torstai 18. helmikuuta 2021

Itää ne sittenkin...

 
Ulkona on oikea talven ihmemaa. Vaahteroista on tullut taivaan puuvillapeltoja. Kunhan lämpö lisääntyy ja tuuli sopivasti osuu, varisevat höyhenen kevyet lumipuuvillat puiden oksilta alas.

Sisällä ei kasva puuvilla, ei luminen eikä tavallinen. Sen sijaan kelloköynnökset ovat aloittaneet voimallisen kasvunsa kohti kesää. 

Perfektionistiselle listaihmisellekin sattuu vahinkoja ja niinpä sekoitin kylvöjä kirjatessani paprikat ja kelloköynnökset. Aloin kyllä ihmetellä "paprikoiden" pukatessa vartta ja lehtiä, olenko mukamas noin monta paprikaa kylvänyt. En ollut. Kelloköynnöksiä ovat.

Koulin hyvin kasvuun lähteneet taimet ja laitoin ne kellarin kasvivalaisimen alle. 


Lauantaina sain vihdoin kellarin kasvatustilan tarvittavaan järjestykseen. Kellarissa on kaksi tehokasta kasvivalaisinta; toinen ns. romuhuoneessa ja toinen kellarin yleistilassa. Kellarissa ei ole varsinaista lämmitysjärjestelmää. Ison tilan toisessa päässä on PorinMatti, jota lämmitetään kovimmilla pakkasilla. Kellari on suurimmaksi osaksi maan alla ja lämpötila pysyy ilman lämmitystäkin +14 asteessa. 

Romuhuoneen oven ollessa kiinni lämpötila nousee siellä noin +18 asteeseen, mihin vaikuttaa myös kasvivalaisimen tuottama lämpö. Isossa tilassa on hieman viileämpää, mutta huhtikuussa sielläkin lämpötila on jo +18. Sopii hyvin tomaateille ja kurkuille, jotta eivät aivan hillittömästi kasva ennen kasvihuoneeseen siirtoa.

Turhaan luulin ikkunattoman kellarin olevan mahdoton taimikasvatukseen. Ajastimella toimiva tehokas kasvivalaisin on se olennaisin asia. Sopivan viileässä tilassa taimista kasvaa tanakoita ja terveitä kasveja.

Kylvölistan pohja on osin viime vuodelta. Tyhjiä rivejä riittää, eikä kunnon kylvösuunnitelma ole muutenkaan vielä kirkastunut. Olkapäillä on vielä tammikuun alun ajatus, ettei tässä mitään kiirettä. Ei toki kiirettä olekaan, mutta maaliskuuta silmällä pitäen olisi jo syytä kirjata yksityiskohtaisempia lajinimiä paperille.


Tokmannilla käydessäni löysin muovisia taimikylttejä euron pakettihintaan. Suunnittelin tekeväni niistä pitkäikäisempiä taimikylttejä eritoten esikasvatettavia varten. Olen jo naputellut muutamia tomaatti- ja kurkkukylttejä. Valitettavasti dymonauhan liima on kovin "ilmavaa", jonka vuoksi niminauhat irtoavat omia aikojaan kylteistä. Alunperin ajattelin, että dymolla tehdyt nimet olisi mukava tarvittaessa voida vaihtaa. Ei sentään ajatuksen voimalla, kuten ne nyt näyttävät tekevän.

Taimikylttejä varten ostin ensimmäisen löytämäni dymolaitteen nauhoineen. Hiukan huterasti kirjaimet kaivertuvat nauhaan. Pitkät nimet on leikattava kahtia, jotta mahtuvat kylttiin. Ei haittaa. Ja kyllä minä läheltä lukiessani erotan teksteistä eet ja iit, vaikka kauempaa katsoen ne näyttävät liukenevan erottamattomiksi.

Sain tyttäreltä mieluisan joululahjan. Hänen kotinsa läheisyydessä on hevostila, jossa tyttärenkin ravihevonen ennen myyntiä oli. Hevostilan isäntä tekee Raalan Paja -toiminimellä käytetyistä hevosenkengistä käyttö- ja sisustustuotteita. Kuvan pallon halkaisija on 500 mm. Palloa valmistetaan myös 300 ja 1000 millisinä. Tämä pallo ylennetään puutarhakoristeeksi. Katsotaan, mihin sen sijoitan.


Paukkupakkasetkin ovat lauhtuneet inhimmillisiin lukemiin. Sunnuntailenkillä kierrettiin katsomassa lähijärvien jäätilanne. Jätimme jäällä kävelemisen toiseen kertaan, jotta emme sotkisi vaivalla tehtyjä latuja.