Toistoa kenties, mutta sukkia syntyy

Tein alkuvuodesta yhdet olgat. Se on mukava neulemalli, jossa toistot jäävät helposti mieleen ja kutoessa voi hyvin katsella televisiotakin samalla. Kaikissa raitalangoissa ei värisävyt miellytä, mutta tämä 7veikan Raita nimeltään mausteet (846) on minusta onnistunut yhdistelmä lämpimiä sävyjä. Niinpä päätin tehdä siitä nämä tämän vuoden toisen olgat.

Niina Laitinen: Ihanat

Itse asiassa tuon olga-sukkiin käytetyn Raita-lanka olin ostanut Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkia varten. Poimin facebookissa päivittäin julkaistut ohjeet ja kudoin ensimmäisen kirjoneulesukan nilkkaan saakka. Jälki oli niin epätasaista ja lisäksi sukasta tuli aivan liian tiukka, joten purkuun meni. 

***

Huom! Niina Laitisen kehotuksesta poistin hänen kirjaansa liittyvät kuvat.  Enpä tullut ajatelleeksi, että yksittäisestä kuvasta joku voisi kopsata mallin. Yritän jatkossa olla tarkempi. Anteeksi erehdykseni. (Niinan viesti oli mennyt 1.3. roskapostiin, joten siksi korjaukseni tuli vasta nyt 10.3. Tarkkailkaa siis ihmiset myös roskapostianne.) 

***

Piti vähän hermoja rauhoitella ja siksipä otin työn alle niin ikään Niina Laitisen mallin eli hänen uudesta "Villasukkien vuosi" -kirjastaan Ihanat-sukat. Jostain syystä minulle on paljon helpompaa kutoa monimutkaisiakin pitsimalleja, kuin saada kirjoneuleesta siistiä. 

Tein Ihanat-sukat marjapuuron punaisesta 7veikan Aaposta. Kantapäässä poikkesin kirjan ohjeesta ja toteutin sen omaan perinteiseen tapaani eli vahvistettuna neuleena. 
 

Varren pitsineule muodostuu 99 kerroksesta. Etuosan pitsi jäi nopeasti mieleen, eikä ohjetta joka kerran tarvinnut katsoa. Sen sijaan takaosaan tuleva sydänkuvio vaati minulta tarkkuutta ja ohjeen kertausta ihan jokaisella rivillä. Asetin kirjan sopivalle katseluetäisyydelle sohvan kaiteelle, josta se valui kaiken aikaa joko lattialle tai sohvatyynyjen väliin. Lopulta otin ohjeesta kopion, johon merkkasin kulloinkin käsillä olevan rivin värillisellä muistilapputeipillä. Ohjeen seuraaminen helpottui. 

Minun käsialallani nämäkin Niina Laitisen sukat ovat hivenen liian tiukat, vaikka pohkeeni ei ole erityisen paksu. Villasukkaryhmän kommenteissa moni muu sanoi samaa, joten varsinkin napakan käsialan omaavien kannattaa valita mallien isompi koko tai muulla tavoin varautua muokkaamaan ohjetta isommaksi.

Marketin lankalaarissa oli edullista Novitan akryylilankaa. Rulla-langan puikkosuositus on 5-6. Lanka oli minusta aika ohutta ja sitä oli helpompi kutoa nelosen puikoilla. Sukkiin akryylilanka ei käy, joten kudoin siitä pipon. Akryylilangalla kutominen tuntui villasekoitelankojen jälkeen jotenkin hassun heppoiselta. Ihan kuin olisi ilmaa kauhonut puikoilla. Voi sen toki ottaa positiivisena kokemuksena, mutta minusta on kiva saada vähän vastusta kutoessani. 

Langan värit ovat kauniit ja sopivat hyvin pipoon. Aloituksessa on 90 silmukkaa ja käännettävän osuuden mallineule taitaa olla nimeltään tuplahelmineuletta tai jotain sinne päin (*1-2. krs: 2 o, 2 n, 3-4. krs: 2 n, 2 o*). Helmineuleen jälkeen tuleva mallineule koostuu neljästä silmukasta ja kahdeksasta kerroksesta ja se menee näin:

1-2. krs: 3 o, 1 n

3-4. krs:  1 n, 1 o, 1 n, 1 o

5-6. krs: 1 o, 1 n, 2 o

7-8. krs: 1 n, 1 o, 1 n, 1 o 

Tarkkaavaisuutta vaativien neulomusten jälkeen täytyy tyhjentää pää ja siihen sopii hyvin jämälankasukkien kutominen. Tämä on tarpeen siitäkin syystä, että muuten laatikot pursuavat minikokoisia keriä. Olen viime aikoina kovasti tykästynyt jämälankasukkien kutomiseen. Pienet lankatullut pienenevät entisestään ja osa niistä loppuu kokonaan. Taas on tilaa uusille langoille ja niistä kumpuaville idoille.

Aika hauska jämälankasukka syntyi ylempänä olevan kuvan langoista. Resorissa kokeilin vaihteeksi yhdistelmää 3 o, 1 n, jossa oikeat silmukat on kudottu takareunoistaan. On muuten tosi vaikeaa muuttaa päähänsä iskostuneita toimintatapoja. Joka puikollisen jälkeen piti tarkastaa, että oikeat ja nurjat silmukat menivät oikein, eivätkä silmukat jakautuneet vanhaan tapaan 1 o, 1 n tai jonkun muun tutumman resorimallin mukaan.