Lämpimiä ajatuksia kesäkuun alun kylmyydessä

Clematis atragene 'Columnella'

Toukokuu vaihtui kesäkuuksi, mutta lämpöä saamme edelleen odotella. Sade sentään kasteli puutarhaa toukokuun viimeisenä päivänä ihan mukavasti ja ensimmäinen ukkonenkin jyrähteli runsaiden salamien saattelemana jokunen yö sitten. Kesäkuu alkoi nippa nappa viiden plusasteen ja toistuvien rae- ja sadekuurojen merkeissä. Parina päivänä olen vakaasti harkinnut laittavani sähköpatterit takaisin päälle, mutta ei vaan anna sielu periksi. Villasukat on kuitenkin kiskottava jalkaan, ettei varpaat jäädy.

Koristeomena - Malus purpurea 'Royalty'

Kylmyys varmasti hidastaa kasvua ja kukkimista, mutta kumman sinnikkäästi kasvit jaksavat toimia kalenterin mukaisesti. Kahdesta koristeomenapuustani Royalty on tänäkin vuonna antoisa peräti yhden kukkarykelmän verran. Aamurusko on päättänyt pitää minut jännityksessä, josko sitten ensi kesänä.

Akileija

Sinne tänne levinneet akileijat pukkaavat jo ahkerasti nuppujaan. Erikoisemmat versiot ovat vielä vähän talviunessa. Niistä en mene sanomaan, mikä on mikäkin, sillä lehdistä en niitä erota ja tunnista. Kirjanpitokin harvoin kulkee pihamaalla mukana, joten ihan oman harvan pään varassa kasvien nimiä muistelen.

Kellukka - Geum 'Mai Tai'

Viime kesänä hankittu kellukka Mai Tai esittelee pian ensimmäiset kukkansa. Kolmesta istutetusta taimesta yhdestä ei ole vilaustakaan. Muutenkin monessa kukkapenkissä on vielä aika väljää. Ei pahemmin uskalla kitkeä mitään pois, kun olemattoman kokoisista vihreistä lehdistä ei välttämättä pysty sanomaan, mitä niistä on kasvamassa. Tuleeko rakkaudella istutettu kukka vaiko rikkaruoho, jonka mielellään nyppäisi kompostin täytteeksi.

Jumaltenkukka - Dodecatheon meadia

Myös jumaltenkukan hankin viime kesänä. Se yllätti minut aikaisella kukinnallaan, mutta kun tämän kasvin kohdalla ei ole aikaisempaa kokemusta, en vertaile kukkimisaikaa mihinkään. Voipi siis olla ihan ajallaan.

Päivänlilja, keltainen - Hemerocallis

Keltainen päivänlilja työntää jo kukkavanojaan kohti korkeuksia. Nuppujen aukeamiseen saattaa mennä vielä aikaa. Varsinkin, jos on näin kylmää. Nämä keltaiset kukat aukeavat ja kuihtuvat päivässä. Siitäkö se nimi tulee? Pidän kukan tuoksusta.

Rhododendron Cunningham's White

Rhodojen kukintaa olisi tarkoitus mennä katsomaan kahteenkin paikkaan. Haagan rhodopuistoon ja Lohjalla sijaitsevaan Arboretum Magnoliaan. Jälkimmäinen siirsi rhodojen katseluajankohtaa kesäkuun toiseen viikonloppuun, koska pensaat eivät vielä kuki. 

Omassa puutarhassa Cunningham's White kukkii muutaman nupun voimin, kuten se näköjään tekee uskollisesti joka kevät. Tavallisista lilakukallisista rhodoista toiseksi vanhin aikoo vuosien tauon jälkeen kukkia tänä keväänä, mistä olen erityisen iloinen.

Sudenmarja - Paris quadrifolia

Sudenmarja ilmestyi viime kesänä pikkupuutarhaan kolmen yksilön voimin ja nyt niitä on jo kymmenisen kappaletta. Luin Luontoportista, että sudenmarja on mainio maaperän ravinteisuuden mittari, sillä maan täytyy olla vähintään kohtuullisen viljavaa jotta laji ylipäätään menestyy. Marja on ihmiselle myrkyllinen: jo muutamasta marjasta voi saada oireita. Marjojen ällöttävä maku estää onneksi tehokkaasti kohtalokkaan määrän syömisen. Lisäksi marjoja on sudenmarjan latvassa vain yksittäin, joten kukaan tuskin tulee keränneeksi niitä kourakaupalla epähuomiossaankaan.

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Vim's Red'

Viime keväänä myös syyshortensioiden herääminen oli kiikun kaakun. Vanillasta jouduin leikkaamaan kaikki isommat ja vanhimmat oksat pois, sillä niissä ei ollut elämän pilkahdustakaan. Tyvestä pensas kuitenkin kasvatti uusia oksia, joista pari jopa kukki syksyllä. Vim's Red kärsi myös edellisestä talvesta, mutta selviytyi kaveriaan Vanillaa paremmin. Nyt kumpainenkin on ihan reippaasti tekemässä lehtiä. Myös viime kesänä pihaan hankittu Mustilanhortensia on jo virkeänä.

Varjolilja - Lilium martagon

Varjoliljat ovat mukavan aikaisia kasvuunpyrähtäjiä. Nuppujakin niissä jo näkyy, vaikka varsinaiseen kukintaan on vielä aikaa.

Keisarinpikarililja - Fritillaria imperialis

Yläpihan Syreenipenkissä on pihani vanhimmat varjoliljat ja viime kesänä yksi niistä kehitti aivan valtaisan paksun varren ja siihen jättimäisen kukinnon. Kun sen vierestä alkoi tänä keväänä kasvaa uutta vartta, ajattelin superyksilön tekevän comebackin. Vaan luultavasti niin ei nyt käykään. Paikalle nousi punainen keisarinpikarililja, jonka kirjanpitoni mukaan pitäisi kasvaa alapihan Kriikunapolun varressa. On tainnut syysväsymys sekoittaa kirjanpitäjän pään.

Vuorikaunokki - Centaurea m. 'Grandiflora'

Vuorikaunokkikin on jo kehittänyt jännät nuppunsa lehtiensä lomaan. Ihan en ole varma, saako tämä kukkapuska viettää jatkossa eloaan Ovaalipenkissä, sillä se on aikamoinen leviämään. Lisäksi se ei tahdo millään pysyä pystyssä, vaan etupäässä makaa retkottaa pitkin penkin reunaa ja haittaa nurmikonleikkuuta. Pitääpä muistaa käydä tukemassa ja sitomassa vuorikaunokkipuska ennen, kuin se alkaa lakoilemaan sinne tänne.

Vuorimänty - Pinus mugo

Havupuiden kukinta on meneillään ja sen tietää vähintäänkin siitä, että pation ruskeat lattialaudat ovat jatkuvasti harmaana. Tai pikemminkin keltaisena. Samoin ikkunalaudat ja oikeastaan ihan kaikki pinnat. Vesisateen jälkeen pinnat ovat mielenkiintoisesti laikukkaat sadepisaroiden roiskiessa siitepölyä ympäriinsä. Patiota siivotessa käväisee mielessä pienoinen kateus lasitettujen terassien omistajia kohtaan. Heiltä jää ainakin muutama ylimääräinen puunaus väliin, kun ei tarvitse alituiseen kaikenlaista luontotöhnää pihakalusteista siivota.

Tarhakylmänkukka - Pulsatilla vulgaris

Puutarhan kasveja ei kannata hylätä senkään jälkeen, kun ne ovat kukkimisensa kukkineet. Esimerkiksi tarhakylmänkukka on varsin ihastuttava kukinnan jälkeenkin. Vähän samaan tyyliin, kuin kärhöt, sen kukinnosta tulee hauska karvapöheikkö.

Pioniunikko - Papaver somniferum

Ensimmäiset rikkaruohosessiot meidän puutarhassa on jo tänä keväänä vietetty. Muutama päivä sitten sain pikkupuutarhan putsattua sadoista - tai ainakin melkein - vaahteravauvoista ja jokusesta voikukasta ynnä muusta sinne kuulumattomasta roikaleesta. Alapihalla olen ehtinyt vasta pari kukkapenkkiä käydä läpi. Tai pikemmikin niiden kanttaukset on siistitty. Siinä maan rajassa kykkiessäni ihmettelin, mikä kumma on siementänyt lukuisia ipanoita omenapuun alle, kunnes keksin. Pioniunikkohan se siellä kasvattelee huojuvia varsiaan. Jätin kasvamaan. Kun tulppaanit aikanaan lopettavat, ovat pioniunikot jo ehtineet saada mukavasti kokoa ja mittaa.

Purppurapunalatva - Eupatorium purpureum

Joka vuosi unohdan, miten hidas purppurapunalatva keväisin on. Kierrän ja kumartelen ja ihmettelen, onko se menehtynyt talven ankaruuteen. Tuijotan edellisen vuoden kuivia varrenpätkiä kuin ajatuksen voimalla saisin purppurapunalatvat ilmestymään mullan pinnalle. Ja sitten se tapahtuu. Sieltä ne ilmestyvät. Ensin pikkuisina lehtiään supusta hiljakseen avaavina kääröinä ja lopulta hurahtavat pituutta ihan silmissä. Ja juuri tätä kirjoittaessani tajuan, että näitähän voisi hankkia lisää ja istuttaa myös alapihalle perhosia houkuttelemaan. Sillä purppurapunalatvoista perhoset todella tykkäävät.

Jälleen kerran nousevat myös Hortensiapenkkiin neljä vuotta sitten tyrkkäämäni purkkihortensiat. Ihan tavalliset kukkakaupan ruukuissa kasvaneet kukat, jotka olen loppukesästä istuttanut maahan. Jokainen kolmesta on noussut mullan pintaan. Yksi niistä on kerran tehnyt yhden kukankin. Ei haittaa, vaikka eivät kukkisikaan. Pidän niiden runsaasta vehreydestä. Sopivat hyvin hortensiapensaiden alle ikäänkuin isosiskojensa huomaan.

Vuorenkilpi - Bergenia

Vuorenkilvet kärsivät viime talvesta oikein kunnolla. Kummassakin päässä rinnettä niitä on reilu kasvusto, mutta vain jokunen yksilö on niinsanotusti normaalikokoinen ja jopa kukkii. Valtaosa kasvustosta on ruskeanmustaa juurakkoa, joka ei niin kauniilta näytä. Ripottelin päälle tuoretta multaa ja sieltä niitä uusia lehtiä on alkanut ilmaantua. Ei varmaan mene kuin hetki, niin taas vihertää. Vuorenkilvessä on voimaa vaikka muille jakaa.

Särkynytsydän - Dicentra spectabilis

Särkyneellesydämelle voisi antaa kasvamisen nopeudesta ykköspalkinto. Yhtenä päivänä mullasta näyttää mönkivän jotain punaisenruskeaa. Seuraavana päivänä kukkapenkissä on jo viisisenttinen taimi ja pian se taimikin pukkaa kukkanuppua. Nyt alapihan puska näyttää jo ihan kunnon särkyneeltäsydämeltä avautuneine lehtineen ja nuokkuvine kukkavarsineen. Hiukka lisää lämpöä ja koko kukkavana on valloillaan.

Kirjopikarililja - Fritillaria meleagris

Kirjopikarililjojen kukinta on ollut tänä keväänä runsasta ja ihastuttavaa. Useimmat alkavat jo olla kukintansa lopulla, mutta yksi ainokainen vielä sinnittelee keittiön ikkunan alla. Siellä on vähän viileämpää ja varjoisampaa, joten tämä aloittikin muita myöhemmin.

Tämän kylmemmäksi ei kai kesän aloitus enää voi mennä, joten toivon ja uskon, että kohta lämpenee. Niin ainakin on luvattu. Öisin kylmyys vielä kuulemma jatkuu eli kasvarin lämmitin täytyy iltaisin käydä laittamassa päälle ja harsokummituksiakin taidetaan nähdä niin kasvarissa, kasvimaalla kuin patiollakin.

Mukavaa viikonloppua kaikille juhlijoille ja juhlimattomille!