Eilen keräsin likimain kaikki joulukoristeet pois. Joulusta on yhä muistuttamassa kynttilät, kukat ja joulunpunaiset tekstiilit. Niin ja joulukuusi. Meillä on tekokuusi, jolla taitaa olla ikää yli kymmenen vuotta, ellei enemmänkin. Muistan, kuinka vuosia sitten kyllästyin alituiseen neulasten siivoamiseen. Hyvänä vuotena kuusi kesti mallikkaasti varistamatta, mutta sitten oli niitä jouluja, jolloin neulasia satoi alituisesti ja lapset levittivät niitä jaloissaan kulkiessaan kuusen luona ja sen ohi. Hyvällä tuurilla onnistuimme saamaan tasaisen ja tuuheaoksaisen joulukuusen, mutta useimmiten ne tuppasivat olemaan varsinaisia rankoja, joita ei hyvällä tahdollakaan jaksanut montaa päivää katsella.
Pitkään väitin, ettei meidän kotiin koskaan tule muovikuusta, mutta ihminen on erittäin taitava pyörtämään päätöksiään. Erään tuttavaperheen kodissa näin varmasti elämäni kauneimman joulukuusen ja se oli tekokuusi. No, yhtä kaunista en meille löytänyt, mutta tekokuusi tuli ja jäi vakituiseksi jouluvieraaksemme. Joskus kuusta ei ole tuotu laisinkaan sisälle vaan se on viettänyt joulunsa pihalla. Onpa se ollut jonkun joulun paketissa kellarissa, mutta nyt se siis on edelleen tuossa takkahuoneessa valaisemassa kynttilöineen pimeyttä. Tuskin enää pitkään, mutta tänään en jaksanut alkaa sitä riisumaan ja paketoimaan.
Joulunpunaisia tekstiilejä on lähinnä keittiössä, verhoina ja tabletteina. Muuten valkoiseen keittiöön punainen sopii hyvin, ja tässä päivä toisensa jälkeen jatkuvassa pimeydessä raikas väri piristää mukavasti. Tiedän, että "nyt-se-lähtee" -tunne tulee yhtäkkiä ja silloin verhot vaihtuvat oitis. Asiaa ei siis tarvitse sen kummemmin pohtia ja miettiä. Kunhan vain tyytyy jatkamaan elämää, kunnes verhojen on aika mennä.
Siivoaminen on ikuisuusasia, johon törmää säännöllisin väliajoin, halusi tai ei. Sitä ajattelee, että vastahan tässä tehtiin joulusiivous, mutta kun leivänmuruset alkavat rahista varpaiden alla, huomaa viikon kuluneen ja edessä olevan jälleen aika kaivaa imuri kaapista. Päätin aamulla tehdä vain pikasiivouksen, joka sisältää lähinnä huushollin imuroinnin ja pesutilojen lattialaattojen pyyhinnän. Koitin pitää kiirettä, sillä mieli teki lähteä ulkoilemaan. Turhaan kiirehdin, lyhyen aamutauon jälkeen sade alkoi uudelleen, eikä lenkille tee mieli mennä itseään kastelemaan.
Kaivoin ompelukoneen esiin ja ryhdyin purkamaan korjattavien vaatteiden pinoa. Mikä siinä on, ettei tuo korjausompelu ole laisinkaan niin mukavaa, kuin esimerkiksi jonkin ihan uuden kankaan työstäminen. Ratkenneiden saumojen ja irronneiden ripustuslenkkien korjaamiseen tarvitaan aina aimo annos päättäväisyyttä ja reipasta mieltä, vaikka itse urakkaan ei paljon aikaa menekään. Nyt on taas saumat surrattu umpeen ja lenkit ehyinä niin kylpytakissa kuin pyyhkeissäkin.
 |
| Ystävän minulle joululahjaksi kutomat villasukat ja kauluri |
Ennen joulua tuli tehtyä sen verran tiiviisti ristipistotöitä joulukorttiaskartelua varten, ettei aidakangas ja moulinelangat nyt oikein innosta. Mutta käsillä pitää olla jotain tekemistä, jotain mukavaa ja mielellään myös hyödyllistä. Ympärillä kaikki tuntuvat kutovan sukkia, ja niinpä päätin minäkin kaivaa puikot esiin. 70-80 -luvuilla kudoin paljonkin, mutta sitten tuli vaateompelu ja kaikenlaiset muut puuhat. Villalangat tai puikot eivät inspiroineet ja lahjoitin läjän nyt tarpeellisia neulelehtiäkin kokonaan pois. Vuosi sitten näin kauppaketjun lehdessä kauniit raitasukat ja sellaiset kudoin, mutta silloin en saanut minkäänlaista tartuntaa.
 |
| Tällaiset sukat sain jo valmiiksi ja meneillään on punainen sukkapari |
Aatonaattona kaivoin laatikosta puikot ja isoäidinneliöitä varten hankkimani kerän 7veljestä-lankaa. Kutominen sinänsä ei ole vaikeaa, kun sen kerran oppii. Kantapään tekeminen ei kuitenkaan ollut minun takaraivooni iskostunut ja sen kanssa jouduin taistelemaan hetken, purkamaankin kertaalleen, ennen kuin homma sujui. Myös käsiala on epätasaista ja poukkoilevaa, mutta ehkä se siitä suttaantuu, kun kokemus lisääntyy. Suuri ongelma minulle on yhä kantalapun reunasta poimittavien silmukoiden "leviäminen" ja lopputuloksen reikäisyys. Siihen kaipaisin hyviä vinkkejä teiltä, jotka olette vihkiytyneet sukankutomisen saloihin.
 |
| Toisen ystäväni lahjapaketista löytyi hänen virkkaamansa tossut ja palmikkokuvioinen kynttilä. |
Eilen piti kipaista naapurikylään hankkimaan lisää lankaa. Valikoima oli kyllä armottoman surkea kaikissa kolmessa kaupassa, joissa kävin materiaalia etsimässä. Mukaan ostosmatkalla lähti kaksi kerää punaista ja yksi kerä luonnonvalkoista 7veljestä-lankaa. Ensimmäinen punainen sukka on viittä vaille valmis ja kohta pureudun sen loppuun saattamiseen. Punaisiin sukkiin kokeilen Suvikummun Marjan nappisukkien neulemallia. Se ei olekaan niin vaikeaa, kuin miltä ensilukemalta tuntui, mutta ehkä minun tottumattomiin käsiini melko hidasta kuitenkin.
Kutominen on siinä mielessä ristipistotöitä mukavampi käsityömuoto, että sitä voi tehdä myös telkkua katsellessa. Rutiini syntyy nopeasti ja usein pelkkä vilkaisu työhön riittää varmistamaan sen, että oikealla tiellä ollaan. Ristipistoissa katse on pidettävä työssä kaiken aikaa ja mallin vaikeustasosta riippuen myös värejä ja ruudukkoa on syytä seurata huolellisesti.
Viime aikojen kokemusta minulla on oikeastaan vain Novitan 7veljestä ja Nalle-langasta. Teillä muilla on varmasti kokemusta myös muista hyvistä langoista. Siis sellaisista, jotka käyvät hyvin sukankutomiseen niin laatunsa kuin kudottavuutensakin puolesta. Vinkkejä olisi mukava saada. Myös kivat neulemallit ovat tervetulleita, vaikka löytyyhän niitä netistäkin. Varmasti kaikki myös ymmärtävät, että kutoa-sanaa käyttäessäni tarkoitan puikoilla neulomista. Tiedän, että kutomisella tarkoitetaan kangaspuilla työskentelemistä, mutta kutominen on vakiintunut sana myös puikko-lanka -hommissa.
Takkahuoneen tekokuusen lisäksi myös eteisen minikuusi saa peilata itseään vielä muutaman päivän suuresta seinäpeilistä. Siinä kuusi minikynttilöineen tuo mukavaa valoa muuten pimeään paikkaan. Ajastimella toimiessaan kuusenvalot ovat myös vaivattomat ja hoitavat syttymisensä ja sammumisensa omatoimisesti. Valoisempia aikoja odotellessa sytytellään siis kynttilöitä, sähköisia ja niitä ihkaoikeita tuomaan iloa ja valoa elämäämme.
