Ei lainkaan hullumpaa aloittaa aamu tervehtimällä sammakkoa. Siinä se taas könötti terassilla, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen mihinkään suuntaan. Meistähän alkaa vähitellen tulla hyvät tutut, tästä köriläästä ja siitä lukuisasta joukosta vähän pienempiä sammakoita, joita pomppii sekä alapihan nurmikolla, että kasvimaalla. Eilen oli jo vähän hankalaa leikata nurmikkoa, kun keskenkasvuiset sammakot eivät ymmärtäneet loikkia leikkurin edestä pois. En minä hennonnut niiden yli ajaa, joten aina piti kurottaa antamaan veitikoille vähän vauhtia. Kunnes taas oli reitillä uusi loikkija miettimässä, hyppäisikö tuonne tai tänne tai ylipäätään minnekään.
Tämä yläpihan sammakko taitaa asustella meidän vesialtaassa. Se taitaakin olla ainoa kostea paikka lähitienoilla. Ojissa ei ole kyllä vedestä tietoakaan. Kuivuus suorastaan rapisee joka paikassa. Tänään kävelin kirjastoon ja katselin matkan varrella, kuinka syreenien lehdet roikkuivat apaattisena kaikki alaspäin. Joissakin pienemmissä koivuissa lehdet olivat valtaosin kellastuneet ja jopa vuohenputket makasivat janoisina maassa pitkin pituuttaan. Aluskasvillisuus on paikoin kuivunut kokonaan pois ja tilalla on ruskeaksi kuivuneita korsia.
 |
| Punahattu - Echinacea purpurea |
Kuivuudesta kärsivä puutarha jaksaa sentään välillä ilahduttaakin. Ihan itse siemenestä kasvattamani punahattu on avautunut. Tai niitä on kaikkiaan kolme kappaletta. Näitä täytyy laittaa ensi keväänä lisää ja vähän erilaisia, jotta saan sellaisen komean pusikon. Nyt penkki näyttää vähän höhlältä, kun vieressä on kukkimisensa ohittaneita ja kuihtuvia myskimalvoja ja maurinmalvoja sekä alppipiikkiputkia, jotka nekin alkavat olla parhaat päivät ohittaneita. Annan kukkineiden kukkien kuivahtaa paikallaan, jotta voin kerätä niistä siemeniä.
Leimut ovatkin nyt parhaimmillaan ja myös niitä kannattaisi laittaa lisää. Tämä on erinomaista aikaa kartoittaa puutarhasta paikkoja, jotka kaipaavat lisää kukkijoita ja tuuheutusta. Esimerkiksi jalopähkämöiden lomaan pitänee kehittää jotain syyskukkijaa, sillä ajat sitten kukkineet pähkämöt makaavat penkissään miten sattuu ja suorastaan huutavat täydennystä vierelleen. Syysleimuja minulla on oikeastaan vain talon sisäänkäynnin puolella, jossa ne loistavat värikkäinä taustallaan valkoisena kukkiva syyshortensia.
Vihdoin myös perinteinen oranssi tiikerinlilja on hyväksynyt kukkapenkin kukkimispaikakseen. Pitkän aikaa se sinnikkäästi nousi terassin vieressä olevan ruusupuskan alta ja tilan puutteessa kaatui heti hiekkakäytävälle. Edelleen sieltä ruusupuskan alta ilmestyy ainakin yksi oranssi yksilö, mutta tämä oli jo toinen vuosi, jolloin myös kukkapenkki kelpaa heille. Silmäilin kotiin saapuneita syyssipuliesitteitä ja harmittelin vähäistä liljojen valikoimaa. Olen tykästynyt noihin tiikerinliljoihin ja etenkin Sweet Surrenderiin, mutta vielä en ole löytänyt niitä verkkokauppojen valikoimista. Näyttävät olevan kestäviä, eikä ainakaan toistaiseksi tiikerinliljat ole kelvanneet liljakukoille.
Ruusupuskasta hiekkakäytävälle pyrkivä tiikerinlilja joutuu kumartumaan saadakseen kukkansa auki ja yleensä sen kohtalona on joutua Juuson flexinarun riipimäksi.
Tämä kesä on suosinut pelargonioita. Vähän sadetta ja paljon aurinkoa ja lämpöä. Istutin porttiruukkuihin kellarissa talvehtinutta Mårbackaa (sellaisena se minulle myytiin) ja läheiseltä kasvihuoneelta ostamaani riippapelaguuta. Joukossa on myös valkoinen poutapilvi, mutta se taitaa läkähtyä noiden pelaguiden alle. Mårbackan kukinnot ovat mahtavia ja nuppuja tulee kaiken aikaa lisää. Taitavat myös tykätä nokkoslannoitteesta, jota lirautan silloin tällöin kasteluveteen.
Ohikulkijat taitavat ajatella, ettei tuo eukko tee muuta kuin nyppii päivä toisensa jälkeen pelaguitaan. Tapaan nimittäin iltaisin kastelun ohessa jäädä hetkeksi ihastelemaan porttiruukkujani ja samalla nypin pois ruskeita lehtiä ja kukkineita terttuja. Se on mukavampaa puuhaa kuin monet saattavat ymmärtääkään. Ajatus lepää.
Kuinkahan monta kuvaa olen kesän mittaan ottanut näistä mustista petunioista. Eivät ne kuvissa näytä lainkaan mustilta, mutta luonnossa kyllä ovat lähes mustia. En ole käyttänyt salamavaloa, en vain saa kukkien tummuutta esiin. Tosi kiitollinen kukkija tämä on ollut. Kukat säilyvät pitkään hyvän näköisinä ja nyppimistä on ollut moniin muihin petunioihin verrattuna aika paljon vähemmän. Ei silti, nyppiminen sujuu ihan huomaamatta. Yllättäen sitä saa todeta taas seisovansa jonkun kukkapuskan ääressä vääntämässä ja kääntämässä ja tarkastelemassa kulloisenkin kasvin olotilaa. Mahtaako meikäläisen oikean käden kynnenalusta puhdistua jouluun mennessä, kun sillä on niin hyvä napsaista kuihtuneet kukat pois.
 |
| 7veljestä ja 7veljestä Raitaa |
Helteestä ja tahmeistä käsistä huolimatta olen iltaisin laittanut puikot suihkimaan. Facebookin "Voihan villasukka" -ryhmässä ihmiset julkaisevat toinen toistaan hienompia sukkamalleja, joita käyn säännöllisesti kuolaamassa. Olen ottanut tehtäväkseni opetella aina uusia kikkoja ja ilokseni voinkin kertoa, että ei ne niin vaikeita sitten olekaan. Alkuun tuntuu, että onpa monimutkainen, ei tuollaista ymmärrä. Joskus joutuu pähkäilemään vähän enemmänkin, mutta useimmiten ongelma ratkeaa ja valmista tulee. Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy monenmoisia neuvoja ja ihan kädestä pitäen kerrottuja opasfilmejä.
 |
| Ensimmäiset Olgani - langasta oli mahdotonta löytää samanlaista aloitusta molempiin sukkiin. |
 |
| Vähän erilainen kerrosrivinousu. 7veljestä luonnonvalkoinen ja 7veljestä Polkkaa |
Sään on luvattu nyt sitten viilenevän ja muuttuvan epävakaisemmaksi. Tänään on ollut todella hikinen päivä ja iltapäivästä alkaen taivas on ollut pilvessä. Pikkuruinen sadekuuro tuli viiden maissa, mutta sitä tuskin olisi kannattanut edes mainita. Kuuden ja seitsemän välillä on sääkarttojen mukaan luvattu alkavaksi suuremmat sateet. Aurinkoa ja lämpöä toki kesällä saa olla, mutta luonnon puolesta toivon jo sadetta tulevaksi. Vaikka yhden kokonaisen päivän sataisi, en panisi pahakseni. Kunhan ei sada viikkotolkulla ja kylmene kesäkuisiin lukemiin.
 |
| Räyhä 13 vuotta, Juuson velipoika |
Eläimellä aloitettiin ja eläimeen tänään lopetetaan. Kuvassa ei ole suinkaan Juuso, vaan hänen veljensä Räyhä. Velipoika on jonkin verran pienikokoisempi ja sirompi kuin Juuso. Siinä on myös vähemmän valkoista. Pentuna joku astui sen hännän päälle ja sen vuoksi Räyhän häntä on keskikohdalta vino. Monta vuotta Räyhä oli menevä tallikissa, eikä juurikaan viihtynyt sylissä. Nyt sillekin on tullut tarve saada isoja annoksia hellyyttä kerralla ja ollessani pari viikkoa sitten Räyhän kotitilalla kahvilla, se hyppäsi viereiseen tuoliin päivätorkuille kyhnättyään ensin aikansa jalkojani vasten. Ehkä Räyhä on osa-aikaeläkkeellä, sillä sen työpaikalla, hevostallilla on kaksi nuorta kollia huolehtimassa hiirestyksestä.
Klo 19 televisiosta alkaa ohjelma kissoista. Sitä on ehdottomasti mentävä katsomaan. Mukavaa alkanutta viikkoa ihan kaikille!
