Päivittäisiä ilonaiheita

Talventähti - Eranthis hyemalis

Pienet nukenkaulukselliset auringonpaisteet ilahduttavat autotallin nurkalla joka ikinen päivä. Kyllä kannatti istuttaa niitä paikkaan, jonka ohi tulee kuljettua päivittäin, välillä useaankin kertaan. Koska aurinko paistaa tähän kohtaan ainoastaan aamulla, kukat avautuvat hitaasti ja ilmeisesti myös kukkivat pidempään. Myöhemmin tuohon paikkaan nousee kieloja. Täytyypä muistaa laittaa talventähtiä syksyllä lisää, jotta koko paikka olisi keväisin aivan täynnä näitä keltaisia ihanuuksia.

Kevätvuohenjuuri - Doronicum orientale

Viikonloppuna haravoin yläpihan hiekkakäytävät. Lumi ja jää on vihdoin sulanut ja hiekkakin kuivahtanut kevättuulen tuiverruksessa. Rapsuttelin maltillisesti myös jäästä vapautuneita kukkapenkkejä. Lähinnä yritin ottaa suurimmat ja päällimmäiset oksanpätkät ja vaahteranlehdet. Sen jälkeen ripottelin kukkapenkkeihin multaa ja kummasti ne näyttävät ihan siisteiltä.

Koristemansikka - Fragaria x rosea 'Pink Panda'

Alapihalla on vielä isoja jäälaattoja, jotka tosin pienenevät ja pakenevat aivan silmissä. Portaita pitkin ei vielä alapihalle pääse laskeutumaan, sillä ne ovat osittain tiiviiksi kolatun lumen peitossa. Joinain vuosina viimeiset lumikokkareet portaiden alapäässä ovat sulaneet vapun aikaan. Miten käy tänä vuonna?

Pioni - Paeonia lactiflora 'Louis van Houtte'

Vaikka kaikki jää ei täysin ole kukkapenkeistä sulanut ja multa on hyvin märkää, tunkee sieltä jo kaikenlaista kasvua. Olen kyllä iloisesti yllättynyt, jos tuo kuvan punainen pioninkärki on se miksi sitä luulen eli 1003puutarhaa -blogin Sirpalta saatu pioni Louis van Houtte. Istutin samaan penkkiin viime vuonna myös Bowl of Beautyn, mutta nimitikut ovat siirtyneet paikoiltaan. Kumpi on tulossa? Toivottavasti kumpikin, mutta aika näyttää.

Vuorikaunokki - Centaurea montana

Alapihan Ovaalipenkissä harmaanvihreitä lehtiä kasvattalee jo vuorikaunokki. Ovaalipenkkiin olen kerännyt sinisiä kukkijoita. Vuorikaunokin suhteen en ole aivan varma, haluanko sen jatkavan eloaan puutarhassani. Se on aikamoisen herkkä leviämään. Sen kukat eivät myöskään pysy pystyssä ja viime kesänä tuppasin hermostumaan, kun nurmikkoa leikatessani sain aina tukea ja väistellä kukkivaa vuorikaunokkia ja sinne tänne retkottavia lehtiä.

Mustaherukka - Ribes nigrum 'Pohjan Jätti'

Mustaherukka Pohjan Jätissä on jo isot silmut. Tämä on kahden Pohjan Jätin kolmas kesä puutarhassamme. Sain pensaat pojalta äitienpäivälahjaksi, kun jouduin äkämäpunkin vuoksi hävittämään vanhat mustaherukkamme. Pohjan Jätin marjat ovat suuria ja makoisia. Viime kesänä isoa satoa ei vielä tullut, mutta muutama marja kuitenkin.

Kevätpikkusydän - Dicentra eximia tai Kesäpikkusydän - Dicentra formosa

Pikkusydämet puskevat punaisia versojaan mullasta niin hurjaa vauhtia, että kohina kuuluu miltei sisälle saakka. En ole varma, ovatko pikkusydämeni kevät- vai kesäsorttia. Voisin jossain välissä tutustua aiheeseen paremmin, miten kevät- ja kesäpikkusydämet eroavat toisistaan.

Sormustinkukka - Digitalis purpurea

Yksi suuri tulevan kesän jännityksen aiheista on sormustinkukkien tilanne. Pieniä taimia on pitkin tonttia mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kuinka moni niistä päättää kasvaa ja kukkia? Ja minkä värisinä? Viime kesänä kukkivia sormustinkukkia oli tasan kaksi, mutta edelliskesänä sitäkin enemmän. Näinhän se sormustinkukilla menee. Yhtenä kesänä kukitaan ja levitetään siemeniä maailmalle. Toisena kesänä sitten kasvatetaan taimiruusukkeita ja kerätään voimia seuraavaa kukintaa varten.

Suikeroesikko - Primula Pruhoniciana-ryhmä 'Wanda'

Esikot kuuluvat niihin ihaniin kevätkukkijoihin, joihin en ole erityisemmin panostanut. Ilmeisesti en vain ole  kerennyt, kun kaikkea kaunista ja kiinnostavaa on niin paljon, ettei yksi kesä niiden keräämiseen ja tutustumiseen mitenkään riitä. Ei taida riittää edes yksi elämä. Ne muutamat esikot, jotka puutarhastamme löytyy, ovat lähinnä kukkivina sisälle hankittuja ja jotenkuten kevääseen elossa selvinneinä sitten siirretty multaan. Suikeroesikko, joka kuvassa heräilee Teresanruusun kupeesta, on sentään ihan puutarhaan varta vasten istutettavaksi ostettu.

Posliinihyasintti - Puschkinia scilloides

Olen surkea piippotunnistaja ja ensimmäiset piipot ovat minulle vain piippoja. Tai ei suinkaan "vain" -piippoja, vaan piippoja ilman nimeä, kunnes olen syksyn istutuspaikkalistasta saanut selvitettyä, mitä mistäkin pitäisi tulla. Ja kunnes niistä jo muutenkin vähän ulkonäköä saattaa erottaa. Tunnistustehtävää voisi toki hiukan helpottaa yhdistämällä useamman vuoden listat niin, että keväällä tajuaisi samasta paikasta nousevan myös vuosia aikaisemmin multaan laitettuja sipulikukkia. Ei vain niitä edellissyksyisiä.

Alppikärhö - Clematis alpina

Viime kevät oli aikamoista kärhökyttäysaikaa. Moni kärhö kärsi hankalasta talvesta ja jollei jäänyt kokonaan nousematta, niin ainakin nousi hyvin myöhään. Kärhöjen vahtaaminen jäi jotenkin selkäytimeen ja luultavasti tulen tänäkin keväänä polvet kurassa kyykistelemään jokaisen kärhöpaikan edustalla, jotta tuleeko sieltä jotain vai eikö tule. Alppikärhö sentään on aika turvallinen herääjä. Nyt jo silmujaan pullistelee.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude

Eräs puutarhan helpoimmista ja ihanimmista kasveista on kyllä komeamaksaruoho. Heti lumen sulattua se on valmiina uuteen kasvukauteen ja ihastuttaa minua koko kesän jokaisessa olomuodossaan. 

Jalopähkämö - Stachys macrantha

Myös jalopähkämö on varmasti maannut lumen ja jään alla vain odottamassa hetkeä, jolloin se voisi päästää kasvunsa valloilleen. Pienet karvaiset lehdet ilmestyivät oitis, kun pahin jääkerros penkistä suli pois. Nämä ovat vielä niin pieniä, että piti kumartua ihan lähelle lehdet nähdäkseen.

Kellukka - Geum `Mai Tai´

Alapihan kiemurapenkki on vasta alkanut vapautua jääpeitteestään. Heti sieltäkin alkaa vihreää pukata ilmoille. Yllätyin, että ensimmäisenä nousijana tässä penkissä on viime kesänä istutettu Kellukka 'Mai Tai'. Vuosi sitten uudistin kiemurapenkin kokonaan ja keväällä sieltä ei kovin runsasta kasviryntäystä ollut. Saapa nähdä, kuinka käy nyt.

Poimulehti - Alchemilla

Poimulehtikin jo peukuttaa auki laskostuvilla lehdillään alkavaa kasvukautta. En tiedä, mistä se Pikkupuutarhan Kivipenkkiin on ilmestynyt, mutta olkoon siellä. Kova se on siementämään ja sitä myöten leviämään, joten omia teitään on tuonnekin tullut.

Lehtokotilo - Arianta arbustorum

Näitä kotiloinhokkeja on jo löytynyt penkkien siivoamisen myötä yllin kyllin. Kohmeisia kavereita vielä ovat ja monet mökit jopa tyhjillään. Yksi viime kesältä jäänyt etikkaliemipurkki oli onneksi heti käsien ulottuvilla, joten hukuttamissessiot alkoivat oitis. Talven aikana olen säästänyt tyhjentyneitä pesuainepurkkeja ihan vain kotilomarinointia varten. Seuraavan kerran pihahommiin lähtiessäni täytyy laittaa pariin purkkiin etikkaa ja sijoitella niitä talon eri puolille. Kun purkki on lähellä työskentelykohdetta, ei purkinnoutolaiskuus yllätä ja tule houkutusta nakata kotiloita jonnekin kauemmas. Sillä tavoin ne eivät yhtään vähene, päinvastoin.

Posliinirikko - Saxifraga x urbium

Metsäpuutarha - olen nimennyt talon puistopäädyn uudelleen, sillä kunnan metsikköön rajoittuvana ja aika varjoisana paikkana se on oivallinen metsäpuutarha. Sinne onkin jo automaattisesti kerääntynyt metsäpuutarhaan soveltuvia kasveja ja nyt olen tietoisesti ryhtynyt tekemään paikasta meidän metsäpuutarhaamme.

Metsäpuutarhan käytävän laidalla kasvaa Auring*n ihanat -blogin Inkalta saatua posliinirikkoa. Että minä tykkään tästä kasvista. Se on pysynyt lumen allakin vihreänä ja tanakkana. Vanhemmissa lehdissä on laidoilla punaista ja jos tarkkaan katsoo, punainen reunus on noissa muissakin lehdissä. Parasta näissä saaduissa kasveissa on se, että joka kerran kasvia katsoessa, tulee sen antaja mieleen.

Rhodo 'Catawbiense Grandiflorum'

Metsäpuutarhassa kasvavat rhodot talvi laittoi jälleen koville. Maahan lamoavien oksien päälle oli kasaantunut todella tiukkaa jäätä, joka suli vasta pari päivää sitten. Liian myöhään huomasin, että jossain vaiheessa märkä lumi oli paakkuuntunut varjostuskankaiden päälle ja painoi lisää rhodoja. Yhtään oksaa ei ole katkennut, mutta lehtiä kyllä karsiintunut. Tulevana syksynä täytyy laittaa jonkinlainen kehikko rhodoille, jotta alimmatkin oksat pysyvät koholla ja jotta rhodojen päälle on helpompi kevättalvesta laittaa varjostusverkot.

Jouluruusu - Helleborus 'Double Ellen'

Viime maaliskuussa ostin kaksi Double Ellen -jouluruusua, jotka istutin terassille ruukkuun. Kesällä siirsin ne Pikkupuutarhan Kivipenkkiin, jossa ne kukkivat pitkään ja hartaasti. Toinen on vihreäsävyinen, toinen pinkkisävyinen. Ainakin toinen Ellen on hengissä ja tunkee joko uutta versoa tai nuppua mullasta. 

Nämä tällaiset havainnot ovat niitä kevään upeita hetkiä, joiden vuoksi jaksaa koko pitkän ja pimeän talven. Tuntuu, kuin koko kroppa päästä varpaisiin olisi saanut uutta energiaa ja kaiken vapaa-ajan viettäisi pihamaalla. Päivät vain tahtovat loppua ihan kesken.