 |
| Ruusuangervoa on naposteltu kiivaaseen tahtiin |
Illalla liiketunnistinvalo räpsi taas siihen malliin, että ajattelin jänisten loikkivan pihamaalla. Kävin aamulla katsomassa, millaisen reitin ovat yön aikana lumeen tallanneet. Jälkien seurailu oli helppoa, sillä yöllä oli satanut hento lumikerros edellisten kolausten päälle.
Pikkutalviot näyttävät olevan sopivaa talviruokaa, sillä niitä on möyritty lumesta esiin useista eri paikoista.
Toinen jäniksille kelpaava vihreä tuntuu olevan sulkaneilikka.
Ruusupensaiden alla oli mellastettu oikein urakalla ja ensin pelästyin jänisten ryhtyneen ruusuja napostelemaan, mutta itse asiassa sielläkin oli syöty lähinnä pikkutalviota.
Syreenien alla ja sivussa on iso keskittymä ruusuangervoa, joka kelpaa erinomaisesti jäniksille. Sinänsä se ei haittaa, sillä tapaan leikata kasvustot keväällä matalaksi muutenkin. Nytpä säästyin siltäkin hommalta.
Kurgaanin laella kasvaa myös sulkaneilikkaa ja joitakin jaloruusuja. Ruusut ovat toistaiseksi jääneet rauhaan, mutta sulkaneilikka on kelvannut hyvin.
Kiitokseksi puutarhan hoitajalle on jätetty sinne tänne papanoita.
Olopihan kukkapenkissä on kaivettu oikein olan takaa versojen esiin saamiseksi. Ei haittaa tässäkään tapauksessa niin kauan, kuin kasvien juuret saavat olla rauhassa.
Mielenkiintoista nähdä, mitä rinteessä on keväällä jäljellä. Sen verran touhukkaasti jänikseet ovat siellä kerta toisensa jälkeen peuhanneet.
Välillä on käyty leikkimökin terassilla. Onkohan siellä vain pysähdytty suunnittelemaan seuraavaa kohdetta, vai onko kenties joku yksilö miettinyt sisämajoitusta kireimmän pakkasen ajaksi?
Olopihan kukkapenkkiin on kolattu lunta ja siksi siinä hangen korkeus alkaakin olla muita pakkkoja korkeampaa. Jänikset joutuvat jännittämään lihaksia tavanomaista enemmän saadakseen loikkaansa voimaa ja pituutta. Se ei silti estä niitä tallomasta syreenien edustalle vakioreittiään.
Jälkiruokaa on näköjään metsikössäkin tarjolla, sillä talvi on tehnyt sinne mukavan kattauksen dippipäärynöistä.
Ja olopihalla kumpuilee kukkapenkillinen uuniomenoita - kenties.
Juusosta ei tämän pysähtyneisempää kuvaa ulkosalla nyt saa. Kiire on kaivaa pissakuoppa, peittää se ja samantien hurjaa vauhtia kohti kotiovea. Siinä on mammankin laitettava töppöstä toisen eteen kiireesti ehtiäkseen kissansa perässä.
Eilen kävin ihan vain katselemassa muun asioinnin lomassa, olisiko kauppoihin siemeniä jo saapunut. Oli ja ei ollut. Plantagenissä oli tosi vaisu valikoima, mutta sen naapurissa eli Bauhausissa Lord Nelsonin siemeniä oli jo ihan mukavasti. K-Raudassa lordnelsonit olivat vielä muovikääreiden ympäröiminä ja muualla en siemeniä sitten nähnytkään. Hyvä niin, sillä mitään ei nytkään pitänyt ostaa. Jokunen pussukka väkisinkin lähti mukaan.
Tänään tehtiin kahden tunnin päivälenkki. Lähtiessä aurinko paistoi upeasti ja timantit kimaltelivat hangella. Ajattelin, että kuvaan niitä paluumatkalla. No, silloin aurinko olikin vetäytynyt raskaaseen pilvimassaan. Läheisen järven jäälle on jo aurattu tiet hiihtämistä ja kävelyä varten. Jokunen ihminen jäällä tepasteli, mutta meidän naamaa pisteli jo siihen malliin, että suuntasimme töppöset kohti kotia.
Mukavaan viikonloppua kaikille!
