 |
| Mustarastas keittiön sälekaihdinten välistä kuvattuna |
Kuluneella talvikaudella pihapiirin lintujen seurannasta on ollut paljon iloa. Tali- ja sinitiaisten jälkeen runsaslukuisin vierailija lienee mustarastas. Niitä näkee parhaimmillaan yhdellä silmäyksellä 6-7. Vielä helmikuussa mustarastailla oli seuranaan keltasirkkuja. Nyt niitä ei ole näkynyt. Muutama viherpeippo käy napsimassa marjakuusen automaatilla siemeniä. Harmaapäätikkaa ei ole helmikuun jälkeen näkynyt. Sen sijaan käpytikoilla taitaa olla jo kevättä mielessä, kun niitä pyrähtelee vaahterassa kolmekin kerralla.
Tiistaina 5.4. saapunut lumimyräkkä toi meidän pihalle mukanaan joukoittain peipposia. Vanha kesän saapumista ennustava sanonta "kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään" taitaa mennä kohta uusiksi. Runsaan viikon kuluttua pitäisi sanonnan mukaan olla kesä, eikä edes kevät näytä kovin lupaavalta.
Viime päivinä sää on vaihdellut kirkkaasta auringonpaisteesta vesi- ja lumisateeseen nopeammin, kuin ehtii kissan sanomaan. Koko perjantaipäivän kestänyt sateen ropina oli musiikkia korville - ainakin minun korvilleni. Hangen pinta madaltui silmissä ja jäätiköt pehmenivät vauhdilla. Vesi.fi:n karttapalvelun mukaan meidän nurkilla routaa on vielä 25 cm. Sen kyllä huomaa siitä, ettei sen enempää sadevesi kuin ränneistäkään tuleva vesi katoa mihinkään.
Kävin tsekkaamassa alapihan tilannetta sateen vähän tauotessa. Kasvihuoneen edustalta lumi oli jo edellisellä viikolla sulanut ja kiveykset olivat osin näkyvissä. Nyt tilalle on muodostumassa ikioma pihalampi. Ehkäpä kasvarista tulee lampeen saari, ellei sitten koko kennomökki purjehdi kuivemmille seuduille.
Sunnuntaina ikkunasta katsoessani lammikko on kadonnut ja kiveykset jälleen näkyvissä. Lauantain kova tuuliko lammikon on kuivattanut? Tykkäisin kyllä pihalammesta, mutta en todellakaan kasvarin edessä ja ympärillä.
Kotitien asfaltti on jo jonkun aikaa ollut paljaana. Jopa tiistain lumikaaoksen jäljet alkavat hissukseen kadota. Jalkakäytävän alppimaisema pysyy sitkeästi meidän ja ohikulkijoiden ihailtavana.
Tonttimme sisäänkäynnin kohdalla maa laskee jalkakäytävältä pihalle. Niinpä sulavettä tulee sekä oman pihan että kadun kolatuista lumista. Lätäköstä vesi ei kulje minnekään ennen jään sulamisen edistymistä. Mustarastaat käyvät kylpemässä lätäkössä. Vierailijoita on muistutettava, että jättävät auton vähän taaemmaksi tai ajavat keskemmälle. Muuten autosta ei pääse ulos kuivin jaloin.
Sisäänkäyntiä vastapäätä hangen korkeus on runsas 50 cm. Tuohon lunta ei ole edes kolattu, vaan ihan on itse taivaalta sataen kinostunut. Juhannusruusuressukka yrittää epätoivoisesti päästä hangen ikeestä. Pensas on ennenkin jäänyt lumen painamaksi ja noussut sulamisen myötä pystypäisenä.
Viime keväänä oli keskustelua, kuinka ruusupensaiden oksia taivuttamalla voi tehostaa niiden kukkimista. Mm. Navettapiian puuhamaa -blogissa oli tästä juttua. Nyt törmäsin samaa aihetta koskevaan keskusteluun. Siinä uumoiltiin lumimassan panamien ruusupensaiden yltyvän kesällä runsaaseen kukintaan. Pitääpä muistaa seurata omien ruusupensaiden kukinta-aktiivisuutta tulevana kesänä.
Alapihan Ruusupuskan pensasruusujen oksat ovat jo nousseet ylös. Oli päiviä, jolloin hangen keskellä pilkotti vain muutamia kaarelle taipuneita oksia. Sammakko se siellä pensaiden tyvellä odottaa kuivempia aikoja hänkin.
Latvoin pelaguut maaliskuun lopulla, vaikka eivät välttämättä sitä toimenpidettä tarvinneet. Kerrankin työhuoneen ikkunalaudalla talvehtineet pelaguut ovat pärjänneet oikein hyvin. Latvomisella sain monta uutta tainta, joita en ole vielä ehtinyt laittaa multaan. Odottavat vesilasissa. Emokasvit työntävät kivasti uutta kasvua.
30.3. kylvetyt tuoksuherneet ovat ottaneet kasvuspurtin. Franciscus Cupani oli hitain, mutta nyt sekin on saavuttanut muiden kasvuvauhtia. Siirsin kylvöksen pesuhuoneen lattialta takkahuoneen ikkunalaudalle, kun versoja alkoi putkahdella mullasta. Nyt taimipotit ovat kellarikasvattamossa.
Cecilia Wingårdin oppien mukaan taimet kestävät kylmyyttä ja pian ne voi viedä jatkamaan eloaan kasvihuoneeseen. Odotan vielä jokusen päivän, josko yötkin lämpenisivät. Minulla ei ole kasvihuoneessa lämmitystä. Viime vuonna laitoin tuoksuhernepotit korkealaitaiseen muovilaatikkoon, jonka ympäri ja päälle viritin tuplaharson. Hyvin pärjäsivät, mutta viime kevät olikin ihan toisenlainen.
Pihalla ei pahemmin piippoja näy. Joitakin ehdin jo ennen viimeistä myräkkää bongata, mutta nyt ne ovat kääriytyneet lumipeittoon. Aivan sokkelin vieressä huomasin scillan työntävän nuppujaan.
Huvituksen alla yhä useampi lumikello on aikeissa kukkia. Nyt vain paljon aurinkoa ja keveitä kevättuulia, niin kaunottaret jaksavat nousta katselemaan maailmaa.
Muscari Magic White
Lapset ovat käyneet palmusunnuntaisin ahkerasti virpomassa. Niin myös tänä vuonna. Olin varautunut antamaan virpojille kindermunia, koska niistä muksut tykkäävät. Salmonellaepäilyjen vuoksi ko. munia ei voikaan jakaa. Aion palauttaa ostamani kinderit kauppaan alkuviikosta. Lähikaupan pääsiäismunavalikoima on muutenkin varsin kapea. Nyt jäljellä ei ollut sitäkään vähää, mutta onneksi löysin muutaman pussin virvonvarvon-karkkeja. Toivottavasti vanhemmat ovat kertoneet tilanteesta lapsilleen.
Isän hoivakodissa on vaihteeksi korona-altistuksia, joten vierailut on toistaiseksi kielletty. Isän muisti on heikentynyt entisestään. Minut hän vielä tunnistaa, mutta keskustelut ovat viime aikoina olleet aikamoista samojen asioiden toistamista. Pelkäänpä, että koronatauot vierailuissa edistävät unohtamista. Ymmärrettävää kuitenkin, että virus on saatava vanhusten keskuudessa talttumaan. Tehostetun hoivan yksikössä tavallinen flunssakin voi olla kohtalokas.
 |
| Narcissus Iwona |
Kevättä odotellessa aika hurahtaa vauhdilla eteenpäin. Käsillä on kohta huhtikuun puoliväli ja pääsiäisviikko eli mämmi, pasha ja muut mielessäin...
Mukavaa viikkoa kaikille!
