerasti sen taimia yhteen tiettyyn penkkiin kuvitellen sen pysyvän paikoillaan ja kukkivan siinä runsaana. Tämä hippipä ei minun järjestykseeni alistunut ollenkaan. Se ei tehnyt sille suunnittelemassani penkissä ainuttakaan kukkaa. Sen sijaan muualla se rehotti entiseen malliin. Luovuin järjestelyinnostani - sormustinkukan kohdalla - ja nykyisin elämme sujuvasti järjestäytymättömässä sovussa.

Polemonium caeruleum - Lehtosinilatva

Kuvan lehtosinilatva on valkoinen, vaikka kuvassa se näyttää hennon vaaleansiniseltä. En muista, mistä lehtosinilatva on puutarhaani tullut. Yksi sininen kasvaa Kiemurapenkin ison tuijan tyvellä ja muistuttaa joka kerran siirtämisen tarpeesta. Pitäisiköhän laittaa kaulaan lappu asiasta, jotta siirto viimein tapahtuisi. 

 

Kesällä siirsin Pikkupuutarhasta isokokoisen valkeakukkaisen taimen alapihan Hedelmätarhaan, valkeakuulaan lähelle. Siellä kukka näyttää viihtyvän oikein hyvin. Lehtosinilatvan minikokoisia siementaimia löytyy välillä hiekkakäytäviltäkin. Ilmeisesti siemenet kulkeutuvat käytäville Bermudassa kasvavista yksilöistä.
 

ELOKUUSSA

Saponaria officinalis - Rohtosuopayrtti

Rohtosuopayrttiä kasvatin Hyötykasviyhdistyksen messuosastolta ostamistani siemenistä. Kahden vuoden sijasta näiltä kesti kolme vuotta kukinnan aloittamiseen. Olisin tykännyt enemmän kerrotusta versiosta. Olisi myös mukavampi, jos rohtosuopayrtti jaksaisi seisoa ryhdikkäästi pystyssä sen sijaan, että se lojuu nurmikolla uhkaamassa ruohonleikkuria.
 

Stachys byzantina - Nukkapähkämö

 
Nukkapähkämön kukan väriksi sanotaan vaaleanpunainen. Kaukaa katsottuna kukka on enemmän valkoinen kuin vaaleanpunainen. Pörriäiset tykkäävät kukasta kovasti. Usein kimalaiset kiertävät suippoa kukintoa ympäri alhaalta ylös sen näköistä vauhtia, että pian pyörtyvät pään mennessä ympyräliikkeestä sekaisin. No, ehkä kimalaisilla on omaani kestävämpi pää pyörivään liikkeeseen.

Pikkupuutarhan nukkapähkämökasvusto odottaa kohennusta. Tarkoitus on siirtää  osa niistä lähemmäs isoa kiveä ja osa Oikearinteeseen. Viihtyvät kuulemma hyvin paahteisilla ja niukkaravinteisilla paikoilla.

Echinacea purpurea 'White Swan' - Punahattu

Valkoinen punahattu kuuluu kasveihin, joka ansaitsisi ihan oman nimen. Mahtaa häntä rasittaa, kun saa aina nimeensä etuliitteen valkoinen. Monta vuotta toivoin saavani puutarhaani oikein kunnon punahattukasvuston. Punaisen tai valkoisen tai kumpaakin. Olen kasvattanut punahattuja siemenestä ja ostanut niitä taimina. Vihdoin se alkaa tuottaa tulosta. Kiemurapenkissä on runsaasti punaisia punahattuja ja muutama valkoinen. Syyspenkissä toistaiseksi vain punaisia punahattuja. Nyt vain odotellaan niitä perhosia, jotka tänä vuonna näyttävät kiertävän meidän tontin turhan kaukaa.

Liatris spicata - Punatähkä

Yhtään valkoista punahattua paremmassa asemassa nimen suhteen ei ole valkoinen punatähkä. Toivottavasti se ei häntä haittaa, sillä tämä aurinkoisessa ja jopa paahteisessa paikassa viihtyvä kasvi on pörriäisten suosima. Hän ansaitsee erityisiä kehuja tanakasta pystyasennosta. Eipä paljon kaatuile eikä muihin nojaile.

Thalictrum 'Elin' - Jaloängelmä

Jaloängelmä Elinin kanssa rikon taas valkoisen värin rajoja. Nuppu on hennon lila tai vaaleanpunainen, mutta kukka enemmän valkoinen. Kukan heteet keltaiset. Elinin lehdet ovat vihreät, mutta tämän yksilön katse lienee suunnattu syksyn väriloistoon. Pahoittelen kuvan epätarkkuutta. Korkealla, tuulessa huojuvaa kukkaa on vaikea saada tarkaksi. Keiju- ja jaloängelmät ovat lumonneet minut tänä kesänä varsin tehokkaasti. Niitä kotiutui kolmen kesällä istutetun lisäksi Mustilan taimipäivältä neljä uutta. Pikkupuutarhassa asuu ennestään yksi jaloängelmä.

Silene - Kohokki

Tämän valkoisten perennojen haasteen oivallisuus kolahti kohdallani heti, sillä löysin nimen pikkuiselle valkoiselle nimettömälle kasvilleni. Nilan postauksessa oli kuva kohokista, jollaista kasvaa meidän Vasenrinteessä. Erheellisesti olen välillä kutsunut omaani sammalleimuksi, mikä se ei todellakaan ole. Olen näköjään istuttanut kasvin nimellä Silene uniflora 'Weisskehlchen' eli merikohokkina kesällä 2017. Se on kuitenkin pudonnut penkkikohtaisesta luettelosta jossain välissä. Samalla näköjään myös päästäni.

Silene coronaria - Harmaakäenkukka

Harmaakäenkukan kasvatin siemenestä ihasteltuani kerran jos toisenkin sen kukkia monissa blogeissa. Ei tullut pinkkiä, eikä oikeastaan valkoistakaan kukkaa. Tässä kuvassa on sattumoisin kaksi valkoista yksilöä, mutta valtaosa kukista on vain reunoiltaan valkoisia. Muuten keskeltä vaaleanpunaisia.

Daucus carota subsp. carota - Villiporkkana

 
Wikipedian mukaan rikka- eli villiporkkana kasvaa varsinkin Keski-Euroopassa yleisesti rikkakasvina. Lajia kasvatetaan myös leikkokukaksi. Pidän itseäni aika nopealiikkeisenä, mutta villiporkkanan suhteen käynnistyin tosi hitaasti. Ihailin sitä usein mm. Saaripalstan Sailan postauksissa. En vain monista aikomuksista huolimatta saanut hankituksi siemeniä, kunnes viime syksynä kunnostauduin. Kylvin osan villiporkkanan siemenistä jo keväällä esikasvatukseen ja osan suoraan penkkiin. Mitään erityisen suurta etua en esikasvatuksessa huomannut. 

Sain taas lahopäisyydestäni erinomaisen muistutuksen, sillä löysin siemenvarastostani Daran siemeniä. Olin jo lisäämäisilläni niiden hankkimisen ensi kevään vinkkilistaan. Jospa siis puutarhassani kasvaa ensi  kesänä valkoisen villiporkkanan lisäksi myös vaaleanpunaisia harsopilviä. 

Allium cepa - Sipuli

 
Kerta kiellon päälle eli viimeinen kuva on sittenkin sipulista. Ei kuitenkaan koristesipulista, vaan ihan ehta tavallisen sipulin kukka. Pari sipulia ehti tehdä kunnon kukkapallurat ennen sipulien korjaamista. Laitoin kukkavarret pergolan pöydälle maljakkoon ja siinä ne ovat olleet ihailtavina jo kaksi viikkoa. 

Digitalis - sormustinkukka

 
Toivottavasti olette jaksaneet kahlata tämän maratonpostauksen läpi. Ja toivottavasti joku kukkakuva innostaa kenties tutustumaan kyseiseen kasviin lähemmin. Tämän haasteen saa ottaa vapaasti käsiteltäväksi. Takana on kukkea kesä runsaine kuvineen ja edessä pitkä talvi, jota voi värittää kaivamalla kuvia vaikkapa tällaiseen postaukseen.

Haastan Kukkia ja Haaveita -blogin Sirkun mukaan tutkimaan lähemmin omia valkoisia perennojaan.

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille!

PS.

Ehdin jo jokin aika sitten kehua uuden bloggerversion toimivan kohtalaisen sujuvasti. Tämän postauksen tekeminen on ollut kaikkea muuta kuin sujuvaa. Kuvat menevät minne sattuvat, jos latautuvat ollenkaan. Tekstikin hyppii mielensä mukaan ja fontti vaihtuu ihan itsestään. Toivottavasti tämä on jokin väliaikainen riesa. Muuten menee hermo. 

Allium cepa - Sipuli