perjantai 16. kesäkuuta 2017

Rhodoilua

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum'

Rhodojen kukinta näyttää tänä vuonna olevan aika komeaa. Viikonvaihteessa kävin katsomassa rhodojen kukintaa Lohjalla Arboretum Magnoliassa ja tätä kirjoittaessa on suunnitelmissa käväistä myös Haagan rhodopuistossa.


Iloisin asia on oman pihan Grandiflorumin kukinta, sillä se ei ole sitten istutuksensa kukkinut laisinkaan. Siirsin rhodon vuosia sitten talon päätyyn, jossa se on lähinnä olla möllöttänyt intoutumatta suuremmin kasvamaan, vaan eipä ole kuollutkaan. Viime kesänä annoin sille muutaman kerran rhodolannoitetta, joten olisiko se siitä virkistynyt ja kehitti jo syksyllä nuppuaihionsa.

Rhododendron 'Cunningham's White'

Annoin tosin samaa lannoitetta muillekin rhodoille, joista Cunningham's White teki yhden kukan. Se kukki kyllä vuosi sitten ja uudelleen parilla kukalla vielä syksyllä, joten eipä nyt voi yhdeltä pieneltä rhodolta liikoja vaatiakaan. 


Yllä olevasta alkaen kuvat ovat Lohjan Karkalinniemessä sijaitsevasta Arboretum Magnoliasta. Kävimme parin tutun kanssa lauantaina 10.6. katsomassa siellä rhodokukintaa. Puistossa on monta magnoliaa, jotka olivat jo kukkineet. Puistossa on myös runsaasti harvinaisia ja erikoisia puita ja pensaita, joista osan lehdistö oli vielä aloittamassa kasvuaan. 

Kuten puutarhat yleensä, tämäkin paikka on sellainen, joka on aina erilainen riippuen siitä, mitkä kasvit milloinkin ovat pääosassa. Toinen puiston omistajista, Esa Stenroos suositteli meille esimerkiksi syksyistä vierailua, jolloin lukuisat erilaiset vaahterat ovat kauneimmillaan.








Ilona Tieahon upea hevospäinen teos nimeltään Yövieras (2014). Materiaalina puu, maitohorsma ja teräs.




Tämä taisi olla amerikan jalopähkinä - junglans cinerea. Älkää kuitenkaan kivittäkö minua, jos muistan väärin.





Kantopuutarha oli lämpimässä auringonpaisteessa mukavan vilpoinen paikka.




Olisipa oma kalliosaari sinne vievine siltoineen.


Arovuokko ihastutti suurten puiden alle levittäytyessään.


Tuohituomen (Prunus maackii) runko on sileääkin sileämpi ja hohti upeasti pronssisena.


Nurmikkoiset kulkuväylät puistossa kiemurtelevat salaperäisesti johdattaen kulkijaa yhä uusien yllätysten äärelle.


Sain palautetta, että lätisen liikaa omia juttujani. Kuvat kuulemma riittäisivät. Tällä kertaa siis tekstiä vähemmän, mutta siitä tuskin tulee tapani. Tämä blogi kun ei ole pelkästään kuva-albumi, vaan puutarhapäiväkirja, josta käyn tarkastamassa usein pitkänkin ajan jälkeen erilaisia puutarhaan liittyviä asioita. Olen monta kertaa aiemmin sanonut myös, että puutarha on toki tärkeä osa elämääni, mutta en silti heittäydy yhden asian naiseksi. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mielestäni ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa pitää blogia. Kaikki kukat saavat kukkia ja blogien, myös puutarhablogien seuraaminen, lukeminen ja kommentoiminen on täysin vapaaehtoista. Saa siis tykätä tai olla tykkäämättä.

Marja-aronia - Aronia mitschurinii

Kumartukaa välillä katsomaan kukkia myös ihan läheltä. Saatatte ihastua, kuten minä kykkiessäni yllä olevan aronian äärellä.
 
Oikein mukavia puutarhapäiviä ja päiviä ylipäätään ihan kaikille tasapuolisesti!